Vaasan hovioikeuden vuonna 1862 valmistunut talo
1. Vuonna 1776 perustetun Vaasan hovioikeuden nykyinen talo on Suomen hovioikeuksista ja ylipäätään suomalaisista oikeustaloista upein sekä ulkoa että varsinkin sisäpuolelta. Se on niitä harvoja suomalaisia oikeustaloja, joita voi ylpeyttä tuntien esitellä myös pohjoismaisille ja eurooppalaisille vieraille. En ryhdy tässä kertoilemaan hovioikeuden talosta, sen historiasta tai taloon 1970- ja 1980 -luvuilla suoritetuista entisöimistöistä. Totean vain, että hovioikeuden presidenttinä 1989-1998 toiminut Erkki Rintala on tehnyt talon fyysisen olemuksen samoin kuin hovioikeuden lainkäytön kehittämisen osalta suurtyön. Vaasan hovioikeutta pidettiin Rintalan presidenttikaudella ja vielä sen jälkeenkin monessa suhteessa yleisesti maan ykköshovioikeutena.
2. Hovioikeudessa on arvokkaita taulu- ja kirjakokoelmia sekä antiikkisia huonekaluja ja oikeuden tunnuksin varustettuja esineitä. Vaasan hovioikeuden yksi ylpeydenaihe on kirjasto, jossa on koti- ja ulkomaista oikeustieteellistä kirjallisuutta ja aikakausijulkaisuja sekä valtiopäiväasiakirjoja aina Porvoon valtiopäiviltä 1809 lähtien. Kirjaston asiakkaina ovat myös Helsingin yliopiston Vaasan oikeustieteellisen koulutuksen opiskelijat ja Vaasan yliopiston opiskelijat ynnä muut tutkijat. Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa ja kuningatar Silvia vierailivat Vaasan hovioikeudessa syyskuussa 2006, jolloin hovioikeuden perustamisesta tuli kuluneeksi 230 vuotta.
3. Erkki Rintalan jälkeen hovioikeuden presidenttinä toimi Ingvar Krook (1998- 2004), joka on hovioikeuden omia kasvatteja ja nimitettiin presidentin virkaan KKO:n oikeusneuvoksen virasta. Ingvar Krook oli yhtiöoikeudesta väitellyt tohtori, jonka perustelutaito näkyy niiden juttujen tuomioissa, joiden ratkaisemiseen hän KKO:ssa osallistui. Krookia seurasi vuonna 2005 presidenttinä - järjestyksessä 31. hovioikeuden presidentti - oikeusneuvos Mikko Könkkölä, joka nimitettiin keväällä Helsingin hovioikeuden presidentiksi Lausi Melanderin jälkeen.
4. Vaasan hovioikeuden asiat kiinnostavat minua erityisesti siksi, että olen itsekin ollut töissä kyseisessä hovioikeudessa, tarkemmin sanottuna hovioikeudenneuvoksena vuosina 1976-78. Tuolloin hovioikeudentalon toisessa päässä toimi vielä Vaasan lääninhallitus, mutta 1980-luvulla talo siirtyi kokonaan hovioikeuden käyttöön. Minulla on miellyttäviä muistoja noilta ajoilta, opin uusia asioita ja tutustuin moniin mielenkiintoisiin tuomareihin, esittelijöihin ja kanslisteihin.
5. Hakuaika avoinna olevaan Vaasan presidentin virkaan päättyi toissa päivänä. Hakijoita oli yllättävän vähän, esimerkiksi KKO:sta virkaa ei hakenut kukaan. Minulle oli yllätys, että esimerkiksi Vaasan hovioikeudessa aiemmin työskennelleet oikeusneuvokset Liisa Mansikkamäki ja Hannu Rajalahti eivät hakeneet presidentin virkaa. Vaikka hovioikeudentalo on upea ja virka arvostettu, kuuluu hovioikeuden presidentin työhön nykyisin niin paljon hallintoa, ettei homma ilmeisesti kovin suuresti houkuta.
6. Virkaan oli neljä hakijaa: Vaasan hovioikeudesta hovioikeudenlamannit Olli Varila (60 v.) ja Robert Liljenfeldt (58), Kouvolan hovioikeudesta hovioikeudenneuvos Tapani Vasama (54) ja Turun hovioikeudesta hovioikeudenlaamanni Simo Simola (63). Simolalla on pisin kokemus tuomarina ja Vasama on Suomen Tuomariliiton puheenjohtaja. Silti vaikuttaa siltä, että nimityskisa on kahden kauppa, eli virkaan nimitetään joko Olli Varila tai Robert Liljenfeldt. Varila ja Liljenfeldt ovat Vaasan hovioikeuden omia kasvatteja, jotka ovat aloittaneet uransa juuri hovioikeudessa. Kun itse menin Vaasan vuonna 1976, olivat Varila ja Liljenfeldt myös tulleet äskettäin hovioikeuteen ja aloittaneet siellä ylimääräisinä esittelijöinä eli hovioikeudenviskaaleina.
7. Minun ei ole syytä ryhtyä tässä lähemmin pohtimaan, kummasta pitäisi "tehdä" presidentti, Varilasta vai Liljenfeldtistä. Molemmat ovat päteviä ja sopivia virkaan. Nimitysasiassa antavat lausunnon Vaasan hovioikeus ja KKO, ja virkaesityksen valtioneuvostolle tekee tuomarinvalintalautakunta. Lopullisen nimityspäätöksen tekee Tasavallan presidentti. Niin, ja kaikki viranhakijat joutuvat psykologisiin soveltuvuusteihin. Itse en kyllä tällaisista testeistä paljoakaan perustaisi. Epäluuloni johtuu ehkä siitä, että jos olisin itse aikoinaan joutunut sanotunlaisiin testeihin, olisin melko varma, että minut olisi raakattu pois päällikkötuomarin eli kihlakunnantuomarin viran hakijoiden joukosta. Testeissä olisi kenties ihmetelty, että miten tuollainen tyyppi on ylipäätään joskus voitu nimittää johonkin tuomarinvirkaan! No, tuota päällikkötuomarin hommaa tuli joka tapauksessa hoidettua toistakymmentä vuotta. En voi todeta, että päivääkään tuosta ajasta en vaihtaisi pois, mutta sikäli kun vielä muistan, niin hauskaa ja mielenkiintoistahan tuo puuhailu tuomiokunnassa useimmiten kuitenkin oli, samoin vapaa-ajan vietto tuomareiden ja notaarien kanssa.
8. Kieliasia voi olla yksi merkittävä tekijä uutta hovioikeuden presidenttiä nimitettäessä. En puutu siihen tässä enemmälti, mutta tulkoon todetuksi, että valtioneuvoston asetus 12.6.2008 vuonna 2010 aloittavien uusien ja uljaiden käräjäoikeuksien tuomiopiireistä on herättänyt suurta närää varsinkin Vaasan seudun suomenkielisen väestön ja hovioikeuspiirin tuomarikunnan keskuudessa. Valtioneuvosto päätti, RKP:n vaatimuksesta ja pääministeri Matti Vanhasen antaman lupauksen mukaisesti, että 1.1.2010 aloittava Pohjanmaan käräjäoikeus, jonka kanslia sijaitsee Vaasassa, on enemmistökieleltään ruotsinkielinen. - En muuten pidä lainkaan onnistuneena sitä, että suuri osa uusista käräjäoikeuksista on nimetty maakuntien mukaan: Pohjanmaan käräjäoikeus, Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus, Keski-Pohjanmaan käräjäoikeus, Itä-Uudenmaan käräjäoikeus jne. Osa uusista käräjäoikeuksista on kuitenkin nimetty, kuten nytkin, sijaitsemispaikkansa mukaan, kuten esimerkiksi Oulun käräjäoikeus, Tuusulan käräjäoikeus, Hyvinkään käräjäoikeus ja tietenkin Helsingin, Vantaan ja Espoon käräjäoikeudet.
9. Tällä hetkellä vielä toiminnassa oleva Vaasan käräjäoikeus on enemmistökieleltään suomenkielinen. Muutos tuli - tai tehtiin - mahdolliseksi, kun nyt vielä toimiva ruotsinkielinen Mustasaaren käräjäoikeus lakkautetaan ja yhdistetään Vaasan käräjäoikeuteen. Tulevan Pohjanmaan käräjäoikeuden väestön niukka enemmistö on tosin ruotsinkielistä, mutta paradoksaalista on, että valtaosa eli peräti 80 prosenttia Pohjanmaan käräjäoikeuden jutuista ja asioista tullaan käsittelemään suomeksi. Laissa olevat kielivaatimukset aiheuttavat sen, että Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomareilta vaaditaan erinomainen ruotsin kielen taito, vaikka toiminnalliset tarpeet eivät tätä edellytä. Tämä johtaa siihen, että tuomareiden rekrytointipohja olennaisesti kapenee kielivaatimusten johdosta.
10. Ruotsinkielisen Pohjamaan käräjäoikeuden perustamista ovat vastustaneet muun muassa Vaasan hovioikeus ja Vaasan käräjäoikeus sekä sen ruotsinkielinen laamanni. Mutta politiikka on politiikkaa ja ikuisena hallituspuolueena tunnetun RKP:nkin täytyy ilmeisesti silloin tällöin saada omia kielipoliittisia vaatimuksiaan lävitse, vaikka siitä kärsisi oikeudenhoito ja pahimmassa tapauksessa ihmisten oikeusturvakin. Kun Mustasaaren käräjäoikeuden ohella toinen nykyisin vielä toimivista mannersuomen enemmistökieleltään ruotsinkielinen käräjäoikeus eli Paraisten käräjäoikeus yhdistetään useiden muiden käräjäoikeuksien kanssa vuoden 2010 alusta Varsinais-Suomen käräjäoikeudeksi, jonka enemmistökieleksi tulee suomi, ajoivat Rkp:n ministerit ja kansanedustajat härkäpäisesti läpi tavoitteensa saada mannersuomeen edes yksi ruotsinkielinen käräjäoikeus eli juuri Vaasan käräjäoikeus. Tämän pääministeri Matti Vanhanen ja keskusta sekä oikeusministeri Tuija Brax hövelisti ruotsalaisille lupasivat.
11. Valtioneuvosto eli hallitus on päättänyt aina asetuksella käräjäoikeuksien lakkauttamisista ja uusien käräjäoikeuksien perustamisesta. Tämä on outoa ja kenties jopa virheellistä, sillä perustuslakihan lähtee siitä, että tuomioistuimet ovat laillisia eli siis lailla perustettuja. Eduskunnan tulisi päättää käräjäoikeuksien perustamisesta, lakkauttamisesta ja yhdistämisestä toisiin käräjäoikeuksiin. Onhan jokaisen hovioikeudenkin perustamisesta päätetty eduskuntalailla, miksi siis käräjäoikeudet, jotka ovat kaiken oikeudenhoidon ja lainkäytön perusta, voidaan perustaa ja lakkauttaa valtioneuvoston päätöksillä? Nämä päätöksethän juuri mahdollistavat sellaisten poliittisten lehmänkauppojen tekemiset, jollaisesta uuden Pohjanmaan käräjäoikeuden perustamisessakin näyttäisi olevan kyse. Tiettävästi eduskunnan oikeusasiamiehelle on tehty kantelu, jossa on pyydetty tutkimaan, onko menettely, jossa uudet käräjäoikeudet on perustettu valtioneuvoston päätöksellä, perustuslain mukainen. Oikeusasiamies saattaa kuitenkin saada kantelun ratkaistuksi vasta sitten, kun uudet käräjäoikeudet ovat jo aloittaneet toimintansa tai kun aikaa vuoden vaihteeseen on enää niin vähän, ettei asiantilan korjaamiseksi ole käytännössä enää mitään tehtävissä, vaikka käräjäoikeuksien perustamispäätös todettaisiinkin perustuslain vastaiseksi.
12. Toivottavasti Vaasan seudulla jylläävä oikeudenhoidollinen kielikiista ei vaikuta hovioikeuden presidentin nimitykseen ratkaisevasti. Vaikka hovioikeuden presidentillä on runsaasti hallintotehtäviä, on hovioikeuden presidentti ennen muuta hovioikeuden ja samalla kaikkien hovioikeuspiirin käräjäoikeuksien lainkäyttöä ohjaava päällikkötuomari. Presidentti voi, jos osaa ja viitsii, kannanotoillaan ja lausumillaan vaikuttaa merkittävästi laintulkintoihin ja käytäntöjen muodostumiseen. Tässäkin suhteessa ex-presidentti Erkki Rintala täytti hyvin paikkansa.
13. Minun idolini lainkäytön osaamisen ja johtamisen suhteen oli Helsingin hovioikeuden presidentti Y.J. Hakulinen (1902-1974). Hän oli todella oppinut ja taitava, vaikka toisaalta hyvin itsetietoinen ja vaativa päällikkötuomari. Hakulisen kriittisyys kohdistui usein silloiseen korkeimpaan oikeuteen, jonka ennakkopäätöksiä hän suorasukaiseen tyyliinsä arvosteli. Hakulinen julkaisi omaa lakikirjaakin, koska hän piti virallista Suomen Laki -teosta huonona. Hakulinen oli saksalaisen käsitelainopin edustaja, jonka väitöskirja perusteettoman edun palauttamisesta oli korkeatasoinen, mutta vaikeaselkoinen. Hakulisen pääteoksena voitaneen pitää hänen tunnettua oppi- ja käsikirjaansa Velvoiteoikeus I, joka kuului pitkään yliopistossa siviilioikeus I:n tenttikirjallisuuteen. Muistan, miten yritin opiskeluaikanani päntätä tuota vaikeaselkoista opusta kallooni ajatellen, että en tulisi ehkä koskaan selviytymään siviilioikeus I:n tentistä juuri Hakulisen kirjan takia. Mutta toisin kävi, sillä läpäisin tuon ensimmäisen ison tentin heti ensimmäisellä yrityksellä arvosanalla "erinomaiset tiedot." Sen jälkeen muiden tenttien läpäiseminen tuntui ikään kuin lasten leikiltä.
14. Hakulinen toimi Helsingin hovioikeuden presidenttinä kaksikymmentä vuotta hovioikeuden perustamisesta vuodesta 1952 lähtien. Itse olin Helsingin hovioikeudessa esittelijänä pari vuotta 1970-luvun alussa. Hakulinen oli karismaattinen juristi, ja kaikki hovioikeudessa arvostivat ja jopa pelkäsivät häntä. Hovioikeuden hallintoon Hakulinen ei käsittääkseni puuttunut paljoakaan, vaan hallinnon hoiti tuolloin hovioikeuden sihteeri käytännöllisesti katsoen yksinään. Lainkäyttöön eli hovioikeuden ratkaisutoimintaan Hakulinen sen sijaan puuttui sitäkin innokkaammin. Hän luki huolellisesti jokaisen hovioikeuden jaoston kaikki tuomio- tai päätöstaltiot ja puuttui usein kysymyksillään ja huomautuksillaan jaoston jo ratkaisemaan asiaan ennen kuin se annettiin talosta "ulos." Hovioikeuksien ratkaisujen tuli noudattaa Hakulisen kantaa, ei siis KKO:n, jos nämä kaksi tulkintaa tai näkemystä olivat ristiriidassa keskenään.
15. Jos hovioikeuden kolmijäsenisen jaoston ratkaisu ei tyydyttänyt presidentti Hakulista, hän määräsi asian käsiteltäväksi viisijäsenisessä jaostossa, jonka puheenjohtaja Hakulinen aina toimi itse. Eikä sitä yhtä lisäjäsentä koskaan arvottu, vaan Hakulinen valitsi itse viisijäseniseen kokoonpanoon sellaisen jäsenen, jonka hän tiesi kannattavan omaa mielipidettään asiassa. En muista koskaan sattuneen tapausta, jossa presidentti Hakulinen olisi jäänyt "omassa hovioikeudessaan" vähemmistöön.
16. Itse olin esittelijänä kahdessa jutussa, jotka Hakulinen määräsi johtamansa vahvennetun jaoston käsiteltäväksi. Kumpikin tapaus koski prosessuaalista kysymystä, toisessa oli kyse tuohon aikaan paljon kiistaa ja erimielisyyttä aiheuttaneesta probleemasta, joka tunnettiin nimellä "jatketun rikoksen oikeusvoima." Tuota kysymystä koskevat tapaukset olivat usein joiltakin vähäisiltä osin hieman erilaisia, mutta tiesin hyvin, että presidentti Hakulisen kanta erosi tässäkin asiassa perusteiltaan tyystin siitä, jonka KKO oli aiemmin parissa ennakkopäätöksessään ottanut. Koska pidin - aivan vilpittömästi - Hakulisen kantaa oikeana, kirjoitin esittelymuistioni ja oman ratkaisuehdotukseni tältä pohjalta. Muistan hyvin, että kun rohkenin esittelytilaisuudessa hieman arvostella KKO:n kantaa, Hakulinen nyökkäsi hyväksyvän oloisesti ja tuhahti ääneen, että "tästäkin nyt näkee, millainen KKO meillä oikein on!"
17. Sanotun jutun esittely pidettiin kauniina kesäkuun alkupäivänä vuonna 1971. Muistan, että presidentti Hakulinen määräsi esittelyssä tauon, jolloin me lähdimme koko porukka, presidentti Hakulinen, neljä hovioikeudenneuvosta ja minä, kävelylle hovioikeuden talolta eli Marmoripalatsilta Kaivopuiston läpi merenrantaan, josta ostimme jäätelöt ja kävelimme sitten takaisin jatkamaan istuntoamme. Ja niinhän siinä kävi, että esittelyssä nuijittiin hovioikeuden ratkaisuksi esittelijän ehdotus, joka oli - tietenkin- ristiriidassa KKO:n ennakkopäätöksen kanssa. Hakulinen otti hovioikeuden sanotun ratkaisun lakikirjaansa "ainoana oikeana ratkaisuna" jatketun rikoksen oikeusvoimaa koskevasta problematiikasta. Sittemmin eli 1980-luvulla lainsäätäjä poisti lailla kyseisen ongelman oikeushistorian hämäriin.
18. Y.J.Hakulisen taipumus olla eri mieltä KKO:n samoin kuin useimpien muiden oikeusoppineiden kanssa oli yleisesti tiedossa. Jonkinlaiseksi lentäväksi lauseeksi muodostuikin tuohon aikaan kirjallisuusviittauksissa usein esiintynyt lausahdus "toisin kuitenkin Hakulinen." Hakulinen kuitenkin yleensä aina perusteli oman kantansa. Etunimilyhenne Y.J. tulee muuten nimistä Yrjö Juho. Minä olen tavallaan Y.J:n kaima, sillä etunimeni ovat Jyrki Juhani. Olisiko tällä kenties jotakin tekemistä sen kanssa, että minullakin on kuulemma ilmennyt - silloin tällöin - taipumusta kritisoida KKO:n ratkaisuja? Mene ja tiedä, mutta sen voin kyllä vilpittömästi sanoa, että minuun teki nuorena juristina suuren vaikutuksen Y.J.Hakulisen tapa argumentoida ja myös rohkeus olla eri mieltä, jos asia sitä edellytti. Hakulisen edustamasta käsitelainopista tosin pyrin eroon aika pian hovioikeudesta lähdettyäni. Käsitelainoppia enemmän minua on viehättänyt skandinaavinen realismi ja ratkaisujen perustaminen reaalisiin näkökohtiin ja asia-argumentteihin, ei lain kirjaimen orjallinen seuraaminen (legalismi) tai käsitteistä päätteleminen.
19. Ehkä lukija nyt ymmärtää, miksi en anna kovin suurta arvoa sille, että hovioikeuden presidentti - olipa kyse mistä hovioikeudesta tahansa - on lähinnä vain innokas ja hyvä hallintomies ja -johtaja. Arvostan paljon enemmän hovioikeuden presidenttinä lainkäytön johtajaa, joka omalla esimerkillään ja taidoillaan innostaisi muitakin tuomareita samoin kuin esittelijöitä perehtymään ja panostamaan juridiikkaan, lainkäytön ja ratkaisutoiminnan laatuun sekä tuomioiden perustelemiseen. Presidentti ei voi toki hoitaa hallintoa ikään kuin "vasemmalla kädellä", mutta hallinnossa presidentti ei toimi yksin, vaan häntä avustaa kansliapäällikkö, joka myös paljolti vastaa hovioikeuden rutiinihallinnosta, sekä suuri joukko hovioikeuden henkilökuntaa.
