369. Suomalaisten tonttikaupat Karjalassa jäihin

Kuvasta näkyvät Neuvostoliiton aikoinaan miehittämät alueet, oikeanpuoleisesta kuvasta ukaasissa 380 mainitut kielletyt alueet

Venäjän presidentti Dmitri Medvedev on viime sunnuntaina allekirjoittamallaan ukaasilla kieltänyt ulkomaalaisten maaomistuksen muun muassa "Venäjän Karjalassa", kertoo Kauppalehti paperiversiossaan.

Asiasta kertoi kuitenkin meillä ensimmäisenä Veikko Saksi US:n Puheenvuoro-palstallaan, joka löytyy tästä.

Mikäli presidentin antama ukaasi on ehdoton ja pannaan sellaisenaan täytäntöön, se tarkoittaa sitä, että suomalaisten maaomistus on jatkossa kokonaan kielletty ns. luovutetuilla eli Venäjän miehittämillä alueilla Priozerskin piiriä lukuun ottamatta. Kremlin kyseisessä kieltoluettelossa on 380 hallinnollista aluetta.

Lapin yliopistossa työskentelevä kauppatieteen tohtori Leena Lehtinen, joka on perehtynyt Venäjän maa- ja kiinteistölainsäädäntöön, kertoo Kauppalehdessä, että suomalaiset ovat tehneet maakauppoja omalla riskillään. Venäjän laissa on säädetty, ettei ulkomaalainen saa omistaa maata raja-alueilla ennen kuin presidentin luettelo on vahvistettu.

Lehtisen mukaan luetteloon kuuluvilla alueilla tehdyt suomalaisten maakaupat voidaan joutua purkamaan. Asia riippuu presidentin ukaasin täytäntöönpanosäädöksistä.

-------

Suomalaisten tonttikaupat Venäjällä ja nimenomaan luovutetun eli tosiasiallisesti miehitetyn Karjalan alueella olivat esillä pari vuotta sitten presidentti Medvedevin Suomen vierailun yhteydessä. Tällöin Medvedev antoi kautta rantain ymmärtää, että Venäjä voisi sallia suomalaisten maanoston Venäjällä.

Kun eräs lehtimies yritti udella Medevedeviltä asiaa vielä silloin, kun Medevedevin seurue vieraili Porvoossa, mukana ollut presidentti Tarja Halonen lähes ajoi kyseisen lehtimiehen tiehensä hirveästi sättien.

Nyt se on sitten lopullisesti nähty, mitä tämä meidän Tavja on saanut presidenttikaudellaan aikaiseksi! Ei sitten kerrassaan yhtikäs mitään, ei edes Venäjä-suhteissa, joista häntä on valtaapitävien toimesta kilvan kehuttu. Putin ja Medvedev ovat naruttaneet Halosta vuoronperään pahemman kerran asiassa kuin asiassa.

----

Suomen ulkoministeriön pitäisi usuttaa Euroopan unioni Venäjän kimppuun tonttikiistan ratkaisemiseksi, sanoo kansanedustaja, eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolainen (kok.) Uudelle Suomelle.

Salolainen ihmettelee sitä, että EU antaa Venäjän kohdella ulkomaalaisia maakaupoissa eri tavoin kuin EU kohtelee venäläisiä.

–Ei tämä ole vain suomalaisten ongelma, vaan koko Euroopan unionin. EU:n kansalaiset eivät saa ostaa maata Venäjältä, mutta venäläiset ostavat maata kaikkialta EU:sta, ihmettelee Salolainen Uudelle Suomelle.

---

Laajimmin sanottua asiaa on käsitellyt Veikko Saksi Uuden Suomen Puheenvuoro-palstallaan.

Saksi on oikeassa:

- Viime sotien jälkeen tapahtunut Karjalan Kannaksen, Petsamon, Sallan ja Kuusamon itäosien, Laatokan Karjalan sekä eräiden Suomenlahden saarten pakkoluovutus Neuvostoliitolle rikkoo kansainvälisiä sopimuksia, koska ns. Pariisin rauhansopimuksen muotoon puettu sopimus perustui väkivallalla uhkaamiseen.

- On täysin hölmöä ja edesvastuutonta, että mitään vastavuoroisuutta maakaupoissa ei ole. Suomi sallii venäläisille käytännössä täyden osto- ja omistusoikeuden Suomessa oleviin kiinteistöihin, mutta suomalaisilla ei ole mahdollisuutta omistaa Venäjällä kiinteistöjä.

- Suomen pitäisi ryhtyä asiassa kovempiin otteisiin mm. rajoittamalla yhdessä EU:n kanssa venäläisten maanostoa Suomessa. On hämmästyttävää, ettei Suomi ole asettanut venäläisten maanostoille Suomessa minkäänlaisia rajoituksia edes sellaisilla alueilla, joissa venäläisten maakaupat muodostavat turvallisuusuhkan.

- Kevään eduskuntavaaleissa kysymys maakauppojen vastavuoroisuudesta on nostettava välttämättä esille ja kaikkien kansanedustajaehdokkaiden ja erityisesti kaikkien puoluejohtajien vastattavaksi ja hallitusohjelman osaksi.

141. Karjala takaisin!

Jo Karjalan kunnailla lehtii puu...evakkoja jokakeväisellä kotiseuturetkellään Kannaksella

Pyöreen tornin hämärässä, pöydässä niin hilpeässä...

1. Karjala-kysymyksellä tai käsitteellä Karjalan palautus tarkoitetaan Suomen jatkosodan jälkeen Neuvostoliitolle pakkoluovuttamien alueiden palauttamista tai palauttamisesta käytävää keskustelua. Laajasti ottaen kysymys ei ole vain Karjalan Kannaksen, vaan myös muiden luovutettujen alueiden, eli Laatokan Karjalan, Petsamon, Sallan ja Kuusamon eräiden osien ynnä Suomenlahden eräiden ulappasaarten palauttamisesta.

2. Presidentti Urho Kekkosen tiedetään pitäneen Karjalan palautamista usein esillä keskusteluissaan Neuvostoliiton johtajien kanssa. Neuvostoliiton ykkösmieheltä Nikita Hrutshevilta 1960 -luvulla Kekkonen ilmeisesti sai näkemyksilleen jonkinlaista ymmärrystä, mutta ei enää presidentti Leonid Breznevilta 1970 -luvulla. Kekkosen presidenttikauden jälkeen Suomen virallinen kanta on ollut lakonisesti se, että rajojen muuttamiseen ei ole "tarvetta." Pakkoluovutettujen alueiden palautusta ei ole Mauno Koiviston kaudella ja sen jälkeen itänaapurilta edes kysytty, mutta Venäjä on antanut ymmärtää, että vastaus olisi kielteinen.

3. Presidenttikautensa alussa Venäjä Boris Jeltsinin hallinto ilmeisesti suorastaan viestitti Suomen poliittiselle johdolle mahdollisuudesta keskustella Karjalan palauttamisesta, mutta presidentti Mauno Koivisto suhtautui asiaan tyylilleen uskollisesti penseästi ja suorastaan torjuvasti. Samaa inhorealismia Mauno Koivisto osoitti Viron ja muiden Baltian maiden itsenäisyyspyrkimyksille 1980 - ja -90 luvun taitteessa.

4. Mutta Kannaksen ja muiden luovutettujen alueiden evakot ja heidän jälkeläisensä eivät ole unohtaneet asiaa. Palautuskysymystä ja -keskustelua ovat pitäneet yllä myös eräät kansalaisjärjestöt, erityisesti Pro Karelia -yhdistys. Viitisen vuotta sitten tehtyjen mielipidemittausten mukaan Karjalan palautusta kannatti noin kolmannes ja sitä vastusti hieman yli puolet suomalaisista. Palautusvaatimusten tueksi vedotaan karjalaisia ja Suomea kohdanneen vääryyden korjaamiseen, ryöstösaaliin kohteeksi joutuneiden alueiden palauttamisen oikeudenmukaisuus - Stalin ryösti esimerkiksi Kansainliiton tuomitseman talvisodan aloittamisella Karjalan ja muut luovutetut alueet Suomelta - ja siihen, että alueiden palautus olisi taloudellisesti Suomelle edullinen. Palautuksen suurimmaksi ongelmaksi on todettu rahoituksen ohella alueen noin 200 000 - 300 000 asukkaan venäläisväestön aseman järjestäminen.

5. Viime syksynä karjalaishenkinen 4-5 hengen suomalainen liikemiesryhmä keksi näppärän idean. He halusivat kytkeä eli koplata Karjala-kysymyksen Venäjän suurhankkeeseen eli Itämeren kaasunputken rakentamiseen. Ryhmittymä jätti työ- ja elinkeinoministeriölle kaivoslain mukaisen valtaushakemuksen Helsingin edustan merialueelle ikään kuin "sattumalta" juuri sille kohtaa, jolle venäläiset ovat suunnitelleet laskevansa kaasuputken meren pohjaan. Valtaosin venäläisenemmistöisen Nord Stream -yhtiön kaavailut kaasuputken rakentamiseksi samoin kuin Itämeren maiden kaasuputken rakentamista varten suorittamat ympäristöselvitykset ovat jo loppusuoralla ja yhtiön tarkoituksena on kerrottu olevan aloittaa putken rakentaminen ensi vuoden alussa.

6. Suomalaisen liikemiesryhmä juristina toimivan Kari Silvennoisen mukaan kaivausvaltauksen käsittely tulisi normaalilla aikataululla kestämään jopa parisen vuotta, eikä Nord Stream voisi ennen valtaushakemuksesta annettua lainvoimaista päätöstä ryhtyä laskemaan kaasuputkea mereen. Todellisuudessa liikemiehillä ei liene minkäänlaista tarkoitusta aloittaa kaivostoimintaa merellä, vaan heidän tavoitteenaan on, ei enempää eikä vähempää, kuin saada Venäjä luovuttaman Karjala takaisin Suomelle, jolloin he luopuisivat ilomielin valtaushankkeestaan.

7. Näppärän tuntuinen idea, joka toisaalta osoittaa aikamoista realismin puutetta ja jopa suuruuden hulluutta. Kari Silvennoinen on kertonut tiedotusvälineille, että miehet haluavat karjalan takaisin "ihan oikeasti" eikä kysymyksessä - tietenkään - ole mikään kiusanteko venäläisille. "Minun asiakkaani eivät viivytä kaasuputkea, vaan kaasuputki tulee meidän tontillemme," sanoi Silvennoinen. Kaasuputki haittaa KS:n mukaan meidän toimintaamme eikä päinvastoin, muistutti Silvennoinen.

8. Silvennoisen mukaan Moskovasta olisi luvattu liikemiesryhmälle huomattavan suuri rahasumma sitä vastaan, että valtaushanke vedetään pois; summan suuruutta Silvennoinen ei paljastanut. Suomalaiset eivät kuitenkaan suostuneet tarjoukseen, vaan vaativat Karjalan palauttamista koskevien neuvottelujen aloittamista, jotta valtaushankkeesta voitaisiin luopua. - Kovia poikia!

9. Mutta siinä Silvennoinen ja hänen toimeksiantajansa menettelivät minusta suoraan sanoen tökerösti, kun he KS:n mukaan esittivät venäläiselle "osapuolelle", että venäläisten tulisi pyytää presidentti Martti Ahtisaarta toimimaan välittäjänä Karjala-kysymyksessä. Jos venäläiset olisivat näin tehneet, olisivat KS:n päämiehet vetäneet valtaushakemuksensa pois. Oudointa tässä on se, että Silvennoinen tai liikemiehet eivät olleet kysyneet hankkeelleen Ahtisaaren suostumusta tai edes informoineet presidenttiä kyseisestä ehdotuksestaan.

10. Silvennoisen mukaan suomalaiset olivat olleet yhteydessä pietarilaisen välimiehen kautta Venäjän hallituksen kaupalliseen edustuston varamieheen, venäläiset ole kuulemma vielä vastanneet suomalaisten sanottuun ehdotukseen. Mutta valitettavasti koko hanke kaatui jo tänään, sillä Martti Ahtisaari ilmoitti lehdistölle ykskantaan, että hän ei halua olla missään tekemisissä tällaisen hankkeen kanssa. Ahtisaari kertoi, ettei häneen ole oltu asiaa ajavien liikemiesten taholta yhteydessä. Ahtisaaren mukaan kyseisellä hankkeella ei edistetä sitä tavoitetta, johon sillä ilmeisesti pyritään, siis Karjalan palautusta.

11. Hieman nolontuntuinen loppu siis tälle sinänsä näppärälle hankkeelle! Jos venäläiset olivat todella tarjonneet ryhmälle huomattavan summan rahaa, olisi miesten kannattanut minusta hyväksyä tarjous; tämä ei olisi estänyt hankkeen julkistamista, josta tiedettiin jo muutenkin.

Jos miesten tarkoituksena oli todella edistää Karjalan palautusta tai ainakin aktivoida siitä käytävää keskustelua, olisi porukka voinut käyttää Venäjältä saamansa rahat esimerkiksi Karjala takaisin - nimisen säätiön tai yhdistyksen peruspääomaksi. Tämä yhteisö olisi käyttänyt varojaan Karjala-kysymyksestä käytävän keskustelun ylläpitämiseksi ja aktivoimiseksi. Näin kyseinen liikemiesryhmittymä olisi saanut nimensä historiaan. Nyt sen sijaan voi käydä niin, että venäläiset eivät enää uudista tarjoustaan, kun hankkeelta on Ahtisaaren täystyrmäyksen johdosta pudonnut tavallaan pohja pois.

12. Mutta ei mainitun porukan toimia ole syytä mitenkään mollata. Päinvastoin, liikemiesten hanke oli rohkea ja sillä saatiin melkoista julkisuutta hyvässä asiassa eli Karjalan palautuskysymyksessä. Asia on noussut laajasti esille myös venäläisissä ja muidenkin maiden tiedotusvälineissä. Kun Suomen poliittinen johto ilmeisesti pelosta vaikenee Karjala-kysymyksestä ja haluaisi mieluusti vaientaa myös ihmisten ja yhteisöjen asiasta käymän keskustelun, on toki erinomaisen hyvä asia, että yksityiset ihmiset ja erilaiset liikkeet haluavat edelleen pitää sanottua keskustelua yllä. Sillä eihän siitä mihinkään pääse, että Karjala on viety meiltä karjalaisilta ja Suomelta vääryydellä, viekkaudella (mm. Molotov-Ribbentrop -sopimus 23.8.1939) ja väkivallalla (Stalinin aloittama Talvisota). Karjalan palauttaminen on mitä suurimmassa määrin ihmisoikeuskysymys, sillä siinä on kyse kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa tunnustetusta kaikkien pakolaisten oikeudesta palata takaisin heiltä voimassa olleiden rauhan - ja muiden sopimusten vastaisesti ryöstettyihin koteihinsa ja saada omaisuutensa takaisin.

13. Pro Karelia -yhdistyksen pääsihteeri Veikko Saksi, joka on kirjoittanut vuona 2005 kirjan "Karjalan palautus," kirjoitti tänään sanotun yhdistyksen nettisivuilla mm. näin:

- Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palautus on vahvasti luottamusta herättävä win-win -tapahtuma. Palautus on luonteeltaan katalyytti, joka käynnistää paljon positiivista liike- ja yhteistoimintaa maitten välillä. Katalyytin ytimenä on luottamus, mikä on kaiken inhimillisen yhteistoiminnan tärkein elementti. Palautus investointeineen toimii Suomen talousveturina. Se vetää kansainvälisiä rahoittajia ja yrityksiä Pietarin metropolin ja Venäjän markkinoiden lähelle. Luottamuspula estää tällä hetkellä pääosin sijoittamisen Venäjälle, joten maan tilanne heikkenee nopeasti.

14. Tästähän on kysymys, joten on aika outoa, miksi Suomen poliittinen johto ei ymmärrä asiaa, vaan on päinvastoin asettunut puoltamaan Venäjän "legitiimeiksi" kutsuttuja oikeuksia. Poliittiset johtajamme sivuuttavat ja unohtavat täydellisesti oman kansan perustavaa laatua olevat legitiimit ihmisoikeudet sekä Neuvostoliiton tekemät monet sopimusrikkomukset.

15. Veikko Saksi päättää tämänpäiväisen nettikirjoituksensa seuraaviin sanoihin, joihin on helppo yhtyä:

- Karjalan palauttamiskysymys on syvästi ihmisoikeuskysymys. Se on myöskin kahden naapurimaan sekä Venäjän ja koko muun maailman luottamusta luotaava kysymys. Se on kuin kivi, joka hiertää molempien maiden päättäjien kengässä."

Kajalan palautus ei toteudu lähivuosina, ei ehkä edes lähivuosikymmeninä. Uskon kuitenkin, että Suomelle tarjoutuu tulevaisuudessa vielä tilaisuus saada ainakin osa pakkoluovutetuista alueista takaisin. Sitä silmällä pitäen Karjala-kysymyksestä on pidettävä yllä jatkuvaa keskustelua.

16. Maailmassa on myös viime vuosikymmeninä tapahtunut paljon ihmeellisempinäkin pidettyjä asioita. Reilut kaksikymmentä vuotta sitten pitkäaikainen ulkoministeri Paavo Väyrynen esitti Turun yliopistossa korkealla arvosanalla hyväksytyssä väitöskirjassaan ikään kuin ehdottomana totuutena näkemyksen, jonka mukaan Neuvostoliitto ei tule koskaan hajoamaan. Mutta ei kulunut kuin 2-3 vuotta ja Neuvostoliitto oli hajonnut ja muun muassa Baltian maat, joita Mauno Koivisto oli varoitellut itsenäisyyspyrkimyksissään, olivat saaneet itsenäisyytensä takaisin. - Venäjän nykyjohto ei ole ikuinen ja poliittiset voimasuhteet voivat ajan myötä muuttua myös Venäjällä

109. Susan Ruusunen sai valitusluvan KKO:lta

                 Viipurin Pyöreen tornin hämärässä 6-7.6.2009...

           Oikeusjutun primus motor, pääministeri Matti Vanhanen 

           puhumassa Vuoksenrannan kirkolla Karjalan Kannaksella 

           7.6.2009 pidetyssä Antrean ja Vuoksenrannan muistojuhlassa

1. Korkein oikeus (KKO) tiedotti tänään, että se on myöntänyt valitusluvan "Pääministerin morsian" -kirjaa koskevassa asiassa. KKO ratkaisi valituslupa-asian kahden jäsenen kokoonpanossa, johon kuuluivat oikeusneuvokset Kari Raulos ja Pasi Aarnio, esittelijänä esittelijäneuvos Jukka-Pekka Salonen. KKO myönsi valitusluvan viralliselle syyttäjälle, jonka valituksessa on kysymys syyksilukemisen laajuudesta, rangaistuksen mittaamisesta sekä menettämisseuraamuksista. Valituslupa myönnettiin myös Susan Ruususelle ja kyseisen kirjan kustantajalle Kari Ojajalle, jotka vaativat ensisijaisesti syytteen hylkäämistä, sekä kirjan kustannusyhtiölle Etukeno Oy:lle.

2. Rikosjutussa on kyse pääministeri Matti Vanhasen yksityiselämää koskevien tietojen levittämisestä hänen entisen naisystävänsä Susan Ruususen (ent. Kuronen) vuonna 2007 kirjoittamassa Pääministerin morsian -kirjassa. Asia tuli vireille, kun pääministeri Vanhanen teki rikosilmoituksen kirjan kustantaneen yhtiön omistajaa Kari Ojalaa vastaan. Virallinen syyttäjä nosti syytteen paitsi Ojalaa, myös Ruusususta vastaan. Pääministeri Vanhanen yhtyi syytteeseen Ojalaa vastaan. Helsingin käräjäoikeus hylkäsi vuonna 2008 kahden lautamiehen äänin kaikki syytteet ja niihin perustuneet Vanhasen korvausvaatimukset Ojalaa kohtaan. Käräjäoikeuden lainoppinut puheenjohtaja ja kolmas lautamies olivat sen sijaan syytteiden hyväksymisen kannalla.

3. Helsingin hovioikeus, jossa syyttäjä ja asianomistaja Matti Vanhanen valittivat, tuomitsi 10.2.2009 antamallaan tuomiolla Ojalan ja Ruususen Vanhanen yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä sakkorangaistukseen, Ojalan  60:een ja Ruususen 20:een päiväsakkoon. Ojala tuomittiin maksamaan Vanhaselle henkisestä kärsimyksestä Vanhasen vaatimat 1 000 euroa. Ojala ja Ruusunen tuomittiin lisäksi menettämään rikoksen tuottama hyöty valtiolle. Ojala, Ruusunen ja syyttäjä pyysivät valituslupaa KKO:lta, Matti Vanhanen tyytyi hovioikeuden tuomioon.

4. Olen ottanut blogissani kantaa oikeusjuttuun neljä kertaa:  15.1., 4.2., 10.2. ja 23.2.2009. Kahdessa viimeksi mainitussa jutussani olen selostanut ja kritisoinut hovioikeuden tuomiota. Juttu on paitsi asianosaisten, myös yleiseltä ja periaatteelliselta kannalta varsin merkittävä, joten oli täysin paikallaan, minusta suorastaan välttämätöntä, että asiaa puidaan vielä ylimmässä oikeusasteessakin. Jutussa on kyse valtakunnan johtavan poliitikon vireille panemasta rikosjutussa, jossa hän väittää yksityisyydestään kerrotun oikeudettomasti hänen entisen seurustelukumppanin kirjoittamassa kirjassa. Tällaista rikosjuttua ei ole aikaisemmin Suomessa tästä aihepiiristä käyty. Kyse on johtavaa poliitikkoa koskevasta oikeusjutusta, jossa vastakkain ovat kaksi perustuslaissa jokaiselle turvattua perusoikeutta: sananvapaus ja yksityiselämän suoja. Jutussa on ratkaistavana muun muassa kysymys siitä, saako henkilö omaa elämäänsä ja sen yhtä vaihetta koskevassa kirjassa paljastaa myös seurustelusuhdettaan koskevia asioita.

5. Suomen korkein oikeus on viimeisten 10-15 vuoden aikana punninnut ennakkopäätöksissään sananvapauden ja yksityiselämän suojan suhdetta tavalla, joka on aika usein herättänyt arvostelua. Yksityiselämän suoja on tuntunut painavan KKO:n vaakakupissa lähtökohtaisesti sananvapautta enemmän, sillä ennakkopäätösten tulkinnoissa etusija on annettu yksityiselämälle tai kunnialle. Toisaalta Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on antanut Suomelle monta langettavaa tuomiota, jotka ovat perustuneet sananvapauden perusteettomaan rajoittamiseen. EIT:n sanotuissa päätöksissä poliitikon yksityiselämän, rikoksesta epäillyn tai muun henkilön maineen suojaamista ei ole katsottu riittäväksi perusteeksi rangaista heitä uutisoinneillaan loukanneita tiedotusvälineitä. 

6. Viimeisimmän langettavan tuomio Suomen valtio sai EIT:ltä 10.2.2009 eli juuri samana päivänä, jolloin Helsingin hovioikeus antoi Ruusus-jutun tuomionsa. Sanottu tapaus eteni Suomessa aikoinaan KKO:een asti (KKO 2001:96). KKO teki myös tuossa yksityiselämän loukkaamista koskevassa jutussa ratkaisunsa lähinnä yksittäisten kriteerien perusteella kiinnittämättä juurikaan yleisellä tasolla huomiota journalistiseen sananvapauteen. EIT puolestaan painotti omassa ratkaisussaan menettelyn kokonaisarvioinnin sekä asian yhteiskunnallista merkitystä samoin kuin sitä, että demokraattisessa yhteiskunnassa sananvapauteen saa puuttua vain, jos se on perustelluista syistä välttämätöntä. EIT tuntui rivien välissä hieman moitiskelevan KKO:n tuomiota siitä, ettei siinä ollut otettu huomioon kaikkia asiaan vaikuttavia seikkoja.

7. Tapaus Vanhanen vs. Ruusunen sisältää monia mielenkiintoisia juridisia kysymyksiä. Nyt ei ole kyse aiemmin esillä olleesta journalistisesta sananvapaudesta, vaan omaa elämänvaihettaan muistelevan kirjoittajan lähinnä kaunokirjalliseksi luettavasta teoksesta, jossa kuvataan myös kirjoittajan ja pääministerin välistä seurustelusuhdetta. Kirjassa tuodaan esiin tiettyjä pääministerin yksityiselämään liittyviä, mutta normaaliin seurustelusuhteeseen yleisesti kuuluvia asioita, joista ei paljastunut mitään sensaatiomaista tai arkaluontoista ainesta. Kirjassa käsiteltiin tältäkin osin seurustelusuhdetta ja siihen liittyneitä jokseenkin arkipäiväisiä asioita hienovaraisella tavalla. Kyse oli, kuten pääministeri Matti Vanhanen hovioikeuden tuomion jälkeen itsekin avoimesti myönsi, sinänsä aivan harmittomista tiedoista.

8. Minusta vaikutti hovioikeuden tuomion jälkeen, että johtavan poliitikon ja samalla käytännössä myös muiden johtavien poliitikkojen suoja oli saanut aivan liian ylikorostuneen aseman suhteessa omasta elämästään kirjoittajan henkilön sananvapauteen. Saapa nähdä, mille kannalle KKO jutussa aikanaan asettuu. Hovioikeuden helmikuisen tuomion jälkeen pääministeri Vanhanen on suhtautunut yksityiselämänsä koskevien tietojen levittämiseen tai esillä pitämiseen paljon vapaamielisemmin kuin ennen sitä. Ns, Drita-tapauksessa tai 69-asiassa Vanhanen olisi ollut valmis siihen, että hänen lähettämänsä sähköpostiviestit saatiin julkistaa. Pääministeri on myös tuonut nykyistä naisystäväänsä  julkisuudessa esille aivan toisella tavalla kuin ex-heilaansa Susan Ruususta.

9. Vaikka Matti Vanhanen ei ole enää KKO:ssa valittajana - toki hän antaa valitusten johdosta vastineensa - pitää muistaa, että Ruusus-juttu lähti liikkeelle juuri Vanhasen aloitteesta. Pääministeri teki Pääministerin morsian -kirjasta rikosilmoituksen kustantajaa vastaan. Vaikka Susan Ruusunen oli rajattu rikosilmoituksen ulkopuolelle, oli selvää - tämän ainakin Vanhasen asianajaja hyvin tiesi - että jos syyttäjä nostaisi syytteen, syyte oli käytännössä pakko nostaa, ei vain kustantajaa, vaan myös kirjan kirjoittajaa vastaan. Näin myös sitten tapahtui.

10. Kustantaja Kari Ojala olisi halunnut, että hovioikeus toimittaa jutussa suullisen käsittelyn muun muassa siksi, että hän halusi esittää pääministeri Vanhaselle täydentäviä kysymyksiä asian selvittämiseksi. Olin itsekin sitä mieltä, että suullinen käsittely olisi tullut järjestää (blogit 15.1. ja 4.2.). Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan hovioikeus, joka ei tuntunut esittelijän antamien lausuntojen perusteella oikein itsekään tietävän, mitä tekisi, ratkaisi kuitenkin jutun pelkästään asiakirjojen perusteella.

11. Kaikissa muissa maissa olisi näin merkittävässä jutussa, joka koskee maan pääministeriä, selvää, että asiassa pidettäisiin julkinen ja suullinen  käsittely. Saa nähdä, mitä tekee Suomen korkein oikeus valtakunnan pääministeriä koskevassa jutussa. Korkein oikeus juhlii tänä syksynä 200-vuotista taivaltaan, joka lasketaan alkaneeksi siitä, kun vuonna 1809 Suomen jouduttua Venäjän yhteyteen autonomisen Suomen ylimmäksi oikeusasteeksi tuli senaatin oikeusosasto. KKO:n taloa on remontoitu ja kunnostettu jo reilun vuoden ajan mun muassa mainittua 200-vuotisjuhlaa silmällä pitäen. Myös KKO:n suullisten käsittelyjen istuntosali on varmaan saanut uuden ilmeen. 

12. Mikä siis olisi juhlavampaa kuin toimittaa KKO:n uusituissa toimitiloissa ensimmäisenä suullisena käsittelynä asia, jossa kuultaisiin todistelutarkoituksessa valtakunnan pääministeriä. 

P.S.

MTV3:n uutiset kertoi tänään, että keskusta pimitti vuoden 2007 eduskuntavaaleissa suuren vaalituen - 125 000 euroa - jonka se oli saanut Nova Groupilta. 

MTV3 halusi siis pelastaa keskustan ja pääministeri Matti Vanhasen kertomalla asiasta vasta EU-vaalien jälkeen. Jos asia olisi paljastettu jo ennen vaaleja, olisi keskustan paikkaluku EU-parlamentissa jäänyt kahteen ja pääministeri Vanhanen olisi joutunut todennäköisesti eroamaan ainakin puolueen puheenjohtajan paikalta.- Mitähän keskusta lupasi maikkarille vastapalvelukseksi?