877. Ruotsin vaalien mentyä

1. Ruotsin parlamentti- eli tarkemmin sanottuna valtiopäivävaaleissa saatiin aika sekava lopputulos. Sosiaalidemokraatit nousivat uuden puheenjohtajansa Stefan Löfvenin johdolla suurimmaksi puolueeksi, mutta puolueen äänimäärä jäi kuitenkin 31,3 prosenttiin. Se on kaukana 40 prosentin lukemista, joihin demarit saivat vielä 10-20 vuotta sitten vaaleissa tottua. 

2. Vaaleissa, jotka käydään Ruotsissa ns. listavaaleina, jolloin  "kaiken maailman hömppäjulkkiksilla" ei, toisin kuin Suomessa,  ole menestymisen mahdollisuuksia, tuntuu ratkaisevinta olleen, että hallitusta kahden vaalikauden ajan johtanut maltillinen kokoomus hävisi ja sai äänistä 23,2 prosenttia. Samalla demareiden johtama punavihreä koalitio, johon kuuluvat demareiden lisäksi ympäristöpuolue ja vasemmistopuolue, ohitti  kokoomuksen johtaman oikeistokoalition; eroa kertyi nelisen prosenttiyksikköä. Äänestysaktiiviisuus oli Ruotsissa näissäkin vaaleissa paljon korkeampi kuin Suomessa, mikä johtuu suurimmaksi osaksi juuri mainitusta listavaalijärjestelmästä. Ääänestysaktiivisuus oli Ruotsissa nyt 83,2 %, kun Suomessa jäätiin vuoden eduskuntavaaleissa 2011 vaaleissa 70,4 prosenttiin. Ruotsissa ihmiset äänestävät ja heidän pitääkin äänestää ensisijaisesti puoluetta, ei yksittäisiä ehdokkaita.

3. Pääministeri Fredrik Reinfeldt jätti heti vaalituloksen selvittyä hallituksensa eronpyynnön ja ilmoitti samalla eroavansa myös maltillisen kokoomuksen puheenjohtajan tehtävästä. Stefan Löfven (oik. Löfvén) yrittää muodostaa Ruotsiin vähemmistöhallitusta. Siihen tullevat muista puolueista mukaan vain ympäristöpuolue ja oikeistosta kansanpuolue. Äsken Löfven jo ilmoitti, etteivät sosiaalidemokraatit hyväksy vasemmistoa hallitukseen.

4. Stefan Löfven, joka on 57-vuotias, tuli mukaan valtakunnan politiikkaan vasta pari vuotta sitten, jolloin hänestä leivottiin myös sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja. Aikaisemmin eli vuodesta 2006 hän on toiminut Ruotsin metalliliiton puheenjohtajana. Hän on ammatiltaan hitsaaja, joka ei ole korkeakouluja käynyt. Löfven yritti kyllä opiskella Uumajan yliopistossa sosiaalipolitiikkaa tai muita vastaavia aineita, mutta joutui keskeyttämään kurssinsa puolentoista vuoden aherruksen jälkeen.

5. Vaikuttaa hieman siltä, että Löfvenin kausi pääministerinä jää lyhyeksi ja Ruotsissa voidaan joutua toimittamaan ennenaikaiset vaalit parin vuoden kuluttua. Löfvenin ei vaikuta kovin innostavalta puhujalta tai yleensä huipputyypiltä, joten ruotsalaiset voivat  kyllästyä katselemaan hänen jyhkeää olemustaan aika pian. Tämä kohtalo koitui myös pääministeri Fredrik Reinfeldtin ja hänen hallituksensa - ulkoministerinä muuten ex-pääministeri Carl Bildt - kohtaloksi. Ruotsin valtiontalous on hyvässä kunnossa - Suomeen verrattuna suorastaan erinomaisessa - teollisuus- ja vientiyrityksillä menee hyvin ja työllisyys on hyvällä tolalla, mutta silti kaksi vaalikautta Fredrik Reinfeldtiä, Carl Bildtiä ja valtiovarainministeri Anders Borgia riitti ruotsalaisille.

6. Entinen hitsaaja Ruotsin pääministerinä, jopas nyt jotakin! Mutta onhan meilläkin remmissä yksi "oikea" työväen mies eli Lauri Ihalainen. Hän toimi toistakymmentä vuotta SAK:n puheenjohtajana ja on nyt kansanedustaja ja työministeri, vaikka oli hamassa nuoruudessaan "vain" kirvesmies. Ihalainen puhuu eduskunnan täysistunnoissa ja tv-haastatteluissa tyylikkäästi, asiantuntevasti ja jopa tunteisiin vetoavasti. Hän vaikuttaa puhetapansa, asiantuntemuksensa ja käyttäytymisensä perusteella paljon sivistyneemmältä - anteeksi vain - kuin SDP:n puheenjohtajaksi keväällä valittu Antti Rinne. Vm. valmistui 80-luvulla oikeustieteen kandidaatiksi, kuuleman mukaan ainoastaan puolitoista vuotta kestäneiden opintojen jälkeen. 

7. Sosiaalidemokraattista puoluetta johtaa siis kummassakin naapurimaassa entinen ay-pomo, Ruotsissa Stefan Löfven ja Suomessa Antti Rinne. Voisiko Rinteen SDP tehdä lövenit ja nousta ensi kevään vaalien jälkeen maan suurimman puolueeksi, jolloin Rinteestä leivottaisiin hallituksen pääministeriksi? Voi ja voi, mutta jos minulta kysytään niin kiitos ei! Kaikella ja niin myös politiikan teon tasolla on sentään rajansa! Vaadimme kyvykästä ja sivistyneen oloista pääministeriä myös vaalien jälkeen ja sellaisen saamme joko Alex Stubbista tai Juha Sipilästä.

8. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ei halunnut tänään Yle Uutisten haastattelussa ottaa kantaa siihen, voisiko myös Antti Rinteen johtama demaripuolue nouusta maan suurimmaksi puolueeksi ensi kevään vaaleissa. Niinistö tyytyi toteamaan, että "siihen pitäisi Antti Rinteen olla nyökkäilemässä kovasti". Hyvin lohkaistu! Ylen ja iltapäivien lehtien toimittajat on kyllä selkeästi valjastettu nokkimaan kaikin tavoin Alex Stubbia ja lisäämään kiviä hallituksen rekeen, jotta SDP:n kannatus saataisiin gallupeissa kovaan nousuuun.

9. Enteilisikö Ruotsin vaalitulos meillä tulossa olevia eduskuntavaaleja kuitenkin sen verran, että demarit nousivat pohjalta, johon he ovat gallupkyselyissä vajonneet? Tämä jää nähtäväksi. Minusta voidaan kuitenkin jo nyt olla melko varmoja, että SDP saa seuraavissa vaaleissa tyytyä kamppailemaan perussuomalaisten kanssa siitä, kummasta tulee maan kolmanneksi suurin puolue.

10. Varsinainen yllätys Ruotsin vaaleissa oli maahanmuuttovastaisen ja usein myös uusnatsitaustaiseksi tai rasistiseksi moititun ruotsidemokraattien menestys. Peliriippuvaiseksi väitetyn Jimmie Åkessonin johtama puolue tuplasi ääniosuutensa (nyt 13 prosenttia) ja nousi kertaheitolla Ruotsin kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi. Mutta mitä väliä, sillä kaikki muut puolueet ilmoittivat heti, etteivät ne suostu edelleenkään tekemään valtiopäivillä minkäänlaista yhteistyötä ruotsidemokraattien kanssa.

11. Sauli Niinistö tyytyi tänään toteamaan, että ruotsidemokraattien jytky ei toistu Suomen seuraavissa vaaleissa, sillä "eihän meillä ole suomidemokraatteja". Niinistö viittasi siihen, että meillä perussuomalaiset ovat irtisanoutuneet yhteistyöstä ruotsidemokraattien kanssa. Timo Soini tekee kaikkensa, jottei perussuomalaista puoluetta päästäisi kritisoimaan rasismista. Soinin puheita leimaa nykyisin selkeä hallituskelpoisuuden tavoittelu. Joskus tekee melkein pahaa nuoleskelu, jolla Soini kehua retostelee Sauli Niinistöä ja ulkoministeri Erkki Tuomiojaa esimerkiksi Ukrainan kriisin "hoidossa" ja siinä sivussa myös omia ulkopoliittisia saavutuksiaan. Soinin kokemus ulkopolitiikasta on käytännössä aika vähäistä, sillä se rajoittuu lähinnä eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajana toimimiseen. Valiokunnan, jolle ei usein kerrota mitään todella tärkeitä asioita.

12. Stefan Löfveniä ja Antti Rinnettä yhdistää vantteruus ja tietty maanläheisyys, joka Löfvenin kohdalla huipentuu ex-nyrkkeilijöille tyypilliseen nenään. Stefanissa on minusta hieman samaa näköä kuin Einö Grönissä 20-30 vuotta sitten, vai mitä? Löfven sai puolentoista vuoden opintojensa jälkeen yliopistosta lemput, sen sijaan Rinne valmistui samassa ajassa "tuomariksi" eli oikeustieteen maisteriksi. Löfven vaikuttaa silti Rinteeseen verrattuna enemmän huipputason poliitikolta ja pääministerityypiltä, vaikka mikään täydellisyys hänkään ei toki ole. Antti Rinne jankuttaa jankuttamasta päästyään samoja asioita ("talouskasvu" ja "työllisyyden parantuminen"), mutta käytännössä nuo asiat menevät Suomessa entistä huonompaan suuntaan. Haastatteluissaan ja puheissaan Rinne rykäisee parin kolmen sanan jälkeen tupakoitsijoille tyypilliseen tapaan (oikea käsi suun edessä), ja hänen kävelytyylinsä alkaa muistuttaa pikkuhiljaa Martti Ahtisaaren tuttua etenemistä; käsien käyttö on toki Maralla aktiivisempaa kuin Rinteellä.

13. Minulle tulee Stefan Löfvenin nimestä mieleen hänen suomalainen etunimikaimansa Tapani (Stefan) Löfving - sukunimikin on molemmilla herroilla varsin samantapainen. Joten: Heil Löveeni, meil Löövinki! Tapani Löfving (1689-1777), mies eli siis 88-vuotiaaksi, oli Narvassa syntynyt suomalainen sissipäällikö ison- ja pikkuvihan aikoihin, jolloin Suomessa taisteltiin venäläisiä miehittäjiä vastaan. Löfving osasi myös kirjoittaa ja häneltä jäi jälkipolville päiväkirja, jossa hän kertoo huimista seikkailuistaan. Tapani Löfvingin henkeä ja rohkeutta voidaan tarvita Suomessa edelleen, jos Vladimir Putin alkaa kovin pahasti höntyilemään ja haalimaan naapurimaiden alueita liitettäväksi Venäjään. 

14. Ville Niinistö johtama vihreä puolue on jättämässä hallituksen jo tällä viikolla, jos ja kun hallitus esittää Fennovoiman uuden ydinvoimalahakemuksen hyväksymistä. Tällöin hallitukseen jäävällä neljällä puolueella on eduskunnassa vain niukka enemmistö eli  yhteensä 101 kansanedustajaa, oppositiolla on 98 edustajaa. Mutta onhan Ruotsiakin hallittu viime aikoina vähemmistöhallituksilla. 

15. Vihreiden lähtiessä hallituksesta Alex Stubbille ja hallituspuolueille olisi otollinen paikka esittää, että perussuomalaiset tulisivat vaalikauden loppuajaksi hallitukseen. Timo Soini ottaisi Pekka Haavistolla olevan valtion omistajanohjauksesta vastaaavan ministerin salkun ja ympäristöministeriksi voitaisiin valita melkein kuka tahansa perussuomalainen kansanedustaja, ei kuitenkaan Pertti (Veltto) Virtasta tai Teuvo Hakkaraista. Jussi Niinistö voisi korvata Ville Niinistön, jolloin päästäisiin mahdollisimman vähäisellä muutoksella.

847. Antti Rinteestä uusi valtiovarainministeri

Asiasta toiseen: Toveri Lukashenko suunnittelee nyt maaorjuuden palauttamista V-Venäjälle...

1. Nyt ne "porukat" eli demareiden puoluehallitus ja puoluevaltuusto, ovat sitten päättäneet, mikä SDP:n uudesta puheenjohtajasta Antti Rinteestä tulee isona: Hänet istutetaan valtiovarainministeriksi. Kuuleman mukaan Rinne ei itse olisi tahtonut tuolle paikalle, vaan olisi ryhtynyt mieluummin uudeksi Lauri Ihalaiseksi, siis työministeriksi.

2. Työministerin tehtävä olisi sopinut paremmin Rinteelle, sillä hänhän on kailottanut jo ennen puheenjohtajaksi tuloaan suureen ääneen, että ihmisille pitää löytyä työtä ja sitä varten valtion tulee ryhtyä elvyttämään ja käyttämään omaisuutensa myynnistä saatavia tuloja taloutta elvyttäviin toimiin. 

3. Antti Rinteen olisi pitänyt kuitenkin syrjäyttää työministerin pallilta Lauri Ihalainen, jota jotkut - ainakin useat demarit - pitävät (jostakin syystä) demareiden parhaana ministerinä. Miten niin paras? Juuri Ihalaisen ministerikaudellahan työttömyys, varsinkin nuorisotyöttömyys, on lähtenyt reippaaseen kasvuun. Siis, mitä huonommin ministeriön johdossa olevat asiat menevät, sitä parempi ministeri.

4. Millä eväillä Antti Rinne voisi hoitaa pätevällä tavalla ja vähintään yhtä hyvin valtiovarainimisterin postia kuin edeltäjänsä Jutta Urpilainen? Tätä on vaikea ymmärtää, koska Rinteellä ei ole (edes) kansanedustajan kokemusta. Ilmeistä on, että Rinne tulee olemaan paljolti ministeriönsä virkamiesten tuen ja viisauden varassa.

5.  Lisää ihmettelyn aihetta tarjoaa tieto, jonka mukaan tuleva ministeri Antti Rinne on valinnut uudeksi valtiosihteerikseen Raimo Luoman. Kuka tämä Luoma sitten on? Hän ei ole virkamies eikä liioin yliopistotutkija tai ekonomisti, vaan - yllätys yllätys - vaan kilpailuoikeuteen keskittynyt asianajaja! Aikaisemmin Luoma on tosin toiminut työ- ja elinkeinoministeriössä mm. ylijohtajana, mutta hänellä ei taida olla kokemusta VVM:n toimialaan kuuluvista asioista. Johtuisiko Luoman valinta valtiosihteeriksi siitä, että Rinne on itsekin juristi - ei kuitenkaan varatuomari - joka on toiminut nuoruudessaan asianajapuolella, ei kuitenkaan asianajajana? Rinne on toiminut aikoinaan lyhyen ajan myös nykyisen asuinkuntansa eli Mäntsälän lakimiehenä. Mäntsälä mielessäin  -motolla ryhdytään siis valtakunnassa ensi viikolla hoitelemaan demareiden juristikaksikon johdolla valtion rempallaan olevia finanssi- ja työllisyysasioita.

6. Viime sunnuntain EU-vaalien piti olla näytön paikka Antti Rinteen puheenjohtajakauden alulle, mutta nuo vaalit menivät demareilta pahemman keran pieleen. SDP:n ääniosuus laski 4-5 prosenttiyksikköä vuoden 2009 vaaleista ja tuloksena oli puolueiden välisessä kisassa neljäs tila. Siis mahdollisimman huono tulos SDP:lle ja sen uudelle puheenjohtajalle.

7. Porukoiden valintaa tuskin voidaan pitää viisaana eikä demareita ole syytä liiemmin onnitella Rinteen ministeripaikasta. Tilanne Suomessa on nyt sellainen, että valtiontalous velkaantuu entisestään eikä työllisyys osoita paranemisen merkkejä, Rinteen vaatimaan elvytykseen ei ole suuria mahdollisuuksia. Mitä Antti Rinne voisi tehdä asiantilan korjaamiseksi hallituksessa? Miten Suomen ministeri otetaan vastaan EU:ssa? Ei hyvältä vaikuta. Uudeksi ministeriksi olisi pitänyt valita joku todellinen asiantuntija vaikkapa demareiden eduskuntaryhmän ulkopuolelta. SDP:n ryhmässä tuollaisia asiantuntijoita ei nimittäin valitettavasti ole. 

8. Demarit ja Antti Rinne olisivat tehneet viisaasti, jos Rinne olisi jäänyt kokonaan hallituksen ulkopuolelle ja keskittynyt SDP:n kannatuksen kasvattamiseen.

842. Porukoiden mies aloitti nyhjäämisen

                                                             Pro et contra

1. Demarit valitsivat viime perjantaina uudeksi puheenjohtajakseen Antti Rinteen. Hän löi istuvan puheenjohtajan Jutta Urpilaisen niukasti äänin 257-243. 

2. Rinteen kausi alkoi heti, mutta mitähän siitäkin oikein mahtaa tulla? Puheissaan ja haastatteluissaan Antti Rinne on nimittäin osoittaunut todelliseksi  "porukan mieheksi". Hän on sanaillut, että tästä lähtien SDP:ssä päättää kenttä tai porukka, ei hän. Mitä tämä oikein tarkoittaa?

3. Arto Nybergin eilisessä tv- ohjelmassa Rinne naurahti toimittajan kysymykselle ja väitti, että eihän hän "tietenkään" keksinyt itse pyrkiä puolueen uudeksi puheenjohtajaksi, vaan hänen asettumisestaan Jutan vastaehdokkaaksi päätti "porukka". Keitä kaikkia tähän porukkaan sitten kuului? Tätä Rinne ei tietenkään suostunut paljastamaan, vaan sanoi vain, että se siihen kuului hänen tuttuja kavereitaan. Tämä porukka kuulemma kysyi hänen kantaansa asiassa jo viime vuoden elokuussa.

4, Heti valintansa jälkeen perjantaina Rinne oli yhtä vähäsanainen, kun häneltä udeltiin, mihin puheenjohtajan vaali oikein ratkesi. Rinne ei suostunut pohtimaan asiaa, vaan vastasi kaksi kertaa peräkkäin ykskantaan, että "se vain ratkesi". Olisiko toimittajan pitänyt kysyä samaa asiaa vielä kolmannen kerran? Ilmeisesti se hemmetin "porukka" ratkaisi myös äänestyksen tuloksen.

5. Valintansa jälkeen - tai sitä ennenkään - Antti Rinne ei ole suostunut paljastamaan ministerisuunnitelmiaan. Hän totesi ainoastaan lakonisesti, että hänellä on toki suunnitelma, mutta sitä hän ei halua vielä kertoa  Myöhemmin ja myös Arto Nybergin eilisessä ohjelmassa Rinne totesi, että hänen hallitukseen menostaan ja ministerinpaikastaan päätetään - kuinkas muuten -  "porukalla". Nämä porukat päättävät Rinteen mukaan puolueen asioista tästä lähtien muutenkin. Sen verran Rinne suostui raottamaan ko. porukan kokoonpanoa, että se on puoluevaltuusto, joka valtuuttaa puoluehallituksen tekemään asianomaiset päätökset. Rinteen mukaan puolueuvaltusto voi päättää ko. asiasta "vaikka sähköpostilla". 

6. Uusi puoluehallitus, jota johtaa nyt "rinteeläiseksi" ryhtynyt Tarja Filatov,  on koolla ensi viikolla. Tuossa kokouksessa ministerikuviot eivät kuitenkaan ole Rinteen mukaan vielä selvillä, vaan puoluehallitus ja eduskuntaryhmä päättävät ministerijaosta  aikaisintaan parin viikon päästä.

7. Tästähän voi tulla vielä vaikka miten hauskaa, kun tämä "porukoiden mies" ja äijäfeministi alkaa häärätä puoleen johdossa! Antti Rinnettä tentataan tv:n vaaliohjelmissa jo tänään ja huomenna. Saa nähdä, kuinka monta kertaa Rinne vetoaa tuolloin siihen, ettei hän vielä tiedä tai halua sanoa, mitä tapahtuu, sillä demareissa asiat päätetään nyt "porukalla" tai porukoissa.

8. Minkä ministeripostin porukat päättävät Antille antaa tai minne hänet istututtaa asioita ajamaan? Luonnollista olisi, että Rinne ryhtyisi valtiovarainministeriksi, jolta paikalta hän myös syrjäytti Jutta Urpilaisen. Onko Rinteestä finassiministeriksi, joka joutuu tuon tuostakin matkustamaan työn merkeissä Brysseliin ja ties minne ja puhumaan vierailla kielillä niitä näitä joutavia eurooppalaisten kollegojensa kanssa? Herättääkö harvasanainen Rinne samanlaista luottamusta vaikkapa saksalaisessa kollegassaan Schäublessa kuin Jutta Urpilainen?

9. Rinne itse haluaisi työministeriksi, mutta tämä tarkoittaisi, että hänen pitäisi syrjäyttää paikalta SAK:n entinen puheenjohtaja Lauri Ihalainen, jota pidetään nykyisin SDP:n parhaana ministerinä. Minne Lauri sitten sijoitettaisiin? Valtiovarainministeriä Ihalaisesta ei voi tulla, sillä hän on koulutukseltaan kirvesmies, joka ei puhu vieraita kieliä. Samalla perusteella Ihalaista ei voida valita myöskään eduskunnan puhemieheksi, sillä hän joutuisi esimerkiksi jo puheenvuoroja RKP:n edustajille jakaessaan turvautumaan pääsihteeri Seppo Tiitisen apuun.

10. Pitäisikö Jutta Urpilainen istuttaa eduskunnan uudeksi puhemieheksi, jolloin Don Eero Heinäluomasta jouduttaisiin tekemään pätkäministeri? Saa nähdä, miten tässä käy. On suorastaan huvittavaa, että mitä enemmän ministerit mokaavat halllituksessa - kuten esimerkiksi Jyrki Katainen ja Jutta Urpilainen - tai mitä suurempaan epäsuosioon he joutuvat, sitä korkeammmalle heidät halutaan välittömästi nostaa! Katainen EU:n huippuvirkaan ja Urpilainen puhemieheksi, kornia! Minusta ei yhtään sopivaa, että puolueensa puheenjohtajan paikalta pois potkittu ministeri ja kansanedustaja päätettäisiin ikään kuin lohdutuspalkinnoksi nostaa suoraan eduskunnan puhemieheksi. Jos presidentin vaalit olisivat hieman lähempänä, niin varmaankin Jutta Urpilainen "huudettaisiin - Antti Rinteen heiluttaessa nyrkkiä ja huutaessa "SDP, eteenpäin" - samantien SDP:n presidenttiehdokkaaksi!

11. Antti Rinne on tehnyt aiemmin äkkinäisiä ja harkitsemattomia päätöksiä, joita hän joutunut myöhemmin katumaan. Yksi esimerkki. Ammattiliitto Pron puheenjohtajana Antti Rinne on istunut Levi Ski Resortin hallituksessa. Tämä hallitus erotti viime vuoden marraskuun 17. päivänä  pitkäaikaisen toimitusjohtajansa Jouni Palosaaren katsottuaan, että Palosaari oli suosinut tietoisesti toista kahdesta tasavertaiseksi koetusta hissitoimittajasta ja johtanut yhtiön hallitusta ao. miljoonahankkeessa harhaan. Sittemmin Palosaari on palautettu takaisin yhtiön toimitusjohtajaksi, koska epäilyt väitetystä harhaanjohtamisesta osoittautuivat perättömiksi. Palosaari on kertonut, että hallituksen Antti Rinteellä oli ollut erottamistilaisuudessaan pöydällä edessään punaviinipuollo ja että tilaisuudessa oli muutenkin ollut nähtävissä edellisenä päivänä Levillä kisatun pujottelun maailmancupin "jälkimaininki"; suomeksi sanottuna hallituksen "porukka" oli siis ollut enemmän tai vähemmän krapulassa.

12. Tänään Iltalehdessä Antti Rinne väittää olleensa tilaisuudessa selvin päin. Hän kuitenkin myöntää,  että Ski Resortin hallituksen tekemä päätös Palosaaren erottamisesta toimitusjohtajan paikalta oli "sinisilmäinen ja hölmö". Vai niin, että tuollainen Leviä, Kittilää ja koko Lappia järisyttänyt päätös tehtiin siis selvin päin! Entäs sitten krapulatila, siitä Rinne ei mainitse mitään. Jouni Palosaari on nyttemmin palautettu takaisin toimitusjohtajan pallille ja hänen pääerottajananaan toiminut Rinne on puolestaan "ylennetty" SDP:n puheenjohtajaksi. Sillä lailla!

13. Kittilässä on tiettävästi ollut suunnitelmia Jouni Palosaaren erottamiseen osallistuneen Kittilän kunnanjohtajan erottamista virastaan. Tästä opimme, että myös poliittisen puolueen puheenjohtajan kannattaisi olla tekemisissään ja lausunnoissaan varovainen - antaisi vaan "porukoiden" päättää asioista! 

14. Jos oikein huonosti käy, eli demarit eivät menestyisi myöskään ensi kevään eduskuntavaaleissa nykyistä paremmin, saattaa puolueella olla jälleen agendalla kysymys puheenjohtajan vaihtamisesta. Rinteen kannattajatkin voivat tuolloin selitellä viime perjantain äänestyskantaansa toteamalla á la Antti Rinne, että "olipa se sinisilmäinen ja hölmö valinta"!

15. Don Eero eli Heinäluoma on kertonut tänään MTV3:lle, että hän ei halua vaihtaa puhemiehen tehtävää ministerin salkkuun. Mikä nyt neuvoksi, eli mihihin Urpilaisen Jutta saadaan "loppusijoitetuksi", kun Heinäluoman paikkakaan ei näytä vapautuvan? Ei hätää, sillä Timo Harakka (sdp), Liisa Jaakonsaari ym. esittävät, että Jutasta pitää tehdä Suomen uusi tai ainakin "toinen"  EU-komissaari. Suomelle kuuluvan ensimmäisen komissarin paikka on jo luvattu kokoomukselle ja siihen on tarkoitus valita Jyrki Katainen. Nämä "urpislaiset" demarit ovat nyt saaneet päähänsä, että Suomelle kuuluukin kaksi komissariuksen paikkaa. Niihin olisi siis istutettava ne kaksi mnisteriä, joista toinen pakenee ja jättää hallituksen omasta tahdostaan (Katainen) ja toinen joutuu lähtemään ministerin pallilta hävittyään SDP:n puheenjohtajakisan! Entistä kornimpaa!

16. Hallituksesta on lähtenyt tai potkittu pois jo yhdeksän (9) ministeriä, eli Hautala, Wallin, Häkämies, Guzenina-Richardson, Gustafsson, Arhinmäki, Kyllönen, Katainen ja nyt siis Urpilainen. Lisää "poistoja" voi pian ilmetä, jos EU-parlamenttiin ehdolla olevat ministerit (Stubb, Virkkunen ja Räsänen) menevät vaaleissa läpi. Kuten sanotaan, rotat jättävät hukkuvan laivan, ja siitä nyt on todellisuudessa kysymys. Antti Rinteen ei auta muu kuin pyrkiä hallituksen hajoamiseen, jolloin pääsisimme käymään uudet eduskuntavaalit jo tänä vuonna.

764. Mistä Jyrki Kataisen hallitus jää historiaan?

                                 Säätytalolla kaikki näytti vielä niin kivalta...

1. Helsingin Sanomissa haukuttiin eilen Jyrki Kataisen sixpack-hallitusta oikein olan takaa otsikolla "Historian huonoin hallitus". Jutussa kysyttiin, mistä Kataisen hallitus jää historiaan. Vastaajina esiintyivät - kuinkas muuten - eri poliittisisa puolueita edustavat ministerit ja kansanedustajat. Siis myös ministereitä pantiin arvioimaan halltuksen ja samalla omaa toimintaansa!

2. Tavallisilta pulliaisilta ja kansalaisilta lehti ei kysynyt mitäään. Poliitikot vastasivat totuttua liirum laarumia eli jotakin sotesta ja kuntauudistuksesta, "työn joustavuudesta", hallituksen eripuraisuudesta ja toimintakyvyttömyydestä, työryhmien määrästä, "vaikeista taloudellisista ajoista" jne. jne. Hallituspuolueiden edustajat yrittivät vaieta hallituksen vaikeuksista tai jopa kehua hallitusta, oppositiopuolueiden taas moittivat hallitusta.

3. Hallitus koostuu minisreistä ja heidän saavutuksistaan, epäonnistumisistaan, möhläyksistään ja suustaan päästämistään sammakoista. Siksi pitää kysyä, mistä me muistamme Kataisen hallituksen ministerit. 

4. Koko hallitus muistetaan tietenkin poliittisten avustajien lukumäärän hirmuisesta kasvusta ja lukemattomien työryhmien asettamisesta sekä hallitusohjelmasta, joka runnottiin läpi lobbareiden voimin Säätytalolla ja jota yritettiin noudattaa prikulleen, vaikka olosuhteet olivat muuttuneet radikaalisti jo hallitustaipaleen puoliväliin tultaessa.

5. Mutta mistä muistamme hallituksen yksittäiset ministerit? Kun Hesari ei tätä hoksanut kysyä kansalta, korjaamme nyt virheen tässä eli annamme lukijoille tilaisuuden vastata kysymykseen. Seuraavassa ikään kuin johdannoksi joitakin yhtäkkiä mieleen júolahtaneita omia näkemyksiämme.

6. Pääministeri Jyrki Katainen muistetaan Himas-kohusta eli pääministerin filosofi Pekka Himaselle salakähmäisesti junailemasta huippukalliista tutkimuksesta, joka on tuottanut tähän mennessä kyhäelmän nimeltä "Sininen kirja". 

7. Ulkoministri Erkki Tuomioja muistetaan siitä, miten Suomi hävisi mm. Tarja Halosen ja Tuomiojan yhdessä kiivaasti ja suuria kustannuksia aiheuttaneen hankkeen Suomen pääsystä YK:n turvaneuvoston jäseneksi. Suomi hävisi YK:n yleiskokouksen äänestyksen  piskuiselle Luxemburgille rumin koripallonumeroin about 130-60.

8. Sisäministeri Pävi Räsänen muistetaan meuhkaamisestaan TV2:n Homo-illasta ja Raamattu-puheistaan, joiden seurauksena ev.lut.kirkosta erosi ennätysmäärä ihmisiä. Toimi poliisiasioissa Mikko Paateron käsikassarana ja lakkautti Liikkuvan Poliisin ja suurimman osan poliisipiireistä - Paateron esityksestä tietenkin.

9. Liikennemisnisteri Merja Kyllönen erotti liikenneviraston pääjohtaja Juhani Tervalan ja muutaman muun valtionyhtiön (esim. Finavia) päällikköjohtajan. Teiden kunto ei tästä yhtäänparantunut.

10. Kehitysministeri Heidi Hautala muistetaan remontti- ja siivouskohustaan, siivoton juttu kerrassaan!  Vaati turvapaikkaa huippuvuotaja George Snowdenille ja sai Sauli Niinistön hieman pörhistelemään kulmakarvojaan.

11. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson muistetaan yrityksistään säätää seksinostokielto, siinäkin hän epäonnistui. Asetti neuvottelukunnan, jonka tehtäväksi määrättiin tuomioistuinlaitoksen näivettäminen.

12. EU-ministeri Alexander Stubb muisteaan maabrändimietinnöstään, joka on jo jäänyt unholaan. Ministerin rasvaprosentissa ei tapahtunut merkittäviä muutoksia siten edellisen hallituskauden, jolloin Alexilla vielä oli kunnon virka ulkiministerinä.

13. Ympäristöministeri Ville Niinistö muistetaan virkamiestensä sekoilusta Talvivaaran myrkkypäästöjupakan yhteydessä. Seisotti autoaan - tai nyt jo ex-eukkonsa autoa - kuukausikaupalla eduskunnan parkkihallissa, asianomainen autoverokin taisi olla maksamatta. Ko. auto oli rekisteröity Ruotsissa, eikä sillä olisi saanut ajaa Suomessa ilman eri maksua, mutta ministerimme tästä vähät välitti; nyt hän sitten joutuu jälkikäteen pulittamaan autoveroa n. 5 000 euroa.

14. Opetusministeri Jukka Gustafsson muistetaan Jutta Urpilaiselta saamistaan potkuista, joita hän ei tahtonut milään ymmärtää, saatikka hyväksyä.

15. Uusi opetusministeri Krista Kiuru jäi mieleen siitä, että hän oli Porista ja puhua pälpätti pälpättämästä päästyään puuta heinää. Ministeri hoikistui ja rupesi yllättäen seurustelemaan.

16. Sosiaaliministeri Paula Risikko istui jo toisessa hallituksessa peräkkäin, mikä näytti todella rasittavalta yleisön silmissä ainakin. Risikko vastasi aina arvostelijoille, että "juu, edustaja on kyllä aivan oikeasa, näinhän se asia valitettavasti on, ja kyllä me ministeriössä olemme jo alkaneet valmistella uudistusta. Mutta mitään uudistusta ei koskaan tullut.  Ja nyt ministeristä kaavaillaan Liisa Hyssäälän seuraajaa Kelan pääjohtajana, todella karmeaa!

17. Ex-peruspalveluministeri Maria Guzenina-R. muistetaan sote-typeröinneistään ja golf-lomailustaan Hjallis Harkimon kanssa.

18. Uusi peruspalveluministeri Susanna Huovinen alkoi heti ministeriksi päästyään vaahdota alkoholin saannin rajoituksista ja keskioluen laimentamisesta tai sen siirtämisestä Alkoon. Näin hän teki kiinnittääkseen huomion hallituksen todellisista vaikeuksista pikkuasioihin.

19. Uusi ministeri Pia Viitanen - mikäs sen ala taas olikaan - muistetaan siitä, että asuu Hervannassa.

20. Elinekinoministeri Jyri Häkämies sai kesken kautensa huippuduunin eli siirtyi ilman minkänlaista karenssiaikaa hallituksen vastapuolen eli EK:n toimitusjohtajaksi ja vei mukanaan huippusalaista tietoa. Länsimaissa vastaanvanlaista menettelyä ja sen sallimista pidettäisiin anteeksiantamattoman härskinä ja moukkamaisena ja hallinnon typeröintinä. 

21. Uusi elinkeinoministeri Jan Vapaavuori ei pahemmin (tiettävästi) töppäillyt, mutta ei toisaalta saanut  juuri mitään aikaaankaan, ei ainakaan elinkeinoelämän suhteen. Ei saanut ainakaan heti virkaa elinkeinoelämältä, joten joutunee etsimään siviilivirkaa Helsingin kaupungim byrokratiasta, kun Jussi Pajunen jää eläkkeelle.

22. Ex-puolustusministeri Stefan Wallin jää aikakirjoihin Dragsvik-kohusta ja siitä, että hän lakkautti Kontiolahden varuskunnan, vaikka järkisyyt puhuivat juuri Dragsvikin lakkauttamisen puolesta. Ministeri esitteli ko. asian vahvasti esteellisyydestä epäiltynä, mutta oikeuskansleri Jaakko Jonkka ehti tässäkin asiassa hätiin ja pelasti ministerinsä pulasta. Myöhemmin tuli ilmi Wallinin asuntokauppakohu Turussa, minkä seurauksena W. tosiasiallisesti  joutui jättämään puolueensa puheenjohtajan tehtävän samoin kuin  ministerin postinkin.

23. Uusi puolustusministeri Carl Haglundilta jäi aikoinaan intti käymättä nokkosrokon takia. Peittosi kuitenkin Cooperin testissä kaikki 20 vuotta itseään nuoremmat varusmiehet; toisaalta sodankäynnissä ei tunnetusti pelkällä juoksukunnolla pärjää. Sekoili ja esitti Suomen ja Ruotsin välistä puolustusliittoa, mikä sai - taas - Sauli Niinistön vetämään otsansa hiukka kurttuun ja pörhistelemään kulmakarvojaan.

24. Työministeri Lauri Ihalaisen ministerikaudella työttömyys kohosi taas huippulukuihin, mitä Ihalainen selitti eduskunnassa otsa kurtussa ja lupaili ties vaikka millaisia toimenpiteitä, mutta työttömyys vain paheni. Puhui jatkuvasti ja paatoksella "keskitetystä tuloratkaisusta", mutta EK:n herrat sen kun nauroivat Laten puheille.

25. Urheilu- ja kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki heilutti sateenkaarilippua Moskovan MM-kisojen kutsuvierasaitiossa, kesto n. viisi sekuntia, riiteli olympiakomitean kanssa urheilijoiden sateenkaarikynsistä ja haukkui kaikenkarvaisten cheekien rap-musiikin sonnaksi.

26. Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen herätti huomiota poseeraamalla sukkahousuissa ja lukemattomista poskisuudelmistaan Luxemburgin pääministerin Jean-Claude JUnckerin kanssa. Vm. ei tätä sitten enää kestänyt, vaan erosi koko helevetin virastaan ja samalla EU:n valtiovarainministerien tapaamisista.

27. Joutiko tällaisista ministereistä koostuva hallitus mennäkin, täh?