1. Suomessa myönnetään vuosittain hirmuinen määrä kunniamerkkejä ja erilaisia arvonimiä. Keskityn tässä jutussa arvonimiin. Nykyisin on käytössä 107 eri arvonimeä. Arvonimiä on myönnetty vuodesta 1918 lähtien noin 13 000 kappaletta eli yhtä monelle henkilölle; joku erittäin ansioituneena pidetty henkilö on toki voinut saada kaksi tai useamman arvonimen. Naisille arvonimiä on myönnetty tähän mennessä vasta hieman alle 1 000 kertaa. Mistähän tämä kertoo? Ehkäpä naiset eivät ole kuuluneet H.V. -kerhoihin.
2. Arvonimistä yleisin on talousneuvos, jota on myönnetty itsenäisyyden aikana kaikkiaan 1 732 kappaletta; pitäisi siis "talous" olla koko lailla kunnossa. Vuorineuvoksen arvonimi on aika harvinainen, sillä sitä on myönnetty 90 vuoden aikana hieman alle 300 kappaletta, kauppaneuvoksen arvonimiä on myönnetty yli 750 kappaletta. Kaikkein harvinaisin arvonimi on uittoneuvos, joka on myönnetty vain kahdeksan kertaa, vuonna 1990 käyttöön otettu lehdistöneuvoksen arvonimi on myönnetty 10 henkilölle.
3. Arvonimet myöntää tasavallan presidentti arvonimilautakunnan esityksestä. Lautakuntaa johtaa pääministeri. Arvonimeä haetaan lautakunnalta, joka antaa lausuntonsa presidentille. Haetun arvonimen tulee "mahdollisuuksien mukaan", kuten laissa sanotaan, kuvata henkilön elämäntyötä. Arvonimeen ei liity oikeuksia eikä velvollisuuksia. Arvonimistä on säädetty laissa julkisista arvonannon osoituksista (1215/1999) ja sen nojalla annetussa tasavallan presidentin asetuksessa (381/2000).
4. Arvonimestä maksetaan valtiolle veroa, josta säädetään laissa 1388/2001. Arvonimistä maksetaan eri suuruista veroa, tätä varten arvonimet on ryhmitelty asetuksessa 381/2000 kuuteentoista eri ryhmään eli "arvokkuusjärjestykseen." Ykkösryhmään kuuluu vain kaksi arvonimeä: valtioneuvos ja vuorineuvos. Kakkosryhmän kuuluvat mm. ministeri - SAK:n entiselle puheenjohtajalle Lauri Ihalaisellehan myönnettiin juuri äskettäin eli 12.6.2009 ministerin arvonimi. Tähän sopii tietenkin "hyvin" se, että Ihalainen ei ole toiminut päivääkään ministerinä. Samaan kategoriaan ministerin kanssa kuuluvat mm. kauppaneuvos, maanviljelysneuvos, valtiopäiväneuvos ja ylipormestari. Kolmanteen kategoriaan kuuluvat apteekki-, insinööri-, vakuutus- ja yrittäjäneuvos ja neljänteen kaupunginjohtaja ja kaupunkineuvos. Hierarkiassa viidenteen "arvokkuusryhmään" kuuluvat mm. arkkiatri, laamanni ja rakennusneuvos ja kuudenteen ryhmään lehdistöneuvos ja professori. Arkkiatrin arvonimi voi olla vain yhdellä henkilöllä kerrallaan; kaikki muistanevat arkkiatri Arvo Ylpön, nykyinen arkkiatri on Risto Pelkonen. Pääkonsuli, kunnallisneuvos ja poliisineuvos löytyvät ryhmästä n:o 7. Vihon viimeisimpään eli 16. ryhmään kuuluu kaksi arvonimeä: director cantus ja director musices.
5. Arvonimestä maksettavan veron määrä on alempi, jos asianomainen on päätoimisessa virka- tai työsuhteessa tai muussa siihen verrattavassa palvelussuhteessa valtioon, kuntaan tai kirkkoon tai on siirtynyt sellaisesta eläkkeelle. Vuorineuvoksen ja valtioneuvoksen tittelistä esityksen tekijät eli arvonimen hakijat joutuvat pulittamaan veroa 48 400 euroa, mutta jos arvonimen saaja on tai on ollut virassa, vain 12 100 euroa. Ministerin arvonimi maksaa yksityisen palveluksessa olevan arvonimen saajalle tai siis hänelle arvonimeä hakeville 33 300 euroa ja virassa olevalle 8 300 euroa. Laamannin titteli heltiää esimerkiksi advokaateille, joille sanottua arvonimeä yleensä haetaan, 16 400 eurolla, mutta virassa oleva saa sen paljon halvemmalla eli 4 100 eurolla. Professorin arvonimen osalta vastaavat veromäärät ovat 12 000 ja 3 000 euroa. - Minulle oli pienoinen yllätys, että laamanni on ranking-listassa korkeammalla kuin professori.
6. Tasavallan presidentti myöntää arvonimiä kaksi kertaa vuodessa, ensin touko-kesäkuussa ja toisen kerran marras-joulukuun vaihteessa. Viimeisin myöntämiskerta oli pari viikkoa sitten eli 12.6.2009. Tuolloin ministerin arvonimi myönnettiin siis Lauri Ihalaiselle. Laamannin arvonimi myönnettiin asianajaja Hannu Krogerukselle ja professorin arvonimen sai valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki. Professorin arvonimi myönnetään ylivoimaisesti useimmin lääkäreille, jotka ovat säännönmukaisesti väitelleet lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi ja jotka ovat tai ovat olleet suurimpien sairaaloiden yli- tai osastolääkäreitä. Heillä samoin kuin muilla aloilla tohtorin tutkinnon suorittaneilla professorin arvonimen saaneilla on usein tieteellinen pätevyys professorin virkaan.
7. Arvonimilautakunnan sihteeri Nina Brander lähetti minulle ystävällisesti listat kaikista Suomen itsenäisyyden aikana myönnetyn professorin ja laamannin arvonimen saajista. Laamannin arvonimi on myönnetty 89 kertaa, mutta professorin arvonimi peräti 1 119 kertaa. Juristeille professorin arvonimen myöntäminen on sangen harvinaista. Nopeasti selaten en löytänyt professorin arvonimen saajien listasta ennen 2000-lukua yhtään juristia. Tämän 2000-luvun puolella professorin arvonimi on myönnetty juristille neljä kertaa. Ensimmäinen lakimies, joka on saanut professorin tittelin on - yllätys yllätys - OTK, päätoimittaja Jarmo Virmavirta (Varatuomari ja päätoimittaja Ilmari Turja taisi kyllä saada professorin arvonimen joskus ammoin). Ainakin minulle heräsi heti kysymys: millähän "lihaksilla" Virmavirta on saanut tuon arvonimen. En minä kyllä tiedä, mutta enhän minä voi toki kaikkea tietääkään! Ei ainakaan lakimiehen ansioilla, veikkaisin. Virmavirta muistetaan kokoomuksen entisenä tiedotuspäällikkönä, Ylen toimittajana ja Turun Sanomien päätoimittajana. Hän asustaa nykyisin Tallinnassa ja kirjoittelee poliittisia blogeja Uuteen Suomeen. Kirjoja Virmavirta on tiettävästi kirjoittanut, itse en ole niitä lukenut.
8. Päätoimittajista aikaisemmin professorin tittelin ovat saaneet Keskisuomalaisen päätoimittaja, YTM Erkki Laatikainen (28.5.1999) ja Ilkan pitkäaikainen päätoimittaja, FT, dosentti Kari Hokkanen (12.11.1999); viimeksi mainitulla on siis dosentin pätevyys. Kepu-keskusta on siis hoitanut "leiviskänsä" hyvin tässäkin suhteessa. Kun KSL:n Erkki Laatikaiselle myönnettiin proffan arvonimi keväällä 1999, niin totta kai Ilkka-lehden Hokkasen piti saada sama arvonimi puolta vuotta myöhemmin! Kaksi viikkoa sitten professorin arvonimi myönnettiin myös pääkirjoitustoimittaja, FT, dosentti Lasse Kankaalle Jyväskylään.
9. Toisena juristina professorin arvonimi myönnettiin vuonna 2007 asianajaja, dosentti, OTT Matti Kurkelalle, joka tunnetaan lähinnä välimiehenä. Kolmantena lakimiehenä professorin arvonimen sai vuonna 2008 OTT Olavi Syrjänen, joka toimi aikoinaan Asuntohallituksen pääjohtajana ja joka väitteli tohtoriksi vasta eläkkeelle jäätyään. Kaksi viikkoa sitten professori tehtiin valtakunnansyyttäjä, OTL Matti Kuusimäestä, jonka järjestysnumero professorilistassa on 1 111. Kuusimäen ansioihin on tarkoitus palata myöhemmin erikseen.
10. Professorin arvonimi myönnetään usein myös taiteilijoille, kuten esimerkiksi laulajille (esim. Jorma Hynninen ja viimeksi 12.6.-09 Matti Salminen), kuvanveistäjille (esim. Eeva Ryynänen) säveltäjille (esim. Kari Rydman 12.6.-09), muusikoille (esim. käyrätorvitaiteilija Timo Ronkainen v. 2005), muotoilijoille (esim. Eero Aarnio), teatterinjohtajille (mm. Asko Sarkola), taidemaalareille (esim. Ulla Rantanen 12.6.-09) jne. Eikös Dannystä eli Ilkka Lipsasestakin aiottu tehdä professori, mutta hän sai sitten tyytyä musiikkineuvoksen arvonimeen. Muita tunnettuja henkilöitä, jotka ovat viime vuosina saaneet professorin arvonimen, ovat esimerkiksi Carl Öhman, Martti Häikiö, Sixten Korkman, Erkki Aho (kouluhallituksen ex-pääjohtaja), Tapani Ilkka (ex-aitajuoksija ja Vierumäen urheiluopiston rehtori), Arvo Salo, Patricia Seppälä, Laila Hietamies, Åke Lindman, Vappu Taipale, Jussi Linnamo, kekkos-tutkija Juhani Suomi jne. - Saapa nähdä, koska on kirjailija Arto Paasilinnan vuoro? Jouko Turkka tai Pentti Linkola tuskin edes haluaisivat professoriksi.
11. Lakimiesten pieni lukumäärää professorin arvonimen saajien joukossa selittynee osin sillä, että juristein "oma" arvonimi on ollut laamanni. Lisäksi oikeustieteelliset tiedekunnat ovat myöntäneet oikeustieteen tohtorin ja aikaisemmin lakitieteen tohtorin arvon
joillekuille myös käytännön oikeuselämässä kunnostautuneille lakimiehille. Oikeustieteen tohtoreja honoris causa ovat esimerkiksi asianajaja Jukka Peltonen, KKO:n ex-presidentti Leif Sevón, Kelan entinen pääjohtaja Jaako Pajula, Vaasan hovioikeuden ex-presidentti Erkki Rintala, Turun HO:n ex-presidentti Touko Kosonen, eduskunnan entinen varapuhemies Jukka Mikkola, tietosuojavaltuutettu, OTK Reijo Aarnio ja kansanedustaja Jacob Söderman.
12. Yliopistojen kunniatohtoreiksi voidaan promovoida myös professoreja tai tohtorin tutkinnon suorittaneita henkilöitä. Esimerkiksi Turun yliopistossa promovoitiin tämän vuoden toukokuussa oikeustieteen tohtoreiksi oikeuskansleri, OTT Jaakko Jonkka ja professori, OTT Kaarlo Tuori. Kuriositeettina mainittakoon, että Turun kaupunginjohtaja, OTK Juhani Leppä promovoitiin vuonna 1993 lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi, missäpä muualla kuin Turun yliopistossa.
13. Laamannin arvonimi on siis myönnetty kaikkiaan 89 kertaa. Aiemmin laamanni arvonimi myönnettiin useimmiten eläkkeelle siirtyneille tai siirtymässä oleville kihlakunnantuomareille ja raastuvanoikeuksien pormestareille. Myös asianajajille alettiin sittemmin myöntää laamannin arvonimiä. Tunnettuja laamannin arvonimen saajia ovat esimerkiksi Arvo Helminen (1959), Erik Gadd (1973), Aarne Kurola (1976), Uuno Kangas (1979), asianajaja Hans Snellman (1982), Jyrki Tuominen (1983), asianajaja Kullervo Kemppinen (1986) ja Pentti Lauri (1988). Sen jälkeen kun käräjäoikeuden päällikkötuomarin virkanimikkeeksi tuli vuonna 1993 laamanni, laamannin arvonimeä ei ole ollut tarvis myöntää käräjäoikeuksien virkalaamanneille. Pari käräjätuomaria on saanut laamannin arvon: Markku Pohjola ( 2005) ja HPK:n puheenjohtajana tunnettu Harri Lintumäki (2007).
14. Nyttemmin laamannin arvonimi on myönnetty lähinnä vain asianajajille, esimerkkejä: Robert Mattson (1996), Pekka Merilampi (1998), Olavi Ylänkö (2004), Leo Laaksonen (2005), Kaija Räihä (2005), Tapio Mäkinen (2007), Eero Väätäinen (2008), Kari Harju (2008) ja Hannu Krogerus (2009). Nämä kaikki ovat minulle täysin tuntemattomia juristeja, mutta sen verran tiedän, että he kaikki ovat lähinnä liikejuridiikkaan erikoistuneita advokaatteja ja ovat hoitaneet etenkin välimiestehtäviä sekä välimiehinä että asianajajina. Hyvin menestyville tai ainakin aiemmin menestyneille firmoille on tietenkin pikkuasia hankkia laamannin arvonimi firmojen asioita hoitaneille juristeille.
15. Olen tuntenut yhden laamanni-laamannin. Hän oli viimeksi Pirkkalan tuomiokunnassa kihlakunnantuomarina toiminut Rai Muttilainen (1931-2007). Muttilaisella oli erinäisiä luottamustoimia tietyissä säätiöissä ja pankkiryhmittymissä. Ilmeisesti nämä säätiöt ja pankit hakivat Muttilaiselle laamannin arvonimen vuonna 1990. Sitten kun kihlakunnantuomarin virka vuonna 1993 muuttui laamannin viraksi, tuli Muttilaisesta siis tavallaan "tuplalaamanni." Näin me Muttilaista leikkisästi kutsuimme, kun hän osallistui muutamana kesänä 90-luvulla Tenolla Aimo Guttormin Olen Satku-huvilalla suurlohen pyyntiin. Muttilainen ei tosin koskaan itse astunut lohiveneeseen, vaan seurasi meidän muiden kalastustouhuja rannalta. Muttilainen oli enemmän kiinnostunut kulttuurista, sikareista sekä hyvistä viineistä ja konjakeista.
16. Tällaisia mietteitä ja muistoja tulee mielen arvonimistä ja erityisesti juristeille myönnetyistä arvonimistä. Itse en ole oppinut arvonimiä koskaan arvostamaan. Minulla on vain yksi "vaivainen" arvonimi eli varatuomarin arvo, ja sekin on tullut hankittua aikanaan kovalla työllä. Varatuomarin arvon saa nykyisin jokainen tuomioistuinharjoittelun alioikeudessa kunnialla suorittanut ja "käräjänsä" istunut, vuoden käräjäoikeuden (aiemmin kihlakunnanoikeuden) notaarina toiminut oikeustieteen kandidaatti tai (nykyisin) maisteri. Varatuomarin arvonimen myöntää asianomainen hovioikeus. Varatuomarin arvonimi joutaisi hyvin lakkauttaa, sillä nykyisin notaari joutuu istumaan vain muutaman "hassun jutun", kun taas "vanhaan hyvään aikaan" notaari joutui istumaan käräjiä paljon enemmän; itse toimitin notaarina käräjiä kihlakunnanoikeuden lautakunnan kanssa vaaditut 30 istuntopäivää. Ruotsissa varatuomarin (vicehäradshövding) arvonimi on poistettu käytöstä jo ajat sitten.
17. Arvostan enemmän niitä työnsä tai virkansa hyvin hoitaneita ihmisiä, jotka ovat kieltäytynyt arvonimistä, vaikka olisivat olleet niihin oikeutettuja. Yhtenä esimerkkinä tulee mieleen Yhtyneitten Paperitehtaiden toimitusjohtajana 1970-luvulla toiminut Niilo Hakkarainen, joka kieltäytyi vuorineuvoksen arvonimestä. Tuolloin paperitehtailla meni vielä hyvin, mutta nyt tilanne toinen, vaikka lähes jokaisen tehtaan patruuna on tai oli hiljattain vuorineuvos. Stora-Enson edellinen pääjohtaja Jukka Härmälä oli tietenkin vuorineuvos, mutta kovin köpelösti kävi siitä huolimatta esimerkiksi hänen Amerikan tehdasostoilleen. Nykyisin Härmälä nauttii 60 000 euron suuruista kuukausieläkettä.
18. Oman irvokkaan lukunsa muodostavat tapaukset, joissa vaaliavustuksia ja -lahjoituksia suurilta firmoilta saaneet poliitikot ovat kilvan hakemassa arvonimiä asianomaisten firmojen johtajille. Jokainen ymmärtää, missä tarkoituksessa näin puolin ja toisin toimitaan. Yhtenä esimerkkinä tästä voidaan mainita eduskuntavaalien 2007 jälkeinen tapaus, jolloin peitejärjestö Kehittyvien maakuntien Suomi -nimisen yhdistyksen (KMS) kautta vaaliavustusten jakamiseen osallistuneen Tokmannin toimitusjohtajalle Kyösti Kakkoselle haettiin vuorineuvoksen arvonimeä. Arvonimen myöntämistä Kakkoselle suosittelivat ja hakivat sellaiset tunnetut poliitikot kuin Sauli Niinistö, Ilkka Kanerva, Paula Lehtomäki ja Mauri Pekkarinen, jotka kaikki olivat saaneet Kakkoselta tukea ja avustuksia vaalityöhönsä. Hakijoiden joukossa oli myös keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen. Pääministeri Matti Vanhanen olisi myös varmaan mieluusti pannut nimensä hakupaperiin, mutta hän sattuu toimimaan arvonimilautakunnan puheenjohtajana, joten se ei oikein sopinut. Tällaiset kytkökset ovat minusta selvä indisio korruptiosta ja korruptoituneisuudesta. - No, arvonimilautakunta ei vuonna 2008 puoltanut vuorineuvoksen titteliä Kakkoselle, koska vaalirahoituskohu kävi tuolloin julkisuudessa kuumimmillaan. Kakkoselle tarjottiin korvikkeeksi kauppaneuvoksen titteliä, mutta tätä "kakkosluokan" titteliä Kakkonen ei halunnut ottaa vastaan.
19. Jokainen ihminen on, jollei nyt virallisen arvonimen arvoinen, niin ainakin laulun arvoinen, kuten Veikko Lavi on todistanut. Jokainen voi olla oman elämänsä sankari (John Irving), vaikkei mitään "virallista" tunnustusta, arvonimeä tai kunniamerkkejä koskaan saisikaan.
20. Päätän raporttini arvonimistä laamanni-laamanni Rai Muttilaisen runonpätkään, jonka hän kirjoitti kesäkuun lopulla 1998 Tenon rannalla Nuorgamissa Stalon pesässä ravintolalaskuun:
- Näin lähellä rajaa
en ole mitään vajaa,
täällä Stalon pesässä
täällä Saamen kesässä.
("En ole mitään vajaa"; en edes arvonimiä, tekisi mieli lisätä.)
P.S.
Miksi Merikukka nauroi?
Merikukka Forsius purskahti Iltalehden (26.6.) mukaan epäuskoiseen nauruun, kun hänelle oli kerrottu, ettei pääministeri Matti Vanhasella ole mitään mielikuvaa siitä, miten Merikukka sai KMS:ltä vaaliavustusta vuoden 2007 vaaleja varten 5 000 euroa. "En usko, että sellaista asiaa voi unohtaa,"sanoi Merikukka eilen IL:lle.
Me uskomme, että pääministeri ei voi unohtaa mitään tapahtumaa tai asiaa, mitä hän ja Merikukka puuhailivat yhdessä alkuvuonna 2007; on tuo Merikukka niin näyttävä ja ilmeisen tulinen nainen...vetää varman vertoja Dritallekin....
Entä sen "melkein vuorineuvos" Kyösti Kakkosen Matille Kesärannan pihalla toukokuussa 2007 ojentaman Jäävuori-maljakon rikkoutuminen? Matti kyllä puhui tässäkin asiassa ns, muunneltua totuutta väittäessään, että vaasi olisi rikkoutunut, kun hän yritti pestä sitä kuumalla vedellä. Totuus on tässäkin asiassa aivan toisenlainen. Olemme saaneet tietää, että Merikukka asetti Matin kesäkuussa 2007 ota tai jätä -tilanteen eteen kiukustuessaan Matin jahkailuun mitä tuli suhteen jatkamiseen. Kun Matti ei saanut päätöstä aikaan, Merikukka suuttui Kesärannassa käydessään ja viskasi Jäävuori-maljakon lattialle, paiskasi oven kiinni takanaan ja poistui Matin yksityiselämästä lopullisesti.
Vai kuumaa vettä, muka! No, kuuma ja kuumaa, tietäähän siinä miten käy, kun Tulivuori kohta Jäävuoren. Merikukka on heitellyt ennenkin esineitä ja oikein julkisesti. Kesäkuussa 2007 Merikukka heitti Lohjan terveyskeskuksessa jotakuta ihmistä WC-rullalla, kun hän ja Matti tulivat yöllä kaksistaan terveyskeskuksen päivystystiloihin.
