1. Korkein oikeus (KKO) esitti viikko sitten tiistaina 3.4. tasavallan presidentille, että avoinna olevaan oikeusneuvoksen virkaan nimitetään KHO:n hallintoneuvos Tula Pynnä. Olen kertonut asiasta blogissa nro 576/3.4. Tätä ennen eli blogissa 574/1.4. esittelin kaikki 25 virkaan ilmoittautunutta lakimiestä.
2. Tiedotusvälineitä KKO:n tai korkeimman hallinto-oikeuden jäsenten nimitysasiat eivät juuri kiinnosta. Media seuraa kyllä hallituksen nimityspolitiikkaa samoin kuin kunnallisia virkanimityksiä pikkutarkasti ja kertovat poliittisten puolueiden lehmäkaupoista ja esimerkiksi Helsingin apulaiskaupunginjohtajan virkojen jakamisesta suurimpien puolueiden kesken. Mutta ylimpien tuomarinvirkojen koskevat nimitysasiat evät tunnu kiinnostavan, nämä virat näyttävät kuluvan luokaan EVVK. Kuitenkin tuomarit ja tuomioistuimet, erityisesti ylimmät tuomioistuimet käyttävät yhteiskunnassa merkittävää valtaa ja niiden harkintavalta on nykyisin entistä paljon laajempi.
3. Helsingin Sanomat taisi olla ainoa lehti, joka viime viikolla eli 4.4. kertoi KKO:n edellä mainitusta virkaesityksestä otsikolla "Tuula Pynnästä tulossa uusi KKO:n oikeusneuvos." Lehden taloustoimittaja Petri Sajarin uutisjutun mukaan KKO:n presidentti Pauliine Koskelo kertoi, että Pynnää ehdotettiin virkaan, koska hänet tunnetaan etevänä ja laaja-alaiseen työskentelyyn kykenevänä lakimiehenä, jolla on paljon kokemusta lainkäyttötehtävistä." Koskelon toteamus on yksyhteen KKO:n hieman fraasinomaiselta kuulostavan virallisen virkaesitystekstin kanssa, (katso blogi 576, kohta 8).
4. Tämänpäiväisessä Helsingin Sanomissa Petri Sajari kertoo hieman tarkemmin KKO:n jäsenten sisäänlämpiävää nimityskäytäntöä, jonka ytimenä on KKO:n valta käytännössä täydentää itse itseään haluamallaan tavalla. Laajemmin Petri Sajari on kertonut ko. asioista HS:ssa 7.3.2010 julkaistussa reportaasissaan otsikolla "Päätös, josta ei voi valittaa." Tuossa jutussa, josta olen kertonut blogissa 225/7.3.2010, oli lähtökohtana KKO:n edellisen jäsenen eli Ari Kantorin rekrytointi.
5. Petri Sajarin tämänpäiväisen uutisanalyysin otsikkona on "Ylimpien tuomioistuimien nimitysprosessi kaipaa avoimuutta." Sangen tuttu asia minulle, sillä olen jo reilut 15 vuotta "toitottanut" eri yhteyksissä samaa asiaa, ensimmäisen kerran laajemmin pamfletissa"Korkein oikeus kriisissä" vuodelta 1997. Sajarin analyysin alaotsikossa sanotaan, että "itseään täydentävä ja osittain hämärä nimitysprosessi herättää turhia epäilyjä."
6. Hm, ovatkohan epäilyt aina "turhia"? Itsetäydenteinen ja hämärä vinkkauskäytäntö on oiva tapa ohittaa kenties hyvinkin päteviä virkaan ilmoittautujia ja nostaa esiin yksinomaan virkaan vinkatun ja siihen esitettävän ansioita. Kuten Sajarikin mainitsee, KKO ei virkaesityksessään tee itse asiassa minkäänlaista virkaan ilmoittautuneiden vertailua, vaan luettelee muiden kuin virkaan esitettävän hakijan tiedot ja ansiot hyvin lyhyesti ja pintapuolisesti.
7. Petri Sajarin uutisanalyysi löytyy tästä.
8. Suomi seuraa lainsäädännössä usein Ruotsin esimerkkiä. Ruotsissa korkeimpien oikeuden jäsenten virkanimitysmenettelyä on vuosi sitten muutettu niin, että nimitysasiat valmistelee ja virkaesityksen hallitukselle tekee erityinen tuomarilautakunta, joka vastaa Suomen tuomarinvalintalautakuntaa. Meillä KKO:n ja KHO:n jäsenten nimitysasiat on kuitenkin edelleen suljettu pois tuomarinvalintalautakunnan toimivallasta.
9. Voidaan väittää, että niin sanottu vinkkausmenettely kuuluu ilmoittautumisvirkojen luonteeseen. Korkeimpien oikeuksien virkoja ei kuitenkaan pitäisi rinnastaa ko. suhteessa muiden korkeiden virkojen täyttämismenettelyyn, missä puoluepolitiikka näyttelee usein merkittävää osaa. KKO:n ja KHO:n jäsenten virkanimitysasiat eivät ole, niiden ei ainakaan tulisi olla, poliittisia kähmintöjä. Tämän vuoksi ko. virat pitäisi tehdä hakuviroiksi ja virkaesityksen tekeminen tulisi antaa tuomarinvalintalautakunnan tehtäväksi. Sumplimista ja vinkkailua ei toki voida milloinkaan täysin eliminoida, mutta sanottujen muutosten myötä ylimpien tuomioistuinten tuomareiden rekrytointia saataisiin hieman nykyistä avoimemmaksi ja se edes näyttäsi siltä, miltä sen pitäisi oikeusvaltiossa näyttää.
10. Petri Sajari puuttuu jutussa edellisen hallituksen oikeusministerin Tuija Braxin lausumaan maaliskuussa 2010, jonka mukaan KKO:ssa oleva "ihmisoikeusjuridiikan vaje" pitää täyttää seuraavilla nimityskerroilla. Braxin lausuntoa voidaan pitää Sajarin toteamin tavoin sopimattomana, koska oikeusministeri ei voi antaa KKO:lle jäsenten virkaesityksen tekemistä tarkoittavia ohjeita. Saattaa olla, että Pauliine Koskelon johtama KKO otti Braxin lausunnosta hieman niin sanotusti "nokkiinsa" ja päätti näyttää, että oikeusministerin tai -ministereiden sana ei paina virkaesityksessä sentin vertaa. Tämäkin osoittaa, että KKO todella haluaa pitää nimitysasiat käytännössä täysin omassa vallassaan.
11. Korkein oikeus voi vedota siihen, että se toimii lain mukaan, koska kuten sanottu, vinkkaukset tms. manööverit kuuluvat ilmoittautumisvirkoja koskevaan menettelyn piiriin. Mutta, mutta. Riittääkö tässäkään tapauksessa se, että toimitaan lainsäädännön rajoissa, vai pitäisikö lisäksi edellyttää ja vaatia, että oikeusvaltion ylimmän tuomioistuimen tuomareiden rekrytointimenettely täyttää myös läpinäkyvyyden, avoimuuden samoin kuin muut eettisyyden vaatimukset? Kas, tässäpä kysymys, jota KKO:ssa samoin kuin KHO:ssa sietäisi pohtia. Mutta näyttää pahasti siltä, että kysymystä ei haluta pohtia.
12. Jos korkein oikeus halusi saada nimityskierroksella nimenomaan eurooppaoikeuden eli tarkemmin sanottuna EU-oikeuden erityisosaajan, olisi valtakunnassa toki ollut hallintoneuvos Tuula Pynnän ohella muitakin kyseiset vaatimukset täyttäviä ehdokkaita oikeusneuvoksen virkaan. Esimerkiksi KHO:n jäsenistössä olisi ollut ainakin pari muuta vahvaa eurooppaoikeuden osaajaa ja Tuula Pynnän tavoin "valmista tuomaria" eli KHO:n hallintoneuvokset Niilo Jääskinen ja Heikki Kanninen. Jääskinen toimii tällä hetkellä EU-tuomioistuimen julkisasiamiehenä ja Kanninen puolestaan Unionin yleisen tuomioistuimen eli ns. ensimmäisen asteen oikeuden jäsenenä.
13. Mahdollista on, että Jääskinen tai Kanninen eivät olisi olleet kiinnostuneita siirtymään KKO:een, mutta tämä ei ole tärkein pointti. Virkaesitysmenettelyn reiluuden ja avoimuuden kannalta tärkeintä olisi ollut, että kaikille eurooppaoikeuden osaajilla olisi olut tasavertaiset mahdollisuudet ilmoittautua virkaan. Tämä olisi toteutunut, jos KKO olisi reilusti kertonut, että jäsenen virkaan ilmoittautujiksi toivotaan tällä kerralla erityisesti eurooppaoikeuden asiantuntijoita.
14. EU-tuomioistuimessa on nykyisin tuomari jokaisesta 27 jäsenenvaltiosta. Suomen valitsema tuomari on nykyisin Allan Rosas (64 v.). Hänen 12 vuoden toimikautensa päättyy vuonna 2014. Luultavaa on, että kahden vuoden kuluttua sanotusta virasta kamppailevat vahvimmin Tuula Pynnä, Niilo Jääskinen ja Heikki Kanninen. Hakeutumalla KKO:n jäseneksi Tuula Pynnä on luultavasti halunnut parantaa mahdollisuuksia tulla valituksi EU-tuomioistuimen tuomariksi, josta maksettava palkka on noin 3-4 kertaa oikeusneuvoksen palkkaa korkeampi. KKO:n jäsenyys on siten lähinnä ponnahduslauta EU:n huippuvirkaan.
