1. Sarjaan korkeimman oikeuden (KKO) eriskummallisia prejudikaatteja saatiin eilen uusi lisä, kun KKO antoi ennakkopäätöksen raiskaukseen syyllistyneen poliisin väitettyä virka-aseman väärinkäyttämistä koskevassa asiassa. Korkein oikeus katsoi, että raiskaukseen syyllistynyt poliisimies ei käyttänyt virka-asemaansa väärin, vaikka hän oli virkamerkin näyttämällä saanut houkutelluksi kadulla yöllä tapaamansa karkumatkalla olleen 16-vuotiaan tytön asuntoonsa, missä sitten oli toteuttanut katalan aikeensa ja raiskannut tytön.
Seloste KKO:n ennakkopäätöksestä 2013:6 löytyy tästä.
2. KKO:n julkaisemassa selosteessa ei ole kerrottu koko tapausta, vaan siinä on keskitytty yksinomaan virka-aseman väärinkäyttämistä koskevaan asiaan, mistä KKO:ssa oli enää kysymys. Tämän vuoksi on paikallaan selostaa tapausta tarkemmin niin kuin siitä on aikanaan kerrottu lehdistössä.
3. Raiskaus tapahtui jo vuonna 2006 Helsingissä, kun Helsingin järjestyspoliisissa työskennellyt 51-vuotias konstaapeli oli tavannut 16-vuotiaan teinitytön yöllä kadulla. Poliisille selvisi, että kaupungin keskustassa hortoillut tyttö oli vailla yöpaikkaa, sillä tämä oli karannut kotoaan. Tyttö kertoi, ettei hänen matkapuhelimensa ollut päällä, eivätkä hänen vanhempana tienneet, missä hän oli.
4. Sen sijaan, että poliisimies olisi toimittanut tytön kotiin tai lastensuojeluviranomaisten huostaan, mies alkoi houkutella tyttöä asunnolleen. Mies kertoi olevansa poliisi ja näytti tämän vakuudeksi tytölle virkamerkkinsä. Tyttö lähtikin miehen asunnolle, jossa poliisi tarjoille tytölle nelosolutta, kunnes tämä sammui. Tämän jälkeen poliisisetä raiskasi tytön kaksi kertaa ja otti tiedottomasta uhristaan kännykkäkamerallaan 17 kuvaa, joista osa oli lähikuvia. Kuvat raiskaaja tallensi tietokoneelleen.
5. Tyttö oli kertonut rikoksesta ystävillleen ja lääkärille ja tehnyt asiasta rikosilmoituksen poliisille. Hän kertoi luottaneensa mieheen siksi, koska tämä oli poliisi. Tekijä olisi kuitenkaan tuskin jäänyt koskaan kiinni, jollei tyttö olisi vuonna 2008 ottanut IRC-Gallerian kautta yhteyttä Helsingissä tuolloin toimintansa aloittaneeseen nettipoliisiin. Nettipoliisi Marko Forss piti tytön kertomusta uskottavana ja käynnisti rikosta koskevan esitutkinnan.
6. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi 1.2.2010 syytetyn 2 vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen raiskauksesta ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisestä kahdeksi vuodeksi vankeuteen. Käräjätuomari Eija Larinkoksen puheenjohdolla istunut käräjäoikeus määräsi ranagistuksen kuitenkin ehdolliseksi. Käräjäokeus hylkäsi tekijää vastaan nostetun syytteen virka-aseman väärinkäyttämisestä tai vaihtoehtoisesti virkavelvollisuuden rikkomisesta. Poliisimies velvoitettiin maksamaan uhrilleen korvaukseksi psyykkisestä haitasta ja henkisestä kärsimyksestä 15 000 euroa. - Kostaapeli oli irtisanottu virastaan vuoden 2009 syksyllä.
7. Helsingin hovioikeus, jonne asianosaiset valittivat, tuomitsi 1.2.2011 antamallaan tuomiolla syytetyn raiskauksen ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisen lisäksi rangaistukseen myös virka-aseman väärinkäyttämisestä. Tekijälle tuomittiin näistä kolmesta rikoksesta ehdoton 2 vuoden ja 6 kuukauden vankeusrangaistus. Oikeudenkäyntiasiakirjat julistettiin salaisiksi 40 vuodeksi ratkaisun lopputulosta lukuun ottamatta.
8. Ainoastaan syytetty valitti hovioikeuden tuomiosta korkeimpaan oikeuteen, joka antoi tuomionsa eilen; todettakoon, että juttu esiteltiin ja siis ratkaistiin alustavasti jo 29.2.2012, eli jutun asiakirjat ovat kieräneet esittelyn jälkeen lähes vuoden viidellä jäsenellä ennen tuomion antamista. Korkein oikeus piti selvänä, että mies oli syyllistynyt raiskaukseen ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämiseen. Sen sijaan korkein oikeus pohti, syyllistyikö mies lain tarkoittamaan virka-aseman väärinkäyttämiseen, kun hän houkutteli teinin asunnolleen näyttämällä virkamerkkiään.
9. Korkein oikeus piti selvänä, että poliisimiehen ammatti ja virkamerkki saivat uhrin luottamaan raiskaajaan. Korkeimman oikeuden mielestä poliisimies ei virkamerkkiä esittäessään kuitenkaan antanut ymmärtää, että hän olisi ollut juuri silloin virkatehtävässä ja käyttämässä julkista valtaa. Poliisi saavutti siis tytön luottamuksen keinoilla, joita laki ei määrittele virka-aseman väärinkäytöksi. Siksi korkein oikeus hylkäsi syytteet virka-aseman väärinkäyttämisestä sekä vaihtoehtoisen syytteen virkavelvollisuuden rikkomisesta.
10. KKO:n mukaan pelkästään se, että poliisinviran haltija vapaa-aikanaan esittää virkamerkin, ei kuitenkaan merkitse, että hän sillä hetkellä ilmoittaa toimivansa ja toimii virkatehtävässään. Virkamerkin esittämiselle voi olla myös "muita syitä", toteaa KKO. (Sitä, mitä nämä muut syyt voisivat ollat, KKO:n perusteluissa kuitenkin vaietaan tyystin.) KKO:n mukaan poliisimiehen toimimisvelvollisuudet ja toimivaltuudet ovat laajat myös hänen vapaa-aikanaan. Kun virka-aseman väärinkäyttäminen on rangaistava kuitenkin vain tahallisena tekona, on KKO:n kannanoton mukaan perusteltua edellyttää, että virkatehtävä, johon poliisimiehen väitetään tietyllä menettelyllään vapaa-aikanaan ryhtyneen ja jossa virka-aseman väärinkäyttämisen väitetään tapahtuneen, on selvästikin merkinnyt julkisen vallan käyttöä, ja vastaavasti, että sellainen poliisimiehen toimimisvelvollisuus, jonka hänen väitetään laiminlyöneen, on ollut riittävän selvä.
11. Kotoaan karkumatkalla olevan 16-vuotiaan kohtaaminen kadulla öiseen aikaan on omiaan herättämään huolestuneisuutta kenessä tahansa, sanotaan KKO:n perusteluissa hieman hurskastelevaan sävyyn. Hovioikeuden tuomiossa viitattu poliisilain 9 §:n 3 momentin säännös ei kuitenkaan velvoita poliisimiestä ryhtymään vapaa-aikanaan kiireellisiin toimenpiteisiin vain siitä syystä, että tilanne on huolestuttava. Myöskään poliisilain 11 §:n säännös, johon syytteessä on viitattu, ei oikeuta poliisimiestä ottamaan kiinni alaikäistä, ellei tämän turvallisuutta uhkaa vakava ja välitön vaara. Kyseisessä tapauksessa mikään asiassa ei kuitenkaan viittaa siihen, että B:n turvallisuutta olisi syytteessä tarkoitetussa tilanteessa uhannut lainkohdissa tarkoitettu rikos tai välitön ja vakava vaara. Sellaisina ei voida pitää A:n itsensä taholta uhkaavaa vaaraa.
Mistään seikasta ei KKO:n mukaan voida myöskään päätellä, että tyttö olisi lähtiessään poliisimiehen seurassa tämän kotiin kello kaksi yöllä käsittänyt poliisin toimivan virkatehtävässään, tai että syytetty olisi poliisimiehenä häntä poliisilain nojalla tähän käskenyt tai määrännyt. Syytteessä ei ole edes väitetty syytetyn käyttäneen rikoslain 40 luvun 7 §:n 1 momentin 2 kohdan edellyttämällä tavalla väärin asemaansa käskyvallassaan tai välittömässä valvonnassaan olevaan henkilöön nähden.
12. KKO:n perustelujen mukaan on sinänsä selvää, että poliisimiehen ammatti ja sen osoitukseksi esitetty virkamerkki ovat saaneet tytön luottamaan syytettyyn. Tämän luottamuksen perusteena ei kuitenkaan voida katsoa olleen sen, että syytetty olisi toiminut sillä hetkellä virkatehtävässään, vaan sen, että poliisimiehiä ja poliisin ammattikuntaa kohtaan yleensä tunnetaan luottamusta, KKO päättelee. Syytetyn ei siten voida katsoa virkamerkin esittäessään toimineen poliisimiehenä virassaan eikä käyttäneen julkista valtaa virkatehtävässä.
13. KKO:n päättely ja lain tulkinta vaikuttaa toki lain säännösten sanamuodon valossa objektiivisesti arvioiden sinänsä johdonmukaiselta. Mutta, mutta. Eikö tulkinnassa ja päättelyssä olisi tullut lähteä nimenomaan siitä, millaiselta öinen tapaaminen kadulla vaikutti karkumatkalla ja hädissään olleen nuoren 16-vuotiaan tytön kannalta? KKO:n fundeerasi, että "mistään seikasta ei voida päätellä, että tyttö olisi lähtiessään poliisimiehen seurassa tämän kotiin käsittänyt poliisin toimivan virkatehtävässään". Tämä johtopäätös ei ole minusta vakuuttava, vaan päin vastoin voitaisiin perustellusti lähteä siitä, että tyttö on nimenomaan voinut luottaa siihen, virkamerkin esittänyt ja poliisiksi itsensä esitellyt mies toimi ja ryhtyi auttamaan häntä nimenomaan "virkansa puolesta".
14. Oikeuskysymys, johon KKO on halunnut ennakkopäätöksensä sanoman visusti rajata, tuntuu raiskausrikoksen härskiys huomioon ottaen melko makaaberilta; jokseenkin vähäisen yksityiskohdan tarkastelussa on sivuutettu, mitä rangaistuksen mittaamiseen tulee, itse pääasia eli raiskausrikoksen vakavuus. Kysymyksessä on todella vakava rikos, jossa poliisi on käyttänyt törkeällä tavalla ("viekkaudella ja vääryydellä" ) hyväkseen 16-vuotiaan nuoren tytön hädänalaista asemaa ja tämän poliisia kohtaan tuntemaa luottamusta.
15. Se, oliko raiskaaja syyllistynyt myös virka-aseman väärinkäyttämiseen, ei minusta olisi saanut vaikuttaa teosta tuomittuun rangaistukseen. KKO on kuitenkin alentanut tuomittua vankeusrangaistusta kolmella kuukaudella nimenomaan sen vuoksi, että syytetty ei ollut syyllistynyt virkarikokseen, josta hovoikeus oli hänet tuominnut. Minusta tuomitun yhteisrangaistuksen alentamiseen ei rikoksen tekotapa ja tekoon johtaneet olosuhteet huomioon ottaen ole ollut asiallista syytä.
16. Jos olisin itse osallistunut jutun ratkaisemiseen KKO:ssa, olisin todennäköisesti ollut sitä mieltä, että syytetty on syyllistynyt myös hoivoikeuden hänen syykseen lukemaan virkarikokseen. Mutta vaikka olisin hylännyt sanottua rikosta koskevan syytteen, en olisi tuolla perusteella lieventänyt hovioikeuden tuomitsemaa vankeusrangaistusta.
17. Syytetty toki valitti yksin hovioikeuden tuomiosta KKO:een, jolloin reformatio in peius -kielto on estänyt hovioikeuden tuomitseman rangaistuksen koventamisen. Reformatio in peius -kielto ei kuitenkaan estä hovioikeuden tuomitseman rangaistuksen pysyttämistä, vaikka virkarikosta koskeva syyte tuli KKO:ssa hylätyksi. KKO:n tulkinta ja lainkäyttö on ollut liian muodollista, jolloin oikeudenmukaisuus on kärsinyt. Tekijälle tuomittua rangaistusta on lievennetty lähinnä muotoseikan perusteella, vaikka hovioikeuden tuomitsema rangaistus on teosta ilmenevä kokonaistilanne ja härskiys huomioon ottaen oikeudenmukainen rangaistus raiskausrikoksesta.
18. Olisin lausunut tuomiossa ko. osin tähän tapaan:
Silloin, kun syytetty on valittanut yksin hovioikeuden tuomiosta, ei hovioikeuden tekijälle tuomitsemaa rangaistusta voida reformatio in peius -kieltoa koskevan normin johdosta koventaa. Mainittu kielto ei sen sijaan edellytä, että syytetylle kahdesta tai useammasta rikoksesta tuomittua yhteistä rangaistusta on alennettava, jos jokin päätekoon nähden liitännäinen ja sitä vähäisempää rikosta koskeva syyte syytetyn valituksen johdosta hylätään (ks. tämän johdosta myös Virolainen, Reformatio in peius -kiellosta 1977 s. 257). Vaikka A:ta vastaan ajettu syyte virka-aseman väärinkäyttämisestä on hylätty, ei hovioikeuden hänelle tuomitseman vankeusrangaistuksen alentamiseen ole syytä. Syytetyn viaksi luetut rikokset ovat laadultaan vakavia. Syytetty on käyttämällä hyväkseen hädänalaisessa tilassa olleen 16-vuotiaan uhrin luottamusta syyllistynyt uhrin yksityisyyttä ja itsemääräämisoikeutta vakavasti loukkaavaan rikolliseen tekoon. Oikeudenmukaisena rangaistuksena näistä rikoksista on pidettävä vähintään hovioikeuden syytetylle tuomitsemaa 2 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistusta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste virka-aseman väärinkäyttäminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste virka-aseman väärinkäyttäminen. Näytä kaikki tekstit
perjantai 1. helmikuuta 2013
maanantai 1. lokakuuta 2012
640. Rikoskomisario epäiltynä vakavasta virkarikoksesta Ulvilan murhajutun tutkinnassa
1. Anneli Auerin murhajutun tutkinnassa on todella tapahtunut, kuten iltapäivälehdet paljon vähäisemmissäkin rikosjutuissa mieluusti otsikoivat, yllättäviä käänteitä. Korkein oikeus pohtii parhaillaan, onko syytä myöntää asianosaisille eli syyttäjälle ja Auerille valituslupa Vaasan hovioikeuden vapauttavaan tuomioon. Mietittävää todella riittää, sillä syyttäjä on toimittanut KKO:lle rutkasti uutta syytettä tukevaa todistusaineistoa. Korjaus tähän: KKO on jo 9.5. myöntänyt valitusluvan ja nyt KKO pohtii, mitä itse asiassa tehdään. Vaihtoehtoina ovat jutun ratkaiseminen suoraan KKO:ssa tai sen palauttaminen joko hovioikeuteen tai käräjäoikeuteen. Todennäköisintä lienee jutun palatus hovioikeuteen.
2. Yllättäviin käänteisin kuului viime heinäkuun puolessa välissä julkisuuteen tullut tieto, jonka mukaan murhajutun ensimmäistä tutkinnanjohtaaja rikoskomisraio Juha Joutsenlahtea epäillään virkarikoksesta esitutkinnan yhteydessä. Joutsenlahti toimi murhajutun tutkinnanjohtaja ensimmäiset 1,5 vuotta. Oikeusjutun käsittelyssä Joutsenlahtea kuultiin puolustuksen todistajana.
3. Epäilty rikos liittyy murhasta epäiltynä ja lyhyehkön ajan vangittuna olleen porilaisen miehen tunnistamiseen. Anneli Aueria ei tuossa vaiheessa epäilty tekijäksi, vaan häntä kuultiin asianomistajana asian selvittämiseksi. Tutkinnan aikana pidetyssä tunnistamistilaisuudessa Auer tunnisti tunnistamisrivissä seisseistä useammasta miehistä porilaiseksi näyttelijäksi osoittautuneen miehen, jonka hän siis oli kertomansa mukaan nähnyt surmayönä huppu päässään ja joka oli surmannut Auerin miehen Jukka Lahden.
4. Poliisi ja valtionsyyttäjä olivat heinäkuussa vaitonaisia sen suhteen, minkä virkavirheen Joutsenlahden epäiltiin tehneen. Asia tuli julkisuuteen vasta sitten, kun poliisi oli etsintäkuuluttanut Joutsenlahden, jonka väitettiin pakoilleen esitutkintaviranomaisia ja haasteen tiedoksiantoa niin, että virkarikoksen syyteoikeus uhkasi vanhentua. Syyttäjän hakemuksesta Satakunnan käräjäoikeus pidensi heinäkuussa kyseisen rikoksen vanhentumisaikaa yhdellä vuodella. Toisena perusteena oli se, että mainittu rikos oli tullut poliisin tietoon vasta hieman aiemmin, jolloin sitä ei ollut ehditty vielä tutkia.
5. Joutsenlahti kiisti pakoilun ja selitti, että selkäkivut, joiden johdosta hänet oli määrätty sairaslomalle, olivat estäneet häntä matkustamasta Porista Helsinkiin, jossa poliisi olisi kuulustellut häntä. Hieman myöhemin komisario puolustautui julkisuudessa voimakkaasti lähettämällä viisisivuisen kirjeen tiedotusvälineille. Siinä hän arvosteli kovin sanoin muun muassa poliisiylijohtaja Mikko Paateroa sekä omia esimiehiään Satakunnan poliisilaitoksessa. Hän väitti tulleensa alistetuksi ja aliarvioiduksi työssään.
6. Joutsenlahti kanteli käräjäoikeuden edellä mainitusta päätöksestä Vaasan hovioikeuteen. Hän väittää muun muassa, ettei hän ollut pakoillut tutkintaa ja että kyseinen menettely, jonka johdosta hänen epäillään syyllistyneen rikokseen, oli tullut viranomaisten tietoon jo paljon aikaisemmin, jolloin sen tutkintaan olisi voitu ryhtyä.
7. Siitä, minkä virheen tai rikoksen Joutsenlahden epäillään tehneen, poliisi tai syyttäjä ei suostunut paljastamaan vielä heinäkuussa. Valtionsyyttäjä Jukka Rappe rauhoitteli ja sanoi, että Joutsenlahtea ei epäillä mistään "suuresta rikoksesta".
8. Mutta kuten totesin jo blogijutussani 616/13.7.2010, virkavelvollisuuden rikkominen tai, mikä vielä pahempaa, virka-aseman väärinkäyttö ei ole mikään pikkurikos, sillä ensiksi mainitusta rikoksesta voidaan RL 40 luvun 9 §:n mukaan tuomita sakkoa tai vankeutta enintään vuosi ja virka-aseman väärinkäyttämisestä sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä rangaistukseksi voidaan tuomita vain vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta. Vankeuden ohella virkamies voidaan tuomita viraltapantavaksi, jos virka-aseman väärinkäyttäminen osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä.
9. Vaasan hovioikeus on nyt kanteluasian yhteydessä julkistanut valtionsyyttäjän Joutsenlahden syyksi epäiltyä virkarikosta koskevan kannanoton. Joutsenlahtea epäillään virka-aseman väärinkäyttämisestä ja kahta hänen alaisuudessaan toiminutta rikostutkijaa virkavelvollisuuden rikkomisesta. Syyte perustuu siihen, että Joutsenlahti oli heinäkuussa 2007 määrännyt tutkijansa lähettämään Anneli Auerille sähköpostitse murhasta epäillyn porilaisnäyttelijän valokuvan vähän ennen poliisilaitoksella tapahtunutta valokuva- ja ryhmätunnistusta. Kuva löytyi Auerin tietokoneelta, jossa oli myös tapaukseen liittyviä merkintöjä koskeva asiakirja. Kuvan perusteella Auerilla oli helppo tehtävä tunnistaa näyttelijä mieheksi, jonka hän väitti murtautuneen surmayönä kotiinsa ja tappaneen Jukka Lahden. Tunnistamisen perusteella Joutsenlahti esitti käräjäoikeudelle näyttelijän vangitsemista, mihin suostuttiin. Näyttelijä joutui viettämään viikon verran tutkintavankeudessa, kunnes dna-analyysi osoitti, ettei hän voinut olla surman tekijä. Vuonna 2008 valtio velvoitettiin maksamaan näyttelijälle korvaukseksi vapaudenmenetyksestä 11 000 euroa.
10. Valtionsyyttäjän mukaan Joutsenlahti syyllistyi virka-aseman väärinkäyttämisen kuvan lähettämisen lisäksi myös silloin, kun hän jätti vangitsemisoikeudenkäynnissä kertomatta, miten valokuva- ja ryhmätunnistus oli todellisuudessa suoritettu. Syyttäjän mukaan Joutsenlahti oli kertonut kuvan lähettämisen yhteydessä Auerille, että näyttelijä on rikoksesta epäilty. Tätä hän ei kertonut oikeudelle.
11. Joutsenlahti väittää rikkoneensa vain vähäistä muotovaatimusta, koska hänen olisi pitänyt käyttää vain joko valokuva- tai ryhmätunnistusta, ei molempia. Lisäksi Joutsenlahti väittää saaneensa vangitsemisvaatimuksen esittämiseen esitutkintaa seuranneiden syyttäjien hyväksynnän. Hän kertoo lähettäneensä kyseisen kuvan Auerille vain "aikaa ja kustannuksia säästääkseen", sillä Auer asui tuolloin 140 km:n päässä Porista. Joutsenlahden mukaan näyttelijä ei ollut kuvasta tunnistettavissa, sillä näyttelijän kasvojen suojana oli myös kuvassa samankaltainen naamio kuin Auerin näkemällä surmaajalla, eli kuvassa näkyivät vain silmät ja ne muut kasvojen osat, jotka Auer oli kertonut surmayönä nähneensä.
12. Joutsenlahden selitykset eivät tunnu kovin vakuuttavilta. Melko selvältä näyttää, että lähettämällä epäillyn kuvan etukäteen eli ennen valokuvatunnistusta ja ryhmätunnistusta teon silminnäkijäksi poliisikuulustelussa esiintyvälle Anneli Auerille, poliisi on pyrkinyt epäasiallisesti johdattelemaan Aueria ja myös onnistunut siinä vallan mainiosti. Kun tutkijoiden johdattelun avulla saatu tunnistaminen on johtanut epäillyn vangitsemiseen, on selvää, että epäillyssä rikoksessa on kyse sangen vakavasta asiasta. Poliisin esittämä syyteoikeuden vanhentumisajan pidentäminen on perusteltu toimenpide, jotta asia voidaan saada perusteellisesti selvitetyksi eikä se kaadu syytteen vanhentumiseen.
13. Murhan silminnäkijänä pidetylle Auerille oli siis avoimesti tarjottu vain yksi tietty henkilö rikoksesta epäillyksi ja vieläpä lähetetty hänelle tunnistamisen varmistamiseksi mainittua henkilöä esitttävä valokuva. Toimenpide on hämmästyttävän röyhkeä ja osoittaa rikostutkijoissa selvää piittaamattomuutta epäillyn oikeusturvan ja koko tutkinnan objektiivisuuden suhteen, joka on esitutkinnan perusperiaatteita. Hyvät selitykset olisivat nyt todella tarpeen, jotta virkarikoksista epäillyt poliisimiehet voisivat välttää rikosoikeudellisen vastuunsa.
14. Se, että Joutsenlahden ja hänen tutkijoidensa menettelyä koskevat rikosepäilyt ovat heränneet vasta ilmeisesti nyt alkukesästä, tuntuu toisaalta oudolta. Kyseisen näyttelijän asianajaja nimittäin kertoo (Iltalehti 29.9.), että hänellä ja hänen päämiehelllään oli ollut jo paljon varhemmin tieto siitä, että poliisi oli lähettänyt näyttelijän kuvan Auerille. Toisaalta tieto virkarikosasian tutkinnasta yllätti asianajajan. Olisiko siis niin, että kyseinen asia on vedetty esiin viime hetkellä eli vasta nyt, kun KKO parhaillaan pohtii valitusluvan myöntämistä ja asia todennäköisesti palautetaan uuden todistusaineiston perusteella hovioikeuteen? Lehdistössä Joutsenlahtea on luonnehdittu murhajutussa Auerin puolustuksen avaintodistajaksi, mutta todellisuudessa Joutsenlahtea voitaisiin kaiketi pitää pikemminkin puolustuksen avustajana. Tätä kuvastaa esimerkiksi se, että Vaasan hovoikeus ei taida tuomiossaan viitata kertaakaan Joutsenlahden todistajankertomukseen. Nyt paljastunut ex-tutkinnanjohtajan menettely ei ole Auerin puolustuksen kannalta hyvä asia, ja puolustuksen kannattaisikin ehkä harkita, onko enää jatkossa järkevää kuulla Joutsenlahtea todistajana.
15. Porilaisnäyttelijän asianajaja kertoo harkitsevansa, hakeeko hänen täysin syyttään murhaepäilyn kohteeksi joutunut päämiehensä korvauksia myös Joutsenlahdelta. Jos Joutsenlahti tuomitaan virkarikoksesta, olisi valtiolla mahdollisuus vaatia hänen velvoittamistaan korvaamaan takaisin osa 11 000 eurosta, jonka summan valtio joutui vuonna 2008 porilaismiehelle vapaudenmenetysajalta maksamaan.
PS
Tänään valmistuneen esitutkinnan mukaan Juha Joutsenlahti on ko. virkarikosasiassa ainoa epäilty. Asia menee nyt syyteharkintaan.
1. Anneli Auerin murhajutun tutkinnassa on todella tapahtunut, kuten iltapäivälehdet paljon vähäisemmissäkin rikosjutuissa mieluusti otsikoivat, yllättäviä käänteitä. Korkein oikeus pohtii parhaillaan, onko syytä myöntää asianosaisille eli syyttäjälle ja Auerille valituslupa Vaasan hovioikeuden vapauttavaan tuomioon. Mietittävää todella riittää, sillä syyttäjä on toimittanut KKO:lle rutkasti uutta syytettä tukevaa todistusaineistoa. Korjaus tähän: KKO on jo 9.5. myöntänyt valitusluvan ja nyt KKO pohtii, mitä itse asiassa tehdään. Vaihtoehtoina ovat jutun ratkaiseminen suoraan KKO:ssa tai sen palauttaminen joko hovioikeuteen tai käräjäoikeuteen. Todennäköisintä lienee jutun palatus hovioikeuteen.
2. Yllättäviin käänteisin kuului viime heinäkuun puolessa välissä julkisuuteen tullut tieto, jonka mukaan murhajutun ensimmäistä tutkinnanjohtaaja rikoskomisraio Juha Joutsenlahtea epäillään virkarikoksesta esitutkinnan yhteydessä. Joutsenlahti toimi murhajutun tutkinnanjohtaja ensimmäiset 1,5 vuotta. Oikeusjutun käsittelyssä Joutsenlahtea kuultiin puolustuksen todistajana.
3. Epäilty rikos liittyy murhasta epäiltynä ja lyhyehkön ajan vangittuna olleen porilaisen miehen tunnistamiseen. Anneli Aueria ei tuossa vaiheessa epäilty tekijäksi, vaan häntä kuultiin asianomistajana asian selvittämiseksi. Tutkinnan aikana pidetyssä tunnistamistilaisuudessa Auer tunnisti tunnistamisrivissä seisseistä useammasta miehistä porilaiseksi näyttelijäksi osoittautuneen miehen, jonka hän siis oli kertomansa mukaan nähnyt surmayönä huppu päässään ja joka oli surmannut Auerin miehen Jukka Lahden.
4. Poliisi ja valtionsyyttäjä olivat heinäkuussa vaitonaisia sen suhteen, minkä virkavirheen Joutsenlahden epäiltiin tehneen. Asia tuli julkisuuteen vasta sitten, kun poliisi oli etsintäkuuluttanut Joutsenlahden, jonka väitettiin pakoilleen esitutkintaviranomaisia ja haasteen tiedoksiantoa niin, että virkarikoksen syyteoikeus uhkasi vanhentua. Syyttäjän hakemuksesta Satakunnan käräjäoikeus pidensi heinäkuussa kyseisen rikoksen vanhentumisaikaa yhdellä vuodella. Toisena perusteena oli se, että mainittu rikos oli tullut poliisin tietoon vasta hieman aiemmin, jolloin sitä ei ollut ehditty vielä tutkia.
5. Joutsenlahti kiisti pakoilun ja selitti, että selkäkivut, joiden johdosta hänet oli määrätty sairaslomalle, olivat estäneet häntä matkustamasta Porista Helsinkiin, jossa poliisi olisi kuulustellut häntä. Hieman myöhemin komisario puolustautui julkisuudessa voimakkaasti lähettämällä viisisivuisen kirjeen tiedotusvälineille. Siinä hän arvosteli kovin sanoin muun muassa poliisiylijohtaja Mikko Paateroa sekä omia esimiehiään Satakunnan poliisilaitoksessa. Hän väitti tulleensa alistetuksi ja aliarvioiduksi työssään.
6. Joutsenlahti kanteli käräjäoikeuden edellä mainitusta päätöksestä Vaasan hovioikeuteen. Hän väittää muun muassa, ettei hän ollut pakoillut tutkintaa ja että kyseinen menettely, jonka johdosta hänen epäillään syyllistyneen rikokseen, oli tullut viranomaisten tietoon jo paljon aikaisemmin, jolloin sen tutkintaan olisi voitu ryhtyä.
7. Siitä, minkä virheen tai rikoksen Joutsenlahden epäillään tehneen, poliisi tai syyttäjä ei suostunut paljastamaan vielä heinäkuussa. Valtionsyyttäjä Jukka Rappe rauhoitteli ja sanoi, että Joutsenlahtea ei epäillä mistään "suuresta rikoksesta".
8. Mutta kuten totesin jo blogijutussani 616/13.7.2010, virkavelvollisuuden rikkominen tai, mikä vielä pahempaa, virka-aseman väärinkäyttö ei ole mikään pikkurikos, sillä ensiksi mainitusta rikoksesta voidaan RL 40 luvun 9 §:n mukaan tuomita sakkoa tai vankeutta enintään vuosi ja virka-aseman väärinkäyttämisestä sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä rangaistukseksi voidaan tuomita vain vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta. Vankeuden ohella virkamies voidaan tuomita viraltapantavaksi, jos virka-aseman väärinkäyttäminen osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä.
9. Vaasan hovioikeus on nyt kanteluasian yhteydessä julkistanut valtionsyyttäjän Joutsenlahden syyksi epäiltyä virkarikosta koskevan kannanoton. Joutsenlahtea epäillään virka-aseman väärinkäyttämisestä ja kahta hänen alaisuudessaan toiminutta rikostutkijaa virkavelvollisuuden rikkomisesta. Syyte perustuu siihen, että Joutsenlahti oli heinäkuussa 2007 määrännyt tutkijansa lähettämään Anneli Auerille sähköpostitse murhasta epäillyn porilaisnäyttelijän valokuvan vähän ennen poliisilaitoksella tapahtunutta valokuva- ja ryhmätunnistusta. Kuva löytyi Auerin tietokoneelta, jossa oli myös tapaukseen liittyviä merkintöjä koskeva asiakirja. Kuvan perusteella Auerilla oli helppo tehtävä tunnistaa näyttelijä mieheksi, jonka hän väitti murtautuneen surmayönä kotiinsa ja tappaneen Jukka Lahden. Tunnistamisen perusteella Joutsenlahti esitti käräjäoikeudelle näyttelijän vangitsemista, mihin suostuttiin. Näyttelijä joutui viettämään viikon verran tutkintavankeudessa, kunnes dna-analyysi osoitti, ettei hän voinut olla surman tekijä. Vuonna 2008 valtio velvoitettiin maksamaan näyttelijälle korvaukseksi vapaudenmenetyksestä 11 000 euroa.
10. Valtionsyyttäjän mukaan Joutsenlahti syyllistyi virka-aseman väärinkäyttämisen kuvan lähettämisen lisäksi myös silloin, kun hän jätti vangitsemisoikeudenkäynnissä kertomatta, miten valokuva- ja ryhmätunnistus oli todellisuudessa suoritettu. Syyttäjän mukaan Joutsenlahti oli kertonut kuvan lähettämisen yhteydessä Auerille, että näyttelijä on rikoksesta epäilty. Tätä hän ei kertonut oikeudelle.
11. Joutsenlahti väittää rikkoneensa vain vähäistä muotovaatimusta, koska hänen olisi pitänyt käyttää vain joko valokuva- tai ryhmätunnistusta, ei molempia. Lisäksi Joutsenlahti väittää saaneensa vangitsemisvaatimuksen esittämiseen esitutkintaa seuranneiden syyttäjien hyväksynnän. Hän kertoo lähettäneensä kyseisen kuvan Auerille vain "aikaa ja kustannuksia säästääkseen", sillä Auer asui tuolloin 140 km:n päässä Porista. Joutsenlahden mukaan näyttelijä ei ollut kuvasta tunnistettavissa, sillä näyttelijän kasvojen suojana oli myös kuvassa samankaltainen naamio kuin Auerin näkemällä surmaajalla, eli kuvassa näkyivät vain silmät ja ne muut kasvojen osat, jotka Auer oli kertonut surmayönä nähneensä.
12. Joutsenlahden selitykset eivät tunnu kovin vakuuttavilta. Melko selvältä näyttää, että lähettämällä epäillyn kuvan etukäteen eli ennen valokuvatunnistusta ja ryhmätunnistusta teon silminnäkijäksi poliisikuulustelussa esiintyvälle Anneli Auerille, poliisi on pyrkinyt epäasiallisesti johdattelemaan Aueria ja myös onnistunut siinä vallan mainiosti. Kun tutkijoiden johdattelun avulla saatu tunnistaminen on johtanut epäillyn vangitsemiseen, on selvää, että epäillyssä rikoksessa on kyse sangen vakavasta asiasta. Poliisin esittämä syyteoikeuden vanhentumisajan pidentäminen on perusteltu toimenpide, jotta asia voidaan saada perusteellisesti selvitetyksi eikä se kaadu syytteen vanhentumiseen.
13. Murhan silminnäkijänä pidetylle Auerille oli siis avoimesti tarjottu vain yksi tietty henkilö rikoksesta epäillyksi ja vieläpä lähetetty hänelle tunnistamisen varmistamiseksi mainittua henkilöä esitttävä valokuva. Toimenpide on hämmästyttävän röyhkeä ja osoittaa rikostutkijoissa selvää piittaamattomuutta epäillyn oikeusturvan ja koko tutkinnan objektiivisuuden suhteen, joka on esitutkinnan perusperiaatteita. Hyvät selitykset olisivat nyt todella tarpeen, jotta virkarikoksista epäillyt poliisimiehet voisivat välttää rikosoikeudellisen vastuunsa.
14. Se, että Joutsenlahden ja hänen tutkijoidensa menettelyä koskevat rikosepäilyt ovat heränneet vasta ilmeisesti nyt alkukesästä, tuntuu toisaalta oudolta. Kyseisen näyttelijän asianajaja nimittäin kertoo (Iltalehti 29.9.), että hänellä ja hänen päämiehelllään oli ollut jo paljon varhemmin tieto siitä, että poliisi oli lähettänyt näyttelijän kuvan Auerille. Toisaalta tieto virkarikosasian tutkinnasta yllätti asianajajan. Olisiko siis niin, että kyseinen asia on vedetty esiin viime hetkellä eli vasta nyt, kun KKO parhaillaan pohtii valitusluvan myöntämistä ja asia todennäköisesti palautetaan uuden todistusaineiston perusteella hovioikeuteen? Lehdistössä Joutsenlahtea on luonnehdittu murhajutussa Auerin puolustuksen avaintodistajaksi, mutta todellisuudessa Joutsenlahtea voitaisiin kaiketi pitää pikemminkin puolustuksen avustajana. Tätä kuvastaa esimerkiksi se, että Vaasan hovoikeus ei taida tuomiossaan viitata kertaakaan Joutsenlahden todistajankertomukseen. Nyt paljastunut ex-tutkinnanjohtajan menettely ei ole Auerin puolustuksen kannalta hyvä asia, ja puolustuksen kannattaisikin ehkä harkita, onko enää jatkossa järkevää kuulla Joutsenlahtea todistajana.
15. Porilaisnäyttelijän asianajaja kertoo harkitsevansa, hakeeko hänen täysin syyttään murhaepäilyn kohteeksi joutunut päämiehensä korvauksia myös Joutsenlahdelta. Jos Joutsenlahti tuomitaan virkarikoksesta, olisi valtiolla mahdollisuus vaatia hänen velvoittamistaan korvaamaan takaisin osa 11 000 eurosta, jonka summan valtio joutui vuonna 2008 porilaismiehelle vapaudenmenetysajalta maksamaan.
PS
Tänään valmistuneen esitutkinnan mukaan Juha Joutsenlahti on ko. virkarikosasiassa ainoa epäilty. Asia menee nyt syyteharkintaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)