893. Jari Aarniolle ja kumppaneille raskaat syytteet Trevocista

1. Rikosylikomisaario ja Helsingin huumepoliisin entinen päällikkö Jari Aarnio saa tänään julkistetun tiedon mukaan useita syytteitä seurantalaite Trevoc Oy:öön liittyvistä rikosepäilyistä. VKSV eli tarkemmin sanottuna apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske on päättänyt nostaa Aarniota vastaan syytteet törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä, törkeästä petoksesta, törkeästä lahjuksen ottamisesta ja rekisterimerkintärikoksesta. Syyte tulee julkiseksi, kun käräjäoikeus alkaa käsitellä asiaa valmisteluistunnossaan. Syytteiden peruskohdat selviävät tänään julkaistusta tiedotteesta.

VKSV:n tiedote

2.  Tiedotteen mukaan viranomaisasiakkaita erehdytettiin  ostamaan Trevoc Oy:ltä seurantalaitteita ja muuta tekniikkaa salaamalla yhtiön todelliset omistaja- ja rahoitusjärjestelyt. Jari Aarnio on syyttäjän mukaan ollut merkittävässä asemassa Trevoc Oy:ssä, toisaalta hän on osallistunut Helsingin poliisilaitoksen edustajana seurantalaitteiden tilaamiseen yhtiöltä. Trevocin taustalla on toiminut  tänään myös syytteen saanut rikollisjärjestön johtajaksi epäilty henkilö. Aarnio on VKSV:n mukaan salannut asemansa Trevocissa.

3. Jos salatut seikat olivat olleet laitteita hankkineiden viranomaisten tiedossa, laitteita ei todennäköisesti olisi tilattu Trevocilta, koska laitteisiin liittyy korostunut luotettavuusaspekti. Seurantalaitteita Trevocilta ovat Helsingin poliisilaitoksen lisäksi tilanneet Suojelupoliisi, Tulli ja ulkoministeriö, yhteensä 1,2 miljoonan euron arvosta. VKSV:n mukaan laitteiden tilaajat ovat joutuneet sallimaan Trevocin pääsyn tietojärjestelmiinsä laitteiden huoltoajon yhteydessä.

4. Muulta kuin Trevoc-haaran osalta Aarnioon liittyvän asiakokonaisuuden syyyteharkinta on kesken. Niiden osalta syytteen nostamisen määräaika päättyy 31.12.2014.

5. Jari Aarnion lisäksi syytteitä Trevoc-tapauksesta on saanut kahdeksan muuta epäiltyä, joita syytetään eriasteisesta osallisuudesta tai avunannosta edellä mainittuihin rikoksiin. Yksi heistä on suojelupoliisin alipäällystöön kuuluva poliisimies ja yksi edellä jo mainittu United Brotherhood -nimisen rikollisryhmän entinen johtaja - VKSV:n tiedotteen mukaan "johtohahmo" -  jonka epäillään osallistuneen Trevoc-yhtiön rahoitukseen.

6. VKSV:n tiedotteesta ei ilmene, miten ankaraa rangaistusta syyttäjä tulee Jari Aarniolle Trevoc-haaran osalta vaatimaan. Jorma Kalske on kertonut tiedotusvälineille, että Aarniolle vaaditaan nyt nostettujen syytteiden osalta noin 4,5 vuoden vankeusrangaistusta.

7, Oikeuskäsittelyn alkamisajankohdasta ja muusta aikataulusta päättää juttua käsittelevä Helsingin käräjäoikeus; oikeus keskustelee käsittelyn aikataulusta syyttäjien ja puolustuksen kanssa. Jutun pääkäsittely alkanee vasta tammikuussa. Jari Aarnion pääavustajana toimii asianajaja Riitta Leppiniemi Asianajotoimisto Susiluoto Oy:stä, hän on avustanut Aarniota oikeusjutussa myös aiemmin (tynnyrijuttu I). Aarnion toisena avustajana on asianajaja Heikki Uotila. Riitta Leppiniemi avusti 10 vuotta sitten Bodomin murhajutussa syytettynä ollutta Nils Gustafssonia. Syytemääräyksestä päättänyt Jorma Kalske ei tule esiintymään käräjäoikeudessa, vaan syyttäjänä toiminee joku valtionsyyttäjä, jota avustaa paikallissyyttäjä.

8. Eräs asia minua on hieman ko. esitutkinnan ja nyt myös syyteharkinnan osalta ihmetyttänyt, jopa hieman huvittanut. Kaikissa esitutkintaa koskevissa uutisjutuissa aina tv-uutisia myöten on kerrottu säntillisesti, että Jari Aarnio kiistää kaikki rikosepäilyt. Tämä ilmoitetaan myös tänään, ei ainoastaan VKSV:n tiedotteessa, vaan myös jokaisessa tapauksesta kertovassa uutisjutussa. Yle Uutisten eli toimittaja Päivi Happosen lyhyessä jutussa mainitaan, ei vain kerran, vaan peräti kolme kertaa, että Jari Aarnio samoin kuin kaikki muut syytteen saaneet henkilöt kiistävät syyllisyytensä rikoksiin. Vuosi sitten, jolloin Jari Aarnio vangittiin, Yle Uutiset pani vielä paremmaksi ja kertoi, että kysymys Aarnion väitetystä syyllisyydestä ratkaistaan lopullisesti aikanaan annettavalla tuomioistuimen lainvoimaisella tuomiolla. Niin kuin suuri yleisiö ei olisi muuten tätä selvää asiaa tiennyt.

9. Tätä epäilyjen ja syytteiden kiistämistä on "toitotettu" vuoden kestäneen esitutkinnan aikana jokaisessa uutisjutussa, vaikka kyse on tavallaan jo notorisesta seikasta. Se, että Jari Aarnio kiistää syyllisyytensä rikoksiin, ei ole enää mikään uutinen. Todellinen uutinen olisi, jos Aarnio tai joku muu epäillyistä myöntäisi rikosepäilyt edes joltakin osin oikeaksi.

10. Syyttömyysolettama on toki tärkeä asia, sillä oikeusvaltiossa ketään ei ole lupa  - edes mediassa - kohdella syyllisenä ennen tuomioistuimen langettavaa tuomiota. Syyttömyysolettama ei kuitenkaan edellytä, että syyllisyyden kiistäminen mainitaan tarkasti jokaisessa uutisjutussa silloin, kun ao. henkilö on jo alun perin kiistänyt jyrkästi kaikki häneen kohdistuvat rikosepäilyt.

11. Muun muassa ilmaisukiellon takia matalaa profiilia esitutkinnnan kuluessa vetänyt Jari Aarnio ja hänen avustajansa ovat oikeuskäsittelyn lähestyessä alkaneet pikku hiljaa avautua tuntemuksistaan. Iltalehdessä eilen julkaistussa jutussa Aarnio kertoi asianajaja Leppiniemen välityksellä tutkintavankeudestaan ja siitä, miten häntä on pidetty koko ajan muusta maailmasta ja muista vangeista eristettynä. Aarnio väittää, että esitutkinnassa on unohdettu syyttömyysolettama, mikä on haitannut hänen puolustautumistaan. Aarnio sanoo kokevansa, että häntä on pidetty painostusvankeudessa. Ko. tuntemus ei liene tutkintavankien kohdalla aivan epätavallinen, mutta toisaalta on syytä muistaa, että tutkintavankia epäillään nyt merkittävässä asemassa tehdyistä törkeistä rikoksista, joiden selvittäminen on vaatinut aikaa, On syytä luottaa siihen, että Aarnion vapaudenmenetyksessä ei ole kysymys painostuksesta, vaan tutkinnassa on noudatettu syyttömyysolettamaa ja objektiivisuutta. Vangitsemisesta ei päätä poliisi tai syyttäjä, vaan tuomioistuin.

12. Iltalehdessä pohdiskellaan tänään hieman ihmetellen sitä, miksi Aarnion vangitsemista on jatkettu näin kauan myös ns. sotkemisvaaran perusteella. Kyse on tarkasti ottaen jälkienpeittämis- eli kolluusiovaarasta, jolloin on syytä epäillä, että rikoksesta epäilty saattaa vaikeuttaa asian selvittämistä esimerkiksi hävittämällä tai kätkemällä kirjallista todistusaineistoa taikka vaikuttamalla esitutkinnassa tai oikeudenkäynnissä kuultavaan todistajaan, asianomistajaan, asiantuntijaan tai rikoskumppaniin. Kun vangittuna on törkeistä huume- ja talousrikoksista epäilty huumepoliisin entinen päällikkö, jolla on ilmeisesti edelleen poliisikunnassa monia kannattajia, olisi aika eriskummallista, jos vangitsemisvaatimuksen ja -päätöksen perusteena ei olisi nojauduttu jälkienpeittämisvaaraan. Tutkinnanjohtaja on vedonnut Aarnion vangitsemisen jatkamisen perusteena siihen, että vapaaksi päästyään Aarnio voisi ammattitaitoaan hyväksi käyttäen vaikuttaa todistajiin ja muutenkin siihen näyttöön, joka mahdollisessa oikeudenkäynnissä esitetään.

558. KKO:n suullinen käsittely 19.3.Oliko epäillyllä oikeus avustajaan esitutkinnassa?

1. Rikoksesta epäillyn oikeus avustajaan oikeudenkäynnissä on yksi keskeisimpiä reilun ja tasapuolisen oikeudenkäynnin takeita. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on 1990-luvulla linjannut, että rikoksesta syytetylle tulee turvata oikeus avustajaan, kun vapausrangaistuksen uhka ja rikoksen ja siihen sovellettavien oikeussäännösten laatu asettaa syytetyn asemaan, jossa oikeudenmukainen oikeudenkäynti vaarantuisi ilman avustajaa.

2. Muutaman viime vuoden aikana EIT on antanut joukon ratkaisuja, joissa tuomioistuin on kehittänyt ja tiukentanut sanottua linjaansa. Näissä ratkaisuissa on otettu kantaa siihen, 1) missä prosessin vaiheessa epäillyllä tulee olla oikeus saada avustaja tai puolustaja, 2) millä edellytyksillä epäillyn voidaan katsoa pätevästi luopuneen sanotusta oikeudestaan ja 3) mitä seuraa, jos oikeus avustajaan/puolustajaan jää toteutumatta.

3. EIT:n ratkaisukäytännön mukaan on ensinnäkin olennaista, että epäilty saa avustajan/puolustajan heti vapaudenmenetyksen ja kuulustelujen alkamisesta lähtien. Toiseksi EIT on tähdentänyt, että jos epäilty ilmoittaa luopuvansa oikeudestaan avustajaan - epäillyllä on periaatteessa oikeus huolehtia itse omasta puolustuksestaan - tämä ei välttämättä riitä, vaan oikeudesta luopumiselle tulee asettaa erityisiä vaatimuksia. Olennaista on, että epäilty on ymmärtänyt, mistä on kysymys ja mikä merkitys oikeudesta luopumisella saattaa olla. Suomessa käytössä ollut ja edelleen käytettävä "ilmoitus ja rasti ruutuun" ei siis riitä, jollei epäilty ole ymmärtänyt esimerkiksi sitä, että avustajalla on oikeus olla läsnä epäillyn kuulustelussa. Kolmas ja epäillyn oikeusturvan kannalta käytännössä ehkä tärkein oikeusturvan tae on se, että jos epäilty on tunnustanut teon tai muuten antanut itselleen epäedullisia lausumia kuulustelussa tai yleensä tilanteessa, jossa hänellä olisi tullut olla avustaja tai puolustaja, tunnustusta tai vastaavaa lausumaa ei voida sellaisenaan hyödyntää syytettä tukevana näyttönä.

4. EIT:n suuren jaoston antamassa ratkaisussa Salduz v. Turkki 27.11.2008 todetaan, että epäillyllä tulee olla mahdollisuus asianajajan apuun jo heti ensimmäisestä poliisikuulustelusta lukien, paitsi jos osoitettiin, ettei sellaista mahdollisuutta voitu pakottavista syistä antaa. Syytetyn oikeuksille aiheutetaan ratkaisun mukaan periaatteessa korjaamatonta vahinkoa, jos tuomiossa nojaudutaan hänen syyllisyyttään osoittaviin lausumiin, jotka on annettu ilman asianajajaa toimitetussa poliisikuulustelussa.

5. Tapauksessa Plonka v. Puola 31.3.2009 antamassaan tuomiossa EIT totesi, että henkirikoksesta epäillyn valittajan, joka oli kärsinyt alkoholiongelmista, alkuperäinen tunnustus, jota antaessaan hänellä ei ollut ollut asianajajaa, oli vaikuttanut hänen tuomioonsa, vaikka hän oli myöhemmin peruuttanut tunnustuksensa ja vaikka tunnus ei ollut myöskään ollut langettavan tuomion ainoa peruste. Oikeudenmukaisuus olisi vaatinut, että valittaja olisi saanut asianajajan jo poliisikuulustelun alkuvaiheissa. Myös tässä samoin kuin edellä mainitussa Salduz-tapauksessa tapauksessa EIS 6 artiklan 1 kohtaa ja 3 artiklan c-kohtaa oli rikottu. Tapauksessa Lazarenko v.Ukraina 28.10.2010 ihmisoikeustuomioistuin katsoi, ettei edes kuulusteltavan luopuminen oikeudesta käyttää avustajaa ole aina riittävä syy hyväksyä näytöksi kuulustelukertomus, joka on annettu avustajan olematta läsnä kuulustelussa.

6. EIT:n ratkaisukäytännön mukaan siis se, että kuulusteltava epäilty on luopunut oikeudestaan avustajaan, ei välttämättä ole riittävä syy hyväksyä näytöksi epäillyn kuulustelukertomus, joka on saatu avustajan olematta läsnä kuulustelussa. Ilman avustajaa annetun tunnustuksen näyttöarvoa on joka tapauksessa pidettävä heikkona.

7. EIT:n edellä selostetun ratkaisukäytännön pohjalta Euroopan komissio on 8.6.2011 tehnyt ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi oikeudesta avustajaan rikosoikeudellisissa menettelyissä ja pidätetyn oikeudesta yhteydenpitoon (KOM(2011) 326). Ehdotuksen mukaan epäillylle ja syytetylle olisi myönnettävä oikeus käyttää avustajaa niin pian kuin mahdollista ja joka tapauksessa ennen kuulustelun aloittamista ja vapaudenmenetyksen alkamisesta lähtien. Ehdotettuun direktiiviin sisältyy merkittävä säännös todisteiden hyödyntämiskiellosta: Epäillyn tai syytetyn lausumia ja todisteita, joita hankittaessa on loukattu epäillyn tai syytetyn oikeutta avustajaan tai poikettu tästä oikeudesta, ei lähtökohtaisesti saisi käyttää todisteina häntä vastaan.

8. Meillä Suomessa jo vuonna 2011 hyväksytyssä, mutta vasta vuoden 2014 alusta voimaan tulevassa uudessa esitutkintalaissa (805/2011) on pyritty pyritään tehostamaan avustaan käyttöä kuulustelussa. Rikoksesta epäillyllä tulee olla, ei vain oikeus avustajaan, vaan myös todellinen mahdollisuus saada avustaja jo kuulusteluun. Lain 4 luvun 10 §:n mukaan asianosaiselle on ennen hänen kuulemistaan kirjallisesti ilmoitettava mainitusta oikeudesta. Rikoksesta epäillylle sanotusta oikeudesta on ilmoitettava viipymättä, kun hän menettää vapautensa kiinniottamisen, pidättämisen tai vangitsemisen yhteydessä. Uudessa laissa määrätään nimenomaisesti, että esitutkintaviranomaisen on huolehdittava siitä, että asianosaisen oikeus käyttää avustajaa tosiasiallisesti toteutuu hänen sitä halutessaan

9. Nykyisin epäillyllä on käytännössä oikeus käyttää avustajaa (ETL 10 §, 29.2 §), mutta käytännössä oikeus saattaa jäädä toteutumatta puutteellisen informoinnin takia. ETL 29.2 §:ssä mainittu oikeudesta ilmoittaminen hoidetaan käytännössä usein rastittamalla kuulustelulomakkeella oleva asianomainen kohta. Tällöin ei ole selvää, onko kuultava tosiasiallisesti kyennyt arvioimaan ko. oikeuden merkityksen eikä sitä, että onko oikeudesta luopuminen tapahtunut vapaan harkinnan perusteella eikä esimerkiksi kuulustelijan ohjailun tuloksena. Ongelmallista on jo se, että kuulustelija ilmoittaa epäillylle tämän oikeudesta avustajaan useimmiten vasta kuulustelun alussa, jolloin kuulusteltava usein mieluummin luopuu oikeudestaan kuin jää odottelemaan avustajan paikalletuloa, mikä saattaa kestää kauan. Poliisi ei ole yleensäkään ollut kovin innostunut avustajan osallistumisesta heti ensimmäisiin kuulusteluihin - joissa tunnustus useimmiten annetaan tai "nyhdetään" - eivätkä myöskään rikosasianajajat, joilla saattaa monia juttuja samanaikaisesti työn alla, ole olleet aina kiinnostuneita saapumaan ensimmäisiin kuulusteluihin.

10. Epäillyn tunnustus (OK 17:4.2) on käytännössä yleisin syytettä tukeva näyttö rikosasioissa. Vuosittain tuomioistuimissa nostetuissa syytteissä suurin osa on sellaisia, jossa näyttö perustuu joko kokonaan tai pääosin syytetyn tunnustukseen. Vakavissa rikosasioissa on syytteen tueksi on toki esitettävä muutakin näyttöä.

11. Suomessa tuomioistuimet eivät ole tähän mennessä juuri koskaan kiinnittäneet huomiota niihin olosuhteisiin, joissa tunnustus on annettu tai siihen, onko epäillyllä ollut kyseisessä tilaisuudessa tukenaan avustaja tai puolustaja. Sitten kun epäilty on saanut tuekseen avustajan, hän saattaa usein joko jo esitutkinnan aikana tai oikeudenkäynnissä peruuttaa tunnustuksensa, joka on annettu ilman avustajan tai puolustajan paikallaoloa. Tuomioistuimet eivät yleensä noteeraa epäillyn väitteitä, että tunnustusta ei ollut annettu vapaaehtoisesti tai että epäilty ei olisi tunnustanut tekoa, jos häntä olisi kuulustelussa avustanut puolustaja, joka olisi selittänyt hänelle tunnustuksen merkityksen.

12. Satakunnan käräjäoikeudessa pari vuotta sitten vireillä olleessa niin sanotussa Ulvilan murhajutussa syyttäjä vetosi syytettä tukevana päänäyttönä muun muassa siihen, että epäilty oli esitutkinnassa tunnustanut teon. Epäilty, jonka avustaja ei ollut ollut läsnä kuulustelussa, jossa tunnustus oli syyttäjän mukaan annettu, kiisti myöhemmin avustajansa kanssa keskusteltuaan, että hän olisi tarkoittanut tunnustaa teon. Käräjäoikeus ei ottanut langettavassa tuomiossa nimenomaista kantaa väitettyyn tunnustukseen. Vaasan hovioikeus, joka ratkaisi jutun 1.7.2011 antamallaan vapauttavalla tuomiolla (Dnro R 11/13), mitätöi tunnustuksen merkityksen seuraavalla yleisluontoisella toteamuksella: "Kun otetaan huomioon ne edellä selostetut olosuhteet, joissa A.A. on antanut tunnustuksekseen viittaavat lausumansa, hänen lausumiaan ei voida edes luonnehtia aidoksi tunnustukseksi." Hovioikeus ei perusteluissaan edes maininnut, oliko avustaja ollut kyseisessä kuulustelussa paikalla. Ilmeisesti hovioikeus ei siis pitänyt avustajan saapuvillaoloa relevanttina seikkana.

13. Kohtapuolin kysymyksen saataneen kuitenkin korkeimman oikeuden arvovaltainen ennakkopäätös. Korkein oikeus on nimittäin myöntänyt viime vuoden lopulla valitusluvan (VL 2011:148) seuraavanlaisessa asiassa (asiasanat: oikeudenkäyntimenettely, todistelu, hyödyntämiskielto, oikeus avustajaan, rikosasian vastaaja, esitutkinta):

A oli 11.12.2009 otettu kiinni epäiltynä useista törkeistä huumausainerikoksista. A oli pidätetty ja hänet oli käräjäoikeuden päätöksellä 15.12.2009 määrätty vangittavaksi. Vangitsemisen yhteydessä käräjäoikeus määräsi A:lle puolustajaksi asianajajan. A:ta kuultiin esitutkinnassa ensimmäisen kerran 12.12.2009 ja tämän jälkeen muun muassa 16.12.2009 ja 21.12.2009. Kuulusteluissa ei ollut ollut läsnä A:n avustajaa. Myöhemmin A:ta epäiltiin myös törkeästä kuolemantuottamuksesta ja törkeästä vammantuottamuksesta. Näitä rikoksia koskevaan esitutkintapöytäkirjaan on otettu liitteeksi A:n huumausainerikosta koskevassa esitutkinnassa antamat kertomukset.

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta muun muassa törkeästä huumausainerikoksesta, törkeästä kuolemantuottamuksesta ja törkeästä vammantuottamuksesta. Hovioikeuden pääkäsittelyssä syyttäjä vetosi näyttönä A:n esitutkintakertomuksiin 16.12.2009 ja 21.12.2009. Hovioikeus perusteli ratkaisuaan muun muassa A:n esitutkinnassa antamilla kertomuksilla ja katsoi A:n syyllistyneen syytteen mukaisiin rikoksiin. Kysymys siitä, onko A luopunut pätevästi oikeudestaan avustajaan esitutkintakuulusteluissa ja voidaanko A:n esitutkintakertomuksia käyttää näyttönä asiassa.

14. Pari päivää sitten KKO tiedotti, että ensi maanantaina eli 19. 3. asiassa järjestetään KKO:n tiloissa suullinen käsittely siltä osin kuin valituslupa on edellä selostetun mukaisesti myönnetty. Kysymys on lyhyesti sanottuna siitä, voidaanko törkeää huumausainerikosta ym. koskevassa asiassa hyödyntää todisteina syytetty U:n esitutkinnassa antamia kertomuksia, joihin syyttäjä on alemmissa oikeusasteissa näyttönä vedonnut (KKO:n päätös 6.3.2012, numero 436, Dnro R2011/704). Ainoastaan tämä oikeuskysymys on suullisen käsittelyn kohteena. Muutoksenhakijana jutussa on syytetty U ja hänen vastapuolenaan valtionsyyttäjä Jarmo Hirvonen.

15. Valtionsyyttäjä on nimennyt asiassa kuultavaksi U:n sekä todistajiksi vanhemman rikoskonstaapeli MN:n, rikosylikonstaapeli VT:n, rikoskomisario JP:n sekä U:n puolustajan tehtävissä toimineet asianajaja JH:n, asianajaja HK:n ja varatuomari JK:n. KKO on varannut U:lle tilaisuuden lausuman antamiseen suullisen käsittelyn toimittamisen tarpeellisuudesta ja siitä, mikä on U:n käsitys syyttäjän kuultavaksi nimeämien henkilöiden kuulemisesta suullisessa käsittelyssä. Samalla U:ta on pyydetty nimeämään omalta osaltaan mahdollisessa suullisessa käsittelyssä kuultavat henkilöt.

16. U ilmoitti lausumassaan pitävänsä suullista käsittelyä tarpeellisena syyttäjän ilmoittamilla perusteilla. U on ilmoittanut haluavansa tulla itse kuulluksi ja nimennyt todistajaksi vaimonsa LK:n. KKO toteaa sanotussa 6.3. antamassaan päätöksessä, että U:n, tämän vaimon ja edellä mainittujen kolmen poliisimiehen kuulemiseen suullisessa käsittelyssä ei ole lain säännöksistä tai Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräyksistä johtuvaa estettä.

17. Päätöksessä todetaan edelleen, että edellä kohdassa 15 mainittujen ja todistajiksi nimitettyjen U:n puolustajien kuulemisen osalta tulee ottaa huomioon rikoksesta epäillyn ja tämän avustamisesta huolehtivan lakimiehen välisen yhteydenpidon luottamuksellisuus. Tämän luottamuksellisuuden turvaamiseksi OK 15 luvun 17 §:n 1 momentin mukaan asiamies, oikeudenkäyntiavustaja tai näiden apulainen ei saa luvattomasti ilmaista päämiehen hänelle uskomaa yksityistä tai perheen salaisuutta tai muuta sellaista luottamuksellista seikkaa, josta hän tehtävässään on saanut tiedon. OK 17 luvun 23 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan asiamies tai oikeudenkäyntiavustaja ei saa todistaa siitä, mitä päämies on hänelle asian ajamista varten uskonut, ellei päämies todistamiseen suostu.

18. Edelleen KKO toteaa, että kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisuissaan

todennut, ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen c-kohta turvaa myös rikoksesta epäillylle ja syytetylle oikeuden luottamukselliseen neuvotteluun avustajansa kanssa. Päämiehen ja avustajan väliset tiedot ja neuvottelut ovat luottamuksellisia, ja tämä suhteen luottamuksellisuus on keskeinen rikoksesta syytetylle kuuluvista oikeuksista. Tältä osin KKO:n perusteluissa viitataan neljään EIT:n ratkaisuun eli muun muassa kahteen suomalaiseen tapaukseen, Sallinen v. Suomi 27.9.2005, kohta 87 ja Sorvisto v. Suomi 13.1.2009, kohta 114.

19. Tämän jälkeen KKO jatkaa perusteluja näin:

"Korkein oikeus toteaa, että siltä osin kuin asiassa on myönnetty valituslupa, ratkaistavana on kysymys siitä, onko U pätevästi luopunut oikeudestaan avustajaan esitutkinnassa ja voidaanko U:n esitutkintakertomuksia tietyiltä osin käyttää näyttönä asiassa. Näiden kysymysten osalta ei ole tarpeen selvittää U:n ja hänen puolustajiensa luottamuksellisten neuvotteluiden sisältöä tai yksityiskohtia. Asian ratkaisemisen kannalta olennaista on, missä määrin U on ollut selvillä asemastaan sekä oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan rikoksesta epäiltynä. Tältä kannalta on merkityksellistä, onko U:a esitutkintaviranomaisten tai puolustajien toimesta asianmukaisesti informoitu niistä oikeuksista ja velvollisuuksista, joita kaikille rikoksesta epäiltynä oleville henkilöille kuuluu.

U:n puolustuksesta huolehtineita asianajaja HK:ta ja asianajaja JH:ta voidaan siten kuulla siitä, millä tavoin poliisi on ilmoittanut heille U:n tulevista kuulusteluista ja millä tavoin he ovat mahdollisesti informoineet päämiestään kaikille rikoksesta epäiltynä oleville henkilöille kuuluvista oikeuksista ja velvollisuuksista. Sen sijaan U:n ja hänen puolustajiensa välisten neuvotteluiden muusta sisällöstä ja siitä, mitä U ja puolustajat ovat sopineet esitutkintaan osallistumisesta, ei puolustajia voida kuulla ilman U:n suostumusta".

KKO lausuu hieman myöhemmin, että U:n puolustuksesta huolehtineiden lakimiesten velvollisuuteen vastata yksittäiseen kysymykseen KKO ottaa tarvittaessa tarkemmin kantaa suullisessa käsittelyssä.

20. Varatuomari VK:n kuulemisen osalta KKO sanoo, että VK on käräjäoikeuteen 29.12.2009 toimitetun puolustajan vaihtamista koskevan hakemuksen johdosta vaihdettu käräjäoikeuden 15.1.2010 tekemällä päätöksellä U:n puolustajaksi asiassa. VK on siten ryhtynyt huolehtimaan U:n puolustamisesta vasta niiden esitutkintakuulustelujen jälkeen, joiden käyttämisestä näyttönä asiassa on kysymys. Tämän vuoksi KKO katsoo, että VK:n kuuleminen on OK 17 luvun 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla asiaan vaikuttamatonta eikä hänen kuulemistaan sallita suullisessa käsittelyssä.

21. Päätöksen lopuksi KKO kertoo istunnon aikataulun. Käsittely alkaa kello 12 ja sen päättymisajaksi on ilmoitettu 16.15, virka-ajan päättymisaika siis. Kolmen poliisitodistajan kuulemiselle on varattu aikaa yhteensä tunti 15 minuuttia, minkä jälkeen seuraa puolen tunnin tauko. Kahden asianajajan ja syytetyn vaimon kuulemiselle on varattu aikaa tasan tunti, minkä jälleen pidetään 15 minuutin tauko. Loppulausunnoille on varattu aikaa yhteensä puoli tuntia eli tasapuolisesti 15 minuuttia kummallekin osapuolelle. KKO:n jaoston puheenjohtajana toimi presidentti Pauliine Koskelo.

22. Käsittelyaikataulu vaikuttaa asianmukaiselta eli turhille löpinöitä ei ilmeisesti tulla istunnossa sallimaan. Aikataulu on aika tiukka, mutta toisaalta käsiteltävänä on ainoastaan yksi asia eli kysymys siitä, oliko U pätevästi luopunut oikeudestaan avustajaan. Tämän kysymyksen selvittämiseksi KKO:n istunnossa pyritään todistajia kuulemalla saamaan selvitystä siitä, missä määrin U on ollut selvillä asemastaan sekä oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan rikoksesta epäiltynä. Tältä kannalta on merkityksellistä, onko U:ta kuulustelijoiden tai puolustajien toimesta asianmukaisesti informoitu niistä oikeuksista ja velvollisuuksista, joita kaikille rikoksesta epäiltynä oleville henkilöille kuuluu.

23. Kannattaa kiinnittää huomiota siihen tapaan, jolla KKO on minusta onnistuneen tuntuisesti rajannut syyttäjän ilmoittamien todistusteemojen alaa. Syyttäjä on ilmoittanut toisen asianajajan kuulemisen teemaksi hieman epämääräisesti "U:n suhtautumisen avustajan tarpeeseen esitutkinnassa" ja toisen advokaatin kuulemisen teemaksi taas "U:n käytännön mahdollisuudet saada puolustajan palveluja kuulusteluihin". KKO on sen sijaan määritellyt sanotut todistusteemat selkeämmin toteamalla, että asianajajia voidaan kuulla siitä, "millä tavoin poliisi on ilmoittanut heille U:n tulevista kuulusteluista ja millä tavoin he ovat mahdollisesti informoineet päämiestään kaikille rikoksesta epäiltynä oleville henkilöille kuuluvista oikeuksista ja velvollisuuksista".

24. Huomionarvoista KKO:n päätöksessä on erityisesti tapa, jolla KKO on rajannut asianajajien kuulemisen ulkopuolelle U:n ja hänen puolustajiensa luottamuksellisten neuvotteluiden sisällön ja niiden yksityiskohdat. KKO toteaa, että U:n ja hänen puolustajiensa välisten neuvotteluiden "muusta sisällöstä" ja siitä, mitä U ja puolustajat ovat sopineet esitutkintaan osallistumisesta, ei puolustajia voida kuulla ilman U:n suostumusta. Rajanveto ko. suhteessa voi kuitenkin osoittautua käytännössä vaikeaksi. Ts. tilanne voi käytännössä olla sellainen, että sitä, millä tavoin asianajajat ovat informoineet päämiestään hänelle kuuluvista oikeuksista ja velvollisuuksista, ei ehkä voida kovin helposti pitää erillään "neuvottelujen muusta sisällöstä," josta todistajia ei siis voida kuulla ilman U:n suostumusta.

25. OK 17 luvun 23 §:n 1 momentin 4 kohta, johon KKO on päätöksessään viitannut ja jossa säädetään oikeudenkäyntiasiamiehen vaitiolovelvollisuudesta todistajana, on hieman tulkinnanvarainen, kun siinä lausutaan, että asiamies ei saa todistaa siitä, mitä päämies on hänelle asian ajamista varten uskonut. Mainittua OK:n 17 luvun säännöstä tulkitaan nykyisin yleensä laajentavasti ja niin, että asiamiehellä ja avustajalla on todistajana kuultaessa samanlainen ja yhtä laaja salassapitovelvollisuus kuin asiamiehellä OK 15 luvun 17 §:n mukaan oikeudenkäynnin ulkopuolellakin. Asiamiehen ja avustajan vaitiolovelvollisuus todistajana olisi luontevaa ulottaa myös neuvoihin, joita avustaja on asianajotehtävänsä hoitamisen yhteydessä päämiehelleen antanut. Tällöin se, millä tavalla asianajajat ovat ko. tapauksessa informoineet U:ta, kuuluisi ilmeisesti asianajosalaisuuden piiriin, eli todistajiksi nimetyillä avustajilla olisi, toisin kuin KKO on nyt jo päättänyt, lupa kertoa niistä vain U:n suostumuksella. KKO on kuitenkin jättänyt tältä osin itselleen tietyn takaportin toteamalla ottavansa tarvittaessa suullisessa käsittelyssä tarkemmin kantaa avustajien velvollisuuteen vastata yksittäisiin kysymyksiin.

26. Mielenkiintoinen iltapäivä siis odotettavissa ensi maanantaina. Suullisen käsittelyn jälkeen valitusasian käsittely jatkuu KKO:ssa asiakirjojen perusteella. KKO ei tule antamaan ennen pääasian ratkaisua eri päätöstä siitä, mille kannalle se on suullisen käsittelyn jälkeen päätynyt U:n esitutkintakertomusten hyödyntämisen suhteen.

27. Vaikuttaisi hieman siltä, että KKO olisi kallistumassa sille kannalle, että U:n ei voida katsoa pätevästi luopuneen oikeudestaan avustajaan 16.12. ja 21.12. 2009 pidetyissä esitutkintakuulusteluissa. Näin ollen U:n mainittuja esitutkintakertomuksia ei voida hyödyntää syytettä tukevana näyttönä tai kertomusten näyttöarvo on pidettävä joka tapauksessa vähäisenä. Jollei muuta vahvaa näyttö syyllisyydestä ole, syyte törkeistä huumausainerikoksista tultaneen hylkäämään.

260. Ulvilan surmajutun oikeudenkäynti V: syytetyn tunnustuksesta ym.

1. Iltapäivälehtien lööpit Ulvila-tapauksesta ovat yliampuvuudessaan osoitus lehtien journalistisesta tasosta. Ne näkevät täysin vähäpätöisissäkin asioissa " yllätyskäänteitä" ja kirjoittelevat niistä kohujuttujaan. Eilen netissä ja tänään printtilehdessä I-S kirkui lööpissään ja otsikoissaan: Yllätyskäänne Ulvilan murhakäräjillä. Tämä yllätyskäänne oli lehden mukaan se, että puolustus ilmoitti luopuvansa syytetyn iäkkään äidin kuulemisesta todistajana! Kuten jo edellisessä blogissani totesin, äidin kuulemisella ei olisi jutussa minkäänlaista merkitystä. Todellinen yllätys olisikin ollut, jos äitiä tästä huolimatta olisi kuultu käräjillä. Äitiä ei ollut tarpeen kuulla senkään takia, että todistajaksi kutsutut syytetyn veli ja tämän vaimo kertoivat samoista asioista, joista äitiäkin oli ollut tarkoitus kuulla.

2. Eilen kuultiin vielä yhtä poliisitodistajaa eli jutun päätutkijana esitutkinnassa toiminutta rikosylikonstaapelia. Anneli oli päätutkijan kuulustelussa tunnustanut surmatyön, mutta kohta tämän jälkeen Annelin puolustus on selittänyt, että a) kysymyksessä ei ollutkaan tunnustus - Anneli ei ollut tarkoittanut tunnustaa tekoa - ja b) Annelia oli kuulusteluissa painostettu tunnustamaan.

3. Päätutkijaa kuultiin siis siitä, miten tunnustukseen johtanut tutkinta ja kuulustelu olivat edenneet ja pitikö Annelin painostusväite paikkansa. Rikoksesta epäillyn tai syytetyn väite poliisin painostuksen tuloksena tapahtuneesta painostuksesta on käytännössä aika yleinen. Usein väitetään, että kuulustelija on johdatellut, vietellyt, painostanut tai jopa uhkailut epäiltyä tunnustamaan. Ehkä yleisin väite tässä yhteydessä on se, että jollei epäilty tunnustaisi, hänet tultaisiin vangitsemaan tai pitämään edelleen vangittuna. Jos taas epäilty tunnustaisi, epäilty pääsisi kohta sen jälkeen vapaaksi.

4. Kun tällainen väite esitetään oikeudessa, syyttäjä nimeää yleensä aina kuulustelijan todistajaksi. Minun tietääkseni koskaan ei ole tapahtunut, että kuulustelijana toiminut poliisimies olisi oikeudessa myöntänyt syytetyn painostusväitteen pitävän paikkansa. Tämä on ymmärrettävää, sillä joutuuhan kuulustelija todistajana kertomaan tavallaan omassa asiassaan. Koska lain mukaan kuulusteltavaa ei saa painostaa eikä kuulustelussa saa käyttää muitakaan sopimattomia keinoja tai kuulustelutapoja, kuulustelijaa saattaisi uhata epäily ja jopa syyte virkavirheestä, jos hän myöntäisi painostaneensa kuulusteltavaa.

5. ETL 24.1 §:n mukaan "kuulusteltava on kohdeltava rauhallisesti ja asiallisesti. Tunnustuksen tai määrätyn suuntaan käyvän lausuman saamiseksi kuulusteltavalta ei saa käyttää tietoisesti vääriä ilmoituksia, lupauksia tai uskotteluja erityisistä eduista, uuvuttamista, uhkausta, pakkoa taikka muita kuulusteltavan ratkaisuvapauteen, tahdonvoimaan, muistiin tai arvostelukykyyn vaikuttavia sopimattomia keinoja tai menettelytapoja."

6. Yleisesti tunnettu tosiasia kuitenkin on, että kuulusteluissa käytetään toisinaan edellä mainittuja sopimattomia tapoja ja keinoja. Tähän ei kuitenkaan päästä puuttumaan, sillä raja sopivien ja sopimattomien kuulustelukeinojen välillä on usein epäselvä. Se, minkä kuulusteltava kokee selkeänä painostuksena tai jopa uhkauksena, on kuulustelijan mukaan täysin normaalin käytännön mukaista menettelyä. Tämä on selkeä asetelma myös Ulvilan surmajutun esitutkinnan kohdalla: Anneli väittää joutuneensa tunnustamaan painostuksen tms. sopimattomien kuulustelumetodien käytön tuloksena, kun taas kuulustelija kiistää väitteet täysin perusteettomina. Kysymyksessä on pattitilanne, joka käytännössä ratkaistaan aina kuulustelijan eduksi: hänen sanaansa uskotaan, epäillyn ei.

7. Kun kuulustelija kertoo tavallaan omassa asiassaan, voitaisiin menetellä niin, että kuulustelijan sijasta todistajana oikeudessa kuultaisiin todistajana kuulustelussa toiminutta henkilöä, yleensä toista poliisimiestä; kuulustelutodistajasta säädetään ETL 30 §:ssä. Ennen kuulustelua kuulusteltavalle on ilmoitettava hänen oikeudestaan pyytää kuulustelutodistajaa paikalle. Luonnollista on, että kuulustelijatodistaja kertoo kuulustelun toimittamisesta yleensä aina samalla tavalla kuin kuulustelijakin: kuulustelussa ei käytetty sopimattomia keinoja.

8. Jotta jälkeenpäin kyettäisiin todella luotettavasti toteamaan ja selvittämään, miten kuulustelu tapahtui ja millaisia siinä käytetyt kysymykset ja muut keinot olivat, olisi kuulustelut tietenkin syytä tallentaa oikeudenkäyntiä varten kuva- ja äänitallenteelle, toisin sanoen kuulustelu pitäisi videoida. Tähän poliisilla on kaikki tekniset mahdollisuudet: Ulvilan jutussa poliisi videoi jopa Jukka L:n hautajaistilaisuuden ja Annelin puhuttelun surman jälkeen sairaalassa. Esitutkintakuulustelun videointi on lain mukaan mahdollista, vaikka siihen ei nykyisin olekaan velvollisuutta. ETL 39.3 §: Kuulusteltavan kertomus saadaan myös ottaa ääni- tai kuvatallenteeseen. Pääsääntöä on yhä edelleen, että kuulustelukertomus kirjataan kuulustelupöytäkirjaan

9. Annelin kuulustelut olisi siis pitänyt esitutkinnassa videoida, jottei oikeudenkäynnissä olisi syntynyt edellä kuvattua pattitilannetta, jossa näyttönä kuulustelun asianmukaisuudesta on sana sana vastaan. Ainakin se kuulustelu, joka päättyi Anneli tunnustukseen, olisi pitänyt ehdottomasti videoida, jos vain Anneli olisi suostunut videointiin. Minusta kuulustelijan olisi pitänyt kertoa Annelille ennen kuulustelua, että lain mukaan hänen kertomuksensa voidaan ottaa videotallenteeseen, jos hän sitä haluaa.

10. Jos muita esitutkinnassa suoritettuja kuulusteluja on videoitu, mutta kyseistä epäillyn tunnustukseen päättynyt kuulustelua ei, joutuu tunnustus kyllä minusta aika outoon valoon. Voidaanko tunnustusta näissä olosuhteissa pitää luotettavana ja vapaasta tahdosta syntyneenä? Tämän kysymyksen ratkaisee käräjäoikeus. Oikeus joutuu tunnustuksen peruutuksen syyt ja muut seikat huomioon ottaen harkitsemaan, mikä merkitys ja todistusarvo tunnustuksella on todisteena (OK 17:4.2). Rikosjutussa syytetyn tunnus ei yksin riitä langettavan tuomion antamiseen.

11. Yllättävää on, että lehtien oikeussaliraporteissa ei kerrota mitään siitä, oliko tunnustustilaisuus videoitu vai ei. Olen edellä lähtenyt siitä, että videointia ei ole suoritettu, sillä muussa tapauksessahan oikeudessa olisi todisteena esitetty sanottu videonauhoitus eikä pääkuulustelijaa olisi tarvinnut kuulla todistajana kenties lainkaan. Selvää on, että esitutkintakuulustelujen ääni- tai mieluummin videonauhoittamisella voitaisiin saada huomattavasti parempi selvyys tunnustuksen peruuttamista samoin kuin erilaisia painostus- tms. väitteitä koskeviin ongelmiin. Videonauhoituksen rinnalla voidaan kyllä käyttää kuulustelukertomuksen kirjaamista.

12. Toinen kysymys, joka jäi syytetyn tunnustuksen osalta askarruttamaan mieltä, on se, oliko Annelin avustaja ollut saapuvilla siinä kuulustelutilaisuudessa, jossa Anneli tunnusti teon. Tästäkään tärkeästä asiasta ei ole kerrottu lehtijutuissa mitään. Lähtökohtahan on se, että rikoksesta epäillyllä on oikeus käyttää avustajaa missä esitutkinnan vaiheessa hyvänsä (ETL 10 §). Epäillylle on ETL 29.2 §:n mukaan tehtävä selkoa oikeudesta käyttää avustajaa. Kuulustelujen osalta tämä merkitsee siis sitä, että kuulustelijan olisi ennen jokaista kuulustelua informoitava epäiltyä tämän oikeudesta käyttää avustajaa kuulustelussa.

13. Kun on kyse murha- tai tappojutusta, ei syytetyn kuulusteluja pitäisi edes aloittaa ennen kuin epäillyn avustajalla on tilaisuus olla läsnä, jos epäilty vaatii avustajaa. Tutkinnanjohtajalla on ETL 31 §:n mukaan kuitenkin oikeus "painavista rikostutkinnallisista syistä" evätä epäillyltä avustajan käyttäminen kuulustelussa. Tästä kiellosta sekä kiellon syystä, mahdollisimman konkreettisesti yksilöitynä, on tehtävä merkintä kuulustelupöytäkirjaan. Avustajan läsnäolo kuulustelussa on sallittava, kun kielon perusteina olleita syistä ei enää ole. Kuulusteltavan on luonnollisesti itse vastattava hänelle esitettyihin kysymyksiin, vaikka hänellä onkin avustaja kuulustelutilaisuudessa. Toisaalta epäillyn avustajalla on oikeus esittää kysymyksiä epäillylle (ETL 34 §). Kuulustelijan tulisi ilmoittaa epäillylle, että lain mukaan hän voi vaieta eli hänellä ei ole velvollisuutta kertoa asiasta tai vastata kysymyksiin. Epäillyn ei tarvitse myötävaikuttaa oman syyllisyytensä selvittämiseen millään tavalla.

14. Olen saanut sen käsityksen, että Ulvila-tapauksessa epäillyn avustaja ei olisi ollut saapuvilla siinä kuulustelutilaisuudessa, jossa epäillyltä on saatu edellä mainittu tunnustus. Sitä, mistä tämä johtuu, en tiedä. Jos näin on, joutuu tunnustus entistä oudompaan valoon. Miksi kuulustelua ja tunnustusta ei ole videoitu ja miksi epäillyllä ei ole ollut avustajaa sanotussa kuulustelussa? Sitten kun epäilty oli tunnustanut teon, olisi minusta kuulustelua pitänyt joka tapauksessa jatkaa niin, että myös epäillyn avustajalla olisi ollut tilaisuus olla siinä läsnä ja esittää kysymyksiä epäillylle.

15. Oikeudessa kiisteltiin eilen myös siitä, pitäisikö todistajana kuultu jutun päätutkija velvoittaa kertomaan, millaisia salaisiksi luokiteltuja tutkintamenetelmiä tutkinnassa on mahdollisesti käytetty. Kysymys on lähinnä siitä, pitäisikö tutkijan kertoa poliisin väitetystä soluttautumisesta Annelin elämään. Surmatun Jukka L:n omaisten asianajaja samoin kuin Anneli avustaja vaativat, että, että poliisin pitää paljastaa, oliko Annelin lähipiiriin ja jopa hänen poikaystäväkseen ("sulhasekseen") ujutettu "poliisin vakooja" ja oliko Annelin asuntoa kuunneltu.

16. Päätutkija kieltäytyi vastaamasta sanottuun kysymykseen ja vetosi poliisilain 44 §:ään. Sen mukaan poliisimies ei ole velvollinen ilmaisemaan hänelle työssään tietoja luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyyttä eikä salassa pidettäviä taktisia tai teknisiä menetelmiä. Poliisimies ei ole myöskään pääsäännön mukaan velvollinen paljastaman valeostajana tai peitetoiminnassa toimineen henkilöllisyyttä koskevia tietoja. Vakavissa rikosjutussa, joista on säädetty rangaistukseksi vähintään kuusi vuotta vankeutta, tuomioistuin voi kuitenkin erittäin painavien syiden vaatiessa määrätä poliisimiehen ilmoittamaan edellä mainittuja tietoja.

17. Käräjäoikeus ei vielä tänäänkään päättänyt, miten suhtautua avustajien edellä mainittuun vaatimukseen. Kun on kysymys murhajutusta ja sen tutkinnasta näyttäisi melko selvältä, että todistaja tulisi velvoittaa kertomaan, onko esitutkinnassa käytetty edellä mainittua soluttautumista tms. peiteoperaatiota. Mahdollisen soluttautujan henkilöllisyyttä paljastamatta operaatiosta tulisi voida antaa tietoja suljetuin ovin tapahtuvassa käsittelyssä. Syytetyn puolustuksen olisi tärkeää saada tietää muun muassa siitä, oliko peiteoperaatiolla kenties saatu syytettä vastaan puhuvaa näyttöä.