911. Keskioluttieto keskustan omista riveistä

1. Keskustan kansanedustaja ja "vanha emäntä" Sirkka-Liisa Anttila (71) väitti eilen eduskunnan täysistunnossa, että maanantaina julkisuuteen vuodettu  tieto keskustan halusta palauttaa keskiolut kaupoista Alkon hyllyille olisi ollut lähtöisin kokoomuksen taholta. Anttila käytti myöhemmin sanontaa kokoomuksen "likaisen temppujen osasto".

2. Anttila vastasi eduskunnan täysistunnossa kansanedustajan Ben Zyskowiczin kommenttiin, jonka mukaan keskusta olisi aloittanut normien purkamisen keskioluen siirtämisellä pois ruokakaupoista. 

– Keskiolut, siitä saa edustaja Zyskowicz ja kokoomus itse katsoa peiliin, se on rakennettu miina, Anttila sanoi. Hän tarkensi myöhemmin STT:lle ko. lausuntoaan näin:

– Epäilen vahvasti, että tämä koko juttu on kehitelty siellä kokoomuksen puolella. Likaisten temppujen osasto lienee liikkeellä.

3.  Kansanedustaja Anttila epäili mainitusta likaisesta tempusta myös Panimoliittoa, koska liittoa johtava Elina Ussa on aiemmin toiminut kokoomuksen ministereiden, eduskuntaryhmän ja europarlamenttiryhmän avustajana. Anttilan kielenkäyttö kummastuttaa, sillä maanantaina julkistettu tieto ei ole väärä eikä sen kertomisessa julkisuuteen ollut mitään likaista. Likaiseksi voi sitä vastoin kutsua tapaa, jolla vastuu tyhmästä vaalitavoitteesta yritetään vierittää kilpailevan puolueen kontolle.

4. Anttila oli kuitenkin väärässä, sillä tänään mainitun olutjutun Stara.fi -sivustolle kirjoittanut toimittaja Jocka Träskbäck tyrmäsi Anttilan väitteet perättömiksi. Träskbäck kiistää olleensa "kokoomuksen asialla", sillä hän ei ole kokoomuksen jäsen ja hänen suhteensa kokoomuksen on muutenkin "hyvin etäinen". Keppana-asiaa ei syötetty hänelle kokoomuksen taholta.

5. Träskbäck kertoo saaneensa vinkin juttuunsa keskustaväen omista riveistä puolueen viime viikonvaihteen Tallinnan vaaliristeilyllä. Risteilyn kaikki osanottajat eivät ole varmaankaan tyytyneet hörppimään laivalla ainoastaan keppanaa, vaan kepulaisten janoisista kurkuista lienee valunut alas runsaasti myös väkeviä alkoholijuomia. 

6. Träskbäckin mukaan on tavallista, että risteilyillä tai muissa vastaavissa tilaisuuksissa taikka puoluekokousten jatkoilla "ihmiset puhuvat juovuksissa usein ohi suunsa" ja "joskus vieressä sattuu olemaan liikaa korvia." 

7. Träskbäckin mukaan kaikki keskustalaiset eivät ole olleet tyytyväisiä keskustan puoluehallituksen vuonna 2013 tekemään ehdotukseen keskoluen siirtämisestä Alkoon. Tätä ei sovi ihmetellä, sillä voisihan ko. "uudistus" merkitä satojen tai jopa tuhansien keskioluen myynnillä pinnalla pysyvien pikkukauppojen ja kioskien toiminnan päättymistä ja tuhansien ihmisten joutumista työttömäksi.

8. Toissapäivänä, jolloin keskustalle ikävä ja kiusallinen keskiolutkanta tuli julki, puheenjohtaja Juha Sipilä tyytyi tapojensa mukaan pysyttelemään vaitonaisena taustalla. Sipilä jätti selittelyt puoluesihteeri Timo Laaniselle (Vaha-Timo)  ja muulle puoluetoimiston väelle. Timo Laaninen kertoi maanantaina reilusti, että kyllä, keskioluen poistaminen ruokakaupoista, kioskeista ja huoltamoista sisältyy puolueen vaaliohjelmaan. 

9. Kun häly eilen vain kasvoi, Juha Sipilän oli pakko tulla julkisuuteen ja pitää info, jossa hän yritti lyödä koko tapauksen vitsiksi. Sipilän mukaan keskustaa on - tietenkin - "ymmärretty väärin", sillä puolueen vaaliohjelmassa ei ole edes ollut keskioluen siirtämistä pois ruokakaupoista. Puolueen 2013 yksimielisesti hyväksymä alkoholipoliittinen linjaus, johon keppanaehdotus sisältyy, on Sipilän mukaan vain "taustapaperi". Näin siitä huolimatta, että netissä julkaistussa keskustan vaaliohjelmassa on linkki ko. alkoholipoliiittiseen ohjelmaan ja se löytyy myös  Sipilän lanseeraamasta vaalikakkarasta. Vasta eilen Sipilä määräsi mainitun linkin poistettavaksi.

10. Tämä on johtaville poliitikoille tyypillistä saivartelua ja pelin politiikkaa, jolla ei haluta vaarantaa puolueelle gallupeissa luvattua vaalimenestystä ja pääministeripuolueen asemaa. Jos puoluesihteeri ja puheenjohtaja eivät  tiedä, mitä asioita, kysymyksiä ja tavoitteita puolueen vaaliohjelmaan sisältyy, on kyse huonosti hoidetusta vaalivalmistelusta. Voidaanko keskustan muitakaan vaalitavoitteita ja "taustapapereita" ottaa todesta, jos puolueen puheenjohtaja on valmis luopumaan jostakin tärkeästä ohjelmasta vain siksi, että ohjelmajulistus on puolueen vaalimestystä ajatellen kiusallinen?

695. Käräjäoikeudelta hyvin perusteltu tuomio Nuorisosäätiön jutussa

1. Helsingin käräjäoikeus antoi tänään tuomionsa niin sanotussa Nuorisosäätiö -jutussa. Oikeusprosessi jakautui kahteen osaan: 1) luottamusaseman väärinkäyttöä ja 2) lahjusrikoksia koskevien syytteiden käsittelyyn.

2. Luottamusaseman väärinkäyttöä koskevien syytteiden osalta käräjäoikeus totesi Nuorisosäätiön antaneen sääntöjensä vastaisesti vaalitukea vuosina 1998 - 2009. Tuesta päättämiseen olivat osallistuneet koko aikana säätiön asiamiehen tai hallituksen jäsen ominaisuudessa Jorma Heikkinen ja hallituksen jäsenenä ja puheenjohtajana ollut Antti Kaikkonen. Lyhyemmän aikaan tuesta olivat olleet päättämässä säätiön vuonna 2007 aloittaneet uusi asiamies Seppo Pyykkönen ja hallituksen jäsen Aki Haaro. 

3. Käräjäoikeus tuomitsi Jorma Heikkisen luottamusaseman väärinkäytöstä sekä hänen syykseen myös luetusta törkeästä lahjuksen antamisesta (ks. jäljempänä) yhteiseen yhden vuoden (1 v) ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Antti Kaikkonen tuomittiin luottamusaseman väärinkäytöstä viiden kuukauden (5 kk) ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Aki Haaron ja Seppo Pyykkösen käräjäoikeus tuomitsi sakkorangaistuksiin. Muiden hallituksen jäsenten syytteet käräjäoikeus hylkäsi. Hylkääminen perustui osin näytön riittämättömyyteen ja osin syyteoikeuden vanhentumiseen.

4. Lahjusrikosten osalta käräjäoikeus totesi, että säätiön asiamies Jorma Heikkinen oli vuosina 2001 - 2007 antanut RAY:n hallituksen puheenjohtajana toimineelle Jukka Vihriälälle yhteensä noin 35.000 euron lahjat, jotka ovat olleet omiaan vaikuttamaan Vihriälän toimintaan RAY:ssä. Nuorisosäätiön oli samaan aikaan saanut useiden miljoonien eurojen avustukset RAY:ltä. 

5. Jorma Heikkisen katsottiin tältä osin syyllistyneen törkeään lahjuksen antamiseen.Vihriälän on todettu pyytäneen ja ottaneen vastaan vuosina 2001 - 2007 Nuoriso- säätiöltä ja muilta RAY:n avustuksensaajilta yhteensä noin 42.000 euron lahjat. Vihriälän on katsottu syyllistyneen törkeään lahjuksen ottamiseen. Käräjäoikeus tuomitsi Vihriälän törkeästä lahjuksen ottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta yhteiseen yhden vuoden kuuden kuukauden (1 v 6 kk) ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

6. Olen silmäillyt käräjäoikeuden tuomion perusteluja ja voin  - kerrankin - mielihyvin todeta, että nyt näyttää hyvältä! Tuomion rakenne ja kysymyksenastettelut ovat selkeitä, perustelut ovat seikkaperäiset, mutta toisaalta ymmärrettävät ja johdonmukaiset, keskustelevat ja sujuvasti kirjoitetut. Jutussa esitettyä näyttöä ja oikeudellisia argumentteja on punnittu perusteluissa huolellisen tuntuisesti pro et contra. Perustelut vakuuttavat lukijan siitä, että ratkaisu perustuu huolelliseen harkintaan ja että oikeudenkäynti on ollut asianmukainen ja reilu.

7. Oikeudellisten kysymysten osalta perusteluissa on nojauduttu muun lähdeaineiston ohella oikeuskirjallisuudessa esitettyihin kannanottoihin. Tämä on suomalaisten tuomioistuimien ratkaisuissa aika harvinaista, korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden perusteluissa suorastaan tuiki harvinaista. KKO:n ja KHO:n mainittu käytäntö on kansainvälisessä vartailussa harvinainen ilmiö, sillä kuten olen eri yhteyksissä todennut, lähes jokaisessa muussa valtiossa juuri ylimmät oikeuasteet hyödyntävät perusteluissaan enemmän tai vähemmän laajasti oikeuskirjallisuudessa esitettyjä kannanottoja. 

8. Laajoissa ja/tai juridisesti vaikeissa riita- ja rikosjutuissa asianosaiset, käytännössä heidän asianajajansa, esittävät oikeudelle usein oikeustieteen professoreilta tai tohtorin tutkinnon suorittaneilta juristeilta varta vasten pyydettyjä asiantuntijalausuntoja. Minua on aina hämmäsyttänyt, että tuomioistuimet  eivät ole koskaan perusteluissaan käsitteleet mainittuja lausuntoja sanallakaan. Vielä oudompaa on, että tuomion perusteluissa ei edes ilmoiteta, että asiassa on esitetty mainitunlaisia asiantuntijalajusuntoja. Minusta tämä sotii selvästi tuomion perustelujen ja koko oikeudenkäynnin avoimuutta vastaan.

9. Nuorisosäätiö-jutun tuomion perusteluissa viitataan kuitenkin ainakin yhdessä kohtaa Nuorisosäätiön oikeusprosessia varten hankkimaan oikeudelliseen asiantuntijalausuntoon, tarkemmin sanottuna rikosoikeuden professori Jussi Tapanin antamaan lausuntoon. Merkille pantavaa on, että käräjäoikeus ei ole perusteluissaan yhtynyt ainakaan kaikilta osin professori Tapanin lausunnossaan esitettämään kananottoihin, vaan kertoo perusteluissa avoimesti, miksi professorin erästä tulkintaa ei ole voitu hyväksyä (s. 41). Käräjäoikeuden perustelutapa ansaitsee tässä suhteessa erityismaininnan perustelujen avoimuudesta.

10. Käräjäoikeus antoi tänään langettavan tuomion myös niin sanotussa Urheiluopistosäätiön taulukauppoja koskevassa jutussa, jossa kahdeksan henkilöä tuomittiin sakkoihin. Demaritaustaisen säätiön taulukaupat toivat sakkotuomion säätiön entiselle asiamiehelle ja seitsemälle vuosina 2005-2007 säätiön hallituksessa olleelle jäsenelle. Käräjäoikeus määräsi kunkin tuomitun maksamaan 70 päiväsakkoa luottamusaseman väärinkäytöstä. Maksettavaa kertyi kullekin tuomitulle maksukyvyn mukaisesti noin 2 200-17 600 euroa.

11. Oikeuden mukaan säätiö oli antanut sääntöjensä vastaisesti SDP:lle tukea ostamalla siltä ylihintaista taidetta. Oikeus määräsi tuomitut korvaamaan yhteisvastuullisesti taiteesta maksetun ylihinnan 16 400 euroa. Tuomion perustelujen mukaan asiassa ei ollut kyse vain harkinta- ja arviointivirheestä, vaan tietoisesta vaalituen tai muun poliittisen tuen antamisesta.

12. Urheiluopistosäätiön jutussa rangaistukseen tuomittiin muun muassa säätiön tuolloinen puheenjohtaja, kahden kauden ex-kansanedustaja Markku Pohjola (sd.) sekä säätiön ex-asiamies Yrjö-Olavi Aav, joka on STS-Pankin viimeinen pääjohtaja. Pohjola oli siviiliammatiltaan Helsingin käräjäoikeuden tuomari. Vuonna 2005 toverit hommasivat Markku Pohjolalle laamannin arvonimen. Arvonimen myönsi Pohjolalle presidentti Tarja Halonen, jonka presidentinvaalikampanjaan juuri vuonna 2005 Pohjolan johtama Urheiluopistosäätiö myönsi auliisti vaalitukea.

13. Antti Kaikkonen sanoo olevansa pettynyt tuomioon, jota hän pitää omalta osaaltaan virheellisenä. Tämä on ymmärrettävää, mutta sen sijaan on vaikea ymmärtää Kaikkosen tuomiota kohtaan osoittamaa suoranaista vähättelyä. Kaikkosen mukaan tuomio ei vaikuta millään tavalla hänen asemaansa kansanedustajana, eduskunnan suuren valiokunnan eli EU-valiokunnan varapuheenjohtajana tai kunnanvaltuuston puheenjohtajana.

14. Samaan kepu-kuoroon ovat yhtyneet kaikki keskustan nokkamiehet puheenjohtaja Juha Spilästä, eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kimmo Tiilikaisesta ja puoluesihteeri Timo Laanisesta alkaen. Nämä kaikki katsovat, että hehheh, heh, kyllähän Antti Kaikkonen toki voi jatkaa eduskunnassa ja myös suuren valiokunnan varapuheenjohtajana! Perusteluna mainitaan, että Kaikkonen on "perehtynyt hyvin EU:n tulevaisuutta koskeviin asioihin". Kepulaiset ovat vedonneet myös siihen, että Nuorisäätiön tapaus ja Kaikkosen osuus siihen olivat äänestäjien tiedossa jo ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja, mutta siitä huolimatta äänestäjät valitsivat Kaikkosen uudelleen eduskuntaan.

15. Hetkinen! Pitää muistaa, että ennen viime eduskuntavaaleja Antti Kaikkkonen oli syytön eikä edes syytettä hän vastaan ollut tuolloin vielä muistaakseni ehditty nostaa. Nyt  sen sijaan Kaikkonen on tuomittu vakavasta rikoksesta eli luottamusaseman väärinkäyttämisestä vankeusrangaistukseen. Minusta tässä on kyllä vissi ja selvä ero vuoden 2011 tilanteeseen verrattuna. Olisivatko äänestäjät valinneet Kaikkosen eduskuntaa, jos hän olisi saanut langettavan vankeustuomion jo ennen vuoden 2011 vaaleja? Tätä kukaan ei voi tietää, mutta minusta on karkeaa oikeudenkäytön ja oikeuslaitoksen vähättelyä väittää, että tuomio ei vaikuttaisi millään tavalla Kaikkosen kelpoisuuteen toimia luottamustehtävissään.

16. Kepu-johtajien ja Kaikkosen oma suhtautuminen langettavaan tuomioon osoittaa, miten ylimielisesti suuren polittisen puolueen johto suhtautuu oman johtavan poliitikkonsa raskaaseen töppäykseen ja siitä annettuun tuomioon: poliitikon saamalle langettavalle rikostuomiolle ei haluta antaa minkäänlaista painoarvoa, vaan tuomiota vähätellään pikku asiaksi.

17. Minusta olisi perin merkillistä, jos eduskunnan suurimman ja vaikutusvaltaisimman valiokunnan varapuheenjohtaja voisi jatkaa saamastaan vankeustuomiosta huolimatta ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Antti Kanki-Kaikkosen tulisi siten luopua suuren valiokunnan puheenjohtajan paikasta.

608. Onko Juha Sipilä keskustan pelastaja?

Ovatko soppatykki ja häkäpönttöauto Juha Sipilän (Rauhan Sana/Saunan raha) valtteja myös tulevissa vaaleissa?

1. Kansanedustaja Juha Sipilä on valittu keskustan uudeksi puheenjohtajaksi. Hän sai toisella äänestyskierroksella 1 251 ääntä. Tuomo Puumalaa äänesti 872 puoluekokousedustajaa. Ensimmäisellä äänestyskierroksella Sipilä sai 961, Puumala 659, Paavo Väyrynen 493 ja Timo Kaunisto 26 ääntä.

2. 51-vuotias Sipilä valittiin viime keväänä ensi yrittämällä eduskuntaan. Hän on toiminut keskustan eduskuntaryhmän varapuheenjohtajana. Ennen poliittista uraansa diplomi-insinöörin tutkinnon suorittanut Sipilä, joka harrastaan häkäpönttöautoilua ja lentämistä, toimi yrittäjänä. Hän nousi miljonäärikerhoon 1996, kun hänen puoliksi omistamansa teknologiayritys myytiin isolla rahalla amerikkalaisille sijoittajille.

3. HS:n ennen puoluekokousta tekemän kyselyn perusteella Juha Sipilä on neljästä ehdokkaasta kaikkein oikeistolaisin. Esimerkkinä tästä voidaan mainita, että Sipilän mielestä suuret tuloerot ovat hyväksyttäviä, jotta erot ihmisten lahjakkuudessa ja ahkeruudessa voidaan palkita. Muut ehdokkaat olivat  tästä asiasta enemmän tai vähemmän eri mieltä.

4. Huomiota kyselyssä herätti myös se, että Paavo Väyrynen oli ehdokkaista ainoa, joka kannatti maahanmuuttopolitiikan kiristämistä.

5. Keskustan uudesta puheenjohtajasta on toivottu paitsi keskustan yhdistäjää, myös pelastajaa, sillä keskusta vajosi vuoden 2011 eduskuntavaaleissa  maan neljänneksi suurimmaksi puolueeksi ja jäi reippaasti jälkeen muun muassa perussuomalaisten saamasta äänimäärästä. Vielä vuoden 2007 vaaleissa keskusta saavutti niukasti suurimman puolueen aseman ja puheenjohtaja Matti Vanhanen sai jatkaa pääministerinä.

6. Voisiko Juha Sipilästä tulla keskustan yhdistäjä ja pelastaja? Ehkä puolueen yhtenäisyys paranee Sipilän kaudella hieman, mutta puolueen pelastajaksi Sipilästä ei kyllä ole. Jotta tähän olisi voitu päästä, olisi kepulaisten tullut valita puheenjohtajakseen ehdokkaista ainoa, joka olisi siihen kyennyt, siis Paavo Väyrynen.

7. Kuten muistamme, Paavolla oli hyvädraivi päällä talven presidentinvaaleissa, jolloin Väyrynen ja keskusta löivät selvästi muun muassa persujen Timo Soinin ja demareiden Paavo Lipposen. Tällä tiellä eli Paavo Väyrysen johdolla keskustan olisi tullut jatka, jotta puolueella olisi ollut teoreettisia mahdollisuuksia kilvoitella suurimman puolueen paikasta vuoden 2015 eduskuntavaaleissa.

8. Paavo Väyrysellä olisi ollut mainittuun tavoitteeseen vaadittavaa karismaa, Juha Sipilä sitä ei ole. Keskustan tulisi seuraavissa vaaleissa kaapata takaisin niiden keskustaa yleensä äänestävien ihmisten luottamus ja kannatus, jotka siirtyivät viime vaaleissa äänestämään persuja.

9. Paavo Väyrynen on puheenjohtajaehdokkaista ainoa, joka olisi voinut onnistua haalimaan takaisin persuille livenneitä ääniä, Juha Sipilästä ei siihen ole. Tuomo Puumalakin olisi ollut tässä suhteessa Sipilää paljon parempi valinta. Poliittisen puolueen ja keskustan tapaisen kansanliikkeen johtaminen on erilaista puuhaa kuin pienten tai keskisuurten yrityksen johtaminen.

10. On utopistista ajatella, että yrityskaupoilla äkkirikastunut politiikan noviisi, joka kannattaa suuria tuloeroja ja kuuluu keskustan oikeistolaiseen siipeen, olisi se magneetti, joka voisi vetää persuille siirtyneitä ääniä takaisin keskustalle. Sipilä kannattaa nykyisenlaista maahanmuuttopolitiikkaa, kun taas Väyrynen haluaisi kiristää sitä. Tässäkin kohdin keskusta tulee edelleen menettämään ääniä persuille. Kaiken huipuksi Sipilä on vielä euromyönteinen. 

11. Juha Sipilä puhuu, kuten kaikki muutkin ehdokkaat, paatoksella Maalaisliiton perustajasta Santeri Alkiosta ja alkiolaisuudesta, mutta minusta Sipilän vetoaminen alkiolaisuuteen vaikutti kyllä kaikkein teennäisimmältä.  Alkio muistetaan Köyhän asialla-liikkeestään, mutta Juha Sipän lähtökohdat vaikuttavat huonoilta tämän asian ajamisessa. Ja minkä sortin lestadiolainenkin tämä Sipilä oikeastaan on? Tästä ei saatu ennen kepun puoluekokousta selvää, sillä mainittuun kysymykseen ei saatu mieheltä minkäänlaista selkeää vastausta. Mitä peiteltävää Sipilällä voisi tässä suhteessa olla?

12. Ensi syksyn kuntavaaleissa kepu menestyy vielä kohtuullisesti, koska keskusta tekee niin aina kunnallisvaaleissa ja varsinkin hävittyjen eduskuntavaalein jälkeen. Mutta vuoden 2015 eduskuntavaalit ovat jo eri asia. Ne vaalit ratkaistaan paljolti puoluejohtajien tv-väittelyissä, joissa Paavo Väyrynen olisi kokemuksellaan, taitavuudellaan ja karismallaan pistänyt hyvin kampoihin Jyrki Kataiselle, Timo Soinille ja kumppaneille. Luulen, että Juha Sipilästä ei ole siihen. Vuonna 2015 Juha Sipilän johtama keskusta taistelee tiukasti maan neljänneksi suurimman puolueen paikasta yhdessä vihreiden ja vasemmistoliiton kanssa.

13. Vastaukseni otsikossa esitettyyn kysymykseen kuuluu siis: Juha Sipilästä ei taida olla keskustan pelastajaksi. Veikkaisin, että keskusta joutuu vaihtamaan puheenjohtajaansa jälleen neljän vuoden kuluttua eli vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen.

15. Timo Laaninen valittiin jatkaman puoluesihteerinä. Tässäkin tehtiin puolueen vaalimenestystä ajatellen kyllä onneton valinta. Laaninen voi toki olla hyvä hallintojohtaja, mutta mukaansa tempaavaksi tv-esiintyjäksi hänestä ei ole. Kuten tiedämme, puoluesihteerit joutuvat kuitenkin esiintymään yllättävän usein puolueidensa edustajina erilaisissa tv-keskusteluissa. Kun harmaa ja väsähtäneen näköinen Timo Laaninen ilmestyy tv-ruutuun, on keskusta aina vaarassa menettää tukun potentiaalisia kannattajia ja äänestäjiä. Laaninen ei ole totisesti mikään kansanvillitsijä.

575. Kenestä keskustan uusi puheenjohtaja?

Politiikan ohella retro on muotia taiteessa. Buranovski babuśki esittää udmurtinkielellä myös Beatlesia ja Deep Purplea

1. Merkittävät virkanimitykset samoin kuin poliittiset nimitysasiat ovat usein kiperiä kysymyksiä. Eilen kerroin korkeimman oikeuden uuden jäsenen valintapulmista. Eilisen Palmusunnuntain ja aprillipäivän illansuussa pulpahti esiin uusi ongelmallinen tilanne, kun keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi marssi keltaisissaan TV1:n uutistudioon ja ilmoitti saaneensa tarpeeksi puolueen johtamisesta.

2. Tämä ei ollut mitään aprillipilaa, vaikka ensin niin arveltiin. Kivinimi oli tiukkana ja marssi tämän jälkeen vielä Maikkarin studioon ja lateli saman synkeän uutisen: Hän ei ole käytettävissä, kun keskusta valitsee puheenjohtajaa ensi kesäkuun puoluekokouksessa Rovaniemellä. No, pitäähän tämä nyt sitten jo varmaankin uskoa! Mistä moinen tarpeeksi saamisen puuska? Tätä kaikki porukalla aprikoimaan mediassa, josta yhden siivun muodostaa sosiaalinen media.

3. Sitä on nyt liikkeellä! Näin voitaisiin huudahtaa, sillä vain 2-3 päivää aiemmin myös Rkp:n puheenjohtaja, puolustusministeri Stefan Wallin ilmoitti eroavansa puheenjohtajan paikalta. Wallin kertoi, että hän oli päättänyt jo viime jouluna, että luopuu puheenjohtajuudesta ja että hän oli alun perinkin luvannut olla puheenjohtajana vain kuusi vuotta.

4. Stefan Wallinin selitys muistuttaa Matti Vanhasen eroilmoitusta, sillä Mattikin taisi sanoa, että oli tehnyt päätökse luopua keskustan puheenjohtajuudesta jo paljon aikaisemmin. Vahasen todellinen syy eroon oli toki vaalirahajupakan käänteissä ja Nuorisosäätiön asiassa ja Wallinin taas hänen saamansa pyyhkeet Dtagsvik-jupakassa. Jollei Wallin olisi jäänyt kiinni valehtelusta Dragsvik-tapauksessa, hän olisi hyvin todennäköisesti ilmoittanut, että hän jatkaakin vielä ainakin yhden kaksivuotiskauden puolueensa puheenjohtajana. RKP:n raharikkaat vaalirahoittajat ovat luultavasti kehottaneet Wallinia vetämään johtopäätöksensä onnettomasta Dragsvik-episodista.

5. Olisiko Wallinin ja Kiviniemen eroilla jotakin tekemistä keskenään ja oliko Kiviniemen eroilmoitukseen kuitenkin henkilökohtaisia syitä? Tämän asian selvittämisen jätämme seurapiiritoimittajien harteille, varmaan Rita Tainola meille kohta kertoo, mistä oikein oli kysymys. Pahus, kun en huomannut eilen tv-kuvasta syynätä, oliko Marilla sormus sormessaan!

6. Mari Kiviniemi sanoi, että hänen erolleen on kaksi syytä: vastuun ottaminen viime vuoden huhtikuun eduskuntavaalien huonosta tuloksesta ja eilen julkistettu gallup-kyselyn tulos. Galluppien mukaan keskustan kannatus oli hiipunut peräti yhden (1,0) prosenttiyksikön edellisen mittauksen tuloksesta.

7. Jälkimmäiseen selitykseen nyt ei usko Erkkikään, sillä mahtuuhan yhden prosenttiyksikön kannatuksen lasku gallupissa kirkkaasti virhemarginaaliin. Tämän toi esiin mm. kepun vanha-isäntä nro 2 eli siis Seppo Kääriäinen, joka peräsi Kiviniemeltä tarkempia perusteita eroilmoitukselleen.

8. Mitä taas ensiksi mainittuun perusteeseen tulee, niin toki puolueenpuheenjohtaja on ensi sijassa vastuussa puolueen vaaleissa kärsimästä rökäletappiosta. Täytyy muistaa, että eduskuntavaalit ovat nykyään myös pääministerivaalit ja Mari Kiviniemi lähti viime vaaleihin paalupaikalta eli istuvana pääministerinä. Kiviniemellä oli siis kisassa oikein hyvät asemat. Toisaalta kepun tappiota osattiin toki odottaa, koska puolue oli edellisen puheenjohtajansa ja pääministerinsä Matti Vanhasen johdolla möhlinyt ja ryvettynyt oikein kunnalla vaalirahasotkuissa ja Vanhasen Nuorisosäätiöön olleiden hämärien kytkösten takia.

9. Mari Kiviniemi otti varmaan pohojalaiseen tapaansa nokkiinsa Paavo Väyrysen edellisenä päivänä eli lauantaina TV1:n Ykkösaamussa esittämästä arvostelusta. Mutta Paavohan sanoi vain niin kuin asia tietenkin on, että puolueen puheenjohtajalla on vastuu vaalitappiosta. Media kirjoitti laidasta laitaan, että Väyrynen "syytti" Kiviniemeä vaikka mistä. Mutta kun kuuntelin Väyrysen sanomaa lauantai-aamuna "herkällä korvalla" - politiikassa ei näet riitä pelkästään "tarkalla korvalla" kuuntelu - saatoin panna merkille, että Paavo ei käyttänyt syyttää -sanaa tai sen johdannaista ("minä syytän") kertaakaan. Turha siis Kiviniemen tai muiden kepulaisten taikka median on syyttää Paavoa syyttämisestä.

10. Mari Kiviniemi sanoi olleensa pettynyt, kun keskustan kannatusluvut eivät lähteneetkään nousuun, vaikka hänen mielestään (hänen johtamansa) oppositiopolitiikka on ollut viime syksystä lähtien sekä asiasisällön että tyylin ja tavan suhteen hyvin onnistunutta. Mutta ehkä kansa kuitenkin odottaa nyt myös kepulaisilta räväkkäämpää kielenkäyttöä á la Timo Soini?

11. Pitää lisäksi muistaa, että keskustan kannatusluvut olivat viime syksyn pohjanoteerauksesta (n. 12 prosenttia) jo hyvässä nousussa, mutta tämä nousu johtui yksinomaan Paavo Väyrysen tehokkaasta presidentinvaalikampanjasta, ei suinkaan Kiviniemen oppositiopolitiikasta. Sen jälkeen kun presidentinvaalitaisto oli ohitse, keskustan kannatusluvut ovat lähteneet taas pieneen laskuun, kun Väyrysestä ei ole kuultu niin paljon kuin ennen pressanvaaleja.

12. Johtopäätös tästä on siis se, että Paavo Väyrynen saa keskustan kannatuksen kasvuun, Mari Kiviniemi, Mauri Pekkarinen ym. puolestaan laskuun! Kenet siis pitäisi valita puolueen uudeksi puheenjohtajaksi ensi kesäkuussa? Jos järkeä saa käyttää, niin valinnan pitäisi olla edellisen havainnon perusteella melko selkeä. Paavo Väyrynen tuntuu olevan ainoa ehdokas, jonka johdolla keskusta voi saada suuren osan persuihin loikanneita jäseniä ja äänestäjiä takaisin riveihinsä.

13. Mari Kiviniemen äkillinen ja yllättävä eroilmoitus johtuu toki paljolti hänen pohjalaisesta luonteenlaadustaan. Ylipiän sorttinen likka Jalaasjärveltä, jolla on taipumusta ruveta nakkelomahan niskojansa, jos kaikki ei menekään hänen piirustustensa mukahan. Kiviniemen rasitteena myös city-kepulaisuuden leima, jolla ei maaseudun ihmisiä saa helposti puolelleen.

14. Kenestä siis keskustan uusi puheenjohtaja? Vaikea sanoa. Konkarit Väyrynen ja Pekkarinen tuntuisivat olevan Kiviniemen eron jälkeen hienoisessa laskussa, nousussa puolestaan näyttäisi olevan toisen kauden kansanedustaja Tuomo Puumala. Hän on ollut kuitenkin aika näkymätön, ja olisiko tästä kolmekymppisestä miehestä pääministeriksi seuraavien vaalien jälkeen? Tätä on vaikea uskoa. Paula Lehtomäki (-Talvivaara) ei lähde puheenjohtajakisaan, sillä hän näyttää päättäneen kasvattaa kepun jäsenistöä yksinomaan perheensä lapsilukua ahkerasti lisäämällä.

15. Entä sitten kepun oma Ruokolahden Leijona eli Kimmo Tiilikainen? Enpä usko, että tämän hieman pelokaskatseisen kansanedustajan karisma riittää puheenjohtajan tehtävään. Alle kolmekymppinen europarlamentaarikko Riikka Manner olisi räväkkä tyyppi, jonka rasitteena on kuitenkin puheesta ilmenevä selvä savon murre. Väyrynen on Mannerin oppi-isä ja tuutori, joten lähtisikö opetuslapsi taistelemaan oppi-isäänsä vastaan?

16. Mutta ei ikä miestä pahenna, joten kuusvitoset Pekkarinen tai Retro-Paavo Väyrynen voisivat hyvin tulla puheenjohtajana edelleen vallan mainiosti kysymykseen. Kunhan vaan ikätoveri Seppo Kääriäinen ei myös innostuisi lähtemään kisaan mukaan, se voisi olla jo hieman liikaa.

17. Täytyy muistaa, että laajaa Venäjän maata edustaa toukokuun Euroviisuissa pienestä 650 asukkaan Brangurtin kylästä oleva udmurtilaisten mummojen kuoro nimeltään Buranovski babuśki, jonka jäsenten keski-ikä on reilusti päälle 70 vuotta. He esittävät viisuissa laulun Party for Everbody (vapaasti suomennettuna "Joka ikisille avoin puoluekokous"), jonka kertosäe on englantia. Tästä opimme, että myös ns. vanhoilla on menestymisen mahdollisuuksia. Jos näin on asian laita kerran taiteessa, niin miksi ihmeessä tämä ei pitäisi paikkansa myös politiikassa. Väyrynen, Pekkarinen ja Kääriäinen täydennettynä vaikkapa esimerkiksi Juha Miedolla ja Timo Laanisella voisivat politikoinnin ohella perustaa oman poikakuoron ja tehdä keikoilla keskustalaista aatemaailmaa ihmisille lähemmin tunnetuksi.

18. Lopuksi on syytä muistuttaa, että ei vain puolueen puheenjohtajalla, vaan myös puoluesihteerillä on vaikutusta puolueen kannatuslukuihin. Joku kommentaattori sanoi tällä palstalla joskus viime eduskuntavaalien aikaan osuvasti, että aina kun keskustan puoluesihteeri Timo "Pappa" Laaninen ilmestyy telkkariin, keskustan äänimäärä putoaa vähintään viidelläkymmenellä. Tiedä häntä sitten.

19. Mutta panitteko merkille, että heti kun demareiden Mikael Jungner ilmoitti luopuvansa ensi kesänä puoluesihteerin hommasta, Sdp:n kannatus pomppasi gallup-kyselyssä peräti 1,3 prosenttiyksikköä ja demarit nousi kertaheitolla maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi! Jos Jungner vielä tekisi puolueelleen sen palveluksen, että ilmoittaisi luopuvansa politiikasta kokonaan, demarit alkaisivat luultavasti hätyytellä tosissaan jopa kokoomuksen kannatuslukuja.

20. Kokoomus tekee tässäkin asiassa viisaasti. Toisin kuin kepussa ja Sdp:ssä, joiden puoluesihteerit Jungner ja Laaninen ovat jatkuvasti telkkarissa ja muissa medioissa selittämässä jotakin negatiivista asiaa, kokoomus pitää oman puoluesihteerinsä Taru Tujusen visusi poissa julkisuudesta. Ilmankos kokoomuksella menee sitten tosi hyvin! Alex Stubb ja Jyrki Katainen kyllä kehuvat kilpaa Taru Tujusta puolueensa "pelinrakentajaksi" ja "sentteriksi", mutta julkisuuteen he eivät Tujusta päästä. Olisiko tässä pientä vinkkiä keskustalle ja demareille?

21. Juuri äsken päättyneessä tiedotustilaisuudessa Mari Kiviniemi korosti, että hänen väistymisensä syy on puolueen epäyhtenäisyys. Hän ei ollut saanut niin vankkaa tukea mitä puheenjohtaja tarvitsisi. - Mutta eikö puolueen yhtenäisyydestä huolehtiminen ole juuri puheenjohtajan velvollisuus?

22. Tästäkin nyt näkee hyvin, miten Mari Kiviniemi on todella suutahtanut erityisesti Paavo Väyrysen arvostelusta ja siitä, että hänet rohjettiin haastaa vanhojen konkareiden toimesta puheenjohtajakisaan. Kiviniemi sanoi olevansa "erityisen huolestunut" puolueen tilasta. Myös Paavo Väyrynen kertoi saman asian lauantaina, eli myös hän on erittäin huolestunut puolueen tilasta.

23. Mainittu "huolestuneisuus" on aiheuttanut kaksi aivan erilaista reaktiota. Huolestunut Kiviniemi lyö hanskat tiskiin, jättää puolueen ikään kuin tuuliajolle ja pakenee vastuutaan. Huolestunut Paavo Väyrynen taas päin vastoin pyrkii puolueen johtoon, jotta mainittu "huolestuttava tilanne" saataisiin korjatuksi ja puolue uuteen nousuun. Minusta Väyrynen toimii vastuullisesti.

24. Mari Kiviniemi toivoo uudelta puheenjohtajalta pitkäjännitteisyyttä ja sitä, että tämä olisi pari vaalikautta puheenjohtajana. Tässäkin suhteessa Kiviniemi itse toimii aivan toisin, sillä hänellehän riitti vain puoli vaalikautta eli kaksi vuotta puheenjohtajana.

282. Kepu pettää aina; puolueen pöytä jäi puhdistamatta lupauksista huolimatta

Tässäkin ollaan vaarallisilla vesillä...

Kepu-keskustan puoluekokous valitsi eilen Lahdessa uuden puheenjohtajan ja uuden puoluesihteerin. Mutta yksi ja samalla tärkein asia näyttää unohtuneen kokouksessa kokonaan.

Puheenjohtajakampanjan aikana ehdokkaista ainakin Mari Kiviniemi, Mauri Pekkarinen ja Timo Kaunisto sanoivat ja vaativan useaan otteeseen, että keskustan "pöytä" on puhdistettava ja puhdistaminen on tehtävä nimenomaan nykyisen johdon (siis Matti Vanhasen ja Jarmo Korhosen) toimesta. Tätä samaa "pöytä on puhdistettava" -virttä veisasivat hartaasti myös useimmat keskustalaiset piiritason vaikuttajat.

Pöydän puhdistamisella tarkoitettiin tietenkin kepun valtavia vaalirahoitus- yms. sotkuja, joihin puoluetoimisto Jarmo Korhosen johdolla katsottiin syypääksi; Korhosen nimeä ei tosin uskallettu ääneen lausua. Pöydän puhdistamiseksi olisi tullut tehdä puolueen sisäinen selvitys ulkopuolisten "uskottujen miesten" valvonnassa.

Mauri Pekkarinen asetti nimenomaan monessa eri tilaisuudessa ehdoksi että kepun pöytä on pudistettava ennen kuin uusi johto astuu remmiin. Samaa virttä Pekkarisen kanssa veisasi hartaasti Mari Kiviniemi.

Näin Mauri Pekkarinen mm. Seutumajakka-lehdessä toukokuussa:

- Pöytä on pudistettava. Se on selvä asia. Keskustassa tarvitaan uutta alkua ja se tapahtuu avoimuuden kautta. Puolueella on ollut, jos mitä kahnausta aina vaalirahoituskohusta alkaen. Nämä kaikki on saatava pois pöydältä ennen kuin uusi johto astuu remmiin. Yhteistä Suomea ei rakenneta, ellei peli ole avointa."

Pöydän puhdistamista kepun tuolloisen johdon toimesta Pekkarinen ja Kivinimi vaativat vielä viikko ennen Lahden puoluekokousta näkemässäni tv-ohjelmassa.

Mutta puhdistuiko keskustan pöytä vaalirahoitussotkuista ja muista sotkuista ennen Lahden puoluekokousta? Eipä tietenkään. Mitään puhdistusta ei tehty, ei edes aloitettu tehdä. On vaan puhuttu pöydän puhdistamisen retoriikkaa. Siinä kaikki. Uskotellaan, että kun paasataan puhdistamisesta, pöytä ikään kuin puhdistuisi itsestään.

Tilanne on kuitenkin yhtä sekava kuin ennenkin. Oikeastaan vielä sekavampi. Jopa Turkin televisiossa näytettiin kuvia, miten kepun järjestöpäällikkö Aki Haaro pakenee toimittajia välttyäkseen vastaamasta kysymyksiin.

Kepun puoluekokouksessa perjantaina näkyi tv:ssä kolossimaisen - mies on lihonut ainakin 20 kg sitten viime kesästä - Jarmo Korhonen kailottamassa pehmoisia tähän tyyliin:

- Keskusta nojaa toiminta aina lakiin; keskusta on laillinen, rehellinen ja oikeudenmukainen puolue; virheitä on tehty, mutta ne on havaittu, niistä on opittu ja virheet on korjattu; pöytä on nyt puhdas.

Voi pyhä Sylvi! Vai on virheet korjattu! Tätäkö sanomaa kepun puolueväki tulisi uskomaan? Uskoivatko kepulaiset, että "pöytä on nyt puhdas"? Eivät tietenkään uskoneet, mikä nähtiin siitä, että Jarmo Korhonen hävisi yli 1 000 äänen erolla puoluesihteerikisan Timo Laaniselle.

Mutta Lahdessa ei enää puhuttu - ainakaan kepun johtoihmisten toimesta - mitään; kenttäväen puheenvuorojahan ei tv:ssä edes näytetä.

Kun johtoporukka oli sitten valittu ja Kiviniemeä ja Laanista haastateltiin tv:ssä, totesivat molemmat ainakin minulle täydellisenä yllätyksenä, että keskustan pöytä onkin nyt puhdas kaikista sotkuista. Laaninen täydensi Kiviniemeä toteamalla, että pöytä on nyt puhdistettu poliittisesti. Laaninen puhui myös sovittelevaan sävyyn Korhosesta ja hänen apureistaan puoluetoimistossa. Ilmeisesti potkuja ei ole odotettavissa. Samat haarot ja kontiolat tulevat jatkamaan hommiaan kuten ennekin.

Itse en ole ainakaan voinut todeta minkäänlaista pöydän puhistusta entisen johdon toimesta, kuten Mari Kiviniemi nimenomaan vaati vielä viikko pari ennen Lahden kokousta. Pöydän puhdistuspuheet olivatkin siis näemmä pelkkää retoriikkaa. Kivinimihän on vanha puoluekonkari, toiminut mm. puolueen varapuheenjohtajana.

Keskusta ei edes aio myöskään Kivinimen ja Laanisen johdolla ryhtyä mihinkään sisäisiin puhdistuksiin eli selvittämään niitä asioita ja syistä, joista sotkut saivat alkunsa.

Timo Laaniselle riitti tokaisu, jolla hän itse asiassa voitti puoluesihteerikisan, että kepun puoluetoimiston toimita näyttää ulospäin siltä, että sitä johtavat "puolirikolliset." Mutta eihän pöytä tällä suinkaan ole puhdistettu. Ei pöytä eli sillä lojuvat ja sinne kasatut sotkut häviä minnekään sillä, että noiden "puolirikollisten" pomo saa lähteä pöydästä.

Kiviniemi ja Laaninen siis pettivät porukan ja kaikki ulkopuoliset lupaamalla ja vaatimalla pöydän puhdistamista, jota ei ollut tarkoituskaan suorittaa. Sotkut on vain tarkoitus lakaista maton alle ja odottelemaan sydän syrjällään, löytäisikö joku ulkopuolinen - poliisi - näitä sotkuja.

Todella masentava alku uudelta johtokaksikolta! Kepussa mikään ei tunnu asiallisesti muuttuvan.

Luin reissusta palattuani mielenkiinnolla keskustan entisen, 1990-luvulla kolme vuotta puoluesihteerinä ja sen jälkeen puolueen eduskuntaryhmän pääsihteerinä toimineen Pekka Perttulan haastattelun Helsingin Sanomissa 6.6.-10.

Perttula kertoo ottaneensa syksyllä 2006 keskustan työvaliokunnassa esille epäilyksensä siitä, että puoluetoimisto ohjasi tukea haluamilleen ehdokkaille ja repi samalla puoluetta rikki. Työvaliokunnan kokouksessa oli Perttulan mukaan läsnä koko puolueen johto puheenjohtaja Matti Vanhasta myöten; Mari Kiviniemi toimi tuolloin puolueen varapuheenjohtajana.

Perttula kertoo, että hän ei tiennyt, mitä ehdokasasettelussa oikein tapahtui, mutta että kokeena puoluejyränä hän pystyi päättelemän, että "jostain rahaa tietyille ehdokkaille tulee." Myös muutamat vaali-ilmoitukset pistivät silmään. Perttulan mukaan niissä lietsottiin riitaa puolueen sisällä. "Varoitin, että tämäntyyppinen toiminta ei käy," toteaa Perttula HS:n haastattelussa.

Perttulan varoituksiin ei reagoitu mitenkään. "Täydellinen hiljaisuus," Perttula muistaa.

Kun Kehittyvien Maakuntien Suomen vaalirahoituskuvioista paljastui aina vain uutta ja ihmeellistä tietoa keväällä 2009, Perttula kertoo suositelleensa useille keskustavaikuttajalle, että pantaisiin riippumattomat uskotut miehet asialle ja puolueessa tehtäisiin perusteellinen sisäinen selvitys. Mutta tämäkään ehdotus ei johtanut yhtään mihinkään. Tämän jälkeen Perttula luopui puolueen jäsenyydestä.

Perttulan lausumasta ilmenee hyvin, miten Vanhanen oli toimimattomuudellaan edesauttamassa puolueen hajaannusta ja sisäisiä riitoja. Jos Perttulaa on uskominen - ja miksei olisi - Matti Vanhanen tiesi vastoin myöhempiä puheitaan vallan hyvin jo ennen vuoden 2007 vaaleja, mistä puolueeseen virtaisi vaalirahaa ja keille sitä puolueväen toimesta jaettiin. Vanhanenhan kuului itsekin rahan saajiin.

Tuo Perttulan esittämä puolueen sisäinen selvitys on edelleen tekemättä. Keskustan pöytä on edelleen puhdistamatta.

Mitähän keskusta oikein mahtaa pelätä, kun sisäisen selvityksen tekemiseen ei rohjeta ryhtyä? Ei rohjettu Matti Vanhasen kaudella eikä sitä ole näemmä tarkoitus tehdä myöskään Mari Kivinimen ja Timo Laanisen kaudella. Lupauksista ja paljosta puheesta huolimatta.

Mutta eihän tässä ole mitään uutta: Kepu pettää aina.