1022. KKO 2016:39. Jukka Vihriälän lahjustuomio

1. Korkein oikeus antoi kolme päivää sitten tuomion ex-kansanedustaja Jukka Vihriälän lahjusjutussa. KKO kovensi Vihriälän  Helsingin hovioikeudesta saamaa tuomiota syyksilukemisen ja rangaistuksen osalta.

KKO 2016:39

2. Juka Vihriälä (s. 1945) on Vimpelissä syntynyt ja nykyisin Nurmossa asuva maanviljelijä, koulutukseltaan agronomi. Hän on ollut keskustan Vaasan vaalipiiristä valittu kansanedustaja 1983-2007 eli putkeen 24 vuotta. Ministeriksi hän ei urallaan edennyt. Vuoden 2007 vaaleissa hän putosi eduskunnasta  eikä häntä valittu Arkadianmäelle myöskään vaaleissa 2011 ja 2015. Vuonna 2007 Vihriälän pudotti eduskunnasta kurikkalainen Juha Mieto, joka sai todellisen äänivyöryn eli yli 13 000 ääntä. Vuonna 2011 oli sitten Miedon vuoro pudota eduskunnasta.

3. Jukka Vihriälä toimi peräti  17 vuotta (1992-2009) Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) hallituksen puheenjohtajana. Tämä on ymmärrettävää, koska tuollaiset  paikat ovat umpipoliittisia, eli ne täytetään poliittisilla perusteilla. Vihriälä joutui eroaamaan RAY:stä syksyllä 2009 vaalirahoitusepäselvyyksien takia. 

4. Syyskuussa 2011 apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske ilmoitti nostaneensa syytteet Jukka Vihriälää ja Nuorisosäätiön hallituksen entistä jäsentä ja puheenjohtajaa, kansanedustaja Antti Kaikkosta (kesk) ynnä kuutta muuta Nuorisosäätiön hallituksen jäsentä vastaan vaalirahasotkuista.  Kaikkoselle Jorma Kalske vaati rangaistusta mm. luottamusaseman väärinkäytöstä. Vihriälän Kalske katsoi todennäköisin syin syyllistyneen törkeään lahjuksen ottamiseen ja virkavelvollisuuden rikkomiseen.

5. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi 30.1.2013 Antti Kaikkosen luottamusaseman väärinkäytöstä viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeuden mukaan Nuorisäätiö oli sääntöjensä vastaisesti antanut vaalitukea  keskustapolitiikoille  vuosina 1998-2009. Kaikkonen ja Nuorisäätiön hallituksen muut tuomitut jäsenet olivat olleet päättämässä mainittujen tukien myöntämisestä.

6. Jukkala Vihriälälle apulaisvaltakunnansyyttäjä vaati käräjäoikeudessa vähintään kahden ja puolen vuoden ehdotonta vankeusrangaistusta törkeästä lahjuksen ottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta. Syyte liittyi Vihriälän tukiyhdistyksensä ("Ihmisen asialla") nimissä vaalirahoituksen merkeissä käymään laajaan taulukauppaan ja Nuorisosäätiön hänelle tarjoamiin Tallinnan (5 kpl) matkoihin. 

7. Syytteen mukaan Vihriälä oli RAY:n hallituksen puheenjohtajana 26.11.2001 - 17.10.2007 pyytänyt ja ottanut vastaan Nuorisosäätiöltä ja sen tytäryhtiöiltä taulukaupoista 31 109 euron ja viidestä Tallinnan matkasta 3 734 euron eli yhteensä 34 843 euron määräiset lahjat tai muut edut, joilla oli pyritty vaikutamaan ja jotka olivat olleet omiaan vaikuttamaan hänen toimintaansa RAY:n johdossa. Nuorisosäätiö on "keskustaa lähellä" oleva yleishyödyllinen säätiö, joka oli vuosina 2001-2009 saanut RAY:ltä avustuksia yhteensä yli 20 miljoonaa euroa pääosin nuorisoasuntojen perustamismenoihin eri kiinteistöyhtiöissä. Syyte virkavelvollisuuden rikkomisesta 2002-2008 perustui puolestaan siihen, että Vihriälä oli saamiensa etujen vuoksi ollut esteellinen osallistumaan RAY:n hallituksen puheenjohtajana Nuorisäätiön avustushakemusten käsittelyyn ja päätöksentekoon RAY:n hallituksen kokouksissa.

8. Syytteet mm. Antti Kaikkosta ja Jukka Vihriälään vastaan nostanut apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske ei esiintynyt itse ko. oikeudenkäynnissä missään vaiheessa, ei käräjäoikeudessa, ei hovioikeudessa eikä myöskään KKO:ssa. Syytettä tuomioistuimissa ajoivat Kalskeen tehtävään määräämät valtionsyyttäjät Jarmo Hirvonen ja Juha-Mikko Hämäläinen. Suomalaiseen oikeuskulttuuriin näkyy sitkeästi kuuluvan, ettei valtakunnansyyttäjä tai edes apulaisvaltakunnansyyttäjä tule "kammiostaan" ulos kansan pariin, vaan hoitaa vain kirjalliset hommansa. Myöskään Matti Kuusimäki ei esiintynyt valtakunnansyyttäjänä kertaakaan oikeudessa, ja sama tahti on hänen seuraajallaan Matti Nissisellä (60). Jorma Kalske (68) jäi juuri eläkkeelle. Hänen seuraajakseen nimitettiin viime viikolla valtionsyyttäjä Raija Toiviainen (61).

9. Jukka Vihriälä kiisti kaikki häntä vastaan nostetut syytteet. Helsingin käräjäoikeus, jonka kokoonpanoon kuului kolme käräjätuomaria,  eli Pasi Kumpula - hän aloitti uransa aikoinaan Lapin yliopiston lainkäytön (ja allekirjoittaneen) assistenttina - Johanna Nevalainen ja Ismo Räty, katsoi 31.3.2013 tuomiossaan Vihriälän syyllistyneen niihin törkeään lahjuksen ottamiseen ja virkavelvollisuuden rikkomiseen, joista häntä oli syytetty, ja tuomitsi hänet mainituista rikoksista 1 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeuteen. Käräjäoikeus määräsi rangaistuksen ehdolliseksi mm. siksi, ettei Vihriälän ollut edes väitetty yrittäneen suosia RAY:ssä Nuorisosäätiötä tai muita vaalitauluja ostaneita tahoja. Käräjäoikeus määräsi Vihriälän menettämään valtiolle saamiensa etuuksien arvona edellä mainitut 34 843 euroa.. Koska Vihriälän rangaistus jäi alle kahden vuoden, häntä ei tuomittu menettämään sotilasarvoaan.

10. Jukka Vihriälä valitti tuomiosta Helsingin hovioikeuteen, joka ratkaisi valituksen tuomiollaan 31.10.2013. Hovioikeuden kokoonpanoon kuuluivat laamanni Jukka Heikkilä sekä hovioikeudenneuvokset Kirsti Uusitalo ja Ari Siltama. Myös hoviokeus katsoi, että Vihriälä oli vastaanottanut yhteensä 34 843 euron määräiset oikeudettomat edut Nuorisäätiöltä ja sen tytäryhtiöiltä.  Hovioikeuden mukaan lahjuksen ottaminen ei kuitenkaan ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä. Hovioikeus tuomitsi Vihriälän lahjuksen ottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta yhteiseen 8 kuukaudeksi ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä menettämään valtiolle vastaanotettujen etujen määrän. 

11. Korkein oikeus myönsi syyttäjälle ja Jukka Vihriälälle valitusluvan. Syyttäjä, siis Jorma Kalske valituskirjelmässään, vaati, että Vihriälän syyksi luetaan törkeä lahjuksen ottaminen ja virkavelvollisuuden rikkominen ja että Vihriälle tuomittua rangaistusta korotetaan ja se määrätään ehdottomaksi tai ehdollisen rangaistuksen ohessa ainakin tuomitaan yhdyskuntapalvelua tai sakkoa. Vihriälä puolestaan vaati syytteiden hylkäämistä tai tuomitun rangaistuksen alentamista ja menettämisseuraamuksen kohtuullistamista.

12. Korkein oikeus toimitti 2.2.2016 asiassa suullisen käsittelyn. Syyttäjät vaativat, että Vihriälän käräjäoikeudessa saama puolentoista vuoden ehdollinen tuomio muutetaan ehdottomaksi tai että ehdollisen vankeuden ohessa tuomitaan yhdyskuntapalvelua tai sakkoa. Syyttäjät Jarmo Hirvonen ja Juha-Mikko Hämäläinen katsoivat edelleen, että Vihriälän syksi tuli lukea törkeä lahjuksen ottaminen.

13. Korkein oikeus käsitteli asiaa kokoonpanossa, john kuuluivat oikeusneuvokset Kari Kitunen (pj), Pertti Välimäki, Marjut Jokela, Jorma Rudanko ja Ari Kantor. Esittelijä oli esittelijäneuvos Jukka-Pekka Salonen. Katso kuva alla. Korkein oikeus on menettelytavoissaan sikäli vanhoillinen, että vaikka asiassa toimitetaan suullinen käsittely, asia ratkaistaan kuitenkin vasta sen jälkeen pidettävässä kirjallisessa esittelystä eli esittelijän mietinnön pohjalta. Esimerkiksi Ruotsin korkeimmassa oikeudessa asiaa ei ratkaista esittelystä - eikä esittelijän nimeä edes mainita asianosaisille annettavassa toimituskirjassa -  jos jutussa toimitetaan suullinen (pää)käsittely. Tämä kanta on nykyisin  voimassa myös suomalaisissa hovioikeuksissa.

14. Nelisen kuukautta suullisen käsittelyn jälkeen asiaa pohdittuaan KKO vihdoin 7.6. antoi tuomionsa. Hovioikeuden asiassa antaman ratkaisun jälkeen KKO:n tuomiota saatiin siis odottaa reilut kaksi ja puoli vuotta. Ratkaisu on seikkaperäisesti ja avoimesti perusteltu, ei vain syyllisyyskysymyksen (syyksilukemisen), vaan myös rangaistuksen määräämisen ja mittaamisen osalta; lyhyemmätkin perustelut olisivat etenkin syyksilukemisen osalta kyllä riittäneet.

15. KKO päätyi syyksilukemisen osalta samalle kannalle kuin käräjäoikeuskin. Hovioikeuden tuomiosta poiketen Jukka Vihriälän katsottiin syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomisen lisäksi törkeään lahjuksen ottamiseen. Syyksilukemisen perustelut ovat vakuuttavaa luettavaa. Vaikka Vihriälän ei ole väitetty pyrkineen vaikuttamaan Nuorisosäätiön RAY:ltä saamiin avustuksiin, hän oli toisaalta itse pyytänyt säätiötä eli lähinnä sen asiamiestä ja hallituksen jäsentä ostamaan 15 eri kertaa selvästi ylihintaisia tauluja oman vaalityönsä rahoittamiseksi. Suurin osa taulukaupoista kirjattiin tapahtuneeksi Nuorisosäätiön määräysvallassa olleiden kiinteistöyhtiöiden hankintoina, jonka manööverin  tarkoituksena oli salata tuen todellinen antaja ja tuen määrä. Vihriälä oli tuomion mukaan ollut aloitteellinen myös viiden yhteensä lähes 4 000 euroa maksaneen Tallinnan matkan järjestämisessä. Vihriälän olisi pitänyt ymmärtää, että etuuksien antamisen syy oli nimenomaan hänen toimintansa RAY:n hallituksen puheenjohtajana, jossa hänellä oli mahdollisuus vaikuttaa Nuorisosäätiölle annettaviin avustuksiin.

16. Myös vankeusrangaistuksen ja sen ehdollisuuden osalta KKO päätyi samalle kannalle kuin käräjäoikeus, eli oikeudenmukaisena rangaistuksena Vihriälän rikoksista pidettiin 1 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistusta. Oikeudenkäynnin  pitkän keston takia - Vihriälää oli kuulusteltu esitutkinnassa ensimmäisen kerran marraskuussa 2009 -  seuraamusta kuitenkin kohtuullistettiin niin, että rangaistukseksi määrättiin puolentoista vuoden asemesta 1 vuosi 2 kuukautta vankeutta. Oikeudenkäynnin viivästymisen takia Vihriälää ei katsottu voitavan tuomita ehdollisen vankeuden ohessa sakkoon tai yhdyskuntapalveluun. Ehdollisen rangaistuksen koeaika päättyy 30.6.2017.

17. Jukka Vihriälä kertoi tuoreeltaan ihmettelevänsä KKO:n tuomiota ja sitä, että asiasta on saatu "kolme erilaista tuomiota". Vihriälä väittää tuomareiden "lukevan lakia" eri tavalla. Hän kokee olevansa edelleen syytön lahjuksen ottamiseen ja pitävänsä KKO:n tuomiota epäoikeudenmukaisena. Vihriälä: "En katso ottaneeni mitään lahjuksia Nuorisosäätiöltä koko aikana. Yhden kerran olen käynyt Nuorisosäätiön toimistossa". 

18. Vihriälä on ilmeisesti käsittänyt toteuttaneensa etujen vastaanottamisessa vain maan tapaa. Vaikea silti ymmärtää, että Vihriälä ei koe saaneensa taulukaupoista tai Tallinnan matkoista "henkilökohtaisesti" hyötyä itselleen. Ensijärkytyksestä hieman toivuttuaan Vihriälä on toki myötänyt, että hän teki virheen, kun ei jäävännyt RAY:ssä itseään ko. avustusasioissa. Vaikka hän ei vieläkään näe tehneensä rikosta, hän sanoo toimivansa nyt silti toisin, jos voisi.

19. Jukka Vihriälä on nyt 70-vuotias konkari. Hänen veljensä on Etlan toimitusjohtaja Vesa Vihriälä, jonka vaimo on todistusoikeudesta pari kolme vuotta sitten oikeustieteen tohtoriksi väitellyt hovioikeudenneuvos Helena Vihriälä. Saa nähdä, aikooko Jukka vielä pyrkiä eduskuntaan. Siltä näyttää, sillä Yle Uutisille Jukka on kertonut, ettei aio lopettaa poliittista toimintaansa. Jukan pohojolainen uho tuntuu olevan tallella, hienoa!

20. Kauko Juhantalokin sai langettavan tuomion ja vieläpä oikein valtakunnanoikeudelta. Kansa ei kuitenkaan unohtanut Kaukoa, vaan valitsi Kaukon tuomion jälkeen eduskuntaan monta kertaa. Eduskunnassa Kauko Juhantalo istuu tälläkin hetkellä, täysistuntosalissa itsensä Matti Vanhasen vieressä. Kyllä kansa tietää! Juhantalon tapauksen innoittamana myös Jukka Vihriälän kannattaa yrittää paluuta eduskuntaan. Olisi se somaa, jos konkarit Juhantalo, Vihriälä, Vanhanen ja heidän lisäkseen vielä Timo Kalli - tämä vaalirahajupakan todellinen alkuunpanija - istuisivat vierekkäin eduskunnan isossa salissa! Matti Vanhanenkin joutui 2009-2010 vaalirahoitusmyrskyn silmään ja lopulta eroaamaan, ei vain keskustan puheenjohtajan, vaan myös pääministerin paikalta. 

21. Matti Vanhasen tekemisiä RAY:n vaalirahojen jaossa syynättiin muutama vuosi sitten tarkoin oikeuskanslerin, krp:n, valtakunnansyyttäjän ja lopulta eduskunnan perustuslakivaliokunnan toimesta. Perustuslakivaliokunta katsoi helmikuussa 2011, että Vanhanen oli esteellisenä rikkonut tuottamuksellisesti virkavelvollisuutensa, mutta hänen menettelynsä ei ollut törkeän huolimatonta eikä perustuslain syyksiluettavuusvaatimus siten täyttynyt, jotta ex-pääministerin toimia olisi ryhdytty tutkimaan valtakunnanoikeudessa.

22. Tulevana viikonvaihteessa Jukka Vihriälä matkaa keskustan juhlapuoluekokoukseen Seinäjoelle. Eikä hän palaa sieltä kotiinsa Nurmoon suinkaan tyhjin käsin. Julkisuuteen on näet kerrottu, että keskusta on kutsunut yhdeksi uudeksi kunniajäsenikseen juuri Jukka Vihriälän. Puolueen kunniajäsenyys myönnetään ansioituneelle puolueen jäsenelle.  Jukka Vihriälä on epäilemättä ansioitunut politiikassa monella tavoin. Se, että hänet on juuri äskettäin tuomittu valtakunnan ylimmässä tuomioistuimessa vankeuteen törkeästä lahjuksen ottanisesta on ikään kuin piste tai kruunu hänen komealle uralleen.

23. Toinen "konna" eli Matti Vanhanen on palannut neljän vuoden tauon jälkeen eduskuntaan. Matti tähtää yhä vain ylemmäksi. Seinäjoella vahvistetaan viikonvaihteessa, että keskustan ehdokas vuoden 2018 presidentivaaleissa on, kukapas muu kuin Matti Vanhanen. Poliitikko, jonka perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan 2011 syyllistyneen pääministerinä ollessaan tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Vanhanen oli keskustan ehdokkaana jo vuoden 2006 presidentivaaleissa, mutta ei selviytynyt silloin toiselle äänestyskierrokselle.

KKO:n kokoonpano Jukka Vihriälän asiassa toimitetussa suullisessa käsittelyssä 2.2.2016. Jäsenet vasemmalta lukien Jorma Rudanko, Pertti Välimäki, Kari Kitunen, Marjut Jokela ja Ari Kantor. Äärimmäisenä oikealla esittelijä Jukka-Pekka Salonen.

546. Korruptiota, kähmintää, jääviyttä, hyviä veljiä, poliittisia virkanimityksiä...siis hyvää hallintoa?

1. Yhteiskunnallisessa keskustelussa käytetään erilaisia iskulauseenomaisia symboleja, kuten esimerkiksi käsitteitä demokratia, oikeusvaltio, perus- ja ihmisoikeudet ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti.

2. Uutena asiana tähän käsitepakkiin on nyt tullut ilmiö "hyvä hallinto." Se vaikuttaa hyvin väljältä. Mistä oikeastaan on kysymys, eli mitähän kaikkea "hyvää" kyseinen ilmiö pitää sisällään, mistä tätä hyvää saisi ostaa ja mitä se maksaa?

3. Suomen lainsäädäntöön käsite hyvä hallinto putkahti vuoden 1995 perusoikeusuudistuksen yhteydessä. Tuolloin silloiseen hallitusmuodon perusoikeusluettelon 16 §:ään lisättiin ensimmäisen kerran säännökset oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja hyvään hallintoon. Nykyisin vastaava säännös löytyy vuoden 2000 perustuslain 21 §:stä. Pykälän 2 momentin mukaan käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla. Hyvän hallinnon perusperiaatteet vastaavat siis oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille asetettuja keskeisiä vaatimuksia.

4. Näillä perusperiaatteilla ei hallinnossa kuitenkaan vielä kovin pitkälle pötkitä. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin sisältö saa sisältöä ihmisoikeussopimuksen 6 artiklasta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännöstä. Hyvän hallinnon sisällöstä ei sitä vastoin ole olemassa vastaavia oikeuslähteitä. Joudutaankin kysymään, mitkä ovat sanotussa perustuslain säännöksessä tarkoitetut "muut hyvät hallinnon takeet"? Julkishallinnon osalta voidaan viitata hallintolain 2 lukuun, jossa puhutaan muun muassa sellaisista asioista kuin palveluperiaate, palvelun asianmukaisuus, neuvonta, hyvä kielenkäyttö ja viranomaisten yhteistyö.

5. Hallintolain mukaan hyvä hallinto hahmotetaan siis lähinnä yksilön (hallintoalamaisen) oikeudeksi vaatia viranomaisilta asianmukaista ja laillista käsittelyä. Toisaalta mainittua käsitettä voidaan käyttää viittaamaan myös esimerkiksi viranomaisten käyttäytymiseen, eettisiin periaatteisiin, hallinnon sisäiseen organisaatioon, taloudelliseen tehokkuuteen, kokonaisvaltaiseen hallintoideologiaan tai yleisesti yhteiskunnalliseen kehitykseen.

6. Hyvän hallinnon käsite kuitenkin varsin epämääräinen, ja siihen viitatessa voidaan tarkoittaa erilaisia asioita. Aina ei ole selvää, missä mielessä käsitteeseen on tarkoitus viitataan. Käsitteen sisältö vaihtelee sen mukaan, missä yhteyksissä ja merkityksissä siitä kulloinkin puhutaan. Silmällä voidaan pitää esimerkiksi joko oikeudellista tai eettistä diskurssia taikka tehokkuusdiskurssia.

7. Hyvä hallinto, tai ylipäätään hallinto sen laadusta riippumatta, on kuitenkin ilmiönä paljon laajempi kuin pelkästään julkinen hallinto. Hallinnolla voidaan nykyisin tarkoittaa kaikkia niitä yhteiskunnallisia prosesseja ja mekanismeja, joilla ihmisiä ja yrityksiä koskevia päätöksiä yhteiskunnassa ylipäätään tehdään. Pelipaikkoina ovat valtion, kuntien yms. yhteisöjen ohella myös erilaiset liike-elämän yhtiöt ja yritykset, pankit ja muut rahoituslaitokset, säätiöt, eläkelaitokset jne. Kaikki mainitut toimijat korostavat kilvan hyvän hallinnon merkitystä ja vakuuttavat, että niiden hallinto täyttää kaikin puolin ja erinomaisen erinomaisella tavalla hyvän hallinnon vaatimukset.

8. Näin paperilla, mutta entä käytännössä? Olemme saaneet viime aikoina, itse asiassa viime viikollakin, lukea tapauksista, joissa kaikki ei ulkoapäin tarkasteltuna näytäkään niin hyvältä kuin on annettu ymmärtää. Keskustelussa ovat ponnahtaneet esiin sellaiset asiat kuin jääviys, korruptio ja moraalikato, epäasiallisina hallintotapoina esimerkiksi poliittiset virkanimitykset, hyvä veli-verkostojen lonkerot sekä valtionyhtiöiden, pörssiyhtiöiden ja työeläkelaitosten johtajien keinottelu ja keplottelu täysin kohtuuttomilta tuntuvien etujen hankinnassa. Niin politiikassa ja julkishallinnossa kuin liike-elämässäkin tulisi noudattaa eettisiä ja moraalisia normeja eli juuri paljon puhuttua hyvää hallintoa. Huono johtaminen tai johdon etuuksien kähmintä ei voi toteuttaa hyvää hallintoa.

9. Meillä Suomessa päättäjät sekä julkisella että yksityisellä puolella lähtevät yleensä aina siitä, että jos heitä ei ole saatu kiikkiin suoranaisesta lain rikkomisista, niin asiat ovatkin sitten kunnossa. He rinnastavat lain ja moraalinen. Kuitenkin jo vanhoissa eli vuodelta 1540 kootuissa, uskonpuhdistaja Olaus Petrin nimellä tunnetuissa tuomarinohjeissa sanotaan, että laki ei hyväksy kaikkea, mitä se ei rankaise. Mieleen tulee tässä yhteydessä esimerkiksi erään entisen pääministerin kiemurtelu, kun hänen jääviyttään jouduttiin tutkimaan "kissojen ja koirien kanssa" (siis asiantuntijoiden avustuksella) aina oikeuskanslerinvirastoa ja perustuslakivaliokuntaa myöten.

10. Päättäjät eivät tunnu usein piittaavan hiukkaakaan siitä, millaiselta kähminnältä ja keplottelulta heidän toimensa näyttävät ulkopuolisten silmissä. He vain selittävät, toisinaan suorastaan tiuskivat, toimineensa myös moraalisesti oikein, kunhan lakia ei ole suoranaisesti rikottu; mitä lainrikkomisiin tulee, niin siinä virkamiehiä ja ministereitä on useimmiten auttanut ylimpien laillisuusvalvojiemme ylilempeä (lepsu) ja ymmärtäväinen asennoituminen ("ei korppi korpin silmää").

11. Keskusteltaisiinko hieman tästä hyvästä hallinnosta ja sen ilmenemismuodoista elävässä elämässä ? Keskustelun lähtökohdaksi seuraava muutama esimerkki ja kysymyksenasettelu.

12. Menneenä viikolla on puhuttu paljon Finnairin toimitusjohtaja Mika Vehviläisen asuntokaupasta; mitä mielipiteitä se herättää? Työeläkeyhtiö Ilmarinen, jonka hallintoneuvoston jäsenenä MV on, osti Vehviläisen asunnon 1,8 milj. eurolla MV:n jäädessä asuntoon vuokralaiseksi. Työsuhdeasunnon vuokran maksaa Finnair, jonka hallituksen puheenjohtaja on Ilmarisen toimitusjohtaja Harri Sailas; Ilmarinen puolestaan on valtionyhtiö Finnairin neljänneksi suurin omistaja. Onko kyse korruptiosta - tosin ei rikollisesta sellaisesta - ja hyvän hallintotavan vastaisesta menettelystä, kuten esimerkiksi entinen oikeusasiamies Jacob Söderman sanoo, vai kenties lainvastaisesta toimista ja siitä "oikeasta" korruptiosta?

13. Suomen laki ei tunne sanaa korruptio eikä korruptiota ole käsitteenäkään virallisesti määritelty; korruptiota ei taida olla Suomessa juuri edes tutkittu. Suomessa puhutaan "maan tavasta", kun on kysymys ilmiselvästä korruptiosta. Maan tavassa, siis korruptiossa, ei nähdä ongelmaa, sillä niinhän meillä on aina totuttu kähmimään ja junailemaan asioita jääviyspykälistä sun muista pikkumuodollisuuksista mitään piittaamatta. Kolmisen vuotta sitten Timo Kalli antoi maan tavalle kasvot myönnettyään tv-kameroiden edessä piittaamattomuutensa vaalirahalaista, koska hänen kertomallaan tavalla oli maassa totuttu aina ennenkin toimimaan. Suomessa on elvistelty maailman vähiten korruptoituneena maana, mutta samaan aikaan maan tapa elää ja voi paksusti.

14. Valtion omistajanohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala julmisteli viime torstaina eduskunnan kyselytunnilla ja kyseenalaisti Harri Sailaksen kaksoiskytköksen ja aseman Finnairissa. Vaikka tämä oli itse asiassa Sailakselle suunnattu toivomus erosta, ei Sailas viitsinyt edes tulla asian takia julkisuuteen. Sen jälkeen kun asiaa oli perjantaina selvitelty, ei Hautalalla enää ollutkaan mitään moitittavaa tuon hämärän asuntokaupan tiimoilta, vaan hän päinvastoin ilmoitti, että asuntokapassa oli toimittu täysin lain ja ja hyvän hallinnon mukaisesti. Perusteena oli tiettävästi muun muassa se, ettei Sailas ollut itse osallistunut Mika Vehviläisen asuntokaupan junailuun.

15. Mutta näyttääkö kyseinen kähminnältä ja keplottelulta vaikuttavan oikeustoimi sanotusta syystä yhtään sen paremmalta? Ei suinkaan, yhtä huonolta se näyttää edelleen. Sailaksen vastuun kannalta ratkaisevaa ei voi olla se, oliko hän itse mukana kauppaneuvotteluissa vai ei, vaan se, oliko hän ollut tietoinen Vehviksen asuntokapasta ja oliko hän näyttänyt sille vihreää valoa taikka olisiko hänen ainakin pitänyt tietää asiasta. On vaikea uskoa, ettei Sailas olisi tiennyt asiasta etukäteen mitään. Selitys, jonka mukaan joku "iso kiho" oli tietämätön puljun pienempien pomojen kihojen puuhista, on vanha jippo, eikä valvovan viranomaisen pitäisi toki tuollaista syöttiä noin vain eli ilman tarkempia tutkimuksia sellaisenaan nielaista. Mutta aivan yhtä heppoisilla perusteillahan myös meidän ylimmät laillisuusvalvojamme ovat mieluusti jakaneet puhtaita papereita ministereille ja korkeille virkamiehille.

16. Menikö ministeri Hautalalta niin sanotusti pupu pöksyyn, kun hän totesi, että Vehviläisen, Ilmarisen ja Finnairin välinen asuntokauppajunailu on nyt ilman jatkotoimia loppuun käsitelty? Demareiden kansanedustaja Jukka Kärnä oli asiasta asiasta toista mieltä ja piti Hautalan toimintaa vastuuttomana. Hänen mielestään pelkkä sormella heristely tyyliin "soo soo, tuhma Vehviläinen" ei riitä. Kärnän mukaan asiassa on kyse koko hallinnon ja ministerin omakin uskottavuus. Jos Hautala ei saa näitä velikultia kuriin, hänen ylitseen kävellään jatkossakin, epäilee terästehtaalla aiemmin pitkään töitä tehnyt Kärnä. Kärnä vaihtoehdot ovat nämä: Joko Ilmarinen ja Finnair purkavat asuntojärjestelynsä tai Sailaksen ja Vehviläisen on erottava tehtävistään. Finnair on tuottanut tappiota jo useana vuoden peräkkäin tappiota ja yhtiön liiketoiminta on ilmeisesti jälleen mittavien uudelleenjärjestelyn edessä, mikä vaikuttaneen yhtiön henkilöstön asemaan. Vehviläisen uskottavuus yhtiön johtajana saattaa joutua näissä käänteissä kovalle koetukselle.

17. Kansanedustaja Kärnä sanoi eduskunnan kyselytunnilla ja Aamulehden mukaan suoraan, että hyvää hallintotapaa on Vehviläisen asuntokauppakuviossa rikottu. Hän vetoaa hallinnon avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen, jotka tarkoittavat sitä, että asiasta tietämättömälle ulkopuoliselle tarkkailijallekin tulee sellainen käsitys, että hallinto on hyvää ja puolueetonta. Tämä tavoite ei ko. asuntoasian järjestelyissä millään mittapuulla täyttynyt, sanoo Kärnä. "Päinvastoin näyttää siltä, että kyseessä on kultainen kädenpuristus, joka hipoo jo kähminnän maailmanennätyksen täyttymistä". No, ehkä tuossa viimeisessä kohdassa Kärnä hieman liioittelee, mutta itse asiassa hän on minusta presiis oikeassa. Kolme päivä Kärnän lausuntojen jälkeen demareiden Johannes Koskinenkin on rohjennut ilmoittaa epäilevänsä, että Vehviläisen asuntokauppa-asia on painettu Heidi Hautalan toimesta villaisella.

18. Finnairin ja Ilmarisen tapauksessa ilmenneet ongelmalliset sidonnaisuudet eläke- ja pörssiyhtiöiden välillä sekä ristikkäisen valvonnan kuviot eivät näytä olevan yleensäkään harvinaisia. Esimerkiksi Varman toimitusjohtaja Matti Wuoria istuu valtio-omisteisten Sammon ja Stora Enson hallituksessa ja Wärtsilän hallituksen varapuheenjohtajana ja Ilmarisen Harri Sailas taas Finnairin lisäksi Pohjola Pankin hallituksessa. Sammon toimitusjohtaja valvoo puolestaan Matti Wuoriaa Varman hallituksessa ja Finnairin Vehviläinen siis Ilmarisen hallituksessa Sailaksen toimia.

19. Onkin esitetty, että laissa evättäisiin työeläkeyhtiöiden henkilökunnan osallistuminen pörssiyhtiöiden hallintoon.Tätä on vastustettu ja sanottu, että työeläkeyhtiöiden on voitava osallistua omistamiensa yhtiöiden hallintoon ja valvoa omistuksiaan. Eilisessä HS:ssa rahoituksen professori Hannu Kahra on pitänyt mainittua perustetta perusteettomana ja esittänyt, että työeläkesijoittajilta tulisi kieltää kaikki suorat osakesijoitukset. Kahran mukaan suomalainen korporativismin perustuva "työeläkejärjestelmä on altis moraalikadolle, imperiumien rakentamiselle sekä perusteettomien etujen valvomiselle itselle ja lähipiirille", mikä on omiaan johtamaan tehottomuuteen. - Mielenkiintoisia ajatuksia, jotka evät kuitenkaan taida, mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, kovin helposti toteutua.

20. Puolustusministeri Stefan Wallinin mahdollisesta jääviydestä puolustusvoimien leikkaussuunnitelmien ja päätösten yhteydessä käsiteltiin jo edellisessä blogijutussa, joten ei siitä tässä yhteydessä enempää. Jacob Söderman ei pidä Wallinia jäävinä, vaikka tämä kuuluu vailla muodollista asemaa olevaan, mutta silti vaikutusvaltaiseen Uudenmaan Prikaatin killan yhteydessä toimivaan valtuuskuntaan, jonka tehtävänä on nimenomaan tukea prikaatia. Wallin ei saa Dragsvikin yksikön säilymisestä omana joukko-osastonaan itselleen tai lähipiirilleen välitöntä taloudellista hyötyä, mutta tätä esteellisyyteen ei välttämättä edes vaadita, vaan riittää, että kytkös on asiallisesti sen laatuinen, että päättäjän puolueettomuuden on syytä epäillä varantuvan. Wallinin lähipiirin muodostaa hänen johtamansa puolue, jonka yhtenä päämääränä on juuri Dragsvikin yksikön säilyttäminen itsenäisenä. Wallinin esteellisyys ei olisi suinkaan poistunut sillä Södermanin ilmeisesti näppäränä pitämällä junailulla, jonka mukaan Walin olisi eronnut Uudenmaan prikaatin killasta siksi ajaksi, kun hän toimii puolustusministerinä. Se olisi ollut kömpelön silmänkääntötempun yritys. Hyvään hallintoon olisi joka tapauksessa kuulunut, että ministeri Wallin olisi jo ennen UTVA:n kokousta ja mieluummin jo sitä ennen asian valmistelun aikana kysynyt valtioneuvostossa kruununjuristina istuvan oikeuskanslerin kantaa mahdolliseen jääviyteensä.

21. Museojohtaja Janne Gallen-Kallela-Sirénin toimintaa Guggenheim-museohankkeen yhteydessä on niin ikään puitu keskustelussa. Museojohtaja on kaupungin virkamiehenä johtanut hankkeen selvittelyä, mutta saanut työn aikana hallituspaikan Guggenheimin säätiön hallitukseen kuuluvan liikemiehen omistaman yrityksessä, jonka toimialalla ei ole mitään tekemistä museoiden tai taidehistorian kanssa. Sattumoisin museojohtajan vaimo on töissä samassa yhtiössä. Helsingin kaupungin lakimiehet ovat - totta kai - olleet sitä mieltä, ettei tapauksessa ole kyse jääviydestä, vaikka voidaan perustellusti olla myös sitä mieltä, että museojohtajan puolueettomuus virkamiehenä on sanotun kytköksen johdosta vaarantunut. Se, ettei museojohtaja ole osallistunut kyseisen liikemiehen omistaman yhtiön hallituksen kokouksiin, ei ole relevantti seikka esteellisyyttä harkittaessa.

22. Korruption vastaisen Transparency Internationalin Suomen yhdistyksen viime viikolla julkaiseman selvityksen mukaan lahjuspykäliin ja niistä suhteellisen harvoin ilmitulleisiin rikostapauksiin tuijottamisen sijasta Suomessa pitäisi keskittyä moraalin kehittämiseen. Suomelle tyypillisiä korruption muotoja, joita ei kuitenkaan tilastoida korruptiona, ovat hyvä veli -verkostot, poliitikkojen ja virkamiesten liialliset sidonnaisuudet elinkeinoelämään sekä nimenomaan huonon hallinnon erilaiset ilmenemismuodot. Yhdistys ehdottaa raportissaan muun muassa lisää valistusta ja tiedotusta korruption torjunnasta, rahoituksen lisäämistä valtiontalouden tarkastusvirastolle tai erillisen korruptionvastaisen viraston perustamista, kansanedustajien esteellisyyssäännöksiä ja ulkopuolista tilintarkastusta eduskunnalle sekä yrityselämän ja kuntapäättäjien sidonnaisuuksien selvittämistä.

23. Kaikki nuo tuntuvat tarpeellisia toimenpiteitä, vaikka jotkut yhdistyksen jäsenet ovat pitäneet niitä lähinnä vain pehmoleluilla leikkimisenä. Toisaalta on julkisuudessa on ihmetelty, että Suomen Transparencyn puheenjohtajana toimii yrityksiä kattavasti edustavan Elinkeinoelämän (EK) johtaja, joka on ollut aiemmin Keskuskauppakamarin palveluksessa. Ulkoapäin tarkasteltuna voitaisiin väittää, että tässä saattaisi olla eräänlainen pukki kaalimaan vartijana -tilanne. EK:lla ja Transparencyllä näyttäisi olevan selvä ristiriita esimerkiksi EK:n ajamassa, mutta Transparencyn vastustamassa hallintarekisteriasiassa, jonka mukaan arvopaperikaupassa voitaisiin piilottaa arvopaperin todellinen omistaja. Vaikuttaa oudolta, mutta Suomi nyt yksinkertaisesti vain on tällaisissa asioissa yleensäkin outojen käytäntöjen maa. Ehkäpä Suomen Transparencyn johtoon ei vain ole ollut muitakaan tehtävästä kiinnostuneita ihmisiä, sillä eihän Suomessa korruptioon ole ollut esimerkiksi tutkijoiden taholta suurempaa kiinnostusta.

24. Vaikka poliittiset virkanimitykset eivät lehtitietojen mukaan nousseet esille Transparency -järjestön mainitussa tilaisuudessa, ei liene epäilystäkään siitä, etteivätkö virkanimitykset olisi yksi Suomen korruptioaltteimmista ilmiöistä. Poliittiset virkanimitykset ovat yksi pahimpia kähminnän, hyvä veli-verkostojen ja moraalikadon ilmenemismuotoja. Kyseessä on hyvin tunnettu ilmiö, jota ei kuitenkaan saada eikä näytä olevan edes tarkoitus saada kitkettyä pois. Viimeisimpänä kuvaavana esimerkkinä ilmiön herättämästä vastenmielisyydestä Helsingin kaupungin avoimeksi tuleva sivistys- ja henkilöstötoimen apulaiskaupunginjohtajan viran täyttäminen. Viran hakuaika ei ollut vielä edes alkanut, kun sekä demarit että vihreät ovat jo ehtineet ilmoittaa pitävänsä virkaa omanaan nimeten siihen omia kandidaattejaan.

25. Erityisesti ex-oikeusministeri Tuija Braxin näkyvä ja kuuluva halukkuus sanottuun virkaan on voitu panna merkille. Hän sanoo suoraan viran kuuluvan kuuluvan korvamerkittynä vihreille, koska sillä on kaupungin toiseksi suurin valtuustoryhmä ja koska sanottu virka on "perinteisesti sovittu kuuluvaksi" toiseksi suurimmalle ryhmälle. Siinähän se taas kerran tuli kaikkien poliittisten virkanimitysten idea: virat jaetaan etukäteen sulle mulle -periaatteella etukäteen sovitun ja jo ammoin sovitun kaavan mukaisesti. Tämä on selkeästi perustuslaissa säädettyjen virkojen kelpoisuusvaatimusten ja nimitysperusteiden vastaista menettelyä. Mutta eiväthän KHO ja ylimmät laillisuusvalvojat tähän(kään) laittomuuteen halua puutua.

26. On huvittavaa ellei peräti irvokasta, että Brax ilmoittautui julkisesti sanottuun virkaan samana päivänä, jolloin hän oli puhumassa edellä mainitussa Tansparencyn tilaisuudessa, jossa käsiteltiin juuri hyvä veli -verkostoja sekä poliitikkojen moraalikatoa. Brax piti tilaisuudessa puheen, jonka otsikkona oli "Hyvä veli -verkoston ongelmat korruptiota tutkittaessa". Brax valitteli puheessaan sitä, että suuri osa suomalaisista uskoo, että Suomessa on merkittävästi korruptiota lisäten, että "on todennäköistä, että kansalaisten tuntemukset syntyvät ns. hyvä veli -verkostoista, joiden uskotaan tosiasiassa avittavan vuoron perän jäsenensä asioita eteenpäin, vaikka suoranaista lahjusrahaa ta salaisia sopimuksia ei tehtäisikään."

27. Näin todella uskotaan, eikä kyse ole vain uskosta, sillä käytäntö on nämä todistanut epäilyt oikeaksi. Puoluepoliittiset virkanimitykset on yksi hyvä esimerkki hyvä veli -verkostojen toiminnan laajuudesta ja härskiydestä. Tämän verkoston avituksella nyt myös esitelmöijä Tuija Brax itse aikoo kavuta korkeapalkkaiseen kaupungin virkaan. Helsingissä puoluepoliittista virkojen jakoa kritisoitiin korruptoituneeksi muun muassa viime kesänä, kun kokoomus sai odotetusti ja etukäteen sovitun mukaisesti oman ehdokkaansa Helsingin sosiaalitoimen johtovirkaan. Braxin tulevassa nimityksessä on kyse samanlaisesta asiasta.

28. Tuija Brax puolustelee omaa virkaintoaan ja vihreiden korvamerkintäpuheita sillä, että Helsingin tapa on ”hyvin läpinäkyvä, koska paikkajaot on sidottu kunnallisvaalien tulokseen. Siinä prosessissa on äärimmäisen tärkeää, että kaikki tapahtuu julkisesti ja näkyvästi", hurskastelee Brax mediassa. Kaupunginjohtajan viranhaltijoiden toimikausi ei ole kuitenkaan sidottu valtuuskausiin eivätkä äänestäjät kunnallisvaaleissa tiedä äänestävänsä ehdokkaita tiettyihin virkoihin. Esimerkiksi Osmo Soininvaaran äänestäjän ei varmaan osaa ottaa huomioon, että nyt hän samalla tulee kantaneeksi kortensa kekoon Tuija Braxin nimittämiseksi kaupunginjohtajan virkaan. Braxin kehuma läpinäkyvyys on tosin läpinäkyvä, sillä paljastaahan se johtavien poliitikkojen kähminnän halun ja puoluepoliittisten virkanimitysten mädännäisyyden. Mutta kaikki tyyni, tämä nyt kai ilmeisesti vain on sitä suomalaista "hyvää hallintoa."

29. Hyvään hallintoon kuuluu johtajan halu ja kyky kantaa vastuu, kun hallinto epäonnistuu ja asiat menevät pieleen tai jos hän on itse tyrinyt virassaan tai yksityiselämässään. Esimerkin tästä tarjoaa viime viikolla Saksan liittopresidentin Christian Wulff viime viikolla ilmoitus erota virastaan, kun hänen aiemmat kytköksensä liike-elämään ja hänen vastaanottamansa luksuslomat ja muut sen kaltaiset asiat tulivat julkisuuteen. Wullf astui reilusti kameroiden eteen ja ilmoitti erostaan, koska hän katsoi menettäneensä viranhoidossa tarvittavana luottamuksensa niin kotimassa kuin ulkomaillakin. Myös esimerkiksi Britanniassa ja Ruotsissakin ministerit ovat eronneet vapaaehtoisesti, kun heidän maksamattomat tv-lupansa ja muut samankaltaiset suhteellisen vähäisiltä tuntuvat kuprunsa tai kähmintänsä ovat tulleet julkisuuteen.

30. Mutta suomalainen maan tapa on tyystin toisenlainen tässäkin suhteessa, kuten hyvin menneisyydestä tiedämme. Suomalainen pääministeri, ministeri, korkea virkamies tai yritysjohtaja ei hevin eroa tehtävästään, vaikka hänen toiminnastaan tai menneisyydestään paljastuisi minkälaisia kupruja tahansa, eikä hän kanna poliittista vastuuta, jos jokin asia hänen johtamassaan hallinnossa menee pahasti pieleen. Viime viikolla saimme lukea, miten Kreikan kulttuuriministeri ilmoitti heti aikeistaan erota, kun rosvot olivat iskeneet Olympian kaupungissa sijaitsevaan olympiamuseoon ja varastaneet sieltä arvokkaita pronssi- ja keramiikkaesineitä. Kun museon vartiointi oli pettänyt, hallinnosta vastaava ministeri otti oitis poliittisen vastuun.

31. Mutta mitä tapahtui meillä Suomessa viime vaalikaudella, kun maassa tapahtui vajaan vuoden aikana kaksi hirvittävää koulusurmaa, joissa kuoli yli kaksikymmentä ihmistä? Ihmisten turvallisuudesta vastaava sisäministeri vain levitteli kummankin tapauksen jälkeen käsiään ja kieltäytyi missään tapauksessa eroamasta virastaan, koska eihän hänen, Herra paratkoon, ollut näytetty syyllistyneen mihinkään laiminlyöntiin! Ministerin mieleen ei edes juolahtanut ottaa poliittista vastuuta hallinnonalansa karmeista epäonnistumisista eivätkä hänen ministeri- tai puoluetoverinsa tai ylipäätään kukaan johtavista poliitikoista liioin eroilmoituksen antamista ministerille suostutelleet. Sillä eihän vastuun kantaminen ole Suomessa ollut tapana eikä kuulu hyvään hallintoon.

271. Eva Biaudet´n valinta - poliittinen virkanimitys?

STT:stä lennätettiin tänään:

Eeva Biaudet’n valinnasta vähemmistövaltuutetuksi on tehty kantelu oikeuskanslerille. Kantelun tekijä kritisoi erityisesti sitä, että Biaudet’lle myönnettiin erivapaus viran hakukriteereissä mainitusta ylemmästä korkeakoulututkinnosta, vaikka paikkaa haki useita koulutukseltaan ja työkokemukseltaan päteviä henkilöitä.

Kantelun tehnyt Pakolaisneuvonta ry:ssä lakimiehenä toimiva Husein Muhammed haki paikkaa itsekin, mutta korostaa, että useilla hakijoilla oli esimerkiksi kokemusta tehtävässä keskeisten lakien, kuten yhdenvertaisuus- ja ulkomaalaislain soveltamisesta ja valvonnasta. Useilta löytyi myös kansainvälistä kokemusta, jota painotettiin erityisesti Biaudet’n valinnassa.

Muhammed sanoo haluavansa herätellä keskustelua poliittisista virkanimityksistä.

”Monesti sellaisissakin tasavahvoista hakijoista valitaan poliittisesti miellyttävämpi, mutta tässä on jouduttu monta asiaa uhraamaan”, Muhammed sanoo.

Hän moittii viranomaisia myös siitä, että maahanmuuttajia ei huolita maahanmuuttohallinnon tehtäviin.

”Mitä jos Ahvenanmaan maakuntapäivillä tai Folktingetissä olisi vain suomenkielisiä edustamassa ruotsinkielisiä?”

-------

Eva Biaudet (rkp), jolle Muhammedin kantelu ei toki sinänsä kuulu, ei ole vielä kommentoinut asiaa.

Mitenkäs se Pekka Ruuska lauloikaan "Rafaelin enkelissä": "Mikä minä olen hänelle vastaaman, multa luvut jäi kesken aikoinaan...."

Eva Biaudet (synt. 1961) on opiskellut oikeustiedettä Helsingin yliopistossa vuodesta 1980. Opinnot ovat vielä kesken. Ei tuo nyt kovin ihmeellinen tutkinto ole, voisi kokemuksesta sanoa. Eduskuntaan Eva B. (rkp) valittiin v. 1991 ja siellä hän istui 15 vuotta. Peruspalveluministerinä Biaudet toimi kahteen eri otteeseen 2000-luvun alussa. Vuosina 2007-2010 Eva B. toimi Etyjien ihmiskaupan vastaisen työn piskuisen yksikön pomona eli virallisesti erityisedustajana Wienissä, toimistossa on töissä 10-15 henkilöä. Vuoden 2006 presidentin vaaleissa Eva B. kannatti Tarja Halosen uudelleen valintaa. Vielä ei ole selvillä, aikooko Eva B. pyrkiä eduskuntaan ensi vuoden vaaleissa.

Eva B. haki vähemmistövaltuutetun määräaikaista (viisivuotista) virkaa maaliskuussa. Samanaikaisesti hän haki myös RKP:n puoluesihteeriksi. Kun näytti siltä, että puoluesihteerin pestiä ei tule - uudeksi puoluesihteeriksi valittiin sittemmin Johan Johansson - Eva peruutti tuon hakemuksensa.

Vähemmistövaltuutetun virka kuuluu hallinnollisesti sisäasianministeriöön ja tarkemmin sanottuna maahanmuuttoministeri Astrid Thorsin (rkp) rooteliin. Luultavasti Thors ja RKP:n puheenjohtaja, kulttuuriministeri Stefan Wallin lupasivat, kun siis Eva peruutti hakunsa puoluesihteerin hommaan, hoitaa Evalle lohdutuspalkintona vähemmistövaltuutetun viran.

Asetuksen mukaan vähemmistövaltuutetulta vaaditaan kuitenkin ylempi korkeakoulututkinto ja tätä Evalla ei siis ollut. Mutta ei hätää, valtioneuvosto päätti hakemuksesta myöntää Evalle erivapauden sanotusta pätevyysvaatimuksesta. Tämä perustuu virkamieslakiin, jonka mukaan valtioneuvosto voi "erityisestä syystä" myöntää erivapauden viran pätevyysvaatimuksesta. Ministeri Wallinin mukaan ennen erivapausasian ratkaisemista hallitus oli konsultoinut oikeuskansleri Jaako Jonkkaa, joka toimii eräänlaisena hallituksen neuvonantajana ja antaa ministereille näiden pyytämiä lausuntoja.

Valtioneuvostossa Eva B:n nimitys hyväksyttiin tämän jälkeen läpihuutojuttuna. Asian esitteli sisäministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen (sdp) - Tarja Halosen suosikki sanottuun virkaan, kuten muistettaneen. Viljanen äityi kehuman esittelymuistiossaan Eva B:n kykyjä, taitoa ja kokemusta "täysin ylivertaisiksi" muihin hakijoihin verrattuna. No, näissä muistioissahan voidaan sanoa melkein mitä tahansa, tämä on kyllä nähty niin monta kertaa aiemminkin. Ministeri päättää nimitysasian,minkä jälkeen esittelevä virkamies panee parastaan keksiäkseen nimityspäätökselle mahdollisimman näyttävät perustelut.

On selvää, että Eva B:n nimitysasia päätettiin asiallisesti hallituksessa jo silloin, kun Evalle päätettiin antaa erivapaus viran tärkeimmästä kelpoisuusvaatimuksesta. Evalle annettiin erivapaus poliittisin perustein, siltä vaikuttaa.

------

Ymmärrän hyvin Husein Muhammedin kantelun ja pidän sitä perusteltuna. On hyvä, että poliittiselta virkanimitykseltä pahasti haiskahtava menettely ja erivapauden myöntäminen ainakin tutkitaan, vaikka lopputuloksen toki kaikki tietävät: ei syytä, sanoo oikeuskansleri; "on näet niin, että valtioneuvostolla on laaja harkintavalta" tai jotain muuta vastaavaa fraasia tultaneen käyttämään perusteluina.

Hetkinen, mutta eihän Jaakko Jonkka voi - ainakaan minusta - käsitellä koko kantelua, kun Wallinin mukaan hallitus konsultoi Jonkkaa jo ennen erivapauskysymyksen ratkaisemista! Jonkka on näyttänyt vihreää valoa erivapauden myöntämiselle, joten hänellä on jo kanta asiassa.

Kantelun ratkaissee siis apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen, lempinimeltään "Puumis". Kukas hän sitten on? Aivan: entinen vähemmistövaltuutettu!

Erivapauden myöntäminen on todella kummallinen asia, jos virkaa haki 30 ihmistä, joista 28:lla oli vaadittu ylempi korkeakoulututkinto suoritettuna. Kyllä tuosta joukosta olisi ollut vara valita kaikki kelpoisuusehdot täyttävä hakijakin. Mutta se politiikka, se politiikka! Kun uudet vaalit lähestyvät ja hallituksen toimikausi lähenee loppuaan, hallitus käy, kuten kaikki hallitukset tätä ennenkin, entistä röyhkeämmäksi poliittisten virkanimitysten suhteen.- Nyt on myös esitetty Liisa Hyssälää Kelan pääjohtajaksi, tämän nimityksen tekee Tarja Halonen.

Ministeri Astrid Thorsin perustelut olivat kummalliset: "Aivan kuka tahansa olisi voinut vapaasti hakea virkaa." MIksi siis virkan asetuksen mukaan vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto, jos kuka tahansa olisi kelvannut - jos vain olisi ollut oikeasta puolueesta? Tässä juuri ilmenee ylimielisyys ja röyhkeys, jota RKP:llä, tällä ikuisella hallituspuolueella, on otsaa esittää ja vaatia itselleen virkapaikkoja siinä missä isommatkin puolueet.

Ministeri Thors haluaa kyllä haalia tänne maahanmuuttajia erilaisiin likaisen työn hanttihommiin tai mansikanpoimijoiksi, ravintola-apulaisiksi, siivoojiksi jne.,mutta parempiin töihin heitä ei toki saa ministerin mielestä valita, jokin raja sentään pitää olla!

Virkaan pätevän ja sopivan Husein Muhammedin valinta uudeksi vähemmistövaltuutetuksi olisi ollut hallituksen kannalta näkyvä osoitus maahanmuuttajien arvostamisesta.

Vähemmistövaltuutettu on juuri se viranomainen, jonka tehtäviin kuuluu valvoa maassa, ettei syrjintää tapahdu.

Voiko Eva Biaudet toimia uskottavana vähemmistövaltuutettuna tällaisen virkanimitysprosessin jälkeen?

Husein Muhammed lienee vihreiden ehdokkaana ensi vuoden eduskuntavaaleissa. Ensi maanantaina (17.5.) Muhammed keskustelee Helsingissä maahanmuuttoiltamissa vaaleissa myös ehdokkaana olevan Erkki Havansin (ps) kanssa teemasta "Maassa maan tavalla."

Olisi mielenkiintoista seurata prosessioikeuden emeritusprofessorin ja lakimies Muhammedin (29 v.) keskustelua, tuskinpa siinä prosessioikeutta juuri käsitellään. Erkki Havansi ei ole tunnetusti mikään rkp-fani, mutta toisaalta hänellä on lähtökohtaisesti ja bloginsakin mukaan perussuomalainen asennoituminen maahanmuuttajiin.

Maassa maan tavalla - niinpä.

Poliittiset virkanimitykset ovat olennainen osa suomalaista maantapaa.

159. Vanhanen ei ottanut vastuuta mistään

Pääministerin tämänpäiväinen haastattelutunti oli odotetunlainen. Vanhanen kierteli ja kaarteli, puhui pitkään ja hartaasti, mutta vältti ottamasta suoraa kantaa useimpiin hänelle kiusallisiin kysymyksiin.

Jotkut ehkä odottivat haastattelusta valtakunnan johtavan poliitikon painavaa ja perusteltua puheenvuoroa koko poliittisen järjestelmän uskottavuutta syvästi ravistelevassa kysymyksessä. Jos odottivat, niin pahastipa taisivat pettyä.

Tilaisuus muistutti minusta enemmänkin rikoksesta epäillyn ahdistuneen oloista puolustuspuheenvuoroa. Isoa poikaa epäiltiin omenavarkaudesta, kun hänet oli tavattu taskut täynnä omenia. Poika puolustautui, että en se minä ollut ja jos olinkin, niin oli siinä mukana muitakin poikia, joiden vain onnistui pötkiä pakoon. Miksi te aina minua syytätte ja vieläpä muiden tekosista! Sitä paitsi omenien poimiminen naapurin puusta oli pojan mukaan pitkään jatkunut traditio, hänen isänsäkin oli aikanaan harrastanut sitä.

Siltä tuo Vanhasen haastattelu minusta kuulosti. Vanhanen ei tunnustanut mitään, ei nöyrtynyt tippaakaan missään kohdin, ei myöntänyt mitään eikä oikein muistanutkaan mitään, ei ainakaan mitään itselleen raskauttavaa. Mutta onhan tähän jo totuttu.

Ennen kaikkea: Pääministeri ei ottanut vastuuta mistään. Hän suorastaan kiersi kaikki kysymykset vastuustaan ja mahdollisesta erostaan. Edes osavastuuta mistään Vanhanen ei halunnut ottaa, vaikka hän on valtakunnan korkein poliittinen johtaja, jolla on ollut jo vuosia valta ja keinot epäkohtien korjaamiseksi. Ja puheenjohtaja puolueessa, jonka nokkamiehiin kuuluvat poliitikot (mm. Vihriälä ja Kaikkonen) ovat tunnustaneet oman virheellisen menettelynsä. Virheellisen menettelynsä nimenomaan keskustan johtamassa RAY:ssä ja Nuorisosäätiössä, jossa myös Vanhanen on toiminut 20 vuotta puheenjohtajana ja jonka varoja on ohjattu vuosien saatossa hänen tietensä hänen omiin vaalikampanjoihinsa.

Mutta ei puhettakaan minkäänlaista vastuuntunnosta tai vastuun ottamisesta! Vain pientä juridista kikkailua esimerkiksi sillä, että vaalitukiin käytetyt säätiön varat eivät olisikaan olleet RAY:sta saatuja varoja. Ikään kuin tällä olisi jotain merkitystä, kun ratkaisevaa on se, ettei säätiön varoja, olipa ne saatu mistä tahansa, voida käyttää muuhun kuin säätiön säädekirjassa määrättyyn tarkoitukseen. Eikä vaalitukien antaminen poliitikoille, ei edes säätiön puheenjohtajalle, taatusti ole ollut kyseisen säätiön toiminnan tarkoitus.

Erityisen pahalta tuntui pääministerin pikkupoikamainen kiivailu siitä, että hänenkö muka pitäisi kantaa yksin vastuu koko vaalirahasotkusta, siis myös muiden puolueiden epäilyttävistä varainkeruutavoista. Ikään kuin joku olisi vaatinut pääministeriltä tällaista marttyyriyttä! Sai vaikutelman, että Vanhanen ei todellakaan halua tai edes kykene kantamaan vastuuta, ei poliittista eikä moraalista vastuuta, ei hallituksensa tai johtamansa puolueen osalta, ei edes omista tekemisistään. Sen sijaan hän etsii syntipukkeja muualta ja on valmis vierittämään vastuuta kernaasti muiden piikkiin. Poliittisen vastuun kantaminen näyttää olevan Vanhaselle täysin vieras käsite.

Pääministeri takertuu mielellään yksityiskohtiin - siis niihin jotka hän muistaa - ja vaatii koko ajan niiden selvittämistä. Hän ei halua tai kykene näkemään kokonaistilannetta eli poliittisen järjestelmän uskottavuuden kriisiä, johon hän osaltaan syypää ja josta hänen pitäisi kantaa pääministerinä vastuuta. Ainoa johtopäätös, joka vaalirahakohusta on Vanhasen mukaan tehtävissä, on se, että vaalirahoituslainsäädäntöä on uudistettava. Sen jälkeen voidaan taas jatkaa ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut! Kaikki epäkohdat ja toiminnan laillisuutta koskevat epäselvyydet on tarkoitus lakaista maton alle uudella lainsäädännöllä.

Vanhanen vetosi voimakkaasti myös siihen, että nykyinen hämärä vaali- ja puoluerahoituskäytäntö on "vuosikymmenien takainen maan tapa", josta vastuuta ei voida kaataa yksin hänen päälleen. Vanhasen pitäisi toki ymmärtää, että maan tavaksi voidaan hyväksyä vain sellainen käytäntö, joka on järkevä ja kohtuullinen; näinhän sanotaan jo vanhoissa Tuomarin ohjeissa. Noissa ohjeissa sanotaan myös, että lakien ja maan tavan tulee olla yleiseksi hyödyksi, ja että jos laki tai maan tapa tulee vahingolliseksi, se on vääryys, joka on hylättävä.

Vanhanen on ollut varmaan tietoinen nykyisen vaalirahoitusjärjestelmän epäkohdista, mutta siitä huolimatta hän on aina kannattanut sitä hyväksyttävänä maan tapana.

Järjestelmä on hyödyttänyt kyllä tiettyjä puolueita ja niiden tunnetuimpia poliitikkoja, kuten esimerkiksi juuri Matti Vanhasta. Mutta yleiseksi hyödyksi se ei ole ollut, sillä eihän yleisenä hyötynä voida pitää poliittisen järjestelmän uskottavuuden murenemista.

Vanhanen ei voi piiloutua maan tavan tai pitkään jatkuneen käytännön taakse myöskään siksi, että hän on jo vanha poliitikko, joka on ollut mukana valtakunnankin politiikassa yli 20 vuotta. Korruption vastainen EU:n toimielin Greco on Vanhasen pääministerinä ollessa huomauttanut pariinkin otteeseen Suomen hallitukselle, että Suomen pitäisi kiireesti uudistaa puolue- ja vaalirahoituslainsäädäntöään todeten, että Suomen nykyinen puoluerahoituskäytäntö on Valko-Venäjän tasolla. Vanhasen hallitukset eivät ole kuitenkaan ryhtyneet toimenpiteisiin vasta kuin nyt äärimmäisessä hätätilanteessa. Mutta tämäkin toimettomuus on pääministerin logiikan mukaan varmaan jonkun toisen tai joidenkin muiden vika, ei suinkaan hänen.

Tiedämme, että Matti Taneli Vanhasen suuri idoli ja esikuva oli ja on edelleen Urho Kekkonen.

Pääministerimme politiikassa omaksumansa tavat ja käytännöt näyttävät olevan peräisin Kekkosen pääministeriajoilta ja presidenttikaudelta. Vanhanen (54) tuli mukaan politiikkaan nuorena, jo 1970 -luvun loppupuolella. Dosentti Vesa Puuronen on todennut (HS 26.9.-09), että nykyiset vaalirahasotkut ovat seurausta edeltävien kolmen vuosikymmenen aikana muodostuneesta poliittisesta kasvatusjärjestelmästä.

Puuronen kirjoittaa näin:

1970-luvulta 1990-luvulle suuri osa nykyisistä johtavista poliitikoista opiskeli politiikkaa poliittisissa nuorisojärjestöissä. Näihin järjestöihin oli pesiytynyt kulttuuri, joka kasvatti poliitikot toimimaan epärehellisesti järjestöjensä valtionapujen maksimoimiseksi. Epärehellinen "päämäärä pyhittää keinot" -ajattelu on moraalinen perusta, jolle vaalirahoitusjärjestelmä perustuu.

Vanhanen, joka aloitti poliittisen toimintansa juuri nuorisojärjestöissä 1970 - ja -80 -luvulla, näyttäisi olevan kyseisen poliittisen kasvatusjärjestelmän tuote. Nyt ei ole tosin kyse nuorisojärjestöjen valtionapujärjestelmistä, vaan epäterveiden vaalirahoitusjärjestelmien omaksumisesta. Vanhasen aatetaustan vaikutus ilmenee myös hänen tavastaan vältellä poliittista vastuutaan ja vetäytyä "vuosikymmenien takaisen tavan" taakse. Eihän Kekkosen aikanakaan (1950-1980) kukaan johtava poliitikko tainnut juuri kantaa vapaaehtoisesti poliittista vastuuta koskaan mistään, ellei Kekkonen savustanut heitä ulos.

Vanhanen ei joko halua tai kykene näkemään, että hän on osavastuussa siitä, ettei tuosta epäterveestä, jo 1960- ja -70 -luvuilla syntyneestä järjestelmästä, johon kuuluvat myös erilaiset hyvä veli -käytännöt, ole vieläkään päästy eroon. Sitä on päin vastoin Vanhasen hallituskaudella haluttu edelleen pönkittää, viimeksi vuoden 2007 eduskuntavaalien alla mm. KMS -nimisen peitejärjestön avulla.

KMS, joka jakoi yrityksiltä koottua rahaa vaaliehdokkaille, eniten Vanhasen johtaman keskustan ehdokkaille, synnytettiin juuri Matti Vanhasen johtaman puolueen toimistossa hänen tärkeimpien puolueavustajiensa toimesta. Rahaa oli Vanhasen johtamalle puolueelle ja ehdokkaille tyrkyttämässä mm. Nova-yhtiö, jonka johdossa oli talousrikoksista pari kertaa vankeuteen tuomittu henkilö. Vanhanen on viime vuodeta lähtien yrittänyt jostakin syystä sitkeästi peitellä tapaamistaan kyseisen johtajan kanssa ennen vuoden 2007 vaaleja. Nyt tuota samaista johtajaa epäillään jälleen talousrikoksista, joihin hän olisi syyllistynyt mm. antamalla velkojiensa vahingoksi vaalitukea, paitsi muille, myös Vanhaselle ja hänen johtamansa puolueen ehdokkaille.

Kaikissa muissa länsimaissa - Italiaa ehkä lukuun ottamatta - tällaiset korruptiolta vahvasti haiskahtavat epämääräiset ja salaiset kytkökset pääministeripuolueen ja vaalirahaa sanottua tarkoitusta perustettujen peitejärjestöjen kautta antaneiden bisnesmiesten välillä ja niiden paljastuminen olisivat johtaneet oitis pääministerin vapaaehtoiseen eronpyyntöön. Suomessa pääministeri sitä vastoin pitää sitkeästi kiinni pallistaan ja syyttää mediaa ja muita puolueita poliittisesta ajojahdista.

Ensi viikon tiedonantokeskustelussa Eduskunnassa Vanhasen ja hallituksen taktiikkana on totutusti yrittää häivyttää kaikki epäselvyydet ja vastuukysymykset valmisteilla olevan uuden puoluerahoituslain alle.

Tähän on tultu. Saa nähdä, kuinka kauan tätä vaalirahakohua vielä kestää. Jaksavatko ihmiset kestää pääministerin vempulointia ja vastuun välttelyä vielä seuraavat 1,5 vuotta eli seuraaviin eduskuntavaaleihin asti. Poliittisen järjestelmän uskottavuus on jo kärsinyt vaurioita.

Mitä tästä kaikesta opimme?

Epärehellisyys maan poliittisen johdon perii.