Näytetään tekstit, joissa on tunniste KMS. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste KMS. Näytä kaikki tekstit

torstai 17. marraskuuta 2011

510. Ilkka Kanerva: Arto Merisalo ja Matti Vanhanen olivat "erittäin läheisiä"

Näin läheistä Artsin ja Masan ystävyys ei sentään ollut...

1. Ilkka Kanervan lahjusoikeudenkäynti jatkui tänään Helsingin käräjäoikeudessa. Nyt oli vuorossa Ilkka Kanervan henkilökohtainen kuuleminen.

2. Kanerva kertoi muun muassa, että liikemies Arto Merisalo oli keskustapoliitikkojen luottomies. Hän oli tutustunut kiinteistökehitysyhtiö Novan silloiseen johtajaan Arto Merisaloon 2000-luvun puolivälissä. Miehet olivat Kanervan mukaan myös ystävystyneet.

3. Merisalolla oli Kanervan kertoman mukaan ollut läheiset suhteet esimerkiksi muun muassa pääministeri Matti Vanhaseen ja puoluesihteeri Jarmo Korhoseen. Kanervan mukaan tässä yhteydessä "ministeri Mauri Pekkarinen on ehkä syytä mainita erikseen", viitaten eduskuntavaalien 2007 aikaan.

4. Kaikkein yllättävintä Kanervan kertomuksessa on tieto siitä, että Arto Merisalolla oli ollut pääministeri Matti Vanhasen kanssa erittäin läheiset välit.

5. Kanervan mukaan hänen ystävyytensä Merisalon kanssa hyödytti heitä molempia.
"Tällaiselle poliittiselle eläimelle kuin allekirjoittaneelle oli suuri hyöty, että oli mahdollisuus keskustella avoimesti asioista. Hän (Merisalo) tiesi keskustasta, missä mennään, minä kokoomuksesta. Nämä kaksi muodostivat politiikan kantavan pilarin, oli hyvä tietää, missä naapurissa mennään".

6. Tv-uutisten haastattelussa Kanerva oikein ilmiselvästi hykerteli, kun hän kertoi, että hän sai kuulla Arto Merisalolta kaiken, mitä tämä oli kuullut keskusteltuaan Vanhasen, Pekkarisen, Kallin ja Korhosen kanssa.

7. Olisiko Arto Merisalo ollut jonkinlainen kaksoisagentti? Ehkä hän kertoi Matti Vanhaselle ja kumppaneille puolestaan kaiken, mitä Ilkka Knaerva oli kertonut hänelle kokoomukselaisten aikeista ja mielipiteistä? Halusiko Merisalo vain levennellä kertoessaan Kanervalle läheisistä suhteistaan Vanhaseen?

8. Mutta jokin tässä nyt ilmiselvästi mättää. Jos oikein muistan, niin Matti Vanhanenhan vakuutti vakuuttamasta päästyään vaalirahoitussotkun puhjetessa keväällä 2008, jolloin myös KMS:n rooli mm. keskustalaisten johtavien poliitikkojen avustamisessa paljastui, että hän ei tunne Arto Merisalo itse asiassa lainkaan. Vanhanen mainitsi, että hän oli saanut tietää Merisalon nimenkin vasta maalikuun 2007 vaalien jälkeen, kun Merisalo oli lähettänyt hänelle onnitteluviestin keskustan vaalivoiton johdosta.

9. Ilmeni kuitenkin, että Merisalo ja Yli-Saunamäki olivat tavanneen keskustan johtoa tammikuussa 2007 pääministerin virka-asunnossa Kesärannassa. Muistamani mukaan Merisalo itse kertoi, että myös pääministeri Vanhanen oli osallistunut sanottuun neuvonpitoon, jossa todennäköisesti pohdittiin juuri KMS:n välityksellä tapahtuvaa vaalirahoitusta, vaalirahoituksen junailua puolueelle ja "potin" jakamista puolueen eri poliitikoille.

10. Pääministeri Vanhanen joutui vastaamaan tuota Kesärannan tapaamista koskeviin kysymyksiin eduskunnan täysistunnon edessä pariin eri otteeseen. Hän kiisti aluksi tapaamiseen ja sanoin myöhemmin vain lakonisesti, että hänellä ei ole muistikuvaa Kesärannan palaverista ja Merisalon tapaamisesta siinä yhteydessä. Jos hän ei muista, niin asia on sillä selvä, sanoi Matti. Kyse ei voi olla valehtelusta.

11. Perin outoa! Nyt sitten väitetään aivan toista. Väitetään, että pääministeri Vanhanen ja Arto Merisalo olisivat olleet hyvin läheisiä, siis ilmeisesti jo ennen 2007 vaaleja ja vielä sen jälkeen, kun Kanervasta oli tullut Matti Vanhasen toisen hallituksen ulkoministeri.

12. Jokuhan tässä nyt aivan ilmiselvästi puhuu niin sanotusti muunneltua totuutta. Kanervalla oikeusjutun syytettynä ei ole lain mukaan totuusvelvollisuutta. Mutta voisiko kukaan uskoa, että Ilkka, tämä "läpitte rehellinen miäs", menisi nyt valehtelemaan ja vieläpä oikeudessa! Ei, se ei voi olla mahdollista!

13. Entä sitten Arto Merisalo? Häntä kuullaan oikeudessa ilmeisesti huomenna, joten silloin kuulemme hänen versonsa Kanervan tämän päiväisistä puheista, toivottavasti. Luulen, että nämä kaksi syytettyä olisivat keskustelleet ennen oikeudenkäyntiä sen verran tiiviisti, etteivät heidän kertomuksensa eroa oleellisissa kohdissa toisistaan.

14. Tänään tv-uutisissa Ike Kanerva liikuttui lähes kyyneliin, kun häneltä kysyttiin, miksi hän edelleen pitää yhteyttä Arto Merisaloon. Ilkka sai soperrettua, että hänellä on sellainen elämänfilosofia, ettei hän hylkää ystäväänsä eikä katso sitä, millainen tilanne kulloinkin on päällä - tai jotenkin tuohon suuntaan.

15. Mutta millainen elämänfilosofia on ko. suhteessa sitten Matti Vanhasella? Sanoisiko hän edelleen, Pietarin tavoin, vielä kolmannen kerran: en tunne tuota miestä.

16. Itse asiassa sillä, oliko Arto Merisalolla jonkinlaiset välit Matti Vanhasen, ei kyllä luulisi olevan mitään merkitystä meneillään olevassa oikeusprosessissa. Miksi siis Kanerva otti asian esiin? Vai ottiko asian esille syyttäjä, miksi?

17. Halusiko Ilkka Kanerva tällä tavoin siirtää huomiota pois omasta asiastaan ja suhteestaan Arto Merisaloon? Halusiko hän kenties viestittää, että joo, ne kaikkein suurimat konnat kulkevat vapaana ilman syytteitä?

maanantai 28. kesäkuuta 2010

295. Eduskunnan ei tulisi myöntää eroa Matti Vanhaselle

Vanhasen ero eduskunnasta - pelkkä ilmoitusasia?

1. Ex-pääministeri Matti Vanhanen näyttäisi olevan huippupoliitikoksi melkoisen härski tyyppi. Tämä käsitys on minulle syntynyt hänen toisen hallituksensa aikana - kuten lukijatkin ovat ehkä voineet panna merkille. Mutta Vanhasen ylimielinen härskeily rehellisyysvajeineen (ei muistikuvia juuri mistään vaalirahoitukseen liittyneestä hänelle arveluttavista asioista) ei loppunut hänen eroonsa pääministerin pallilta, vaan jo pari päivää myöhemmin saatiin taas kuulla Vanhasesta kummia: Valtakunnan vaikutusvaltaisimmasta poliitikosta tulee yksi valtakunnan vaikutusvaltaisimmista lobbareista. Vanhanen astuu Perheyritysten liiton toimitusjohtajan tehtäviin ensi syyskuun alussa, kuten olen blogissani 293/24.6. kertonut.

2. Pitäisi toki ymmärtää, että Vanhasen loikka pääministerin pallilta suoraan ja ilman minkäänlaista karenssiaikaa eräällä tavalla vastapuolen leiriin kuuluvan etujärjestön leipiin on politiikan moraalin ja etiikan kannalta sangen arveluttava teko. Kuten Heidi Hautala sanoi (HS 25.6.), Vanhasen pikapäätös siirtyä lobbaustehtäviin osoittaa "piittaamattomuutta eettisistä pelisäännöistä."

3. Kyllä me toki kaikki ymmärrämme, että jatkuva arvostelu on jo monta vuotta ottanut Matti Vanhasta päähän niin kuin sitä kuuluisaa pikku oravaa ja Vanhanen on kurkkuaan myöten täynnä politiikkaa. Tästä huolimatta olisi odottanut pääministeriltä sen verran selkärankaa, että hän olisi pidättäytynyt ryntäämästä suin päin ja luultavasti ilman harkintaa eli vain hetken mielijohteesta vastapuolen leiriin "superlobbaajaksi."

4. Kyse on päätöksenteon riippumattomuudesta ja lobbauksen eettisyydestä, josta Vanhanen ei näytä välittävän tippaakaan. Lobbari on henkilö, joka pyrkii vaikuttaman poliitikkoihin ja muihin päättäjiin (korkeisiin virkamiehiin) edustamansa etujärjestön eli siis oman palkanmaksajansa etujen mukaisesti. Ex-pääministerillä on - hänellä voisi ainakin kuvitella olevan - sellaista tärkeää ja hänen uutta työantajaansa hyödyttävää tietoa, jota muilla toimijoilla ei ole ja joka siis voi vääristää kilpailua antaessaan etulyöntiaseman ex-pääministerin etujärjestölle. Mikään ei estäne - kun kirjoitettuja peli- ja lobbauksen eettiset säännöt puuttuvat - Vanhasta uudessa työssään lobbaamasta, ei vain yleisellä edunvalvontatasolla, vaan myös jonkin tai joidenkin Perheyrittäjien Liiton yksittäisen jäsenyrityksen puolesta.

5. Ex-pääministerillä on suhteita ja verkostoja, joiden avulla hän voi etujärjestön lobbarina pyrkiä vaikuttamaan pääministerikaudellaan valmistelussa olleisiin asioihin. Perheyritysten liitto ajaa perintö- ja lahjaveron poistamista kokonaan yrityksiltä sekä maa- ja metsätilojen sukupolvenvaihdolta. Matti Vanhanen tietää tarkalleen, missä vaiheessa näiden asioiden valmistelu hallituksen piirissä on ja mitä hallitus on suunnitellut po. suhteessa tekevänsä. Samoja asioita tullaan varmuudella käsittelemään vuoden 2011 eduskuntavaalien käytävissä hallitusneuvotteluissa, joissa Vanhasella tule olemaan keskeinen rooli lobbarina. Herättääkö tämä luottamusta poliittisen päätöksenteon riippumattomuuteen ja asianmukaisuuteen?

6. Monissa maissa ministereille ja muille korkeassa asemassa oleville ex-poliitikoille on asetettu joko laissa tai eettisissä säännöstöissä tietty karenssiaika, jonka kuluessa he eivät voi siirtyä etujärjestöjen palvelukseen ja siis lobbaamaan entisiä kollegoitaan hallituksessa tai parlamentissa. Tämä koskee myös esimerkiksi USA:n senaattoreita ja EU:n komissaareja. Useissa maissa pidetään erityistä lobbarirekisteriä ja lobbaukselle on asetettu tiettyjä pelisääntöjä. Suomessa ei ole tässä suhteessa päästy edes alkuun, vaan meillä on sinisilmäisesti luotettu ex-poliitikkojen ja lobbareiden vilpittömyyteen ja korkeaan moraaliin. Ex-pääministerin arveluttava loikka herättänee vihdoin päättäjät ja ainakin ministereille toivottavasti saadaan pikaisesti po. suhteessa asianmukaiset pelisäännöt. Tälle normistolle voitaisiin antaa nimeksi Lex-Vanhanen.

7. Matti Vanhasen temppua puolustettaneen sillä, että häntä ennen mm. Paavo Lipponen ja Suvi-Anne Siimes ovat siirtyneet lobbareiksi. Lipponen on lobannut tai lobbaa edelleen mm. venäläis-saksalaista Nord Streamia ja metsäteollisuuden omistamaa Pohjolan Voimaa ja Siimes puolestaan siirtyi vuonna 2007 Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtajaksi. Mutta Liponen aloitti lobbarina vasta vuonna 2008 eli reilut neljä vuotta pääministerikautensa jälkeen ja Siimeksen ministerikausi päättyi jo vuonna 2003. - Matti Vanhasen loikkaus suoraan poliittisen valan huipulta yksityisen etujärjestön lobbariksi on kyllä Suomessa aivan ainutlaatuinen tapaus.

8. Matti Vanhanen on selittänyt, että hän kyllä "tunnistaa sen herkkyyden, mikä liittyy tilanteeseen, jossa entinen pitkäaikainen pääministeri siirtyy yksityiselle puolelle." katin kontit, sanoisin! Vaikka tunnistaisi, niin mikään ei tietenkään takaa, että Vanhanen toimisi käytännössä "herkkyyden" vaatimalla tavalla. Jos hän olisi todella tunnistanut sanotun herkkyyden, hän ei olisi vaihtanut leiriä heti pääministerin postin jätettyään.

9. Matti Vanhanen herkkyyden tunnistaminen kyllä tiedetään menneiltä vuosilta. Kun Vanhasen johtama Kepu joutui kiipeliin vaalirahoitussotkussa, Vanhanen teki kaikkensa, jotteivät epäilyt vain kohdistuisi häneen. Hän ei osoittanut minkäänlaista poliittista johtajuutta eikä vastuuntuntoa, vaan pyrki kaikin mahdollisin tavoin pimittämään valonarkoja asioita edelleen, mikä johti sotkun laajenemiseen ja pitkittymiseen. Aina kun vaalirahoitussotkut, joihin Vanhasen johtama Kepu oli sotkeutunut kaulaansa myöten, tuli puheeksi esimerkiksi esimerkiksi eduskunnassa, Vanhanen aloitti ja lopetti puolustautumispuheensa sanomalla, että vaalirahoituksessa ei ole mitään laitonta. Hän ei toisin sanoen edes halunnut tunnistaa ongelmaa, ei omassa puolueessaan eikä koko valtakunnassa. Vanhanen piiloutui huonon lain ja sen olemattoman valvonnan - oikeusministeriön olisi tullut huolehtia lain valvonnasta - taakse. "Mitään laitonta ei ole tapahtunut, mutta antaa nyt viranomaisten tutkia." Tämä oli matti Vanhasen vakiovastaus.

10. Kun tuli esiin, että kymmenet kansanedustajat olivat jättäneet haamuyhdistys KMS:ltä samansa vaalituen ilmoittamatta. Matti Vanhanen elvisteli sanomalla, että olisi ottaneet esimerkkiä hänestä ja hänen ilmoituksestaan, jossa Vanhasen KMS:ltä saama tuki oli ilmoitettu. Vanhanen jätti tietenkin kertomatta sen, että tuota KMS:ää ei itse asiassa ollut edes olemassa, sillä se oli vain peiteyhdistys, joka oli perustettu juuri sitä varten, että poliitikoille erilaisilta, jopa hieman hämäräperäisiltä yrityksiltä virranneen vaalirahan alkuperä olisi jäänyt ikuisiksi ajoiksi pimentoon.

11. Jos Matti Vanhanen olisi toiminut todella rehellisesti, hänen olisi tullut selvittää ja ilmoittaa, minkä yritysten ja liikemiesten lahjoittamaa rahaa oli hänelle vuoden 2007 vaaleissa virrannut peiteyhdistys KMS:n kautta. Hän olisi tullut kertoa, että hän oli saanut tule Sukarilta, Kakkkoselta ja Novalta. KMS oli todellisuudessa Matti Vanhasen johtaman Kepun perustama peiteyhdistys. Sen perustivat Kepun tunnetut perunakellarin pojat asianajajaliitosta eroamaan joutuneen advokaatin avustuksella Kepun pääkonttorin peräkammarissa. Nämä perunakellari- tai peräkammarin pojat osallistuivat sitten tukirahojen jakamiseen "luotettaville" Kepun ehdokkaille. Ja kaikki tämä tapahtui Matti Vanhasen johtamassa pääkonttorissa, mutta Vanhanen väittää, ettei hänellä olisi ollut tästä mitään tietoa. Silloiselle tyttöystävälleen Vanhanen kuitenkin vinkkasi samasta KMS-lähteestä 5 000 euron avustuksen!

12. Tämä siitä Matti Vanhasen tilanneherkkyydestä! Kuka siihen mahtaa uskoa nyt, kun Matti alkaa toimia lobbarina? Matti katsoo, että hän tekee oikein, jos vain ei lain kirjainta rikota. Lain hengestä ja moraalista viis. Kunhan lakia ei rikota - tässä suhteessahan Matilla on ex-pääministerinä vahva syytesuoja ja oikeuskanslerin vankka tulkinta aina takanaan - voi pääministeri tehdä muista välittämättä mitä tahansa. Sehän kuuluu hänen yksityisyyteensä piiriin ja yksityiselämä on loukkaamaton, tietäkää nyt vihdoin tämä! Kyllä kai nyt vapaassa maassa ex-pääministerikin voi valita vapaasti oman työpaikkansa, sehän on hänen yksityisasiansa!

13. Matin superlobbarin homma on päätoiminen. Vanhanen tulee siis ilmeisesti pyytämään eroa eduskunnan jäsenyydestä syyskuun alusta lukien. Kaikki johtavat poliitikot Sauli Niinistöstä lähtien ovat jo näyttäneet Vanhaselle tässä suhteessa vihreä valoa. Niinistö, joka on mieluusti ottanut puhemiehenä jonkinlaisen unilukkarin roolin, selitti tv:ssä hurskaan näköisenä, että tässä tapauksessa eron myöntäminen ei ole mitenkään ongelmallinen.

14. Miksiköhän omat ajatukseni kulkevat tärkeissä kysymyksissä aika usein eri suuntaan valtakunnan johtavien poliitikkojen, korkeimpien tuomareiden ym. eliitin ja valtaapitävienn kanssa? Näin tässäkin tapauksessa. Minusta eduskunnan pitäisi näpäyttää Matti Vanhasta ja evätä hänen pyytämänsä ero. Ai miksikö? No tietenkin sillä perusteella, että on täysin sietämätöntä, että ex-pääministeri ei näytä itse ymmärtävän tilannetta eikä piittaavan tuon taivaallista politiikan moraalin normeista ja pelisäännöistä, olkoonkin ettei noita sääntöjä ole mihinkään kirjoitettu. Eduskunnalla olisi taas kerran tilaisuus näyttää poliittista johtajuutta ja sanoa, että stop: ei käy eikä ole sopivaa, että ex-pääministeri siirtyy ilman minkäänlaista karenssiaika etujärjestön palvelukseen lobbaamaan entisiä ministeri- ja kansanedustajakollegoitaan sekä valtioneuvoton huippuvirkamiehiä lainsäädännön valmistelussa ja seuraavissa hallitusneuvotteluissa. Jokin roti pitäisi sentään olla tässäkin suhteessa.

15. Niin pitäisi, mutta veikkaanpa, että harvassa ovat eduskunnassa ne kansanedustajat, jotka eivät puolla eron myöntämistä kollega Matti Vanhaselle.

16. Vanhanen kertoilee nyt lehdissä, että että hän tuntee lobbauksen rajat ja että hän on entisenä pääministerinä herkkä näissä asioissa. Vanhasen mukaan häntä ei edes saisi kutsua lobbariksi, vaan edunvalvojaksi, koska liiton säännöissä liiton sanotaan harjoittavan edunvalvontaa! Voi, voi miten "herkkää." Minusta Vanhanen on ex-poliitikkonakin härski kaveri, joka uuden työnantajansa etuja ajaessaan ja ex-kollegojaan lobatessaan tekee mitä vain todistaakseen tehokkuutensa.

perjantai 16. huhtikuuta 2010

250. Mattihan se sopan keitti!


1. Kirjoitin noin viikko sitten otsikolla "Laulu KMS-hallitusperheestä." Toimi Kankaanniemi on US-blogissan keksinyt nykyhallitukselle kuvaavan nimen: Merisalon I hallitus. Kun hallituksen vetäjä eli pääministeri vaihtuu kesäkuussa, voidaan näin uudistuvaa pätkäministeriötä kutsua Kankaanniemen esittämin tavoin Merisalon II -hallitukseksi. Siinäkin KMS-perheellä on enemmistö.

2. Mutta kenestä nimellisesti uusi pääministeri? Eilen ehdokkaat (Kiviniemi, Kaunisto, Pekkarinen ja Väyrynen) keskustelivat A-talkissa. Vaikutti aika vaisulta ja värittömältä. Puolet ajasta kului ihmeteltäessä, mitä pitäisi tehdä puoluesihteerille jatulisiko puoluesihteeriä ylipäätään vaihtaa Lahdessa. Huomasi, että ministerit Kiviniemi, Pekkarinen ja Väyrynen ovat sidoksissa Jarmo Korhoseen, sillä kukaan heistä ei uskaltanut vaatia Korhosen eroa tai edes puoluesihteerin vaihtamista. Millä konstilla se Jarmo Korhonen oikein pitää keskustan ministereitä pihdeissään?

3. Pekkarisen valintaa pätkäministeriksi puoltaa se, että hän on jo valmiiksi "pätkä." Puupää saa mennä, valitaan Pätkä tilalle! Puupään tilalle Pätkä! Tässäkö keskustan uudet vaalisloganit? Pekkarisesta on ehditty käyttää monia mairittelevia luonnehdintoja, kuten esimerkiksi "Suuri Sillanrakentaja", "Keski-Suomen superi" tai "Keskustan tehosekoitin." Kukaan ei ole kai vielä keksinyt kutsua Mauria nimellä "Politiikan Marakatti."

4. Mutta kenestä uusi sosiaali- ja terveysministeri poliittisella virkanimityksellä kepulle ikuisesti kiertopalkinnon eli palkinto- ja eläkeviran KELA:sta pokkaavan Liisa Hyssälän (61) tilalle? Jotta KMS-vahvuus säilyisi, tulisi uuden ministerin olla KMS:n listoilta eduskuntaan valittu. Marja Tiuran olisi sittenkin kannattanut kolmisen vuotta sitten loikata kokoomuksesta keskustaan, nyt hän olisi vahvoilla ja hänellä olisi satavarmasti Matti Vanhasen tuki uudeksi sosiaaliministeriksi. - Onhan Tiura tunnetusti sosiaalinen.

5. Itse veikkaan, että Hyssälän ministeripostin perii, kukas muu kuin Timo Kalli. Hän sai viime vaaleissa KMS-rahaa 10 000 euroa, kuuluu siis tässä suhteessa samaan kategoriaan kuin Sauli Niinistökin. Kalli on jämpti mies, ex-nyrkkeilijä, joka hoitaisi homman maalaisjärjellä siinä missä hammaslääkäri Hyssäläkin. Ai, millä lihaksilla? No, kun Timo Kallin vaimo on ihan oikea lääkäri. Timo Kallin heikkoutena on pidetty huonoa tai jopa olematonta kielitaitoa. Minusta olematon kielitaito on toki parempi meriitti kuin välttävä eli käytännössä heikko kielitaito, sillä kun ei puhu kerta kaikkiaan mitään kieliä, ei voi munata kielitaidolla. Brysselissä Kalli joutuisi käymään vuoden aikana virkamatkalla ehkä kerran tai pari, mutta kyllä se sieltä kielitaidottomanakin osaisi aina takaisin kotia tulla.

6. Tärkein Kallin ministeriksi valintaa puoltava peruste on kuitenkin rehellisyys. Kun hallituksesta nyt poistuu "Taata" Seppo Kääriäisen vakuuttelujen mukaan keskustan rehellisimmäksi mieheksi tiedetty Matti Vanhanen, niin täytyyhän Matin sijaan saada myös tässä suhteessa mitat täyttävä seuraaja. Hallitukseen ei saa syntyä rehellisyystyhjiötä.

7. Matin muisti alkaa pikku hiljaa pätkittäin palautua. Eilen hän jo tunnusti - kahden vuoden tuumaamisen jälkeen - että kyllä se oli hän, joka "välitti" Novan Tapani Yli-Saunamäelle pyynnön vaalituen myöntämiselle myös yhdelle vihreälle ehdokkaalle eli Matin omalle lemmitylle Merikukalle. Merikukka sai viisi donaansa, jotka tulivat, kuten kuvaan kuuluu, hänelle täydellisenä yllätyksenä. Ei tässä mitään, Matti halusi tietenkin vain yllättää heilansa, ja siitähän se seurustelu lähtikin sitten kehittymään aina vessapaperin heittelyn tasolle asti.

8. Kun on jo myöhä, niin tähän loppuun sopinee pieni iltahyräily:

-Pitkä mies,
näen sinun nauravan
päätäs taakse nakkaavan
virka-autosta näin nousevan
kättäs porukoille heilauttavan

Pitkä mies,
lapun annoit Tapsalle
rahaa pyysit naiselle
hänet tahdoit yllättää
olla hälle tärkein päällä maan

Pitkä mies,
milloin kasvat suureksi
milloin muistat metkusi
sitä tiedä vielä en
jääköön kaikki haltuus sun

Pitkä mies,
sinun näen katoavan
S-markettiin nyt hoippuvan
maitotiskillä taas huutavan
Valiosta paasaavan

Pitkä mies,
näen päivän koittavan
Maurin työtäs jatkavan
Artsin ja Kyöstin muistavan
Susaninkin nauravan

Pieni mies





sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

247. Pääministeri Vanhasen "roskapuhe" sivuutti pääasian

Toimittajien helpot kysymykset hymyilyttivät pääministeri Matti Vanhasta tänään

1. Hyvissä ajoin eli jo viime joulukuussa erostaan ilmoittanut pääministeri Matti Vanhanen jatkoi tänään Radio Suomessa Pääministerin haastattelutuntien pitämistä. Ohjelma on suora lähetys, joka lähetetään myös talvisin Kesärannan lasitetulta terassilta. Lämpöä näkyi piisanneen, sillä lehtikuvissa Vanhanen istui pöydän päässä lyhythihainen paita yllään. TV:n uutispätkässä nähdyt pääministerin valkoiset käsivarret paljastivat, että Matti ei ole ehtinyt tänä talvena juuri lämpimissä maissa lomailla.

1a. Kansanedustaja Kimmo Kiljunen sen sijaan tuntuu ottavan rennommin, kuten olemme voineet iltapäivälehdistä lukea: Parin viikon kokousmatka ja siihen sopivasti liitetty loma Thaimaassa ja sen naapurivaltioissa julkisuudessa väitetyllä tavalla eduskunnan piikkiin uuden hemaisevan näköisen tyttöystävän kanssa! No, kohta Mattikin pääsee rivikansanedustajaksi ja ehtii sitten lomailla maailmalla.

2. Pääministerin haastattelutunnit ovat lähinnä harmaansävyistä jupinaa talouslamasta yms. asioista. Joskus jokin lautakasa-asia nousee näissäkin yhteyksissä pääasiaksi ja lehtien etusivuille. Tämänpäiväisen haastattelutunnin ehdottomaksi ykkösasiaksi nousi pääministerin äksyntuntuinen ja hieman ylimieliseltä vaikuttanut toteamus, jonka mukaan "puheet ministerien ostamisesta ovat täyttä roskaa." Mikään muu haastattelutunnilla esiin tullut asia ei sitten ylittänytkään uutiskynnystä!

3. Vanhanen piti selvänä, että yritysten antamat vaalirahat eivät vaikuta ministerivalintoihin. Hän kiisti epäilyt, että KMS-yhdistys olisi vuoden 2007 vaaleissa vaikuttanut hallituksen kokoonpanoon. Vanhasen II-hallituksessa istuu tosin 11 ministeriä, jotka ovat saaneet KMS:ltä vaalitukea, heihin kuuluu myös pääministeri Matti Vanhanen itse.

4. Pääministeri tokaisi, että toimittajien ja tutkijoiden keskuudessa käyty keskustelu ministereiden ostamisesta on "täyttä roskaa." Vanhasen mukaan keskustan ministerit ovat tulleet ministereiksi "aivan omilla ansioillaan ja poliittisella kokemuksellaan." Vanhanen: "Ei yhdenkään keskustaministerin kohdalla ole tapahtunut lobbausta. Minusta jo tällainen epäily on mautonta, edes kysymyksen muodossa." Vanhasen mukaan hän ei ole "keskustan puitteissa kertaakaan törmännyt sellaiseen tilanteeseen, että vaikutusyrityksiä olisi tullut niiltä, jotka ovat antaneet vaalitukea." Vanhanen kiisti väitteet, että keskusta olisi houkutellut Tiuraa puolueen jäseneksi. Vanhasen mukaan Tiura ei olisi saanut (keskustassa) kuin rivikansanedustajan takarivin paikan.

5. Näin siis hieman tulistuneen tuntuisesti pääministeri Vanhanen. En kuunnellut tuota pääministerin haastattelutuntia, vaan olen kuullut siitä vain tv-uutisista ja lukenut lehtien verkkosivuilta. Ihmettelen, että kukahan paikalla olleista toimittajista on esittänyt Vanhaselle kysymyksen ministerien ostamisesta vaalirahalla. Kysymys on lähinnä absurdi ja joka tapauksessa väärin asetettu, sillä eihän tällaista - ministeripaikka voidaan ostaa vaaliavustuksilla - ole vakavasti kai edes epäilty!

6. Olisiko pääministeri Vanhaselle eilen heitetty kysymys tullut joltakulta "keskustaa lähellä olevaa tiedotusvälinettä" edustavalta toimittajalta? En tiedä, mutta vaikuttaa vähän siltä, että kysymyksen esittämisestä tuossa muodossa voisi olla jopa sovittu etukäteen, jotta pääministeri voisi läväyttää täyttä roskaa -sanomansa koko arvovallallaan eetteriin.

7. Se mitä julkisuudessa on puhuttu Nova Groupin ja eräiden tunnettujen liikemiesten omistamien yritysten peiteyhdistys KMS:n kautta kansanedustajille, joista siis 11 valittiin ministeriksi, antamista vaaliavustuksista tai -lahjoituksista ja niiden vaikutuksesta, ei ole koskenut ministeripaikan ostamista. Vaalilahjoittajat ovat varmaan itsekin hyvin tienneet, miten esimerkiksi keskusta valitsee omat ministerinsä hallitukseen. Ministeripaikat jaetaan hallituspuolueiden eduskuntapaikkojen mukaisessa suhteissa eikä esimerkiksi keskusta valinnut kansanedustajia ministeriposteille yksinomaan edustajien saaman äänimäärän perusteella.

8. Novan ja edellä mainittujen liikemiesten päätavoitteena ei siis liene ollut "omien ministerien ostaminen" tai omien ehdokkaiden saaminen ylipäätään ministereiksi. (Epätoivoinen tapaus-Tiura saattoi olla asia erikseen, sillä kaksoisagentti Arto Merisalon toimista ja puheista ei ota Erkkikään selvää.) Miksi sitten Nova ja liikemiehet antoivat runsaskätisesti vaalirahaa juuri Matti Vanhaselle ja hänen johtamansa puolueen kärkinimille, kuten esimerkiksi Pekkariselle, Lehtomäelle ja Väyryselle? Vaikka muuta on väitetty, niin olen varma siitä, että Nova ja liikemiehet halusivat yhdessä kepun toimitsijoiden (Jarmo Korhonen, Kontiola ja kumppanit) kanssa valvoa, että heidän antamansa tukensa ohjautuu korvamerkittynä KMS:n kautta juuri keskustan kokeneelle kaartille ja suurimmat lahjoitukset tietyille avainpoliitikoille.

9. Miksi vaaliavustukset suunnattiin 90-prosenttisesti sellaisille tunnetuille ja kokeneille kansanedustajille ja entisille ministereille, jotka olisivat tulleet valituiksi vaaleissa eduskuntaan aivan hyvin ilman Novan ja kyseisten liikemiesten vaaliavustuksiakin? Miksi Nova ja liikemiehet eivät jakaneet vaalitukea - muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta (nämä saivat vain murusia siitä mitä esimerkiksi Lehtomäki ja Vanhanen) - nuorille ja kokemattomille ehdokkaille, jotka olisivat nimenomaan olleet rahallisen tuen tarpeessa?

10. Tämä on minusta oleellinen kysymys, joka usein unohtuu tai tarkoituksellisesti halutaan sivuuttaa. Vastaus on yksinkertainen: eihän näistä kokemattomista eli joko kokonaan uusista tai entuudestaan vasta yhden kauden eduskunnasta jo istuneista ehdokkaista olisi kuitenkaan tullut ministereitä! Keskustan ministeriryhmän kokemattomin kansanedustaja on Paula Lehtomäki, mutta hänkin istuu nyt jo kolmatta kauttaan eduskunnassa, myös Anu Vehviläisellä on kolmas kausi menossa, Mari Kiviniemellä jo neljäs, muilla keskustan ministereillä on pidempi kokemus kansanedustajana.

10a. Vaalirahaa haluttiin tarkoituksellisesti ohjata kokeneille ja ministeriaineista oleville poliitikoille, ei kokemattomille tai edustajille, jotka eivät olisi muutoin tulleet kysymykseen ministeripaikkoja jaettaessa. - Toisin kuin blogissani 242 mainitsin, KMS:n kautta tuli vaalitukea myös Timo Kallille. Puutteellisen kielitaidon takia kokeneella Kallilla ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta nousta ministeriksi.

11. Nova ja liikemiehet yrityksineen eivät kuitenkaan "ostaneet" tiettyjä poliitikkoja ministerinpaikoille. Se, mitä vaalirahoittajat niin keskustalta kuin varmaan muiltakin puolueilta ja niiden kansanedustajilta ja ministereiltä halusivat viime vaaleissa ja haluavat kaikissa vaaleissa jatkossakin, on poliittinen vaikutusvalta ja vaikutusvaltaisen tuen hankkiminen (ostaminen). Novan samoin kuin muiden yritysten ja niiden omistajien tarkoituksena oli vaaliavustusten turvin vaikuttaa siihen, että hallitus, jossa istuisi kokeneita ministereitä, joiden vaalikampanjaa kyseiset yritykset olivat avustaneet, samoin kuin ministereiden johtamat ministeriöt, tekisivät mainittuja yrityksiä ja niiden omistajia joko suoraan tai välillisesti hyödyttäviä päätöksiä muun muassa erilaisten investointitukien ja hankkeiden käynnistämisten, kaavoituksen yms. "kivojen" asioiden muodossa.

12. Kyllä kaikki nytkin ministereinä istuvat 11 "KMS-ministeriä" aivan hyvin tiesivät, mistä ja keiltä KMS:n kautta heille lahjoitetut vaalituet olivat tulleet. Muuta on esimerkiksi pääministeri Matti Vanhasen tavoin turha väittää. Ihmiset eivät toki ole niin tyhmiä, että uskoisivat kokeneiden poliitikkojen väitteitä, etteivät he muka olisi tienneet. Sitä pahempi, jolleivät tienneet: olennaista on, että heidän olisi tullut tietää ja ottaa selvää!

13. Esimerkiksi Novan, Merisalon, Kakkosen ja Sukarin kokeneille poliitikoille antamien lahjoitusten viesti oli selkeä: Muista minua kun tulet valtakuntaasi, siis ministeriksi hallitukseen! Ei ole ilmaisia lounaita, ei siis myöskään ilmaista vaalirahaa. Rahalla on ollut tarkoitus ostaa, ei ministerin paikkoja, kuten Matti Vanhanen sanoo, vaan poliittista valtaa, so. vaikutusvaltaista tukea erilaisille vaalilahjoittajien omille hankkeille.

14. Rahalla oli tarkoitus tukea vaaleissa, hallitusneuvotteluissa ja hallituksen toiminnan alettua harjoitettua lobbausta. Kyse oli kansankielellä sanottuna voitelurahasta tai maasutuksesta ja tällaisten "tippien" antamista oli kenties tarkoitus jatkaa myös vaalikauden aikana "tavataan vaalien välilläkin" -periaate), niin myös seuraavissa vaaleissa, jos hallitukselta ja ministeriöiltä olisi todella alkanut tulla lahjoittajille edullisia päätöksiä ja tulkintoja.

15. Pääministeri Vanhanen syyllistyi tänään minusta poliitikoille tyypillisen ohipuhumiseen ja kärjistämiseen, johon hänelle tarjoutui oivallinen mahdollisuus Radio Suomessa lähetyksessä kenties tutun toimittajan esittämän heppoisen kysymyksen muodossa. Haastattelussa pääasia sivuutettiin kyseisen asian osalta tyystin.

16. Näyttöä keskustan puoluesihteerin, puolueen muiden toimitsijoiden samoin kuin pääministerinkin oudosta suhmuroinnista Novan miesten kanssa on olemassa. On myös pantu merkille, miten pääministeri on kömpelösti yrittänyt väistellä ja venkoilla vastatessaan hänellä Nova-miesten kanssa olleita tapaamisia koskeviin kysymyksiin aina eduskunnan täysistuntoa myöten. Useiden ministereiden ja kansanedustajien oikeusministereille antamissa vaalirahoitusilmoituksissa jätettiin alun perin kylmästi ilmoittamatta KMS:n kautta saadut vaalituet, vaikka, kuten usein esitetty vakuuttelu pääministerin ja muiden ministereiden suusta kuuluu: "Vaalirahoituksessa ja -avustuksissa ei ole mitään laitonta tai häpeällistä". Minua oikein hätkähdytti kiire ja into. jolla pääministeri Vanhanen ilmoittautui julkisuudessa Toivo Sukarin Vihdin Ideapark-hankkeen kannattajaksi heti sen jälkeen, kun asuntoministeri Vapaavuori oli todennut, että laki estää hanketta koskevan kaavamuutoksen.

17. Näyttöä on myös siitä, miten vaaliavustukset ovat vaikuttaneet toivotulla tavalla. Sinänsä aivan laillisista lakiuudistuksista voidaan mainita vaikkapa perheyritysten sukupolvenvaihdosten verotuksen tuntuva keventäminen ja työnantajien kela-maksun poistaminen. Muistissa on kuitenkin myös tapa, jolla Novan johto vielä vuosi pari sitten elvisteli saaneensa edullisempia laintulkintoja hankkeilleen. Rakentamisessa tällaisten "laintulkintojen" ja päätösten vaikutukset tarkoittavat usein riihikuivaa rahaa. Muistetaan myös, miten ministeri Pekkarinen sai vaalitukea sohvatehtaalta, jonka tehdashankkeelle ministeri oli vähän aiemmin myöntänyt lähes miljoonan euron suuruisen investointiavustuksen. Kuvaan tietenkin kuului, että ministeri "unohti" ilmoittaa ja yksilöidä sanotun vaalituen alkuperäisessä vaalirahoitusilmoituksessaan; vaalituki muistui ikään kuin sattumalta ministerin mieleen vasta vuotta myöhemmin, kun "vaalirahoitussotku" oli tullut päivänvaloon. Oikeuskanslerin pikapäätöksellä Pekkarinen vapautui lahjusrikkomusta koskevasta epäilyistään, myös omistaan (!); "edullista laintulkintaa" kai tämäkin.

18. Kaikkein näkyvin esimerkki - toistaiseksi - vaalitukien vaikutuksista on Novan vaalirahan voimin synnytetty Rovaniemen moottorikelkkatehdashanke, jota tutkitaan edelleen. Tapausta selvitelleet Esko Riepula ja Petri Koikkalainen ovat kirjoittaneet hankkeeseen liittyen kirjan "Näin valta ostetaan. Lyhyt oppimäärä poliittisesta korruptiosta Suomessa 2006-2009." Kirjoittajien mukaan vaalirahakohussa ei ole todellisuudessa ollut kyse mistään "sotkusta", vaan tietoisesta poliittisen vallan ostamisesta ja liikemiesten ja poliittisten toimijoiden yhdessä rakentamasta korruptiojärjestelmästä ja pysyväksi tarkoitetusta "rahantekokoneesta."

19. Riepulan ja Koikkalaisen mukaan Nova Group oli yritys, jonka liiketoiminta oli riippuvaista yhteiskuntasuhteista ja rakennettavia kiinteistöjä koskevista poliittisista päätöksistä. Vaalitukea saaneet poliitikot ja heidän lähipiirinsä puolestaan tekivät päätöksiä, jotka vaikuttivat suoraan Novan liiketoimintaan. Ryhdyttiin myös toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena oli rahoituslähteen ja kytkentöjen hävittäminen. Kirjan kirjoittajat ovat julkisuudessa kehottaneet pääministeri Vanhasta eroamaan, koska Vanhanen on antanut vaalirahakohun aikana ristiriitaisia lausuntoja muun muassa Kesärannassa pidetyistä tapaamisista Novan johdon kanssa.

20. No, nythän pääministeri Matti Vanhanen on eroamassa ja KRP tutkii epäiltyä kelkkatehtaan kaavoitukseen liittyvää virkarikosta. Asiat etenevät verkkaiseen tahtiin, mutta etenevät kuitenkin.

21. Oikeuden myllyt jauhavat hitaasti, sanotaan. Joskus tuntuu, että aivan liian hitaasti. Pitäisi muistaa, ettei mylly pyöri itsestään, vaan tarvitsee pyörittäjiä, mylläreitä. Torkahtelevatko oikeuslaitosmyllärimme ja päästävät oikeuden myllyt pysähtymään? Isoäitien käännytysasiassa itse päämylläri kehotti apumylläreitä suorastaan pysäyttämään myllyt eli viivästyttämään päätöksen täytäntöönpanoa.

perjantai 9. huhtikuuta 2010

245. Niinistön ja Vanhasen konseptit sekosivat eduskunnan kyselytunnilla

Tiedotusvälineiden välittämä kuva eduskunnan toiminnasta jää usein pinnalliseksi

1. Eduskunnan kyselytunnit torstaisin tarjoavat tv-katsojille monenlaista nähtävää ja kuultavaa, usein myös erilaisen tilannekomiikan muodossa. Kansanedustajat yrittävät olla torstaisin klo 16 paikalla, kun katsojille näytetään hallituksen ja eduskunnan rivistöjä. Useimmiten kamerat seuraavat lähinnä vain vasemmiston rivejä, äärimmäisenä oikealla olevia kansanedustajien rivistöjä näytetään tuskin lainkaan. Hallituksen aitoonkin on tunkua; Paavo Väyrynen saapuu aina takuu varmasti omalle paikalleen eturivissä, vaikka hän saakin säännönmukaisesti istua paikallaan tuppisuuna ja puhumattomana, kun kukaan ei kiusallakaan tunnu haluavan kysyä Paavolta koskaan yhtään mitään.

2. Kananedustajien kysymykset ovat usein melko unettava paperista lukemista, ne voivat koskea myös aivan paikallisia asioita, sinänsä toki tärkeitä nekin. Myös kysymyksiin annetut ministereiden vastaukset tuntuvat yleensä usein tyhjänpäiväisiltä. Suomalaiskansalliseen tapaan vastauksissa sivuutetaan usein koko kysymys ja puhutaan asian vierestä tai sitten asianomainen ministeri vain toteaa, että asia on kyllä hoidossa eli sitä selvitetään ministeriössä parhaillaan. Siinä kaikki.

3. Puhemies vahtii kelloa tarkasti ja huutelee lähes jokaisen kysymyksen ja vastauksen kohdalla, että "minuutti on kulunut." Ajanotto tuntuu olevan puhemiehen tärkein tehtävä istunnossa.

4. Pari viikkoa sitten edustajat olivat kyselytunnilla tohkeissaan Heinolan reumaparantolan odotettavissa olevan konkurssin ja sairaalan toiminnan lopettamisen vuoksi. Ministeri Paula Risikko, jota minulle täysin tuntemattomasta syystä pidetään hallituksen parhaimmistoon kuuluvana ministerinä, joutui suoranaiseen kysymysten tulvaan. Ministeri oli selvästi pulassa, mutta hän yritti vakuuttaa vakuuttamista päästyään, että hän, hänen ministeriönsä ja hallitus tekevät kyllä parhaansa, että sairaala voisi jatkaa toimintaansa. Kaikki paikalliset kyvyt noin 200 kilometrin etäisyydeltä Heinolasta käyttivät useita puheenvuoroja, joissa ministeriä vannotettiin pitämään sanansa. Kuinkas sitten kävikään? Tuli seuraava maanantai ja sairaalaa ylläpitävä säätiö toteutti aikeensa ja jätti konkurssihakemuksensa, koska toiminnan pyörittämiseen ei ollut kerta kaikkiaan enää varoja. Tämän jälkeen yksikään kansaedustaja ei ole minun nähdäkseni enää esiintynyt asiassa pontevasti. Ministeri Risikko on tietenkin unohtanut täysin lupauksensa yrittää pitää Heinolan sairaalaa pystyssä. Mutta tulihan puhuttua tv-kameroiden loisteessa ja kansan katsellessa! Se on tietenkin tärkeintä kyselytunnilla.

5. Eilen torstaina 8.4. kyselytunnilla sattui mieleen jäänyt erikoinen episodi, kun edustaja Pentti Oinonen (ps) kysyi pääministeriltä asiaa, joka on varustettu eduskunnan pöytäkirjassa "N:o 51) Ministereiden elinkeinoelämältä saamat vaalituet." Pääministeri vastasi, minkä jälkeen Oinonen esitti tavanmukaisen lisäkysymyksen.

6. Oinosen kysymykset ja niihin annetut pääministerin vastaukset on kirjattu kyselytunnin pöytäkirjaan näin

Oinonen tankkasi kysymyksensä tuttuun tyyliinsä tiukasti paperista lukien. Oinosen kysymys oli toki provokatorinen, mutta ei sellaisten kysymysten esittäminen ole kiellettyä eikä mitenkään harvinaista kyselytunnilla, päin vastoin.

7. Jostakin syystä tv-kuva pysytteli Oinosen kysymysten ja Vanhasen vastausten aikana suurimmaksi osaksi Oinosen selän takana, joten Vanhasen reaktioita ei näytetty hänen vastatessaan epätavallisen lyhyesti kysymyksiin. Tässä tapauksessa puhemiehen ei totisesti tarvinnut turvautua "minuutti on kulunut" -huutoonsa. Pääministerin ääni oli selvästi kiukkuisen, sanoisin suorastaan vihaisen ja loukkaantunen tuntuinen. Olipas Vanhaselta ynseä suhtautuminen Oinosen kysymyksiin, tuumasin itse.

8. Vanhasen vastaus Oinosen lisäkysymykseen tuntuu minusta malttinsa hieman menettäneen miehen mokeltamiselta. Vanhasen konseptit tuntuivat seonneen aika pahasti. Jos oikein ymmärrän, niin pääministeri tahtoi sanoa, että vastaus Oinosen kysymyksiin näkyisi hallitusaitoissa istuneiden ministereiden naamoista! Vanhanen piti tällä tavalla todistettuna, että jos joku on yrittänyt vaikuttaa ministereihin, niin hän ei ole siinä onnistunut, sillä ministerithän istuivat aitiossaan siisteissä arkipuvuissaan siivosti, ah niin laupiaan ja viattoman näköisinä kuin pyhäkoululapset ikään!

9. Olisin kyllä odottanut Vanhaselta parempaa suoriutumista, vaikka selvää on, että häntä otti niin sanotusti "kupoliin" julmetusti Oinosen provokatorinen kysymys. Silti pääministeriltä olisi odottanut sävyisempää puhetapaa. Oinonenhan kysyi todella tärkeää asiaa, joka puhuttaa, ei vain perussuomalaisia, vaan laajoja kansalaispiirejä koko maassa. Vanhanen tai ainakin hänen johtamansa puolueensa on itse asiassa yksi pääosallisista jo pari vuotta velloneessa vaalirahasotkussa, jos näin saa sanoa. Vanhasen omia ja hänen johtamansa puolueen toimitsijoiden edesottamuksia tutkitaan tiettävästi monessa eri viranomaisessa parhaillaan. Onko Vanhasella tässä tilanteessa todella varaa niin ynseän ylimieliseen käyttäytymiseen, jota hänen äänensävynsä ja elekielensä tv:n katselijoille eilen ilmaisivat?

10. Mutta ei tässä vielä kaikki, sillä yllättäen myös puhemiehenä istunnossa toimineen Sauli Niinistön konseptit tuntuivat sekoavan Oinosen kysymysten johdosta pahemman kerran. Niinistö lopetti keskustelun asiasta lyhyeen eikä sallinut enää muita puheenvuoroja asian tiimoilta. Näin siitä huolimatta, että Oinosen vieressä istunut Pertti "Veltto" Virtanen (ps) pyysi selvästi puheenvuoroa esittääkseen oman kysymyksensä: hän nousi seisomaan ja viittoili puhemiehen korokkeelle päin pitkillä käsillään. Se, ettei Niinistö myöntänyt Virtaselle puheenvuoroa, ei toki ollut mikään yllätys. Onkohan Virtanen saanut Niinistöltä eduskunnan täysistunnoissa koskaan oikein muuta huomiota kuin huomautuksia pukeutumisensa tai käyttäytymisensä takia?

11. Täysistunnon pöytäkirjasta on jätetty Niinistön kannalta armeliaasti pois, mitä tapahtui sen jälkeen, kun Vanhanen oli vastannut Oinosen lisäkysymykseen. Niinistö paukautti nuijalla pöytään asian loppuun käsittelyn merkiksi, mutta juuri tässä kohdin hänen konseptinsa sekosivat. Lähes samaan hengenvetoon, peläten ehkä, että P. Virtanen ehtii nousta kunnolla pystyyn vaatimaan puheenvuoroa, Niinistö sanoi: "Seuraava kysymys, edustaja Timo V.Korhonen"!

12. Salissa syntyi pienoinen kohahdus, sillä Timo Korhonen kyllä nousi Niinistön kehotuksen kuultuaan seisomaan, muttei esittänyt minkäänlaista kysymystä, vaan seisoi hieman onnettoman näköisenä : Korhosella ei ollut mitään kysyttävää, eihän hän ollut edes pyytänyt puheenvuoroa! Asia selvisi nopeasti myös Niinistölle. Timo. V. Korhonen (kesk) ei ollut pyytänyt puheenvuoroa, sillä hän oli jo paria asiaa aiemmin esittänyt opetusministeri Virkkuselle kysymyksen, joka koski Oulun yliopiston Kajaanissa sijaitsevan luokanopetusosaston osaston lakkauttamista. Tv-ruudussa nähtiin välähdys täysin hölmistyneestä Timo.V. Korhosesta, joka kuitenkin kohta säikähdyksestä toinnuttuaan alkoi hymyillä leveästi.

13. No, sattuuhan näitä kömmähdyksiä toki paremmissakin perheissä, miksei siis eduskunnassakin! Mutta miksi puhemiehenä rutinoidun Sauli Niinistön konseptit mahtoivat seota tällä tavalla juuri Oinosen kysymysten kohdalla? Selvää toki on, että Niinistö halusi lopettaa keskustelun asiasta heti, kun Vanhanen oli vastannut ynseällä tavalla Oinosen lisäkysymykseen. Vanhasen tavoin myös Niinistöä otti päähän Oinosen esittämä kysymys lisäkysymyksineen. Mutta miksi?

14. Olisikohan syynä ollut se, että myös Sauli Niinistö, muodollisesti toki hänen vaaliorganisaationsa, sai viime eduskuntavaalien alla KMS:n kautta peittelytarkoituksessa syydettyä vaalirahaa, joka oli peräisin niiltä samoilta liikemiehiltä, jotka Oinonen mainitsi pääministerille esittämässään kysymyksessä? Oliko Niinistö KMS:n kautta saama "potti" 10. 000 vai 5 000 euroa, muistaakseni 10 000 euroa; femman heittäminen "melkein presidentti Niinistölle" olisi tietenkin ollut paha kauneusvirhe. Jos ja kun näin on, ei ole mikään ihme, että Niinistö halusi päättää keskustelun Oinosen esille ottamasta teemasta mahdollisimman lyhyeen.

15. Muistanemme vielä hyvin, miten heti vuoden 2007 vaalien jälkeen vaalivoittajapuolueen (siis KMS:n) yksi nokkamiehistä eli Kyösti Kakkonen haluttiin palkita vaalilahjoituksia KMS:n kautta saaneiden poliitikkojen toimesta hakemuksella, jolla Kakkoselle tavoiteltiin vuorineuvoksen arvonimeä. Aikomus vaikutti jokseenkin härskiltä, suorastaan hieman suuruuden hullulta, sillä vuorineuvoksen arvohan on ollut tapana myöntää ainoastaan teollisuuden piirissä kunnostautuneille yritysjohtajille. Kakkosen saavutuksia elinkeinoelämän saralla ei ole toki syytä väheksyä, mutta kauppaneuvoksen arvonimi olisi ollut hänelle sopiva titteli, ei vuorineuvoksen. Mutta kun oltiin niin vaalivoittajia, niin vaalivoittajia, niin suhteellisuuden taju pääsi unohtumaan.

16. Kenen nimi mahtoikaan esiintyä ensimmäisenä allekirjoittajana paperissa, jolla Kyösti Kakkoselle haettiin tasavallan presidentiltä vuorineuvoksen titteliä? Ellen aivan väärin muista, niin ensimmäisenä paperissa komeili eduskunnan puhemiehen Sauli Niinistön nimi. Toisena tai ainakin kolmantena oli Ilkka Kanervan nimi; Niinistö ja Kanerva olivat siis kerrankin yhtä mieltä tietystä asiasta! Joka tapauksessa Niinistö oli arvonimen hakijoiden arvovaltaisessa joukossa. Minusta asia ei juuri mairittele hakemuksen allekirjoittaneita, vaan osoittaa heissä pikemminkin tietynlaista arvostelukyvyttömyyttä. Kun kyseinen arvonimiasia paljastui vaalirahoitussotkun puhjettua myös suurelle yleisölle, hakemus vedettiin vähin äänin pois.

17. Niin tai näin, joka tapauksessa puhemiehen ja pääministerin kannattaisi yrittää pitää päänsä kylmänä, etteivät konseptit pääsisi sekoamaan. Keep cool!




maanantai 10. elokuuta 2009

133. Vuoden 2007 vaalirahoitussotkut lakaistu maton alle


1, Kansanedustaja Timo Kallin tunnetusta möläytyksestä keväällä 2008 alkanut vaalirahoitussotku ja sen selvittäminen jatkuu edelleen. Ehdokkaiden vaalirahoituslaki vuodelta 2000 on kumottu ja korvattu tänä keväänä annetulla uudella lailla (L 24..4.2009/273), jota sovellettiin ensimmäisen kerran osin jo viime kesäkuun EU-parlamenttivaaleissa. Koko ajan tulee kuitenkin ilmi yhtä uusia, myös vuoden 2007 eduskuntavaalien rahoitukseen liittyviä paljastuksia. Päähuomio on kuitenkin kiinnittynyt puolueiden yrityksiltä saamaan rahoitukseen. Puoluerahoituksen uudistamista pohditaan oikeusministeriön toimikunnassa, jonka on määrä jättää mietintönsä 30.9.

2. Vaali- ja puoluerahoituksen uudistamisesta puhuttaessa kaikki poliitikot tuntuvat vannovan jatkuvasti Lauri Tarastin nimeen. Esimerkiksi kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen on jo parin kuukauden ajan ilmoittanut, että kokoomus ei tule ilmoittamaan, miltä yrityksiltä ja järjestöiltä puolue on saanut rahoitusta ennen kuin Lauri Tarasti ja hänen toimikuntansa saavat komiteatyönsä valmiiksi. Myös oikeusministeri Tuija Brax vetoaa tuon tuostakin Lauri Tarastiin, kun on kyse vaali- tai puoluerahoituksesta, ja samoin tekevät myös useat puoluejohtajat ja johtavat poliitikot. Kaikki poliitikkomme tuntuvat ikään kuin luovuttaneen vallankäytön avaimet tässä puolueille ja poliitikoille niin kovin kiusalliseksi osoittautuneessa asiassa yhdelle miehelle: Lauri Tarastille. Kuka oikein on tämä ihmemies ja jonkinlainen Herkules-tuomari Lauri Tarasti?

3. Aloitetaanpa urheilusta. Lauri Tarasti, syntynyt 1941, oli 1960 -luvulla kansallisella tasolla tunnettu pikajuoksija; urheiluselostajamme - varsinkin Voitto "Vode" Raatikainen - käyttivät tuolloin pikajuoksijoista usein nimitystä "pikapinkoja". Tarastin päämatka oli satanen eli 100 metrin juoksu. Muistaakseni hän kipitteli tuon suoran mitan yleensä aikaa 11.0 tai vähän päälle, hänen ennätyksensä voi olla 10,9 tai jotain; tuolloin oli käytössä käsiajanotto. Tarasti ei tainnut edetä koskaan maajoukkuetasolle, mutta hänellä on yksi Suomen mestaruus 4 x 100 metrin viestijuoksusta. Tarastin seura oli aina HKV eli Helsingin Kisa Veikot, tunnettu ja pitkään Suomen paras yleisurheiluseura, joka voitti useana vuonna Kalevan Maljan. HKV:n viestijoukkueen jäsenenä Tarastilla lienee yhden mestaruuden lisäksi muitakin SM-mitaleja. Aktiiviuransa jälkeen Tarasti harrasti 70-luvulla pikajuoksuvalmennusta. 

4. Tarasti ilmoittaa olevan puoluepoliittisesti sitoutumaton. Tästä tuli mieleen, että HKV:n pikaviestijoukkueessa napsi 60 -luvulla SM-mitaleja myös toinen tuleva juristi eli Eero Backman. Hän jäi hiljattain eläkkeelle Turun yliopiston rikosoikeuden professorin virasta. Backmanin puolue oli vasemmistoliitto, ja Turkuun hänet poimi 1970 -luvun lopulla tunnettu radikaaliprofessori ja Turun yliopiston oikeustieteellisen  tiedekunnan pitkäaikainen dekaani Hannu-Tapani Klami (kok, 1945-2002). Renessanssi-ihminen Klami oli, ainakin omasta mielestään, kaikkien oikeudenalojen erityistuntija, ja hän toimi tässä ominaisuudessa myös Backmanin väitöstilaisuudessa vuonna 1976 virallisena vastaväittäjänä.

5. Tarastilla on takanaan hirmuinen määrä luottamustehtäviä muun muassa juuri huippu-urheilun ja liikunnan saralla. Tarasti on siis erittäin "verkostunut", kuten nykyisin on tapana sanoa. Hänet muistetaan mm. yleisurheilun 1. MM-kisojen päätoimisena pääsihteerinä 1981-1983; hyvät ja hyvin järjestyt kisathan Helsingissä vuonna 1983 pidettiinkin. Lisäksi Tarasti on toiminut mm. urheilun oikeusturvalautakunnassa, kv. yleisurheiluliiton välimiesoikeuden puheenjohtajana ja jäsenenä, Suomen Urheiluliiton varapuheenjohtajana jne. Tarastia on käytetty asiantuntijana ja selvitysmiehenä  myös erilaisten doping-tapausten yhteydessä; hänen johdollaan selvitettiin tai ainakin yritettiin selvittää Lahden vuoden 2001 hiihdon MM-kisojen doping-skandaalia. 

6.  Lauri Tarasti oli vuonna 1999 vahvasti ehdolla urheilun kattojärjestön eli SLU:n puheenjohtajaksi. Ehdollepanolautakunta ehdotti yksimielisesti Tarastin valintaa, mutta aivan kalkkiviivoilla Tarastin ohitti entinen puolimaileri, varatuomari Carl Olof Homén (RKP), joka löi Tarastin  SLU:n valtuuskunnan kokouksessa äänin 65-39. Homénin edeltäjä SLU:n puheenjohtajana oli Merenkulkuhallituksen pääjohtaja Kyösti Vesterinen, joka joutui eroaman virastaan lahjontasyytösten takia.

7. Leipätöikseen Tarasti on toiminut eri viroissa muun muassa poliisiopistossa, opetusministeriössä, oikeusministeriön lainsäädäntöneuvoksena lähes 10 vuotta, ympäristöministeriön kansliapäällikkönä niin ikään kymmenisen vuotta ja vuodesta 1994 lähtien KHO:n tuomarina eli hallintoneuvoksena. Eläkkeelle hän jäi vuosi tai pari sitten. Tarasti tunnetaan erityisesti puolue-, yhdistys- sekä vaali- ja puoluerahoituslainsäädännön eksperttinä. Hän toimi jo vv. 1978-79 puoluerahoituskomitean pääsihteerinä, yhdistyslakikomitean puheenjohtajana 1979-83 ja 1990 -luvun lopulla vuoden 2000 vaalirahoituslakia valmistelleen toimikunnan puheenjohtajana; jostakin syystä Tarasti on jättänyt viimeksi mainitun tehtävän ilmoittamatta matrikkeleissa ilmoittamatta. 

8. Vuoden 2008 keväällä Timo Kallin möläytyksestä alkaneen vaalirahoitussotkun aikana Tarasti kutsuttiin kiireesti oikeusministeriön jälleen kerran asettaman, vaaliehdokkaiden sekä puolueiden rahoitusta sekä sen valvontaa pohtivan toimikunnan puheenjohtajaksi. Ehdokkaiden vaalirahoituslain valmistelu tapahtui ripeästi, sillä toimikunta sai työnsä valmiiksi jo kuluvan vuoden alkupuolella ja eduskunta sääti sen pohjalta toukokuussa hyväksytyn uuden lain (HE 13/2009). Puoluerahoitusta koskevan lain valmistelu jatkuu edelleen, ja Tarastin toimikunnan on määrä saada työnsä tältä osin valmiiksi lokakuun alkuun mennessä.

9. Voidaan siis sanoa, että Lauri Tarasti on ollut kauan ja on edelleen poliitikkojen luottomies, mitä tulee puolue- ja vaalirahoituslainsäädännön valmisteluun ja säätämiseen. Kaikki kyseiset lait perustuvat Tarastin johtamien komiteoiden ja toimikuntien mietintöihin. Näiden komiteoiden ja toimikuntien kokoonpano noudattaa aina samaa kaavaa: Tarasti itseoikeutettuna puheenjohtajana, varapuheenjohtajana OM:n vaalijohtaja ja jäseninä 2-3 henkilöä OM:stä ja esimerkiksi yliopistomaailmasta (yleensä dosentti Sami Borg Tampereen yliopistosta) sekä sitten 7-8 politrukkijäsentä, yleensä aina puoluesihteereitä, eri poliittisista puolueista.

10. Lauri Tarasti ei julkisuudessa arvostele poliitikkoja mistään asiasta, ei ainakaan vaali- tai puoluerahoituksen tiimoilta. Olen ymmärtänyt, että Tarastin johtamat toimikunnat työskentelevät niin, että puolueiden edustajat hyvin pitkälle määräävät lakien sisällöstä ja päälinjoista, minkä jälkeen Tarasti sihteereineen kirjoittelee lakiehdotuksiin tarvittavat pykälät ja niiden - yleensä aika suppeat - perustelut. Tarasti asiantuntijana toki katsoo poliitikkojen "perään" sen verran, etteivät nämä nyt aivan hulluja voi mennä ehdottelemaan.

11. Näin ilmeisesti tapahtui myös vuoden 2000 vaalirahoituslain valmistelussa. Sanottua lakiahan  moitittiin jo syntyessään varsin kesyksi ja epäselvästi kirjoitetuksi, ja lakia ehdotettiin muutettavaksi jo ennen vuoden 2008 vaalirahoitussotkun paljastumista. Euroopan Unionin korruption vastainen elin Greco löysi Tarastin johdolla syntyneestä laista useita kummallisuuksia ja porsaanreikiä. Greco kiinnitti huomiota samaan asiaan kuin minä viime toukokuussa oikeuskanslerille tekemässäni kantelussa, eli siihen, että lakia valvomaan oli määrätty poliittisen ministerin johdolla toimiva oikeusministeriö. Ilmeisesti osin tästä syystä lain valvonta laiminlyötiin kokonaan, vaikka OM:ssa hyvin tiedettiin, että kansanedustajien OM:lle toimittamat vaalirahoitusilmoitukset olivat lähes sadan kansanedustajan kohdalla puutteellisia ja lainvastaisia.

12. Miksi erinomaisena vaalilainsäädännön eksperttinä ja muutenkin taitavana juristina tunnettu Lauri Tarasti ja hänen johtamansa toimikunta olivat päästäneet käsistään näin puutteellisen, epäselvän ja monia porsaanreikiä sisältäneen lainsäädännön? Hyvä kysymys! Arvelen, että jos Tarasti olisi saanut itse päättää vaalirahoituslain sisällöstä, hän olisi pystynyt paljon parempaankin. Mutta kuten edellä sanoin, käytäntö on muodostunut Tarastin toimikunnissa sellaiseksi, että puoluesihteerit saavat päättää keskenään uudistusten päälinjat ja lakien pääsisällön ja Tarasti kirjoittaa tämän mukaiset pykäläehdotukset ja perustelut. En ole selvittänyt asiaa, mutta luulen, että Tarasti ei ole juuri koskaan kirjoittanut johtamiensa toimikuntien mietintöihin omaa eriävää mielipidettään, vaikka tuskinpa hän on joka kerta ollut samaa mieltä kuin toimikuntien enemmistö. Tarasti on luultavasti kokenut asemansa jonkinlaiseksi oikeusministeriön ja valtioneuvoston työrukkaseksi, joka tekee niin sanotusti "työtä käskettyä" eikä kerro julkisuudessa omia henkilökohtaisia käsityksiään asioista. Ja jos joskus kertoo, niin ilmaisee asian niin, ettei vahingossakaan lausu arvostelevaa sanaa kenestäkään poliitikosta. 

13. Kun vuoden 2008 toukokuussa käynnistynyt vaalirahoitussotku ja -keskustelu oli vuosi sitten kuumimmillaan, ihmettelin hieman, miksei Lauri Tarasti,  vuoden 2000 vaalirahoituslain henkinen "isä", pysyttelee vaiti, vaikka hän jos kukaan olisi voinut kertoa, miksi laista tuli sellainen kuin tuli. Mutta kuten sanottu, eihän tuollainen esiintulo saati arvostelu sovi Tarastille. Sitä paitsi oikeusministeri Tuija Braxille tuli kiire panna pystyyn uuden vaali- ja puoluerahoituslainsäädännön valmistelua varten asetettava komitea, jonka puheenjohtajaksi Brax kutsui tietenkin juuri Tarastin. Tarastin toimikunnan asettamisella Brax yritti suunnata huomion pois silloin vielä voimassa olleesta ja epäonnistuneesta laista, ja kääntää esimerkiksi eduskunnassa keskustelua aina siihen, että asiat tulevat kyllä muuttumaan Lauri Tarastin toimikunnan saatua mietintönsä valmiiksi. Tarastin työryhmä tekikin taas kerran työtä käskettyä, ja uusi ja entistä paljon parempi ehdokkaan vaalirahoituslaki on nyt jo myös voimassa.

14. Viime viikon loppupuolella Lauri Tarasti tuli yllättäen julkisuuteen ja arvosteli poliitikkoja - ketään nimeltä mainitsematta - siitä, että nämä "kikkailevat tukiyhdistyksillä." Yle Uutisten mukaan osa nykyisistä kansanedustajista antoi vuoden 2007 vaalikampanjassaan liian ylimalkaisia tietoja tukiyhdistystensä kautta saamistaan avustuksista eikä mainittuja tietoja ole vieläkään täydennetty. Tässä 6.8. julkaistussa "uutisessahan" ei toki ollut mitään uutta, sillä kyseinen asia oli tiedossa jo reilu vuosi sitten. Minä mainitsin siitä oikeuskanslerille tekemässäni kantelussa ja pyysin oikeuskansleria pariin kertaan nimenomaan valvomaan, että oikeusministeri huolehtisi sanotunlaisten vaalirahoitusilmoitusten "avaamisesta." Mutta mitä tapahtui? Ei kerrassaan mitään, sillä oikeuskansleri näki päätöksessään hyväksi (sopivaksi, tarkoituksenmukaiseksi) sivuuttaa sanotun vaatimukseni kokonaan lausumatta siitä sanaakaan, siis yhtikäs mitään! 

15. Yle Uutiset kertoi kolme esimerkkiä mainitusta epäkohdasta. Kansanedustaja Paula Sihto (kesk) ei ole yksilöinyt ilmoituksessaan vieläkään kahta suurta könttäsummaa: a) tuki puoluejärjestöiltä 45 200 euroa ja b) tuki etujärjestöiltä, säätiöiltä, yhdistyksiltä ja vastaavilta 36 280 euroa. Pauliina Viitanen ei ole yksilöinyt Mikkelin työväenyhdistyksen kautta saamaansa 57 300 euron suuruista tukisummaa eikä Arja Karhuvaara (kok) Uudenmaan puolesta ry:ltä saamaansa 25 000 euroa.

16. Lauri Tarasti antoi haastattelussaan näennäistä tukea Yle Uutisten kritiikille. Hän piti sanottuja ilmoituksia ongelmallisina, sillä suuret tukisumat herättävät kysymyksen, kuka tai ketkä häärivät sponsoriyhdistysten taustalla. Tarasti siis nimitti esimerkiksi Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:tä "sponsoriyhdistyksiksi." Suomeksi sanottuna kyse on kuitenkin peite-, rahanpesu- ja veronkiertoyhdistyksistä. Mutta tyylilleen uskollisena Tarasti hyssytteli asiaa sanomalla, että kyse on kuitenkin enemmän kiinni poliittisesta kulttuurista ja moraalista kuin pykälistä.

17. Uuden Suomen haastattelussa 7.8. Tarasti totesi edellä mainitun Paula Sihdon ilmoittamien "könttäsummien" osalta, että "kyllä tuossa pitäisi olla sen puoluejärjestön nimi, ehdottomasti pitäisi nimet ilmoittaa." Sanottu ilmoitusvelvollisuus koskee Tarastin mukaan paitsi puoluejärjestöjä, myös muita yhdistyksiä. Pääministeri Matti Vanhanen oli ehtinyt samana päivänä eli 7.8. ilmoittaa Kesärannan tiedotustilaisuudessaan olevansa Lauri Tarastin kanssa samaa mieltä siitä, että tukiyhdistysrahat pitäisi ilmoittaa selvemmin. "Jos tukia ei ole kunnolla ilmoitettu, ei ole toimittu lain mukaisella tavalla," loihe Vanhanen lausumaan.

18. Kun US:n toimittaja minusta aivan oikein ihmetteli, että eihän Matti Vanhanenkaan ole omassa vaalirahailmoituksessaan  ilmoittanut KMS:ltä saamansa 10 000 euron alkuperää ja lähdettä, Tarasti yllättäen totesi Vanhasen ilmoituksen olevan täysin kunnossa, sillä vuoden 2000 lain mukaan piti ilmoittaa vain tukiyhdistysten nimet ja niiltä saadun rahan määrä. Siis se mikä esimerkiksi Paula Sihdon ja joidenkin muiden hieman "tuntemattomien" edustajien ilmoituksissa on vaalirahoitusekspertti Lauri Tarastin mielestä ehdottomasti väärin, onkin pääministerin ilmoituksessa täysin oikein!

19. Olen Tarastin kanssa eri  mieltä. Kyllä myös vuoden 2007 vaalien aikana voimassa olleen lain mukaan kansanedustajien olisi pitänyt ilmoittaa ehdokkaiden tukiyhdistyksille lahjoituksia tehneiden henkilöiden, järjestöjen ja yhtiöiden nimet, jos nimittäin lakia tulkitaan oikein eli lain tarkoituksen mukaisesti. Tarastin kanta on ymmärrettävissä vain siten, että hän puhui oikeusministeriön käyttämänä pitkäaikaisena asiantuntijana ja työrukkasena, joka on tottunut ajattelemaan aina samalla tavalla kuin hänen toimeksiantajansa oikeusministeriö ja oikeusministeritkin ajattelevat.

20. Vuoden 2000 vaalirahoituslaissa ei ollut asetettu mitään takarajaa, mihin mennessä lakia valvovalla oikeusministeriöllä oli oikeus ja velvollisuus vaatia  puutteellisia ja epäselviä ilmoituksia täydennettäväksi. Periaatteessa kansanedustajat olivat ainakin oman tulkintani mukaan velvollisia täydentämään ilmoituksia kyseisen vaalikauden loppuun ei seuraaviin vuonna  2011 pidettäviin eduskuntavaaleihin asti. 

21. Mutta nyt - siis vasta edellä olevan "esipuheen" jälkeen (!) - pääsemme blogin otsikossa mainittuun pääasiaan. Oletin Lauri Tarastin viime viikkoiseen haastatteluun asti, että vaikka eduskunta sääti huhtikuussa uuden ehdokkaiden vaalirahoituslain (273/2009), vuoden 2000 lakia ei olisi kumottu kokonaan, vaan se olisi jätetty voimaan vuoden 2007 eduskuntavaalien osalta. Tämä olisi ollut johdonmukaista, sillä kuten edellä mainitsin, vuoden 2007 vaaleja koskeva vaalirahoitusilmoituksia koskeva täydennysvelvollisuus ei ole lain mukaan lakannut, vaan ilmoituksia voidaan täydentää ja vaatia edelleen täydennettäviksi muun muassa juuri edellä mainituissa Paula Sihdon, Pauliina Viitasen ja Arja Karhuvaaran puutteellisten ilmoitusten kaltaisissa tapauksissa. Ja kuten kaikki tietävät, vuoden 2007 vaalien jälkeen annetuissa ilmoituksissa on edelleen monien kansanedustajien kohdalla vielä paljon täydennettävää.

22. Mutta yllätyksekseni vuoden 2009 uudella lailla entinen eli vuoden 2000 laki (414/2000) onkin kumottu. Hallituksen esityksessä, perustuslakivaliokunnan lausunnossa tai hallintovaliokunnan esityksessä ei ole sanallakaan pohdittu edellisen lain voimassaoloa koskevaa kysymystä. Vuoden 2007 vaalien aikana voimassa ollut laki on todellakin kumottu kokonaan uudella lailla. Näin eduskunta onnistui - Lauri Tarastin ja muiden eksperttien tuella varmaankin - lakaisemaan vuoden 2007 vaalirahoitussotkun lopullisesti maton alle! Oikeusministeriön valvontavelvollisuus on lakannut ja uuden lain mukaan valvontaviranomaisena toimivan valtiontalouden tarkastusviraston valvontavelvollisuus koskee vain uuden voimassa ollessa toimitettuja vaaleja ja niiden jälkeen annettavia vaalirahoitusilmoituksia.

23. Paula Sihdon, Pauliina Viitasen ja Arja Karhuvaaran edellä mainittuihin puutteellisiin ilmoituksiin ei siis voida enää puuttua. Sama koskee tietenkin myös esimerkiksi niiden lukuisten kansanedustajien - esimerkiksi Matti Vanhanen, Jyrki Katainen, Sauli Niinistö, Mauri Pekkarinen, Timo Kalli, Paavo Väyrynen, Merikukka Forsius  jne.  -  puutteellisia ilmoituksia, joissa on ilmoitettu saadun tukea edellä mainitulta peitejärjestöltä nimeltä Kehittyvien Maakuntien Suomi ry (KMS). Myös näiltä osin vaalirahoitussotku on lakaistu eduskunnan hyväksymällä uudella lailla ainakin juridisesti maton alle ja pimentoon. Monet vaaliavustusten antajat, joiden nimet olisi lain mukaan tullut ilmoittaa, ovat jääneet ja jäävät lopullisesti hämärän peittoon.

24. Mitä opimme tästä? Toivottavasti ainakin sen verran, että oikeusministeriön käyttämiä vakieksperttejäkin olisi kenties syytä valvoa. Mutta arvatkaapa, kuka jatkaa Lauri Tarastin johtaman puoluerahoitustoimikunnan varapuheenjohtajana? Oikein, kyseessä on oikeusministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläinen. Sama mies, jolle oikeuskansleri Jaakko Jonkka antoi viime vuoden marraskuussa tiukat moitteet virkavelvollisuuden vastaisesta menettelystä, koska vaalijohtaja oli laiminlyönyt valvoa vaalirahoitusilmoitusten asianmukaisuutta. Jääskeläinen sai julkisuudessa sapiskaa myös viime kunnallisvaalien jälkeen, kun todettiin, että oikeusministeriön kolmessa kunnassa toimeenpanema ja valvoma sähköinen äänestys ei toiminut asianmukaisesti, vaan vaalit joudutaan uusimaan.

25. Mutta onhan meillä vielä nämä monet puoluerahoitussotkut jäljellä. Kokoomus ja Jyrki Katainenkin ovat vihdoin joutuneet valokeilaan, kun on paljastettu, miltä pankeilta ja firmoilta kokoomus on saanut vaali- ja puoluetukea. Yhteensä kokoomus on saanut yrityksiltä ja järjestöiltä tämän hetkisten tietojen mukaan viime vaaleissa tukea 135 000 euroa. Jyrki Katainen yrittää vakuutella, ettei finanssikonserni Sammon ja Björn Wahlroosin kokoomukselle viime eduskuntavaaleissa antama 75 000 euron avustus vaikuta kokoomuksen käyttäytymiseen eikä kokoomus ole suurrahoittajansa talutusnuorassa. 

26. Kuinkahan moni ihminen uskoo Kataisen vakuutteluja, kun tiedetään, että eläkesäästämisen verokohtelu, josta Sampo - Suomen valtiolla on muuten 14 prosentin omistusosuus Sammossa - on tähän asti hyötynyt, oli valmisteilla jo viime eduskuntavaalien aikana ja on parhaillaan hallituksen käsittelyssä. Tänään paljastui, että Sampo lahjoitti kokoomukselle vielä viime vuonna eli vuosi vaalien jälkeen 50 000 euroa. Ei ole kovin vaikea arvata, missä tarkoituksessa tämäkin lahjoitus tehtiin. Ei ole olemassa ilmaisia lounaita, ei myöskään vastikkeettomia vaalilahjoituksia.