804. Paateroa taas tuutin täydeltä

1. Niinhän siinä poliisiylijohtaja Mikko Paateron "oman aseman miettimisessä" viikonlopun yli sitten kävi kuin viime viikon lopulla vähän pelkäsinkin: Paatero päätti jatkaa virassaan - ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Pahin mahdollinen skenaario ja kauhukuva siis toteutuu. Näin voi sanoa, jos asiaa mietitään poliisin yleisen uskottavuuden ja luottamuksen kannalta. Poliisi on menettänyt mm. KRP:n ja Helsingin poliisilaitoksen huumeyksikön vuosikausia jatkuneiden kärhämien ja kyräilyn sekä huumepoliisin päällikön Jari Aarnion vakavien rikosepäilyjen takia suuren osan luottamustaan.

2. Mikko Paateron osuus luottamuksen menettämisestä ei ole vähäinen. Hänet muistetaan poliisin lukuisista "kohuista", joissa Paatero on ollut joko itse keskiössä tai selittelemässä alaistensa tekemiä mokia parhain päin; tällä perusteella olen lanseerannut termin "paaterointi", joka kuulunee nykyisin yleiskieleen tai ainakin -sivistykseen. Lista, jonka toimittaja Jarkko Sipilä esitteli eilen MTV:n sivuilla, on todella pitkä, muttei lainkaan komea, kas tässä. Tälläisen poliisipäällikön "ceeveen" olisi voinut odottaa johtavan jo aiemmin potkuihin, mutta mitä vielä.

3. Useimmissa muissa maissa, entisen itäblokin maita ehkä lukuun ottamatta, ylin poliisivirkamies olisi kantanut vastuunsa poliisin mokista ja eronnut jo aikoja sitten. Esimerkiksi kumpikin edellä 1 kohdassa mainittu asia on luonteeltaan niin vakava, että se olisi yksin riittänyt suoraselkäisen päällikön eroamiseen virastaan. Kun hallinnossa ja poliiisiyksiköiden välisessä yhteistoiminnassa vallitsee noin karseita epäkohtia ja kun korkeassa asemassa olevan huumepoliisin päällikön epäillään syyllistyneen todella vakaviin lahjus- ja virkarikoksiin, olisi luottamus poliisiin edellyttänyt ylimmän poliisiviranomaisen eroa semminkin kun ylipäällikkö tunnetaan ko. rikoksista epäillyn huumepoliisin tukijana huumepoliisin ja KRP:n välisissä kiistoissa.

4. Jollei ylin poliisivirkamies olisi ymmärtänyt erota, olisi poliisiasioista valtioneuvostossa vastaavan ministerin tullut todeta, että asiassa on sellaisia "erityisiä perusteita", joiden nojalla päällikkövirkamies voidaan lain mukaan irtisanoa virastaan. Irtisanominen olisi tullut toteuttaa heti, eikä ministerin olisi tullut ryhtyä kyselemään, että passaako irtisanominen herralle vai ei.

5. Sisäministeri Päivi Räsänen ei kuitenkaan rohjennut tarttua härkää kunnolla sarvista, vaan hän ilmoitti viime torstaina tiedotustilaisuudessa kehottaneensa Mikko Paateroa miettimään omaa asemaansa. Myöhemmin ilmeni, että Paatero oli itse pyytänyt Räseltä harkinta-aikaa tähän päivään eli maanantaihin asti. Kenties Räsäsen mitta oli täyttynyt ja hän olisi ollut valmis irtisanomaan eli erottamaan Paateron välittömästi, mutta hengellisenä ihmisenä hän halusi antaa tälle harkinta-aikaa. Tällöin merkit siitä, mitä asiassa tuli viikonlopun jälkeen tapahtumaan, alkoivat jo olla näkyvissä. 

6. Tilannetta ministeri Räsäsen kannalta pahensi se, että hän lähti keskustelemaan vakavista poliisiasioista Paateron kanssa viiime perjantai-iltana lähinnä viihde- tai nuorten ohjelman tyyppisessä TV1:n  A-Stream-lähetyksessä. Räsänen on täysverinen poliitikko ja poliitikoista tiedämme, miten kiihkeästi he halajavat julkisuutta ja myös silloin, kun on odotettavissa, että julkisuudesta tulisi todennäköisesti vain lisää lunta tupaan. Olen kertonut näkemykseni kyseisestä ohjelmasta edellisen blogijutun kommenttiosiossa, joten tyydyn luonnehtimaan tässä lyhyesti ko. ohjelmaa ilmaisulla "paskaa tuutin täydeltä". Vaikutelma, jonka mukaan Paatero oli pääsemässä luottamusasiassa niskan päälle, vahvistui ohjelman jälkeen entisestään. 

7. Viikonlopun aikana käydyissä keskusteluissa Räsänen joutui sitten Paateron vakuuttelujen tuloksena myöntämään, että Paaterolle pitää antaa vielä ministerin tuki ja luottamus. Kamppailu kääntyi siis Paateron voitoksi ja Räsäsen noloksi tappioksi. Räsänen osoitti heikkoutensa ministerinä, hänellä ei ollut kerta kaikkiaan "munaa" näyttää poliisiylipäällikölle ovea, vaikka perusteet potkujen antamiseen olivat olemassa. Räsäsen veto pyytää valtakunnansyyttäjää tutkimaan tietolähderekisterinpitoa ja sen laillisuutta, oli yllättävä, mutta valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen suostui pyyntöön ja esitutkinta luvattiin käynnistää. Kun on kyse poliisirikosasiasta, niin tutkinnalta ei kuitenkaan voida kokemuksen mukaan kovin paljon odottaa. Toivoa tietenkin sopii, että kahdessa käynnissä olevassa esitutkinnassa saataisiin selvyyttä myös siihen, mikä on ollut Paateron suhde Trevoc-yhtiöön ja mitä kaikkea yhtiöltä tilattujen seurantalaitteiden hankintapäätöksen valmisteluun ja tekemiseen sisältyy. Tähän mennessä tästä asiasta on kuultu ainoastaan Paateron omia näkemyksiä, mutta minulle kerrotun mukaan ko. asia ja Paateron väittämä tietämättömyys Trevocin kytköksistä ei olisi aivan niin yksioikoinen kuin hän on antanut ymmärtää.

8. Räsänen yritti eilen kirjallisessa tiedotteessaan selitellä, että Paateron jatkaminen olisi jotenkin "ehdollista", eli Paaterolta edellytettäisiin näyttöä siitä, että luottamus poliisin turvataan Aarnio-rikosepäilyistä huolimatta. Räsänen myös edellytti, että  
tiedonhankintakeinojen käyttöä yhdenmukaistetaan poliisissa. Lisäksi "tarvittava poliisin toimintakulttuurin muutos tulee laajemminkin varmistaa esimiestyössä, koulutuksessa ja valvonnassa", painotti Räsänen. Paateron eläkkeelle jäämisen ajankohta on määrä katsoa "yhdessä prosessin edetessä". Ei siis mitään kovin konkreettista.

9. Paateron omassa puheenvuorossa sitä vastoin ei ollut merkkiäkään siitä, että hän olisi saanut ministeriltä jonkinlaisen ehdollisen mandaatin jatkaa virassaan, pyyhkeistä puhumattakaan. Päin vastoin Paatero esiintyi voittajan elkein ja kaikesta näki, että hän oli omasta mielestään nöyryyttänyt ministerin perusteellisesti - ainakin hän yritti antaa rivien välistä sellaisen vaikutelman kuulijoille. Paaterolta kyseltiin tiedotustilaisuudessa kaikenlaista ministeri Räsäsen menettelyyn liittyvää, rivien välistä jopa sitä, tietääkö ministeri tapeeksi asioista ja nauttiiko ministeri poliisiylijohtajan luottamusta vai tulisiko tämän Paateron mielestä erota! Kyllä media on totisesti jupakassa puolensa valinnut, ei voida muuta sanoa. Tämä ei ole kuitenkaan mikään yllätys, sillä kokemus on osoittanut, että media on jostakin syystä valjastettu esittämään Päivi Räsäsen toiminta joka suhteessa mahdollisimman epäedullisessa valossa. Räsänen sijoittuu kolmen vihatuimman suomalaisen poliitikon kärkipäähän.

10. Tapansa mukaan Paatero vähätteli ministeriltä saamiaan "ehtoja" ja sanoi, että tiedonhankinnan valvonta on nykyisin asianmukaisella tasolla. Substanssin osalta Paateron tämänkertainen esitys oli yhtä sekavaa kuin yleensäkin, sillä niistä kuulija ei tahdo saada millonkaan oikein tolkkua. Paatero mutisee sanottavansa suupieliinsä, jos tulee vähänkin kinkkisempi kysymys, puhuu ympäripyöreitä, itsestäänselvyyksiä tai jopa käsittämättömyyksiä ja antaa toisinaan täysin ristiriitaisia vastauksia kysymyksiin. Mutta ilmeisesti tämä sitten on sitä "vakuuttavaa" poliisiylijohtamista, jota alemmat poliisipäälliköt ja kansa halajavat kuulla ja kokea vuodesta toiseen! - Huomasitteko muuten, miten Paateron yhdeksi seuraajaehdokkaaksi julkisuudessa mainittu Seppo Kolehmainen - tunnettu lottovalvoja - seisoi koko ajan esimiehensä vieressä, kun Paatero käytti tiedotustilaisuudessa oman puheenvuoronsa.

11. Katsotaanpa vähän tarkemmin Paateron puheenvuoroa ja hänen vastauksiaan.

12. Paatero: "Jos nyt jättäisin laivan, tulisi kuva että olisin henkilökohtaisesti syyllistynyt johonkin ja sellaisesta ei ole kyse". "Eroamiseni voisi antaa myös kuvan, että koko poliisihallinnossa olisi vikaa ja näin ei ole".

13. Mikko Paatero ei näytä mainitun lausumansa perusteella kyllä yhtään käsittävän, mistä hänen asemassaan olevan korkean virkamiehen vastuussa on kysymys, kun asiaa tarkastellaan hallinnon nauttiman luottamuksen ja uskottavuuden näkökulmasta.  Kyse ei ole siitä, onko päällikkövirkamies itse syyllistynyt laittomuuksiin tai laiminlyönteihin. Päällikön tulee kantaa vastuun alaistensa ja yleensä johtamansa hallinnon virheistä ja raskaista töppäilyistä, vaikkei hänessä itsessään olisi minkäänlaista syytä. Jos mikään muu ei auta, on ylimmän päällikön väistyttävä.

14. Väittäessään, ettei hänen johtamassaan poliisihallinnossa ole mitään vikaa, Paatero antaa väärän kuvan asiasta. Paatero on ollut virassaan viisi vuotta, mutta ei ole ole saanut KRP:n ja Helsingin huumepoliisin tulehtuneita välejä kuntoon. Paatero sanoi syyskuussa 2008 kohta virkaan astuttuaan, että hänen tärkein tehtävänsä on "palauttaa luottamus poliisiin niin nopeasti kuin mahdollista; Paatero tarkoitti luottamuksen palauttamisella juuri KRP:n ja huumepoliisin kärjistyneitä välejä. Onko Paatero onnistunut tässä "tärkeimmässä tehtävässään". Kaikkea muuta, näyttää siltä, että Paatero on tyytynyt lähinnä vain vähättelemään kyseistä ongelmaa ja työntämään sitä maton alle. Kiista on yhä edelleen olemassa ja se hiertää, ei vain poliisijohtajien, vaan myös kentällä työskentelevien poliisien välejä ja haittaa siten rikosten ehkäisyä ja selvittämistä. Tämä tosiasia olisi jo yksistään pätevä peruste antaa poliisiylijohtajalle fudut virastaan. 

15. Paatero:  Päätökseeni vaikutti se valtavan laaja tuki, jota olen saanut mm. viime viikonlopun aikana. "Kansan valtava tuki", onpa naiivia, mutta juuri tällaiset heitot tuntuvat uppoavan ihmisiin ja myös mediaan. Ikään kuin poliisylijohtaja olisi valittu virkaan kansanäänestyksellä ja hän voisi pysytellä virassaan yksinomaan epämäräiseen ja todistamattomaan kansan tukeen nojautumalla. Poliisiylijohtaja on valtion virkamies ja valtioneuvoston renki, hän ei ole riippumaton nimittäjistään eli ministeristä ja hallituksesta, joille hänen tulee tehdä tiliä siitä, onko hän onnistunut virassaan vai ei. Varmasti Paatero on saanut tässä sotkussa tukea, luultavasti lähinnä omanikäisiltään mummoilta ja papoilta etenkin Varsinais-Suomesta, mutta so what? Ilmeisesti viikonlopun keskusteluissa Räsäsen kanssa Paatero on käyttänyt kansan tukea valttikorttinaan. Räsänen on ehkä pelästynyt ja ryhtynyt miettimään asiaa siltä kannalta, että jupakka voisi jatkuessaan syödä hänen  johtamansa puolueen muutoinkin hupenemassa olevaa kannatusta. 

16. Entä sitten poliisipiirien päälliköiden tuki, josta myös on tänään puhuttu ja johon Paatero on vedonnut halutessaan pysytellä virassaan? Ei silläkään ole merkitystä, jos luottamus on mennyt. Kenraalien luottamusta tai ansioita ei mitata sotamiesneuvostostoissa eivätkä ne päätä, ketkä saavat johtaa joukkoja. Paikallispampuilla on sitä paitsi tunnetusti taipumusta nuoleksella ylempiä esimiehiään, joten ei tässä ole sinänsä mitään uutta. Paatero on entisenä lääninpoliisineuvoksena huolehtinut lääninpoliisilaitoksen lakkauttamisen jälkeen lääninpoliisineuvosten ja apulaispäälliköiden urasta sijoittamalla heitä runsain mitoin poliisihallituksen johtajan vakansseille. Poliisin hallintouudistuksessa poliisipiirien päälliköiden asema vankistui entisestään ja heidän palkkojaan korotettiin rutkasti. Ei ole siis mikään ihme, jos nämä paikallispäälliköt nyt haluavat osoittaa kilvan kiitollisuuttaan Paaterolle. Poliisipiirien päälliköistä monet haluaisivat paateroksi Paateron paikalle, sitten kun mestari aikanaan vetäytyy eläkkeelle. He tietävät, että Paateron sana painaa paljon seuraajaa valittaessa. Siksi piiripäälliköt pitävät tänään HS:n olleessa haastattelussa Paateron jatkamista "hyvänä", "erinomaisena" , "erittäin hyvänä" (kaksi vastaajaa)  tai "ehdottoman hyvänä asianana". Heh, heh, niin sitä pitää pitää!

17. Paateron perustelut virassa jatkamiseksi voidaan kohta kohdalla riitauttaa ja osoittaa kevyiksi. Paatero sanoo paatoksella, että hän kantaa vastuunsa paremmin pysymällä virassaan kuin eroamalla. Näin on kuitenkin vain, jos asiaa tarkastellaan yksinomaan Paateron oman edun kannalta. Jos asiaa tarkasteltaisiin sillä silmällä, mikä on hyväksi poliisin kehittämiselle ja luottamuksen palauttamiseksi poliisiin ja sen johtoon, olisi vastuun kantamista koskeva johtopäätös Paateron osalta toisenlainen.

18. Ministeri Räsänen siis edellytti, että poliisin rekisterisotku selvitetään ja poliisipiirien tiedonhankintakeinojen käyttö yhdenmukaistetaan. Jos oikein ymmärsin, Räsänen määräsi Paateron johtamaan tätä selvitystyötä; laiminlyöntiin epäillystä poliisiylijohtajasta tuleekin siis epäkohtaa tutkiva selvitysmies! Näin äkkiä tilanteet voivat siis poliisihallinnossa vaihtua, mutta sanotaanhan Raamatussakin, että "ensimmäiset tulevat viimeiseksi ja viimeiset ensimmäisiksi". 

19. Selvitystyö pitäisi kuulemma saada valmiiksi maaliskuuhun mennessä. Mitähän tästäkin mahtaa tulla? Onko Paatero selvitysmiehenä pukki kaalimaan vartijana, sillä hänhän on vähätellyt koko asiaa. Paaterolle selvisi oman kertomansa mukaan vasta reilu viikko sitten se tosiasia, ettei Helsingin poliisilaitos pidä minkäänlaista tietolähderekisteriä. Miten voi olla mahdollista, ettei poliisiylipäälikkö ole aikaisemmin tiennyt sanotusta asiasta, joka on ollut yleisesti poliisikunnan tiedossa? Vai puhuiko Paatero tässä kohtaa totta? Joka tapauksessa juuri tästä tiedon pimittämisestä Räsänen viime viikolla poltti päreensä ja antoi Paaterolle tehtäväksi miettiä omaa asemaansa.  

20. Eilen Paatero kyllä lupasi, että "tietolähdetoiminta laitetaan kuntoon". Mutta heti seuraavassa puheenvuorossa hän jälleen vähätteli asiaa ja sanoi, että tietolähteiden rekisteröintiin liittyy monia ehtoja. Paatero epäili, ettei tietolähteitä tulla jatkossakaan rekisteröimään laajasti. Paateron mukaan "lähteet" itse tuskin haluavat tulla rekisteröidyiksi.
Mutta kuten mm. professori Matti Tolvanen on todennut, tietolähteen rekisteröintiin ei tarvita lähteen suostumusta. Sitä paitsi tietolähteen käyttö tulisi aina dokumentoida, vaikka tietolähdettä ei kaikissa tapauksissa rekisteröidäkään.

21. Paatero näyttää kantavan ilmiantajien ja vinkkimiesten turvallisuudesta silmiinpistävän korostettua huolta. Toki kaikkien turvallisuudesta on syytä huolehtia, siis myös vinkkimiehinä toimivien entisten konnien, joita poliisi on taivuttanut ilmiantajiksi sitä vastaan, että vasikoiden omia rikoksia katsotaan läpi sormien. Oikeusturvasta olisi kuitenkin myös syytä huolehtia. Se saattaa kärsiä, jos langettavia rikostuomioita jaetaan sellaisten vinkkimiesten antamien vihjeiden perusteella, joiden oikeellisuutta ei ole mahdollista mitenkään kontrolloida. Tietolähteen käytön dokumentointi ja tiedonantajien rekisteröinti mahdollistaa ko. toimenpiteiden laillisuusvalvonnan ja parantaa oikeusturvaa. Kuten on ilmennyt, tietolähteen rekisteröimättömyys ei ole varma tae siitä, että vinkkimiehen henkilöllisyys pysyisi salassa.

22.  Selvittelyn kohteena olevan ongelman vähättely ja verukkeiden esittäminen on hyvä esimerkki päällikkötason sekavasta asenteesta. Miten tällaisella asenteella voidaan lähteä panemaan tietolähdetoimintaa kuntoon? Nykyisin muutamassa poliisipiirissä noudatetaan tietolähteiden rekisteröinnistä annettuja ohjeita, mutta useimmissa piireissä ei. Näyttäisi siltä, että Paatero haluaisi yhdenmukaistaa käytäntöä niin, ettei niissääkään piireissä, jossa rekisterinpito nykyisin on kunnossa, enää jatkossa pidettäisi rekisteriä. 

23. Mikko Paatero on nyt 65-vuotias, mutta näyttää korkeintaan 45-vuotiaalta. Siloposkisen miehen kunto on hyvä, jollei vallan erinomainen, joten saanemme nauttia poliisiylijohtajan palveluksista vielä kolmisen vuotta; tänä aikana ministerikin ehtii sopivasti vaihtua. Poliisiylijohtaja pelaa korista, kuten hän eilen kertoi, varmaankin poliisin logolla sekä etu- että takapuolelta sponsoroidussa kokosinisessä peliasussaan. 

24. Paateroa ja hänen loputtomilta tuntuvia selittelyjään, vakuuttelujaan ja lausahduksiaan on - jälleen kerran - nähty ja kuultu mediassa kaikilla mahdollisilla kanavilla ja vieläpä parhaaseen katseluaikaan. Olemme saaneet taas kerran rautaisannoksen Paateroa, todellakin "tuutin täydeltä"! 

25. Paatero: "Kannan vastuuni virassa pysyen". Mitään muuta poliisiylijohtaja ei siis meille luvannut, vain vakuutuksen pysytellä virassaan. Lupausta virheiden korjaamisesta ja asioiden reilaan saattamisesta emme saaneet. Paatero päin vastoin yritti vakuutella, että poliisihallinnossa ei ole mitään vikaa eikä virheitä ole tehty. Hm, mitähän tästä oikein seuraa? Valistunut arvaus: Paaterointi tulee luultavasti jatkumaan entisenlaisena eikä poliisin hallinnossa juuri mikään muutu.