1148. Ylittikö Sauli Niinistö toimivaltansa?

1. Kuluneella viikolla on ilmestynyt kaksi kirjaa tasavallan presidentin Sauli Niinistön elämänvaiheista ja toiminnasta presidenttinä ja sitä ennen. Tämä on ymmärrettävää, sillä Niinistö täyttää 24. elokuuta 70 vuotta - kaksi päivää sen jälkeen kun hän on tavannut Vladimir Putinin Sotshissa.

2. Tietokirjailija ja entinen päätoimittaja Risto Uimonen on kirjoittanut kirjan Sauli Niinistö - tasavallan presintti. Se on tyypillisen "hymistelevä" esitys valtion päämiehestä.

3. Aamulehden toimittajat Matti Mörttinen ja Lauri Nurmi, kumpikin palkittuja journalisteja, ovat puolestaan saaneet valmiiksi kirjan nimeltä Sauli Niinistö - Mäntyniemen herra. Tämä kirja, joka on Into Kustannus Oy:n kustantama, sisältää myös kriittisiä arviointeja presidentistä. Tämän vuoksi ostin kirjan, jonka hinta on kohtuullinen eli 24,95 euroa.

4. Sauli Niinistö ei ole itse osallistunut kummankaan kirjan tekemiseen. Mörttinen ja Nurmi mainitsevat, että he tarjosivat Niinistölle tilaisuuden esittää oma näkemyksensä haastattelussa. Niinistö kuitenkin kieltäytyi tarjouksesta.  

5. Tänään keskiviikkona eli kaksi päivää kirjojen ilmestymisen jälkeen Sauli Niinistö ilmoitti, että kummassakin kirjassa on virheitä ja virhetulkintoja. Niinistö kirjoitti asiasta tänään tasavallan presidentin kanslian verkkosivuilla Presidentin kynästä -palstalla. Hän otti kantaa kahteen Mörttisen ja Nurmen kirjassa esitettyyn asiaan.

6. Niistä ensimmäinen koskee Sauli Niinistön ja työmarkkinaosapuolten tapaamista joulukuun alussa 2015.  Marraskuussa 2015 Juha Sipilän hallituksen junailema kilpailukykysopimus (Kiky-sopimus) oli joutunut vastatuuleen ja sitä koskevat työmarkkinaosapuolten väliset neuvottelut olivat katkenneet. Tällöin Sauli Niinistö tuli hallituksen avuksi "kuin rintaman murentuessa apuun rientävä Antti Rokka", kuten kirjassa lennokkaasti kuvataan (s. 245). 

7. Kirjan mukaan Niinistö kutsui joulukuun alkupäivinä EK:n ja SAK:n ylimmän johdon luokseen aamukahvitilaisuuteen Mäntyniemeen. Niinistö oli ilmoittanut aikeestaan etukäteen vain pääministeri Sipilälle. Tilaisuuteen osallistuivat elinkeinoelämän puolelta Jyri Häkämies, Matti Alahuhta,  Antti Herlin ja Kari Jordan. SAK:ta ja palkansaajapuolta puolestaan edustivat  Lauri Lyly, Riku Aalto, Ann Selin, Jarkko Eloranta ja ATK:n Markku Piirainen.

8. Kirjan ilmestymisen jälkeen Jyri Häkämies on kertonut, ettei Niinistö tehnyt aloitetta ko. neuvonpidosta, vaan aloite oli lähtöisin häneltä. Tällä seikalla ei kuitenkaan ole ratkaisevaa merkitystä, sillä oleellista on, että presidentin kanslia kutsui osapuolet Mäntyniemeen. Sitä paitsi Niinitö vanhana juristina osaa kyllä konstit, joilla hän saa osapuolet tai toisen niistä aloitteen muodolliseksi esittäjäksi.

9. Mörttinen ja Nurmi kertovat suorin sanoin, että tapaaminen oli salainen neuvottelutilaisuus, jossa Niinistö laittoi peliin koko arvovaltansa vedoten sekä EK:hon että SAK:hon, jotta nämä solmisivat pääministerin vaatiman Kiky-sopimuksen (s. 244). Niinistö siis halusi saada osapuolet sopimaan Kikystä. Sitä, millä tavalla hän "runnasi" tahtonsa läpi, emme tiedä. Lauri Lylyn mukaan osanottajat olivat olleet Mäntyniemessä "aika pitkään".  

10. Oliko tilaisuus salainen, kuten kirjassa kerrotaan? Sauli Niinistö on kiistänyt tämän jyrkästi. Hän selittää, että salaamisesta ei ollut kyse, sillä hän oli myöhemmin tuonut julki osanottajille Mäntyniemessä kertomansa huolen "muutamaa viikkoa myöhemmin". Tällä Niinistö tarkoittaa perinteistä Uudenvuodenpuhettaan, joka lähetettiin televisiossa ja radiossa 1. tammikuuta 2016. Mainittakoon, että osapuolet kertoivat virallisesti Kiky-neuvottelujen jatkumisesta vasta tammikuun puolivälin jälkeen 2016.

11.Täytyy ihmetellä presidentti Niinistön mainittua perustetta. Se, että hän kertoi samoja "huoliaan" pari kolme viikkoa Mäntyniemen mystisen keskustelutiaisuuden jälkeen julkisuudessa, ei tietenkään poista tilaisuuden salaista luonnetta! Se oli salainen, koska tilaisuuteen kutsuttiin vain tiettyjä henkilöitä eikä tilaisuudesta ollut lupa kertoa kellekään ulkopuoliselle.

12. Ihmetellä täytyy myös joidenkin poliittisten toimittajien samansuuntaisia väitteitä. Esimerkiksi I-S:n Timo Haapala ihmetteli tänään twiitissään sitä, että "miten tilaisuus voi olla salainen, jos koko ay-kerma oli paikalla"? Tämä retorinen tokaisu on saanut osakseen paljon "tykkäyksiä". Itse tyydyn sanomaan vain, että voi pyhä yksinkertaisuus, ovatko toimittajat todella noin naiiveja!

13. Jo se, että Mäntynimeen keskustelu- ja neuvottelutilaisuudesta eivät maan hallituksesta tienneet muut kuin pääministeri Juha Sipilä, osoittaa, että kyseessä oli nimenomaan erittäin salaiseksi tarkoitettu ja sellaisena myös pysynyt neuvonpito, jota kukaan läsnäolijoista ei saanut paljastaa ulkopuolisille. Kirjoittajat toteavat kirjassaan, että Mäntyniemen tilaisuudesta ei hiiskuttu edes valtiovarainministeri Stubbille eikä oppositiojohtaja Antti Rinteelle; kirjoittajien mukaan Niinistö halusi tällä tavoin nakertaa Alex Stubbin arvovaltaa.

14. Mäntynimen tilaisuus paljastui vasta Mörttisen ja Lauri Nurmen toissa päivänä ilmestyneestä kirjasta. Kirjoittajille siitä kertoivat SAK:n puheenjohtaja  Lauri Lyly ja kaksi anonyyminä pysyttelevää arvovaltaista vaikuttajaa. Tilaisuus pysyi siis salassa lähes kolme vuotta. Silti Niinistöllä on otsaa väittää, ettei tilaisuus ollut salainen! Perin outo ja kummallinen näkemys, en voi muuta sanoa. Uudenvuodenpuheessaan 1.1.2016 Niinistö ei maininnut tilaisuudesta sanaakaan.

15. Lauri Lylyn kirjoittajille antamista lausumista huokuu selkeä näkemys, jonka mukaan hallitukseen nähden presidentti ajoi ohituskaistaa ja että tilaisuudesta ei ollut lupa hiiskua kellekään ulkopuoliselle.  Lylyn mukaan osantottojat olivat olleet Mänthyniemessä varsin pitkään, vaikka muodollisesti kyse olikin vain aamukahvitiaisuudesta. 

16. Niinistö pääsi tavoitteeseensa, eli ilmeisesti melko pian "aamukahvien" jälkeen oli selvää, että osapuolet palaisivat neuvottelupöytään ja tulisivat hyväksymään Kiky-sopimuksen. Iiman presidentin asiaan puuttumista Kiky-sopimus olisi, kuten Lauri Lyly antaa ymmärtää, varsin todennäköisesti jäänyt hyväksymättä.

17. Mörttinen ja Nurmi pohtivat kirjassaan, ylittikö presidentti toimivaltansa kutsuessaan EK:n ja SAK:n johtajat Mäntyniemen neuvonpitoon (s. 245). Heidän mukaansa vastausta voi hakea pohtimalla, mitä olisi tapahtunut, jos tieto kokouksesta olisi vuotanut julkisuuteen joulukuussa 2015. Kirjoittajien mukaan seurauksena olisi ollut poliittinen myrsky,  koska tasavallan presidentti oli puuttunut salaisesti sen hetkisen sisäpolitiikan tärkeimpään ja kiistanalaisimpaan asiaan kertomatta siitä edes omaa taustapuolueettaan edustavalle valtiovarainministerille tai opposition edustajille.  Myös Lauri Lylyn ja kahden kirjassa anonyyminä haastatellun avainvaikuttajan kanta on samanlainen.

18. Minusta on selvää on, että presidentti puuttui Kiky-asiassa sangen arkaan ja riidanalaiseen sisäpoliittiseen asiaan, jomka osalta hänellä ei ollut minkäälaista toimivaltuutta. Hän ylitti kirkkaasti toimivaltansa rajat. Presidentti lähti ajamaan hallituksen valmisteleman Kiky-sopimuksen hyväksymistä, vaikka tiesi, miten ankarasti SDP ja muut oppositiopuolueet sopimusta vastustivat. Juuri tämän vuoksi tilaisuus piti pitää salassa eikä siitä saanut kertoa muille kuin pääministerille. 

19. Me emme  tiedä, miten innokkaasti Niinistö tilaisuudessa "runnasi" sopimuksen hyväksymistä, mutta tilaisuus kesti kauan ja Niinistö näki paljon vaivaa tavoitteeseen pääsemiseksi. Joka tapauksessa on selvää, että Niinistö on kansansuosioonsa ja karismaansa nojautuen käyttänyt suostutteluvaltaansa.

20. Tampereen yliopiston valtio-opin professori Tapio Rainio on kritisoinut Niinistön toimintatapaa. Raunion mukaan Niinistö on yrittänyt häivyttää vaikutelmaa, että hän olisi pyrkinyt sekaantumaan sisäpolitiikkaan. Voi kysyä, että kun tällaisia keskusteluja on käyty, niin miksi niistä ei ole informoitu suoraan, Raunio sanoo. 

21. Matti Mörttisen ja Lauri Nurmen kirjoittaman kirjan pohjalta on Niinistön mukaan myös väitetty, että hän olisi painostanut Fortumia osallistumaan Pyhäjoen ydinvoimalahankkeeseen, joka on tarkoitus toteuttaa venäläisen Rosatomin ja Fennovoiman yhteisvoimin. 

22. Sauli Niinistön mukaan väite on suorastaan käsittämätön. Sen tueksi ei ole edes yritetty esittää yhtään faktaa. "En ole millään tavalla ollut vaatimassa Fortumia mukaan hankkeeseen", Niinistö kirjoittaa tiedotteessaan.

23. Kyseistä asiaa käsitellään Mörttisen ja Nurmen kirjassa sivuilla 237-240 otsikon  "Kiusallinen ydinvoimalahanke" alla. Voimalahanke on Venäjälle ja presidentti Putinille tärkeä. Suomessa Fennovoima oli vuonna 2015 kuitenkin vastatuulessa. Eduskunta oli asettanut hankkeen kotimaiselle omistukselle 60 prosentin alarajan, mutta kesäkuun lopussa 2015 näytti siltä, ettei ko. ehto täyty.

24. Fortumia yritettiin kaikin keinoin sada sijoittamaan ydinvoimalaan, mutta yhtiö ei näyttänyt olevan asiasta lainkaan kiinnostunut. Vihdoin elokuussa 2015 Fortum tiedotti, että se tulee 6,6 prosentin omistuksella mukaan "suomalaiselle yhteiskunnalle tärkeään" hankkeeseen. Kirjoittajien mukaan Fortum toi tällä lausumallan esiin, että valtiojohto oli pakottanut yhtiön osakkaaksi Rosatomin ydinvoimalaan.

25. Kirjoittajien mukaan "ulkopolitiikan päätöksentekoa tuntevat" ovat kertoneet, että presidentti Sauli Niinistö teki pääministeri Juha Sipilälle ja Fortumin hallituksen puheenjohtajalle Sari Baldaufille tiettäväksi tilanteen vakavuuden. Suomen ja Venäjän suhteet olisivat vahingoittuneet, jos Fortum ei olisi pelastanut hanketta. Samalla olisivat vaarantuneet Fortumin miljardiomistukset Venäjällä. Kirjoittajien mukaan pörssiyhtiö Fortumista oli tullut tasavallan presidentin yhtiö, Rosatom puolestaan on presidentti Putinin yhtiö.

26. Tiedotteessaan Sauli Niinistö ei ole kiistänyt keskustelleensa ydinvoimalahankkeesta ja Fortumin osaomistuksen tärkeydestä Juha Sipilän ja Sari Baldaufin kanssa. Hän on kimmastunut lähinnä vain väitteestä, jonka mukaan hän olisi painostanut Fortumia hankkeen osakkaaksi tai vaatinut Fortumin mukaantuloa. Matti Mörttinen ja Lauri Nurmi eivät ole kuitenkaan kirjassaan väittäneet Niinistön syyllistyneen suoranaiseen painostamiseen.

27. Kirjassa esitettyjen tietojen perusteella olen tullut vakuuttuneksi siitä, että Sauli Niinistö on tässäkin tapauksessa käyttänyt edellä mainittua suostutteluvaltaansa. Tähän viittaa myös kirjassa mainittu Fortumin toimitusjohtaja Pekka Lundmarkin lausuma (s. 240). Kirjan tekijöiden mukaan heillä on useita muitakin toisistaan riippumattomia lähteitä, jotka ovat kertoneet, että Sauli Niinistö toi tilanteen vakavuuden maan hallituksen ja Fortumin johdon tietoon, ennen kuin yhtiö pitkin hampain muutti asiassa mieltään.

28. Keskustelun, suostuttelun ja painostuksen ero saattaa käytännössä olla hiuksenhieno. Vaikka Niinistö ei omasta mielestään ole syyllistynyt kummassakaan edellä mainitussa tapauksessa minkäänlaiseen painostukseen, hänen keskustelukumppaneillaan saattaa olla asiasta aivan erilainen käsitys. He ovat voineet kokea karismaattisen Niinistön toimintatavan painostukseksi. Kun presidentti  oli ilmaissut kantansa, voidaan perustellusti olettaa, että sillä on voinut olla hänen keskustelukumppaneilleen suuri vaikutus, tai että Niinistön lausumat on koettu painostamisena.

29. Kyse on lisäksi ollut asioista, joissa presidentillä ei ole ollut lakiin perustuvaa toimivaltuuksia (valtaoikeuksia), ja keskustelut on käyty hyvin suppeassa piirissä ja ulkopuolisilta täysin salassa. Avoimuus on puuttunut tyystin. Urho Kekkonen ylitti usein valtaoikeutensa, mutta hän teki sen avoimesti, ei Tamminiemessä vieraidensa kanssa kahvia salaa ryystäen.

30. Miksi presidentin pitää ryhtyä käyttämään salaista kulissi- ja suostutteluvaltaa ja puuttumaan asioihin, jotka eivät hänelle perustuslain mukaan kuulu? Presidentin valtaoikeuksiin kuuluu ulkopolitiikan johtaminen, ei sisäpolitiikkaan sekaantuminen tai valtionyhtiöiden toiminnan ohjaaminen.

86. Elämää suurempia uutisia

Mikähän näistä mahtaisi olla se Liliuksen jahti...

Lieneekö kevätväsymystä vai mitä, mutta minua on alkanut ottaa viime aikoina päähän nämä kaikki hemmetin uutiset fortumeista, liliuksista, peruukki-pekkarisista, häkäpäistä ja -miehistä, vanhasista yms. "yhteiskunnallisista toimijoista," yrityksistä, instituutioista ja kaiken maailman uudistuksista. Mitä hemmetin merkitystä niillä oikeastaan on tavallisille ihmisille ja heidän elämälleen? Ei kerrassaan mitään!

Fortumin ja muiden firmojen johtajien saamissa optioissa tai osakepalkkiojärjestelmissä ei ole mitään uutta, ei myöskään siinä, miten nämä liliukset, fagernääsit ja fortumin hallitukset ovat koko ajan kusettaneet valtioneuvoston tyhmiä tai välinpitämättömiä virkamiehiä ja tolloja ministereitä rohmutakseen "täysin laillisten" sopimusten ja määräysten nojalla itselleen entistä suurempia palkkioita ja muita etuuksia. Kateelliset tai muuten onnettomat pikkuvirkamiehet ja kansanedustaja taast yrittävät virkansa puolesta pitää suurta melua asiasta, ihmiset kirjoittelevat typeriä pikkukirjoituksiaan kaiken maailman plokeissaan ja lehtien verkkojulkaisuissa, vaikka kaikki tietävät, ettei mikään muutu eikä rohmuttuja palkkioita ole (muka) enää mahdollista saada takaisin.

Totta kai esimerkiksi Fortumin johtajien optiosopimusta olisi voitu aikanaan kohtuullistaa, vaikka ministeri Häkämies tämänpäiväisellä kyselytunnilla eduskunnan edessä kertoi, että vuonna 2002 asia "selvitettiin asiantuntijoiden" toimesta ja tuolloin päädyttiin siihen, ettei kohtuullistaminen ollut mahdollista. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa, kuten KKO:n ennakkopäätöksistä muissa vastaavanlaissa tapauksissa on hyvin luettavissa. Mutta tietysti aina löytyy ja löytyi myös tuolloin asiantuntijoita, jotka väittävät aivan muuta. Kyse onkin siitä, keitä valitaan asiantuntijoiksi, kuka heidät valitsee ja keiden pitäisi kaikkea tätä valvoa.

Tämänpäiväinen eduskunan kyselytunti osoitti jälleen kerran todeksi sen, että kun vaikeuksia syntyy ja päättäjiä eduskunnassa ja maan hallituksessa vaaditaan vastuuseen, vastuunkantajia ei löydy ei sitten millään, vaan kaikki syyttelevät vain toisiaan. Tämän toi tänään esiin myös Fortumin Mikael Lilius, joka ilmoitti eläkkeelle lähdöstään Fortumista. "En ole nähnyt yhtään ihmistä, joka olisi ilmoittanut olleensa päättämässä näiden (Fortum) kannustinjärjestelmien perustamisesta", sanoi Lilius . - Kannustusjärjestelmien, jotka tavallinen kansa tunnisti heti niitä luotaessa typeriksi instrumenteiksi ja ahneuden huipuksi, mutta joita silloinen eduskunta ja hallitus - tietenkin "asiantuntijoita kuultuaan" - kannatti ja joita ministeri Häkämies vielä tänäänkin eduskunnassa kehtaisi puolustella.

Liliuksen mukaan viimeksi tällä viikolla kohutusta osakepalkkiojärjestelmästä päätti hänen osaltaan Fortumin poliittisesti koottu hallintoneuvosto, mutta kukaan sielläkään ei ole ilmoittautunut päättäjäksi. Niinpä eduskunnassa tänään ko. hallintoneuvoston puheenjohtaja Markku Laukkanen (kesk) tekeytyi täysin tietämättömäksi asiasta ja arvosteli vain sitä, ettei hallintoneuvosto voi "lain mukaan" vaatia edes selvitystä yhtiön hallitukselta asiassa! Kyllä huomaa, että taas kerran on kuultu "asiantuntijoita."

Ja mitä hiton merkitystä on joillakin eu:n parlamenttivaaleilla, joihin valmistautuvien ehdokkaiden blogeja kaikki verkkojulkaisut alkavat olla pullollaan. Ei kerrassaan mitään Suomen tai muiden pikkuvaltioiden kannalta. Ihmiset eivät näytä ymmärtävän, miten kaiken maailman soinit ja muut populistit tai "tosiehdokkaat" vain yrittävät saada itsensä näyttämään tärkeiltä ja kerätä kannatusta seuraavia kotimaan vaaleja varten. Miksi sellaiset ihmiset, jotka itsekin hyvin tietävät, ettei heillä ole pienintäkään mahdollisuutta tulla valituiksi, ylipäätään lähtevät ehdokkaaksi EU:n parlamenttivaaleihin? Haluavatko he vain julkisuutta ja ansioluettelonsa koko kansan nähtäväksi tai kertoa ihmisille, miten fiksuja he itse asiassa ovatkaan?

Voisiko mikään asia kiinnostaa ihmisiä vähempää kuin EU-vaalit? Tuskin, minua ei ainakaan! Näkeehän tämän jo äänestysprosenteistakin. Toki tällä kerralla äänestysvilkkaus nousee, kun populisti Timo Soini villitsee tyhmää kansaa ja saa minun puolesta villitäkin - vaikka Soini puhuukin palturia mm. siinä, että Suomella ja muilla mailla olisi muka vielä mahdollisuus estää Lissabonin-sopimuksen voimaantulo. Ymmärrän ja hyväksyn sen, että nämä EU-vaalit ovat kansan ikiomat protestivaalit ei vain EU:ta, vaan ennen muuta Matti Vanhasen hallitusta vastaan (esimerkiksi juuri hallituksen Fortumin johdon palkkiojärjestelmän kohdalla osoittamasta typeryydestä), tämän myös mm. Soini hyvin tietää ja tietenkin käyttää hyväkseen ja asettuu itsekin ehdokkaaksi. Soinin tähtäimessä on tietenkin seuraavat eduskuntavaalit, joissa hän tähtää seuraavaan hallitukseen ja itse ministeriksi.

Siksi hallituksen maahanmuuttopolitiikkaa arvostellut Jussi Halla-aho ei pääsyt persujen eli perussuomalaisten ehdokkaaksi ja siksi Soini nyt vastoin aiempia puheitaan ilmoittaa, että hän ei pyri enää irrottamaan Suomea EU:sta. Nämä olivat nykyisten hallituspuolueiden ensimmäiset ennakkoehdot, jotta Soini voisi vuoden 2001 eduskuntavaalien jälkeen ylipäätään kuvitella pääsevänsä hallitukseen.

Täytyy ihmetellä viisasta ja oppinutta kollega Erkki Havansia, joka on lähtenyt vanhoilla päivillään mukaan tähän mielettömään ja groteskiin vaalitouhuun - ja vielä persujen listoilla! Mies kirjoittaa kyllä viisaita ja hyviä juttuja mm. Uuden Suomen sivustolla olevassa blogissaan, mutta eiväthän nämä muut ehdokkaat ja ihmiset lähde mukaan mihinkään älylliseen keskusteluun, vaan pitävät omia riekkujaisiaan omissa pilttuissaan.

Kun Veltto-Virtanen kirjoitti muutama päivä sitten Uuden Suomen blogissaan noin 20 riviä puuta heinää otsikolla "Soini ja minä olemme EU:ssa kovana", tuli kirjoitukseen yli sata puuta heinää -kommenttia. Mutta Havansin täyttä eu-asiaa olevat kaksi ensimmäistä blogijuttua U-S:n verkkojulkaisussa saivat kumpikin vain neljä (4) kommenttia, ja niissäkin pari muuta ehdokasta "keskusteli" sitä, mitä jossakin Lahden palaverissa oli tapahtunut ja oliko toinen luvannut tarjota toiselle lounaan! Että tällaista on poliittinen keskustelu tämän päivän Suomessa, professori Havansi! Keskustele siinä sitten totisesti vakavista asioista.

Erkki Havansi vastusti blogissaan pari viikkoa sitten myös eduskunnan käsittelyssä parhaillaan olevaa yliopistouudistusta. Mutta so what - onko tuolla "rakenteita" koskevalla uudistuksella tai sen vastustamisella mitään tosiasiallista merkitystä? Eikö ole aivan yksi lysti, istuuko yliopiston hallituksessa joitakin yliopiston ulkopuolisia tyyppejä ja kuka heidät sinne valitsee. Se ei ole mikään suuren luokan ongelma.

Yliopistojen suurin ongelma on siinä, että yliopistot - ainakaan pienimmät sellaiset - eivät ole mitään tutkimusyliopistoja, joissa olisi kunnolliset edellytykset tehdä kunnon tutkimusta. Tämä koskee esimerkiksi oikeustieteitä ja varmaan muitakin yhteiskuntatieteitä. Yliopistot ovat jo pitkään olleita puhtaasti tutkintoyliopistoja, joiden päätarkoituksena on suoltaa ulos mahdollisimman vähin resurssein mahdollisimman paljon maistereita, tuomareita ja insinöörejä kaikenkarvaisiin virkoihin. Professoreiden oman tutkimuksen tekeminen on mahdotonta, eikä kukaan järkevä ihminen sellaista nykyisin juuri edes yritä muutoin kuin virkavapauksien turvin.

Edellä mainituista ja monista muista samanlaisista asioista kertovista uutisista ihminen ei tule muuta kuin vihaiseksi. Mutta onneksi meille kerrotaan myös uutisia todellisista ihmisistä ja asioista ja ongelmista. Nämä tosiuutiset koskettelevat aivan muita juttuja kuin politiikkaa, vaaleja ja kaikenlaisia "uudistuksia,", juuri näistä "elämää suuremmista" asioista ihmiset ovat kiinnostuneita.

Ajatelleenpa nyt esimerkiksi vaikka tätä tapaus "Leenaa", jolle pääministeri Matti Vanhanen lähetteli viestejä viime kunnallisvaalien aikana. Tänään selvisi, että kyse on Kosovon albaanista, Drita Lulic -nimisestä vähän yli kolmekymppisestä kauniista tummaverisestä naisesta, joka tuli julkisuuteen ja kertoi antavansa Vanhaselle anteeksi tämän typerät 69-vitsailut. Drita joutui lähtemään kotimaastaan ja kodistaan vuonna 1991 ja koki monet sodan kauheudet ja tuli Suomeen 1994. Ei ihme, että pääministerimme ilmeisesti ihastui tähän "Riittaan", joka on osallistunut ehdokkaana jo kaksiin kunnallisvaaleihin, mutta saanut tyytyä vain niukkaan äänimääriin.

Voimme vain arvailla, olisiko tämä Drita, joka on ilmeisen tulinen luonne, voinut saada pääministeriimme edes hitusen eloa, jos Vanhanen olisi ollut viime syksynä Dritan tavatessaan vielä vapaa mies. Varmaa kuitenkin on, että seuraavissa vaaleissa, joihin Drita osallistuu - ehkäpä persujen listoilla - hän saa ainakin 69 ääntä. - Tässä on siis esimerkki uutisesta, joka koskettelee pientä ihmistä, mutta saa ihmisten ja suuren yleisön tunteet liikkeelle.

Entäpä sitten tämä suomalainen "lentokenttänainen", joka on oleskellut Berliinin lentokentillä jo monta kuukautta? Siinäpä tarina, joka kiehtoo ihmisiä ja josta odottaisi lisätietoa. Kuka on tämä nainen ja miksi hän elää lentokentillä, odottaako hän jotakuta, joka ei kenties koskaan saavu noutamaan? Mistä hän saa rahaa elääkseen ja missä hän piipahtaa välillä, kun häntä ei näy lentokenttähallissa? Onko hän kenties se "kadotettu" nainen, jota ilmeisesti venäläinen liikemies etsi viime sunnuntain Hesarissa kokosivun lehti-ilmoituksella? Lehti-ilmoituksessa mainitut tuntomerkit ainakin sopivat lentokenttänaiseen: nuori, vaaleahiuksinen nainen, joka käyttää "ponnaria." Oliko hän pistäytymässä Suomessa juuri silloin, kun tuo liikemies näki hänet ravintola Meccassa, ja palasiko hän sen jälkeen takaisin Berliiniin? Miksi Suomen hallitus haluaa saksalaisviranomaisten häätävän suomalaisnaisen lentokentältä, eikö tämä ole suorastaan EU-kansalaisille turvatun vapaan liikkuvuuden periaatteen vastaista? - Ehkäpä Renny Harlin tai Timo Koivusalo jo suunnittelevat - valtion avokätisin rahoituksen turvin tietenkin - filmiä "lentokenttänaisen" tapauksesta?

Entäpä sitten viikon urheilu-uutinen? Ei, se ei koske jääkiekon nuhjailevia välieräotteluja Suomessa, vaan uutinen tulee Pariisista. Siellä vuoden 2007 MM-kisojen seiväshypyn hopeamitalimies Romain Mesnil kohahdutti ihmisiä juoksemalla alasti ja hyppyseiväs taivasta kohti sojottaen halki Pariisin katujen. Miehen tarkoituksena oli havahduttaa sponsorit voidakseen jatkaa hyppyuraansa; Mesnilin juoksu tietenkin videoitiin ja esitettiin YouTube- palvelussa. Tässä tapahtumassa oli jotakin hohtoa, jollaista toivoisi joskus näkevänsä myös talvisin hieman ankean Helsingin kaduilla ja puistoissa!

Ja sitten on tietenkin kaikenlaisia muita "pienempiä" uutisia tavallisista ihmisistä ja heidän vaikeuksistaan. Esimerkiksi uutinen siitä, että kansanedustaja Tanja Karpelan kihlattu ei ole saanut palkkaansa tässä kuussa siitä yksinkertaisesta syystä, että kihlatun työnantajan rahat ovat lopussa. Tämä uutinen lyö kerralla laudalta harmaat leipäjonot, sillä jotain täytyy olla todella pahasti pielessä, jos kansanedustajan ja ex-ministerin kihlattu ei saa palkkaa! Eikö tässä olisi jo eduskuntakyselyn paikka? Miten tämä kihlatun palkattomuus vaikuttaa raskaana olevan Karpelan ja hänen perheensä odotusaikaan? Karpela on jo joutunut - jälleen kerran - myymään asuntonsa ja etsimään uutta asuntoa.

Poliitikkojen, taiteilijoiden, urheilijoiden yms. julkkisten sairauksia, sairastumisia, sairauksista toipumista koskevat yms. uutiset täyttävät nykyisin iltapäivien lehtien sivuista melkoisen suuren osan.

Esimerkiksi tämänpäiväisissä iltapäivälehdissä kerrotaan Pirkko Mannolan (70 v.) kylkiluiden rusahtamisesta ja mahdollisesta murtumisesta tv:n viimekertaisen tanssiohjelman yhteydessä; Riitta Väisäsen Floridassa kärsimästä migreenistä - viikko sitten lehdissä kerrottiin laajasti Väisäsen vaihdevuosiongelmista ja -sairauksista - Hanoi Rocks-tähti Mike Monroen joskus parikymmentä vuotta sitten kärsimästä anoreksiasta; kansanedustaja Merikukka Forsiuksen "rankasta äitiyslomasta" (hän oli - taas - vähällä kuolla), Forsius onkin nyt - jälleen kerran - sairaslomalla (syynä mm. kipeä olkapää); Seela Sellan sairaudesta, joka "voi johtaa syöpään"; Matti Nykäsen oudosta tajuttomuuskohtauksesta Malagan lentokentällä jne. jne. Tässä vain osa yhden päivän sairaskertomuksista.

Kyllä nämä julkkisten sairausuutiset ja -kertomukset, joihin tavalliset ihmiset ja lehdenlukijat voivat samaistua ja kärsiä suosikkiensa ja idoliensa mukana, ovat tosi tärkeitä ja koskettavia. Nykyisin henkilöllä ei ole juurikaan mahdollisuutta menestyä laulajana, muusikkona, näyttelijänä tai muuna taiteilijana, urheilijana tai ylipäätään jonkin lajin julkkiksena, ellei hän ole sairastunut vähintään kerran vuodessa niin, että siitä kerrotaan iltapäivälehdessä. Kukapa nyt muistaisi täysin tervettä ja työkykyistä julkkista, jolla ei olisi koskaan mitään kerrottavaa sairauksistaan tai ongelmistaan - taatusti ei kukaan!

Tanssii tähtien kanssa -ohjelmastakin yleisö on passittanut tähän mennessä kotiin armotta juuri ne parit, joilla ei ole ollut mitään sairauksia tai vammoja. Jäljellä ovat jääneet raihnaiset parit. Pirkko Mannola paransi asemiaan huomattavasti ilmoituksellaan rusahtaneista" kylkiluistaan.

Jos omalle kohdalle ei satu sairauksia, niin kyllä julkkisten perheenjäsentenkin sairaudet kelpaavat lehdistölle oikein hyvin ja niistä on juttuja vähintään joka toisessa iltapäivälehdessä. Ja kuolemantapaukset julkkisten perhe- tai lähipiirissä - nehän vasta suurta herkkua ovatkin. Muistan, miten esimerkiksi Mikko Alatalon isän kuolemasta ja hautajaisista oli Iltalehdessä muutama vuosi sitten isoja juttuja. Ja kun jotakuta taiteilijaa tai julkkista ollaan hautaamassa, saavat kaikki vainajaa viimeiselle matkalle saattamaan tulleet, vielä elossa olevat artistit lehtiin oman kuvansa, jossa ollaan niin murtunutta miestä ja naista että oikein. - "Ai, toikin on siis vielä elossa," on näitä kuvia katsellessa usein mieleen tuleva ajatus.

Entä sitten erilaiset uhkausuutiset: kyllä, nekin ovat tosi tärkeitä. Haluamme toki tietää, että Mikkosten tv-perheen vanhemmat ovat saaneet tappouhkauksia - mutta tämä ei tietenkään saa estää perhettä koskevan tv-ohjelman jatkumista. Fortumin katkeran oloisena eläköityvä Mikael Lilius paljasti tänään, että myös häntä ja hänen perhettään on uhattu - aivan kamalaa! Mistä tämä kertoo yhteiskunnasta ja meistä? Eikö arvostettu ja meidän kaikkien tavallisten pulliaisten kallistuneiden öljy- ja sähkölaskujen turvin huippupalkkionsa ja - eläkkeensä ansainnut rakastettu yritysjohtaja saa viettää rauhassa edes eläkepäiviään! Johan on kamalaa, ei ihme, että Lilius on hankkinut jo hyvissä ajoin itselleen miljoonajahdin, joka odottaa häntä Välimeren satamassa.

Sitten vielä tohtori Jussi Halla-aho (sit., pers.), joka sai viime viikon lopulla syytteen mm. uskonrauhan rikkomisesta. Halla-aho kertoi Aamulehdessä pari päivää sitten epäilevänsä, että nyt varmaan alkaa "sataa fatwaa niskaan"! Halla-aho pani fatwa-uhan syytteen häntä vastaan nostaneen apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen syyksi, koska syyte on kuulemma provosoinut ihmisiä Pakistanissa ja muissa islamin maissa seuraamaan sankoin joukoin Jussin blogia. Tämän uhka on todellinen, joten tässä voidaan unohtaa kokonaan se puoli asiasta, että Jussi itse provosoi - kaivoi niin sanotusti oikein verta nenästään - kirjoittamalla viime kesänä blogissaan jutun otsikolla "Muutamia täkyjä Illmanin Mikalle "(Mika Illman on rasistirikoksista syyttävä valtionsyyttäjä), jossa faktisesti ilmiantoi itsensä niistä lausumista, joista hän nyt sitten juuri sai syytteen. Ei siis voida sanoa, että syyte tuli Jussille "yllättäen ja pyytämättä." Mutta tämä ei vaikuta siihen, että myötätuntomme ovat Jussin puolella.

Lisää tosielämästä kertovia uutisia, please!