1153. Vaalisloganien aikaa

1. Huhtikuussa pidettävät eduskuntavaalit lähestyvät vauhdilla. Vaaleihin on enää kolme kuukautta. On siis aika herättää henkiin tämä blogikin. 

2. Jokainen puolue kehittää oman iskulauseen tyyppisen vaalisloganinsa tai -mainoksensa, jolla yritetään kiinnittää äänestäjien huomiota puolueen erinomaisuuteen. 

3. Ensimmäisen vaalisloganinsa ehti esitellä kokoomus, joka mainos otsikolla "Luotamme Suomeen" komeili tänään esimerkiksi Helsingin Sanomien etusivulla. Sama kokosivun vaalimainos löytyi myös Ilta-Sanomista.

4. Mainoksessa vakavailmeinen ja sliipatunoloinen puheenjohtaja Petteri Orpo näyttää katsovan kauas tulevaisuuteen, Vaalimainoksen hallitseva väri on sininen, mikä sopii hyvin kokomuksen logossa olevaan siniseen ruiskukkaan. Oranssilla on mainokseen on präntätty sana luotamme.

5. Vaalimainoksen loppukappale kuuluu näin:

Minä luotan Suomeen. Luotan suomalaisiin. Suomalaiset ovat maailman luotettavin kansa. Olemme aina hoitaneet hommamme ja pärjänneet, vaikeissakin paikoissa. Yhdessä teemme Suomesta vieläkin paremman.

6. Positiivista sloganissa on lyhyiden virkkeiden käyttö. Tässä suhtessa kokoomus on omaksunut Timo Soinin plokissaan viljelemän tyylin. Lyhyt lauseet ovat poikaa, sillä ihmisten muisti ei ole kovin pitkä, vaan pätkii herkästi, 

7. Toisaalta puolueet luottavat siihen, etteivät äänestäjät muista läheskään kaikkea, mitä puoluejohtajat Juha Sipilä ja Alexander Stubb lupasivat pyhästi ennen vuoden 2015 eduskuntavaaleja. "Koulutuksesta emme leikkaa". Näin he vakuuttelivat tuon tuostakin. Mutta mitä tapahtui vaalein jälkeen? Kyllä, Juha Sipilä hallitus, jossa kokoomus on mukana, leikkasi ensiksi juuri koulutuksen määrärahoja. 

8. Puolueiden vaalisloganit ja mainokset joutuvat tietenkin oitis irvailujen kohteksi. Mediasta ensimmäisenä ovat liikeellä politiikan tomittajat, nuo irvailujen suurmestarit. Mutta jo ennen heitä puolueet ja niiden puheenjohtajat savat kuulla twitterissä, facebookissa, blogeissa ja ties missä kunniansa sosiaalisessa mediassa (some). Se on muutenkin pullollaan ivaa, vihamielisyyttä, katkeruutta, kostonhimoa yms. pilkaa. 

9. HS:n toimittaja Marko Junkkari muisteli tänään miten kokoomuksen Petteri Orpo halusi uransa alkuvaiheissa, että "kokoomuslaiset luottavat kokoomuksen". Sitten hän halusi, että "kokoomus luottaa ihmiseen" ja patisteli, että "ihmisten pitää luotaa itseensä". Nyt sitten on vuorossa  iskulause, jonka mukaan "kokoomus luottaa Suomeen". 

10. Luottamus, myös poliitiikassa, on toki tärkeä pointti. Mutta jatkuva luottamuksesta saarnaaminen alkaa helposti ärsyttää ihmisiä, joille sitä vakuutellaan jatkuvalla syötöllä.

11. Eikö vaaleissa ja äänestämisessä ole kyse siitä, mihin ja keihin me äänestäjät luotamme ja annamme? Luotammeko kokoomukseen, keskustaan, demareihin vain persuihin - muutamia kohteita mainitakseni.  Pääministerivaaleissa on kyse siitä, kenestä tulee uusi pääministeri. Onko se Antti Rinne, Petteri Orpo vai Juha Sipilästä - nytkin ainoastaan muutaman vaihtoehdon mainitakseni. 

12. Vaaleissa ratkaistaan todennäköisesti myös Suomen seuraavan komissaarin nimi. Jos kokoomus voittaa, komissaariksi tulee Alex Stubb. Jos Antti Rinteestä tulee pääministeri, komisaariksi valitaan nainen, luultavasti Jutta Urpilainen.

13. Kokoomus olisi voinut lanseerata nyt nähtyä paremman vaalisloganin. Esimerkiksi tähän tapaan: "Minä luotan sinuun, luotathan sinä minuun"; "Luottakaa minuun, minä ja kokoomus hoidamme asianne ja koko Suomen asiat parhaiten"; "Olen luottamuksenne arvoinen" tai  "Pyydän luottamustanne taas neljäksi vuodeksi".

14. Minulla on mielessä yksi iskusana tai -lause, johon kaikki nykyisin mielellään vetoavat, niin tutkijat, virkamiehet kuin ja myös poliitikot. Tämä sana on OIKEUSVALTIO. Siihen vedotaan palo- ja juhlapuheissa tuon tuostakin eli jokaikinen päivä esimerkiksi twitterissä, jossa nykyisin itsekin olen (piruilemassa) mukana.

15. Sanaa oikeusvaltio käytetään useassa eri merkityksessä, suppeassa tai laajassa. Suomen perustuslaissa termi oikeusvaltioperiaate on määritelty lyhyesti ja ytimekkäästi näin "Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia" (PL 2 § 3 mom.)

16. Tästä muistuu mielen keskustapuolueen edeltäjän Maalaisliiton vaaleissa käyttämä slogan ja vaalimainos. Siinä oli kuva, jossa olivat Raamattu ja lakikirja. Kuvan alla oli teksti: Näihin luottaa Maalaisliitto.

17. Odotamme mielenkiinnolla muiden puolueiden vaalisloganeita.

1121. Puolan presidenttiparin vierailu Suomessa

                     Tässä lauletaan ja kuunnellaan Puolan kansallislaulua


1. Valtiovierailujen ehtymätön sarja jatkui tänään, kun Puolan presidentti  Andrzef Duda ja hänen vaimonsa Agata Kornhauser-Duda saapuivat aamupäivällä Presidentinlinnaan. 

2. Valtiovierailuja on ollut tänä vuonna poikkeuksellisen paljon ja lähes ruuhkaksi asti. Tämä selittyy  osin Suomi 100- juhlallisuuksilla, osin taas sillä, että tammikuussa 2018 Suomessa käydään presidentinvaalit, joissa myös istuva presidentti Sauli Niinistö on ehdokkaana. Valtiovierailut Suomeen ja presidenttiparin muihin maihin tekemät vierailut tuovat kosolti julkisuutta istuvalle presidentille ja ovat siten tosiallisesti osa presidentin vaalikampajaa. 

3. Tämän asian presidentti Niinistö on erinomaisen hyvin oivaltanut. Hänen ei tarvitse tavata muita presidenttiehdokkaita vaalikeskustelujen merkeissä, eikä hän edes ehtisikään niin tehdä, kun hänellä on kädet täynnä kaikkea muuta ohjelmaa loputtomine maakuntamatkoineen ja valtiovierailuineen. Viime viikolla Saul Niinistö kohtasi kansan joukot Karstulan torilla ja Äänekoskella.

4. Puolan presidenttipari, joka saapui Suomeen jo eilen maanantaina, otettiin vastaan juhlallisin menoin Presidentinlinnan pihalla ja edustalla. Hieman enneen vieraiden aapmista presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jennni Haukioimstivtä odottamaan veraitaan Linnan rappusille. 

5. Rouva Jenni Haukio astui pari viikkoa sitten kuulun vauvauutisen jälkeen nyt ensimäisen kerran julkisuuteen. Kaikkien katse kohdistui näin olleen ennen muuta Jenni Haukion vatsanseutuun, koska haluttiin nähdä, miten rouvan raskaus on edennyt. Vielä siitä ei saatu selviä merkkejä, sillä siitä piti huolen rouva takkivalinta: hän oli pukeutunut pitkää mustaan A-linjaiseen päällystakkiin. Seurapiiritoimitajat  panivat kuitenkin merkille Jennin sädehtivyyden ja presidenttiparimme hyväntuulisuuden, sillä se näet kuuluu heidän velvollisuuksiinsa.  

6. Presidentti Sauli Niinistö ojensi rouva Agata Kornhauser-Dudalle kukkakimpun. "Mukava tavata", rouva Kornhauser-Duda sanoi lehtitietojen mukaan presidenttiparille. Tämän jälkeen presidentit tarkastivat kadulle kokoontuneen kunniakomppanian.TV-kuvasta näkysi hyvin, ettei valtiovierailu ollut herättänyt helsinkiläisissä minkäänlaista kiinnostusta, sillä Linnan kohdalla Kauppatori oli typpösen tyhjä ihmisistä. 

7. Sitten presidenttiparit kuuntelivat Linnan rappusilla molempien maiden kansalislaulut. Predientti Dada, joka on 45-vuotias juristi, ja hänen vaimonsa lauloiva antaumuksella Puolan kansallishymnin. Sen sijaan Niinistö ja rouva Haukio pitivät suunsa visusti kiinni, kun soittokunta esitti Maamme-laulun. Kansallislaulujen jälkeen seurue siirtyi sisälle Linnaan. 

8. Puolalaisia vieraita oli linnanpihalla vastaanottamassa pieni osa Suomen poliittista ja virkamieskunnan kermaa. Heistä ensimmisenä eli Suomen presidenttiparia lähinnä rivissä  oli valtiovarainministeri Petteri Orpo, toisena rivissä seisoi KKO:n presidentti Timo Esko - KHO:n presidentti Pekka Vihervuorta ei sitä vastoin joukossa näkynyt  - ja kolmantena näkyi olevan pätkä oikeuskansleri Risto Hiekkataipale. 

9. Tämän nähdessäni ajattelin, että jo on ja onpa Timo Eskolla ja Risto Hiekkataipaleellakin hommaa: tulla nyt aamutuimaan ja pikku pakkasessa seistä hytisemään paljain päin Linnan pihalle vastaanottamaan vieraita, joiden kanssa heillä ei ollut muuta yhteistä tai tekemistä kuin pakollinen kättely, Noh, herrojen lojaalisuus tietenkin palkitaan, sillä heidät on tavan mukaan kutsuttu muiden arvovieraiden ohella Linnassa pidettäville juhlaillallisille, jotka alkoivat kello 19.

10. Linnassa presidentit ja heidän seurueensa keskustelivat. Aiheet oivat kovin tuttuja:  Itämeren alueen turvallisuus, Itämeren lentoturvallisuus, Sauli Niinistön iänikuiset lempilapset eli transponderit - jokohan Sauli kohta pokkaa Nobelin noilla transpondereillaan - EU:n yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka sekä tietenkin Venäjä ja Ukrainan kriisi; Krimin asia lienee jo painunut unholaan, sillä sitä ei erikseen mainittu.  Selvää on, ettei noissa keskusteluissa ole päästy mihinkään muuhun kuin moneen kertaan jo esitettyjen kannananottojen toistamiseen. Selkokielellä ilmaistuna tällaiset keskustelut ovat yhtä tyhjän kanssa ja pelkkää pakkopullaa.

11. No, mutta tämän jälkeen taas hieman iloisempiin asioihin eli Helsingin kaupungintalossa vieraille tarjottuun lounaaseen. Median huomio kiinnittyi jälleen vain yhteen asiaan: Jenni Haukion vatsanseutuun. Seurapiiritoimittajat hehkuttivat jälleen Jennin pukeutumista. Meille kerrottiin, että "Jenni edusti lounalla tyylikkäässä mustassa mekossa - kasvoilla kareili odottavan äidin salaperäinen hymy". (Jestas, miten ällöttävää!) Yksi muukin asia sentään oli pantu merkille. Nimittäin se, että Puolan presidentti Duda ja Helsingin pormestari Jan Vapaavuori muistuttavat niin suuresti toisiaan, että ulkopuolisille oli ollut kuulemma vaikea erottaa, kummasta tyypistä oli kysymys. Vapaavuoresta veikataan jo nyt Suomen seuraavaa presidenttiä, kunhan Saulin toisesta kaudesta on ensin päästy kunnialla eroon.

12. Jossakin välissä puolalaiset vierat vierailivat Eduskuntatalossa, jossa heidän isäntänään oli puhemies Maria Lohela. Vieraat kävivät myös marsalkka Mannerheimin haudalla, missä yhteydessä presidentti Dauda oli innostunut kehumaan Mannerheimin sodanjohtotaitoja ja vertaamaan häntä tässä suhteessa erääseen puolalaiseen sotamarsalkaan.

13. Sitten päästiinkin presidenttien pitämään lehdistö- ja tiedotustilaisuuteen, jossa kerrottiin asioista, joista presidentit olivat aiemmin Linnassa keskustelleet. Tällöin esille nousi myös Puolalle kiusallinen demokratia- ja oikeusvaltiokysymys, kun Helsingin Sanomien toimittaja kysyi presidentti Dudalta, miksi Puolan on niin vaikea kunnioittaa EU:n yhteisiä arvoja kuten esimerkiksi tuomioistuimien riippumattomuutta lainsäädäntövallasta sekä toimeenpano- eli hallitusvallasta. 

14. Kysymys on aiheellinen, sillä Euroopan Unionin ja sen jäsenvaltioiden huoli Puolan demokratian tilasta ja ihmisoikeuksien kunnioittamiesta alkoi nousta, kun konservatiivinen populistipuolue Laki ja oikeus (PiS), jota myös presidentti Andrzej Duda edustaa, nousi maan johtoon syksyn 2015 parlamenttivaaleissa. Uusi hallitus puuttui ensi töikseen sananvapauteen ja alisti maan valtamedian ja syyttäjälaitokseen suoraan poliiittiseen ohjaukseensa. Myös kansalaisjärjestöjen toiminnalle on asetettu rajoituksia, ja vuonna 2016 PiS yritti ajaa läpi abortin täydellistä kieltämistä koskevan lain.

15. Puola on ajautunut törmäyskurssille EU:n kanssa myös oikeuslaitoksen uudistamisen osalta siten, että poliitikot saisivat oikeuden päättää laajalti tuomareiden nimityksistä. EU katsoo Puolan hallituksen ajamien uudistusten sotivan unionin perusarvoja vastaan. EU-komission mukaan tuomareiden nimitysoikeutta koskeva uudistus uhkaa maan oikeuslaitoksen riippumattomuutta. Komissio on uhannut Puolaa  sanktioilla ja jopa äänioikeuden viemisellä EU-neuvoston kokouksissa, jos hallitus ei peru ko. uudistushankettaan. Puola on Unkarin ja Tsekin tavoin kieltäytynyt ottamasta turvapaikanhakijoita Kreikasta ja Italiasta EU:n taakanjakomekanismin mukaisesti. Hallituksen toimet ovat johtaneet maassa laajoihin mielenosoituksiin.

16. Presidentti Andrzej Duda näytti suorastaan kimpaantuvan toimittajan edellä mainitusta kysymyksestä. Hän ryhtyi vastahyökkäykseen EU:ta vastaan ja aloitti kiihkeän puolutuspuheenvuoronsa kysymällä, miksi EU:n instituutioiden ja komission on niin vaikea hyväksyä, että Puolassa 2015 pidettyjen vaalien jälkeen maa toteuttaa vaalikampanjan aikana esittämiään muutoksia. Duda väitti puolalaisten tukevan edellä mainittuja uudistuksia.  Dudan mukaan Puolassa toteutettavat uudistukset eivät kuulu EU:lle vaan ovat maan sisäinen asia. EU:ssa on presidentin mukaan muita maita, joiden ongelmat ovat Puolan kehitystä paljon suurempia. Duda kiisti väitteen, jonka mukaan median ilmaisuvapautta olisi rajoitettu. Dudan mukaan Puolassa suojellaan kansalaisoikeuksia ja demokratian periaatteita. - Jos näin on, niin miksi Puolassa on sitten ajauduttu jo kuukausia jatkuviin mielenosoituksiin maan hallitusta vastaan?

17. Andrzej Duda nousi Puolan  presidentiksi kaksi vuotta stten maassa valtaa pitävän Laki ja oikeus -puolueesta. Hän on lakimies, kuten isäntänsä Sauli Niinistökin, mutta sikäli Niinistöä selkeästi edellä, että on väitellyt hallinto-oikeudesta reilut 10 vuotta sitten oikeustieteen tohtoriksi. Duda on itsekin ollut joistakin asioista eri mieltä hallituksen lakiesityksistä. Hän kieltäytyi viime kesänä vahvistamasta hallituksen ajaa kahta tärkeää lakiesitystä, jotka maan parlamentti hyväksyi.  Ne olisivat johtaneet Puolan korkeimman oikeuden koko tuomarikunnan vaihtamiseen ja tuomareiden virkanimitysoikeuden uskomiseen parlamentissa istuville poliitikoille. Laki ja oikeus -puolueen johtaja Jaroslaw Kaczynski ei ole kuitenkaan jättänyt asiaa tähän, joten lakiesityksistä kiistellään maassa edelleen.

18. Dudan purkauksen ja vastahyökkäyksen aikana Sauli Niinistö seisoskeli hiljaa Dudan vieressä. Omassa puheenvuorossaan Niinistö ei tuominnut tai arvostellut Puolassa suunnitteilla olevia uudistuksia, vaan tyytyi vain toivomaan, että Puolan ja EU:n kiistassa löydettäisiin sopu. Niinistö muistutti, että EU:n jäsenvaltiot ovat unioniin liittyessään sitoutuneet tiettyihin kriteereihin.

19. Mainittakoon, että Euroopan unionin jäsenvaltioiden korkeimpien oikeuksien presidenttien verkosto on julkaissut heinäkuussa kannanoton, jossa presidentit, siis myös KKO:n presidentti Timo Esko, ilmaisevat huolensa Puolan oikeuslaitoksen tilasta. Kannanoton mukaan Puolassa on viime aikoina puututtu tuomioistuinten toimintaan tavalla, joka vaarantaa vakavasti niiden riippumattomuuden ja oikeusvaltion olemassaolon. Presidenttien verkosto yhtyy kannanotossaan Euroopan neuvoston ja Venetsian komission esittämään huoleen ja haluaa osoittaa tukensa Puolan oikeuslaitoksen riippumattomuudelle.

20. Muistaakseni ulkoministeri Timo Soini piti pari vuotta sitten sopimattomana, että Euroopan unioni ja EU-komissio puuttuvat Puolassa vireillä oleviin oikeuslaitosuudistukseen ja suunnitelmiin muuttaa tuomareiden nimitysoikeutta. Soini katsoi, aivan samalla tavalla kuin presidentti Duda tänään, että kyseiset uudistukset ovat Puolan sisäinen asia, jotka eivät kuulu EU:lle.

21. Voidaan kysyä, onko presidentti Sauli Niinistö samalla kannalla kuin ulkoministeri Soini. Ainakin Niinistö on kutsunut Dudan Suomeen - sopivasti presidentinvaalien alla. Dudan vierailu on vastavierailu Niinistön ennen Dudan presidenttikauden alkua Puolaan tekemälle vierailulle. Tuolloin tilanne Puolassa oli kuitenkin toisenlainen kuin nyt, sillä Laki ja oikeus -puolue ei ollut vielä noussut valtaan.

22. Minusta Niinistön ei olisi pitänyt kutsua Puolan presidenttiä Suomeen. Vastavierailuillakin on aikansa ja kohteliaisuudellakin rajansa, jos kutsuttavan maan presidentti ja hänen puolueensa edustavat populistisia arvoja, joita ei voida mitenkään pitää oikeusvaltiolle sopivina.

23. Mutta päivän päätteeksi vieraat ja heidän suomalaiset isäntänsä kokontuivat sulassa sovussa Linnan juhlailllailliselle.  Huomiota herätti hieman se, että Suomen hallituksesta oli paikalla vain valtiovarainministeri Petteri Orpo; myöskään eduskunnan puhemiestä ei näkynyt kättelyjonossa. Mutta se oli varmaa, että KKO:n Timo Soini seurasi taas Petteri Orpoa kuin konsanaan hai laivaa. 

24. Seurapiiritoimittajat olivat taas haltioissaan Jenni Haukion iltapuvusta ja äitiyden onnea säteilevästä olemuksesta. Tähän tapaan: "Rouva Jenni Haukio hehkui juhlaillallisella elegantissa, mustaan leveähelmaiseen iltapukuun pukeutuneena". Hänen "pitsihihainen, paljetein koristeltu iltapukunsa ei korostanut muttei myöskään pyrkinyt piilottamaan tulevan äidin vyötärön seutua". Niinistö ja Haukio kättelivät vieraita illallisen aluksi "hyväntuulisen oloisina". 

Ah, eikö tämä olekin kuninkaallista onnea, josta koko tasavalta saa nauttia!

Euroopan unionin jäsenvaltioiden korkeimpien oikeuksien presidenttien verkosto on julkaissut kannanoton, jossa presidentit ilmaisevat huolensa Puolan oikeuslaitoksen tilanteesta. Kannanoton mukaan Puolassa on viime aikoina puututtu tuomioistuinten toimintaan tavalla, joka vaarantaa vakavasti niiden riippumattomuuden ja oikeusvaltion olemassaolon.

Presidenttien verkosto yhtyy kannanotossaan Euroopan neuvoston ja Venetsian komission esittämään huoleen ja haluaa osoittaa tukensa Puolan oikeuslaitoksen riippumattomuudelle.

Euroopan unionin jäsenvaltioiden korkeimpien oikeuksien presidenttien verkosto on julkaissut kannanoton, jossa presidentit ilmaisevat huolensa Puolan oikeuslaitoksen tilanteesta. Kannanoton mukaan Puolassa on viime aikoina puututtu tuomioistuinten toimintaan tavalla, joka vaarantaa vakavasti niiden riippumattomuuden ja oikeusvaltion olemassaolon.

Presidenttien verkosto yhtyy kannanotossaan Euroopan neuvoston ja Venetsian komission esittämään huoleen ja haluaa osoittaa tukensa Puolan oikeuslaitoksen riippumattomuudelle.

Tutustu presidenttien verkoston kannanottoon (englanniksi) kokonaisuudessaan:

984. Raiskaus Kempeleessä

1. Nuori 14-vuotias tyttö raiskattiin Kempeleessä eilen maanantaina kello 22.30 aikaan. Oulun poliisin tiedotteen mukaan kaksi ulkomaalaista nuorta miestä oli käynyt Asematiellä tyttöön käsiksi. Tyttö oli raahattu metsään, jossa ainakin toinen epäillyistä oli raiskannut hänet.  Molemat teosta epäillyt ovat poliisin mukaan Afganistanista tulleita turvapaikanhakijoita.

2. Rikospaikalle oli sattumalta tullut kaksi paikkakuntalaista miestä, jotka hälyttivät paikalle apua. Poliisin koirapartio seurasi tekijöiden jälkiä, jotka johtivat erääseen asuntoon. Sieltä poliisi tavoitti kaksi 5-17 -vuotiasta nuorukaista, jotka otettiin kiinni epäiltyinä törkeästä raiskauksesta ja törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. 

3. Asian esitutkinta aloitettiin tiistaiaamuna. Tapahtumien tarkka kulku ei ole vielä selvillä. Poliisi suorittaa ensin uhrin puhuttelun sekä kuulustelun ja aloittaa tämän jälkeen epäillyn kuulustelut. Poliisin mukaan akuutti tulkkipula on viivästyttänyt epäiltyjen kuulustelujen aloittamista. 

4. Pääministeri Juha Sipilä (kesk), joka on itse kotoisn Kempeleestä, tuomitsee kotikunnassaan tapahtuneen raiskauksen. Sipilän sanoo olevansa järkyttynyt tapauksesta, jota hän pitää vakavana, inhottavana ja raukkamaisena tekona, jos siitä julkisuuteen kerrotut tiedot pitävät paikkansa. 

5. Pääministeri kertoi aikovansa selvittää mahdollisimman pian, aiheuttaako tytön raiskaus muutoksia lainsäädäntöön. Hän muistuttaa, että turvapaikanhakijoille on vastaanottokeskuksissa "yritetty kertoa, miten naisiin Suomessa suhtaudutaan". 

Tietoa on Sipilän mukaan jaettu myös siitä, millainen on suomalainen oikeusvaltio. 

6. Sipilä on kutsunut vielä täksi päiväksi koolle kriisikokouksen, jossa ovat mukana myös oikeusministeri Jari Lindström ja sisäministeri Petteri Orpo. - Saa nähdä, aikooko ministeri Lindström jälleen kerran toistaa näkemyksensä kuolemanrangaistuksen palauttamisesta rikoslakiin.

7. Pääministeri Juha Sipilällä on koti eli omakotitalo Kempeleessä. Hän hätkähdytti syyskuun alussa, ei vain koko Suomea, vaan myös aika laajasti muutakin maailmaa, lupaamalla Kempeleen-kotinsa turvapaikanhakijoiden käyttöön. Tiedossa ei ole, onko Sipilän kotiin jo otettu turvapaikanhakijoita ja jos on, ovatko nämä mahdollisesti lähtöisin Afganistanista. Sipilä halusi ilmoituksellaan kannustaa mahdolllisen monia suomalaisia antamaan asunnon turvapaikanhakijoille.

8. Juha Sipilän mukaan hätäkokouksen keskustelun aiheena on muun muassa se, miten turvapaikan hakuaikana tehdyt rikokset vaikuttavat turvapaikkapäätökseen. Pääministeri aikoo selvittää myös, pitäisikö olla automaattisesti selvää, että jos rikos tehdään turvapaikanhakuaikana,  niin turvapaikkaa ei myönnetä. Tämän tyyppisissä tapauksissa on syytä myös keskustella siitä, että tulisiko rikoksista tuomituille määrätä automaattisesti myös karkotuspäätös, Sipilä kertoo.

9. Pääministeri Sipilä korostaa, että vastaanottokeskuksissa ja järjestelykeskuksessa turvapaikanhakijoita kyllä on valistettu Suomen oikeusvaltion käytännöistä ja siitä, miten naisiin suhtaudutaan. 

10. Pääministerin reaktio on ymmärrettävä, mutta toisaalta on syytä hieman ihmetellä, miksi vasta kyseinen törkeä raiskaus sai Sipilän järkyttymään ja ryhtymään toimenpiteisiin. Suomessa tapahtuu joka viikko, ellei joka päivä, raiskauksia, joista melko suuri osa on törkeitä. Kaikki raiskaukset ovat, pääministerin sanoja lainatakseni, vakavia, inhottavia, raukkamaisia ja tuomittavia tekoja. Puuttuiko Sipilä asiaan lähinnä vain sen takia, että ko. rikos tapahtui hänen kotikunnassaan Kempeleessä?

11. Mitä tämänpäiväisessä hätäkokouksessa voitaisiin päättää tai saada aikaan? Tuskin kovinkaan paljon. Varmaankin päätetään aloittaa Sipilän edellä kaavailemat selvitystoimet. Tulisiko pääministerin julistaa maahan erityinen naisrauha ja määrätä, että tämä saatetaan pontevasti nimenomaan turvapaikanhakijoiden tietoon? Pitäisikö raiskauksia koskevia rikoslain säännöksiä muuttaa? Niitä on muutettu ja ankaroitettu viime vuosina jo useita kertaa. Eduskunnalle on alkusyksyksyllä jätetty lakialoite, jonka mukaan törkeästä raiskauksesta tulisi tuomita aina, siis myös ensikertaisille, ehdoton vankeusrangaistus, ei milloinkaan ehdollista, kuten nykyisin varsin usein tapahtuu. Lakien valmistelu ja lakiesitysten ja  -aloitteiden käsittely eduskunnassa on kuitenkin tunnetusti varsin hidasta puuhaa.

12. Kaduttaako pääministeri Juha Sipilää mahdollisesti hieman lupaus, jonka hän antoi syyskuussa ja jossa hän ilmoitti antavansa kotitalonsa turvapaikanhakijoiden käyttöön? Julkisuudessa on arveltu, että pääministerin lupaus on saattanut kiihdyttää Suomeen ja etenkin Ruotsista Pohjois-Suomeen tulevien turvapaikanhakijoiden määrää. Tästä ei ole näyttöä eikä sellaista liene mahdollista edes saada. Spekulaatioita voidaan kuitenkin aina esittää.

13. Juuri äsken tulleen tiedon mukaan Sipilän koollekutsuma kriisikokous on jo pidetty ja päättynyt. Varsin nopeaa toimintaa siis, sanoisin. Juha Sipilän mukaan Suomen lainsäädäntö on ko. asioissa "ajan tasalla".  Pääministeri kertoi tiedotustilaisuudessa, että hän ja kaksi muuta ministeriä eivät itse asiassa edes kokoustaneet  Kempeleen asian johdosta, vaan he kävivät "ylipäänsä läpi näitä vastaanottokeskuksissa ja niiden ulkopuolella tapahtuneita häiriöitä. Ne ovat poliisin mukaan lisääntyneet”. 

14. Aika outoa. Miksi ihmeessä sitten oli ylipäätään syytä pitää mainittu kokous ja kutsua sitä hätä- tai kriisikokoukseksi, jos Kempeleen tapauksella ei ollut osaa eikä arpaa kokouksen järjestämisessä?

15. Sipilän mukaan poliisin vartiointia ja toimintaa vastaanottokeskusten ympärillä on viime aikoina lisätty. Toimia turvapaikanhakuprosessin lyhentämiseksi käydään viikoittain läpi. Lisäksi sisäministeriön johdolla on panostettu turvapaikanhakijoiden valistamiseen muun muassa naisiin kohdistuvan häirinnän suhteen.

16. Sipilän mukaan tiistain kriisikokouksessa käytiin läpi myös sitä, voiko esimerkiksi rikoksiin syyllistyneiden turvapaikanhakijoiden karkottamista nopeuttaa. ”On selvä, että vakavasta rikoksesta saatu tuomio vaikuttaa turvapaikkapäätökseen. Totesimme, että lainsäädäntömme on itse asiassa hyvin ajan tasalla näissä kysymyksissä,” pääministeri vakuutti. - Tämäkin asia on siis kunnossa.

17. Pääministeri ei kokouksen jälkeen halunnut ottaa suoraan kantaa siihen, ovatko Kempeleen raiskauksista epäillyt edes turvapaikanhakijoita. Nyt hän puhuu pyöreästi vain "ulkomaalaistaustaisista" nuorukaisista. ”Se on poliisin tiedotettava asia, olen viitannut vain julkisuudessa oleviin tietoihin,” väisteli Sipilä, kun häneltä kysyttiin, ovatko epäillyt  turvapaikanhakijoita.  Sipilä korosti, että kaikkia turvapaikanhakijoita ei pidä leimata kyseisen rikosepäilyn takia. 

18. Juha Sipilä puhuu julkisuudessa koko ajan vatuloinnista ja jamppaamisesta. Hänen hallituksensa on peruuttanut liki kymmenkunta tärkeää lakiesitystä tai vastaavaa suunnitelmaa, jotka koskevat suomalaisten teollisuus- ja vientiyritysten kilpailukykyvyn parantamista.  Mitkään toimenpiteet eivät kuitenkaan tunnu auttavan, jos nyt hallitus niitä ylipäätään saisi joskus aikaan. Suomen bruttokansantuote kasvaa hitaimmin koko Euroopassa, Kreikallakin menee paremmin kuin Suomella. Suomi on talouskasvun kriisimaa. Meillä lakkoillaan parhaillaan kiihkeästi. Osa postin työntekijöistä on lakossa ja mm. AKT:n tukilakkojen on määrä alkaa ensi maanantaina. Ne uhkaavat katkaista suuren osan ulkomaanviennistä. 

19. Juha Sipilän hallitus tuntuu menettäneen otteensa. Hallitus näyttää itse vatuloivan monessa asiassa pahasti. Hallituksen pitäisi kokoontua joka viikko kriisikokoukseen, ei Kempeleen raiskauksen tms. tapahtumien vuoksi, vaan siksi, että hallitus voisi vihdoin saada aikaan edes jonkinlaisia uudistuksia ja toimenpiteitä, joiden avulla pääministerin kaavailemaa kilpailukykyloikkaa voitaisiin edes yrittää ottaa.

962. Kiinan oikeusministeri Suomessa

                                            Toverit  Wu ja Lindström 

1. Oikeusministeriön sivuilta olemme voineet lukea, että Kiinan oikeusministeri Wu Aiying vierailee parhaillaan eli 12.-16. elokuuta Suomessa oikeusministeri Jari Lindströmin kutsusta. Wu tapaa ministeri Lindströmin - katsoo kuvaa yllä - sekä vierailee korkeimmassa oikeudessa ja Helsingin vankilassa. Ministeri Wu käy myös Rovaniemellä, jossa hän tutustuu sikäläisen hovioikeuden ja oikeusaputoimiston toimintaan; näin on aina tehty, kun kiinalaisia oikeusviranomaisia on käynyt Suomessa.  Edellisen kerran Kiinan oikeusministeri vieraili Suomessa vuonna 2003. 

2. OM:n tiedotteen mukaan Wu:n vierailu on osa Suomen ja Kiinan oikeusalan yhteistyötä. Meneillään olevassa vuosien 2013-2016 yhteistyöohjelmassa on keskitytty kolmeen pääteemaan: yhdyskuntaseuraamusten kehittämiseen, rikosten torjuntaan sekä asianajajien asemaan ja rooliin oikeudenkäynnissä.

3. Asianajajien asema sekä oikeuden saatavuus kansalaisten näkökulmasta ovat teemana myös yhteistyön merkeissä Helsingissä 13.-14.8. järjestettävässä asiantuntijaseminaarissa, jonka Wu ja Lindström tänään avasivat. 

4. OM:n tiedotteen mukaan oikeusyhteistyössä Kiinan kanssa on pyritty "käytännönläheisyyteen ja vaikuttavuuteen suuntaamalla sitä maakuntatason toimijoihin". Tämän kauden yhteistyökumppaneina ovat Kiinassa olleet Jiangsun ja Heilongjiangin maakunnat.

5. Ei, ei ja vielä kerran ei! Näin tekisi mieli sanoa aina, kun tulee puhe Kiinan ja Suomen välisestä oikeusalan yhteistyöstä. Mitä ja keitä tämä yhteistyö on milloinkaan hyödyttänyt? Tuskin ainakaan Suomea, sen viranomaisia taikka suomalaisia yksityishenkilöitä. Siitä voi olla jotain hyöytyä suomalaisille yrityksille ja niiden asioita hoitaville asianajajille, jotka joutuvat tekemisiin kiinalaisten yritysten kanssa.

6. Kiinalaisille Suomi-yhteistyö on sen sijaan tärkeää poliittisessa mielessä. Suomen kanssa harjoittamaansa yhteistyöhön vedoten Kiina voi väittää, että sen oikeusasiat ovat kunnossa, koska maa on tiiviissä oikeudellisessa yhteistyössä oikeusvaltiona tunnetun Suomen kanssa; ts. Suomi hyväksyy Kiinan käytännöt mukisematta. Näin yksinkertaista ja tosi valheellista tämä on - vai että Suomi on hyväksynyt kiinalaisten tavat hoitaa oikeudellisia asioitaan! Aivan yleisesti on tiedossa, että suurista maista juuri Kiina rikkoo eniten ja räikeimmillä tavoilla ihmisoikeuksia ja oikeusvaltion periaatteita. 

7. Toki myös Suomessa tiedetään kiinalaisten viranimaissten ihmisoikeusloukkaukset ja -rikokset, samoin kuin se, että Kiina käyttää ko. yhteistyösopimusta lähinnä pestäkseen kasvojaan ja verta käsistään. Meillä Suomessa kiinalaisten ihmisoikeusrikkomuksista kuitenkin vaietaan tyystiin, jotta kauppasuhteet Kiinan kanssa säilyisivät ja, kuten kulunut fraasi kuuuluu, "kehittyisivät edelleen suotuisasti". Suomalaiset virkamiehet, syyttäjät ja tuomarit, samoin kuin ennen kaikkea poliitikot, omaavat helkkarin hyvin salaamisen ja vaikenemisen taidon eityisesti ikävistä asioista.

8. Oikeusministeriössä on jo kauan ollut mainittua yhteistyötä varten virkamies; tätä nykyä tehtävässä on HTM Jussi Tenkanen. Siitä, mitä mainittu yheistyö oikeastaan sisältää, ei kuitenkaan ole kait koskaan kerrottu oikeusministeriön sivuilla tai julkaisuissa mitään tarkempaa. Sitä ei haluta paljastaa, osaksi luultavasti siksi, että ihmiset eivät saisi tietää, miten merkityksettömästä yhteistyöstä käytännössä sopimuksessa on kysymys.

9. Toki kyseinen yhteistyö hyödyttää, jos niin voisi sanoa, myös korkeassa asemassa olevia suomalaisia OM:n ja UM:n virkamiehiä, jotka matkustelevat tuon tuostakin tapaamassa kiinalaisia virkaveljiään. Suomalaiset virkamiehet ovat "laukanneet" Kiinassa 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Ensimmäinen todella korkea virkamies, joka kutsuttiin ja joka myös kiltisti meni Kiinan, oli oikeuskansleri Jorma S. Aalto retkikuntineen. 

10. Mitä oikeuskansleri Aalto mahtoi oppia Kiinasta? En tiedä, sillä ainoa asiallinen kommentti, jonka Jorma S. Suomeen palattuaan toi julki, oli tämä: "Kiinassa on paljon lakimiehiä". No, olihan tämäkin sentään jotakin, vaikka kyllä  jokainen muutenkin ymmärtää, että todella suuressa maassa, jonka asukasluku oli jo 90-luvulla miljardiluokkaa, tarvitaan paljon virkamiehiä ja siten myös lakimiehiä. Tämän toteamiseksi kenenkään olisi tarvinnut matkustaa paikan päälle  Kiinaan.

11. Jorma S. Aallon jälken Kiinassa ovat käyneet monet muutkin suomalaiset oikeusalan pamput. Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki taisi käydä Kiinassa parikin kertaa, ja siellä ovat vierailleet myös eräät valtionsyyttäjät. Mikäli muistan oikein, myös oikeuskanlesri Jaakko Jonkka kuuluu Kiinan matkaajiin.

12. Kuten jo mainitsin, Kiina käytännössä vähät välittää oikeusvaltiolle kuuluvista periaatteista ja ihmisoikeuksien kunnioittamisesta. Maassa ei ole alkuunkaan riippumatonta tuomioistuinlaitota, vaan tuomioistuimet ja tuomarit ovat Kiinan poliittisen johdon käskyvallan alaisia. Kiinassa vallitsee yksipuoluejärjestelmä, eli muita puolueita ja yleensäkään toisinajattelijoita ei sallita. Jos joku älymystöön kuuluva katsoo asiakseen "aukoa päätään" eli esittää poikkipuolisia ajatuksia, hänet suljetaan oitis kotiarestiin tai tuomitaan vuosikausiksi vankilaan. Kuolemanrangaistus on yleisessä käytössä, sillä Kiinassa  tuomitaan ihmisiä rikoksista kuolemaan enemmän kuin muissa maissa yhteensä. Nämä tuomiot pannaan myös joutuisasti täytäntöön ja rikollisten joukkoteloituksia järjestetään usein. Syytettyjen puolustus on käytännössä usein retuperällä eikä asianajajien sallita aina edes tavata rikoksesta epäiltyinä tai syytettyinä olevia päämiehiään. 

13. Kiinan oikeudenhoidon ja ihmisoikeustilanteen syntilista on todella pitkä ja kammottavaa luettavaa. Siksi on varsin hämmentävää, miten täydellisesti suomalaiset ministerit, poliitikot ja virkamiehet haluavat ummistaa silmänsä kaikilta kiinalaisten oikeudellisilta hirmuteoilta ja ihmisoikeusrikoksilta. Juju on siinä, että he tekevät työtä käskettyä, jotta suomalaisyritysten kaupankäynti kiinalaisten kanssa menestyisi. 

14. Mistä oikeus- ja työministeri Jari Lindström ja hänen kiinalainen virkasisarensa Wu mahtoivat keskustella vierailun aikana? Liittyisikö tämä aihe jotenkin kuolemanrangaistuksiin? Kuten sanottu, Kiina on kuolemanrangastuksen luvattu maa, ja toisaalta meidän Jari Lindströmimme on jo ennen ministerikauttaan ehdottanut harkittavaksi, voisiko kuolemanrangaistus olla meilläkin joissakin tilanteissa hyvä ja sopiva rangaistuslaji; asiaa kannattaisi Lindströmin mukaan ainakin pohtia. Lindström ei ole ministeriksi tultuaankaan täysin luopunut mainitusta kuningasajatuksestaan.

15. Voisin lyödä vetoa, että oikeusministeri Wu esittää, jollei ole jo esittänyt, Jari Lindströmille kutsun saapua Kiinaan. Jos ja kun näin tapahtuu, ei kulune kovin kauan, kun Jarppa seuruineen porhaltaa vastavierailulle Pekingiin. Sieltä kotimaahan saavuttuaan hän on intoa piukassa ja vaatii entistä vielä pontevammin, että tuomioistuinten määräämien rangaistusten tulee "myös meillä" vastata paljon, paljon paremmin kansan oikeustajua.

16. On tämä Kiina-yhteistyö niin peijakkaan hyödyllistä ja avartavaa!

770. Koiviston konklaavi - irvokas näytelmä oikeusvaltiossa

              Kojamo (n. 25-30 kg) nousemassa ylävirtaan Tenon Yläkönkäällä 

1. Koivoston konklaavilla tarkoitetaan presidentti Mauno Koiviston Linnassa 6.5.1992 pidettyä ja illansuussa klo 19 alkanutta täysin salaista "oikeuspoliittista keskustelutilaisuutta". Presidentti oli kutsunut luokseen korkeimman oikeuden sekä muiden tuomioistuinten jäseniä (11 tuomaria), yliopistojen tiedekuntien radikaaleiksi tunnettuja "oikeusoppineita", virkamiehiä ja presidentinkanslian väkeä, yhteensä noin 30 henkilöä.  

2. Keskustelutilaisuudesta laadittu 36-sivuinen muistio on ollut salainen 21 vuotta. Valtakunnassa taitaa olla ainoastaan yksi vielä salaisempi asiakirja nimittäin Tiitisen lista - sekin on muuten Mauno Koiviston määräyksestä Supon kassakaappin piilotettu.  Mauno Koiviston presidenttikauden jälkeen presidentti Tarja Halonen päätti - Koiviston kehotuksesta tietenkin - määrätä muistion edelleen salaiseksi. Nyt muistio on siirretty tasavallan presidentin kansliasta Kansallisarkistoon, josta Yle Uuutiset on saanut sen luettavakseen. Ks. http://yle.fi/uutiset/salattu_muistio_valottaa_koiviston_tuomioistuin-kritiikkia_pankkikiistoissa/6807049

3. Koiviston konklaavin tarkoitusta ei ole ollut vaikea arvata. Korkein oikeus (KKO) oli noin kuukautta aiemmin antanut ns. ylikorkojuttuja koskevan ennakkopäätöksen (KKO 1992:50), jonka mukaan pankki ei voinut yksipuolisesti nostaa asuntolainan korkoa. Presidentti halusi tilaisuuteen kutsuttujen korkeiden tuomareiden ja oikeusoppineiden vaikuttavan siihen, että tuomioistuinten linja mainituissa ylikorkojutuissa muuttuisi ja pankkeja yleensäkin "ymmärrettäisiin" niittä koskevissa oikeudenkäynneissä jatkossa paremmin.

4. Ja katso:  Näin myös tapahtui, eli presidentti Koiviston arvovaltainen kannanotto ja asiaan puuttuminen tepsi ja toteutui. Kuten julkisuudessa on usein kerrottu ja todistettu, tuomioistuinten linja pankkeja koskevissa oikeusjutuissa muuttui aina korkeinta oikeutta myöten ja pankkeja alettiin ymmärtää niin hyvin, että Koiviston konklaavin jälkeen pankit eivät enää juuri hävinneet oikedenkäyntejä, joissa ne olivat asianosaisina.

5. Nyt jälkeenpäin useat konklaavin kutsutut lakimiehet ovat vähätelleet neuvonpidon todellista tarkoitusta ja Koiviston sanoman merkitystä. Näitä henkilöitä on kuultu - jälleen kerran - myös Yle Uutisten tämänpäiväisissä jutuissa. KKO:n tuolloinen presidentti Olavi Heinonen - entinen SDP:n aktiivijäsen ja paljolti juuri jäsenkirjansa avulla KKO:n oikeusneuvoksen virkaan 32-vuotiaana (KKO:een perin suivaantuneen ja omaa myöhäsyntyistä radikaalivaihettaan eläneen) presidentti Urho Kekkosen nimittämänä vuonna 1970 kohonnut apulaisprofessori - kertoi Yle Uutisille, ettei hän kokenut "millään lailla" Mauno Koiviston yrittäneen painostaa tuomareita tai tuomioistuimia muuttamaan linjaansa, vaan että palaverissa oli ollut kyse vain "erittäin antoisasta keskustelutilaisuudesta". Olavi Heinosta säestävät Yle Uutisille parhaan kykynsä ja ymmärryksensä mukaan sellaiset tutut nimet kuin Kaarlo Tuori, Jukka Kekkonen, Juha (Pöyhönen-) Karhu ja Olli Mäenpää, heidän ideologinen kotinsa kyllä tiedetään. Ks. tästä.

6. Itse luotan kuitenkin mainittuja herroja enemmän konklaaviin myös kutsutun rehellisen pohjalaisen historioitsijan Heikki Ylikankaan "todistukseen" vuodelta  2006. Oikeuspolitiikan ja lainkäytön tutkimusryhmän ko. vuonna julkaisemassa "Laman ja rahan pelurit" -nimisessä kirjassa Heikki Ylikangas arvioi Koiviston konklaavin tarkoitusta näin:

"Tilaisuuden tarkoitus oli tasavallan presidentin j - mikäli mahdollista - mukaan kutsuttujen hanekilöiden arvovallalla painostaa Korkein oikeus tekemään Koiviston mieleinen ratkaisu pankkeja koskevassa asiassa".

7. Yle Uutisten mukaan Heikki Ylikangas ei kiistä noin sanoneensa, mutta selittää nyt, että hän sanottu arvionsa olisi ollut "jälkijättöinen", koska KKO oli antanut oman linjapäätöksensä jo ennen Koiviston järjestämää tilaisuutta.

8. Myös Heikki Ylikangas haluaa näköjään hieman kaunistella asiaa. Toisin kun Ylikangas antaa ymmärtää, minusta päin vastoin juuri se, että presidentti Koivisto kutsui konklaavinsa koolle vain kuukausi sen jälkeen, kun korkein oli antanut kyseisen enakkopäätöksensä (KKO 1992:50), osoittaa presidentissä poikkeuksellista voimakasta halua ja röyhkeyttä puuttua ja vaikuttaa riippumattoman tuomioistuinlaitoksen ratkaisuihin.

9. Yle Uutisten tämänpäiväisessä pääjutussa valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen, joka on perehtynyt  toimituksen pyynnöstä Koiviston muistioon liitetyn puheen "avainkohtiin", ei anna Koivistolle puhtaita papereita. Ojanen haluaa kuitenkin jostakin syystä vähätellä ex-presidentin outoa menettelyä. Ojasen mukaan Koiviston menettelyssä saattaa olla "sellaista makua", että ylimmän toimeenpanovallan käyttäjän puuttuminen ei ole "aivan ongelmatonta" tuomioistuinten riippumattomuuden näkökulmasta. Ojanen ei kuitenkaan näe sinänsä ongelmaa siinä, että tasavallan presidentti kutsuu tuomioistuinten edustajat keskustelemaan "jo tehdyistä ratkaisuista". Professorin mukaan "olennaista on se, "vaikuttavatko presidentin lausunnot todella tuomioistuinten myöhemipiin ratkaisuihin, mikä vaatisi tutkimusta".

10. Minusta Tuomas Ojanen on jokaisessa edellä mainitussa kohdassa väärässä. On erittäin ongelmallista - suorastaan ennenkuulumatonta ja ehdottomasti väärin - että tasavallan presidentti ylimmän toimeenpanovallan edustajana kutsuu toisen valtiomahdin eli riippumattoman tuomoistuinlaitoksen edustajat "neuvottelutilaisuudeksi" naamioituun palaveriin - siis täysin salaiseen kokoukseen (!) -  jossa hän antaa - radikaaleiksi tunnettujen oikeusoppineiden ikään kuin tukihenkilöiden ominaisuudessa saapuvilla ollessa - selvin sanoin ymmärtää, että maan ylin tuomioistuin on tehnyt kuukautta aiemmin hänen mielestään täysin virheellisen päätöksen jutun toisen osapuolen eli pankin vahingoksi. 

11. Jolleivät saapuvilla olleet tuomarit ole todellakaan KOiviston todellista tarkoitusta ja sanomaa ymmärtäneet, niin en voi muuta kuin ihmetellä, millaisia "pölvästejä" meillä on voitu tuomarin virkaan nimittää! Mutta ei huolta, kyllä nämä tuomarit ovat tajunneet asian oikean laidan, mutta Koivisto on saanut heidät - salaisessa neuvonpidossa kun "maan isän" kanssa oltiin  - ikään kuin vihkiytyneiksi siihen, mitä presidentti piti "maan edun" kannalta oikeana linjana. Tuomarit ymmärsivät, että Koiviston sanoma oli pidettävä visusti salassa ja julkisuudessa oli kiistettävä loppuun saakka konklaavin ja presidentin todellinen tarkoitus. Samalla heidän oli kuitenkin viisasta alkaa ymmärtää hieman myös raha- ja talouspolitiikkaa ja ottaa sen asettamat vaatimukset huomioon pankkioikeudenkäynneissä!

12. Kuten sanottu, julkisessa kekustelussa on tuotu usein esiin näyttöä siitä, että Koiviston konklaavin jälkeen tuomioistuinten linja todella muuttui oikeudenkäynneissä pankkeja suosivaksi. Varsinaista tieteellistä ja empiiristä tutkimusta asiasta ei toki ole, mutta ehkä senkin aika vielä tulee. Mutta toisin kuin Tumas Ojanen sanoo, olennaista ei tietenkään edes ole se, muuttuiko tuomioistuinten linja todellisuudessa vai ei. Perustuslakiin kirjatun valtiovallan kolmijaon ja tuomioistuinten riippumattomuuden ja koko oikeusvaltion olemassaolon kannalta olennaista on tietenkin se, että tasavallan presidentti kutsui tuomarit salaiseen neuvonpitoon ja yritti arvovallallaan saada tuomioistuinten linjan muuttumaan. Minusta on aika outoa, että valtiosääntöoikeuden professori ei näytä tätä ymmärtävän. Oikeusvaltion kannalta Koiviston konklaavi oli irvokas näytelmä, jonka todellinen tarkoitus ei jälkihymistelyistä miksikään muutu.

12. Yle Uutisten käsiinsä saaman muistion mukaan presidentti Koivisto olisi painottanut, että hänen mielipiteillään ei ole vaikutusta tuomarinimityksiin. Virallisesti Koivisto ei tiettävästi koskaan poikennutkaan esimerkiksi KKO:n tai KHO:n jäsenten nimityksissä ylimpien tuomioistuinten tekemistä virkaehdotuksista, vaan KKO ja KHO saivat tosiasiallisesti vapaasti täydentää itse itseään. Mutta ei toki tulisi olla niin naiiveja, että kuviteltaisiin presidentin vaikutusmahdollisuuksien rajoittuvan valtioneuvoston yleisistunnossa tapahtuviin nimityspäätöksiin eli "nujankopautuksiin". Mauno Koivistokin oli presidenttinä niin juoni tyyppi, että hänellä on ollut monia epävirallisia vaikutuskanavia käytettävissään. Tasavallan presidentti voi esimerkiksi vaikuttaa epävirallisesti siihen, ketä KKO tai KHO tietyissä tilanteissa esittää jäsenen tai päällikötuomarin virkaan. Ei esimerkiksi liene pelkkä sattuma, että pankkikriisin aikana vuonna 1992, jolloin Koiviston konklaavi siis toimeenpantiin, korkeimman oikeuden jäseneksi nimitettiin (1.5.1992 lukien) asianajaja Mikko Tulokas, joka tunnettiin Kansallis-Osake-Pankin usein oikeusjutuissa käyttämänä advokaattina.

13. Norjassa hallitus vaihtuu. Norja sai tänään oman "rautarouvansa", kun suurkäräjien vaaleissa selvisi, että pääministeri Jens Stoltenbergin sosialidemokraatit hävisivät vaalit  ja parlamenttiin tulee neljän porvari- tai konservatiivipuolueen muodostama enemmistö. Suurimman porvaripuolueen eli Höyren puheenjohtajasta Erna Solbergista, ("Jern-Erna", kuvassa) tulee uusi pääministeri ja hallituksen otetaan myös populistinen edistyspuolue. Vaikka Stoltenbergin johtama puolue on edelleen Norjan selvästi suurin puolue, tämä ei ratkaise - toisin kuin (onnettomin seurauksin) meillä Suomessa - pääministerin valintaa, jos vastakkaisella leirillä on parlamentissa enemmistö.

Sinuhe kokoomuslainen (JyP) teki 10.9. historiaa puhuessaan kansanedustajana täysin tyhjälle eduskunnan istuntosalille. Vain puhemies oli paikalla, pääsihteeristä ei ole tietoa.

701. KHO:n pakkohoitopäätös puhuttaa

Uusista ja haasteellisista tehtävistä voi toki aina haaveilla...

1. Korkein hallinto-oikeus (KHO) poikkesi viime vuoden syyskussa antamassaan päätöksessä (KHO 2012:75) Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) kannasta potilaan tahdosta riippumattoman hoidon jatkamista koskevassa asiassa.  

2. EIT katsoi  3.7.2012 antamassaan ratkaisussa X v. Suomi, että koska X:n pakkohoidon jatkamisesta päätettäessä ei ollut varattu tilaisuutta ulkopuolisen lääketieteellisen selvityksen hankkimiseen, asiassa oli rikottu Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) henkilökohtaista vapautta koskevan 5 artiklan 1 kappaleen määräyksiä.

3. EIT:n päätös saattoi suomalaiset viranomaiset tietynlaiseen ahdinkoon, sillä edellyttihän päätös Suomelta selvää käytännön muutosta vastaavanlaisissa tapauksissa. Hätiin huudettiin KHO, joka tavallaan "hallinnon jatkena" on tottunut aiemminkin rientämään viranomaisten ja hallitusvallan apuun, jos "yleinen etu" sitä vaatii. KHO:n presidenttinä aiemmin pitkään toiminut Pekka Hallberg muistetaan presidenttien ja ministereiden kaverina, jonka arvovaltaiseen apuun valtioneuvosto, ministerit ja ministeriöt ovat usein turvautuneet tärkeiden lakihankkeiden läpiviemiseksi. 

4. KHO:ssa tuli sopivasti esille vastaavanlainen tapaus, jossa pakkohoitoon määrätty Y oli valittanut  KHO:een samanlaisesta asiasta kuin X aiemmin EIT:een. KHO päätti nujertaa EIT:n kannan ja tässä tarkoituksessa tuomioistuimen presidentti Pekka Vihervuori määräsi Y:n tapauksen käsiteltäväksi 21 jäsentä koostuvassa täysistunnossa eli plenumissa. Ja niinhän siinä sitten kävi kuin oli tarkoituskin: KHO nuiji 13.9.2012 antamallaan yksimielisellä päätöksellään (KHO 2012:75)  EIT:n päätöksen maanrakoon ja arvosteli EIT:tä siitä, että sen ratkaisussa ei olisi huomioitu kaikkia hienoja oikeusturvatakeita, joita suomalainen järjrestelmä asiassa tarjoaisi.

5. Tartuin KHO:n sanottuun päätökseen blogissani 635/15.9.2012  ja kritisoin päätöksen perusteluja ja lopputulosta. Totesin myös, että tapauksen tekee KHO:n kannalta kiusalliseksi se, että KHO oli käsittelyt sittemmin EIT:een edenneen X:n tapauksen kaksi eri kertaa ja torjunut molemmilla kerroilla X:n väitteen, että asiassa olisi menetelty virheellisesti, kun X:lle ei ollut annettu tilaisuutta ulkopuolisen psykiatrin lausunnon esittämiseen. 

6. KHO:n ratkaisua on käsitelty aika niukasti julkisuudessa, tätä blogia lukuun ottamatta. Suomalaiset oikeustieteilijät ja juristit eivät yleensäkään kovin herkästi omasta aloitteestaan lähde ylimpien tuomioistuinten ratkaisuja tai menettelytapoja arvostelemaan. Täällä Pohjan perillä halutaan elellä sovussa ja konsensushengessä myös juridiikan kysymyksissä. Pienemmät viskaalit tyytyvät yleensä nurisematta siihen, mitä isot päättäjät sanovat ja niihin tiedon murusiin, joita isoisten pöydiltä heille kenties sattuu tipahtamaan. Jos alat arvostella julkisesti korkeiden tuomioistuimien tai muiden vastaavien lainkäyttöelinten kannanottoja, saat kyllä varautua siihen, että uralla eteneminen hankaloituu tai tyssää kokonaan. On niitä HV-kerhoja myös oikeus- ja tuomioistuinlaitoksessa, samoin tiedeyhteisössä.

7. Tämän päivän Helsingin Sanomien Sunnuntai-osiossa on toimittaja Petri Sajarin kirjoittama oivallinen reportaasi KHO:n mainitusta päätöksestä ja siihen johtaneista tapahtumista. Juttu on saanut lehden printtiversiossa ehkä hieman oudolta kuulostavan otsikon "Pakko perustella", mutta kupletin juoni ilmenee kuitenkin hyvin  itse tekstistä. Jutussa olisi voitu mainita sanotun päätöksen numero, siis KHO 2012:75, jotta ne, jotka haluaisivat tutustua päätökseen tarkemmin, voisivat etsiä ratkaisun netistä syynättäväkseen.

8. Hesarin jutusta ilmenee, miten pakkohoitoon määrätty ihminen (Y) oli psykiatrisesta sairaalasta lähetetyssä horjuvalla käsialalla kirjoitetussa kirjeessä pyytänyt KHO:ta tutkimaan, oliko hänen pakkohoitonsa jatkamisesta päätetty laillisesti. Valittajan mielestä pakkohoidon jatkamiselle ei ollut perusteita, koska hän pystyi huolehtimaan itse hygieniastaan ja lääkityksestään. Sairaalassa hänet oli kertomansa mukaan saatettu vahvalla psykelääkityksellä toimintakyvyttömään kuntoon. 

9. KHO ei kiinnittänyt päätöksensä perusteluissa juurikaan huomiota Y:n tapaukseen tai valittajan vetoamiin seikkoihin, joita ei päätöksen perusteluissa lähemmin edes mainita.  KHO:n jäsenet hoksasivat, että heillä oli edessään tapaus, jonka puitteissa voitiin käydä tuimaan vastahyökäykseen ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisua vastaan ja näyttää niin sanotusti kaapin paikka EIT:lle, joka oli tavallaan mitätöinyt KHO:n oman kannan X:n tapauksessa antamassaan tuomiossa.

10. Ratkaisun KHO 2012:75 perustelut koostuvat laajista pykälä- ja oikeustapauskatsauksista, joista valituksen tehnyt Y tuskin ymmärsi kovinkaan paljon. Y:tä olisi kiinnostanut vain se, mitä mieltä KHO oli hänen omasta asiastaan, mutta sille KHO puolestaan ei tunnu perusteluissaan osoittavan suurempaa kiinnostusta. Suomen valtio eli käytännössä ulkoministeriö kuvitteli saavansa KHO:n päätöksestä oivallisen aseen, johon vedoten se vaati EIT:n X:n tapauksessa antaman jaostoratkaisun käsittelemistä uudelleen tuomioistuimen vahvennetussa kokoonpanossa (Grand chamber). Tässä hankkeessa kävi kuitenkin köpelösti, sillä EIT hylkäsi pika pikaa valtion sanotun pyynnön.

11. KHO ei näytä saavan asiassa myöskään "omien" kannatusta, kuten Kuopion hallinto-oikeuden tammikuussa 2013 antamasta plenum-päätöksestä ilmenee; olen kertonut sanotusta päätöksestä blogissa n:o 692/22.1.2013.  Kuopiolaiset asettuivat tässä arvovaltakiistaksi muodostuneessa asiassa selkeäti EIT:n kannalle. Sosiaali- ja terveysministeriö puolestaan ilmoitti viime joulukuussa, että mielenterveyslakia aiotaan muuttaa niin, että pakkohoidon jatkamisesta päätettäessä potilaalle on annettava mahdollisuus sairaalan ulkopuoliseen psykiatriseen arvioon.

12.  Kuten HS:n tämänpäiväisestä jutusta ilmenee, allekirjoittanut ei ole toki ainoa juristi, joka on rytännyt KHO:n edustaman kannan, jossa EIT:n ratkaisulle annetaan kyytiä ja jossa hallbergmaiseen tapaan hehkutetaan oman oikeusjärjestelmämme erinomaisuutta. Ilahduin erityisesti professori Tuomas Ojasen seuraavasta toteamuksesta: "KHO:n täysistunto ajautui ulos kartalta, kun se lähti pullikoimaan ihmisoikeustuomioistuinta vastaan".

13. HS:n jutussa haastateltu KHO:n presidentti Pekka Vihervuorta näyttää olevan kiistan suhteen aika vaitelias, mikä sinänsä on ymmärrettävää. Vihervuori tuntuu edelleen vähättelevän EIT:n X:n tapauksessa Suomelle antamaa langettavaa tuomiota sanoen, että se on vain "yksittäinen ratkaisu", jolla ei ole kovin suurta painoarvoa. Vihervuori vihjailee lisäksi, että EIT:n kanta olisi seurausta siitä, että Euroopan ihmisoikeussopimukseen on liittynyt viime vuosina useita Euroopan unioniin kuulumattomia valtioita, joissa "oikeusvaltion periaatteet eivät ole vielä kehittyneet kovin pitkälle".

14. KHO näyttäisi olevan hieman huono häviäjä turvautuessaan sanotunaisiin selityksiin. Tapauksessa X vs. Suomi EIT:n jaoston puheenjohtajana toimi koko tuomioistuimen brittiläinen presidentti, joten tuossa kokoonpanossa ei ainakaan ollut  vain "kehittymättämien oikeusvaltioiden" tuomareita; olihan siellä myös suomlainenkin tuomari yksimielistä päätöstä tekemässä.  Mutta ehkä Vihervuori antaa EIT:tä suuremman arvon "todelliselle oikeusvaltioekspertille" eli edeltäjälleen Pekka Hallbergille ja hänen opeilleen. Paha kyllä tämä Hallberg kärähti pari vuotta sitten juuri oikeusvaltion vastaisesta menettelystä, mistä eduskunnan oikeusasiamies joutui häntä vakavasti huomauttamaan.

15. Minusta EIT:n kanta toteuttaa mainitussa asiassa oikeusvaltion periaatetta paljon paremmin kuin KHO:n päätös, jonka  todellisena pontimena näyttäisi olleen "yleisen edun" nimissä huolehtia sitä, ettei terveydenhoitoviranomaisten toimintaa kuormiteta lliiaksi potilaan asemaa ja oikeusturvaa kohentavilla "turhilla muotoseikoilla". Tähän viittasi KHO:n viestintäpäällikön välittömästi päätöksen jälkeen medialle antama lausunto, jossa hän kertoi, mitkä olivat päätöksen ratkaisevat ja todelliset perusteet.

16. Pekka Vihervuori vähättelee myös niitä kerettiläisiä lainoppineita, jotka kehtaavat väittää, että hallinto-oikeuksien päätöksenteossa asetetaan turhan usein yleinen etu yksilön oikeuksien edelle tai että hallintotuomioistuimet toimisivat ikään kuin hallinnon jatkeena. PV:n mukaan hän ei ole kuullut "tiedeyhteisön piiristä muilta vastaavanlaista kritiikkiä ratkaisun johdosta. Vihervuori itse on ponnistunut KHO:n jäsenistöön tietyn tiedeyhteisön piiristä, mutta kuten oikeustietelijät tietävät, tiedeyhteisö on aika suhteellinen käsite. Se ei ole suinkaan mikään yhtenäinen ja homogeeninen porukka, vaan jakaantuu mm. eri oikeudenalojen mukaisiin pienempiin yhteisöihin ja kuppikuntiin. 

17. Mitä tulee esimerkiksi prosessioikeuteen ja lainkäyttöön, niin tunnettu tosiasia on, että prosessioikeuden eli yleisen lainkäytön tutkijat ja tuomarit eivät juuri piittaa hallintolainkäytöstä ja sitä edustavien tutkijoiden tai tuomareiden mielipiteistä, eivätkä hallintolainkäyttöihmiset, joihin Pekka Vihervuori itse lukeutuu, puolestaan yleensä välitä tuon taivaallista prosessioikeuden piirissä esitetyistä mielipiteistä. Prosessioikeuden tutkijat eivät tunne tai ainakaan viittaa juuri milloinkaan hallintolainkäytön tutkijoihin tai KHO:n raykaosuihin, eivätkä hallintolainkäytön tutkijat ja tuomarit puolestaan koskaan prosessioikeuden tutkijoiden kannanoottoihin. Tilanne on aika erikoinen, sillä onhan molemmissa "haaroissa" kuitenkin kyse lainkäytöstä ja prosessista. Näyttää siltä, että hallintoprosessi ja sitä koskeva tutkimus esiintyy tässäkin suhteessa "hallinnon jatkeena": sitä opetetaan yliopistossa hallinto-oikeuden eikä prosessioikeuden yhteydessä. Olisi suotavaa, että hallintolainkäyttö lähentyisi siviiliprosessioikeutta, hallintolainkäytön opetus siirrettäisiin prosessioikeuden yhteyteen ja hallintotuomioistuimet integroitaisiin yleisiin tuomioistuimiin.

18. Lainkäyttäjien ja tuomareiden, varsinkin korkeiden päällikkötuomareiden, ei tulisi rajoittua ottamaan selkoa tai noteeraamaan vain hajanaisen tiedeyhteisön piirissä esitettyjä käsityksiä, vaan huomiota kannattaisi, tuomitsemistoiminnan riippumattomuutta ja itsenäisyyttä toki vaarantamatta, kiinnittää myös muualla yhteiskunnassa esitettyihin mielipiteisiin. 

...mutta taitaa Suomi jäädä taas nuolemaan näppejään...elinkeinovirastokin kun meni aikanaan Silviolle...

685. Lautamiehet - oikeusturvan tuki vai taakka?

        Paikallinen lautakunta valmistautumassa istuntoon...

1. Aivan aluksi: Helsingin Sanomien kauan kohkattu tabloidi-uudistus meni pieleen. Jo matkalla postiluukulta takaisin sänkyyn saattoi tehdä karmean johtopäätöksen: meillä ei ole enää Hesaria! Tabloidi-HS on heikosti taitettu, sekava, suttuinen, huonolle paperille painettu lehti, joka hajoaa lukiessa käsiin vielä pahemmin kuin Hesari. Siinä mikään ei tunnu olevan entisensä. Esimerkiksi tv-ohjelmia, jotka olivat Hesarissa aina takasivulla, joutui etsimään kymmenisen minuuttia.

2. Tabloidissa oli tänään kolme juridiikkaa sivuaa juttua otsikoilla "Pula asianajajista iski maakuntiin", "Lapsi lintsaa, vanhemmille tuomio" ja "Tuomarit vievät, lautamiehet vikisevät". Keskityn seuraavassa viimeksi mainittuun asiaan.

3. HS:n toimitus oli selvittänyt sähköpostikyselyllä ammatti- ja maalikkotuomareiden kokemuksia lautamiesjärjestelmästä. Kyselyyn vastasi noin 500 tuomarista ainoastaan 41 ja  yli 2 000 lautamiehestä vain 92. Varsin vähäinen otos siis, vaikka jutussa ei tosin kerrottu, kuinka monelle henkilölle kysely oli lähetetty.

4. HS:n juttu on ajankohtainen, sillä uudet kunnanvaltuustot valitsevat piakkoin käräjäoikeuksiin uudet lautamiehet. Jutussa on graafinen esitys lautamiesten lukumäärässä 2000-luvulla tapahtuneesta tuntuvasta vähenemisestä. Kun lautamiehiä oli vielä vuonna 2005 koko maassa noin 3 700, laski heidän lukumääränsä viime kaudella (2009-2012) 2 200:aan. Tämä aleneva trendi jatkuu, sillä oikeusministeriö on päättänyt viime joulukuussa, että lautamiehiä valitaan kaudelle 2013-2016 enää 1 738. Jokaisesta kunnasta valitaan vähintään kaksi lautamiestä, Helsingissä kaupunginvaltuusto valitsee 300 lautamiestä. Katso OM:n tiedote 7.1.2013.

5. HS:n jutussa ei, yllättävää kyllä, kerrota minkäänlaista syytä lautamiesten määrän vähenemiseen. Syy on tietenkin siinä, että lautamiehet osallistuvat entistä harvemmissa jutuissa käräjäoikeuden kokoonpanoon. Mutta miksi tähän on päädytty? No, siitä yksinkertaisesta syystä, että lautamiesjärjestelmän on katsottu tulevan valtiolle liian kalliiksi, jos lautamiehiä valittaisiin edelleen lähes 4 000. Lautamiehille maksetaan kultakin istuntopäivältä korvaus ansion menetyksestä, päiväraha sekä matkakulujen korvaus. Minkäänlaisia oikeuspoliittisia perusteita tai linjamuutosta maallikkojäsenten osallistumisen kaventamiseksi ei ole esitetty tai pohdittu. 

6. Suomalaisessa lautamiesjärjestelmässä on pielessä lähes jokainen asia, joka ylipäätään voisi olla pielessä. Olen sivunnut lautamiesten osallistumista lainkäyttöön monissa blogijutuissa. Blogissa nro 63/8.1.2009 otsikolla Lautamiehet on kattava selvitys lautamiesjärjestelmästä ja sen monista epäkohdista, kuten ko. kirjoituksen seuraavista alaotsikoista voidaan päätellä:

- Mikä mies on lautamies?
- Lautamiesjärjestelmän kehityspiirteitä
- Tarvitaanko lautamiehiä, näkökohtia pro et contra
- Vuoden 2009 uudistus on säästölaki, lautamiesten määrää vähenee yli kolmanneksen
- Käräjäoikeuden kokoonpanovaihtoehdot
- Uudistuksen kritiikkiä
- Lautamiesten valintatapa on epäilyttävä
- Lautamiehet maksavat puolueveroa
- Lautamiesten äänioikeutta olisi rukattava
- Lautamiehiä myös hovioikeuteen ja hallinto-oikeuteen?
- Herastuomarin arvonimi tulisi poistaa
- Lautamiesjärjestelmän kehittäminen on laiminlyöty
- Lopuksi (omia kokemuksia lautamiehistä)

7. Olen edellä mainitussa blogijutussa kritisoinut vuoden 2009 uudistusta, jolla lautamiesten osallistumista lainkäyttöön kavennettiin valtiontalouden säästösyistä tuntuvalla tavalla. Se, millaisissa rikosjutuissa lautamiehet ovat mukana käräjäoikeuden kokoonpanossa, jätettiin tuolloin yllättäen kunkin käräjäoikeuden ja puheenjohtajana konkreettisessa jutuissa toimivien ammattituomarien harkintaan. Kun aiemmin esimerkiksi raiskausta tai ryöstöä koskeva juttu oli istuttava aina lautamieskokoonpanossa, on nykyisin sitä vastoin mahdollista, että myös mainitunlaiset jutut käsitellään käräjillä kolmen ammattituomarin kokoonpanossa. Tämä on johtanut siihen, että lautamiesten osallistuminen tuomitsemistoimintaan vaihtelee käräjäoikeuksittain suuresti. Joustavat säännökset ovat johtaneet epäyhtenäiseen käytäntöön.

8. Kuten HS:n jutustakin voidaan havaita, lautamiehet itse suhtautuvat maallikoiden osallistumiseen lainkäyttöön selvästi myönteisemmin kuin virkatuomarit. Lähes kaikki kyselyyn vastanneet lautamiehet uskovat, että järjestelmä parantaa tuomioiden laatua ja oikeudenmukaisuutta, mutta sen sijaan virkatuomarit epäilevät tätä näkemystä suuresti. Tosiasiassa lautamiehiä roikotetaan mukana käräjäoikeudessa lähinnä siksi, että järjestelmän katsotaan lisäävän jonkinlaista yleisluonteista uskottavuutta tuomioistuimen toimintaan. Tämänkin perusteen painoarvo tuntuu olevan koko ajan vähenemässä.

9. Lautamiesjärjestelmä sinänsä ei ole uskottava, mikä johtuu siitä, että sen kehittäminen on laiminlyöty. Oikeusvaltiossa ei ole toki mistään kotoisin, että lautamiehiksi valikoituvat käytännössä yksinomaan poliittisten puolueiden jäsenet, mikä taas johtuu siitä, että lautamiesten valinta on uskottu poliittiselle elimelle eli kunnanvaltuustolle. Oikeusministeriö ja oikeuskansleri varoittelevat joka neljäs vuosi lautamiehiksi valittavia puolueveron maksamisesta, mutta käytännöstä tästä varoittelusta viis veisataan. Lautamiehet pulittavat uskollisesti puolueveroa valitsijoilleen siinä missä kunnallisten lautakuntien jäsenetkin.

10. HS:n jutussa päähuomio näyttää kohdistuneen siihen, että maallikkotuomarit tuomitsevat käräjillä "vähäisellä osaamisella". Tätä valittavat myös useat kyselyyn vastanneet virkatuomarit. Tästä kuitenkin ilmenee, että lautamiesten merkitys on ymmärretty itse asiassa väärin. Lautamiehiltä ei tietenkään edes voida vaatia juridiikan osaamista, sillä eiväthän he ole juristeja, vaan maallikkoja. Jos tuomari valittaa, että "lautamiehet eivät eivät ymmärrä useinkaan asiasta mitään", olisi asianomaisen tuomarin kyllä syytä katsoa peiliin. Tuomarin tehtävänä on kertoa lautamiehille, "mitä laki sanoo" ja miten jutussa esitettyä todistelua on arvioitava. Sitä vartenhan oikeutta käydään eli juttua puidaan pitkään ja hartaasti, että "tyhmemmillekin" maallikoille selviäisi, mistä on kyse ja miten asiassa on tuomittava. 

11. Toki lautamiesjärjestelmää voitaisiin kehittää siten, että maallikot osallistuisivat vain kaikkein tavallisimpien perusrikosasioiden käsittelyyn ja niissäkin ainoastaan syyllisyyskysymyksen ratkaiseminen. Lainsäätäjä ja oikeusministeriön lainvalmistelijat eivät kuitenkaan ole välittäneet huolehtia lautamiesjärjestelmän kunnollisesta kehittämisestä. Tässäkin asiassa puuttuu epäkohtien korjaamiseksi tarvittava poliittinen tahto ja moraali. Virkamiehiltähän Suomessa ei ole edes totuttu odottamaan tässä suhteessa moraalia ja etiikkaa.

12. Ylipoliisipäällikkö Mikko Paatero, tämä maan mainio ideanikkarimme, on ehdottanut eräänlaista naapuripoliisia Suomeen. Nämä "naapurit" olisivat maallikkoja, jotka partioisivat yhtenäissä asuissa toreilla, kaduilla ja kylänraiteilla tarkkailemassa ihmisten käyttäytymistä ja ilmoittaisivat havaitsemistaan rikkeistä tai epäsopivasta taikka uhkaavasta käytöksestä  ja  tilanteista poliisille. Näin olen Paateron ehdotuksen käsittänyt, poliisivaltuuksia ko. partioille ei ole tarkoitus antaa. Sisäministeri Päivi Räsänen on kannattanut  lämpimästi Paateron ehdotusta, mutta poliisikunta tuntuu olevan aika jyrkästi ideaa vastaan. Mutta eihän Päivin ja Mikon nyt tuollaisesta napinasta kannata mitään välittää!

13. Jos lautamiesjärjestelmä lakkautetaan - säästösyistä tietenkin - niin jonkinlaisena korvikkeena voitaisiin perustaa kunnallinen naapuri- tai apupoliisisysteemi, jonka piiriin käräjiltä toimettomiksi jääneet lautamiehet voisivat hakeutua. Kyllähän maallikot nyt poliisin hommista kevyesti selviäisivät, jos he kerran ovat toimineet vuosisatoja tuomareinakin! Myös apupoliisit valittaisiin - tietenkin - poliittisin perustein ja valinnan suorittaisi valtuusto, kunnanhallitus tai vaikkapa poliisin paikallinen neuvottelukunta. Pitkästä ja ansiokkaasta toiminnasta apupoliisina henkilölle voitaisiin myöntää nimismiehen arvonimi.

                     Jälkeenpäin voi sitten hiukka rentoutua...