953. Pääministeri Sipilän sidonnaisuudet

1. Pääministeri Juha Sipilän sidonnaisuuksista on noussut melkoinen kohu. Katsotaanpa hieman, mistä asiassa on kysymys.

2. Perustuslain 62 §:n 2 momentin mukaan ministereiden on viivytyksettä nimitetyksi tultuaan  annettava eduskuntaa varten selvitys elinkeinotoiminnastaan, omistuksistaan yrityksissä ja muusta merkittävätä varallisuudestaan sekä sellaisista ministerin virkatoimiin kuulumattomista tehtävistään ja muista sidonnaisuuksistaan, joilla voi olla merkitystä arvioitaessa heidän toimintaansa valtioneuvoston jäsenenä.

3. Säännöksen tavoitteena on mahdollisimman pitkälti etukäteen ehkäistä ne tilanteet, jotka voivat johtaa luottamuksen vaarantumiseen ministereiden toiminnan asianmukaisuutta kohtaan sekä siirtää painopistettä ministerin toiminnan jälkikäteisestä arvioinnista mahdollisia väärinkäytöksiä estäviin toimiin. Säännöksen tavoitteena on toisin sanoen mahdollistaa ministerin toiminnan kontrolloitavuus ja estää ennakolta ulkopuolisten sidonnaisuuksien vaikutus ministerin toimintaan. Sidonnaisuuksien ilmoittamisvelvollisuus mahdollistaa osaltaan esimerkiksi ministerin esteellisyyden huomioimisen. Se lisää myös yleisemmin poliittisen järjestelmän avoimuutta ja samalla vahvistaa sen legitiimisyyttä.

4. Juha Sipilän uusi hallitus antoi kirjelmän eduskunnalle ministereiden sidonnaisuuksista. Se löytyy eduskunnan täysistunnon pöytäkirjojen sivulta (ptk 21/2015 vp).  

5. Eduskunnan täysistunnossa käytiin eilen tiistaina kirjelmän johdosta keskustelu, joka koski yksinomaan sitä, voidaanko pääministeri Juha Sipilän antamaa ilmoitusta pitää riittävän yksityiskohtaisena.Tahtipuikkoa keskustelussa heilutti kansanedustaja Timo Harakka (sd) ja häntä tukivat kansanedustaja Johanna Ojala-Niemelä (sd) sekä vasemmistoliiton edustajat Jari Myllykoski ja  Markus Mustajärvi.

6. Sipilän sidonnaisuuksista syntyi siis eduskunnassa kiivas sanaharkka. Keskustelua kuvataan osuvasti Yle Uutisten verkkosivulla.

Keskustelun kulku

7. Näyttää selvältä, että Juha Sipilän ilmoitus on arvopaperiomaisuutensa osalta puutteellinen. Sipilä ilmoittaa itse asiassa vain, että hän sai viime vuonna verotettavaa pääomatuloa 75  000 euroa. Sipilän ilmoitus on myös kiinteistöomaisuuden osalta liian ylimalkainen. Kaikki muut ministerit ovat sen sijaan ilmoittaneet sidonnaisuutensa ja varallisuutensa asianmukaisesti ja pääministeriin ilmoitukseen verrattuna paljon tarkemmin. Tämän vuoksi joudumme kysymään, onko pääministerille sallittu asiassa erivapauksia ja miksi näin on tehty. Häpeääkö pääministeri ilmeisesti merkittävän suurta arvopaperiomaisuuttaan, kuten Timo Harakka ihmetteli, vai miksi hän ei halua ilmoittaa sitä selvästi ja yksilöidysti? 

8. Pääministeri Sipilä oli itse keskustelussa paikalla, mutta hän heittäytyi tuppisuuksi eli ei käyttänyt puheenvuoroa, hänelle ei esitetty keskustelussa myöskään suoria kysymyksiä. Tv-kuvan perustella Sipilä näytti aika nololta tai tuskastuneelta istuessaan paikallaan ja poistuessaan myöhemmin istuntosalista heti asian käsittelyn päätyttyä. Hän ei kuulemma suostunut kommentoimaan asiaa mitenkään paikalla olleille tiedotusvälineiden edustajille.

9. Keskustan riveistä vain ex-pääministeri Matti Vanhanen nousi puolustelemaan Sipilän menettelyä. Vanhanen väitti pokkana, että ko. ilmoituksessa ei kysytä ministerin varallisuutta, vaan ainoastaan, mitä sidonnaisuuksia hänellä on. Tämä ei kuitenkaan tarkkaan ottaen pidä paikkansa, sillä kuten edellä mainitussa perustuslain säännöksessä (PL 62.2 §) mainitaan, ministerin on annettava eduskunnalle ilmoitus myös merkittävästä varallisuudestaan. 

10. Tämä on ymmärrettävää, sillä se, millaista ja miten suurta ("merkittävää") varallisuutta ja etenkin osakeomistuksia ministerillä on, saattaa PL 62 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla hyvinkin vaikuttaa asiaa, kun eduskunta arvioi ministerin sidonnaisuuksien laatua ja niiden mahdollista vaikutusta hänen toimintaansa valtioneuvoston jäsenenä. Tämän vuoksi ei voida pitää riittävänä, että esimerkiksi pääministeri ilmoittaa lakonisesti vain, että hänellä on "merkittävää" rahoitusomaisuutta, joka on sijoitettu tiettyjen pankkien sijoitusinstrumentteihin. 

11. Pääministerin kyseiseltä ilmoitukselta on toki edellytettävä vielä enmmän konkretiaa ja tarkkuutta kuin muiden ministereiden ilmoituksilta. On syytä muistaa, että Juha Sipilä halusi ja myös sai hallitusneuvotteluissa valtion omistajaohjausasiat itselleen. Siksi ei ole yhdentekevää, millaisia sijoitusjärjestelyjä pääministeri on itse tehnyt. Nyt tilanne on kuitenkin kääntynyt päälaelleen, sillä pääministerin ilmoitus on silmiinpistävän ylimalkainen, kun taas muut ministerit ovat täyttäneet ilmoitusvelvollisuutensa asianmukaisella tavalla, eli kuten veroilmoituksissakin aina joudutaan vakuuttamaan, kunnian ja omantunnon kautta. 

12. Pääministerin kanslian ilmoituksen mukaan Sipilä ei aio täydentää ilmoitustaan. Kansliasta, jonka päälliköksi eli valtiosihteeriksi valtioneuvosto nimitti tänään Sipilä esityksestä huhtikuun vaaleissa eduskunnasta tipahtaneen Paula Lehtomäen (kesk), ilmoitetaan, että asia on selvä, sillä oikeuskansleri oli tarkastanut Sipilän ilmoituksen etukäteen ja katsonut, että se täyttää perustuslain ao. pykälän (62.2 §) vaatimukset. 

13. Asiasta voidaan olla kuitenkin perustellusti eri mieltä, sillä eräät oikeusoppineet (esim. Mikael Hidén ja Pekka Viljanen) ovat ilmoittaneet kantanaan, että Sipilän ilmoitus on puutteellinen. Eduskunta ei ole sidottu ko. asiassa oikeuskanslerin kantaan, vaan sillä on asiassa itsenäinen päätösvalta. Maan tapaan on kuulunut  - tulee ilmeisesti kuulumaan aina ja ikuisesti - että oikeuskansleri suhtautuu valtioneuvoston jäsenten velvollisuuksiin ja tekemisiin laillisuuden kannalta varsin hellä- ja hölläkätisesti. Oikeuskansleri on ikään kuin hallituksen ylimääräinen ministeri, joka esimerkiksi saapastelee hallituksen vaihtuessa peräkkäin kaksi kertaa tasavallan presidentin juttuisille: ensin vanhan hallituksen mukana, ja noin 5 minuutin kuluttua uuden hallituksen hännänhuippuna. Aika kornia.

14. Kuten kansanedustaja Timo Harakka eduskunnassa mainitsi, lisävalaistusta kaipaisi erityisesti pääministerin Nordeassa oleva sijoitus. Siinä lienee kyse ns. kapitalisaatiosopimuksesta. Se mahdollistaa merkittävän verosuunnittelun, jonka avulla sijoittaja välttyy luovutusvoiton ja osingon verotukselta. Pääministerin olisi syytä omalla esimerkkillään osoittaa, ettei asianmukaisesti saadulla varallisuudella ja sen ilmoittamisessa ole mitään hävettävää ja salattavaa. 

15. Juha Sipilä vetosi oppositiojohtajana ollessaan sekä hallitustunnusteluja ja -neuvotteluja vetäessään monta kertaa esimerkin voimaan ja johtajuuden merkitykseen. Hänen olisi nyt pääministerinä kaiken järjen mukaan voinut odottaa näyttävän esimerkkiä sidonnaisuuksiaan ja varallisuuttaan koskevan ilmoituksen tekemisessä eli antavan riittävät ja asianmukaisesti yksilöidyt tiedot sijoitusomaisuudestaan. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

16. Pelkääkö pääministeri näinä taloudellisesti vaikeina aikoina, jolloin myös vähäosaisten ja köyhien etuisuuksista joudutaan leikkaamaan, oman ja johtamansa puolueen kannatuksen laskua, jos ilmenisi, miten äveriäs mies hän itse asiassa onkaan?  Poliitiikan avoimuus, läpinäkyvyys ja rehellisyys eivät kuitenkaan salli asioiden salaamista tai peittelemistä, vaikka avoimuus saattaa toisinaan tehdä hieman kipeää. Pääministeri Sipilä on puhunut jatkuvasti siitä, että miten "kipeitä" nyt suunnitellut julkisten menojen leikkaukset ja säästötoimet voivat olla.  

17. Typerimmän puheenvuoron eduskunnassa käytti ex-ministeri Päivi Räsänen (kd), joka tuntui suorastaan puhisevan "pyhää vihaa" niitä kansanedustajia kohtaan, jotka kehtasivat ruotia Juha Sipilän ilmoitusta. Räsänen kailotti ilmoille halunsa irtisanoutua "tällaisesta populistisesta ja henkilöön käyvästä oppositiopolitiikasta, joka sisältää jopa vihjailuja pääministerin kohdalla veronkierrosta". Veronkiertoon viittasi eduskunnassa myös toinen ex-ministeri eli Carl Haglund; näillä kahdella puhenjohtajalla tuntuu olevan kova kaipuu hallitukseen. Mutta niin kuin Timo Harakka puheenvuorossaan sanoi, Räsänen ja Haglund olivat ainoat henkilöt, jotka mainitsivat keskustelussa ruman sanan veronkierto.

18. Oppositio on aivan oikealla asialla tarttuessaan pääministerin puutteelliseen ilmoitukseen. Pääministeri tekisi poliittisesti ja moraalisesti fiksusti, jos hän taipuisi täydentämään ilmoitustaan. Tätä lienee kuitenkin turha odottaa. Meillä näyttää olevan, jälleen kerran, pääministeri, joka saarnaa yhtä, mutta tekee itse toista. Mutta niinhän se taitaa todella olla, että "Kepu pettää aina".

19. Juha Sipilä kertoi ennen vaaleja vastustavansa poliitisten valtiosihteerien palkkaamista ministereiden avustajiksi. Hallitusneuvotteluissa päädyttiin kuitenkin kolmen valtiosihteerin ottamiseen.  Eilen valtioneuvosto päätti nimittää vielä neljännen valtiosihteerin, kun se hyväksyi Sipilän esityksen Paula Lehtomäen (kesk) nimittämisestä pääministerin oman esikuntansa eli valtioneuvoston kanslian valtiosihteeriksi. Sipilän vaalilupaukset eivät pitäneet siis tältäkään osin kutiaan. Kun tästä huomautettiin Sipilälle, tämä tyytyi kohauttamaan olkapäitään ja toteamaan, että "pitäähän valtioneuvoston kansliassa toki valtiosihteeri olla".

20. Kyllä tuo hallitseminen on sitten yksinkertaista ja mukavaa! Helppoa kuin heinänteko.

910. Kepun vaaliohjelmasta: keskiolut pois kaupoista

          Kansalaiset, olen taas käytettävissä…keskioluelle sanon ei

1. Eduskuntavaaleihin on aikaa enää kaksi kuukautta. Puolueiden gallupykkösellä keskustalla (Kepu) menee  todella lujaa. Puolueen kannatus hipoo 26-27 prosenttia eikä kannatuksen taittumista ole ollut näköpiirissä. 

2. Keskustalaisen perusväen lisäksi lähes kaikki muutkin puolueet ja johtavat poliitikot haluavat olla puheenjohtaja Juha Sipilän (kesk) kavereita. Sipilän tulossa olevaan hallituksen pyrkivät kiivaasti Timo Soini ja persut, Antti Rinne ja demarit, kokoomus, Ville Niinistön vihreät, vasemmisto aina niin kovin hallituskipeän Paavo Arhinmäen johdolla sekä tietenkin Päivi Räsänen ja kristlillinen liitto. 

3. Ainoa puolue, joka ei ole vielä ilmoittanut hallitushaluistaan, on RKP. Mutta ruotsalaisten ei tarvitse edes sanoa tai toivoa mitään, sillä ilman muuta on selvää, että RKP on mukana myös seuaavassa hallituksessa olkoon pääministerinä sitten kuka tahansa. Toivottavasti RKP ymmärtää sentään jättää nykyisen oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin hallituksen ulkopuolelle.

3. Keskustan tulossa oleva vaalivoitto on houkutellut ehdokkaiksi puolueen lähes kaikki entiset ja vielä jotenkuten kynnelle kykenevät konkarit, joiden joukossa on myös ei-istuvia entisiä kansanedustajia Matti Vanhasen ja Olli Rehnin johdolla. Ehdokkaksi on haalittu myös Perheyritysten Liiton puheenjohtaja Anne Berner, joka ei toki ole minkään sortin kepulainen, vaan pesunkestävä ruotsinkielinen kokoomusporvari. Berner on myös Sveitsin kansalainen, joka puhuu kotiloissaan sveitsinsaksaa. Bernerin mukaan hänen puoluekantansa vaaliehdokkaana ratkaisi yksinkertaisesti se, että hänellä on paremmat mahdollisuudet päästä eduskuntaan keskustan kuin kokoomuksen ehdokkaana. Konkariehdokkaiden joukosta puuttuu itse asiassa vain Tanja Karpela, tämä entinen kulttuuriministerimme.

4. Olli Rehnistä on tarkoitus tehdä Sipilän hallituksen ulkoministeri tai ainakin valtionvarainministeri, Matti Vanhasesta on tulossa vähintään vähintään puolustusministeri ja Anne Berneristä kenties työ- ja elinkeinoministeri, jos hän lyö vaaleissa niin ikään Helsingistä Arkadianmäelle yrittävän Paula Lehtomäen. Lehtomäki laulaa karaokea paremmin kuin Berner - ainakin äänekkäämmin - mutta riittääkö tämä vanha kosti enää nostamaan Talvivaara-veteraania hallitukseen? Nähtäväksi jää, mitkä ministeröt voitaisiin uskoa sellaisten veteraanien kuin esimerkiksi Mauri Pekkarisen tai Seppo Kääriäisen johdettaviksi, jos mainittuja herroja enää ylipäätään huolitaan hallitukseen. Selvää on, että vaikka Paavo Väyrynen valittaisiin eduskuntaan, hänet saatetaan kohteliain sanakääntein takaisin Brysselin koneeseen ja EU-parlamenttiin.

5. Keskusta on julkaissut hyvin ympäripyöreän ja mitäänsanomattoman strategisen hallitusohjelman, jonka nimeksi on pantu komeasti Suomi kuntoon.  Sen mukaan kepu lupaa, että Sipilän hallituskaudella, jota on määrä kestää ainakin kahdeksan (8) vuotta, "Kodeissa voidaan hyvin", "Suomesta tulee luovuuden kärkimaa", "Suomi nousee julkisen sektorin mallimaaksi", "Suomesta tulee biotalouden edelläkävijä" ja sokerina pohjalla vaatimaton lupaus, jonka mukaan  "Suomeen saadaan 10 vuoden aikana 200 000 työpaikkaa lisää".

6. Keskusta ja Sipilä aikovat siis voittaa vaalit tyypillisten vaalilupausten avulla, suomeksi sanottuna siis keplottelemalla, sillä jokainen ymmärtää, ettei edellä lueteltuja lupauksia ole mahdollista saavuttaa. Keinoista, joilla asetettuihin tavoitteisiin päästäisiin, ei ohjelmassa kerrota juuri mitään konkreettista. Keskustalta samoin kuin muiltakin suurilta puolueilta on jo kuukausien ajan perätty leikkauslistaa, jota hallitus tulisi noudattamaan, jos ao. puolue on hallituksessa, mutta sellaista keskustakaan ei ole suostunut kertomaan. Sipilä on tyytynyt mainitsemaan, että siihen listaan palataan sitten myöhemmin. Saa nähdä, tapahtuuko tämä ennen vaaleja vai vasta niiden jälkeen.

7. Viime viikonlopun vaaliristeilyllä, jonka keskusta teki Queen Baltic -laivalla Tallinnaan, Sipilä esitteli vaimonsa Minna-Marian, jonka 340 000 euron suuruiset pääomatulot ylittivät vuoden 2013 verotuksessa Juhan tulot kolminkertaisesti. Juha Sipilä lupasi, että hänen johtamansa uusi hallitus antaa lisää rahaa lastensuojeluun, omaishoidon tukeen ja perheiden - ei siis vanhusten - kotipalveluihin. Sipilä laskeskeli, että valtion tulee säästää seuraavalla hallituskaudella menoja vähintään 2,3 miljardilla eurolla.

8. Siitä vain, hyvät ihmiset, kaikki äänestämään keskustaa, joka lupaa nostaa Suomen ja sen kansalaiset johtavaksi tai onnellisimmaksi kansakunnaksi miltei kaikilla mitattavissa olevilla elämän alueilla! Minä en kuitenkaan äänestä keskustaa, jollei puolue pysty konkreettiseen ohjelmaan, jossa kerrotaan myös keinot, joilla asetettuihin tavoitteisiin olisi mahdollista päästä ja jos puolue ei rohkene kertoa leikkauslistoja julkisesti ja hyvissä ajoin ennen vaaleja. On selvää, että valtion tulee säästää seuraavalla vaalikaudella menojaan paljon enemmän kuin mitä Sipilä on kertonut, luultavasti vähintään 5-6 miljardia euroa. Kansalaisille ja äänestäjille ei pitäisi mennä antamaaan katteettomia vaalilupauksia eikä lupaamaan lisää rahaa sillon, kun maassa tulisi päin vastoin säästää lisää. Ihmisille ei tulisi luvata, että jos äänestätte meitä ja puoluettamme, niin saatte "kymmenen hyvää ja kahdeksan kaunista". 

9. Näissä vaikeissa ellei peräti synkeissä taloudellisissa oloissa ainoa asia, jonka vastuullinen poliitikko saisi vaaleissa luvata, voidaan kiteyttää kolmeen sanaan: verta, hikeä ja kyyneliä.

10. Yhteen asiaan keskustan vaalimenestys voi vielä karahtaa pahemman kerran. Tänään nimittäin kerrottiin, että puolue aikoo pitää edelleen voimassa puoluehallituksen vuonna 2013 tekemän päätöksen, jonka mukaan keskiolut tulee vetää pois ruokakaupoista ja kioskeista ja siirtää takaisin Alkon hyllyille. 

11. Siis tällainen "uudistus" olisi kepun valtakaudella tulossa Suomeen, jossa alkoholin kulutus on kuitenkin ollut jo 6-7 vuotta laskussa. Olisihan tuossa jo "leikkausta" kerrassaan. Mutta kuten Olvin markkinointijohtaja Olli Heikkilä on jo ehtinyt todeta, keskustan sanotussa ajatuksessa ei olisi järjen häivää. Maaseudulla pikkukaupat pysyvät nipin napin hengissä juuri yksinomaan keskioluen myynnillä. Jos keskiolut passitettaisiin takaisin Alkoon, kävisi niin, etteivät ihmiset tyytyisi tulemaan kapasta ulos vain sixpackillinen keskiolutta kainalossaan, vaan Alkosta ostettaisiin toki samalla kertaa myös viinaa.

12. Johan pomppas, kepuväki! Tämä saattoi olla Juha Sipilän ensimmäinen iso virhe. Kaikkien janoisten ystävät, liittykää vaaleissa yhteiseen rintamaan ja estäkää keskustan nousu maan suurimmaksi puolueeksi, jottei puolueen katala suunnitelma keskioluen poistamisesta kaupoista toteutuisi!

Voihan keppana!