1. Päiväntasaajan alapuolella juhlittiin joulua ja uutta vuotta lämpimissä ja upeissa puitteissa, mutta rauhallisesti, kuten alla olevasta kuvastakin ilmenee. Juotiin hyvin ja erityisesti syötiin hyvin eri keittiöiden (kenialainen, italialainen, egyptiläinen, kaukoitämainen, intialainen, thaimaalainen ja mitä kaikkia niitä nyt olikaan) herkkuja notkuvilta pöydiltä, ihailtiin alkuasukkaiden esiintyjien sirkusmaista taitavuutta, katseltiin ja kuunneltiin kansantansseja ja musiikkiesityksiä, enkä huomannut kenenkään juhlijan kuseskelevan nurmikolle tai laatoitukselle taika horjahtavan juopuneena altaaseen.
2. Suomessa sen sijaan tilanne näyttää olleen kokonaan toisenlainen, sillä lehdet kertoivat erilaisista onnettomuuksista, juopotteluista, rikoksista jne. Mutta tähän olemme saaneet vuodesta toiseen tottua. Helsingissä jäälohkare putosi katolta naisen päähän; vuodenvaihteen henkirikoksisssa kuoli ainakin kolme ihmistä; Nokialla baarissa puukotettu mies kuoli eikä kukaan baarissa olleista edes huomannut tai noteerannut puukotusta; Puistolassa ammuskeltiin muitakin kuin ilotulitteita, poliisi takavarikoi aseita ja pidätti ammuskelijoita; 7-vuotias poika uhkasi sokeutua raketin räjähdettyä hänen kasvoilleen; Hartolassa loukkaantui yksi mies ammuskelussa; Noormarkussa nuori mies ajoi ojaan, katosi ja löytyi vasta myöhemmin; hoitopaikasta poistunut nainen on edelleen kateissa; juopunut lahtelaismies eksyi uudenvuodenyönä väärään taloon, josta isäntäväki löysi hänet lattialla makaamasta jne. jne.
3. Kaikenlaista omituista on parin kolmen viikon aikana ehtinyt Suomessa tapahtua. Oikeuslaitosrintamalla suurin uutinen lienee Helsingin hovioikeuden täydellisen vapauttava tuomio Jippii-jutussa. Hovioikeuden tuomio on pitkä kuin se kuuluisa nälkävuosi eli reilut 300 sivua kuivaa numero- ja pykälätietoa. Tuomiota kirjoitettaessa on näköjään ollut käytössä niin sanottu pöytäkirjamalli, eli kysymyksessä on pumaska, johon on otettu lähes kaikki, mitä hovissa on sanottu ja lausuttu sekä kirjallisilla todisteilla näytetty. Tällä metodilla laadittuun tuomioon ulkopuolisen lukijan on vaikeaa ellei suorastaan mahdotonta päästä kiinni. Milloinkahan tuomioistuimet ja tuomarit oppivat laatimaan tuomion ja sen perustelut niin, että ihmiset tai edes muut juristit ja toimittajat pystyisivät edes hieman kärryillä siitä, mikä on tuomion punainen lanka ja mitkä ovat sen pääperusteet? Olen yrittänyt opettaa ja kirjoissani selvittää, että näin laajassa tuomiossa pitäisi välttämättä olla yksityiskohtaisten perustelujen lisäksi napakka yhteenveto, jossa em. asiat kerrottaisiin lyhyesti. Lisäksi tuomiosta pitäisi julkaista netissä hieman laajempi seloste ratkaisun pääkohdista ja -perusteita, mutta tätäkään tuomarimme eivät halua millään tehdä. Kun näin on, niin on turha ihmetellä, että miksi mediassa ei ole oltu kiinnostuneita tästä "merkittävästä" tuomiosta! Tuomioistuinten tiedottaminen on, KKO:ta ja KHO:ta ja tiettyjä erityistuomioistuimia lukuun ottamatta, Suomessa täysin retuperällä.
4. Suorastaan tragikoomista oli lukea, miten Jippii-tuomion jälkeen Kari Uotin johdolla pidetyssä tiedotustilaisuudessa yksi pääsyytetyistä, joka muuten kerkisi erään toisen pitkän linnatuomion edellisellä hovioikeus-kierroksella saaneen johtajan kanssa jo hetken lusiakin tuomiotaan, puhkesi oikein itkuun lukiessaan hovin vapauttavaa tuomiota! Hän kertoi menettäneensä rikosepäilyjen takia kymmenen vuotta elämästään. Syyttäjillä on vielä mahdollisuus pyytää jutussa valituslupaa KKO:lta, mutta epäiltyjä on nyt entistä vahvemmin perustein pidettävä syyttöminä.Tämä tapaus on kuitenkin erinomaisen konkreettinen todistus siitä oikeusteoreetikkojen vaalimasta ajatuksesta, jonka mukaan oikeusjutussa ei voi olla periaatteessa milloinkaan vain yhtä ehdottomasti oikeata ratkaisua. Antoihan samainen hovioikeus Jippiin johtajille vuonna 2009 ankarat vankeustuomiot syytteissä mainituista talousrikoksista. Juttu jouduttiin kuitenkin käsittelemään hovissa uudelleen korkeimman oikeuden poistettua aiemman hovioikeuden tuomion yhden hovioikeustuomarin esteellisyyden takia. Väkisin tulee mieleen vanha, professori Bo Palmgrenin 1960-luvulla lanseeraama kuva tuomioistuimesta pajatsona: kun jutun panee oikeudessa vireille, ei koskaan voi olla varma siitä, mikä on tulos. Lainkäytön ennustettavuus ei ole hyvä, oikeusvarmuus ontuu. Ajatella: samassa jutussa saman tuomioistuimen kaksi eri kokoonpanoa päätyvät aivan vastakkaisin lopputuloksiin!
5. Tästäkin tapauksesta nyt jälleen nähdään, miten tärkeä merkitys tuomarin esteettömyydellä ja puolueettomuudella on. Esteellisyyssäännöksiä tulisi tulkita niin, että jo vähäinen epäily tai vaikutelma puolueettomuuden vaarantumisesta tekee tuomarista esteellisen, mutta tätä(kään) oppia suomalaiset tuomarit eivät ole - vieläkään - halunneet kuunnella ja noudattaa. Jippii-jutun kahdenkertaisesta käsittelystä aiheutui valtiolle kuuleman mukaan neljän miljoonan euron suuruiset kulukorvaukset, kun syytteet nyt hylättiin. Kenen on vastuu? Kyllä vastuu on hovioikeudella eli sen edellisellä kokoonpanolla ja erityisesti esteelliseksi todetulla jäsenellä, jonka olisi pitänyt lain mukaan oma-aloitteisesti jäävätä itsensä. Vastuu lankeaa myös hovoikeuden edelliselle presidentille, joka, jollen nyt aivan väärin muista, antoi asiaa kysyttäessä tavallaan siunauksensa ko. esteellisen tuomarin osallistumiselle hovioikeuden kokoonpanoon katsoessaan, ettei esteellisyysperustetta olisi olemassa. Tämä osoittaa prosessioikeuden perustietojen hallinnan vajavaisuutta. Mutta kuten tiedämme, nykyisinhän hovioikeuden presidenteiksi nimitetäänkin tuomarinvalintalautakunnan ja sen puheenjohtajana toimineen Pauliine Koskelon johdolla tuomareita lähinnä vain hallinnollisen kokemuksen ja kyvykkyyden perusteella, juridiikan osaamisella ja hallinnalla ei ole nimityksissä ollut kovinkaan suurta merkitystä. Tämä siitä sitten seuraa!
6. Minun piti oikeastaan ottaa tässä kantaa Sauli Niinistön uudenvuodenpuheeseen ja hänen ehdottamaansa "palkka-aleen", mutta palaan siihen seuraavassa jutussa.
