641. Oikeuskanslerin outo kaksoisrooli

1. Valtioneuvosto nimitti syyskuun alussa valtiovarainministeriön hallinto- ja kehitysjohtaja Päivi Nergin sisäministeriön kansliapäällikön virkaan ministeri Päivi Räsäsen (kd) kiivaasti ajamana ja virkaesityksen mukaisesti. Virkanimityksestä nousi laaja poru, sillä  Nerg on Räsäsen entinen puoluetoveri, joka oli kristellisen liiton eduskuntaehdokkaana vuoden 2007 vaaleissa.

2. Todellisuudessa nimityksessä lienee painanut sanottua puoluetaustaa enemmän kuitenkin se, että Nerg ja Räsänen ovat uskonsisaria, kuten olen blogissani 633/8.9.2012 kertonut. Nergin pätevyyttä kansliapäällikön virkaan arvosteltiin, sillä hän ei ole toiminut aiemmin missään sellaisessa tehtävässä, joka kuuluisi sisäministeriön hallinnonalaan. Nerg on koulutuksen maa- ja metsätaloustieteiden maisteri ja argronomi.

3. Valtioneuvoston päätöksestä tehtiin yksi kantelu oikeuskanslerille ja yksi eduskunnan oikeusasiamiehelle. Oikeusasiamies siirsi hänelle tehdyn kantelun oikeuskanslerille. Vaikka tässä maassa on siis kaksi ylintä laillisuusvalvojaa, mikä on kansainvälisessä vertailussa hyvin poikkeuksellista, kansalaiset eivät saa tietyissä asioissa vapaasti valita, kummalle laillisuusvalvojalle he  kantelevat. Jos valittaa oikeusasiamiehelle, niin seurauksena saattaa siis olla, että kantelun käsittely siirretäänkin oikeuskanslerille, jonka kantelija ei ehkä haluaisi missään tapauksessa asian ratkaisevan.

4. Oikeuskansleri Jaakko Jonkan kanteluun antaman,  tänään julkistaman päätöksen mukaan valtioneuvosto ei ylittänyt harkintavaltaansa nimittäessään Päivi Nergin sisäministeriön kansliapäälliköksi. Päätös ei todellakaan ollut yllätys, sillä onhan Jaakko Jonkka usein, oikeastaan aina ennenkin  päätynyt vastaavanlaiseen ratkaisuun. Päätöksessään Jonkka muistuttaa, ettei oikeuskansleri voi arvioida, kuka pätevistä ehdokkaista tulisi valita tehtävään. Nimittäjä voi käyttää harkintavaltaansa ainoastaan sen suhteen, miten viran vaatimuksia ja hakijoiden ansioita painotetaan.

5. Oikeuskanslerin päätöksestä on annettu seuraavanlainen tiedote:

Oikeuskanslerilta ei moitteita sisäasiainministeriön kansliapäällikön virkanimityksestä

"Oikeuskansleri Jaakko Jonkka ei löytänyt lainvastaista sisäasiainministeriön kansliapäällikön virkanimityksestä. Jonkan arvion mukaan valtioneuvosto ei ylittänyt sille kuuluvaa harkintavaltaa virantäytössä. Oikeuskansleri muistuttaa, että hän ei voi laillisuusvalvojana osallistua sen arvioimiseen, kenet oikeudellisesti mahdollisista ehdokkaista tulisi tehtävään valita. Tämä on nimittäjän tehtävä. Nimittäjä voi lain suomissa rajoissa käyttää harkintavaltaansa muun muassa siihen, miten virkaan kuuluvien tehtävien asettamia vaatimuksia ja hakijoiden ansioita painotetaan.

Virkanimitysten osalta oikeuskanslerin tehtäviin ja toimivaltaan kuuluu arvioida, onko nimitysmenettely toteutettu oikeudellisesti moitteettomasti. Tähän kuuluun muun muassa sen arvioiminen, onko nimityspäätöstä valmisteltaessa ja tehtäessä otettu huomioon lainsäädännössä asetetut viran yleiset ja erityiset kelpoisuusvaatimukset. Oikeuskansleri kiinnittää huomiota myös siihen, että nimitysratkaisun kannalta merkitykselliset hakijoiden ansiot on kuvattu oikein ja tasapuolisesti. Lisäksi oikeuskansleri arvioi, onko viranhakijakohtainen pätevyysarviointi ja viranhakijoiden välinen ansiovertailu tehty asianmukaisesti sekä lainsäädäntö että valtiovarainministeriön antamat ohjeet huomioon ottaen. Laillisuusvalvoja tarkastaa myös sen, että ansiovertailussa käytetään vain viran kelpoisuusvaatimuksista, hakuilmoituksessa mainituista viran menestyksellisen hoitamisen muista edellytyksistä ja virkaan kuuluvista tehtävistä johdettavissa olevia perusteita.

Oikeuskansleri muistuttaa ratkaisussaan myös vuonna 2011 valtioneuvoston ohjesääntöön tehdystä muutoksesta. Muutoksella korvattiin kansliapäällikön aikaisempi perehtyneisyyttä hallinnonalan toimintaan koskeva kelpoisuusvaatimus tehtävän edellyttämää monipuolista kokemusta koskevalla kelpoisuusvaatimuksella".

6. Oikeuskansleri haluaa siis korostaa, että hän toimii laillisuusvalvojan ominaisuudessa sekä nimityspäätöstä ministeriössä ja valtioneuvostossa valmisteltaessa että tutkiessaan nimityspäätöksestä tehdyn laillisuuskantelun. Minusta tässä on kyllä tietynlainen ja myös selvä risririita, joka kärjistyy kantelun tutkimisessa niin, että oikeuskansleri tutkii laillisuusvalvojana menettelyä ja päätöstä, jonka tekemiseen hän on myös itse tietyllä tavalla osallistunut, ei ainoastaan laillisuuden valvojana, vaan myös hallituksen ja etenkin virkaesityksen valmistelevan ja tekevän ministerin ja tämän johtaman ministeriön neuvonantajana.

7. Tästä oikeuskanslerin toisesta roolista eli neuvonantajan tehtävästä Jaakko Jonkka halusi tässä(kin) päätöksessään visusti vaieta. Mainitusta roolista käytettiin aiemmin osuvaa nimitystä "kruununjuristi". Nimike periytyy 1700-luvulta Ruotsin vallan ajoilta. Oikeuskanslerin edeltäjänä Ruotsi-(Suomessa) toimi vuodesta 1713 alkaen "kuninkaan korkein asiamies", jonka korvasi vuonna 1719 annetussa kansliajärjestyksesssä justitiae cantzleren eli oikeuskansleri.

8. Oikeuskansleri Jonkka mainitsee tänään antamansa päätöksen perusteluissa yksinomaan perustuslain  108 §:n 1 momentin, jossa puhutaan kanslerin tehtävistä virkatointen lainmukaisuuden valvojana. Sen sijaan Jonkka sivuuttaa kokonaan mainitun 108 §:n 2 momentin, jossa todetaan, että oikeuskanlerin on annettava pyydettäessä presidentille, valtioneuvostolle ja ministeriölle tietoja ja lausuntoja oikeudellisista kysymyksistä. Tämä momentti koskee siis nimenomaan juuri oikeuskanslerin toimintaa edellä mainittuna kruununjuristina eli muun muassa ministeriöiden, ministereiden ja maan hallituksen neuvonantajana.

9. Ministerit voivat kysyä oikeuskanslerin kantaa hyvin muotovapaasti jo asioiden valmisteluvaiheessa. Minusta on selvää, että oikeuskanslerilla on esimerkiksi juuri virkanimitysasioissa, kuten monissa muissakin tärkeissä asioissa, todella merkittävä mutta samalla merkillinen kaksoisrooli, johon kuuluvia tehtäviä on käytännössä mahdotonta pitää erillään, lukuun ottamatta juhlapuheita ja oikeuskanslerin pitämiä esitelmiä, mutta se on asia erikseen. Tämä kaksoirooli kärjistyy räikeimmilleen silloin, kun ihminen tekee kantelun valtioneuvoston päätöksen lailisuudesta, kuten esimerkiksi juuri nyt esillä olleesta kansliapäällikön nmityspäätöksestä. Tutkiessaan kantelun oikeuskansleri päätti asiasta, jonka valmisteluun hän oli osallistunut ministerin tai koko hallituksen neuvonantajana. Voidaan sanoa, että kansleri ratkaisee asian, joka tekemiseen hän on itse osallistunut ja josta tehty kantelu siis kohdistuu välillisesti myös häneen.

10.  Oivallinen esimerkki oikeuskanslerin kaksoisroolista ja mainittujen roolien sekoittumisesta saatiin muutama vuosi sitten eli vuonna 2008, jolloin ministeri Mauri Pekkarinen pyysi oikeuskansleri Jonkalta kantaa tai mielipidettä siitä, oliko hän toiminut vaalirahoitussotkun aikana ilmi tulleessa ns. taulukauppa-asiassa (Pekkarisen Suomi-Soffa -kytkös) virheellisesti. Pekkarinen meni tapaamaan Jonkkaa ja herrat keskustelivat kaikessa rauhassa keskenään muistaakseni perjantaina. Pähkäiltyään asiaa viikonlopun yli, Jonkka kertoi ministerille kantansa asiassa; mitään päätöstä tai protokollaa asiasta ja herrojen tapaamisesta ei ollut tarkoitus tehdä.Tämän jälkeen Pekkarinen riensi oitis eduskunnan eteen kertomaan, miten hän oli saanut oikeuskanslerilta juuri taulukauppa-asiassa "puhtaat paperit". Oikeuskanslerin kiireellistä päätöksentekoa ("pikapäätös") samoin kuin päätöksen sisältöä arvosteltiin julkisuudessa aika voimakkaasti; itsekin otin asiaan kantaa Helsingin Sanomissa 12.6.-08 julkaistussa kirjoituksessani "Oikeuskanslerin toiminta taulukauppa-asiassa ihmetyttää". Kritiikin johdosta Jonkka joutui julkistamaan asiasta kirjallisen muistion ja selittelemään päätöstään ja menettelytapojaan tiedotusvälineille. Jos Pekkarinen ei olisi tapauksen johdosta avautunut eduskunnassa - sen tämä vanha kettu teki tietenkin omaaa etuaa tavoitellen ja puhtoisuuttan julistaen - kukaan olisi kysellyt Jonkalta asian perään eikä kansleri olisi luultavasti laatinut Pekkarisen tapaamisesta edes muistiota.

11. Päivi Nergin nimitysasiassa herätti huomiota ministeri Päivi Räsänen suorastaan kiihkeä tyyli, jolla hän vetosi toistuvasti siihen, että hän oli neuvotellut ja keskustellut asiasta ennen nimitysesityksen tekemistä useamman kerran juuri oikeuskanslerin kanssa. Yhden kerran Räsänen tokaisi, että hän oli keskustellut Päivi Nergin pätevyydestä oikeuskanslerin kanssa "jatkuvasti". Miksi ihmeessä ministeri ja oikeuskansleri pitivät  näin tiiviisti yhetyttä keskenään asiassa, joka oikeuskanslerin nyt julkaiseman tiedotteen ja päätöksen mukaan oli selvästi lainmukainen? Mikä tuossa Nergin nimityksessä oikein askarrutti ministeriä ja/tai oikeuskansleria? Tätä emme saa milloinkaan tietää, emme myöskään sitä, mitä noissa keskusteluissa ja neuvonpidossa oikein puhuttiin.

12. Tuskin kukaan haluaa kieltää oikeuskansleria toimimasta kruununjuristina eli  keskustelemasta ministereiden kanssa tai ministereiltä vastaavasti oikeutta kysyä oikeuskanslerin mielipidettä tai neuvoa valmistelun alla olevista asioista. Se, mikä askarruttaa mieliä, on oikeuskanslerin edellä mainittu kaksoisrooli. Jos kansleri toimii aktiivisesti ja "jatkuvasti" ministereiden neuvonantajana, niin silloin hänen uskottavuutensa ja puolueettomuutensa ratkaista ylimpänä laillisuusvalvojana ministereiden ja valtioneuvoston keskustelun alaisista päätöksistä tekemiä kanteluja on ilman muuta syytä asettaa kyseenalaiseksi. Ihminen ei voi palvella kahta herraa, tämä kansanviisaus koskee myös korkeita virkamiehiä; virkamies ei voi toimia samaan aikaan uskottavasti kahdessa eri roolissa. Tuomari on ilman muuta esteellinen toimimaan oikeuden jäsenenä asiassa, johon hän on ottanut aiemmin muussa yhteydessä ja roolissa kantaa.

13. Oikeuskanslerin outo kaksoisrooli putkaa esiin tuon tuostakin erilaisisssa asioissa. Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita tapaus, jossa vähemmistövaltuutetun virkaan nimitettiin kovan julkisen kohun saattelemana Eva Biaudet. Tässäkin tapauksessa virkaesityksen tehnyt ministeri (Steffan Wallin) vakuutteli useaan otteeseen keskustelleensa nimityspäätöksestä etukäteen oikeuskansleri Jonkan kanssa. Biaudet' n nimityspäätöksestä kanneltiin oikeuskanslerile eikä Jonkka nähnyt - tietenkään - tässäkään asiassa laillisuuden kannalta minkäänlaisia ongelmia.

14. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan pitäisi puttua oikeuskanslerin outoon ja hänen uskottavuuttaan laillisuusvalvojana pahoin nakertavaan kaksoisrooliin ja esittää perustuslain muuttamista siten, että oikeuskansleri toimisi jatkossa ainoastaan edellä mainittuna kruuninjuristina, eli hänet "vapautettaisiin" ylimmän laillisuusvalvojan tehtävästä. Ylimpänä laillisuusvalvojana valtakunnassa toimisi yksin eduskunnan oikeusasiamies. Tällä tavoin asia on järjestetty kaikissa muissa eurooppalaisissa sivitysmaissa, Ruotsia ja Suomea lukuun ottamatta.

15. Mitä itse asiaan tulee, niin  voidaan todeta, että myös oikeuskansleri vetosi päätöksessään muun ohella vuonna 2011 valtioneuvoston ohjesääntöön tehtyn muutokseen. Sillä korvattiin ministeriön kansliapäällikön aikaisempi perehtyneisyyttä hallinnonalan toimintaan koskeva kelpoisuusvaatimus tehtävän edellyttämää monipuolista kokemusta koskevalla kelpoisuusvaatimuksella.

16. Mutta kuten tiedämme, laki on niin kuin se luetaan, siis tulkitaan. Lakia voidaan tulkita joko järkevästi tai epäviisaasti ja lain tarkoituksen vastaisesti. Minusta järkevä tulkinta edellyttäisi ko. tapauksessa, että ministeriön kansliapäälliköltä edellytetään, mainitun monipuolisen kokemuksen lisäksi, kokemusta tai perehtyneisyyttä ainakin yhdeltä asianomaisen ministeriön hallintoon kuuluvalta toimialalta. Järjetön sen sijaan on tulkinta, jonka ministeri Räsänen omaksui ja jota valtioneuvosto ja nyt myös oikeuskansleri Jonkka puolsivat, siis tulkinta, jonka mukaan kansliapäälliköllä ei tarvitse olla minkäänlaista aiempaa perehtyneisyyttä ministeriön hallinnonalan toimintaan.

17. Jos Jaakko Jonkka olisi ollut hyvä neuvonantaja tai consiglieri ja siinä sivussa myös valtakunnan parasta ajatteleva laillisuusvalvoja, hän olisi sanonut ministeri Räsäselle suoraan, miten tuota mainittua kelpoisuussäännöstä on syytä tulkita järkevästi ja lisännyt - protokollan ulkopuolella - että, "kuulepa nyt Päivi, jos sinä todella aiot esittää tuon agronomin nimittämistä kansliapäällikön virkaan, vaikkei hänellä, Herra Jumala, ole minkäänlaista perehtyneisyyttä sisäministeriön hallinnonalaan, niin sinullehan nauraisivat kohta naurismaan aidatkin"! Näin olisivat ehkä neuvonneet ministeriä ainakin jotkut aiemmat oikeuskanslerit tai prokuraattorit, vaikkapa Matias Calonius tai Kai Korte. Ne, jotka ovat jääneet historiaan kunnon oikeuskanslereina.

501. Kun Pekkarisen Mauri ryntäisiin kompastua meinasi

Maurizio Peccarivo: On sulla ryntäät Venuksen... daa dirlan dirlan daa...

1. Mauri Pekkarinen on eräissä suhteissa melkoisen ylivertainen poliitikko - ainakin puheissaan ja nokkeluudessaan. Hän on nykyisen persu-keskusta -opposition kiistaton johtaja, jos asiaa arvioidaan eduskunnan täysistunnossa pidettyjen puheenvuorojen perusteella. Mauri jättää tässä suhteessa keskustan puheenjohtajan Mari Kiviniemen kirkkaasti taakseen ja ajoittain jopa Timo Soinilla on suuria vaikeuksia pysytellä Maurin vauhdissa mukana.

2. Jotkut ovat sanoneet, että Mauri Pekkarisen voittaa nykyeduskunnassa puheenpidossa, välihuudoissa ja nokkeluudessa ainoastaan Ben Zyskowicz. Mutta mitä minä olen seurannut, niin Benin vauhti on kyllä miehen lähestyessä kuuttakymppiä selvästi hidastanut. Sen sijaan Mauri, 64 v,. on parhaassa vedossaan ikinä ja sen kun vain parantaa vauhtiaan niin kuin sika juoksua!

3. Mauri Pekkarinen voi olla käänteissään myös nokkela, kuten jo totesin. Minulle tämä ilmeni mm. siinä tavassa, jolla Mauri minusta jallitti oikeuskansleri Jaakko Jonkan antamaan hänelle kolmisen vuotta siten pikapäätöksellä "puhtaat paperit" niin sanotussa Suomi-Soffan taulukauppa-asiassa. Mauri otti tuolloin kyllä ohjat täysin omiin käsiinsä asiassa, jossa häntä olisi ollut perusteita epäillä syylliseksi vaikkapa pieneen lahjusrikkomukseen. Ks. tästä oikeuskanslerin "puhtaat paperit" -päätöksestä blogissa n:o 215/28.1.2010 kappaleissa 7 ja 8 kirjoittamaani. Mutta oikeuskansleri ei epäillyt, kun Mauri vakuutti hänelle vilpittömyyttään. No, tuo asia on toki juridisesti loppuun käsitelty, mutta onhan sitä silti aina tilaisuuden tullen hauska muistella! Jos olisin Antero Mertaranta, niin voisin sanoa, että "siinä nyt kyllä kruununjuristia vietiin Maurizion toimesta kebab-kioskille pahemman kerran"!

4. Johtavalle poliitikolle ominaista härskiyttä niin hyvässä kuin hieman muussakin mielessä Mauri Pekkarinen on osoittanut vuosien varrella monen monituista kertaa. YHtenä tapauksena mainitsen tapauksen, jossa hän energisenä energiaministerinä ajoi viime hallituksessa läpi suunnitelman kahden uuden ydinvoimalan periaatepäätöksestä. Mauri ministeriöineen varmisti asian ottamalla asian valmistelijaksi ministeriönsä ylijohtajan, vaikka hyvin oli tiedossa, että tämä virkamies istui kahdella pallilla ja oli selvääkin selvemmin jäävi vastaamaan tämän erittäin tärkeän asian valmistelusta hallituksessa. Mauri Pekkarinen hyvin tiesi, mikä oli se toinen palli, jolla sanottu ylijohtaja oli istunut ja joka teki hänestä jäävin. Kuten oikeuskansleri Jaakko Jonkka tässä tapauksessa, nyt siis vaihteeksi oikein, myöhemmin kantelun johdosta tekemässään päätöksessään totesi. Katso blogijuttujani 267/6.5.2010 ja 287/17.6.2010.

5. Mauri Pekkarinen sai aiemmin eduskunnassa hieman kyseenalaisen maineen "siltarumpupolitikoinnistaan" - myös käsite "pekkarointi" on peräisin näiltä ajoilta - mutta myöhemmin hänestä on kehittynyt sangen arvostettu valtiomies, ainakin valtiopäivämies. Pekkarista kohtaan alettiin tuntea jopa puoluekannasta riippumatonta myötätuntoa sen jälkeen, kun silloinen pääministeri Paavo Lipponen oli ryöpyttänyt häntä henkilökohtaisesti eduskunnan edessä pariin kolmeen otteeseen julmetulla tavalla.

6. Pekkarista ei ole saatu niin sanotusti "nalkkiin" juuri mistään politikoinnin yhteydessä tekemisistään tempuista, vaan Mauri on selviytynyt kaikista koitoksista tältäkin osin puhtain paperein. Eduskunnassa vaikuttaviin kalapuikkoviiksimiehiin Maurin ei ole tiettävästi koskaan epäilty kuuluvan. Mutta olisiko Maurin onni nyt vihdoin kääntymässä? Kompastuisiko Maurikin "naisiin" - käsitteen laajassa merkityksessä - kuten eräät mutkin johtavat poliitikkomme Ike Kanervasta ja Vanhas-Matista alkaen ovat tavalla tai toisella tehneet?

7. Tämänpäiväisenä puheenaiheena, oikein kohu-uutisena, jos niin halutaan sanoa, on nimittäin teema "Mauri Pekkarinen ja ryntäät". Jokainen täysi-ikäinen ymmärtää, että kun puhutaan "ryntäistä", tarkoitetaan naisen rintoja. Annas kun kerron!

8. Kohu alkoi, kun Keskisuomalainen-lehti kertoi Jyväskylän kaupunginvaltuutettu ja maakuntavaltuutettu Maia Fandin (vihr) syyttävän Mauri Pekkarista naista halventavasta ja seksuaaliväritteisestä puhetavasta. Ko. "rikosta" tehdessään pari viikkoa sitten Pekkarinen oli toiminut kuntaseminaarissa maakuntavaltuuston puheenjohtajan ominaisuudessa; tuossa hommassahan se Ike Kanervakin muuten jäi lopulta kiipeliin.

9. Maia Fandin lausunnon mukaan Pekkarinen sanoi odottaneensa, milloin pääsisi koittamaan Kristiina Wikbergin "ryntäitä". Fandin mukaan sanat lausuttiin (ja kuultiin), kun Pekkarinen auttoi seminaaritilaisuudessa mikrofonia Kuntaliiton ruotsinkielisen toiminnanjohtajan Kristiina Wikbergin jakunkaulukseen. Fandin mukaan Pekkarinen olisi vielä jatkanut, että "pitäisikö mennä tuonne sermin taakse".

10. Kristiina Wikberg ei ole itse suostunut kommentoimaan väitettä lehdistölle millään tavoin. Hän ei kiistänyt eikä vahvistanut väitettä. Voisiko vaikeneminen olla myöntämisen merkki, kuten vanha sananlasku eli kokemussääntö sanoo? Keskisuomalainen-lehdelle Wikberg sanoo tosin ymmärtäneensä, että jotkut naiset yleisössä kokivat tilanteen loukkaavana. Itse hän ei kertomansa mukaan kokenut niin.

11. Mauri Pekkarinen puolestaan sanoi Keskisuomalaisessa olevansa järkyttynyt moisista syytöksistä. Hän sanoo nousseensa tilaisuudessa puheenvuoroa pitäneen Wikbergin avuksi, kun tämä ei pystynyt itse asettamaan mikrofonia niin, että siitä olisi kuulunut.

12. "Tuohan on kerta kaikkiaan hävytön väite, en taatusti ole sanonut tuolla tavoin", hän sanoo. En edes kahden kesken, enkä vahingossakaan ole kenellekään naiselle sanonut, enkä sano, noin." Ja edelleen: "Sanoin jotain siihen tapaan, että olenkin odottanut, milloin pääsisin mikrofonia korjaamaan, kun puhe ei kuulunut ja että mieluusti sen teen. Ja sermin taakse siirtyminen, aivan käsittämättömiä väitteitä!"

13. Näin siis Mauri Pekkarinen asiasta ensimmäisen kerran kuultuna.

14. Mutta, pahus soikon, nämä nykyiset videot ja äänentoistolaitteet ynnä muut vempeleet ovat sen verran tarkkoja, että niille tallentunut salaiseksi tai kahdenkeskiseksi tarkoitettu puhe - edes mumina - ei välttämättä jääkään salaiseksi. Yle Keski-Suomen tallenteella Pekkarisen suusta nimittäin kuuluu mikrofonia asetellessaan seuraavanlaista "raskauttavaa" puhetta:

15. "Nosta se siihen tuohon. . . Saanks mää tulla sun ryntäitä. . . Koko ajan tuijotin, että mihinkä minä laittaisin sen. Pitäiskö meidän mennä tonne sermin taakse. . .? No nyt se on aika hyvin."

16, Kun Pekkarinen keskiviikkona kuuli tallenteelta, mitä hän oli sanonut, hän loihe lausumaan hänelle ja poliitikoille yleensä tyypillisen selityksen:

- "Tuo sana rynnäs on se, mitä ei olisi pitänyt käyttää, sen myönnän ilman muuta. Mutta kaikki muu, mitä tuossa tuli oli sen tilannekomiikan siihen synnyttämää. Pitää olla vilkas mielikuvitus, että tekee semmoisia tulkintoja tuosta. Tuo yksi sana oli virhe, sen myönnän."

17. Sana "rynnäs" tai monikossa "ryntäät" - mikä tässä akuutissa tilanteessa lienee kaikki varteenotettavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen osuva ilmaus - ei toki ole kovin paha saati sitten epäkohtelias ilmaisu, eikä tuossa konkreettisessa tapauksessa ryntäissä näyttäisi todella olevan mitään hävettävää.

18. Jos Mauri olisi kohkannut ryntäistä vaikkapa Sirka-Liisa Anttilalle, olisi koko tapaus varmaan pantu, myös Sirkka-Liisan taholta, leikiksi ja kaikki olisivat olleet, vihreitä naisia myöten, yksinomaan hymyssä suin. - Sirkka-Liisan kohdalla Mauri olisi kuitenkin luultavasti lohkaissut jotakin vaikkapa "pikku possuista" - onhan S-L. Anttila muiden avujensa lisäksi opittu tuntemaan julkisuudessa sikatalon emäntänä.

19. Suurempi synti, jos sellaisesta nyt voidaan puhua, sattui Maurille siinä, että hän meni ensin kiistämään koko rynnäs-sanan käytön ja piti jopa täysin hävyttömänä valheena sitä, että hän olisi käyttänyt puheena olevaa sanaa. Se oli pahanlaatuinen moka. Mauri kiisti aluksi puhuneensa mitään myös "sermistä" ja sen taakse menemisestä. Miksi?

20. Olisiko Maurilla kuitenkin ollut hieman huono omatunto? Tekikö hänen oikeesti sittenkin pikkasen mieli mennä viehättävän naispuhujan kanssa "sermin taakse"? Mauri selittelee nyt hänelle ominaiseen hurskastelevaan sävyyn, että hän oppi tästä episodista sen, että "sanojen kanssa pitää olla tarkkana." No hyvä, että tämä asia tuli vihdoin selväksi myös Maurille, 64, joka on istunut eduskunnassa yhtäjaksoisesti 32 vuotta. Eipä ole kyseinen periodi sitten mennyt Maurilta aivan hukkaan! Oppia ikä kaikki!

21. Niin tai näin, mutta nyt sitä sitten palsturilla on takana "viidensadan ja yhden yön"...ei kun siis blogijutun putki ja tarinatuokio. Tapaus "Mauri ja ryntäät" on sopivan herkullinen päätös tälle rupeamalle. Eiköhän panna lopuksi hieman lauluksi Rauli "Badding" Somerjoen levylle laulamaa ja Sauvo "Saukki" Puhtilan sanoittamaa "Ikkunaprinsessaa" mukaillen, kas näin:

- Naisiin ei voi pieni pekkarinen luottaa,

ne suuren murheen myös kepun porukalle tuottaa.

Mut rintoihin, tuijottaa, kai pienikin poika silloin saa,

kun hän mikkiä naiseen asentaa, asentaa.

Sermin taakse, sermin taakse, sermin taakse, Mauri nyt halajaa...

PS

Blogistin keväällä ilmestynyttä, kirjoittajan "luontokuvalla" varustettua kovakantista ja -sisältöistä teosta "Blogikirja" (2011, 352 sivua) on vielä saatavissa. Hinta 42 € + alv. (9 %) + postikulut 10 € + alv. (9 %)

Tilaukset:

• sähköposti: otkirja@ulapland.fi

• www.ulapland.fi > Oikeustieteiden tiedekunta > OTK-kirjamyynti

• puh. 040 4844 033

215. Matti Vanhasen vaalitukisotku: puhtaita papereita puhtaalta pöydältä

1. Oikeuskanslerinvirasto selvittää parhaillaan, olisiko syytä käynnistää esitutkinta pääministerin mahdollista esteellisyyttä koskevassa asiassa. Pääministeri Matti Vanhanen on tiettävästi osallistunut vuosittain päätöksentekoon, jossa maan hallitus on päättänyt RAY:n varoista annettavasta tuesta keskustaa lähellä olevalle Nuorisosäätiölle. Samaan aikaan Vanhanen on saanut itse vaalitukea säätiöltä, jonka puheenjohtajana hän toimi lähes 20 vuotta kevääseen 2003 saakka. Kyse on lähinnä siitä, onko pääministeri ollut asiassa jäävi. Jos on, niin pääministeri on voinut syyllistyä virkavelvollisuuden rikkomiseen. Tosin kyseisen rikoksen syyteoikeus saattaa olla jo vanhentunut.

2. Uutistietojen mukaan KRP on osallistunut oikeuskanslerin ja valtakunnansyyttäjänviraston (VKSV) kanssa 14.12.2009 pidettyyn neuvonpitoon, jossa olisi puhuttu myös pääministerin roolista RAY:n rahanjaossa Nuorisosäätiölle. Kyse on tutkinnan koordinoinnista, näin on kerrottu. Esitutkinnan aloittamiseen ns. ministerisyyteasiassa tarvittaisiin kuitenkin eduskunnan perustuslakivaliokunnan päätös. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka on vahvistanut neuvonpitoa koskevan tiedon. Vanhanen sanoo, että häneen ei ole oltu asiassa KRP:n tai muiden viranomaisten taholta yhteydessä. Matti Vanhanen ilmoitti juuri joulun alla eli 23.12. luopuvansa tavoittelemasta puolueensa puheenjohtajuutta ensi kesäkuun puoluekokouksessa. Samalla Vanhanen luopuu myös pääministerin salkustaan, jos uusi puheenjohtaja haluaa ryhtyä pääministeriksi.

3. Itse en uskonut alun alkaenkaan Vanhasen vetäytymiselleen ilmoittamaa syytä eli jalkojen kipeytymistä, katso blogi 202/23.12.-09. Oli selvää, että todelliset syyt liittyivät vaalirahoitussotkuun, jota viranomaiset ja KRP olivat alkaneet selvittää Nuorisosäätiön osalta lokakuussa 2009. Vanhanen lienee saanut tiedon oikeuskanslerin, VKSV:n ja KRP:n välisestä neuvonpidosta ennen joulua. Tämä on ilmeisesti ollut tärkein syy Vanhanen vetäytymiselle; Vanhanen itse tietenkin kiistää tämän. Jos esitutkintakynnys ylittyy ja tutkinta aloitettaisiin, on selvää, ettei Vanhanen voisi jatkaa pääministerinä. Keskustan muu johto on voinut kehottaa Vanhasta harkitsemaan vaalirahoitussotkujen vuoksi vetäytymistään. Mitä enemmän tietoa Vanhasen epämääräisestä roolista kyseissä rahanjaossa ja sen tutkinnasta tulee julkisuuteen, sitä heikommaksi Vanhasen ja koko hänen hallituksensa asema muodostuu.

4. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka ja KRP tuntuvat pallottelevan asiassa keskenään. Oikeuskansleri sanoo, että pallo on nyt KRP:llä (HS 27.1.), kun taas KRP:n rikoskomisario Veli-Matti Räsänen toteaa, että avainhenkilö "RAY-haaran" suhteen on oikeuskansleri Jonkka. Komisario Räsäsen mukaan Jonkka voi viedä asian eduskunnan perustuslakivaliokunnan tutkittavaksi; mahdollisen syytteen nostamisesta pääministeriä vastaan valtakunnanoikeudessa päättää eduskunta perustuslakivaliokunnan esityksestä. Esitutkinnan aloittamiseen taas tarvitaan perustuslakivalokunnan päätös. Räsäsen lausuntoa ei kuitenkaan voitane tulkita siten, että oikeuskanslerilla olisi jo nyt riittävästi tietoa ja selvityksiä asian viemiseksi perustuslakivaliokuntaa; poliisi ei ole Vanhasen mukaan ollut vielä häneen missään yhteydessä. Jonkan on kuitenkin tutkittava Vanhasen epäillystä jääviydestä hänelle yksityishenkilöiden toimesta tehdyt kantelut.

5. Tänään Matti Vanhanen ilmoitti yllättäen vetoavansa oikeuskanslerin vuosina 2004 ja 2006 hänelle ilmoittamaan kantaan, jota Vanhanen kertoi noudattaneensa. Oikeuskanslerina oli tuolloin Paavo Nikula, joka sairastui aivoverenvuotoon tammikuussa 2007 ja irtisanoutui virastaan samana vuonna. Vanhasen mukaan Nikula ilmoitti hänelle tulkintanaan, että ministerin vaaleissa saama tuki ei tee ministeriä automaattisesti jääviksi käsittelemään tuen antajan asioita. Oikeuskanslerin kannanotosta ei ole kuitenkaan mustaa valkoisella, vaan kyse on oikeuskanslerin suullisesti Vanhaselle antamasta lausunnosta. Nikula ei lehtitietojen mukaan muista sairautensa takia muista koko asiaa ja Vanhasen kertomaa keskustelua. Luotettavaa selvitystä ei ole myöskään siitä, mitä Matti Vanhanen on kertonut Nikulalle suhteestaan Nuorisosäätiöön ja sen hänelle antamiin vaalitukiin. Vanhasen ja Nikulan tapaamisesta ei ole olemassa oikeuskanslerinvirastossa muistiota tai muutakaan dokumenttia

6. Yleisesti ottaen oikeuskanslerilla on perustuslain 108 §:n mukaan aika oudolta vaikuttava kaksoisrooli. Katso tästä lähemmin blogiani 5.9.2008. Oikeuskansleri on ensinnäkin niin sanottu "kruununjuristi" eli valtioneuvoston ja sen jäsenten neuvonantaja, joka antaa ministereille näiden pyytämiä tietoja ja lausuntoja oikeudellisista kysymyksistä, esimerkiksi juuri lain tulkinnoista. Toisaalta oikeuskansleri on ylin laillisuusvalvoja, jonka tehtävänä on valvoa valtioneuvoston ja tasavallan presidentin virkatointen lainmukaisuutta. Laillisuusvalvojana oikeuskanslerilla on velvollisuus ilmoittaa eduskunnan perustuslakivaliokunnalle, jos ministeriä vastaan on syytä nostaa syyte valtakunnanoikeudessa lainvastaisesta menettelystä virkatoimessa. Joskus nämä roolit saattavat sekoittua keskenään. Voiko oikeuskansleri uskottavalla tavalla tutkia ministerin virkatoimen laillisuutta asiassa, jossa hän on jo etukäteen antanut ministerille jonkin neuvon lain tulkinnasta tai jostakin muusta oikeudellisesta kysymyksestä?

7. Näin näyttäisi käyneen vuonna 2008 ministeri Mauri Pekkarisen Suomi-Soffa -asiassa, jolloin oikeuskansleri Jonkka tutki Pekkarisen omasta aloitteesta ministerin Suomi-Soffalle marraskuussa 2006 myöntämän investointituen (n. 900 000 euroa) ja ministerin muutama kuukausi sen jälkeen sanotulta yritykseltä saaman vaalirahoituksen yhteyttä. Oikeuskansleri Jonkka kertoi pikakäsittelyn jälkeen Pekkariselle 4.6. 2008, ettei asiassa ole oikeudellista ongelmaa. Oikeuskansleri Jonkka näyttäisi toimineen kruununjuristin ominaisuudessa eli antaneen ministeri Pekkariselle lausunnon tämän esittämästä oikeudellisesta kysymyksestä. Ministeri sen sijaan käsitti asian niin, että oikeuskansleri oli ratkaissut hänen, siis ministerin, itse omassa asiassaan tekemän kantelun ja antanut siinä hänelle "puhtaat paperit." Heti Jonkan kannan kuultuaan Pekkarinen nimittäin kiirehti eduskunnan puhujapönttöön, josta käsin hän ääni väristen julisti suorassa tv-lähetyksessä, että hän olisi eronnut ministerin virastaan heti, jos oikeuskansleri olisi nähnyt hänen toimissaan vähänkään virhettä. Ministeri julisti saaneensa oikeuskanslerilta "puhtaat paperit." Katso blogiani 27.4.2009.

8. Tapaus-Pekkarinen herätti juristipiireissä pohdintaa ja jopa oikeuskanslerin toimintaan kohdistuvaa arvostelua. Kirjoitin itse Pekkarisen tapauksesta mielipidekirjoituksen Helsingin Sanomissa otsikolla "Oikeuskanslerin toiminta taulukauppa-asiassa ihmetyttää" (HS 12.6.2008). Outoa oli muun muassa tapa, jolla ministeri kysyi vasta jälkikäteen eli virkatoimen (tukipäätös) jo tehtyään oikeuskanslerilta, oliko asiassa menetelty oikein; neuvoahan pitäisi kysyä ennen asianomaista virkatointa, jos jokin laillisuuskysymys todella askarruttaisi ministeriä. Itse asiassa Pekkarista ei arveluttanutkaan hänen tekemänsä virkatoimen laillisuus eli sanottu tukipäätös, vaan hänen yritykseltä päätöksen jälkeen samansa vaalituki; vaaliavustusten tutkinta taas ei sinänsä kuulu oikeuskanslerin toimivaltaan. Ongelmallinen oli myös pääperuste, johon oikeuskansleri 4.6.2008 perusti kannanottonsa: Ministeri Pekkarisen selitys siitä, jonka mukaan hän ei yksinkertaisesti muistanut, että oli 3-4 kuukautta ennen taulukauppaa eli vaalituen saamista myöntänyt Suomi-Soffalle ison investointituen. (Yllätys, yllätys: ministerin muisti palautui vuotta myöhemmin vaalirahoituskohun yhteydessä.) Kun näin tapahtui, ministerin "ulostulosta" eduskunnassa luultavasti yllättyneen oikeuskanslerin ei auttanut muu kuin rustata jälkikäteen eli 9.6. muistio asiassa, jossa hän selosti tapahtumien kulun. - En tiedä, mutta minulle jäi tapahtumasta mielikuva, jonka mukaan ministeri olisi saattanut vetää oikeuskansleria hieman niin sanotusti "retkuun."

9. Oikeuskansleri Jonkka joutui kesäkuussa 2008 lehtihaastatteluissaan selvittämään, mistä hänen mielestään Pekkarisen tapauksessa oli kysymys. Tänään Jonkka on kertonut, että Matti Vanhasen nyt tapetilla oleva asia ei ole samanlainen kuin hänen vuonna 2008 ratkaisemansa ministeri Pekkarisen tapaus. Jonkka sanoi myös, että hän ei ole sidottu siihen, mitä hänen edeltäjänsä Paavo Nikula mahdollisesti on ilmoittanut omana tulkintanaan Matti Vanhaselle, vaan hän aikoo tutkia pääministerin jääviysasian puhtaalta pöydältä. Tässä kohdin oikeuskansleri on varmasti oikeassa. Kun Vanhasen ja Nikulan tapaamisesta ei ole laadittu muistiota, on ilmeistä, että oikeuskansleri Nikula on vain keskustellut Vanhasen kanssa kruununjuristin ominaisuudessa pohtimatta asiaa laillisuuden kannalta tarkemmin. Jonkan on sen sijaan perehdyttävä asiaan tarkasti, koska nyt on kysymyksessä laillisuusvalvonta-asia.

10. Minusta pääministeri Vanhasen olisi tullut oikeuskanslerin kantaa kysymättä jäävätä itsensä, kun hallitus on vuosittain päättänyt RAY:n varojen jakamisesta Nuorisosäätiölle. Vanhasen selitys, jonka mukaan presidenttiehdokkaan saama vaalituki ei tee ehdokasta jääviksi, koska ehdokas ei itse edes tiedä, mistä hänen vaaliorganisaationsa on tukea saanut, on ongelmallinen. Jos Vanhanen on saanut 20 vuoden aikana eri vaaleissa vaalitukea Nuorisosäätiöltä, olisi hänen luonnollisesti ollut syytä ottaa huomioon, että hän tulisi samaan tukea myös vuoden 2006 presidentinvaaleissa samalta säätiöltä.

11. Virkamiehen ja ministerin tulisi yleisesti ottaen jäävätä itsensä aina, jos on olemassa epäily, että hän saattaisi olla asiassa jäävi, eli on olemassa seikka, joka antaa perustellun aiheen epäillä virkamiehen/ministerin/tuomarin puolueettomuutta asiassa. Tällainen epäily Vanhasellakin on ilmeisesti ollut, sillä muutenhan hän ei luultavasti olisi kääntynyt asiassa oikeuskanslerin puoleen. Suomen tuomioistuimissa, viranomaisissa ja ilmeisesti myös oikeuskanslerin ratkaisuissa on aiemmin oltu esteellisyys- eli jääviysasioissa liian lepsulla kannalla. Tulkintaa olisi syytä tiukentaa.

12. Matti Vanhasen loppukausi pääministerinä näyttää kuluvan paljolti hänen omien epäselvien vaalirahoitus- yms. asioidensa selvittelyissä. Valtakunnan edun kannalta saattaisi olla parasta, että Vanhanen jättäisi pääministerin postinsa välittömästi.