520. Suomi tilastokärjessä

Sarjasta "Kiveen hakatut"...

1. Suomi oli viime vuonna maailman toiseksi vähiten korruptoitunut maa, kertoi korruptiota tutkiva järjestö Transparency International muutama päivä sitten. Vähiten korruptoitunut on Uusi-Seelanti. Toisen sijan tilastossa jakavat Tanska ja Suomi. Suomen sijoitus koheni viime vuodesta, jolloin Suomi oli neljäs tasapistein Ruotsin kanssa.

2. Mutta, mutta. Korruptiolla tarkoitetaan tässä vertailussa vain ns. avointa korruptiota eli lahjontaa. Korruptio on kuitenkin huomattavasti laajempi ilmiö kuin pelkkä lahjusten tarjoaminen ja vaatiminen. Yleisesti ottaen viranomaistoiminnan puolueettomuutta vaarantavaa menettelyä voidaan pitää korruptiona etenkin, jos sen tarkoituksena on tuottaa jollekulle sellaista hyötyä, johon tämä ei olisi joko oikeutettu, tai joka on suoritukseen nähden kohtuuttoman suuri.

3. Piilokorruption muotoja, jotka Transparencyn vertailussa jäävät tyystin pimentoon, ovat rakenteellinen korruptio ja poliittinen korruptio. Rakenteellinen korruptio tarkoittaa virkamiehen omaksumaa näkemystä, jonka mukaan kahden osapuolen ristiriidassa hänen velvollisuutensa on tukea ennalta määrättyä osapuolta. Ilkka Kanervan lahjusoikeudenkäynnissä syyttäjä on vedonnut rakenteelliseen korruptioon. Tämä oli niin kova pala käräjäoikeudelle, että se ilmoitti vetäytyvänsä pohtimaan tuomiotaan reiluksi puoleksi vuodeksi.

4. Suomessa lainsäädäntö ei tunne rakenteellinen korruptiota. Rakenteellisen korruption yksi ilmenemismuoto on poliittiset virkanimitykset, jotka ovat meillä edelleen laajassa käytössä. Poliittisissa virkanimityksissä etu annetaan puolueen jäsenkirjan ottaneelle virkamiehelle puoluetta tai sen kannattajakuntaa hyödyntävien virkatoimien toivossa. Rakenteellisen korruption muotoihin kuuluu myös yritysten hallintoneuvostojen täydentäminen poliitikoilla; kyse on yrityksistä, jotka liiketoimissaan tarvitsevat julkisen vallan tuki- tai hyväksymispäätöksiä.

5. Suomi on rikkaiden teollisuusmaiden selkeä ykkönen tilastossa, jossa mitataan tuloerojen kasvua kymmenen viime vuoden aikana. OECD:n selvityksen mukaan tuloerot kasvoivat Suomessa erityisen nopeasti vuosina 1995–2005. Lähelle tätä vauhtia päästiin vain Kanadassa.

6. Suomi on vuosikausia keikkunut henkirikosten määrissä Länsi-Euroopan maiden kärjessä. Suomi on Länsi-Euroopan maiden kärjessä myös mitä tulee alkoholimyrkytysten määrään.

7. Suomessa tehtiin 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä eniten koulusurmia koko maailmassa

8. Viimeksi eilen uutisoitiin, että Suomessa surmataan eniten lapsia länsimaissa. Kun meillä kuolee viisi lasta 100 000 lasta kohden vuosittain, on esimerkiksi Ruotsissa luku vain 0,6.

Maamme on korkealla sijalla alle vuoden ikäisten kuolemaan johtavissa pahoinpitelytilastoissa. Suomessa arviolta 50 000 lasta vuosittain pahoinpidellään. Lapsen surmaa useimmiten mielenterveysongelmista kärsivä äiti.

9. Ympäristöjärjestö Greenpeace on nimennyt Durbanin ilmastoneuvottelujen yhteydessä listan ns. likaisesta tusinasta. Listan kärjessä komeilee suomalainen Jorma Ollila, joka on saanut kyseenalaisen kunnian öljy-yhtiö Shellin hallituksen puheenjohtajana. Likaiseksi tusinaksi Greenpeace kutsuu suurimpia ilmastosopimuksen jarruttajia.

10. Jos Suomessa koottaisiin listaa likaisesta tusinasta koskien rakenteellista korruptiota, poliittista kähmintää, poliittisia virkanimityksiä, oikeudenkäytön ja hallinnon läpinäkymättömyyttä jne., niin mitähän toimia, menettelyjä ja nimiä listalle voisi päätyä?

11. Oikeudenkäytön osalta tulee mieleen korkeimman oikeuden jäsenten sivutoimet ja joidenkin oikeusneuvosten menettely toimia pankkien, vakuutusyhtiöiden ja muiden suurten liike- tai teollisuusyritysten välisissä riidoissa välimiehenä huippukorkeita palkkioita vastaan. Tämä puuhailu on täysin salaista, sillä ulkopuoliset eivät saa tietää niitä yrityksiä ja juttuja, joissa maan ylimmät tuomarit toimivat välimiehinä ja hankkivat itselleen sivutuloja, jotka voivat ylittää moninkertaisesti heidän virkapalkkansa.

253. Ulvilan surmajutun oikeudenkäynti II; tutkinnanjohtajan vaihtuminen

1. Rikoksen esi- eli poliisitutkintaa johtaa tutkinnanjohtajan nimikkeellä toimiva virkamies. Muissa maissa tutkinnanjohtajana toimii syyttäjä sen jälkeen, kun jotakuta on syytä epäillä tutkittavana olevasta rikoksesta. Syyttäjä tarvitsee toki avukseen kenttäjohtajan käytännön operaatioiden johtamista varten, syyttäjä keskittyy tutkinnan päälinjojen vetämiseen ja esiintyy tuomioistuimessa pidettävissä pakkokeino- yms. istunnoissa. Suomessa sitä vastoin tutkinnanjohtajana toimii laissa tietyt kelpoisuusvaatimukset täyttävä poliisimies, tavallisesti rikoskomisario.

2. Ulvilan surma, josta syyttäjä siis nyt vaatii uhrin vaimolle rangaistusta ensisijaisesti murhasta, tapahtui 1.2.2006. Esitutkintaa ryhtyi johtamaan Porin poliisilaitoksen rikoskomisario Juha Joutsenlahti. Vaikka useat poliisilaitoksen rikostutkijat epäilivät alusta pitäen uhrin vaimoa Annelia tekijäksi, Jousenlahti valitsi tutkintalinjaksi perheen ulkopuolisen tekijän teorian. Hän ilmeisesti uskoi Annelin kuulustelukertomuksia, joiden mukaan Jukan oli surmannut huppupäinen mies, joka oli tunkeutunut perheen omakotitaloon yöllä terassin ikkunasta.

3. Kun tutkinta näytti junnaavan paikoillaan, alettiin julkisuudessa kysellä, että olisiko tutkinnanjohtajaa syytä vaihtaa ja saada tällä tavalla juttuun uusia ideoita ja tutkintalinjoja. Suomessa ja muuallakin tutkinnanjohtajan vaihtaminen on harvinaista, mutta ei poikkeuksellista. Vuonna 2000 Imatralla tapahtuneen Eveliina Lappalainen -nimisen koulutytön (14 v.) surmajutussa tutkinnanjohtajaa vaihdettiin kaksi kertaa, ennen kuin tapaus vihdoin selvisi. Aluksi tätäkin henkirikosta tutkittiin paikallispoliisin voimin, vasta myöhemmin tutkinta siirrettiin KRP:lle.

4. Pääministeri Olof Palme murhattiin 28.2.1986, tämän murhajutun tutkinnan alkuvaiheista muistetaan nimi Hans Holmér. Hän toimi aluksi tutkinnanjohtajana, kun ketään ei vielä voitu epäillä murhasta. Komisario Holmér oli varma siitä, että Palmen murhan takana oli kurdijärjestö PKK. Holmérin sanottiin olleen niin ihastunut omaan teoriaansa, ettei hän ottanut muita vaihtoehtoja kovinkaan vakavasti. PKK:ta tai siihen kuuluneita jäseniä vastaan ei kuitenkaan saatu pitävää näyttöä. Myöhemmin Holmér siirrettiin sivuun tutkimuksista. Palmen murha on edelleen selvittämättä. Olisiko murha kenties kyetty selvittämään, jollei Holmér olisi ollut niin itsepäinen? Mahdollisesti.

5. Vaatimukset tai ainakin puheet Ulvilan jutun tutkinnanjohtajan vaihtamisesta kiihtyivät jo keväällä 2007. Silloin kuvaan astui mukaan Länsi-Suomen lääninpoliisijohtaja, lääninpoliisineuvos Mikko Paatero. Hän totesi julkisuudessa, että komisario Juha Joutsenlahdella on lääninpoliisijohdon täysi tuki ja että "lääni" ei suunnittele tutkinnanjohtajan vaihtamista.

6. Ulvilan murhatutkinnan tilaa pohdittiin uudelleen syyskuun lopulla 20007 läänin poliisijohdon, KRP:n ja Porin poliisin yhteisessä palaverissa. Tuolloin päätettiin, että Jousenlahti saa jatkaa tehtävässään. Jälleen vahvin tuki J:lle löytyi "läänistä." Lääninpoliisijohtaja Mikko Paatero kertoi Ilta-Sanomien haastattelussa 1.10.2007 asiasta näin:

- Kukaan ei moittinut tutkintaa, vaan Joutsenlahdella on kaikkien osapuolien tuki takanaan. Tutkinta säilyy Porin poliisilla ja tutkinnanjohtajana jatkaa hyvin motivaatiotaan ylläpitänyt Jousenlahti. Joutsenlahti jatkaa ainakin tammikuuhun (2008) asti, jolloin arvioidaan tilanne uudelleen. Tutkinnan resursseja pyritään sitä ennen lisäämään.

7. Näin siis lääninpoliisijohtaja Mikko Paatero 1.10.2007. Asiasta kertoi myös Helsingin Sanomat 1.10.2007 otsikolla "Ulvilan surma tutkinnanjohtajaa ei vaihdeta." Jousenlahdella säilyi Mikko Paateron ja tämän johtama "läänin" tuki myös vuoden 2008 puolella. Myöhemmin vuonna 2008 tutkinnanjohtaja kuitenkin vaihtui ja uudeksi johtajaksi tuli rikoskomisario Erik Salosaari, hänkin Porin poliisilaitokselta. Seuraava vaihde oli, kun tutkinnan johto siirrettiin KRP:lle ja uudeksi ja jutun viimeiseksi tutkinnanjohtajaksi tuli rikoskomisario Pauli Kuusiranta. Tiettävästi vasta tämän jälkeen, luultavasti vuoden 2009 alussa eli kaksi vuotta rikoksen tapahtumisen jälkeen, esitutkinnassa ryhdyttiin vakavasti selvittämään Annelin osuutta surmaan.

8. Tutkinnanjohtajan vaihtuminen ja tutkimusten johdon siirtäminen paikallispoliisilta KRP:lle tapahtui samoihin aikoihin, jolloin lääninpoliisijohtaja Mikko Paatero oli siirtymässä läänistään koko maan ykköspoliisiksi eli poliisiylijohtajaksi. Paatero oli virkaan sisäministeri Anne Holmlundin (Ulvila) löytö; Mikko Paateron poika Sami toimi noihin aikoihin ministeri Holmlundin erityisavustajana. Mikko Paatero on syntyjään satakuntalaisia ja hän on toiminut aiemmin muun muassa Noormarkun nimismiehenä. - Näinhän se menee!

9. Poliisiylijohtajanakin Mikko Paatero on tullut tunnetuksi erityisesti siitä, miten innokkaasti hän puolustaa alaisiaan poliisimiehiä. Minua oikein hätkähdytti, kun Paatero korkeaan virkaan tullessaan ilmoitti selvin sanoin, että hän kokee keskeisimmäksi tehtäväkseen poliisin ja poliisimiesten puolustamisen. Lain mukaan poliisin ensisijainen tehtävä on kuitenkin kansalaisten turvallisuudesta sekä rikosten ennalta estämisestä ja selvittämisestä huolehtiminen. Näistä tehtävistä Paatero ei kuitenkaan sanonut mitään.

10. Käytännössä Paateron edellä mainittu linja (paaterointi) on ollut näkyvästi esillä. Aina kun jossakin päin Suomea on epäilty jonkun poliisin virkatoiminnassa jotain "häikää", Paatero on yleensä ensimmäisenä rynnännyt lausuntoineen hätiin ja yrittänyt selittää asian ao. poliisimiehelle parhain päin. Kauhajoen komisarion asiassa Paatero vakuutti heti kärkeen, että surma-aseeksi sittemmin osoittautuneen aseen kouluampujalle jättänyt kauhajokinen komisario oli toiminut ohjeiden mukaisesti, siis oikein. Kun poliisi ampui tammikuussa 2009 Humppilassa piiritystilanteessa kuoliaaksi rakennuksessa olleen uhkailijan, Paatero otti myös - vastoin lakia - tiedottamisen itselleen ja kiirehti selittämään, että hän kyllä tuntee tapauksen ja on varma, että poliisi toimi täysin oikein; tämä tapahtui siis jo ennen kuin poliisin toimintaa tutkimaan oli määrätty syyttäjäviranomainen.

11. Minusta Mikko Paatero olisi erinomaisen hyvä mies toimimaan jonkin poliisien järjestön, esimerkiksi Poliisien Liiton, puheen- tai toiminnanjohtajana. Kokonaan eri asia sen sijaan on toimia poliisiylijohtajana eli ylimpänä yksittäisenä poliisiviranomaisena.

12. Ulvila-jutussa puolustus on nimennyt komisario Juha Joutsenlahden todistajakseen. Tämä on hyvä asia, sillä nyt varmaan kuulemme, millä perusteilla Joutsenlahti uskoi Annelin kertomusta ulkopuolisesta tunkeutujasta ja tekijästä ja miksi Annelia ei alun perin epäilty surmasta.

252. Ulvilan surmajutun oikeudenkäynti I; käsittelyn julkisuus

1. Ulvilan murha- tai surmajutuksi kutsutaan Ulvilassa 1.12.2006 sattunutta henkirikostapausta. Rikoksen uhri oli 51 -vuotias Jukka L. Hänet surmattiin kotitalossaan keskellä yötä. Poliisi tutki rikosta pitkään ulkopuolisen tekijän tekona, koska uhrin vaimo Anneli L. oli kertonut, että Jukan oli surmannut taloon tunkeutunut huppupäinen mies. Tämä oli Annelin mukaan tunkeutunut taloon ulkoterassin ikkunasta, herättänyt nukkumassa olleen pariskunnan ja puukottanut tunkeutujaa vastaan menneen Jukan lukuisilla veitseniskuilla. Vaimo kertoi, että tekijä oli haavoittanut veitsellään myös häntä kylkeen. Perheen neljästä lapsesta vanhin eli 9 -vuotias tyttö oli myös herännyt ja nähnyt veriteon. Vaimo hälytti apua puhelimitse hätäkeskukseen huutaen: "Tulkaa pian, täällä on joku tappaja." Kymmenen minuutin kuluttua hälytyksestä ambulanssi saapui paikalle, mutta Jukka oli tuolloin jo kuollut.

2. Rikostutkimukset näyttivät iltapäivien selostusten mukaan junnaavan lähes paikallaan lähes 2-3 vuotta. Välillä eli heinäkuussa 2007 tosin yksi epäilty mies pidätettiin ja vangittiin muutamaksi päiväksi, mutta hänet todettiin pian poliisitutkimuksissa syyttömäksi ja laskettiin vapaaksi. Esitutkintaa johti aluksi paikallisen poliisilaitoksen rikoskomisario. Vuonna 2008 tutkinnanjohtaja vaihtui ja tutkinnanjohto annettiin KRP:lle.

3. Alkusyksyllä 2009 esitutkinnassa uutisoitiin esitutkinnassa tapahtuneesta yllätyskääntestä. Jo alkuvuodesta 2009 tutkintalinja oli vaihtunut ja epäilyt olivat kohdistuneet ulkopuolisen tekijän sijasta Anneliin. Jotkut kokeneet rikostutkijat olivat toki jo alusta lähtien ihmetelleet, miksi vaimo ei kuulunut epäiltyjen joukkoon. Hänet oli sentään tavattu rikospaikalta verissään, väitetystä tunkeutujasta ja tappajasta ei ollut ilmeisesti löydetty jälkiä ja vastaavanlaisissa olosuhteissa tapahtuneiden henkirikosten tutkinnassa uhrin lähimmän omaisen osuutta ei yleensä ole tapana sulkea pois. Selvitettiinkö Annelilla mahdollisesti ollutta motiiviakaan tekoon tutkinnan alkuvaiheessa? Tästä ei ole tietoa.

4. Tutkinnanjohtajana toimineen rikoskomisarion pyynnöstä Satakunnan (entisen Porin) käräjäoikeus vangitsi Annelin 28.9.2009 epäiltynä todennäköisin syin murhasta ja siitä lähtien Annelia on pidetty vangittuna. Syytteen sisältänyt haastehakemus jätettiin 13.3.2010 käräjäoikeudelle. Käräjäoikeus tiedotti syytteestä, jossa syytetylle vaaditaan rangaistusta ensi sijassa murhasta. Käräjäoikeus ilmoitti pitävänsä asiassa valmisteluistunnon 25.3.

5. Valmisteluistunto ei ole rikosjutuissa pakollinen, mutta laajoissa jutuissa sellainen on yleensä tapana pitää. Lain mukaan valmisteluistunto on toimitettava, jos pääkäsittelyn keskittämisen turvaaminen sitä vaatii (ROL 5:10.1). Valmisteluistunto on tilaisuus, jossa ei vielä "riidellä," ei ainakaan pitäisi riidellä, vaan siinä on tarkoituksena kartoittaa aineistoa, joka pääkäsittelyssä tullaan esittämään. Valmisteluistunnossa sovitaan myös pääkäsittelypäivistä ja erilaisista jutun käsittelyä koskevista teknisistä yksityiskohdista.

6. Minusta valmisteluistunnon pitäminen ei olisi ollut Ulvilan jutussa tarpeen. Jutussa esitetään toki paljon todisteita, kuullaan lukuisa määrä todistajia ja monia asiantuntijoita. Mutta itse juttu ei ole laaja: on vain yksi syytetty ja asianomistajina perheen neljä alaikäistä lasta ja uhrin sisarukset. Rikoksia on vain yksi ja sekin on sinänsä perustyyppinen henkirikos. Tällaisessa jutussa olisi voitu aivan hyvin sopia tuomioistuimen puheenjohtajan, syyttäjän ja asianosaisten avustajien kesken jutun käsittelypäivistä ja esitettävästä todistusmaterialista ilman julkisen valmisteluistunnon pitämistäkin, esimerkiksi puhelimitse ja sähköpostiviestien välityksellä. Pääkäsittelyn julkisuudessa ei olisi ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa, joten siitä olisi voitu keskustella lyhyesti pääkäsittelyn alussa ja tehdä sitten julkisuutta ja sen mahdollista rajoittamista koskeva päätös saman tien. - Oliko valmisteluistunnosta tässä mitään erityisestä hyötyä? Tuskinpa vain. Ainoa hyötyjä oli iltapäivä- yms. lehdistö, joka sai oikeudenkäyntiaineiston julkiseksi tulon jälkeen ryhtyä käymään omia käräjiään ennen pääkäsittelyä.

7. Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain (YTJulkL) mukaan asian suullinen käsittely tuomioistuimessa on pääsääntöisesti julkinen, eli siihen on pääsy myös yleisöllä ja median edustajilla (14 §); oikeudenkäynnin julkisuutta on käsitelty laajasti muun muassa Antti Tapanilan vuonna 2009 kirjoittamassa kirjassa (kuva yllä). Tämä pääsääntö koskee myös valmisteluistuntoa. Tuomioistuin voi asiaan osallisen pyynnöstä päättää, että suullinen istunto toimitetaan kokonaan tai tarpeellisilta osin yleisön läsnä olematta mm. silloin, kun asiassa esitetään arkaluonteisia tietoja henkilön yksityiselämään, terveydentilaan, vammaisuuteen tai sosiaalihuoltoon liittyvistä seikoista taikka jos istunnossa esitetään tietoja rikoksen uhrista, jos tiedon antaminen loukkaisi uhrin oikeuksia tai hänen muistoaan tai läheisiään.

8. Ulvilan jutun valmisteluistunto oli siis pääsäännön mukaan yleisölle julkinen. Asianomistajien eli uhrin ja syytetyn alaikäisiä lapsia prosessissa edustava asianajaja vaatii kuitenkin valmisteluistunnon pitämistä kokonaan yleisön läsnä olematta ja lapsiin tavalla tai toisella liittyvän esitutkinta-aineiston julistamista salaiseksi. Käräjäoikeus, jonka puheenjohtajana toimii laamanni Kari Laurén, ei kuitenkaan pyyntöön suostunut. Valmisteluistunto käytiin 25.3. siis yleisön ja tiedotusvälineiden edustajien läsnä ollessa ja esitutkinta-aineistosta salaisiksi julistettiin ainoastaan yksityisyyttä ja terveydentilaa koskevat tiedot sekä niihin liittyvät todistajien lausunnot.

9. Laaja esitutkinta-aineisto muun muassa syytetyn kuulustelukertomuksineen ja muine todisteineen tuli siis pääosin julkiseksi valmisteluistunnossa. Tämä oli tietenkin mannaa lehdistölle, varsinkin iltapäivälehdille ja rikosuutisten julkaisemiseen erikoistuneille lehdille. Ne ryhtyivät totuttuun tapaan mässäilemään lööpeissään ja etusivuillaan tutkinnan yksityiskohdilla sekä syytetyn kuulustelukertomuksilla ja "tunnustuksilla" ja niiden perumisilla. Tätä kesti päiväkausia aina pääkäsittelyn alkamiseen asti; pääkäsittelyn ensimmäinen istunto pidettiin 14.4. Oikeutta ryhdyttiin siis tavallaan käymään lehdistössä. Nettipalstoilla jutun yksityiskohtia on puitu jo surman tapahtumisesta lähtien erilaisten kotikutoisten kolumpojen, poiroottien ja serlokkien toimesta.

10. Tässä ei toki ole sinänsä mitään pahaa tai laitonta, meillähän on sanan- ja mielipiteen vapaus ja lehdistö tekee periaatteessa arvokasta (ei siis irvokasta) työtä informoimalla ihmisiä erilaisista oikeudenkäynneistä. Mutta mitä tällainen mediaoikeudenkäynti vaikuttaa asianosaisiin, asiantuntijoihin ja erityisesti jutussa kuultaviksi kutsuttuihin todistajiin ja heidän kertomuksiinsa? Hehän tietävät nyt aika tarkkaan, mitä muut samoista seikoista todistamaan kutsutut henkilöt ovat asioista kertoneet. Entä mikä merkitys tällä jutun saamalla massiivisella julkisuudella voisi olla tuomioistuimen jäseniin, erityisesti oikeuden maallikkojäseniin, lautamiehiin? Voisiko heille syntyä jonkinlainen ennakkoasenne sen perusteella, mitä he ovat saaneet päivittäin lukea lehdistä jutun esitutkinnasta? Mikä vaikutus tällä kaikella on todistelun luotettavuuteen?

10a. Muistan nähneeni jossakin maininnan, että Satakunnan käräjäoikeus käsittelisi Ulvila-juttua kolmen lainoppineen jäsenen kokoonpanossa, eli lautamiehiä ei kokoonpanoon kuuluisi. Periaatteessa tämä ei kuitenkaan vaikuta siihen, mitä edellä totesin. Ihmisiähän ne ammattituomaritkin ovat, myös heille voi syntyä massiivisen julkisuuden johdosta tietynlainen ennakkokäsitys asiasta.

11. Suomessa lautamiehiä ei eristetä oikeuskäsittelyn ajaksi muusta maailmasta kuten esimerkiksi USA:ssa juryn jäsenille on tapana tehdä. Silmäilin YTJulkL:n esitöitä ja yllätyin, sillä lain esitöissä ei ole kiinnitetty oikeudenkäyntiasiakirjojen julkiseksi tulemista koskevaa ajankohtaa valittaessa minkäänlaista huomiota siihen, mikä vaikutus asiakirjojen, kuten juuri esitutkintamateriaalin, julkistamisella tavallaan ennen aikojaan saattaa olla todistelun luotettavuuteen.

12. Oikeudenkäynnin julkisuusperiaatteen painoarvoon vaikuttaa luonnollisesti käsiteltävänä olevan asian laatu. Henkirikosasioissa tai muissa erityisen vakavia rikoksia koskevien asioiden käsittelyssä julkisuuden on yleensä katsottu olevan yksityiselämän suojaamisen intressiä vahvempi. YTJulkL 9 §:n 3 momentin mukaan sinänsä salassa pidettävät arkaluonteiset tiedot henkilön yksityiselämään, terveydentilaan jne. liittyvistä seikoista eivät ole rikosasiassa lähtökohtaisesti salassa pidettäviä siltä osin kuin ne liittyvät olennaisesti syytteessä tarkoitettuun tekoon tai sen rikosoikeudelliseen arviointiin.

13. Satakunnan käräjäoikeus menetteli siis voimassa olevan lain mukaisesti, kun se ei määrännyt Ulvilan jutun valmisteluistuntoa käytäväksi suljetuin ovin. Oikeus toimi lain edellyttämällä tavalla myös oikeudenkäyntiasiakirjojen julkistamisen osalta määrätessään niistä salaisiksi ainoastaan yksityisyyttä ja terveydentilaa koskevat tiedot ja niitä koskevat todistajan lausunnot.

14. Käräjäoikeus julkisti valmisteluistunnon jälkeen eli 30.3. myös syytetty Annelin surman jälkeen - syyttäjän mukaan surmateon ollessa vielä kesken - hätäkeskukseen soittaman puhelun, joka on syyttäjän yksi tärkeimpiä todisteita oikeudenkäynnissä; kyseistä nauhaa on analysoitu ulkomailla aina USA:ssa asti. Syyttäjä oli vaatinut tämän todisteen pitämistä salassa, mutta oikeus ei pyyntöön suostunut. Puhelun kesto on 4 minuuttia 18 sekuntia ja siinä esiintyvät Anneli, surmattu Jukka, hätäkeskuksen päivystäjä ja yksi perheen lapsista. Puhelun sisältö on kerrottu sanasta sanaan kaikkine äänineen muun muassa iltapäivälehdissä. Nauhalta kuuluvia ähinöitä, ulinoita, askelia, kolahduksia yms. ääniä ja niiden merkitystä on arvioitu ja reposteltu mainitussa lehdissä ja tietenkin niissä kaikenkarvaisissa nettikeskusteluissa.

15. Tämä kaikki on siis laillista. Toinen kysymys on, pitäisikö lakia muuttaa niin, että todistusaineisto tulisi julkiseksi, ei vielä valmisteluistunnossa, vaan vasta pääkäsittelyssä. Näin turvattaisiin todistelun luotettavuutta ja estettäisiin vaarallisten ennakkoasenteiden tai -vaikutusten syntymistä.

16. Mutta oliko valmisteluistunnon pitäminen Ulvilan tapauksessa todella tarpeen ja olisiko se voitu jättää pitämättä? Kerroin oman kantani jo edellä kohdassa 6. (Olen itse nuorempana tehnyt alioikeuden päällikkötuomarin hommia toistakymmentä vuotta, joten jonniinlaista kokemusta alalta löytyy.) Minusta valmisteluistuntoa ei ollut tarpeen toimittaa. Jos se olisi jätetty pitämättä, ei esitutkinta-aineistoa kaikkine karmaisevine yksityiskohtineen olisi päästy repostelemaan julkisuudessa ennen pääkäsittelyn aloittamista siten kuin nyt on tapahtunut.

17. Lain mukaan tuomioistuin voi tosin määrätä, että rikosasiaa koskeva oikeudenkäyntiasiakirja tulee julkiseksi jo ennen jutun suullista käsittelyä, mutta vain sillä edellytyksellä, että julkiseksi tuleminen ei aiheuta asiaan osalliselle vahinkoa tai kärsimystä taikka jos julkiseksi tulemiselle on painava syyt (YTJulkL 8.2 §). Minusta edellytyksiä tällaiseen asiakirjojen ennakkojulkistamiseen ei olisi Ulvila-jutussa ollut olemassa. On selvää, että pitkä esitutkinta ja nyt meneillään oleva oikeudenkäynti ovat jo ehtineet aiheuttaa asian osalliselle, erityisesti alaikäisille lapsille, muutenkin suurta kärsimystä. Miksi sitä pitäisi vielä lisätä jonkinlaisella extra-julkisuudella?

18. Ulvilan kaltaisissa jutuissa voisi päin vastoin olla paikallaan, että esitutkinta-aineisto ei tulisi kokonaisuudessa julkiseksi edes vielä pääkäsittelyn alkamishetkellä, vaan vasta sitä mukaa, kuin sitä esitetään pääkäsittelyssä. Tällainen järjestely olisi myös julkisuusintressien toteutumisen kannalta riittävä.

19. Ulvilan murhajutun pääkäsittelyä on nyt istuttu kahden viikon aikana kuusi päivää. Pääkäsittely jatkuu seuraavan kerran ensi viikon torstaina eli 29.4. Juttua on määrä käsitellä neljän viikon ajan.

238. Pietarsaaren vauvasurma -jutussa langettava tuomio törkeästä kuolemantuottamuksesta

1. Vaasan hovioikeus antoi tänään tuomionsa niin sanotussa Pietarsaaren vauvasurma -jutussa. Olen selostanut ja kommentoinut Mustasaaren käräjäoikeuden jutussa antamaa tuomiota blogissani 11.8.2009. Olen myös kertonut, että hovioikeus päätti toimittaa asiassa julkisen pääkäsittelyn, käräjäoikeus sen sijaan käsitteli jutun suljetuin ovin (blogi 207/9.1.2010).

2. Hovioikeus on käräjäoikeuden tavoin katsonut jääneen näyttämättä, että syytettynä ollut vaasalaismies olisi syyllistynyt murhaan tai murhaa koskevaan avuantoon. Hovioikeuden mukaan ei ole näytetty, että lapsen synnyttänyt äiti ja syytteessä ollut mies olisivat etukäteen yhdessä suunnitelleet lapsen surmaamiseen tai että mies olisi osallistunut lapsen surmaamiseen tai lapsen ruumiin kätkemiseen. Hovioikeuden mukaan nainen on kyennyt yksin sekä synnyttämään lapsen että myös surmaamaan lapsen.

3. Hovioikeus katsoi, toisin kuin käräjäoikeus, että mies oli ollut tietoinen lapsensa yksin surmanneen naisen raskaudesta. Hovioikeuden mukaan mies oli oikeudettomasti viivytellyt naisen synnytyksen jälkeen tarvitseman lääketieteellisen avun hälyttämisessä, vaikka hän oli tullut tietoiseksi tapahtuneesta synnytyksestä ja naisen siihen liittyneestä suuresta verenhukasta. Miehellä oli ollut hovioikeuden mukaan velvollisuus hälyttää välittömästi apua.

4. Hovioikeus on tuominnut miehen törkeästä kuolemantuottamuksesta 1 vuoden 6 kuukauden pituiseen vankeusrangaistukseen, joka on ehdollinen, koeaika päättyy 31.12.2012. Ehdollisen rangaistuksen ohella mies on tuomittu suorittamaan 80 tuntia yhdyskuntapalvelua, joka on kuitenkin katsottu suoritetuksi 2 kuukauden ja 11 päivän pituisen tutkintavankeuden ja asian viipymisen johdosta.

5. Hovioikeus on antanut tuomiosta seuraavan lehdistötiedotteen.

6. Olen saanut myös hovioikeuden tuomion sellaisenaan. Tuomion perustelut ovat seikkaperäiset ja johtopäätökset vaikuttavat ensiselailun jälkeen asiallisesti perustelluilta. Hovioikeuden ratkaisukokoonpanoon kuuluivat puheenjohtajana hovioikeudenlaamanni Robert Liljenfeldt ja jäseninä hovioikeudenneuvos Pirjo Latvala ja ma. hovioikeudenneuvos Petteri Korhonen. - Asiassa ei ole ollut esittelijää, koska juttu on käsitelty hovioikeuden pääkäsittelyssä. Vaasan hovioikeuden sanottu menettelytapa on aivan oikea. Sen sijaan muissa hovioikeuksissa samoin kuin KKO:ssa ratkaisu tehdään, omituista kyllä, myös pääkäsittelyssä tai suullisessa käsittelyssä toimitetun istunnon jälkeen esittelijän esittelystä.

7. Olin itse käräjäoikeuden tuomiota 11.8.2009 kommentoidessani varma, että mies on vastoin kiistämistään tiennyt seurustelukumppaninsa raskaudesta ja synnytyksen lähestymisestä; käräjäoikeuden päinvastainen näkemys ja sen perustelut olivat minusta täydellisesti yleisen elämänkokemuksen vastaisia.

8. Hovioikeuden perustelujen mukaan mies myös tiesi, että nainen oli yöllä asunnon kylpyhuoneessa synnyttämässä. Hovioikeuden mukaan mies oli kuullut oven takaa lapsen surmaamiseen liittyvät kovat lyöntiäänet, joten hän on täytnyt kuulla myös lapsen syntymään liittyvät äänet.

9. Miksi mies siis ei mennyt vaikka oven murtamalla sisään kylppäriin ja yrittänyt estää surmateon loppuun suorittamista? Miksi hän pysytteli kertomansa mukaan oven ulkopuolella senkin jälkeen, kun hän kuuli, miten nainen siivoaa kylppärissä aivan ilmeisesti synnytyksestä aiheutuneita veri- yms. jälkiä? Miksi mies siivosi itsekin verijälkiä asunnossa ennen kuin hälytti apua? Miksi mies antoi naisen virua monta tuntia huoneistossa verissään, vaikka hän hovioikeuden tuomion mukaan tiesi, että nainen oli synnyttänyt? Yleisen elämänkokemuksen mukaan on selvää, että kun mies tiesi, kuten hovioikeus toteaa, että naisen synnyttäneen kylpyhuoneessa, hän on tullut tietoiseksi myös siitä, että nainen oli tappanut lapsen, vaikka mies ei ollut kertomansa mukaan nähnyt lapsen ruumista? Mikä oli miehen motiivi, kun hän laiminlöi hälyttää välittömästi apua vertavaluvalle ja henkihieverissä olleelle rakastajattarelleen? Oliko motiivina yksinomaan synnytyksen salaaminen vai jokin muu asia?

10. Me ulkopuoliset voimme vain arvailla miehen motiiveja. Selvää kuitenkin on - tämän mies lienee itsekin ymmärtänyt - että naisen kuoltua tämä ei olisi enää kertomassa eikä vastaamassa poliisin ja oikeusviranomaisten kysymyksiin esimerkiksi siitä, mitä mies tiesi raskaudesta ja synnytyksestä tai siitä, miten vauvan surmaaminen tapahtui.

11. Hovioikeuden tuomio ei ole lainvoimainen, sillä siitä voidaan valittaa KKO:een, jos KKO myöntää valitusluvan. Syytettyä on pidettävä edelleen syyttömänä kaikkiin rikoksiin.

12. Jos hovioikeuden tuomio jää voimaan, pidän tuomittua 1,5 vuoden ehdollista vankeusrangaistusta törkeästä kuolemantuottamuksesta kerrotunlaisissa olosuhteissa liian lievänä rangaistuksena. Lain mukaan (RL 21:9) törkeästä kuolemantuottamuksesta voidaan tuomita vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään kuusi vuotta. Hovioikeus on tässä tapauksessa noudattanut totuttua käytäntöä, jonka mukaan rangaistus mitataan aina asteikon alapäästä.

97. Tappaminen laillisilla aseilla ja välineillä jatkuu toreilla, kaduilla ja hoitolaitoksissa

Tuoksuissa tuomien...

Karjaa on näemmä jo laskettu

kevätlaitumelle...

1. Mielenterveyshäiriöistä jo vuosikausia kärsinyt humalainen mies surmasi viime perjantaina keskellä Kuopion toria hänelle tuntemattoman, yli 80-vuotiaan naisen, joka oli moittinut miestä, kun tämä oli ampunut ensin haulikolla ilmaan useita laukauksia, jolloin yksi laukaus oli särkenyt torivalaisimen. Mies kaivoi povestaan pistoolin ja ampui sillä mainitun vanhuksen kuoliaaksi useilla päähän ja vartaloon osuneilla laukauksilla. Tämän jälkeen mies jatkoi ampumistaan ja haavoitti kahta miestä, joista toinen oli vanhan naisen avomies ja toinen venäläinen turisti. Ammunnan kohteeksi joutuneet miehetkin olivat tappajalle täysin tuntemattomia. Torilla oli ampumishetkellä runsaasti ihmisiä.

2. Ampuja on 52-vuotias, aivan tavalliseksi ja mukavaksi kuvailtu perheellinen mies, jolla ei ole rikollista taustaa. Hän on poliisikuulustelussa tunnustanut tekonsa, jota hän itsekään lainkaan käsitä. Jälleen kerran siis aivan käsittämätön ja järkyttävä henkirikos! Ja jälleen laillisilla aseilla tehty, sillä surmaajalla oli asianmukainen lupa surma-aseisiin ja hänellä oli kotonaan vielä kaksi muuta käsiasetta. Ampuja oli ottanut torille mukaansa suren määrän pistoolin ja haulikon panoksia.

3. Ihmisten tappaminen aseilla ja nimenomaan laillisilla käsiaseilla tuntuu vain kiihtyvän. Kun aiemmin henkirikoksia tehtiin myös aseilla lähinnä kotona ja perhepiirissä, ovat surmateot siirtyneet nyt entistä useammin yleisille paikoille kaduille, kouluihin ja ravintoloihin. Traagisimmat ampumiset ovat sattuneet kouluissa ja ne ovat vaatineet eniten uhreja. Jokelan kouluampuja surmasi marraskuussa 2007 kahdeksan koululaista ja itsensä ja Kauhajoen koulusurmaaja pani syyskuussa 2008 vielä paremmaksi ampuen kymmenen ihmistä ja lopuksi itsenä. Noin kuukausi sitten viemäriojaa kaivanut mies ammuttiin kuoliaaksi Tammelassa. Kouvolan keskustassa ammuttiin viime lokakuussa mies ravintolan sulkemisen aikoihin, jolloin liikkeellä oli paljon muitakin ihmisiä, jotka olivat hengenvaarassa. Toukokuussa 2008 ex-rauhanturvaaja surmasi Rovaniemen kadulla käsiaseella hänelle tuntemattoman miehen ja sen jälkeen itsensä, jne.

4. Käsiaseiden saannin rajoittamisesta on puhuttu ja kirjoitettu paljon, mutta sisäministeriö ja ministeri Holmlund heräsivät ruususen unestaan vasta viime syksynä tapahtuneen toisen koulusurman jälkeen. Jokelan yhdeksän kuolonuhria vaatinutta koulusurmaa ministeriö ja sen poliisiosaston virkamiehet vähättelivät yksittäisenä tapahtumana, joille ei olisi voitu tehdä ennakolta mitään. Myös Kauhajoen koulusurmista sisäministeri ja hänen virkamiehensä pesivät kätensä putipuhtaaksi, vaikka on hyvin todennäköistä, että jos käsiaseiden luvan myöntämisestä annettuja ohjeita olisi selvennetty ja tiukennettu heti Jokelan koulusurmien jälkeen, ei Kauhajoen surmaaja olisi koskaan saanut hankituksi laillista asetta. Mutta mitään ei tehty ennen Kauhajokea ja niin toinen koulusurma pääsi tapahtumaan. Vaikka ministeri ja virkamiehet kuinka yrittäisivät pestä käsiään ja hokea julkisuudessa, että "ase ei tapa", eivät Kauhajoen verijäljet lähde käsistä kulumallakaan.

5. Vasta Kauhajoen koulusurmien jälkeen ministeri Anne Holmlund - Annie Mestariselittäjä - käynnisti ampuma-aselainsäädännön uudistamistyön ja asetti työryhmän valmistelemaan lain uudistamista ja käsiaseiden saannin rajoittamista. Vasta Kauhajoen koulusurmien jälkeen ministeriön poliisiosasto hoksasi antaa ampuma-aseiden hallussapitoa ja peruuttamista koskevat uudet ja entiseen verrattuna huomattavasti tiukennetut määräykset. Jos ne olisivat voimassa ja käytössä kohta Jokelan surmien jälkeen, ei Kauhajoen koulusurmia varsin todennäköisesti olisi päässyt tapahtumaan. Uusien määräysten mukaan käsiaseiden lupamenettelyä ja hallussapidon edellytyksiä tiukennettiin todella tuntuvasti.

6. Poliisi ei anna enää lupa käsiaseeseen ensimmäisenä aseena ilman todisteellista selvitystä hakijan vähintään vuoden kestäneestä aktiivisesta ampumaharrastuksesta. Käsiaseiden luvanhakijat joutuvat nyt hankkimaan itsestään lääkärinlausunnon, josta ilmenee, onko hakijalla mahdollisesti sellaisia mielenterveysongelmia, joihin liittyy vaara vahingoittaa itseään tai toista ihmistä. Kaikki ensimmäisen kerran ampuma-aselupaa hakijat on aina haastateltava erikseen kahden poliisilaitoksen työntekijän toimesta jne. Muun muassa nämä kaikki kohdat puuttuivat määräyksistä ennen Kauhajoen tapausta, ja niin Kauhajoen samoin kuin Jokelan koulusurmaaja saivat itselleen laillisen aseen murhavälineekseen. Ministeri Holmlund olisi voinut määrätä poliisiosaston antamaan nämä tiukennetut määräykset, mutta sitä hän ei välittänyt tehdä edes Jokelan koulusurmien jälkeen.

7. Käsiaseiden lupakäytäntö on siis ohjeiden myötä selvästi tiukentunut ja käsiaseiden saantia on huomattavasti rajoitettu. Meillä myönnetään nykyisin käsiaseen hallussapitolupia ainoastaan puolet vai oliko se peräti vain kolmannes siitä, mitä niitä myönnettiin lepsun lupakäytännön aikana. Selvää on, että Suomessa on myönnetty lepsun lupakäytännön aikana monien vuosien ajan ja vielä Jokelan surmien jälkeenkin käsiaselupia täysin sinisilmäisesti ja avokätisesti Jokelan ja Kauhajoen ampujien tapaisille hörhöille. Sisäministeriön poliisiosasto lupasikin heti Kauhajoen jälkeen eli tarkemmin sanottuna 29.9.-08, että "viime vuosina" myönnetyt käsiaseluvat ja niiden perusteet selvitetään aserekisteristä. Siitä, miten tämä työ tehdään, tultaisiin ministeriön tiedotteen mukaan antamaan ohjeet myöhemmin.

8. Minulla ei ole tietoa, miten tämä myönnettyjen aselupien tarkistustyö on edennyt ja miten paljon aselupia on peruutettu. Työssä, jos sitä on ylipäätään tehty, ei ilmeisesti ole edetty kovinkaan kauaksi taaksepäin. Miten muuten voi olla mahdollista, että Kuopion tappajalla oli laillinen lupa neljään aseeseen, vaikka hän oli todistettavasti kärsinyt mielenterveyden ongelmista jo vuosikausia? Eikö yhteistyö mielenterveystyön viranomaisten ja poliisin välillä vieläkään pelaa? Onko sisäministeriön poliisiosasto antanut ohjeet ja määräykset viime vuosina myönnettyjen lupien tarkistamisesta ja miten tuo tarkistus on edennyt ja mitä tuloksia siitä on saatu?

9. Tämän tärkeän kysymyksen otti eilen esille aselupa-asioista juuri Kuopion poliisilaitoksella vastaava apulaispoliisipäällikkö Heikki Kössi (Iltalehti 25.5. s. 2). Kössi kertoo kirjoittaneensa jo huhtikuussa "viikkoja ennen torin draamaa" sisäministeriölle aselain muutoshankkeista ja vaatineensa "lisää kontrollia myös olemassa oleviin aselupiin." Suunnitellussa lakimuutoksessa kun ei puututa millään tavalla nyt jo olemassa oleviin aseenkantolupiin, sanoo Kössi. (Tämä on tietenkin selkeä puute, johon viimeistään eduskunnassa pitäisi puuttua.) Kössi jatkaa: "Aselain kiristys toimii täydellä teholla vasta vuosikymmenen päästä, kun nykyiset ilman lääkärin kontrollia myönnetyt aseluvat poistuvat."

10. Poliisipäällikkö Heikki Kössin lausunnosta voi saada käsityksen, jonka mukaan sisäministeriö ei olisi antanut kentälle uusia määräyksiä jo myönnettyjen aselupien tarkistamisesta, vaikka tämä luvattiin tehdä Kauhajoen koulusurmien jälkeen. Jos näin on todella asian laita, niin mistä tämä johtuu? Siitäkö, ettei jo "saavutettuihin etuihin" voitaisi puuttua? Mutta voihan poliisi jo nyt voimassa olevan lainsäädännön mukaan tietyin edellytyksin peruuttaa myönnetyn ampuma-aseluvan. Miksi siis poliisi ei muka voisi ryhtyä selvittämään epäilyttäviä aseluvan haltijoita koskevia tapauksia, joista se on saanut vihiä?Iltalehden jutusta voi saada käsityksen, jonka mukaan Kuopion poliisilla oli jo tiedossaan, että jokin "draama", joksi Kössi hirvittävää tragediaa hieman vähätteleväntuntuisesti kutsuu, olisi mahdollisesti tulossa. Tänään kuitenkin Pohjois-Suomen poliisipäällikkö Kari Heimonen kertoo, että poliisilla ei ennen laukauksia ollut mitään syytä puuttua "kunniallisesti käyttäytyneen" miehen aselupiin (H-S, A 4). Tapa, jolla poliisipamput, ylipoliisipäälliköstä alkaen, puolustavat aina alaisiaan, on jo tullut meillä hyvin tutuksi.

11. Iltalehden toimittajan mukaan Kuopion poliisilla "näyttää olleen ennakkoaavistus toriampumisesta." Miksi polisi ei siis ryhtynyt toimiin, jotta ampuminen olisi voitu estää? Miksi apulaispoliisipäällikkö ei määrännyt miehiään selvittämään ampujan tilaa ja olosuhteita ja mainittua ennakkoaavistusta, vai määräsikö? Puuttuivatko ministeriön tilanteen varalta lupaamat ohjeet? Eikö peruuttamisasiaa ja luvan peruuttamisen edellytyksiä kyseisessä tilanteessa olisi voitu kysyä sisäministeriöstä, eikä vain tyytyä kommentoimaan tulevan lainsäädännön sisältöä ja mahdollisia puutteita? Meneekö viime vuosina myönnettyjen aselupien tarkistamiseen aserekisteristä todella vuosikymmeniä ennen kuin lepsun lupakäytännön aikana ilman lääkärin kontrollia ja muita varotoimia myönnetyt luvat saadaan peruutetuiksi? Näin hidas eteneminen asiassa tuntuu aivan käsittämättömältä.

12. Poliisiylijohtaja Mikko Paatero antoi Kuopion surman jälkeen lehdistölle hänelle niin jo kovin tutuksi tulleen, paateroinniksi luonnehtimani (9.5.-09) lausunnon: "En usko, että uusi ja nykyistä tiukennettu aselaki olisi estänyt tätäkään surmaa." Niin kuin tässä olisi kyse jostain uskon asiasta! Uskomuksiin vetoaminen tällaisissa asioissa on virkamiesmäistä jeesustelua, jolla pyritään peittämän vastuuta ja siirtämään se muualle. Oikea Jeesus tuli "virkaansa" ottaakseen kaikkien meidän synnit harteilleen, mutta nämä meidän virkamies- ja poliitikkojeesustelijamme omine uskomuksineen eivät sitä vastoin kyllä ota omaan tai virkakuntansa piikkiin yhtä ainoaa rikettä ja laiminlyöntiä, vaan ovat valmiita sysäämään kaikki mokat kohtalon ja sattumuksen päälle, jolleivät keksi jotakuta toista ryhmää tai ihmistä, jonka niskaan vastuun voisi langettaa.

13. Tätä paaterointiahan tässä on jo kuultu pitkin matkaa. Ylipoliisipäällikön paateroinnista Kauhajoen koulusurmien jälkeen ja Kauhajoen komisarion menettelyn johdosta samoin kuin paateroinnista Humppilan ampumistapauksen jälkeen viime helmikuussa olen kertonut jo aiemmin (7.2.). Sama laiminlyönnin vähättely ja uskomuksiin vetoaminen jatkui, kun pari viikkoa siten ilmeni, että Paatero ei ollut toimittanut hänelle Kauhajoen surmien jälkeen sähköpostilla lähetettyä vinkkiä oikeaan osoitteeseen, jos nyt ylipäätään toimitti sitä mihinkään (6.5.).

14. Viimeksi paaterointia havaittiin viime viikolla, kun esitutkinta- ja pakkokeinolakien uudistamista valmistelleen oikeusministeriön toimikunnan mietinnön luovutustilaisuuden yhteydessä väitettiin, että "lehdistö syö poliisin kädestä" eli poliisi vuotaa laittomasti rikosten esitutkintaa koskevia tietoja lehdistölle. Poliisiylijohtaja kuittasi nämäkin vakavat väitteet hänelle tyypillisellä lakonisella tavalla: "En usko, että poliisi olisi juuri koskaan tahallaan vuotanut tietoja lehdistölle." Siinähän se taas tuli, ja suomalainen toimittajakunta sen kun hyväuskoisena hölmönä kirjasi tämänkin uskomuslausahduksen tyytyväisenä lehtiöihinsä ikään kuin täytenä totena kyselemättä asiasta sen enempää.

15. Pienenä kevennyksenä tähän väliin on syytä mainita, että Kuopion "draaman" aikoihin torilla liikuskeli lehtitietojen myös eräs tunnettu poliitikkomme. Arvatkaapa, kenestä voisi olla kyse. Kyllä, aivan oikein arvattu: Kanki-Kaikkonenhan se siellä torilla jakeli suunnilleen ampumishetkellä vaalimainoksiaan. Kanki (kesk) ja hänen vaimonsa Satu Taiveaho (sdp) pyrkivät molemmat EU-parlamenttiin kesäkuun vaaleissa. Kaikkosella ja Satu-vaimolla näyttää olevan taipumusta joutua erilaisten katastrofien todistajiksi. Oliko se nyt viime talvena, kun Italiassa oli maanjäristys, jolloin Kanki ja Satu sattuivat, kuinka ollakaan, oleskelemaan lähikaupungin hotellissa, ja totta kai he huomasivat aamuyöllä nukkuessaan, miten heidän huoneensa ikkunat helisivät, ja voi miten kauheaa se kaikki oli, kun se tapahtui noin lähellä!

17. Toinen Kanki-Kaikkosta koskeva uutinen eilisestä Iltalehdestä: Kaikkosen Hyvinkällä pidetyssä vaalitilaisuudessa oli paikalla vain yksi kuulija. No, eihän tuo ole mikään ihme, sillä eiväthän ihmiset kerta kaikkiaan uskalla mennä samaan tilaisuuden Kaikkosen kanssa, kun hänen paikalla ollessaan tuppaa vähän väliä sattumaan kaikenlaisia mullistuksia ja tragedioita, kuten maanjäristyksiä, torisurmia jne. Lehtitiedot eivät kerro, kuka tuo paikalle rohjennut kuulija oli. Olisikohan ollut muuan Drita Lulic -niminen naishenkilö. Nuo Balkanilla eläneet ja sodan karaisemat naisethan ovat tavallista rohkeampia luonteeltaan. Dritahan lukeutuu tunnetusti K-K:n ihailijakuntaan ja K-K puolestaan muun keskustajohdon tavoin Dritan ihailijoihin.

18. Mutta hoitolaitoksista ja sairaaloista sitä vasta kummia rikosrintamalla kuuluu! Hoiva-alalla toimivat naiset ovat "kunnostautuneet" ns. insuliinisurmissa. Lehtimäen opistolla Pohjanmaalla yövalvojina toimineet kaksi naista, pariskunta rekisteröintiä vailla, pistivät vuosi pari sitten insuliinikynällä hoivaosastolla olutta cp-vammaista epilepsiapotilasta, joka ei ollut diabeetikko, josta seurasi potilaan kuolema. Naisia syytettiin taposta, mutta käräjäoikeus ja hovioikeus tuomitsivat heidät törkeästä pahoinpitelystä ja kuolemantuottamuksesta kuudeksi vuodeksi vankeuteen. - Viime viikolla Tampereen käräjäoikeus langetti elinkautisen vankeusrangaistuksen 27-vuotiaalle nokialaiselle sairaanhoitajalle murhasta ja murhan yrityksestä. Tuomittu oli elokuussa 2007 piikittänyt insuliinia 80-vuotiaaseen naispotilaaseen Ylisen kuntouslaitoksessa. Heinäkuussa 2007 hän piikitti kahdeksan kuukauden ikäiseen sukulaislapsensa insuliinia kesämökillä Kurussa, vauvan henki saatiin viime tipassa sairaalassa pelastetuksi. - Ja nyt on viikon päivät kohuttu sarjamurhatyyppisistä insuliinimurhista, kun 58-vuotiaan helsinkiläisen naishoitajan epäillään syyllistyneen ainakin neljään murhaan ja seitsemään murhayritykseen hänen piikittäessään insuliinia hoitolaitoksissa tai kotihoitajana toimiessaan hoidettaviinsa vanhuksiin.

19. Mikä saa "aivan tavallisen" ja kunnollisen, hoidettaviensa suorastaan erinomaisena luonnehtiman hoitajan naisen tällaisiin tekoihin, kysellään lehdissä. Elinkautisen vankeusrangaistuksen saanut 27-vuotias nokialainen on pienen pojan äiti, huippuluokan todistuksilla valmistunut ja stipendillä palkittu sairaanhoitaja, innokas urheilija ja vieläpä Merivoimissa koulutettu tykkimies. Myös Helsingissä murhista epäillyn naishoitajan ulkoiset kulissit näyttävät olevan täysin kunnossa ja hänen perhe- ja sosiaalinen elämänsä onnelliselta. Kuten aina ennenkin, psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma, jolta on juuri ilmestynyt kirja "Pahuuden anatomia," on kiirehtinyt jälleen vakuuttelemaan, etteivät tavallisten naisten tekemät henkirikokset ole Suomessa tilastollisesti lisääntyneet.

20. Lauerma ei osaa kertoa yksiselitteisiä syitä siihen, miksi naiset ja myös nuo aivan tavalliset naiset tappavat. Syyksi hän epäilee sitä, että naisia on nykyisin paljon enemmän "humalajuomisen piirissä" kuin aiemmin. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittanee sitä, että nykyisin naiset ryyppäävät ja juopottelevat enemmän kuin ennen. Naisten humalajuominen - siis juopottelu - selittää Lauerman mukaan äkkipikaista väkivaltaa, joka on tyypillistä Suomessa. Henkirikoksiin syyllistyvillä naisilla on vakavampia mielenterveysongelmia kuin miehillä, sanoo Lauerma. Mutta nyt insuliinisurmiin syyllisiksi todetut tai niistä epäillyt naiset eivät ole ilmeisestikään kuuluneet "humalajuomisen piiriin," eikä jo tuomittujen kolmen naisen ole todettu kärsineen ainakaan niin vakavista mielenterveyshäiriöistä, että heidät olisi tuomittu rikoksistaan alentuneesti syyntakeisina eli niin sanotusti täyttä ymmärrystä vailla olevina. Parisuhteen ulkopuolisissa surmissa naiset näyttävät tappavan paljon useammin naisia kuin miehiä. Mistähän tämä johtui, siitäkö kenties, että naisen tappaminen on helpompaa kuin miehen? Naisten tappamistapa on usein myrkyttäminen. Esimerkiksi Helsingissä viime vuonna naispuolisen kampaajaystävänsä surmannut uskovainen siivoojanainen käytti myrkyttämistä, minkä jälkeen hän vielä viilsi uhriaan veitsellä kaulaan.

21. Onko näissä naistappajissa kyse paljon puhutuista "naispaholaisista?" Joka tapauksessa jälleen ovat tulleet todistetuiksi kultti-iskelmä Totisen pojan jenkan (Georg Malmsten, 1953) sanat: "kyllä naisessa julmuutta riittää." Tähän lienee tasapuolisuuden nimissä suorastaan pakko lisätä, että kyllä miehissäkin tuota julmuutta ja pahuutta piisaa ihan riittämiin.

22. On ilmennyt, että hoiva-alalla henkirikoksiin syyllistyneillä tai niistä todennäköisin syin epäillyillä naisilla on usein rikollinen tausta. Edellä mainittu 27-vuotias nokialaisnainen oli syyllistynyt vuonna 2006 lukuisiin myymälävarkauksiin anastetun omaisuuden arvon kohotessa yli 20 000 euron. Tampereen käräjäoikeus päätti kuitenkin jättää vuonna 2007 naisen tuomitsematta rangaistukseen siksi, ettei rikosrekisterimerkintä ehdollisesta vankeusrangaistuksesta olisi vaikeuttanut sairaanhoitajan työllistymistä; tuomiosta ei ilmeisesti ilmoitettu TEO:lle (Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle), jonka tehtävät ovat nykyisin siirtyneet Valviralle (Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto), koska ilmoitusvelvollisuus koskee vain tuomioita, joilla on tuomittu vankeusrangaistus. Esitutkinnan aikana sairaanhoitaja oli ensi kerran saanut omansa alansa sijaisuuden terveyskeskuksen vuodeosastolta. Kohta terveyskeskuksen lääkevarastosta hävisi morfiinin sijaan käytettyä kipulääkettä ja potilailta rahaa. Hoitajan työsuhde terveyskeskuksessa päättyi, mutta kun rikosepäilyistä ei ilmoitettu mihinkään, hän saa uuden työpaikan Ylisen kuntoutuskeskuksesta.

23. Tutkittavana olevan 58-vuotiaan helsinkiläishoitajan tapauksessa epäillyn uralle mahtui lehtitietojen mukaan kahdet tai jopa kolmet potkut työpaikoista rikosepäilyjen takia. Vuonna 2005 nainen tuomittiin Helsingin käräjäoikeudessa ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja sakkoihin hänen varastettuaan työpaikkansa lääkärikeskuksesta lääkkeitä. Käräjäoikeus ei kuitenkaan ilmoittanut tuomiosta TEO:lle tai Valviralle niin kuin olisi pitänyt. Jos ilmoitus olisi tehty, valvontaelin olisi voinut estää naisen uran jatkumisen hoitoalalle. Meilahden sairaalassa murhista nyt epäilty nainen sytytti kesällä 2008 potilashississä vaippakasan tuleen kostoksi viisi vuotta aiemmin sairaalasta saamistaan potkuista. Tästäkään tapauksesta ei tehty asianmukaista ilmoitusta, vaan nainen sai marraskuussa 2008 uuden työpaikan helsinkiläisestä vanhusten hoitokodista, jossa hän syyllisti taas varkauksiin.

24. Ilmeisesti hoitoalalla ei ole olemassa juuri minkäänlaista työnhakijoita koskevaa kontrollia eikä valvonta- ja ilmoitusjärjestelmää, kun tällaista pääsee tapahtumaan, eli rikostaustaiset ihmiset pääsevät hoitoalalle tai jatkamaan työtään siellä. Työnhakijoiden taustoja ei selvitetä eikä tehdyistä rikkeistä ja rikoksista ilmoiteta työnantajan toimesta mihinkään. Mikään viranomainen tai kukaan virkamies ei ota vastuuta valvonnan laiminlyönneistä, eivätkä laillisuusviranomaiset, oikeuskansleri ja oikeusasiamies, näytä välittävän puuttua virkavastuuta koskevien kysymysten selvittelyyn. Sosiaaliministeri Paula Risikko kertoo hymyssä suin tv-haastattelussa, että kyllä nyt valvontaa pitää miettiä kokonaan uudestaan, mutta häneltä ei kysytä selitystä siihen, miten tällaista on päässyt hänen vastuullaan olevalla alalla tapahtumaan.

25. Surullista on muun ohella se, että käräjäoikeus laiminlöi ilmoittaa 58-vuotiaalle naiselle tuomitsemastaan ehdollisesta vankeusrangaistuksesta TEO:lle, vaikka laissa on ilmoitusvelvollisuudesta nimenomainen säännös. Helsingin käräjäoikeuden laamanni Eero Takkunen selittelee julkisuudessa lauhkeasti, että ilmoituksen tekemättä jättäminen johtui "inhimillisestä virheestä." Eikö olisi syytä informoida yleisöä kertomalla, missä käräjäoikeuden osastossa sanottu laiminlyönti tehtiin ja kuka on se tuomari, joka syyllistyi tähän "inhimilliseen erehdykseen?" On outoa, ettei esimerkiksi oikeuskansleri ole pyytänyt asian johdosta selvitystä ja ryhtynyt tutkimaan, onko asianomainen tuomari syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen. Sen sijaan selvitystä pyytää ja sen laamanni Takkuselta myös saa oikeusministeriö, vaikka ministeriöllä ei pitäisi olla mitään tekemistä riippumattomien tuomioistuinten konkreettisten lainkäyttötapausten kanssa. Aiotaanko tämäkin tapaus kenties painaa villaisella, jotta kyseinen tuomari saisi jatkaa rauhassa uraansa ja edetä korkeampiin virkoihin?

59. Törkeiden rikosten valmistelun rangaistavuus; Erkin evästykset ja Tuijan toppuuttelut

Tähänkin on aikaa tuhraantunut...

1. Suomessa vain harva juristiprofessori pitää omaa blogia tai ottaa sanomalehdissä kantaa ajankohtaisiin juridisiin kysymyksiin; muissa pohjoismaissa tällainen keskustelu on aika yleistä. Prosessioikeuden puolella heitä ei taida olla minun lisäkseni juuri muita kuin Helsingin yliopiston professori Erkki Havansi. Hän kirjoittaa lehtiin harvoin, mutta aina asiaa.

2. Tämänpäiväisen (23.12.) Helsingin Sanomien mielipidesivulla julkaistun Havansin kirjoituksen otsikkona on "Törkeiden rikosten valmistelu kiellettävä." Nykyisin voimassa olevan lain mukaan edes murhan saati muiden henkeen taikka terveyteen kohdistuvien vakavien rikosten valmistelua ja suunnittelua ei ole kriminalisoitu, vaan vasta rikoksen yritys on säädetty rangaistavaksi. Rajanveto rangaistavan rikoksen yrityksen ja kokonaan rankaisematta jäävän valmistelun välillä saattaa olla usein vaikea. Tämä nähtiin viimeksi Turun käräjäoikeuden tällä viikolla ratkaisemassa Liedon suuren raharyöstöjutussa, jossa puolustus väitti kivenkovaa, että syytettyjen toiminnassa oli kyse vasta rikoksen suunnittelusta, ei yrityksestä. Käräjäoikeus kuitenkin tuomitsi syytetyt törkeän ryöstön yrityksestä pitkiin vankeusrangaistuksiin. Asian käsittely jatkuu hovioikeudessa ja hyvin todennäköisesti aikanaan vielä KKO:ssa.

3. Erkki Havansi kantaa huolta erityisesti koululaisten ja opiskelijoiden turvallisuuden osalta. Kysymys on ajankohtainen, sillä kouluihin kohdistuvia uhkauksia on Kauhajoen traagisen koulusurmien jälkeenkin esiintynyt tiettävästi runsaasti. Havansi viittaakin kirjoituksessaan tapaukseen, jossa polisin onnistui viime hetkellä estämään kolmannen koulusurmatragedian alkamisen.

4. Ilmeisesti tästä Havansin tarkoittamasta tapauksesta kerrottiin HS:n uutisessa 4.11., jonka mukaan Krp ilmoitti uskovansa, että se oli Kauhajoen tapauksen jälkeen estänyt uuden vakavan kouluiskun nettiseulonnan avulla. Poliisin mukaan kyseistä iskua koskeva "suunnitelma oli viimeistä ripausta vaille toteutettavaksi." Tuolloinkin jouduttiin, kuten Havansi kertoo, pohtimaan, alkaako rangaistava surmaamisten yritys vasta kenties pyssymiehen vetäessä aseensa esiin koulun tiloissa, vai jo aikaisemmin. Poliisilla on toki mahdollisuus estää tällaisia rikoksia suunnittelevien ihmisten tekoja, jos poliisi saa teon suunnittelusta tiedon ajoissa, mutta ongelmana on suunnittelun ja valmistelun rangaistavuus.

5. Poliisi on toivonut jo aika pitkään, että kyseinen epäkohta saataisiin korjatuksi, ja esimerkiksi juuri henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten suunnittelu säädettäisiin rangaistavaksi. Myös rikosoikeuden asiantuntijat ovat kannattanet tällaista lainsäädäntöä. Rangaistavaksi pitäisi saada ainakin sellainen valmistelu, jossa tekijällä on hyvin konkreettinen suunnitelma ja tosiasialliset mahdollisuudet suunnitelmansa toteuttamiseen. Vakavien henkeen tai terveyteen kohdistuvien rikosten valmistelun säätämisen ei luulisi olevan mikään kovin vaikea tehtävä, sillä asian korjaamiseen riittäisi ilmeisestikin vain vähäinen muutos rikoslain yhdessä ainoassa pykälässä (RL 5:1). Erkki Havansi toteaakin kirjoituksessaan, että lainsäädäntöalan asiantuntijana hän kirjoittaisi tuollaisen muutoksen rikoslakiin yhdessä päivässä! Tämä ei ole varmaankaan liioiteltua, sillä onhan Havansia kuultu säännönmukaisesti asiantuntijana eduskunnan lakivaliokunnassa lakeja säädettäessä tai muutettaessa. Kyllä Erkki homman hoitaisi päivässä! Voi olla, että hänellä olisi jo nyt valmis ehdotus takataskussaan. - Todettakoon, että Ruotsissa ja muissakin pohjoismaissa rikosten valmistelu on ollutrangaistavaa jo melko kauan

6. Mutta tarvittavaa lainmuutosta ei vain saada aikaan, ei sitten millään! Havansi pitää tätä lepsuutena ja moittii siitä lainsäätäjää eli eduskuntaa. Oikea osoite olisi tässä tapauksessa ensisijaisesti kuitenkin oikeusministeriö, jonka olisi valmisteltava lainmuutos ja vietävä se valtioneuvoston käsittelyyn. Tämän jälkeen hallitus antaisi eduskunnalle esityksen lainmuutoksesta.

7. Havansi sanoo, että lainsäätäjän olisi pitänyt puuttua asiaan eli rikoslain muuttamiseen heti Kauhajoen koulusurmien jälkeen. Mutta miksi vasta silloin, sillä asiahan tuli ajankohtaiseksi jo vuotta aiemmin Jokelan koulusurmien jälkeen! Välittömästi jo tuolloin oikeusministeriön olisi pitänyt ryhtyä kiireellisesti valmistelemaan ehdotusta rikoslain muuttamisesta ja, mikä vielä tärkeämpää, sisäministeriön olisi tietenkin pitänyt antaa uudet ohjeet ja määräykset aseiden hallussapitoa koskevan lupakäytännön tiukentamiseksi, kuten olen blogissani ueaan kertaan todennut. Mutta mitään ei tehty ja siitä seurasi vielä toinen yhtä karmea koulusurmatragedia, nyt Kauhajoella!

8. Oikeusministeriö ei ole todellakaan pitänyt minkäänlaista kiirettä vakavien rikosten valmistelun kriminalisoimiseksi. Täytyy muistaa, että oikeusministeri Tuija Braxin ministerikaudella eduskunnassa on tehty jo vuonna 2007 lakialoite ryöstön valmistelun säätämisestä rangaistavaksi (LA 124/2007 vp). Heti Jokelan koulusurmien (7.11.2007) jälkeen oikeusministeri Tuija Brax sai eduskunnassa vastattavakseen kansanedustaja Marja Tiuran ym. 8.11.2007 tekemän kirjallisen kysymyksen rikosten valmistelun kriminalisoinnista (KK 441/2007 vp). Ja tänä syksynä eli tarkemmin sanottuna 27.11.2008 ministeri Brax on joutunut jälleen vastaamaan samasta asiasta tehtyyn kysymykseen eli tarkemmin sanottuna kansanedustaja Raimo Vistbackan (ps) 6..11.2008 tekemään kirjalliseen kysymykseen siitä, mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten valmistelun ja suunnittelun kriminalisoimiseksi (KK 821/2008 vp).

9. Mitä ministeri Brax sitten vastasi hänelle esitettyihin kysymyksiin? Jokelan koulusurmien jälkeen tehtyyn kysymykseen Brax vastasi 28.11.2007 ja katsoi, että "rikosten valmisteluun liittyvien tekojen säätämiseen rangaistavaksi tulee jatkossakin suhtautua pidättyvästi." Braxin mukaan poliisilain säännökset, jotka mahdollistavat mm. epäillyn kiinnioton ja teknisen valvonnan, ovat yleensä rikosten ennalta estämiseksi riittäviä keinoja myös vakavien rikosten estämiseksi. Raimo Vistbackaan kysymykseen 27.11.2008 vastatessaan Brax oli paljon niukkasanaisempi, mutta hän ei nytkään luvannut mitään kiireellisiä toimenpiteitä asiassa. Hän viittasi jälleen siihen, että pitää ensin tutkia ja selvittää, ovatko poliisin ennalta ehkäisevät menetelmät ja valtuudet puheena olevassa suhteessa riittäviä keinoja puuttua kysymyksessä esitettyihin ongelmiin. Tällaisia keinoja pohtii Braxin mukaan parhaillaan esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilain uudistamista selvittelevä toimikunta, joka on asetettu jo kesällä 2007 ja jonka tulisi antaa mietintönsä maaliskuussa 2009. Braxin mukaan tämän toimikunnan ehdotuksia on syytä odotella ennen kuin voidaan arvioida, millä tavoin henkeen tai terveyteen kohdistuvien rikosten valmistelun rangaistavuudesta tulisi säätää.

10. Selvää on, ettei ministerin vastaus tyydytä ketään muita kuin kenties törkeitä ryöstöjä ja muita vakavia rikoksia suunnittelevia henkilöitä. Sanotun toimikunnan tehtäviin ei ole ainakaan alun perin edes kuulunut rikosten valmistelun kriminalisoinnin pohtiminen. Toimikuntien tapana on aika usein pyytää valtioneuvostolta tai oikeusministeriöltä työtään varten lisäaikaa, ja niin voi käydä nytkin, varsinkin jos toimikunnalle annetaan vielä uusia tehtäviä. Milloinhan ministeri Brax aikoo käynnistää vakavien rikosten valmistelun rangaistavuutta koskevan lainsäädäntötyön vai aikooko olleenkaan? Tästä ei taida ottaa selvää Erkkikään!

11. Mitä rikosten ennalta ehkäisemiseen tulee, niin kyllä ainakin tähän asti kriminalisointien ja rangaistavuuden päätarkoituksena on nähty juuri rikosten ennalta ehkäiseminen; rangaistusta on pidetty yhtenä tärkeimmistä keinoista ehkäistä rikoksia. Se, että esimerkiksi koulusurmia päässään hautova ihminen tietää, että jo sanotunlaisen rikoksen suunnittelusta ja valmistelusta voi lain mukaan saada tuntuvan ehdottoman vankeusrangaistuksen, voi useimmissa tapauksissa johtaa siihen, että rikoksen tekemistä pohtiva luopuu hankkeensa kehittelystä kokonaan.

12. Ministeri Tuija Braxiin kiinnitettiin hallituksen työn keväällä 2007 alkaessa suuria toiveita oikeusministeriön oikeuden alaa kehitettäessä. Näissä odotuksissa on jouduttu valitettavasti aika usein pettymään. Vaalirahoituksen valvonta-asiassa samoinkuin sähköisessä koeäänestyksessä Brax luotti asianomaisen virkamiehensä eli oikeusministeriön vaalijohtajan arvostelukykyyn kuin vuoreen ja toisteli vaalirahoitusjupakassa eduskunnan edessä useaan kertaan vaalijohtajan kantaa, jonka mukaan oikeusministeriöllä ei muka olisi ollut lain mukaan edes oikeutta valvoa vaalirahoitusilmoitusten asianmukaisuutta. Kanteluni johdosta oikeuskansleri otti asiassa kuitenkin aivan toisenlaisen kannan, ja vaalijohtaja sai harvinaislaatuiset nuhteet kanslerilta. Myös viime lokakuun kunnallisvaaleissa kolmessa kunnassa käytössä olleessa sähköisessä äänestyksessä kävi köpelösti, kun äänestys ei kaikilta osin onnistunut syystä, joka oli havaittu oikeusministerissä jo ennen vaaleja, mutta josta ei jostakin syystä kerrottu ministeri Braxille mitään.

13. Vaikuttaa siltä, että ministeri Brax luottaa ehkä hieman sokeasti virkamiehiinsä ja esittelijöihinsä eikä tunnu haluavan ottaa itse vastuuta asioista niin kuin ministerin kuuluisi toki tehdä; samaa on sanottava sisäministeri Anne Holmlundista Jokelan ja Kauhajoen tragedioiden perusteella. Brax katsoo, että kun esittelijä on virka- ja lakimies, vastuu olisi yksin asian esittelijällä, mutta eihän asia näin voi olla.

14. Yhtenä ja jopa hieman huvittavanakin esimerkkinä Braxin suhtautumisesta ja luottamuksesta esittelijöihinsä ja yleensä esittelymenettelyyn voidaan mainita kahden iranilaismiehen tapaus. Poliisi otti Suomessa 30.11. kiinni kaksi maahan tullutta iranilaista miestä, jotka Interpol oli etsintäkuuluttanut Iranin valtion pyynnöstä ja joista Iranin valtio teki oikeusministeriölle luovutuspyynnön. Asia oli oikeudellisesti yksinkertainen, sillä kun Suomella ei ole luovutussopimusta Iranin kanssa, luovuttaminen ratkaistaan Suomen lain mukaan, eikä Suomen lain mukaan edellytyksiä luovutukselle ollut po. tapauksessa olemassa; Suomi ei luovuta ihmisiä maihin, joissa on voimassa kuolemanrangaistus, kuten juuri Iranissa on asian laita.

15. Niinpä oikeusministeriö päätti 12.12. ministeri Tuija Braxin päätöksellä, ettei miehiä luovuteta Iraniin, ja miehet saattoivat siten poistua maasta vapaasti. Päätös oli luonnollisesti aivan oikea. Kun tv-toimittaja kysyi päätöksestä ministeri Braxilta, tämä vakuutti, että asia oli tarkoin selvitetty ja päätös oli tehty vieläpä asianomaisen esittelijän esityksen mukaisesti! Eikä tässä kaikki, sillä oikeusministeriön kotisivuilla mainitaan sanotun päätöksen yhteydessä asianomainen esittelijä oikein nimeltä; tämä on hyvin harvinaista. - Onkohan Brax tullut nyt jo hieman varovaisemmaksi esittelijöittensä suhteen?