1. Oikeusministeriö asetti 1.6.2012 korkean tason neuvottelukunnan valmistelemaan ehdotukset pitkän aikavälin oikeusturvaohjelmaksi ja valtioneuvoston kehyspäätöksen edellyttämäksi sopeuttamisohjelmaksi. Neuvottelukunnan puheenjohtajana oli oikeusministeriön kansliapäällikkö Tiina Astola ja jäseninä mm. KKO:n presidentti Pauliine Koskelo, KHO:n presidentti Pekka Vihervuori, Helsingin HO:n presidentti Mikko Könkkölä (tietysti), valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen jne.
2. Neuvottelukunta jätti 13.3.2013 mietintönsä, joka sisältää joukon erilaisia kehittämisehdotuksia. Niiden lähtökohtana on, ainakin mietinnön sanamuodon mukaan, työn vähentäminen tuomioistuimissa ja muissa oikeuslaitoksen yksiköissä oikeusturvaa vaarantamatta. Neuvottelukunnan tavoitteena oli löytää "kullekin asialle juuri siihen sopiva käsittelyketju, koska liian mutkikkaat menettelyt tekevät oikeusturvan saamisesta asiakkaalle hidasta ja yhteiskunnalle kallista". Yhtenä kehittämisehdotuksena neuvottelukunta esitti, että käräjäoikeuksien ratkaisukokoonpanoihin osallistuvien lautamiesten määrää vähennetään. Samalla ehdotettiin tarkistettavaksi lautamiesten valintakelpoisuuden yläikärajaa.
3. Vaikka mietinnössä yritetään kaunein sanakääntein muuta uskotella, kysymyksessä on selvääkin selvemmin hanke, jolla valtiolle tuomioistuimista aiheutuvia menoja halutaan vähentää. Suomen valtionhallinnolla on edessään rutkasti säästöjä ja leikkauksia ja ne koskevat myös tuomioistuinlaitosta. Tätä tarkoitetaan mm. silloin, kun neuvottelukunnan ehdotusten mukaan käräjäoikeuden kokoonpanoa "kevennetään".
4. Oikeusministeri ja ministeriö panivatkin heti toimeksi. Keventämis- eli säästökohteiksi otettiin heti aluksi kaksi asiaa, joiden avulla valtiolle oikeudenhoidosta aiheutuvia menoja on jo usein ennenkin leikattu ja tuomioistuimien toimintaa kauniisti sanottuna "kevennetty: 1) jatkokäsittelyluvan soveltamsalan laajentaminen ja 2) lautamiesten osallistumisoikeuden vähentäminen. Käsittelen tässä yhteydessä jälkimmäistä hanketta.
5. Oikeusmnisteriö asetti viime vuoden elokuun lopulla ainoastaan neljästä henkilöstä kokoonpannun työryhmän - heistä kaksi on juristeja - pohtimaan asiaa. Työryhmä sai jo vajaan kahden kuukauden kuluttua eli 17.10.2013 "uurastuksensa" eli suppean mietintönsä valmiiksi. Katso oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 57/2013 "Käräjäoikeuden lautamieskokoonpanon keventäminen".
6. Työryhmän mietinnöstä pyydetiin lausunnot vain kuudelta käräjäoikedelta - yksi käräjäoikeus ei viitsinyt antaa lausuntoa - sekä Valtakunnansyyttäjävirastolta, Suomen Tuomariliitolta ja Suomen Maallikkotuomarit ry:ltä. Maallikkotuomarit vastustivat ehdotusta, jonka mukaan käräjäoikeuden lautamieskokoonpanoa kevennettäisiin siten, että kokoonpanoon kuuluisi lainoppineen puheenjohtajan lisäksi vain kaksi lautamiestä (malli 1+2); voimassa olevan lain mukaan sanottuun kokoonpanoon kuuluu kolme lautamiestä (malli 1+3).
7. Asiaa koskeva hallituksen esitys OK 2 luvun ja käräjäoikeuslain 6 §:n muuttamisesta annetiin eduskunnalle tammikuun alussa (HE 4/2014 vp). Se noudattaa prikulleen oikeusministeriön työryhmän ehdotusta. Lakiesityksen käsittely on parhaillaan eduskunnassa kesken ja lakivaliokunta saanee mietintönsä valmiiksi jo ensi viikolla. Ei ole epäilystäkään siitä, että myös lakivaliokunnan mietintö tulee noudattamaan työryhmän ehdotusta, joka puolestaan perustuu edellä mainitun neuvottelukunnan kannanottoon, mikä taas perustuu hallitusohjelmaan jne. jne.
8. HE:ssä ehdotetaan, että käräjäoikeus, joka ratkaisee lautamieskokoonpanossa edelleen vain rikosasioita, on päätösvaltainen, kun kokoonpanoon kuuluu lainoppinut puheenjohtaja ja kaksi lautamiestä, ts. kokoonpanoa "kevennetään" yhdellä lautamiehellä. Lakiesityksen mukaan tämä uudistus tulee vähentämään lautamieskustannuksia kolmanneksen, mikä tarkoittaa noin 700 000 euron vuotuista säästöä valtiolle. Kyseessä on siis selvä ja yksinomaan säästölaki, vaikka tätä ei sanota lakiestyksessä ääneen. Mistään muusta kuin säästöjen leikkaamisesta ei ole kysymys, oikeusturvasta viis.
9. Asian laajuuden tai muun erityisen syyn vuoksi lautamieskokoonpanoon voidaan lakiesityksen mukaan ottaa toinen lainoppinut jäsen tai kolmas lautamies. Tässäkin on taas kevennystä, sillä nykyisin tähän ns. laajennettuun lautamieskokoonpanoon voidaan ottaa kolmen "peruslautamiehen" lisäksi neljäs lautamies. Vahvennetun lautamieskokoonpanon käyttö on ollut hyvin vähäistä. Esimerkiksi vuonna 2012 sellaisessa kokoonpanossa ratkaistiin kaikissa käräjäoikeukissa vain 34 asiaa.
10. Miten menetellään tilanteessa, jossa jollekulle käräjäoikeuden kokoonpanoon kuuluvalle lautamiehelle tulee este pääkäsittelyn aloittamisen jälkeen? Nykyisin lautamieskokoonpano säilyy päätösvaltaisena, jos siinä on puheenjohtajan lisäksi kaksi lautamiestä. Lakiesityksessä ehdotetaan, että käräjäoikeus on mainitussa tilanteessa päätösvaltainen, kun lautamiehiä on vähintään yksi. Tämä pätee ehdotuksen mukaan myös silloin, kun käräjäoikeus on aloittanut pääkäsittelyn kokoonpanossa 2+2 ja toiselle lautamiehelle tulee käsittelyn kuluessa este. Kokoonpanossa olisi tällöin kaksi tuomaria ja yksi lautamies, mikä tuntuu hieman hassulta kokoonpanolta. Säästöä, säästöä siis tässäkin!
11. Lautamiehen kelpoisuussäännöksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että lautamieheksi ei saada, edelleenkään, valita henkilöä, joka on alle 25-vuotias tai yli 65-vuotias. Uutta on se, että lautamies on velvollinen eroamaan tehtävästään täyttäessään 68 vuotta. Tätä perustellaan yksinkertaisesti sillä, että myös lainoppinut tuomari on velvollinen eroamaan 68 vuotta täytettyään. Siten esimerkiksi 65-vuotiaana tehtävään valittu lautamies joutuu eroamaan kesken nelivuotiskauden. Myös tämä uudistus tuntuu turhan tiukkapipoiselta ehdotukselta. Mitä haittaa muka aiheutuisi, jos lautamies jatatkaisi tehtävässään nelivuotiskautensa loppuun, vaikka täyttääkin ennen sitä 68 vuotta? Ei tietenkään mitään.
12. Lautamiesten osallistuminen keventäminen on siis selkeä säästölaki. Kokoonpanomalli 1+2 eli tuomari ja kaksi maallikkojäsentä, ei toki ole kansainvälisessä vertailussa täysin harvinainen, sillä samanlainen malli on käytössä myös Norjan, Tanskan ja Saksan alioikeuksissa. Sitä vastoin Ruotsissa käräjäoikeuden peruskokoonpanona rikosasioissa on edelleen puheenjohtaja ja kolme lautamiestä (1+3) eikä tätä kokoonpanoa ole esitetty muutettavaksi (SOU 2013:49).
13. Suomessa samoin kuin kaikissa vertailumaisakin alioikeus voi käsitellä ja ratkaista vähäisempiä eli lievempiä rikosasioita myös yhden ammattituomarin kokoonpanossa. Suomessa on muutama vuosi sitten laajennettu entuudestaan yhden tuomarin kokoonpanon käyttöalaa.
14. Sen sijaan yhdessä ja minusta aika tärkeässä kohdassa Suomen lainsäädäntö eroaa vertailumaiden laeista. Tarkoitan sitä, että meillä rikosasioita voidaan tietyin edellytyksin käsitellä myös kokoonpanomallissa 3+0 eli ilman lautamiehiä kolmen lainoppineen tuomarin kokoonpanossa. Tietääkseni tällaista vaihtoehtoa ei tunneta vertailumaissa eli Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa tai Saksassa. Meillä tilanne on ko. suhteessa hassu myös sikäli, että edelytykset kolmen tuomarin kokoonpanon valinnalle ovat laissa hyvin väljät. Laissa todetaan vain, että käräjäoikeus on päätösvaltainen myös kolmen jäsenen kokoonpanossa, "jos sitä asian laadun tai muun erityisen syyn vuoksi on pidettävä perusteltuna" (OK 2 luvun 1 §:n 2 momentti). Käräjäoikeus päättää myös tämän kokoonpanon valinnasta eikä sen harkintaa ole siis sidottu millään tavalla käsiteltävän rikoksen törkeysastetta tai rikoksen rangaistusasteikkoa koskevilla säännöksillä.
15. Kolmen ammattituomarin käyttö rikosasoissa on ollut jo muutaman vuoden jatkuvassa kasvussa. Mainituissa kokoonpanossa käräjäoikeudet eivät suinkaan tyydy käsittelemään vain vaikeita talousrikosjuttuja, vaan siinä käsitellään myös esimerkiksi huumejuttuja ja henkirikoksia koskevia asioita. Esimerkiksi Anneli Aueria koskevia ja suurta julkisutta herättäneitä juttuja on käsitelty sekä Turussa että Porissa ilman lautamiehiä eli kolmen ammattituomarin voimin. Vaikuttaa myös siltä, että ns. julkkisten juttuja käsitellään mieluusti yleensä aina juuri kolmen tuomarin kokoonpanossa. Kolmen tuomarin kokoonpanossa käsiteltävien rikosjuttujen lukumäärä ei ole tilastojen valossa, ainakaan vielä, kovin suuri, sillä esimerkiksi vuonna 2012 mainitussa kokoonpanossa käsiteltiin koko maassa 94 rikosasiaa. Mainittuun kokoonpanoon turvaudutaan kuitenkin yhä vain enemmän ja enemmän, vaikka tällainen kehitys ei liene alun perin ollut lainsäätäjän tarkoituksena.
16. Tämä merkitsee lautamiesten tuomitsemistoimintaan osallistumisen tietynlaista väheksymistä. Mutta Suomessahan on saatu totttua monessa muussakin lainsäädäntöhankkeessa siihen, että säästöjen saavuttamiseksi lakia ollaan vallmiita muuttamaan hyvinkin nopeasti ja ilman kunnollista valmistelua ja muutosten vaikutusten pohdintaa. Tällöin on menty monta kertaa metsään. Esimerkkinä tästä voidaan mainita vaikkapa hovioikeuksien seulontamenettely, josta luovuttiin nopeasti eli kuuden vuoden jälkeen. Nyt oikeustieteellisiin tiedekuntiin on tosin perustettu lainsäädäntötutkimuksen professorin tai opettajan virkoja, mutta lainsäädännön suhteellisen heikko taso ei näytä näistä toimenpiteistä parantuneen.
17. Lautamiesten merkitys lainkäytössä on säästölakien myötä huolestuttavalla tavalla vähentynyt. Voidaan jopa kysyä, onko maallikkojen osallistumisella käräjäoikeuksien lainkäyttöön enää käytännön merkitystä. Lainsäätäjä ilmeisesti vain odottelee malttamattomana, milloin lautamiehet voidaan heittää tarpeettomina lopullisesti "yli laidan". Esimerkiksi lautamiesten valintamenettelyä tulisi uudistaa radikaalisti, sillä nykyisin lautamiehiksi valitaan lähinnä vain poliittisten puolueiden jäseninä olevia henkilöitä, sillä kunnanvaltuustot valitsevat yhä edelleen lautamiehet tehtäväänsä.
18. Tuomioistuinten kehittämiskomitea totesi mietinnössään vuonna 2003, että esimerkiksi lautamiesten valintamenettely on aikansa elänyt ja puutteellinen ja että lautamiehiä koskevia äänestyssääntöjä olisi uudistettava (KM 2003:3). Komitean mielestä lautamiehillä on edelleen tärkeä rooli luottamuksen ylläpitämiseksi tuomioistuinlaitokseen samoin kuin tuomioistuintoiminnan avoimuuden kannalta. Lainsäätäjä tai oikeusministeriö eivät ole kuitenkaan myöskään tämän jälkeen panneet tikkua ristiin lautamiesjärjestelmää jäytävien puutteiden korjaamiseksi.
19. Vuonna Suomessa 1993 toteutetun alioikeusuudistuksen yhteydessä lautamiehet saivat yksilöllisen äänioikeuden ja lautamiesten asemaa ja roolia korostettiin muutoinkin, ainakin paperilla eli lainvalmisteluasiakirjoissa. Käräjäokeuksiin, joita oli maassa tuolloin vielä liki 70, nyt niitä on enää 27 kappaletta, valittiin tuhansia lautamiehiä. Mutta kohta tämän jälkeen ja erityisesti 2000-luvulle tultaessa lautamiesten roolia on alettu väheksyä. Säästötarpeet jylläävät ja niiden myötä lautamiesten määrä on pienentynyt merkittävällä tavalla, sillä nyt koko maahan on valittu enää 1 700 lautamiestä. Väkiluvultaan Suomea puolta suuremmassa Ruotsissa sen sjaan on valittu rutkasti enemmän eli 8 900 lautamiestä ja siellä lautamiesten roolia pyritään muutenkin selkiyttämään. Ruotsissa lautamiesten roolia ja osallstumista lainkäyttöön on tarkasteltu viimeksi perusteeellisesti viime vuonna julkaistussa mietinnössä SOU 2013:49.
20. Voidaan kysyä, onko nykyisen kaltaisella monia puutteita ja epäkohtia sisältävällä lautamiesjärjestelmällä Suomessa enää juuri merkitystä ja voitaisiinko siitä kenties luopua piakkoin kokonaan? Tukholman yliopistossa on julkaistu äskettäin Filip Vujcicin lautamiesjärjestelmää kriittisesti tarkasteleva oikeustieteellinen lopputyö, jossa on päädytty mainittuun johtopäätökseen. Katso siitä tästä.
21. Lopuksi vielä yksi uudistukseen liittyvä merkillisyys. Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että uudistus eli käräjäoikeuksien kokoonpanon keventämistä koskevat säännökset tulisivat voimaan pikavauhdilla eli jo ensi toukokuun alussa, siis 1.5.2014. Tässä aiotaan pitää siis todella kiirettä, sillä normaalisti tällaisten uudistusten voimaantulo ajoitetaan vuoden vaihteeseen.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luottamus (tuomioistuimiin). Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luottamus (tuomioistuimiin). Näytä kaikki tekstit
perjantai 14. maaliskuuta 2014
torstai 8. elokuuta 2013
757. Helsingin hovioikeudessa rivoa kielenkäyttöä ja rietasta käytöstä
1. MTV3:n uutiset paljasti tänään salaisuuden: Helsingin hovioikeudessa tehdyn selvityksen mukaan jotkut hovioikeuden tuomarit ovat syyllistyneet tuomioistuimessa rasistiseen tai muutoin epäasialliseen kielenkäyttöön sekä naispuolisiin työntekijöihin kohdistuneeseen seksuaaliseen häirintään. Selvityksen mukaan tuomarit kertovat oikeudenkäyntien tauoilla rasistisia vitsejä ja arvostelevat muun muassa asianosaisten ulkonäköä halventavasti. Katso lähemmin tästä.
2. Hovioikeuden jäsenet saattavat raportin mukaan käyttää tauoilla ja päätösneuvotteluissa halventavasti sellaisia ilmaisuja kuin "neekeri", "ryssä", "juutalainen" ja "homo". Oikeudessa esiintyviä naispuolisia asianajajia voidaan nimitellä esimerkiksi sanalla "femakko", selvityksessä todetaan.
3. Nämä tiedot, jotka oli määrä pitää salassa, käyvät ilmi touko-kesäkuussa Helsingin hovioikeudessa tehdyn yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoselvityksen kaksi sivua käsittävästä yhteenveto-osasta, jonka MTV3 on saanut haltuunsa; itse selvitys on parinkymmen sivun pituinen. Kaksi hovioikeudenneuvosta sai presidentti Mikko Könkkölältä toimeksiannon selvityksen laatimiseen, kun aiemmin tehty määräaikainen kysely oli paljastanut ongelmia. Itsenäisesti työskennelleet selvittäjät kokosivat kirjallisia vastauksia ja haastattelivat hovioikeuden työntekijöitä.
4. Rasistisia vitsejä lauotaan sekä erilaisina vähemmistöjä koskevaa alentavaa kielenkäyttöä esiintyy selvityksen mukaan istuntojen tauoilla ja päätösneuvotteluissa sekä muissa työntekoon liittyvissä tilanteissa. Epäasiallista kielenkäyttöä esiintyy selvityksen mukaan ”varsin laajasti” hovioikeudessa, mutta eri osastojen välillä on eroja. Kyse ei siis ole vain yksittäistapauksista.
5. Tuomarit arvostelevat tauoilla avustajia, asianosaisia ja tulkkeja halventavasti. Kommentteja esitetään ulkonäöstä ja naisista saatetaan puhua ”femakkoina”. Selvityksen mukaan seksuaalirikoksista puhutaan vähättelevästi kuten myös niiden uhreista ja prostituoiduista.
6. Ei oikein tiedä, pitäisikö tässä itkeä vai nauraa. Itse asiassa kumpaakaan ei tarvitse tehdä, sillä luultavasti jokainen käräjä- tai hovioikeudessa työskennellyt juristi tietää, ettei selvityksessä ole oikeastaan mitään uutta. Tällaista on esiintynyt aina enemmän tai vähemmän. Samanlaista kielenkäyttöä kuulee myös asianajajien ja haastemiesten tiloissa. Lautamiesten kanssa käräjiä istuneet vanhan hyvän ajan ukkotuomarit muistavat - minä ainakin - että rasvaisimmat seksijutut on kuultu lautamiesten penkiltä.
7. Mitä taas kerrottuun seksuaaliseen häirintään tulee, niin sitä esiintyy lähes jokaisen firman tai viraston pikkujoulujuhlissa. Siinäkään ei ole siis sinänsä mitään uutta. Seksuaalista härintää on sitä paitsi esiintynyt ja vieläpä enemmän esimerkiksi eduskunnassa, missä siihen ovat syyllistyneet nimenomaan monet miespuoliset kansanedustajat. Tästä on kerrottu lehdistössä laajasti muutama vuosi sitten. Siinä missä kansanedustajat myös tuomaritkin ovat vain ihmisiä.
8. Hovioikeuden presidentti Mikko Könkkölä samoin kuin KKO:n presidentti Pauliine Koskelo ovat kertoneet ylättyneensä ja suorastaan järkyttyneensä ko. "paljastusten" johdosta. Virkansa puolesta heidän tulee toki sitä ollakin tai sellaista ainakin parhaan kykynsä mukaan näytellä. Mutta ehkä Könkkölä ja Koskelo ovat tässä suhteessa hieman ikään kuin "tynnyrissä kasvaneita", sillä eihän heistä kumpikaan ole työskennellyt aiemmin alioikeudessa tai hovioikeudessa rivituomarina, vaan heidät molemmat on nimitetty KKO:n jäsenen virkaan suoraan lainvalmistelijan tehtävästä. He eivät siis ole joutuneet kuulemaan rasistisia ja sekstistisiä vitsejä lautamiehiltä, haastemiehiltä, poliiseilta, syyttäjiltä, advokaateilta tai tuomarikollegoiltaan.
9. Sitä vastoin luulen, että oikeusministeriön lainvalmisteluosastossa, jossa Koskelo ja Könkkölä ovat työskennelleet vuosikymmeniä, pidetyt pikkujoulujuhlat eivät poikkea nimeksikään esimerkiksi hovioikeuden joulujuhlista tai muista vastaavista pippaloista mitä seksuaaliseen häirintään ja naisten "kourimiseen" tulee!
10. Järkytyksestä toivuttuaan Mikko Könkkölä on ryhtynyt totuttuun tapaan vähättelemään koko ongelmaa. Könkkölän mukaan tuomareiden asiaton käytös ei ole ollut "kovin laajaa". Hän vakuuttaa, että asiattomuudet eivät ole vaikuttaneet hovioikeuden päätöksentekoon.
- Se on selvä, etteivät nämä asiat ole mihinkään juttuihin vaikuttaneet, lausahtaa Könkkölä.
11. Tämän vakuuttelun paikkansapitävyyttä sopii kuitenkin epäillä. Toisin kuin Könkkölä väittää, itsenäisesti selvityksen tehneet kaksi hovioikeuden tuomaria nimittäin lausuvat yhteenvedossaan, että tuomareiden rasistinen kielenkäyttö on ollut "varsin laajaa", vaikka eri osastojen välillä onkin eroja. Tässä on siis selvä ristiriita Könkkölän ja selvityksen tekijöiden lausumien välillä!
12. Minä ainakin uskon selvityksen tekijöitä, jotka ovat perehtyneet asiaan perinpohjin. Könkkölä sen sijaan sanoo, että asia tuli hänelle täydellisenä yllätyksenä. Eikö hovioikeuden päällikkötuomarin tulisi olla hieman paremmin selvillä siitä, mitä hänen johtamassaan virastossa tapahtuu ja mitä siellä puhutaan?
13. En myöskään usko sellaisenaan Könkkökän hurskasta selittelyä, jonka mukaan on "selvää", etteivät mainitut epäkohdat ole voineet vaikuttaa millään tavalla hovioikeuden ratkaisujen sisältöön. Mistä Könkkölä muka tämän tietäisi? Ei kerrassaan mistään! Jos rasistinen kielenkäyttö ja esimerkiksi naispuolisten advokaattien nimittely femakoiksi on ollut hovioikeuden sisällä "varsin laajaa", kuten selvityksen tekijät sanonovat, niin silloin on toki syytä päin vastoin uskoa ja pelätä, että joidenkin tuomareiden ilmiselvät rasistiset ja sekstistiset asenteet ovat voineet ainakin joissakin tapauksissa hyvinkin vaikuttaa tietyiltä osin hovioikeuden ratkaisuihin.
14. Hovioikeuden presidentin ei siis kannattaisi yrittää lainkaan vähätellä omassa tuomioistuimessaan paljastunutta tuomareiden asiatonta käytöstä, joka saattaa olla omiaan vakavasti horjuttamaan luottamusta hovioikeuden toiminnan asianmukaisuuteen ja uskottavuuteen samoin kuin ratkaisujen oikeudenmukaisuuteen.
2. Hovioikeuden jäsenet saattavat raportin mukaan käyttää tauoilla ja päätösneuvotteluissa halventavasti sellaisia ilmaisuja kuin "neekeri", "ryssä", "juutalainen" ja "homo". Oikeudessa esiintyviä naispuolisia asianajajia voidaan nimitellä esimerkiksi sanalla "femakko", selvityksessä todetaan.
3. Nämä tiedot, jotka oli määrä pitää salassa, käyvät ilmi touko-kesäkuussa Helsingin hovioikeudessa tehdyn yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoselvityksen kaksi sivua käsittävästä yhteenveto-osasta, jonka MTV3 on saanut haltuunsa; itse selvitys on parinkymmen sivun pituinen. Kaksi hovioikeudenneuvosta sai presidentti Mikko Könkkölältä toimeksiannon selvityksen laatimiseen, kun aiemmin tehty määräaikainen kysely oli paljastanut ongelmia. Itsenäisesti työskennelleet selvittäjät kokosivat kirjallisia vastauksia ja haastattelivat hovioikeuden työntekijöitä.
4. Rasistisia vitsejä lauotaan sekä erilaisina vähemmistöjä koskevaa alentavaa kielenkäyttöä esiintyy selvityksen mukaan istuntojen tauoilla ja päätösneuvotteluissa sekä muissa työntekoon liittyvissä tilanteissa. Epäasiallista kielenkäyttöä esiintyy selvityksen mukaan ”varsin laajasti” hovioikeudessa, mutta eri osastojen välillä on eroja. Kyse ei siis ole vain yksittäistapauksista.
5. Tuomarit arvostelevat tauoilla avustajia, asianosaisia ja tulkkeja halventavasti. Kommentteja esitetään ulkonäöstä ja naisista saatetaan puhua ”femakkoina”. Selvityksen mukaan seksuaalirikoksista puhutaan vähättelevästi kuten myös niiden uhreista ja prostituoiduista.
6. Ei oikein tiedä, pitäisikö tässä itkeä vai nauraa. Itse asiassa kumpaakaan ei tarvitse tehdä, sillä luultavasti jokainen käräjä- tai hovioikeudessa työskennellyt juristi tietää, ettei selvityksessä ole oikeastaan mitään uutta. Tällaista on esiintynyt aina enemmän tai vähemmän. Samanlaista kielenkäyttöä kuulee myös asianajajien ja haastemiesten tiloissa. Lautamiesten kanssa käräjiä istuneet vanhan hyvän ajan ukkotuomarit muistavat - minä ainakin - että rasvaisimmat seksijutut on kuultu lautamiesten penkiltä.
7. Mitä taas kerrottuun seksuaaliseen häirintään tulee, niin sitä esiintyy lähes jokaisen firman tai viraston pikkujoulujuhlissa. Siinäkään ei ole siis sinänsä mitään uutta. Seksuaalista härintää on sitä paitsi esiintynyt ja vieläpä enemmän esimerkiksi eduskunnassa, missä siihen ovat syyllistyneet nimenomaan monet miespuoliset kansanedustajat. Tästä on kerrottu lehdistössä laajasti muutama vuosi sitten. Siinä missä kansanedustajat myös tuomaritkin ovat vain ihmisiä.
8. Hovioikeuden presidentti Mikko Könkkölä samoin kuin KKO:n presidentti Pauliine Koskelo ovat kertoneet ylättyneensä ja suorastaan järkyttyneensä ko. "paljastusten" johdosta. Virkansa puolesta heidän tulee toki sitä ollakin tai sellaista ainakin parhaan kykynsä mukaan näytellä. Mutta ehkä Könkkölä ja Koskelo ovat tässä suhteessa hieman ikään kuin "tynnyrissä kasvaneita", sillä eihän heistä kumpikaan ole työskennellyt aiemmin alioikeudessa tai hovioikeudessa rivituomarina, vaan heidät molemmat on nimitetty KKO:n jäsenen virkaan suoraan lainvalmistelijan tehtävästä. He eivät siis ole joutuneet kuulemaan rasistisia ja sekstistisiä vitsejä lautamiehiltä, haastemiehiltä, poliiseilta, syyttäjiltä, advokaateilta tai tuomarikollegoiltaan.
9. Sitä vastoin luulen, että oikeusministeriön lainvalmisteluosastossa, jossa Koskelo ja Könkkölä ovat työskennelleet vuosikymmeniä, pidetyt pikkujoulujuhlat eivät poikkea nimeksikään esimerkiksi hovioikeuden joulujuhlista tai muista vastaavista pippaloista mitä seksuaaliseen häirintään ja naisten "kourimiseen" tulee!
10. Järkytyksestä toivuttuaan Mikko Könkkölä on ryhtynyt totuttuun tapaan vähättelemään koko ongelmaa. Könkkölän mukaan tuomareiden asiaton käytös ei ole ollut "kovin laajaa". Hän vakuuttaa, että asiattomuudet eivät ole vaikuttaneet hovioikeuden päätöksentekoon.
- Se on selvä, etteivät nämä asiat ole mihinkään juttuihin vaikuttaneet, lausahtaa Könkkölä.
11. Tämän vakuuttelun paikkansapitävyyttä sopii kuitenkin epäillä. Toisin kuin Könkkölä väittää, itsenäisesti selvityksen tehneet kaksi hovioikeuden tuomaria nimittäin lausuvat yhteenvedossaan, että tuomareiden rasistinen kielenkäyttö on ollut "varsin laajaa", vaikka eri osastojen välillä onkin eroja. Tässä on siis selvä ristiriita Könkkölän ja selvityksen tekijöiden lausumien välillä!
12. Minä ainakin uskon selvityksen tekijöitä, jotka ovat perehtyneet asiaan perinpohjin. Könkkölä sen sijaan sanoo, että asia tuli hänelle täydellisenä yllätyksenä. Eikö hovioikeuden päällikkötuomarin tulisi olla hieman paremmin selvillä siitä, mitä hänen johtamassaan virastossa tapahtuu ja mitä siellä puhutaan?
13. En myöskään usko sellaisenaan Könkkökän hurskasta selittelyä, jonka mukaan on "selvää", etteivät mainitut epäkohdat ole voineet vaikuttaa millään tavalla hovioikeuden ratkaisujen sisältöön. Mistä Könkkölä muka tämän tietäisi? Ei kerrassaan mistään! Jos rasistinen kielenkäyttö ja esimerkiksi naispuolisten advokaattien nimittely femakoiksi on ollut hovioikeuden sisällä "varsin laajaa", kuten selvityksen tekijät sanonovat, niin silloin on toki syytä päin vastoin uskoa ja pelätä, että joidenkin tuomareiden ilmiselvät rasistiset ja sekstistiset asenteet ovat voineet ainakin joissakin tapauksissa hyvinkin vaikuttaa tietyiltä osin hovioikeuden ratkaisuihin.
14. Hovioikeuden presidentin ei siis kannattaisi yrittää lainkaan vähätellä omassa tuomioistuimessaan paljastunutta tuomareiden asiatonta käytöstä, joka saattaa olla omiaan vakavasti horjuttamaan luottamusta hovioikeuden toiminnan asianmukaisuuteen ja uskottavuuteen samoin kuin ratkaisujen oikeudenmukaisuuteen.
maanantai 4. helmikuuta 2013
697. Marmatusta ammattivalittajista
1. Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) viestintäpäällikkö Teuvo Arolainen on kirjoittanut Kanava -nimisen aikakauslehden numerossa 1/2013 julkaistun artikkelin ammattivalittajista.
2. Kirjoitus on saanut neutraalilta vaikuttavan otsikon "Oikeusvaltion on siedettävä myös ammattivalittajat". Kirjoituksesta huokuu kuitenkin syvä vastenmielisyys Arolaisen ammattivalittajiksi leimaavia ihmisiä kohtaan. Arolainen antaa ymmärtää, että kyseiset henkilöt, joilla Arolainen tarkoittaa yksinomaan maallikoita - ei siis esimerkiksi asianajajia - syyllistyisivät "järjestelmän väärinkäyttöön" ja tuottaisivat tuomioistuimille ja viranomaisille "paljon vaivaa".
3. Teuvo Arolaisen nimi tuli tässä blogissa esille viime syksynä, kun KHO antoi ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) tuomion kanssa ristiriidassa olevan pakkohoitopäätöksen; olen selostanut KHO:n päätöstä blogissa nro 635/15.9.2012. KHO käsitteli ko. asian täysistunnossaan ja perusteli ratkaisuaan laajasti, mutta lähinnä muodollista laatua olevilla seikoilla. Niissä annettiin muun muassa ymmärtää, että EIT:llä ei olisi ollut tiedossaan kaikkia Suomen lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä koskevia seikkoja.
4. Kuten edellä mainitussa blogijutussani kerroin, KHO:n päätöksen todelliset syyt näyttäisivät olleen osin toisenlaisia. Ne paljastuivat sattumalta KHO:n viestintäpäällikön päätöksen johdosta Yle Uutisille antamasta lausunnosta. Teuvo Arolainen totesi ko. lausunnossaan, että ko. asiaa ja päätöstä pidettiin KHO:ssa erittäin tärkeänä, koska erilainen päätös olisi voinut mullistaa nykyiset hoitokäytännöt. Jos KHO:n ratkaisu olisi ollut toinen - toisin sanoen jos KHO olisi hyväksynyt EIT:n tekemän linjauksen - olisi pakkohoitoon määräämisen tavat jouduttu Teuvo Arolaisen mukaan miettimään kokonaan uusiksi. Uskon, että nämä viestintäpäällikön mainitsemat seikat muodostivat KHO:n ratkaisun todellisen perustan, vaikka KHO ei tietenkään halunnut tuoda julkilausutuissa perusteluissaan niitä nimenomaisesti esille. Suomen valtio yritti tämän jälkeen KHO:n päätökseen tukeutuen saattaa EIT:n ko. jaostoratkaisun saman tuomioistuimen laajennetun kokoonpanon käsiteltäväksi, mutta veti hankkeessa vesiperän, sillä EIT torjui valtion pyynnön. Nyttemmin muun muassa Kuopion hallinto-oikeus on asettunut asian suhteen omassa plenum-päätöksessään EIT:n omaksumalle kannalle.
5. Teuvo Arolaista voidaan siis pitää tietyllä tavalla "totuudenpaljastajana". Puhuuko Arolainen sitten totta myös Kanava-lehden kirjoituksessaan? Arolainen tukee esittämiään väitteitä monilla viittauksilla ja osin myös tilastoilla, joita ei ole syytä epäillä vääriksi. Kysymyksessä on kuitenkin puhdas mielipidekirjoitus asiasta, josta tuskin on edes mahdollista esittää ehdotonta totuutta, vaan ainoastaan kirjoittajan omia käsityksiä. Se, mistä Arolaista voidaan kritisoida, on kirjoituksen yksipuolisuus ja selvä tendenssimäisyys. Arolaisen sanoma on selvä: ammattivalittajat pitää "tuomita," heitä saa ja pitääkin mollata ja heidän toimintaansa on syytä rajoittaa. Kirjoituksessa tosin päädytään muodollisen hurskastelevaan sävyyn lopputulemaan, jonka mukaan oikeusvaltiossa pitää sietää myös ammattivalittajia. Arolainen joutuu nimittäin myöntämään, että valittajat - hän ei kuitenkaan tarkoita tässä kohdin nimenomaisesti mollaamian "ammattivalittajia" - ovat "silloin tällöin" oikeassa. Tämä ei kuitenkaan muuta kirjoituksen yleissävyä ja tarkoitusta.
6. Arolainen erottaa ammattivalittajissa ("valitustehtailijoissa") kolmenlaisia ihmisiä: oikeustaistelijoita, propagandisteja ja painostajia. Yhteistä näille ihmisille on TA:n mukaan muun muassa se, että kaikki yrittävät hyödyntää mediaa "tarjoamalla väitetyistä vääryyksistä värikkäitä kertomuksia". Arolainen ottaa kirjoituksensa lähtökohdaksi dosentti Johan Bäckmanin laajaa julkisuutta saaneet toimet eli "kohudosentin" tehtailemat kantelut, valitukset ja rikosilmoitukset. Samaan epäilyttävään kastiin Arolainen lukee sitten muitta mutkitta myös muun muassa Eurooppalaisen oikeusturvan keskusliiton (EOK), Vakuutusongelmaisten liiton, Hannu Karpon (ja yleensä kaikenlaiset "hannukarpot") sekä hännänhuippuna kaikenmaailman blogistit ja laajat "yhteen asiaan keskittyvät erikoissivustot". Yksittäisistä ammattivalittajista Arolainen mainitsee Reino "Pihti" Virtasen.
7. Huvittavana yksityiskohtana on syytä mainita, että juridiikkaa käsittelevistä blogeista Arolainen mainitsee esimerkkinä oikeusmurha.com -nimisen sivuston, joka kertoo "rumat yksityiskohdat" oikeusmurhista, joihin "on sotkeutunut yli 270 tuomaria, poliisia, syyttäjää, kaksi asianajajajaa ja useita lohjalasvirkamiehiä". Arolainen mainitsee esimerkkejä myös KHO:een, oikeuskanslerille ja oikeusasiamiehelle valituksia, kanteluita ja purkuhakemuksia tehtailevista ihmisistä.
8. Myös "takavuosien tunnettu liikemies" Kari Uoti, joka Arolaisen mukaan kuuluu ryhmään "painostajat", saa viestintäpäälliköltä kritiikkiä osakseen. TA:n mukaan Kari Uoti on vuosien kuluessa käynyt lukuisten omia asioitaan selvitelleiden virkamiesten ja journalistien "kimppuun" kaikin lain suomin keinoin; näistä yrityksistä huomattavan moni on Arolaisen mukaan myös epäonnistunut. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Arolainen on itse entinen journalisti eli entinen Hesarin rikos- ja oikeustoimittaja, joka haki 2-3 vuotta sitten journalistiikan vierailevan professorin virkaa Tampereen yliopistosta. Kollega Jukka Kemppinen onkin blogissaan ihastellut Arolaisen kirjoituksia.
9. Jokainen voi toki olla valituksia ja kanteluja tekevistä ihmisistä mitä mieltä haluaa, nimitellä heitä ja esitellä käsityksiään "arvovaltaisissa" kultturelleissa julkaisuissa. (Kanava-lehden avustajista muistetaan myös esimerkiksi asianajaja Matti Norri oikeudenkäyntimenettelyn "uudistamista" koskevista raflaavista kirjoituksistaan.) Hieman oudolta kuitenkin vaikuttaa, että ylimmän tuomioistuimen palveluksessa oleva virkamies leimaa kirjoituksessaan jokseenkin kaikki useita valituksia tehneet ihmiset ammattivalittajiksi (vrt. ammattirikolliset) ja rinnastaa heidät muitta mutkitta "valtakunnan kohudosenttiin" ja kaikki juridiikkaa käsittelevät blogit oikeusmurha.com -sivustoon. On toki myönnettävä, että maassa on monia jatkuvasti eri viranomaisten ja tuomioistuiminen puoleen kääntyviä henkilöitä, joiden valitukset ja kantelut eivät johda mihinkään ja jotka omalta osaltaan työllistävät (muutenkin hieman turhaantuneita) virkamieheiä ja tuomareita. Kaikki heistä eivät kuitenkaan ole pikku-bäckmanneja tai oikeusmurha.comissa esitettyjen mielipiteiden kannattajia.
10. Nimike "ammattivalittaja", jonka Arolainen rinnastaa kverulanttiin, on jo sinänsä halventava ja yleistävä. Arolaisen mukaan ammattivalittajan nimen ansaitsee henkilö, joka "hakee toistuvasti muutoksia viranomaisten ratkaisuihin tai menettelyyn". Käsite "toistuva valittaminen" on kuitenkin aika epätarkka, mutta ilmeisesti Arolaiselle (ja KHO:lle) riittää, että jo muutaman "turhan valituksen" tehneeseen ihmiseen voidaan lyödä ammattivalittajan leima. Turhia valituksia lienevät TA:n mukaan luultavasti kaikki sellaiset valitukset ja kantelut, jotka eivät johda valituksenalaisten päätösten muuttamiseen tai aiheuta toimenpiteitä ylimpien laillisuusvalvojien taholta.
11. Hieman huolestuttavaa Arolaisen kirjoituksessa on yksipuolinen tarkastelutapa eli se, ettei hän ymmärrä tai ole ymmärtävinään, mistä nämä hänen kverulanteiksi leimaamiensa ihmisten lukuisat valitukset ja kantelut oikein kumpuavat. Kun jotkut oikeustaistelijat ovat vuosien kuluessa lähestyneet myös minua oikeusongelmissaan, olen voinut panna merkille, että syitä Arolaisen vaikertamaan asiantilaan on myös ja jopa varsin usein nimenomaan niissä viranomaisissa, virkamiehissä ja tuomioistuimissa, joiden päätöksistä tai menettelystä kyseiset ihmiset valittavat, kantelevat tai hakevat purkua. Virkamiehen, kuten esimerkiksi juuri Arolaisen, joka ei itse joudu käsittelemään sanottuja asioita ja niistä tehtyjä valituksia, vaan jonka tehtäviin kuuluu nimenomaan työnantajansa puolustelu, on tietenkin vaikea tätä nähdä saati myöntää.
12. Jos viranomaisessa asioiva ihminen tai oikeusjutun asianosainen ei saa asiassaan perusteltua päätöstä, jolla hänen hakemuksensa tai kanteensa on hylätty, ei ole kovin kummallista, että hän ei hyväksy ratkaisua tai epäilee viranomaisen tai tuomioistuimen ratkaisseen asian mielivaltaisesti tai suosineen vastapuolta. Sama tunne ja vaikutelma saattaa syntyä, jos asianosainen kokee asian käsittelyssä, että häntä ei kuulla tai hänelle ei ole varattu todellista mahdollisuutta osallistua asian selvittämiseen taikka hänen mielipiteilleen ei anneta arvoa tahi häntä kohdellaan jollakin muulla tavalla epäoikeudenmukaisesti.
13. Myös erilaiset valituskiellot ja valituslupasäännöstöt ovat omiaan kaventamaan ihmisten oikeusturvaa eli saada asia valituksen avulla muutoksenhakuoikeuden tai ylemmän viranomaisen tutkittavaksi. Kirjallinen menettely, jossa käsittelyn julkisuus ei toteudu - hallinto-oikeuksissa ja KHO:ssa vallitsee lähestulkoon "umpikirjallinen" käsittely - lisää ihmisten ja oikeusjutun asianosaisten menettelyä ja tuomioistuinta kohtaan tuntemaa epäluuloa. Jos asianosainen pyytää asiassa suullista käsittelyä hallinto-oikeudessa, KHO:ssa tai vaikkapa hovioikeudessa, hän saattaa usein saada varsin ylimalkaisen ja ylimieliseltä vaikuttavan vastauksen, jossa vain lyhyesti todetaan, että "suulliseen käsittelyyn ei ole aihetta". Erityistuomioistuimista etenkin vakuutusoikeuden toiminta herättää jatkuvasti närää, ja hallinto-oikeuksien ja KHO:n väitetään toimivan - eikä aivan syyttä - käytännössä usein lähinnä vain hallinnon jatkeena, joka kokee tehtäväkseen viranomaisten menettelyn ja valituksenalaisten päätösten siunaamisen eikä toimi todellisena oikeusturvaa antavana instanssina. KHO:n pakkohoitopäätös viime syksynä on tästä oivallinen esimerkki. Julkista valtaa käyttävien vakuutuslääkäreiden nimiä tai sidonnaisuuksia ei haluta kertoa ja tuomareilla on sellaisia sivutoimia (välimiestehtävät), joista oikeusjutun asianosaiset eivät ole oikeutettuja samaan tarvittavia tietoja jne. - Mainittakoon tässä kohdin, että viimeksi tänään annetussa KKO:n ennakkopäätöksessä (KKO 2013:8) vakuutusoikeutta on hieman "tukistettu" päätöksen puutteellisista perusteluista.
14. Tätä epäkohtien listaa voitaisiin jatkaa pitkään. Yhteisenä piirteenä niille on se, että viranomaisissa ja tuomioistuimissa asioimaan joutuvat ihmiset eivät koe menettelyä ja/tai ratkaisua oikeudenmukaiseksi. Vaikka perustuslaissa ja muissa laeissa julistetaan tuomioistuimien riippumattomuutta tai viranomaisten ja oikeusasteiden puolueettomuutta taikka hyvää hallintoa, ja KHO:n presidentit vakuuttelisivat juhlapuheissaan miten hartaasti tahansa, että "oikeusvaltiotalossa" kaikki olisi hyvin tai suorastaan erinomaisesti, ei tämä vakuuttelu auta paljoakaan, jos viranomaisten ja tuomareiden menettelytavat ovat käytännössä asenteellisia, ylimielisiä tai suorastaan töykeitä eli kaiken kaikkiaan sellaisia, että ne eivät ole omiaan herättämään luottamusta käsittelyn puolueettomuuteen ja asianmukaisuuteen, vaan antavat päin vastoin aiheen epäillä, että ihminen on joutunut omassa asiassaan mielivaltaisen, puolueellisen tai muutoin epäasianmukaisen taikka ylimielisen kohtelun kohteeksi. Viranomaisen tai tuomioistuimen ratkaisu voi toki olla aivan oikea ja kohtuullinen, mutta virkamiesten tai tuomareiden toiminta ja ratkaisujen perustelut eivät silti läheskään aina vakuuta ihmisiä siitä, että näin todella olisi asian laita.
15. Jos oikeudenkäynnistä tai hallinnosta puuttuu koettu oikeudenmukaisuus, siitä puuttuu itse asiassa kaikki oleellinen. Menettelyn koetun oikeudenmukaisuuden kannalta keskeisiä asioita ovat asianosaisten tosiasiallisten osallistumismahdollisuuksien turvaaminen, heidän asianmukainen kohtelunsa oikeudenkäynnissä tai hallinnossa, menettelyn vuorovaikutuksellisuus, tuomareiden ja virkamiesten puolueettomuus ja ammattietiikka sekä ratkaisujen seikkaperäinen ja ymmärrettävä perusteleminen. Jos näissä kohdin on puutteita, ei ole kovin kummallista, jos kanteluja ja purkuhakemuksia tehdään myös toivottomilta näyttävissä tapauksissa.
16. Minusta myös valitustehtailua, josta Arolainen Kanavassa vaikertaa, tulisi tarkastella edellä mainittua taustaa vasten ja yrittämällä nähdä, mitä epäkohtia ja puutteita viranomaisten ja tuomioistuinten menettelyssä ja ratkaisuissa tai niitä koskevassa lainsäädännössä saattaisi olla. En usko, että kaikki Arolaisen ammattivalittajiksi leimaamat ihmiset, tuskin edes suurin osa heistä, kokisivat jonkinlaista sairaalloista nautintoa tai toimisivat pelkästään kiusantekotarkoituksessa valituksia tai kanteluja tehdessään. Monet heistä voivat toki olla aidosti huolissaan oikeusturvastaan ja siitä, onko heitä kohdeltu asianmukaisesti ja yhdenvertaisesti ja ovatko he saaneet oikeutta. Minusta on outoa, jos tuomari tai virkamies ei tätä ymmärrä tai haluaa sivuuttaa kyseisen näkökohdan kokonaan.
17. Korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus ovat jo jonkin aikaa vaatineet lainsäätäjältä toimia, joilla "turhien ja jatkuvien" valitusten ja kantelujen tekemistä voitaisiin saada aisoihin. Minusta valituslupahakemusten, valitusten tai kantelujen leimaaminen sanotussa määrin merkittäväksi epäkohdaksi tai suuren luokan ongelmaksi on kyllä liioilteltua, kun otetaan huomioon, että tuomioistuinlaitoksessa, myös KKO:ssa ja KHO:ssa, on paljon vakavampiakin epäkohtia ja puutteita.
18. Lainsäätäjä on nähnyt oikeaksi kuulla KKO:n ääntä ja toivomusta. Tässä tarkoituksessa lakiin (OK 15:1.4) on otettu tämän vuoden alussa voimaan tullut säännös, jonka mukaan muun hakijan kuin viranomaisen on käytettävä oikeudenkäyntiasiamiestä tai -avustajaa OK 31 luvussa tarkoitetussa tuomiovirhekantelua tai tuomion purkamista koskevassa asiassa korkeimmassa oikeudessa. On siis lähdetty siitä, että "ammattikantelijoina" esiintyvät kyseisissä asioissa nimenomaan hakemuksia "tehtailevat" maallikot. Heidät on haluttu saattaa ko. lainmuutoksella ruotuun epäämällä heiltä oikeus kantelu- ja purkuhakemusten tekemiseen omin päin eli ilman lakimiesasiamiestä tai avustajaa.
19. Mikä sitten neuvoksi, jos asianosaisen asiamiehenä tai avustajana toimiva lakimies haksahtaa tekemään KKO:lle "turhan" kantelu- tai purkuhakemuksen? Kyllä tämänkin varalta laista keinoja löytyy! Tämän vuoden alusta on nimittin tullut voimaan lainsäädäntö, jolla on huomattavasti tiukennnettu oikeudenkäyntiasiamiesten ja -avustajien kelpoisuutta ja haluttu valvoa entistä tehokkaammin heidän toimintaansa. Nyt myös muut lakimiehet kuin asianajajat on saatettu valvonnan piiriin perustamalla muille kuin asianajajille ja julkisille oikeudenkäyntiavustajille uusi lupajärjestelmä. Lakimies tarvitsee nykyisin erityisen luvan toimia asiamiehenä tai avustajana tuomioistuimessa, ja hän on velvollinen noudattamaan samansisältöisiä ammattieettisiä sääntöjä kuin asianajajat ja julkiset oikeusavustajatkin.
20. Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja ("lupalakimies") on tehtävissään oikeuskanslerin, Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan sekä erityisen oikeudenkäyntiavustajalautakunnan (huh, mikä nimike, melkein kuin jatkokäsittelylupajärjestelmä) valvonnan alainen. Myös tuomioistuimilla on oikeus ja velvollisuus valvoa asiamiesten ja avustajien toimintaa. Tässä tarkoituksessa tuomioistuin voi kieltää lakimieheltä esiintymisen asiamiehenä tai avustajana tietyssä asiassa tai, "jos siihen on syytä", muissakin asioissa kolmen vuoden ajan, jos lakimies osoittautuu tuomioistuimen käsityksen mukaan epärehelliseksi, ymmärtämättömäksi tai taitamattomaksi taikka jos hänet havaitaan toimeensa muutoin sopimattomaksi. Vaikka esiintymiskieltoa ei määrättäisi, tuomioistuin voi ilmoittaa asiamiehen tai avustajan töpeksinnästä valvontalautakunnalle, joka voi ryhtyä lakimiestä vastaan kurinpitotoimiin.
21. Siis jos esimerkiksi joku "lupalakimies" erehtyy hakemaan KKO:lta "turhaan" tuomion purkamista tai kantelee lainvoimaisesta päätöksestä aiheettomasti, KKO voi lätkäistä hänelle esiintymiskiellon tai ilmoittaa asiamiehen menettelystä valvontalautakunnalle. Lisäksi tuomioistuinten suoritteista perittäviä maksuja koskevaan lakiin on hiljattain ehdotettu tuntuvia korotuksia, joilla voidaan tehokkaasti ehkäistä esimerkiksi juuri "turhien" valitusten ja kantelujen tekemistä. - Kyllä ei turhia kantelu- ja purkuhakemuksia enää tämän jälkeen KKO:lle tehdä!
2. Kirjoitus on saanut neutraalilta vaikuttavan otsikon "Oikeusvaltion on siedettävä myös ammattivalittajat". Kirjoituksesta huokuu kuitenkin syvä vastenmielisyys Arolaisen ammattivalittajiksi leimaavia ihmisiä kohtaan. Arolainen antaa ymmärtää, että kyseiset henkilöt, joilla Arolainen tarkoittaa yksinomaan maallikoita - ei siis esimerkiksi asianajajia - syyllistyisivät "järjestelmän väärinkäyttöön" ja tuottaisivat tuomioistuimille ja viranomaisille "paljon vaivaa".
3. Teuvo Arolaisen nimi tuli tässä blogissa esille viime syksynä, kun KHO antoi ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) tuomion kanssa ristiriidassa olevan pakkohoitopäätöksen; olen selostanut KHO:n päätöstä blogissa nro 635/15.9.2012. KHO käsitteli ko. asian täysistunnossaan ja perusteli ratkaisuaan laajasti, mutta lähinnä muodollista laatua olevilla seikoilla. Niissä annettiin muun muassa ymmärtää, että EIT:llä ei olisi ollut tiedossaan kaikkia Suomen lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä koskevia seikkoja.
4. Kuten edellä mainitussa blogijutussani kerroin, KHO:n päätöksen todelliset syyt näyttäisivät olleen osin toisenlaisia. Ne paljastuivat sattumalta KHO:n viestintäpäällikön päätöksen johdosta Yle Uutisille antamasta lausunnosta. Teuvo Arolainen totesi ko. lausunnossaan, että ko. asiaa ja päätöstä pidettiin KHO:ssa erittäin tärkeänä, koska erilainen päätös olisi voinut mullistaa nykyiset hoitokäytännöt. Jos KHO:n ratkaisu olisi ollut toinen - toisin sanoen jos KHO olisi hyväksynyt EIT:n tekemän linjauksen - olisi pakkohoitoon määräämisen tavat jouduttu Teuvo Arolaisen mukaan miettimään kokonaan uusiksi. Uskon, että nämä viestintäpäällikön mainitsemat seikat muodostivat KHO:n ratkaisun todellisen perustan, vaikka KHO ei tietenkään halunnut tuoda julkilausutuissa perusteluissaan niitä nimenomaisesti esille. Suomen valtio yritti tämän jälkeen KHO:n päätökseen tukeutuen saattaa EIT:n ko. jaostoratkaisun saman tuomioistuimen laajennetun kokoonpanon käsiteltäväksi, mutta veti hankkeessa vesiperän, sillä EIT torjui valtion pyynnön. Nyttemmin muun muassa Kuopion hallinto-oikeus on asettunut asian suhteen omassa plenum-päätöksessään EIT:n omaksumalle kannalle.
5. Teuvo Arolaista voidaan siis pitää tietyllä tavalla "totuudenpaljastajana". Puhuuko Arolainen sitten totta myös Kanava-lehden kirjoituksessaan? Arolainen tukee esittämiään väitteitä monilla viittauksilla ja osin myös tilastoilla, joita ei ole syytä epäillä vääriksi. Kysymyksessä on kuitenkin puhdas mielipidekirjoitus asiasta, josta tuskin on edes mahdollista esittää ehdotonta totuutta, vaan ainoastaan kirjoittajan omia käsityksiä. Se, mistä Arolaista voidaan kritisoida, on kirjoituksen yksipuolisuus ja selvä tendenssimäisyys. Arolaisen sanoma on selvä: ammattivalittajat pitää "tuomita," heitä saa ja pitääkin mollata ja heidän toimintaansa on syytä rajoittaa. Kirjoituksessa tosin päädytään muodollisen hurskastelevaan sävyyn lopputulemaan, jonka mukaan oikeusvaltiossa pitää sietää myös ammattivalittajia. Arolainen joutuu nimittäin myöntämään, että valittajat - hän ei kuitenkaan tarkoita tässä kohdin nimenomaisesti mollaamian "ammattivalittajia" - ovat "silloin tällöin" oikeassa. Tämä ei kuitenkaan muuta kirjoituksen yleissävyä ja tarkoitusta.
6. Arolainen erottaa ammattivalittajissa ("valitustehtailijoissa") kolmenlaisia ihmisiä: oikeustaistelijoita, propagandisteja ja painostajia. Yhteistä näille ihmisille on TA:n mukaan muun muassa se, että kaikki yrittävät hyödyntää mediaa "tarjoamalla väitetyistä vääryyksistä värikkäitä kertomuksia". Arolainen ottaa kirjoituksensa lähtökohdaksi dosentti Johan Bäckmanin laajaa julkisuutta saaneet toimet eli "kohudosentin" tehtailemat kantelut, valitukset ja rikosilmoitukset. Samaan epäilyttävään kastiin Arolainen lukee sitten muitta mutkitta myös muun muassa Eurooppalaisen oikeusturvan keskusliiton (EOK), Vakuutusongelmaisten liiton, Hannu Karpon (ja yleensä kaikenlaiset "hannukarpot") sekä hännänhuippuna kaikenmaailman blogistit ja laajat "yhteen asiaan keskittyvät erikoissivustot". Yksittäisistä ammattivalittajista Arolainen mainitsee Reino "Pihti" Virtasen.
7. Huvittavana yksityiskohtana on syytä mainita, että juridiikkaa käsittelevistä blogeista Arolainen mainitsee esimerkkinä oikeusmurha.com -nimisen sivuston, joka kertoo "rumat yksityiskohdat" oikeusmurhista, joihin "on sotkeutunut yli 270 tuomaria, poliisia, syyttäjää, kaksi asianajajajaa ja useita lohjalasvirkamiehiä". Arolainen mainitsee esimerkkejä myös KHO:een, oikeuskanslerille ja oikeusasiamiehelle valituksia, kanteluita ja purkuhakemuksia tehtailevista ihmisistä.
8. Myös "takavuosien tunnettu liikemies" Kari Uoti, joka Arolaisen mukaan kuuluu ryhmään "painostajat", saa viestintäpäälliköltä kritiikkiä osakseen. TA:n mukaan Kari Uoti on vuosien kuluessa käynyt lukuisten omia asioitaan selvitelleiden virkamiesten ja journalistien "kimppuun" kaikin lain suomin keinoin; näistä yrityksistä huomattavan moni on Arolaisen mukaan myös epäonnistunut. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Arolainen on itse entinen journalisti eli entinen Hesarin rikos- ja oikeustoimittaja, joka haki 2-3 vuotta sitten journalistiikan vierailevan professorin virkaa Tampereen yliopistosta. Kollega Jukka Kemppinen onkin blogissaan ihastellut Arolaisen kirjoituksia.
9. Jokainen voi toki olla valituksia ja kanteluja tekevistä ihmisistä mitä mieltä haluaa, nimitellä heitä ja esitellä käsityksiään "arvovaltaisissa" kultturelleissa julkaisuissa. (Kanava-lehden avustajista muistetaan myös esimerkiksi asianajaja Matti Norri oikeudenkäyntimenettelyn "uudistamista" koskevista raflaavista kirjoituksistaan.) Hieman oudolta kuitenkin vaikuttaa, että ylimmän tuomioistuimen palveluksessa oleva virkamies leimaa kirjoituksessaan jokseenkin kaikki useita valituksia tehneet ihmiset ammattivalittajiksi (vrt. ammattirikolliset) ja rinnastaa heidät muitta mutkitta "valtakunnan kohudosenttiin" ja kaikki juridiikkaa käsittelevät blogit oikeusmurha.com -sivustoon. On toki myönnettävä, että maassa on monia jatkuvasti eri viranomaisten ja tuomioistuiminen puoleen kääntyviä henkilöitä, joiden valitukset ja kantelut eivät johda mihinkään ja jotka omalta osaltaan työllistävät (muutenkin hieman turhaantuneita) virkamieheiä ja tuomareita. Kaikki heistä eivät kuitenkaan ole pikku-bäckmanneja tai oikeusmurha.comissa esitettyjen mielipiteiden kannattajia.
10. Nimike "ammattivalittaja", jonka Arolainen rinnastaa kverulanttiin, on jo sinänsä halventava ja yleistävä. Arolaisen mukaan ammattivalittajan nimen ansaitsee henkilö, joka "hakee toistuvasti muutoksia viranomaisten ratkaisuihin tai menettelyyn". Käsite "toistuva valittaminen" on kuitenkin aika epätarkka, mutta ilmeisesti Arolaiselle (ja KHO:lle) riittää, että jo muutaman "turhan valituksen" tehneeseen ihmiseen voidaan lyödä ammattivalittajan leima. Turhia valituksia lienevät TA:n mukaan luultavasti kaikki sellaiset valitukset ja kantelut, jotka eivät johda valituksenalaisten päätösten muuttamiseen tai aiheuta toimenpiteitä ylimpien laillisuusvalvojien taholta.
11. Hieman huolestuttavaa Arolaisen kirjoituksessa on yksipuolinen tarkastelutapa eli se, ettei hän ymmärrä tai ole ymmärtävinään, mistä nämä hänen kverulanteiksi leimaamiensa ihmisten lukuisat valitukset ja kantelut oikein kumpuavat. Kun jotkut oikeustaistelijat ovat vuosien kuluessa lähestyneet myös minua oikeusongelmissaan, olen voinut panna merkille, että syitä Arolaisen vaikertamaan asiantilaan on myös ja jopa varsin usein nimenomaan niissä viranomaisissa, virkamiehissä ja tuomioistuimissa, joiden päätöksistä tai menettelystä kyseiset ihmiset valittavat, kantelevat tai hakevat purkua. Virkamiehen, kuten esimerkiksi juuri Arolaisen, joka ei itse joudu käsittelemään sanottuja asioita ja niistä tehtyjä valituksia, vaan jonka tehtäviin kuuluu nimenomaan työnantajansa puolustelu, on tietenkin vaikea tätä nähdä saati myöntää.
12. Jos viranomaisessa asioiva ihminen tai oikeusjutun asianosainen ei saa asiassaan perusteltua päätöstä, jolla hänen hakemuksensa tai kanteensa on hylätty, ei ole kovin kummallista, että hän ei hyväksy ratkaisua tai epäilee viranomaisen tai tuomioistuimen ratkaisseen asian mielivaltaisesti tai suosineen vastapuolta. Sama tunne ja vaikutelma saattaa syntyä, jos asianosainen kokee asian käsittelyssä, että häntä ei kuulla tai hänelle ei ole varattu todellista mahdollisuutta osallistua asian selvittämiseen taikka hänen mielipiteilleen ei anneta arvoa tahi häntä kohdellaan jollakin muulla tavalla epäoikeudenmukaisesti.
13. Myös erilaiset valituskiellot ja valituslupasäännöstöt ovat omiaan kaventamaan ihmisten oikeusturvaa eli saada asia valituksen avulla muutoksenhakuoikeuden tai ylemmän viranomaisen tutkittavaksi. Kirjallinen menettely, jossa käsittelyn julkisuus ei toteudu - hallinto-oikeuksissa ja KHO:ssa vallitsee lähestulkoon "umpikirjallinen" käsittely - lisää ihmisten ja oikeusjutun asianosaisten menettelyä ja tuomioistuinta kohtaan tuntemaa epäluuloa. Jos asianosainen pyytää asiassa suullista käsittelyä hallinto-oikeudessa, KHO:ssa tai vaikkapa hovioikeudessa, hän saattaa usein saada varsin ylimalkaisen ja ylimieliseltä vaikuttavan vastauksen, jossa vain lyhyesti todetaan, että "suulliseen käsittelyyn ei ole aihetta". Erityistuomioistuimista etenkin vakuutusoikeuden toiminta herättää jatkuvasti närää, ja hallinto-oikeuksien ja KHO:n väitetään toimivan - eikä aivan syyttä - käytännössä usein lähinnä vain hallinnon jatkeena, joka kokee tehtäväkseen viranomaisten menettelyn ja valituksenalaisten päätösten siunaamisen eikä toimi todellisena oikeusturvaa antavana instanssina. KHO:n pakkohoitopäätös viime syksynä on tästä oivallinen esimerkki. Julkista valtaa käyttävien vakuutuslääkäreiden nimiä tai sidonnaisuuksia ei haluta kertoa ja tuomareilla on sellaisia sivutoimia (välimiestehtävät), joista oikeusjutun asianosaiset eivät ole oikeutettuja samaan tarvittavia tietoja jne. - Mainittakoon tässä kohdin, että viimeksi tänään annetussa KKO:n ennakkopäätöksessä (KKO 2013:8) vakuutusoikeutta on hieman "tukistettu" päätöksen puutteellisista perusteluista.
14. Tätä epäkohtien listaa voitaisiin jatkaa pitkään. Yhteisenä piirteenä niille on se, että viranomaisissa ja tuomioistuimissa asioimaan joutuvat ihmiset eivät koe menettelyä ja/tai ratkaisua oikeudenmukaiseksi. Vaikka perustuslaissa ja muissa laeissa julistetaan tuomioistuimien riippumattomuutta tai viranomaisten ja oikeusasteiden puolueettomuutta taikka hyvää hallintoa, ja KHO:n presidentit vakuuttelisivat juhlapuheissaan miten hartaasti tahansa, että "oikeusvaltiotalossa" kaikki olisi hyvin tai suorastaan erinomaisesti, ei tämä vakuuttelu auta paljoakaan, jos viranomaisten ja tuomareiden menettelytavat ovat käytännössä asenteellisia, ylimielisiä tai suorastaan töykeitä eli kaiken kaikkiaan sellaisia, että ne eivät ole omiaan herättämään luottamusta käsittelyn puolueettomuuteen ja asianmukaisuuteen, vaan antavat päin vastoin aiheen epäillä, että ihminen on joutunut omassa asiassaan mielivaltaisen, puolueellisen tai muutoin epäasianmukaisen taikka ylimielisen kohtelun kohteeksi. Viranomaisen tai tuomioistuimen ratkaisu voi toki olla aivan oikea ja kohtuullinen, mutta virkamiesten tai tuomareiden toiminta ja ratkaisujen perustelut eivät silti läheskään aina vakuuta ihmisiä siitä, että näin todella olisi asian laita.
15. Jos oikeudenkäynnistä tai hallinnosta puuttuu koettu oikeudenmukaisuus, siitä puuttuu itse asiassa kaikki oleellinen. Menettelyn koetun oikeudenmukaisuuden kannalta keskeisiä asioita ovat asianosaisten tosiasiallisten osallistumismahdollisuuksien turvaaminen, heidän asianmukainen kohtelunsa oikeudenkäynnissä tai hallinnossa, menettelyn vuorovaikutuksellisuus, tuomareiden ja virkamiesten puolueettomuus ja ammattietiikka sekä ratkaisujen seikkaperäinen ja ymmärrettävä perusteleminen. Jos näissä kohdin on puutteita, ei ole kovin kummallista, jos kanteluja ja purkuhakemuksia tehdään myös toivottomilta näyttävissä tapauksissa.
16. Minusta myös valitustehtailua, josta Arolainen Kanavassa vaikertaa, tulisi tarkastella edellä mainittua taustaa vasten ja yrittämällä nähdä, mitä epäkohtia ja puutteita viranomaisten ja tuomioistuinten menettelyssä ja ratkaisuissa tai niitä koskevassa lainsäädännössä saattaisi olla. En usko, että kaikki Arolaisen ammattivalittajiksi leimaamat ihmiset, tuskin edes suurin osa heistä, kokisivat jonkinlaista sairaalloista nautintoa tai toimisivat pelkästään kiusantekotarkoituksessa valituksia tai kanteluja tehdessään. Monet heistä voivat toki olla aidosti huolissaan oikeusturvastaan ja siitä, onko heitä kohdeltu asianmukaisesti ja yhdenvertaisesti ja ovatko he saaneet oikeutta. Minusta on outoa, jos tuomari tai virkamies ei tätä ymmärrä tai haluaa sivuuttaa kyseisen näkökohdan kokonaan.
17. Korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus ovat jo jonkin aikaa vaatineet lainsäätäjältä toimia, joilla "turhien ja jatkuvien" valitusten ja kantelujen tekemistä voitaisiin saada aisoihin. Minusta valituslupahakemusten, valitusten tai kantelujen leimaaminen sanotussa määrin merkittäväksi epäkohdaksi tai suuren luokan ongelmaksi on kyllä liioilteltua, kun otetaan huomioon, että tuomioistuinlaitoksessa, myös KKO:ssa ja KHO:ssa, on paljon vakavampiakin epäkohtia ja puutteita.
18. Lainsäätäjä on nähnyt oikeaksi kuulla KKO:n ääntä ja toivomusta. Tässä tarkoituksessa lakiin (OK 15:1.4) on otettu tämän vuoden alussa voimaan tullut säännös, jonka mukaan muun hakijan kuin viranomaisen on käytettävä oikeudenkäyntiasiamiestä tai -avustajaa OK 31 luvussa tarkoitetussa tuomiovirhekantelua tai tuomion purkamista koskevassa asiassa korkeimmassa oikeudessa. On siis lähdetty siitä, että "ammattikantelijoina" esiintyvät kyseisissä asioissa nimenomaan hakemuksia "tehtailevat" maallikot. Heidät on haluttu saattaa ko. lainmuutoksella ruotuun epäämällä heiltä oikeus kantelu- ja purkuhakemusten tekemiseen omin päin eli ilman lakimiesasiamiestä tai avustajaa.
19. Mikä sitten neuvoksi, jos asianosaisen asiamiehenä tai avustajana toimiva lakimies haksahtaa tekemään KKO:lle "turhan" kantelu- tai purkuhakemuksen? Kyllä tämänkin varalta laista keinoja löytyy! Tämän vuoden alusta on nimittin tullut voimaan lainsäädäntö, jolla on huomattavasti tiukennnettu oikeudenkäyntiasiamiesten ja -avustajien kelpoisuutta ja haluttu valvoa entistä tehokkaammin heidän toimintaansa. Nyt myös muut lakimiehet kuin asianajajat on saatettu valvonnan piiriin perustamalla muille kuin asianajajille ja julkisille oikeudenkäyntiavustajille uusi lupajärjestelmä. Lakimies tarvitsee nykyisin erityisen luvan toimia asiamiehenä tai avustajana tuomioistuimessa, ja hän on velvollinen noudattamaan samansisältöisiä ammattieettisiä sääntöjä kuin asianajajat ja julkiset oikeusavustajatkin.
20. Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja ("lupalakimies") on tehtävissään oikeuskanslerin, Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan sekä erityisen oikeudenkäyntiavustajalautakunnan (huh, mikä nimike, melkein kuin jatkokäsittelylupajärjestelmä) valvonnan alainen. Myös tuomioistuimilla on oikeus ja velvollisuus valvoa asiamiesten ja avustajien toimintaa. Tässä tarkoituksessa tuomioistuin voi kieltää lakimieheltä esiintymisen asiamiehenä tai avustajana tietyssä asiassa tai, "jos siihen on syytä", muissakin asioissa kolmen vuoden ajan, jos lakimies osoittautuu tuomioistuimen käsityksen mukaan epärehelliseksi, ymmärtämättömäksi tai taitamattomaksi taikka jos hänet havaitaan toimeensa muutoin sopimattomaksi. Vaikka esiintymiskieltoa ei määrättäisi, tuomioistuin voi ilmoittaa asiamiehen tai avustajan töpeksinnästä valvontalautakunnalle, joka voi ryhtyä lakimiestä vastaan kurinpitotoimiin.
21. Siis jos esimerkiksi joku "lupalakimies" erehtyy hakemaan KKO:lta "turhaan" tuomion purkamista tai kantelee lainvoimaisesta päätöksestä aiheettomasti, KKO voi lätkäistä hänelle esiintymiskiellon tai ilmoittaa asiamiehen menettelystä valvontalautakunnalle. Lisäksi tuomioistuinten suoritteista perittäviä maksuja koskevaan lakiin on hiljattain ehdotettu tuntuvia korotuksia, joilla voidaan tehokkaasti ehkäistä esimerkiksi juuri "turhien" valitusten ja kantelujen tekemistä. - Kyllä ei turhia kantelu- ja purkuhakemuksia enää tämän jälkeen KKO:lle tehdä!
tiistai 8. tammikuuta 2013
685. Lautamiehet - oikeusturvan tuki vai taakka?
1. Aivan aluksi: Helsingin Sanomien kauan kohkattu tabloidi-uudistus meni pieleen. Jo matkalla postiluukulta takaisin sänkyyn saattoi tehdä karmean johtopäätöksen: meillä ei ole enää Hesaria! Tabloidi-HS on heikosti taitettu, sekava, suttuinen, huonolle paperille painettu lehti, joka hajoaa lukiessa käsiin vielä pahemmin kuin Hesari. Siinä mikään ei tunnu olevan entisensä. Esimerkiksi tv-ohjelmia, jotka olivat Hesarissa aina takasivulla, joutui etsimään kymmenisen minuuttia.
2. Tabloidissa oli tänään kolme juridiikkaa sivuaa juttua otsikoilla "Pula asianajajista iski maakuntiin", "Lapsi lintsaa, vanhemmille tuomio" ja "Tuomarit vievät, lautamiehet vikisevät". Keskityn seuraavassa viimeksi mainittuun asiaan.
3. HS:n toimitus oli selvittänyt sähköpostikyselyllä ammatti- ja maalikkotuomareiden kokemuksia lautamiesjärjestelmästä. Kyselyyn vastasi noin 500 tuomarista ainoastaan 41 ja yli 2 000 lautamiehestä vain 92. Varsin vähäinen otos siis, vaikka jutussa ei tosin kerrottu, kuinka monelle henkilölle kysely oli lähetetty.
4. HS:n juttu on ajankohtainen, sillä uudet kunnanvaltuustot valitsevat piakkoin käräjäoikeuksiin uudet lautamiehet. Jutussa on graafinen esitys lautamiesten lukumäärässä 2000-luvulla tapahtuneesta tuntuvasta vähenemisestä. Kun lautamiehiä oli vielä vuonna 2005 koko maassa noin 3 700, laski heidän lukumääränsä viime kaudella (2009-2012) 2 200:aan. Tämä aleneva trendi jatkuu, sillä oikeusministeriö on päättänyt viime joulukuussa, että lautamiehiä valitaan kaudelle 2013-2016 enää 1 738. Jokaisesta kunnasta valitaan vähintään kaksi lautamiestä, Helsingissä kaupunginvaltuusto valitsee 300 lautamiestä. Katso OM:n tiedote 7.1.2013.
5. HS:n jutussa ei, yllättävää kyllä, kerrota minkäänlaista syytä lautamiesten määrän vähenemiseen. Syy on tietenkin siinä, että lautamiehet osallistuvat entistä harvemmissa jutuissa käräjäoikeuden kokoonpanoon. Mutta miksi tähän on päädytty? No, siitä yksinkertaisesta syystä, että lautamiesjärjestelmän on katsottu tulevan valtiolle liian kalliiksi, jos lautamiehiä valittaisiin edelleen lähes 4 000. Lautamiehille maksetaan kultakin istuntopäivältä korvaus ansion menetyksestä, päiväraha sekä matkakulujen korvaus. Minkäänlaisia oikeuspoliittisia perusteita tai linjamuutosta maallikkojäsenten osallistumisen kaventamiseksi ei ole esitetty tai pohdittu.
6. Suomalaisessa lautamiesjärjestelmässä on pielessä lähes jokainen asia, joka ylipäätään voisi olla pielessä. Olen sivunnut lautamiesten osallistumista lainkäyttöön monissa blogijutuissa. Blogissa nro 63/8.1.2009 otsikolla Lautamiehet on kattava selvitys lautamiesjärjestelmästä ja sen monista epäkohdista, kuten ko. kirjoituksen seuraavista alaotsikoista voidaan päätellä:
- Mikä mies on lautamies?
- Lautamiesjärjestelmän kehityspiirteitä
- Tarvitaanko lautamiehiä, näkökohtia pro et contra
- Vuoden 2009 uudistus on säästölaki, lautamiesten määrää vähenee yli kolmanneksen
- Käräjäoikeuden kokoonpanovaihtoehdot
- Uudistuksen kritiikkiä
- Lautamiesten valintatapa on epäilyttävä
- Lautamiehet maksavat puolueveroa
- Lautamiesten äänioikeutta olisi rukattava
- Lautamiehiä myös hovioikeuteen ja hallinto-oikeuteen?
- Herastuomarin arvonimi tulisi poistaa
- Lautamiesjärjestelmän kehittäminen on laiminlyöty
- Lopuksi (omia kokemuksia lautamiehistä)
7. Olen edellä mainitussa blogijutussa kritisoinut vuoden 2009 uudistusta, jolla lautamiesten osallistumista lainkäyttöön kavennettiin valtiontalouden säästösyistä tuntuvalla tavalla. Se, millaisissa rikosjutuissa lautamiehet ovat mukana käräjäoikeuden kokoonpanossa, jätettiin tuolloin yllättäen kunkin käräjäoikeuden ja puheenjohtajana konkreettisessa jutuissa toimivien ammattituomarien harkintaan. Kun aiemmin esimerkiksi raiskausta tai ryöstöä koskeva juttu oli istuttava aina lautamieskokoonpanossa, on nykyisin sitä vastoin mahdollista, että myös mainitunlaiset jutut käsitellään käräjillä kolmen ammattituomarin kokoonpanossa. Tämä on johtanut siihen, että lautamiesten osallistuminen tuomitsemistoimintaan vaihtelee käräjäoikeuksittain suuresti. Joustavat säännökset ovat johtaneet epäyhtenäiseen käytäntöön.
8. Kuten HS:n jutustakin voidaan havaita, lautamiehet itse suhtautuvat maallikoiden osallistumiseen lainkäyttöön selvästi myönteisemmin kuin virkatuomarit. Lähes kaikki kyselyyn vastanneet lautamiehet uskovat, että järjestelmä parantaa tuomioiden laatua ja oikeudenmukaisuutta, mutta sen sijaan virkatuomarit epäilevät tätä näkemystä suuresti. Tosiasiassa lautamiehiä roikotetaan mukana käräjäoikeudessa lähinnä siksi, että järjestelmän katsotaan lisäävän jonkinlaista yleisluonteista uskottavuutta tuomioistuimen toimintaan. Tämänkin perusteen painoarvo tuntuu olevan koko ajan vähenemässä.
9. Lautamiesjärjestelmä sinänsä ei ole uskottava, mikä johtuu siitä, että sen kehittäminen on laiminlyöty. Oikeusvaltiossa ei ole toki mistään kotoisin, että lautamiehiksi valikoituvat käytännössä yksinomaan poliittisten puolueiden jäsenet, mikä taas johtuu siitä, että lautamiesten valinta on uskottu poliittiselle elimelle eli kunnanvaltuustolle. Oikeusministeriö ja oikeuskansleri varoittelevat joka neljäs vuosi lautamiehiksi valittavia puolueveron maksamisesta, mutta käytännöstä tästä varoittelusta viis veisataan. Lautamiehet pulittavat uskollisesti puolueveroa valitsijoilleen siinä missä kunnallisten lautakuntien jäsenetkin.
10. HS:n jutussa päähuomio näyttää kohdistuneen siihen, että maallikkotuomarit tuomitsevat käräjillä "vähäisellä osaamisella". Tätä valittavat myös useat kyselyyn vastanneet virkatuomarit. Tästä kuitenkin ilmenee, että lautamiesten merkitys on ymmärretty itse asiassa väärin. Lautamiehiltä ei tietenkään edes voida vaatia juridiikan osaamista, sillä eiväthän he ole juristeja, vaan maallikkoja. Jos tuomari valittaa, että "lautamiehet eivät eivät ymmärrä useinkaan asiasta mitään", olisi asianomaisen tuomarin kyllä syytä katsoa peiliin. Tuomarin tehtävänä on kertoa lautamiehille, "mitä laki sanoo" ja miten jutussa esitettyä todistelua on arvioitava. Sitä vartenhan oikeutta käydään eli juttua puidaan pitkään ja hartaasti, että "tyhmemmillekin" maallikoille selviäisi, mistä on kyse ja miten asiassa on tuomittava.
11. Toki lautamiesjärjestelmää voitaisiin kehittää siten, että maallikot osallistuisivat vain kaikkein tavallisimpien perusrikosasioiden käsittelyyn ja niissäkin ainoastaan syyllisyyskysymyksen ratkaiseminen. Lainsäätäjä ja oikeusministeriön lainvalmistelijat eivät kuitenkaan ole välittäneet huolehtia lautamiesjärjestelmän kunnollisesta kehittämisestä. Tässäkin asiassa puuttuu epäkohtien korjaamiseksi tarvittava poliittinen tahto ja moraali. Virkamiehiltähän Suomessa ei ole edes totuttu odottamaan tässä suhteessa moraalia ja etiikkaa.
12. Ylipoliisipäällikkö Mikko Paatero, tämä maan mainio ideanikkarimme, on ehdottanut eräänlaista naapuripoliisia Suomeen. Nämä "naapurit" olisivat maallikkoja, jotka partioisivat yhtenäissä asuissa toreilla, kaduilla ja kylänraiteilla tarkkailemassa ihmisten käyttäytymistä ja ilmoittaisivat havaitsemistaan rikkeistä tai epäsopivasta taikka uhkaavasta käytöksestä ja tilanteista poliisille. Näin olen Paateron ehdotuksen käsittänyt, poliisivaltuuksia ko. partioille ei ole tarkoitus antaa. Sisäministeri Päivi Räsänen on kannattanut lämpimästi Paateron ehdotusta, mutta poliisikunta tuntuu olevan aika jyrkästi ideaa vastaan. Mutta eihän Päivin ja Mikon nyt tuollaisesta napinasta kannata mitään välittää!
13. Jos lautamiesjärjestelmä lakkautetaan - säästösyistä tietenkin - niin jonkinlaisena korvikkeena voitaisiin perustaa kunnallinen naapuri- tai apupoliisisysteemi, jonka piiriin käräjiltä toimettomiksi jääneet lautamiehet voisivat hakeutua. Kyllähän maallikot nyt poliisin hommista kevyesti selviäisivät, jos he kerran ovat toimineet vuosisatoja tuomareinakin! Myös apupoliisit valittaisiin - tietenkin - poliittisin perustein ja valinnan suorittaisi valtuusto, kunnanhallitus tai vaikkapa poliisin paikallinen neuvottelukunta. Pitkästä ja ansiokkaasta toiminnasta apupoliisina henkilölle voitaisiin myöntää nimismiehen arvonimi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)