1. Kirjoitin 5.11. 2015 jutun otsikolla "Ministeri Mäntylä (ps) pinteessä" (blogikirjoitus nro 977). Tapauksessa on kysymys sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylän epäillystä petosrikoksesta 2009-2010; tuolloin Mäntylä ei ollut vielä kansanedustaja. Petosrikoksen syyteoikeus vanhenee viidessä vuodessa rikoksen tekemisestä. Mäntylän tapauksessa rikoksen syyteoikeus vanheni 3.11. 2015.
2. Lain mukaan rikoksen syyteoikeuden vanhentumisaikaa voidaan tietyin edellytyksin jatkaa (RL 8 luvun 4 §). Asiasta päättää käräjäoikeus syyttäjän hakemuksesta. Hakemus on tehtävä ennen vanhentumisajan päättymistä. Syyteoikeuden vanhentumisaikaa voidaan jatkaa yhdellä vuodella, a) jos rikoksen esitutkinta vaatii erityisiä, aikaa vieviä toimenpiteitä, joiden vuoksi tutkinta olisi vanhentumisajan päättyessä selvästi keskeneräinen, b) jos rikos on tullut esitutkintaan poikkeuksellisen myöhään, tai c) jos rikoksen vastaajaksi haastettava pakoilee eikä hänelle sen vuoksi todennäköisesti saataisi annetuksi haastetta tiedoksi ennen vanhentumisajan päättymistä, ja erittäin tärkeä yleinen etu vaatii vanhentumisajan jatkamista.
3. Mäntylän tapauksessa petosrikosta koskeva syyteoikeus olisi vanhentunut siis kuluvan marraskuun 5. päivänä. Tätä ennen eli 23.10. kihlakunnansyyttäjä Maija Aarto oli jättänyt Lapin käräjäoikeudelle hakemuksen, jossa pyydettiin syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamista yhdellä vuodella sillä perusteella, että rikos oli tullut esitutkintaan poikkeuksellisen myöhään ja erittäin tärkeä yleinen etu edellytti vanhentumisajan jatkamista.
4. Asia käsiteltiin käräjäoikeuden kirjallisessa menettelyssä, jolloin käräjäoikeuteen kuuluu vain puheenjohtaja, tässä tapauksessa käräjätuomari Janne Mononen. Mäntylän avustajana toiminut oikeustieteen tohtori Kari Uoti - häntä on tiedotusvälineissä luonnehdittu "perussuomalaisten hovijuristiksi" - toimitti oikeudelle vastineen, mutta tämän enempää syyttäjälle tai Mäntylää ei kuultu asian käsittelyssä. Uotin laatimaa vastinetta on selostettu käräjäoikeuden perusteluissa lähes puoitoista sivua, syyttäjän hakemus on sitä vastoin kuitattu vajaan puolen sivun selostuksella. Syyttälle ei varattu tilaisuutta kommentoida Uotin vastinetta ja siinä esitettyjä väitteitä.
5. Käsittely oli siis tehokasta ja nopeaa. Juolahtaa kuitenkin mieleen, olisiko oikeuden sittenkin tullut käsitellä asia, ei ikään kuin salassa eli kansliassa ilman asianosaisia ja yleisöä, vaan suullisessa ja julkisessa istunnossa. Tällöin syyttäjää sekä Hanna Mäntylää henkilökohtaisesti tai tämän avustajalla olisi varattu tilaisuus tulla kuulluksi, jolloin he olisivat saaneet tilaisuuden selvittää asiaa ja näkökantojaan ja oikeus puolestaan olisi voinut esittää heille asian selvittämistä tarkoittavia kysymyksiä. Myös esitutkinnan johtajaa olisi voitu kuulla oikeudessa esitutkinnan kestoon ja sisältöön liittyvistä seikoista.
6. Lapin käräjäoikeus päätti tänään hylätä syyttäjän hakemuksen syyteoikeuden jatkamisesta. Oikeus ei hyväksynyt syyttäjän näkemystä, ettei poliisilla olisi ollut tutkintapyynnön tekemisen jälkeen riittävästi aikaa esitutkinnan suorittamiseen. Asiassa oli tehty 8.7. nimetön tutkintapyyntö poliisille. Lisäksi käräjäoikeus totesi, ettei Hanna Mäntylän asema ministerinä ja kansanedustajana ole sellainen seikka, jonka perusteella syyteoikeutta pitäisi jatkaa laissa mainitulla erittäin tärkeän yleisen edun perusteella.
7. Asiasta voidaan kuitenkin olla kummankin kysymyyksen osalta perustellusti eri mieltä. Kun tutkintapyyntö heinäkuun alussa tehtiin, esitutkinnan suorittamiselle ja syyteharkinnalle jäi aikaa enää neljä kuukautta. Heinä- ja elokuu ovat Suomessa vilkkainta loma-aikaa, ja tämä koskee myös poliisimiesten ja - naisten lomia. Esitutkinta päästiin luultavasti aloittamaan Mäntylän tapauksessa toden teolla ja koko laajuudessaan vasta syyskuun alussa.
8. Hanna Mäntylän epäiltiin syyllistyneen petokseen sillä perusteella, että hän oli ilmoittanut oikeusapua hakiessaan olevansa yksinhuoltaja, vaikka hänen epäillään eläneen ko. aikana miesystävänsä kanssa parisuhteessa. Rikosepäilyn mukaan Mäntylä olisi hakenut itselleen yksinhuoltajuuden perusteella oikeusapua yli 5 000 euroa, jota hän ei olisi todennäköisesti saanut, jos hän olisi ilmoittanut parisuhteestaan. Rikoksen epäillään tapahtuneen 10.11.2009–3.11.2010. Mäntylä on kiistänyt syyllistyneensä rikokseen. Rikosepäilyä tutki Lapin poliisilaitos. Poliisi ja syyttäjä päättivät 18.11., että tapaus etenee syyteharkintaan.
9. Parisuhde on asia, jonka selvittäminen ei ole aina kovin helppoa ja yksinkertaista varsinkaan silloin, kun osapuolet ovat eri mieltä asiasta eikä toisen osapuolen kuuleminen käy päinsä noin vain. Mäntylän tapauksessa jouduttiin ilmeisesti kuulemaan ja kuulustelemaan myös oikeusaputoimiston henkilökuntaa ja Mäntylän lainopillista asiamiestä siitä, mitä he olivat maininneet Mäntylälle oikeusapua koskevassa hakemuksessa ilmoitettavista seikoista.
10 . Olisiko esitutkinnan johtamisessa tai suorittamisessa jotenkin "vatuloitu", kuten käräjäoikeuden päätöksen perusteluista voidaan (rivien välistä) lukea? Olisiko syyttäjän pitänyt patistaa esitutkinnan johtajaa ripeämpään toimintaan, jotta hänelle olisi jäänyt syyteharkintaan varten riittävästi aikaa Tätä on mahdonta pelkästään lehtitietojen perusteella arvioida. Oma käsitykseni joka tapauksessa on, että epäilty rikos on tullut esitutkintaan sillä tavoin poikkeuksellisen myöhään kuin RL 8 luvun 4 §:n 3 kohdassa tarkoitetaan. Asia ei voida pitää, niin kuin Mäntylän asiamies on väittänyt, suinkaan yksinkertaisena, mitä osoittaa jo sekin, että esitutkintapöytäkirja liitteineen on käsittänyt 68 sivua ja asiassa on kuultu todistajia.
11. Voidaanko sitten sanoa, ettei erittäin tärkeä yleinen etu vaatisi syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamista? Olisin myös tässä kohtaa toisella kannalla kuin käräjäoikeus. Mäntylää on epäilty petoksesta, joka on tosin tehty ennen kuin hän 2011 tuli valituksi kansanedustajaksi. Tämä ei minusta kuitenkaan ole ratkaiseva näkökohta tai peruste, vaan harkinnassa oolisi päin vastoin voitu ja pitänytkin ottaa yhtenä merkittävänä seikkana yleistä etua harkittaessa huomioon juuri Mäntylän nykyinen asema kansanedustajana ja ministerinä.
12. Valtioneuvoston jäseneltä edellytetään perustuslain mukaan rehellisyyttä. Mainittua vaatimusta ja lainkohtaa ei minusta voida sivuuttaa olankohautuksella ja ainoastaan sillä muodollisella perusteella, että ministerin väitetty epärehellisyys tai petollinen mielenlaatu on jo "menneen talven lumia", koska se on joka tapauksessa tapahtunut jo vuotta tai paria ennen kuin hänet valittiin eduskuntaan. Jos Mäntylän syyksi epäillyn rikoksen syyteoikeus ei olisi vanhentunut ja hän olisi saanut syytteen, hän olisi tuskin voinut jatkaa ministerinä, vaikka ko. rikos onkin tapahtunut jo ennen hänen ministerikautensa alkua tai politiikkaan tuloaan. Minusta voidaan perustellusti katsoa, että erittäin tärkeä yleinen etu olisi vaatinut tässä tapauksessa vanhentumisajan jatkamista.
13. Kun syyttäjän hakemus hylätiin, käräjäoikeus määräsi valtion maksamaan kohtuullisena oikeudenkäyntikulujen korvauksena Hanna Mäntylälle 1 860 euroa. Mäntylän asiamiehenä toiminut Kari Uoti esitti oikeudelle yhteensä 7 737, 60 euron suuruisen palkkio- ja kululaskun, vaikka asiaa ei käsitelty oikeuden istunnossa. Syyttäjä paljoksui Uotin palkkiota, ja käräjäoikeus alensikin Uotin vaatimaa palkkiota todella roimasti. Käräjäoikeuden mukaan kohtuullisina oikeudenkäyntikuluina oli pidettävä 1 860 euroa, josta Uotin palkkiota on 1 500 euroa ja arvonlisäveroa 360 euroa.
14. Käräjäoikeuden päätökseen, jolla syyttäjän hakemus hylättiin, ei saa hakea muutosta valittamalla. Siitä saa kuitenkin kannella - lähinnä muodollisilla perusteilla - hovioikeuteen 30 päivässä.
15. Ministeri Mäntylä siis voitti tämän keissin. Ilmankos hän esiintyi tänään eduskunnan ministeriaitiossa huojentuneena ja vastasi, tosin hieman niitä näitä -tyylilleen uskollisena, opposition kansanedustajien kysymyksiin. Kun ministerin syyksi epäillyn rikoksen syyteoikeuden on nyt todettu tuomioistuimen päätöksellä vanhentuneen, Mäntylää on ilman muuta pidettävä ja kohdeltava syyttömänä. Mutta käräjäoikeuden hylkäävästä päätöksestä, jää eräiltä osin useille hieman paha maku.
16. Pääsikö tai päästettiinkö tunnettu politiikko jälleen kerran kuin se kuuluisa koira veräjästä? Entä miten kävi asiassa, jos lopputulosta tarkastellaan kansalaisten yhdenvertaisuuden laita? Kohdeltiinko poliitikkoa ja ministeriä taas löysemmin ja hellemmin kuin meitä taviksia? Tähän me olemme kyllä jo niin monta kertaa saaneet tottua. Kallistiko Mäntylän asema ministerinä lopulta vaa´an kielen epäselvässä asiassa hänen edukseen? Olisiko tapaus tullut puida julkisesti oikeuden istunnossa eikä yleisöltä salassa oikeuden kansliassa ja ilman että edes tapauksen osapuolet olivat saapjuvilla?
17. Olisiko jo Hanna Mäntylän oma etukin edellyttänyt, että syyteoikeuden vanhentumisaikaa olisi jatkettu? On nimittäin mahdollista, että syyttäjä olisi päättänyt jättää syytteen nostamatta esimerkiksi tahallisuuden puuttumisen tai epäillyn erehtymisen takia. Tuollainen päätös olisi ollut Mäntylän kannalta selvästi kunniakkaampi kuin oikeuden vanhentumisajan jatkamista koskeva hylkäävä päätös. Vm. ratkaisu jättää tässä jossittelun ja spekuloinnin varaa.
18. Hylättiinko syyttäjän hakemus todellisuudessa lähinnä vain siksi, ettei Mäntylän haluttu joutuvan syytteeseen, koska "onhan Hanna sentään reippaanoloinen ministeri ja vieläpä nainen". Niin, ja kun koko Suomella, hallituksella sekä erityisesti perussuomalaisilla menee muutenkin niin kovin heikosti. Kuka hemmetti tässä nyt vielä tuollaista ministeriä vastaan ajettavaa pientä ja sinänsä mitätöntä oikeusjuttua oikein kaipaisi? Täh!
19. Näihin kysymyksiin saamme tuskin koskaan vastausta, emme ainakaan tyydyttävää sellaista.
