590. Itä-Suomen hovioikeus pysyy Kuopiossa, Kouvolan hovioikeus lakkautetaan

Kuopion hovioikeustalo vuodelta 1968 edustaa joidenkin mielestä betonibrutalismia

Motto: Juna vislas just pois Kouvolasta, ja se jytkyttel Kuopijoon päin.

Ei tämä Rkp:n oikeusministeri Anna-Maja Henriksson taida loppujen lopuksi mikään "nössö" ollakaan!

Henriksson kertoi äsken päätöksestään, jonka mukaan sekä hovi- että hallinto-oikeus säilyvät Kuopiossa. Kouvolasta sen sijaan lakkautetaan molemmat!

Henriksson perusteli ratkaisuaan Kouvolan työntekijöille maantieteellisillä syillä. Kustannukset eivät kuitenkaan ole olleet ratkaiseva tekijä, vaan oikeusturvan laatu, sanoi Henriksson. Tiedossa on myös, että hovioikeuksiin saapuneiden asioiden määrä on viime vuosina vähentynyt. Päätös merkitsee sitä, että Kouvolasta häviää 85 työpaikkaa. Tarkemmat perustelut löytyvät tästä.

Edellisen oikeusministerin Tuija Braxin - tämän Guggenheimin kaatajan - asettama toimikunta esitti vuosi sitten, että hovioikeuksia vähennetään yhdellä ja hallinto-oikeuksia kahdella.

KKO:n ex-presidentin Leif Sevónin johtama toimikunta, joka koostui epäilyttävän monesta entisestä Vaasan hovioikeudessa töissä olleesta jäsenestä,  esitti, että hovioikeuksista lakkautetaan Kuopiossa sijaitsevaa Itä-Suomen hovioikeus ja että uusi Itä-Suomen hovioikeus tulisi perustaa Kouvolan hovioikeuden yhteyteen.

Itä-Suomen hovioikeuden ex-presidentti Mikael Krogeruksen mielestä toimikunnan esitys oli tehty virheellisten laskelmien perusteella.

Olen itsekin liputtanut Itä-Suomen hovioikeuden Kuopiossa säilymisen puolesta. Joten onnittelut Kuopioon!

582. Hovioikeuden ex-presidentin myöhästynyt parahdus

1. Hovioikeusverkostoa ja hallinto-oikeusverkostoa ollaan karsimassa. Uudistuksen valmistelut ovat jo loppusuoralla. Aiemmin ilmoitetun mukaan oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin piti esitellä kyseinen uudistus "kevättalvella." Nyt kevättalvi on vaihtunut kevääksi, ainakin täällä etelässä, kello käy ja lumetkin sulavat kovaa vauhtia, mutta Anna-Majaa ei vaan esityksineen vielä näy eikä kuulu.

2. Hovi- ja hallinto-oikeusverkoston supistaminen liittyy pääosin valtiontalouden säästösuunnitelmiin. Valtioneuvoston 4.4. tekemän valtiontalouden vuosien 2013-2016 kehyksiä koskevan päätöksen mukaiset menoleikkaukset edellyttävät oikeuslaitoksessa ja rikosseuraamusalalla merkittäviä toiminnallisia ja rakenteellisia uudistuksia. Kehyspäätöksen mukaan oikeusministeriön hallinnonalalla toteutetaan hallituksen aiemmin päättämien säästöjen lisäksi 8 miljoonan euron menosäästöt vuodesta 2015 alkaen. Vuonna 2015 tulee säästöjä saada aikaan näiden päätösten johdosta yhteensä noin 22 miljoonan euron edestä.

3. Olen jo kahdessa aiemmassa blogijutussa eli nro:ssa 417/30.3.2011 ja 494/17.10.2011 kertonut oikeusministeriön toimikunnan mietinnöstä (OM 17/2011), jonka mukaan hovioikeuksien lukumäärää alennettaisiin nykyisestä kuudesta viiteen. Tämä tapahtuisi siten, että Kuopiossa toimiva Itä-Suomen hovioikeus ja Kouvolan hovioikeus yhdistetään uudeksi Itä-Suomen hovioikeudeksi, joka sijaitsisi Kouvolassa. Samalla toimikunta on ehdottanut Kouvolan ja Kuopion hallinto-oikeuksien yhdistämistä Kuopiossa toimivaksi Itä-Suomen hallinto-oikeudeksi. Maan pienin hallinto-oikeus eli Rovaniemen hallinto-oikeus puolestaan lakkautettaisiin yhdistämällä se Oulun hallinto-oikeuteen.

4. On selvää, että varsinkaan Itä-Suomen hovioikeudessa ministeriön suunnitelmista ei ole ollut lainkaan innostuneita. Näyttää myös pahasti siltä, että toimikunnan työn lopputulos oli jo ennalta päätetty. Tämä näkyy jo silloisen oikeusministerin Tuija Braxin asettaman toimikunnan kokoonpanosta, josta olen aiemmissa blogijutuissani kertonut. KKO:n ex-presidentti Leif Sevónin johtamasta toimikunnasta jätettiin kokonaan pois Sisä-Suomen ja Itä-Suomen edustus. Sen sijaan toimikunnan jäseniksi kutsuttiin Kouvolan hovioikeuden presidentti ja peräti neljä sellaista jäsentä, jotka ovat aiemmin työskennellyt Vaasan hovioikeudessa; eräiden aiempien tietojen mukaan myös Vaasan hovioikeus olisi ollut "uhanalainen" eli "lakkautuslistalla."

5. Toimikunta piti kokouksensa visusti Helsingissä eikä vaivautunut käymään yhdessäkään hovioikeudessa paikan päällä, vaikka tätä oli eri hovioikeuksista nimenomaan pyydetty; vasta nyt uusi oikeusministeri Henriksson on vieraillut tutustumassa hovioikeuksiin! Itä-Suomen hovioikeus on toimikunnan mietinnön johdosta antamissaan lausunnoissa väittänyt ja osin myös osoittanut toimikunnan laskelmien perustuneen virheellisiin tietoihin.

6. Kun asian valmistelu on ollut edellä mainituin tavoin hämärää ja puutteellista, olisi mainitut epäkohdat ja koko uudistustyö pitänyt toki tuoda "karvoineen päivineen" julkisuuteen heti toimikunnan mietinnön julkistamisen jälkeen. Mutta näin ei ole tapahtunut - tätä blogia lukuun ottamatta. (Toki Savon Sanomissa ym. maakuntalehdissä on varmaan asiasta puhuttu, mutta niitähän ei Helsingissä tai sosiaalisessa mediassakaan juuri seurata.) Kirjelmät, lausunnot ja väitteet ovat toki sinkoilleet esimerkiksi Itä-Suomesta oikeusministeriöön ja takaisin, mutta julkisuudessa asiasta ei ole juuri puhuttu.

7. Vasta nyt, jolloin oikeusministerin voidaan odottaa minä hetkenä tahansa pamauttavan esityksensä julki, on valmistelutyössä kaltoin kohdellun Itä-Suomen hovioikeuden edustaja astunut kritiikkeineen julkisuuteen. Tarkoitan 1.4. eläkkeelle siirtyneen presidentti Mikael Krogeruksen Helsingin Sanomien tämänpäiväistä vieraskynäkirjoitusta otsikolla "Tuomioistuinuudistus ei kestä päivänvaloa." Krogerus sanoo, että hovioikeusverkoston suunnittelussa ei ole noudatettu hyvän hallinnon vaatimuksia. Vakava syytös, joka kohdistuu muun muassa ex-oikeusministeri Tuija Braxiin ja toimikunnan puheenjohtajaan Leif Sevóniin. Tässä putkahtaa jälleen kerran esiin tuo paljon puhuttu hyvä hallinto ja hallintotapa.

Krogeruksen kirjoitus löytyy tästä.

8. Miksi Mikael Krogerus on liikkeellä vasta nyt ja vasta siirryttyään eläkkeelle? Tätä en ymmärrä, mutta ehkä kysymys on vain (liian) hyvästä kotikasvatuksesta ja esivallan kunnioittamisesta. Hieno mies ei kenties ole halunnut ryhtyä vielä virassa ollessaan "rettelöimään" Helsingin ja ministeriön herrojen kanssa. Vaikuttaa siltä, että Krogerus tulee ulos aivan liian myöhään. Kaikki pitävät jo ikään kuin kirkossa kuulutettuna, että jos ja kun maasta on lakkautettava yksi hovioikeus, niin se on juuri Itä-Suomen hovioikeus. Tätä on ennakoitu myös siten, että Krogeruksen seuraaja Olavi Snellman on nimitetty virkaansa vuoden 2013 lopussa päättyväksi määräajaksi.

9. Mikael Krogerus on toki monessa kohdin oikeassa, mitä tuomioistuinorganisaation uudistamiseen tulee. Suomessa pärjättäisiin aivan hyvin neljällä tai jopa kolmella hovioikeudella, sillä voihan hovioikeus toki pitää - pitää jo nytkin - istuntojaan muuallakin kuin siinä kaupungissa, missä sen toimipaikka sijaitsee. Kouvolan ja Rovaniemen hovioikeudet perustettiin yhtä aikaa 1970-luvun lopulla. Vastustin jo tuolloin kuuden hovioikeuden järjestelmää, koska Suomessa olisi aivan hyvin riittänyt neljä tai korkeintaan viisi hovioikeutta.

10. Meillä on nyt yhtä monta hovioikeutta kuin Ruotsissa, vaikka Ruotsi on pinta-alaltaan Suomea selvästi suurempi maa ja vaikka Ruotsin asukasluku on kaksi kertaa Suomen väkimäärää suurempi. Hovioikeustuomareiden ja esittelijöiden lukumäärä on Suomessa kuitenkin myös absoluuttisesti lähestulkoon Ruotsin luokkaa, vaikka ruotsalaiset hovioikeudet ratkaisevat lähes kaksi kertaa enemmän juttuja kuin suomalaiset. Ruotsin hovioikeuksissa ei narista suullisia käsittelyjä vastaan kuten Suomessa jatkuvasti tehdään, vaan suullinen pääkäsittely on Ruotsin hovioikeuksissa prosessin perusmuoto, Suomessa sitä vastoin kirjallinen menettely. Valituslupajärjestelmä on Suomen hovioikeuksissa tiukempi kuin Ruotsissa, eli valitusoikeutta on meillä rajoitettu enemmän kuin Ruotsissa. Hovioikeuksien tiedotustoiminta eli viestintä on Ruotsissa paljon parempaa kuin Suomessa jne.

11. Näistä tiedoista, joita olen käsitellyt laajemmin ja tarkemmin edellä mainituissa aiemmissa jutuissani, voidaan jo päätellä, että suomalaisissa hovioikeuksissa mättää moni asia todella pahasti. Suomessa ei osata suunnitella eikä tehdä asioita järkevästi, ja prosessiuudistukset on voitu antaa diletanttien johdettavaksi ja tehtäväksi. Oikeusministerit ovat olleet enemmän tai vähemmän "ulalla" ja virkamiesten johdateltavissa sekä ajaneet erilaisia uudistuksia lähinnä vain poliittisia päämääriä silmällä pitäen. Hovioikeuksien johtaminen käytännössä ei ole ilmeisesti ollut ajan tasalla eikä riittävän tehokasta.

12. Presidentti Krogeruksen kovin myöhään tapahtunut tulo julkisuuteen ei taida enää auttaa, vaan hovioikeusverkoston uudistaminen etenee niin kuin sen oli jo Sevónin toimikuntaa asetettaessa päätetty kaksi vuotta sitten kulissien takana etenevän. Jos ja kun yksi hovioikeus on nyt ainakin lakkautettava, olisin itse kyllä kyllä pitkät perinteet omaavan Wiipurin Itä-Suomen hovioikeuden säilyttämisen kannalla. Tällöin siis "nuori tulokas" eli Kouvolan hovioikeus liitettäisiin Itä-Suomen hovioikeuteen.

13. Muuten olen sitä mieltä - kuten aiemminkin - että Suomessa ei tarvita yleisistä tuomioistuimista erillisiä hallintotuomioistuimia. Nykyiset alueelliset hallinto-oikeudet olisi yhdistettävä muutamaan, esimerkiksi 5-10:een suurimpaan käräjäoikeuteen; yhdistäminen ei siis tapahtuisi hovioikeuksiin, kuten joskus on ehdotettu. Myös käräjäoikeuden hallintoasioissa antamista päätöksistä valitettaisiin, ei suoraan KHO:een, kuten nyt hallinto-oikeuksien päätöksistä, vaan toisena asteena hovioikeuteen. Hallintoasiat voitaisiin keskittää kahteen hovioikeuteen. KHO:ssa otettaisiin tämän uudistuksen myötä samantapainen eli yhtä tiukka valituslupajärjestelmä kuin KKO:ssa nykyisin. Aikaa myöten myös KHO voitaisiin lakkauttaa eli siirtää hallintoasioiden käsittely KKO:een.

14. Vaikka Mikko Paateron "paaterointia" on arvosteltu, on toki myönnettävä, että Paatero on onnistunut samaan jatkuvasti ja myös hallituksen 4.4. kehysriihessä tekemän päätöksen mukaan lisärahaa poliisille samaan aikaan kun esimerkiksi tuomioistuimien määrärahoja on supistettu. Poliisilla ja Paaterolla on oma poliisihallitus, mutta tuomioistuimet ovat oikeusministeriön hallinnollisen käskyvallan ja ohjauksen alaisina. Vai onko kysymys siitä, että sisäministeri Päivi Räsänen on ollut paljon parempi ja tehokkaampi kuin oikeusministeri Anna-Maja Henriksson?

15. Tuomioistumia ei tunnu johtavan kukaan tai mikään elin eivätkä KKO:n presidentin Pauliine Koskelon ajoittaiset ärähtelyt tunnu johtavan mihinkään. Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea ehdotti vuonna 2003 tuomioistuinten keskushallinnon siirtämistä oikeusministeriöltä erillisille "tuomioistuinhallitukselle" tms. yksikölle. Tämä ehdotus, jota olen itse lämpimästi kannattanut, ei ole kuitenkaan johtanut mihinkään. Oikeusministeriön hallinnossa tuomioistuimet ovat jääneet auttamatta heittopussin asemaan. Rahanjaossa tuomioistuinten edelle menevät aina esimerkiksi erilaiset rikosseuraamusviraston ja vankeinhoidon uudistushankkeet alkaen vaikkapa paljusellien lakkauttamishankkeista.

PS. 14.4.

Suomessa on paljastunut ensimmäinen valejuristi. Tapauksesta kerrottiin eilen Nelosen Uutisissa. Helsingin käräjäoikeudessa on nostettu valtiota vastaan 51 kannetta, joissa autoja maahan tuoneet ihmiset vaativat valtiolta vahingonkorvausta liikaa perityistä veroista. Kanteita ajava mies on sanonut aikaisemmin valmistuneensa Lapin yliopistosta viime syksynä, mutta myönsi Nelosen Uutisille myöhemmin opintojen olevan edelleen kesken. Hän on tosin jättänyt lopputyönsä tarkastettavaksi. Opiskelija myöntää toimineensa taitamattomasti ja harkitsemattomasti, mutta selittää, että kyse on vain "kauneusvirheestä,"ei mistään vakavasta asiasta. Lain mukaan oikeudenkäyntiasiamieheltä vaaditaan kuitenkin oikeustieteellinen loppututkinto, jota opiskelijalla ei siis vielä ole.
Onpa kaverilla todella kova kiire "huippujuristiksi."

529. Asianajajapäivien oikeuspoliittinen foorumi; oikeudenhoidon visiot vähissä

Njuoska bittut (märät säpikkäät)

1. Jokavuotiset asianajajapäivät, jotka kestävät nykyisin vain yhden päivän, ovat taas kerran ohitse. Tänään pidetyillä päivillä kuultiin, näin olemme voineet muun muassa asianajajaliiton sivuilta lukea, oikeudenhoidon eri sektoreita edustavien päällikkövirkailijoiden eli ohjelman mukaan oikeuselämän vaikuttajien katsaukset, jälleen kerran. Tänä vuonna päivien oikeuspolitiikan foorumin teemaksi oli valittu otsikko "Näennäisistä uudistuksista kokonaisuudistukseen - onko oikeudenhoidolla visiota?"

2. Asianajajapäivien järjestävät tuntuvat katsovan, että oikeuselämämme vaikutusvalta on kasautunut tai kanavoitunut yksinomaan ylimpiin tuomioistuimiin ja muihin ylimpiin lainkäyttö tai -valvontaviranomaisiin. Joka ikinen vuosi nimittäin näillä päivillä "luovat katsauksen", "esittävät näkemyksensä," "kertovat tervehdyksensä" tai lausuvat muuten vain mielipiteensä yhdet ja samat "vaikuttajat" eli tuomarit ja virkamiehet ja vieläpä aina samassa ennalta määrätyssä ja varsin yksitoikkoiselta vaikuttavassa järjestyksessä: 1) KKO:n presidentti, 2) KHO:n presidentti, 3) oikeuskansleri, 4) oikeusasiamies, 5) oikeusministeri tai joku ministeriön koreahko virkamies, 6) valtakunnansyyttäjä ja 7) valtakunnanvouti. Forumin antiin, jos niin voisi sanoa, on laskettava lisäksi (8) päivillä alkutervehdyksensä esittäneen Suomen Asianajajaliiton puheenjohtajan puhe.

3. Samaa järjestystä ja kaavaa noudatetaan myös muilla vastaavanlaisilla päivillä, joita ovat lakimiespäivä, tuomaripäivä ja syyttäjäpäivä; voudeilla ei taida vielä olla omia päiviään. Näiden päivien oikeuspoliittisessa foorumeilla ei ole juuri koskaan päästetty ääneen henkilöitä, joilla voisi kenties olla hieman poikkipuolista eli kriittistä sanottavaa oikeuspolitiikasta. Voisi sanoa, että näissä foorumeissa esiintyvät virkamiehet ja poliitikot käyttävät kukin sekä asianomistajan ja syyttäjän että vastaajan ja todistajan puhevaltaa.

4. Tämänvuotisten asianajajapäivien oikeuspoliittisen foorumissa oli siis määrä tarkastella, josko oikeudenhoidolla on visioita. Ainahan noin arvovaltaisella joukolla toki visioita löytyy. Eri asia sitten on, miten selkeästi nuo visiot tuodaan esiin ja miten niitä perustellaan sekä ovatko visiot järkeviä ja toteuttamiskelpoisia. Jos esitelmöitsijän visio jää pelkästään vienon ja ikään kuin ohimennen lausutun toteamuksen tai vielä vienomman kysymyksen muotoon, lienee selvää, ettei sanoma mene perille eikä kukaan itse asiassa edes huomaa tai jälkeenpäin muista kyseisen vision esiin tuomista. Pelkään, että valtaosalle asianajajapäivien foorumissa tänään esitetyillä visioilla tulee olemaan mainittu kohtalo. Muutaman päivän tai viikon kuluttua näitä hurskaita toivomuksia tai vienoja kysymyksiä ei enää muisteta. Mutta voihan ne toki esittää sitten seuraavilla päivillä ja foorumeissa taas uudelleen!

5. Olen itse vuosien mittaan esittänyt monenlaisia visioita siitä, mihin suuntaan ja millä tavoin oikeudenhoitoa eli tarkemmin sanottuna tuomioistuin- ja syyttäjälaitosta sekä oikeudenkäyntimenettelyä eri oikeusasteissa olisi syytä kehittää. En ole jättänyt visioitani pelkän maininnan tai vienon kysymyksen asteelle, vaan olen perustellut näkemyksiäni ja esittänyt samalla melko yksityiskohtaisesti ne keinot ja menettelytavat, joilla visiot voitaisiin toteuttaa.

6. Muutaman esimerkin mainitakseni olen esittänyt muun muassa seuraavanlaisia visioita ja ideoita:

- Suomessa tultaisiin toimeen yhdellä yhtenäisellä tuomioistuinorganisaatiolla. Siten hallintotuomioistuimet voitaisiin yhdistää yleisiin tuomioistuimiin integroimalla ensin hallinto-oikeudet muutamiin suurimpiin käräjäoikeuksiin, jolloin myös käräjäoikeuden hallintoasioissa antamista päätöksistä valitettaisiin hovioikeuteen. Hallinto-oikeuksia ei siis yhdistettäisi, niin kuin jotkut ovat kaavailleet, hovioikeuksiin.

- Tuomioistuimien keskushallinto olisi siirrettävä oikeusministeriöstä ja valtioneuvostosta erillisille keskushallintoyksikölle, jonka johtokunnan jäsenten enemmistö koostuisi tuomareista.

- Esitutkinnan johtaminen tulisi siirtää vakavampien rikosasioiden osalta tietyssä tutkintavaiheessa poliisilta syyttäjälle.

- Riidattomien velkomusasioiden eli perintäasioiden kierrättäminen käräjäoikeuden kautta on täysin tarpeetonta, joten siitä olisi luovuttava ja perintää olisi haettava suoraan ulosottoviranomaiselta.

- Tuomareiden koulutusta ja rekrytointia voitaisiin kehittää eri tavoin niin, että tuomioistuimiin saataisiin nykyistä monipuolisemman kokemuksen omaavia päteviä lakimiehiä.

- Hovioikeuksien esittelijäjärjestelmästä olisi joko luovuttava kokonaan tai kehitettävä sitä koulutukselliseen suuntaan. Tuomioistuinharjoittelua voitaisiin kehittää monin eri tavoin.

7. Kaikki mainitut visiot eivät toki ole minun yksin esittämiäni. Jotkut niistä tuotiin esiin myös tänään oikeuspoliittisessa foorumissa.

8. Asianajajaliiton puheenjohtaja Mika Ilveskero katsoi tervehdyspuheessaan, että "hovi- ja hallinto-oikeudet voitaisiin ehkä tulevaisuudessa yhdistää." Tämä lausuma, joka on STT:n välittämänä uutisena ylittänyt uutiskynnyksen, on hyvä esimerkki edellä mainitusta kevyen luokan "vienosta" visiosta, joka unohtuu nopeasti. Sanat "voitaisiin ehkä" tulevaisuudessa yhdistää, kertoo kaiken eli sen, ettei liiton puheenjohtaja ole uudistuksen suhteen tosiasiallisesti kovin vakavissaan, vaan hän on vain heittänyt sen ilmaan kevyenä koepallona. Tämä sama idea tuotiin jokin aika sitten yhtä kevyesti esiin korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelon puheessa, josta Ilveskero on ilmeisesti poiminut ja heittänyt nyt asian uudelleen ilmaan. Huomaan, ettei Mika Ilveskero ole miettinyt asiaa tarkemmin, sillä kuten edellä totesin, hallinto-oikeuksia ei ole syytä yhdistää hovioikeuksiin, vaan käräjäoikeuksiin.

9. Asianajajaliitto on asianajajapäivien johdosta julkaissut tiedotteen, jossa valitetaan sitä, että oikeudenhoidon uudistukset ovat jääneet Suomessa torsoiksi. Tiedotteen mukaan oikeudenhoitoa ei kehitetä Suomessa riittävän järjestelmällisesti. Uudistukset eivät tuota kestäviä ratkaisuja eikä uudistuksilla saada kohdennettua vähiä resursseja tehokkaasti. Esimerkeiksi tiedotteessa mainitaan alati muuttuva hovioikeusmenettely ja lautamiesjärjestelmän uudistamisen.

10. Tässä asiassa liitto on toki aivan oikeassa samoin kuin siinä, että Suomessa lukuisat oikeuslaitosta koskevat uudistukset tehdään ensisijaisesti kustannussäästöjen saavuttamiseksi, vaikka lähtökohtana pitäisi olla oikeusturvan kehittäminen. Nykyistä paremmalla suunnittelulla saavutettaisiin sekä säästöjä että tehokuutta, todetaan liiton tiedotteessa. Suomesta puuttuvat kuitenkin oikeudenhoidon pitkän linjan tavoitteet. Uudistuksia tehtäessä tulisi pitää silmällä, mitä oikeuslaitokselta odotetaan kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua.

11. Vuonna 2003 mietintönsä (KM 2003:3) jättänyt tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea ehdotti lukuisia visioita ja konkreettisia esityksiä tuomioistuinlaitoksen ja koko oikeuslaitoksen kehittämiseksi. Valitettavaa on, että mietintö on jäänyt pölyttymään oikeusministeriön hyllyille. Silloinen oikeusministeri Johannes Koskinen ja ministeriön virkamiehet eivät pitäneet komitean ideoista, joilla ministeriön vaikutusvaltaa oikeudenhoidon lalla olisi kavennettu ja tuomioistuinten keskushallinto olisi siirretty pois oikeusministeriöltä.

12. Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelon näyttäisi puheensa perusteella tulleen Kalastajatorpalle kitkerissä tunnelmissa. Hän ei edes halunnut esittää minkäänlaista visiota, ellei visiona pidetä sitä, että se, mitä suomalaisesta oikeudenhoidosta puuttuu, on "toimeenpanon visio"; visioita meillä siis kyllä riittää, mutta kun valtiovalta ei halua ottaa näitä visioita vakavasti, niin turha mitään visioita on edes esittää! Koskelo on aina joka kerta aiemminkin korkeassa virassa ollessaan puhunut tuomioistuinlaitoksen, ainakin yleisten tuomioistuinten, vähäisistä resursseista, joita uhataan aina vain edelleen leikata juustohöyläperiaatteella. Nyt hän näyttää olevan erityisen suivaantunut ja hänen puheeseensa sisältyy itse asiassa selvää vit-----, siis vinoilua oikeusministeriötä ja yleensä valtiovaltaa kohtaan.

13. Koskelon sanoma oli siis se, että oikeudenhoidosta ei puutu visiota, vaan rahaa. Meiltä puuttuu toimeenpanon visio, sanoi Koskelo. Perusoikeuksia ei tuoteta hyvillä aikomuksilla. Suomalainen perusoikeusjärjestelmä on K:n mukaan alun perin pystytty "hyllyvien aikomusten hyllyvälle pohjalle eikä vahvan toimeenpanotahdon varaan." K:n mukaan oikeudenhoidon uudistaminen ei voi onnistua näpertelyllä, vaan tarvitaan linjakasta remonttia. Tämä taas edellyttäisi huomattavaa lisärahoitusta. K:n mukaan "oikeuslaitoksen jatkuvien rahoitusongelmien myötä suhde totuuteen on hämärtynyt". Tämän vuoden budjetissa oikeuslaitokseen kohdennettu 1,4 miljoonan euron lisärahoitus harmaan talouden torjumiseksi on K:n mukaan itse asiassa fiktiivistä, sillä budjetin tuomioistuinmomentille oli jo ennestään syntynyt n. 3 miljoonan euron suuruinen vaje. K:n mukaan "fiktiivinen lisärahoitus muuttuu fiktiiviseksi lisähenkilöstöksi," mikä ei tosiasiassa tehosta harmaan talouden torjuntaa. Kun oikeita lisävoimia ei saada, vaikuttavuus ei toteudu, vaan sen sijasta toteutuu itsepetos, sanoi Koskelo.

14. Ankarantuntuista tekstiä oli presidentin sanoma! Siihen sisältyi myös jonkinlainen uhkaus tai uhkakuva: jos oikeusturvan kokonaislaskua halutaan pienentää, on tilaustakin pienenettävä! Koskelon mukaan "kuormaa" on kevennettävä mahdollisuuksien mukaan oikeusketjun kaikissa kohdissa. Sitä, mitä tämä käytännössä tarkoittaa, Koskelo ei tarkemmin yksilöinyt. Koskelon mukaan nyt pitäisi avoimesti miettiä, mitä oikeuslaitokselta halutaan. Meillä on ollut tapana torjua muiden maiden systeemiä sillä perusteella, ettei se sovi meidän järjestelmäämme. Jos ideaali on realismin ulkopuolella, ollaan vaarallisella tiellä. "Paras on hyvän pahin vihollinen", Koskelo sanoi. Presidentin mukaan suomalainen oikeuspolitiikka on ankkuroitava siihen mikä on toteuttamiskelpoista.

15. Koskelon mukaan ympäri maata sijoitettujen oikeuksien saaristo ei ole hyvä visio, vaan pitäisi avoimesti miettiä mikä on järkevää. - Heh, heh, vai että "oikeuksien saaristo", vaikka meillä on juuri kaksi vuotta sitten karsittu käräjäoikeuksien lukumäärää noin 70:stä 27:ään! - Koskelo viittasi myös KKO:n lausuntoon, jonka mukaan hovi- ja hallinto-oikeusverkostoa tulisi uudistaa todella pitkällä tähtäyksen suunnitelmalla, eli 10 vuoden sijasta pitäisi katsoa monta kymmentä vuotta eteenpäin. Samalla pitäisi kuitenkin olla valmiutta investoida lyhyellä aikavälillä, jotta järjestelmä saadaan pitkän aikavälin kannalta kunnolliseen ja kestävään toimintakuntoon.

16. Koskelo vaati, ei siis vain visioinut, että eri instanssien eli lähinnä käräjäoikeuden ja hovioikeuden tehtävät ja tosiasialliset roolit tulee saada jatkossa erottumaan selkeästi toisistaan. Asianajajien tulisi Koskelon mukaan olla omassa roolissaan ammatillisesti entistä vahvempia. No, tässä siis tuli hieman vaatimuksia myös päivien isäntäväkeä kohtaan, mutta vain puolen lauseen verran ja ympäripyöreällä tavalla!

17. Yksi konkreettinenkin asia tuli sentään Koskelon puheessa jotenkuten esiin. Hän nimittäin viittasi Ruotsissa 2-3 vuotta sitten voimaan tulleeseen hovioikeusprosessin uudistukseen. Keskeisintä siinä on tapa, jolla hovioikeudessa nojaudutaan käräjäoikeudessa vastaanotetun todistelun taltiointiin ja sen hyödyntämiseen muutoksenhakuvaiheessa. Kuten Koskelokin huomautti, tämä on yksi tärkeä keino tukea prosessin painopisteen siirtymistä käräjäoikeuteen ja toisaalta auttaa etäisyyksien voittamisessa. Tekniikan potentiaalit pitäisi hyödyntää, sanoi Koskelo.

18. Näin toki pitäisi tehdä! Mutta kun meillä Suomessa uudistettiin äskettäin hovioikeusmenettelyä, jätettiin uudistuksesta kokonaan pois tuo Koskelon mainitsema Ruotsin uudistuksen keskeisin asia eli todistelutarkoituksessa käräjäoikeudessa kuultujen asianosaisten ja todistajien kertomusten taltiointi ja sen hyödyntäminen hovioikeudessa, mikä korvaa osittain eräin edellytyksin täysimittaisen pääkäsittelyn toimittamisen hovioikeudessa. Oikeusministeriön asettama toimikunta itse asiassa salasi suomalaisilta päättäjiltä eli hallitukselta ja eduskunnalta mainitun Ruotsin mallin ja hallituksen esityksestä se jätettiin kokonaan pois, jotteivät vain kansanedustajat olisi saaneet asianmukaista tietoa siitä, miten tekniikan potentiaaleja olisi voitu uudistuksessa hyödyntää.

19. Itse kannatin kovasti tuon ruotsalaisen uudistuksen omaksumista myös meillä tai ainakin sen pohtimista hovioikeusmenettelyn uudistamisen yhteydessä. Lausunnonantajista olin ainoa, joka kiinnitti asiaan huomiota; olen kertonut tästä blogissani pariin kolmeen kertaan. Mutta mitä sen sijaan teki korkein oikeus? Se ei omassa lausunnossaan tuolloin, siis pari vuotta sitten, kiinnittänyt mainittuun asiaan minkäänlaista huomiota, vaikka siihen olisi ollut otollinen tilaisuus! Eikä tässä kaikki. Oikeusministeriön hovioikeusuudistusta pohtineen toimikunnan puheenjohtajana toimi presidentti Pauliine Koskelon ja korkeimman oikeuden "oma mies" eli oikeusneuvos Kari Kitunen. Hänellä olisi ollut tuossa ominaisuudessa erinomaiset mahdollisuudet tuoda toimikunnan työn kuluessa ja mietinnössä esiin käräjäoikeusprosessin taltioinnin merkitys hovioikeusmenettelyn uudistamisessa, mutta myös hän vaikeni tyystin!

20. Parempi myöhään kun ei milloinkaan. On toki hyvä, että presidentti Koskelo ja kenties korkein oikeus kokonaisuudessaan - oikeusneuvos Kitusta myöten (!) - on nyt, vihdoin ja viimein, herännyt huomaamaan ko. asian eli käräjäoikeusmenettelyn taltioinnin merkityksen hovioikeusprosessissa. Uudistusten osalta pitäisi kuitenkin olla "haukkana" paikalla silloin, kun uudistuksiin on käytännössä mahdollisuus ja tilaisuus vielä vaikuttaa. Sinä vaiheessa, kun laki on säädetty ja se on tullut voimaan, on enää turha "rypistää" eli haikailla menetettyjen mahdollisuuksien perään.

494. Hovioikeuksien määrä alenee - vain yhdellä

1. Kerroin blogijutussa 417/30.3.2011 oikeusministeriön toimikunnan mietinnöstä (OM 17/2011), jonka mukaan hovioikeuksien lukumäärää alennettaisiin nykyisestä kuudesta viiteen. Tämä tapahtuisi siten, että Kuopiossa toimiva Itä-Suomen hovioikeus ja Kouvolan hovioikeus yhdistetään uudeksi Itä-Suomen hovioikeudeksi, joka sijaitsisi Kouvolassa. Samalla toimikunta ehdotti Kouvolan ja Kuopion hallinto-oikeuksien yhdistämistä Kuopiossa toimivaksi Itä-Suomen hallinto-oikeudeksi. Maan selvästi pienin hallinto-oikeus eli Rovaniemen hallinto-oikeus puolestaan lakkautettaisiin yhdistämällä se Oulun hallinto-oikeuteen.

2. Ennen oikeusministeriön mietinnön valmistumista pohdittiin julkisessa keskustelussa myös mahdollisuutta, jonka mukaan lakkautettavaksi voisi tulla Vaasan hovioikeuteen. Puhtaasti maantieteellisesti ja eri hovioikeuksien keskinäistä etäisyyttä ajatellen tämä voisi olla sopiva ratkaisi. Tätä toimikunta ei kuitenkaan ehdottanut. Tämä ei ollut mikään ihme, kun otetaan huomioon, että toimikunnan lähinnä eläkeläistuomareista ja -virkamiehistä koostuneesta jäsenistöstä peräti neljä on uransa jossakin vaiheessa työskennellyt, osa varsin kauan, Vaasan hovioikeudessa joko jäsenenä tai esittelijänä (Matti Kuusimäki, Hannu Rajalahti, Pekka Kainlauri ja Marjatta Korsbäck). Huomasin itse tämän "jipon" heti ja toin sen esiin myös edellä mainitussa blogikirjoituksessani.

3. Toimikunnan mietinnössä hankittiin tavan mukaisesti useita lausuntoja. Kouvolan hovioikeus ei ollut 20.6.2011 päivätyssä lausunnossaan innostunut Kouvolan ja Kuopion hovioikeuksien yhdistämisajatuksesta. Täysin odotettu oli myös se, että Itä-Suomen hovioikeus vastusti kaksikymmentä sivua pitkässä lausunnossaan jyrkästi suunniteltua Kouvolaan siirtyvää Itä-Suomen hovioikeutta, joka merkitsisi siis sitä, että Kuopiosta häipyisi hovioikeus kokonaan.

4. Itä-Suomen hovioikeuden lausunnossa oikeusministeriön toimikuntaa arvostellaan väärien tietojen levittämisestä, mitä hovioikeuden henkilöstöön ja juttumäärään tulee. Hovioikeudessa oli myös pantu merkille toimikunnan Vaasan hovioikeutta selkeästi suosiva kokoonpano ja se, että toimikunnan jäsenistöön kuului Kouvolan hovioikeuden presidentti. Vaasan hovioikeuden lausunto puolestaan löytyy tästä. Jos joku on kiinnostunut asianajajien kannasta, niin Suomen Asianajajaliiton lausunto on tässä. Jos oikein ymmärsin, niin asianajajat vastustavat Itä-Suomen hovioikeuden lakkauttamista.

5. Korkein oikeus antoi toimikunnan lausunnosta oman lausuntonsa vasta 2.9.2011, kas tässä.

6. Korkeimman oikeuden lausuntoa voidaan pitää objektiivisena ja ammatillisesti asiantuntevana. Lausunnossa huomautetaan aivan ansaitusti siitä, että toimikunta on, ilmeisesti toimeksiantonsa mukaisesti, pohtinut ainoastaan nykyisten pienempien hovioikeuksien yhdistämistä. Lausunnossa pantiin merkille myös se epäkohta, että toimikunnan ehdotus merkitsisi hovi- ja hallinto-oikeuksien sijaintipaikkojen hajauttamista. Korkeimman oikeuden mukaan parempi ratkaisu olisi, että maahan muodostuisi vain muutama vahvan lainkäytön keskus, jossa sijaitsisi paitsi käräjäoikeus myös sekä hovioikeus- että hallinto-oikeus.

7. Hovioikeuksien lukumäärän osalta korkein oikeus päätyi lausunnossaan siihen, että Suomeen riittää hyvin enintään neljä hovioikeutta, jos lähtökohtana pidetään lainkäytön laatua. Oikeusneuvos Mikko Tulokas halusi pannan - tähänkin asiaan - oman puumerkkinsä. Hän katsoo, että maassa voi olla edelleen kuusikin hovioikeutta.

8. Oikeusneuvos Tulokas näyttää äänestävän usein ja mielellään, mikä sinänsä on minusta erinomainen asia. Tässä suhteessa olin tuomarina ja esittelijänäkin - siis silloin kun vielä (1970 - ja -80 -luvulla) olin hommissa kollegiaalisessa oikeusasteessa (eli kahdessa hovioikeudessa ja KKO:ssa) - samaa maata kuin Mikko Tulokas. Mitäpä sitä turhaan "piilottelee" omaa eriävää mielipidettään, jollei kerran voi hyväksyä enemmistön kantaa! Mutta asiallisesti en ainakaan tässä hovioikeusverkoston kehittämistä koskevassa asiassa kyllä kannata Tulokkaan edustamaa kantaa.

9. Olen siis - kerrankin - samalla kannalla kuin korkein oikeus. Meillähän oli vielä 1970-luvulla ainoastaan neljän hovioikeutta, sillä Kouvolan ja Rovaniemen hovioikeudet aloittivat toimintansa vasta 1978 (Kouvola) ja 1979 (Rovaniemi). Itse olen vastustanut alun perin, siis jo 1970-luvun loppupuolella, suunnitelmaa kahden uuden hovioikeuden perustamista, koska en pitänyt hanketta tarpeellisena.

10. Jaksan aina muistuttaa, että Suomea asukasluvaltaan lähes kaksi isompi Ruotsi, jonka pinta-alakin on paljon suurempi kuin Suomen, tulee erinomaisen hyvin toimeen kuudella hovioikeudella ja yhtä monella hovioikeustuomarilla (noin 170-180) kuin mitä Suomessa on. Mutta hövelit poliitikkomme, he olivat sellaisia jo silloin (!) päättivät perustaa kertarysäyksellä maahan kaksi upouutta hovioikeutta. Ilmeisesti haluttiin näyttää jonkinlaisessa maaotteluhengessä Ruotsille, että kyllä sitä meilläkin osataan, ei tässä olla köyhiä eikä kipeitä ja että kyllä sitä täältäkin pesee ja tarvittaessa myös linkoaa.

11. Upouusi oikeusministerimme Anna-Maja Henriksson (rkp) on päättänyt nyt panna asiassa tuulemaan. Oikeusministeriön sivuilta saamme lukea 11.10. päivätyn tiedotteen, jonka mukaan hovi- ja hallinto-oikeuksien rakenneuudistusta ryhdytään valmistelemaan niin, että hovioikeuksien määrää vähennetään yhdellä ja hallinto-oikeuksien määrää kahdella. Sitä, mikä hovioikeus ja mitkä kaksi hallinto-oikeutta tullaan lakkauttamaan, ei ole tiedotteen mukaan vielä päätetty. Tätä ei ole kuitenkaan yhtään vaikea ennustaa.

12. Jos mikä, niin se on ainakin saletti, että Vaasan hovioikeutta ei tulla lakkauttamaan. En nimittäin millään usko, että oikeusministeri Henriksson, joka on kotoisin Pietarsaaresta, haluaisi lakkauttaa Vaasan hovioikeuden, koska se merkitsisi hänelle poliittista harakiria. Veikkaan, että Kouvolan ja Itä-Suomen hovioikeudet yhdistetään ja kisaa käydään nyt vain siitä, sijoitetaanko yhdistetty uusi Itä-Suomen hovioikeus Kouvolaan vai Kuopioon. Jos hovioikeus tulee Kouvollaan, niin silloin sieltä lakkautetaan hallinto-oikeus, joka tulee "lohdutuspalkinnoksi" Kuopioon.

13. Viikko sitten 11. -12.10. eduskunnassa käytiin ensi vuoden budjetin lähetekeskustelu ja siinä yhteydessä käsiteltiin myös oikeusministeriön hallinnonalaa. Keskustelu kokonaisuudessaan on pöytäkirjasta aika hupaisaa luettavaa. Se on raakaa puhetta ja eri paikkakunnilta olevien niin sanottujen rivikansanedustajien välistä retorista nahistelua asioista ja laitoksista, joita "ainakaan ei saa lakkauttaa" ja/tai minne "ainakin pitää sijoittaa jokin uusi laitos." Oikeusministeri tuntuu olevan näiden puheenvuorojen kanssa välillä melkein helisemässä. muta hän jaksoi kuitenkin vastata jokaiselle puhujalle jotakin, tosin aina vain täysin ympäripyöreitä toteamuksia. Kansanedustajien kotiinpäin vetäminen on - tässäkin asiassa - aivan käsinkosketeltavaa. Siinä keskustelussa ei kyllä lainkäytön laadulla tms. ajatuksilla sanan sijaa löydy. Käykääpä lukemassa, täysistunnon pöytäkirja 12.10. löytyy kokonaisuudessaan tästä.

14. On paikallaan, että korkein oikeus muistutti lausunnossaan siitä, että Suomeen olisi tarve saada (vain) muutama vahva lainkäytön keskus, joista löytyisi käräjäoikeuden lisäksi myös hovioikeus ja hallinto-oikeus.

15. Itse panisin kuitenkin vielä paremmaksi. Minusta nimittäin nykyiset kahdeksan alueellista hallinto-oikeutta voitaisiin oikein hyvin lakkauttaa kokonaan yhdistämällä ne muutamaan suurimpaan käräjäoikeuteen. Ylisuuren Helsingin hallinto-oikeuden toiminta hajautettaisiin kolmen pääkaupunkiseudun käräjäoikeuden yhteyteen.

16. Tuossa uudistuksessa säästettäisiin hallintokustannuksia roimasti eikä oikeusturva mitenkään kärsisi. Päin vaston oikeusturva kohenisi, mitä lisäisi vielä se, että käräjäoikeuden hallinto-osastojen ratkaisuista haettaisiin muutosta hovioikeudelta. Nykyisin hallintoprosessissa ei ole lainkaan väliasteen muutoksenhakuinstanssia, vaan valitustie kulkee suoraan hallinto-oikeudesta korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO). Pienoismalli käräjäoikeuden ja hallinto-oikeuden onnistuneesta organisatorisesta yhdistämisestä on ollut jo pitkän käytössä Ahvenanmaalla.

17. Aikanaan lakkautuslistalle joutui myös KHO, joka yhdistettäisiin KKO:een. Näillä organisaatiouudistuksilla säästettäisiin nykyiseen lähinnä näpertelyltä tuntuvaan pienten säästöjen etsimiseen verrattuna todella rutkasti. Samalla tuomareiden osaaminen kohenisi ja monipuolinen ammattitaito lisääntyisi, mikä puolestaan parantaisi merkittävällä tavalla ihmisten oikeusturvaa.

18. Jäädäänpä levollisin mielin odottelemaan, mitä tapahtuu. Ehkä edellä kaavaillut suunnitelmat hallinto-oikeuksien yhdistämisestä käräjäoikeuksiin, väliasteen muutoksenhausta myös hallintoasioissa hovioikeuteen ja KHO:n liittämisestä KKO:een nousevat esiin ja toteutuvat niin ikään vasta reilun 30 vuoden kuluttua. Näin pitkä aikahan tarvittiin huomaamaan, että meillähän on, peijooni vieköön, ollut turhan monta hovioikeutta.

417. Hovi- ja hallinto-oikeusverkoston kehittämisestä mietintö

1. Oikeusministeriö asetti 23.6.2010 toimikunnan laatimaan ehdotus hovi- ja hallinto-oikeusverkoston kehittämiseksi siten, että tavoitteena oli asiamäärältään ja rakenteeltaan mahdollisimman tasakokoiset hovi- ja hallinto-oikeudet. Lisäksi toimikunnan tehtävänä oli arvioida hovi- ja hallinto-oikeuksien sijaintipaikkakunnat. Toimikunnan puheenjohtajaksi määrättiin KKO:n entinen presidentti Leif Sevón.

2. Vaikka sitä ei ole toimikunnan toimeksiannossa eikä myöskään -ihme kyllä - toimikunnan mietinnössä juuri edes mainittu, puheena oleva ehdotus on itse asiassa jo aiemmin aloitetun tuomioistuinverkoston kehittämistyön jatkoa. Tämä työ nimittäin alkoi käräjäoikeuksien lukumäärän supistamisella reilusta 50:stä käräjäoikeudesta 27:ään käräjäoikeuteen. Tämä merkittävä uudistus tuli voimaan 1.1.2010.

3. Hovioikeuksia on Suomessa nykyisin kuusi eli yhtä monta kuin Ruotsissa, jonka väkiluku on puolet suurempi kuin Suomessa ja joka on myös pinta-alaltaan Suomea selvästi suurempi valtio. Suomen hovioikeuksissa on suunnilleen yhtä paljon tuomarin virkoja kuin Ruotsin hovioikeuksissa, vaikka Ruotsissa hovioikeudet käsittelevät ja ratkaisevat vuosittain lähes kaksi kertaa enemmän asioita kuin Suomen hovioikeudet. Esittelijän virkoja Suomen hovioikeuksissa on jopa enemmän kuin Ruotsin hovioikeuksissa.

4. Katso tuomareiden lukumäärän vertailusta Suomen ja Ruotsin välillä blogit 188/16.11.2009 ja 189/17.11.2009. OM:n nyt mietintönsä jättänyt toimikunta on kuitenkin "jostakin syystä" vaiennut asiasta eli jättänyt Suomen ja Ruotsin hovioikeuksia koskevan vertailun tuomareiden ja asiamäärien osalta kokonaan suorittamatta. Vertailuun olisi kuitenkin ollut erityinen syy, sillä toimeksiannon mukaan työryhmän piti pohtia mahdollisuutta hovioikeuksien lukumäärän alentamista 1-2:lla hovioikeudella. Nyt toimikunta on ehdottanut vain yhden hovioikeuden lakkauttamista, mutta jos huomioon olisi otettu myös asiamäärät ja niiden odotettavissa oleva kehitys, olisi ollut täysin perusteltua ehdottaa hovioikeusverkoston "kehittämistä" niin, että maassa olisi vain neljä hovioikeutta.

5. Vuoteen 1978 asti Suomessa oli vain neljä hovioikeutta, kunnes maahan 1970-luvun loppupuolella perustettiin kerralla kaksi uutta hovioikeutta. Hovioikeuksien nykyiset sijaintipaikat ovat (suluissa perustamisvuosi): Turku (1623), Vaasa (1776), Itä-Suomen hovioikeus Kuopiossa (1945, sen edeltäjä oli 1839 perustettu Viipurin hovioikeus), Helsinki (1952), Kouvola (1978) ja Rovaniemi (1979. Suurimman eli Helsingin hovioikeuden henkilömäärä on tällä hetkellä 169, pienimmissä hovioikeuksissa henkilöstöä on Rovaniemellä 51, Kouvolassa 53 ja Itä-Suomen hovioikeudessa Kuopiossa 56.

6. Vuonna 1978 toimintansa aloitteen hovioikeuden sijaintipaikaksi kaavailtiin Kouvolan sijasta Lahtea ja vuonna 1979 toimintansa aloittaneen hovioikeuden sijaintipaikaksi taas Oulua. Keijo Liinamaan virkamieshallituksen, jonka oikeusministerinä oli professori Inkeri Anttila (lib), päätöksellä hovioikeudet kuitenkin "sattuivat menemään" vasemmistoenemmistöisten Lahden ja Oulun sijasta porvarienemmistöisiin kaupunkeihin eli Kouvolaan ja Rovaniemelle.

7. Hallinto-oikeuksia on kahdeksan ja niiden sijaintipaikat ovat: Helsinki, Hämeenlinna, Kouvola, Kuopio, Oulu, Rovaniemi, Turku ja Vaasa. Ahvenanmaan hallinto-oikeus toimii Ahvenanmaan käräjäoikeuden yhteydessä. Suurimmassa eli Helsingin hallinto-oikeudessa henkilöstöä on 148, pienimmässä eli Rovaniemen hallinto-oikeudessa 16 ja seuraavaksi pienimmissä eli Oulussa 30, Kouvolassa 31 ja Kuopiossa 48.

8. Oikeusministeriön toimikunta ehdottaa tänään julkistetussa mietinnössään (OM:n mietintöjä ja lausuntoja 17/2011), että Itä-Suomen hovioikeus ja Kouvolan hovioikeus yhdistetään uudeksi Itä-Suomen hovioikeudeksi, joka sijaitsisi Kouvolassa. Nykyisen Rovaniemen hovioikeuden sijaintipaikka voisi toimikunnan mukaan olla joko Rovaniemi tai Oulu; toimikunta asettui eri näkökohtia punnitessaan Rovaniemen kannalle, mutta ei sulkenut pois hovioikeuden siirtämistä Ouluun; asia jätettiin poliittisen väännön kohteeksi. Hovioikeuksia olisi siis nykyisen kuuden asemesta viisi.

Oikeusministeriön tiedote mietinnöstä löytyy tästä.

9. Toimikunta ehdottaa myös, että Kouvolan ja Kuopion hallinto-oikeudet samoin kuin Oulun ja Rovaniemen hallinto-oikeudet yhdistetään. Ensiksi mainitun uuden Itä-Suomen hallinto-oikeuden sijaintipaikka olisi Kuopio ja jälkimmäisen Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden sijoituspaikaksi Oulu. Hallinto-oikeuksia olisi siten kahdeksan asemesta kuusi. Ahvenanmaan hallintotuomioistuin toimisi edelleen Ahvenanmaan käräjäoikeuden yhteydessä.

10.Toimikunta tasoittaisi tuomioistuinten työmääriä ja kokoeroja myös tuomiopiirien muutoksilla. Se siirtäisi Kainuun käräjäoikeuden Itä-Suomen hovioikeuden tuomiopiiristä Rovaniemen hovioikeuspiiriin, Pirkanmaan käräjäoikeuden Turun hovioikeuspiiristä Vaasan hovioikeuspiiriin sekä Satakunnan käräjäoikeuden Vaasan hovioikeuspiiristä ja Hyvinkään käräjäoikeuden Kouvolan hovioikeuspiiristä Turun hovioikeuspiiriin.

Lisäksi toimikunta siirtäisi Päijät-Hämeen maakunnan Kouvolan hallinto-oikeuden tuomiopiiristä Hämeenlinnan hallinto-oikeuden tuomiopiiriin.

11. Ehdotus merkitsisi toteutuessaan kahden käräjäoikeuden kohdalla aikamoista edestakaisin veivaamista. Satakunnan eli Porin seudun käräjäoikeus siirrettiin Turun hovioikeuspiiristä Vaasan hovioikeuspiiriin vasta muutama vuosi sitten ja nyt olisi edessä siirto takaisin Turkuun! Hyvinkään käräjäoikeus puolestaan siirrettiin vasta muutama vuosi sitten Helsingin hovioikeuspiiristä Kouvolaan. Nyt Hyvinkäällä olisi siten edes jo kolmas hovioikeuspiiri eli Turun hovioikeus.

12. Miten työryhmän ehdotuksia olisi syytä arvioida? Minusta ehdotukset eivät sisällä mitään mullistavia uudistuksia, sillä ne vähäiset hovi- ja hallinto-oikeuksien yhdistämiset, joita nyt on ehdotettu, ovat täysin odotettuja: minimitavoitteena oli juuri yhden hovioikeuden ja parin hallinto-oikeuden lakkauttaminen eli yhdistäminen suurempaan yksikköön.

13. Mietinnössä on minusta kyse jonkinlaisesta näpertelystä sikäli, että toimikunnan ehdotuksista ei toteutuessaan aiheutuisi kovinkaan paljon säästöjä. Henkilöstösäästöjä syntyy lähinnä siltä osin kuin yhdistyvissä tuomioistuimissa on päällekkäisiä johtamis- ja kansliatehtäviä, todetaan mietinnössäkin. Kyse on siis hallinnollisista säästöistä, joiden suuruudeksi toimikunta arvio melko tavalla "lonkalta heitettynä" 800 000–1 000 000 euroa vuodessa. Lainkäyttöhenkilöstöä ei ole ainakaan aluksi tarkoitus vähentää.

14. Toimikunnan mietintö koskee yksinomaan muutoksenhakutuomioistuinverkostoa eli siis organisatorisia kysymyksiä. Kuten mietinnössä todetaan, verkoston tarkistaminen on

tarpeellinen, mutta ei riittävä toimenpide muutoksenhakutuomioistuinten kehittämistar-

peita silmällä pitäen. Toimikunta on sen vuoksi lyhyesti tarkastellut sanottuja kehittämistarpeita sekä hovioikeuksien että hallinto-oikeuksien osalta. Hovioikeuksien osalta mietinnön sivulla 21 lausutaan seuraavaa:

15. "Hovioikeuksien kehittämistarpeet. Hovioikeuksien keskeinen ongelma on, että käytettä-vissä oleviin resursseihin nähden muutoksenhakujen määrä on liian suuri ja muutoksenhaku- menettely kokonaisuutena liian raskas. Erityisen ongelmallisia ovat näyttökysymyksiin kohdistuvat muutoksenhaut, jotka edellyttävät pääkäsittelyn järjestämistä. Pääkäsittely järjestetään keskimäärin 35 prosentissa asioita. Näiden asioiden käsittelyyn sitoutuu arviolta noin 70 prosenttia hovioikeuksien lainkäyttöhenkilöstön resursseista. Näyttökysymyksiin keskittyvä hovioikeusmenettely ei ole oikeusturvan kannalta optimaalinen ratkaisu. Tämä koskee erityisesti suullisen todistelun esittämistä hovioikeudessa. Voidaan kysyä, onko todistelu hovioikeudessa muun muassa ajan kulumisen myötä käsiteltävinä olevista tapahtumista enää yhtä luotettavaa kuin käräjäoikeudessa. Menettely on liian raskas ja vastaa huonosti todellisiin oikeusturvatarpeisiin, jotka ovat pikemminkin lainsoveltamiseen liittyvissä kysymyksissä. Oikeusministeriö on 16.11.2010 asettanut toimikunnan uudistamaan todistelua yleisissä tuomioistuimissa koskevan lainsäädännön. Olisi toivottavaa, että tässä yhteydessä tai, jollei se ole mahdollista, eri hankkeena pohdittaisiin paitsi muutoksenhaun rajoittamista oikeuskysymyksiin myös sen mahdollistamista, että hovioikeuden käytettävissä olisi käräjäoikeuden todistelu muutoksenhaun kannalta relevantilta osin ääni- ja kuvatallenteena. Tallenteen perusteella hovioikeus voisi selvittää, miten ja miksi todistelu muuttuu hovioikeudessa ja onko todistelun vastaanottaminen uudelleen hovioikeudessa tarpeellista. Käräjäoikeuden todistelun kuvaaminen olisi mahdollista toteuttaa varsin kohtuullisin kustannuksin esimerkiksi videokameralla ja tallentamalla todistelu tietokoneelle. Ruotsin kokemusten perusteella myös jälkimmäinen vaihtoehto vähentäisi merkittävässä määrin muutoksenhakua ja tarvetta järjestää pääkäsittelyjä ja voisi nopeuttaa prosessia. Toimikunnan käsityksen mukaan hovioikeusprosessia voitaisiin tehostaa jo nykyisen lainsäädännön puitteissa. Erityisen tärkeätä olisi selvittää, mitä voitaisiin tehdä, jotta muutoksenhakukirjelmältä alettaisiin myös käytännössä vaatia olennaisesti nykyistä suurempaa täsmällisyyttä ja että prosessinjohtoa kehitettäisiin muutoinkin nykyistä aktiivisemmaksi".

16. Toimikunta on eräissä edellä mainituissa kohdissa oikeassa, mutta eräissä taas selvästi väärässä ajatuksineen.

17. Mistähän toimikunta on saanut päähänsä, että hovioikeuksissa olisi nykyisin kysymys "näyttökysymyksiin keskittyvästä muutoksenhausta." Tämä ei nimittäin paikkaansa, sillä käräjäoikeuden tuomiosta saa ja käytännössä usein myös valitetaan myös oikeuskysymysten eli lainsoveltamiskysymysten osalta.

18. Toisin kuin toimikunta kaavailee, muutoksenhakua käräjäoikeudesta hovioikeuteen ei tulisi, Herra paratkoon, missään nimessä enää rajoittaa tai tehdä nykyistä vaikeammaksi. Tätä on nimittäin tapahtunut tähän mennessä vuosien saatossa jo monen monituista kertaa. Toimikunta on varmaan tiennyt, vaikkei tästä mietinnössä mitään lausutakaan, että juuri tämän vuoden alussa, siis 1.1.2011, tuli voimaan laaja hovioikeusmenettelyä koskeva uudistus, jossa nimenomaan rajoitettiin tosiasiallista muutoksenhakuoikeutta hovioikeuteen ottamalla käyttöön valituslupajärjestelmä, joka sai, tämän kirjoittajan varoituksista huolimatta, vielä (muiden epäkohtien lisäksi) karmaisevan pitkän nimikkeen "jatkokäsittelylupa(järjestelmä)".

19. Minusta on kyllä peräti outoa, että kun sanottu uudistus ei ole ehtinyt olla vielä voimassa kuin kolme kuukautta, niin nyt jälleen kerran marssii esiin poppoo, olkoonkin eläkeläistuomarin johtamana, joka vaatii edelleen ja yhä vain hovioikeuteen tehtävän muutoksenhaun supistamista tai rajoittamista entisestään. Tämä on minusta suoraan sanoen käsittämätöntä - en toki aio repiä tämän takia pelihousujani á la Kemppinen - ja osoittaa vain, miten yksinomaan oikeusministeriössä ja/tai korkeimmassa oikeudessa toimineet juristit voivat olla täydellisen vieraantuneita elävästä elämästä ja lainkäytön todellisista ongelmista, jotka ilmenevät käräjäoikeuksissa, joissa lainkäytön painopiste edelleen vahvasti on.

20. Oikeusturvan takia muutoksenhakua käräjäoikeudesta hovioikeuteen ei tulisi enää miltään osin rajoittaa, sillä sitä on tähän mennessä ja viimeksi siis vasta tämän vuoden alussa voimaan tulleella lainsäädännöllä ajoitettu aivan tarpeeksi.

21. On jälleen - varmaan kohta jo kolmannenkymmenennen kerran - tuotava esiin se tosiasia, että Suomen hovioikeuksissa ei toimiteta yhtään turhaa tai tarpeetonta suullista käsittelyä eli pääkäsittelyä, kuten tämä Leif Sevónin johtama toimikunta antaa noin vain ja ilman minkäänlaisia perusteita ymmärtää. Suomessa hovioikeudet ovat ennen tätä vuotta toimittaneet pääkäsittelyn vain 35 prosentissa asioista, mutta tämän vuoden alussa tuli voimaan uudistus, joka johtaa pääkäsittelyjen määrän niin tuntuvaan supistamiseen, että pääkäsittelyjä tullaan jatkossa toimittamaan jatkossa luultavasti vain noin 20 prosentissa kaikista asioista. Tästä huolimatta toimikunnalla on otsaa vaatia pääkäsittelyjen määrän vähentämistä vielä tästäkin. Tämä ilmentää joko totaalista tietämättömyyttä laista ja käytännöstä tai sitten vain härskiä ja asianosaisten oikeutetuista oikeusturvaongelmista mitään piittaamatonta halua rajoittaa muutoksenhakua yksinomaan hovioikeuksien työn keventämistarkoituksessa, siis mukavuussyistä.

22. Todettakoon samalla jälleen kerran, että Ruotsissa hovioikeudet toimittavat pääkäsittelyn noin 65-70 prosentissa tapauksissa eli 2-3 useammin kuin suomalaiset hovioikeudet. Katso lähemmin blogia 188/16.11.2009. Näin tapahtuu, vaikka Ruotsissa, kuten edellä totesin, ei ole sen enempää hovioikeustuomareita kuin Suomessakaan ja vaikka Ruotsissa hovioikeudet käsittelevät puota enemmän asioita kuin Suomen hovioikeudet. Katso tästä lähemmin blogia 189/17.11.2009.

23. Missä siis on vika, jos ja kun Suomen hovioikeudet eivät pysty parempaan? Minä en keksi muuta selitystä kuin että merkittäviä eroja näiden kahden maan välillä täytyy olla a) tuomareiden ahkeruudessa ja työtehossa, b) ammattietiikassa, c) ammattitaidossa tai/ja d) hovioikeuksien johtamisessa päällikkötuomaritasolla. Ovatko suomalaisten hovioikeuksien tuomarit ja presidentit tosiaan niin laiskoja, nynnyjä ja osaamattomia, etteivät he pysty parempaan? Vaikea tätä on uskoa, mutta en nyt keksi muutakaan selitystä asiantilaan. Voi olla, että muitakin syitä löytyy, mutta se on sanottava suoraan, että mainittu selitys ja vika ei löydy ainakaan a) lainsäädännöstä tai b) siitä, että Suomessa "jouduttaisiin" toimittamaan tarpeettomia pääkäsittelyjä.

24. Toimikunta on väärässä myös ehdottaessaan pohdittavaksi uudistusta, jonka mukaan muutoksenhakua rajoitettaisiin pelkästään oikeuskysymyksiin eli muutoksenhaku näyttökysymyksiin evättäisiin kokonaan tai sitä rajoitettaisiin tuntuvasti. Tällaista ehdotusta tai esitystä ihmisten oikeusturvasta todella huolta kantava toimikunta tai vastaava poppoo ei minusta voi kerta kaikkiaan tehdä. Sellaisen ehdotuksen voi tehdä vain porukka, joka on, kuten edellä sanoin, vieraantunut todellisesta oikeuselämästä ja tuomioistuinmenettelyn todellista ongelmista.

25. No niin, ehkäpä tätä Sevónin toimikuntaa on nyt jo riittävästi kritisoitu ja se on saanut ansionsa mukaan! Mennäänpä sitten asiaan, josta voidaan vastapainoksi antaa toimikunnalle myös hieman positiivista palautetta.

26. Toimikunta on minusta aivan oikeassa todetessaan, että meidän pitäisi pohtia sellaista - tietenkin taas kerran Ruotsin mallin mukaista - uudistusta, jossa

"hovioikeuden käytettävissä olisi käräjäoikeuden todistelu muutoksenhaun kannalta relevantilta osin ääni- ja kuvatallenteena. Tallenteen perusteella hovioikeus voisi selvittää, miten ja miksi todistelu muuttuu hovioikeudessa ja onko todistelun vastaanottaminen uudelleen hovioikeudessa tarpeellista. Käräjäoikeuden todistelun kuvaaminen olisi mahdollista toteuttaa varsin kohtuullisin kustannuksin esimerkiksi videokameralla ja tallentamalla todistelu tietokoneelle. Ruotsin kokemusten perusteella myös jälkimmäinen vaihtoehto vähentäisi merkittävässä määrin muutoksenhakua ja tarvetta järjestää pääkäsittelyjä ja voisi nopeuttaa prosessia".

27. Tällaista uudistusta olen itse ollut kannattamassa, mutta sellaisesta meillä on "virallisissa piireissä" haluttu tyystin vaieta. Viittaan siihen, mitä olen blogissani 188/16.11.2009 tältä osin esittänyt. Ruotsissa sanottu uudistus, kutsuttakoon sitä nyt vaikka "videotodisteluksi" tai "videopääkäsittelyksi hovioikeudessa", tuli voimaan marraskuun alussa 2008. Uudistusta koskeva laki vahvistettiin jo 2-3 vuotta aiemmin, jolloin käytännössä jäi todella hyvää aikaa varustaa käräjäoikeudet videokameroilla yms. laitteilla ja kouluttaa ja totuttaa tuomarit käyttämään uusia menetelmiä.

26. Kun nyt tämän vuoden alussa meillä Suomessa voimaan tullutta hovioikeusuudistusta vuosina 2007-2008 valmisteltiin, oli uudistusta pohtineen, oikeusneuvos Kari Kitusen johtaman toimikunnan tiedossa erittäin hyvin se, millainen Ruotsin laki hovioikeusmenettelyn ja sanotun videotodistelun osalta tulisi olemaan. Toimikunta olisi siten voinut ja minusta sen myös olisi ehdottomasti pitänyt ottaa kantaa Ruotsin uudistukseen ja pohtia, olisiko vastaavanlainen uudistus tarpeellinen myös Suomessa. Mutta mitä teki oikeusneuvos Kitusen johtama toimikunta. Se mainitsi kyllä ohimennen perusteluissaan Ruotsin "mallista", mutta Suomea koskevassa yleisperusteluissaan samoin kuin yksityiskohtaisissa perusteluissaan työryhmä vaikeni kokonaan sanotusta mallista ja sen mahdollisesta käyttöön ottamisesta meillä.

27. Tämä oli minusta suorastaan pöyristyttävää ja sanalla sanoen edesvastuutonta menettelyä. Oikeusministeri Tuija Braxin johdolla sorvatussa hallituksen esityksessä (HE 105/2009 vp) sivuutettiin niin ikään kokonaan sanottu Ruotsin malli varteenotettavana vaihtoehtona; hallituksen esityksen perusteluista jätettiin pois myös se lyhyt maininta Ruotsin mallista, joka oli sentään mukana vielä Kitusen toimikunnan mietinnössä. Kun näin meneteltiin, ei hallituksella ja eduskunnalla ollut mitään tietoa ja mahdollisuutta pohtia kyseistä Ruotsin mallia vaihtoehtona hallituksen esityksessä ehdotetulle sääntelylle. Tämä sääntely, jonka eduskunta sitten mukisematta myös hyväksyi, tähtää yksinkertaisesti siihen, että hovioikeuksien pääkäsittelyä rajoitetaan säännöksillä, jotka antavat hovioikeudelle lähes vapaan vallan evätä pääkäsittelyn toimittaminen aina, jos se niin vain haluaa. Muutoksenhakijan oikeusturvaa tässä ei ole kyllä tippaakaan ajateltu.

28. On syytä huomata, että Ruotsissa ei haluttu suinkaan rajoittaa tai vähentää hovioikeuksien pääkäsittelyjä, sillä alioikeudessa vastaanotetun ja videoidun henkilötodistelun vastaanotto hovioikeudessa tapahtuu aina nimenomaan pääkäsittelyssä, jossa asianosaiset tai ainakin heidän asianajajansa ovat saapuvilla. Käräjäoikeudessa videoituja todistajan kertomuksia ei siis katsella esittelijän ja parin hovioikeustuomarin toimesta jossakin hovioikeuden takahuoneen nahkasohvalla mukavasti istuskellen, vaan videotallenteet otetaan vastaan normaalissa pääkäsittelyssä. - Tähän nähden Leif Sevónin toimikunnan toteamus, että mainitulla videotodistelulla voitaisiin vähentää hovioikeuden pääkäsittelyjen määrää, osoittaa minusta lähinnä asiantuntemuksen puutetta. Pääkäsittelyjen määrää ei vähennetä, vaan niitä voidaan päin vastoin lisätä. Sen sijaan pääkäsittelyjä voidaan em. keinon avulla tuntuvasti keventää ja nopeuttaa, kun todistajia, asiantuntijoita ja asianosaisia ei tarvitse aina kuulla uudelleen hovioieudessa.

29. Vasta nyt siis, kun tämä edellä mainittu hovioikeusmenettelyn uudistus on tullut meillä vuoden alusta voimaan, toinen oikeusministeriön toimikunta toteaa mietinnössään, että niin, tuo Ruotsin mallihan olisikin varteenotettava vaihtoehto. Juuri aiempi toimikunta, jota myös johti KKO:n jäsen, oli sen sijaan tyystin vaiennut Ruotsin mallista. Tämä on taas yksi selkeä esimerkki siitä, miten huonosti oikeusministeriön toteuttama ja oikeusministerin johtama lainvalmistelu on meillä koordinoitu ja toteutettu. Kun Ruotsin malli kaikesta vaientamisyrityksistä putkahti eduskunnassa vuoden 2010 alussa lakiesitystä HE 105/2009 vp käsiteltäessä esille (mm. Jacob Södermanin lakialoitteen muodossa), oikeusministeri Tuija Brax kiirehti tuttuun tapaansa selittämään, että tuo uudistus olisi ollut teknisten laitteiston hankkimisen takia niin kallis, ettei sitä olisi kuitenkaan mahdollisuutta toteuttaa. Nyt kuitenkin Sevónin toimikunta toteaa, että kyseinen uudistus olisi mahdollista toteuttaa "varsin kohtuullisin kustannuksin." Mikä osapuoli mahtaa olla oikeassa?

30. Hohhoijaa, tällaista tämä on, tämä suomalainen lainvalmistelu ja -säädäntö! Kaikkien muistissa vielä on se hirmuinen hoppu ja suorataan silmitön kiire, jolla ministeri Brax toi viime marraskuussa eduskuntaan pahimman mahdollisen loppuruuhkan sekaan tämän vaalikauden ylivoimaisesti laajimman lakipaketin, joka koski esitutkinnan ja pakkokeinojen uudistamista. Se runnottiin läpi niin kiireesti, ettei lakien sisällöstä vastaava valiokunta eli lakivaliokunta ehtinyt puheenjohtajansa Janina Anderssonin (vihr) kertoman mukaan edes tehdä esitykselle muuta kuin poimia mietintöönsä ne huomautukset ja korjaukset, joita perustuslakivaliokunta oli lausunnossaan tehnyt.

31. Mutta palataanpa lopuksi itse asiaan. On olemassa keino tai "väline", jolla nykyistä tuomioistuinverkostoa tai -organisaatiota voitaisiin kehittää ja uudistaa selvästi suurempia hallinnollisia säästöjä tuottavalla tavalla kuin mitä Sevónin toimikunta nyt ehdottaa. Mikä se on? Se on hallinto-oikeuksien integroiminen ja yhdistäminen yleisiin tuomioistuimiin. Ei kuitenkaan hovioikeuksien, vaan käräjäoikeuksien kanssa. Se olisi todellinen uudistus nyt ehdotettuun uudistukseen verrattuna. Suomen kokoisessa maassa on tarpeettoman kallista ylläpitää kaksikertaista tuomioistuinorganisaatiota, joista osa tuomioistuimista käsittelee riita- ja rikosasioita ja toinen osa taas hallintoasioita. Kuten Sevónin mietinnöstäkin ilmenee, yhdistetty tuomioistuinorganisaation malli on käytössä muun muassa Norjassa ja Tanskassa.

Siihen, miten tämä hallinto-oikeuksien integrointi yleisiin tuomioistuimiin tarkemmin tapahtuisi, palaan hieman tuonnempana.