1157. Perussuomalaiset edelleen suurin puolue

 

1. Ylen Taloustutkimuksella teettämän ja tänään julkaiseman kannatusmittauskyselyn mukaan perussuomalaiset (PS) on edelleen Suomen suosituin puolue 19,6 prosentin kannatuksella. Persut nousi suurimmaksi puolueeksi keväällä eduskuntavaalien jälkeen. Kesän aikana se on ollut selvästi aktiivisin ja julkisuudessa näkyvin oppositiopuolue. Helsingin Sanomien 2-3 viikkoa sitten teettämässä kyselyssä perussuomalaisia kannatti peräti  20,7 prosenttia vastaajista.

2. Taloustutkimus haastatteli selvitystä varten 2 451 ihmistä, joista 1 749 kertoi puoluekantansa. Mittaus tehtiin 8.7.–6.8. välisenä aikana. Tulosten virhemarginaali on 2,0 prosenttiyksikköä suuntaansa.

3. Perussuomalaisten jälkeen toisiksi suosituin puolue on tällä hetkellä Ylen mittauksen mukaan mukaan oppositopuolue kokoomus, jota kannatti kyselyssä 16,8 prosenttia vastaajista. Ei nousua eikä laskua Ylen kesäkuun mittaukseen verrattuna. Puheenjohtaja Peteri Orpo on ollut kesän aikana hyvin hissukseen. Veikataan, että Orpo saa ensi vuoden puoluekokouksessa vastaehdokkaita, joista vahvin lienee entinen oikeusministeri Antti Häkkänen.

4. Kolmanneksi kannatuskisassa tuli pääministeripuolue Sdp 16,3 prosentin kannatuksella - kovin vaatimaton kannatus siis. Neljäntenä on vihreät, jonka kannatus jatkaa nousuaan ja on kyselyn mukaan 15,1 prosenttia. Viime eduskuntakaudella pääministeripuolueena toiminut keskusta onäyttää vajonneen lopullisesti viidennelle sijalle.  Ylen mittauksessa sitä kannatti 12,6 prosenttia vastaajista, missä on nousua 0,9 prosenttiyksikköä kesäkuisesta pohjanoteerauksesta.

5. Vasemmistopuolueen kannatus junnaa paikoillaan, vaikka puolue on nyt hallituksessa puheenjohtajansa Li Anderssonin johdolla. Nyt vasemmistoa kannatti 8,7 prosenttia vastaajista. Olisiko puolueen sittenkin kanattanut jäädä oppositioon, jossa sen olisi ollut helpompi rähistä ja kritisoida? Ei toki, hallitukseen vaan maksoi mitä maksoi!

6. RKP:n ja KD:n kannatus mataa tutuissa ja matalissa luvuissa, sillä RKP:n saalis kyselyssä  oli 4,3 prosenttia ja KD:n 3,5 prosenttia. RKP on onnensa huipulla, sillä se sai hallitukseen kaksi ministeriä, jotka molemmat istuvat oikeusministeriössä.

7. Nykyisten hallituspuolueiden yhteenlaskettu kannatus on kääntynyt nousuun ensimmäistä kertaa Ylen kannatusmittauksista. Mittauksen mukaan hallituspuolueiden yhteenlaskettu kannatus on 57 prosenttia. Oppositiopuolueiden kannatus on kyselyn perusteella pysynyt tasaisena viime kuukausien aikana.

8. Keskustassa meneillään oleva puheenjohtajakisa, joka vaikuttaa kyllä aika värittömältä,  ei näytä juuri kohentavan keskustan kannatuslukuja. Mielipidekyselyjen mukaan paikkaa tavoittelevien Katri Kulmunin ja Antti Kaikkosen kannatus on miletei tasoissa, sillä kumpaakin kannattaa keskustan jäsenistä noin 40 prosenttia. Kyseessä on kuitenkin vain  pätkäpuheenjohtajuus, sillä keskusta valitsee uuden puheenjohtajan kesäkuussa ensi vuonna. Ennustetaan, että puheenjohtajaksi valittaisiin tuolloin Annika Saarikko, joka siirtyy kohta äityslomalle.

9. Sanoisin, että Katri Kulmunilla on Antti Kaikkosta paremmat edellytykset nostaa suossa olevia keskustan kannatuslukuja. Hän on nuori (31-vuotias), raikas ja viehättävä nainen,  joka näyttää osaavan politiikan teon taidon ja hoitaa myös ministeripostinsa kunnolla, vaikka  jotkut politiikan toimittajat näyttävät kampanjoivan hänen valintaansa vastaan.

10. Mukavana  seuramiehenä tunnettu Antti Kaikkonen ei ole vielä vanha (45), mutta hän on häärinyt politiikassa jo niin pitkään - samoin kuin monissa viihdeohjelmissa - että hänellä on ollut riittävästi aikaa antaa näyttönsä. Minusta tuo näyttö ei ole kovin kummoinen. Sitä paitsi Kaikkonen muistetaan edelleen Nuorisosäätiön sotkuista ja saamastaan rikostuomiosta.

1147. Persujen gallupkannatus nousussa

1. Poliittisten puolueiden kannatusmittauksia julkaistaan jatkuvalla syötöllä eli kerran kuukaudessa. Mittauksia teettävät säännöllisesti Helsingin Sanomat, Yle ja IL-Uusi Suomi. Mittausten tulokset ovat yleensä vasin lähellä toisiaan, mutta  aina silloin tällöin koetaan myös joitakin eroja.

2. Yle julkaisi tänään kesäkuun puoluekannatusmittauksensa tulokset ja sitä koskevan yllä olevan graafisen esityksen. Kyselyn toteutti Yle Uutisten toimeksiannosta Taloustutkimus Oy. Puhelinhaastattelut tehtiin 6.6. -3.7. välisenä aikana. Kyselyyn vastaisi 2440 18-79 -vuotiasta henkilöä. Kantansa ilmoitti 63,1 prosenttia vastaajista. Kyselyn virhemarginaali on 2,1 prosenttiyksikköä suuntaansa. 

3. Mittaus ei muuttanut suurimpien puolueiden järjestystä. SDP on edelleen suurin tai suosituin puolue, jota kannattaa nyt 20,3 prosenttia vastaajista, tuloksessa on nousua toukokuun mittauksesta 0,3 prosenttiyksikköä. Kokoomus on selkästi toiseksi suurin puolue, jonka kannatusosuudeksi saatiin 19,7 prosenttia, nousua 0,4 prosenttiyksikköä. Kolmatta sijaa pitää hallussaan pääministeripuolue keskusta 16,6 prosentin kannatuksellaan, jossa on laskua edelliseen miittaustuokseen verrattuna 1,0 prosenttia.

4. Vihreät näyttää vakiinnuttaneen paikkansa maan neljänneksi suuurimpana puolueena, sen kannatusprosentti oli nyt 13,9, jossa on laskua 0,5 prosenttiyksikköä. Puolueen kannatus on edelleen selvästi enemmän kuin kaikissa viimeaikaisissa vaaleissa.

5. Perussuomalaiset nosti kannatustaan roimasti eli edelisest mittauskyselystä 2,0 prosenttiyksiköllä, kyselyn mukaan puoluetta kannattaa vastaajista 10,3 prosenttia. Persut ohitti vasemmistoliiton, jonka kannatusluvuksi saatiin 8,6 prosenttia, jossa on laskua 0,3 prosenttiyksikköä.

6. Pienistä puolueista KD eli kristillisdemokraatit sai 3,6, RKP 3,3 ja Sininen tulevaisuus vain vaivaiset 1,1 prosentin kannatuksen. Muut puolueet, joista näkyvin on piraattipuolue, keräsivät yhteensä 2,6 prosentin kannatuksen. Tähän ryhmään kuuluvat myös Harry Hrkimon Liike Nyt ja Paavo Väyrysen Seitsemän tähden liike, joka tosin perustettiin vasta pari viikkoa sitten.

7. Helsingin Sanomien kesäkuun puolivälissä julkaiseman kannatuskyselyn tulos on samansuuntainen kuin Ylenkin kysely. Siinä Sdp:n kannatus oli 21,6, kokoomuksen 19.7 ja keskustan 15,8 prosenttia. Vihreitä kannatti 13,5, vasemmistoliittoa 9,2 ja perussuomalaisia 8,0 prosenttia vastaajista.

8. Kolmen hallituspuolueen kannatus mataa sitkeästi kuukaudesta toiseen 37-38 prosentin lukemissa, mikä on tosi vähän, sillä onhan hallituksella kuitenkin niukka enemmistö kansanedustajan paikoista.  Sinisten mukanaolo hallituksessa viiden ministerin voimin tosiasialisella 1-2 prosentin kannatuksella on kerrasssaan merkillinen ilmiö ja vitsi, kuten olen aina ennenkin tässä yhteydessä todennut.

8. Vaikka Juha Sipilä huudettiin pari viikkoa sitten Sotkamossa keskustan puheenjohtajaksi uudelle kaudelle, ei Sipilä ole saanut puolueelleen minkäänlaista kannatuksen nousua. Syy tähän on selvä, sillä niin ylimielistä pääministerin ja koko puolueen ministeriryhmän touhu on ollut. Keskusta kompastui Soteen ja maakuntauudistuksen ajamiseen, tämä on nyt selvä asia. Ensi huhtikuun eduskuntavaaleista näyttää tulevan todelliset sote-vaalit. 

9. Muutama päivä sitten julkaistiin toisenkin mielenkiintoisen kyselytutkimuksen tulokset.  Helsingin Sanomien Kantar TNS:llä teettämän kyselyn mukaan 22 prosenttia vastaajista koki SDP:n puheenjohtajan Antti Rinteen mieluiten pääministerinä huhtikuun 2019 edukuntavaalien jälkeen. Toiseksi suosituin pääministerikandidaatti on kyselyn mukaan kokoomuksen Petteri Orpo, jota kannatti 20 prosenttia, ja kolmanneksi keskustan puheenjohtaja ja nykyinen pääministeri Juha Sipilä, jolle mitattiin 16 prosentin kannatus.

10. Antti Rinne on ollut viime aikoina aktiivinen, sillä hän on heitellyt ilmoille useita täkyjä puolueensa kannatuksen kohentamistarkoituksessa. Vappuna Rinne ehdotti ns. vappusatasta eli 100 euron korotusta alle 1 4000 euron eläkkeisiin. Sdp on myös luvannut alentaa varhaiskasvatusmaksuja, perua monet nykyhallituksen päätökset ja palauttaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden. Kokoomus ja keskusta ovat pitäneet demareiden  ehdotuksia lähinnä vastuuttomina vaalitäkyinä. Antti Rinne on myös uhonnut muuttaa sote-uudistusta, jos hänestä tulisi uuden hallituksen pääministeri.

11. Ko. kyselystä toisaalta ilmeni, että Antti Rinteen suosio pääministeriksi ei johdu hänen tai yleensä demareiden poliittisista avauksista tai suoranaisista lupauksista, sillä vain kahdeksan prosenttia vastaajista kannatti Rinnettä tuolla perusteella. Rinteen kannatuksen suurin syy on kyselyn mukaan nykyhallituksen epäonnistuminen ja -epäsuosio. Rinne oli jopa oman puolueensa kannattajien keskuudessa vähemmän suosittu kuin Petteri Orpo ja Juha Sipilä omiensa. Siten voidaan perustellusti sanoa, että Antti Rinteen näennäinen suosio on varsin hataralla pohjalla. Kun tiedetään, miten heikko esiintyjä Rinne on vaikkapa Orpoon ja Sipilään verrattuna tv:n vaalikeskusteluissa, ei ole minkäänlaista varmuutta siitä, että demarit voittaisivat ensi vuoden eduskuntavaalit ja Antti Rinteestä tulisi seuraava pääministeri.

12. Monia muitakin puolueiden ja poliitikkojen kannatusta mittaavia kyselytutkimuksia on julkaistu; voidaan jopa sanoa että "ilma on sakena" poliittista kannanunvalantaa. Viime tammikuussa julkaistun Suomen Yrittäjien Kantar TNS:ltä tilaaman tutkimuksen mukaan Petteri Orpo on suosituin poliitikko seuraavaksi pääministeriksi, häntä kannatti 17 prosenttia vastaajista. Toiseksi tässä kysyelyssä tuli - yllätys yllätys - vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson, jota kannatti pääministeriksi 13 prosenttia. Vasemmistoliiton kannattajien lisäksi Andersson oli myös vihreiden ykkössuosikki pääministeriksi. Juha Sipilä hävisi niukasti Anderssonille 12 prosentin kannatuksellaan. Kyselyn varsinainen pommi oli Antti Rinteen ja vihreiden Touko Aallon selvä epäsuosio kansan keskuudessa, sillä Rinnettä kannatti pääministeriksi 8 ja Aaltoa ainoastaan 3 prosenttia vastaajista. Perän pitäjäksi tässä kyselyssä jäi sinisten Terho Aalto, jonka kannatukseksi mitattiin 2 pronttia.

13. Tällä viikolla, siis nyt heinäkuun alussa, julkaistiin IL-US -tutkimus, jossa selvitettiin sitä, kuka on Suomen vetovoimaisin puheenjohtaja. Tässä kyselyssä L Andersson pesi kaikkien muiden puolueiden puheenjohtajat. Toisaalta kyselystä ilmeni, että vasemmistoliiton kannattajat pohtivat kaikkein eniten myös muiden puolueiden ja etenkin vihreiden äänestämistä.

14. Tämän viikon alussa julkaistiin myös Kunnallisalan Kehittämissäätiön Kantar TNS Oy:llä teettämä tutkimus, jossa kysyttiin, kuka puheenjohtajista on lisännyt eniten puolueensa kannatusta. Li Andersson selviytyi voittajaksi myös tässä kyselyssä, sillä vastaajista 51 prosenttia katsoi, että Andersson lisäsää puolueensa kannatusta. Toiseksi tuli kokoomuksen Petteri Orpo 38 prosentin osuudellaan; Orpo jäi siis varsin kauas Anderssonin kannatusluvusta. Kolmanneksi kyselyssä tuli KD:n Sari Essayah ja neljänneksi perussuomalaisten Jussi Halla-aho. Hännänhuipuksi jäi tässäkin kyselyssä vihreiden Touko Aalto. Omien kannattajien joukossa parhaiten pärjäsivät Li Andersson ja Jussi Halla-aho, huonnoiten puolestaan Touko Aalto ja Antti Rinne.

15. Mieleen muistuu myös viime vuoden loppupuolella julkaistun kyselyn tulos, jossa Li Andersson pärjäsi hyvin ja hänen voitti osion, jossa tiedusteltiin, kenen puoluejohtajan kanssa vastaajat mieluiten lähtisivät kajalle. Vaikka Li Andersson on menestynyt  erinomaisen hyvin kaikissa edellä mainituissa mittauksissa, eli hän on vetovoimainen politiikko, jolla on hyvä imago, tämä ei kuitenkaan näy hänen johtamansa puolueen kannatusluvuissa, joka pysyttelee sitkeästi 8-9 prosentin tienoilla. Onko Li Andersson siis kenties "väärässä" puolueessa? Jos hän olisi demareiden puheenjohtaja, puolueen kannatusluvut saattaisivat olla paremmat kuin mihin sdp on Antti Rinteen johdolla pystynyt. Toisaalta vihreiden kannatus pysyttelee 15 prosentin tuntumassa, vaikka puolueen puheenjohtaja Touko Aalto häviää kaikki kyselytutkimukset kirkkaasti Li Anderssonille ja muillekin puheenjohtajille.

16. Perussuomalaisten kannatus on myös yllättävän korkealla, vaikka puolueen puheenjohtaja Jussi Halla-aho ei ole erityisen hyvin pärjännyt edellä mainituissa suosiomittauksissa. Mutta niinhän se on, että "kyllä kansa tietää".  Tietää, miten säälimättömästi ja suorastaan sietämättömällä tavalla perussuomalaiset lyötiin hajalle reilu vuosi sitten ja ketkä tähän vallanhuumassaan syyllistyivät (Soini, Sipilä ja Orpo). Persut vaativat eduskuntavaalikampanjassaan varmuudella turvapaikkapolitiikan tiukentamista. Tämä on asia, joka jakaa nyt Saksan hallitusta ja voi myös ratkaista Ruotsissa syksyllä pidettävät parlamenttivaalit ruotsidemokraattien voitoksi.

17. Jussi Halla-aho ilmoittikin eilen tyynesti, että persut tähtää ensi vuoden eduskuntavaaleissa maan suurimmaksi puolueeksi. Kun Yle uutisten toimittaja Pirjo Auvinen suorastan hieman hätääntyneen oloisena tiedusteli Halla-aholta, että merkitseekö tämä myös sitä, että Jussi tähtää samalla seuraavaksi päministeriksi, kuultiin myhäilevä vastaus: Sehän on vain luonnollista.

18. Oikein hyvä! Meissä kaikissa asuu pieni persu, oltiinpa perussuomalaisesta puolueesta mitä mieltä tahansa. Persujen hyvä gallupsuosio luo ensi vuoden vaaleille - niitä pidetään peräti kolmet lyhyen ajan sisällä - mukavaa jännitystä. Nähtäväksi jää, onko persuille tulossa vuoden 2019 eduskuntavaaleissa jo kolmas jytky? Yhtä mielenkiintoista on seurata, montako kansanedustajaa Sininen tulevaisuus saa eduskuntaan vai saako ainoatakaan. 

19. Antti Rinne uhosi eilen, että demarit eivät huoli perussuomalaisia kanssaan samaan hallitukseen, tuli mitä tuli. Tätä samaa virttä ovat aiemmin veissaaneet myös Petteri Orpo ja Juha Sipilä. Persujen arvot eivät kuulemma kelpaa demareille, kokoomukselle ja keskustalle. Tätähän Sipilä ja Orpo toitottivat jo viime vuoden kesäkuussa, jolloin siniset irrottautui persuista omaksi ryhmäkseen ja myöhemmin puolueekseen, jotta viisi soinilaista ministeriä saattoi jatkaa hallituksessa ja pelastaa Sipilän hallituskriisiltä.

20. Pakko sanoa, että Antti Rinteellä, Petteri Orpolla ja Juha Spilällä on todella huono poliitinen hoksnokka, kun he kailottavat jo nyt persujen hallituskelvottomuutta. On selvää, että tällainen perusteeton syrjintä on vain omiaan lisäämään persujen suosiota ja tulee voimistamaan sitä myös ensi huhtikuun eduskuntavaalikampanjassa.

1120. HS:n tuorein puoluegallup

1. Eilen lauantaina julkaistun HS-puoluekannatusta koskevan gallupin mukaan kokomus on säilyttänyt kirkaasti suurimman puolueen asemansa. 

2. Kokoomusta kannatti Kantar TNS:n suorittamassa kyselyssä  21,9 % vastanneista.  Toiseksi suurin kannatus oli SDP:llä 18,1 %, pronssille tuli vihreät 16,1 % ja neljänneksi jäi pääministeripuolue keskusta 15,4 %:n suuruisella kannatuksellaan. 

3, Pienemmistä puolueista perussuomalaisia kannatti 9,3 %, vasemmistoliitoa 8,2 %, RKP:tä 4,4 %, ja KD:tä runsaat kolme prosenttia vastanneista. Suorastaan surkeana hännänhuippuna tulee - yhä edelleen - Timo Soinin, Sampo Terhon ym. johtamat Siniset, joita kannatti gallup-kyselyssä vain 1,3 % vastanneista. Ryhmää muut, joihin ilmeisesti kuuluu feministinen puolue, kannatti 2 prosenttia vastaajista. 

4. Kyselyn merkittävimpänä tuloksena voidaan pitää sitä, että päähal­lituspuolueiden kokoomuksen ja keskustan kannatuskäyrät jatkavat loittonemistaan: kokoomuksen kannatus kasvaa ja keskustan sen kun vain hupenee hupenemistaan. 

5. Kantar TNS mittasi kokoomukselle ­koko tämän vaalikauden suurimman kannatuksen ja samalla suurimman ­kannatuksen puheenjohtaja Petteri Orpon aikana. Nyt mitattua suurempi ­kokoomuksen kannatus on ollut viimeksi kesällä 2014, jolloin Alexander Stubb oli noussut puheenjohtajaksi. Samaan aikaan keskustan kannatus jatkaa alamäkeään. Tätä huonompia lukemia keskustalle on mitattu viimeksi Mari Kiviniemen puheenjohtaja-aikana. HS-gallupissa päähallituspuolueiden välinen kannatusero onjo  6,5 prosentti­yksikköä. Se on todella paljon, sillä kumpikin on niin sanottu suuri puolue ja keskustalla on hallituksella myös pääministerin salkku.

6. Kyselyssä haastaeltiin 2 416:ta henkilöä ja se tehtiin 18.9. -14.10. välisenä aikana. Tutkimusaineiston kerääminen päättyi siis viime viikon lauantaina. Keskustan ja ­kokoomuksen sote-kiistan viimeiset vaiheet alustavine sovintoineen eivät siten ­ehtineet vaikuttaa tulokseen.

6. Mikä keskustan ja pääminsteri Juha Sipilän toiminnassa mättää, kun puolueen kannatus pienee koko ajan, vaikka näkymät ovat nyt selvästi paremmat kuin reilut kaksi vuotta sitten, jolloin hallitus aloitti toimintansa?  Kuluvalle vuodelle on ennustettu yleisesti 3 prosentin talouskasvua ja ensi vuodellekin 2,5 suuruista kasvua, vienti vetää ja investoinnit ovat lisääntynyt selvästi. Yritysten kilpailukyky on selkeästi kohentunut. Työttömyys on vähentynyt ja työllisyysasteen odotetaan nousevan vuonna 2018 jo 70 prosentitin; hallitusohjelmassa on asetettu 72 prosentin työllisyysasteen saavuttaminen. 

7. Kansa ei ilmeisesti kerta kaikkiaan tykkää keskustan vehkeilyistä ja puolueen harjoittamasta politikasta eikä Juha Sipilän alituisesta marmatuksesta ja lehdistön arvostelusta. Kokoomuslaisen Anne Bernerin nimittäminen  puolueen edustajana viestintäministeriksi oli Juha Sipilältä paha vikatikki. Maakuntauudistusta ei Suomessa kannata mikään muu puolue kuin keskusta. Sote-uudistusta ei saada aikaan, ei sitten millään! Kaikki se vähäinen hyvä, jonka hallitus on saanut aikaan, sataa kannatusmittauksissa kokoomuksen laariin.

8. Vihreiden kannatuksen kasvu on pysähtynyt, sillä puolue on menettänyt reilun kahden kuukauden aikana gallupkannatuksestaan 1,5 prosenttiyksikköä. Vasemmistoliitto, RKP ja KD junnaavat edelleen niille kovin tutuissa ja matalissa kannatuslukemissa. Perussuomalaiset porskuttaa, vaikka puoluetta ja sen johtoa ovat yrittäneet painaa maan rakoon pääministeri, valtiovarainministeri, ulkoministeri sekä tasavallan presidentti.

9. Sinisten kannatus on suorastaan kurjan pieni, vaikka puolueella on 19 kansanedustajaa ja hallituksessa peräti viisi ministeriä. Sinisten ministerit ja muutkin poliitikot ovat jatkuvasti esillä tiedotusvälineissä ja erityisesti TV1:n ja MTV:n ohjelmissa. Timo Soinia ja etenkin Sampo Terhoa haastatellaan lähes joka päivä telkkarissa. Soni matkailee joka viikko ympäri Eurooppaa EU:n kokouksissa ja tapaa tuon tuostakin Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovia. Terho esiintyi viime torstaina noin 20 minuutin ajan TV1:n Kulttuurigaala -ohjelmassa, jossa hän jakoi opetusministeriön taiteilijoille myöntämiä Suomi-palkintoja. Eilen lauantaina Terho oli haasteltavana lähes tunnin kestävässä Ylen Ykkösaamussa ja Timo Soini puolestaan illalla noin 20 minuutin ajan MTV:n ajankohtaisohjelmassa jne, jne. Mutta mikään ei auta, sillä ryhmän ja puolueen kannatus on kerta kaikkiaan suossa, josta se ei tunnu millään nousevan. Siniset jätti reilu viikko sitten oikeusministeriölle 5 000 kannattajakorttia puolueen rekisteröintiä varten, ja tätäkin tilaisuutta seurattiin pitkään ja hartaasti jokaisella tv-kanavalla ja muissakin medioissa. Sampo Terho, Matti Torvinen ja Tiina Elovaaran kannniskelivat hymyssä suin kannattajakortteja sisältäviä laatikoita - tietenkin sinisisä - tv-kameroiden loisteessa ministeriöön ja taas Tehoa ja Elovaaraan hastateltiin. Kyllä kansa tietää, ettei sinisten tilanne tuosta kurjuudesta juurikaan tule korjaantumaan, sillä puolueen perustamisen takana on valtapeli ("pelin politiikka") ja yksinkertaisesti halu säilyttää ulkoministerin salkku Timo Soinilla. Jussi Halla-aho olisi antanut Soinille potkut ministerin pallilta.

Timo Soini eilen Maikkarilla. Rasitukset merkit alkavat  pikku hiljaa näkyä.

1023. Kun Alex Stubb syrjäytettiin

   

                                            Stubb tiedotustilaisuudessaan 15.6.                            

1. Kokoomuksen uudeksi puheenjohtajaksi valittin Lappeenrannan puoluekokouksessa sisäministeri Petteri Orpo. Hän voitti toisella äänestyskierroksella istuvan puheenjohtajan Alexander Stubbin, Orpo sai äänistä 55 ja Stubb 45 prosenttia. Pertteri Orvosta tulee samalla uusi valtiovarainministeri. Kielikeskuksen mukaan oikea taituvusmuoto on tosiaan "Orvon". Petteri Orpo haluaa kuitenkin itse käyttää muotoa "Orpon".

2. Juha Sipilän vuoden päivät istunneesta hallituksesta on tähän saakka käytetty lyhennettä SSS -hallitus, joka tulee kolmesta nimestä eli Sipilä, Soini ja Stubb. Nyt SSS -hallituksen korvaa SOS -hallitus, niin kuin Timo Soini Lappeenrannan kokouksen jälkeen huomautti. Kuten tiedämme, SOS on kansainvälisillä morseaakkosilla annettava hätämerkki, jonka arvellaan tulevan sanoista Save Our Souls (Pelastakaa sielumme). 

3. Olisiko SOS jonkinlainen hätätilahallitus? Tämän aika näyttää. Hiljattain on annettu ymmärtää, että Suomella olisi kahdeksan laihan eli lamavuoden jälkeen edessään vihdoin taloudellisen kasvun jakso. Tästä ei ole kuitenkaan vielä riittävää varmuutta. Se että bkt on kasvanut noin prosentin verran, ei voida tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Todettu kasvu perustuu yksinomaan kotimaisen kulutuksen, ei viennin kasvuun. 

4. Suomen vienti ei ole osoittanut vieläkään kunnolla elpymisen merkkejä. Työttömyys ei ole vähenemässä, pitkäaikaistyöttömyys sen kun vain kasvaa. Kiky -sopimus saatiin reilun vuoden kestäneen hirmuisen ja jopa koomisia piirteitä saaneen väännön ja satojen neuvottelujen jälkeen kasaan. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että tämä ei vielä riitä. Monet jopa katsovat, että Kiky ei itse asiassa ratkaise mitään, vaan siitä saattaa olla päin vastoin vain harmia. Paikallinen sopiminen on aivan alkutekijöissään.  Hallituksen tavoitteena oli alun perin 110 000 uuden työpaikan luominen hallituskauden aikana, mutta nyt hallitus arvio, että olisi hyvä, jos Kikyn avulla saataisiin edes 35 000 uutta työpaikkaa. 

5. On helpo ennustaa, ettei tämäkän tavoite tule toteutumaan. Kaikki kolme suurta luottoluokittajaa, viimeksi Moody`s ovat laskeneet Suomen kolmen A:n luottoluokituksen Aa:han tai Aa+:aan. Moody'sin analyytikkojen mukaan Kiky -sopimus ei saa Suomen taloutta nousuun. Luottoluokittajan mukaan liian suuret palkat, joita Kikyllä on pyritty hillitsemään, eivät ole Suomen talouden suurin ongelma. Ongelma on siinä, etteivät ulkomaiset sijoittajat investoi Suomeen, koska täällä ei valmisteta riittävästi tuotteita, joilla olisi kansainvälistä menekkiä. Yritysveroprosenttia laskettiin joitakin vuosia sitten roimasti, ja monilla suurilla yhtöillä menee hyvin, mutta niiden voittoja ei käytetä investointeihin, vaan ne jaetaan kasvavina osinkoina omistajilleen.

6. Miksi Alex Stubb (48) piti vaihtaa Petteri Orpoon (47) ja ketkä hänet halusivat syrjäyttää? Itse en olisi, jos olisin kokoomuksen jäsen, halunnut antaa kenkää Alexille enkä valita Petteri Orpoa hänen tilalleen.

7. Alexin isä Göran Stubb osui Lappeenrannan äänestyksen jälkeen naulan kantaan todetessaan, että "poikani suosio katosi vihakampanjaan".  Tämä kampanja oli nähtävissä pian sen jälkeen kun Alexista tuli pääministeri ja Stubbin edeltäjän Jyrki Kataisen lähdettyä komissaariksi Brysseliin. Alexin naama otettiin tikkatauluksi ja kaikki hallituksen epäonistumiset, niin Stubbin omat kuin Juha Sipilän hallituksen, kadettiin kylmästi Stubbin niskaan. Politiikan toimittajat Pekka Ervastista ja Timo Haapalasta alkaen oikein kaivamalla kaivelivat Alexin vikoja ja kailottivat niitä kirjoituksissaan ja tv-kommenteissaan.

8. Ervastit, haapalat ja muut toimittajat eivät olleet liikeellä yksin ja omasta aloitteestaan.  Heillä oli tarkka tieto, mitä ne, jotka eivät voineet sietää Alex Stubbia, halusivat ja tahtoivat toimittajien kirjoittavan ja puhuvan - Alex Stubb oli syrjäytettävä puheenjohtajan pallilta ja hallituksesta. Viha- tai kostokampanja on oikeaan osunut sana kuvaamaan prosessia. Kampanja pantiin käytiin melko pian kohta kaksi vuotta sitten pidetyn puoluekokouksen jälkeen, jossa Stubb kaikkien ylläthykseksi kukisti Paula Risikon ja suurena ennakkosuosikkina pidetyn Jan Vapaavuoren.

9. Jan Vapaavuori ei voinut sietää tappiotaan Stubbille, hän oli huono häviäjä. Hän vannoi mielessään kostoa, ja mikäpä olisi ollut parempi paikka toteuttaa aie kuin lähestyvä Lappeenrannan puoluekokous. Vapaavuori, joka oli tullut nimitetyksi Euroopan investointipaikan hallituksen jäseneksi julkaisi viime maaliskussa kohua herättäneen "muistelmateoksen" Puoliholtiton Suomi. Siinä tämä useampikertainen ministeri ja kokenut kansanedustaja purki mieltään ja katkeruuttaan ja syytti istuvaa hallitusta ja sen edeltäjiä voimakkaasti huonosta taloudenhoidosta. Näin tapahtui, vaikka mies oli itse ollut kauan hallitusvastuussa, jolloin hän olisi voinut vaikuttaa kertomiensa virheiden ja epäkohtien korjaamiseen. 

10. Kirjassaan Vapaavuori syytti rivien välistä Alex Stubbia räikeällä ja suorastaan irvokkaalla tavalla. Vapaavuoren mukaan Kataisen erottua hallituksesta maassa olisi tullut järjestää uudet vaalit, mutta niitä Stubb ei halunnut, koska se olisi merkinnyt hänen pääministeritiensä katkaisua. Vapaavuoren mukaan eduskuntaan on valittu monia sellaisia, jotka eivät sinne kuulu, ja monet niistäkin, jotka kuuluvat, kekkaloivat viihdeohjelmissa, tikkakisoissa ja yökerjojen avaiskutsuissa. Viittaus Stubbiin tulee selvästi esiin kun Vapaavuori toteaa, että  "johtaviinkin posteihin pääsee aika ajoin kipuamaan myös patologisia narsisteja, joille politiikan sisällöllä ei ole koskaan muuta kuin välinearvoa heidän omalle julkisuuskuvalleen".

11. Jan Vapaavuori ei toki kirjoittanut kirjaansa hetken huumassa, vaan hänellä oli Luxemburgin pankin hiljaisuudessa yllin kyllin eli reilu vuosi aikaa suunnitella kirjansa sisältöä, väsätä opustaan ja hioa tekstinsä puoliherjaavia sanakäänteitä. Kirja ilmestyi juuri "sopivasti" eli pari kuukautta ennen Lappeenrannan puoluekokousta, jolloin Stubbin kiivaimmat vastustajat, kuten esimerkiksi Hjallis Harkimo ja Eero Lehti, terävöittivät Stubbin kritisointiaan ja hakivat sopivia vastaehdokkaita puheenjohtajan vaaliin. Vapaavuoren kirja oli tähdätty paljolti juuri Alex Stubbia vastaan ja sen tarkoituksena oli estää Stubbin uudelleen valinta puolueen puheenjohtajaksi. 

12. Mutta mistä sitten sopiva vastaehdokas Stubbille? Oli ennenkuulumatonta, että suuri hallituspuolue vaihtaa kesken hallituskauden puheenjohtajaansa, joka joutuisi, jos manööveri onnistuisi, lopettamaan työnsä myös maan hallituksen toiseksi tärkeimpänä ministerinä. Jan Vapaavuori ei ollut itse halukas Stubbin haastajaksi, vaikka mieli olisi toki kovasti tehnyt. Katseet kääntyivät tämän jälkeen sisäministeri Petteri Orpoon, jota on, jostakin syystä, pidetty Juha Sipilän hallituksen parhaana ministerinä.

13. Petteri Orpo ilmoitti vielä noin 1,5 - 2 kuukautta sitten, ettei hän missään tapauksessa halua haastaa Stubbia puheenjohtajakisassa. Mutta kuten politiikassa usein tapahtuu, johtavat poliitikot voivat kääntää takkinsa nopeasti, jopa yhden yön aikana. Orpoa maaniteltiin lähtemään kaatamaan Stubbia.  Kokoomuksen eduskuntaryhmän enemmistö ilmoitti vastustavansa Stubbin uudelleenvalintaa. Eero Lehti mörisi Stubbin kelvottumuutta, ja samalla asialla oli Hjallis Harkimo, joka näytti nauttivan ilkeillessään Stubbille. Hjallis jopa ilmoitti harkitsevansa itse Stubbin haastamista, jollei muita halukkaita puuhaan ilmoittautunut. Kukaan ei toki ottanut Hjalliksen ilmoitusta todesta.

14. Tämän jälkeen kisaan ilmoittautui Elina Lepomäki, vaikka kaikki tiesivät tasan tarkkaan, ettei hänellä olisi mahdollisuuksia Stubbin  kaatimiseksi. Ja yllätys yllätys, puheenjohtajan pesti alkoi pikkuhiljaa kiinnostaa myös Petteri Orpoa, jonka ilmoitus Stubbin haastamisesta saatiin aika pian. Iltapäivälehtien toimittajat, timohaapalat ja pekkaervastit suorastaan riemastuivat ja kirjoittivat kilvan analyyseissään, että pelihän on nyt selvä: Stubbilla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia kisassa, vaan Petteristä leivotaan Lappeenrannassa kokoomuksen uusi puheenjohtaja. Hjallis Harkimo saattoi ilmoittaa, ettei hän lähdekään puheenjohtajakisaan, vaan kannattaa Orpoa.

15. Kuka lopullisesti käänsi Petteri Orpon pään? Minusta tämä oli tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Kaikki politiikkaa seuranneet tietävät, että Sauli Niinistön ja Alex Stubbin välit ovat olleet viiileät. Niinistö ei voi sietää Alexia, joka on Saulin mielestä ollut  liian hölösuinen ja suorapuheinen mm. Nato-kannanotoissaan. Niinistö ei halunnut, että Alex Stubb istuu hänen johtamassaan hallituksen ulko- ja turvallisuspoliittisessa ryhmässä. Oiva keino pudottaa Alex kuvioista oli syrjäyttää hänet kokoomuksen johdosta ja hallituksesta. Niinistö ymmärsi, että Petteri Orpo oli se henkilö, joka kykenisi tähän. Inhottava ja katala temppu presidentti Niinistöltä, mutta tämä kertoo vain, miten raadollista politiikka on aina huipputasoa myöten. 

16. Pari kolme viikkoa ennen Lappeenrannan kokousta julkisuuteen vuodettiin ikään kuin vaivihkaa, miten Sauli Niinistö ja Jenni Haukio olivat kutsuneet Petteri Orpon vaimoineen vieraakseen Mäntyniemeen tai Espoon kotiinsa. Tämä painoi lopullisesti kokoomuslaisten puoluekokousedustajien ajatuksissa vaakakupin Orpon hyväksi. Vierailua tulkittiin, kuten tarkoitus olikin, niin, että Sauli Niinistö haluaa Petteri Orposta kokoomuksen puheenjohtajan ja uuden ministerin Alex Stubbin tilalle. Kyläilytiedon vuotaminen julkisuuteen oli harkittu asia ja suunniteltu juttu.

17. Alex Stubb ei kuitenkaan luovuttanut, vaikka hän varmaankin tiesi, ettei hänellä ollut kerrotuissa oloissa mahdollisuuksia uusia puheenjohtajan paikkaa. Stubb taisteli kunniaakkasti ja säilytti kasvonsa puoluekokouksen loppuun saakka. Stubb otti tilanteen haltuunsa myös loppupuheessaan, jossa hän onnitteli vilpittömästi Petteri Orpoa. Salissa koettiin tunteikas hetki, kun Alex kiitti paikalla ollutta isäänsä Görania ja vaimoaan Suzannea. Myös jotkut Petteri Orpon kannattajista nieleskelivät Alexin puheen aikana kyyneleitä. Yksi näistä oli ministeri Lenita Toivakka, joka oli vain paria päivää ennen Lappeenrannan kokousta ilmoittanut vaihtavansa leiriä eli siirtyvänsä Stubbin joukoista Petteri Orpon kannattajaksi. Toivakka teki tämän julkisesti, sillä hän haluaa säilyttää ministeripaikkansa Petteri Orpon uusiessa puolueen ministerilistaa. Saa nähdä, onnistuuko Toivakan manööveri, monet ovat veikaneet, että hallituksen  heikoimpiin ministereihin koko ajan kuulunut Toivakka menettää ministeripostinsa.

18. Göran Stubb totesi Lappeenrannassa, että kokoomuslaiset "heittivät hienon pojan syrjään". Tähän on helppo yhtyä, kun otetaan huomioon, miten karsismaattinen,  kansainvälinen ja eurooppalaisten poliittisten johtajien keskuudessa pidetty ja arvostettu poliitikko Alex Stubb on. Hän on kielitaitoinen ja rento, mutta samalla ulko- ja turvallisuuspolitiikan  erinomaisesti hallitseva henkilö, joka on tullut hyvin toimeen  esim. Englannin pääministeri David Cameronin ja Saksan Angela Merkelin kanssa. Stubb on valmistunut filosofian tohtoriksi arvostetusta London of School of Economcista ja hän toimi ennen politiikkaan siirtymistään ulkomailla yliopiston tutkijana ja Suomessa EU-virkamiehenä. Stubb on käymissään vaaleissa maan ykkösääniharava. Ministerinä Stubb on ollut kahdeksan vuotta putkeen, ensi maanantaina hän tulee olleeksi ministerinä tasan 3 000 päivää. Stubb on toiminut ulkoministerinä ulkomaankauppaministerinä, pääministerinä ja viimeksi valtiovarainministerinä. 

19. Ulkoministerin salkku olisi ollut Juha Sipilän hallituksessa Alex Stubbille oikea posti.  Kaikki odottivat, että hallituksen toiseksi suurimman puolueen eli persujen puheenjohtaja Timo Soini olisi valinnut itselleen valtionvarainministerin salkun, sillä sitä pidetään yleisesti hallituksen toiseksi tärkeimpänä tehtävänä. Mutta toisin kävi, sillä Timo Soini valitsi ulkoministerin salkun. Soini tiesi, että ulkoministerin tehtävä on nykyoloissa paljon helpompi kuin valtiovarainministerin raskas paikka. 

20. Myös tässä valinnassa Sauli Niinistöllä oli sormensa vahvasti pelissä. Muistan hyvin, miten Soini kertoi ministeripaikkoja täytettäessä kävelleensä Smolnasta Kauppatorin ympäri ja soittaneensa "pari puhelua". Toisen niistä hän otti melkoisella varmuudella presidentti Niinistölle. Niinistö ilmoitti Soinille, ettei hän halua Alex Stubbista ulkoministreriä ja kehotti Soinia ryhtymään ulkoministeriksi. Näin Timo Soini sitten saapastelee itseensä sangen tyyväisen oloisena ympäri maailmaa kollegojaan tapaamassa. Soinille ollaan jo nyt petaamassa seuraavien vaalien jälkeen suurlähettilään virkaa Lontossa. Soinin puolue on menettänyt vaalien jälkeen lähes puolet kannatuksestaan, kokoomuksen kannatus on sitä vastoin samaa luokkaa kuin vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. 

21. Kokoomuslaiset eivät tehneet ulkopuolisen mielestä kovinkaan järkevästi syrjäyttäessään "hienon ja kansainvälisen pojan" ja ottaessaan hänen tilalleen puhtaasti kansallisen Petteri Orpon. Petteri on lähtöisin Köyliön perämettistä ja tullut ylioppilaaksi Säkylän lukiosta. Kansainvälistä kokemusta hänellä ei ole. Hän on pyörinyt koko ikänsä - Orpo on jo 47-vuotias - kokoomuspolitiikan kuvioissa, ensin kunnallispolitiikassa ja maakuntakuvioissa ja vuodesta 2007 lähtien kansanedustajana. Hän hymyilee alituisesti ja on aina valmis uusiin tehtäviin kuin partiopoika. Orpo ei ole turhalla pituudella pilattu; kuvissa Alex Stubb näyttäisi olevan Orpoa päätä pidempi. Orpo vakuuttaa vakuuttamasta päästyään, että hän tuntee kokoomuksen kentän, "olen myynyt makkaraa kokoomuksen tilaisuuksissa jo ainakin 25 vuoden aikana", haluaa pitää huolta "ihmisten arjesta" ja muuta sellaista mukavaa ja ympäripyöreää, jolla ei ole käytännössä juuri minkäänlaista merkitystä, mutta joka upposi sellaisenaan kokoomuksen puoluekokousväen pirtaan - "kun kerran presidenttikin haluaa Petterin". 

22. Ammoin talonpoika Lalli surmasi Köyliön järven jäällä Ruotsin piispan Henrikin. Nyt Köyliön toinen suuri poika Petteri löi puoliruattalaisen Alexanterin maanrakoon Lappeenrannassa.

23. Kampanjansa aikana Petteri Orpo moitiskeli hallitusta ja vaati kokoomuksen ministeriryhmältä tiukempia otteita. Mitä ihmettä, eikö tämä Petteri ole istunut Stubbin ja nyt Juha Sipilän hallituksessa ja kuulunut koko ajan hallituksen terävimpään kärkeen ja erilaisiin ministerivaliokuntiin! Miksi hän ei ole siis pannut tuulemaan, ollut "tiukka" ja vaatinut hallitusohjelman noudattamista ja/tai siihen tehtäviä muutoksia jne., kun hänellä on ollut siihen mitä mainioin tilaisuus? 

24. Petteri Orpon puheenjohtajakaudella juuri mikään ei tulle tulee ainakaan tällä vaalikaudella hallituksessa muuttumaan. Tästä monet kokeneet poliitikot, aina kokoomuksen entisestä puheenjohtajasta Ilkka Suomisesta lähtien, samoin kuin vakavasti otettavat politiikan toimittajat ovat olleet yhtä mieltä. Hallituksen johto on ja pysyy selkeästi Juha Sipilän ja keskustan hanskassa. Persut myötäilevät keskustaa, Timo Soini ja hänen ministerinsä tuskin korviaan lotkauttavat Petteri Orpon vaatimuksille.

25. Tämä nähtiin välittömästi Lappeenrannan puoluekokouksen jälkeen. Lappeenrannassa pitämässään "linjapuheessa"  Petteri Orpo vaati kokoomuksen hallituspolitiikan tiukentamista, muutoksia hallitusohjelmaan ja ministereiden lukumäärän nostamista. Mutta mitä tapahtui? Juha Sipilä vastusti Orpon mainittuja suunnitelmia ja eilen hallituksen johtotroikka - siis SOS - ilmoitti, että ministereiden määrää ei nosteta eikä hallitusohjelmaa tarvitse muuttaa. 

26. Kuka seuraaa Petteri Orpoa sisäministerinä ja tapahtuuko kokoomuksen nelihenkisessä ministeriryhmässä muita muutoksia? Tämä selviää lopullisesti ensi viikon tiistaina.  On kaavailtu, että varapuhemies Paula Risikosta tulisi uusi sisäministeri, mutta tämä merkitsisi sitä, että kokoomus joutuisi valitsemaan myös uuden varapuhemiehen. Lenita Tovakka ja opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen ovat olleet kokoomuksen heikkoja lenkkejä hallituksessa. 

27. Todennäköistä on, että ainakin Toivakka joutuu lähtemään hallituksesta. Hjallis Harkimo ilmoitti tänään, että hän haluaisi uudeksi ulkomaankauppaministeriksi, koska hänellä on tehtävään tarvittava pätevyys; hän on "tehnyt kauppaa" koko ikänsä. Hjallis vaatii Orpolta tietenkin korvaukseksi ministeripaikan, koska ryhtyi kannattamaan Orpoa puolueen uudeksi puheenjohtajaksi. Hjallis vetosi myös siihen, että istuuhan siellä hallituksessa myös Anne Bernerkin".  Hehheh ja voi hyvät hyssykät mitä peliä"!

28. Alex Stubb piti pari tuntia sitten tiedotustilaisuuden Vanhan kauppahallin nurkalla. Hän kertoi, että Petteri Orpo oli tarjonnut hänelle ulkomaankauppa- ja kehitysministerin paikkaa hallituksessa, mistä Stubb oli kuitenkin kieltäytynyt. Stubille oli tarjottu myös eduskunnan varapuhemiehen paikkaa, muka sekään ei ollut Stubbille kelvannut. Stubb kertoi vetävänsä hieman henkeä ja pysyttelevänsä kansanedustajana. On esitetty kaavailuja, joiden mukaan Stubbille olisi tarjottu paikkaa euroopalaisista yliopistoista, muun muassa Belgiasta.

29. Syksyllä nähdän, mihin suuntaan Alex Stubbin ura lähtee kehittymään. Sitä ennen hän voisi keskittyä harjoittelemaan maratonjuoksua ja tähdätä tosissaan kolmen tunnin alitukseen.

                                      Petteri ja Niina - kuin samasta puusta veistetyt

1014. Tukikirje kiihdytti mieliä

1. Kokoomuseliitiksi mediassa kutsutun kokoomusvaikuttajien pääsiäissunnuntaina 27.3. julkistama tukikirje puolueen puheenjohtaja Alexander Stubbille on herättänyt outoa kiihkoa, ei vain politiikan toimittajissa, jotka ovat usein ennenkin olleet kampittamassa Stubbia, vaan nyt myös monissa puolueen kansanedustajissa. 

2. Kirjeessä kokoomuksen piirien, kolmen jäsenliiton sekä puoluevaltuuston ja  -hallituksen puheenjohtajat vakuuttavat tukeaan Stubbille puolueen johtajana ja kokoomuksen hallitusyhteistyön vetäjänä. Kirjeessä toivotaan, että puolueen puheenjohtajapeli puhallettaisiin poikki kevään ajaksi, jotta Stubbille taattaisiin työrauha hallituksessa. Kokoomus valitsee puheenjohtajan kesäkuun alussa Lappeenrannassa pidettävässä puoluekokouksessa. Työrauhavaatimusta perustellaan kirjeessä sillä, että hallituksessa on kevään aikana monia isoja asioita päätettävänä.  Allekirjoittajien mukaan kirjeen tarkoituksena ei ole tukahduttaa puheenjohtajakeskustelua eikä estää kampanjointia.

3. Politiikan toimittajilla ei ollut vaikeuksia saada Alex Stubbia vastustavia kokoomuslaisia kailottamaan paheksuntaansa tukikirjettä ja Stubbia vastaan. Väitetään mitä väitetään, niin kokoomuksen puheenjohtajapeli on käynyt jo jonkin aikaa kuumana kulisseissa ja osin myös julkisuudessa.  Peli tuntuu käyvän sitä kuumemmaksi mitän lähemmäksi puoluekokousta tullaan. Yksi tunnettu "kuuma-kalle" tai "sähköjänis" eli Hjallis Harkimo tuli esiin jo pari kolme viikkoa sitten ilmoituksellaan, jonka mukaan hän päättää toukokuussa, lähteekö haastamaan Stubbin puheenjohtajakisassa. Toisena kandidattina on mainittu kansanedustaja Elina Lepomäki, jolla ei käytännössä kuitenkaan liene mahdollisuuksia pärjätä kisassa. Tänään Lepomäki ilmaisi pettymyksensä hallitukseen ja, tietenkin, myös (Stubbin johtamaan) kokoomukseen, koska maan taloustilanne ei ole kohentunut.

4. Varteenotettavat ehdokkaat puheenjohtajaksi eli Petteri Orpo ja Jan Vapaavuori eivät ole vielä ilmoittaneet halukkuudestaan, mutta lienee vain ajan kysymys, milloin heidän ilmoituksensa julkistetaan. Kumpikin tähtää ensi sijassa siihen, että Stubb luopuisi vapaaehtoisesti kisasta, jolloin he voisivat tulla esiin kokoomuksen "pelastajana." Politiikan toimittajien ja yleensä median lähes raivoisa kampanjointi ja mustamaalaus Stubbia vastaan palvelee erinomaisen hyvin Vapaavuoren ja Orpon pyrkimyksiä. Tämän media tietää ja siksi tiedotusvälineet kantavat innolla kortensa kekoon, jotta tuo inhottava ja narsistinen Stubb saataisiin kammetuksi pois kokoomuksen johdosta ja hallituksesta. 

5. Ainakin Jan Vapaavuori, joka ei ole todellisuudessa samanlainen herrasmies kuin Petteri Orpo, on pyrkimässä kiivaasti kokoomuksen uudeksi johtajaksi. Hänen  kolmisen viikkoa sitten julkaisemansa kirja Puoliholtitonta politiikkaa, on tyypillinen vaalikirja, jossa tämä "Janne" , jonka mieli tuntuu kuohahtavan aika helposti, hyökkää rajusti Alex Stubbia vastaan tätä kuitenkaan nimeltä mainitsematta. Vapaavuoren suoranaisen vituksen Stubbia kohtaan toki jotenkin ymmärtää, sillä hän kärsi edellisessä puheenjohtajavaalissa 2014 selvänä ennakkosuosikkina katkeran tappio Stubbille. Tätä Vapaavuori ei milloinkaan unohda. Nyt ja viimeistään Lappeenrannassa hän aikoo maksaa Stubbille potut pottuina.

6. Kiivaimmin Stubbia ja tukikirjettä vastaan on hyökkäillyt ökyrikas kansanedustaja  Eero Lehti. Tämä Uudeltamaalta monta kertaa eduskuntaan valittu yrittäjä istuu eduskunnan kyselytunnilla yleensä vaiti tuolillaan, josta hän mulkoilee tympäntyneen ja yrmeän näköisenä kohti ministeriaitiota. Eero Lehti ilmoitti olevansa tyrmistynyt alussa mainitusta tukikirjeestä, jota hän kutsuu junttakirjeeksi. Kirjeen sisältö on Lehden mukaan syvässä ristiriidassa länsimaisessa demokratiassa vallitsevan sanan- ja ilmaisuvapauden kanssa. Eero Lehti tuntuu olevansa Stubbia kohtaan yhtä suivaantunut kuin Jan Vapaavuorikin. Hän sanoo, että Stubb saa syyttää itseään siitä, että puolueessa on "kylki auki". Lehden mukaan tukikirjeellä Stubb  on halunnut vain kerätä "enkelikuorolaisia" ympärilleen.

7. Eero Lehti on ärsyyntynyt Stubbin johtamistyylistä. Hän "paljastaa", että aika monet muutkin ovat samanlaisen tunteen vallassa. Lehti väittää, että Stubb suorastaan alentaa puolueen puheenjohtajan ja ministerin arvovaltaa osallistumalla kaikenlaiseen valtiovarainministerin toiminnan kannalta toisarvoiseen toimintaan, "esimerkiksi kuntoiluun." Huhheh, kuntoilu on siis pahasta puheenjohtajalle!

8. Pieni kuntoilu ei varmaan tekisi pahaa myöskään Eero Lehdelle (71).  Eero Lehden luulisi olevan ilahtunut, että puolueella on kunnostaan hyvää huolta pitävä puheenjohtaja, joka kilpailee triatlonissa ja juoksee 45-vuotiaana maratonin lähes kolmeen tuntiin. Lehti tuntuu katsovan, että hänellä ja vain hänellä kustannusalan yrittäjänä on valta määritellä, mitä sanan- ja ilmaisuvapaus pitää sisällään ja keille se kuuluu. Lehti ei näytä huomaavan, että kokoomusvaikuttajien tukikirje ja sen julkistaminen on sananvapauden mukainen toimenpide, ei siis ristiriidassa kyseisen periaatteen kanssa. Omilla aggressiivisilla hyökkäyksillään Lehti haluaa kaventaa tukikirjeen allekirjoittaneiden puoluetovereidensa ilmaisuvapautta. Puheenjohtajapelissä sananvapaus kuuluu Lehden mukaan vain nykyistä puheenjohtajaa vastustavillle ihmisille. Stubbin tukijat ja puolustajat vaietkoot puolueessa ja mediassa.

9. Tukikirjeen ja Stubbin mollaaminen mediassa on saanut aika koomisia piirteitä ja mittasuhteita. Tänä aamuna tukikirjettä paheksuttiin ja Stubbia kritisoitiin kahden ei tv-kanavan aamulähetyksissä oikein porukalla. Studioon oli haalittu kaksi hieman joukkoa keskustelemaan ja kritisoimaan Stubbia ja tämän tukijoita, myös keskustelujen vetäjät tuntuivat olevan estoitta Stubbia vastustavalla kannalla.  Kun lähdin näiden "tietoiskujen" jälkeen autoilemaan ja avasin radion, niin sieltäkin tuli saman asian jauhamista. Alex Stubbin  kimpussa on jo pitkään häärinyt joukko nimekkäitä politiikan toimittajia Pekka Ervastista (Yle) ja Mika Koskisesta (I-S) lähtien. He veisaavat samaa virttä, joka tuntuu tähtäävän yhteen ja samaan asiaan: Stubbin mollamiseen ja kaatamiseen sekä siihen, että Stubb luopuisi kokoomuksen puheenjohtajuudesta ja ministerin salkusta ennen kesäkuun alun puoluekokousta. Toimittajat kannattavat innolla Jan Vapaavuoren ja Petteri Orpon asettumista puheenjohtajakisaan.

10. Kuinka he kehtaavat ja viitsivät, aikuiset miehet ja naiset! Eikö heillä ole suomalaisen politiikanteon osalta mitään muuta sanottavaa ja kritikoitavaa? Keskustalaisen Juha Sipilän johtaman hallituksen tekemät mokat, virheet ja vatuloinnit pannaan armotta yksinomaan Alex Stubbin ja kokoomuksen piikkiin. Juha Sipilä, joka on mokannut kaikista eniten ja raskaimmin, tuntuu olevan mediassa kaiken kritiikin ulkopuolella. Pääministeri Sipilä ajaa hampaat irvessä yhteiskuntasopimusta, joka on tosiasiassa ainoastaan jonkinlainen haalea kilpailukykysopimus, jonka avulla maan taloustilanne ei parane juuri lainkaan.

11. Eero Lehti jatkoi tänään Ylen Aamutv:ssä hyökkäyksiään Stubbia vastaan. Nyt hän lyttäsi Stubin työmotivaation valtiovarainministerinä ja väitti, ettei Stubb ole koskaan johtanut "isoa organisaatiota". Lehden mukaan Stubb on finanssiministerinä vieraalla maaperällä eikä myöskään sen vuoksi vuoksi menesty työssään. Lehden mukaan Stubb oli olettanut, että hänen "kohdalleen" tulee ulkoministerin salkku. Lehti ilmoitti kannattavansa Jan Vapaavuorta kokoomuksen uudeksi puheenjohtajaksi.

12. Alex Stubb on johtanut pääministerinä eli ylimpänä poliittisena päättäjänä aika isoa organisaatiota nimeltään Suomen tasavalta. Nykyisessä hallituksessa hän olisi toki toiminut ensi sijassa ulkoministerinä. Valtiovarainministerin salkku on perinteisesti kuulunut hallituksen toiseksi suurimman puolueen puheenjohtajalle eli tässä tapauksessa Timo Soinille. Tämä ei kuitenkaan halunnut kantaa vastuutaan, vaan väisti vaikean ministeripostin ja valitsi ulkoministerin salkun, jossa hän saa matkustella ja puhua niitä näitä mukavia turvallisuudesta ja muista sellaisista asioista.

13. Vastuuta ovat vaikeuksien keskeltä paenneet monet Alex Stubbin entiset ministerikollegat eri hallituksissa hallituksissa. Matti Vanhanen lähti lätkimään hallituksesta kesken toisen pääministerikautensa jalkaleikkaukseen vedoten. Todellisuudessa Vanhanen oli vaalirahoitusotkun takia niin ryvettynyt, ettei hän halunnut jatkaa pääministerinä, sillä hän ymmärsi, että keskusta tulisi kärsimään vuoden 2011 vaaleissa mm. juuri vaalirahoitusjupakan takia melkoisen rökäletappion. Vanhanen asetti oman etunsa yleisen edun eli maan, hallituksen ja puolueen edun edelle ja jätti hallituksen ja vastuun näköpiirissä olevasta keskustan vaalitappiosta muiden kannettavaksi. Ex-pääministeri Mari Kiviniemi kyllästyi rivikansanedustajaksi pudottuaan politikkaan pari vuotta sitten ja lähti OECD:n palvelukseen heti kun paikka siellä vapautui. Jyrki Katainen puolestaan jätti pääministerin tehtävät ennen aikojaan kesällä 2014 ja lähti komissaariksi Brysseliin; ko. paikka olisi kuulunut Alex Stubbille. Jan Vapaavuori kantti petti, kun hän hävisi 2014 kokoomuksen johtajan paikan Stubbille. Hän jätti kotimaan politiikan ja meni Luxemburgin pankin palvelukseen. 

14. Alex Stubbin kantti ei sen sijaan ole vastoinkäymisistä huolimatta pettänyt vaan hän on kantanut vastuunsa. Hän on ollut ministerinä kahdeksan (8) vuotta putkeen ja toiminut ulkoministerinä, ulkomaankauppaministerinä, pääministerinä ja nyt valtiovarainministerinä. Toivottavasti Stubbin kentti kestää myös tässä tilanteessa Eero Lehden ja muiden samanmielisten kokoomuksen oikeistosiipeen kuuluvien poliitikkojen hyökkäykset niin, ettei hän jätä tehtäviään puolueessa ja hallituksessa ennen kesäkuun puoluekokousta. Silloin nähtäisiin, ketkä todella haastavat Stubbin ja kenet puolueväki valitsee kokoomuksen puheenjohtajaksi.

1009. Vapaavuori ei (muka) pyri puheenjohtajaksi

1. Euroopan investointipankin varapääjohtaja Jan Vapaavuori ilmoitti tänään, että hän ei ole ilmoittautumassa kokoomuksen ensi kesän puheenjohtajakisaan. Vapaavuori oli kokoomuksen kansanedustajana 2003-2015, asuntoministerinä 2007-2011 ja elinkeinoministerinä 2012-2015. Hän siirtyi Euroopan investointipankkiin syyskuussa 2015. Sauli Niinistö, jonka avustajana Jan Vapaavuori aikoinaan toimi, oli samassa tehtävässä 2003-2007.

2. Valtiovarainministeri ja kokoomuksen nykyinen puheenjohtaja Alexander Stubb on kertonut haluavansa jatkaa puheenjohtajana. Hänen odotetaan kuitenkin saavan haastajia ensi kesän puoluekokoukseen. Tänään on kerrottu, että kokoomuksen piirijohtajien enemmistö on Stubbin jatkamisen kannalla. 

3. Kansanedustaja Harry "Hjallis" Harkimo kertoi pari päivää sitten, että häntä on pyydetty ehdolle puheenjohtajavaalissa; asiasta kerrottiin ensimmäisen kerran - Urheilulehdessä. Harkimo sanoo harkitsevansa Stubbin haastamista. Varsin yleisesti on kuitenkin arveltu, että Harkimo halusi ilmoituksellaan vain avata puheenjohtajapelin, koska monet kokoomusvaikuttajat haluaisivat vaihtaa Stubbin tyyppiseen poliitikkoon. Joidenkin mukaan Hjallis toimii asiassa ikään kuin Petteri Orpon sähköjäniksenä. Sisäministeri Orpolla näyttäsi olevan tällä hetkellä eniten kannatusta kokoomuksen uudeksi puheenjohtajaksi. Toisena tulee kahdeksan vuotta ministerinä putkeen istunut Paula Risikko ja kolmantena vaanii uutta tilaisuutta kärkkyvä Vapaavuori.

4. Jan Vapaavuori oli kaksi vuotta sitten selvä ennakkosuosikki Jyrki Kataisen seuraajaksi. Hän hävisi  kuitenkin puheenjohtajakisan jo ensimmäisellä äänestyskierroksella sekä Risikolle että Stubbille. Stubbin valinta jurppi ilmiselvästi Vapaavuorta.

5. Tänään Vapaavuori kertoi, että hän ei ole haastamassa ketään ja lähtemässä kisaamaan puhenjohtajan paikasta. Ei, vaikka kutsuja lähteä mukaan kisaan on kuulemma "satanut joka ilmansuunnasta", niin puolueen sisältä ja kannattajakunnasta, "idästä sekä lännestä". Huh huh, onpa huimaa kannatusta kerrassaan!  Vapaavuori piti silti epätodennäköisenä, että hänen päätöksensä poisjäännistä muuttuisi.”Viihdyn erittäin hyvin nykytehtävissäni”, Vapaavuori kertoi tiedotustilaisuudessa. No joo, noihan sitä on vastaavalaisissa tilanteissa lähes aina sanottu, mutta todellisuus saattaa usein olla toinenlainen. Vaikkei Vapaavuori itse olisikaan "pyrkimässä" tehtävään, hän varmaankin lähtisi mielihyvin kisaan, jos häntä oikein joukolla pyydettäisiin ehdokkaaksi ja haastamaan Alex Stubbia. 

6. Poliitikkomaiseen tapaan Vapaavuori totesikin, että asia olisi eri, jos paikka olisi "aidosti auki". Mitä tämä tarkoittaa? No sitä, että nykyinen puheenjohtaja Alex Stubb ilmoittaisi, ettei hän halua enää jatkaa. Jos siis Hjallis Harkimo, Eero Lehti ja kumppanit saisivat savustettua Stubbin ulos, lähtisi Vapaavuori oikein mielellään ja suorastaan riemusta kiljuen kisaamaan kokoomuksen puheenjohtajuudesta.

7. Jan Vapaavuori julkaisi tänään kirjan Puoliholtiton Suomi; nimi tulee tietenkin Sauli Niinistön tokaisusta, jossa tämä luonnehti olevansa "puolivallaton leskimies". Ei liene yllätys, että kirjan julkaisuhetki osuu "sattumalta" ajankohtaan, jolloin kokoomuksen puheenjohtajakisa on juuri käynnistymässä. Kirjan julkaisemista voidaan pitää Vapaavuoren lähtölaukauksena puheenjohtajakisassa, sanokoon mies itse mitä tahansa.

9. Jan Vapaavuori ruotii ja suorastaan mollaa kirjassaan poikkeuksellisen suorasukaisesti Matti Vanhasen, Jyrki Kataisen ja Alex Stubbin hallitusten työskentelytapoja; Esko Ahon ja Paavo Lipposen hallitukset olivat hänestä parempia. Jyrki Kataisen sixpack-hallitus oli lähes tulkoon "tuhoon tuomittu" jo aloittaessaan. Vapaavuoren mukaan hallituksen ns. budjettiriihi on pelkää teatteria, koska käytännössä riihessä käsiteltävät asiat on päätetty jo hyvissä ajoin ennen "riihen" aloittamista. Hän sanoo olevansa huolissaan Suomen taloudesta ja politiikan pinnallisuudesta. Vapaavuori (51) luonnehtii Suomea "moni-ongelmaiseksi potilaaksi" ja "keski-iäiseksi ukonkörilääksi".

10. Vapaavuori sanoo kirjassaan, että suomalainen politiikka "viihteellistyy ja pinnallistuu" ja että "pölhöpopulismi" rehottaa. Tässä kirjoittaja on oikeassa, kuten jokainen on voinut havaita. Viihteellistyminen ja pinnallistuminen ei koske ainoastaan kansanedustajia, puoluejohtajia ja hallituksen ministereitä, vaan sama ilmiö on "iskenyt" myös tasavallan presidentteihin, kuten  Martti Ahtisaaren, Tarja Halosen ja Sauli Niinistön toiminnasta ja toilailuista on erinomaisen hyvin voitu nähdä.

11. Vapaavuori väittää, että johtaviinkin posteihin pääsee aika ajoin kipuamaan myös "patologisia narsisteja", joille politiikan sisältö ei ole koskaan muuta kuin välinearvoa heidän omalle julkisuuskuvalleen. Ketä tai keitä Vapaavuori mahtaa tarkoittaa? Kenties esimerkiksi Alex Stubbia, jolle hän kärsi yllättävän tappion vuoden 2014 puheenjohtajakisassa. Vapaavuoren mukaan Suomessa olisi pitänyt järjestää uudet eduskuntavaalit Jyrki Kataisen erottua pääministerin paikalta ja lähtiessä (livohkaan) Brysselin komisaariksi.  Vapaavuori sanoo, että Alex Stubb ei kuitenkaan halunnut katkaista omaa pääministerintietään, joka avautuu poliitikon eteen yleensä vain kerran elämässä. Timo Soinin johtamista perussuomalaisista Vapaavuorella ei ole korkeaa käsitystä, sillä persuilla on hänen mielestään politiikanteon moraalia rapauttava vaikutus.

12. Näin siis  Luxemburgin pankin rauhassa kirjaansa kirjoittanut Jan Vapaavuori. Investointipankin (EIP) hallituksessa on pääjohtajan lisäksi kahdeksan varapääjohtajaa, joita  työnteko ei liiemmin rasittane. Varapääjohtajille maksetaan yhtä suurta palkkaa kuin Euroopan unionin komission varapuheenjohtajille eli n. 25 000 euroa kuukaudessa. Muita etuuksia on kosolti. Vapaavuori vaikuttaa kuitenkin tyypiltä, joka haluaa elämäänsä enemmän äksöniä. Hän tuntuu olevan valmis palaamaan Suomen politiikkaan heti, kunhan joukon eli kokoomuksen kutsu käy ja soiva paikka tulee avoimeksi. Puolueen puheenjohtajakisaan voi kuka tahansa ilmoittautua, joten Vapaavuoren on täysin turha nirsoilla ja (muka) valitella, ettei hänellä olisi tilaisuutta haastaa nykyistä puheenjohtajaa. Kyllä pankkiiri  Stubbin vielä mielellään myös haastaa, sillä hän haluaa saada revanssin kahden vuoden takaiselle tappiolleen. Pidän selvänä. että Vapaavuori ilmoittautuu kisaan, vaikka hänen toiveensa siitä, että Stubb ilmoittaisi luopuvansa puoleen johtamisesta, ei toteutuisikaan.

13. Jan Vapaavuori on 51-vuotias juristi, joka valmistui vuonna 1989. Tämän jälkeen mieheltä vierähti pari vuotta jatko-opintojen parissa, mutta ilman tulosta. Sitten Jan päätti heittäytyä politiikkaan ja hän toimi kokoomuksen puluetoimiston ja eduskuntaryhmän hallinnossa sekä ministeri Pertti Salolaisen (1993-95) ja oikeusministeri Sauli Niinistön (1995) erityisavustajana. Politiikan ulkopuolella Vapaavuori ei näytä olleen töissä ennen Luxemburgin keikkaansa. Hairahtui nuoruudessaan pari kolme kertaa rikoksen poluille ja valittiin ensimmäisen kerran kansanedustajaksi 2003 eli (vasta) 38-vuotiaana.

14. Tiedotustilaisuudessa tänään Vapaavuori syytti nykyistä hallitusta muun muassa koulutus- ja yliopistoleikkauksista. Hänen pitäisi muistaa, että Kataisen ja Stubbin hallitukset, joissa mies itse oli mukana, leikkasivat koulutuksesta ja yliopistoilta enemmän kuin mitä Juha Sipilän hallitus on nyt tekemässä. Vapaavuoren mukaan Suomessa on tehty "ainakin 10 vuotta" väärää politiikkaa. Hän ei näytä välittävän vähäkään siitä, että tuona aikana hän itse istui keskeisenä ministerinä hallituksissa seitsemän vuotta. Minusta Vapaavuoren käytös on rumaa ja vastenmielistä oman vastuun välttelyä. Miksi hän ei tehnyt hallituksessa parempaa politiikkaa ja miksi hän ei eronnut ministerin pallilta kesällä 2014, jos hän todella oli sitä mieltä, kuten hän nyt jälkeen päin sanoo, että eduskunta olisi pitänyt hajoittaa ja järjestää ennenaikaiset eduskuntavaalit?

956. Puolueiden kannatuskysely

1. Taloustutkimuksen Ylen toimeksiannosta 3.6.-1.7. välisenä tekemän puoluekannatuskyselyn tulokset julkaistiin toissa päivänä. Taloustutkimus haastatteli gallupkyselyään varten 2923 ihmistä. Kantansa ilmoittaneista vastaajista puoluekantansa kertoi 72,5 prosenttia. Kyselyn virhemarginaali on suurimpien puolueiden osalta 1,6 prosenttiyksikköä. Edellinen kannatuskysely tehtiin toukokuussa.

2. Kyselyn mukaan keskusta jatkaa edelleen maan suurimpana puolueena, mutta sen kannatus on kuitenkin vähentynyt kuukaudessa 0,4 prosenttiyksikköä. Lyhyt hallitustaival - Juha Sipilän hallitus nimitettiin 29.5. -  näyttää piristäneen kokoomuksen suosiota, sillä se on noussut perussuomalaisten edelle toiseksi suurimmaksi puolueeksi 17,3 prosentin kannatuksella. Puolueen kannatus on kasvanut 0,6 prosenttiyksiköllä toukokuusta.

3. Muiden hallituspuolueiden, eli keskustan ja perussuomalaisten kannatus sen sijaan on laskussa. Perussuomalaisten suosio on notkahtanut reilusti eli peräti 1,9 prosenttiyksikköä. Puolueelle antaisi äänensä nyt 15,6 prosenttia kansalaisista. Huhtikuun vaaleista persujen kannatus on laskenut yli kahdella prosenttiyksiköllä.

4. Perussuomalaisten kannattajat ovat luultavasti tyytymättömiä hallituksen alkutaipaleeseen, arvioi kyselyn toteuttaneen Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Tuomo Turja. Hallitus julkisti leikkauspäätöksensä kesäkuun alussa eli mittausjakson aikana. Tutkimusaineiston mukaan perussuomalaisten kannatus on ollut laskussa työväestön joukossa. 

5. Demareiden alamäki jatkuu, sillä puolueen suosio näyttää yhän laskevan. Sdp:n kannatuksesta on hävinnyt Ylen edellisen mittauksen jälkeen vielä 0,4 prosenttiyksikköä, sillä puoluetta äänestäisi nyt 14,6 prosenttia suomalaisista. Vaalien jälkeen demareille on tullut turpiin melkein kaksi prosenttiyksikköä.

6. Oppositiossa istuvilla vihreillä ja vasemmistoliitolla sen sijaan menee paremmin. Vihreiden suosio on kasvanut prosentin ja vasemmistoliiton melkein saman verran, 0,9 prosenttiyksikköä. Vihreille mitattiin kesäkuussa 11,5 prosentin kannatus, joten puolueen suosio on kasvanut hyvin menneiden eduskuntavaalien jälkeen vielä kolme prosenttiyksikköä. Vasemmistoliitto keräisi tällä hetkellä 8,4 prosenttia äänistä.

7. Taloustutkimuksen mukaan  vihreisiin vuotaa tällä hetkellä kannattajia lähinnä demareista. Puolueen puheenjohtaja Ville Niinistö on ollut alkuvaalikaudella näkyvin oppositiojohtaja, kun demareiden aika on mennyt lähinnä akselilla Rinne - Urpilainen tapahtuneeseen keskenäiseen riitelyyn Jos demareiden alavireinen ja vihreiden nousujohteinen kannatuskehitys jatkuu, vihreät saattavat hätyytellä kohta neljänneksi suurimman puolueen paikkaa.

8. Oppositioon siirtyminen pitkän hallituskauden jälkeen ei näy vaikuttaneen RKP:n suosioon. RKP:lle mitattiin kyselyssä tavanomainen eli 4,5 prosentin kannatus. Puheenjohtajan vaihdoksesta  ilmoittanut kristillisdemokraatit sen sijaan ovat saaneet 0,3 prosenttiyksikön verran nostetta. Puheenjohtaja Päivi Räsänen kertoi kesäkuun alussa, ettei hän enää asetu ehdolle. KD keräisi nyt 3,4 prosentin äänisaaliin.

9. Mainitusta gallup-kyselystä ei voida tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Juha Sipilän hallitus on vasta runsaan kuukauden ikäinen, eikä sen ilmoittamista leikkaus- ja säästöaikeista ole vielä ehditty antaa konkreettisia lakiesityksiä eduskunnalle. Tunnettu tosiasia on, että hallitukset saavat Suomessa viettää noin kolmen kuukauden pituista kuherruskautta kansalaisten silmissä. Vasta reilun puolen vuoden jälkeen nähdään, mitä mieltä kansalaiset todellisuudessa ovat hallituksen ja hallituspuolueiden onnistumisesta. Kun leikkaus- ja säästötoimenpiteet alkavat käytännössä purra, puolueiden kannatuksessa ja suuruusjärjestyksessä voi tapahtua enemmän muutoksia ja heilahduksia.

939. Juha Sipilän ensimmäinen kupru

1.  Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä vaahtosi ennen vaaleja kymmeniä kertoja, miten hän lähtisi hallitustunnustelijana tavoittelemaan yhteiskuntasopimusta. Sopimuksen tarkemmasta sisällöstä Sipilä ei halunnut puhua. Selvää oli, että sopimuksen taakse oli saatava kaikki keskeiset työnantaja- ja palkansaajajärjestöt. 

2. Vaalit on pidetty ja Sipilä tunnustelee hallituspohjaa ja -ohjelmaa. Hallituksen pohjasta Sipilän on määrä ilmoittaa tänään ja tämän jälkeen alkavat varsinaiset hallitusneuvottelut. Tähän mennessä Sipilä on, yllättävää kyllä, uhrannut paljon enemmän aikaa ja vaivaa yhteiskuntasopimuksen synnyn eteen kuin hallitustunnusteluille. Alkuviikon aikana Sipilä on "ravannut ympäri kaupunkia" keskustelemassa  keskusjärjestöjen (EK, Suomen Yrittäjät, SAK, STTK ja Akava) ja jopa suurimpien ammattiliittojen johtajien kanssa. Uudesta ja uljaasta yhteiskuntasopimuksesta oli määrä ilmoittaa tänään torstaina.

3. Mutta asiassa kävi toisin eli juuri niin kuin edellisessä blogijutussa ennustin: Persiilleen meni koko "haastava harjoitus" ja  vieläpä nololla tavalla. Juha Sipilä sai taustajoukkoineen, joihin kuuluivat mm. Matti Vanhanen, Olli Rehn ja Anne Berner, aikaan vain varsin raakilemaisen luonnoksen, joka ei kelvannut kummallekaan osapuolelle, ei varsinkaan palkansaajien keskusjärjestöille, jotka ykskantaan tyrmäsivät Sipilän hankkeen. Sopimuksen hinta olisi ollut palkansaajille liian kova.

4. Juha Sipilän järjestöiltä ja liitoilta saamat vastaukset olivat niin kielteisiä, että hän ilmoitti jo eilen klo 21.01 blogissaan lyövänsä asiassa hanskat tiskiin: yhteiskuntasopimusta ei ole mahdollista saada aikaan eikä sitä koskevia keskusteluja kannata jatkaa. Sipilä ei saanut aikaan edes järjestöille annettavaa sopimusehdotusta. 

5. Nolosti siis kävi, mutta pitihän tämä toki jo arvata. Sipilän hanke ("harjoitus") ei ollut ainoastaan haastava tai vaikea, vaan yksinkertaisesti epärealistinen ja lähes pähkähullu. Sopimuksella tavoiteltiin Sipilän mukaan viiden prosentin "tuottavuushyppyä", joka olisi merkinnyt mm. työajan pidennystä 2,5 viikolla vuodessa, loma-aikojen lyhentämistä, pekkaspäivistä luopmista jne.  

6. Kuvitteliko Sipilä tosissaan, että tuollainen kaiken kattava sopimus saataisiin runnotuksi parissa kolmessa päivässä? Jos kuvitteli, niin silloin tulevan pääministerin realismin taju voidaan perustellusti asettaa kyseenalaiseksi. Jos työmarkkinajärjestöt eivät ole  10-20 vuoden aikana päässeet sopimukseen työajoista, irtisanomisehdoista, työelämän joustoista yms. työelämän kysymyksistä, on täysin epärealista odottaa, että sovintoon päästäisiin parissa kolmessa päivässä keskustalaisen poliitikon johdolla.

7. Sipilä lienee ajatellut, että annetaan ay-liikkeen ja työnantajien tehdä likainen työ, jotta hallituksen toiminta olisi helpompaa. Tuottavuusongelmien poistamiseksi edettiin jonkinlaisella rusinat pullasta -periaatteella. On hämmästyttävää, millaisella innolla poliitikko ja tuleva pääministeri ryhtyi vetämään tosiasiallisesti työmarkkineuvotteluja, vaikka hänen olisi tullut keskittyä hallituksen muodostamiseen ja hallitusohjelman valmisteluun. Sipilä eteni väärässä järjestyksessä ja epäonnistui tavoitteessaan. 

8. Sipilä sanoi, ellei gallup-huumassa suorastaan kerskunut, ennen vaaleja, että hän noudatta politiikassa tulos tai ulos -periaatetta. Ts. jos hän pääministerinä epäonnistuu tavoitteissaan, hän ei jää roikkumaan politiikkaan, vaan luopuu tehtävistään. Nyt Sipilä on kompastunut jo ennen hallitustyön aloittamista ensimmäisessä suuressa tavoitteessaan eli yhteiskuntasopimuksen aikaansaamisessa. Hänen hallituksensa joutuu ottamaan käyttöön todella kovat keinot, siis sellaiset, jotka merkitsevät julkisen talouden "sopeuttamista" eli valtion ja kuntien menojen leikkaamista vaalikauden aikana noin 10 miljardilla eurolla.

9. Juha Sipilä ei voi tässä tilanteessa valita hallitukseen Sdp:tä, joka on lähinnä ay-liikkeen jatke, sillä mainittu puolue tulisi tekemään hallituksessa kaikkensa jarruttaakseen välttämättömiä uudistuksia ja estääkseen tarvittavista menoleikkauksista ("sopeutuksista") päättämistä. Hallitus, jossa olisivat mukana sekä demarit että perussuomalaiset, olisi todellinen "känkkäränkkä-hallitus", joka riitelisi keskenään tärkeistä uudistuksista ja kaatuisi viimeistään parin vuoden kuluttua. Tuollaista riskiä Sipilä ei voi ottaa, mikä tarkoittaa sitä, että hallituspuolueeksi nousee demereiden sijasta kokoomus.

10. Punamultahallitus, jonka valtiovarainministerinä istuisi Antti Rinne, olisi näinä vaikeina aikoina isänmaan edun kannalta epäsuotava ja suorastaan kauhistus. Rinne osoitti todellisen luonteensa ja riitelynhalunsa jo Alex Stubbin hallituksessa. Kaikkeen on toki syytä varautua, mutta demareiden ottaminen hallitukseen olisi Juha Sipilältä ja keskustalta todella tyhmä teko. 

888. Kokoomus laskussa, keskusta nousussa

1. Viimeaikaisten mielipidemittausten suunta on selvä. Kokoomuksen kannatus on hiipumassa ja keskustan kannatus puolestaan vinhassa nousussa. Helsingin Sanomien tänään julkaiseman kyselyn mukaan Juha Sipilän johtamaa keskustaa kannattaa 22,3, mutta Alexander Stubbin johtamaa kokoomusta vain 19,4 prosenttia vastaajista. Viikko sitten Iltalehti julkaisi oman mielipidemittauksensa tuloksen, jonka mukaan keskustaa kannattaa peräti 23,5 prosenttia vastaajista.

2. Keskusta on johtava oppositiopuolue, jota vuoden 2011 eduskuntavaaleissa äänesti vain noin 15 prosenttia äänensä antaneista ihmisistä. Vaaleissa jytkyvoiton saanut perussuomalaiset on puolestaan hiipunut neljänneksi suurimmaksi puolueeksi 16,1 prosentin kannatuksellaan. Jopa surullisen hahmon ritarin eli Antti Rinteen johtama sosialidemokraattinen puolue ohitti Hesarin kyselyssä niukasti Timo Soinin johtaman PS:n 16,2 prosentin kannatuksellaan.

3. Pienemmistä puolueista tuskin kannattaa sanoa tässä yhteydessä edes sitä kuuluisaa halaistua sanaa. Niiden kannatusluvut nimittäin junnaavat lähes paikoillaan vaaleista ja gallupkyselyistä toiseen. Vasemmistoliiton pienoinen kannatuksen nousu hallituksesta eroamisen myötä on sulanut ja samaa voidaan sanoa vihreiden kannatuksesta puolueen noin kuukausi sitten tapahtuneen hallituksesta lähdön jälkeen.

4. Mielipidemittausten perustella poliittiset puolueet sijoittuvat 4-5 eri sarjaan. Raskaassa sarjassa porskuttaa Keskusta, keskisarjassa jyllää Kokoomus, välisarjassa Demarit ja Perussuomalaiset,  kevyessä sarjassa taas Vasemmistoliitto ja Vihreät sekä kärpässarjasa puolestaan Rkp ja Päivi Räsäsen Kd.

5. Perussuomalaisten kannatusta syö Timo Soinin yli-innokkuus saada puolueensa näyttämään hallituskelpoiselta. Soini haluaa saada ulkoministerin salkun ja siinä toivossa hän on jo vuosi sitten alkanut nuoleskella Sauli Niinistön ja jopa Erkki Tuomiojan saappaita. Antti Rinteen ongelmana on saada suohon vajoneen demaripuolueen kannatus nousuun keinolla millä hyvänsä, eli vastustamalla hallituksessa lähes kaikissa asioissa kokoomusta. Rinne ei kuitenkaan näytä ponnisteluissaan ja kapuloiden rattaisiin heittelyssään onnistuvan, ei sitten millään. Vuoden 2011 vaaleissa demareita äänesti 19.05 prosenttia ja persuja 19,1 prosenttia kaikista uurnilla käyneistä.

6. Kokoomuksen kannatus ei ole aivan dramaattisessa laskussa, jos sitä verrataan puolueen vuoden 2011 vaaleissa saamaan ääniosuuteen, joka oli 20,3 prosenttia. Jyrki Kataisen hallituksen alkuaikoina kokoomuksen kannatus käväisi tosin 21-22 prosentissa. Keskusta romahti vuonna 2011 Mari Kiviniemen puheenjohdolla 15,7 ja sen jälkeen suoritetuissa gallupkyselyissä jopa 14 prosentin kannatukseen, mutta on kivunnut montun pohjalta pikkuhiljaa ylöspäin. Mutta eihän keskustan ole oppositiossa tarvinnut tehdä juuri muuta kuin nostaa Juha Sipilä puolueen puheenjohtajaksi.

6. Talouden ja työllisyyden jyrkkä alamäki ja monet vuositolkulla viivästyneet rakenneuudistukset, joissa hallitus on tunaroinut perusteellisesti, ovat syöneet kokoomuksen ja demareiden kannatusta. Kuntauudistus ja sote-uudistus eivät näytä onnistuvan vieläkään ja eläkeuudistuksessa, jonka hallitus ja eduskunta ovat antaneet työmarkkinajärjestöjen päätettäväksi, saatiin jonkinlainen tulos vasta äskettäin vuosien hieromisen ja loputtomilta tuntuneiden neuvottelujen jälkeen. 

7. Kokoomuslainen tasavallan presidentti johtaa ulkopolitiikkaa - EU-asiat kuuluvat sisämarkkinapolitiikan piirin - mutta tulokset ovat myös tältä osin olleet vaisuja ja rajoittuneet lähinnä Sauli Niinistön kummalliseen Sotshin matkaan. Salelle kun tuli niin ikävä Vladimir Putinia, että hänen piti EU:n ja länsimaiden johtajien varoitteluista huolimatta rynnätä Sotshiin tapaamaan rakasta kollegaansa.

8. Alex Stubbin tulo pääministeriksi nosti kuukauden ajaksi hieman kokoomuksen kannatusta, mutta sen jälkeen alkoi puolueen alamäki. Kannatus on huvennut poliittisiin virkanimityksiin, puoleen edustajien outoihin möläytyksiin asioista kuin asioista ja älyttömän typeriltä tuntuviin ministerivalintoihin. 

9. Kokoomus ja Alex Stubb ovat pitäneet  - jostakin kumman syystä - Laura Rätyä jonkinlaisena puolueen uudistajana tai jopa pelastajana. Lauraa ei valittu vuonna 2011 eduskuntaan, joten hänet päätettiin nostaa puoluepoliittisilla perusteilla korkeaan virkaan eli Helsingin apulaiskaupunginjohtajan pallille. Sivutoimena Rädylle lätkäistiin vielä Kevan hallituksen puheenjohtajan nuija. Ensi töikseen Räty halusi nostaa profiliian ja alkoi savustaa Merja Ailusta ulos Kevan toimitusjohtajan paikalta. Tämä onnistui nippa nappa, minkä jälkeen operaatio jatkui siten, että Ailuksen tilalle Kevaan nostettiin Laura Rädyn hyvän ystävän eli Lasse Männistön isäukko Jukka Männistö (60). Kun isukki ei täyttänyt Kevan toimitusjohtajalta vaadittavia pätevyysedellytyksiä, niin ei hätää, sillä ko. vaatimuksia muutettiin Männistölle sopiviksi.  Kevan lähinnä pikku- tai kunnallispoliitikoista koostuva hallitus siunasi muitta mutkitta nämä poliittiset ja henkilökohtaiset manööverit. Sitten alkoi Lauran ja Lassen tuolileikki. Kansanedustaja Lasse halusikin - muka täysin yllättäen - Lauran sijaiseksi Helsingin kaupunginjohtajistoon ja Laura puolestaan halusi saada loppukaudeksi Lassen paikan eduskunnassa. Helsingin valtuusto ehtikin jo valita Lassen sijaiseksi. Hanke kuitenkin meni metsään, sillä liika on liikaa (lue: "ahneella on paskainen loppu"), kuten mm. tässä blogissa heti tuoreeltaan paljastettiin. Alexander Stubb, jolla ei aluksi ollut mitään ko. tuolileikkiä vastaan, muutti parin päivän kuluttua kantaansa ja piti operaatiota tuomittavana. Lasse ymmärsi luopua sijaisuutta koskevista haaveistaan. Mutta tässäkään ei ollut vielä kaikki, sillä kokoomus junaili, kenties Laura Rädyn "aloitteesta", että Rädyn sijaiseksi valitiin hänen toinen hyvä ystävänsä - tällä kertaa naispuolinen sellainen - eli Pia Sutinen (kok).

10. Kummallisia lausuntoja, "avauksia" ja ehdotuksia on kuultu viime kuukausina monien kokoomuslaisten poliittikkojen suusta. Puolueen eduskuntaryhmän uudeksi puheenjohtajaksi valittu Arto Satonen, tukeva kaveri Sastamalasta, möläytti kesäkuun lopulla, että työaikoja tulisi pidentää. Käsittämätön aloite aikana, jolloin seuraaviin eduskuntavaaleihin on aikaa vajaa vuosi. Laura Räty puolestaan laukoi ministeriksi päästyään ylimielisesti ja pienituloisia väheksyvällä tavalla lapsilisäasiassa ja kansanedustaja Pia Kauma puolestaan sosiaalitukien varassa elävien maahanmuuttajien lastenvaunuista.

11. Alexander Stubbin tekemät ja kokoomuksen siunaamat ministerivalinnat ovat olleet suorastaan surkeita. Edellä olevasta jo yksiselittisesti ilmenee, minkä vuoksi Laura Rätyä ei olisi pitänyt valita uudeksi sosiaali- ja terveysministeriksi. Räty poimittiin ministeriksi eduskunnan ulkopuolelta, vaikka kokoomuksen eduskuntaryhmässä olisi ollut päteviä kansanedustajia mainittuun tehtävään. 

12. Petteri Orpon valinta maatalousministeriksi oli myös outo teko, sillä Petteri on tuskin maaseutua edes nähnyt. Jos ministeriksi piti valita joku turkulainen, niin ilman muuta paras vaihtoehto olisi ollut  Ilkka Kanerva. Hänkään ei toki tiedä maataloudesta juuri mitään, vaikka on syntynyt maanviljelijän perheeseen Lokalahdella. Mutta ei se mitään, sillä toimihan Ilkka parikymmentä vuotta Varsinais-Suomen kaavoituasioista vastaavan maakuntahallituksen puheenjohtajanakin, vaikkei oman kertomuksensa mukaan ymmärrä kaavoituksesta tuon taivaallista. Lenita Toivakan poiminta EU-ministeriksi meni myös metsään, sillä siihen hommaan ei lentoemäntänä toimiminen tai KTM-tutkinto riitä. Jos ministeriksi piti saada joku näyttävä nainen, jolla on nimi "Lenita", niin olisihan meillä ja kokoomuksella ollut mahdollisuus valita ministeriksi vaikkapa Lenita Airisto! Hänellä on myös takanaan kauppatieteellinen koulutus ja hänen mukanaolonsa hallituksen aitiossa eduskunnan kyselytunnilla olisi taatusti saanut aikaan sen, että kaikki räyhäkkäät edustajat Timo Soinista ja Mauri Pekkarisesta aina Teukka Hakkaraiseen olisivat osoittaneet kysymyksensä juuri LA:lle.

13.Kaikkein epäonnistuneimpana ministerinimityksenä voidaan kuitenkin pitää Sanni Grahn-Laasosen (31) valintaa uudeksi ympäristöministeriksi. Hän on ensimmäisen kauden kansanedustaja, jonka ihmiset äänestivät 2011 eduskuntaan siksi, että Sanni oli toiminut Alexander Stubbin avustajana. Nyt Alex sortui valitsemaan Sannin samalla perusteella hallituksensa ministeriksi. Käsittämätöntä! Sannia kiusataan nykyisin eduskunnan kyselytunnilla milloin mistäkin asiasta. Viikko pari sitten Sanni sortui yllättävään kömmähdykseen ilmoittaessaan, että hänpä keskeyttää ex-ympäristöministeri Ville Niinistön käynnistämän soidensuojeluohjelman, koska juuri vihreät ovat keljuilleet hänelle kaikista eniten. Kokomuksen gallupkannatus ropisi jälleen pari piirua alemmaksi.

14. Kokoomuksen ei olisi pitänyt juuri ennen vaaleja sortua noin onnettomiin ministerivalintoihin. Poliittisiin kehiin ja hallitukseen olisi päin vastoin pitänyt saada lisää kokemusta ja vanhoja politiikkoja.  Ensimmäisenä uudeksi ministeriksi olisi pitänyt poimia eduskunnan rikkain mies eli Eero Lehti (70); hänet olisi voitu istuttaa vaikkapa ympäristöministeriksi. Maatalousminsteriksi olisi, kuten edellä jo mainitsin, olisi tullut valita Ilkka Kanerva (66) ja  EU- ym. ministeriksi Lenita Airisto; naisten ikää ei voida tässäkään yhteydessä paljastaa. Ben Zyskowcz (60) olisi myös - vihdoin ja viimein - tullut vetää pois salista huutelemasta tuhmia ja siirtää ministeriaitioon, samoin Pertti Salolainen (74). Näillä ministerivalinnoilla kokoomuksen kannatus olisi lähtenyt huimaan nousukiitoon!

15. Keskustan kannatus voi vielä ennen vaaleja toki notkahtaa, mutta nyt näyttää kyllä selvältä, että Juha Sipilästä tulee seuraavan hallituksen pääministeri. Kokonaan eri asia on, mitä Suomi ja suomalaiset oikeastaan tekevät puolueella, jonka nimi on keskusta. Olisiko ko. puolueella jokin ihmeässä hihassaan, jonka avulla maan asiat pantaisiin kertaheitolla kuntoon? Kyllä ei ole.  Suomalaisten yritysten kannattavuus laskee myös vaalien jälkeen ja julkisella sektorilla ja taloudella on edessä huomattavan suuria kiristysohjelmia. Hallituksessa ei ole jatkossakaan lysti olla varsinkin, jos hallitus muodostuu keskustan, persujen ja demareiden ympärille. Voimme vain pelolla odottaa, mitä tuollaiselta hallitukselta tuleman pitää.