826. Krim, Krim, kriminals

                                         Russija, russija, russija….

1. Ukrainaan kuuluvalla Krimin niemimaalla pidettiin eilen Ukrainan ja länsimaiden mukaan laiton kansanäänestys Krimin liittymisestä Venäjään. Äänestyksestä päätettiin varsin nopeassa tahdissa sen jälkeen kun Putin oli ilmoittanut, että krimiläisillä on mahdollisuus liittyä Venäjään. Venäjä lähetti Krimille tuntemattomaksi naamioitunutta sotaväkeä ja raskasta sotakalustoa. Venäläiset yhdessä venäjämielisten krimiläisten kanssa valtasivat varuskuntia ja muita strategisesti tärketä kohteita Krimillä. Kansanäänestys pidettiin sotilaallisen uhan ja miehityksen varjossa ja sitä valvoivat venäläiset miehittäjät ja heidän äänestystä "valvomaan" kutsumansa venäläismieliset provokaattorit eli pikku "putlerit", Suomesta paikalle porhalsi tietenkin desantti-dosentti Johan Bäckman. 

2. Äänestyksen tulos oli toki selvä jo etukäteen, sillä krimiläisistä n. 60-70 prosenttia on venäjänkielisiä. Äänestystä protestoivat niemimaan ukrainalainen väestö sekä taarit, joita Stalin oli vainonnut kovalla kädellä ja karkottanut heidät pois Krimiltä. Miehittäjän eli Venäjän käskemä kansanäänestys rikkooo räikeällä tavalla Ukrainan perustuslakia. Äänestysprosentista ei ole annettuja - taktisista syistä - tarkkoja lukuja, mutta se lienee jäänyt 80 prosenttiin.

3. Todella puolueettomat tarkkailijat ovat raportoineet laajasta vaalivilpistä. Kerrotaan, että äänestämään on päästetty myös useita venäläisiä ja jopa lapsia. Dosentti Bäckmanin mukaan äänestys oli kuitenkin - kuinkas muuten - sujunut täysin legitiimisti ja rauhallisesti ja kaikkien sääntöjen mukaisesti. "Puolueeton" Suomi sai Bäckmanin mukanaolosta ja lausunnoista ilmaista mainosta myös länsimaiden tiedotusvälineissä. Pääministeri Jyrki Katainen sai kuitenkin pisteitä kertoessaan saksalaisille tiedotusvälineille, että "Suomi ei ole puolueeton", vaan kuuluu EU:hun ja kannattaa EU:n suunnittelemia talouspakotteista Venäjää vastaan.

4. Hyvissä ajoin ennen äänestyksen päättymistä Venäjän helmoihin hinkuvat krimiläiset raportoivat ovensuukyselyjen mukaan, että ainakin 90 prosenttia äänestäjistä oli kannattanut Venäjään liittymistä ja ruksannut vaalilipusssa olleesta kahdesta kyllä-vaihtoehdosta sen, joka merkitsisi välitöntä liittymistä Venäjään. Äänestyksen päätyttyä riskinoloinen mies kailotti jollakin Simferopolin keskusaukiolla, että kyllä-ääniä oli kertynyt 93 prosenttia. Tästä kyllä-äänien osuus on sitten edelleen kasvanut. Myöhään illalla jees-ihmisiä sanotiin olevan 95,5 prosenttia ja tänä aamuna jo hieman yli 96 prosenttia, tarkalleen 96,77 %. Jos jaksamme odottaa vielä viikon, niin kyllä-ääniä löydetään tätä menoa varmaan 99,9 prosenttia. Putin ehkä valvoo, ettei 100 prosentin rajaa sentään päästä rikkomaan.

5. Äänestyksen viime tunteina Vladimir Putin astui hymyilevänä esiin Sotshin paraolympiaakisojen päättäjäisten kutsuvieraskatsomossa, joissa veisattiin aluksi hirmuisen pitkä ja tylsänoloinen kansallislaulu "Suuri ja mahtava".

6. Ukraina ja länsimaat pitävät Krimin kansanäänestystä perustellusti laittomana, kun taas Venäjä on sanonut kunnioittavansa äänestyksen tulosta. Krimin kriisin alkuvaiheissa Putin sanoi tiedotustilaisuudessa, että venäläiset ovat toimineet tilanteessa täysin kansainvälisen oikeuden edellyttämällä tavalla. Putin täsmensi sanomaansa, että kun hän ryhtyy toimii venäläisten suojelemiseksi, toimenpiteet ovat aina tietenkin täysin laillisia! Mutta minne unohtui Ukrainan perustuslaki ja sen kunnioittaminen? 

7. Venäjä ei Putinin mukaan rynnäköinyt Krimille omasta aloitteestaan, vaan yhden yön aikana suljettujen ovien takana ja venäläisen sotajoukon piirittämässä parlamentissa kokoontuva porukka oli esittänyt Venäjälle kutsun saapua Krimille. Venäjä siis tilasi Krimin venäläisiltä niemimaan liittymisen Venäjään. Samassa tilaisuudessa Krimille valittiin uusi väliaikainen aluehallitus, jonka pääministerin Sergei Aksjonovin väitetään kuuluneen aikaisemmin rikollisjärjestöön. - Niin, miten Suomen entinen ulkomisteri Ahti Karjalainen aloittikaan puheensa vieraillessaan 1960-luvulla Nikita Hrutshevin 10 vuotta aiemmin Ukrainalle lahjoittamalla Krimillä: "Good kriminals!

8. Tuomiojan Erkki matkusti - ties kuinka monennen kerran - tänä aamuna Brysseliin, jossa EU-maiden ulkomistereiden on määrä päättää Venäjää vastaan asetettavista talouspakotteista. Siis pakotteista, joista EU-maista kärsisi Venäjän kaupan takia eniten juuri Suomi, sillä Putin on tietenkin käskenyt toveriensa valmistelemaan vähintään yhtä ankarat talouspakotteet, joita Venäjä aikoo käyttää länsimaita vastaan.

9. Venäjän johtavat puoluepamput ovat luvanneet Krimin uushallitsijoille, että Venäjän duuma käsittelee Krimin liittämisen Venäjään nopeasti. "Viimeinkin saamme maanmiehemme takaisin", on ilakoinut mm. Oikeudenmukainen Venäjä -puolueen puheenjohtaja Sergei Mironov. Siis ei muuta kuin tuumasta toimeen! Krimin aluehallinnon pääministeri Aksjonovin mukaan alueparlamentti kokoontuu jo tänään aamupäivällä hyväksymään kansanäänestyksen tuloksen ja huomenna sitten hän ja muut delegaatioon kuuluvat hemmot matkaavat kiireesti Moskovaan ja Kremliin sopimaan liitoksen yksityiskohdista.

10. Kylmän sodan aika näyttää siten palanneen. Krimi ei jääne ainoaksi liitoskohteeksi, vaan Venäjällä on varmaankin valmiina suunnitelmat myös Itä-Ukrainan liittämiseksi entiseen emämaahansa. Itä-Ukrainassa on pari miljoonakaupunkia (Harkova ja Donetski) ja myös siellä suurin osa väestöstä on venäjänkielisiä. Baltian maihin Venäjä ei sentään rohjenne rynnäköidä, sillä Viro, Latvia ja Liettua samoin kuin Puola, Unkari ym. entiset  Varsovan liiton maat, älysivät hakeutua Naton suojaan jo toistakymmentä vuotta sitten.

11. Mutta Suomi sen kun vaan pähkäilee, liittyäkö Natoon vai eikö. Näille kääriäisille, väyrysille, vaaliraha-kalleille ym. kepulaisille ja monille muillekin politrukeillemme riittää, että Suomella on paljon puhuttu "Nato-optio". Ko. optio ei kuitenkaan velvoita Natoa millään tavalla auttamaan, jos Putin saa päähänsä ulottaa Kannaksen sotaharjoituksensa Kaakkois-Suomeen ja turvata tällä tavoin täällä asustelevien 60 000 venäläisten oikeudet "hyvään elämään".

12. Saapa nähdä, montako vuotta tai kuukautta kuluu ennen kuin Krimin vänäläisväestö huomaa, miten karmean vaihtoehdon he kansanäänestyksessä hyväksyivät ja miten heikko heidän elintasonsa on Venäjän kansalaisina. MiIlloin krimiläiset pääsevät todella vapaiksi? Tämä toteutuu sen jälkeen, kun Putin on syösty vallasta ja vapauden tuulet saavat puhaltaa myös laajalla Venäjän maalla. Tällöin myös Suomelle tarjoutuu uusi tilaisuus neuvotella Venäjän uuden johdon kanssa Kannaksen tai ainakin sen osan palauttamisesta takaisin Suomelle. Edellisen kerran tämä olisi voinut tapahtua Boris Jeltsinin tullessa valtaan. Jeltsin itse otti Karjala-kysymyksen esille, mutta meidän Manumme eli presidentti Mauno Koivisto torjui koko ajatuksen suoralta kädeltä "liian kalliina"!

535. Presidentinvaalien kakkoskierros vauhdissa

1. Vaalien II kierroksen ensimmäisessä gallupkyselyssä, jonka oli teettänyt Ilta-Sanomat, luvut olivat 65 -35 Niinistön eduksi. Epävarmoja tai kantansa sanomatta jättäneitä oli kyselyssä neljännes. Peli ei kuitenkaan vielä ole selvä.

2. Mainitut lukemat eivät ole Haavistolle kovin huonot, kun muistaa, että juuri ennen vaalien I kierrosta eräs gallup-kysely ennusti Niinistön voittavan toisella kierroksella Haaviston lukemin 78 - 22. Paljon riippuu television vaalitenteistä, joista ensimmäinen nähdään tänä iltana TV1:ssä.

3. Hesarilla ja Ilta-Sanomilla on nyt kova kiire julistaa Niinistö voittajaksi, kun ne ensin saivat I kierroksella ihmistä äänestämään Haavistoa ja tiputtamaan Väyrysen pois toiselta kierrokselta. Toisella kierroksella ehdokkaiden sukupuolinen suuntautuminen on nostettu erkkolaisissa ja vähän muissakin lehdissä ikään kuin pääasiaksi. Ensimmäisellä kierroksella tätä asiaa sen sijaan hyssyteltiin ja vaalitenttien vetäjät oikein varoittelivat, että tästä kysymyksestä ei sitten puhuta.

4. Saapa nähdä, tuleeko tv-keskustelusta mitään kunnon väittelyä, vai tyytyvätkö ehdokaat vain varomaan puheitaan, jottei vain tulisi munattua. Niinistölle harmaa ja mitäänsanomaton taktiikka sopii hyvin, koska hänellä ei tunnu olevan minkäänlaista uutta sanottavaakaan, van hän tyytyy vain toistelemaan vanhoja opittuja fraaseja.

5. Ennen I-kierrosta jokaiselta presidenttiehdokkaalta kysyttiin erään lehden haastatteluissa, mikä eläin hän voisi olla. En enää muista, mitä Pekka Haavisto vastasi, mutta sen muistan, että Sauli Niinistö voisi olla kettu. Osuva vastaus, sillä Niinistöstä saa vaikutelman ovelasta ja viekkaasta tyypistä, joka ketun tavoin viihtyy yksikseen ja liikkuu saalistamassa yöaikaan. Kun Salen lähipiiriin kuuluvalta Jyri Häkämieheltä kysyttiin, millainen Niinistö on ihmisenä, saatiin vastaus: en tiedä, kukaan ei tunne Niinistöä.

6. Kenties Jenni Haukio kuitenkin tietää jotakin, mutta ei paljasta kovin paljon. Sale on kuvaillut hellin sanoin Jenniä, joka on hänen mukaansa hyvä laittamaan ruokaa ja silittelemään paitoja. Silittämisestä tuli kuitenkin pientä epäselvyyttä, sillä Jennin mukaan Sale on kyllä parempi silittäjä! - Jep jep, tällaista tämä on, näillä tiedoilla meidän olisi siis pääteltävä, millainen ihminen tämä Sauli oikein on.

7. Sale aikoo tehdä tällä toisella kierroksella Marat. Hän kertoi toissa päivänä pystyttävänsä presidenttinä alkutöikseen arvovaltaisen työryhmän pohtimaan lasten ja nuorten syrjäytymistä. Ahtisaarihan lupasi oman vaalikampanjansa aikana poistaa Suomesta työttömyyden ja perusti tässä tarkoituksessa Matti Pekkasen arvovaltaisen työryhmän. Tätä temppua Mara itse edelleen ylistää suureksi saavutuksekseen.

8. Niinistön vastaus kysymykseen, pitäisikö presidentin keskustella Venäjän johdon kanssa Karjalan palauttamisesta, kuvaa omalta osaltaan Niinistön pikkunäppärää ja ovelaa tyyliä. "Kyllä, mutta vain jos Venäjän johto ottaa asian ensin esille," vastasi Sale. Voi hyvät Sylvit, tekisi mieli huudahtaa! Niinistö rohkenisi ottaa asiaan kantaa vasta sitten, jos Putin varta vasten ryhtyisi tyrkyttämään Karjalaa Suomelle! Niinistö on luultavasti ajatellut mainituin tavoin vastatessaan, että kukaan ei voi syyttää häntä siitä, etteikö hän ottaisi mainittua kysymystä esille, mutta toisaalta kukaan ei voisi myöskään mottia häntä epärealististen vaatimusten esittämisestä. Niinistö ei sitä paitsi paljastanut, mikä olisi hänen reaktionsa, jos Venäjän johto ottaisi Karjala-kysymyksen esille. Ehkä hän suhtautuisi asiaan toisen varsinais-suomalaisen eli Mauno Koiviston tavoin. Kun Venäjän vastavalittu presidentti Boris Jeltsin otti aikoinaan Karjalan palauttamisen esille, Suomen presidentti Mauno Koivisto torjui Jeltsinin aloitteen siltä istumalta!

9. Pekka Haavisto vastaus samaan kysymykseen oli selkeä "ei." Vaikka vastaus ei minua asiallisesti tyydyttänytkään, oli hyvä, että kysymykseen saatiin selvä ja kiertelemätön vastaus. Haavisto älysi myös lisätä, että presidenttinä hän ottaisi Venäjän johdon kanssa esille kysymyksen maa- ja kiinteistöjenostojen vastavuoroisuudesta Suomen ja Venäjän välillä,koska pelisääntöjen tulisi olla molemmille osapuolille samat. Tätä puolta asiasta Niinistö puolestaan ei omassa vastauksessaan huomannut lainkaan ottaa esille.

10. Kun TV1:n viimeisessä vaalitentissä ennen I kierroksen äänestystä kysyttiin, miten presidentin tulisi suhtautua Venäjän johdon taholta tehtävään esitykseen Venäjän ja Suomen yhteisten sotaharjoitusten ja rauhanturvaamisharjoitusten pitämisestä Venäjän ja Suomen kesken, Niinistöllä meni oman vastauksensa muotoilemisessa kauan ennen kuin hän päätyi ilmaisemaan kielteisen kantansa. Haavisto sen sijaan hoksasi lisätä, että Suomen presidentti voisi vastauksessaan esittää yhteisten harjoitusten pitämistä niin, että niihin osallistuisi myös muiden pohjoismaiden joukkoja.

11. Edellä mainitut seikat ovat sinänsä pieniä asioita ja eroja, samoin kuin sekin, että presidenttinä Haavisto tapaisi henkilökohtaisesti Suomeen vierailulle tulevan Tiibetin hengellisen johtajan Dalai-laman, Niinistö puolestaan ei. Näihin ja moniin muihin kysymyksiin annetut vastaukset kuitenkin kuvastavat ja vahvistavat omalta osaltaan sitä käsitystä, mikä näistä kahdesta ehdokkaasta ja heidän ajatusmaailmastaan on vaalikampanjan aikana saatu. Haavisto näyttää osaavan perustella kantojaan esimerkiksi ulko- ja turvallisuuspoliittisten asioiden osalta paljon paremmin ja monipuolisemmin kuin Sauli Niinistö, jonka vastaukset ovat aina yllätyksettömiä eli sellaisia, joissa tyydytään vain toistelemaan aiemmin niin usein kuultuja seikkoja mitään uutta esittämättä.

12. Äänestysprosentti jäänee toisella kierroksella historiallisen alhaiseksi. Väyrysen ja Soinin samoin kuin demareiden kannattajissa on paljon niitä, jotka eivät tule äänestämään toisella kierroksella lainkaan. Myös hylättyjen ääneslippujen määrää tulee olemaan korkea. Maaseudulla ja varsinkin idässä ja pohjoisessa on vallalla mielialaa, jonka mukaan vaalit ratkaistaan Jyväskylän eteläpuolella annetuilla äänillä. Miksi siis vaivautua lainkaan uurnille. Ymmärrettävä näkökohta ja protesti; jos kannatettavan arvoista ehdokasta ei enää ole kisassa mukana, niin miksi äänestäjien pitäisi lähteä tukemaan epämieluisia ehdokkaita? Jos Niinistö voittaa, niin kuin nyt näyttää, hänestä ei voi tulla koko kansan presidenttiä.

14. Niinistö ratsastaa Martti Ahtisaaren ideoilla myös ihmisoikeuskysymyksissä. Hän sanoi MTV3:n ohjelmassa tänä aamuna, että Suomi voisi kytkeä ihmisoikeuksien edistämisen viennin edistämiseen. Niinistö katsoi, että kauppasuhteet ja ihmisoikeudet eivät välttämättä ole ristiriidassa. Sen sijaan, että presidentti ulkomaanmatkoillaan ryhtyisi "oppimestarina arvostelemaan" muita maita ihmisoikeusasioissa, ongelmia voitaisiin Niinistön mukaan ratkaista tarjoamalla Suomen tietotaitoa.

15. Tätä samaa ideologiaahan Ahtisaari ja hänen kaverinsa Härski-Pekka Hallberg ovat syöttäneet meille jo parikymmentä vuotta. Uudessa kirjassaan Ahtisaari puhuu reteästi jopa Ahtisaaren - Hallbergin linjasta! Ilman minkäänlaisia tuloksia, kuten Kiinan ihmisoikeustilanteesta voidaan hyvin havaita. Se, että Hallberg ja Ahtisaari ovat viennin edistämisen nimissä tuputtaneet - lue: olleet tarjoavinaan - Kiinalle ja sen johdolle ihmisoikeusnäkemyksiään, ei ole ollut minkäänlaista vaikutusta. Päin vastoin, Kiinan ihmisoikeustilanne on vain pahenemistaan pahentunut. - Tämä Niinistön äitelä ja hurskasteleva kannanotto on jälleen yksi syy siihen, miksi minä en tule häntä äänestämään.

16. Tässä oli muutamia mietteitä ja hajahuomioita vaalitaistelusta, johon on varmaan syytä palata tämäniltaisen tv-väittelyn jälkeen. Lukijat voivat esittää omia havaintojaan ja kommenttejaan myös muista vaaleja koskevista mieleen tulleista asioista.

419. Eduskuntavaalit 2011: Politiikan hullut päivät

1. Tänään alkoivat nelipäiväiset Stockmanin Hullut päivät. Joka neljäs vuosi käytävät politiikan hullut päivät eli eduskuntavaalit ja niitä koskeva kampanjointi ovat myös täydessä käynnissä. Tänään niissä päästiin askel lähemmäksi lopullista kliimaksia, kun postiäänestys alkoi. Mitä näillä politiikan hulluilla päivillä kuluttajille yritetään kaupata? Vilkaistaanpa hieman tämänpäiväisten lehtien vaalimainoksia.

2. Kokoomus julkaisi tänään useissa lehdissä kokosivun vaalimainoksen otsikolla "Kansa kertoi, kokoomus kuunteli". Mainokseen on poimittu joitakin hyvinvointiyhteiskunnan kehittämistä koskevia mielipiteitä, joihin kokoomus ilmoittaa sitoutuvansa. Mielipiteeksi on kelvannut muun muassa Helsingissä tokaistu iskulause "Poliittisessa kentässä ei ole enää oikeata ja vasenta, vaan oikea ja väärä." Vaasasta on nyppäisty mukaan aforismi "Nuorten keskuudessa on suuri ´aikuisten nälkä,´ tarvitaan aikuista lähelle." Herttaista, mutta muun muassa tähän nähden jäin hieman ihmettelemään mainoksen kuvavalintaa. Siinä nimittäin puolueen puheenjohtaja Jyrki Katainen keskustelee kahden reilusti seitsemänkymppiseltä vaikuttavan senioreiden kanssa. Olisiko mainoksella tarkoituksena ollut vedota vain ikääntyneisiin äänestäjiin? - TV-mainoksessa kokoomuksen valioministerit on kuvattu bussissa, joka kurvailee maalaismaisemissa. Mukaan ovat päässeet Katainen, Alex Stub, Jyri Häkämies, Paula Risikko ja Henna Virkkunen. Ymmärrettävistä syistä hätäkeskusetuilija Anne Holmlund ja maaseudun väestön liikekeskuskuspuheillaan ärsyttänyt Jan Vapaavuori on jätetty bussista pois.

3. Keskusta on panostanut vaalimainonnassaan pääministeri Mari Kiviniemeen. Puolueen kokosivun mainoksessa Kiviniemi esiintyy kolmen kasvottoman hahmon kanssa, jotka kuitenkin tunnistaa helposti kolme muuksi puoluejohtajaksi Timo Soiniksi, Jutta Urpilaiseksi ja Jyrki Kataiseksi. Nämä puolueet ja puheenjohtajat ovat keskustan ja pääministeri Kiviniemen kovimmat kilpailijat. Mainoksen sanomana on korostaa Kiviniemen pääministeriyttä ja sitä, että Kiviniemi ja hänen tekonsa tunnetaan jo entuudestaan, kun taas muut kolme suurta ovat kysymysmerkkejä. Nuo kolmen muun hahmon päät on mainitussa tarkoituksessa varustettu isolla kysymysmerkillä. Mainos saattaa toki vedota osaan äänestäjistä, mutta vähintään yhtä osa äänestäjistä pitänee mainosta turhan osoittelevana ja ylimielisenä.

4. Jutta Urpilainen on, ymmärrettävistä syistä, jätetty pois demareiden tv-mainoksesta, mutta eipä mukaan ole kelpuutettu ketään muutakaan demarivaikuttajaa. Ovatko kaikki kenties jo menettäneet kasvonsa? Tämänpäiväisissä kokosivun lehtimainoksissa demarit esittelevät Helsingin ja Uudenmaan vaalipiirien ehdokkaansa Saa nähdä, hoksaavatko kaikki äänestäjät, ketkä ehdokkaista ovat ehdolla Helsingissä ja ketkä taas Uudellamaalla.

5. Hesarissa julkaistuista yksittäisten ehdokkaiden vaalimainoksissa kiinnittää huomiota iäkkäiden kansanedustajien vahva panos. Näyttää siltä, että eduskuntaan tullee valituksi aikaisempaa iäkkäämpää porukkaa ja useita sellaisia edustajia, jotka ovat joko jo täyttäneet 70 vuotta tai täyttävät sen kohtapuolin. Esimerkiksi kokoomuksen Eero Akaan-Penttilä (68) Uudeltamaalta on heittänyt itse maksamassaan mainoksessa täkynsä yksinomaan eläkeläisille ilmoittaen puolustavansa oikeudenmukaista eläkepolitiikkaa. Samalla asialla on kokoomuksen Sirpa Asko-Seljavaara (71) niin ikään itse maksamassaan isokokoisessa mainoksessa, jossa hän kertoo kampanjoivansa "hyvän terveydenhuollon ja ikäihmisten puolesta." Mainoskuvassa Asko-Seljavaara näyttää ikäistään paljon nuoremmalta, mutta ihmekös tuo, sillä onhan hän siviiliammatiltaan professori, ylilääkäri ja plastikkakirurgi.

6. Jörn Donnerin henkilökohtainen mainos on hyvin pelkistetty, sillä sen täyttää lähes kokonaan 78-vuotiaan Jörkan isokokoinen mustavalkoinen kuvamuotoiltu; siinä on minusta suorastaan "ingmarbergmanilaista" tyyliä. Vastavoimaa on itse asiassa mainoksen ainoa sanallinen viesti; tällä ilmeisesti tarkoitetaan sanoa, että Donner vastustaa lähinnä perussuomalaisia ja heidän politiikkaansa. Donner ilmoittaa olevansa sitoutumaton, vaikka mainoksen on maksanut Rkp, jonka listoilta Donner yrittää jällen kerran eduskuntaan. Donner voi hyvinkin onnistua vaaleissa, ja jos Rkp saa Helsingistä läpi vain yhden ehdokkaan, hän pudottaa Arkadianmäeltä istuvan ministerin eli Astrid Thorsin. Tästä "vastapuoli" eli persut lienevät hyvin tyytyväisiä! Donnerista tulisi eduskunnan itseoikeutettu ikäpuhemies ja hän rikkoisin vaalikauden lopussa vanhimman kansanedustajan ennätyksen. Tätä titteliä pitää hallussaan Miina Sillanpää, joka valittiin eduskuntaan ensimmäisen kerran vasta 70-vuotiaana vuonna 1936, mutta joka toimi kansanedustajana vielä 82-vuotiaana: Myös Väino Tanner (Sp) ja Tuure Junnila kok) olivat 80 vuoden ikäisinä kansanedustajana. Koska Donner ilmoittaa olevansa vankasti sitoutumaton, niin voi olla, että hän ehtii neljän vuoden aikana tehdä eduskunnassa ainakin yhden loikan.

7. Eduskuntaan yritetään lupaamalla ajaa mitä erilaisimpia asioita. Seuraavassa lyhyt kavalkadi tästä:

-kansainvälistä osaamista (Alex Stubb); sujuvaa liikennettä (Petri Kalmi, kesk); lainvalvontaa (Tomi Sevander, Sdp); ihmisyyttä (Päivi Lipponen, Sdp); dynamiittia (Jaana Pelkonen, koko); kokemusta ja tekoja (Astrid Thors, Rkp); huolenpitoa (Arto Bryggare, Sdp); ammattimaista päätöksentekoa (Tapani Mäkinen, kok); vakaumusta ja voimaa (Kaisa Saarikorpi, vihr); ihmisarvoista taistelua (Olli Valtonen, kok); luonnon rikauksien suojelua (Anni Sinnemäki, vihr); tosiasioiden tunnustamista (Lasse Männistö, kok); arvopolitiikkaa asialinjalla (Jussi Niinistö, persut); maailman pelastamista (Pilvi Torsti, Sdp); inhimillisyyttä ja vastuuta yli rajojen (Nasima Razmyar, Sdp); uutta väriä eduskuntaan (Jesca Muyingo, Sdp); tukea kulttuurille ja yliopistoille (Outi Alanko-Kahiluoto); uusia työpaikkoja ja turvallisempaa työelämää (Lauri Ihalainen, Sp); yksityisautoilua (Mika Rossi, kesk); mummoja ja mustikoita (Husein Muhammed, vihr); Suomen muuttamista (Mari Kiviniemi, kesk); keltaista heti aamusta...sorry, nyt taidettiinkin jo hypätä niiden toisien toisien Hullujen päivien puolelle.

8. Jotkut konkarit vetoavat omien suosikkiensa puolesta. Niinpä esimerkiksi Raimo Ilaskivi haluaa ponnekkaasti, että eduskuntaan äänestettäisiin "perinteitä arvostaen" nuorisopoliitikko Wille Rydman (kok) ja Elisabeth Rehn on valjastettu tyttärensä Veronica Rehn-Kiven (Rkp) puolestapuhujaksi. Osmo Soininvara (vihr) on niin varma omasta läpimenostaan, että hänellä on varaa kannattaa myös mm. Husein Muhammedin (vihr) ja Lasse Männistön (kok) valintaa.

9. Vaalimainontaan näytään käytettävän edelleen varsin suuria summia. Aika moni istuva kansanedustaja tuntuu maksavan nyt osan vaalimanoksistaan omasta pussistaan. Kaikista yksittäisistä mainoksista ei löydy, vaikka laki tätä vaatii, merkintää mainoksen maksajasta. Valtaosassa tapauksissa tieto maksajasta on merkitty mainokseen niin pienellä präntillä, että sitä olisi ilman suurennuslasia mahdotonta havaita.

10. Tuskinpa ehdokkaiden kannattaa mitään kovin suuria luvata ja "haasteita" itselleen asettaa, koska kukaan ei voi saada eduskunnassa yksin kovin paljon aikaan. Vaalimainnossa voitaisiin keskittyä pikemminkin niihin ominaisuuksiin ja ammatilliseen kokemukseen, jota kansanedustajan työssä edellytetään. Huumoria voisi käyttää enemmän, vaikkapa tähän tapaan:

- Arvoisa äänestäjä! Jos sie tarvisset parlamentis oikein hyyvvää miestä, nii täs siul on kuule sellane! Ai kuka mie oon? Mitä, et sie minnuu tunne! Miehä oon MM, pienviljelijä poika Kannakselt. Ehä mie tiijjä hittoikaa näist emuloist ja ervilöist, vai mitä hittoi ne nyt olliitkaa. Mut sen mie siul sanon, et Kannakse mie haluan takasi Suomel. Mie en enne leppää enneku tuo asia on klaarattu! Ja ryssil mei ei, kuule, piä ennää maata myyvä aarikaan enne ku hyö omast puolestaa sallii meil maa ostamise Kannakselt ja muualt. Hitto, hyöhä ostasiit kohta kaik maat aina Helsinkii myöte jollei myö sitä höilt evätä.

11. Karjala-kysymys tai suurta osaa kansasta hämmästyttävä venäläisille sallittu yksipuolinen maanosto-oikeus ei näytä kuitenkaan nousseen vaalikampanjassa esille. Ei liioin täydellisesti oikeustajun vastaisten sotasyyllisyystuomioiden purkaminen. Parlamenttivaaleissa pitäisi toki nostaa esille kunnon teemoja eikä keskittyä pelkästään lillukanvarsiin.

383. Wikileaks: Paavo Lipponen vuoti salaisia tietoja länteen

Vuotajan näköinen mies? - So what!

1. Nyt on tullut julki ensimmäinen Suomea koskeva todella kovan luokan Wikileaks-paljastus. Siitä on kertonut Russkij reporter -lehti. Se on venäläinen viikkolehti, joka on kertonut tekevänsä yhteistyötä Wikileaksin kanssa.

2. Russkij reporter on julkaissut Yhdysvaltojen Helsingin suurlähetystön entisen kakkosmiehen Robert Weisbergin laatiman muistion, joka on merkitty luottamuksellisesti ja salassa pidettäväksi vuoden 2014 loppuun asti. Dokumentista kerrotaan tänään Ilta-Sanomissa, Uusi-Suomi uutisoi dokumentista jo eilen.

3. Asiakirjasta ilmenee, että USA:n diplomaattien keskeinen lähde Helsingissä oli ollut tuolloinen (siis joulukuussa vuonna 2004) eduskunnan puhemies Paavo Lipponen. Presidentti Halonen oli heti Pietarin matkansa jälkeen kertonut Putinin kanssa käymänsä luottamuksellisen keskustelun sisällöstä Lipposelle. Robert Weisberg mainitsee muina amerikkalaisten tietolähteinä Halosen silloisen kansliapäällikön Jarmo "Jorge" Viinasen ja UM:n Venäjä-yksikön johtajan Olli Perheentuvan.

4. Paavo Lipponen (sdp), joka myöhemmin palkattiin Nord Streamin kovapalkkaiseksi konsultiksi Itämeren kaasuputkihankkeessa (pehmittämään suomalaisviranomaisten kantoja myönteiseksi kaasuputkihankkeelle), näyttää paljastaneen auliisti USA:n Helsingin suurlähettiläälle Haloselta saamiaan luottamuksellisia tietoja. Mainitseehan Weisberg raportissaan useaan kertaan juuri Lipposen nimen käyttäen sangen kuvaavaa sanaa "keskustelukumppani."

5. Raportissa toistetaan kolmeen kertaan Paavo Lipposen kannalta arveluttava ja sangen kiusallinen asia: Lipponen oli keskustellut ensin Halosen kanssa tämän Putinin tapaamista ja presidenttien välistä luottamuksellista keskustelua koskevista yksityiskohdista ja kertonut päivää paria myöhemmin näistä tiedoista Yhdysvaltojen Helsingin silloiselle suurlähettiläälle Earle I. Mackille.

6. Robert Weisbergin salainen raportti on otsikoitu sanoilla: Suomalaisten mukaan Putin on "turhautunut ja huolestunut." Tämä selittyy sillä, että kyseinen ajankohtaa oli hyvin herkkä kansainvälisten suhteiden kannalta. Esimerkiksi Ukrainassa oli vastikään käyty presidentinvaalit, jonka vilpillistä tulosta (= vaalit voitti venäläismielinen ehdokas), muut maat eivät suostuneet hyväksymään. Tämän vuoksi Ukrainan vaalien toinen kierros jouduttiin myöhemmin eli joulukuun lopulla 2004 uusimaan.

7. Dokumentista paljastuu monta sangen mielenkiintoista asiaa Suomen ja Venäjän välisistä suhteista. Wikileaks on aivan oikella asialla, sillä muuten näistä tärkeistä asioista ei tiedettäisi mitään. Raportin ykkösaiheeksi nousee ilman muuta presidentti Putinin esille ottama Karjala-kysymys. Putin oli suomalaisten täydelliseksi yllätykseksi ottanut itse esiin Karjalan ja tyrmännyt suorin sanoin "joidenkin tahojen" Suomessa jatkuvasti esillä pitämän Karjalan palauttamishaaveen.

8. Putinin perustelut eivät tosin oikein vakuuta, kun hän totesi, että jos Suomen ja Venäjän välistä rajaa, joka vahvistettiin (tosin laittoman painostuksen alaisena) toisen maailmansodan päätteeksi, ryhdyttäisiin tarkastelemaan uudelleen, niin silloin myös Itä-Euroopan muut rajat voitaisiin asettaa kyseenalaiseksi. Se, mitä Putin on mahtanut tällä tarkoittaa, on epäselvää. Jos Suomi saisi Karjalan Kannaksen takaisin, niin ryhtyisikö Venäjä silloin vaatimaan esimerkiksi Viron tai Puolan itäosien palauttamista vuorostaan Venäjälle? Mahdoton yhtälö ja ajatus. Toden totta, Putinin on täytynyt olla hyvin stressaantunut tavatessaan Halosen!

9. Putinin ilmeisenä tarkoituksena on ollut pelotella Halosta Karjala-kysymyksen vakavuudella. Raportti ei kerro, mitä Halonen olisi Putinille vastannut, mutta presidenttien tiedotustilaisuudessa kumpikaan ei hiiskahtanut Karjala-kysymyksen esilläolosta sanaakaan eikä Halonen ottanut sitä esille julkisesti myöskään kotimahan palattuaan. Mutta Lipposelle hän sen sijaan näyttää asiasta kertoneen.

10. Ilta-Sanomien jutussa aprikoidaan, olisiko Halonen antanut Lipposelle luvan mennä "hölisemään" luottamuksellisista keskusteluista USA:n diplomaateille vai olisiko Halonen ollut tietoinen, että Lipponen kertoo joka tapauksessa noiden luottamuksellisten keskustelun sisällön eteenpäin. Teoriassa on vielä myös kaksi muuta vaihtoehtoa: 1) Halonen on kieltänyt Liposta kertomasta tietoja eteenpäin tai antanut ymmärtää, että tiedot ovat salaisia, tai 2) hän on suorastaan pyytänyt, että Lipponen saattaa tiedot Yhdysvaltojen diplomaateille.

11. Tuolloinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sdp), tunnettu vuotaja itsekin ja Tarja Halosen läheinen ja läpikotaisin tunteva toveri jo vuosien takaa, on ehtinyt tänään jo vähätellä Lipposen vuodon merkitystä pitäen sitä vain "luonnollisena" asiana. Niinpä, eihän Tuomioja itse asiassa muuta voisikaan sanoa, kun Halonen ei ollut kertonut Tuomiojalle itselleen, Suomen ulkoministerille, mitään Putinin kanssa käymistään keskusteluista! Merkillistä tässä onkin juuri se, että Halonen sivuutti hallituksen ja sen ulkoministerin kokonaan, mutta uskoutui asiassa puhemies Paavo Lipposelle. Mutta Halosellahan on ollut tunnetusti koko kaudellaan kränää hallituksen kanssa.

12. Lipponen ei ole suostunut tänään vastaamaan hänelle asiassa esitettyihin kysymyksiin muuta kuin "so what?"Asia ei kuitenkaan saisi jäädä tähän, vaan Lipposen roolista ja siitä, oliko hän mennyt kertomaan luottamuksellisia ja salaisia tietoja läntisille diplomaateille vastoin Halosen suostumusta vai presidentin luvalla, on kyllä saatava asianmukainen selvitys. Eiväthän nuo dokumentissa mainitut tiedot niin kovin ihmeellistä ole - Putinille tietenkin aika kiusallisia - mutta itse menettelytapa, millä tiedot on miltei hengästyneenä rynnätty kertomaan USA:n lähetystöön heti Halosen palattua Pietarin reissulta - samalla kun Suomen eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja maan hallituksen informointi on sivuutettu totaalisesti - vaikuttaa suorastaan hämmästyttävältä käytännöltä. Mitä tähän sanoisi esimerkiksi maan ylin laillisuusvalvoja eli valtioneuvoston oikeuskansleri? Jos minulta kysytään, niin käytännön tuntien ei tietenkään mitään!

13. Kaikkien muistissa lienee vielä pääministeri Paavo Lipposen ja Anneli Jätteenmäen välinen kamppailu pääministerin paikasta vuoden 2003 vaaleissa, jonka Lipponen ja demarit hävisivät. Lipposen kärsimä kirvelevä vaalitappio johtui suurelta osin siitä, että UM:n salaisten asiakirjojen mukaan USA:n silloinen presidentti Bush oli kiitellyt USA:ssa vierailulla ollutta pääministeri Lipposta ja Suomea liittymisestä USA:n johtamaan Irakin vastaiseen sotakoalitioon. Lipponen on tosin tämän kiistänyt ja puhunut vaalikeskusteluissa koko ajan vain YK:n valtuutuksesta.

14. Myöhemmin ilmeni, että Anneli Jäätteenmäki oli saanut väitteidensä tueksi UM:n salaisia asiakirjoja presidentin kansliasta kansliapäällikkö Matti Manniselta. Tämän vuoksi pääministeriksi vaaleissa noussut Jäätteenmäki joutui demareiden ja kokoomuksen painostuksesta eroamaan virastaan.

15. Nyt vuorostaan ilmeisen luottamuksellisten tietojen vuotajana on ollut Paavo Lipponen. Tarja Halosen rooli on myös tässä tapauksessa mielenkiintoinen. Tämä panee jälleen kerran aprikoimaan, mikä Tarja Halosen tosiasiallinen rooli itse asiassa mahtoi olla alkuvuodesta 2003, jolloin hänen kansliapäällikkönsä lähetti Linnan kansliasta salaisia asiakirjoja sisältäviä fakseja oppositiojohtaja Anneli Jäätteenmäelle. Tiedettiin, ettei Halonen yhtään pitänyt Paavo Lipposen osoittamasta mielenkiinnosta Suomen saattamiseksi Bushin junaileman Irak-koalition jäseneksi. Halonen ei myöskään peitellyt iloaan, kun Anneli Jäätteenmäki nousi vaaleissa pääministeriksi ja Lipponen sai väistyä syrjään.

16. Mikä mies tämä Paavo Lipponen oikein on? Onko hän jonkinlainen supermyyrä, kaksoisagentti, länsivaltojen sylikoira vai mikä ihmeen otus? Suomessa hänen sanomisiaan ja tekojaan ei näytä uskaltavan kukaan ryhtyä penkomaan. Hän sai kärsimänsä kirvelevän ja katkeran vaalitappion jälkeen demarien ja kokoomuksen tuella ahdistetuksi Jäätteenmäen nurkkaan ja eroamaan pääministerin paikalta, mutta nyt häneltä itseltään paljastuu vajaa kaksi vuotta myöhemmin samanlainen kupru. So what!

17. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolainen on kiirehtinyt antamaan lausunnon, jonka mukaan Lipposen vuodossa oli kyse vain "normaalista diplomatiasta." Salolaisen mukaan Halosen ja edelleen Lipposen pitikin kertoa" Putinin kanssa käymistään luottamuksellisista keskusteluissa Yhdysvalloille! Niinkö todellakin? Onko eduskunnan puhemies Lipponen todellakin se Suomen "johtava diplomaatti", joka on oikea henkilö tietoja levittelemään ja "neuvomaan USA:ta", kuten Ilta-sanomat nyt iltapäivällä on otsikoinut - nostattamaansa "kohu-uutista" aivan ilmeisesti hieman toppuutellakseen.

18. Jos näin on, niin tämä tukee sitä teoriaa, jonka mukaan Tarja Halonen on nimenomaan tahtonut, että Putinin näkemykset saatetaan Yhdysvaltojen ulkoministeriön tietoon. Miksi Halonen tätä halusi? Syy on aivan ilmeinen. Halonen halusi tällä tavoin USA:ta "palvelemalla" parantaa heikkoja suhteitaan Valkoiseen taloon ja lepyttää häneen suuttunutta presidentti George W.Bushia. Halonenhan oli aiemmin pitänyt YK:n yleiskokouksessa puheen, jossa hän arvosteli suorin sanoin Bushin Irak-politiikkaa. Bush ei ymmärrettävistä syistä tästä yhtään pitänyt eikä siksi kutsunut Halosta vierailulle Valkoiseen taloon.

19. Halosen sanottu aulius, jossa hän käytti hyväkseen Lipposta - ulkoministeri Erkki Tuomiojallahan ei ollut juuri minkäänlaisia suhteita USA:n ulkoministeriöön - ei kuitenkaan auttanut parantamaan hänen suhteitaan Bushin hallintoon. Minusta tuntuu siltä, että Halosen ja Lipposen hölösuisuus vain pahensi tilannetta. Amerikkalaiset tietenkin ymmärsivät ja ottivat lukuun sen vaaramomentin, että jos Bush kutsuisi Halosen luokseen ja keskusteli hänen kanssaan luottamuksellisesti, niin kohta nuo tiedot keskusteluista saattaisivat vuotaa - ehkä jälleen Lipposen välityksellä - diplomaateille, nyt venäläisille diplomaateille ja sitä kautta edelleen Putinin korviin.

20. Bush ja amerikkalaiset menettivät siten Lipposen tempauksen johdosta loputkin luottamuksen rippeensä Haloseen. Luulen, että tämä on samalla osasyy siihen, ettei myöskään Obamalta ei ole herunut Haloselle kutsua Valkoiseen taloon. Silmiinpistävää on myös se, ettei ulkoministeri Hillary Clinton ole halunnut millään vierailla Suomessa virallisesti ja keskustella Halosen kanssa, vaikka hän on käynyt ulkoministerinä esimerkiksi Virossa parikin kertaa.

369. Suomalaisten tonttikaupat Karjalassa jäihin

Kuvasta näkyvät Neuvostoliiton aikoinaan miehittämät alueet, oikeanpuoleisesta kuvasta ukaasissa 380 mainitut kielletyt alueet

Venäjän presidentti Dmitri Medvedev on viime sunnuntaina allekirjoittamallaan ukaasilla kieltänyt ulkomaalaisten maaomistuksen muun muassa "Venäjän Karjalassa", kertoo Kauppalehti paperiversiossaan.

Asiasta kertoi kuitenkin meillä ensimmäisenä Veikko Saksi US:n Puheenvuoro-palstallaan, joka löytyy tästä.

Mikäli presidentin antama ukaasi on ehdoton ja pannaan sellaisenaan täytäntöön, se tarkoittaa sitä, että suomalaisten maaomistus on jatkossa kokonaan kielletty ns. luovutetuilla eli Venäjän miehittämillä alueilla Priozerskin piiriä lukuun ottamatta. Kremlin kyseisessä kieltoluettelossa on 380 hallinnollista aluetta.

Lapin yliopistossa työskentelevä kauppatieteen tohtori Leena Lehtinen, joka on perehtynyt Venäjän maa- ja kiinteistölainsäädäntöön, kertoo Kauppalehdessä, että suomalaiset ovat tehneet maakauppoja omalla riskillään. Venäjän laissa on säädetty, ettei ulkomaalainen saa omistaa maata raja-alueilla ennen kuin presidentin luettelo on vahvistettu.

Lehtisen mukaan luetteloon kuuluvilla alueilla tehdyt suomalaisten maakaupat voidaan joutua purkamaan. Asia riippuu presidentin ukaasin täytäntöönpanosäädöksistä.

-------

Suomalaisten tonttikaupat Venäjällä ja nimenomaan luovutetun eli tosiasiallisesti miehitetyn Karjalan alueella olivat esillä pari vuotta sitten presidentti Medvedevin Suomen vierailun yhteydessä. Tällöin Medvedev antoi kautta rantain ymmärtää, että Venäjä voisi sallia suomalaisten maanoston Venäjällä.

Kun eräs lehtimies yritti udella Medevedeviltä asiaa vielä silloin, kun Medevedevin seurue vieraili Porvoossa, mukana ollut presidentti Tarja Halonen lähes ajoi kyseisen lehtimiehen tiehensä hirveästi sättien.

Nyt se on sitten lopullisesti nähty, mitä tämä meidän Tavja on saanut presidenttikaudellaan aikaiseksi! Ei sitten kerrassaan yhtikäs mitään, ei edes Venäjä-suhteissa, joista häntä on valtaapitävien toimesta kilvan kehuttu. Putin ja Medvedev ovat naruttaneet Halosta vuoronperään pahemman kerran asiassa kuin asiassa.

----

Suomen ulkoministeriön pitäisi usuttaa Euroopan unioni Venäjän kimppuun tonttikiistan ratkaisemiseksi, sanoo kansanedustaja, eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolainen (kok.) Uudelle Suomelle.

Salolainen ihmettelee sitä, että EU antaa Venäjän kohdella ulkomaalaisia maakaupoissa eri tavoin kuin EU kohtelee venäläisiä.

–Ei tämä ole vain suomalaisten ongelma, vaan koko Euroopan unionin. EU:n kansalaiset eivät saa ostaa maata Venäjältä, mutta venäläiset ostavat maata kaikkialta EU:sta, ihmettelee Salolainen Uudelle Suomelle.

---

Laajimmin sanottua asiaa on käsitellyt Veikko Saksi Uuden Suomen Puheenvuoro-palstallaan.

Saksi on oikeassa:

- Viime sotien jälkeen tapahtunut Karjalan Kannaksen, Petsamon, Sallan ja Kuusamon itäosien, Laatokan Karjalan sekä eräiden Suomenlahden saarten pakkoluovutus Neuvostoliitolle rikkoo kansainvälisiä sopimuksia, koska ns. Pariisin rauhansopimuksen muotoon puettu sopimus perustui väkivallalla uhkaamiseen.

- On täysin hölmöä ja edesvastuutonta, että mitään vastavuoroisuutta maakaupoissa ei ole. Suomi sallii venäläisille käytännössä täyden osto- ja omistusoikeuden Suomessa oleviin kiinteistöihin, mutta suomalaisilla ei ole mahdollisuutta omistaa Venäjällä kiinteistöjä.

- Suomen pitäisi ryhtyä asiassa kovempiin otteisiin mm. rajoittamalla yhdessä EU:n kanssa venäläisten maanostoa Suomessa. On hämmästyttävää, ettei Suomi ole asettanut venäläisten maanostoille Suomessa minkäänlaisia rajoituksia edes sellaisilla alueilla, joissa venäläisten maakaupat muodostavat turvallisuusuhkan.

- Kevään eduskuntavaaleissa kysymys maakauppojen vastavuoroisuudesta on nostettava välttämättä esille ja kaikkien kansanedustajaehdokkaiden ja erityisesti kaikkien puoluejohtajien vastattavaksi ja hallitusohjelman osaksi.

142. Gdanskin tapaaminen; Matti Vanhanen kohtaa Putinin

Yliopistojen uusi lukuvuosi on alkamassa

1. Pääministeri Matti Vanhanen tapaa tänään Puolan Gdanskissa venäläisen kollegansa Vladimir Putinin. Tilaisuus on virallisesti toisen maailmansodan syttymisen 70-vuotismuistotilaisuus. Syyskuun 1. päivän vastaisena yönä 1939 Natsi-Saksa hyökkäsi Puolaan. Maailmansodan muistamiseen liittyvät juhlallisuudet alkoivat tänään aamunkoitteessa Gdanskissa eli entisessä Danzigissa samalla kellonlyönnillä, jolloin saksalaiset 70 vuotta sitten ampuivat sodan ensimmäiset laukaukset. Myöhemmin päivällä järjestettävään päätilaisuuteen osallistuvat useiden maiden johtajat, joiden joukossa ovat muun muassa Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Venäjän pääministeri Putin. Suomea edustaa Matti Vanhanen, Vuoksenrannan Säde.

2. Natsi-Saksan hyökkäys Puolaan perustui Saksan ja Neuvostoliiton viikkoa aiemmin eli 23.8.1939 solmimaan Molotov-Ribbentrop sopimukseen. Sen salaisessa lisäpöytäkirjassa Saksa ja Neuvostoliitto jakoivat Euroopan maat etupiireihinsä. Puola jaettiin Saksan ja N-L:n kesken ja Baltian maat, mukaan luettuna Suomi, kuuluivat Neuvostoliiton etupiiriin. Myöhemmin syksyllä 1939 Neuvostoliitto valloitti Puolan itä-osat.

3. Venäjän pääministeri Vladimir Putin tuomitsi 30.8. puolalaiselle lehdelle Gazeta Wyborcza antamassaan haastattelussa näkyvästi ja selkein sanoin ensimmäisen kerran Molotov-Ribbentropp -sopimuksen moraalittomaksi. Putinin mukaan kyseinen sopimus ansaitsee "täyden tuomion," sillä kaikenlainen sopiminen Natsi-Saksan hallinnon kanssa oli moraalisesta näkökulmasta katsottuna epäarvostettavaa. Toisaalta Putin nimesi haastattelussaan lännen osasyylliseksi sodan alkamiseen. Englanti ja Saksa olivat vuonna 1938 tehneet Hitlerin kanssa Münchenissä Tsekkoslovakian jakamisesta sopimuksen, jonka Puola Saksan tuolloisena liittolaisena oli Neuvostoliiton ja Venäjän mukaan hyväksynyt.

4. Putinin lausunto puolalaisille Molotov-Ribbentropp -sopimuksen moraalisesta paheksuttavuudesta on tietenkin politiikkaa, jonka tarkoituksena on lämmittää Venäjän suhteita Puolan kanssa. Puolassa, jossa on sodan jäljiltä edelleen katkeria muistoja sekä Saksasta että Venäjästä, on suhtauduttu kriittisesti Itämeren kaasunputkihankkeeseen eli Nord Streamiin. Putinin lausunnolla puolalaisia on pyritty lepyttämään.

5. Mutta myös suomalaisilla ja etenkin sodan seurauksena N-L:lle pakkoluovutettujen alueiden pakolaisilla eli evakoilla on katkeria muistoja Neuvostoliitosta ja Stalinista. Molotov-Ribbentrop -sopimukseen perustuen Stalin aloitti vuonna 1939 rauhansopimusten vastaisesti Suomea vastaan sodan, jonka seurauksena Suomelta riistettiin Karjalan Kannas, Petsamo, osia Sallan ja Kuusamon kunnista sekä Suomenlahden ulkosaaret.

6. Kun Putin on nyt tuominnut ankarin sanoin Molotov-Ribbentrop -sopimuksen eli Natsi-Saksan ja silloisen N-L:n sopimuksen Euroopan jakamisesta ja siitä aiheutuneet seuraukset, olisi Suomen pääministeri Matti Vanhasella Gdanskin kokouksen yhteydessä todella tuhannen taalan paikka näyttää, mikä hän on todella miehiään. Vanhasen pitäisi kameroiden edessä ottaa rohkeasti Putinia hihasta kiinni - onneksi Tarja Halonen ei ole nyt matkassa nykimässä kenenkään solmiota (!) - ja kertoa Suomen hallituksen halusta ryhtyä neuvottelemaan Venäjän kanssa win-win -pohjalta N-L:n sodan seurauksena oikeudettomasti Suomelta riistämien alueiden palauttamisesta.

7. Vanhasen pitäisi kertoa Putinille ja samalla koko maailmalle, ettei pelkkä yleisluontoinen toteamus Euroopan jakosopimuksen moraalittomuudesta suinkaan riitä, vaan myös Venäjän olisi korkea aika tunnustaa historialliset tosiasiat ja korjata tekemänsä vääryydet. Jos Vanhanen tämän tekisi, hän nousisi kerta heitolla valtiomiessarjaan ja hänen menestyksensä olisi taattu, ei vain naismaailmassa, vaan myös raskaan sarjan poliitikkojen klubeissa.

8. Jos Urho Kekkonen olisi saanut tällaisen tilaisuuden, hän olisi varmaankin käyttänyt sen hyväkseen ja toiminut edellä kerrotulla tavalla. Mutta epäilen, ettei Vanhasesta on tähän miestä. Hän on tyytyväinen tapaamiseen, kunhan pääsee samaan ryhmäkuvaan parinkymmenen muun Gdanskiin kokoontuneen poliittisen johtajan kanssa.

9. Muistotilaisuus tarjoaa maiden poliittisille johtajille tilaisuuden keskustella ajankohtaisista asioista. Itämeren kaasuputken, Nord Streamin, rakentamisaikataulu nousee epäilemättä yhdeksi keskustelun aiheeksi. Tässäkin Suomella ja Matti Vanhasella olisi tilaisuus näyttää, ettei Suomi enää ole Venäjän johdon käskyläinen, vaan sillä on omat ehtonsa kaasuputken mereen laskemiselle.

10. Mutta Matti Vanhanen ja Tarja Halonen ovat jo hyvissä ajoin ehtineet näyttää, että Suomi tekee myös kaasuputkiasiassa nöyrästi sen, mitä Putin ja Medvedev Suomen hallitukselta odottavat. He ovat antaneet täyden siunauksensa hankkeelle jo etukäteen ja jo ennen ympäristöselvitysten valmistumista. Tätä varten Tarja Halonen kutsuttiin noin kuukausi sitten Medvedevin ja Putinin puheille "poikien" loma-asunnoille Shotsiin salaiseen neuvonpitoon. Putinia Halosen ei ollut alun perin edes määrä tavata. Putinin ja Halosen keskustelujen sisältö on jäänyt täysin pimentoon.

11. Halosen sanotun vierailun aikana murhattiin Venäjällä ties jo kuinka mones Tshetshenian sodan vastustajiin ja Venäjän poliittisen johdon arvostelijoihin kuulunut journalisti. Medvedeville Halonen kertoi sanoneensa, että "näin ei voi enää jatkua," vaan Venäjän pitäisi tehdä "jotakin" murhien estämiseksi ja niiden selvittämiseksi; mitähän tuo "jotakin" mahtaisi tarkoittaa?

12. On kuitenkin eri asia, mitä poliitikko, kuten Halonen tässä tapauksessa, kertoo sanoneensa tai tehneensä, ja mitä hän todellisuudessa on sanonut tai tehnyt; poliitikoista kun ei koskaan tiedä. Kun tapaaminen ei ollut julkinen, ihmisillä ei ole mitään todisteita siitä, mitä Halonen oli todellisuudessa Medvedeville mainitusta asiasta sanonut ja missä sävyssä. Mutta ehkäpä Halonen sai Medvedeviltä luvan arvostella julkisesti venäläisten journalistien selvittämättömiä murhia sitä vastaan, että Halonen tukisi arvovallallaan ympäristöluvan myöntämistä Itämeren kaasuputkelle.

13. Matti Vanhanen ja hänen vanavedessään peesaava ympäristöministeri Paula Lehtomäki - tämä venäjän kielen taitoinen Kuhmon Kivan edustaja itärajalta - ehtivät ilmoittaa kuin sattumalta (!) 2-3 päivää ennen Gdanskin tämänpäiväistä tapaamista, että Suomen hallitus tulee syys-lokakuussa tekemään oman päätöksensä Itämeren kaasuputkiasiassa ja myöntämään "talousalueen käyttöluvan" hankkeelle. Tämä perustuu uuteen lakiin talousalueen hyödyntämisestä. Kyseinen laki on tietenkin säädetty juuri Itämeren kaasuputkea silmällä pitäen. Tuskinpa pahemmin erehdyn, jos arvelen, että aloite tällaisen lain säätämiseen on tullut Nord Streamin konsulttina toimivalta Paavo Lipposelta. Lipposenhan kerrotaan laskuttaneen muutama kuukausi sitten tähänastisena konsulttipalkkionaan Nord Streamilta kuusinumeroisen summan.

14. Mikä ihmeen kiire Vanhasella ja Lehtomäellä oli mennä kertomaan hallituksen tulossa olevasta talousalueen käyttöluvasta? Talousalueen käyttölupaa koskeva lausuntokierros nimittäin päättyi vasta eilen 31.8., mutta Vanhanen ja Lehtomäki kiirehtivät ilmoittamaan hallituksen periaatekannasta jo lauantaina 29.8. Lehtomäen mukaan asiasta on jo "riittävästi tietoa." Mutta saattaahan vasta eilen tulleissa lausunnoissa olla vaikka minkälaista uutta tietoa asiasta.

15. Oikea marssijärjestys olisi tietenkin ollut sellainen, että ensin olisi ratkaistu kaasuputken rakentamiseen ja mereen laskemiseen tarvittavat ympäristöluvat. Jos ympäristöviranomaiset epäisivät luvan, olisi asia sillä selvä, koska hallitus ei voi puuttua riippumattomien lupaviranomaisten päätöksiin. Hallituksen valitsema toisenlainen marssijärjestys on valittu tietenkin siksi, että antamalla jo etukäteen "talousalueen hyödyntämisluvan" kaasuputkelle hallituksen tosiasiallisena tarkoituksena on painostaa - tämä tietenkin kiistetään "mitä jyrkimmin" hallituksessa - myös ympäristöviranomaisia tekemään myönteinen lupapäätös asiassa.

16. Vanhanen ja Lehtomäki ovat koko ajan hoputtaneet lupaviranomaisia asian selvittämisessä ja lupapäätöksen tekemisessä. Matti Vanhanen korosti viimeksi 2-3 päivää sitten pääministerin haastattelutunnilla, että "luvilla alkaa olla jo kiire."

17. Voiko lupaviranomaisia enää tämän selvemmin hallituksen ja Nord Streamin sekä Venäjän johdon toimesta painostaa kaasuputkiasiassa: 1) Venäjän johto hoputtaa Tarja Halosta ja Matti Vanhasta asiassa; 2) Vanhanen ja ympäristöministeri Lehtomäki puolestaan hoputtavat lupaviranomaisia tekemään lupapäätös nopeasti; 3) hallitus kertoo tekevänsä joka tapauksessa oman myönteisen periaatepäätöksensä jo tässä kuussa ja 4) ex-pääministeri Paavo Lipposen tukema Nord Stream ilmoittaa yhtiön aloittavan putken rakentamisen ensi vuoden alussa!

18. Harmi, kun Matti Vanhanen ei voinut viedä jo tämänpäiväiseen Gdanskin tapaamiseen ilosanomaa Putinille Putin-Schröder -sopimuksen ja kaasuputkihankkeen sinetöinnistä Suomessa.

19. Matti Vanhanen kertoi sunnuntaina, että hän aikoo kysyä Putinilta Gdanskissa Arctic Sea -aluksen kaappauksesta. Mitähän Putin mahtaa Vanhaselle paljastaa asiasta? Tuskinpa mitään. Arctic Sean seikkailu ja aluksen jahtaaminen venäläisten toimesta oli näytöstä ja varoitus, mitä seuraa, jos terroristit yrittävät häiritä tai uhata kaasuputken rakentamista tai käyttöä. Kaasuputki tuo venäläiset sotalaivat Itämerelle. Kaasuputki ei ole pelkkä ympäristökysymys, kuten Suomen hallitus yrittää vakuutella, vaan myös Itämeren ja sen rantavaltioiden turvallisuuteen vaikuttava hanke.

141. Karjala takaisin!

Jo Karjalan kunnailla lehtii puu...evakkoja jokakeväisellä kotiseuturetkellään Kannaksella

Pyöreen tornin hämärässä, pöydässä niin hilpeässä...

1. Karjala-kysymyksellä tai käsitteellä Karjalan palautus tarkoitetaan Suomen jatkosodan jälkeen Neuvostoliitolle pakkoluovuttamien alueiden palauttamista tai palauttamisesta käytävää keskustelua. Laajasti ottaen kysymys ei ole vain Karjalan Kannaksen, vaan myös muiden luovutettujen alueiden, eli Laatokan Karjalan, Petsamon, Sallan ja Kuusamon eräiden osien ynnä Suomenlahden eräiden ulappasaarten palauttamisesta.

2. Presidentti Urho Kekkosen tiedetään pitäneen Karjalan palautamista usein esillä keskusteluissaan Neuvostoliiton johtajien kanssa. Neuvostoliiton ykkösmieheltä Nikita Hrutshevilta 1960 -luvulla Kekkonen ilmeisesti sai näkemyksilleen jonkinlaista ymmärrystä, mutta ei enää presidentti Leonid Breznevilta 1970 -luvulla. Kekkosen presidenttikauden jälkeen Suomen virallinen kanta on ollut lakonisesti se, että rajojen muuttamiseen ei ole "tarvetta." Pakkoluovutettujen alueiden palautusta ei ole Mauno Koiviston kaudella ja sen jälkeen itänaapurilta edes kysytty, mutta Venäjä on antanut ymmärtää, että vastaus olisi kielteinen.

3. Presidenttikautensa alussa Venäjä Boris Jeltsinin hallinto ilmeisesti suorastaan viestitti Suomen poliittiselle johdolle mahdollisuudesta keskustella Karjalan palauttamisesta, mutta presidentti Mauno Koivisto suhtautui asiaan tyylilleen uskollisesti penseästi ja suorastaan torjuvasti. Samaa inhorealismia Mauno Koivisto osoitti Viron ja muiden Baltian maiden itsenäisyyspyrkimyksille 1980 - ja -90 luvun taitteessa.

4. Mutta Kannaksen ja muiden luovutettujen alueiden evakot ja heidän jälkeläisensä eivät ole unohtaneet asiaa. Palautuskysymystä ja -keskustelua ovat pitäneet yllä myös eräät kansalaisjärjestöt, erityisesti Pro Karelia -yhdistys. Viitisen vuotta sitten tehtyjen mielipidemittausten mukaan Karjalan palautusta kannatti noin kolmannes ja sitä vastusti hieman yli puolet suomalaisista. Palautusvaatimusten tueksi vedotaan karjalaisia ja Suomea kohdanneen vääryyden korjaamiseen, ryöstösaaliin kohteeksi joutuneiden alueiden palauttamisen oikeudenmukaisuus - Stalin ryösti esimerkiksi Kansainliiton tuomitseman talvisodan aloittamisella Karjalan ja muut luovutetut alueet Suomelta - ja siihen, että alueiden palautus olisi taloudellisesti Suomelle edullinen. Palautuksen suurimmaksi ongelmaksi on todettu rahoituksen ohella alueen noin 200 000 - 300 000 asukkaan venäläisväestön aseman järjestäminen.

5. Viime syksynä karjalaishenkinen 4-5 hengen suomalainen liikemiesryhmä keksi näppärän idean. He halusivat kytkeä eli koplata Karjala-kysymyksen Venäjän suurhankkeeseen eli Itämeren kaasunputken rakentamiseen. Ryhmittymä jätti työ- ja elinkeinoministeriölle kaivoslain mukaisen valtaushakemuksen Helsingin edustan merialueelle ikään kuin "sattumalta" juuri sille kohtaa, jolle venäläiset ovat suunnitelleet laskevansa kaasuputken meren pohjaan. Valtaosin venäläisenemmistöisen Nord Stream -yhtiön kaavailut kaasuputken rakentamiseksi samoin kuin Itämeren maiden kaasuputken rakentamista varten suorittamat ympäristöselvitykset ovat jo loppusuoralla ja yhtiön tarkoituksena on kerrottu olevan aloittaa putken rakentaminen ensi vuoden alussa.

6. Suomalaisen liikemiesryhmä juristina toimivan Kari Silvennoisen mukaan kaivausvaltauksen käsittely tulisi normaalilla aikataululla kestämään jopa parisen vuotta, eikä Nord Stream voisi ennen valtaushakemuksesta annettua lainvoimaista päätöstä ryhtyä laskemaan kaasuputkea mereen. Todellisuudessa liikemiehillä ei liene minkäänlaista tarkoitusta aloittaa kaivostoimintaa merellä, vaan heidän tavoitteenaan on, ei enempää eikä vähempää, kuin saada Venäjä luovuttaman Karjala takaisin Suomelle, jolloin he luopuisivat ilomielin valtaushankkeestaan.

7. Näppärän tuntuinen idea, joka toisaalta osoittaa aikamoista realismin puutetta ja jopa suuruuden hulluutta. Kari Silvennoinen on kertonut tiedotusvälineille, että miehet haluavat karjalan takaisin "ihan oikeasti" eikä kysymyksessä - tietenkään - ole mikään kiusanteko venäläisille. "Minun asiakkaani eivät viivytä kaasuputkea, vaan kaasuputki tulee meidän tontillemme," sanoi Silvennoinen. Kaasuputki haittaa KS:n mukaan meidän toimintaamme eikä päinvastoin, muistutti Silvennoinen.

8. Silvennoisen mukaan Moskovasta olisi luvattu liikemiesryhmälle huomattavan suuri rahasumma sitä vastaan, että valtaushanke vedetään pois; summan suuruutta Silvennoinen ei paljastanut. Suomalaiset eivät kuitenkaan suostuneet tarjoukseen, vaan vaativat Karjalan palauttamista koskevien neuvottelujen aloittamista, jotta valtaushankkeesta voitaisiin luopua. - Kovia poikia!

9. Mutta siinä Silvennoinen ja hänen toimeksiantajansa menettelivät minusta suoraan sanoen tökerösti, kun he KS:n mukaan esittivät venäläiselle "osapuolelle", että venäläisten tulisi pyytää presidentti Martti Ahtisaarta toimimaan välittäjänä Karjala-kysymyksessä. Jos venäläiset olisivat näin tehneet, olisivat KS:n päämiehet vetäneet valtaushakemuksensa pois. Oudointa tässä on se, että Silvennoinen tai liikemiehet eivät olleet kysyneet hankkeelleen Ahtisaaren suostumusta tai edes informoineet presidenttiä kyseisestä ehdotuksestaan.

10. Silvennoisen mukaan suomalaiset olivat olleet yhteydessä pietarilaisen välimiehen kautta Venäjän hallituksen kaupalliseen edustuston varamieheen, venäläiset ole kuulemma vielä vastanneet suomalaisten sanottuun ehdotukseen. Mutta valitettavasti koko hanke kaatui jo tänään, sillä Martti Ahtisaari ilmoitti lehdistölle ykskantaan, että hän ei halua olla missään tekemisissä tällaisen hankkeen kanssa. Ahtisaari kertoi, ettei häneen ole oltu asiaa ajavien liikemiesten taholta yhteydessä. Ahtisaaren mukaan kyseisellä hankkeella ei edistetä sitä tavoitetta, johon sillä ilmeisesti pyritään, siis Karjalan palautusta.

11. Hieman nolontuntuinen loppu siis tälle sinänsä näppärälle hankkeelle! Jos venäläiset olivat todella tarjonneet ryhmälle huomattavan summan rahaa, olisi miesten kannattanut minusta hyväksyä tarjous; tämä ei olisi estänyt hankkeen julkistamista, josta tiedettiin jo muutenkin.

Jos miesten tarkoituksena oli todella edistää Karjalan palautusta tai ainakin aktivoida siitä käytävää keskustelua, olisi porukka voinut käyttää Venäjältä saamansa rahat esimerkiksi Karjala takaisin - nimisen säätiön tai yhdistyksen peruspääomaksi. Tämä yhteisö olisi käyttänyt varojaan Karjala-kysymyksestä käytävän keskustelun ylläpitämiseksi ja aktivoimiseksi. Näin kyseinen liikemiesryhmittymä olisi saanut nimensä historiaan. Nyt sen sijaan voi käydä niin, että venäläiset eivät enää uudista tarjoustaan, kun hankkeelta on Ahtisaaren täystyrmäyksen johdosta pudonnut tavallaan pohja pois.

12. Mutta ei mainitun porukan toimia ole syytä mitenkään mollata. Päinvastoin, liikemiesten hanke oli rohkea ja sillä saatiin melkoista julkisuutta hyvässä asiassa eli Karjalan palautuskysymyksessä. Asia on noussut laajasti esille myös venäläisissä ja muidenkin maiden tiedotusvälineissä. Kun Suomen poliittinen johto ilmeisesti pelosta vaikenee Karjala-kysymyksestä ja haluaisi mieluusti vaientaa myös ihmisten ja yhteisöjen asiasta käymän keskustelun, on toki erinomaisen hyvä asia, että yksityiset ihmiset ja erilaiset liikkeet haluavat edelleen pitää sanottua keskustelua yllä. Sillä eihän siitä mihinkään pääse, että Karjala on viety meiltä karjalaisilta ja Suomelta vääryydellä, viekkaudella (mm. Molotov-Ribbentrop -sopimus 23.8.1939) ja väkivallalla (Stalinin aloittama Talvisota). Karjalan palauttaminen on mitä suurimmassa määrin ihmisoikeuskysymys, sillä siinä on kyse kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa tunnustetusta kaikkien pakolaisten oikeudesta palata takaisin heiltä voimassa olleiden rauhan - ja muiden sopimusten vastaisesti ryöstettyihin koteihinsa ja saada omaisuutensa takaisin.

13. Pro Karelia -yhdistyksen pääsihteeri Veikko Saksi, joka on kirjoittanut vuona 2005 kirjan "Karjalan palautus," kirjoitti tänään sanotun yhdistyksen nettisivuilla mm. näin:

- Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palautus on vahvasti luottamusta herättävä win-win -tapahtuma. Palautus on luonteeltaan katalyytti, joka käynnistää paljon positiivista liike- ja yhteistoimintaa maitten välillä. Katalyytin ytimenä on luottamus, mikä on kaiken inhimillisen yhteistoiminnan tärkein elementti. Palautus investointeineen toimii Suomen talousveturina. Se vetää kansainvälisiä rahoittajia ja yrityksiä Pietarin metropolin ja Venäjän markkinoiden lähelle. Luottamuspula estää tällä hetkellä pääosin sijoittamisen Venäjälle, joten maan tilanne heikkenee nopeasti.

14. Tästähän on kysymys, joten on aika outoa, miksi Suomen poliittinen johto ei ymmärrä asiaa, vaan on päinvastoin asettunut puoltamaan Venäjän "legitiimeiksi" kutsuttuja oikeuksia. Poliittiset johtajamme sivuuttavat ja unohtavat täydellisesti oman kansan perustavaa laatua olevat legitiimit ihmisoikeudet sekä Neuvostoliiton tekemät monet sopimusrikkomukset.

15. Veikko Saksi päättää tämänpäiväisen nettikirjoituksensa seuraaviin sanoihin, joihin on helppo yhtyä:

- Karjalan palauttamiskysymys on syvästi ihmisoikeuskysymys. Se on myöskin kahden naapurimaan sekä Venäjän ja koko muun maailman luottamusta luotaava kysymys. Se on kuin kivi, joka hiertää molempien maiden päättäjien kengässä."

Kajalan palautus ei toteudu lähivuosina, ei ehkä edes lähivuosikymmeninä. Uskon kuitenkin, että Suomelle tarjoutuu tulevaisuudessa vielä tilaisuus saada ainakin osa pakkoluovutetuista alueista takaisin. Sitä silmällä pitäen Karjala-kysymyksestä on pidettävä yllä jatkuvaa keskustelua.

16. Maailmassa on myös viime vuosikymmeninä tapahtunut paljon ihmeellisempinäkin pidettyjä asioita. Reilut kaksikymmentä vuotta sitten pitkäaikainen ulkoministeri Paavo Väyrynen esitti Turun yliopistossa korkealla arvosanalla hyväksytyssä väitöskirjassaan ikään kuin ehdottomana totuutena näkemyksen, jonka mukaan Neuvostoliitto ei tule koskaan hajoamaan. Mutta ei kulunut kuin 2-3 vuotta ja Neuvostoliitto oli hajonnut ja muun muassa Baltian maat, joita Mauno Koivisto oli varoitellut itsenäisyyspyrkimyksissään, olivat saaneet itsenäisyytensä takaisin. - Venäjän nykyjohto ei ole ikuinen ja poliittiset voimasuhteet voivat ajan myötä muuttua myös Venäjällä

83. Mauno Koiviston anteeksiantamattomat virheet

Entinen kansanedustaja Jutta Zilliacus toivoi presidentti Mauno Koiviston pyytävän anteeksi Suomen vähäeleisyyttä Viron itsenäisyyspyrkimyksissä vuona 1991 (Aamulehti 21.3.). Kirjailija Sofi Oksanen puolestaan sanoi pitävänsä hienona diplomaattisena eleenä, jos Koivisto pyytäisi virolaisilta anteeksi.

TV1:n Ykkösaamuohjelmassa 21.3. haastateltu presidentti Koivisto ei kutenkaan osoittanut katumuksen merkkejä eikä pyydellyt anteeksi, vaan päin vastoin puolusti pidättyvä suhtautumistaan Viron itsenäistymiseen. Koiviston mukaan Suomen kansa - tosin eivät kaikki - ymmärtää tämän täysin.

Koiviston säälimätöntä ja torjuvaa suhtautumista 90-luvun alussa virolaisten ja muiden Baltian maiden itsenäisyyspyrkimyksiin on kuitenkin hyvin vaikea ymmärtää, saati hyväksyä. Hyvin monet suomalaiset - allekirjoittanut muiden mukana - muistelevat edelleen asiaa ja pitävät Koiviston asennetta häpeällisenä ja raukkamaisena. Koivisto ei vain vaiennut Viron tilanteesta, vaan suorastaan varoitteli virolaisia irrottautumaan Neuvostoliitosta. Hän myös varoitteli suomalaisia poliitikkoja ja kehotti heitä olemaan rohkaisematta virolaisia itsenäistymisasiassa.

Koiviston suhtautumista eivät ole päivitelleet ainoastaan tavalliset virolaiset ihmiset, vaan siihen ovat puuttuneet myös ex-presidentti Lennart Meri aikanaan ja viime vuonna Viron 90-vuotisjuhlien yhteydessä nykyinen presidentti Toomas Hendrik Ilves.

- En tiedä, tunteeko Helmut Schmidt (Länsi-Saksan liittokansleri 1974-1982) häpeää siitä, että hän päivä sotatilan julistamisen jälkeen Puolassa 1981 ilmoitti, että kenraali Jaruruzelski on todellinen puolalainen patriootti. Puhumattakaan entisestä Suomen presidentistä, joka ilmoitti 1990-luvun alussa, että Viron itsenäisyys ei ole Suomen etujen mukaista, sanoi Ilves.

(Mauno Koivistokin tuntui muuten arvostavan Puolan presidentti Jaruzelskia kovasti, mikä ilmeni mm. hänen Puolaan 80-luvun lopulla tekemänsä valtiovierailun yhteydessä).

Koivisto ei halunnut osoittaa virolaisille myötätuntoa, koska hänen käsityksensä mukaan se olisi ollut puuttumista Neuvostoliiton sisäisiin asioihin. Koivisto vetosi myös siihen, että Suomi on tunnustanut aikanaan Baltian maiden liittämisen Neuvostoliittoon.

Viron ex-pääministeri Edgar Savisaar kirjoittaa tuhatsivuisessa muistelmateoksessaan pari kolme vuotta sitten, että Suomen valtiojohto ei uskonut Viron itsenäistymiseen vuonna 1991, vaikka Neuvostoliitto oli jo hajoamassa. Savisaar arvostelee suoraan Koivisto siitä, että Suomen poliittiselta johdolta, toisin kuin esimerkiksi kaikkien muiden pohjoismaiden hallituksilta, ei tullut tukea Baltian maiden itsenäisyyspyrkimyksille. Savisaaren mukaan Mauno Koivisto ei kyennyt tekemään omia aloitteita ilman Moskovan hyväksymistä, vaan kulki jälkijunassa.

Kyse oli ilmiselvästä suomettumisesta, Savisaar kirjoittaa. Savisaar selostaa kirjassaan mm., miten Moskova selitti silloiselle suomalaisjohdolle ja erityisesti presidentti Koivistolle, ettei Viro edes pyri irti Neuvostoliitosta.

Mauno Koivisto sanoi 21.3., että Baltian maat itsenäistyivät siksi, että Neuvostoliito hajosi. Koivisto halusi näin vähätellä Baltian maissa itsenäisyyttä ajaneiden kansanliikkeiden merkitystä. Tammikuussa 1991 Baltian maihin tuli neuvostojoukkoja, joiden tehtävänä oli virallisesti varmistaa kutsuntojen onnistuminen, mutta jotka oli lähetetty estämään balttien itsenäistyminen. Liettuan pääkaupungissa Vilnassa neuvostojoukot valtasivat radio- ja tv-keskuksen, valtauksen yhteydessä 14 ihmistä sai surmansa.

Jopa Suomen vasemmistoliiton johdon suhtautuminen Baltian maiden itsenäisyyteen oli paljon myönteisempi kuin Suomen valtiojohdon ja presidentti Koiviston. Vasemmistoliiton Tallinnassa helmikuussa 1991 vierailleen vasemmistoliiton johto sai kansanedustaja Kari Uotilan kertoman mukaan Koivistolta myllykirjeen, jossa Koivisto moitti sitä, että puolueen edustajat olivat Tallinnassa käydessään ottaneet kantaa Baltian maiden itsenäisyyspyrkimyksiin samalla tavalla kuin muiden pohjoismaiden vasemmistopuolueiden delegaatiotkin. Koiviston mukaan Suomen vasemmistoliitto ei olisi saanut ottaa vierailunsa aikana kantaa asiaan ja kehotti puolueen johtoa "erityiseen huolellisuuteen esiinnyttäessä ulkomaiden edustajien kanssa."

Koivisto oli suomettuneen Suomen suomettunut presidentti. Koivisto tuntui takertuvan jokaisessa asiassa Neuvostoliittoon, ilmeisesti paljolti vanhojen kotiryssien vaikutuksesta. Koivisto oli passiivinen Suomen puolueettomuuden suhteen, ja lopulta kävi niin, että presidentti Gorbatshov tunnusti oma-aloitteisesti Suomen puolueettomuuden, kun Koivisto ei rohjennut sitä tehdä.

Koiviston presidenttikausi aletaan nyt nähdä pysähtyneisyyden ja suuren epävarmuuden aikana, kuten Juhani Suomen Koiviston kautta kertovien kahden ensimmäisen kirjan nimistäkin voidaan päätellä. Urho Kekkosen ajan suomettumiskehitys jatkui ja voi hyvin myös Koiviston kaudella.

Urho Kekkonen oli kuitenkin kulttuuritasolla Viron ystävä, mikä ilmeni mm. siitä, että hän vieraili 1960-luvulla Virossa ja piti Tarton yliopistossa tunteikkaan ja virolaisia rohkaisevan puheen, joka muistetaan siellä vieläkin hyvin.

Koivisto yritti 21.3. kääntää huomiota pois suomettumisesta ja tokaisi, että Suomessa kumarretaan nyt lännen suuntaan. Koivistolta näyttävät menneen ilmansuunnat hieman sekaisin, jollei hän tiedä, että Kiina on idässä, ei lännessä. Suomen poliittinen johtohan on, alkoi olla jo Koiviston kaudella, suorastaan rähmällään Kiinan edessä. Suomen johto ei rohkene sanallakaan arvostella Kiinan räikeää ihmisoikeustilannetta varjellakseen suomalaisten yritysten menestymistä Kiinan markkinoilla.

Koiviston presidenttikausi oli häpeällisen masentava myös monessa muussa suhteessa. Koivisto ei esimerkiksi osoittanut minkäänlaista myötätuntoa kotinsa menettäneille Kannaksen karjalaisille tai muiden Neuvostoliittoon sodan jälkeen liitettyjen alueiden ihmisille. Hänen johdollaan Suomi menetti Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä ilmeisesti ainutkertaisen tilaisuuden vaatia Venäjältä Karjalan ja muiden menetettyjen alueiden palauttamista tai ainakin pyytää neuvotteluja muuttunen tilanteen johdosta. Näin siitä huolimatta, että Venäjän presidentti Boris Jeltsin tunnusti Stalinin varastaneen Suomelta nuo alueet ja olisi ollut ilmeisen valmis neuvottelemaan alueiden palauttamisesta. Mutta presidentti Koiviston kanta oli tyly: Suomella ei ole mitään aluevaatimuksia Venäjää kohtaan!

Monet suomalaiset pitävät Koiviston suurimpana syntinä 80-luvulla hänen ja hänen toimeksiannostaan muodostetun Harri Holkerin hallituksen sekä Suomen Pankin harjoittamaa onnetonta vakaan markan politiikkaa, joka johti pankkikriisiin, puolen miljoonan ihmisen työttömyyteen, 60 000 elinkelpoisen yrityksen ajamiseen konkurssiin , yli 250 000 ihmisen ylivelkaantumiseen, lukuisiin itsemurhiin jne.

Pentti Kouri kirjoittaa kirjassaan "Suomen omistaja" että Suomen Pankin Markku Puntila ja Rolf Kullberg sekä Mauno Koivisto, Harri Holkeri ja Holkerin hallituksen valtiovarainministeri Erkki Liikanen tuhosivat Suomen talouden 1980-luvun lopulla. Kourin mukaan suomalaista Bosnian sotaa olivat pankkien rauniot, työttömien joukkohaudat, hirressä roikkuvat yrittäjät sekä vapaalla jalalla olevat, talouden tuhoamiseen syyllistyneet sotarikolliset. Oikeat ratkaisut olisivat Kourin mukaan olleet tiedossa ja helposti toteutettavissa, mutta vasta vuonna 1992 Suomen Pankin uusi pääjohtaja Sirkka Hämäläinen teki mitä olisi pitänyt ainakin kuusi vuotta aikaisemmin: antoi markan kellua. Tällöin talous lähti nousuun ja markkinoiden luottamus palautui, mutta tuho ja hävitys oli jo tehty.

Vakaan markan miehet - Koivisto ja Holkeri tulivat molemmat Suomen Pankista mistä he myös myöhemmin saivat taloudellisen informaationsa - eivät ymmärtäneet luopua kiinteän kurssin politiikasta riittävän ajoissa, vaan saivat aikaan ensin valtavan luottoekspansion ja ryhtyivät sitten sotaan itse luomaansa hirviötä vastaan. Pankit pelastettiin ja laskun maksoivat yritykset ja ylivelkaantunut kansa. 1990-luvun alun lama oli Suomen poliittisten, rahapoliittisten ja talouselämän päättäjien aikaansaannos.

Irvokasta oli, että presidentti Koivisto painosti perustuslain mukaan riippumatonta tuomioistuinlaitosta, etteivät tuomioistuimet Koivistoa vihastuttaneen ns. korkopäätöksen (KKO1992:50) jälkeen enää tekisi pankkien kannalta hankalia ratkaisuja. Tässä tarkoituksessa Koivisto kutsui 6.5.1992 presidentin linnaan koolle yleisten tuomioistuinten tuomareita ja oikeusoppineita palaveriin, "oikeuspoliittiseen seminaariin," jonka tarkoituksena oli koolle kutsuttujen arvovallalla painostaa tuomioistuimia aina KKO:ta myöten tekemään Koivistolle mieleisiä ja pankkeja suosivia tuomioita. Kiitos "riippumattomien" KKO:n jäsenten ja alempien tuomioistuimien tuomareiden pelokkuuden, hanke onnistui, sillä tämän "Koiviston konklaavin" jälkeen pankit eivät hävinneet yhtään isompaa KKO:een asti edennyttä oikeusjuttua. Terveetkin pienyritykset olivat tuohon aikaan pankeille lainsuojatonta riistaa, luotot pantiin kerralla maksuun, ja vakuudet riistettiin laillisesti pankeille. KKO:n uudeksi jäseneksi nimitettiin vuonna 1992 OTT Mikko Tulokas, suuryrityksiä ja muun muassa KOP:ta monissa oikeusjutuissa aiemmin advokaattina edustanut laki- ja välimies.

Kourin mukaan yliopistomaailma, jossa rahapolitiikasta olisi kenties oltu paremmin perillä, pelkäsi Suomen Pankkia ja poliitikkoja, ettei kävisi kuten aikanaan kävi poliitikoille ja SP:lle neuvoja jaelleelle professori Ahti Molanderille: hänet pantiin Koiviston kehotuksesta soittamaan trumpettia, jonka taidon professori Koiviston mukaan (ainoastaan) osasi.

Presidentti Mauno Koivisto ei muistamani mukaan koskaan kantanut huolta tavallisten pienten ihmisten tai pienyrittäjien asioista, mutta ministereitä, kansanedustajia, korkeita virkamiehiä ja talouselämän vaikuttajia hän puolusti aina innolla ja puuttui asiaan, jos joku näistä hänen sikariportaisiinsa kuuluvista päättäjistä sattui joutumaan vaikeuksiin viranomaisten tai julkisuuden kanssa. Koivisto oli tavallisille ihmisille aika säälimätön, kova ja kyyninen "maan isä", mutta omistaan eli eliittiin kuuluvista hän pyrki huolehtimaan parhaansa mukaan. Esimerkiksi vuonna 1988 Koivisto puuttui näkyvästi eduskunnan silloisen puhemiehen Matti Ahteen ylinopeussakkojuttuun ja paheksui asian käsittelyä julkisuudessa.

1980-luvun alkupuolella presidentti Koivisto puuttui ns. rötösherrajahtiin ja kritisoi toistuvasti talousrikostutkijoita ja syyttäjiä talousrikosten liian innokkaasta tutkinnasta ja syytteiden nostamisesta varmuuden vuoksi. Tällä oli merkittävä vaikutus, sillä talousrikosten tutkinta, syytteeseenpano ja oikeuskäsittely eivät Koiviston väliintulon jälkeen enää edenneet kuten olisi pitänyt. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon tapaus, jossa KRP:n komisario Sulo Aittoniemi hyllytettiin 80-luvulla tehtävästään, A:n mukaan siksi, että hän oli astunut "liian isoille varpaille." Mikään salaisuus ei enää ole, että hyllytyspäätöksen takana oli juuri presidentti Koivisto, joka määräyksestä sisäministeriön poliisijohto vapautti Aittoniemen talousrikosten tutkinnasta.

Pentti Kourin mukaan Suomen Pankille ei voida antaa anteeksi rahapolitiikan täydellistä epäonnistumista. Minusta kenenkään on turhaa lähteä vaatimaan presidentti Koivistolta anteeksipyyntöä, ei virolaisten eikä suomalaisten. Eivät tunteettomat ja kyyniset poliitikot ja valtionpäämiehet tällaisia pyyntöjä ota kuuleviin korviinsa, he eivät koskaan voi myöntää virheitään olivatpa ne miten hirvittäviä tahansa.

Koiviston sanoissa, teoissa ja laiminlyönneissä on sitä paitsi kysymys virheistä, joita ei edes voisi antaa anteeksi.