346. Torkut peitolla

He eivät ehdi torkkua työpaikallaan...

Eduskunta on hankkinut uudet, erikoissuunnitellut torkkupeitot kansanedustajien ja avustajien työhuoneisiin. Aiemmin käytössä olleet viltit olivat liian nyppyisiä ja tulleet muutenkin tiensä päähän.

- Peitot on suunniteltu erityisesti eduskunnan tarpeisiin ja alkuperäiseen sisutukseen sopiviksi, kertoo intendentti Liisa Lindgren eduskunnasta. Asianomainen muotoiluyrittäjä korostaa peittojen olevan täysin uniikkeja. Näitä peittoja ei ole jatkuvassa tuotannossa, vaan ne on suunniteltu pelkästään kansanedustajille ja heidän viluisille avustajilleen, kerrotaan putiikista.

Vanhat peitot oli hankittu vuosikymmeniä sitten Suomen Käsityön Ystäviltä.

Lehtitietojen mukaan hintaa hankinnalle kertyi 27 000 euroa. Kun peittoja ostettiin yhteensä 210 kappaletta, kertyy yhdelle täkille hintaa 127 euroa. Peitot ovat väriltään sinisiä ja vihreitä; Esko-Juhani Tennilälle kelpaa kuitenkin ainoastaan kirkkaanpunainen peitto. Puoluetunnuksia peitoissa ei tiettävästi ole. Hankintaa ei kilpailutettu. Peitot ovat lankoja lukuunottamatta kokonaan kotimaista tuotantoa.

---

Näin siis eduskunnassa on jälleen kerran kunnostauduttu! Toivottavasti parlamentaarikot jaksaisivat nyt torkkua tämän loppukauden peitot niskassaan. Mikä olisikaan somempi näky torstaisin lähetettävällä eduskunnan kyselytunnilla kuin nähdä hiukka väsähtäneitä kansanedustajia torkkumassa istuntosalissa peitot niskassaan. Kyllä siinä äänestäjien mieli heltyisi ja he antaisivat kilvan jatkoaikaa nykyisille edustajille myös ensi vuoden vaaleissa.

Lienevätkö peitot muuten kansanedustajien henkilökohtaisia, vai siirtyvätkö ne sellaisten kansanedustajien seuraajille, jotka eivät joko enää asetu lainkaan ehdolle tai eivät tule ensi vuoden vaaleissa valituiksi uudelleen?

Kaikesta päätellen torkkupeitot ovat hyvin tarpeellisia ensi vuonna valittavien edustajien niskassa, sillä ilmeistä on, että huhtikuun vaaleissa Arkadianmäelle valitaan monta yli 70-vuoden ikäistä poliitikkoa ja vielä useampi lähes 70-vuotiaita. Kyllä tämänikäiset vanhukset välttämättä tarvitsevat jotakin lämmintä ylleen!

Kaikki kansanedustajat eivät tietenkään (muka) tykkää siitä, että peitot ilmestyivät heidän huoneisiinsa täysin yllättäen ja pyytämättä. Nyt onkin hauska nähdä, mihin nämä nirppanokat edustajat aikovat - tietenkin suurella julkisuudella - lahjoittaa saamansa peitot.

Olisiko iso yllätys, jos Timo Soini lahjoittaisi saamansa peiton - hänellekin peitto toki kuuluu vaikka mies istuukin nykyisin EU-parlamentissa - jollekin täysin perussuomalaiselle kylmäveriselle, osoite Vermon ravirata. Kun heppa voittaa, lyötäisiin sen selkään Timo Soinin kokoa XXXL oleva peitto.

Ben Zyskowicz sitä vastoin ei lahjoita peittoaan pois, sillä hän tarvitsee vilttiään kipeästi istuskellessaan loppuvuodesta ja ensi talvena Strindbergin terassilla Espalla tarkkailemassa kerjäläisten käyttäytymistä.

Vihreät tehnevät ryhmäpäätöksen peittojen lahjoittamisesta Helsingin kaduilla kyyhöttävien romanialaisten kerjäläisten lämmittämiseen. Vasurit harkitsevat lahjoitusta Koskelan vanhainkotiin.

Kansanedustajien mukavuutta voidaan kehittää muullakin tavoin. Kuka tekisikään aloitteen, että kaikille mieskansanedustajille hankittaisiin verovaroilla upouudet Reinot, naispuolisille edustajille vastaavasti Ainot?

Ministerikansanedustajille tulee ehdottomasti hankkia kaksi peittoa, toinen saliin ja toinen ministeriaitioon. Jos esimeriksi ministeri Astrid Thorsin silmät alkaisivat kesken kaiken lerpahdella kiinni, niin ei muuta kuin peittoa niskaan vaan.

328. Elämässä paljon nähdä saa väärää

Tässä elämässä ei näköjään voi kohta luottaa enää mihinkään tai kehenkään. Valhetta, valhetta vain.

Ensin oli valelääkäri, joka hoiteli parin terveyskeskuksen sijaisuuksia lähes vuoden ajan ilman minkäänlaisia lääketieteen opintoja. Kukaan ei hoksannut mitään, eivät työhönottohaastattelijat eivätkä valetohtorin esimiehet. Olivat vain tyytyväisiä, että sijaiseksi saatiin joku nuorimies. Se lääkäripula, näet!

Mummot tykkäsi, kun tohtorilla oli aika jutella heille. Mitään varsinaisia hoitotoimenpiteitä tohtori ei suorittanut, ei rohjennut edes ottaa verinäytettä. Teki vain paperihommia. Tätäkö siten on terveyskeskuslääkärin arkipäivä? Tarvitaanko tuohon todella lääketieteellinen loppututkinto? Tai edes sairaanhoitajan.

Valelääkärin saldo käräjillä: 1,5 vuotta linnaa ja 100 000 euron korvaukset. Tohtorin palkanneet eivät joutuneet edes syytteeseen.

Entäs sitten tämän nännitohtorin tapaus Raahesta, jonka syytejuttua korkein oikeus halusi syynätä oikein suullisessa käsittelyssä. Hyvin ei ole käynyt tällekään tohtorille, vaikka hän on kokenut lääkäri ja erikoistunut radiologi. Kun hän hoiti omasta mielestään potilaan tutkimisen erityisellä huolella ja hartaudella - eräänlaisena luomu- tai lumehoitona imaisu nuoren naisen nännistä - hänelle mätkäistiin vakava syyte seksuaalirikoksesta! Eikä auttanut, vaikka kaksi oikeusastetta oli jo syynännyt syytteen ja sen köykäiseksi punninnut, vaan valtakunnan ylin oikeusaste kiinnostui tohtorimme tapauksesta tavattomasti.

Ei ihme, että lääkärikuntamme pohtii nyt suurin joukoin erilaisilla eettisillä päivillään, että mihin tässä oikein on tultu ja mihin ollaan menossa!

Valelääkäritapauksen myötä paljastui kaksi valeopettajatapausta, jotka on nyt selvitetty. No, tässä nyt ei luulisi olevan kovin suurempaa vaaraa, vaikka kyseisillä opettajilla ei ollutkaan loppututkintoa tai kokemusta hommastaan.

Sitten meillä oli tämä valepankkiryöstö. Mies tulee lippalakki päässään pankkiin, ojentaa lapun pankkivirkailijalle ja poistuu kohta pankista mukanaan 60 000 euron saalis! Kaikki lehdet olivat pullollaan kauheaa ryöstöä. Ryöstöstä ei kutenkaan voinut olla käsitteellisesti kyse, sillä ryöstöä on se, jos tekijä itse väkivaltaa käyttäen tai pakottavalla uhkauksella itse anastaa rahat pankkivirkailijalta. Jos sen sijaan tekijä mainitunlaisella väkivallalla tai uhkauksella saa pankkivirkailijan luovuttamaan rahat, on kyseessä kiristäminen, tarkemmin sanottuna ryöstöntapainen kiristäminen. Rangaistus on toki molemmissa tapauksessa yhtä ankara.

Tekotapa Tullinpuomin ryöstössä on silti kummallinen olipa kyseessä sitten ryöstä tai ryöstöntapainen kiristäminen. Onko seuraava vaihe "pankkiryöstöissä" se, että tekijä lähettää tekstiviestin pankkivirkailijalle - mahdollisesti tutulle sellaiselle - ja kertoo tulevansa kello silloin ja silloin pankkiin hakemaan eli "ryöstämään" rahat ja ilmoittaa, että jos rahoja ei hänelle anneta, siitä voisi seurata ikävyyksiä? Poliisi epäili rahat ryöstäjälle luovuttanutta pankkivirkailijanaista tekijäkumppanuudesta tai avunannosta, mutta vapautti sitten hänet, koska nainen oli saanut poliisin vakuuttuneeksi siitä, että hän ei ollutkaan ollut juonessa mukana, vaikka oli toki kuullut tekijöiltä, että nämä suunnittelivat pankin ryöstämistä. Hieman odottaman käänne, mutta ehkäpä pankkivirkailijasta on jutussa enemmän hyötyä todistajana. Ihmetyttää vain, miten kyseisellä naisvirkailijalla oli valmiina mainitut 60 000 euroa, vaikka tapana on, että noin suurta summaa ei ole niin vain edes rehelliselle asiakkaalle luovutettavaksi.

Tästä tuli mieleen tapaus Åke Blomqvist ja hänen Nordeassa tekemänsä rahastosijoitus, josta hävisi reilussa vuodessa taivaan tuuliin puolet eli noin miljoona euroa. Tässäkin tapauksessa oli kyseessä "ryöstö", ainakin Blomqvistin mielestä, mutta nyt asiakkaan rahojen ryöstöstä epäilyksen alaiseksi joutui pankki. Åke Blomqvistin juttu eteni niin ikään KKO:n suulliseen käsittelyyn. Åkehan voisi kirjoittaa tapauksesta menestysteoksen nimellä "Tanssii KKO:n herrojen kanssa." Joku innokas suomalainen ohjaaja, Timo Koivusalo esimerkiksi, olisi varmaan valmis ostamaan Åkelta kirjan filmausoikeudet.

Åke hermostui äskettäin Nordean erässä konttorissa, koska hänen ei onnistunut nostaa tililtään käteistä; koska konttorissa ei kuulemma ollut suurta summia noin vain luovutettavaksi. Kummallista. Tullinpuomin pankkiryöstäjä sai 60 000 euroa kassasta puhumatta sanakaan, kun taas Åke ei saanut konttorista sentin senttiä omalta tililtään, vaikka messusi konttorissa kovasti! Mitä tästä opimme? Ei kannata alkaa perätä omia rahojaan pankista, ei ainakaan Nordeasta! - Millaisen käyttäytymismallin tämä mahtaa antaa nuorisollemme?

Sitten meillä on tämä Kalajoen väärä miljonääri, tarkemmin sanottuna lottomiljonääri eli mies, josta Iltalehti teki lotossa reilut 7 miljoonaa euroa voittaneen jättipotin omistajan. Sittemmin ilmeni, että kyseinen mies ei ollutkaan se mies, jolle potti oli osunut. Lottovoittajahuijaus ei ollut yhden miehen päähänpisto, vaan kaveriporukan päiväkausia suunnittelema keltaisen lehdistön jekutus, lennätetään Keskipohjanmaalta. Porukan ajatuksena oli kokeilla, miten katteettoman vinkin antaminen ja huijaus onnistuvat. Hyvinhän jekutus upposi ainakin Iltalehteen.

Muonionjoesta kerrottiin saadun elokuussa 40 kilon painoinen lohi. Kalamiestä ja lohta esiteltiin lehdissä kuvan kera. Kyseessä taisi kuitenkin olla taitava kalavale ja siis valelohi. Kalajuttuihin ei pitäisi herkkänahkaisesti uskoa.

Meille voidaan syöttää epäilyttävää infoa myös viranomaisten määräysten ja ohjeiden sekä ja moninaisten tutkimusten varjolla. Suomessa alkoi 70-luvulla "rasvasota" voita ja läskiä vastaan. Nyt se leimahtanut uudestaan, kun eläinrasvojen ja kolesterolin puolustajat nousivat julkisuuteen.

Pekka Puskan johdolla käynnistettiin 1970-luvun alussa ns. Pohjois-Karjala-projekti. Sen tarkoituksena oli parantaa sydän- ja verisuonitaudeista kärsivien itäsuomalaisten terveyttä. Terveellisen ruuan ja liikunnan tärkeyttä tähdennettiin voimaperäisellä valistuksella. Televisiokin osallistui rasvatalkoisiin. Vuosikymmenien mittaan kasvirasvojen käyttö syrjäytti eläinrasvat. Suomi muuttui monen muun länsimaan tapaan voimaasta margariinimaaksi. Pehmeät rasvat ovat ohittaneet kovat rasvat.

Monien uudessa rasvasodassa haastateltujen lääkärien ja tutkijoiden mukaan eläinrasvojen ja korkea kolesterolin vaarallisuus on pelkkä myytti. 1970-luvun ja sen jälkeen esitetyt varoitukset eläinrasvan käytöstä on leimattu nyt Kekkosen ajan viimeiseksi valheeksi." Jokaisen rasvasodaksi retkutetuksi joutuneen kannattaa ottaa loppuelämän aikana menetykset korkojen kanssa takaisin ja ryhtyä ahmimaan voita ja läskiä ja juomaaan punaista maitoa oikein urakalla.

Rasva ja seksi ovat asioita, joista tavallisella tallaajallakin on jokin mielipide. Siirrytäänpä sitten seksielämän puolelle. Lääkäri- ja tutkijapiireissä on vuosikaudet vakuuteltu, että "koolla ei ole väliä," mitä naisen tyydyttämiseen tulee. Tilastollisin tutkimuksin on pyritty osoittamaan, että "kiihkeillä Etelän miehillä" ei ole sen suurempi siitin kuin suomipojallakaan.

Mutta kyllä kansa tietää tämänkin asian paremmin kuin tietoviisaat! Viime aikoinakin yleisön osastoissa monet naiset - ilmeisesti kaiken nähneet ja kokeneet - ovatkin hekotelleet, että vai ei muka koolla ole väliä!

No, tuosta keskustelun aiheesta tuskin päästään koskaan yksimielisyyteen, vai pitäisi sanoa kaikkia osapuolia tyydyttävään tulokseen. Sitä vastoin yhtä mieltä ollaan siitä, että penis kutistuu käytön puutteessa; toisaalta vagina ei tiettävästi veny tai kulu kovassakaan käytössä. Väite, jonka mukaan isorintaiset naiset olisivat kiihkeämpiä kuin pienirintaiset lajitoverinsa, ei kuulemma pidä paikkansa (nännien kokoa ei siis ole huomattu, latojan huomautus). Tähän lienee helppo yhtyä.

Oheislaulelmia:

- Elämässä, paljon nähdä saa väärää...

- Se oli niin suurta, kaunista se oli niin, mutta kaunista valhetta vainen...

- Sä olit helmi, mut lasihelmi vaan,,,

- Kyllä naisessa julmuutta riittää... (Totisen pojan jenkka)

- Kun Käkisalmen markkinoilta ennen sotia väärän vitosen isä toi kotia....

Pannaanpa (!) tähän loppuun vielä yksi lääkärikasku menneiltä vuosilta:

- Lääkärisetä (gynekologi) vastaa lukijoiden kysymyksiin -palstalla esitettiin seuraavanlainen vastaus nimimerkin "Epätietoinen nuori aviovaimo" kysymykseen:

Asian luonteen vuoksi lähetämme Teille henkilökohtaisen vastauksen kirjeitse. Sen verran voimme kuitenkin jo tässä yhteydessä kertoa huolestuneelle nimimerkille, että niiden ei kuulukaan mennä sisälle.

P.S.

Yhtä uutta vääryyttä eli kerjäämisen kieltämisehdotusta on käsitelty kommenttiosastossa.

302. Pitäisikö kerjääminen kieltää?

Satunnaista kerjäämistä Helsingin keskustassa

Ben Zyskowicz pysyvällä asemapaikallaan Espalla

Eduskuntavaalit lähestyvät. Tämän on huomannut myös kokoomuksen pitkäaikainen kansanedustaja Ben "Zysse" Zyskowicz (56). Zysse oli viime vaaleissa Helsingin ääniharava numero yksi, mutta riittääkö Benin karisma kärkipaikalle enää ensi vuoden vaaleissa?

Ei riitä, jos Alex Stubb asettuu ehdolle Helsingissä eikä Uudellamaalla. Benin ääniä kärkkyvät myös Pertti Salolainen ja kerjäämisasiassa eduskunta-aloitteen tehnyt ensimmäisen kauden kansanedustaja ja poliisimies Juha Hakola.

Tämän vuoksi Ben on ryhtynyt kannattamaan epätavallisen voimakkaasti suunnitteilla olevaa kerjäämisen kieltävää lakia. Samalla hän hyökkäilee vimmoissaan Romanian kerjäläisiä vastaan, Sisäministeri Anne Holmlundin (kok) asettaman työryhmän mukaan kerjääminen julkisella paikalla itsensä elättämistarkoituksessa pitäisi kieltää järjestyslailla. Rangaistuksena olisi sakko, kuten juopottelusta tai virtsaamisesta julkisella paikalla.

Helsingin Sanomien juttu, jossa Zysse on saanut sanomisilleen laajalti palstatilaa - lakialoitteen tekijä Juha Hakola tuntuu unohtuneen kokonaan (!) - on otsikoitu tekstillä "Zyskowicz puolustaa voimakkaasti kerjäämisen kieltävää lakia." Tätä osuvampi otsikko olisi kuulunut: "Zyskowicz (kokoomus) hyökkää voimakkaasti kerjäläisiä ja kerjäämistä vastaan."

Helsingin Sanomien 11.7. haastattelemien oikeusoppineiden (Tuomas Ojanen ja Martin Scheinin) mielestä lakihanke on tosiasiallisesti suunnattu Romaniasta tulevia romanikerjäläisiä kohtaan, joten sen käytännön seurauksena olisi tiettyä etnistä ryhmää syrjivä laki. Tällainen laki olisi perustuslain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastainen.

Zyskowicz ei ymmärrä oikeusoppineiden perusteluja, sillä hänen mukaansa Suomessa on jo nyt voimassa useita lakeja, jotka kohdistuvat käytännössä vain tiettyjä kansanryhmiä vastaan.

Tällaisista laeista hän nostaa esimerkiksi moniavioisuuden, naisten ympärileikkauksen ja taskuvarkauksien kiellon. Hänen mielestään oikeusoppineiden esittämän logiikan mukaan myöskään näitä ei voisi kieltää lailla.

"Voidaan esimerkiksi väittää, että naisten ympärileikkaus on perustuslain syrjintäkiellon vastaista, koska lainsäädäntö käytännössä kohdistuu vain henkilöihin, joiden kulttuuriin ja traditioon naisten sukuelinten silpominen kuuluu." Zysse muistuttaa myös moniavioisuuden kriminalisoinnista, vaikka käytännössä myös tämä kriminalisointi on otettu lakiin vain maahan tulleiden vieraiden vähemmistöaineisten takia.

Zysse on mennyt jopa niin pitkälle, että hän on verrannut kerjäämistä taskuvarkauksiin. Kova tuntuu Zyssellä olevan pelko vanhojen setien ja tätien äänten menemisestä Juha Hakolalle tai esimerkiksi Sirpa Asko-Seljavaaran (70) pussiin. Zysse ei lehtijutussa mitenkään perustele, miksi kerjäämistä voidaan verrata taskuvarkauteen. Mutta eihän kansanedustajalta toki perusteluja vaaditakaan. Riittää, kun on kova ääni, voimakas tahto ja hyvin verkostunut lehdistöön yms. tahoihin, niin kyllä ääniä ropisee!

Zyskowicz: "Suomessa tapahtuvista taskuvarkauksista aivan ylivoimainen osuus on ulkomaisten tekemiä ja näin ollen joku voisi väittää, että laki syrjii ulkomaalaisia."

Miksiköhän Zyskowicz muuten puhuu vain tyttöjen sukuelinten silpomisesta, mutta ei mainitse samassa yhteydessä poikien ympärileikkausta?

EU-maista kerjäämistä koskevia kieltoja sisältyy joko kansallisen tai alueelliseen lainsäädäntöön esimerkiksi Tanskassa, Itävallassa, Iso-Britanniassa, Luxemburgissa ja Espanjassa. Irlannissa kerjäämisen kieltämistä koskeva lakiehdotus on parlamentin käsittelyssä. Norjassa käydään julkista keskustelua kerjäämisen kieltämisestä.

Ben Zyskowicz on saanut puheilleen ja vertailuilleen, jotka vaikuttavat minusta lähestulkoon pähkähulluilta, arvovaltaista tukea mm. perussuomalaisten kansanedustajaehdokkaaksi ryhtyneeltä emeritusprofessori Erkki Havansilta (69). Pari päivää sitten Havansi otsikoi bloginsa lennokkaaseen tapaansa näin: "Zyzkowicz vs. oikeustiedeprofessorit: 1-0! "

Havansi ylistää Zyskowiczia melko kritiikittömästi ja sanoo, että Z. puhuu järkeä, mutta että "nuo oikeustieteen professorit" - Havansi ei edes tohdi lausua näiden onnettomien nimiä - "hikeentyivät." Havansi moittii ex-kollegojaan tähän tapaan:

- Heidän herkkähipiäisyytensä epämääräistenkin maahan tulleiden vähemmistöainesten puolesta menee mielestäni liian pitkälle. Kohta ei paljon mitään voida kieltää, kun melkein aina on kuitenkin jokin erityinen pienen vähemmistön ihmisryhmä, johon kielto käytännössä selvästi muita enemmän ulottuisi - koskapa enimmäkseen vain ”heikäläiset” kerjäävät tai taskuvarastavat tai moniavioituvat jne..

Lopuksi Havansi antaa Zysselle hieman ajattelemisen aihettakin:

- Zysse siis pesee proffakaksikon 1-0, mutta ei sentään kuusi-nolla. Tyttöjen sukuelinten silpomisasiassa Zyssen olisi pitänyt muotoilla asiansa huolellisemmin. Hänen peruspointtinsa on kuitenkin oikeampi kuin herkkähipiäisten proffien. Ajateltakoon vaikka prostituutiota. Sehän on meillä sellaisenaan sallittua (eri asia ovat paritus ja naiskauppa). Jos nyt meille tulisi tilanne, että useimmat prostituoidut maassamme olisivat tiettyä vierasta etnistä alkuperää tai ihonväriä tms., niin proffien logiikan mukaan emme enää halutessammekaan saisi säätä prostituutiota kielletyksi, koska kielto kohdistuisi tosiasiassa pääosin tuohon tiettyyn etniseen tms. vähemmistöön ja olisi heitä syrjivänä perus- ja ihmisoikeuksien vastainen kieltolaki. Täyttä soopaa!

Sillä lailla! Havansin vuodatuksen voi ymmärtää vain sitä taustaa vasten, että hän yrittää tosissaan eduskuntaan Timo Soinin siivellä ja että hän hakee tässä tarkoituksessa blogikirjoituksillaan julkisuutta perussuomalaisille tyypillisillä teemoilla eli juuri maahanmuuttokriittisyydellä, EU-vastaisuudella ja pakkoruotsin poistamisella.

Eilisessä Hesarissa professori Tuomas Ojanen - hän ei tiettävästi ole vaaleissa ehdokkaana -käytti sen sijaan hieman järkeäkin: "On posketonta rinnastaa esimerkiksi tyttöjen ympärileikkaus tähän asiaan. Ympärileikkaukset ovat vastoin ihmis- ja perusoikeuksia ja ne kohdistuvat nimenomaan nuoriin tyttöihin, loukkaavat henkilökohtaista koskemattomuutta, voivat olla terveydelle vaarallisia ja täyttävät usein törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkit."

Erkki Havansin kirjallisessa tuotannossa tai opetustoiminnassa ihmis- ja perusoikeudet eivät liene olleet mitenkään merkittävässä asemassa. Mutta hänen bravuuriaineensa olikin esineoikeus! Myös Ben Z:lle kerjäläiset, etenkin Romanian sellaiset, tuntuvat olevan lähinnä esineiden asemassa.

Jokainen ymmärtää, miksi taskuvarkaudet, juopottelu yleisillä paikoilla - suuren luokan vappujuomingit Espalla ym. julkisilla paikoilla näyttävät kuitenkin olevan Jussi Pajusen johtaman kaupungin erityisessä suojeluksessa - ja virtsaaminen kaduilla ja puistoissa on kielletty. Niillä aiheutetaan vahinkoa ja häiriötä yksityisille tai yleisille intresseille. Kerjäämisellä ei tällaista vahinkoa sen sijaan yleensä aiheuteta. Liikenteen häiritseminen, ohikulkeviin kiinnikäyminen tms. menettelytavat kerjäämisessä ovat asia erikseen, mutta niihin voidaan puuttua jo nykyisen järjestyslain avulla. Yleistä kerjäämisen kieltämistä siihen ei tarvita. Rahan antaminen on vapaaehtoista, kenenkään ei ole pakko antaa kerjäläisille lanttikaan.

Luultavasti Ben Zyskowiczin ja hänen kaltaistensa pontimena on lähinnä halu herättää näin vaalien lähestyessä huomiota. Kerjäämislain ajaminen on kokoomuksen yms. puolueiden epätoivoinen yritys vastata persujen huutoon huonosti hoidetusta maahanmuuttopolitiikasta. Voi toki olla, että kaiken maailman köyhät ja kunnon ihmisiä häiritsevät kerjäläiset todella raivostuttavat Zysseä ja hänen kaltaisiaan sekä heidän äänestäjäkuntaansa. Holmlund, Hakola, Zyskowicz, Sasi ym. monet muut osoittavat lain hyväksymistä ajaessaan kokoomuksen todellisen luonteen.

Puhutaan valkokaulusrikollisuudesta ja -rikollisista. Itse asiassa voisimme puhua todellisten, elannokseen kerjäävien ihmisten ohella myös valkokauluskerjäläisistä. He ovat poliitikkoja, jotka kerjäävät vaalirahoitusta joko itse tai puoluetoimistojensa välityksellä. Mutta poliitikot kerjäävät ennen kaikkea julkisuutta ja huomiota mitä erilaisimmilla konsteilla. Ben Zyskowicz on oiva esimerkki tällaisista huomion keräämisestä. Hänellä on, on ollut jo vuokausia tai -kymmeniä, tätä varten ikioma vakipaikkakin Helsingin sydämessä. Se sijaitsee, kuten me kaikki tiedämme, Pohjois-Esplanadilla Café Strindbergin terassilla (katso kuvaa yllä). Siellä Zysse istuskelee ja nauttii teetään ja rupattelee tuttujen ja tuntemattomien ohikulkijoiden kanssa.

Kyn Ben Z. täytti vuonna 2004 pyöreitä vuosia eli 50 vuotta, Benin tallin tytöt lahjoittivat Zysselle ihan ikioman pehmustetun tuloin, jolla hän Strindbergin terassilla istuskelee. Kun kuukausi pari sitten julkisuudessa esitettiin suunnitelma, jonka mukaan Strindbergin kahvilan vuokrasopimus sanottaisiin irti ja paikka lopetettaisiin, käynnistettiin Helsingissä miltei kansanliike, joka vastusti suunnitelmaa. Useimmat muistivat tällöin kantaa huolta nimenomaan siitä, että kyse on sentään Ben Zyskowiczin kantapaikasta. Ja katso: Strindbergin lakkauttamissuunnitelma kuivui kokoon - ainakin Espan puoleisin terassin osalta!

Mistäpä muusta tässä Zyskowiczin "terassiasiassa" olisi kysymys kuin "kerjäämisestä", tarkemmin sanoen huomion ja julkisuuden kerjäämisestä vaaleja silmällä pitäen! Kun "tavalliset" kerjäläiset joutuvat vaihtamaan paikkaa tuon tuostakin, Zysselle on pyhitetty harrastukselleen ikioma vakipaikka. Kun Zyskowicz on katsonut asiakseen rinnastaa kerjäämisen taskuvarkauksiin, niin voitaisiin sanoa, että hän itse syyllistyy samaan: Zyskowicz varastaa tempullaan kaiken huomion itselleen - ainakin Strindbergillä.

Erkki Havansi oli minusta turhan hätäinen julistaessaan, että Zysse olisi kukistanut pari oikeusproffaa numeroin 1-0. Minusta kyseinen kamppailu ei ole vielä ratkennut suuntaan tai toiseen, tilanne on siis 0-0 tai 1-1. Minä en katsele asioita yhtä mustavalkoisestikin kuin vaaleihin kovalla innolla tähtäävä Erkki Havansi tuntuu tekevän, joten voin näin ulkopuolisena todeta, että kummankin kamppailevan osapuolen kannanotoilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Selvää on, että vaikka kerjäämisen kieltävä laki ei muodollisesti rikkoisikaan ihmis- tai perusoikeuksia, lailla tosiasiallisesi tähdätään yhden etnisen vähemmistöryhmän elämän vaikeuttamiseen ja maahanmuuton estämiseen.

Itse en kannata kerjäämisen kieltävää lakia. Mutta jotta Zysse ja kumppanit eivät menettäisi kokonaan kasvojaan, niin ehdotan kompromissiratkaisuna, että järjestyslailla kielletään kerjääminen silloin, kun se aiheuttaa häiriötä tai vahinkoa. Kyse olisi itse asiassa vain kosmeettisesta muutoksesta, sillä tuollaiseen häiritsevään kerjäämiseen voidaan puuttua jo nykyisen lain puitteissa. Yleinen kerjäämiskielto aiheuttaisi käytännössä monenlaisia tulkintaongelmia.