2. Tuomioistuimen muutoksenhakua koskevilla ohjeilla on oikeusturvan kannalta tärkeä merkitys, jotta asianosainen pystyisi hakemaan muutosta eli valittamaan laissa säädetyssä järjestyksessä ja määräajassa. Ko. ohjausta käräjäoikeuden tulee antaa kahdessa vaiheessa.
3. Ensiksikin asianosaiselle annetaan pääpiirteiset ohjeet muutoksenhausta, kun käräjäoikeuden ratkaisu julistetaan (istunnossa) tai annetaan (kansliassa), OK 25:3. Toiseksi käräjäoikeuden tulee antaa asianosaiselle yksityiskohtaiset ohjeet valitusmenettelystä sen jälkeen, kun asianosainen on päättänyt hakea muutosta ja ilmoittanut siinä tarkoituksessa ratkaisuun tyytymättömyyttä (OK 25:11). Kun OK 25:3:n mukaan annettavissa muutoksenhakuohjeissa mainitaan, että valitusaika on 30 päivää, on valitusosoituksessa ilmoitettava myös valitusajan päättymispäivä. Jos valituskirjelmä toimitetaan oikeudelle sanotun päivän jälkeen, valitusta ei tutkita.
4. Korkein oikeus on antanut tänään muutoksenhakua ennakkopäätöksen (KKO 2015:75). Siinä selostettu tapaus koskee asiaa, jossa käräjäoikeus ei ollut antanut valitusosoitusta, jolloin asianosaisen tekemä valitus oli saapunut käräjäoikeuden kansliaan päivän myöhässä. Käräjäoikeus jätti valituksen tutkimatta ja tämän jälkeen Helsingin hovioikeus hylkäsi valittajan tekemän valituksen tutkimatta jättämisestä.
5. Korkein oikeus sen sijaan katsoi, että valitusosoituksen antamatta jättäminen oli virhe ja vieläpä niin karkea menettelyvirhe, että se oli vaikuttanut tai sen ainakin voitiin otaksua olennaisesti vaikuttaneen siihen, että valitus oli jätetty myöhässä. Tämän vuoksi korkein oikeus kumosi käräjäoikeuden ja hovioikeuden päätökset ja palautti asian käräjäoikeuteen, jonka tuli antaa valittajalle uusi valitusosotus.
KKO 2015:75
6. Ko. tapauksessa Helsingin käräjäoikeus oli velkomusta koskevassa riita-asiassa 17.12.2013 kansliassa antamallaan tumiolla (kansliatuomio) velvoittanut vastaajana olleen, jutussa ilman lainoppinutta asiamiestä tai avustajaa toimineen A:n suorittamaan kantajana olleelle S Oy:lle maksamatonta kauppahintaa ja korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut. Käräjäoikeus oli lähettänyt A:lle tiedoksi tuomion niin sanotun lukukappaleen, jossa oli ollut mukana muutoksenhakuohjeet. Niissä oli ollut muun ohjeet tyytymättömyyden ilmoittamisesta ja toimituskirjan toimitustavasta. Muutoksenhakuohjeissa oli mm. ilmoitettu, että määräaika valituksen tekemiseen on 30 päivää käräjäoikeuden ratkaisun julistamis- tai antamispäivästä; valituksen tekemisen päättymipäivää ei ollut kuitenkaan ohjeissa maininttu.
7. A oli määräajassa hyväksytysti ilmoittanut tuomioon tyytymättömyytensä. Koska A ei ollut tilannut jutun toimituskirjaa, käräjäoikeus ei ollut sitä eikä siihen liitettyä valitusosoitusta hänelle toimittanut. Käräjäoikeus ei ollut toimittanut A:lle myöskään erillistä valitusosoitusta.
8. Valituksen perille toimittamisen määräaika päättyi torstaina 16.1.2014. A toimitti valituskirjelmänsä käräjäoikeuden kansliaan vasta perjantaina 17.1.2014 eli päivän liian myöhään. Tämän vuoksi käräjäoikeus jätti 24.1.2014 A:n valituksen tutkimatta.
9. A valitti päätöksestä hovioikeuteen ja vaati, että valitus tutkitaan, koska hänelle ei ollut ilmoitettu valitusajan päättymispäivää. Helsingin hovioikeus (Marjatta Möller, Tuomo Antila ja Ari Kyllönen) tutki valituksen, muttei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä. Perusteluinaan hovioikeus totesi lakonisesti vain, että se on tutkinut käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuuden, mutte aihetta käräjäoikeuden ratkaisun muuttamiseen ei ole.
10. Korkein oikeus myönsi A:lle valitusluvan ja otti A:n valituksen tutkittavakseen. Asiassa oli kysymys siitä, onko käräjäoikeus menetellyt virheellisesti jättäessään antamatta valitusosoituksen A:lle. Mikäli käräjäoikeuden katsotaan menetelleen virheellisesti, kysymys on myös siitä, mikä vaikutus valitusosoituksen antamatta jättämisellä on ollut A:n muutoksenhakuoikeuden käyttämiselle.
11. Korkein oikeus päätyi sihen, että käräjäoikeudessa oli tapahtunut menettelyvirhe, kun oikeus ei ollut antanut A:lle valitusosoitusta, josta oli ilmennyt valitusajan tarkka päättymispäivä; A:lle ei annettu valitusosoitusta lainkaan. Muutoksenhakuohjeet oli ratkaisua annettaessa A:lle annettu, mutta niissä ei ollut mainintaa valituksen päättymispäivästä.
12. Korkeimman oikeuden päätös on perusteltu ja itse asiassa ainoa oikea ja hyväksyttävissä oleva ratkaisu asiassa. Perusteluissa viitataan mm. perustuslain oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaan 21 §:n 2 momenttiin sekä siihen, miten OK 25 luvun puheena olevia säännöksiä on syytä tulkita, jotta asianosaisen oikeus muutoksenhakuun olisi turvattu. Perustelujen mukaan käräjäoikeuden tulkintaa ei voida pitää asianosaisten yhdenvertaisuuden kannalta hyväksyttävänä. Perustelut on seikkaperäisesti ja taitavasti kirjoitettu, mitä ei voida pitää yllättävänä, sillä kokoonpanon yhtenä jäsenenä on ollut oikeusneuvos Mika Huovila, joka on väitellyt oikeustieteen tohtoriksi prosessioikeuden alaan kuuluvalla tutkimuksellaan "Periaatteet ja perustelut" (2003). Huovila haki Helsingin yliopiston dosentiksi, mutta oli iso yllätys, ettei hänen hakemustaan hyväksytty, vaikka molemmat asiantuntijat (Jaakko Jonkka ja allekirjoittanut) totesivat lausunnossaan Huovilan päteväksi.
13. Vaikka tätä ei KKO:n perusteluissa nimenomaisesti mainita, samat moitteet ansaitsee myös A:n valituksen hovioikeudessa ratkaissut kokoonpano. Hovioikeus on kuitannut ei syytä -ratkaisunsa lyhyillä ja mitäänsanottomilla kulissiperusteluilla, joissa todetaan vain, että valitus on tutkittu eikä sitä hyväksytä; kunnon perusteluja hovioikeus ei ole vaivautunut kirjoittamaan. Tämä on perin yllättävää, sillä kyllä hovioikeuden olisi tullut havaita, että käräjäoikeudelle on sattunut selvääkin selvempi menettely- eli oikeudenkäyntivirhe, vieläpä niin tökerö virrhe, että se on johtanut valituksen myöhästymiseen. Asianosaisen oikeusturvan kannalta tärkeitä muotosäännöksiä ei ole lupa tulkita tavalla, joka vaarantaa asianosaisen tosiasiallisen oikeuden saada asia tuomioistuimen eli tässä tapauksessa hovioikeuden tutkittavaksi.
14. Hovioikeuden kokoonpano on koostunut taitavina pidetyistä tuomareista. Puheenjohtaja Marjatta Möller on ex-oikeusneuvos Gustaf Möllerin vaimo ja Tuomo Antila on aloittanut 1.9. korkeimman oikeuden jäsenenä eli oikeusneuvoksena. Virkaesityksessään tasavallan presidentille toukokuussa korkein oikeus korosti Antilan ansioita. Muistamani mukaan jaoston kolmas jäsen eli Ari Kyllönen on hakenut pari kertaa KKO:n jäsenyyttä.
15. Tuomaritkin ovat toki vain ihmisiä ja, kuten tiedämme, tekeville ja myös korkeille päättäjille sattuu joskus virheitä, joten ei ole sinänsä ihme, että sellaista tapahtuu myös tuomareiden kohdalla. Asianosaisten oikeusturva olisi kuitenkin syytä ottaa tosissaan, tulkintojen pitäisi olla kohdallaan ja perusoikeusmyönteisiä eikä ratkaisuissa tulisi tyytyä mitäänsanomattomien fraasiperustelujen esittämiseen.
16. Enemmän tarkkuutta peliin, arvoisat tuomarit!
