tiistai 29. marraskuuta 2011

515. Vaara vaanii poliisien pikkujouluissa

Pikkujoulujuhlien huippusesonki on juuri nyt meneillään. Poliisi varoittelee pikkujoulujuhlijoita eri asioista, milloin mistäkin.

Poliisi on kertonut valvovansa pikkujoululiikennettä puhallusratsioilla eri puolilla Suomea. Ratsioita tehdään kuuleman mukaan erityisesti viikonloppuisin ja ne ajoitetaan ilta- ja yöaikaan sekä lauantaisin myös aamupäivään. Poliisi muistuttaa, että ravintolaan lähtiessä auto on syytä jättää kotiin. Tänä vuonna Suomessa on otettu kiinni noin 20 000 rattijuoppoa.

Helsingin seudulla poliisi varoittaa juhlijoita pimeistä takseista. Viinan yms. juomien liiallisesta lotraamisesta pikkujoulussa varoittelevat poliisin ohella muutkin asianomaiset viranomaiset.

Poliisi viettää totta kai myös omia joulujuhliaan. Vaikuttaa hieman siltä, että juuri noissa pippaloissa juhlameno vasta tosi vaaralliseksi kehkeytyykin. Kuka varoittaisi poliisia liian hurjaksi yltyvästä juhlinnasta?

Jos poliisi kehottaa meitä matti meikäläisiä jättämään varmuuden vuoksi auton himaan juhlimaan lähdettäessä, niin poliisia itseään näyttäisi olevan tarpeen varoittaa virka-aseen vaaroista.

Viime vuoden joulukuun 16. päivänä sattui Pudasjärven poliisiaseman tiloissa keskellä yötä tapaus, jossa poliisin laukaisema ase surmasi asemalla työssä olleen vartijan. Kyse ei ollut varsinaisesta pikkujoulujuhlasta, mutta kyseinen vartija ja kolme poliisimiestä olivat olleet tapauksen sattuessa poliisiaseman kahviossa. Kerroin asiasta blogissa n:o 361/16.12.2010.

Viime perjantaina Krp:n Joensuun yksikön pikkujouluissa tapahtui lehtitietojen mukaan kuolemaan johtanut välikohtaus. Surmansa sai Krp:n rikosylikomisario. Hän kuoli poliisin virka-aseen laukaukseen.

Pikkujoulujuhlaa oli vietetty poliisin omissa tiloissaan. Iltalehden mukaan yhtäkkiä yksi juhlaan osallistunut oli hakenut aseen lukitusta kaapista. Vielä ei tiedetä, mitä, mitä tapahtui ennen laukausta tai kuka aseella ampui. Iltalehden mukaan juhlissa ei riidelty eikä ase liittynyt juhlan ohjelmaan. Pikkujoulut olivat poliisin yksityistilaisuus eikä tiloissa ollut paikalla ulkopuolisia.

Lehtitietojen mukaan tapausta selvitetään tällä hetkellä kuolinsyyn tutkintana. Tämä ei sulje pois rikoksen mahdollisuutta. Olisi parasta, että tällaiset tapaukset tutkittaisiin alusta lähtien syyttäjän johtamassa esitutkinnassa. Näin ehkä vältettäisiin asioiden mahdollinen sotkeminen ja tarvittavien tietojen pimittäminen. Tämä tietenkin edellyttäen, että tutkinnanjohtaja on tehtäviensä tasalla.

Tapaus herättää toki taas samoja tuttuja kysymyksiä kuten vuosi sitten Pudasjärvellä ja jo sitä ennen vastaavanlaisissa tapauksissa. Miksi poliisin ase laukesi, miksi ase haettiin ilmeisesti lukitusta kaapista, miten runsaasti tilaisuudessa oli nautittu alkoholia, harjoiteltiinko tilaisuudessa kenties aseen "vetämistä" tai jotain muuta aseen käyttöä, onko paikallaan, että poliisit juhlivat ilmeisesti alkoholia nauttien virkapaikallaan jne. jne?

Poliisiylijohtaja Mikko Paatero on - tietysti ja kuinkas muuten - ehtinyt jo antaa oman lausuntonsa lehdistölle. Hän sanoo miettivänsä, olisiko poliisi "juhlakäytäntöä" kenties aihetta muuttaa.

Pitäisikö Paateron johtamaan poliisihallitukseen, jonka henkilökunnan kerrotaan paisuvan paisumistaan, palkata erityinen juhlamenojen ohjaaja ja hänelle apulaisiksi muutamia tarkastajia eri puolille maata valvomaan poliisien pikkujoulunviettoa ja muutakin juhlimista?

Vuosi sitten tapahtuneen Pudasjärven jutun syyteharkinta on ilmeisesti edelleen kesken. Tapauksessa 49-vuotias putkavartija kuoli 16.12.2010 poliisimiehen öiseen vahingonlaukaukseen Pudasjärvellä.

Paikallista poliisimiestä epäillään Pudasjärven tapauksessa törkeästä kuolemantuottamuksesta, tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja vaaran aiheuttamisesta. Ampuminen tapahtui öisten (!) aseenkäsittelyharjoituksen jälkeen poliisiaseman kahviossa. Miehet olivat hetkeä aiemmin olleet aseenkäsittelyharjoituksessa, mutta sen olisi jo pitänyt päättyä, kun he siirtyivät kahvion puolelle puolen yön jälkeen. Jostain syystä he alkoivat harjoitella kahviossa uudestaan. Vartija kuoli heti. Kahviossa oli tapahtumahetkellä kaksi muutakin poliisia, jotka olivat jatkaneet harjoitusta tyhjillä aseilla.

Viimeksi elokuussa Kaleva kertoi asian syyteharkinnan olevan edelleen kesken. Syyttäjän mukaan syyteharkinta valmistuisi syys-lokakuussa. Nyt eletään jo marras-joulukuun vaihdetta, eikä syytepäätöstä ole tullut, jollei se sitten ole mennyt minulta ohitse.

Pudasjärven tapauksessa(kin) Mikko Paatero kiirehti - ennen kuin esitutkintaa oli edes aloitettu (!) - antamaan julkisuuteen lausuman, jossa hän piti tapausta puhtaana tapaturmana.

No, Suomessahan voi toki näin tehdä - poliisi tai ainakin sen ylipäällikkö voi tehdä ihan mitä vain. Ei heitä kukaan näytä valvovan. Ylimmät laillisuusvalvojamme tuntuvat uinailevan hyvin varustetuissa virastoissaan pahasta maailmasta onnellisen tietämättöminä.

PS

Joensuussa viime perjantaina surmansa saanut rikoskomisario oli kansanedustaja ja ex-liikenneministeri Anu Vehviläisen (kesk) aviopuoliso.





maanantai 28. marraskuuta 2011

514. Raamisopimus syntyi - ilman syytesuojaakin

Juostaisiinkohan kaiken maailman palavereissa niin innokkaasti, jos tiedettäisiin, että sana palaver (port.) tarkoitti alun perin neekereiden kyläkokousta...

1. Lähes kahta miljoonaa palkansaajaa koskeva sopimus kahden seuraavan vuoden työehdoista eli ns. raamisopimus toteutuu, kun työmarkkinoiden keskusjärjestöt allekirjoittivat tänään pitkään neuvotellun sopimuksen.

2. Raamiratkaisu uhkasi kaatua viime metreillä autoliikenteen ja satamien työehtoja koskevaan kiistaan. Alun perin osapuolten nimien oli määrä olla raamiratkaisun alla jo viime perjantaina, mutta autoalan neuvottelijoille jouduttiin antamaan lisäaikaa maanantaiaamuun asti.

3. Kuljetusalojen järjestöt syyttelivät toisiaan yökausia jatkuneiden neuvottelujen jumiuttamisesta. Työnantajan mukaan Auto- ja kuljetusalan ammattiliitto AKT vaati korotuksia, jotka ylittivät 2–3,5 prosenttiyksiköllä tason, joka keskusjärjestöjen raamisopimuksessa oli sovittu kahden vuoden korotuksille. Vihdoin maanantain vastaisena yönä kello kolme kiistan osapuolet pääsivät yhteisymmärrykseen omista sopimuksistaan.

4. AKT:n puheenjohtaja Timo Rätyä pidetään hankalana sopimusneuvottelijana. Työantajaliiton mukaan neuvottelijat pääsivät eilen sunnuntaina kello 14-21 välillä neuvotteleman AKT:n johdon kanssa vain 15 minuuttia loppuajan kuluessa kahvin juonnin ja juttelun merkeissä.

5. Kun AKT:n nimetkin oli saatu raamisopimuksen alle, ilmoitettiin tänään , että Timo Rädystä viime kesänä työsuojeluviranomaiselle tehty kantelu etenee poliisin esitutkintaan. Rädystä oli kannellut AKT:n viestintäpäällikkö Hilkka Ahde. Työsuojeluviranomaiset ovat käsitelleet kantelua väitettynä häirintänä ja epäasiallisena käytöksenä. Timo Räty on kiistänyt häirinnän ja sopimattoman käyttäytymisen.

6. Pyynnön esitutkinnan käynnistämistä esitti työsuojeluviranomainen. Pyyntö oli hyvin ajoitettu. Jos tutkintapyyntö olisi saatettu julkisuuteen hieman aikaisemmin, on todennäköistä, että Rädyn johtama AKT ei olisi hyväksynyt raamisopimusta, joka olisi silloin kaatunut ilmeisesti kokonaan.

7. Olisiko Timo Rädyn tullut asettaa raamisopimuksen ehdoksi, että hänestä tehty kantelu raukeaa eikä siis johda tutkintapyynnön tekemiseen? Tunnetaanhan maailmalta tapauksia, joissa omaa maataan tyrannimaisin ottein pitkään johtaneet valtionpäämiehet ovat suostuneet luopumaan vallasta vain täydellistä syytesuojaa vastaan.

8. Vastikään eli viime viikolla saimme tietää, miten Jemenin presidentti Ali Abdullah Saleh on allekirjoittanut Saudi-Arabiassa vallanvaihtosopimuksen, joka nostaa valtaan Jemenin varapresidentin. Saleh on aiemmin kieltäytynyt sitkeästi luopumaan vallasta, vaikka hänen eroaan vaatineet mielenosoitukset ovat jatkuneet jo kuukausikaupalla. Sopimuksen mukaan vallasta luopuminen takaa presidentille ja hänen perheensä jäsenille täydellisen syytesuojan.

9. Vallanvaihtosopimus ei saanut jemeniläisiä rauhoittumaan, vaan Jemenin pääkaupungissa Sanaassa on edelleen osoitettu mieltä ja vastustettu nimenomaan mainittua presidentin syytesuojaa.


torstai 24. marraskuuta 2011

513. Heikko liha tuli arvosanaksi

Joulu on, paitsi muuta, mistä nyt ei ole kysymys, välitodistusten aikaa...

Ja tapahtui niinä päivinä, José Manuel Barroson ollessa EU:n käskynhaltijana ja Olli Rehnin (Mikkelin Palloilijat) hänen oikeana kätenään, että Helsingistä kävi käsky, että koko suomalainen meppijoukko oli arvioinnin alle pantava.

Niin lähtivät myös A-studion toimittajat alas Brysseliin, jossa meppien tekoset oli määrä arvostelun kohteeksi saattaa. Vaakakuppiin piti pantaman kunkin mepin sosiaaliset taidot, substanssi, aktiivisuus ja vaikutusvalta.

Mitro Revon, tuttavallisemmin Isä-Mitro, kohdalla arvostelussa pääsi kutenkin sattumaan pieni fiba. Hänenkin todistukseensa toki merkittiin koulunumeroita, mutta hänen tekosiaan koskevat kysymykset poikkesivat - jostakin syystä - muille mepeille esitetyistä.

Tämän johdosta Mitro-pojan todistuksesta tuli tämännäköinen:

Huohotukset 6,8
Viettelytaidot 5,1
Puristusvoima
(reidestä) 5,7
Tod. iskuyritykset 3,7
Keskiarvo 5,3
(Siirretään suoraan kevätistuntokaudelle)

Vaikka Mitron joulutokari ei nyt niin kovin kummoiselta näytäkään, niin kaikkia Mitron äänestäjiä lohduttanee tietoisuus siitä, että meppien toimikautta on jäljellä vielä nelisen vuotta. Uskomme, että Mitro parantaa suorituksiaan huomattavasti nykytasosta!

Mitro jakanee Oscar Wilden mietelauseen: "Voin vastustaa mitä tahansa paitsi kiusauksia."








tiistai 22. marraskuuta 2011

512. Jyrki Järvilehdon oikeudenkäynti

Oikeus veneilemässä rikospaikalle Jomalvikin kanavassa

1. Ex-formulakuski Jyrki Järvilehtoa vastaan nostettu kolmipäiväiseksi suunniteltu oikeudenkäynti, jossa Järvilehtoa syytetään vesiliikennejuopumuksesta, törkeästä liikenteen vaarantamisesta ja törkeästä kuolemantuottamuksesta, alkoi tänään Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa Tammisaaressa. Syyttäjä vaatii JJ:lle ehdotonta vankeusrangaistusta.

2. Järvilehto kiistää syytteen, koska hän ei muistamansa mukaan ajanut venettä. JJ:n väitteen mukaan venettä ajoi hänen sanotussa onnettomuudessa surmansa saanut ystävänsä.

3. Lehtitietojen mukaan käräjäoikeus suorittaa tänään iltapäivällä syyttäjän pyynnöstä katselmuksen onnettomuuspaikalla. Tarkoituksena on tutustua onnettomuus- eli väitettyyn rikospaikkaan ja tehdä havaintoja, joiden perusteella voitaisiin päätellä, mitä Jomalvikin kanavalla tapahtui, kun Järvilehdon omistama luksusvene törmäsi aamuyöllä 18.6.2010 kovalla nopeudella sillan ramppiin kymmenisen minuuttia sen jälkeen, kun miehet olivat poistuneet pitkäksi venähtäneen ravintolaillan jälkeen tammisaarelaisesta ravintolasta. Järvilehdon puhalluskoe osoitti onnettomuuden jälkeen promillelukemaa 1,7.

4. HS:n mukaan mukaan Järvilehto ja hänen avustajansa Juhani Ripatti eivät halua osallistua katselmukseen. Oikeuden puheenjohtajana toimivan kihlakunnantuomari Klaus Ekelundin lakonisen toteamuksen mukaan "syytettyä ei voi määrätä mukaan, vain pyytää." Näin kertoi Ilta-sanomat hetki sitten.

5. Mitenköhän tämän asian kanssa kuitenkin on? Katselmusta koskevissa OK 17 luvun mukaan katselmuksen toimittamisesta annetaan tieto asianosaisille. Jos kysymyksessä on rikosjuttu ja syytetty on vangittuna ja hänen läsnäolonsa katsotaan tarpeelliseksi, oikeus määrää, että hänet on tuotava katselmukseen (OK 17:58.1). Muuta asianosaisten paikallaolosta ei laissa sanota.

6. Tammisaaressa on kysymys pääkäsittelyn yhteydessä pidettävästä katselmuksesta. Silloin on johdonmukaista lähteä siitä, että asianosaiset ovat velvollisia olemaan saapuvilla myös katselmuksessa samalla uhalla, jolla heidät on pääkäsittelyyn kutsuttu.

7. Ilmeistä on, että Järvilehto on velvoitettu saapumaan oikeuteen henkilökohtaisesti sakon uhalla. Tällöin hän on velvollinen osallistumaan henkilökohtaisesti myös katselmukseen samalla uhalla.

8. Kuten sanottu, katselmuksessa oikeuden jäsenet tekevät havaintoja rikospaikasta ja siellä vallitsevista olosuhteista. Samalla oikeussalissa alkanut asianosaisten välinen keskustelu jatkuu. Tämä merkitsee sitä, että syyttäjä ja oikeuden jäsenet voivat esittää kysymyksiä paitsi mahdollisille todistajille ja asiantuntijoille, myös syytetylle.

9. Jyrki Järvilehdon paikallaolo katselmuksessa olisi varsin tärkeätä, koska syyttäjällä ja oikeuden jäsenillä luulisi olevan tarvetta esittää Järvilehdolle useita eri seikkoja koskevia kysymyksiä. Oikeuden jäsenet voisivat tehdä katselmuksen aikana myös havaintoja Järvilehdon käyttämisestä ja tavasta vastata hänelle esitettyihin kysymyksiin.

10. Tämän vuoksi oikeuden puheenjohtajan kanta, jonka mukaan katselmustilaisuuteen saapuminen olisi täysin syytetyn omassa harkinnassa, tuntuu sangen yllättävältä.

11. Hetki sitten eli kello 14 aikoihin IS kertoi, että Järvilehto ei todellakaan halunnut lähteä katselmukseen, siis tavallaan "palata rikospaikalle." Järvilehdon asianajaja Ripatti perusteli asiaa toteamalla lakonisesti, että ulkona on "niin kylmä".

12. Mitä teki jutun syyttäjä? Ei muuta kuin vain ilmoitti olevansa pettynyt Järvilehdon ratkaisuun! Outoa!

13. Onpa taas kerran oikeudenkäynnissä merkillistä lepsuilua! Syyttäjän olisi tullut tietenkin pyytää käräjäoikeutta antamaan määräyksen, jonka mukaan JJ on velvollinen osallistumaan henkilökohtaisesti katselmukseen. Oikeuden olisi tullut jo omasta aloitteestaan velvoittaa JJ olemaan paikalla katselmustilaisuudessa samalla uhalla, jolla hänet oli määrätty saapumaan pääkäsittelyyn.

14. Nyt on olemassa vaara, että katselmuksesta ei saada irti kaikkea sitä, mitä siitä olisi voitu saada irti, jos syytetty olisi ollut tilaisuudessa saapuvilla.

15. IS:n mukaan jutussa olisi muhimassa toinenkin "yllätyskäänne." Järvilehto on nimittäin nimeämässä juttuun todistajan, josta ei edes hänen asianajajallaan ole ollut aiemmin minkäänlaista tietoa. Kysymyksessä olisi silminnäkijätodistaja, joka olisi nähnyt, kun kaksikko lähti ravintolasatamasta ennen turmaa. JJ:n mukaan tämä todistaja olisi nähnyt, että venettä ajoi hänen turmassa kuollut ystävänsä.

15. Perin outoa! Vaikka asiaa on puitu ja valmisteltu esitutkinnassa jo toista vuotta ja asianosaisilla, siis myös puolustuksella, on ollut vuoden verran aikaa ilmoittaa kaikki ne todisteet, joihin oikeudenkäynnissä on tarkoitus vedota, ei näin ole tapahtunut eikä toimittu, vaan tämä "yllätyskortti" on jostakin syystä haluttu pitää hihassa. Nyt se on sitten tarkoitus lätkäistä pöytään.

16. Eikö JJ:n asianajaja ollut, kuten on tapana, pyytänyt päämiestään ilmoittamaan avustajalleen kaikki juttuun mahdollisesti saatavissa olevat todisteet? On kovin kummallista, jollei asianajaja ole todella ollut aiemmin tietoinen kyseistä yllätystodistajasta. Lienee selvää, että kyseistä todistajaa ei voida kuulla oikeudessa ennen kuin häntä on kuulusteltu todistajana poliisin suorittamassa esitutkinnassa.


maanantai 21. marraskuuta 2011

511. Mitä miehen pitää saada olla? Mikä Soinin vaalisloganiksi?

1. Lehtijutun mukaan Timo Soini oli puhunut männä viikonloppuna NMKY:n juhlasalissa Helsingissä teemasta "Onko mies kadoksissa?"

2. Soinin vastauksen alkuosa oli tyypillistä poliittista retoriikkaa, kun hän totesi, että kysymys pitää "osin paikkansa". Mutta jatko oli sitten jo paljon lupaavampi:

- Miehen pitäisi saada olla mies - saada syödä makkaraa, saunoa, matkustaa Kanarialle ja katsoa formuloita. Mutta jos formula ja ja futis eivät kiinnosta, niin ei siitä kuitenkaan pidä kokea syyllisyyttä. Sillä "ei ole mitään sellaista muottia, mitä mies ei saisi olla, "julisti katolilainen Timppa luterilaisessa juhlasalissa Lutherin uskovaisille.

3. Olisiko tässä kenties jokin piiloviesti Perus-Pena Oinoselle ja Herra Teuvo Hakkaraiselle, jotka ovat ilmoittaneet boikotoivansa Tarja Halosen viimeisiä Linnan kutsuja ihan tietystä syystä? On huomattava, että Soini käytti ko. yhteydessä termiä, "mitä mies ei saisi olla." Onko Timppakin kenties ryhtynyt kosiskelemaan tiettyä osaa miespuolisesta äänestäjäkunnasta?

4. Lehden kertoman mukaan Timo muisteli salissa olleelle lähinnä miespuoliselle kuulijakunnalle kaiholla, miten "ennen EU:ta sai vielä saunassa paistaa kiukaan päällä makkaraa foliossa".

5. Timo S. kertoi lehdelle, että perussuomalaiset julkistavat ensi viikonloppuna presidentinvaalikampanjansa sisällön sekä mainoslauseen, jonka avulla hänestä, Soinista, tehdään presidentti. Tässä sloganissa on Timpan mukaan vain kolme sanaa ja se on luonteeltaan provosoiva. "Varmasti tullaan kysymään, kuinka se oikein kehtaa", Timppa salaperäisesti totesi.

6. Hyvät lukijat! Nyt kaikki arvailemaan, mikä mahtaa olla se kolmisanainen slogan, jonka avulla Timo Soinista tehdään tähän maahan uusi presidentti! Lähimmäksi arvannut palkitaan raikuvin hurraa-huudoin!

7. Mikä tuo provosoiva slogan mahtaisi olla? Blogistin mielikuvitus ei kyllä riitä yhdeltä istumalta tätä keksimään. Liittyykö sana saunamakkaraan ja EU:hun? Tuskinpa vain. Entä yhdistelmä EU, sauna ja makkara? Slogan "Missä EU, siellä ei saunamakkaraa" ei käy, koska siinä on jo viisi sanaa.

8. Voisiko slogan olla yksinkertaisesti vain "Tulin, näin, voitan"? Jätetäänpä tämä asia hautumaan ja odottelemaan lukijoiden veikkauksia.

9. Mutta onko Timo presiis oikeassa sen suhteen, mitä suomalaisen miehen pitää saada (tehdä)? Onko määritelmä tyhjentävä ja onko siinä kenties toivomisen varaa? Herrasmiehenä Timo ei tietenkään maininnut, että suomalainen mies katselee, kuten hän itse tekee, mieluummin raveja ja niissä erityisesti suomenhevosten lähtöjä kuin tylsiä formulakisoja.

10. Itse kiinnitin huomiota erityisesti siihen, että Timo puhui vain makkarasta ja sen syömisestä, mutta vaikeni kokonaan juomapuolesta. Kuitenkin tiedämme, että makkaran syönti alkaa helposti janottaa. Mitä silloin juomaksi? Kotikalja, olut, viini vai kenties Koskenkorva? Kahvi ei nyt kelpaa, vain pääministerin pitää saada juoda kahvia. Timo aiemmin puhunut miehen oikeudesta "pariin kopsuun" perjantai-ehtoisin; mihin kummaan tämä puoli nyt pääsi unohtumaan ja miksi? Johtuiko tämä sitä, että Timo puhui NMKY:n tiloissa?

11. Yhden asian kyllä ehdottomasti vaihtaisin Timon "listassa". Suomalainen mies haluaa matkustaa Kanarian sijasta kyllä mieluummin Thaimaahan ja siellä etenkin paikkakunnalle nimeltään Pattaya. Kanarialle voi toki piipahtaa eukon ja perheen kanssa, mutta Thaimaa on sen verran kaukanakin, että silloin jo tuo kulupuoli perustelee sitä, että mies uhrautuu ja matkustaa lomalle vähintään pariksi kolmeksi viikoksi aivan ypöyksin.

12. Jollette usko, niin lukekaa vaikka tämänpäiväisestä Iltalehdestä kemiläisen 62-vuotiaan lääkärin Thaimaa-ylistystä:

- Täällä on positiivinen ilmapiiri, lämpimät vedet ja ruokakin kuin paratiisissa. Halvaantunutkin ihminen pysyy täällä elinvoimaisena. Suomessa ihmiset laitostuvat, masentuvat ja tulevat aggressiivisiksi, toteaa tohtori-setämme. Vihreiden Osmo Soininvaarakin olisi valmis kuskaamaan hoidon tarpeessa olevaa ikääntynyttä porukkaa osin yhteiskunnan varoilla Thaimaan aurinkoon.

13. Harmi vain, että mainittu lääkäri löydettiin kolme neljä päivää sitten Pattayalla hukkuneena hotellinsa uima-altaaseen. Lohduttavaa asiassa on kuitenkin se, että mies sai kuolla siellä, missä hän parhaiten viihtyi. Samalla hän välttyi perin ikävän doping-oikeudenkäynnin jatkoselvittelyiltä.

torstai 17. marraskuuta 2011

510. Ilkka Kanerva: Arto Merisalo ja Matti Vanhanen olivat "erittäin läheisiä"

Näin läheistä Artsin ja Masan ystävyys ei sentään ollut...

1. Ilkka Kanervan lahjusoikeudenkäynti jatkui tänään Helsingin käräjäoikeudessa. Nyt oli vuorossa Ilkka Kanervan henkilökohtainen kuuleminen.

2. Kanerva kertoi muun muassa, että liikemies Arto Merisalo oli keskustapoliitikkojen luottomies. Hän oli tutustunut kiinteistökehitysyhtiö Novan silloiseen johtajaan Arto Merisaloon 2000-luvun puolivälissä. Miehet olivat Kanervan mukaan myös ystävystyneet.

3. Merisalolla oli Kanervan kertoman mukaan ollut läheiset suhteet esimerkiksi muun muassa pääministeri Matti Vanhaseen ja puoluesihteeri Jarmo Korhoseen. Kanervan mukaan tässä yhteydessä "ministeri Mauri Pekkarinen on ehkä syytä mainita erikseen", viitaten eduskuntavaalien 2007 aikaan.

4. Kaikkein yllättävintä Kanervan kertomuksessa on tieto siitä, että Arto Merisalolla oli ollut pääministeri Matti Vanhasen kanssa erittäin läheiset välit.

5. Kanervan mukaan hänen ystävyytensä Merisalon kanssa hyödytti heitä molempia.
"Tällaiselle poliittiselle eläimelle kuin allekirjoittaneelle oli suuri hyöty, että oli mahdollisuus keskustella avoimesti asioista. Hän (Merisalo) tiesi keskustasta, missä mennään, minä kokoomuksesta. Nämä kaksi muodostivat politiikan kantavan pilarin, oli hyvä tietää, missä naapurissa mennään".

6. Tv-uutisten haastattelussa Kanerva oikein ilmiselvästi hykerteli, kun hän kertoi, että hän sai kuulla Arto Merisalolta kaiken, mitä tämä oli kuullut keskusteltuaan Vanhasen, Pekkarisen, Kallin ja Korhosen kanssa.

7. Olisiko Arto Merisalo ollut jonkinlainen kaksoisagentti? Ehkä hän kertoi Matti Vanhaselle ja kumppaneille puolestaan kaiken, mitä Ilkka Knaerva oli kertonut hänelle kokoomukselaisten aikeista ja mielipiteistä? Halusiko Merisalo vain levennellä kertoessaan Kanervalle läheisistä suhteistaan Vanhaseen?

8. Mutta jokin tässä nyt ilmiselvästi mättää. Jos oikein muistan, niin Matti Vanhanenhan vakuutti vakuuttamasta päästyään vaalirahoitussotkun puhjetessa keväällä 2008, jolloin myös KMS:n rooli mm. keskustalaisten johtavien poliitikkojen avustamisessa paljastui, että hän ei tunne Arto Merisalo itse asiassa lainkaan. Vanhanen mainitsi, että hän oli saanut tietää Merisalon nimenkin vasta maalikuun 2007 vaalien jälkeen, kun Merisalo oli lähettänyt hänelle onnitteluviestin keskustan vaalivoiton johdosta.

9. Ilmeni kuitenkin, että Merisalo ja Yli-Saunamäki olivat tavanneen keskustan johtoa tammikuussa 2007 pääministerin virka-asunnossa Kesärannassa. Muistamani mukaan Merisalo itse kertoi, että myös pääministeri Vanhanen oli osallistunut sanottuun neuvonpitoon, jossa todennäköisesti pohdittiin juuri KMS:n välityksellä tapahtuvaa vaalirahoitusta, vaalirahoituksen junailua puolueelle ja "potin" jakamista puolueen eri poliitikoille.

10. Pääministeri Vanhanen joutui vastaamaan tuota Kesärannan tapaamista koskeviin kysymyksiin eduskunnan täysistunnon edessä pariin eri otteeseen. Hän kiisti aluksi tapaamiseen ja sanoin myöhemmin vain lakonisesti, että hänellä ei ole muistikuvaa Kesärannan palaverista ja Merisalon tapaamisesta siinä yhteydessä. Jos hän ei muista, niin asia on sillä selvä, sanoi Matti. Kyse ei voi olla valehtelusta.

11. Perin outoa! Nyt sitten väitetään aivan toista. Väitetään, että pääministeri Vanhanen ja Arto Merisalo olisivat olleet hyvin läheisiä, siis ilmeisesti jo ennen 2007 vaaleja ja vielä sen jälkeen, kun Kanervasta oli tullut Matti Vanhasen toisen hallituksen ulkoministeri.

12. Jokuhan tässä nyt aivan ilmiselvästi puhuu niin sanotusti muunneltua totuutta. Kanervalla oikeusjutun syytettynä ei ole lain mukaan totuusvelvollisuutta. Mutta voisiko kukaan uskoa, että Ilkka, tämä "läpitte rehellinen miäs", menisi nyt valehtelemaan ja vieläpä oikeudessa! Ei, se ei voi olla mahdollista!

13. Entä sitten Arto Merisalo? Häntä kuullaan oikeudessa ilmeisesti huomenna, joten silloin kuulemme hänen versonsa Kanervan tämän päiväisistä puheista, toivottavasti. Luulen, että nämä kaksi syytettyä olisivat keskustelleet ennen oikeudenkäyntiä sen verran tiiviisti, etteivät heidän kertomuksensa eroa oleellisissa kohdissa toisistaan.

14. Tänään tv-uutisissa Ike Kanerva liikuttui lähes kyyneliin, kun häneltä kysyttiin, miksi hän edelleen pitää yhteyttä Arto Merisaloon. Ilkka sai soperrettua, että hänellä on sellainen elämänfilosofia, ettei hän hylkää ystäväänsä eikä katso sitä, millainen tilanne kulloinkin on päällä - tai jotenkin tuohon suuntaan.

15. Mutta millainen elämänfilosofia on ko. suhteessa sitten Matti Vanhasella? Sanoisiko hän edelleen, Pietarin tavoin, vielä kolmannen kerran: en tunne tuota miestä.

16. Itse asiassa sillä, oliko Arto Merisalolla jonkinlaiset välit Matti Vanhasen, ei kyllä luulisi olevan mitään merkitystä meneillään olevassa oikeusprosessissa. Miksi siis Kanerva otti asian esiin? Vai ottiko asian esille syyttäjä, miksi?

17. Halusiko Ilkka Kanerva tällä tavoin siirtää huomiota pois omasta asiastaan ja suhteestaan Arto Merisaloon? Halusiko hän kenties viestittää, että joo, ne kaikkein suurimat konnat kulkevat vapaana ilman syytteitä?

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

509. Valelääkäritutkinnassa monenlaisia selvittäjiä

Vaikka syrjässä Suomi on, saivat pyhät pakarat, nauramaan jopa pakanat...

1. Valelääkäritapaukset, joita näyttää putkahtelevan ilmoille harva se päivä, työllistävät nyt poliisia. Poliisi tutkii viime lauantaina vangitun Esa Laihon tapausta, missä tutkittavaa varmaan riittääkin pitkään.

2. Tänään uutisoitiin, että lupa- ja valvontavirasto Valvira on jättänyt poliisille tutkintapyynnön myös Pirkanmaalla paljastuneesta valelääkäristä. Valvira sai eilen vahvistuksen pietarilaisesta korkeakoulusta, että Tampereella työskennelleen valelääkäriksi epäillyn miehen tutkintotodistus on väärennös. Tampereella selvitetään nyt kaikkien valelääkärin hoitamien potilaiden tilanne.

3. Poliisi ilmoitti muutama päivä sitten käynnistävänsä Esa Laihon jutun tutkintaan liittyen myös virkarikosta koskevan esitutkinnan. Helsingin poliisin talousrikosyksikön johtaja Ilkka Koskimäki sanoi YLE Uutisille, että Laihon jutun esitutkinnan yhteydessä on tullut esille seikkoja, joiden mukaan esitutkintakynnys virkarikosten osalta on ylittynyt. Koskimäen mukaan tutkinnan kohteeksi tulee lääkärinluvan myöntäminen ja siihen liittyvä valvonta. Tutkinnassa arvioidaan myös, onko toimittu riittävän tehokkaasti siinä vaiheessa, kun on tullut epäily siitä, että lääkäri (Esa Laiho) ei olisi pätevä. Esitutkinnan kohteeksi joutuu Koskimäen mukaan ensi sijassa lääkärien pätevyyttä valvova Valvira, mutta tarpeen mukaan muidenkin asiaan liittyvien viranomaisten toiminta selvitetään.

4. Valviran valvontatoimi näyttää menneen pefalleen kuin maalin kuivuminen Loviisan kirkon penkissä (ks. kuvaa yllä). On paikallaan, että lupa- ja valvontaviranomaisten toimien laillisuus ja tehokkuus tutkitaan perusteellisesti. Poliisi on oikea viranomainen tutkimaan asiaa, jos esitukintakynnys kerran on ylittynyt.

5. Tähän nähden peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin tänään tekemä päätös asettaa kolmihenkinen selvitysryhmä tutkimaan valelääkäriongelmaa, tuntuu oudolta. Ministeri perusteli työryhmän perustamista lähinnä vain toteamuksella, jonka mukaan "suomalaisten luottamus on kokenut kovia" ja että "viranomaisten toimintatavat vaativat muutosta."

6. Ryhmää johtaa entinen kansanedustaja Jacob Söderman ja sen tehtävänä on tutkia sosiaali- ja terveysalan lupaviraston Valviran sekä muiden viranomaistahojen toimintaa lääkäreiden tutkintoja koskevissa epäselvyyksissä. Ryhmän muut jäsenet ovat arkkiatri Risto Pelkonen ja entinen eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio. Työryhmän kokoonpanoon tulee tarvittaessa täydennyksiä. Ryhmän tehtävänä on selvittää paitsi ongelmia Valviran valvonnassa, myös hoitaja- ja lääkärijärjestöjen kantoja valvonnan tiukentamiseksi. Ryhmän työn odotetaan kestävän kuukausia.

7. Mistähän ministerille tuli moinen hoppu ko. eläkeläisistä kokoonpannun työryhmän pystyttämiselle? Valviran valvonnan pettäminen on valelääkärien paljastumisen vuoksi saanut osakseen rajua julkisuudessa kritiikkiä. Valvira toimii peruspalveluministerin johtaman ministeriön alaisuudessa. Onko Maria G-R. perustanut työryhmän lähinnä vain oman asemansa pönkittämiseksi?

8. Muissa maissa, joissa tällaisia valelääkäritapauksia paljastuisi, vaadittaisiin tuota pikaa asianomaisen ministerin eroa. Ministeri voisi myös erota vapaaehtoisesti. Suomessa tällainen ei kuitenkaan ole ollut tapana, kuten esimerkiksi sisäministeri Anne Holmlundin ministerikaudella tapahtuneesta kahdesta koulusurmatapauksesta hyvin muistamme. Meillä ministerit istuvat sitkeästi pallillaan, vaikka uskottavuus ministerin alaisuudessa toimivin viranomaisiin ja virkamiehiin ja samalla asianomaiseen ministeriin saisi osakseen miten voimakasta kritiikkiä tahansa.

9. Valelääkäritapausta selvitellään myös Valviran omassa keskuudessa ja tämän lisäksi vielä sosiaali- ja terveysministeriössä. STM selvittää Valviran toimintaa, ja Valvira puolestaan on aloittamassa kaikkien EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta valmistuneiden lääkärien pätevyyden tarkistamisen.

10. Onpa tässä tutkintaa ja selvittelyä kerrassaan! Puuttuu enää, että tapauksesta eli Valviran vastuusta kanneltaisiin oikeuskanslerille.

11. Aikooko ministerin perustama työryhmä lakaista epäilyt Valviran ja virkamiesten lainvastaisesta toiminnasta maton alle? Millainen suhde Södermanin työryhmän selvityksellä on poliisin jo käynnistämään Valviraan kohdistuvaan rikostutkintaan? Näyttää siltä, että Södermanin työryhmän toimeksianto ulottuu myös Valviran ja sen virkamiesten toiminnan tutkimiseen. Lopettaako poliisi käynnistämänsä virkarikostutkinnan ministerin nyt perustaman työryhmän takia? Minusta oikeuskanslerin tulisi puuttua peliin ja vaatia selvyyttä moniin päällekkäisiin tutkintoihin ja selvityksiin.

12. Miksi tällaisiin yhtäkkiä kasattuihin työryhmiin valitaan jäseniksi lähes aina vain eläkkeellä olevia virkamiehiä ja/tai poliitikkoja? Ajaako ryhmään nimettyjen jäsenten (muodollinen) arvovalta tällaiseen selvitystyöhön vaadittavan taidon, osaamisen ja tehokkuuden ohitse? Ajatteleeko työryhmän perustanut ministeri pesevänsä arvovaltaisen työryhmän avulla kätensä poliittiselta vastuulta?





maanantai 14. marraskuuta 2011

508. Kaksi oikeusprosessia

Ei, nämä eivät ole vielä tuomioita...

"Syytetty saapui oikeuteen noin kymmenen minuuttia myöhässä, yllään musta puku ja valkoinen paita. Saapuessaan oikeussaliin hän hymyili paikalle saapuneille toimittajille ja omaisille. Hänen ulkonäkönsä ei ole juuri muuttunut aiemmin julkaistuista valokuvista".

Tämä on katkelma suuren sanomalehden tämänpäiväisestä oikeussalikuvauksesta. Mutta kenen oikeudenkäynnistä jutussa mahtoikaan olla kysymys?

Väärin. Lehtijutussa ei ole kyse tänään alkaneesta kansanedustaja Ilkka Kanervan lahjusoikeudenkäynnin nimellä kulkevasta oikeudenkäynnistä. Lehtijutussa on kyse Oslossa tänään puoliltapäivin alkaneesta Anders Behring Breivikin vangitsemista koskevasta oikeudenkäynnistä ja teksti oli norjalaisesta Verdens Gangista. Ilkka Kanervan oikeudenkäyntikin toki alkoi tänään Helsingissä.

Oslolaisesta oikeussalissa ennen istunnon alkua otetuista kuvista ei näy syytetty Anders Breivikia, sillä B. oli jo etukäteen ilmoittanut, ettei halua tulla kuvatuksi istunnossa. Norjan lain mukaan syytetyn kuvaamiseen oikeudessa vaaditaan hänen suostumuksensa. Kuvissa näytettiin sen sijaan istunnon puheenjohtajana toiminutta tuomaria, syyttäjiä ja Breivikin kahta puolustajaa. Vangitsemisoikeudenkäynnin tuomarina on Torkjel Nesheim.

Helsingin oikeussalissa otetuissa kuvista käräjäoikeuden tuomareista sitä vastoin ei näy vilaustakaan eikä tuomareiden nimiä ole julkistettu. Tämä ei kiinnosta mediaa emmekä edes, istutaanko Kanervan juttua kolmen ammattituomarin kokoonpanossa vai niin sanotussa lautamieskokoonpanossa.

Sen sijaan kaikki viisi syytettyä eli Ilkka Kanervan lisäksi hänen lahjojikseen väitetyt liikemiehet Arto Merisalo, Tapani Yli-Saunamäki, Toivo Sukari ja Kyösti Kakkonen loistivat oikeussalissa ja sen eteisessä pääosassa leveästi hymyilen ja jopa naureskelleen.

Oslossa syytetyn haastatteleminen tiedotusvälineissä ei tulisi kysymyksenkään eikä Breivikia siis saatu edes kuvata salissa. Tuomari keskeytti Breivikin puheenvuoron heti alkuunsa kun tämä yritti ryhtyä selostamaan tekonsa motiiveja. Helsingissä Ike Kanerva ei sen sijaan ollut ehtinyt päästä kunnolla edes sisälle oikeuden eteishuoneeseen, kun sankka toimittajalauma olisi jo työntämässä mikrofoneja hänen suuhunsa ja kanerva antoi ensimmäisen lausuntonsa.

Näitä mediakäräjiä tuntui sitten jatkuvan koko päivän. TV:stä saimme kuulla Kanervan hyväntuulisen naurahduksen, kun toimittaja kysyi, mitä mahdollinen tuomio merkitsisi Kanervan kansanedustajan uralle. Eihän se ole mitenkään mahdollista, tuntui Kanerva haluavan viestiä. Kyösti Kakkonen piti syytettä aivan höpö höpö -juttuna ja "median keksimänä näytelmänä. Toivo Sukari sanoi prosessia aivan karmeaksi asiaksi, jonka syytteissä ei ole mitään perää. Kumpikin vakuutti, etteivät he olleet ikimaailmassa tienneet, että Kanerva on heidän kauppaketjujensa kaavoista päättävän maakuntahallituksen puheenjohtaja. Yli-Saunamäki hauskuutti toimittajalaumaa omalla tavallaan väittämällä pokkana, ettei hän edes tiedä, mikä se semmoinen maakuntahallitus tai -kaava on. Kun Kakkoselta kysyttiin, miksi hän sitten oli ollut maksumiehenä Kanervan synttärijuhlissa, Kyösti pyöritteli silmiään aivan hirmuisen hämmästyneen näköisenä ja kertoi, että pitihän hänen, koska hän on itsekin isänmaallinen mies ja tuolloin muutama vuosi sitten Suomelle oli saatu kunnon isänmaallinen mies eli Ilkka Kanerva. Tätä rataa tullaan varmaan menemään koko oikeusprosessi.

Luulen, että syyttäjänä toimiva valtionsyyttäjä Jukka Rappe on vielä ihmeessä näiden veijareiden selitysten kanssa. Virkarikosjutuissa aiemmin vaihtelevalla menestyksellä toiminut Rappe kun ei ole koskaan ollut mitenkään "yleisesti päällekäyvän" syyttäjän maineessa.

Helsingin käräjäoikeudessa käsitellään siis Kanervan törkeitä lahjussyytteitä, jotka koskevat hänen saamiaan vaalitukia ja mahtipontisten 60-vuotisjuhliensa rahoitusta.
Syytteet koskevat Kanervan toimintaa Varsinais-Suomen liiton hallituksen puheenjohtajana. Hän sai 56 000 euron edestä etuuksia liikemiehiltä, jotka suunnittelivat suuria kauppakeskuksia maakuntaan ja tarvitsivat niille sopivia alueita.

Syyttäjän mukaan Kanervalla oli mahdollisuus vaikuttaa maakuntaliitossa kaavoitukseen liikemiesten eduksi. Kyösti Kakkosta, Arto Merisaloa, Toivo Sukaria ja Tapani Yli-Saunamäkeä syytetään törkeästä lahjuksen antamisesta. Kaikki syytetyt kiistivät oikeudessa syyllistyneensä rikoksiin. Valtionsyyttäjä Rappe vaatii Kanervalle vähintään kahden vuoden vankeusrangaistusta törkeästä lahjuksen ottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta. Tämä tietäisi rangaistuksen määräämistä ehdottomana. Muille syytetyille Rappe vaatii yllä olevasta kuvasta ilmeneviä rangaistuksia. Vaaditut rangaistukset eivät sido tuomioistuinta, jos tuomio tulisi syytteiden mukaisesti.

Syyttäjä Rappe pitää tapausta rakenteellisena korruptiona; vihdoinkin VKSV:ssa on siis havahduttu tähän. Syyttäjän mukaan Kanervalla olisi ollut halutessaan mahdollisuus vaikuttaa maakuntakaavaan liikemiesten haluamalla tavalla.

Kanerva vakuutti median edustajille, että hänen omatuntonsa on "sataprosenttisesti puhdas". Hän sanoo, että kaavoitusasiat eivät ole hänen ominta aluettaan, vaan hän on kiinnostunut ulko-ja turvallisuuspolitiikasta ja talousasioista.

Mutta miksi mies sitten istuu merkittäviä kaavapäätöksiä tekevän elimen puheenjohtajana, jollei hän edes tunne kaavoitusasioita kovin hyvin? Puolustus sanoo, että Kanerva vain johti muodollisesti puhetta maakuntahallituksessa ja että asiat ratkaistiin virkamiesesittelijän esittelyn mukaisesti. Mutta oleellista on toki se, että Kanervalla oli puheenjohtajan ominaisuudessa täydet mahdollisuudet vaikuttaa siihen, mihin suuntaan asioita ja siis edellä mainitun liikemieskvartetin ajamia kaava-asioita valmisteltiin ja minkä sisältöisiä esityksiä maakuntahallituksen päätettäväksi tuotiin.

lauantai 12. marraskuuta 2011

507. Appron papereilla presidentiksi?

1. Presidentinvaalikampanja on täydessä vauhdissa. Pari kolme viikkoa sitten Paavo Lipponen puolusteli huonoja galluplukujaan sillä, että "heh heh, eihän vaalikampanja ole edes vielä alkanut". Millähän Paavo nyt puolustelee yhä vain heikommaksi kääntynyttä gallupsuosiotaan? Kävisikö niin hassusti, että vaalitaistelu on Paavon osalta loppu ennen kuin se ehtii kunnolla edes alkaa toisen kierroksen merkeissä?

2. Viikonvaihteen iltapäivälehdissä esiteltiin ehdokkaiden koulumenestystä lukion päästötodistusten ja ylioppilastutkinnon arvosanojen valossa. Seitsemästä ehdokkaasta viidellä on laudaturin paperit (Sari Essayh, Pekka Haavisto, Paavo Lipponen, Timo Soini ja Paavo Väyrynen), yhdellä magna cum lauden (Biaudet) ja hännänhuippuna Sauli Niinistöllä yleisarvosana approbatur. Lukion päästötodistusten keskiarvo menee samaa rataa: Essayah´n ja Väyrysen keskiarvo oli yli 9, Haaviston 9, Timo Soinin 8,5, Lipposen noin 8 ja hännänhuipun eli Niinistön 6,5.

3. Jos nämä numerot ja arvosanat ratkaisisivat presidenttikisan, olisi Niinistö ulkona kuin lumiukko koko kisasta. Mutta kuten tiedämme jo Raamatusta: Ensimmäiset tulevat viimeiseksi ja viimeiset ensimmäiseksi. Ja katso, tämä ennustus on toteutunut: presidenttigallupissa perää pitää Sari Essayah ja ylivoimainen ykkönen on Sauli Niinistö. Kansa ei pane presidentin työhönottohaastattelussa eli vaaleissa minkäänlaista painoa ehdokkaiden koulumenestykselle.

4. Ehkä nuo arvosanat kertovat enemmänkin ehdokkaiden luonteesta kuin osaamisesta ja keskinäisestä paremmuudesta. Niinistö, joka kieltäytyi presidenttiehdokkuudesta vuoden 2000 vaaleissa "puolivallaton leskimiehenä," lienee ollut nuorena täysin vallaton koulupoika. Essayah ja Väyrynen ovat ilmeisesti olleet pinkoja ja muut tältä väliltä. Joka tapauksessa Niinistöllä lienee ylioppilaspohjaisista Suomen tasavallan presidenteistä kaikkein heikoin koulumenestys.

5. Ei hätää, sillä Niinistökin selviytyi kuitenkin opiskelemaan juridiikkaa Turun yliopistoon. Tänään hän mainitsi iltapäivälehdessä, että paremmasta koulumenestyksestä olisi sikäli hyötyä, olisi päässyt helpommin sisälle yliopistoon. Luultavasti Niinistö, joka kertoo valmistuneensa yliopistosta viidessä vuodessa, ei päässyt sisälle tiedekuntaan ensimmäisellä yrittämällä, vaan vasta toisella tai kolmannella kerralla.

6. Niinistö valittiin Salon kauppalavaltuuston vuonna 1977, mutta eduskuntaan hän pääsi vasta kolmannella yrittämällä vuonna 1987. Niinistöllä oli ilmeisesti kahdella ensimmäisellä kerralla kotikaupunkinsa asukkaideen kannatus, muttei turkulaisten. Ilmankos Turussa asuva Ilkka Kanerva, joka tuli eduskuntaan jo vuonna 1970, ennustikin 1987 Niinistön olevan "tyypillinen yhden kauden kansanedustaja."

7. Sauli Niinistö työskenteli faktisesti 11 vuotta eli vuosina 1976-1987 Turun hovioikeuden esittelijänä eli viskaalina, virallisesti hän oli ko. virassa aina vuoteen 1994 asti, jolloin hän sai nimityksen ylimääräiseksi hovioikeudenneuvoksen virkaan. Päästyään vuoden 1987 vaaleissa eduskuntaan, Niinistö jäi kuitenkin virastaan virkavapaalle. Viskaalin viran ohessa Niinistö piti vuosina 1974-1988 Salossa omaa lakiasiaintoimistoa. Nykyisin tämä ei kävisi enää päinsä, ei edes Turussa, koska katsotaan, että tuomioistuimen palveluksessa oleva virkamies ei voi toimia samanaikaisesti asianajotehtävissä.

8. Turun hovioikeudessa muuten aloitti aikoinaan virkauransa myös Suomen tasavallan järjestyksessä kolmas tasavallan presidentti P.E. Svinhufvud eli Ukko-Pekka (presidenttinä 1931-37). Lempinimi Ukko-Pekka tulee luultavasti siitä, että Svinhufvud toimi jossakin välissä ennen presidentiksi tuloaan ukko-tuomarina eli Lappeen tuomiokunnan tuomarina.

9. Tasavallan presidentti toimii puolustusvoimien ylipäällikkönä. Jonkinlainen omakohtainen johtamiskokemus tällä alalla ei siis liene presidenttiehdokkaalle pahitteeksi. Ehdokkaista Niinistö ja Väyrynen ovat reservin kapteeneja, Lipponen ylikersantti ja Timo Soini alikersantti. Pekka Haavisto taas on sivari eli siviilipalvelusmies. Vuosi sitten herätti huomiota, kun ylipäällikkö Tarja Halonen, tunnetaan sotilaspiireissä myös nimellä Simpauttaja, ei ylentänyt Sauli Niinistöä majuriksi, vaikka puolustusvoimat puolsi ylennystä. Paavo Väyrysen mukaan myös hänen olisi jo kuulunut saada ylennys majuriksi, mutta jostakin syystä asiassa, tietenkin, oli tapahtunut vuosi sitten jokin sekaannus ja ylennys jäi myös Paavolta saamatta.

10. Mitä muuta vaalikampanjassa on tapahtunut? Viikko sitten kerroin ehdokkaiden esiintymisestä Helsingin kirjamessuilla. Sen jälkeen ei ole tapahtunut mitään erikoista. Viime torstaina neljä kärkiehdokasta osallistui TV1:ssä vaalikeskusteluun, jossa puhetta johti Susanne Päivärinta. Tilaisuutta on luonnehdittu yleisesti vaisuksi. Eräs kommentaattori vertasi keskustelua tielautakunnan kokoukseen. Aika paha, voisiko palaveria enää harmaammaksi luonnehtia?

11. Ai niin. Viikolla paljastui, että Pekka Haaviston ecuadorilainen puoliso Nexar Antonio Flores oli pahoinpidellyt reilut neljä vuotta sitten helsinkiläisessä ravintolassa erästä perulaista miestuttavaansa, joka oli ollut parketilla tanssimassa lyömällä uhria muutaman kerran nyrkillä kasvoihin. Kun ravintolasali on julkinen paikka, kyseessä on virallisen syytteen alainen rikos. Syyttäjä ei kuitenkaan nostanut syytettä. Selitys tähän piilee siinä, että Nexar Antonio oli tunnustanut rikoksen ja osapuolet olivat päässeet jupakassa sovintoon.

12. Presidenttiehdokas Pekka Haavisto kertoi olevansa tietoinen tapahtumasta, muttei sen yksityiskohdista. Pekka oli kuulemma kehottanut osapuolia sopimaan asian. Niin, Pekkahan tunnetaan konfliktien sovittelijana aina ulkomaita myöten. Jotkut povaavat hänestä jopa Mara Ahtisaaren manttelinperijää, siis sovittelijana. Tuollaisten tappelunujakoiden sovitteluista Pekka saakin kosolti kokemusta sovittelijan työtä silmällä pitäen. Mutta miten Pekka pystyi toimimaan sovittelijana, jollei hän tiennyt ko. tapauksen yksityiskohtia?

13. Pekka Haavisto on muuten koulutukseltaan ylioppilas. Hän on kyllä harjoittanut Helsingissä valtiotieteen opintoja, mutta opinnot lienevät jääneen kesken.

perjantai 11. marraskuuta 2011

506. Keskustelee supertuomarin kanssa; sivutuloja ja sivuovia

Ken tänne (sivuovesta) käy, saa kaiken toivon heittää...

1. Oikeusjutun asianosaiset eivät yleensä tapaa oikeuden tuomareita muualla kuin oikeussalissa. Keskustelemaan tuomareiden kanssa he eivät pääse aina edes salissa, sillä asianosaisten puolesta oikeudessa puhuvat heidän avustajansa tai asiamiehensä.

2. Hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa asianosaiset eivät tavallisesti edes näe tuomareita, sillä prosessi on kirjallista eikä partteja kutsuta oikeuden istuntoon. Suullisia käsittelyjä pidetään, etenkin korkeimmassa oikeudessa, ani harvoin. Tuomarit saavat siis olla rauhassa asianosaisilta ja yleisöltä, käräjärahvaalta. Oikeudenkäynnin päätyttyä asianosaisten on turha yrittää tavoitella tuomaria langan päähän kysyäkseen, mitenkäs jutussa nyt tuolla tavoin pääsi käymään ja miksi. Asianosaiset saavat tyytyä siihen, mitä tuomion perusteluissa sanotaan. Perustelut eivät kuitenkaan aina avaudu asianosaisille.

3. Tiedän kuitenkin yhden tapauksen, jossa asianosainen on lähtenyt peräämään syitä siihen, miksi jutussa kävi niin kuin kävi. Eikä tässä vielä kaikki, sillä mainittu asianosainen - kutsukaamme häntä tässä vaikka nimellä "Tyyne" - joutui omakohtaisesti huolehtimaan, ettei hänen juttunsa hukkunut "mustaan aukkoon" ja jäänyt kenties kokonaan käsittelemättä. Kun oikeuspalatsista ei alkanut kuulua reilun vuoden odottelun jälkeen päätöstä, Tyyne päätti selvittää, mistä asia oikein kiikasti. Vasta silloin tuomareihin tuli vauhtia. Saatuaan hylkäävän päätöksen, Tyyne ei luovuttanut, vaan otti yhteyttä oikeuden puheenjohtajaan lisätietoja saadakseen. Tyyne ei lopettanut vielä tähänkään, vaan hän pääsi keskustelemaan kyseisen tuomarin kanssa kahden kesken siitä, mitä nyt pitäisi tehdä, jotta oikeus toteutuisi.

4. Kyseinen tuomari ei sitä paitsi ole mikään aivan tavallinen tuomari, vaan ylimmän oikeusasteen tunnettu jäsen. Viimeksi viime viikolla hänen nimensä oli näkyvästi esillä, kun lehdistössä kerrottiin korkeiden virkamiesten ja tuomareiden viime vuoden verotietoja. Verotiedoissa tuomarin nimi on komeillut muhkeiden sivutulojen vuoksi vuosikausia tuomarikunnan kärkipaikalla. Kutsun tuomaria seuraavaksi lyhenteellä MT, mikä voisi tarkoittaa vaikkapa sanaparia Mega-Tuomari.

5. Oikeuskirjallisuudessa puhutaan tuomioistuinmenettelyn koetusta oikeudenmukaisuudesta. Kysymys on siitä, millaisena oikeusjutun asianosaiset kokevat oman oikeudenkäyntinsä, ovatko heidän kokemuksensa positiivisia vai negatiivisia. Yhdysvalloissa julkaistujen tutkimusten mukaan asianosaisen koetulla oikeudenmukaisuudella on ratkaiseva merkitys, kun on kyse luottamuksesta oikeuslaitokseen ja tuomioistuinten uskottavuudesta. Kyselytutkimuksissa on havaittu, että menettelyn koettu oikeudenmukaisuus menee usein jopa asian lopputuloksen edelle. Hävinnyt osapuoli voi tyytyä tuomioon, jos hän on kokenut, että oikeudenkäynti on ollut reilu ja tasapuolinen ja myös hänelle on annettu tilaisuus tulla kuulluksi ja häntä on myös tosiasiallisesti kuunneltu.

6. Millaisia ovat Tyynen kokemukset omasta oikeusprosessistaan? Annetaanpa Tyynen itse kertoa:

a. Olen eläkkeellä oleva kielten opettaja, kotoisin Pohjois-Suomesta, mutta nykyisin Espoossa asuva. Viimeiset 12 vuotta olen joutunut kahdessa oikeusjutussa, ensin riita-asian osapuolena ja sen jälkeen samaan asiakokonaisuuteen kuuluneen rikosjutun asianomistajana, perehtymään esitutkintaan, syyteharkintoihin sekä eri oikeusasteiden eli käräjäoikeuden, hovioikeuden ja korkeimman oikeuden prosesseihin ja päätöksiin, samoin poliisin, Valtakunnansyyttäjänviraston ja eduskunnan oikeusasiamiehen toimintaan. Näiden kokemusten perusteella voin sanoa, että olen hyvin pettynyt oikeuslaitokseen. Olen menettänyt luottamukseni tuomioistuimiin, syyttäjiin ja poliisiin. Myös valvonta on pettänyt, sekä VKSV:ssa että oikeusasiamiehen toimistossa.

b. Omistin 40% osakeyhtiöstä, jonka toimitusjohtajan ja samalla hallituksen ainoan varsinaisen jäsenen (A) lähipiirin hallussa oli yhtiön osake-enemmistö eli 60% osakkeista. Riitajuttu, jonka olin A:n menettelyn johdosta pakotettu panemaan vireille, koski omistusoikeutta osakkeisiin. Siinä mentiin vastapuoleni toimesta hovioikeuteen asti (tuomio 2000), vaikka asia oli ilman oikeusprosessiakin täysin selvä. Yhtiön liiketoiminta oli hyvin kannattavaa. Lokakuussa 1999 A kuitenkin lopetti, yhtiökokouksen tietämättä ja hyväksymättä asiaa, yhtiön toiminnan ja siirsi yhtiön tavaravaraston alihintaan ja yhtiön liiketoiminnan good will-arvon ja teknologian vastikkeetta Espanjaan perustamalleen ja omistamalleen yhtiölle.

c. Kolmisen vuotta tämän jälkeen A myi liiketoiminnan, tavaravaraston ja patenttioikeudet edelleen suomalaiselle yritykselle yli 500 000 euron kauppahinnasta, josta A:lle ja espanjalaiselle yhtiölle maksetun goodwill-arvon osuus oli 300.000 euroa. Liiketoiminnan ostaneen yhtiön toimitusjohtaja kertoi myöhemmin todistajana kavallusjutun oikeudenkäynnissä maksaneensa 300.000 euroa yrityksen good will-arvosta ja teknologiasta, koska tuote oli tunnettu, sillä oli käyttäjiä, oli referenssejä, niin että kun minä lähdin jatkamaan sitä, ei lähdetty nollatilanteesta...asiakaskunta tiesi tämmöisen tuotteen olemassaolosta.

d. Jo riitaprosessin vireillä ollessa tein omissa nimissäni A:ta vastaan tutkintapyynnön mm. epäillystä törkeästä väärennyksestä ja petoksesta. Esitutkinnassa ja sitä seuranneen syyteharkinnassa oli monenlaisia vaiheita ja yllättäviä käänteitä. Oikeusprosessien aikana jouduin tekemään Asianajajaliitolle kantelun A:n kolmesta eri asianajajasta näiden esteellisyyden vuoksi; heidät kaikki todettiin vuorollaan liiton päätöksellä esteelliseksi ja päätös pysyi myös hovioikeuteen valittaneen tunnetun asianajajan osalta. Espoon poliisi oli esitutkinnassa varuillaan, sillä A:n ex-vaimo oli tuohon aikaan korkeassa valtion virassa oleva ex-poliitikko; ettei kukaan nosta tästä haloota, koska saattaa tulla tällaiset yhteiskunnalliset asiat esiin...

e. Tutkinnanjohtaja ei suostunut A:n omaisuuden turvaamistoimia koskeviin hakemuksiini, vaikka tiesi, että oli olemassa vaara, että A tyhjentää yhtiön; niin varmasti...se on bisnesmies, ei siitä ole hetken epäilystä. Tutkinnanjohtaja oli oikeassa, sillä A onnistui tyhjentämään noin 5 milj. markan arvoisen yhtiön esitutkinnan aikana. Tämän jälkeen tein 7.2.2001 A:ta vastaan tutkintapyynnön törkeästä kavalluksesta, luottamusaseman väärinkäytöstä ym. Jouduin kääntymään poliisin menettelyn osalta syyttäjän ja eduskunnan oikeusasiamiehen, paikallisen syyttäjän vitkuttelun ja menettelyn osalta taas VKSV:n puoleen. Syyteharkinta kesti ensimmäisen rikoshaaran eli mm. väärennys- ja petosrikoksen osalta niin kauan eli lähes viisi vuotta, että syyteoikeus ehti eräiden rikosten osalta vanhentua. Tästä syyttäjä sai VKSV:lta ainoastaan nuhteita. Törkeän kavalluksen osalta syyteharkinnasta selviydyttiin sentään vuodessa.

f. Espoon käräjäoikeuden käsittelyyn kavallusjuttu eteni kesällä 2004. Syyttäjä vaati A:lle törkeästä kavalluksesta kahden vuoden ehdotonta vankeusrangaistusta, mihin puolestani yhdyin. Vaihtoehtoinen rangaistusvaatimus esitettiin luottamusaseman väärinkäyttämisestä. Yhtiöllä ei ollut jutussa vaatimuksia, yhtiön asiamies esitti kuitenkin vaivannäöstään 10 000 euron suuruisen laskun. Käräjäoikeus käsitteli juttua neljä vuotta, osaksi edellä mainittujen A:n avustajien esteellisyyden toteamisen vuoksi. Pitkäksi venähtäneen valmistelun aikana oikeuden puheenjohtaja ehti vaihtua kolme kertaa. Vihdoin 22.2.2008 antamallaan tuomiolla käräjäoikeus tuomitsi A:n törkeästä kavalluksesta ainoastaan 7 kuukauden ehdolliseen rangaistukseen sekä maksamaan minulle vahingonkorvasta 32 000 euroa; olin vaatinut yli 200 000 euron suuruista korvausta. Tuomio perustui ainoastaan tavaravaraston osan alihintaiseen myyntiin. Esimerkiksi edellä mainitsemani goodwill-arvon vastikkeetonta siirtoa omalle yhtiölleen ei luettu A:n syyksi kavalluksena. Käräjäoikeus katsoi, että yhtiö valmistaman tuotteen valmistus- ja myyntioikeuden siirto oli tosin tapahtunut alihintaan, mutta kyseessä ei ollut kavallus, koska valmistus- ja myyntioikeudessa on kyse aineettomasta oikeudesta, joka ei oikeustieteessä omaksutun kannan mukaan voi olla anastusrikoksen kohteena. Käräjäoikeuden mukaan myöskään yhtiön varsinaisen tuotannollisen toiminnan lopettaminen sinänsä ei voi olla anastus- tai kavallusrikoksen kohteena. Minä taas olin sitä mieltä, että sen minkä voi myydä, voi myös kavaltaa. - Hovioikeus, jonne jutussa puolin ja toisin valitettiin, ei tuomiossaan toukokuussa 2009 muuttanut käräjäoikeuden tuomiota millään tavalla, vaan hyväksyi sellaisenaan myös käräjäoikeuden perustelut.

g. Osakeomistusriidan oikeudenkäynnissä minulla oli avustajana asianajaja, joka vielä kavallusjutun esitutkinnassa laati puolestani loppulausunnon. Rikosjutun jatkotoimenpiteistä asianajaja vaati minulta huomattavan korkeaa etumaksua, jota minulla ei ollut varaa maksaa. Olin siis joutunut ajamaan käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa itse asiaani. Päätin pyytää valituslupaa korkeimmalta oikeudelta ja hankin sitä varten uuden avustajan. Lupahakemuksen pääperusteena oli se, että edellä mainitut varallisuuserät, joiden osalta kavallussyyte oli alemmissa oikeuksissa hylätty (goodwill ja tuotteen valmistus- ja myyntioikeus) voivat olla kavallusrikoksen kohteena. Tällä perusteella myös syyttäjä haki valituslupaa.

h. Toistin valituksessani jo alemmissa oikeusasteissa esittämäni korvausvaatimuksen, joka perustui siihen, että A:n yhtiölle aiheuttamasta vahingosta minä jouduin osakkeiden arvon alenemisen johdosta kärsimään omaa osakeomistustani vastaavan osuuden. Olin käräjäoikeudessa vedonnut ennakkopäätökseen KKO 2000:89. Tuossa ratkaisussa katsottiin, että niin sanotun harvainyhtiön vähemmistöosakkaalla (A) on oikeus ajaa yhtiön hallituksen jäsentä (B) vastaan korvauskannetta sillä perusteella, että B:n osakeyhtiölain ja yhtiöjärjestyksen vastaisen toiminnan johdosta A:n osakkeet olivat menettäneet arvonsa. Vetosin kyseiseen ennakkopäätökseen osoittaakseni, että minulla on jutussa asianomistajan asema; A oli nimittäin tehnyt väitteen siitä, että minä en olisi asiassa asianomistaja. Käräjäoikeus hylkäsi A:n sanotun väitteen. Asianajajani korkeimmalle oikeudelle laatimassa lupahakemuksessa tai valituksessa ratkaisuun KKO 2000:89 ei vedottu.

i. Myös A haki valituslupaa hovioikeuden tuomioon. Hän vetosi edelleen vasta hovioikeudessa uutena perusteena esittämäänsä väitteeseen, että kavallusrikoksen ilmoitettuna tekoaikana (loppuvuodesta 1999) hän ei olisi ollut tietoinen minun omistuksestani yhtiössä; tästä hän oli väittämänsä mukaan saanut tiedon vasta hovioikeuden riita-asiassa 7.7.2000 antamasta tuomiosta. Väite ei pidä paikkaansa, kuten olin jo esitutkinnassa ja kahdessa alemmassa oikeusasteessa pystynyt osoittamaan. A oli tullut tietoiseksi osakeomistuksestani jo helmikuussa 1997, jolloin 40 %:n osakeomistus siirtyi minulle. A:n esittämän väitteen paikkansapitämättömyys todettiin hovioikeuden riita-asiassa vuonna 2000 antamassa tuomiossa. Myös käräjäoikeuden rikosjutun istuntopöytäkirjassa ja tuomiossa todetaan olevan riidatonta, että omistin yhtiöstä mainitut 40 %.

j. Määräaika valituslupahakemuksen ja valituksen tekemiselle päättyi 28.7.2009, jolloin toimitin hakemukseni korkeimpaan oikeuteen. Korkeimman oikeuden omasta toimintakertomuksesta olen lukenut, että mikäli valituslupaa ei myönnetä, lupahakemuksen käsittely kestää normaalisti 4-5 kuukautta. Kun päätöstä ei alkanut kuulua, soitin asian esittelijälle (X). Sain tietää, että valituslupa-asiaa käsittelevä kaksijäseninen jaosto, jonka puheenjohtajana oli MT, oli käsitellyt asiaa 17.3.2010 pidetyssä esittelyssä. Tällöin asia oli jäänyt pöydälle siksi, että MT oli halunnut esittelijän selvittävän jatkomuistiossa tarkemmin yhtiön omistussuhteita.

k. Esittelijä, ma. oikeussihteeri X, ei ollut voinut mitenkään unohtaa asiaa, sillä soitin hänelle vuoden aikana yhteensä yhdeksän kertaa. X vetosi milloin mihinkin syyhyn, miksi hän ei ollut vielä ehtinyt viedä asiaa esittelyyn (resurssipula, asia on heti seuraavana jne). Päätöstä ei kuitenkaan tullut kesällä eikä vielä syyskuun lopulla 2010. Ilmeisesti kävi niin, että kun X ei saanut asiaa esittelykuntoon ja MT:n edellyttämää jatkomuistiota tehdyksi, hän ei rohjennut ilmoittaa käsittelyn viivästymisestä ja sen syistä esittelijöiden asianomaiselle ryhmäpäällikölle (Y) tai MT:lle.

l. Kysyttyäni ensin asiaa oikeusministeriöstä ja korkeimman oikeuden viestintäpäälliköltä, rohkaisin mieleni ja soitin 5.10.2010 MT:lle. Vasta tämä soitto palautti asian MT:n mieliin. MT myönsi, että asia oli unohtunut, pahoitteli sitä sekä kiitteli yhteydenottoani, koska asian tila ja käsittelyvaihe saatiin tällä tavoin selville. Nyt KKO:lle tuli todella kiire. Asian esittelijää päätettiin vaihtaa, uudeksi esittelijäksi määrättiin kansliapäällikön päätöksellä esittelijäneuvos Y. Jatkoesittelyn päiväksi määrättiin 21.10.2010. Soitin Y:lle sitä ennen ja ilmoitin hänelle hovioikeuden osakeomistusta koskevan riita-asian diaarinumeron (asiakirjat olivat hovioikeudessa) ja pyysin Y:tä hankkimaan mainitun aineiston jatkoesittelyyn. Kun myöhemmin olen kysynyt asiaa hovioikeuden kirjaamosta, ilmeni, ettei KKO:sta ollut pyydetty mainittujen asiakirjojen lähettämistä sinne.

m. Esittelijä X , jolle asia oli diaaritietojen mukaan jaettu 31.7.2009, ei siis ollut kyennyt 14 kuukauden aikana muodostamamaan kantaansa asiassa. Y sitä vastoin teki tämän pikavauhdilla eli neljän työpäivän kuluessa laatien esittelymuistion relevantiksi katsomansa aineiston perusteella, kuten Y myöhemmin minulle mainitsi. Y:n sorvaaman muistion ja mietinnön perusteella korkeimman oikeuden kahden jäsenen kokoonpano MT:n puheenjohdolla päätti esittelyssä 21.10. hylätä kaikki asiassa tehdyt valituslupahakemukset. Päätöksessä, jonka antopäiväksi on merkitty 28.10.2010, ei ole perusteluja.

n. En voinut ymmärtää päätöstä, minkä vuoksi soitin 28.10.2010 uudelleen MT:lle. Keskustelu eteni tähän tapaan:

MT (pahoittelee lopputulosta): KKO ei aina onnistu tuottamaan sellaisia tuloksia kuin pitäisi.
MT: Mutta oli kuitenkin tavattoman hyvä, että otitte yhteyttä, että saatiin se asia vihdon ja viimein kaivettua sieltä esille....toki 17.3. pidetyn esittelyn jälkeen olisi ollut verrattain vähällä vaivalla tehtävissä se jatkomuistio...meillä on aina keskiviikkoisin näitä jatkoesittelyjä.
Tyyne: En ymmärrä...mitenkäs se ennakkopäätös KKO 2000:89, johon vetosin jo käräjäoikeudessa?
MT: Se oli meilläkin tässä edessä... mutta sehän oli sellainen täpärä äänestysratkaisu, sellaista ei olisi pitänyt minusta lainkaan tehdä...minä en olisi siihen enemmistön kantaan yhtynyt.
Tyyne: Mutta Te olette ollut itse mukana ratkaisemassa sitä asiaa.
MT: Mutta minä en ollut siinä enemmistössä.
Tyyne: Kyllä täällä nyt on ...(lukee oikeusneuvosten nimet, joista ilmenee, että MT oli ollut enemmistössä).
Tyyne: Olen kyllä nyt hämmästynyt, koska tämä KKO:n ennakkoratkaisu on ollut olemassa.
MT: Tällaisia moitekanteita ja vahingonkorvauskanteita pitäisi ajaa yhtiön nimissä, ei osakeyhtiössä osakas omista yhtiön omaisuutta...on kyllä erikoista ja poikkeuksellista, että osakeyhtiössä velvoitetaan korvaamaan suoraan toiselle osapuolelle jotakin sellaista vahinkoa, joka on tapahtunut yhtiölle itselleen.
Tyyne: Minä itse samaistin tämän oman tapaukseni siihen ratkaisuun 2000:89. Siinä on niin samanlaiset tekijät...syyttäjä oli katsonut että tapauksella on ennakkopäätöksen ainesta, koska kavalluksen osalta ei ole olemassa aikaisempaa tähän tapauksen sopivaa ennakkopäätöstä...
MT: Onhan se toki niinkin mutta...syyttäjänkin pitäisi kyllä hieman enemmän harkita ennen kuin rupeaa ratkaisemaan tällaisia osakeyhtiölain ongelmia rikoslain avulla

o. Puhelinkeskustelu MT:n kanssa oli pitkä. Ilmeni, että MT piti ennakkopäätöstä KKO 2000:89 poikkeuksellisena, vaikka hän oli ollut itse mukana sitä tekemässä ja päättämässä. Luin hänelle puhelimessa päätöksentekoon osallistuneiden oikeusneuvosten nimet, nolo tilanne! Minun oli kyllä vaikea uskoa todeksi MT:n väitettä, jonka mukaan ennakkopäätös KKO 2009:89 olisi ollut esittelyssä "heillä edessä"! Sanoin 28.10. MT:lle, että kyllä tässä nyt jokin keino pitäisi olla, jotta hovioikeuden tuomio, jota MT ei itsekään pitänyt oikeana, saataisiin vielä jollain konstilla muutetuksi.

p. En jättänyt asiaa tähän, vaan soitin marraskuun loppupuolella uudelleen MT:lle ja kerroin laatimastani muistiosta, jossa perustelin, miksi valituslupa olisi pitänyt myöntää. Sain MT:ltä ohjeen postittaa muistion hänen kotiosoitteeseensa. Tein näin, postitin 22.11. päivätyn kuusisivuisen muistion MT:lle. Pari viikkoa myöhemmin eli 3.12. soitin MT:lle, jolloin MT ehdotti tapaamista "nokikkain" 9.12.2010 korkeimmassa oikeudessa sanoen jotenkin siihen tapaan, että kyllä siihen asiaan voidaan palata, olen vähän tutkiskellut asiaa ja muistiotanne, kyllä se hyvä yritys oli.

q. Menin 9.12. sovitun mukaisesti Esplanadin kulmalle, mistä MT vei minut työhuoneeseensa henkilökunnan pihaoven kautta ettei tarvitse täyttää kaikkia lomakkeita. Perustelin muistiossa esittämäni mukaisesti, miksi valituslupa olisi pitänyt myöntää, eli sekä prejudikaattiperusteen, painavan syyn että purkuperusteen nojalla. Perustelujeni ydin oli: se, minkä voi myydä, voi myös kavaltaa.

r. MT myönsi, että päätös oli ollut minulle epäoikeudenmukainen. Keskustelussa paljastui, ettei MT ollut tietoinen asiaan olennaisesti liittyvän, osakeomistuksesta käydyn prosessin lopputuloksesta, vaikka se ilmeni hovioikeuden riita-asiassa antamasta lainvoimaisesta tuomiosta. Osakeomistusriidan oikeudenkäynti mainitaan myös asianajajani KKO:lle tekemässä valituksessa. MT totesi, että sekin oli vähän uusi tieto, että sellainen oikeudenkäynti oli käyty. Joko MT ei muistanut asiaa tai sitten X ei ollut tuonut sitä esiin 17.3. pidetyssä esittelyssä. Kuten sanottu, MT ei muistanut myöskään olleensa itse päättämässä ennakkopäätöksestä KKO 2000:89 ilmenevää asiaa, vaikka olin jo käräjäoikeudessa vedonnut sanottuun ennakkopäätökseen.

s. Asiani ennätyspitkästä käsittelystä KKO:ssa, noin 15 kuukautta, oli kuitenkin MT:lle ja ehkä koko KKO:lle se hyöty, että MT saattoi tapaamisessa 9.12. esitellä minulle jopa hieman ylpeänä uutta "listaa", johon tiedot kaikista käsittelyssä olevista asioista nyt merkitään, ettei enää pääsisi tapahtumaan tällaista viivästystä. Minua tuo uusi lista ei kuitenkaan ilahduttanut. Minun kohdallani vahinko oli jo tapahtunut.

t. Tapaamisen 9.12. lopulla MT pohdiskeli pitkään ja, kuten minusta tuntui, aivan tosissaan sitä, millä ihmeellä asia voitaisiin saada uudelleen avattua, luvaten harkita asiaa ja purkuhakemuksen mahdollisuutta. Toisaalta hän oli melko jyrkästi sitä mieltä, että minulle ei olisi kuulunut rikosjutussa edes asianomistaja asemaa. Soitin vielä 15.12. MT:lle ja keskustelimme taas melko pitkään. MT kertoili, millä perusteilla ja minkälaisissa tapauksissa valituslupa voidaan myöntää - tämä oli minulle vanhan kertausta - ja esimerkkien valossa, millaisissa tapauksissa korkein oikeus on käytännössä on lupia myöntänyt. MT palasi tässäkin keskustelussa jälleen tapauksen KKO 2000:89 poikkeukselliseen luonteeseen ja piti minun tapaustani vähintään yhtä poikkeuksellisena. Toisaalta hän ei halunnut kiistää sitä, etteikö teille olisi varmaan kuulunut se 40 % tällä laskutavalla...mutta se on kyllä hyvin epäortodoksinen tarkastelutapa. Pohdiskelemme jälleen sitä, millä konstilla tapaus olisi mahdollista "avata uudelleen" ; se on kyllä arvoitus, millä se voitaisiin tehdä. MT piti purkumahdollisuuksia aika vähäisinä, mutta lupasi vielä miettiä asiaa. Mistään erityisestä purkuperusteesta ei tässäkään keskustelussa ollut puhetta. Tämän puhelinkeskustelun jälkeen MT ei vaivautunut enää vastaamaan soittopyyntöihini. Lopulta luovutin.

u. Ajattelin asiaa MT:n kannalta. Jo ensimmäinen soittoni hänelle oli paljastanut, että jo kerran esittelyssä ollut asia oli unohtunut häneltä. Kielteinen valituslupapäätös oli tehokkain tapa saada kiusallinen asia nopeasti pois päiväjärjestyksestä. Tuossa vaiheessa oli luultavasti melko yhdentekevää, mitä ja miten vakuuttavia perusteita lupahakemuksessa ja valituksessani oli esitetty. Asia oli jo päätetty. Muistiossani 22.11. olin selvittänyt mielestäni huolellisesti kaikki valituslupaperusteet ja niiden soveltumisen tapaukseeni. Luulen, että perusteluni saivat MT:n jotenkin ärsyyntymään, itselleen asian unohtamisesta ja ratkaisuaineiston puutteellisuudesta, ja minulle taas siitä, että rohkenin tuoda asian esille. Kun hän ei argumenteillaan saanut mieltäni muuttumaan, vaan pidin kiinni esittämistäni perusteista, - mm. ennakkopäätöksen KKO 2000:89 merkityksestä - MT yritti pelastaa tilanteen lupaamalla miettiä purkumahdollisuutta.

v. Minulle jäi oikeudenkäynnistä tapauksesta päällimmäiseksi tunteeksi pettymys, sillä olin ajatellut vielä hovioikeuden tuomion jälkeen, että eihän tämä voi olla Suomessa mahdollista. Tunteissani oli mukana myös vihaa siksi, että viranomaisten mokat veivät asiat täysin väärille raiteille. Jäljelle on jäänyt myös jossittelu: jos olisin soittanut heti alkuun MT:lle, jos olisin tehnyt, jos, jos ja jos. En ole kiinnostava henkilö eikä minulla ole median edellyttämää yhteiskunnallista asemaa. Jos olisin mediaa kiinnostava henkilö, juttuni olisi ollut jo käräjä- ja hovioikeusvaiheessa julkisuudessa eikä asian unohtuminen korkeimmassa oikeudessa olisi ollut mahdollista. A:n ex-vaimo oli yhteiskunnallisesti huomattavassa asemassa. Julkisuudella on voimakas vaikutusmahdollisuus oikeudenkäynnissä - tässäkin mielessä.

x. Niin kai se sitten on: KKO:n päätöksiin tyydytään, niitä ei ole lupa kyseenalaistaa - vaikka valituslupapäätöksiä ei edes perustella mitenkään. MT:n sinänsä ystävällinen käytös minua kohtaan saattoi johtua osin siitä, mitä asiassa voisi seurata, jos media saisi tietää asian käsittelyn ennätyspitkästä viivästymisestä ja julkaisisi lööppejä tai otsikoita tyyliin "KKO unohti eläkeläisen valituslupahakemuksen." Kielteinen valituslupapäätös oli tehokkain keino saada kiusallinen asia pois päiväjärjestyksestä. Minut henkilökohtaisesti tavattuaan MT saattoi hengähtää helpotuksesta: tavallinen auktoriteetteja kunnioittava eläkeläisnainen, paras keino on luvata harkita purkuperustetta ja lopettaa sitten yhteydenpito.

y. Asialla on kuitenkin laajempaa merkitystä. Lainvoimaiseksi jäänyt hovioikeuden tuomio antaa vastaisuudessa samanlaisissa tilanteissa yhtiön hallituksen jäsenille/toimitusjohtajalle ilman rangaistuksen uhkaa mahdollisuuden siirtää omalle yritykselleen sellaisia varoja tuottaneita elementtejä, jotka on luotu vuosien investointien ja kehitystyön perustella luovuttajayhtiön varoilla ja kustannuksella ja jotka elementit luovutuksensaajana oleva yritys saa vastikkeetta vapaaseen käyttöönsä.

7. Näin Tyyne. Merkillinen kertomus ja kummallinen oikeusjuttu, oikeastaan 12 vuotta kestänyt oikeustaistelu! Olen joissakin kohdin stilisoinut Tyynen kertomusta juridiseen muotoon. Olen tutustunut hänen toimittamiinsa hovioikeuden ja käräjäoikeuden rikosjutussa antamiin tuomioihin, hänen asiamiehensä ja syyttäjän korkeimmalle oikeudelle tekemiin valituslupahakemuksiin ja valituksiin sekä korkeimman oikeuden valituslupa-asiaa koskeviin diaaritietoihin. Tyyne kertoi, että 12 vuoden ajalta hänelle on kertynyt tapauksesta aineistoa niin paljon, että hänen asuntonsa yksi huone on täynnä asiaa koskevia mappeja. Myös muistiinpanot, jotka Tyyne on kertonut tehneensä kymmenen vuoden aikana kaikista kyseisen asian käsittelyyn liittyvistä puhelin- ym. keskusteluista, on kuulemma tallennettu mappeihin.

8. Tyynen kokemukset oikeusprosessin oikeudenmukaisuudesta ovat valitettavan huonoja. Tapaus ei ole ole ainutkertainen. Monilla ihmisillä on oikeuslaitoksen toiminnasta vastaavanlaatuisia omakohtaisia kokemuksia: oikeusjutun käsittelyä ei ole syystä tai toisesta koettu oikeudenmukaiseksi. Olen tehnyt tämän havainnon minulle viimeisten 15-20 vuoden kuluessa tulleista kymmenistä kirjeistä ja viesteistä, joissa ihmiset ovat kertoneet kokemuksia omista oikeusjutuistaan. Niissä on usein kyse tuomioistuimien, syyttäjien, poliisien ja asianajajien menettelyä ja toimintatapoja kohtaan tunnetusta epäluottamuksesta. Ihmiset väittävät joutuneensa oikeusmurhan uhriksi syyttäen tästä milloin poliisia ja syyttäjiä, milloin taas tuomareita ja asianajajia. Näiden epäilyjen syynä on useimmiten se, että asianosainen ei ole kokenut oikeusprosessia oikeudenmukaiseksi ja reiluksi.

9. Tyyne on osoittanut taistelussaan ihailtavaa sitkeyttä. Hän on perehtynyt hyvin ei vain omaan juttuunsa vaan myös oikeuslaitoksen toimintaan yleensä. Harvinaista sinnikkyyttä osoittaa tapa, jolla Tyyne pyrki ja pääsi korkeimman oikeuden kielteisen valituslupapäätöksen jälkeen keskustelemaan MT:n kanssa. En ole kuullut edes kenenkään juristin toimineen näin. MT ei ole kutenkaan voinut käytännössä tehdä hänen tapaukselleen mitään. Tuomari ei voi, edes epävirallisesti, ryhtyä oikeusjutussa asianosaisena olleen henkilön avustajaksi tai neuvonantajaksi. Oikeuskäytännössä on tosin joissakin tapauksissa joskus katsottu, että jutun ratkaissut tuomari voi hakea tuomion tai päätöksen poistamista (kanteluteitse) tai purkamista syytetyn eduksi tai vahingoksi ja että myös ratkaisun antaneen käräjäoikeuden laamanni (aiemmin kihlakunnantuomari) voi toimia purkuasiassa hakijana.

10. Se, että MT ylipäätään suostui keskustelemaan Tyynen kanssa asiasta, on poikkeuksellista. Virhettä MT ei ole minusta tässä suhteessa tehnyt. Mutta mikä mahtoi olla MT:n moisen keskustelualttiuden motiivi? En tiedä, mutta luulisin, että hän piti tavallaan moraalisena velvollisuutenaan kuunnella Tyyneä. Olihan MT sen jaoston puheenjohtaja, jonka käsittelyssä Tyynen asia oli unohtunut moneksi kuukaudeksi. Mistä me tiedämme, vaikka asia olisi joutunut jopa pariksi vuodeksi "mustaan aukkoon" ilman Tyynen asiaan puuttumista! MT tunsi varmaankin olevansa kiitollisuuden velassa Tyynelle.

11. Mainitunlainen "moka" ei ole kuitenkaan aivan harvinainen korkeimman oikeuden lähimenneisyydessä. Olen viime helmikuussa julkaistussa kahdessa blogijutussa kertonut eräästä toisesta korkeimmassa oikeudessa sattuneesta kuprusta, johon oikeuskanslerinvirasto omasta aloitteestaan puuttui. Oikeuskanslerin päätös on annettu 1.2.2011, katso blogit nro 396/23.2. ja 397/24.2.2010. Asian johdosta julkaistussa oikeuskanslerin ratkaisutiedotteessa todetaan, että korkeimman oikeuden tuomiossa esitetty kanta, jonka mukaan virkavelvollisuuden rikkomisen ja tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen syyteoikeus vanhentuisi kahdessa vuodessa, oli asian ratkaisseen korkeimman oikeuden jaoston selvityksessään myöntämällä tavalla virheellinen. Lain mukaan virkarikosten vanhenemisaika on vähintään viisi vuotta. Oikeuskanslerin mukaan asiassa myös ilmeni, että "syyteoikeus oli vanhentunut osaksi asian ollessa esittelijän valmisteltavana ja osaksi asian ollessa jaoston käsiteltävänä".

12. Mainitussa tapauksessa ensiasteena korkeimmassa oikeudessa hovioikeustuomareita vastaan nostetun virkasyytejutun käsittely eteni sen verran hitaasti, että syyteoikeus pääsi vanhenemaan osaksi asian ollessa esittelijän valmisteltavana ja osaksi asian ollessa jaoston käsiteltävänä. Todettakoon, että MT ei ollut tuossa jutussa mukana asian ratkaisseen jaoston kokoonpanossa. Oikeuskansleri havaitsi korkeimman oikeudessa tapahtuneen kaksi mokaa, mutta päästi korkeat tuomarit ja esittelijän pälkähästä ilman minkäänlaista huomautusta.

13. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka tukeutui ratkaisussaan korkeimman oikeuden presidentin Pauliine Koskelon antamaan lausuntoon, jossa päävastuu tapahtuneesta vieritettiin asian esittelijälle, jolla oli ollut "virheellinen käsitys" virkarikosrikosten syyteoikeuden vanhentumisajasta. Siihen, että korkeimman oikeuden jaosto hyväksyi esittelijän virheellisen käsityksen, ei sen sijaan kiinnitetty huomiota. Jaakko Jonkka hyväksyi sellaisenaan Koskelon näkemyksen myös siitä, että ko. asiassa nostettu asianomistajan syyte oli "selvästi perusteeton" ja ettei korkeimman oikeuden päätöksestä ollut aiheutunut kantajalle "edes muodollista oikeudenmenetystä."

14. Kun korkeimman oikeuden jaosto on ratkaissut mainitun virkasyytejutun 24.6.2010 antamallaan tuomiolla (nro 1359) ja oikeuskansleri antoi korkeimman oikeuden menettelyä koskevan oman ratkaisunsa 1.2.2011, voidaan päätellä, että kyseisen asian selvittely oikeuskanslerin selvityspyynnön johdosta on todennäköisesti ollut vireillä korkeimmassa oikeudessa loppuvuonna 2010 eli juuri samoihin aikoihin, jolloin MT:n johtamalla jaostolla Tyynen asian käsittelyssä tapahtunut kupru tuli ilmi. Oikeuskanslerin selvityspyyntö on luultavasti aiheuttanut korkeimman oikeuden sisällä keskustelua siitä, miten valmisteilla olevien asioiden seurantaa voitaisiin parantaa. Tällöin MT on tullut tietoiseksi tuosta toisesta kuprusta. Hän on lienee tehnyt voitavansa, jottei Tyynen asiassa tapahtuneesta kuprusta nousisi "haloota" eikä asiasta kanneltaisi oikeuskanslerille. Tämä selittänee paljolti MT:n höylin käytöksen Tyyneä kohtaan. Luulen myös, että se "uusi lista", jota MT Tyynen kertoman mukaan jopa hieman ylpeänä esitteli Tyynelle tapaamisessa 9.12., on syntynyt oikeuskanslerinviraston korkeimmalta oikeudelta vaatiman selvityspyynnön tuloksena.

15. Tämän pienen "sivuhyppäyksen" jälkeen takaisin Tyynen asiaan! Olisiko korkein oikeus voinut myöntää tai olisiko sen pitänyt myöntää Tyynelle valituslupa? Tämän jutun tarkoituksena ei ole syventyä Tyynen tapauksen juridisiin kysymyksen lähemmin, mutta muutama näkökohta voitaneen esittää. Minusta Tyynen ja syyttäjän valituslupahakemuksissa mainittu asia on juridisesti mielenkiintoinen eikä siitä ole olemassa korkeimman oikeuden ennakkopäätöstä tai vakiintunutta oikeuskäytäntöä. Rikosoikeuden kannalta kysymys on siitä, voiko osakeyhtiön hallituksen toimesta selvästi alihintaisella vastikkeella tapahtunut toimintakykyisen ja huomattavia osinkoja tuottavan yrityksen liike- ja tuotannollisen toiminnan ja kaikkien keskeisten tuloja tuottavien oikeuksien, knowhow´n ja goodwill´in itsekontrahointikiellon vastainen luovuttaminen omalle yhtiölle luovuttajayhtiön oman toiminnan käytännöllisesti katsoen lopettaen sekä vastaavan toiminnan luovutuksensaajayhtiössä aloittaen täyttää anastusrikoksen tunnusmerkistön.

16. Käräjäoikeuden ja hovioikeuden ratkaisut perustuvat tältä osin ainoastaan pelkkään toteamukseen, jota ei ole lähemmin perusteltu. Alemmat oikeudet eivät näytä vaivautuneen etsimään tietoa muista oikeuslähteistä eli esimerkiksi oikeuskirjallisuudesta. Käräjäoikeus tosin viittaa perusteluissaan Olavi Heinosen ym. teokseen Rikosoikeus 2002, jossa on lyhyesti todettu, että aineeton oikeus ei voi olla anastusrikoksen kohteena. Mutta onko yrityksen valmistus- ja myyntioikeuksissa kyse puhtaasti aineettomista oikeuksista? Onko aineellisten ja aineettomien oikeuksien välinen raja puheena olevassa suhteessa täysin selvä? Näitä kysymyksiä perusteluissa ei ole pohdittu. Oikeuskirjallisuudessa on toisaalta katsottu, että esimerkiksi velallisen rikosten tunnusmerkistöjen piiriin kuuluu kaikki luovutettavissa oleva omaisuus, joka sellaisenaan tai realisoituna olisi velkojien tyydyttämisessä käytettävissä.
Liiketoiminnan vastikkeellinen myynti on sangen tavallista ja siihen liittyy säännönmukaisesti vastaavan toiminnan lopettaminen luovutettavassa yrityksessä. Lähtökohtana on se, että kaikki mikä on myytävissä on myös anastettavissa.

17. Valitusluvan myöntäminen prejudikaattiperusteella olisi minusta ollut Tyynen tapauksessa hyvin perusteltavissa. Lain soveltamisen kannalta muissa samankaltaisissa tapauksissa ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi olisi ollut erittäin tärkeätä saada asiassa korkeimman oikeuden ennakkopäätös.

18. Mutta kuten hyvin tiedämme, valitusluvan saaminen on niin sanotusti "herrassa". Lain mukaan korkein oikeus "voi myöntää" valitusluvan laissa mainituilla perusteilla (OK 30:3), mutta sen ei niin pakko tehdä. Kun valituslupaperusteet on muotoiltu laissa hyvin väljästi, on valitusluvan myöntäminen on aina korkeimman oikeuden omassa harkinnassa. Ulkopuolisten ei ole mahdollista kontrolloida tätä harkintaa mitenkään, koska KKO ei perustele valituslupapäätöksiään mitenkään. Ymmärrän hyvin, jos Tyyne ei tätä täysin ymmärrä, mutta jos se jotenkin lohduttaa, niin voin kertoa, etteivät tätä asiaa ymmärrä monet muutkaan, eivät edes juristit. Korkeimman oikeuden ei tarvitse myöntää valituslupaa yksinomaan sillä perusteella, että hovioikeuden tuomio on väärä. Vaikka tuomio olisi aivan ilmeisesti väärä, niin valituslupaa ei silti tarvitse myöntää, jollei mikään harkinnanvaraisista valituslupaperusteista korkeimman oikeuden mielestä täyty.

19. Olisiko Tyyne voinut päästä oikeuksiinsa jollakin muulla konstilla? Tätä kysymystä Tyyne on yhdessä MT:n kanssa pohtinut muutaman kerran puhelimessa ja kerran jopa "nokikkain". Luultavasti Tyynellä oli jutussa intressiä erityisesti vahingonkorvauksen osalta. Olisiko sen osalta voitu jotakin tehdä toisin?

20. Tyyne olisi voinut ratkaisusta KKO 2000:89 ilmenevän oikeusohjeen mukaisesti nostaa vaihtoehtoisesti riita-asiana käsiteltävän vahingonkorvauskanteen A:ta vastaan. Väheksyntä, jota MT Tyynen kertoman mukaan osoitti sanottua ratkaisua kohtaan, tuntuu minusta kyllä oudolta. Tuomari on osallistunut itse asian ratkaisuun ja vieläpä enemmistössä, mutta kymmenen vuotta myöhemmin hän yllättäen toteaa, että ratkaisu olikin itse asiassa "huono" tai koskee ainoastaan poikkeuksellista tilannetta. Vielä kummallisempaa on, että tuomari ei muistanut aluksi edes olleensa mukana ratkaisemassa kyseistä asiaa, joka on kuitenkin julkaistu ennakkopäätöksenä. Toisaalta on syytä muistaa, että MT on ollut monessa mukana ja osallistunut 30 vuoden aikana oikeusjuttujen käsittelyyn asianajajana, korkeimman oikeuden tuomarina sekä valtakunnan ahkerimpana välimiehenä. Onko siis mikään ihme, että kaikkia asioita ja päätöksiä ei enää muista, varsinkaan niitä "huonoja" ratkaisuja. Lisäksi on mahdollista, että MT muisti tapauksen, muttei halunnut jostakin syystä muistuttaa Tyyneä sen olemassaolosta. Hän ehkä luuli, ettei Tyyne maallikkona voisi olla perehtynyt asiaan niin hyvin, että tietäisi, missä kokoonpanossa korkein oikeus oli mainitun tapauksen ratkaissut. Mutta Tyyne tiesi tämänkin asian.

21. MT vähättelee ratkaisun KKO 2000:89 merkitystä turhaan; ratkaisu löytyy muuten tästä. Vaikka korkein oikeus äänesti asiassa, ovat kaikki viisi oikeusneuvosta olleet yhtä mieltä ratkaisun lopputuloksesta; äänestys on koskenut ainoastaan perusteluja. Jaoston enemmistö, johon MT kuului, katsoi, että vähemmistöosakkaan kanneoikeus tulee kysymykseen ainoastaan perusteluissa mainituilla erityisillä edellytyksillä. Vähemmistöön jääneet kaksi oikeusneuvosta sen sijaan totesivat, että osakkaalla on kanneoikeus erityisistä syistä riippumatta. Yhtiöoikeuden asiantuntijat ovat pitäneet KKO:n ratkaisua validina ja mukiinmenevänä. Viittaan esimerkiksi OTT Pekka Timosen ratkaisua KKO 2000:89 koskevaan kommenttiin teoksessa KKO:n ratkaisut kommentein II/2000 s. 106-109.

22. Olisiko Tyynen rikosjutussa esittämä vahingonkorvausvaatimus voinut menestyä, vaikka syyte A:ta vastaan törkeästä kavalluksesta ja luottamusaseman väärinkäytöstä hylättiin yhtiön valmistus- ja myyntioikeuden vastikkeettoman luovutuksen ja yhtiön tuotannollisen toiminnan lopettamisen osalta? Kun rikossyyte mainituilta osin hylättiin, hylkäsi käräjäoikeus ilman enempiä perusteluja myös Tyynen rikoksen perusteella ajaman korvausvaatimuksen.

23. Tyynen mukaan MT oli ollut sitä mieltä, ettei Tyyne ollut rikosjutussa asianomistajan asemassa. Itse olen kyllä tästä toista mieltä, koska syytteessä mainittujen tekojen on katsottu kohdistuneen myös Tyyneen. Sitä paitsi tulisi muistaa, että Tyyne olisi voinut esittää korvausvaatimuksensa rikosjutun yhteydessä, vaikka hän ei olisi ollut asianomistajan asemassa. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (ROL) 3 luvun 1 §:n mukaan syyteasian yhteydessä voidaan nimittäin ajaa (paitsi välittömästi rikokseen perustuvaa) myös syytteessä tarkoitetusta rikoksesta (välillisesti) johtuvaa yksityisoikeudellista vaatimusta, siis esimerkiksi juuri vahingonkorvausvaatimusta.

24. Unohtaa ei pitäisi myöskään ROL 3 luvun 8 §:n säännöstä. Sen mukaan, jos syyte hylätään, yksityisoikeudellinen vaatimus voidaan kuitenkin tutkia tai vaatimuksen käsittelyä voidaan jatkaa riita-asian oikeudenkäynnistä säädetyssä järjestyksessä. Oikeuskäytännöstä voidaan mainita tältä osin ennakkopäätös KKO 2005:120, joka löytyy tästä. Korkein oikeus totesi mainitun ratkaisun perusteluissa, että kun asianomistajan korvausvaatimus ei ollut perustunut pelkästään siihen, että syytetyn menettely toteutti syytteessä tarkoitetun rikoksen tunnusmerkistön, hovioikeuden ei olisi tullut mainitsemallaan perusteella hylätä korvausvaatimusta, vaan menetellä sen suhteen ROL 3 luvun 8 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

25. Olisiko tuomioistuimen tullut Tyynen tapauksessa menetellä ratkaisusta KKO 2005:120 todetulla tavalla eli tutkia, voitiinko syytteen hylkäämisestä huolimatta korvausvaatimus hyväksyä yksityisoikeudellisella perusteella? Rikosjutun yhteydessä esitettyjen vahingonkorvausvaatimusten käsittelyyn ei kiinnitetä tuomioistuimissa aina tarvittavaa huomiota. Käytännössä menetellään usein niin, että jos syyte hylätään, hylätään samalla myös rikolliseen tekoon perustuva vahingonkorvausta koskeva vaatimus, koska rikos- ja korvausvastuun syntyedellytykset ovat pitkälti yhtenevät. Mutta kuten ROL 3 luvun 8 §:stä ilmenee, tuomioistuimen tutkinta korvauskysymyksessä ei kuitenkaan rikosjutun yhteydessä rajoitu välttämättä aina yksinomaan rikosperusteeseen, vaan korvausvaatimus tulisi tutkia koko vahingonkorvausoikeudellisessa laajuudessaan kanteen tueksi esitetyn oikeustosiseikaston pohjalta.

26. Tyynen tapauksessa syytteet ovat kariutuneet rikoksen objektiivisella puolella olleisiin puutteisiin eli siihen, etteivät teon rikosoikeudellista oikeudenvastuutta konstituoivat kriteerit olleet käräjä- ja hovioikeuden mielestä täyttyneet. Sekä törkeän kavalluksen että luottamusaseman väärinkäytön osalta on katsottu, ettei kumpikaan teko tuomiossa mainituista syistä toteuttanut väitetyn rikoksen tunnusmerkistöä. Vaikka kumpikaan teko ei ollut rikos, ovat ne silti voineet olla yksityisoikeudellisilla perusteilla korvausvelvollisuuden aiheuttavia tekoja. Koska syytteen hylkääminen ei edellä esitetyn mukaisesti sellaisenaan merkitse korvausvaatimuksen kariutumista, olisi tuomioistuimen tullut jutun rikosoikeudellisesta lopputuloksesta riippumatta ottaa käsiteltäväksi ja ratkaista esitetty korvausvaatimus vahingonkorvausoikeudellisten normien mukaan.

27. Tyynen olisi toki ollut syytä muotoilla korvausvaatimuksensa perusteet tarkemmin, jotta käräjäoikeus olisi hoksannut, että hän tarkoitti vaatia korvausta toissijaisesti siviili - eli vahingonkorvausoikeudellisella perusteella. Tyyne joutui kuitenkin ajamaan asiaansa sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa yksin ilman avustajaa. Minusta käräjäoikeuden samoin kuin hovioikeuden, jossa asia ratkaistiin pääkäsittelyssä, puheenjohtajan olisi tullut käyttää materiaaliseen prosessinjohtoon kuuluva kyselyoikeuttaan ja tiedustella Tyyneltä, mihin kaikkiin seikkoihin hänen tarkoituksenaan oli perustaa korvausvaatimuksensa ja oliko hänen tarkoituksenaan ajaa korvausvaatimusta myös siviiliperusteella.

28. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan Tyynen korvausvaatimus hylättiin kummassakin oikeusasteessa yksinomaan sillä perusteella, ettei kumpikaan korvausvaatimuksen perusteena ollut teko toteuttanut rikoksen tunnusmerkistöä. Tässä oli minusta selvä puute. Lain mukaan tuomioistuin on velvollinen käyttämään mainitunlaisessa tapauksessa kyselyoikeuttaan (OK 5:19 ja 21.1 sekä ROL 6:5.2) asian selvittämiseksi. Tyynen tapauksessa asian valmistelu käräjäoikeudessa kesti peräti kolme vuotta, missä ajassa olisi kyllä voinut kohtuudella edellyttää, että asia olisi tullut perusteellisesti ja siis myös Tyynen esittämän korvausvaatimuksen osalta selvitetyksi.

29. Tyynen tapauksesta taas jälleen kerran nähdään, miten tärkeä merkitys tuomarin prosessinjohdolla ja kyselyoikeuden käyttämisellä on oikeudenkäynnissä. Asia pitäisi selvittää valmistelussa tuomarin johdolla niin hyvin, ettei jäisi epäselväksi, mitä asianosainen on tarkoittanut vaatia ja mitkä ovat hänen vaatimuksensa perusteet. Jos asianosainen esiintyy oikeudessa ilman avustajaa, tulisi tuomarin prosessinjohdon olla erityisen aktiivista, jotta asianosaisten lausumia rasittavat puutteet, epäselvyydet ja ristiriitaisuudet saataisiin selvitetyksi. Passiivisuus prosessinjohdossa johtaa usein tarpeettomiin oikeudenmenetyksiin.

30. Tässä oli tämä tapaus. Mitä jutun avainhenkilöille nykyisin kuuluu? X, joka siis toimi aluksi asiassa esittelijänä KKO:ssa, on ylennyt urallaan käräjätuomariksi. Onnittelut tästä! Esittelijäneuvos Y ja MT jatkavat entisissä viroissaan. Viime viikolla Helsingin Sanomissa oli näkyvä MT:tä koskeva uutisjuttu, jonka otsikko kuului: "Salaisilta tahoilta 370 000 euroa välimiespalkkaa KKO:n tuomarille". Onnittelut myös tästä - tuosta potista siis! Lehtijutusta ilmenee, että MT:n hankkima kyseinen välimiespalkkio on kolminkertainen hänen 120 000 euron suuruiseen virkapalkkaansa verrattuna. Välimiespalkkion kerrottiin koostuvan monelta vuodelta, tosin MT:llä oli vuonna 2009 "muita" sivutuloja 60 000 euroa.

31. Tyynen tunnelmista kerrottiin jo edellä. Tyyne kertoi valittaneensa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen vaatien hyvitystä oikeudenkäynnin kohtuuttoman pitkän keston johdosta. Vuoden 2010 alussa voimaan tullut ns. hyvityslaki (362/2009) ei näytä soveltuvan Tyynen tapaukseen, koska hovioikeuden tuomio on annettu vuoden 2009 puolella eikä hyvitysvaatimusta voida lain (7 §) mukaan esittää "ilman pätevää syytä" enää korkeimmassa oikeudessa. Mainittu rajoitus lienee otettu lakiin korkeimman oikeuden lausunnon perusteella, sillä eihän korkein oikeus voi syyllistyä asian kohtuuttoman pitkään käsittelyyn, eihän? Jos ihmisoikeustuomioistuin hyväksyy valituksen ja katsoo ihmisoikeusrikkomuksen tapahtuneen, hyvityksenä tuomittava summa, arviolta 2 -3 000 euroa, tuskin lohduttaa Tyyneä kovin paljon.










maanantai 7. marraskuuta 2011

505. Todistajanpalkkiot puntarissa

1. Oikeudenkäyntiin kutsutulla todistajalla on lain mukaan oikeus saada kohtuullinen korvaus tarpeellisista matka- ja toimeentulokustannuksista sekä taloudellisesta menetyksestä (OK 17:40.1). Jos todistajan on nimennyt ja kutsunut oikeuteen yksityinen asianosainen, jolle ei ole myönnetty oikeusapua, hän on myös velvollinen maksamaan todistajalle tulevan palkkion. Todistaja esittää oikeudessa oman palkkiovaatimuksensa ja oikeus päättää palkkion suuruuden kuultuaan sitä ennen asianosaisia.

2. OK 17 luv. 40 §:n 3 momentin mukaan valtion varoista todistajalle maksettavasta korvauksesta säädetään erikseen. Jos todistajan on nimennyt syyttäjä tai asianosainen, jolle on myönnetty oikeusapua, todistajalle maksetaan valtion varoista maksettavista todistelukustannuksista annetun lain (TodKorvL) mukaan korvausta a) matkakuluista halvimman kulkuneuvon (linja-auto, juna) matkalipun hinnan mukaan; b) taloudellisesta menetyksestä (esimerkiksi saamatta jäänyt työpalkka, ylimääräiset lastenhoitokulut) nettomääräisenä, koska valtion maksama todistajanpalkkio on saajalleen verosta vapaata tuloa; c) päivärahana, jonka suuruus riippuu oikeudessa olemiseen ja matkoihin kuluneesta ajasta;ja d) yöpymisestä aiheutuneista kustannuksista, jos todistaja on niin kaukaa, että hän joutuu matkalla yöpymään.

3. TodKorvL 7 §:n mukaan taloudellisesta menetyksestä todistajalle suoritetaan korvauksena enintään määrä, minkä siihen oikeutettu osoittaa uskottavasti menettävänsä. Kyseisen lain 9 §:n mukaan, jos todistaja vaatii muun muassa taloudellisesta menetyksestä korvausta enemmän kuin valtion varoista saadaan myöntää, voidaan se asianosainen, joka tämän lain nojalla tuomitaan korvaamaan todistelukustannuksia valtiolle, samalla velvoittaa maksamaan kohtuulliseksi harkittu lisäkorvaus. Lain 19 §:n mukaan tarkemmat määräykset lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

4. TodKorvA 8 §:n mukaan taloudellisena menetyksenä korvataan ansio- tai muun tulon menettäminen, aiheellisesti sijaiselle tai kodin- tai lastenhoitajalle suoritettu palkka tai muu aineellinen menetys, joka korvaukseen oikeutetulle on aiheutunut tuomioistuimeen saapumisesta. Taloudellisesta menetyksestä suoritettavan korvauksen enimmäismäärä on kuitenkin 350 markkaa vuorokaudelta, mikä määrä on euroiksi muunnettuna 58,87 euroa. Sanottua asetuksen 8 §:ää on muutettu ja valtion varoista korvattavan ansionmenetyksen suuruutta on tarkistettu viimeksi 5.10.2000 annetulla asetuksella (839/2000).

5. Todistajalle asetuksen mukaan valtion varoista taloudellisesta menetyksestä maksettavan enimmäiskorvauksen määrä on herättänyt kentällä närkästystä, koska sitä pidetään yleisesti kustannus- ja palkkatason nousuun nähden liian pienenä. Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelmassa luvataan totuttuun tapaan myös oikeushallinnon osalta vaikka mitä uudistuksia ja parannuksia, mutta todistajanpalkkioita ohjelmassa ei ole luvata korottaa.

6. Kesällä Lakimiesliitto vaati valtion varoista todistajalle ansionmenetyksestä maksettavan korvauksen korottamista katsoen, että vuonna 2000 asetuksessa määritelty korvaussumma on jäänyt palkkatason kehityksestä jälkeen. Lakimiesliiton mukaan tämä ei aina riitä kattamaan ansionmenetyksiä, sillä liiton laskelmien mukaan kokopäivätyössä olevien suomalaisten keskimääräinen nettopalkka on noin 100 euroa päivältä.

7. Elokuun alussa oikeusministeriön hallitusneuvos Ahti Penttinen kertoi ESS:lle, että myös ministeriössä sanottu korotuksen tarve on huomattu ja asia oli valmistelussa. Penttisen mukaan korotus saattaa tulla voimaan jo syksyllä, mutta viimeistään vuoden vaihteessa. Penttinen kuitenkin arvioi, että korotus jää Lakimiesliiton sadan euron arviota pienemmäksi.

8. Syksy alkaa olla kohta jo lopuillaan ja vuodenvaihdekin lähestyy uhkaavasti, mutta Penttisen lupailemasta korotuksesta ei vain ole kuulunut mitään virallista. Kello siis käy, mutta Mäntyrantaa ei vain näy! Todettakoon, että oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (rkp), joka muutoin esittelee mediassa innolla tulossa olevia lakiuudistuksia, ei ole puhunut eikä pukahtanut todistajanpalkkioiden korotuksesta yhtikäs mitään.

9. Taloudellista menetystä koskevan korvauksen jälkeenjääneisyys on huomattu myös tuomioistuimissa, jotka päättävät todistajanpalkkioista yksittäisissä jutuissa. Lokakuussa Itä-Suomen hovioikeus jätti yhdessä tapauksessa perustuslain 107 §:n nojalla TodKorvA 8 §:n soveltamatta ja määräsi maksettavaksi syyttäjän nimeämälle todistajalle tämän taloudellisesta menetyksestä vaatimat 120 euroa eli 61,13 euroa enemmän, mikä asetuksen mukaan oli mahdollista. Hovioikeus katsoi että asetuksen 8 § oli ristiriidassa TodKorvL 7 §:n kanssa, jossa edellytetään, että todistaja on oikeutettu kohtuulliseen korvaukseen. Hovioikeus ei pitänyt asetuksessa mainittua enimmäismäärää 58,87 euroa riittävänä ja kohtuullisena.


10. Hovioikeudella oli minusta perustuslain 107 §:n nojalla oikeus jättää asetuksen säännös soveltamatta. Hovioikeuden enemmistön ratkaisu on muuten perusteltu, mutta yhden muutoksen olisin itse siihen tehnyt. Hovioikeus velvoitti jutussa syytetyn ja ilmeisesti myös tuomitun B:n korvaamaan valtiolle sen varoista A:lle maksetut yhteensä 120 euroa. Minusta olisi ollut kohtuullista, että B olisi velvoitettu korvaamaan valtiolle vain se summa, joka asetuksessa on asetettu sanotun korvauksen enimmäismääräksi, eli ainoastaan 58,87 euroa. En siis olisi pannut asetuksen jälkeenjääneisyyttä B:n piikkiin tai kontolle. A ei itse vaatinut asetuksen mukaisen taksan ylittävää ns. lisäkorvausta B:ltä (TodKorvL 9 §). Hovioikeus näyttää ajatelleen, että täytyyhän valtion fiskaalisista intresseistä toki huolehtia (sentilleen) vaikka sitten viran puolesta.

11. Onko B:tä kuultu asianmukaisella tavalla hovioikeudessa siitä, että hänet voitiin velvoittaa korvaamaan valtiolle enemmän kuin mitä asetuksen mukaan on mahdollista? Hovioikeuden 14.6.2011 päättyneessä pääkäsittelyssä, jossa B ilmeisesti oli saapuvilla henkilökohtaisesti, hovioikeus määräsi maksettavaksi A:lle valtion varoista mainitut 58,67 euroa. Tämä summa B ilmeisesti velvoitettiin tuolloin korvamaan valtiolle. Jatkokäsittelyssä, joka tapahtui vahvennetussa jaostossa kirjallisena, hovioikeus määräsi 21.10. maksettavaksi valtion varoista A:lle loput hänen vaatimistaan 120 eurosta eli 61,13 euroa. Tämän summan hovioikeus määräsi B:n korvaamaan valtiolle. Se, onko B:lle varattu tilaisuus tulla kuulluksi 61,13 euroa koskevan korvausvelvollisuuden osalta, ei ilmene hovioikeuden päätöksestä.

12. Jotkut kollegat ovat jo ehtineet luonnehtia hovioikeuden päätöstä rohkeaksi. Hovioikeuden päätöksellä toki suuri käytännöllinen merkitys tuomioistuimien rutiinien kannalta, joihin kysymys todistajanpalkkioiden määräämisestä kuuluu. Myös periaatteelliselta kannalta ratkaisu on merkittävä, sillä ei toki ole aivan jokapäiväistä, että tuomioistuin tietoisesti syrjäyttää asetuksen "lain tieltä". Kovin suurta rohkeutta päätöksen tekeminen ei liene kuitenkaan ole vaatinut, sillä kuten edellä kerroin, muun muassa Lakimiesliitto on vaatinut korjausta asetukseen ja oikeusministeriössä uudistukselle on jo ehditty näyttää - ainakin periaatteessa - vihreää valoa lupailemalla uudistusta täksi syksyksi. Jäämme odottamaan, viekö syyttäjä kenties Itä-Suomen tapauksen vielä korkeimpaan oikeuteen ja alkavatko muut tuomioistuimet noudattaa hovioikeuden antamaa esimerkkiä.

13. Asetuksen sivuuttaminen on vielä pikkujuttu, jos sitä verrataan perustuslain 106 §:ssä mainittuun tapaukseen, jossa tuomioistuimelle on annettu mahdollisuus syrjäyttää laki ja jättää se soveltamatta, jos tapaukseen muutoin soveltuvan lain säännöksen soveltaminen olisi ristiriidassa perustuslain kanssa. Sanotussa pykälässä tuomioistuimen valtuuksia perustuslaillisuuden kontrolloinnissa on kuitenkin suitsittu - minusta aivan turhaan ja perusteettomasti - säätämällä, että näin voidaan tehdä vain sillä edellytyksellä, että lain säännöksen soveltaminen oli ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa. Tämä säännös "ilmeisestä ristiriidasta" on johtanut siihen, etteivät tuomioistuimet juuri koskaan rohkene jättää lakia soveltamatta, vaikka se olisikin ristiriidassa perustuslain kanssa.

14. Tässä yhteydessä saan taas kerran aiheen muistella "vanhoja hyviä aikoja." Aikaa, jolloin lain säännös voitiin jättää käytännössä soveltamatta, vaikka silloisessa perustuslaissa eli hallitusmuodossa ei ollut lainkaan perustuslain 106 §:n kaltaista säännöstä niin sanotusta jälkikontrollista. Ennakkopäätöksessä KKO 1984 II 95, jossa olin itsekin mukana, korkein oikeus jätti soveltamatta sellaisen tavallisen lain (isyyslain tuolloin voimassa olleen 42.1 §:n viiden vuoden kanneaikaa koskevan) säännöksen, jota säännöksen sanamuodon mukaan oli sovellettava kyseiseen tapaukseen, mutta jonka soveltaminen olisi ollut ristiriidassa HM 5 §:ssä säädetyn yhdenvertaisuusperiaatteen kanssa. Muistan, miten valtiosääntöoppineet nostivat Antero Jyrängin johdolla epäortodoksisena pitämänsä ratkaisun johdosta mekkalan, mutta mitäpä he järkevälle ratkaisulle mahtoivat.