1. Ruotsin parlamentti- eli tarkemmin sanottuna valtiopäivävaaleissa saatiin aika sekava lopputulos. Sosiaalidemokraatit nousivat uuden puheenjohtajansa Stefan Löfvenin johdolla suurimmaksi puolueeksi, mutta puolueen äänimäärä jäi kuitenkin 31,3 prosenttiin. Se on kaukana 40 prosentin lukemista, joihin demarit saivat vielä 10-20 vuotta sitten vaaleissa tottua.
2. Vaaleissa, jotka käydään Ruotsissa ns. listavaaleina, jolloin "kaiken maailman hömppäjulkkiksilla" ei, toisin kuin Suomessa, ole menestymisen mahdollisuuksia, tuntuu ratkaisevinta olleen, että hallitusta kahden vaalikauden ajan johtanut maltillinen kokoomus hävisi ja sai äänistä 23,2 prosenttia. Samalla demareiden johtama punavihreä koalitio, johon kuuluvat demareiden lisäksi ympäristöpuolue ja vasemmistopuolue, ohitti kokoomuksen johtaman oikeistokoalition; eroa kertyi nelisen prosenttiyksikköä. Äänestysaktiiviisuus oli Ruotsissa näissäkin vaaleissa paljon korkeampi kuin Suomessa, mikä johtuu suurimmaksi osaksi juuri mainitusta listavaalijärjestelmästä. Ääänestysaktiivisuus oli Ruotsissa nyt 83,2 %, kun Suomessa jäätiin vuoden eduskuntavaaleissa 2011 vaaleissa 70,4 prosenttiin. Ruotsissa ihmiset äänestävät ja heidän pitääkin äänestää ensisijaisesti puoluetta, ei yksittäisiä ehdokkaita.
3. Pääministeri Fredrik Reinfeldt jätti heti vaalituloksen selvittyä hallituksensa eronpyynnön ja ilmoitti samalla eroavansa myös maltillisen kokoomuksen puheenjohtajan tehtävästä. Stefan Löfven (oik. Löfvén) yrittää muodostaa Ruotsiin vähemmistöhallitusta. Siihen tullevat muista puolueista mukaan vain ympäristöpuolue ja oikeistosta kansanpuolue. Äsken Löfven jo ilmoitti, etteivät sosiaalidemokraatit hyväksy vasemmistoa hallitukseen.
4. Stefan Löfven, joka on 57-vuotias, tuli mukaan valtakunnan politiikkaan vasta pari vuotta sitten, jolloin hänestä leivottiin myös sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja. Aikaisemmin eli vuodesta 2006 hän on toiminut Ruotsin metalliliiton puheenjohtajana. Hän on ammatiltaan hitsaaja, joka ei ole korkeakouluja käynyt. Löfven yritti kyllä opiskella Uumajan yliopistossa sosiaalipolitiikkaa tai muita vastaavia aineita, mutta joutui keskeyttämään kurssinsa puolentoista vuoden aherruksen jälkeen.
5. Vaikuttaa hieman siltä, että Löfvenin kausi pääministerinä jää lyhyeksi ja Ruotsissa voidaan joutua toimittamaan ennenaikaiset vaalit parin vuoden kuluttua. Löfvenin ei vaikuta kovin innostavalta puhujalta tai yleensä huipputyypiltä, joten ruotsalaiset voivat kyllästyä katselemaan hänen jyhkeää olemustaan aika pian. Tämä kohtalo koitui myös pääministeri Fredrik Reinfeldtin ja hänen hallituksensa - ulkoministerinä muuten ex-pääministeri Carl Bildt - kohtaloksi. Ruotsin valtiontalous on hyvässä kunnossa - Suomeen verrattuna suorastaan erinomaisessa - teollisuus- ja vientiyrityksillä menee hyvin ja työllisyys on hyvällä tolalla, mutta silti kaksi vaalikautta Fredrik Reinfeldtiä, Carl Bildtiä ja valtiovarainministeri Anders Borgia riitti ruotsalaisille.
6. Entinen hitsaaja Ruotsin pääministerinä, jopas nyt jotakin! Mutta onhan meilläkin remmissä yksi "oikea" työväen mies eli Lauri Ihalainen. Hän toimi toistakymmentä vuotta SAK:n puheenjohtajana ja on nyt kansanedustaja ja työministeri, vaikka oli hamassa nuoruudessaan "vain" kirvesmies. Ihalainen puhuu eduskunnan täysistunnoissa ja tv-haastatteluissa tyylikkäästi, asiantuntevasti ja jopa tunteisiin vetoavasti. Hän vaikuttaa puhetapansa, asiantuntemuksensa ja käyttäytymisensä perusteella paljon sivistyneemmältä - anteeksi vain - kuin SDP:n puheenjohtajaksi keväällä valittu Antti Rinne. Vm. valmistui 80-luvulla oikeustieteen kandidaatiksi, kuuleman mukaan ainoastaan puolitoista vuotta kestäneiden opintojen jälkeen.
7. Sosiaalidemokraattista puoluetta johtaa siis kummassakin naapurimaassa entinen ay-pomo, Ruotsissa Stefan Löfven ja Suomessa Antti Rinne. Voisiko Rinteen SDP tehdä lövenit ja nousta ensi kevään vaalien jälkeen maan suurimman puolueeksi, jolloin Rinteestä leivottaisiin hallituksen pääministeriksi? Voi ja voi, mutta jos minulta kysytään niin kiitos ei! Kaikella ja niin myös politiikan teon tasolla on sentään rajansa! Vaadimme kyvykästä ja sivistyneen oloista pääministeriä myös vaalien jälkeen ja sellaisen saamme joko Alex Stubbista tai Juha Sipilästä.
8. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ei halunnut tänään Yle Uutisten haastattelussa ottaa kantaa siihen, voisiko myös Antti Rinteen johtama demaripuolue nouusta maan suurimmaksi puolueeksi ensi kevään vaaleissa. Niinistö tyytyi toteamaan, että "siihen pitäisi Antti Rinteen olla nyökkäilemässä kovasti". Hyvin lohkaistu! Ylen ja iltapäivien lehtien toimittajat on kyllä selkeästi valjastettu nokkimaan kaikin tavoin Alex Stubbia ja lisäämään kiviä hallituksen rekeen, jotta SDP:n kannatus saataisiin gallupeissa kovaan nousuuun.
9. Enteilisikö Ruotsin vaalitulos meillä tulossa olevia eduskuntavaaleja kuitenkin sen verran, että demarit nousivat pohjalta, johon he ovat gallupkyselyissä vajonneet? Tämä jää nähtäväksi. Minusta voidaan kuitenkin jo nyt olla melko varmoja, että SDP saa seuraavissa vaaleissa tyytyä kamppailemaan perussuomalaisten kanssa siitä, kummasta tulee maan kolmanneksi suurin puolue.
10. Varsinainen yllätys Ruotsin vaaleissa oli maahanmuuttovastaisen ja usein myös uusnatsitaustaiseksi tai rasistiseksi moititun ruotsidemokraattien menestys. Peliriippuvaiseksi väitetyn Jimmie Åkessonin johtama puolue tuplasi ääniosuutensa (nyt 13 prosenttia) ja nousi kertaheitolla Ruotsin kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi. Mutta mitä väliä, sillä kaikki muut puolueet ilmoittivat heti, etteivät ne suostu edelleenkään tekemään valtiopäivillä minkäänlaista yhteistyötä ruotsidemokraattien kanssa.
11. Sauli Niinistö tyytyi tänään toteamaan, että ruotsidemokraattien jytky ei toistu Suomen seuraavissa vaaleissa, sillä "eihän meillä ole suomidemokraatteja". Niinistö viittasi siihen, että meillä perussuomalaiset ovat irtisanoutuneet yhteistyöstä ruotsidemokraattien kanssa. Timo Soini tekee kaikkensa, jottei perussuomalaista puoluetta päästäisi kritisoimaan rasismista. Soinin puheita leimaa nykyisin selkeä hallituskelpoisuuden tavoittelu. Joskus tekee melkein pahaa nuoleskelu, jolla Soini kehua retostelee Sauli Niinistöä ja ulkoministeri Erkki Tuomiojaa esimerkiksi Ukrainan kriisin "hoidossa" ja siinä sivussa myös omia ulkopoliittisia saavutuksiaan. Soinin kokemus ulkopolitiikasta on käytännössä aika vähäistä, sillä se rajoittuu lähinnä eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajana toimimiseen. Valiokunnan, jolle ei usein kerrota mitään todella tärkeitä asioita.
12. Stefan Löfveniä ja Antti Rinnettä yhdistää vantteruus ja tietty maanläheisyys, joka Löfvenin kohdalla huipentuu ex-nyrkkeilijöille tyypilliseen nenään. Stefanissa on minusta hieman samaa näköä kuin Einö Grönissä 20-30 vuotta sitten, vai mitä? Löfven sai puolentoista vuoden opintojensa jälkeen yliopistosta lemput, sen sijaan Rinne valmistui samassa ajassa "tuomariksi" eli oikeustieteen maisteriksi. Löfven vaikuttaa silti Rinteeseen verrattuna enemmän huipputason poliitikolta ja pääministerityypiltä, vaikka mikään täydellisyys hänkään ei toki ole. Antti Rinne jankuttaa jankuttamasta päästyään samoja asioita ("talouskasvu" ja "työllisyyden parantuminen"), mutta käytännössä nuo asiat menevät Suomessa entistä huonompaan suuntaan. Haastatteluissaan ja puheissaan Rinne rykäisee parin kolmen sanan jälkeen tupakoitsijoille tyypilliseen tapaan (oikea käsi suun edessä), ja hänen kävelytyylinsä alkaa muistuttaa pikkuhiljaa Martti Ahtisaaren tuttua etenemistä; käsien käyttö on toki Maralla aktiivisempaa kuin Rinteellä.
13. Minulle tulee Stefan Löfvenin nimestä mieleen hänen suomalainen etunimikaimansa Tapani (Stefan) Löfving - sukunimikin on molemmilla herroilla varsin samantapainen. Joten: Heil Löveeni, meil Löövinki! Tapani Löfving (1689-1777), mies eli siis 88-vuotiaaksi, oli Narvassa syntynyt suomalainen sissipäällikö ison- ja pikkuvihan aikoihin, jolloin Suomessa taisteltiin venäläisiä miehittäjiä vastaan. Löfving osasi myös kirjoittaa ja häneltä jäi jälkipolville päiväkirja, jossa hän kertoo huimista seikkailuistaan. Tapani Löfvingin henkeä ja rohkeutta voidaan tarvita Suomessa edelleen, jos Vladimir Putin alkaa kovin pahasti höntyilemään ja haalimaan naapurimaiden alueita liitettäväksi Venäjään.
14. Ville Niinistö johtama vihreä puolue on jättämässä hallituksen jo tällä viikolla, jos ja kun hallitus esittää Fennovoiman uuden ydinvoimalahakemuksen hyväksymistä. Tällöin hallitukseen jäävällä neljällä puolueella on eduskunnassa vain niukka enemmistö eli yhteensä 101 kansanedustajaa, oppositiolla on 98 edustajaa. Mutta onhan Ruotsiakin hallittu viime aikoina vähemmistöhallituksilla.
15. Vihreiden lähtiessä hallituksesta Alex Stubbille ja hallituspuolueille olisi otollinen paikka esittää, että perussuomalaiset tulisivat vaalikauden loppuajaksi hallitukseen. Timo Soini ottaisi Pekka Haavistolla olevan valtion omistajanohjauksesta vastaaavan ministerin salkun ja ympäristöministeriksi voitaisiin valita melkein kuka tahansa perussuomalainen kansanedustaja, ei kuitenkaan Pertti (Veltto) Virtasta tai Teuvo Hakkaraista. Jussi Niinistö voisi korvata Ville Niinistön, jolloin päästäisiin mahdollisimman vähäisellä muutoksella.
