1. Hallituspuolueet päättivät tänään torstaina uusista ministereistä. Hallitus päätti puoliväliriihessä lisätä ministereiden määrää kolmella siten, että kukin puolue saa yhden lisäministerin. Ministereiden määrä nousee täten 14:stä 17:ään. Keskustalla on hallituksessa jatkossa siis 7 ja kokoomuksella ja perussuomalaisilla kummallakin viisi ministeriä. Uudet ministerit nimitetään tehtäväänsä ensi viikon perjantaina pidettävässä tasavallan presidentin esittelyssä.
2. Perussuomalaisten kannatus putosi kunnallisvaaleissa 8,5 prosenttiin, kun puolue oli vielä vuoden 2015 eduskuntavaaleissa saanut lähes 18 prosentin ääniosuuden. Toki eduskuntatulos pätee edelleen, mutta tosiasia on, että Suomessa ei ns. pienpuolueilla, jollaiseksi persut on nyt vajonnut, ole koskaan aiemmin ollut hallituksessa viittä ministeriä.
3. Uusiksi ministereiksi nousevat keskustan Jari Leppä, josta tulee maatalousministeri, persujen Sampo Terho, joka saa kulttuuri- ja urheiluministerin salkun, johon lisättiin nyt EU-asiat, ja kokoomuksen Antti Häkkänen, josta tulee oikeusministeri. Tuplaminsterinä hallituksessa tähän asti ollut persujen Jari Lindström jatkaa tästä eteenpäin enää vain työministerinä.
4. Kun uudet ministerit ovat kaikki miehiä, on Juha Sipilän hallitus kovin miesvoittoinen, sillä sen 17 ministeristä 12 on miehiä ja vain 5 naisia; ministerit Risikko, Gran-Laasonen, Vehviläinen, Berner ja Mattila. Mihin kummaan se paljon puhuttu tasa-arvo hallituksesta yhtäkkiä katosi? Tätä ennen Suomen 2000-luvun hallituksissa on ollut suunnilleen yhtä paljon miehiä ja naisia. Valtioneuvoston selonteossa miesten ja naisten tasa-arvosta vuodelta 2010 todetaan, että "hallituksen tavoittena on turvata sukupuolten tasapuolinen edustus hallituksen työskentelyssä, niin ministereiden kuin valtiosihteereidenkin osalta". Selonteon tarkoituksen oli linjata tasa-arvopolitiikkaa vuoteen 2020 asti.
5. Oikeusministeri Antti Häkkänen on vasta 32-vuotias ensimmäinen kauden kansanedustaja. Hän koulutukseltaan juristi eli oikeustieteen maisteri. Grandunsa ei lopputyönsä Häkkänen laati vero-oikeudesta.Tuomioistuinharjoittelu Häkkäseltä jäi ilmeisesti jäänyt tekemättä, joten hänellä ei ole varatuomarin titteliä.
6. On tietenkin suuri parannus, että jatkossa oikeusministerinä toimii lainopillisen koulutuksen saanut henkilö. Vielä 15 vuotta sitten laissa nimenomaan määrättiin, että oikeusministeriksi voitiin nimittää ainoastaan juristi. Jari Lindström oli maallikko, koulutukseltaan kemian laborantti, ja entiseltä ammatiltaan Kuusankosken tehtaalla työskennellyt paperimies, joka joutui sittemmin työttömäksi ja päätti osin siksi liittyä perussuomalaisen puolueen jäseneksi. Oli tietenkin aikamoinen kauneusvirhe valita oikeusministeriksi maallikko, mutta vielä pahempi kauneusvirhe oli se, että maallikosta tehtiin tuplaministeri; Jari Lindstöm nimitetiin hallituksessa myös työministeriksi. Kaikkea 100-vuotiaassa Suomessamme annetaankin tapahtua!
7. Antti Häkkänen on on syntynyt Etelä-Savon Mäntyharjulla, jossa hänella edelleen on asuinpaikka. Myös uusi maatalousministeri Jari Leppä on kotoisin Etelä-Savosta, tarkemmin sanottuna Mäntyharjun naapurikunnasta Pertunmaalta. Molemmat herrat on valittu eduskuntaan Kaakkois-Suomen vaalipiiristä.
8. Antin isä Markku Häkkänen on myös juristi, ja myös hän on kokoomuslainen ja toiminut jäsenä kokoomuksen puolue-elimissä. Antti Häkkänen on kuulunut Mäntyharjun kunnanvaltuustoon vuodesta 2009 lähtien. Häkkänen, joka liittyi kokoomukseen 15-vuotiaana, on eräänlainen poliittinen broileri, sillä hänen tehtävänsä ovat liittyneet lähinnä puolueen eri tehtävissä ja kokoomuslaisten ministereiden (mm. Paula Risikon) avustajana toimimiseen. Häkkänen valittin 2011 Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtajaksi kaudelle 2012-2013, mutta tammikuussa 2013 hän erosi puheenjohtajan tehtävästä, sillä hän siirtyi pääministeri Jyrki Kataisen erityisavustajaksi.
9. Antti Häkkänen oli ehdolla EU-vaaleissa 2014 kokoomuksen ehdokkaana ja sai 12 500 ääntä, muttei tullut valituksi. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Häkkänen keräsi 6 200 ääntäja pääsi eduskuntaan. Häkkänen valittin kesäkuussa 2016 kokoomuksen varapuheenjohtajaksi. Häntä pidetään tulevaisuuden toivona ja hänet mainitaan ministeri Kai Mykkäsen ohella Petteri Orpon vahvimpana manttelinperijänä kokoomuksen puheenjohtajana.
10. Juuri Petteri Orpo halusi Antti Häkkäsen uudeksi oikeusministerksi. Syyksi Orpo on sanonut sen, että Antille voidaan laittaa oikeusministerille kuuluvien tehtävän ohella muitakin eli yleispoliittisia "seurantavastuita". Orpon mukaan ko. seikka oli itse asiassa pääperuste ottaa Häkkänen hallitukseen. Häkkäsen kerrotaan olevan perehtynyt hyvin mm. sote-uudistukseen. Ei nyt tule heti mieleen, olisiko kokoomuksen eduskuntaryhmässä ollut Häkkäsen ohella muita juristin tutkinnon suorittaneita kansanedustajia kuin Ben Zyskowicz. Ben on aina kieltäytynyt ministerisalkusta vedoten siihen, että hän kärsii vakavasta migreenistä. Aika outo juttu tämäkin, sillä Ben Z. esiintyy esimerkiksi eduskunnan kyselytunneilla yleensä niin räväkästi, että hän aiheuttaa päänsärkyä lähinnä kollegoilleen.
11. Antti Häkkänen lennätettiin keskiviikkona varta vasten Suomeen Yhdysvalloista, jonne hän oli matkustanut muiden perustuslakivaliokunnan jäsenten kanssa. Yllättävä asia myös tämä valiokunnan matkustaminen moneksi päiväksi kauas ulkomaille aikana, jolloin eduskunnassa käsitellään useita mielenkiintoisia ja tärkeitä lakiesityksiä. Valiokuntien runsas matkustelu ulkomailla on vanha vitsaus, josta ei näytetä päästävän eroon, ei sitten millään, vaikka noista matkoista on eduskunnan työn kannalta erittäin vähän hyötyä.
12. Antti Häkkänen antoi torstaina Hesarille hieman varomattoman tuntuisen lausunnon heti sen jälkeen, kun kokoomus oli päättänyt valita hänet ehdolle oikeusministeriksi. Häkkänen sanoi tuntevansa intohimoa oikeusministerin toimialaa kohtaan ja varsinkin kriminaalipolitiikkaa kohtaan. Tässä nyt ei vielä sinänsä ole mitään varsinaista mokaa tapahtunut, vaikka kriminaalipoliitikan mainitseminen tulevan ministerin "erityisintohimona" on kieltämättä aika yllättävä maininta mieheltä, jonka erityisala on tähän saakka ollut vero- ja työoikeus, siis suinkaan rikosoikeus tai kriminaalipolitiikka.
13. Häkkänen jatkoi, että hänen mielestään "väkivalta- ja seksuaalirikoksista on annettu vuosien saatossa kohtuullisen lieviä tuomioita" ja että "niitä pitää tarkastella tämän työn yhteydessä". Häkkänen tarkoitti lievistä tuomioista puhuessaan oikeastaan tuomioistuinten määräämiä lieviä rangaistuksia. Minusta ei oikein voida käyttää sanontaa "kohtuullisen lieviä tuomioita" (oikeastaan siis rangaistuksia), vaan johdonmukaisempaa olisi ollut puhua tässä yhteydessä ollut "kohtalaisen lievistä" rangaistuksista.
14. Mutta oli yllätys, että tuleva oikeusministeri puuttui heti kärkeen ja itse asiassa ensimmäisessä haastattelussaan asiaan, joka ei oikeusministerin toimenkuvaan suoranaisesti kuulu, eli tuomioistuinten tietyn tyyppisistä rikoksista langettamien rangaistusten määrään ja niiden väitettyyn lievyyteen. Oikeusministerin pitäisi kunnioittaa tuomioistuinten riippumattomuutta, joten hän ei voi ottaa silmätikukseen tuomioistuinten määräämiä rangaistuksia. Oikeusministeri ja koko hallitus sekä eduskunta voivat puuttua rangaistuskäytännössä havaitsemiinsa epäkohtiin vain lakia muuttamalla, tässä tapauksessa siis aikaisemmin laissa säädettyjä rangaistusasteikkoja mahdollisesti ankaroittamalla.
