Eilen julkistettiin vaalirahoittajana kunnostautuneen Nova Group -konserniin kuuluvan ja noin kuukausi sitten konkurssiin hakeutuneen Nova Kiinteistökehitys Oy:n konkurssipesän velallisselvityksestä ilmeneviä tietoja. Konkurssipesän pesänhoitajan laatima selvitys on annettu konkurssiasiamiehen toimistolle.
Yhtiön velat olivat konkurssiin asettamishetkellä 3,7 miljoonaa euroa varoja suuremmat. Rahoja ja pankkisaamisia oli yhtiön tilillä vaivaiset 3,15 euroa. Yhtiön suurimpiin velkojiin kuuluvat verottaja ja työeläkeyhtiö Varma. Yhtiön varoja on selvityksen mukaan käytetty törsäilevästi muun muassa kalliisiin autoihin ja ulkomaanmatkoihin. Esimerkkinä selvityksessä mainitaan BMW 760 LI -auton hankintahinta 210 000 euroa ja Etelä-Afrikan matkan matkaliput 27 500 euroa.
Nova Kiinteistökehitys on myöntänyt heinäkuussa 2008 omalle toimitusjohtajalleen Arto Merisalolle 732 000 euron suuruisen lainaan, joka kuitattiin 31.12.2008, jolloin pantiin vireille yhtiön velkasaneerausmenettely, Merisalon palkaksi. Sanotun lainan kuittaaminen toimitusjohtajan palkaksi kattoi kolmanneksen yhtiön henkilöstökuluista. Yhtiön varoista maksettiin Merisalon ja hänen sanotun yhtiön hallituksen puheenjohtajana toimineen vaimonsa vuokrahuoneiston sisustus- ja kalustokuluina 40 000 euroa.
Törsäilyä ilmenee pesänhoitajan mukaan myös erilaisena kestityksenä, joka on ollut selvityksen mukaan "huomattavan suurta ja useasti toistuvaa." Kestitysten liittyminen yhtiön liiketoimintaan on jäänyt epäselväksi. Merisalon yhtiö kustansi tammikuussa 2008 silloisen ulkoministeri Ilkka Kanervan 60-vuotispäivien 3 000 euroa maksaneen musiikkiesityksen. Yhtiö tuki peitejärjestö Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:tä (KMS) vuonna 2008 14 000 eurolla seminaarimaksuina sekä avusti Suomen Keskustan eduskuntavaalityötä vuonna 2007 maksamalla toisen peitejärjestön eli Menestyvä Suomi ry:n yhden illallisseminaarin peräti 100 800 euron suuruiset osanottomaksut. Lisäksi Nova Kiinteistökehitys rahoitti vuoden 2007 vaalien edellä julkaistuja vaalimainoksia yhteensä 17 300 eurolla.
Arto Merisalo kiistää pesänhoitajan törsäilyväitteet, jotka tulivat hänelle kuulemma täytenä yllätyksenä. Yhtiön konkurssi ei aiheutunut suinkaan törsäilystä, vaan talouslamasta johtuvista peruuntuneista kaupoista ja kiinteistökehitysmarkkinoiden täydellisestä romahduksesta. Tämä johti yhtiön maksukyvyttömyyteen. Merisalon mukaan hänen yhtiöstä palkkoinaan nostamansa 732 000 euroa perustuvat "yhtiön hallituksen hyväksymiin ja sopimuksen mukaisin palkkioihin, työsopimukseen ja tehtyyn työhön." Pesänhoitajan kaavailemalle liiketoimintakiellolle ei ole Merisalon mukaan mitään laillista perustetta. Kaikki pitäisi Merisalon mukaan suhteuttaa, sillä vielä vuoden 2008 alkupuolella yhtiön bisneksillä meni lujaa. Merisalo myöntää, että vauhtisokeus saattoi vaivata yhtiötä, mutta niinhän se vaivasi kaikkia muitakin!
Pesänhoitaja on kuitenkin eri mieltä konkurssin syistä. Yhtiön maksukyvyttömyys on pesänhoitajan mukaan johtunut yhtiön varojen luovuttamisesta ilman hyväksyttävää syytä tai ainakin ilman liiketaloudellisesti perusteltua syytä. Yhtiön varojen jako antaa pesänhoitajan mukaan aiheen pohtia, tulisiko toimiin osallistuneet määrätä liiketoimintakieltoon.
Lain mukaan liiketoimintakielto voidaan määrätä sopimattoman ja vahingollisen liiketoiminnan estämiseksi sekä liiketoimintaan kohdistuvan luottamuksen ylläpitämiseksi. Liiketoimintakielto voidaan määrätä, jos henkilö on liiketoiminnassa olennaisesti laiminlyönyt siihen liittyviä lakisääteisiä velvollisuuksia tai jos hän on liiketoiminnassaan syyllistynyt rikolliseen menettelyyn, jota ei voida pitää vähäisenä. Liiketoimintakiellon määrää tuomioistuin virallisen syyttäjän vaatimuksesta. Kielto voidaan määrätä vähintään kolmeksi ja enintään seitsemäksi vuodeksi.
Nähtäväksi jää, tullaanko yhtiön johdolle esittämään liiketoimintakieltoa. Myös viranomaisten mahdolliset muut ratkaisut yhtiön konkurssin ja taloudenpidon suhteen tullaan näkemään aikanaan. Pesänhoitajan mukaan yhtiön konkurssia jatketaan toistaiseksi, vaikka konkurssin raukeaminen varojen puuttuessa onkin "kiikun kaakun." Tuomioistuin tekee pesänhoitajan esityksestä päätöksen konkurssin raukeamisesta, jos pesän varat eivät riitä konkurssimenettelyn kustannusten suorittamiseen eikä kukaan velkojista ota kustannuksia vastatakseen.
Tuomioistuin voi kuitenkin konkurssiasiamiehen esityksestä päättää konkurssin jatkamisesta niin sanottuna julkisselvityksenä, jos sitä voidaan pitää perusteltuna pesän varojen vähäisyyden taikka velalliseen tai konkurssipesään kohdistuvien selvitystarpeiden tai muun erityisen syyn vuoksi. Julkisselvityksessä olevan konkurssipesän hallintoa hoitaa konkurssiasiamiehen määräämä julkisselvittäjä, jonka haltuun konkurssipesään kuuluva omaisuus on luovutettava. Julkisselvityksestä aiheutuvat kustannukset maksetaan valtion varoista.
Luulisi, että tässä tapauksessa verottajalla eli valtiolla olisi intressiä jatkaa konkurssimenettelyä pesän varojen vähyydestä huolimatta, myös julkisselvityksen edellytykset näyttäisivät täyttyvän. Konkurssimenettelyn jatkuessa voitaisiin selvittää, onko perusteita nostaa takaisinsaantikanteita niitä tahoja vastaan, joille yhtiön varoja on pesänhoitajan kertomin tavoin jaettu.
Nova Kiinteistökehityksen pari viimeistä toimintavuotta näyttävät olleen todella vauhdikasta aikaa: liikemiesten ja poliitikkojen kestityksiä, suuria vaaliavustuksia, loistoautoja, toimitusjohtajan kuittaama muhkea palkka aivan toiminnan viime metreillä jne. Tapaus näyttäisi olevan elävä esimerkki siitä, miten bisneksessä velat voivat todella yhtäkkiä muuttua saataviksi!
Mutta entäs sitten poliitikot, nämä Arto Merisalonkin yhteistyö- ja avunantokumppanit? Ovat nekin aika veijareita, vai mitä? Ajatellaanpa nyt esimerkiksi tätä Suomen Keskustan johtokaksikon muodostavaa veljesparia. Siis tätä Rahankerjuu -Korhosta (vrt. Lauri Tähkän Elonkerjuu) ja Tanssii vaalirahoittajabisnesmiesten pillin mukaan -Vanhasta! Mistähän herrat mahtavat tavatessaan keskustella? Kenties Keskustan kuuluisan perunakellarin ilmanvaihdosta tai vaikkapa Mommilanjärven soutelussa käytetystä säteisestä kirkkoveneestä ja sen kestävyydestä.
Keskustan kuntaministeri Mari Kiviniemi ylisti pari viikkoa sitten Kevan toimitusjohtaja Markku Kauppisen päätöstä erota virastaan. Kiviniemi piti Kauppisen ratkaisua rohkeana tekona ja korosti, että Kauppinen teki näin omat johtopäätöksensä vaalirahoitusjupakassa. Kiviniemen mukaan Marku Kauppinen ei ollut tehnyt mitään laitonta. Poliisi tosin tutkii yhtä Kauppisen määräyksestä tehtyä tositteen yliviivausta.
Malli-Kauppisessa saattaisi olla esimerkkiä myös suomalaisille johtaville poliitikoille ja ministereille. Kansa tuskin panisi ollenkaan pahakseen, jos vaikkapa pääministeri Matti Vanhanen vetäisi omat johtopäätöksensä vaalirahoitussotkusta ja ilmoittaisi eroavansa ja jättävänsä samalla myös hallituksensa eronpyynnön. Näin siitä huolimatta, että Vanhanenkaan ei ole tehnyt mitään laitonta.
Mutta kuten tiedämme, poliitikot eivät Suomessa hevin luovu tehtävistään, eivät varsinkaan ministerinposteistaan. Elävä esimerkki tästä on sisäministeri Anne Holmlund, jonka virkakautena Suomessa on koettu kaksi erittäin traagista koulusurmaa, joista ainakin jälkimmäinen olisi ollut estettävissä, jos poliisiministerin johtama sisäministeriö olisi ollut tehtävissään ajan tasalla. Mutta kuten tiedämme, ministeri ei nähnyt tarpeelliseksi kantaa poliittista vastuuta koulusurmista.
Suomalaiset ministerit takertuvat kynsin hampain ministerituoliinsa ja - salkkuunsa ja selittävät, ettei heidän suinkaan tarvitse edes harkita eroaan, sillä eiväthän he - Herra paratkoon - ole tehneet mitään väärää tai laitonta! Suomihan on sentään laillisuusmaa, joka maksoi sotavelkansa, kun niin käskettiin, ja sääti lain - olkoonkin perustuslain ja kaikkien oikeusperiaatteiden vastaisesti - kun tarve vaati sotasyyllisten tuomitsemista pitkiin kuritushuonerangaistukseen. Kaikki tämä meni "aivan laillisesti" - siis menkööt loputkin!
Näinhän se on mennyt ja menee edelleen. Matti Vanhanenkin aloittaa aina vaalirahoitussotkua koskevat selityksensä toteamalla, että vaali- ja puoluerahoitus on täysin laillista toimintaa, jossa ei ole mitään väärää. Miksi siis edes harkita eroa, kansa on meidät näihin hommiin valinnut, jos minäkin nyt eroaisin, niin sehän olisi - Herra paratkoon - suoranaista rintamakarkuruutta! Näin ajattelee suomalainen ministeri mieluusti.
Poliitikoille ei voida määrätä liiketoimintakiellon kaltaista kieltoa toimia politiikassa. Ei, tätä ei voida edes ajatella, sehän olisi demokratian vastaista. Vain valtakunnanoikeudella on valta erottaa ministeri, mutta tämä edellyttää todella vakavaa rikosta á la Kauko Juhantalo (kesk).
Mutta sen sijaan voisi olla syytä harkita, että ministereille ja kansanedustajille laadittaisiin jonkinlaiset eettiset säännöt, joihin heidän pitäisi sitoutua, kun he eivät muuten näytä välittävän moraalista. Eettisten sääntöjen noudattamista valvoisi lautakunta, jonka jäsenet valittaisiin vuodeksi tai kahdeksi vuodeksi kerrallaan esimerkiksi arvonnalla kaikkien äänestyskelpoisten suomalaisten joukosta. Eettisen normiston perussääntönä olisi, että kansanedustajan ja ministerin tulee hoitaa tehtäväänsä "kaikista sivuvaikutteista vapaana." - En kyllä yhtään usko, että tämä ehdotus tulisi toteutumaan.
Summa summarum. Jolleivät laiminlyönteihin, (laillisiin) töppäyksiin tai moraalisesti arveluttaviin tekoihin syyllistyneet poliitikot ja ministerit osaa tai halua vetää itse johtopäätöstä tekemisistään, meidän tavallisten ihmisten on syytä tehdä se heidän puolestaan. Tämä tapahtuu vaaleissa, seuraavat eduskuntavaalit ovat muuten vuonna 2011.
Poliitikoilla ei ole kuitenkaan Suomessa mitään suurta hätää edes vaaleissa. Äänestäjien poliittinen muisti on nimittäin tutkimustenkin mukaan hyvin, hyvin lyhyt. Politiikka ja politikointi on nyky-Suomessa sangen viihteellistä puuhaa poliitikkojen tarjotessa kansalle monenlaisia sirkushuveja. Siten myös vuoden 2011 vaalien jälkeen Arkadianmäelle kerääntyy suunnilleen sama "laillisesti toimivien" poliitikkojen joukko kuin nytkin.
Kunhan vain viitsii soutaa kerran kesässä kirkkovenettä, antaa haastatteluja aikakausilehdille, osallistua Tanssii bisnesmiesten... ei kun tähtien kanssa ja muihin vastaavanlaisiin tv:n hömppäohjelmiin sekä näyttäytyä ahkerasti Porin Jatseissa ja muissa vastaavissa happeningeissä.