407. Ryhmäkannelaki - desuetudo jo syntyessään

Jaahas, pyöräilykausi näyttää taas alkaneen...

1. Tänään on vietetty YK:n kansainvälistä Naistenpäivää jo sadannen kerran. Onneksi olkoon, kaikki naiset! Te olette elämämme sulostuttajia, kuten esimerkiksi yllä olevasta kuvasta voidaan päätellä.

1a. Suomalaista naisten päivän viettoa juhlisti Yhdysvaltojen varapresidentin Joe Bidenin vierailu Helsingissä. Täällä hän tapasi muun muassa kaksi naisjohtajaamme eli Tarja Halosen ja Mari Kiviniemen. Siis nuo kaksi "hihittäjää", voisi joku hieman kyynisesti ehkä tokaista.

2. No, Joe Bidenin, juristi muuten koulutukseltaan, leppoisan tuntuisessa seurassa ei voi toki muuta kuin hymyillä! Varapresidentti ehti kehua Suomen, sen hallituksen ja suomalaiset maasta taivaaseen. Biden kiitteli Suomea erityisesti osallistumisesta Afganistanin sotaan eikä Halonenkaan voinut nyt muuta kuin nyökytellä päätään. Halonen sai kutsun Bideniltä kutsun valkoiseen taloon, ei kuitenkaan presidentti Obaman henkilökohtaista kutsua.

3 Se siitä. Tämän kirjoituksen aihe käsittelee arkisesti ryhmäkannelakia. Päivä ei liene oikein sopiva esimerkiksi sellaiselle teemalle kuin "ryhmäseksi", joten menköön nyt tuo hieman kuivahkolta tuntuva teema tässä välissä!

4. Edelliseen blogiin tuli väsättyä suhteellisen osuva kommentti ryhmäkannelaista, jota ei ole vielä kertaakaan käytännössä sovellettu. Laki on jäämässä siis heti alkuvaiheissa kuolleeksi kirjaimeksi (desuetodo-ilmiö). Ryhmäkannelaista voisi toki kirjoittaa pitkäänkin. Mutta kun minua (palsturina) on jo muutenkin arvosteltu liian pitkistä (ja pitkäveteisistä) jutuista, niin tyydyn nyt kopioimaan tähän tuon edellä mainitun kommenttini. Lukijat voivat sitten tarvittaessa jatkaa keskustelua ja puuttua kommenteissaan myös lain yksityiskohtiin.

5. Ryhmäkannelaki (444/2007) tuli voimaan 1.10.2007. Se saatiin säädettyä pitkän ja kivuliaan väännön jälkeen. Eduskunta hyväksyi lain helmikuussa 2007, siis vähän ennen maaliskuun 2007 eduskuntavaaleja.

6. Mutta arvatkaapa mitä? Ette varmaan arvaa, mutta minäpä kerron. Mainittua lakia ei sovellettu vielä kertaakaan, vaikka laki on ollut voimassa jo 3,5 vuotta! Yhtään ryhmäkannejuttua ei ole Suomessa vielä nostettu.

7. Mistä tämä johtuu? No, siitä, että laki sai niin suppean sisällön, että siinä itse asiassa ei ole edes kyse mistään ryhmäkanteesta.

8. Suomen ryhmäkannelaki on muiden maiden vastaaviin lakeihin verrattuna susi, sillä sen soveltamisala on aivan liian suppea. Tämä oli teollisuuden ja kaupan pelottelun aikaansaannosta. Ne pelottelivat poliitikkoja ja lobbasivat lakia valmisteltaessa ja eduskunnassa käsiteltäessä niin kiivaasti ja tehokkaasti, ettei lakiin uskallettu kirjata oikein mitään sellaista, mikä olisi voinut edistää ryhmäkanteen käyttöä.

9. Oikein hävettää, kun ajattelee, miten lammasmainen eduskunta meillä oli, kun se sääti kyseisen ryhmäkannelain. Laki hyväksyttiin, kuinkas muuten, tyypillisessä vaalinalusruuhkassa eli helmikuussa 2007; vaaleihin oli aikaa vajaan kuukauden verran. Sellaisessa kiireessä ja hötäkässä on syntynyt monta huonoa lakia jo ennen ryhmäkannelakia ja myös sen jälkeen.

10. Laki koskee yksinomaan kuluttajansuojaa ja ryhmäkanteen voi nostaa vain kuluttaja-asiamies. Tässä syyt siihen, ettei kanteita ole nostettu; oikeat ja aidot kansalaisryhmät eivät voi Suomessa nostaa ryhmäkannetta. Kanteen nostamista kontrolloi viranomainen.

11. Tekisi mieli repiä pelihousut á la Jukka Kemppinen Pauliine Koskelon asiassa. En kuitenkaan tee sitä, sillä nythän on laskiaistiistai ja tästä pitäisi vielä mennä pulkkamäkeen - housujahan siinä hommassa toki tarvitaan ja vieläpä ehjiä. Myös Naistenpäivän vietto asettaa tiettyjä esteitä pelihousujen repimiselle.

12. Ryhmäkannelain perusteellisen kritiikin osalta viittaan FT, OTK Mikko Välimäen ansiokkaaseen kirjoitukseen Lakimies-lehdessä 1/2008 s. 3-19.

13. Kyseisen artikkelin sivulla 8 toisessa kappaleessa kerrotaan, että lakiehdotusta työryhmävaiheessa käsiteltäessä ainoastaan kolme prosessioikeuden professoria argumentoi "lain rajoittamattoman soveltamisalan puolesta." - Olin yksi noista kolmesta.

14. Tämän jälkeen prosessioikeuden tuntijoita ei sitten enää lakiehdotuksen jatkovalmistelussa "tarvittukaan" eikä kuultu, olisivat ilmeisesti vain "sotkeneet" asiaa! Ei siis mikään ihme, että laki on nyt osoittautunut käytännössä sudeksi.

226. Raiskaajien luvattu maa?

1. Tänään 8.3. on vietetty kansainvälistä naistenpäivää. Sen kunniaksi Amnesty International julkaisi raportin, jossa arvostellaan Pohjoismaita ja erityisesti Suomea epäonnistuneesta seksuaalisen väkivallan torjumisesta. Lainsäädännön aukot estävät raportin mukaan Pohjoismaissa raiskausten uhrien ihmisoikeuksien täysimääräisen toteutumisen ja seksuaalirikosten syyteoikeuden tehokkaan ajamiseen. Suomi pärjää seksuaalirikosuhrien suojelemisessa Pohjoismaista kaikkein heikoimmin. Suomea arvostellaan siitä, että se on ollut muita maita hitaampi uudistamaan lainsäädäntöään naisiin kohdistuvan väkivallan ja raiskausten osalta.

2. Tänään julkaistiin myös Amnestyn Suomen osaston ja Lapin yliopiston (yhteiskuntatieteiden tiedekunnan) Joku raja! -kampanjan yhteydessä tammikuun aikana suorittaman Asenne esiin -mielipidekyselyn tulokset. Kyselyssä selviteltiin suomalaisten raiskausta koskevia mielipiteitä ja asenteita ja tiedusteltiin näkemyksiä oikeuslaitoksen toiminnasta. Käytetyt kysymykset olivat pääosin samoja kun Englannissa, Irlannissa ja Ruotsissa toteutetuissa kyselyissä käytetyt kysymykset. Raportissa tyydytään kuitenkin vertailemaan kyselyn tuloksia vain Ruotsin kanssa.

3. Noin puolet kyselytutkimuksen vastaajista piti seksuaalista väkivaltaa melko suurena ongelmana, kolmanneksen mielestä seksuaalinen väkivalta on melko pieni ongelma Suomalaisten mielestä seksuaalinen väkivalta on selvästi pienempi ongelma kuin Ruotsissa toteutetussa vastaavassa tutkimuksessa. Naiset pitivät odotetusti seksuaalista väkivaltaa ongelmana useammin kuin miehet. Suomalaiset olettivat poliisille tehtyjen raiskausilmoitusten johtavan selvästi useammin oikeudellisiin toimenpiteisiin ja langettaviin tuomioihin, kuin mitä tosiasiallisesti tapahtuu. Kyselyn vastaajat arvioivat, että 35 % poliisin tietoon tulleista raiskaustapauksista johtaa langettavaan tuomioon, kun tutkimusraportin mukaan todellinen luku on noin 13 %. Vastaajista 60 % kertoi luottamuksensa oikeuslaitoksen kykyyn kohdella raiskauksen uhreja oikeudenmukaisesti olevan vähäinen tai olematon; 65 prosenttia naisista ja 54 prosenttia miehistä kuvaili luottamustaan vähäiseksi tai puutuvaksi.

4. Amnestyn pohjoismaisen seurantaraportin (Case Closed - Rape and Human Rights in the Nordic Countries) mukaan raiskauksista tehtyjen rikosilmoitusten määrä on Suomessa kasvanut noin 550 rikosilmoitusta vuodessa), mutta edelleen vain noin 15 % poliisille ilmoitetuista raiskauksista päätyy tuomioistuinkäsittelyyn. Syyttämättäjättämispäätösten perusteena on noin 90 %:ssa tapauksissa riittävän näytön puuttuminen. Epäilyn tuomitsemiseen johtaa yksi seitsemästä rikosilmoituksesta. Amnestyn raportissa osoitetaan ongelmia, joiden sanotaan johtavan raiskauksen uhrien syrjintään.

5. Raportin mukaan syyteoikeutta olisi tarkistettava niin, että rangaistuksen vaatiminen ja syytteen nostaminen ei olisi uhrin vastuulla; nykyisin lain (RL 20 luku) asianomistajarikoksia ovat muun muassa sukupuoliyhteyteen pakottaminen (RL 20:3) ja eräät seksuaalisen hyväksikäytön (RL 20:5) tekotyypit. Raportin mukaan vain Suomessa raiskauksen uhri voi niin sanotun vakaan tahdon pykälään (RL 20:12) vetoamalla pyytää syyttäjää luopumaan syytteestä. Kolmessa tapauksessa neljästä raiskauksen uhri ja tekijä tuntevat toisensa ennalta, jolloin uhrin tahdon arvioiminen on vaikeaa. On huomattava, että raiskaus (RL 20:1) koskee myös avioliitossa ja avoliitossa tapahtuvaa sukupuoliyhteyteen pakottamista. Syyttäjälle vakaan tahdon arvioiminen on hankala kysymys, koka syyttäjä ei johda esitutkintaa, ja ryhtyy usein perehtymään syyteasiaan vasta saatuaan valmiin esitutkintapöytäkirjan poliisilta. Tällöin asianomistajan syyttäjälle tekemä ilmoitus on usein peruste, jolla syyttäjä päättää luopua syytteen nostamisesta.

6. Amnestyn raportin mukaan RL 20 luvussa omaksuttu määritelmä raiskauksesta on liian kapea. Jos nainen ei kykene puolustamaan itseään esimerkiksi uni- tai humalatilan takia, rikos määritellään yleensä aina raiskauksen sijasta seksuaaliseksi hyväksikäytöksi, jonka rangaistusmaksimi on alempi kuin raiskauksen; Ruotsin ja Norjan laissa vastaavaa erottelua ei ole tehty. Suomessa raiskausrikoksen määritelmä keskittyy väkivallan käyttöön ja uhrin tekoa edeltävään käyttäytymiseen, kun sen sijaan ihmisoikeustuomioistuin on linjannut, että uhrin suostumuksen puute on raiskauksen määrittelyn kannalta ratkaiseva kriteeri.

7. Amnestyn raportissa huomautetaan siitä, että Suomessa seksuaalisen väkivallan uhreille ei ole tarjolla valtion varoilla toimivaa, koko maan kattavaa palvelujärjestelmää, vaikka järjestelmän tarve todettiin eduskunnassa jo 10 vuotta sitten RL 20 luvun uudistuksen yhteydessä ja vaikka Suomi on on sitoutunut YK:n naisten syrjinnän vastaisessa sopimuksen osapuolena naisiin kohdistuvan väkivallan uhrien kuntouttamiseen. Suomi on ainoa Pohjoismaa, josta puuttuu edelleen naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen kansallinen toimintaohjelma.

8. Seksuaalisen väkivalta ja sen torjuminen on niin laaja ja monitahoinen aihealue, että blogistin on syytä siirtää vastuu teemaa koskevan problematiikan tarkemmasta selvittelystä todellisille asiantuntijoille eli lukijoille. Mitä mieltä ollaan Amnestyn raportista ja Asenne esiin -mielipidekyselyn tuloksista?

- Suvaitaanko Suomessa väkivaltaa enemmän kuin useimmissa muissa maissa ja erityisesti muissa Pohjoismaissa? Mikä tähän voisi olla selityksenä?

- Onko rikosuhrien ja erityisesti seksuaalirikosuhrien asema Suomessa heikko ja heikompi kuin muissa vertailukelpoisissa maissa?

- Johtuvatko Amnestyn mainitsemat epäkohdat lainsäädännöstä vai viranomaisten saamattomuudesta tai taitamattomuudesta?

- Minkä viranomaisen tai ministeriön piikkiin voidaan tai pitää panna edellä kappaleessa 7 mainitut Amnestyn mainitsemat puutteet?

- Pitäisikö kaikista seksuaalirikoksista tehdä virallisen syytteen alaisia rikoksia?

- Pitäisikö ns. vapaan tahdon pykälä (RL 20:12) poistaa?

- Pitäisikö sukupuoliyhteyteen pakottamisen ja seksuaalisen hyväksikäytön nimikkeet muuttaa raiskaukseksi?

- Tulisiko väkivalta poistaa raiskausrikoksen tunnusmerkistöstä?

- Tuomitaanko Suomessa raiskauksista ja muista seksuaalirikoksista liian lieviä rangaistuksia?

- Pitäisikö raiskauksesta tuomittava rangaistus tuomita aina ehdottomana?

- Antaako KKO liian harvoin raiskausrikoksia ja muita seksuaalirikoksia koskevia ennakkopäätöksiä, joilla voitaisiin ohjata alempien tuomioistuimien ja syyttäjien toimintaa?

- Valittavatko syyttäjät liian harvoin käräjäoikeuden antamista raiskaustuomioista?

- Ovatko kyselytutkimukseen vastanneet ihmiset oikeassa kertoessaan, että oikeuslaitokseen ei voida luottaa, kun on kyse raiskauksen uhrien oikeudenmukaisesta kohtelusta?

- Johtuuko mainittu epäluottamus siitä, että rikosilmoitukset johtavat vain harvoin syytteeseen ja langettavaan tuomioon, vai kenties siitä, että uhrit eivät saa esitutkinnassa, syyteharkinnassa ja/tai tuomioistuimissa osakseen oikeudenmukaista ja asiallista kohtelua?

- Mikä vaikutus ihmisten tuntemaan epäluottamukseen on lehdistössä kerotuilla "kohtutapauksilla", joissa hovioikeudet ovat kumonneet käräjäoikeuden langettavia tuomioita tai alentaneet tuomittuja rangaistuksia taikka määränneet ehdottomana tuomittuja rangaistuksia ehdolliseksi?

- Syyllistyvätkö maahanmuuttajat per henki suomalaisia useammin raiskausrikoksiin, kuten on väitetty?

- Jutta Zilliacus (83) kertoi noin vuosi sitten erässä tv-ohjelmassa, että "naisen napapaita houkuttaa raiskaamaan" ja että naisten vähäpukeisuus on yleensä merkki halusta tulla raiskatuksi. Jutan mukaan nuoret naiset tuntuvat nykyisin kulkevan alusvaatteet päällä. Mitä mieltä arvoisat lukijat ovat Jutan näkemyksistä?

9. Tuija Braxin johtama oikeusministeriö on tänään tuoreeltaan kommentoinut Amnestyn edellä mainittuja raportteja. OM:n tiedotteen mukaan "raiskausrikosten ja muiden seksuaalirikosten rangaistuskäytäntöä selvitetään ministeriön asettamassa työryhmässä." Kuulostaako jotenkin tutulta selitykseltä ja "toimenpiteeltä"?

10. Hyvää naistenpäivän jatkoa kaikille!

P.S.

Uutisten mukaan tänään oli oikea löytöjen päivä:

- Korkeasaaresta karannut ahma löytyi Santahaminasta;

- Valion maitoa löytyi jälleen Prisman myymälöistä;

- Varkaudessa siepattu 3 kk ikäinen vauva löytyi lumihangesta 7 metrin päästä sieppauspaikasta;

- Insuliinimurhasta tuomittu nainen löytyi vankisellistään kuolleena