941. Kenestä Mikko Paateron seuraaja?

1. Kevät on erilaisten juhlapäivien aikaa, jolloin siniristiliput vedetään salkoihin. Muutama viikko sitten pidettiin eduskuntavaalit ja parhaillaan ovat meneillään hallitusneuvottelut. Viikko sitten juhlittin Vappua, jolloin Havis Amanda sai perinteisen lakkinsa lennokilla ja Espan puisto ja Tähtitorninmäki pullistelivat humalaisista juhlijoista.

2. Tällä viikolla on vietetty toisen maailmansodan päättymistä ja Venäjällä voitonpäivän 70-vuotisjuhlallisuuksia. Moskovan Punaisella torilla on parhaillaan menossa suuri sotilasparaati, jota länsimaiden johtajat eivät sattuneesta syystä kunnioita läsnäolollaan. Suomessa on silti myös tänään liputuspäivä, sillä nyt vietetään Eurooppa-päivää. Suomen liittymisestä Euroopan Unioniin on kulunut 20 vuotta. Huomenna juhlitaan Äitienpäivää, ja liput kiskotaan jälleen tankoihin, satoi tai paistoi.

3. Tänä vuonna ja vieläpä samana päivä eli 1.8. jää eläkkeelle kaksi tunnettua poliisimiestä, mikä olisi myös hyvä syy juhlia. Toinen heistä on Helsingin poliisin väkivaltayksikön johtaja Juha Rautaheimo ja toinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero. Juha Rautaheimo on antanut lehdille useita jäähyväishaastatteluja. HS:ssa on tänään laaja juttu Rautaheimosta ja tunnetuista murhajutuista, joissa hän on ollut esitutkinnan johtajana.

4. Mikko Paatero nimitettiin poliisiylijohtajan virkaan 2008, jolloin muodollisen nimityspäätöksen teki valtioneuvosto. Tosiallisesti Paateron kuitenkin poimi tehtävään sisäministeri Anne Holmlund (kok), joka on Paateron puoluetoveri. Sattui vielä niin "somasti", että Holmlund ja Paatero ovat molemmat kotoisin Satakunnasta Porin lähistöltä. Paatero, joka oli virkaan tullessaan jo 60-vuotias, oli toiminut aikaisemmin reilut 25 vuotta Länsi-Suomen läänin lääninpoliisijohtajana. Holmlundin valinta tuli monille täydellisenä yllätyksenä, sillä Paateron katsottiin olevan Turussa eläkevirassaan.

5. Mikko Paateron viranhoidosta voidaan olla monta mieltä, sillä toiset kiittävät ja toiset moittivat. Itse en ole pitänyt Paateron tyylistä ja tavasta hoitaa virkaansa, kuten monista blogijutuista voidaan havaita; olen lanseerannut käsitteen "paaterointi". Olen käsitellyt Paateron toimintaa 35:ssä eri kirjoituksessa.

6. Mutta kaikki loppuu aikanaan ja hyvä niin. Mikko Paateron virka on ollut  haettavana ja hakijoiden nimet ovat jo tiedossa. Poliisiylijohtajan virasta on tehty määräaikainen, joten Paateron seuraaja nimitetään virkaansa viideksi vuodeksi. Nimityksestä päättää Juha Sipilän sinivalkoinen hallitus. Uudella sisäministerillä tulee olemaan nimitysmenettelyssä tärkeä rooli.

7. Poliisiylijohtajaksi pyrkii yhdeksän hakijaa. Heidän joukossaan ovat poliisihallituksen kaikkien yksiköiden johtajat eli Seppo Kolehmainen, Tomi Vuori ja Jyrki Wasastjerna. Virkaa ovat hakeneet myös KRP:n päällikkö Robin Lardot, Itä-Uudenmaan poliisipäällikkö Kari Rantala - hän toimi aiemmin Liikkuvan poliisin päällikkönä -  sekä sisäministeriön poliisiosastosta Kauko Aaltomaa ja Sanna Heikinheimo. Poliisiylijohtajan virkaa on hakenut myös valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen.

8. Kenestä uusi poliisiylijohtaja? Poliisihallituksen ja ministeriön poliisiosaston johtajat sekä KRP:n päällikkö ovat vahvoja hakijoita. HS:ssa haastateltiin eilen sisäministeriön kansliapäällikköä Päivi Nergiä. Hänen mielestään "ei voida ajatella, että uusi poliisiylijohtaja pitäisi välttämättä saada ulkoa". Nerg näyttää ajattelevan, että uusi poliisipomo olisi valittava "talon sisältä", siis joko poliisihallitusta tai ministeriön poliisiosastoa edustavien hakijoiden joukosta.

9. Olen toista mieltä. Poliisihallituksen ja koko poliisikunnan uskottavuuden kannalta uusi ylijohtaja olisi syytä valita poliisikunnan ulkopuolelta. Suomalaisten luottamus poliisiin on ollut viime vuosina laskussa. Poliisin uskottavuutta on ravistellut pahiten Helsingin huumepoliisin päällikköön Jari Aarnioon liittyvä monitahoinen ja varsin törkeitä rikoksia koskeva rikostutkinta. Näyttää siltä, että huumepoliisi on voinut "mellastaa" aika lailla mielensä mukaan eli annetuista ohjeista ja määräyksistä piittaamatta. Näin on tapahtunut mm. siksi, että poliisijohto ei ole välittänyt puuttua epäkohtiin ja että huumepoliisin valvonta on ollut retuperällä. 

10. Vastuu asioiden huonosta hoidosta kuuluisi poliisihallitukselle ja viime kädessä poliisiylijohtajalle. Esimerkiksi Jari Aarnion tapauksen tiimoilta vastuunkantajia ei ole kuitenkaan ilmaantunut, vaan kaikki "päälliköt" ovat kertoneet toimineensa asianmukaisesti, kiistävät vastuunsa, vierittävät sitä muille ja/tai vähättelevät ilmiselviä epäkohtia. Jos uusi poliisiyijohtaja valitaan poliisihallituksen sisältä tai ministeriön poliisiosastosta, on pelättävissä, että vastuussa olevia tultaisiin suojelemaan ja tapahtuneet rikkeet ja laiminlyönnit lakaistaisiin maton alle, jolloin "meno" voisi jatkua samaan malliin myös jatkossa.

11. Minusta uudeksi ylijohtajaksi olisi nimitettävä Matti Nissinen. Hän on tosin jo 59-vuotias, mutta  Mikko Paatero oli ko. virkaan tullessaan suunnilleen samanikäinen tai hieman vanhempi. Nissinen ei ole toiminut ainoastaan ylimpänä syyttäjänä, vaan hän on ollut ennen valtionsyyttäjäksi tuloaan parikymmentä vuotta poliisihallinnon palveluksessa, ensin viitisen vuotta nimismiehenä ja sen jälkeen reilut 10 vuotta lääninhallituksen poliisitarkastajan viroissa. Matti Nissisellä olisi ylijohtajan virkaan monipuolisempi kokemus kuin Mikko Paaterolla. Nissinen on pärjännyt ylimpänä syyttäjänä hyvin, uudistanut koko syyttäjälaitosta järkevästi ja nauttii alaistensa vankkaa luottamusta. 

12. Mikko Paatero ilmoitti poliisiylijohtajaksi tullessaan, että hän kokee päätehtäväkseen poliisien oikeuksista ja eduista huolehtimisen, siis poliisikunnan oikeusturvan takaamisen. Lausuma ihmetytti minua suuresti, sillä poliisin tehtävänä on kansalaisten turvallisuudesta huolehtiminen. Poliisiylijohtaja ei ole poliisikunnan edunvalvoja. Uuden poliisiylijohtajan nimitysasiassa on kysymys myös arvoista. Ylijohtajaksi on valittava henkilö, joka kantaisi huolta, ei vain poliisien eduista á la Paatero, vaan ennen kaikkea ihmisten turvallisuudesta.

633. Gimme high five! Uskonsisaret Päivi & Päivi

Voi hyvänen aika sentään, tämäkö muka poliittinen virkanimitys?

Tapahtumapaikka: ministerin virkahuone. Henkilöt: ministeri Päivi ("Herranen aika sentään") ja kansliapäällikkö Päivi ("Hyvänen aika sentään").

- No, sieltähän sinä tulet, Päivi! Tervetuloa! Onpa kiva nähdä sinua, herranen aika sentään! Halataanko heti? Onnittelut nimityksestäsi!

- Kiitos sinulle kauheasti, että esitit minut virkaan! Onpa täällä sinun huoneessasi tosi kaunista, voi hyvänen aika sentään!

- Minä jo sinuttelin sinua, kun ollaan kerta samannimisiäkin! Tehdäänkö, kuule, heti sinunkaupat ja heitetään sen kunniaksi ylävitoset kunnon jätkien tapaan? Give me five, Päivi!

- No, voi hyvänen aika sentään, sopiihan se, Päivi! Gimmi faiv, niinku suomeksi sanottuna (läps, läps)!

- Kurjaa, että nimityksestä nousi mediassa tuollainen tavaton mekkala ja kalabaliikki! Voi herranen aika sentään, kyllä niitä on tässä maassa kaikenlaisia sivistymättömiä journalisteja, on totisesti! Ainoastaan Kotimaa on näköjään raportoinut nimityksestä asiallisesti.

- Niin, ja sitten vielä nämä kaikki bloggarit ja itseään tutkijoiksi kutsuvat epämääräiset tyypit lausuntoineen, voi hyvänen aika, mitä kaikkea ne keksivätkään, kateellisia ne vain on!

- Niin ovatkin. Että tämä olisi muka ollut poliittinen virkanimitys, herranen aika! Poliittiset virkanimitykset ovat, kuten olen avoimesti ja rehellisesti kertonut, sotineet aina ja ikuisesti täysin minun periaatteitani ja etiikkaani vastaista, eivätkö nuo ihmiset sitä muka tiedä, höh! Herranen aika sentään!

- Niin, minähän erosin sinun puolueestasi heti, kun selvisi, että jäin vuoden 2007 vaaleissa Pohjois-Savossa KD:n listoilta valitun Kärkkäisen Karin varamieheksi. En viitsinyt enää jatkaa politiikassa, kun ihmiset eivät ymmärtäneet kykyjäni ja äänestäneet minua eduskuntaan! Siitäs saivat!

- Aivan! Sinä olet siis itse asiassa Pohjois- tai Ylä-Savon tyttöjä. Kamoon, ihan niin kuin minäkin! Minä olen syntynyt, Sonkajärvellä, voi herranen aika sentään, mehän ollaan sitten melkein naapurin tyttöjä, siltä ainakin tuntuu! Minun isäni oli agrologi Ronkainen ja hän oli töissä vankilan tilanhoitajana, siis pehtoorina, kuten ennen vanhaan sanottiin. Mehän ollaan melkein samanikäisiäkin, sinä olet 54 ja minä 53 vee, näin olin papereista huomaavinani?  

- No niinpäs ollaankin, Päivi, tämäpäs sattui! Oltaisiko käyty joskus lapsena samoissa herätysjuhlissakin eri puolilla maata ja istuttu vaikka vierekkäin niillä pitkillä puupenkeillä ja syöty hernekeittoa pahvilautasilta! Minäkin olen lähtöisin maatalouspuolelta, olen nimittäin koulutukseltani agronomi, se on minusta oikein hyvä tausta ja koulutuspohja näihin hallintohommiin. Aiemmin olin reilut 10 vuotta töissä eri teurastamojen palveluksessa, muun muassa Atrialla  ja Liha-Polarilla.

- Se on tosi hienoa, Päivi, kyllä minä sen tiesin ja siksi sinut virkaan esitinkin! Eihän näihin hommiin mitään juristin tai vastaavan maisterin tutkintoa toki tarvita, minäkin olen lääkäri, mutta lopetin ne hommat jo melkein heti alkuunsa eli jo 20 vuotta sitten ja siirryin ammattipoliitikoksi. Vai että Atrialla! Minun Niiloni sai kyllä kerran aikamoisia vatsanväänteitä syötyään Atrian lauantaimakkaraa! Mutta ehkä se johtui vain siitä, että Nipa ahmi hiukka liikaa sitä makkaraa! Voi herranen aika, miehet nyt vain saattavat olla tuollaisia  pikku ahmatteja, niin ruuan kuin seksinkin suhteen...meillä on Nipan kanssa viisi lasta! Mutta mitä kivaa sinä, Päivi, opit siellä Atrialla ollessasi?

- No, ainakin sen, että liha on heikko, heh, heh! Tästä tulikin mieleen, että mehän ollaan myös  uskonasioissa nytkin hyvin lähellä toisiamme, vai kuinka, Päivi? Minä toimin sivutöinäni Kansan raamattuseuran (KSR) hallituksen puheenjohtajana; meitä raamattuseuralaisia sanotaan tuttavallisesti "kräsäläisiksi", tiesitkö sinä sen, Päivi?

- Toki minä sen tiedän! Mutta mehän ollaan todella tässäkin suhteessa ihan sukulaisia, sinä olet "kräsäläisiä" ja minä taas "räsäsiä", ei tuossa ole juuri mitään eroa! Pistettäiskö, Päivi, taas ylävitoset tämän kunniaksi?

-  Sopiihan se toki, Päivi (läps, läps)! KRS:ssa on muuten yli 20 000 kannattajajäsentä, joten ei se mikään ihan ompeluseura ole, Päivi! Me kerätään rahaa evankelioimistyöhön sun muuhun toimintaan tosi paljon. Tiedän, että sinun Nipasi, Päivi, on puolestaan Kansanlähetyksen opiston rehtori. Kräsäläiset ja lähetysseuralaiset kuuluvat  niin sanottuun viidenteen herätysliikkeeseen eli ovat kaikki "viidesläisiä".

- Voi herranen aika, Päivi, kyllähän minä tuon sinun puheenjohtajuutesi KSR:ssä oikein hyvin tiesin! Sulla on tuoltakin kantilta ajatellen todella vankkaa johtamiskokemusta ja -taitoa! Onneksi media ei tiennyt tästä asiasta ennen nimityspäätöstä, muuten ne olisivat heti alkaneet räksyttää siitäkin; meillä tämä tutkiva journalismi on kuitenkin - onneksi - hieman lapsen kengissä, heh, heh! Kun minä näytin viranhakijoiden listaa kotona Riihimäellä Nipalle, niin Nipa sanoi heti mulle, että kuulepa nyt Päivi, nimitä siihen virkaan tuo Päivi, minä tiedän, että hän on kunnon kristitty ja niitten kräsäläisten hallituksen puheenjohtaja, hänhän on, peijooni vieköön, samoja viidesläisiä niin kuin mekin! Silloin mä päätin, että niinpä teenkin, sillä täytyyhän meidän, Päivi, noudattaa tässäkin suhteessa Raamatun sanaa, joka sanoo, että mies on vaimon pää, jonka neuvoista vaimon on otettava visusti vaari. Me sitten Niilon kaa ennen maatapanoa rukoilimme yhdessä polvillamme tälle hankkeelle Herran siunausta, ja nythän meidän rukouksemme on siis kuultu ja hankkeelle on näytetty ylhäältä, samoin kuin Jonkan byroosta, vihreää valoa!

- Voi hyvänen aika, Päivi! Tämähän on ihanaa ja ikään kuin Taivaan isän johdatusta! Me ollaan uskonsisaria ja nyt me ollaan lisäksi tämän puljun huipulla lähimmät työtoverit keskenämme, voi mahoton, miten mukavaa! Miten olisi, Rouva ministeri, heitettäisiinkö kunnon viidesläisinä kunnon ylävitoset?

- Niin tehdään, Päivi, herttanen aika sentään, on tää tosi kivaa, juu (läps, läps)! Mä uskon, että me ollaan sama mieltä monista asioista. Homot ei esimerkiksi oo mittää, vaan homot pitäisi eheyttää tähän yhteiskuntaan ihan normaaleiksi ihmisiksi. Homous on sairaus, mä olen ilmaissut Luther säätiön julkaisemassa pamfletissani asian hienovaraisesti niin, että homous on "psykoseksuaalisen kehityksen häiriö". Raamattua on tulkittava kirjaimellisesti ja naispappeuteen on syytä ottaa vastustava kanta, niin me tehään Nipan kaa! Maahanmuutossa taas pitää antaa etusija kristityille pakolaisille ja muille Suomeen pyrkiville ihmispoloille, eikö niin Rouva kansliapäällikkö?

- Voi hyvänen aika, Päivi! Jetsulleen, olen samaa mieltä! Huomasin, että sinä tulkitsit kansliapäällikön viran pätevyysehtoja ihan kirjaimellisesti, ihan niin kuin Raamattuakin pitää lukea, ja esitit 21 viranhakijasta virkaan juuri minua, vaikkei mulla ole ministeriön minkään hallinnonalan erityisosaamista.

- Näin tein, Päivi! Mä sanoin mun hallintopäällikölle Jannelle, joka on saanut  koulutuksensa Lapin oikiksessa, että kuulepa, Janne, nyt sinä laadit sellaiset pumaskat ja perustelut, joilla tämä Päivi saadaan näyttämään 21 hakijasta ehdottomasti kaikkein pätevimmäksi, ja niinhän se Janne teki, on se niin kiva ja lahjakas poika, heh, heh!

- Voi mahoton, on täällä sitten hyviä ja taitavia virkamiehiä! Vai että oikein oma hallintopäällikkökin, eihän tämän puljun päivittäinen hallinto sitten kansliapäällikön eli minun virkaani kuulukaan, mitä nyt vähän päältä katselen näitä hallintoasioita?

- Näin on, Päivi! Täällä on hemme...sorry, hyvin paljon virkamiehiä ja virkanimikkeitä, on ihan joka lähtöön. On valtiosihteeriä - sekin on muuten meikäläisiä, siis KD:läisäi - alivaltiosihteeri,  hallintopäällikköä ja -johtajaa, osastopäällikköä, apulaisosasto- ja toimistopäälliköitä, hallitusneuvosta ja hallitussihteeriä kasapäittäin, samoin lakimiehiä ja -naisia, kehitysjohtajaa jos minkäsorttisia, teknistä dirikkaa, pelastuspäällikköä, hälytysihmisiä, rajavartiolaisia ja tietenkin mitä erilaisimpia poliisipäälliköitä eri sektoreilta, muun muassa rahankeruunosastolta, jne, jne. Ja kaikilla vähintään apulaisosastopäällikön tasoisilla tyypeillä on omat sihteerit ja näillä taas omat avustajat jne. Niin, että kyllä täällä kelpaa ministeriötä johtaa!

- Aivan, Päivi, näin olin ymmärtävinäkin, kun tätä hommaa hain. Kansliapäällikkö voi sitten keskittyä antaumuksella ministeriön suurten linjojen vetämiseen, tietenkin ministerin eli sinun avustajanasi, Päivi!

- Mun täytyy nyt hiukka luntata ja kattoa tästä listasta, mitä kaikkia toimintoja meidän ministeriön toimialaan oikein kuuluu, tuossahan se onkin. Meidän toimivaltaan kuluvia asioita näyttävät olevan  poliisitoimi, pelastustoimi, hätäkeskustoiminta, rajavartiolaitos, maahanmuutto, EU-asiat, siviilikriisinhallinta, yhdenvertaisuusasiat (heh, heh, sehän sopii hyvin) ja hännän huipuksi vielä liputus. Tuntuuko mikään näistä sinusta tutulta, Päivi?

- Kuule, Päivi, mun täytyy ihan rehellisesti sanoa, että ainoa asia tuosta listasta, jonka tunnen, on se liputus! Meillä on kotona pihalla lipputanko ja mäkin olen vetänyt siihen joskus lipun ihan yksin, joten se on tuttu asia ja mä muistan kyllä tärkeimmät liputuspäivätkin ihan ulkoa.

- No, hyvä, että joku asia on tuttu ennestään! Mutta älä välitä, päällikkö Päivi! Minä voi sinulle, ystävä hyvä, vakuuttaa ihan omasta kokemuksestani, että kyllä nämä asiat oppii pikku hiljaa, ja onhan sulla tässä virassa sitä paitsi aikaa seitsemän vuotta ja jatkoaikaa seuraa melko varmana. Kuten mä olen medialle ja siis niille toimittajanplantuille kertonut, niin enhän mäkään ministerinä aloittaessani tiennyt näistä ministeriön asioista höykäsen pölähtämää! Mutta kun kerran vain yksi ministerinpaikka meidän puolueelle hallitusneuvottelujen tuloksena tuli eikä se ollut kumpikaan sosiaaliministerin posti, vaikka olin sitä toivonut, niin olihan mun pakko ottaa vastaan tämä sisäministerin salkku, kun muuta ei kerta kaikkiaan ollut meille tarjolla. Enkä mä voinut tälle paikalle mitään kankaanniemen toimeja tai muita tahvoja esittää, vaan mun oli pakko ottaa tää homma ihan itelleni. Ja hyvin on mennyt, vaikka ite sanonkin!

- Ymmärrän, Päivi, kyllä me varmana pärjätään yhdessä, me uskonsisaret ja viidesläiset, toinen toistamme tukien ja kannustaen! Niin kuin niissä pumaskoissa ja perusteluissa lukee, niin mulla on kyllä tähän virkaan hakijoista kaikkein paras kokonaisvaltainen näkemys ja se tämän asian toki ratkaisi.

- Joo, näin on ja niin tehään, Päivi! Luetaan Raamattua ja rukoillaan, käydään herätysjuhlilla ja niin poispäin, niin eiköhän nämä hommelit ihan kivasti tästä suttaannu! Muuten, sähän muistat varmaan, että mä olin vuosi pari sitten mukana siinä Ajankohtaisen Kakkosen Homoillassa. Sehän oli oikein supersuosittu ohjelma, minkä seurauksena meidän puolueeseen liittyi paljon uusia jäseniä. Nyt se Jyrki R. sieltä Kakkosesta soitteli ja kertoi, että he suunnittelevat marraskuuksi uutta iltaa samasta teemasta eli siis Homoilta 2:ta, kun se eka-ohjelma oli niin suuri suksee. Mulle tuli mieleen, että mehän, Päivi, voitaisiin mennä siihen uuteen lähetykseen ja otatukseen yhdessä, toinen toistamme tukien, jos se vain toimitukselle passaa!

- Voi hyvänen aika, Päivi, tottahan toki tuo sopii oikein hyvin! Kehitetään ja suunnitellaan tuotakin asiaa!

- Hyvä, näytetään niin homoille ja muille jäpikäisille siinä uudessa Homoillassa niin sanotusti närhen munat! Eiköhän pistetä vielä kerran ylävitoset, Päivi! Gimme high five!

205. Estikö poliisijohto ympäristörikoksen tutkimisen?

Ilmakuva Oulaisten louhoksesta

Sanna Tenkula Oulaisista lähetti kommentin blogiini "198. Kauhajoen oikeudenkäynti, osa IV." Minusta Sanna Tenkulan viesti ja kirjoitus ansaitsee tulla nähdyksi ja kommentoiduksi omana asianaan (Kauhajoen tapausta viesti ei suoranaisesti koske), joten julkaisen tässä Sannan viestin:

155. Kauhajoen koulumurhista vuosi

1. Tänään tulee kuluneeksi vuosi Kauhajoen koulusurmasta, jossa yksitoista ihmistä ammuttiin kuoliaaksi. Murhattujen uhrien omaiset ja muut tragedian koskettamat ihmiset ovat yrittäneet toipua surustaan. Elämä jatkuu niin itse tapahtumapaikalla, monien kauhajokisten edelleen kotoisesti soppakouluksi kutsumalla ammattikoululla, kuin koko pitäjässäkin. Uhreja muistetaan tänä iltana Kauhajoen kirkossa kello 19 alkavassa tilaisuudessa. Tapahtumapaikalle rakennetaan luonnonkivestä oppilaitosten ja kuntalaisten yhteinen muistopaikka, johon on mahdollista laskea kynttilöitä.

2. Kauhajoen samoin kuin Jokelan veritekojen syitä on yritetty pohtia ja selvittää erilaisissa selvityselimissä. Viranomaisilla ja valtiovallalla on ollut ilmeisen huono omatunto nuorten syrjäytymisestä, koulukiusaamisen yleistymisestä ja yleensä nuorison pahoinvoinnista. Tätä on yritetty paikata Jokelan ja Kauhajoen jälkeen rahalla, mutta tulokset eivät näytä kovin hyviltä. Läheskään kaikki järkyttävien kokemusten aiheuttamat traumat eivät ole vielä edes tulleet esiin, sanovat kriisipsykologit. Erityinen Kauhajoki -hanke, johon eri avustustahoja on keskitetty, on saanut valtiolta miljoona euroa. Budjetilla on palkattu useita kymmeniä terapeutteja ja muita palvelutyöntekijöitä.

3. Tänään kerrottiin, että valtio on myöntänyt vielä toiset miljoona euroa Kauhajoki -hankkeelle. Tänään myös ministeri Paula Risikko esitteli ministeriönsä suunnitelmia uuden oppilasterveyshuoltolain säätämiseksi, uudistus on kuitenkin tarkoitus tehdä vasta vuoden 2011 aikana, siis kolme vuotta Kauhajoen tragedian jälkeen. Vuosi sitten Kauhajoen tapauksen jälkeen ministeri Risikko lupasi valmistella ja ottaa käyttöön kyseisen uudistuksen eli siis oppilasterveyshuoltolain ripeällä aikataululla. Herrojen kiireet ovat tunnetusti hitaita. Psykologiliiton puheenjohtaja Tuomo Tikkanen onkin tänään täysin aiheellisesti ihmetellyt sanottua aikataulua ja sanonut, että hänen on vaikea ymmärtää, miten näin selvän ja kiireellisen asian kanssa voidaan viivytellä näin kauan.

4. Tänään tv:ssa selvitettiin ammatti-ihmisten kertomana, että vaikka rahaa on käytetty jo paljon kauhajokisten nuorten kriisityöhön, työ ei ole kaikesta päätellen onnistunut. Päin vastoin, koulusurmat ovat tehneet paikkakunnan nuoret entistä levottomimmiksi. Pahoinvointi on purkautunut rajusti lisääntyneinä ilkivallantekoina vuoden takaisen tragedian jälkeen. Mittavasta kriisi- ja terapiatyöstä huolimatta kauhajokiset nuoret voivat nyt varsin huonosti ja ilkivaltaa riittää, kerrottiin.

5. Luulen tietäväni ainakin osasyyn nuorten levottomuuteen, pahoinvointiin ja ilkivallan lisääntymiseen. Kysymyksessä on nuorten protesti virkavaltaa ja ammattiauttajia kohtaan. Tämä johtuu sitä, että koulusurmaa ja siihen johtaneita syitä ei ole puitu perusteellisesti, vaan surmiin johtaneita tekijöitä ja syitä on yritetty hyssytellä puhumalla yksinomaan koulukiusaamisesta ja syrjäytymisestä. Itse surmatekoa, siihen johtaneita syitä ja poliisin laiminlyöntiä aseen poisottamiseksi on yritetty poliisin toimesta jopa pimittää. Tosiasioiden tunnustaminen on kuitenkin aina kaiken aa ja oo ja sitä se olisi myös tässä asiassa. Kun totuutta annostellaan vain vähän kerrallaan tai se halutaan salata kokonaan, eivät nuoret luota virkavaltaan tai edes niin sanottuihin ammattiauttajiin. Nuoret vaistoavat, että heistä ei todella aidosti välitetä, vaan "auttamisvimma" on vain näennäistä ja teennäistä ja johtuu virkavallan ja viranomaisten huonosta omastatunnosta.

6. Kuten koulusurmin uhrien omaiset, myös nuoret haluaisivat puolueettoman selvityksen siitä, miksi Matti Saaren annettiin surmata kymmenen ihmistä, joista suurin osa oli heidän ikäisiään nuoria. Nuoret pohtivat, miksi vuotta aiemmin sattuneen Jokelan koulusurmien jälkeen Suomessa ei tehty mitään uuden koulusurman estämiseksi. Levottomuuksissa, pahoinvoinnissa ja ilkivallassa on kyse huonommuuden tunteesta ja sen purkamisesta. Miksi tämän piti tapahtua juuri meille, olemmeko me niin paljon muita huonompia, että viranomaiset, poliisi etunenässä, ei välittänyt ryhtyä minkäänlaisiin toimiin uuden Jokelan ehkäisemiseksi? Miksi oman paikkakunnan poliisi ei välittänyt tippakaan meidän turvallisuudestamme, vaan antoi kaiken tapahtua, vaikka hälytyskellot soivat useita päiviä?

7. Erityistä huonommuuden ja alemmuuden tuntoa aiheuttaa nuorissa se, että Kauhajoen koulusurmia ei haluta tutkia pohjamutiaan myöten. Kaikki nuoret ymmärtävät, että koulusurmia ei olisi tapahtunut, jos kauhajokinen poliisimies olisi ottanut aseen koulusurmaajan hallusta puhuteltuaan häntä muun muassa hänen nettiin levittämiensä vihavideoiden takia. Olemmeko me niin huonoja ja vähäpätöisiä, että valtio- ja virkavalta haluaa painaa poliisimiehen menettelyn ja valtion vastuun villaisella, jottei vaan asianomaisen poliisin, koko poliisikunnan, sisäministeriön, sisäministeriön ja maan hallituksen maine ja kunnia vain ryvettyisi? Tästä on kysymys ja tätä myös nuoret ihmettelevät.

8. Jos tänä päivänä sattuisi kolmas traaginen koulusurma, joka tehtäisiin poliisin surmaajalle edellispäivänä jättämällä aseella, tapahtuisi aivan ilmeisesti seuraavaa: hallituksen sisäministeri jättäisi välittömästi eroilmoituksen, myös sisäministeriön asianomaisen osaston virkamiesjohto eroaisi tehtävistään, poliisimies otettaisiin kiinni ja hän saisi viralliselta syyttäjältä syytteet törkeistä kuolemantuottamuksista, pääministeri puhuisi tv:ssä ja tunnustaisi avoimesti, että valtakunnan ja ihmisten turvallisuudesta vastuussa oleva järjestelmä petti, maan hallitus sitoutuisi suorittamaan uhrien omaisille kohtuullisen kärsimyskorvauksen. Mitään oikeudenkäyntejä, jossa uhrien olisi omalla kustannuksellaan vaadittava korvauksia valtiolta, ei tarvittaisi.

9. Jokainen vähänkin oikeudenmukaiseen ajatteluun kykenevä ihminen ymmärtänee, että näin olisi tullut menetellä myös välittömästi Kauhajoen koulusurmien jälkeen, jos maan hallituksessa ja virkakoneistossa olisi vähänkin vastuuntuntoa ja oikeudenmukaisuuden tajua. Olihan vuotta aiemmin tapahtunut samanlainen tragedia Jokelassa, joka olisi pitänyt ottaa opiksi. Miksi sitten Kauhajoen jälkeen ei tehty näin? Syy on siinä, että Jokelan jälkeen tapausta vähäteltiin aina sisäministerin omia sanoja myöten eikä uskottu, että samanlainen tapaus voisi toistua. Hallitus, asianomainen ministeri, virkamiehet, poliisi jne. tuudittautuivat siihen, että Jokela on yksittäistapaus - näinhän ministeri Holmlund totesi - eikä vastaavaa voisi tapahtua koskaan udelleen. Se oli häpeällistä välinpitämättömyyttä ja vastuuntunnottomuutta. Mutta tätä ei vain haluttu Kauhajoen jälkeen mitenkään tunnustaa.

10. Maassa piti sattua vielä toinen ja yhtä traaginen koulusurma, ennen kuin poliitikot ja korkeat virkamiehet heräsivät. Kauhajoen jälkeen kaikki tahot havahtuivat toimimaan hirmuisella kiireellä kolmannen koulusurmatapauksen estämiseksi. Poliisi on joka hetki valppaana, jokaisella koululla on oma poliisi, jos jostakin koulusta kuuluu pienenkin risahdus tai epäily, sinne ryntää heti laumoittain poliiseja Karhukoplan johdolla, käsiasioiden lupamenettelyn tiukentamisesta annettiin uudet tiukennetut ohjeet vain viisi päivää Kauhajoen jälkeen, sisäministeriö käynnisti välittömästi uuden ja tiukennetun aselainsäännön valmistelun jne, jne.

11. Mutta olivatko kauhajokiset koululaiset ja nuoret olivat "niin huonoja", ettei heidän tuvallisuutensa takaamiseksi kannattanut tehdä yhtään mitään! Siksikö tämä kauheus tapahtui juuri heille? Näin luulen monien kauhajokisten nuorten ajattelevan, ja tämä sitten ilmenee pahoinvoinnin ja levottomuuksien kasvuna. Nuoret protestoivat, koska tuon kauhean asian annettiin tapahtua juuri heille ja ilman, että virkavalta olisi tehnyt mitään asian ehkäisemiksi. Virkavalta ei puuttunut peliin ja ehkäissyt tragediaa murhapäivää edeltäneenä päivänä, jolloin siihen olisi ollut tilaisuus. Kauhajokinen komisario ei välittänyt koululaisten ja opiskelijoiden tuvallisuudesta tuon taivaallista, vaan jätti surma-aseen oudosti käyttäytyneen ja internettiin Jokelan Eric Auvisen tavoin vihavideoita levitelleen miehen käsiin. Voiko tuon suurempaa välinpitämättömyyttä poliisi osoittaa ihmisten tuvallisuudesta?

12. Kokenut poliisimies ei ymmärtänyt, vaikka hän näki surmaajan nettiin toimittamat vihavideot, että tässä on hyvin todennäköisesti uusi koulusurmaaja, joka tulisi toistamaan Jokelan teot, jollei asetta oteta häneltä pois. Virallinen syyttäjä ei näe - tai ole näkevinään - että poliisimiehellä olisi ollut kaikki syy olla huolellisempi selvittelysään, varoa ja ennakoida tilanne ja määrätä ase otettavaksi pois, ennen kuin uusi koulusurma pääsisi tapahtumaan. Näin ei tapahtunut, vaan komisario ainoastaan varoitteli miestä. Tästä mies sai kimmokkeen toimia välittömästi, sillä hän ymmärsi, ettei hänelle tulisi enää tämän jälkeen tilaisuutta toteuttaa suunnitelmiaan, joista hän oli videoissaan vihjaillut.

13. Mitä sitten voitaisiin tehdä nuorison pahoinvoinnin ja levottomuuksin osalta? Rahan syytäminen terapiaan, terapeutteihin ja "nuorisotyöhön" ei auta, sillä nuoret kokevat, että rahan jakaminen johtuu vain päättäjien huonosta omastatunnosta ja halusta lakaista kiusalliset vastuukysymykset maton alle. Se, mitä nuoret ihmiset, samoin kuin tietysti uhrien omaisetkin, haluavat, on oikeudenmukaisuus. He haluavat oikeutta ja totuuden selvittämistä. Uhrien omaiset haluavat päästä oikeuksiinsa, he haluavat oikeuden tapahtuvan. Totuuden selvittäminen ja oikeuden tapahtuminen olisi parasta terapiaa kaikille osapuolille.

14. Tapahtumat ja siihen johtaneet syyt pitäisi selvittä oikeudenmukaisesti ja rehellisesti, siitä mitään salaamatta, siihen mitään lisäämättä taikka sitä muuttamatta. Poliisikunnan, sisäministeriön, sisäministerin ja hallituksen tulisi rehdisti ja kiertelemättä myöntää, että Kauhajoen koulusurmat pääsivät tapahtumaan, koska valtiovalta ja virkakoneisto laiminlöivät raskaasti velvollisuutensa huolehtia Jokelan jälkeen ja Jokelan kokemusten valossa ihmisten ja ennen kaikkea oppilaitoksissa työskentelevien ja opiskelevien ihmisten turvallisuudesta.

15. Siitähän tässä on kysymys. Tämän selvittämisen ja myöntämisen olisi heti alun perin ollut asiassa kaikkein tärkeintä. Mutta maan hallitus, sisäministeri, ministeriö ja poliisin ylin johto ei toiminut näin, vaan sulkeutui kuoreensa ja vetäytyi vastuustaan. Virkakoneisto vieritti syyn koulusurmiin yksin Matti Saaren harteille. Eikä tässä kaikki, poliisi on, jos on uskominen Kauhajoen uhrien omaisia ja heidän avustajaansa, yrittänyt salata virkarikostutkinnassa erinäisiä relevantteja tietoja ja asioita, jotta totuus ei vai tulisi ilmi. Myös kauhajokiset nuoret ovat ilmeisesti tajunneet, missä tässä "selvittämistyössä" oikein mennään ja missä tarkoituksessa. Tällainen peittely, salailu ja vastuun pakoilu ei yhtään lisää nuorison lainkuuliaisuutta ja luottamusta virkakoneistoon ja sen puolueettomuuteen, päin vastoin. Epäluottamus ja halveksunta virkakoneistoa kohtaan purkautuu nyt Kauhajoella levottomuuksina ja ilkivaltana. On outoa, että kriisipsykologit ja muut psykologit eivät tunnu tätä ymmärtävän, vaan vaativat vain uusia lakeja ja lisää rahaa ja ovat tuputtamassa terapiaansa summan mutikassa sinne tänne ympäri pitäjiä.

16. Minusta oli eilen järkyttävää lukea Ilta-Sanomista, miten härskisti kauhajokisen komisarion virkarikostutkintaan osallistunut Krp:n tamperelainen rikostutkija on yrittänyt ja ilmeisesti yrittää edelleen - kenties poliisin ylimmän johdon tukemana - tehdä kaikkensa, jotta asian esitutkinta-aineisto voitaisiin julistaa Kauhajoen asekäräjillä lähes kokonaan salaiseksi. Kyseinen tamperelainen komisario haluaisi salata kaikki rikoksesta epäillyn kollegansa ja todistajan kuulustelut! Komisario perustelee vaatimustaan sillä, että kyseisessä esitutkinta-aineistossa on yksittäisiä tietoja uhreista ja ampuja Saaresta.

17. Tämä tuntuu suorastaan makaaberilta: tärkeän tutkinta-aineiston salaamista koulusurmaa koskevassa oikeudenkäynnissä perustellaan koulumurhaajan yksityisyydellä! Vallan outoa on myös perustelu, jonka mukaan aselupia koskevat asiat ovat salassa pidettäviä myös oikeudenkäynnissä, jossa tutkitaan juuri sitä, oliko aselupa myönnetty Matti Saarelle asianmukaisilla perusteilla. Ovatko tällaisen asenteen omaavat poliisimiehet todella voineet olla mukana kauhajokisen kollegansa virkarikostutkinnassa? I-S:n jutun paljastusten valossa en kyllä yhtään ihmettele, jos uhrien avustaja on saanut esitutkinnasta vaikutelman, jonka mukaan esitutkintaviranomaiset ovat halunneet salata aineistoa uhrien omaisilta.

18. Kuten edellisessä Kauhajoki-blogissani sanoin, poliisikunnalla, poliisijohdolla, sisäministeriöllä ja sisäministerillä on Kauhajoki-prosessissa paljon pelissä. Kulissien takana käydäänkin tiettävästi aika ajoin kuumana, mistä edellä mainittu poliisin salaamisoperaatio on yksi osoitus. Onneksi esitutkinta-aineiston julkisuudesta ja salaamisesta oikeudenkäynnissä ei päätä esitutkintaviranomainen, vaan tuomioistuin. Oikeudenkäyntiä jouduttiin eilen jälleen siirtämään syytetyn avustajan lähipiirissä sattuneen sairastapauksen vuoksi. Uutta käsittelypäivää ei ole tätä kirjoitettaessa vielä määrätty. Kun omaisten avustaja sairastui viikko pari sitten, määrättiin pääkäsittely aloitettavaksi heti sairasloman päättymistä seuranneena päivänä. Toivottavasti syytetyn avustaja saa käräjäoikeudelta tässä suhteessa osakseen hieman inhimillisemmän kohtelun. Vahingonkorvausvaatimusten yhdistämisestä ja erottamisesta on käräjäoikeudessa tehty erilaisia päätöksiä, käräjäoikeuden kokoonpano on matkan varrella muuttunut jne.

19. Toivon, että oikeus toteutuu Kauhajoen asekäräjillä. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä, sillä vaaditaan myös, että oikeusprosessi ja tuomioistuimen, syyttäjien ja esitutkintaviranomaisten toimet ovat läpinäkyviä. Kyse on siitä, että prosessi on joka suhteessa niin reilu ja oikeudenmukainen, että myös kaikki ulkopuoliset voisivat vakuuttua oikeuden toteutumisesta. Tässä suhteessa prosessissa on tähän asti ollut kyllä runsaasti toivomisen varaa.

20. Myötätuntoni prosessissa on koulusurman uhrien omaisten puolella. Minä en tunne heistä ketään, en ole edes keskustellut puhelimessa yhdenkään omaisen kanssa. Mutta kuten olen aiemmin kertonut, tunnen jonkin verran Kauhajokea, sillä olen ollut siellä työssä ja asunutkin siellä jonkin aikaa. Miellyin tuolloin paikkakuntaan ja sen ihmisiin. Mutta vaikka en olisi koskaan Kauhajoella edes käynyt, olisivat sympatiani tässä niin kuin yleensä muissakin oikeusjutussa heikomman osapuolen puolella, sillä toivon oikeudenmukaisuuden ja reilun oikeudenkäynnin toteutumista. Tässä mielessä voin näiden asekäräjien edellä sanoa: Minäkin olen kauhajokinen.

21. "Ei oikeutta maassa saa, ken itse sit´ ei hanki," sanoi Jaakko Ilkka aikoinaan. Nyt on kyse hieman samanlaisesta asiasta. Koulusurmien uhrien omaisten ei kuitenkaan tarvitse turvautua omankädenoikeuteen. He joutuvat oikeuksiinsa päästäkseen kuitenkin käymään oikeutta yksin ja taistelemaan mahtavaa valtiovaltaa ja sen kylmää ja juonittelevaa virkakoneistoa vastaan.

22. Toivon koulusurmien uhrien omaisille jaksamista surutyössään ja menestystä heidän oikeutetussa oikeustaistelussaan!

Olen kirjoittanut Kauhajoen koulusurmista aiemmin seuraavissa blogeissa:

- 23.9.2008

- 25.9.2008

- 30.9.2008

- 27.1.2009

- 27.4.2009

- 6.5.2009

- 21.5.2009

- 15.6.2009 (111)

- 26.7.2009 (130)

- 7.9.2009 (147)

- 16.9.2009 (151)

147. Kauhajoen koulusurmista isot korvausvaatimukset valtiota vastaan

1. Kauhajoen kouluampumismurhissa surmattujen uhrien omaiset vaativat Suomen valtiolta yhteensä lähes 900 000 euron suuruisia vahingonkorvauksia. Korvausvaatimukset tulivat julkisiksi tänään. Oikeudenkäynti Kauhajoen käräjäoikeudessa alkaa kahden viikon kuluttua 21.9. Uhrien omaiset vaativat ampumispäivää edeltäneenä päivänä aseen ampujalle jättäneen komisarion tuomitsemista rangaistukseen virkavelvollisuuden rikkomisesta ja törkeästä kuolemantuottamuksesta. Asianomistajin mukaan ampumissurmat olisi voitu estää, jos komisario olisi ottanut aseen Saarelta pois. Virallinen syyttäjä vaatii komisariolle rangaistusta ainoastaan tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Syytetty on kiistänyt kaikki syytteet.

2. Kauhajoen koulusurmissa 23.9. -8 sai surmansa yksi opettaja, yhdeksän oppilasta ja ampuja Matti Saari. Uhrien omaiset vaativat vaativat valtiolta kukin 40 000 euron suuruista kärsimyskorvausta joko lapsensa tai puolisonsa menetyksen johdosta. Lisäksi tapauksessa äitinsä menettänyt 3,5-vuotias lapsi vaatii valtiolta 31 000 euron korvausta elatuksen menetyksestä ja 30 000 euroa kärsimyksestä. Lapsen isä itse vaatii 40 000 euron suuruista kärsimyskorvausta.

3. Olen selostanut melko perusteellisesti - joidenkin mielestä turhan usein ja liian laajasti - Kauhajoen koulusurmia, syytteeseen asetetun komisarion menettelyä, jutun esitutkintaa, poliisiviranomaisten menettelyä vihjetietojen vastaanottamisessa ja edelleen välittämisessä (oikeastaan välittämättä jättämisessä), sisäministerin ja sisäministeriön poliisiosaston vastuuta, valtiovallan moraalittomuutta vastuun ottamatta jättämisessä, jutun syyteharkintaa, lisätutkintaa, asianomistajan asemaa ja heidän korvausvaatimustensa edellytyksiä jne. jne.

4. Yhteenvedon edellä mainituista asioista olen esittänyt blogissa 130/26.6.2009; viittaan siihen ja siinä esitettyihin näkökohtiin valtion korvausvastuusta.

5. Asianomistajien avustajana jutussa toimiva lakimies on mielestäni oikeassa todetessaan julkisuudessa viimeksi tänään, että kuolemantuottamuksen ja valtion korvausvastuun kriteerit täyttyvät. Surmat olisivat estyneet, jos syytteeseen asetettu poliisimies olisi toiminut toisin eli ottanut aseen pois Saarelta viimeistään surmapäivää edeltäneenä päivänä puhuteltuaan tätä poliisiasemalla.

6. Syytteen toteen näyttäminen ja argumentointi, joka saisi tuomioistuimen vakuuttuneeksi rangaistus- ja korvausvaatimusten oikeellisuudesta, ei ole kuitenkaan helppo tehtävä. Minusta jutussa oleellista on muun muassa se, että valtiovalta, siis sisäministeriö ja sen poliisiosasto, ei heti Jokelan vuoden 2007 koulusurmien jälkeen tiukentanut käsiaseen saantia koskevaa lupamenettelyä ja aseluvan saannin edellytyksiä. Jos näin olisi tehty, on melkoisen varmaa, ettei Saarelle olisi koskaan myönnetty aselupaa. Tämä on korvausvastuun ydinkohta. Jos lupa olisi jostakin syystä myönnetty Saarelle ennen lupaedellytysten tiukentamista, olisivat uudet ja tiukennetut lupaedellytykset ja tiukennetut ohjeet lupamenettelystä aiheuttaneet sen, että ase olisi otettu Saaren hallusta jo ampumista edeltäneenä perjantaina.

7. Sisäministeriön poliisiosasto nukkui kuitenkin Jokelan jälkeen hyväuskoisen untaan, ja sisäministeri vakuutteli julkisuudessa, että Jokela oli vain yksittäistapaus. Ministeri antoi ymmärtää, ettei Jokela voisi tulla toistumaan Suomessa. Minusta asianomistajien tulisi kutsua Kauhajoen käräjille todistajiksi sisäministeri Holmlund, poliisiylijohtaja Paatero - hän ei tosin olut virassaan vielä Jokelan surmatöiden tapahtuessa - sekä ministeriön aselupaohjeista vastaava asianomainen virkamies.

8. Valtion korvausvastuu syntyy, vaikka syytteeseen nyt asetetun komisarion ei todettaisikaan syyllistyneen törkeään kuolemantuottamukseen. Viittaan tämän johdosta blogiini 26.6.-09, kohdat 29-34, ja korkeimman oikeuden hieman vastaavanlaisessa ennakkotapauksessa (Niinisalon kovapanosammunnat) antamaan ennakkopäätökseen KKO 2002:56. Kysymyksessä on niin sanottu kumuloitu korvausvastuu ja periaate, jonka mukaan valtion korvausvastuu syntyy, jos vahinkoon johtaneessa viranomaisen toiminnassa, kuten tässä poliisin ja koko poliisihallinnon toiminnassa, ilmennyttä huolimattomuutta on kokonaisuutena arvioiden pidettävä törkeänä. Törkeysarvioinnissa on huomioitava, että nyt on kysymys valtion velvollisuudesta huolehtia kansalaistensa turvallisuudesta ja ehkäistä ennalta ihmishenkiin kohdistuvat rikokset.

9. Eduskunnan oikeusasiamies on antanut 19.8.2009 päätöksensä (diaarinumero 3483/4/07) kanteluun, joka koski 11.1.2007 oikeusasiamiehelle tehtyä selvityspyyntöä, toimiko Keski-Uudenmaan poliisipäällikkö lainmukaisesti myöntäessään käsiaseen (22-kaliiperin pienoispistooli) hallussapitoluvan Jokelassa 7.11.2007 kahdeksan ihmistä ampumalla surmanneelle Pekka-Eric Auviselle.

10. Oikeusasiamies hautoi päätöstään siis reilut 1,5 vuota. Päätöksessään apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstedt katsoi, että aselupa myönnettiin Auviselle lain ja tuolloin eli vuonna 2007 valalla olleen käytännön mukaisesti. Lindstedt totesi kuitenkin toisaalta, että "viranomaiselle kuuluva selvittämisvelvollisuus, ampuma-aselain esityöt ja ampuma-aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeenkin huomioon ottaen on nähtävissä perusteluja sille, että asiassa olisi selvitetty tapahtunutta enemmän sitä, olivatko luvan myöntämisen perusteet olemassa." Oikeusasiamiehen mukaan olisi ollut perusteltua selvittää Auvisen ilmoittamaa ammuntaharrastusta perusteellisemmin kuin nyt oli selvityksen mukaan tapahtunut, koska Auvinen oli ollut ilmoituksensa mukaan ampumaseuran jäsen vain vähän aikaa. Auvinen ei ollut myöskään nimennyt ketään henkilöä, kenen kanssa hän oli käynyt ampumassa eikä ilmoittanut asianomaisen seuran puheenjohtajan nimeä ja tämän yhteystietoja, vaikka näitä seikkoja oli lupahakemuksen liitteessä nimenomaan tiedusteltu.

11. Tämä on nykyiselle laillisuusvalvonnalle tyypillistä toimintaa: todetaan kyllä, että itse asiassa aselupaa ei olisi pitänyt myöntää, mutta kuitenkin "toisaalta" todetaan, että aseluvan myöntäminen oli lainmukainen toimenpide! Pääasia tuntuu olevan, että kantelun kohteena oleva virkamies ei vain saisi minkäänlaisia nuhteita.

12. Oikeusasiamiehen ratkaisema tapaus on kuitenkin aivan erilainen kuin Kauhajoen tapaus. Jokelan tapauksessa oli kyse aseluvan myöntämisen edellytyksistä, kun taas Kauhajoen käräjillä käsitellään aseluvan peruuttamista ja aseen poisottamista tilanteessa, johon siihen on virallisen syyttäjänkin mukaan olleen täydet perusteet. Kauhajoen tapaus sattui lisäksi Jokelan jälkeen, jolloin poliisin olisi siis pitänyt olla erityisen valppaana vähänkin hälyttävien tapausten suhteen. Saari oli toimittanut hälyttäviä videoita nettiin - niistä ainakin osa oli poliisin nähtävillä jo 19.9. eli neljä päivää ennen surmatöitä - ja hänen oudosta käyttäytymisestään oli ilmoitettu hänen kotiseutunsa poliisille vajaa viikko ennen surmia. Aseluvan Saarelle myöntänyt komisario ei kuitenkaan ottanut asetta Saaren hallusta, vaikka poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikkö oli jo ehtinyt antaa sitä koskevan määräyksen tiistaina tapahtuneita koulusurmia edeltäneenä perjantaina.

13. Oikeusasiamiehen päätöksen perustelut näyttäisivät minusta é contrario tukevan käsitystä, jonka mukaan Kauhajoen komisario menetteli virkavelvollisuutensa vastaisesti. Jos poliisi olisi peruuttanut väliaikaisesti Matti Saaren aseluvan ja ottanut aseen haltuunsa, tuntuu selvältä, ettei koulusurmia olisi tapahtunut. Valtion korvausvastuun perusteet näyttäisivät olevan ennakkopäätöksen KKO 2002:56 olevan olemassa.

14. Minusta oikeusvaltiossa olisi toimittu niin, että valtio olisi ilman oikeudenkäyntejä ottanut vastuun koulusurmista (sekä Jokelan että Kauhajoen osalta) ja korvannut uhrien omaisille näiden kärsimykset ja elatuksen menetykset. Suomessa toimitaan sen sijaan aivan toisin: vaikuttaa ikään kuin siltä, että poliisi, syyttäjä ja tutkintaviranomaiset olisi valjastettu tekemän kaikkensa, ettei valtio vain joutuisi korvausvastuuseen. Polisi salaa tutkinnassa tarvittavia ja osin yleisöltä saatuja tietoja, poliisin ylijohto ja sisäministeri vähättelevät poliisin vastuuta, valtakunnansyyttäjä syyttää komisarioita ikään kuin näön vuoksi vain kaikkein lievimmistä mahdollisesta rikoksesta, syytemääräyksen saanut paikallissyyttäjä vähättelee poliisin menettelyä eikä halua asianomistajien korvausvaatimuksia mielellään edes tutkittavaksi yhtaikaa hänen ajamansa syytteen yhteydessä, surmansa saaneiden uhrien omaiset joutuvat asianomistajina omalla vastuullaan ja kustannuksellaan selvittämään asiaa ja ajaman oikeuksiin päästäkseen jutussa rangaistus- ja korvausvaatimuksia jne. jne. Todella outoa!

15. Miksi Suomessa toimitaan näin ala-arvoisella tavalla ja moraalittomasti? Syy on siinä, että arvovaltasyistä maan hallitus ja johtavat eduskuntapoliitikot eivät halua ottaa tapausta ja viranomaisten virheitä kontolleen. Jos hallitus suostuisi maksamaan uhrien omaisille korvauksia, se myöntäisi - niin katsotaan - että sen omat viranomaiset ja istuvan hallituksen sisäministeri poliittisena vastuunantajana ovat vastuussa kahdesta hirvittävästä murhatapauksesta. Hallitus ja sen johtavat ministerit päin vastoin kilvan kiittelevät sisäministeriä, kun hänen ministeriönsä vajaa viikko Kauhajoen jälkeen hätäpäissään vihdoin antoi uudet ohjeet tiukennetusta aselupamenettelystä ja pani vireille ampuma-aselainsäädäntöä koskevan uudistushankkeen. Hallitus yrittää näin hälventää ihmisten mielestä vastuunsa ja sen, että hallituksessa istuu kyvytön ministeri, joka johti vielä ensimmäisen koulusurmatapauksen jälkeen nukkuvaa poliisiosastoa.

16. Hallituksen yhden ministerin arvovalta ja virassa pysyminen on siten hallituksen ja eduskunnan mielestä paljon tärkeämpi asia kuin vastuun kantaminen ja kouluampumisissa surmansa saaneiden uhrien kärsimysten korvaaminen.

130. Kauhajoen koulusurmat: kaikkien uhrien omaiset vaativat poliisille rangaistusta ja valtiolta korvauksia

Tulta! - Kuva Matti Saaren ampumaradalta kuvaamalta videolta

1. Olen kirjoittanut Kauhajoen viimesyksyistä koulusurmista blogissani tähän mennessä jo ainakin kahdeksan kertaa (23.9., 25.9. ja 30.9. 2008 sekä 27.1., 27.4., 6.5., 26.5. ja 15.6.2009). Mistä moinen innostus asiaan, saatetaan kysyä. No, ovathan nämä kaksi koulusurmaa, Jokela ja Kauhajoki, todella merkittäviä rikosjuttuja, joihin kannattaa jo tämän takia perehtyä. 

2. Tunnen lisäksi tietynlaista lukkarinrakkautta Kauhajokea ja kauhajokisia ihmisiä kohtaan. Olin nimittäin 1970- ja -80 -luvun vaihteessa pari kolme vuotta Kauhajoen silloisessa tuomiokunnassa, nykyisin käräjäoikeus, kihlakunnantuomarina. Kauhajoen tuomiokunnan alueeseen eli "kinkeripiiriin," niin kuin leikillisesti tuomiokunnan ("tuomiokapitulin") aluetta kutsuimme, kuuluivat Kauhajoen lisäksi Kurikka, Teuva, Isojoki ja Karijoki; nämä kunnat - Kauhajoki ja Kurikka ovat kaupunkeja - kuuluvat Suupohjan seutukuntaan. Käräjiä istuttiin tuohon aikaan Kauhajoen lisäksi myös Kurikassa, Teuvalla ja vielä Isojoellakin. Paikkakunnan ihmiset olivat omalla "pohojalaasella" tavallaan mukavaa ja reilua ("reirua") väkeä. Muistan aina tuomiokunnan eksoottisen osoitteen, Topeeka 45, ja muistissani ovat säilyneet myös tuon vireän ja yritteliään eteläpohjalaisen paikkakunnan monet alueet ja asiat, kuten esimerkiksi Aronkylän Kurki-hotelli, Nummijärvi, Kauhanevan kansallispuisto jne. Tuomiokuntaa vastapäätä kadun toisella puolella sijaitsi emäntäkoulu, jota kutsuttiin yleisesti "soppakouluksi." Nyt se on laajentunut ammattikorkeakouluksi. Koulusurmat tapahtuivat juuri kyseisen koulun vanhassa siivessä, joka näkyi hyvin silloisen virkahuoneeni ikkunasta.

3. Käväisin pari kolme viikkoa sitten Kauhajoen keskustassa, jossa en ollut käynyt 25 vuoteen. Vehreä keskusta oli muuttunut todella edukseen, ja siellä näytti olevan marketteineen, erikoisliikkeineen, ravintoloineen, pubeineen (mm. "Janoinen Leipuri"), virastoineen, uimahalleineen ja urheilupuistoineen kaikki, mitä ihminen tarvitsee. Kävin myös uusiin tiloihin muuttaneen käräjäoikeuden eli entisen tuomiokunnan kansliassa ja käräjäsaleissa, jotka olivat tilavia ja hyvin suunniteltuja. Kansliassa on yhä töissä neljä "minunaikaista" toimistosihteeriä, joista kaksi paikalla ollutta tunsivat vielä vanhan "ukkotuomarinsa." Harmi vain, että Kauhajoen käräjäoikeus lakkautetaan vuoden vaihteessa ja liitetään Seinäjoen käräjäoikeuteen, Kauhajoelle jää sentään sivukanslia ja siellä tullaan edelleen istumaan myös käräjiä. 

4. Käyntini aikana verestin vanhoja muistoja myös pelaamalla tennistä urheilupuiston tenniskentällä, jossa 30 vuotta aiemmin tenniksen saloihin minua opasti tuomiokunnan silloinen notaari ja huippupesäpalloilija Eero Hattari. Hän pelasi notaarivuoden aikana Kauhajoen Karhun riveissä; Karhut oli noussut vuonna 1979 ensimmäistä kertaa pesäpallon mestaruussarjaan ja muun muassa Hattari hankittiin uudeksi edustuspelaajaksi vahvistamaan seuran rivejä. Parin kolmen kilometrin päässä Kauhajoen keskustasta sijaitsee Sotkan talviurheilukeskus, jossa 30 vuotta sitten tuomiokunnan käräjätuomari Juho Ahola opetti tuomiokunnan väkeä laskettelemaan. Kauhajoen tuomiokunnassa pidettiin tuohon aikaan "bileitä", joihin kutsuttiin mukaan tuomiokunnan väen lisäksi joskus myös ulkopuolista väkeä, yhteistyökumppaneita, kuten nykyisin hienosti sanottaisiin. Tuomiokunnan talon alakerroksessa oli Kantakrouvi. - Oi niitä aikoja...meikäläinenkin oli tuolloin vielä suht´koht nuori! Topeeka nelkytviis, saavu sinne siis...

5. Mutta olen kirjoittanut koulusurmista ennen muuta siksi, että vuoden 2007 ja 2008 koulusurmat ja varsinkin Kauhajoen tapaus on tympäisevä  ja suorastaan  häpeällinen esimerkki siitä, miten virka- ja valtiovalta Suomessa pyrkii sälyttämään sanotunlaiset hirmuteot juridisesti yksittäisten virkamiesten ja ihmisten niskaan ja suojelemaan niitä korkeassa asemassa olevia virkamiehiä ja poliitikkoja, joiden kuuluisi kantaa poliittinen samoin kuin virkavastuu tällaisista teoista. Kyse on kansalaisten turvallisuudesta ja siihen liittyen rikosten torjunnasta, joka on tärkeimpiä valtiovallalle kuuluvia velvoitteita. Etenkin Kauhajoen tapauksessa valtiovalta ja rikosten torjunnasta vastaava sisäministeriö ja sen poliisiosasto epäonnistuivat karmaisevalla tavalla kansalaisten turvallisuuden huolehtimisesta. Kukaan ei tunnu haluavan kantaa poliittista vastuuta koulusurmista, vaan viranomaiset ja poliitikot näkevät päin vastoin suurta vaivaa lakaistakseen kansalaisten turvallisuuden huolehtimisessa ilmenneet vakavat epäkohdat maton alle.

6. Palautettakoon taas kerran mieliin, että koulusurmat tapahtuivat tiistaina 23.9.2008 Seinäjoen koulutuskuntayhtymän ammattikorkeakoulun tiloissa Kauhajoen keskustassa. Surmaaja oli Pyhäjärveltä kotoisin ollut ja sanotussa koulussa Kauhajoella itsekin tekoaikana opiskellut 22 -vuotias Matti Saari. Hän ampui aamupäivällä koulun luokkahuoneessa tarkkuuspistoolillaan kuoliaaksi 1o ihmistä ja surmasi päätteeksi itsensä.

7. KRP:n suorittama koulusurmien esitutkinta valmistui 11.6. -09, katso siitä blogiani  111/15.6. Esitutkinta-aineistoon perustuvan tiedotteen mukaan Matti Saari suunnitteli ja toteutti koulusurmat itsenäisesti. Saari myös kuvasi yksin tekoaan edeltäneet uhkausvideot, joista ensimmäiset hän latasi internetin Youtube -sivustoille. Tekoa edeltäneenä iltana eli maanantaina 22.9. Saari oli käynyt kuvaamassa itseään ampumaradalla samoin kuin ammattikoulun ulkopuolella omalla kamerallaan. Noin puolentoista tunnin aikana kuvatuissa otoksissa Saari uhkailee tulevalla ampumisella. Hän kertoo nauhalla tappavansa seuraavana päivänä kuvassa näkyvässä koulussa useita ihmisiä.

8. Seuraavana päivänä Matti Saari sitten toteutti suunnitelmansa. Hän ampui koulussa suuren määrän laukauksia. Koulurakennuksen sisältä ja sen läheisyydestä löydettiin tutkinnassa yhteensä 157 kappaletta 22 -kaliperisiä hylsyjä. Uhreista löydettiin yhteensä 60 luodin osumaa. Poliisin mukaan Saari vaikuttaa tyypilliseltä itsemurhatapaukselta, jonka persoonallisuuteen ovat vaikuttaneet muun muassa aiemmat koulukiusaamistapaukset. Kauhajoella Saaren kohdistunutta koulukiusaamista ei kuitenkaan ollut ilmennyt.

9. Kauhajokista rikoskomisariota epäiltiin heti surmien jälkeen virkarikoksesta  - katso blogejani 23.9. ja 25.9.2008 - ja suoritetun esitutkinnan jälkeen apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske määräsi 27.1.2009 nostettavaksi syytteen komisariota vastaan tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Komisario oli maanantaina 22.9., siis surmapäivää edeltäneenä päivänä, puhutellut Matti Saarta virkahuoneessaan Saaren ampuma-aseen käsittelyssä ilmenneen epätavallisen käyttäytymisen johdosta. Komisario oli antanut Saarelle huomautuksen, mutta jättänyt aseen Saaren haltuun. Syytemääräyksen mukaan komisarion olisi Saaren internettiin lataamat uhkausvideot nähtyään tullut peruuttaa ampuma-aselupa väliaikaisesti ja huolehtia siitä, että ase otetaan Saaren hallusta. Katso syytteestä blogiani 27.1.

10. Kalske määräsi Pirkanmaan johtavan kihlakunnansyyttäjä Jouko Nurmisen ajamaan rikoskomisariota vastaan syytemääräykseen perustuvaa syytettä, joka tuli vireille Kauhajoen käräjäoikeudessa 16.2.2009. Syytteessä komisariolle vaaditaan sakkorangaistusta. Syytejutun käsittelyn oli määrä tapahtua käräjäoikeudessa 13-14.5.2009. Syytteen saanut rikoskomisario kiisti syytteen, koska hänen mielestään ampumisvideot eivät olleet peruste ottaa ase pois Saarelta.

11. Esitutkinnassa kuultiin asianomistajina koulusurmien uhrien lähiomaisia. Yhden Matti Saaren surmaaman naisen leski ja lapsi jättivät huhtikuussa jyväskyläläisen asianajotoimiston edustamina Kauhajoen käräjäoikeuteen haastehakemuksen, jossa edellä mainitulle kauhajokiselle rikoskomisariolle vaaditaan rangaistusta törkeästä kuolemantuottamuksesta ja valtiolta korvauksia mun muassa omaisten kärsimyksistä. Asianomistajien avustajan mukaan hänen päämiestensä tarkoituksena ei ole syyllistää joukkomurhista yksittäistä poliisimiestä, vaan kanne on nostettu, koska asian selvittelyssä oli ilmennyt seikkoja, joiden perustella kysymystä valtion korvausvastuusta ei voida sivuuttaa. Katso lähemmin blogiani 26.5.

12. Mainitun asianajotoimiston omissa selvityksissä oli ilmennyt, että poliisille oli tullut Matti Saaren uhkaavaa käyttäytymistä koskeva yleisövihje koulusurmia edeltävällä viikolla. Sanottu vihje oli lähetetty internetin välityksellä Haapajärven kihlakunnan poliisilaitokselle. Siitä, kulkeutuiko sanottu vihje koskaan  aseluvan väliaikaista peruuttamista harkinneelle Kauhajoen poliisille, ei tuolloin ollut tietoa. Kyseisten asianomistajien avustajan mielestä valtiolla on asiassa ainakin tuottamukseen perustuva korvausvastuu, koska  poliisilta oli pyydetty rikoksen torjumiseksi apua, mutta sitä ei saatu. 

13. "Kansa huusi poliisia apuun, mutta mitään ei tehty," kuvaili avustaja päämiestensä ja ilmeisesti omia  tuntojaankin (MTV3.fi 27.4.-09). Avustaja ihmetteli myös sitä, miksi kihlakunnansyyttäjä Timo Luosman johdolla suoritetussa virkarikosjutun esitutkinnassa ei ollut lainkaan selvitetty epäillyn poliisimiehen mahdollista syyllistymistä virkavelvollisuuden rikkomisen ohella myös kuolemantuottamukseen.

14. Asianomistajan esittämä  syyte kuolemantuottamuksesta ja ilmi tullut yleisövihje olivat - varsinkin kun  ne saivat julkisuutta mediassa - niin vakavia asioita, että syyttäjä Jouko Nurminen päätti, konsultoituaan ensin VKSV:n kanssa, peruuttaa jo sovitun käräjäoikeuden pääkäsittelyn ja määrätä  KRP:n suorittamaan Timo Luosman johdolla lisätutkinnan sanotun Haapajärven vihjeen takia.

15. Lisätutkinta valmistui viikko sitten eli 21.7.2009.  Tutkinnan keskeisenä teemana oli selvittää, oliko edellä mainittu vihjetieto ollut syytteeseen asetetun komisarion tiedossa maanantaina 22.9.-08 hänen puhutellessaan Matti Saarta aseen mahdollisen poisottamisen takia. Tutkinnassa ilmeni, että eräs Matti Saaren tuttava oli torstaina, siis neljä päivää ennen kuin Saarta puhuteltiin Kauhajoen poliisiasemalla, lähettänyt internetin välityksellä Haapajärven poliisille Saareen ja mahdolliseen kouluampumiseen kohdistuvan vihjeen. Nurmisen mukaan lisätutkinta osoittaa, että vihjeestä ei ollut mennyt tietoa Kauhajoen poliisilaitokselle. 

16. Jokilaakson poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikkö Antero Aulajoki kertoi Kalajokilehden haastattelussa 29.4.-09, että nimettömänä poliisille tullutta vihjeviestiä ei lähetetty eteenpäin; luultavasti viesti siis vain laitettiin "mappiin." Viesti oli tullut poliisi sähköiseen palautepostiin torstaina 18.9.-08. Viestin sisältämä vihje koski nimenomaan Matti Saaren nettikäyttäytymistä eli ilmeisesti juuri sitä Matti Saaren itsensä kuvaamaan videota, jonka hän oli 18.9. tai vähän aiemmin ladannut Youtube -sivustolle. Syyttäjä Jouko Nurmisen mukaan Matti Saarta ei mainittu vinkkiviestissä nimeltä, mutta  "pienellä internetin tutkimisella olisi satu selville, kenestä oli kyse" (I-S 22.7.-09). Nurmisen mukaan Haapajärven poliisille tullut viesti oli jäänyt  "osin inhimillisen erehdyksenkin takia." Jälkikäteen ajatellen se olisi ansainnut enemmän huomiota, Nurminen sanoo.

17. Heti koulusurmien jälkeen ja kun oli ilmeistä, että kauhajokista komisariota vastaan tultaisiin käynnistämään virkarikostutkinta, Haapajärven poliisille vihjeen lähettäneen miehen veli lähetti eräänlaisen "tarkistusviestin" sisäministeriön poliisiylijohtaja Mikko Paateron sähköpostiin. Tuossa sähköpostiviestissä kerrottiin lähettäjän veljen poliisille ennen surmia toimittamasta Matti Saaren käyttäytymistä koskevasta vinkistä. Myöhemmin eli toukokuun alussa 2009 ilmeni, että kyseinen viesti oli kyllä tullut perille Paateron sähköpostiin, mutta että tälle toisellakaan viestille ei ollut tehty mitään. - Olen ihmetellyt asiaa blogissani 6.5. otsikolla "Salasiko poliisiylijohtaja tärkeän todisteen poliisirikostutkinnassa?" Paateron selitys oli tyypillistä paaterointia: "En muista, mihin toimiin viestin johdosta ryhdyttiin." Selvää kuitenkin on, että mihinkään toimiin ei ryhdytty, sillä viesti ei koskaan edennyt syyttäjä Timo Luosman johdolla suoritettuun komisarion virkarikostutkintaan eikä sen merkitystä siis voitu ottaa huomioon myöskään VKSV:n Jorma Kalskeen suorittamassa syyteharkinnassa.  

18. Syyttäjä Jouko Nurminen selittelee nyt julkisuudessa, että Haapajärven poliisin menettely sulloa  sille lähetetty vinkki mappiin ja jättää viesti toimittamatta Kauhajoen poliisille, johtui inhimillisestä erehdyksestä. Haapajärven poliisille tullutta varoitusviestiä ei ilmeisesti lähetetty myöhemminkään eteenpäin, vaikka oli tiedossa, että kauhajokista virkaveljeä epäiltiin virkarikoksesta. Niinpä niin. Eihän Nurminen voinut lähteä moittimaan kenttäpoliisin työtä, sillä aivan samalla tavallahan menetteli valtakunnan ylin poliisivirkamies eli poliisiylijohtaja Mikko Paatero, sillä myöskään hän ei tehnyt "tarkistusviestille" yhtään mitään! Jos Nurminen olisi moittinut Haapajärven poliisia, olisi tasapuolisuuden nimissä "pyyhkeitä" pitänyt antaa myös Mikko Paaterolle ja hänen johtamalleen  sisäministeriön poliisiosastolle. Paateron "koskemattomuus" oli kuitenkin turvattava, sillä onhan parastaikaa meneillään uuden poliisihallituksen päällikön virantäyttömenettely. Ja kuinka ollakaan, Mikko Paatero, 61 v., on sanotun viran ainoa hakija.

19. Se, oliko Kauhajoen poliisi saanut Haapajärven poliisille toimitetun vihjeen tiedokseen ennen koulusurmia, selviää lopullisesti vasta käräjäoikeuden pääkäsittelyssä. Vihjetiedon pysähtyminen Haapajärvelle ei kuitenkaan ole syytteenalaisten tekojen kannalta ratkaiseva seikka. Ratkaisevaa on se, että syytteeseen asetettu komisario oli jo torstaina 18.9. eli viisi päivää ennen koulusurmien tapahtumista nähnyt ainakin yhden Saaren kuvaaman ja Youtube -sivustolle lataaman videon, jossa Saari esitteli epätavallista ampumistaan ja massamurhien á la Jokela ihannointia. Kauhajoen komisario ei siis ollut suinkaan yksinomaan vihjetiedon varassa, vaan hän on voinut itse omin silmin nähdä saman videon, joka johti Saaren kaverin lähettämään varoitusviestin Haapajärven poliisille.

20. Poliisin katsottavissa olisi ollut muitakin Saaren videoita, apulaisvaltakunnansyyttäjä Kalske on todennut. Juuri sanottujen videoiden katselu sai Saaren kaverin lähettämään 18.9. varoitusviestin Haapajärven poliisille. Hälytyskellojen olisi tietenkin luullut soivan myös kauhajokisen komisarion päässä, mutta näin ei tapahtunut, sillä hän ei ryhtynyt toimiin  aseen poisottamiseksi. Tämä johtui mahdollisesti siitä, että kyseinen komisario oli itse myöntänyt Matti Saarelle aseluvan vain puolta vuotta aikaisemmin. 

21. Seuraavana aamuna eli perjantaina 19.9. Seinäjoen apulaispoliisipäällikkö, videoista ilmeisesti tietoisena, oli antanut määräyksen ottaa ase Saarelta pois. Tämän määräyksen perusteella poliisipartio  oli saman päivän illalla mennyt Saaren Kauhajoen asunnolle hakeakseen aseen pois. Tämä operaatio ei kuitenkaan tuottanut tulosta, sillä Saari oli ehtinyt matkustaa viikonlopuksi kotiinsa Pyhäjärvelle. Sunnuntaipäivän 21.9. illalla poliisit olivat valmistautuneet menemään uudelleen Saaren asunnolle, mutta tällöin syytteeseen asetettu komisario oli nimenomaan kieltänyt poliisilta aseenhakumatkan.

22. Maanantaina 22.9. komisario kutsui Matti Saaren poliisiasemalle puhuttelua varten. Saari tuli, mutta komisario ei tuolloinkaan ryhtynyt toimiin aseluvan väliaikaiseksi peruuttamiseksi ja aseen poisottamiseksi, vaan antoi Saarelle ainoastaan huomautuksen epätavallisen aseenkäsittelyn takia. Puhuttelussa komisario oli tiettävästi ottanut puheeksi myös vajaa vuotta aiemmin tapahtuneet Jokelan koulusurmat. Komisarion mukaan tämä ei ollut aiheuttanut Saaressa minkäänlaisia reaktioita. Kun Saari oli komisarion mukaan esiintynyt puhuttelussa  normaalisti ja rauhallisesti, oli hän saanut pitää aseena.

23. Kokeneen poliisimiehen olisi luullut tietävän, että koulusurmaajat ympäri maailmaa ovat kylmäverisiä tyyppejä, jotka osaavat esiintyä ihmisten seurassa normaalisti ja rauhallisesti. Saaren kuvaamien videoiden olisi toki luullut painavan poliisin harkinnassa Saaren puhuttelussa osoittamaa "normaalia" käyttäytymistä enemmän. Saaren videokäyttäytyminen on muistuttanut paljon Jokelan murhaajan käyttäytymistä. Kun malli ja esikuva oli selvä, olisi komisarion tullut ottaa ase Saaren hallusta. Voidaan sanoa, että rikollinen oli jo poliisin satimessa, mutta se päästettiin pois. Rikostorjunta epäonnistui täydellisesti. Komisarion olisi pitänyt Saaren kuvaamien videoiden ohella ottaa huomioon Seinäjoen apulaispoliisipäällikön kanta asiassa samoin kuin oman poliisiasemansa poliisimiesten halukkuus jopa rynnäköidä Saaren asuntoon aseen poisottamiseksi. Ilmeisesti komisario päätti kuitenkin luottaa omaan "ihmistuntemukseensa" - karmein seurauksin.

24. Minusta on selvää, että poliisin puhuttelu ja Saaren poliisilta saama huomautus oli viimeinen niitti, joka laukaisi lopullisesti Saaren surma-aikeet. Hän ymmärsi, ettei hänen tuli toteuttaa aikeensa mahdollisimman pian. Hän meni maanantaina 22.9. ampumaradalle ja videoi siellä  ja myös koulurakennuksen läheisyydessä uudet videon, joissa hän kertoi, mitä huomenna koululla tulisi tapahtumaan. Poliisin olisi tullut Jokelan koulusurmien kokemusten opettamana ja Saaren massamurhia ja Jokelan murhaajaa ihannoivan käyttäytymisen perustella mieltää, että oli olemassa vaara ja suuri todennäköisyys, että Saari tulisi matkimaan Jokelan murhaajaa tai ainakin vaarantamaan aseenkäytöllään vakavalla tavalla muiden ihmisten turvallisuutta tai yrittävän itsemurhaa. 

25. Kun komisario oli estänyt Seinäjoen apulaispoliisipäällikön aseen poista ottamista koskevan määräyksen täytäntöönpanon, eikä ollut edellä kerrotuissa olosuhteissa itse ryhtynyt toimenpiteisiin aseen poisottamiseksi, voidaan perustellusti väittää, että kyse on sellaisesta virantoimituksessa osoitetusta huolimattomuudesta, jolla on syy-yhteys koulusurman uhrien kuolemaan. Koulusurmia ei olisi tapahtunut, jos poliisi olisi ottanut aseen Matti Saaren hallusta. Toista laillista asetta Saari ei olisi enää saanut, ja koulusurmien esitukinnassa on selvitetty, ettei Saarella ollut laittomia aseita hallussaan.

26. Kuolemantuottamukseen vaadittavan syy-yhteyden toteaminen on tietenkin tuomioistuimen asia. Syytettä on pidettävä  syyttömänä, kunnes syyttömyysolettama on mahdollisesti kumottu tuomioistuimen lainvoimaisella tuomiolla. Minusta on kutenkin hyvä asia, että asianomistajat ovat nostaneet  kuolemantuottamussyytteen, sillä muuten tämä puoli asiasta olisi jäänyt täysin piiloon ja lakaistu viranomaisten toimesta maton alle. On outoa, että esitutkinnassa ei alun perin kiinnitetty lainkaan huomiota mahdolliseen kuolemantuottamukseen. Aikaa kyllä olisi ollut, sillä Timo Luosman johdolla viime syksynä toimitettu esitutkinta kesti monta kuukautta. 

27. Tällainen järkyttävä tragedia on kyllä syytä selvittää myös oikeudellisesti pohjamutiaan myöten julkisessa oikeudenkäynnissä. Muutoinhan tutkinta-aineisto voisi jäädä merkittävältä osin salaiseksi, emmekä saisi koskaan tietää, mitä Kauhajoella todellisuudessa on tapahtunut. Ikävä vain, että valtion virkakoneisto ei ole halunnut tätä tehdä, vaan koulusurmien uhrien omaiset joutuvat tekemään sen omalla kustannuksellaan. Näin toimitaan suomalaisessa oikeusvaltiossa, jossa päähuomio näyttää valitettavan usein kohdistuvan vastuussa olevien virkamiesten ja poliitikkojen suojelemiseen.

28. Alun perin syytteen törkeästä kuolemantuottamuksesta nostivat vain yhden surmansa saaneen uhrin leski ja alaikäinen lapsi. Saamani tiedon mukaan nyt ovat kuitenkin kaikki Kauhajoella kuolleiden uhrien lähiomaiset yhtyneet törkeää kuolemantuottamuksesta koskevaan syytteeseen. Asianomistajat vaativat syytteeseen asetetun komisariolta ja hänen työnantajaltaan eli Suomen valtiolta korvauksia muun muassa kuolemien aiheuttamista kärsimyksistä. Valtion tuomitseminen korvausvastuuseen onkin asianomistajien päätavoitteena jutussa.

29. Onko Kauhajoella surmansa saaneiden ihmisten lähiomaisilla juridisia edellytyksiä saada valtiolta korvausta kärsimyksestään? Vahingonkorvauslain 5 luvun 4a §:n mukaan surmansa saaneen vanhemmilla, lapsilla ja aviopuolisolla sekä muihin näihin rinnastettavalla surmansa saaneen erityisen läheisellä henkilöllä on oikeus saada korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksistä, jos kuolema on aiheutettu tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta ja korvauksen tuomitseminen harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon surmansa saaneen ja korvausta vaativan välisen suhteen läheisyys sekä muut olosuhteet. Vaikka syytteeseen asetetun  poliisimiehen katsottaisiin oikeudessa syyllistyneen kuolemantuottamuksiin, voi olla vaikea näyttää ja päätyä siihen, että kyse olisi nimenomaan törkeästä kuolemantuottamuksesta. Näin ollen häntä ei voitaisi velvoittaa suorittamaan kärsimyskorvausta asianomistajille. 

30. Valtio voidaan kuitenkin oikeuskäytännössä omaksutun tulkinnan mukaan tuomita korvausvelvolliseksi, vaikka kuolemantuottamukseen syyllistyneen virkamiehen ei voida katsoa menetelleen törkeän huolimattomasti, jos vahinkoon johtaneessa viranomaisen toiminnassa ilmennyttä huolimattomuta on kokonaisuudessaan pidettävä törkeänä. Katso esimerkiksi ratkaisua KKO 2002:56, joka koski armeijan kovapanosammunnoissa surmansa saaneen varusmiehen omaisten oikeutta kärsimyskorvaukseen. Tuossa jutussa valtio velvoitettiin edellä mainituilla perusteilla suorittamaan varusmiehen läheisille sanottua korvausta.

31. Minusta Kauhajoen koulusurmien uhrien omaisilla on hyvät mahdollisuudet saada valtiolta vaatimansa kärsimyskorvausta. Kuten olen muutamissa aiemmissa Kauhajoen tapausta käsitelleissä blogikirjoituksissani selvittänyt, valtio oli jo ennen Jokelan koulusurmien tapahtumista laiminlyönyt ryhtyä tarvittaviin toimiin ampuma-aselainsäädännön ja erityisesti aseen hallussapidon edellytyksiä ja lupamenettelyä koskevien sisäministeriön ohjeiden tiukentamiseksi ja saattamiseksi muutenkin asianmukaiselle tasolle. Luvan myöntämisen edellytyksiä on tulkittu hyvin väljästi ja lupamenettely on ollut kovin lepsua, jolloin monet sellaiset "tyypit", joille lupaa ja asetta ei olisi pitänyt missään nimessä myöntää, ovat saaneet luvan ja aseen. Esimerkkinä juuri Jokelan koulumurhaaja ja Matti Saari.

32. Mutta viimeistään Jokelan koulusurmien jälkeen olisi sisäministeriön tietenkin tullut ryhtyä kiireellisesti tehokkaisiin toimiin asiantilan korjaamiseksi. Mutta mitä tapahtui? Ei kerrassaan mitään!  Sisäministeriön poliisiosasto ja sisäministeri Anne Holmlund suorastaan vähättelivät julkisuudessa Jokelan tapausta pitäen sitä vain "yksittäisenä" tapauksena! He toisin sanoen tuudittautuivat siihen, että no, kun meilläkin on nyt sitten tapahtunut tämä yksi tilastollisesti "pakollinen" koulusurma, niin ei ole lainkaan todennäköistä, että  sama voisi tapahtua enää toista kertaa. Mutta ei kulunut kuin 10 kuukautta, kun  tässä löysän aselupamenettelyn maassa tapahtui toinen koulusurma. 

33. Vasta Kauhajoen jälkeen viranomaiset, sisäministeriön poliisiosasto ja poliisiministeri Holmlund heräsivät ruususen unestaan ja meillä ryhdyttiin kasvojen pelastamiseksi kovalla kiireellä valmistelemaan ampuma-aselainsäädännön uutta ohjeistusta, joka valmistui vain noin viikko Kauhajoen tragedian jälkeen. Lupamenettely on nyt niin tiukkaa ja  luvan myöntämisen edellytyksiä tulkitaan käytännössä niin ankarasti, että käsiaseisiin myönnettyjen lupien määrä on pudonnut puoleen aikaisemmasta. Jos näihin ja moniin muihin toimiin, joista olen kertonut yksityiskohtaisesti blogissani 30.9.2008 ("Olisiko poliisiministerin erottava?"), olisi ryhdytty heti Jokelan tapauksen jälkeen, ei Matti Saarelle olisi tietenkään koskaan myönnetty lupaa käsiaseen hallussapitoon.

34. Minusta on selvää, että Kauhajoen koulusurmiin johtaneessa  sisäministeriön ja poliisiin toiminnassa ampuma-aselupakäytännön osalta ilmennyttä välinpitämättömyyttä ja huolimattomuutta on kokonaisuudessaan pidettävä törkeänä, koska edes ensimmäisen  eli Jokelan koulusurmatapauksen jälkeen ei ryhdytty käytännöllisesti katsoen mihinkään toimenpiteisiin lepsun asiantilan korjaamiseksi, vaan Jokelan tapausta suorastaan vähäteltiin. Perustuslain 7.1 §:n mukaan jokaisella on oikeus turvallisuuteen ja saman lain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien toteutuminen. Jokelan ja Kauhajoen tapauksissa poliisiviranomaiset ja sisäministeri ovat laiminlyöneet huolehtia  kansalaisten turvallisuudesta, johon kuuluu myös rikosten torjunta. - Kauhajoen koulusurmien omaisilla on siis oikeus vaatimiinsa kärsimyskorvauksiin valtiolta.

35. Juttua käsitellään Kauhajoen käräjäoikeudessa 21.9. Ilta-Sanomien uutisjutussa 22.7. olleen maininnan mukaan vielä ei ole varmaa, käsitelläänkö syyttäjän tuottamuksellisesta virkarikoksesta nostama syyte ja asianomistajien nostamat syytteet yhdessä eli samassa oikeudenkäynnissä. Kukahan neropatti tällaistakin on pohtinut? Selvää nimittäin on, ettei syyttäjän syytettä ja asianomistajien syytteitä voida pilkkoa eri jutuiksi, vaan ne on ehdottomasti käsiteltävä toistensa yhteydessä samassa oikeudenkäynnissä ja samassa istunnossa. Asianomistajien korvausvaatimusten käsittely sen sijaan voidaan tarvittaessa erottaa syyteasian käsittelystä erilliseksi jutuksi, mutta tähänkään ei minusta ole aihetta.

36. Kauhajoen käräjillä  on 21..9. käsiteltävänä tulossa todella mielenkiintoinen oikeusjuttu. Pitänee lähteä seuraamaan istuntoa.

97. Tappaminen laillisilla aseilla ja välineillä jatkuu toreilla, kaduilla ja hoitolaitoksissa

Tuoksuissa tuomien...

Karjaa on näemmä jo laskettu

kevätlaitumelle...

1. Mielenterveyshäiriöistä jo vuosikausia kärsinyt humalainen mies surmasi viime perjantaina keskellä Kuopion toria hänelle tuntemattoman, yli 80-vuotiaan naisen, joka oli moittinut miestä, kun tämä oli ampunut ensin haulikolla ilmaan useita laukauksia, jolloin yksi laukaus oli särkenyt torivalaisimen. Mies kaivoi povestaan pistoolin ja ampui sillä mainitun vanhuksen kuoliaaksi useilla päähän ja vartaloon osuneilla laukauksilla. Tämän jälkeen mies jatkoi ampumistaan ja haavoitti kahta miestä, joista toinen oli vanhan naisen avomies ja toinen venäläinen turisti. Ammunnan kohteeksi joutuneet miehetkin olivat tappajalle täysin tuntemattomia. Torilla oli ampumishetkellä runsaasti ihmisiä.

2. Ampuja on 52-vuotias, aivan tavalliseksi ja mukavaksi kuvailtu perheellinen mies, jolla ei ole rikollista taustaa. Hän on poliisikuulustelussa tunnustanut tekonsa, jota hän itsekään lainkaan käsitä. Jälleen kerran siis aivan käsittämätön ja järkyttävä henkirikos! Ja jälleen laillisilla aseilla tehty, sillä surmaajalla oli asianmukainen lupa surma-aseisiin ja hänellä oli kotonaan vielä kaksi muuta käsiasetta. Ampuja oli ottanut torille mukaansa suren määrän pistoolin ja haulikon panoksia.

3. Ihmisten tappaminen aseilla ja nimenomaan laillisilla käsiaseilla tuntuu vain kiihtyvän. Kun aiemmin henkirikoksia tehtiin myös aseilla lähinnä kotona ja perhepiirissä, ovat surmateot siirtyneet nyt entistä useammin yleisille paikoille kaduille, kouluihin ja ravintoloihin. Traagisimmat ampumiset ovat sattuneet kouluissa ja ne ovat vaatineet eniten uhreja. Jokelan kouluampuja surmasi marraskuussa 2007 kahdeksan koululaista ja itsensä ja Kauhajoen koulusurmaaja pani syyskuussa 2008 vielä paremmaksi ampuen kymmenen ihmistä ja lopuksi itsenä. Noin kuukausi sitten viemäriojaa kaivanut mies ammuttiin kuoliaaksi Tammelassa. Kouvolan keskustassa ammuttiin viime lokakuussa mies ravintolan sulkemisen aikoihin, jolloin liikkeellä oli paljon muitakin ihmisiä, jotka olivat hengenvaarassa. Toukokuussa 2008 ex-rauhanturvaaja surmasi Rovaniemen kadulla käsiaseella hänelle tuntemattoman miehen ja sen jälkeen itsensä, jne.

4. Käsiaseiden saannin rajoittamisesta on puhuttu ja kirjoitettu paljon, mutta sisäministeriö ja ministeri Holmlund heräsivät ruususen unestaan vasta viime syksynä tapahtuneen toisen koulusurman jälkeen. Jokelan yhdeksän kuolonuhria vaatinutta koulusurmaa ministeriö ja sen poliisiosaston virkamiehet vähättelivät yksittäisenä tapahtumana, joille ei olisi voitu tehdä ennakolta mitään. Myös Kauhajoen koulusurmista sisäministeri ja hänen virkamiehensä pesivät kätensä putipuhtaaksi, vaikka on hyvin todennäköistä, että jos käsiaseiden luvan myöntämisestä annettuja ohjeita olisi selvennetty ja tiukennettu heti Jokelan koulusurmien jälkeen, ei Kauhajoen surmaaja olisi koskaan saanut hankituksi laillista asetta. Mutta mitään ei tehty ennen Kauhajokea ja niin toinen koulusurma pääsi tapahtumaan. Vaikka ministeri ja virkamiehet kuinka yrittäisivät pestä käsiään ja hokea julkisuudessa, että "ase ei tapa", eivät Kauhajoen verijäljet lähde käsistä kulumallakaan.

5. Vasta Kauhajoen koulusurmien jälkeen ministeri Anne Holmlund - Annie Mestariselittäjä - käynnisti ampuma-aselainsäädännön uudistamistyön ja asetti työryhmän valmistelemaan lain uudistamista ja käsiaseiden saannin rajoittamista. Vasta Kauhajoen koulusurmien jälkeen ministeriön poliisiosasto hoksasi antaa ampuma-aseiden hallussapitoa ja peruuttamista koskevat uudet ja entiseen verrattuna huomattavasti tiukennetut määräykset. Jos ne olisivat voimassa ja käytössä kohta Jokelan surmien jälkeen, ei Kauhajoen koulusurmia varsin todennäköisesti olisi päässyt tapahtumaan. Uusien määräysten mukaan käsiaseiden lupamenettelyä ja hallussapidon edellytyksiä tiukennettiin todella tuntuvasti.

6. Poliisi ei anna enää lupa käsiaseeseen ensimmäisenä aseena ilman todisteellista selvitystä hakijan vähintään vuoden kestäneestä aktiivisesta ampumaharrastuksesta. Käsiaseiden luvanhakijat joutuvat nyt hankkimaan itsestään lääkärinlausunnon, josta ilmenee, onko hakijalla mahdollisesti sellaisia mielenterveysongelmia, joihin liittyy vaara vahingoittaa itseään tai toista ihmistä. Kaikki ensimmäisen kerran ampuma-aselupaa hakijat on aina haastateltava erikseen kahden poliisilaitoksen työntekijän toimesta jne. Muun muassa nämä kaikki kohdat puuttuivat määräyksistä ennen Kauhajoen tapausta, ja niin Kauhajoen samoin kuin Jokelan koulusurmaaja saivat itselleen laillisen aseen murhavälineekseen. Ministeri Holmlund olisi voinut määrätä poliisiosaston antamaan nämä tiukennetut määräykset, mutta sitä hän ei välittänyt tehdä edes Jokelan koulusurmien jälkeen.

7. Käsiaseiden lupakäytäntö on siis ohjeiden myötä selvästi tiukentunut ja käsiaseiden saantia on huomattavasti rajoitettu. Meillä myönnetään nykyisin käsiaseen hallussapitolupia ainoastaan puolet vai oliko se peräti vain kolmannes siitä, mitä niitä myönnettiin lepsun lupakäytännön aikana. Selvää on, että Suomessa on myönnetty lepsun lupakäytännön aikana monien vuosien ajan ja vielä Jokelan surmien jälkeenkin käsiaselupia täysin sinisilmäisesti ja avokätisesti Jokelan ja Kauhajoen ampujien tapaisille hörhöille. Sisäministeriön poliisiosasto lupasikin heti Kauhajoen jälkeen eli tarkemmin sanottuna 29.9.-08, että "viime vuosina" myönnetyt käsiaseluvat ja niiden perusteet selvitetään aserekisteristä. Siitä, miten tämä työ tehdään, tultaisiin ministeriön tiedotteen mukaan antamaan ohjeet myöhemmin.

8. Minulla ei ole tietoa, miten tämä myönnettyjen aselupien tarkistustyö on edennyt ja miten paljon aselupia on peruutettu. Työssä, jos sitä on ylipäätään tehty, ei ilmeisesti ole edetty kovinkaan kauaksi taaksepäin. Miten muuten voi olla mahdollista, että Kuopion tappajalla oli laillinen lupa neljään aseeseen, vaikka hän oli todistettavasti kärsinyt mielenterveyden ongelmista jo vuosikausia? Eikö yhteistyö mielenterveystyön viranomaisten ja poliisin välillä vieläkään pelaa? Onko sisäministeriön poliisiosasto antanut ohjeet ja määräykset viime vuosina myönnettyjen lupien tarkistamisesta ja miten tuo tarkistus on edennyt ja mitä tuloksia siitä on saatu?

9. Tämän tärkeän kysymyksen otti eilen esille aselupa-asioista juuri Kuopion poliisilaitoksella vastaava apulaispoliisipäällikkö Heikki Kössi (Iltalehti 25.5. s. 2). Kössi kertoo kirjoittaneensa jo huhtikuussa "viikkoja ennen torin draamaa" sisäministeriölle aselain muutoshankkeista ja vaatineensa "lisää kontrollia myös olemassa oleviin aselupiin." Suunnitellussa lakimuutoksessa kun ei puututa millään tavalla nyt jo olemassa oleviin aseenkantolupiin, sanoo Kössi. (Tämä on tietenkin selkeä puute, johon viimeistään eduskunnassa pitäisi puuttua.) Kössi jatkaa: "Aselain kiristys toimii täydellä teholla vasta vuosikymmenen päästä, kun nykyiset ilman lääkärin kontrollia myönnetyt aseluvat poistuvat."

10. Poliisipäällikkö Heikki Kössin lausunnosta voi saada käsityksen, jonka mukaan sisäministeriö ei olisi antanut kentälle uusia määräyksiä jo myönnettyjen aselupien tarkistamisesta, vaikka tämä luvattiin tehdä Kauhajoen koulusurmien jälkeen. Jos näin on todella asian laita, niin mistä tämä johtuu? Siitäkö, ettei jo "saavutettuihin etuihin" voitaisi puuttua? Mutta voihan poliisi jo nyt voimassa olevan lainsäädännön mukaan tietyin edellytyksin peruuttaa myönnetyn ampuma-aseluvan. Miksi siis poliisi ei muka voisi ryhtyä selvittämään epäilyttäviä aseluvan haltijoita koskevia tapauksia, joista se on saanut vihiä?Iltalehden jutusta voi saada käsityksen, jonka mukaan Kuopion poliisilla oli jo tiedossaan, että jokin "draama", joksi Kössi hirvittävää tragediaa hieman vähätteleväntuntuisesti kutsuu, olisi mahdollisesti tulossa. Tänään kuitenkin Pohjois-Suomen poliisipäällikkö Kari Heimonen kertoo, että poliisilla ei ennen laukauksia ollut mitään syytä puuttua "kunniallisesti käyttäytyneen" miehen aselupiin (H-S, A 4). Tapa, jolla poliisipamput, ylipoliisipäälliköstä alkaen, puolustavat aina alaisiaan, on jo tullut meillä hyvin tutuksi.

11. Iltalehden toimittajan mukaan Kuopion poliisilla "näyttää olleen ennakkoaavistus toriampumisesta." Miksi polisi ei siis ryhtynyt toimiin, jotta ampuminen olisi voitu estää? Miksi apulaispoliisipäällikkö ei määrännyt miehiään selvittämään ampujan tilaa ja olosuhteita ja mainittua ennakkoaavistusta, vai määräsikö? Puuttuivatko ministeriön tilanteen varalta lupaamat ohjeet? Eikö peruuttamisasiaa ja luvan peruuttamisen edellytyksiä kyseisessä tilanteessa olisi voitu kysyä sisäministeriöstä, eikä vain tyytyä kommentoimaan tulevan lainsäädännön sisältöä ja mahdollisia puutteita? Meneekö viime vuosina myönnettyjen aselupien tarkistamiseen aserekisteristä todella vuosikymmeniä ennen kuin lepsun lupakäytännön aikana ilman lääkärin kontrollia ja muita varotoimia myönnetyt luvat saadaan peruutetuiksi? Näin hidas eteneminen asiassa tuntuu aivan käsittämättömältä.

12. Poliisiylijohtaja Mikko Paatero antoi Kuopion surman jälkeen lehdistölle hänelle niin jo kovin tutuksi tulleen, paateroinniksi luonnehtimani (9.5.-09) lausunnon: "En usko, että uusi ja nykyistä tiukennettu aselaki olisi estänyt tätäkään surmaa." Niin kuin tässä olisi kyse jostain uskon asiasta! Uskomuksiin vetoaminen tällaisissa asioissa on virkamiesmäistä jeesustelua, jolla pyritään peittämän vastuuta ja siirtämään se muualle. Oikea Jeesus tuli "virkaansa" ottaakseen kaikkien meidän synnit harteilleen, mutta nämä meidän virkamies- ja poliitikkojeesustelijamme omine uskomuksineen eivät sitä vastoin kyllä ota omaan tai virkakuntansa piikkiin yhtä ainoaa rikettä ja laiminlyöntiä, vaan ovat valmiita sysäämään kaikki mokat kohtalon ja sattumuksen päälle, jolleivät keksi jotakuta toista ryhmää tai ihmistä, jonka niskaan vastuun voisi langettaa.

13. Tätä paaterointiahan tässä on jo kuultu pitkin matkaa. Ylipoliisipäällikön paateroinnista Kauhajoen koulusurmien jälkeen ja Kauhajoen komisarion menettelyn johdosta samoin kuin paateroinnista Humppilan ampumistapauksen jälkeen viime helmikuussa olen kertonut jo aiemmin (7.2.). Sama laiminlyönnin vähättely ja uskomuksiin vetoaminen jatkui, kun pari viikkoa siten ilmeni, että Paatero ei ollut toimittanut hänelle Kauhajoen surmien jälkeen sähköpostilla lähetettyä vinkkiä oikeaan osoitteeseen, jos nyt ylipäätään toimitti sitä mihinkään (6.5.).

14. Viimeksi paaterointia havaittiin viime viikolla, kun esitutkinta- ja pakkokeinolakien uudistamista valmistelleen oikeusministeriön toimikunnan mietinnön luovutustilaisuuden yhteydessä väitettiin, että "lehdistö syö poliisin kädestä" eli poliisi vuotaa laittomasti rikosten esitutkintaa koskevia tietoja lehdistölle. Poliisiylijohtaja kuittasi nämäkin vakavat väitteet hänelle tyypillisellä lakonisella tavalla: "En usko, että poliisi olisi juuri koskaan tahallaan vuotanut tietoja lehdistölle." Siinähän se taas tuli, ja suomalainen toimittajakunta sen kun hyväuskoisena hölmönä kirjasi tämänkin uskomuslausahduksen tyytyväisenä lehtiöihinsä ikään kuin täytenä totena kyselemättä asiasta sen enempää.

15. Pienenä kevennyksenä tähän väliin on syytä mainita, että Kuopion "draaman" aikoihin torilla liikuskeli lehtitietojen myös eräs tunnettu poliitikkomme. Arvatkaapa, kenestä voisi olla kyse. Kyllä, aivan oikein arvattu: Kanki-Kaikkonenhan se siellä torilla jakeli suunnilleen ampumishetkellä vaalimainoksiaan. Kanki (kesk) ja hänen vaimonsa Satu Taiveaho (sdp) pyrkivät molemmat EU-parlamenttiin kesäkuun vaaleissa. Kaikkosella ja Satu-vaimolla näyttää olevan taipumusta joutua erilaisten katastrofien todistajiksi. Oliko se nyt viime talvena, kun Italiassa oli maanjäristys, jolloin Kanki ja Satu sattuivat, kuinka ollakaan, oleskelemaan lähikaupungin hotellissa, ja totta kai he huomasivat aamuyöllä nukkuessaan, miten heidän huoneensa ikkunat helisivät, ja voi miten kauheaa se kaikki oli, kun se tapahtui noin lähellä!

17. Toinen Kanki-Kaikkosta koskeva uutinen eilisestä Iltalehdestä: Kaikkosen Hyvinkällä pidetyssä vaalitilaisuudessa oli paikalla vain yksi kuulija. No, eihän tuo ole mikään ihme, sillä eiväthän ihmiset kerta kaikkiaan uskalla mennä samaan tilaisuuden Kaikkosen kanssa, kun hänen paikalla ollessaan tuppaa vähän väliä sattumaan kaikenlaisia mullistuksia ja tragedioita, kuten maanjäristyksiä, torisurmia jne. Lehtitiedot eivät kerro, kuka tuo paikalle rohjennut kuulija oli. Olisikohan ollut muuan Drita Lulic -niminen naishenkilö. Nuo Balkanilla eläneet ja sodan karaisemat naisethan ovat tavallista rohkeampia luonteeltaan. Dritahan lukeutuu tunnetusti K-K:n ihailijakuntaan ja K-K puolestaan muun keskustajohdon tavoin Dritan ihailijoihin.

18. Mutta hoitolaitoksista ja sairaaloista sitä vasta kummia rikosrintamalla kuuluu! Hoiva-alalla toimivat naiset ovat "kunnostautuneet" ns. insuliinisurmissa. Lehtimäen opistolla Pohjanmaalla yövalvojina toimineet kaksi naista, pariskunta rekisteröintiä vailla, pistivät vuosi pari sitten insuliinikynällä hoivaosastolla olutta cp-vammaista epilepsiapotilasta, joka ei ollut diabeetikko, josta seurasi potilaan kuolema. Naisia syytettiin taposta, mutta käräjäoikeus ja hovioikeus tuomitsivat heidät törkeästä pahoinpitelystä ja kuolemantuottamuksesta kuudeksi vuodeksi vankeuteen. - Viime viikolla Tampereen käräjäoikeus langetti elinkautisen vankeusrangaistuksen 27-vuotiaalle nokialaiselle sairaanhoitajalle murhasta ja murhan yrityksestä. Tuomittu oli elokuussa 2007 piikittänyt insuliinia 80-vuotiaaseen naispotilaaseen Ylisen kuntouslaitoksessa. Heinäkuussa 2007 hän piikitti kahdeksan kuukauden ikäiseen sukulaislapsensa insuliinia kesämökillä Kurussa, vauvan henki saatiin viime tipassa sairaalassa pelastetuksi. - Ja nyt on viikon päivät kohuttu sarjamurhatyyppisistä insuliinimurhista, kun 58-vuotiaan helsinkiläisen naishoitajan epäillään syyllistyneen ainakin neljään murhaan ja seitsemään murhayritykseen hänen piikittäessään insuliinia hoitolaitoksissa tai kotihoitajana toimiessaan hoidettaviinsa vanhuksiin.

19. Mikä saa "aivan tavallisen" ja kunnollisen, hoidettaviensa suorastaan erinomaisena luonnehtiman hoitajan naisen tällaisiin tekoihin, kysellään lehdissä. Elinkautisen vankeusrangaistuksen saanut 27-vuotias nokialainen on pienen pojan äiti, huippuluokan todistuksilla valmistunut ja stipendillä palkittu sairaanhoitaja, innokas urheilija ja vieläpä Merivoimissa koulutettu tykkimies. Myös Helsingissä murhista epäillyn naishoitajan ulkoiset kulissit näyttävät olevan täysin kunnossa ja hänen perhe- ja sosiaalinen elämänsä onnelliselta. Kuten aina ennenkin, psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma, jolta on juuri ilmestynyt kirja "Pahuuden anatomia," on kiirehtinyt jälleen vakuuttelemaan, etteivät tavallisten naisten tekemät henkirikokset ole Suomessa tilastollisesti lisääntyneet.

20. Lauerma ei osaa kertoa yksiselitteisiä syitä siihen, miksi naiset ja myös nuo aivan tavalliset naiset tappavat. Syyksi hän epäilee sitä, että naisia on nykyisin paljon enemmän "humalajuomisen piirissä" kuin aiemmin. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittanee sitä, että nykyisin naiset ryyppäävät ja juopottelevat enemmän kuin ennen. Naisten humalajuominen - siis juopottelu - selittää Lauerman mukaan äkkipikaista väkivaltaa, joka on tyypillistä Suomessa. Henkirikoksiin syyllistyvillä naisilla on vakavampia mielenterveysongelmia kuin miehillä, sanoo Lauerma. Mutta nyt insuliinisurmiin syyllisiksi todetut tai niistä epäillyt naiset eivät ole ilmeisestikään kuuluneet "humalajuomisen piiriin," eikä jo tuomittujen kolmen naisen ole todettu kärsineen ainakaan niin vakavista mielenterveyshäiriöistä, että heidät olisi tuomittu rikoksistaan alentuneesti syyntakeisina eli niin sanotusti täyttä ymmärrystä vailla olevina. Parisuhteen ulkopuolisissa surmissa naiset näyttävät tappavan paljon useammin naisia kuin miehiä. Mistähän tämä johtui, siitäkö kenties, että naisen tappaminen on helpompaa kuin miehen? Naisten tappamistapa on usein myrkyttäminen. Esimerkiksi Helsingissä viime vuonna naispuolisen kampaajaystävänsä surmannut uskovainen siivoojanainen käytti myrkyttämistä, minkä jälkeen hän vielä viilsi uhriaan veitsellä kaulaan.

21. Onko näissä naistappajissa kyse paljon puhutuista "naispaholaisista?" Joka tapauksessa jälleen ovat tulleet todistetuiksi kultti-iskelmä Totisen pojan jenkan (Georg Malmsten, 1953) sanat: "kyllä naisessa julmuutta riittää." Tähän lienee tasapuolisuuden nimissä suorastaan pakko lisätä, että kyllä miehissäkin tuota julmuutta ja pahuutta piisaa ihan riittämiin.

22. On ilmennyt, että hoiva-alalla henkirikoksiin syyllistyneillä tai niistä todennäköisin syin epäillyillä naisilla on usein rikollinen tausta. Edellä mainittu 27-vuotias nokialaisnainen oli syyllistynyt vuonna 2006 lukuisiin myymälävarkauksiin anastetun omaisuuden arvon kohotessa yli 20 000 euron. Tampereen käräjäoikeus päätti kuitenkin jättää vuonna 2007 naisen tuomitsematta rangaistukseen siksi, ettei rikosrekisterimerkintä ehdollisesta vankeusrangaistuksesta olisi vaikeuttanut sairaanhoitajan työllistymistä; tuomiosta ei ilmeisesti ilmoitettu TEO:lle (Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle), jonka tehtävät ovat nykyisin siirtyneet Valviralle (Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto), koska ilmoitusvelvollisuus koskee vain tuomioita, joilla on tuomittu vankeusrangaistus. Esitutkinnan aikana sairaanhoitaja oli ensi kerran saanut omansa alansa sijaisuuden terveyskeskuksen vuodeosastolta. Kohta terveyskeskuksen lääkevarastosta hävisi morfiinin sijaan käytettyä kipulääkettä ja potilailta rahaa. Hoitajan työsuhde terveyskeskuksessa päättyi, mutta kun rikosepäilyistä ei ilmoitettu mihinkään, hän saa uuden työpaikan Ylisen kuntoutuskeskuksesta.

23. Tutkittavana olevan 58-vuotiaan helsinkiläishoitajan tapauksessa epäillyn uralle mahtui lehtitietojen mukaan kahdet tai jopa kolmet potkut työpaikoista rikosepäilyjen takia. Vuonna 2005 nainen tuomittiin Helsingin käräjäoikeudessa ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja sakkoihin hänen varastettuaan työpaikkansa lääkärikeskuksesta lääkkeitä. Käräjäoikeus ei kuitenkaan ilmoittanut tuomiosta TEO:lle tai Valviralle niin kuin olisi pitänyt. Jos ilmoitus olisi tehty, valvontaelin olisi voinut estää naisen uran jatkumisen hoitoalalle. Meilahden sairaalassa murhista nyt epäilty nainen sytytti kesällä 2008 potilashississä vaippakasan tuleen kostoksi viisi vuotta aiemmin sairaalasta saamistaan potkuista. Tästäkään tapauksesta ei tehty asianmukaista ilmoitusta, vaan nainen sai marraskuussa 2008 uuden työpaikan helsinkiläisestä vanhusten hoitokodista, jossa hän syyllisti taas varkauksiin.

24. Ilmeisesti hoitoalalla ei ole olemassa juuri minkäänlaista työnhakijoita koskevaa kontrollia eikä valvonta- ja ilmoitusjärjestelmää, kun tällaista pääsee tapahtumaan, eli rikostaustaiset ihmiset pääsevät hoitoalalle tai jatkamaan työtään siellä. Työnhakijoiden taustoja ei selvitetä eikä tehdyistä rikkeistä ja rikoksista ilmoiteta työnantajan toimesta mihinkään. Mikään viranomainen tai kukaan virkamies ei ota vastuuta valvonnan laiminlyönneistä, eivätkä laillisuusviranomaiset, oikeuskansleri ja oikeusasiamies, näytä välittävän puuttua virkavastuuta koskevien kysymysten selvittelyyn. Sosiaaliministeri Paula Risikko kertoo hymyssä suin tv-haastattelussa, että kyllä nyt valvontaa pitää miettiä kokonaan uudestaan, mutta häneltä ei kysytä selitystä siihen, miten tällaista on päässyt hänen vastuullaan olevalla alalla tapahtumaan.

25. Surullista on muun ohella se, että käräjäoikeus laiminlöi ilmoittaa 58-vuotiaalle naiselle tuomitsemastaan ehdollisesta vankeusrangaistuksesta TEO:lle, vaikka laissa on ilmoitusvelvollisuudesta nimenomainen säännös. Helsingin käräjäoikeuden laamanni Eero Takkunen selittelee julkisuudessa lauhkeasti, että ilmoituksen tekemättä jättäminen johtui "inhimillisestä virheestä." Eikö olisi syytä informoida yleisöä kertomalla, missä käräjäoikeuden osastossa sanottu laiminlyönti tehtiin ja kuka on se tuomari, joka syyllistyi tähän "inhimilliseen erehdykseen?" On outoa, ettei esimerkiksi oikeuskansleri ole pyytänyt asian johdosta selvitystä ja ryhtynyt tutkimaan, onko asianomainen tuomari syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen. Sen sijaan selvitystä pyytää ja sen laamanni Takkuselta myös saa oikeusministeriö, vaikka ministeriöllä ei pitäisi olla mitään tekemistä riippumattomien tuomioistuinten konkreettisten lainkäyttötapausten kanssa. Aiotaanko tämäkin tapaus kenties painaa villaisella, jotta kyseinen tuomari saisi jatkaa rauhassa uraansa ja edetä korkeampiin virkoihin?