1137. Paavo Väyrynen ei hellitä

1. Keskustan kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen ei aio luopua aikeistaan pyrkiä keskustapuolueen (kesk) johtoon ensi kesäkuun Sotkamon puoluekokouksessa.

2. Väyrynen tyrmää puoluehallituksen tulkinnan, jonka mukaan hänen ei olisi keskustan nykysääntöjen mukaan mahdollista haastaa Juha Sipilää puheenjohtajakilvassa. Syynä on se, että Väyrynen on toisen puolueen eli perustamansa kansalaispuolueen (kapu) jäsen.

3. Tuntuu selvältä - ilman asiantuntijalausuntojakin - ettei oman uuden puolueen perustanut, kahden puolueen jäsenkirjaa kantava Väyrynen voi pyrkiä keskustan puheenjohtajaksi. Keskustan johto rohkeni tehdä tämän johtopäätöksen viime torstaina vasta saatuaan asiasta kahden yhdistysoikeuden asiantuntijan eli ministeri Lauri Tarastin ja professori Heikki Halilan lausunnon. Asiantuntijat katsoivat, että keskustan puheenjohtajaksi ei voida sääntöjen mukaan valita puolueen perusjärjestön jäsentä, joka kuuluu muuhun puolueeseen.

4. Varovainen toimintatapa osoittaa, että keskustan johto haluaa pelata varman päälle, koska Paavo Väyrystä ei ole syytä aliarvioida. Väyrynen kyykytti keskustaa pahemman kerran viimeksi tammikuun presidentinvaalissa, jolloin hän sai vaalissa annetuista äänistä 6,1 prosenttia, kun taas keskustan Mati Vanhanen joutui tyytymään 4,1 prosenttiin.  

5. Keskustan puoluehallitus ei rohjennut erottaa Värystä puolueesta,  vaan tyytyi vain toteamaan, ettei Väyrysellä ole oikeutta olla ehdokkaana keskustan puheenjohtajavaalissa. 
Päätös tuo Paavo Väyryselle lisää julkisuutta ja sitä hän hankkii myös jatkossa keskustan kustannuksella arvostelemalla puolueen omaksumia linjanvetoja. 

6. Väyrynen tietää, ettei hänellä ole minkäänlaisia mahdollisuuksia  tulla valituksi keskustan puheenjohtajaksi. Pyrkimällä tehtävään hän pystyy kuitenkin puhuttelemaan kannattajiaan ja profiloitumaan perustamansa kansalaispuolueen johtajana. Kannattajilleen Väyrynen antaa ymmärtää, että kansalaispuolueen linja ja arvot ovat perinteistä alkiolaisuutta, jonka keskusta on hylännyt.

7. Väyrysen mukaan puoluehallituksen kannanotto tähtää siihen, että puoluekokoukseen valmistauduttaessa vältettäisiin perusteellinen keskustelu puolueen linjasta ja tulevaisuudesta. Puoluehallitus toivoo, että keskustan piirit, kunnallisjärjestöt ja paikallisyhdistykset ottavat toiminnassaan huomioon sen omaksuman tulkinnan.

8. Väyrynen antaa ymmärtää, että keskustan johto osti Laurin Tarastilta ja Heikki Halilalta itselleen edullisen asiantuntijalausunnon torpatakseen hänen aikeensa haastaa puheenjohtaja Juha Sipilä Sotkamossa. Väyrysen mukaan lausunto on "heppoinen" ja osoittaa vain, että keskustan säännöt ovat tulkinnanvaraiset. Puoluehallituksella ei Väyrysen mukaan ole oikeutta evätä hänen puheenjohtaja-aikeitaan, sillä kysymys hänen vaalikelpoisuudestaan ratkaistaan vasta Sotkamon puoluekokouksessa.

9. Keskustan entinen puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki sanoi pari päivää sitten kolumnissaan, että kevään aikana keskusta järjestää tilaisuuksia puheenjohtajaehdokkaille. Jäätteenmäki antoi ymmärtää, että niiden avulla Väyrynen haluaisi maksattaa kansalaispuolueen eduskuntavaalikampanjaa keskustalla.  Anneli Jäätteenmäki ennustaa, että Paavo Väyrysen uskollisimmat kannattajat lähtevät keskustasta hänen matkaansa ennemmin tai myöhemmin.

10, Paavo Vyrynen on saanut tuekseen oikeustieteen tohtori Kari Uotin, joka Väyrysen mukaan otti häneen yhteyttä ja tarjoutui laatimaan vastineen Tarastin ja Halilan asiantuntijalausuntoon.

11. Vastineessaan Uoti lykkää Tarastin ja Halilan lausunnon ja sanoo, että lausunto ei ole analyysi lain sisällöstä, vaan selvitys tavasta päästä ennalta määrättyy tai tavoiteltuun lopputulemaan liittyen keskustan tulevan kesän puheenjohtajavaaliin. Uotin mukaan tämän tyylisiä lausuntoja käytetään hyvin tavanomaisesti tuomioistuimissa pyrittäessä edistämään oman tavoitteen toteutumista. Uoti pitää asiantuntijalausuntoa sisäisesti ristiriitaisena. Hänen mukaansa keskustan nykyisten sääntöjen mukaan riittää, että puheenjohtajaehdokas on keskustan jäsen.

12. Uotin mukaan puoluekokouksen relevantit päätökset voidaan riitauttaa ja viedä Helsingin käräjäoikeuden tutkittavaksi mahdollisesti täytäntöönpanokieltovaatimusten kera, jos keskusta päätyy toimimaan lausunnossa esitetyn mukaisesti eli käytännössä estämään Väyrysen puheenjohtajaehdokkuuden. Keskusta menisi seuraaviin vaaleihin epätietoisena siitä, kuka on puolueen oikea puheenjohtaja ja Suomi eläisi epävarmuudessa, perustuuko pääministerin asema asianmukaiseen valintamenettelyyn, Uoti arvioi.

13. Voi voi, jo nyt on aikoihin eletty! Vaikuttaa vahvasti siltä, että väitteillään Kari Uoti haluaa lähinnä vain maalailla piruja seinälle. Väyrynen ja Uoti tarvitsisivat väittteidensä tueksi jotakin kättä pidempää, eli yhdistysoikeuteen perehtyneen asiantuntijan kannanoton. Suomessa tämän alan asiantuntijat ovat kuitenkin aika harvassa. Alan kaksi tunnetuinta asiantuntijaa ovat juuri Tarasti ja Halila, joten keskustan johto teki järkevästi pyytäessään heiltä yhteisen lausunnon. Olisi melkoinen ihme, jos Suomesta löytyisi sellainen guru, joka katsoisi, että Väyrysellä olisi kelpoisuus tavoitella keskustan puheenjohtajuutta vaikkei hän eroaisi kansalaispuolueen jäsenyydestä.

1053. Sipilä niin avoimena kuin olla ja voi

1. Pääministeri Juha Sipilä innostui perjantaina, sen jälkeen kun Venäjän pääministerin Medvedevin kaksituntinen vierailupyrähdys Oulussa oli päättänyt,  avaamaan blogissaan sijoituksiaan ja omistuksiaan ja niiden taustoja. 

2. Sipilää on ketuttanut, ei vain Ylen hänen esteellisyydestään reilu viikko sitten julkaisema uutisjuttu, vaan myös se, että hänen viime vuonna antamaansa sidonnaisuusilmoitusta on kritisoitu puutteelliseksi ja häntä on arvosteltu osakkeiden piilottamisesta vakuutuskoriin. Sipilä on tuohtunut myös väitteistä, joiden mukaan hän ei maksaisi osingoistaan veroja eikä ilmoittaisi kaikkia tulojaan verottajalle. 

3. Kaiken kaikkiaan Sipilä on osoittanut pääministerille varsin epätavallista herkkähipiäisyyttä, kun mediassa on puhuttu hänen epäselväksi jääneestä uskonnollisesta vakaumuksestaan, sijoitusomaisuudestaan ja hänen perheestään. Sipilä katsoo, että uutisjutuissa on kyseenalaistettu hänelle tärkeitä arvoja., vaikka tästä ei ole todellisuudessa ollut kyse. Sipilä katsoo, että esimerkiksi Katera Steel Oy:n tapauksen esille nostamisen tarkoituksena oli arvostella ja loukata hänen lapsiaan ja perhettään, vaikka asiassa on kysymys yksinomaan hallituksen Terrafame Oy:lle antaman 100 miljoonan euron lisäpääoman yhteydessä esille putkahtaneesta pääministerin mahdollisesta esteellisyydestä.

4. Blogijutussaan Sipilä kävi läpi, ensimmäisen kerran yksityiskohtaisesti, vaikka hänen sidonnaisilmoituksestaan on kulunut jo 1,5 vuotta,  sijoituksiaan ja omaisuuttaan. Pääministeri vakuuttaa, ettei hän omista yritysten osakkeita eikä hänellä ole "suoria osakeomistuksia" myöskään vakuutussäästöissääm, eli mitään osakeomistusta ei ole "piilotettu" vakuutuskuoriin tai muuallekaan. Kun hän ei omista osakkeita eikä saa osinkotuloja, hän ei voi maksaa osinkoverojakaan. Hänen omistuksensa eivät voi aiheuttaa esteellisyyttä yrityksiä koskevaan valtion päätöksentekoon, Sipilä järkeilee.

5. Eilen lauantaina TV1:n ykkösaamun haastattelussa Juha Sipilä sanoi, että hän on ollut omaisuudestaan ja sijoituksistaan kertoessaan "niin avoin kuin voi". Hän ei osaa enää avoimemmin kertoa, kuin mitä on kertonut. "Avoimempi en oikeastaan enää voi olla, Sipilä vakutti.

6. Siis "niin avoin kuin voin". Kukas se taas olikaan se toinen pääministeri, joka myös vakuutteli melko lailla samalla tavalla? Aivan oikein, se oli pääministeri Anneli Jäätteenmäki (kesk), jota hiillostettiin 2003 Irak-vuotojupakan yhteydessä ja pyydettiin kertomaan, oliko hän saanut salaisiksi luokiteltuja UM:n asiakirjoja presidentin neuvonantajana toimineelta Martti Manniselta (kesk). Jäätteenmäki kielsi tämän toistuvasti ja parahti lopuksi eduskunnan täysistunnon edessä: "Puhun niin totta kuin osaan".

7. Siis "niin avoimesti kuin vain voin" ja "niin totta kuin vain osaan". Hm, näistä huudahduksista tuntuisi puuttuvan enää loppukaneetti  "niin totta (avoimesti) kuin Jumala minua auttakoon, ruumiin ja hengen puolesta". Todistaja vakuuttaa oikeudenkäynnissä - kunnian ja omantunnon kautta -  kertovansa "kaiken totuuden tässä asiassa siitä mitään salaamatta tai siihen mitään lisäämättä taikka sitä muuttamatta". Aikaisemmin kristilliseen kirkkokuntaan kuuluvat todistajat antoivat oikeudessa todistajanvalan, jossa he lupasivat ja vannoivat "kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan kautta" puhuvansa totta.

1010. Matti Vanhanen haluaa pressaksi

                             Pikkuvanhanen ja Isovanhanen, Matteja molemmat

1. Ex-pääministeri (2003-2010) ja keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Matti Taneli Vanhanen (60) ilmoitti eilen tavoittelevansa puolueensa presidenttiehdokkuutta. Asiasta kertoi ensin keskustan puoluelehti Suomenmaa, minkä jälkeen Vanhanen vahvisti tiedon. 

2. Matti Vanhanen on toiminut kansanedustajana vuodesta 1991 vuoteen 2010. Edellisellä vaalikaudella hän toimi Perheyritysten liiton toimitusjohtajana, mutta nousi takaisin eduskuntaan kevään 2015 vaaleissa.

3. Keskustan kansanedustajille Vanhanen kertoi halukkuudestaan presidentiksi niin ikään eilen. Keskustan työvaliokunta päätti alkuviikolla ehdottaa puoluehallitukselle, että keskusta asettaisi presidenttiehdokkaansa jo ensi kesäkuussa Seinäjoella pidettävässä puoluekokouksessa. 

4. Mikä kumman hoppu keskustalla on asiassa? Presidentivaalithan pidetään vasta alkuvuonna 2018. Miksi keskusta haluaa valita oman ehdokkaansa jo lähes kaksi vuotta ennen vaaleja? Mikään toinen puolue ei ole vielä tänä vuonna aikeissa ilmoittaa omaa ehdokastaan. Presidentti Sauli Niinistö päättää vasta ensi vuoden alkupuolella, lähteekö hän tavoittelemaan toista kautta.

5. Onko Matti Vanhanen keskustan ainoa ehdokas presidentiksi? Siltä tuntuu, sillä ainakin puolueen johto tuntuu olevan varma asiasta. Vanhasen ehdokkuudesta lienee sovittu alustavasti puolueen työvaliokunnan kokouksessa, jossa päätös puolueen ehdokkaan valitsemisesta kesäkuun  puoluekokouksessa tehtiin. 

6. Työvaliokunnan kokouksesta ei ehtinyt kulua kuin pari kolme päivää kun Matti Vanhasen kiirehti ilmoittamaan ehdokkuudestaan. Vanhanen sanoo kypsytelleensä päätöstä "viime viikkojen aikana". Hän päätti ilmoituksestaan ennen kuin puolueen piirikokoukset kokoontuvat. Vanhanen siis haluaa, että piirikokoukset ilmoittaisivat seisovansa yhtenä miehenä ja naisena hänen ehdokuutensa takana. Vanhanen uskoo saavansa vastaehdokkaita,  ja tätä mahdollisuutta vilautti eilen myös keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä Brysselissä. 

7. Riittävän uskottavia vastaehdokkaita ei kuitenkaan tunnu löytyvän. Olli Rehn ei tiettävästi sunnittele pressaehdokkuutta vaan haluaa mieluummin Erkki Liikasen seuraajaksi Suomen Pankin pääjohtajana.  Rehn ajatellee, että hänen on turha lähteä haastamaan Sauli Niinistöä vuoden 2018 vaaleissa, mutta vuoden 2024 vaaleissa hän sitä vastoin voisi olla arvostettuna pääjohtajana aivan hyvin käytettävissä. 

8. Toinen ex-pääministeri (1991-95) Esko Aho voisi periatteessa ilmoittautua kisaan, mutta tuskin hän sitä tekee. Aho on parhaillaan tyrkyllä Venäjän suurimman pankin Sberbankin hallintoneuvoston jäseneksi; Venäjän keskuspankki omistaa pankista yli puolet.  Ahon idänsuhteet olisivat muutenkin kunnossa, sillä hän Suomalais-Venäläisen kauppakamarin hallituksen puheenjohtaja ja suomalaisten Venäjän-kauppaa käyvien suuryritysten perustaman East Officen hallituksen puheenjohtaja. Sherbankin nettovoitto laski viime vuonna 23 prosenttia edellisen vuoden tuloksesta. Pankki on ollut loppuvuodesta 2014 lähtien Yhdysvaltojen Venäjän-vastaisten pakotteiden listalla. Esko Aho katsoo, etteivät pakotteet estäisi hallitustyöskentelyä Sherpankissa. - Toivotaan niin. Ehkäpä Esko Aho, entinen Kannuksen elinkeinoasiamies, saa hieman uutta puhtia pankin toimintaan!

9. Kepun mahdollisina presidenttiehdokkaina mainitaan usein myös naispuoliset ex-pääministerit  Annelli Jäätteenmäki ja Mari Kiviniemi. Heidät voidaan kuitenkin viimeistään nyt eli Matti Vanhasen ulostulon jälkeen jättää pois laskuista, eikä heillä sitä paitsi olisi mitään mahdollisuutta menestyä edes kepun esivaalissa.

10. Matti Vanhanen sanoi eilen, että hänelle on tullut ehdokaspyyntöjä usealta taholta, joten "pakkohan sitä oli ryhtyä miettimään." Vanhaselle "kävi" siis aivan samalla tavalla kuin Jan Vapaavuorelle, joka on miehen oman kertoman mukaan saanut kehotuksia ryhtyä kokoomuksen puoluejohtajakisaan "sieltä ja täältä, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä." Myös puoluejohdosta Vanhasta on pyydetty tavoittelemaan ehdokkuutta. Tämä tarkoittaa suomeksi sanottuna sitä, ettei pääministeri juha Sipilä lähde itse kisaan mukaan. Kun Vanhanen ei päässyt ministeriksi, Sipilä lienee päättänyt antaa Vanhaselle eräänlaisena  lohdutuspalkintona keskustan presidenttiehdokkuuden.  Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajuutta on pidetty liian vähäpätöisenä korvikkeena Vanhaselle. Vanhanen kertoi eilen luopuvansa  eduskuntaryhmän johdosta.

11. Matti Vanhanen osallistui presidenttivaaleihin jo vuonna 2006. Hän jäi tuolloin ensimmäisellä kierroksella kolmanneksi eikä siten selviytynyt toiselle kierrokselle. Vanhanen sai tuolloin 562 000 ääntä, mikä oli n. 19 prosenttia annetuista äänistä. Tulos oli istuvalle pääministerille hieman nolo, sillä Vanhasen ääniosuus oli selvästi huonompi kuin keskustan menestys vuoden 2003 eduskuntavaaleissa, jotka puolue voitti pitkälti Anneli Jäätteenmäen ansiosta. Kun Anneli joutui luopumaan, tuli Matista sattumapääministeri. Nyt Vanhanen vähättelee vuoden 2006 tulosta ja vetoaa siihen, että vaalikampanjansa jäi tuolloin liian lyhyeksi eikä hän voinut pääministerinä kunnolla haastaa istuvaa presidenttiä. Vanhasen kannattajat ja keskustan puuhamiehet yrittivät kuitenkin aivan tosissaan, Matista julkaistiin jopa yksi vaalikirja nimelltään "Se on ihan Matti".

12. Vanhanen sanoo tavoittelevansa nyt ehdokkuutta ”tosissaan ja vakavalla mielellä”. Matin tavoitteena on presidentin virka, ei siis pelkkä ehdokkuus vaaleissa. Vanhanen: ”Kyllä se on tavoite. Tämä on erittäin vakava päätös ja tehty täysin riippumatta siitä, mitä istuva presidentti  aikoo tehdä.” Hän aikoo keskustella ihmisten kanssa "hyvin paljon" ulkopolitiikasta. Seuraavat kaksi vuotta Vanhanen aikoo keskittyä nimenomaan ulkopolitiikkaan. Vanhanen julkaisi alkuvuodesta omakustanteena ulkopolitiikkaa käsittelevän kirjan. Siinä hän esittää huolensa Venäjän aikeista ja kannustaa Suomea tiiviimpään yhteistyöhön Ruotsin kanssa. - Tässä suhteessa ei mitään uutta, sillä Suomessa kaikki ulkopolitiikasta vähänkin perillä olevat lienevät mainituista asioista samaa mieltä.

13. Europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki ei aio ilmoituksensa mukaan tavoitella keskustan presidenttiehdokkuutta. Matti Vanhasen ehdokkuutta Jäätteenmäki pitää hyvänä asiana, mutta Matin tukijaksi ei hän kuitenkaan suoralta kädeltä lähde. Jäätteenmäki haluaa katsoa, keitä muita lähtee ehdokaskisaan mukaan. Jäätteenmäki pitää presidenttikisaa kenelle tahansa ehdokkaalle haastavana, jos Sauli Niinistö haluaa tehtävässä jatkaa.

15. Matti Vanhasen vime helmikuun alussa julkaiseman omakustanteen nimenä on yksikenkertaisesti Ulkopolitiikkaa; se on luettavissa netissä. Vain reilua viikkoa aikaisemmin ilmestyi keskustan kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrysen kirja Eihän tässä näin pitänyt käydä. Väyrysen kirja ennakoi hänen uutta puoluehankettaan, josta hän ilmoitti vain viikko kirjansa ilmestymisen jälkeen. Väyrysen Kansalaispuolue on jo merkitty yhdistysrekisteriin ja kohtapuolin lienee vuorossa puolueen rekisteröinti.

16. Keskustan presidenttiasiassa ottaman varaslähdön yhtenä tavoitteena on voinut olla   Paavo Väyrysen presidenttiehdokkuuden kaataminen ja huomion suuntaminen pois Kansalaispuolueesta. Ensiksi mainitun tavoitteen osalta kepun manööveri iski kuitenkin harhaan. Paavo Väyrynen kertoo nimittäin tänään HS:ssa, ettei hän lähde presidenttikisaan "missään tapauksessa" eikä siis aio tavoitella keskustan presidenttiehdokkuutta, johon hänellä olisi keskustan jäsenenä teoreriassa mahdollisuus. Väyrynen ilmoittaa kannattavansa Sauli Niinistön jatkokautta luottaen siihen, että Niinistö pitää Suomen Paasikiven linjalla ja huolehtii siitä, että Suomi säilyy sotilaallisesti liittoutumattomana ja puolueettomana maana. Väyrynen pitää todennäköisenä, että Niinistö tähtää toiselle kaudelle. Matti Vanhasen ehdokkuutta Väyrynen ei halunnut kommentoida sanallakaan.

17. Keskustan kannattajien äänet saattavat presidentinvaaleissa jakautua aika tasaisesti Matti Vanhasen ja Sauli Niiistön kesken. Tämä voi olla tekijä, joka pudottaa Vanhasen tällä kerralla finaalista eli vaalien toiselta kierrokselta, jos toista kierrosta Niinistön ylivoimaisuuden takia edes tarvitsee toimittaa.

730. Julkisuuslainsäädännön asiantuntemus puntarissa

                          Juhlimisen kulttuureissa on eroja...

1. Korkein hallinto-oikeus (KHO) kumosi viikko sitten eli 14.5. antamallaan päätöksellä valtiovarainministeriön Kreikan vakuussopimukseen tietopyyntöjen johdosta 27.4.2012 antamat sopimuksia koskevat salaamispäätökset lainvastaisina. KHO:n mukaan ainoastaan vakuusjärjestelyihin osallistuvien pankkien nimet sai julkisuuslain mukaan salata. Sopimuksen määräykset ja Suomen ja Kreikan valtiovarainministerien allekirjoittama asiakirja sen sijaan piti julkistaa. Olen kommentoinut KHO:n päätöstä (KHO 2013:90) tuoreeltaan blogijutussa 728/15.5.-13.

2. Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen vahvisti Ylen Ykkösaamu-ohjelmassa viime lauantaina, että kun valtiovarainministeriö (VVM) teki päätökset Kreikan vakuusjärjestelyyn liittyvien asiakirjojen salaamisesta, se käytti apunaan sekä suomalaista että englantilaista asianajotoimistoa.

3. Ministeriön käyttämät toimistot ovat lontoolainen Linklaters ja suomalainen Hannes Snellmanin asianajotoimisto. Kun vakuusjärjestelyssä on noudatettu Englannin lakia, on lontoolaisen asianajotoimiston käyttäminen ollut asiassa sinänsä perusteltua. Linklaters laskutti Suomen valtiota asiantuntija-avustaaan koko vakuusjärjestelyn hoitamisen osalta 596 000 eurolla. Lehtitietojen mukaan asianajotoimisto Hannes Snellmanin arvonlisäveroton hinta pelkän julkisuuskysymyksen osalta oli noin 20 000 euroa.

4. Julkisuudessa on nyt ihmetelty, miksi ministeriö on turvautunut Suomen julkisuuslainsäädännön soveltamisen osalta  brittiläisen asianajotoimiston apuun ja miksi oikeuskanslerilta ei pyydettyä asiassa lausuntoa.

5. Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) pääjohtaja Tuomas Pöysti on kritisoinut ulkopuolisen asiantuntija-avun hankkimista julkisuuslain tulkinnan osalta (HS 18.5.-13). Pöystin mukaan julkisuuslain soveltaminen on suomalaista perushallintojuridiikkaa. Ministeriön pitäisi siten huolehtia, että sillä itsellään on tarvittava osaaminen. Pöystin mukaan on ymmärrettävää, että itse vakuusjärjestelyssä kreikkalaisten pankkien kanssa on ollut tarve asiantuntija-apuun Englannin lain soveltamisesta. Sen sijaan päätökset vakuusasiakirjojen tehtyihin tietopyyntöihin ministeriön olisi Pöystin mukaan pitänyt pystyä antamaan omin voimin. Myös suomalaisten asianajotoimistojen osaaminen on Pöystin mukaan ensisijaisesti muualla kuin hallinto-oikeuden kysymyksissä.

6. Myös hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää on pitänyt erikoisena, että valtiovarainministeriö turvautui julkisuuskysymysten osalta asianajotoimistojen palveluihin (HS 18.5.-13).  Mäenpään mukaan julkisuuslain, hallintolain, hallintolainkäyttölain ja kielilain perusteiden ymmärtäminen ja soveltaminen kuuluvat jokaisen virkamiehen virkavelvollisuuksiin. Muuten viranomaistoiminta ei toimi kunnolla. Mäenpään mielestä on huolestuttavaa,  että valtiovarainministeriössä ei nähtävästi ole riittävästi ainakaan julkisuuslain osaamista.

7. Europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki on puuttunut asiaan US-blogissaan  18.5.-13 "Urpilainen, oikeuskansleri ja brittikonsultti". Jäätteenmäki pitää hämmästyttävänä, että asiantuntijoina käytettiin brittiläistä ja suomalaista asianajotoimistoa, mutta valtioneuvoston oikeuskanslerilta ei kysytty mitään. Jäätteenmäki: "Eikö Urpilainen luota oikeuskansleriin vai miksi häneltä ei ole kysytty? Oikeuskansleri on hallituksen korkein juridinen neuvonantaja ja samalla myös ylin laillisuusvalvoja. Hänen tärkein tehtävänsä on valtioneuvoston päätösten laillisuusvalvonta".

8. Otetaanpa ensiksi esille kysymys siitä, miksi Urpilainen ei pyytänyt oikeuskanslerin lausuntoa asiassa. Blogijutussa 728/15.5.-13 ihmettelin tätä puolta asiasta näin:

- Kuten tunnettua, valtioneuvostossa istuu myös oikeuskansleri, joka on paitsi ylin laillisuusvalvoja, myös ministeriöiden ja ministereiden lainopillinen neuvonantaja eli eräänlainen kruununjuristi. Usein ministerit vetoavatkin kiistanalaisissa kysymyksissä oikeuskanslerilta saamiinsa kannanottoihin. Kas kummaa, mutta Kreikan vakuussopimuksen julkisuutta koskevassa asiassa Urpilainen ei tainnut kysyä lainkaan oikeuskanslerin mielipidettä, mistähän tämä johtui? Tai jos kysyi, niin kanslerin vastausta ei ole julkistettu. Toki aktiivinen oikeuskansleri voisi puttua tämänkaltaisiin laillisuuskysymyksiin omasta aloitteestakin.

9. Perustuslain mukaan oikeuskansleri valvoo valtioneuvoston ja tasavallan presidentin virkatointen lainmukaisuutta. Jos oikeuskansleri tällöin havaitsee, että valtioneuvoston, valtioneuvoston jäsenen tai tasavallan presidentin päätös tai toimenpide antaa aihetta huomautukseen, hänen tulee esittää huomautuksensa perusteluineen. Jos se jätetään ottamatta huomioon, oikeuskanslerin tulee merkityttää kannanottonsa valtioneuvoston pöytäkirjaan ja tarvittaessa ryhtyä muihin toimenpiteisiin (PL 112 § 1 mom.). Jos oikeuskansleri katsoo valtioneuvostossa käsiteltävässä asiassa jonkin oikeudellisen seikan antavan siihen aihetta, hän voi merkityttää kantansa valtioneuvoston pöytäkirjaan (PL 112 § 2 mom.).  PL 108 §:n 3 momentin mukaan oikeuskanslerin on pyydettäessä annettava presidentille, valtioneuvostolle ja ministeriöille tietoja ja lausuntoja oikeudellisista kysymyksistä. Lausunnot annetaan yleensä kirjallisesti, mutta joissakin tapauksissa myös suulllisina kannanottoina. Lausuntoja antaessaan oikeuskansleri toimii eräänlaisena kruununjuristina. Ko. nimike, josta oikeuskanslerinvirastosta ei tosin pidetä, periytyy jo Ruotsin vallan ajalta.

10. Näin sanovat statuutit. Käytännössä muistamme ja olemme käsitellet myös blogijutuissa  tapauksia, joissa ministerit ovat pyytäneet PL 108.3 §:n nojalla oikeuskanslerin lausuntoja. Mieliin painuvin niistä on ministeri Mauri Pekkarisen aktiivinen toiminta ja tietopyyntö Suomi-Soffan tapauksessa. Virkanimitysasioissa ministerit pyytävät aika usein oikeuskanslerin lausuntoa esimerkiksi siitä, täyttääkö ministerin virkaan ehdottoma henkilö asianmukaiset kelpoisuusvaatimukset.

11. Kreikan sopimusasiakirjojen kohdalla ministeriö olisi voinut periaatteessa ilman muuta pyytää oikeuskanslerin lausuntoa asiakirjojen julkisuudesta. KHO:n päätöksen mukaan kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lerner pyysi 6.3.2012  päivätyllä kirjeellään VVM:lle saada jäljennöstä vakuussopimuksesta. VVM hylkäsi "pikapäätöksellään" 8.3.2012 sanotun pyynnön, mutta päätti hieman myöhemmin - todennäköisesti asian saaman huomattavan julkisuuden takia - perua sanotun päätöksen menettelyvirheen eli ratkaisun perustelemattomuuden takia ja käsitellä  asian uudelleen ja antaa siinä uuden päätöksen; se annettiiin 27.4.2012. Tässä välissä ministeriö olisi siis voinut pyytää oikeuskanslerin lausunnon sanottujen asiakirjojen julkisuudesta, mutta niin ei tapahtunut. 

12. On toki mahdollista, että VVM tai ministeri Urpilainen on tiedustellut epävirallisesti oikeuskanslerin kantaa asiassa, tätä emme tiedä. Olisiko oikeuskansleri voinut ottaa oma-aloitteisesti kantaa asiaan ja puuttua julkisuuskysymykseen, vaikka hänen lausuntoaan ei pyydettykään? PL 108.3 § koskee muodollisesti ottaen vain tilannetta, jossa valtioneuvosto tai ministeriö nimenomaisesti pyytää oikeuskanslerin lausuntoa. Mutta mikään ei estäne oikeuskansleria puuttumasta myös oma-aloitteisesti asiaan, jos hän havaitsee, että tietyssä laillisuuuta koskevassa kyysmyksessä asiaan puttuminen on perusteltua. Muistamani mukaan näin on joskus aiemmin myös käytännössä tapahtunut. Viittaan myös edellä mainitun PL  112 §:n  2 momentiin, joka koskee oikeuskanslerin asiaan puuttumista hänen valtioneuvoston istunnossa havaitsemansa oikeudellisen seikan johdosta. Tätä säännöstä olisi järkevää soveltaa analogisesti myös PL 108.3 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa.

13. Ehkä oikeuskansleri on puheena olevassa tapauksessa katsonut, ettei hänen puuttumisensa asiaan olisi sopivaa siksi, että asiakirjojen julkisuutta koskevasta päätöksestä tultaisiin todennäköisesti joka tapauksessa valittamaan KHO:een. Mutta siinä vaiheessa kun asiakirjojen tietopyynnöt esitettiin ministeriölle, ei valituksen tekemisestä ollut  olemassa vielä virallista tietoa; tuolloin VVM ei ollut tehnyt asiassa edes lopullista  päätöstään.

14. Oikeuskansleri olisi ollut asiassa ylin auktoriteetti ja kanslerinvirastolla voidaan katsoa myös olevan parempi asiantuntemus Suomen lakia koskevissa julkisuuskysymyksissä kuin vaikkapa lähinnä liikejuridiikkaan erikoistuneella suomalaisella asianajotoimistolla - brittiläisestä asianajotoimistosta puhumattakaan. Mutta ehkäpä ministeriön virkamiehet ja juristit ovat ajatelleet, että hyvä on, koska asiasta näyttää olevan tulossa "oikeussalitapaus", niin hankitaanpa siihen sitten oikeussalikokemusta omaavien asianajotoimistojen lausunnot!  Suuressa advokaattitoimistossa on toki lukuisia päteviä juristeja, mutta ei välttämättä aivan ehdotonta valtakunnan huippua olevia julkisuuslainsäädännön tuntijoita.

15. Miksi ministeriö ei hankkinut sopimusjärjestelyn julkisuudesta jonkun oikeusoppineen eli hallintolainkäytön julkisuuskysymysten tunnetuimpana asiantuntijana pidetyn professori Olli Mäenpään lausuntoa? Hyvä kysymys! Vastaus lienee yksinkertaisesti se, että professori Mäenpää oli kiirehtinyt ilmoittamaan oman kantansa julkisesti jo aiemmin eli  iltapäivälehdille heti sen jälkeen, kun toimittajat ja kansanedustajat olivat esittäneet ministeriölle sopimusasiakirjoja koskevat tietopyyntönsä. Mäenpään ja muiden hallinto-oikeuden erityistuntijoiden kanta oli siis selvillä jo etukäteen eikä ministeriö halunnut niihin nojautua siksi, että se oli aivan ilmeisesti päättänyt salata asiakirjat kävi asiassa aikanaan KHO:ssa sitten miten kävi! Tämä lienee myös syy siihen, ettei ministeriö pyytänyt asiasta myöskään oikeuskanslerin lausuntoa. Suurilta  ja kokeneilta liikejuridikkaan erikoistuneilta asianajotoimistolta - ainakin joltakin niistä (!) - sen sijaan saa kokemuksen mukaan vaikeasta juridisesta kysymyksestä sellaisen lausunnon kuin lausunnonpyytäjä haluaa; näin VVM:ssä lienee ajateltu.

16. Kysymys mainittujen asiakirjojen julkisuudesta ei ole toki ollut mitenkään helppo asia, joten siinä on voitu puoltaa perustellusti myös VVM:n päätöksen mukaista kantaa. Huomionarvoista on, että ministeriö on omassa päätöksessään - kenties asianajotoimiston lausunnon mukaisesti - nojautunut perusteluissaan myös oikeuskirjallisuuden yleisluontoisiin kannanottoihin, professori Olli Mäenpään kirjassaan esittämään kannanottoon vieläpä kahdessa eri kohdassa. Nyt esillä ollut tilanne on kuitenkin uudenlainen ja sellainen, johon lainvalmisteluasiakirjoissa tai oikeuskirjallisuudessa ei ole osattu aiemmin kiinnittää huomiota.

17. Kuten Annelli Jäätteenmäki epäilee blogissaan,  hallitus on luultavasti oikein etsimällä etsinyt perusteita asiakirjojen ja Kreikan sopimusjärjestelyn yksityiskohtien salaamiselle. Tässä tarkoituksesssa valtionhallinnon omat samoin kuin oikeustieteellisten tiedekuntien julkisuuslainsäädännön asiantuntijat on kylmästi sivuutettu; heiltähän olisi saattanut tulla vääränlaisia ohjeita ja neuvoja! Tämä ei anna hyvää kuvaa ministereiden ja muiden johtavien poliitikkojen ja virkamiesten moraalista. He ylpeilevät kyllä juhlapuheissaan usein julkisuusperiaatteella ja hallinnon avoimuudella ja ovat tyrkyttämässä niitä ikään kuin suomalaisena vientituotteena myös muille maille aina Kiinaa ja kehitysmaita myöten. Mutta kotimaan hallinnossa ja politiikassa avoimuus unohdetaan heti, kun salailun tarve niin vaatii. 

18. Anneli Jäätteenmäki: "Hallitus syytää rahaa konsulteille asioiden valmistelussa ja ulkoistaa jopa ajattelun. Pekka Himanen ajattelee hallituksen puolesta ja laatii isolla rahalla hallitukselle visioita. Konsulttidemokratia kukoistaa".

474. Anneli Jäätteenmäkikään ei lähde keskustan presidenttiehdokkaaksi

Ken valtiolaivamme peräsimeen?

Sain noin kymmenisen minuuttia sitten sähköpostiini seuraavan tiedotteen:

Julkaisuvapaa heti

En pyri presidenttiehdokkaaksi

Perusteellisen harkinnan jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että en pyri keskustan presidenttiehdokkaaksi. Olen pohtinut ehdokkuutta kaikella vakavuudella.

Harkinnan aikana oma kantani ei ole muuttunut.

Olen alusta lähtien suhtautunut ehdokkuuteen varauksellisesti. Kielteinen kantani on ollut pitkään myös keskustan johdon tiedossa. Puheenjohtaja Mari Kiviniemelle kerroin kantani 3. elokuuta, kun hän vieraili Lapualla.

En ole aiemmin kertonut kantaani julkisuuteen, koska monet arvostamani kansalaiset ovat vedonneet, että vielä harkitsisin asiaa. Olen kiitollinen tuesta ja yhteydenotoista.

Jos ryhtyy ehdolle vaativaan vaaliin, pitäisi olla oma palava innostus eli pyrkyä presidentiksi. Sellaista en ole onnistunut itsestäni löytämään. Ratkaisuuni on vaikuttanut myös se, että lähipiirini suhtautuu ehdokkuuteen kielteisesti.

Päätös oli lopulta vaikea. Olen kokenut suurena tunnustuksena omalle työlleni sen, että valtava joukko ihmisiä on halunnut minut presidenttiehdokkaaksi. Erityisesti minua on lämmittänyt nuorten laaja tuki.

Toivon, että minua ehdokkaaksi halunneet ymmärtävät ratkaisuni ja pitävät edelleen yhteyttä tärkeiksi kokemissaan asioissa.

Haluan keskittyä täysipainoisesti työhöni Euroopan parlamentissa. Oman ryhmäni varapuheenjohtajana ja ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä teen parhaani, jotta suomalaisille tärkeät asiat ja näkökulmat tulevat esiin europarlamentin päätöksenteossa.

Brysselissä 29.8.2011

Anneli Jäätteenmäki

----

Näin siis Anneli.

Keskusta joutunee siis ilmeisesti tyytymään Paavo Väyryseen, jolle ei tunnu löytyvän millään vastaehdokasta jäsenäänestykseen. Ilmoittautumisaika päättyy kuitenkin vasta 9.9., joten vielä kerkiää mukaan. Mari Kiviniemi ilmoitti jälleen tänään, että hän ei lähde mukaan jäsenäänestykseen.

Pitäisikö keskustan luopua omasta ehdokkaastaan kokonaan ja siirtyä kannattamaan vaikkapa RKP:n ehdokasta? Tänään kerrottiin, että RKP ja Elisabeth Rehn tulevat pitämään huomenna tiedotustilaisuuden liittyen tuleviin presidentinvaaleihin. Jotkut ovat ounastelleet jopa, että Elisabeth haluaisi mukaan presidenttikisaan. Tästä ei kuitenkaan taida olla kysymys, vaan siitä, että RKP tulee ilmoittamaan ehdokkaakseen Eva Biaudet´n, jota Rehn ilmoittaa tukevansa.

Ketä vielä voitaisiin ajatella Väyrysen vastaehdokkaaksi jäsenäänestykseen? Onkohan kepun puoluesihteeri Timo Laaninen älynnyt kääntyä asiassa KHO:n Pekka Hallbergin puoleen? Tämä varmaan vain odottelee soittoa Timpalta.

469. Mistä keskustalle presidenttiehdokas?

1. Keskusta/kepu on nyt todella tukalassa tilanteessa. Eduskuntavaaleissa tuli takkiin oikein kunnolla ja puolue köyhtyi samalla huomattavasti. Nyt on tulossa presidentinvaalit, mutta kepu ei tunnu saavan ehdokkaita edes puolueen jäsenäänestykseen. Tämä tuntuu perin merkilliseltä, sillä onhan puolueessa peräti neljä (4) entistä pääministeriä, jotka ovat kaikki vielä vetreässä kunnossa: Esko Aho, Anneli Jäätteenmäki, Matti Vanhanen ja Mari Kiviniemi.

2. Ainoa kisaan jo aikoja sitten ilmoittautunut on puolueen kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen, mutta puolueen johto ei tunnu olevan lainkaan innostunut Paavosta. Paavohan tipahti viime vaaleista eduskunnasta Uudeltamaalta, vaikka istui Matti Vanhasen toisessa hallituksessa koko edellisen nelivuotiskauden ja sitä paljon puhuttua näkyvyyttä siten piti olla niin maan penteleesti.

3. Yksi toisensa jälkeen kaikki varteenotettavilta tuntuvat keskustalaiset poliitikot ovat ehtineet kieltäytyä puolueen presidenttiehdokkuudesta. Kieltäytyneiden joukossa ovat puolueen vanha isäntä Seppo Kääriäinen, puheenjohtaja Mari Kiviniemi sekä puolueen ulkopuolisista nimistä Nokian hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila, joka on aina laskettu keskustakaiseksi. Viimeksi kieltäytymisestä ilmoitti EU:n talouskomissaari Olli Rehn asiaa saunan lauteilla koko kesän pohdittuaan.

4. Mikä nyt siis neuvoksi? Pitäisikö puolueen tässä tilanteessa heittää pyyhe kehään ja luopua omasta ehdokkaastaan kokonaan? Puolueen tyhjän kassan kannalta tämä olisi toki kaikkein järkevin ratkaisu, mutta siihen puolue ei kuitenkaan tule suostumaan. Mutta keitä potentiaalisia nimiä sitten voisi vielä olla saatavissa ehdokkaaksi a) puolueen sisältä tai b) sen ulkopuolelta?

5. Onhan puolueella tosiaan jäljellä vielä kolme entistä pääministeriä. Esko Aho ja Matti Vanhanen tosin ovat jo olleet presidenttiehdokkaina tunnetuin seurauksin. Aho eteni sentään finaalin asti vuonna 2000, mutta vuonna 2006 istuva pääministeri Matti Vanhanen tipahti ensimmäisellä kierroksella nolosti kolmannelle sijalle.

6. Aho ei varmaan suostu ehdokkaaksi, sillä hän istuu Nokian hallituksessa kuin tatti ja odottelee vain niitä himoittuja optioita sun muita lisukkeita, jos vaikka Nokian pörssikurssi ponkaisisi vielä jostakin syystä hurjaan nousuun.

7. Matti Vanhasesta ei koskaan tiedä. Hän kertoo itse, että häneen on oltu asian tiimoilta yhteydessä, mutta kukan puolueen johdosta ei moista yhteydenottoa tunnusta tehneensä. Puoluesihteeri Timo Laaninen kertokin, että Vanhanen ei itsekään olisi ottanut koko lähestymistä "oikein vakavasti." No, kaikki kyllä ymmärtävät oikein hyvin syyn tähän: Matti Vanhasta ei monikaan ota enää kovinkaan vakavasti.

8. Entäpä sitten Anneli Jäätteenmäki, joka on pysytellyt tiiviisti kielikurssilla puolen kesää eikä ole kurssipaikaltaan suostunut sanomaan sanan sanaa; olisiko sitten englannin kurssi ollut niin tehokas, että Annelilta tuppaisi jo suomen kieli vallan unohtumaan? No, veikkaan itse, että Annelikin tulee kieltäytymään, vaikka ehdokkuus kuinka polttelisi. Hän nujertaisi jäsenäänestyksessä Paavo Väyrysen helposti, mutta ehdokkuudesta seuraisi uusi ja epämieluisa yhteenotto Paavo Lipposen kanssa. Siis: "Anna arpisten haavojen olla, niitä irti et repiä saa!"

9. Muita mahdollisia nimiä puolueen sisältä voisivat teoriassa olla Sirkka-Liisa Anttila ja Mauri Pekkarinen, joilla molemmilla on rutkasti kokemusta sekä kansanedustajana että ministerinä. Anttila ilmoittikin jo alustavasti halukkuudestaan, mutta sen kuuluisan yön yli nukuttuaan hän muistikin, että ai niin, mutta eihän minulla ole lainkaan presidentin viran hoitamisessa edellytettävää ulkopoliittista kokemusta!

10. Mauri Pekkarisella sen sijaan olisi tuota kokemusta - jos ulkopolitiikka käsitetään hyvin laajasti - sillä onhan Mauri kauppa- ja elinkeinoministerinä retkeillyt jonkun kerran liikemiesporukoiden kanssa kaukaisilla mailla, olikos se kerran peräti Kiinassa asti. Mutta, mutta, Mauriko presidenttinä, hmm. Vaalikampailusta Lipposen ja Niinistön kanssa tulisi hupaisa eikä Maurilla olisi toka-kierrokselle minkäänlaisia mahkuja.

11. Olisiko ulkopuolisia ehdokkaita vielä kenties kiikarissa? Eipä nyt satu juolahtamaan mieleen yhtäkään. Tänään tosin Jussi Lähde on ehdottanut, että kepu voisi pyytää ehdokkaakseen Kuopion piispan virasta eläkkeelle siirtyvää Wille Riekkistä, joka on Lähteen mukaan lupsakka ja sanavalmis kirkonmies. Timo Laaninen ei kuitenkaan innostunut asiasta yhtään eikä kukaan ole vielä tainnut tiedustella Riekkisen mahdollista halukkuutta hommaan.

12. Pahalta siis näyttää, kovin pahalta. Mutta, kamoon, onhan meillä toki yksi kaveri, joka olisi valmis pressaehdokkaaksi kuin lukkari sotaan, kunhan vain joku älyäsi pyytää. Tarkoitan KHO:n presidentti Pekka Hallbergia, joka on tuplatohtori ja Mara Ahtisaaren parhaita kavereita; miehet ovat reissanneet kahteen pekkaan tapaamassa muun muassa Kiinan presidenttiä 15 vuotta sitten Pekingissä. Joku höyrypää blogistihan keksi nimittää Pekkaa Härski-Hallbergiksi, kun Pekka otti isoäitien tapauksessa ohjat niin sanotusti omiin käsiinsä ja yritti saada KHO:n mummojen maasta poistumispäätöksen täytäntöönpanon lykkäytymään hamaan tulevaisuuteen. Pekka Hallberg on kaikkien mummojen ja paappojen asialla ja todellinen oikeudenmukaisuuden ja inhimillisyyden perikuva. Maalaisliittokin nojasi aikoinaan raamattuun ja lakikirjaan. Miksei keskusta voisi tässä tukalassa tilanteessa vuorollaan nojautua lakimieheen ja... mikäs se toinen taas olikaan?

13. Mutta jos veikata pitää, niin keskusta joutuu lopulta tyytymään Paavo Väyryseen. Ja mikäpä on tyytyessä, sillä olisihan Paavo ceeveeltään ylivoimaisesti ansiokkain pressaehdokas, Suomen kaikkien aikojen pitkäaikaisin ulkoministeri ja kaikkea muuta. Timo Laaninen onkin alkanut jo selvästi liputtaa Väyrysen ehdokkuuden puolesta ja Paavoon joutuvat ilmeisesti myös muut kepun nokkaihmiset tyytymään.

14. Jos Väyrynen saa vastaehdokkaan, niin veikkaan, että hän on Mauri Pekkarinen; tällä kertaa Paavo kyllä pesee jäsenäänestyksessä Maurin mennen tullen.

464. Kaasuputki-Lipponen presidenttiehdokkaaksi. So what?

Lalli neanderthalensis nuijii piispa Henrikin Köyliönjärven jäällä. Toistuukohan asetelma Sdp:n tulevassa jäsenäänestyksessä? "Luovutkos kisasta sovinnolla vai..."

1. Sdp järjestää neuvoa-antavan jäsenäänestyksen puolueen presidenttiehdokkaasta elokuun lopussa. Hesarin mukaan (10.8.) mukaan jäsenäänestykseen ovat ilmoittautuneet ainakin kirjailija Lasse Lehtinen, ex-ministeri Tuula Haatainen ja Turun ex-piispa Ilkka Kantola.

2. Selvän signaalin ehdokkuudestaan on antanut myös KHO:n presidentti Pekka Hallberg, kuten olen blogissani aiemmin kertonut. Hallberg tosin ei kertonut, minkä puolueen hän valitsisi, mutta niin vain hänet on pantu HS:ssa demareiden listalle, joka "vielä miettii" ehdokkuuttaan. Funtsijoiden linjalla ovat myös nimet Pentti Arajärvi, Reino Paasilinna, Heli Paasio (!?), Mitro Repo, Jacob Söderman ja tietenkin pahnan pohjimmaisena Erkki Tuomioja. Eero Heinäluoman aikeista ei ole tietoa.

3. Vielä jokin aika sitten sanottiin, ettei demareilla olisi oikeastaan juuri kukaan lähtemässä mukaan presidenttikisaan. Mutta kuten nähdään, tämä ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Hemmetin pitkä lista ehdokkaita ja potentiaalisia ehdokkaita! Kuka vielä väittää, ettei presidentin virka muka kiinnosta ja ettei presidentillä olisi enää mitään valtaa! Puhutaan mitä puhutaan, mutta kyllä asia on niin, että valta ja vallanhalu on se ykkösasia, mikä poliitikkoja, myös ex-poliitikkoja, kaikkein eniten tässä elämässä kiinnostaa.

4. Jotain edellä mainituista listoista on kuitenkin puuttunut, ja aika aneemisilta nuo tutut nimet ovat tässä yhteydessä vaikuttaneet. Näin voidaan sanoa, kun muistetaan "todellisen työväenpuolueen" ei kokoomuksen Sauli Niinistön valtavan suuri gallup-kannatus. Demareilta on näyttänyt puuttuvan vaalikuvioista todellinen Super-Star.

5. Mutta tänään tuo nimi sitten saatiin. HS:sta saimme aamusella - kuinkahan monelta ne kuuluisat aamukaffet purskahtivat taas tänään lehteä lukiessa pitkin kyseistä uutissivua - lukea jokaista suomalaista ja isänmaanystävää suuresti ilahduttavan ja mieltä kovasti lämmittävän ilouutisen: LIPPONEN HARKITSEE EHDOKKUUTTA. Varmemmaksi vakuudeksi lehden sisäsivulla vielä otsikoidaan koko sivun leveydellä: PAAVO PÄÄTTÄÄ PIAN. Jo huomenna tai viimeistään ylihuomenna Paavo kertoo lopullisen kantansa asiassa eli lähteäkö vai eikö lähteä.

6. Voin kuitenkin jo tässä paljastaa, että asia on käytännössä selvä ja kirkas kuin pläkki: Paavo Lipponen, 70-vee, lähtee mukaan jäsenäänestykseen ja hänestä myös leivotaan ylivoimaisella äänteen enemmistöllä demareiden presidenttiehdokas. Miksi olen asiasta näin varma? No, tietenkin sen vuoksi, että jos kerran erkkolainen Helsingin Sanomat on ottanut asian näin suurin otsikoin esille, asian täytyy olla sillä selvä eli niin sanotusti kirkossa kuulutettu. Mihin tässä enää muuten voisi luottaa jollei Hesariin!

7. Lipponen tosin kertoo vielä puntaroivansa asiaa. "Olen vielä tätä halunnut harkita". Mutta harkitseminen on tässä vain savuverho. Lipponen lykkää lopullista ilmoitustaan päivällä tai parilla vain antaakseen ihmisten toipua järkytyksestä, siis ilouutisesta. Lisäksi hän ehtii käydä parturissa ja tälläytyä muutenkin Päivin avustuksella tip top -kuntoon ottaessaan vastaan sankan toimittajajoukon ja asuintalonsa parvekkeelta alla vellovan ihmisjoukon huumaavat suosionosoitukset ja hurraa-huudot, joilla ei tunnu olevan loppua.

8. Miksi Lipponen sitten lähtee mukaan ja uhrautuu vielä hyvin Sdp.ssä, eduskunnassa, valtioneuvostossa ja venäläis-saksalaisen kaasuputkiyhtiö Nord Streamin konsulttina palveltuaan ja ansaituilla eläkepäivillään ollessaan kansankunnan korkeimmaksi edusmieheksi? Antaapa Paavon itsensä kertoa:

- Lipponen rohkaistui pohtimaan ehdokkuutta, koska moni on toivonut hänen lähtevän kisaan;

- Lisäksi Lipposen mukaan asiaan on vaikuttanut "tilanne maailmalla ja Suomessa". Hän ei tarkenna, mitä tarkoittaa (Tämän pitäisi toki olla ihan saletti asia ilman tarkennuksiakin; latojan huomautus);

- "Tässä on monenlaisia ilmiöitä" (Jälleen laittamattomasti ja viisaasti haasteltu; latoja);

- "Suomessa vallitsee henkinen ja älyllinen taantuma." (Kyllä, taas naulan kantaan! Sauli Niinistö pani vielä paremmaksi ihmetellessään eilen blogissaan "miten vähällä järjellä maailmaa hallitaan");

- "Eduskuntavaalit olivat junttikapina" (Jumankekka sentään, taas napakymppi! Onneksi ne junttihölmöt eivät ymmärtäneet tarttua valtaan, vaikka sitä heille suorastaan tyrkytettiin).

9. Mistä tämä meidän rakastettu Paavo-johtajamme sitten oikein tunnetaan ja muistetaan? Mitkä ovat hänen ansionsa ja mitkä taas mahdolliset heikkoutensa - jos niitä nyt nimeksikään olisi, epäilen suuresti - tasavallan presidentin virkaan? Lukijat voivat pohtia tätä tykönänsä ja sitten kipin kapin vain kirjoittamaan palsturille Paavoa koskevia kommentteja!

10. Tässä vain lyhyt lista heti kohta mieleen juolahtaneista asioita ja tapahtmista Paavon pitkän uran varrelta:

- So what-kommentti Wikileaks-vuotojen yhteydessä; Paavo (muka) jäi niin sanotusti rysän päältä kiinni, kun Tarja Halosen salaiset keskustelut Putinin ja Medvedevin kanssa vuosivat oitis USA:n suurlähettiläälle;

- Paavo johdatti meidät eurooppalaisiin "pöytiin, joissa asioista todella päätetään;"

- Paavo vei meiltä oman rahan markan ("ei ole mulla markkoja taskussa"), mutta johdatti meidät samalla iki-ihanaan eurooppalaiseen rahaliittoon ja euroon;

- Paavo torppasi aiheettomina vaatimukset kansanäänestyksestä euroon liityttäessä;

- Paavo johdattaisi meidät kernaasti myös Natoon;

- Paavon vierailu George W. Bush -nuoremman luona Washingtonissa 2002 syksyllä ja yritys viedä Suomi mukaan jenkkien ja Naton Irak-operaatioon;

- Juustohöylä, joka oli Paavo-pääministerin ja hänen hallituksensa tärkein työväline 1990-luvulla esimerkiksi terveydenhoidon uudistuksista päätettäessä;

- Itämeren kaasuputkihanke, jota Paavo ajoi kuin konsanaan käärmettä putkeen Schröderin ja Putinin apupoikana;

- Paavon isänmaallinen ja täysin pyyteetön toiminta Nord Stream-yhtiön pienipalkkaisena konsulttina kaasuputkihankkeen edistäjänä ja varmistajana;

- Paavo Lipponen muistetaan "isänmaan ystävänä", joka poltti 1960-luvulla mielenosoituksellisesti sotilaspassinsa, tässä hän on samassa seurassa mm. Erkki Tuomiojan ja Ilkka Taipaleen kanssa; jne.

11 Jumankauta, jollei näillä ansioilla pääse demareiden presidenttiehdokkaaksi, niin johon on ihme! Mitä vielä voidaan vaatia! Täh?

12. Ikärasistit tietenkin huutelevat puskista, että jos Paavo valitaan, niin hän olisi kauden lopulla jo 76-vuotias. So what? Kaikkihan me muistamme, että Kekkonen oli parhaassa ja vetreimmässä kunnossaan juuri yli seitsemänkymppisenä ja erityisesti 76-vuotiaana! Kysykää vaikka Uudentalon Einolta! Paasikivi ja Mannerheim johtivat valtakuntaa vielä reilusti yli kahdeksankymppisinä ja hyvin meni!

13. Ei siis muuta kuin Paavo kehiin! Mistään kehäraakista ei ole todellakaan kysymys. Tulossa on todellinen titaanien ottelu: Paavo vs. Paavo. Näin jo ja kun myös Paavo Väyrynen valitaan kepun ehdokkaaksi. Kisasta puuttuu oikeastaan enää vain yksi Paavo, Saarijärven Paavo!

14. Mutta jos Väyrysen Patea taas - jälleen kerran - sorsittaisiin kepun ehdokasasettelussa, niin sitten kepusta lähtee Lippos-Paavoa vastaan vielä kovempi vastus: Pohjan-Akka eli Anneli Jäätteenmäki. Jos oikein muistan, Paavolla jäi vuoden 2003 eduskuntavaaleissa jotain hampaankoloon Annelia ja Annelilla puolestaan Paavoa vastaan. Saataisiin sitten samalla tuokin matsi vihdoin päätökseen.

15. Paavon vaalirahoituksessa ei tulisi olemaan pienintäkään ongelma eikä demareiden kassaan koskettaisi. Kampanjavarat löytyisivät ja rahaa tulisi, sitä suorastaan virtaisi, kaasuputkiyhtiö Nord Stream/Gazprom likaisista putkistosta. Paavo saisi arvokasta henkistä tukea ulkomaisilta ystäviltään ja liittolaisiltaan, ensimmäisten joukossa seisoivat yhtenä miehenä sellaiset heput kuin Gerhard Schröder ja Vladimir Putin. Kaasuputkimiehiä kaikki tyyni.

PS

Paavolla on sitä paitsi jo kokemusta presidentinvaalikampanjasta. Hänhän pyrki niin maan perkuleesti EU-presidentin virkaan. Se, ettei Paavo tullut valituksi, johtui ainoastaan valintatavasta: EU-presidenttiä ei valittu kansanäänestyksessä, vaan kabinettipolitikoinnin tuloksena.

387. Paavo Lipponen väisteli vastuutaan Putin-vuodosta; Lipposelta ei edes kysytty puhelin- tms. keskusteluista USA:n lähettilään kanssa

Kaksi körmyniskaa studiossa...Lipponen vasemmalla tokaisi: Medioissa ei ole osattu edes englantia...
Vaalitappiostaan 2003 ikuisen trauman sieluunsa saanut Lipponen syytti tänään keskustaa "elämän valheesta" ja sanoi Jäätteenmäen menettelyn maaliskuussa 2003 olleen "kieroin tapa valehdella"....

1. Paavo Lipponen antoi tänään TV1:n Ykkösaamussa hyvän näytön öykkärimäisyydestään ja halusta väistellä vastuutaan. Hän suorastaan ärhenteli Wikileaks-vuotoa koskevien kysymysten kohdalla ja väitti pariin kolmeen kertaan, että hän yksi niistä harvoista suomalaisista, joilla on edellytyksiä käydä ulkomaisten diplomaattien ja poliitikkojen kanssa keskusteluja "näistä kysymyksistä." Lipponen: "Minä keskustelen vaikka Kiinan keisarin kanssa eikä minun tarvitse kysyä siihen lupaan keneltäkään."

2. Toimittaja Petri Kejosen haastattelussa pääasiaksi nousi tai ainakin olisi pitänyt nousta kysymys siitä, oliko Paavo Lipponen vuotanut joulukuussa Tarja Halosen ja Vladimir Putinin 14.12.-04 käymien keskustelujen pääsisällön USA:n silloiselle suurlähettiläälle Earle I.Mackille.

3. Wikileaks-paljastuksen mukaan asia on selvä: USA:n Helsingin lähetystön kakkosmiehen Robert Weisbergin Lipposen ja Mackin välisistä keskustelusta laatiman muistion ja edelleen Yhdysvaltojen ulkoministeriölle Washingtoniin lähettämään dokumentin mukaan Lipposen nimi nousi esille monta kertaa. Dokumentin mukaan Lipponen oli heti Halosen ja Putinin välisten tapaamiseen jälkeen keskustellut 17.12. Mackin kanssa presidenttien välisten keskustelun sisällöstä. Dokumentissa mainitaan yksityiskohtaisesti ne kysymykset, jotka Lipponen oli vuotanut Mackille.

4. Mainitussa dokumentissa toistetaan kolme kertaa, miten Lipponen oli ensin keskustellut Halosen kanssa tämän Putin-tapaamisen yksityiskohdista, minkä jälkeen Lipponen oli esittänyt oman arvionsa presidenttien tapaamisesta suurlähettiläs Mackille.

5. Tv-haastattelussa Paavo Lipponen kuitenkin kiisti tavanneensa sen enempää Mackia kuin Halostakaan 17.12.-04. Hän vetosi omiin kalentereihinsa eli sekä "puhemiehen kalenteriin" että omiin yksityisiin kalentereihin; myös Lipposen sihteerin kalenteri mainittiin. Näistä kalentereista ei Lipposen mukaan löydy mitään merkitään Mackin tai Halosen tapaamisesta.

17.12.-04 Lipponen kertoi olleensa Brysselissä.

6. Nyt täytyy kyllä moittia hieman toimittaja Kejosta. Nimittäin, eihän Robert Weisbergin laatimassa dokumentissa edes väitetä, että Lipponen olisi tavannut Mackin tai Halosen henkilökohtaisesti. Dokumentissa kerrotaan vain, että Lipponen oli keskustellut ensin Halosen ja sitten Mackin kanssa. Kejosen olisi toki pitänyt hoksata, että Lipposen ei ole tarvinnut tavata Halosta tai Mackia, vaan Lipponen on voinut vuotaa tiedot Mackille keskustellessaan Mackin kanssa puhelimitse. Kejonen ei kuitenkaan hoksannut kysyä Lipposelta, oliko tämä sitten keskustellut Mackin tai Halosen kanssa puhelimitse mainitusta asiasta. Aika paha puute haastattelijalta!

7. Kuten eilen blogissani kerroin, myös Tarja Halonen oli keskustellut suurlähettiläs Mackin kanssa asioista nimenomaan puhelimitse. Siitä, että tasavallan presidentti on keskustellut Mackin kanssa puhelimitse, voidaan perustellusti päätellä, että on erittäin todennäköistä, että myös tasavallan kakkosmies eli Paavo Lipponen on tehnyt aivan samalla tavalla.

8. Myös keskustelun ajankohta jäi haastattelussa selvittämättä. Lipponen halusi pitää kiinni ja korostaa sitä, että 17.12. hän oli ollut Brysselissä, ei siis Helsingissä. Helsingistä Brysseliin ei ole kuitenkaan kovin pitkä lentomatka, joten Lipponen on voinut aivan hyvin keskustella Mackin ja Halosen kanssa puhelimitse aamupäivällä ollessaan vielä Helsingissä. Ja tokihan nuo puhelinkeskustelut Helsinkiin onnistuvat myös Brysselistä käsin!

9. Tarja Halosen kanssa Lipponen on keskustellut todennäköisesti jo ennen 17.12. Luin jostakin, että Tarja Halonen lensi Putinin tapaamisen jälkeen Venäjältä suoraan Brysseliin tai Strassbourgiin Euroopan neuvoston huippukokoukseen. Lipponen on voinut saada tarkemmat tiedot Halosen ja Putinin välisestä tapaamisesta myös Jarmo Viinaselta tai Oli Perheentuvalta, tiettävästi demareita molemmat.

10. Tämän päiväisessä tv-haastattelussa Lipposta ei siis pantu Wikileaks-vuodon johdosta mitenkään "lujille;" ilmeisesti haastattelija olisi pitänyt olla Hjallis Harkimo, jotta näin olisi tapahtunut. Tilaisuudessa jäi siten selvittämättä, miten on mahdollista, että Lipposen jyrkästä kiistämisestä huolimatta Weisbergin raportissa mainitaan Lipposen keskustelleen Halosen ja Mackin kanssa. Ehkä asiaa pitäisi kysyä vielä asianomaisilta eli Haloselta ja Mackilta itseltään.

10a. Tiettävästi suurlähettiläs Earle I.Mack joutui poistumaan Helsingistä kesken virkakautensa Yhdysvaltoihin sairastumisen takia; tämä tapahtui Wikipedian mukaan marraskuussa 2005. Mack on tyypillinen yhdysvaltalainen suurlähettiläs pienessä ja syrjäisessä maassa. Itse asiassa Earle Mack oli ja on edelleen hyvin menestynyt liikemies, joka itse asiassa osti suurlähettilään paikan Helsingistä Bushin vaalikoneistoon antamillaan lahjoituksilla.

11. Jos minulta kysytään, niin pidän kyllä Lipposen ja Mackin välisestä keskusteluista laadittua Robert Weisbergin kirjallista dokumenttia edelleen sangen luotettavana todisteena, vaikka Paavo Lipponen on sen nyt kiistänyt. Kiistämisen syytä Lipponen joutui hautomaan mielessään monta päivää alkuun esittämänsä so what -töräytyksen jälkeen. Jos keskusteluja koskeva oli näillä eväillä ratkaistavana tuomioistuimessa, kallistui näyttöenemmyys kyllä selvästi väitetyn tapaamisen jälkeen laaditun kirjallisen dokumentin puolelle. Mitä syytä suurlähettiläs Mackilla ja Robert Weisbergilla olisi ollut tuoreeltaan valehdella asiassa? Ei tietenkään mitään, jos minulta kysytään.

12. Lipposen haastattelu oli erityisen karmaiseva esimerkki Lipposen röyhkeästä ja ylimielisestä käyttäytymisestä siltä osin kuin Lipponen hyökkäsi Anneli Jäätteenmäkeä ja Suomen keskustaa vastaan. Katsoja huomasi selvästi, miten syvästi Paavo Lipposta edelleen jurppii se, että hän hävisi vuoden 2003 eduskuntavaalit Anneli Jäätteenmäelle. Sitä hän ei ole antanut koskaan anteeksi Annelille eikä keskustalle eikä tule ilmeisesti koskaan antamaankaan.

13. Kun Lipponen oli ahdistettu pahasti nurkkaan Wikileaks paljastuksen ja siitä ilmenevän vuodon takia, hän halusi selvästi ottaa käyttöönsä vanhan konstin: hyökkäys on paras puolustus. Toimittaja Petri Kejosen ei edes tarvinnut kysyä asiaa Lipposelta, kun tämä itse kävi rajuun hyökkäykseen Irak-gate asiassa. Hän syytti Jäätteenmäkeä pahimman luokan kieroilusta ja valehtelusta. Lipponen sanoi, että Annelilla ei ollut vuoden 2003 vaalikampanjassa esittää tai julkistaa missään vaiheessa minkäänlaisia tietoja hänen eli siis Lipposen Washingtonissa joulukuussa 2002 presidentti Bushin ja varapresidentti Chaneyn kanssa käymistä keskusteluista koskien väitettyä Irak-koalitiota.

14. Lipposen mukaan Jäätteenmäki oli vain pidellyt käsissään jotakin paperia ja vihjaillut paperiin viitaten jotakin koalitiosta, jonne Lipponen olisi muka ollut Suomea viemässä. Lipposen mukaan Jäätteenmäen tapa oli "kaikista kieroin tapa valehdella"! Täydellinen valhe, Lipponen sanoi suorastaan hurjistuneen oloisena. Lipponen kertoi kysyneensä vielä jälkeenpäin asiaa USA:n silloiselta ulkoministeri Colin Powellilta, joka oli vakuuttanut muistavansa, että Lipposen vierailun yhteydessä ei ollut puhuttu mitään Suomen mahdollisesta liittymisestä Irakin vastaiseen koalitioon.

15. Mutta siitä Lipponen vaikeni - tietenkin - että hän oli luvannut Washingtonissa Suomen antavan Irakin operaation jälkeen Irakille humanitääristä apua ja auttavan irakilaisia ja amerikkalaisia myös Irakin jälleen rakentamisessa. Tämäkin oli aika aika pitkälle menevä lupaus ja sitä voidaan pitää laajassa merkityksessä Irakin vastaiseen koalitioon lupautumisena.

16. Paavo Lipposen tämänpäiväisen rajun purkautumisen ja pahanpäiväisen hyökkäyksen jälkeen voi vain toivoa, että myös Anneli Jäätteenmäki vihdoin kertoisi oman näkemyksensä asiasta. Jäätteenmäki on toistaiseksi vaiennut asiassa. Lipponen väitti tänään, ettei hänellä ja Tarja Halosella ollut ollut minkäänlaista erimielisyyttä Irak-politiikan suhteen. No, uskokoon ken tahtoo. Aivan yleisesti on tähän asti ollut tästäkin asiasta ollut vallalla toisenlainen tulkinta ja näkemys.

17. Merkille pantavaa oli vielä Lipposen hyökkäily keskustan nykyjohtoa ja erityisesti eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan keskustalaista varapuheenjohtaja Markku Laukkasta vastaan, kun Laukkanen oli rohjennut Lipposen vuoden paljastuttua muistella vuoden 2003 tapahtumia ja niitä syitä, joiden takia Anneli Jäätteenmäki joutui luopumaan pääministerin paikasta. Laukkanen on esittänyt, että Paavo Liponen kutsuttaisiin Putin-vuodon takia ulkoasianvaliokunnan kuultavaksi. Lipponen lupasi mennä valiokunnan kuultavaksi, mutta teutaroi myös tässä kohtaa, että hän ei kysy keltään lupaa keskustella ulkomaisten diplomaattien ja poliitikkojen kanssa asioista.

18. Liponen: "Keskustan kentässä levitetään sellaista käsitystä, että Anneli Jäätteenmäki pelasti Suomen joutumasta Irakin sotaan. Jos väitetään, että minä tälläisia sovin, niin se on täydellinen valhe. Ja se voidaan todistaa milloin tahansa."

19. Lipponen uhosi, että vain hänellä on ylipäätään suomalaisista edellytykset käydä luottamuksellisia keskusteluja ulkomaiden edustajien kanssa; Lipponen vihjasi muiden poliitikkojen ja toimittajien heikkoon kielitaitoon. Hän muisteli keskustelleensa ulkovaltojen edustajien kanssa "tällä tavalla" jo 40 vuoden ajan. "Minä keskustelen vaikka Kiinan keisarin kanssa, ei minun tarvitse kysyä mitään lupaa keneltäkään," uhosi Lipponen. - No, näinhän Lipponen on tehnyt. Tähän runsaaseen 40 vuoteen mahtuvat muuten myös Lipposen ja muiden suomalaisten poliitikkojen Stasi-yhteydet ja Zavidovo-vuoto.

20. Lipposen ylimielisen ja äärimmäistä röyhkeyttä osoittaneen käyttäytymisen jälkeen tv-katselija ei voinut muuta kuin ristiä kätensä: oli se luojan lykky, ettei Lipposen yritys kolmannesta pääministerikaudesta vuonna 2003 onnistunut. Ja tällaiseen toveriin presidentti Halosella on "syvä luottamus."

383. Wikileaks: Paavo Lipponen vuoti salaisia tietoja länteen

Vuotajan näköinen mies? - So what!

1. Nyt on tullut julki ensimmäinen Suomea koskeva todella kovan luokan Wikileaks-paljastus. Siitä on kertonut Russkij reporter -lehti. Se on venäläinen viikkolehti, joka on kertonut tekevänsä yhteistyötä Wikileaksin kanssa.

2. Russkij reporter on julkaissut Yhdysvaltojen Helsingin suurlähetystön entisen kakkosmiehen Robert Weisbergin laatiman muistion, joka on merkitty luottamuksellisesti ja salassa pidettäväksi vuoden 2014 loppuun asti. Dokumentista kerrotaan tänään Ilta-Sanomissa, Uusi-Suomi uutisoi dokumentista jo eilen.

3. Asiakirjasta ilmenee, että USA:n diplomaattien keskeinen lähde Helsingissä oli ollut tuolloinen (siis joulukuussa vuonna 2004) eduskunnan puhemies Paavo Lipponen. Presidentti Halonen oli heti Pietarin matkansa jälkeen kertonut Putinin kanssa käymänsä luottamuksellisen keskustelun sisällöstä Lipposelle. Robert Weisberg mainitsee muina amerikkalaisten tietolähteinä Halosen silloisen kansliapäällikön Jarmo "Jorge" Viinasen ja UM:n Venäjä-yksikön johtajan Olli Perheentuvan.

4. Paavo Lipponen (sdp), joka myöhemmin palkattiin Nord Streamin kovapalkkaiseksi konsultiksi Itämeren kaasuputkihankkeessa (pehmittämään suomalaisviranomaisten kantoja myönteiseksi kaasuputkihankkeelle), näyttää paljastaneen auliisti USA:n Helsingin suurlähettiläälle Haloselta saamiaan luottamuksellisia tietoja. Mainitseehan Weisberg raportissaan useaan kertaan juuri Lipposen nimen käyttäen sangen kuvaavaa sanaa "keskustelukumppani."

5. Raportissa toistetaan kolmeen kertaan Paavo Lipposen kannalta arveluttava ja sangen kiusallinen asia: Lipponen oli keskustellut ensin Halosen kanssa tämän Putinin tapaamista ja presidenttien välistä luottamuksellista keskustelua koskevista yksityiskohdista ja kertonut päivää paria myöhemmin näistä tiedoista Yhdysvaltojen Helsingin silloiselle suurlähettiläälle Earle I. Mackille.

6. Robert Weisbergin salainen raportti on otsikoitu sanoilla: Suomalaisten mukaan Putin on "turhautunut ja huolestunut." Tämä selittyy sillä, että kyseinen ajankohtaa oli hyvin herkkä kansainvälisten suhteiden kannalta. Esimerkiksi Ukrainassa oli vastikään käyty presidentinvaalit, jonka vilpillistä tulosta (= vaalit voitti venäläismielinen ehdokas), muut maat eivät suostuneet hyväksymään. Tämän vuoksi Ukrainan vaalien toinen kierros jouduttiin myöhemmin eli joulukuun lopulla 2004 uusimaan.

7. Dokumentista paljastuu monta sangen mielenkiintoista asiaa Suomen ja Venäjän välisistä suhteista. Wikileaks on aivan oikella asialla, sillä muuten näistä tärkeistä asioista ei tiedettäisi mitään. Raportin ykkösaiheeksi nousee ilman muuta presidentti Putinin esille ottama Karjala-kysymys. Putin oli suomalaisten täydelliseksi yllätykseksi ottanut itse esiin Karjalan ja tyrmännyt suorin sanoin "joidenkin tahojen" Suomessa jatkuvasti esillä pitämän Karjalan palauttamishaaveen.

8. Putinin perustelut eivät tosin oikein vakuuta, kun hän totesi, että jos Suomen ja Venäjän välistä rajaa, joka vahvistettiin (tosin laittoman painostuksen alaisena) toisen maailmansodan päätteeksi, ryhdyttäisiin tarkastelemaan uudelleen, niin silloin myös Itä-Euroopan muut rajat voitaisiin asettaa kyseenalaiseksi. Se, mitä Putin on mahtanut tällä tarkoittaa, on epäselvää. Jos Suomi saisi Karjalan Kannaksen takaisin, niin ryhtyisikö Venäjä silloin vaatimaan esimerkiksi Viron tai Puolan itäosien palauttamista vuorostaan Venäjälle? Mahdoton yhtälö ja ajatus. Toden totta, Putinin on täytynyt olla hyvin stressaantunut tavatessaan Halosen!

9. Putinin ilmeisenä tarkoituksena on ollut pelotella Halosta Karjala-kysymyksen vakavuudella. Raportti ei kerro, mitä Halonen olisi Putinille vastannut, mutta presidenttien tiedotustilaisuudessa kumpikaan ei hiiskahtanut Karjala-kysymyksen esilläolosta sanaakaan eikä Halonen ottanut sitä esille julkisesti myöskään kotimahan palattuaan. Mutta Lipposelle hän sen sijaan näyttää asiasta kertoneen.

10. Ilta-Sanomien jutussa aprikoidaan, olisiko Halonen antanut Lipposelle luvan mennä "hölisemään" luottamuksellisista keskusteluista USA:n diplomaateille vai olisiko Halonen ollut tietoinen, että Lipponen kertoo joka tapauksessa noiden luottamuksellisten keskustelun sisällön eteenpäin. Teoriassa on vielä myös kaksi muuta vaihtoehtoa: 1) Halonen on kieltänyt Liposta kertomasta tietoja eteenpäin tai antanut ymmärtää, että tiedot ovat salaisia, tai 2) hän on suorastaan pyytänyt, että Lipponen saattaa tiedot Yhdysvaltojen diplomaateille.

11. Tuolloinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sdp), tunnettu vuotaja itsekin ja Tarja Halosen läheinen ja läpikotaisin tunteva toveri jo vuosien takaa, on ehtinyt tänään jo vähätellä Lipposen vuodon merkitystä pitäen sitä vain "luonnollisena" asiana. Niinpä, eihän Tuomioja itse asiassa muuta voisikaan sanoa, kun Halonen ei ollut kertonut Tuomiojalle itselleen, Suomen ulkoministerille, mitään Putinin kanssa käymistään keskusteluista! Merkillistä tässä onkin juuri se, että Halonen sivuutti hallituksen ja sen ulkoministerin kokonaan, mutta uskoutui asiassa puhemies Paavo Lipposelle. Mutta Halosellahan on ollut tunnetusti koko kaudellaan kränää hallituksen kanssa.

12. Lipponen ei ole suostunut tänään vastaamaan hänelle asiassa esitettyihin kysymyksiin muuta kuin "so what?"Asia ei kuitenkaan saisi jäädä tähän, vaan Lipposen roolista ja siitä, oliko hän mennyt kertomaan luottamuksellisia ja salaisia tietoja läntisille diplomaateille vastoin Halosen suostumusta vai presidentin luvalla, on kyllä saatava asianmukainen selvitys. Eiväthän nuo dokumentissa mainitut tiedot niin kovin ihmeellistä ole - Putinille tietenkin aika kiusallisia - mutta itse menettelytapa, millä tiedot on miltei hengästyneenä rynnätty kertomaan USA:n lähetystöön heti Halosen palattua Pietarin reissulta - samalla kun Suomen eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja maan hallituksen informointi on sivuutettu totaalisesti - vaikuttaa suorastaan hämmästyttävältä käytännöltä. Mitä tähän sanoisi esimerkiksi maan ylin laillisuusvalvoja eli valtioneuvoston oikeuskansleri? Jos minulta kysytään, niin käytännön tuntien ei tietenkään mitään!

13. Kaikkien muistissa lienee vielä pääministeri Paavo Lipposen ja Anneli Jätteenmäen välinen kamppailu pääministerin paikasta vuoden 2003 vaaleissa, jonka Lipponen ja demarit hävisivät. Lipposen kärsimä kirvelevä vaalitappio johtui suurelta osin siitä, että UM:n salaisten asiakirjojen mukaan USA:n silloinen presidentti Bush oli kiitellyt USA:ssa vierailulla ollutta pääministeri Lipposta ja Suomea liittymisestä USA:n johtamaan Irakin vastaiseen sotakoalitioon. Lipponen on tosin tämän kiistänyt ja puhunut vaalikeskusteluissa koko ajan vain YK:n valtuutuksesta.

14. Myöhemmin ilmeni, että Anneli Jäätteenmäki oli saanut väitteidensä tueksi UM:n salaisia asiakirjoja presidentin kansliasta kansliapäällikkö Matti Manniselta. Tämän vuoksi pääministeriksi vaaleissa noussut Jäätteenmäki joutui demareiden ja kokoomuksen painostuksesta eroamaan virastaan.

15. Nyt vuorostaan ilmeisen luottamuksellisten tietojen vuotajana on ollut Paavo Lipponen. Tarja Halosen rooli on myös tässä tapauksessa mielenkiintoinen. Tämä panee jälleen kerran aprikoimaan, mikä Tarja Halosen tosiasiallinen rooli itse asiassa mahtoi olla alkuvuodesta 2003, jolloin hänen kansliapäällikkönsä lähetti Linnan kansliasta salaisia asiakirjoja sisältäviä fakseja oppositiojohtaja Anneli Jäätteenmäelle. Tiedettiin, ettei Halonen yhtään pitänyt Paavo Lipposen osoittamasta mielenkiinnosta Suomen saattamiseksi Bushin junaileman Irak-koalition jäseneksi. Halonen ei myöskään peitellyt iloaan, kun Anneli Jäätteenmäki nousi vaaleissa pääministeriksi ja Lipponen sai väistyä syrjään.

16. Mikä mies tämä Paavo Lipponen oikein on? Onko hän jonkinlainen supermyyrä, kaksoisagentti, länsivaltojen sylikoira vai mikä ihmeen otus? Suomessa hänen sanomisiaan ja tekojaan ei näytä uskaltavan kukaan ryhtyä penkomaan. Hän sai kärsimänsä kirvelevän ja katkeran vaalitappion jälkeen demarien ja kokoomuksen tuella ahdistetuksi Jäätteenmäen nurkkaan ja eroamaan pääministerin paikalta, mutta nyt häneltä itseltään paljastuu vajaa kaksi vuotta myöhemmin samanlainen kupru. So what!

17. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolainen on kiirehtinyt antamaan lausunnon, jonka mukaan Lipposen vuodossa oli kyse vain "normaalista diplomatiasta." Salolaisen mukaan Halosen ja edelleen Lipposen pitikin kertoa" Putinin kanssa käymistään luottamuksellisista keskusteluissa Yhdysvalloille! Niinkö todellakin? Onko eduskunnan puhemies Lipponen todellakin se Suomen "johtava diplomaatti", joka on oikea henkilö tietoja levittelemään ja "neuvomaan USA:ta", kuten Ilta-sanomat nyt iltapäivällä on otsikoinut - nostattamaansa "kohu-uutista" aivan ilmeisesti hieman toppuutellakseen.

18. Jos näin on, niin tämä tukee sitä teoriaa, jonka mukaan Tarja Halonen on nimenomaan tahtonut, että Putinin näkemykset saatetaan Yhdysvaltojen ulkoministeriön tietoon. Miksi Halonen tätä halusi? Syy on aivan ilmeinen. Halonen halusi tällä tavoin USA:ta "palvelemalla" parantaa heikkoja suhteitaan Valkoiseen taloon ja lepyttää häneen suuttunutta presidentti George W.Bushia. Halonenhan oli aiemmin pitänyt YK:n yleiskokouksessa puheen, jossa hän arvosteli suorin sanoin Bushin Irak-politiikkaa. Bush ei ymmärrettävistä syistä tästä yhtään pitänyt eikä siksi kutsunut Halosta vierailulle Valkoiseen taloon.

19. Halosen sanottu aulius, jossa hän käytti hyväkseen Lipposta - ulkoministeri Erkki Tuomiojallahan ei ollut juuri minkäänlaisia suhteita USA:n ulkoministeriöön - ei kuitenkaan auttanut parantamaan hänen suhteitaan Bushin hallintoon. Minusta tuntuu siltä, että Halosen ja Lipposen hölösuisuus vain pahensi tilannetta. Amerikkalaiset tietenkin ymmärsivät ja ottivat lukuun sen vaaramomentin, että jos Bush kutsuisi Halosen luokseen ja keskusteli hänen kanssaan luottamuksellisesti, niin kohta nuo tiedot keskusteluista saattaisivat vuotaa - ehkä jälleen Lipposen välityksellä - diplomaateille, nyt venäläisille diplomaateille ja sitä kautta edelleen Putinin korviin.

20. Bush ja amerikkalaiset menettivät siten Lipposen tempauksen johdosta loputkin luottamuksen rippeensä Haloseen. Luulen, että tämä on samalla osasyy siihen, ettei myöskään Obamalta ei ole herunut Haloselle kutsua Valkoiseen taloon. Silmiinpistävää on myös se, ettei ulkoministeri Hillary Clinton ole halunnut millään vierailla Suomessa virallisesti ja keskustella Halosen kanssa, vaikka hän on käynyt ulkoministerinä esimerkiksi Virossa parikin kertaa.

365. Poliittisia oikeusprosesseja

Nyt mua vierähän linnasta linnahan...

1. Entinen venäläinen öljymiljardööri Mihail Hodorkovski todettiin tänään syylliseksi kavallukseen häntä vastaan nostetussa toisessa oikeudenkäynnissä Moskovassa. Hodorkovskia kohdeltiin oikeudessa kuin varallista rikollista ainakin: hänet tuotiin oikeuteen käsiraudoissa ja pantiin lasikoppiin seuraamaan tuomion lukua.

2. Tuomion mukaan Hodorkovski ja hänen yhtiökumppaninsa Platon Lebedev myivät omaan laskuunsa satoja miljoonia tonneja Yukos-yhtiönsä öljyä vuosina 1998–2003. Koko tuomion ja rangaistusten julistaminen kestää vielä useita päiviä. Hodorkovski aikoo valittaa tuomiosta. -

3. Vaikka venäläiset oikeusprosessit ovat muun muassa sikäli paheksuttavia, että Venäjällä tuomioistuimet eivät ole käytännössä riippumattomia poliittisen vallan käyttäjistä, ei Venäjällä kuitenkaan syyllistytä tuomioita julkistettaessa samanlaiseen salamyhkäisyyteen kun Suomessa. Meillähän tuomiot annetaan kaikissa merkittävissä jutuissa aina kirjallisina kansliatuomiona asianomaisen tuomioistuimen (KKO, hovioikeudet, käräjäoikeudet) kansliasta, josta asianajajat ja syyttäjät käyvät tuomion kiltisti noutamassa. Suomessa tuomarit eivät halua tai rohkene tulla tuomiota julkisessa tilaisuudessa julistamaan, mikä on varsin outo ja kansainvälisesti vertailussa poikkeuksellinen käytäntö. Oikeudenkäynnin julkisuus edellyttäisi toki myös tuomioiden julkista julistamista.

4. 47-vuotias Hodorkovski suorittaa parhaillaan aiempaa, kahdeksanvuotista tuomiotaan vuoden 2005 oikeudenkäynnistä. Hän olisi vapautumassa ensi vuonna, mutta nyt on arveltu, että uusi tuomio voi pitää hänet vankilassa vuoteen 2017 asti.

4a. On arveltu, että Venäjä saattaisi vaihtaa Hodorkovskin "kuoleman kauppiaana" tunnettuun venäläiseen asekauppiaaseen Viktor Boutiin, jonka Thaimaa luovutti jokin aika sitten Yhdysvaltoihin. USA syyttää Boutia seiden myynnistä diktaattoreille ja useille konfliktialueille. Venäjän mukaan Boutin luovutus on laiton. Boutin luovutus USA:han on Venäjälle kiusallinen, sillä Boutin on arveltu voivan paljastaa, että hänellä on ollut puuhilleen Venäjän viranomaisten tuki

5. Moskovalaisen oikeusistuimen ulkopuolelle kerääntyi tänään satoja mielenosoittajia, joiden huudoissa vaadittiin vapautta Hodorkovskille ja vankilaa pääministeri Vladimir Putinille. Poliisi pidätti useita mielenosoittajia.

6. Hodorkovskin itsensä mukaan valtio, joka tuhoaa parhaat yhtiönsä ja luottaa vain byrokratiaan sekä tiedusteluvoimiinsa on sairas.

7. Hodorkovskin tukijoiden mukaan oikeudenkäynnit ovat Kremlin vastaisku miljardöörille, joka muun muassa tuki oppositiopuoleita Putinin presidenttikaudella ja jonka vaikutusvalta alkoi kasvaa liialliseksi.

8. Pääministeri Putin ei edes yritä peitellä tuomitsevaa suhtautumistaan Hodorkovskiin.

–Varas kuuluu vankilaan, totesi Putin Hodorkovskiin viitaten tv-lähetyksessä viime viikolla. Putin "ennakoi" selvin sanoin Hodorkovskin tuomiota sanomalla, että "tuomioistuin tulee tuomitsemaan H:n vankeuteen rikoksistaan.

9. Hodorkovskin asianajajan mukaan viimeistään tämän lausunnon jälkeen oli selvää, että Putin painostaa oikeuslaitosta tuomitsemaan Hodorkovskin. Putin on kiistänyt väitteen.

10. Venäjän presidentti Medvedev ("Robin") halusi ilmeisesti näpäyttää Putinia ("Batmania") sanomalla, että valtion viranomaiset eivät saisi saisi puuttua riippumattoman tuomioistuimen päätöksiin. Venäjän presidentin vaalit käydään runsaan vuoden kuluttua; tämä selittänee Medvedevin ja Putinin hienoista keskinäistä nokittelua.

11. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan oikeuden päätös oli pettymys, mutta ei yllätys.

–Tuomari olisi ollut sankari, jos hän olisi antanut vapauttavan tuomion, sanoi ihmisoikeusaktiivi Lyudmila Alexeyeva.

-----

12. Putin ajaa tuomioistuimia painostavilla ja itse asiassa myös halventavilla lausunnoillaan jopa ohi Suomen entisen oikeusministeri Johannes Koskisen. Johannes nimittäin tyytyi kommentoimaan tuomioistuimien ratkaisuja vasta niiden antamisen jälkeen ja kehottamaan toisinaan hävinnyttä osapuolta valittamaan tuomioista, jota ministeri itse piti vääränä. Selvää tuomioistuimen riippumattomuuden epäkunnioittamista toki tämäkin.

13. Alpo Rusin tapauksessa Johannes Koskinen rikkoi puolestaan syyttömyysolettamaa antamalla ymmärtää, että syytteistä vapautunut Rusi oli kyllä syyllinen lievempään vakoiluun, josta hänet pelasti tuomiolta ainoastaan syyteoikeuden vanhentuminen.

14. Helsingin käräjäoikeus ja myöhemmin Helsingin hovioikeus katsoivat Johannes Koskisen sanotun lausuman olevan ihmisoikeussopimuksissa ja Suomen perustuslaissa edellytetyn syyttömyysolettaman vastainen. Tämä oli toinen peruste, jolla valtio velvoitettiin suorittamaan vahingonkorvausta Alpo Rusille.

15. Olen saattanut hovioikeuden tuomion tämän vuoden alussa oikeuskanslerille ja pyytänyt häntä selvittämään, syyllistyikö Koskinen sanotulla syyttömyysolettaman rikkomisellaan, josta siis on olemassa tuomioistuimen lainvoimainen tuomio, ministerinä virkavelvollisuutensa rikkomiseen.

16. Oikeuskansleri ei ole vielä ratkaissut asiaa. Ilmeisesti odotellaan, että Koskisen menettelyä koskeva syyteoikeus ehtisi vanhentua, jolloin oikeuskansleri voisi pestä kätensä asian jatkokäsittelyn eli syytteen nostamisen suhteen. Sitä paitsi tässähän ovat tulossa muutaman kuukauden kuluttua eduskuntavaalit, joissa Koskinen on ehdokkaana; eihän kanteluasiaa voida ennen vaaleja tietenkään ratkaista!

17. Edellistä Johannes Koskisesta tekemääni kantelua, joka siis koski tuomioistuimien riippumattomuusperiaatteen rikkomista, oikeuskansleri Jonkka hautoi reilut kaksi vuotta ennen kuin antoi päätöksensä, joka oli melkoisen monimerkityksellinen.

-----

18. Mutta palatkaamme vielä hetkeksi itäisille maille.

Viikko tai pari sitten pidettiin Valko-Venäjälllä presidentin vaalit, joiden puolueettomuus on asetettu kansainvälisten vaalitarkkailijoiden raporteissa sangen kyseenalaiseksi. Vaalitulosten julistamisen jälkeen Minskissä oli suuri mielenosoitus, jonka yhteydessä valtaa pitävän presidentin Alexander Lukashenkon miliisit pidättivät lähes kaikki muut presidenttiehdokkaat. Lukashenkon päävastaehdokas Vladimir Nekljajev vangittiin ja mukiloitiin pahan päiväisesti. Myöhemmin Valko-Venäjän KGB kävi noutamasta hänet sairaalasta, jonne N:n omaiset olivat vieneet presidenttiehdokkaan. Nekljajevin terveydentilasta ja olinpaikasta ei ole annettu tietoa eikä edes hänen lääkäriään ole päästetty tapamaan vankia. Minskissä liikkuu huhuja, joiden mukaan Nekljajev olisi kuollut.

19. Vladimir Nekljajevin tytär kutsui tänään koolle kynttilämielenosoituksen Eduskuntatalon eteen. Mielenosoituksessa vedottiin myös toisen presidenttiehdokkaan Andrei Sannikovin puolesta. Hänetkin pahoinpideltiin ja vangittiin. Valko-Venäjän KGB on vanginnut viime päivien aikana ehdokkaiden tukijoita. Tällä hetkellä pidätettynä on 23 oppositiopoliitikkoa, aktivistia ja toimittajaa, mutta lista pitenee joka päivä.

20. Eduskuntatalon eteen kerääntyneet mielenosoittajat vetosivat suomalaisiin kansanedustajiin ja europarlamentaarikkoihin, jotta nämä tekisivät kaiken mahdollisen vangittujen nopean vapauttamisen puolesta. Hämärtyvässä illassa portaille asetetut kynttilät muodostivat tekstin: SOS BELA RUSS.

----

21. Ukrainassa puolestaan entinen pääministeri Julia Tymoshenko on asetettu syytteeseen korruptiossa. Syytöksen taustalla on viime helmikuussa Ukrainan uudeksi presidentiksi valittu Viktor Janukovitsh, joka hävisi edelliset presidentinvaalit Ukrainan oranssi vallankumouksen seurauksena Viktor Justsenkolle.

22. Ukrainan parlamentissa harrastetaan silloin tällöin railakkaita paini- ja nyrkkeilymatseja ja maan poliittiselle kulttuurille ovat ominaisia myös edestakaisin sinkoilevat korruptiosyytökset. Julia Tymoshenko syytti pääministerinä ollessaan Janukovitshin kannattajia korruptiosta ja nyt on sitten Janukovitshin vuoro esittää samoja syytöksiä Tymoshenkolle.

-----

23. Oikeuden tai laillisuuden käyttäminen poliittisen vallan välikappaleena ei ole ollut tuntematonta myöskään Suomessa. Tästä yhtenä esimerkkinä mainittakoon ns. Irakgate-skandaali tai Irak-vuoto, jonka seurauksena istuva pääministeri Anneli Jäätteenmäki joutui vuoden 2003 kesäkuussa eroamaan virastaan.

24. Puuttumatta mainittuun Irag-gate -tapaukseen tai Irak-vuotoon tässä yhteydessä tarkemmin voidaan vain aprikoida, selvisikö Irakgate-arvoitus sittenkään lopullisesti ja kuka oikeastaan valehteli vaalitentissä. Pääministeri Jäätteenmäki jätettiin puolustuksessaan myös johtamassaan puolueessaan yksin, jolloin hän pääsi laukomaan eduskunnassa tilannettaan pahentavia sammakoita: "puhun niin totta kuin osaan" ja "asiakirjat tulivat minulle yllättäen ja pyytämättä."

25. Tarkoittiko Jätteenmäki sanoa, että hän puhuu "niin totta kuin voi"? Lähetettiinkö salaisiksi luonnehditut asiakirjat, joista Jäätteenmäki olisi ilmeisesti saanut oppositiojohtajana UM:ltä muistion, jos vain olisi osannut tätä pyytää, todellakin hänen tekemättä aloitetta niiden saamisesta? Tätä pohdittaessa on kannattaa muistaa, että nuo asiakirjat lähetettiin Jäätteenmäelle tasavallan presidentin kansliasta presidentin neuvonantajan Matti Mannisen toimesta.

26. Toimiko Matti Manninen sitten omasta aloitteestaan? Tätä pohdittaessa on syytä muistaa, että Anneli Jäätteenmäen vaalivoitto ja tulo pääministeriksi oli presidentti Tarja Haloselle silmiinpistävän mieluinen asia ja että Halonen oli Suomen Irak-kannanoton ja -politiikan suhteen selkeästi eri linjoilla kuin Bushin kanssa USA:ssa neuvotellut pääministeri Paavo Liponen.

27. Irakgate oikeudenkäynnissä Matti Manninen, joka oli erotettu presidentin neuvonantajan tehtävästään kesäkuussa 2003, tuomittiin sakkoon. Sen sijaan Anneli Jäätteenmäkeen kohdistunut syyte hylättiin, koska oikeuden päätöksen mukaan pyyntö toimittaa kiinnostavaa materiaalia ei toteuttanut yllytystä virkasalaisuuden rikkomiseen eikä näyttöä tahallisesta taivuttamisesta ollut esitetty.