1083. Vihreiden valinta

 

                                                Vihreät Aallon harjalla

1. Vihreiden uudeksi puheenjohtajaksi valittiin eilen Tamperella kansanedustaja Touko Aalto. Hän hakkasi äänestyksessä - vihreillä puheenjohtajan valinta perustuu hieman monimutkaiselta vaikuttavaan jäsenäänestykseen - selvästi toisena ennakkosuosikkina olleen kansanedustaja Emma Karin Espoosta. 

2. Emma Kari oli vihreiden puolueliitin ja pääkaupunkiseudun ehdokas, mutta puolueen kenttäväki halusi johtajakseen Touko Aallon. Puolueen ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin vihreiden vasemmistosiipeen kuuluva Maria Ohisalo, köyhyystutkija Helsingistä.

3. Touko Aalto on 33-vuotias ensimmäisen kauden kansanedustaja Jyväskylästä. Hän on pitkä (193 cm), kokopartainen ja päälaeltaan kalju hujoppi, joka harrastaa pyöräilyä, mutta kiistää olevansa silti city-vihreä; miehen tukka on harventunut parissa vuodessa vauhdilla, katso kuvaa alla. Nuorena Aalto kertoo tulleensa, mitä muuta kuin koulukiusatuksi pituutensa ja laihuutensa takia. Koulutukseltaan Aalto on - tietenkin - yhteiskuntatieteen kandidaatti vuosimallia 2008. Hänen pääaineensa oli, tottakai, valtio-oppi. 

4. Tämän vuoden kuntavaaleissa Touko Aalto nosti vihreät Jyväskylän suurimmaksi puolueeksi. Puolueen kannatusluvuissa on Aallon mukaan silti vielä paljon petrattavaa. Tänään valintansa jälkeen pitämässään linjapuheessa Aalto suorastaan puhkui ja puhisi innosta. Hän lupasi, että "seuraavaksi tehdään vihreistä pääministeripuolue." Muille puolueille Aalto tarjosi, ei ainoastaan lämmintä kättä, vaan myös yhteistyötä - niinpä tietysti.

5. Vihreät on ollut gallup-kyselyissä hyvässä nousussa jo aika kaun. Ville Niinistön kuusi vuotta kestäneen puheenjohtajakauden päättyessä vihreiden kannatus on 14 prosenttia ja puolue hengittää kohta SDP:n niskaan. Perussuomalaiset ovat jääneet kannatusluvuissa kauaksi vihreistä. Aalto saa siis kaudelleen tavallaan lentävän lähdön, josta on hyvä ponnistaa. Aalto on kuitenkin sikäli polittinen broileri, että hän on toiminut koko ajan ja myös valmistumisensa jälkeen lähinnä vain poliittisissa järjestöissä ja vihreiden elimissä. Vuosina 2011-15 Aalto oli eduskunnassa kansanedustaja Jani Toivolan poliittisena sihteerinä.
   
6. Touko Aallon mielestä tämän vaalikauden tärkein muutos on sote-uudistus, joka pitää hänen mielestään toteuttaa, mutta ei nykyisessä eli Sipilän halituksen esittämässä muodossa. Maakuntien pitää saada verotusoikeus ja niiden määrä on Aallon mukan rajattava kahteentoista. Kokoomuksen vaatima ja ajama valinnanvapaus voidaan toteuttaa, mutta asteittain, Aalto toteaa. Eduskunnan täysistunnoissa Touko Aalto on esiintynyt jämäkästi eli "tolkun miehenä" ja häntä on luonnehdittu sanalla "aito", joten ei kai tässä auta muu kuin ottaa Aallon valinta ja linjapuhe vakavasti. 

7. Aallon aikana vihreistä todennäköisesti tulee yleispuolue myös sikäli, että se saa nykyistä selvästi enemmän kannatusta myös maakunnista ja muista suuremmista kaupungeista pääkaupunkiseudun ulkopuolelta.  Vihreiden ainoana pohjoissuomalaisena kansanedustajana oli aiemmin Erkki Susi-Pullianen, professori ja tutkija Oulusta.

8. Vihreät on valinnut jo aiemmin presidenttiehdokkaaakseen kansanedustaja Pekka Haaviston. Hän kisasi presidentin virasta myös vuonna 2012 selviytyen toiselle valintakierrokselle. Haavisto on ollut viime aikoina jokseenkin näkymätön. Hänelle ei ilmeisesti ole siunaantunut edes kunnon rauhanvälitystehtäviä. Paha takaisku Haavistolle oli varmaankin se, että noin kuukausi sitten Martti Ahtisaari ilmoitti, että CMI:n hallituksen puheenjohtajaksi on valittu, Ahtisaaren aloitteesta tietenkin, Alexander Stubb. Havisto olisi enemmän kuin mielellään halunnut tulla siihen valituksi.

9. Pekka Haavisto puhui Tampereen puoluekokouksessa tietenkin paljon maahanmuuttopolitiikasta  ja selitti, että meillä on siinä suhteessa liikaa polarisaatiota ja ääripäitä. Haavisto otti tiukan linjan äärikansallismielisen ajattelun ja vihapuheen yleistymistä vastaan. Haavisto katsoi, että  vihapuhe "pienentää Suomea" ja haavoittaa sitä. Haavisto arvosteli suomalaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan sisäänpäin kääntyneeksi. Totta.

10. Tiedotusvälineiden mukaan Pekka Haavisto haastoi puheessaan kilpaehdokkaansa Sauli Niinistön, vaikkei edes maininnut tämän nimeä. Haavisto yritti painottaa, että Suomessa presidentillä on valtaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan lisäksi nimitysasioissa ja mielipidejohtajana. Vm. kysymyksen osalta Haavisto viittasi, tosin varovaisesti, siihen, ettei Suomessa ole tällä hetkellä ylintä laillisuusvalvojaa, oikeuskansleria, koska virkaan nimitetty alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti aloittaa uudessa virassaan vasta ensi vuoden alusta.

11. Haaviston olisi pitänyt tuoda selkeämmin esiin, että presidentti Sauli Niinistö puuttui arveluttavalla tavalla oikeuskanslerin nimitysmenettelyyn antaessaan ymmärtää, ettei hän kannata oikeusministeriön ja ilmeisesti myös koko hallituksen ykkösehdokkaan eli professori Veli-Pekka Viljasen nimittämistä, koska tämä on arvostellut joiltakin osin Niinistön presidenttinä pitämiä puheita. Sopimattomana Sauli Niinistön asiaan puuttumista voidaan pitää mm. siksi, että lain mukaan oikeuskanslerin tulee lain mukaan valvoa myös tasavallan presidentin virkatoimien lainmukaisuutta.

12. Tässä yhtyeydessä voidaan todeta, että oikeuskanslerin sijaiseksi on nimitetty heinäkuun alusta vuoden loppuun apulaisoikeuskansleri Risto Hiekkataipale ja tämän sijaiseksi eli apulaisoikeuskansleriksi samaksi ajaksi OKa-viraston kansliapäällikkö Kimmo Hakonen. Hiekkataipale eläköityy viimeistään ensi vuoden lopussa, jolloin Kimmo Hakosella on luultavasti  hyvät mahdollisuudet tulla nimitetyksi apulaisoikeuskanslerin vakinaiseen virkaan. Oka-virasto toimisi siinä tapauksessa kahden Lapin yliopistosta valmistuneen lakimiehen johtamana.

13. Pekka Haavisto arvosteli pehmeästi myös sitä, että  perussuomalaisten puolueen hajottua vanhat ministerit jatkavat hallituksessa toistaiseksi ilman puoluetta ja puolueohjelmaa, ja ilman uutta hallitusneuvottelukierrosta. Tältäkin osin Haavistolta olisi edellyttänyt jykevämpää kannnaottoa. Nyt Sauli Niinistölle tarjouti tilaisuus vetää matto Haaviston kritiikin toteamalla, että no juu, toki hallituksen eroaminen ja uuden nimittäminen olisi sittenkin ollut parempi ratkaisu hallituskriisin selvittämiseksi. 

14. Tämä on tietenkin selvää ketkuilua ja vastuun pakoilua Niinistöltä, sillä kuten nyt tiedämme, presidentillä oli koko ajan omat sorrmet tiukasti pelissä mukana. Hän löi alkutahdit Kultarannan telttakokouksessa Jussi Halla-ahon hallituskelvottomuuden toteamisasiassa ja uskotteli lausunnoillaan, että Halla-aholta ja Teuvo Hakkaraiselta sekä heidän johtavilta kannattajiltaan puuttuisi jopa johtavilta poliitikoilta vaadittava kansalaisluottamus.

15. Vihreiden puoluesihteerinä jatkaa Lasse Miettinen; katso kuva alla.

16. Pekka Haavisto toi Tampereelle näytille myös puolisonsa Anton Floresin, joka aikoo olla vaalikampanjassa tiviisti mukana. Tämä asettaa miesten mukaan  haasteita myös suhteelle, koska kampanja tulee, niin kuin Haavisto selitti, myös "iholle". Antonin mukaan heille on päivittäin erityisen tärkeä yhteinen capuccino-hetki.  No, entäs sitten illalla, millaisia hetkiä se mahtaakaan tuoda puolisoille tullessaan, voitaisiin kysyä. Toisessa lehdessä Pekka Haavisto lausui, ettei hän 20 vuotta sitten Kolumbian Bogotassa Antonin tavatessaan kertonut tälle aivan kaikkea.

17. Sillä tavalla! Presidentinvaalikamppanjastahan taitaakin tulla värikäs ja todella "paljastava"! Mitähän Sauli Niinistöllä mahtaisi olla heittää "peliin" Antonin vastapainoksi? Toki Sauli on varautunut kaikkeen  edellisen kisan jälkeen. Jos Pekalla on Anton, niin Saulipa on hankkinut - Lennun! Toivokaamme nyt kuitenkin, ettei vaalikampanja tule niin pahasti Pekan iholle, että hän tulisi paljastaneeksi suhteestaan Antoniin aivan kaikkia (ja myös likaisia) yksityiskohtia!

Näin viehkolla tavalla vihreiden tulevat napamiehet Touko Aalto (vas) ja Lasse Miettinen tunnelmoivat jokin aika sitten vailla huolen häivää.

1057. Juha Sipilän kansansuosio romahti

                                                  Mitenkä tässä nyt näin kävi

1. Vain noin neljännes suomalaisista, tarkkaan ottaen 27 prosenttia, on tyytyväisiä Juha Sipilän toimintaan pääministerinä. Tämä ilmnee Helsingin Sanomien teettämänsä ja tänään julkaisemasta mielipidekyselystä.  Vielä kesällä ko. luku oli 39 prosenttia.

2. Suorastaan romahdusmainen lasku puolen vuoden aikana, perin yllättävää. Sitä vastoin 45 prosenttia suomalaisista arvioi kyselyssä, että Juha Sipilä on onnistunut pääministerinä melko tai erittäin huonosti. 

3. Muiden hallituspuolueiden johtajista perussuomalaisten Timo Soiniin tyytyväisiä oli 27 prosenttia, siis sama määrä kuin Sipiläänkin. Selväksi ykköseksi kyselyssä tuli kokoomuksen puheenjohtajha ja valtiiovarainministeri Petteri Orpoon, johon tyytyväisiä oli 36 prosenttia vastaajista.

4. Tutkimus tehtiin 5.–15. joulukuuta ja siihen haastateltiin puhelimitse 1 000 yli 15-vuotiasta suomalaista. Tutkimuksen virhemarginaali on noin kolme prosenttiyksikköä suuntaansa.

5. Kansa on alkanut siis saada pikku hiljaa tarpeekseen Juha Sipilän trumpmaisista otteista. Suomalaiset eivät pidä siitä, että pääministeri äyskii, tiuskii, on ylimielinen, ja hermoherkkä, menettää malttinsa kokonaan, jos häntä vähänkin arvostellaan, painostaa Yleä ja sen toiomittajia jne. Nämä Sipilälle politiikanteolle tyypilliset piirteet ovat tulleet ihmisten mielestä esiin jo liian monta kertaa.

6. En tiedä, mutta minusta alkaa näyttää aika vahvasti siltä, että Juha Sipilä saa pääministerin hommasta tarpeekseen kuluvan nelivuotisen vaalikauden aikana. Veikkaan, että hän luopuu keskustan puheenjohtajuudesta ja politiikan teosta kokonaan ja palaa bisneselämän pariin.

7. Selvää on, että myös Timo Soinin peli alkaa olla pelattu. Tämä tiedettiin jo heti hallituskauden alussa, jolloin Timo Soini valkkasi istelleen helppohoitoisen ulkoministerin salkun ja jätti raskaan valtiovarainministerin salkun kokoomukselle ja Alex Stubbille.

8. Seuravan hallitukseen tulee kolme suurta, jotka ovat ensi vaaleissa kokoomus, keskusta ja SDP. Demareiden Antti Rinteessä ei ole päministeriaineista, ei sitten millään. Tämä on ollut kaikille muille selvää alusta lähtien, ei kuitenkaan demareille. Olisi hyvä, jos Timo Harakka peittoaisi puheenjohtajan vaalissa Rinteen, mutta näin tuskin tulee tapahtumaan. Kisa pääministeripaikasta käydään vaaleissa siis Petteri Orpon ja keskustan uuden puheenjohtajan eli esimerkiksi Matti Vanhasen välillä.

9. Hesarin kyselyn mukaan ihmiset ovat oppositiopuolueista eniten tyytyväisiä vihreisiin, toiseksi SDP:hen. Vihreät kinaavat uudesta puheenjohtajastaan. Ei hyvältä näytä, sillä ketään varteenotettavaa vihreää ehdokasta ei ole Ville Niinistön jälkeen näköpiirissä.

940. Hallituspohja selvisi

1. Tänään selvisi, mitkä puolueet aloittavat varsinaiset hallitusneuvottelut ja muodostavat mitä ilmeisimmin myös hallituksen. Hallitustunnustelija Juha Sipilä ilmoitti päätöksestään iltapäivällä klo 17.

2. Hallitukseen tulee vain kolme suurta puoluetta eli Keskusta, Perussuomalaiset ja Kokoomus. Niillä on eduskunnassa vankka enemmistö eli 124 kansanedustajaa. Pieniä puolueita Juha Sipilän hallitukseen ei tule, mikä on hyvä asia. Jyrki Kataisen sixpack -hallitus oli jo alun perin outo ja lähes mahdoton pitää ruodossa varsinkin vihreiden ja vasemmistoliiton jatkuvan räksytyksen ja sooloilun takia.

3. Oppositioon jää viisi puoluetta:  Sdp, Vihreät, Vasemmistoliitto, Rkp ja Kristilliset (Kd). Niiilä on eduskunnassa yhteensä 76 kansanedustajaa.

4. Juha Sipilä kertoi harkinneensa myös Rkp:n ottamista hallitusneuvotteluihin. Tämä on ymmärrettävää, sillä onhan Carl Haglund onnistunut puolustusministerinä hyvin.  Jos ministereiden määrä vähenee, niin kuin on suunniteltu, Rkp:n poisjättämistä voidaan pitää oikeana ratkaisuna, sillä ministeripaikat jaetaan vain kolmen puolueen kesken. Rkp on istunut hallituksissa yhtäjaksoisesti 36 vuotta, joten puolueelle tekee hyvää jäädä välillä oppositioon, mistä käsin se tulee tukemaan useimpia hallituksen esityksiä. Rkp:n poisjäänti helpottaa persujen ja Timo Soinin asemaa hallituksessa, sillä perussuomalaiset ovat suhtautuneet ruotsalaisiin nuivasti. Ruotsin kielen asemaa Rkp:n poisjäänti ei uhkaa.

5. Erinomaisen hyvää hallitusratkaisussa on se, että Sipilä päätti valita hallitukseen demareiden sijasta kokoomuksen. Sdp kärsi huhtikuun vaaleissa jo toisen perättäisen rökäletappion ja sen rivit ovat pahasti hajallaan hallitukseen menon suhteen. Puolueen puheenjohtaja Antti Rinne on tullut tunnetuksi oudoista lausunnoistaan ja riidanhaluisuudestaan Stubbin hallituksessa. Oppositiossa demareilla on tilaisuus koota voimiaan ja valita seuraavassa puoluekokouksessa Antti Rinteen tilalle parempi ja sopivampi henkilö. Erkki Tuomioja olisi tietenkin halunnut kovin mieluusti jatkaaa ulkoministerinä, mutta Alex Stubbista tulee varmasti yhtä hyvä ulkoministeri. 

6. Vihreiden ja vasemmistoliiton poisjääntiä uudesta hallituksesta on myös tervehdittävä tyydytyksellä. Paavo Arhinmäellä ja Ville Niinistöllä oli tilaisuus näyttää kyntensä Kataisen hallituksen ministereinä, mutta he eivät onnistuneet tehtävässään. Kaverit alkoivat pikku hiljaa hallitustyön edetessä räksyttää, soloilla ja moittia suureen ääneen suuria hallituspuolueita, erityisesti kokoomusta. Vaalitaktisista syistä Paavo ja Ville päättivät jättää hallituksen kokonaan, minkä jälkeen heidän räksytyksensä kasvoi lähes sietämättömäksi. Nyt Niinistöllä ja Arhinmäellä ja heidän puolueillaan on tilaisuus jatkaa hallituksen ulkopuolella ja harjoittaaa "rakentavaa oppositiopolitiikkaa".  Onneksi olkoon! 

7. Selvältä näyttää, että Timo Soinista leivotaan uuden hallituksen valtiovarainministeri, jolloin Alex Stubbista tulee ulkoministeri. Jos hallituksessa on14 ministeriä, keskusta ottanee niistä kuusi, jolloin persut ja kokoomus saisivat kumpikin neljä ministerinsalkkua. Persujen ministerit on melko helppo arvata: Soini, Jussi Niinistö, Sampo Terho ja Hanna Mäntylä. Keskustan ja kokoomuksen ministereitä on vaikeampi ennustaa. 

880. Oikeusoppineiden kömmähdys esteellisyysasiassa

1. Suomen valtio ja Venäjän federaatio allekirjoittivat 25.2.2014 sopimuksen yhteistyöstä ydinenergian rauhanomaisen käytön alalla. Suomen puolesta sopimuksen allekirjoitti elinkeinoministeri Jan Vapaavuori ja Venäjän puolesta ydinergiakonserni Rosatomin toimitusjohtaja Sergei Kirijenko. Venäjä oli antanut sopimuksen allekirjoittamisen Rosatomin tehtäväksi. 

2. Rosatom on mukana Fennovoiman Pyhäjoelle tulevassa ydinvoimalahankkeessa. Noin kuukausi yhteistyösopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Rosatomin tytäryhtiö Raos osti 34 prosentin osuuden Fennovoimasta, joka ostaa mahdollisen ydinvoimalansa ydinreaktorin Rosatomilta.

3. Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori toi kaksi viikkoa sitten valtioneuvoston istuntoon työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) valmisteleman esityksen, jonka mukaan Fennovoiman pyytämä  periaatepäätös hyväksyttäisiin, mutta Teollisuuden Voiman (TVO) Olkiluotoon suunnittelemaa ydinvoimalaa koskeva hakemus hylätään. Valtiovarainministeri Antti Rinteen pyynnöstä hakemusten käsittelyä siirrettiin viikolla. Rinne-show jatkui, sillä viime torstaina eli 25.9. Antti Rinne toi hallitukseen oman esityksensä, jonka mukaan myös TVO:n hakemus vietäisiin eduskunnan käsiteltäväksi. Hallitus hyväksyi kuitenkin äänin 10-3 Jan Vapaavuoren esityksen. Rinteen vastaesitys, jota kannattivat Rinteen lisäksi vain ministerit Lauri Ihalainen ja Krista Kiuru, siis hylättiin. Hallituksen päätös saatetaan Fennovoiman hakemuksen osalta eduskunnan hyväksyttäväksi. Antti Rinne arvosteli hallituksen päätöstä tyhmäksi, hänen mielestään TVO:ta ja Fennovoimaa kohdeltiin eriarvoisesti. Jan Vapaavuori vastasi samalla mitalla ja sanoi Antti Rinteen oman esityksen olevan osa Rinteen vaalikampanjaa.

4. Helsingin Sanomat väitti torstaina  25.9. kahden toimittajan (toinen heistä on Petri Sajari) kirjoittamassa jutussa, että Jan Vapaavuoren ja TEM:n menettelyssä oli ollut puutteita. Lehti haastatteli asiassa kahta hallinto-oikeuden professoria, eli Heikki Kullaa Turun yliopistosta ja Olli Mäenpäätä Helsingin yliopistosta. Professorit arvostelivat TEM:n esittämiä perusteluja, joilla TVO:n hakemus esitettiin hylättäväksi.  Olli Mäenpää, joka näkee yleensä lähes kaikissa vastaanvalaisissa asioissa "oikeudellisia ongelmia", näki niitä myös tässä asiassa. Valitettavasti Mäenpään omat perustelut eivät tässä tapauksessa lukijalle oikein avautuneet. 

5. Näyttää siltä, että professorit puhuivat seikoista, jotka eivät todellisuudessa vaikuttaneet TVO:n hakemuksen hylkäämiseen. Ministeri Vapaavuori selvitti hallituksen istunnon 25.9. jälkeen, että TVO:n hakemus hylätiin siksi, että TVO oli pyytänyt lisäaikaa Olkiluotoon suunnittelemalleen neljännen ydinreaktorille, mutta ei ollut ministeriön useista pyynnöistä huolimatta selkästi sitoutunut  kyseiseen hankkeeseen oli lisämääräaika sitten mikä tahansa. TVO:n Olkiluodossa sijaitsevan kolmannen ydinvoimalan rakennustyöt ovat myöhästyneet jo nyt vuositolkulla ja voimala saataneen valmiiksi vasta 2017.

6. Asiaa ei jäänyt kuitenkaan tähän. Helsingin Sanomat riensi kahden päivän kuluttua eli lauantaina 27.9. uudelleen kahden toimittajan (toisena Petri Sajari) voimin väittämään, että viime helmikuussa Suomen ja Venäjän ydivoimayhteistyöstä allekirjoittama sopimus tarjoaa Rosatomille erikoisaseman Suomessa. Jutun pääpointtina on vakava epäily ministeri Jan Vapaavuoren esteellisyydestä. Toimittajat olivat myös tätä juttua varten haastatelleet oikeustieilijöitä, nyt kolmea professoria. Yksi heistä on, kuinkas muuten, edellä jo mainittu Olli Mäenpää. Kaksi muuta ovat HTT, julkisoikeuden emeritusprofessori Teuvo Pohjolainen Joensuusta ja valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljanen Turun yliopistosta.

7. Olli Mäenpää näyttää olevan uusissa väitteissään todella hurjalla päällä. Hän laukoo, että asiassa ei ole  kyse vain ministeri Jan Vapaavuoren esteellisyydestä ydinvoimaloiden periaatepäätöksissä, vaan siitä, että TEM on sitoutunut edistämään Rosatomin liiketoimintaa. Mäenpää mukaan "sopimus on oppikirjaesimerkki epäasiallisesta vaikuttamisesta viranomaiseen, eli tässä tapauksessa työ- ja elinkeinoministeriöön". Hänen mielestään hallintolain mukaan ei ole hyväksyttävää, että TEM sitoutuu käyttämään toimivaltaansa Rosatomin eduksi. Professori sanoo, että Suomen ei olisi edes pitänyt allekirjoittaa tällaista sopimusta, jossa toisena osapuolena on yritys. Mäenpää pitää asiaa "erittäin vakavana", koska se vaarantaa ilmiselvästi TEM:n riippumattomuuden ydinenergiaa koskevassa päätöksenteossa.

8. Jos Olli Mäenpää olisi syytöksissään oikeassa, joutuisi asian esittelevä ministeri eli Jan Vapaavuori ilmeisesti vastaamaan asiassa Valtakunnanoikeudessa. Myös kaksi muuta professoria eli Teuvo Pohjalainen ja Veli-Pekka Viljanen kritisoivat TEM:n roolia sopimuksessa ja pitävät koko sopimusta ongelmallisena. Pohjalainen pitää "mahdollisena", että ministeri Jan Vapaavuori on ollut esteellinen. Professori Viljanen on lausunnossaan kollegojaan varovaisempi, mutta hänenkään mielestä ei ole normaalia, että valtiota edustaa ko. sopimuksessa liiketoimintaa harjoittava yritys eli tässä tapauksessa Rosatom.

9. HS haastatteli juttuaan varten myös Jan Vapaavuorta, mutta hänen lausuntonsa on kuitattu jutussa hyvin lyhyesti. Vapaavuoren mukaan helmikussa tehty yhteistyösopimus on valtiosopimus, kun taas ydinvoimalalupa on eri asia. Hän ei ole ollut esteellinen, vaikka hän sekä allekirjoitti yhteistyösopimuksen että esitteli hallituksessa Fennovoiman lupahakemuksen. Hänen mieleensä ei edes juolahtanut keskustella mahdollisesta jääviydestä oikeuskanslerin kanssa.

10. Hallituksesta eri syistä eroamaan joutuneet vihreiden ministerit Heidi Hautala ja Ville Niinistö, jotka ovat olleet uusien ydinvoimalahankkeiden kärkkäitä arvostelijoita ja vastustajia, ovat iskeneet myös tähän soppaan oman lusikkansa. Hautala laukoo Twitterissä, että minä "en pidä mahdottomana, että ministeri Vapaavuoren toiminta Rosatomin eli Venäjän kanssa on tämän hallituksen loppu, asia liian vakava". Ville Niinistön mukaan  helmikuussa tehty sopimus ei sinänsä ole ongelma, mutta Rosatomin rooli sopimuksen laatimisessa ja allekirjoittamisessa arveluttaaa. Niinistö haastoi Jan Vapaavuoren kommentoimaan asiaa.

11. Jan Vapaavuoren Twittervastaus Heidi Hautalalle on paljon puhuva: "Hautalan track recordilla kannattaisi ottaa hyvin iisisti ja jättää muiden asiaton solvaaminen vähemmälle".

12. Keskustan ryhmänjohtaja Kimmo Tiilikainen, entinen vihreä ja ex-ympäristöministeri,  ja europarlamentaarikko Olli Rehn ovat yhtyneet Ville Niinistön ja muiden vihreiden sekä vasemmistoliittolaisten ylläpitämään mussutukseen ja Rosatom-sopimuksen ihmettelyyn. Suomen ja Venäjän välinen yhteistyösopimus on toki valtiosopimus eikä mikään Rosatom-sopimus, mutta tämän puolen kriitikot ovat kokonaan sivuuttaneet. Olli Rehn vaati eilen blogissaan, että Jan Vapaavuoren tulee antaa perusteellinen selvitys "Suomen valtion ja venäläisen Rosatom-yhtiön välisestä erityissopimuksesta". Hän jatkaa uhoamistaan kirjoittamalla, että Fennovoimasta uhkaa tulla "uusi ja vakava energia- ja teollisuuspolitiikan pohjakosketus", sillä Rosatom on tiukasti Venäjän johdon poliittisessa ohjauksessa oleva taloudellinen toimija.

13. Vaikka keskustan ns. nokkamiehistä osa tuntuu repäisevän suorastaan pelihousunsa asiassa, niin kannattaa muistaa, miten puolueen puheenjohtaja Juha Sipilä puolusti eduskunnan kesytunnilla viikko sitten selvin sanoin hallituksen päätöstä Fennovoiman lupa-asiassa. Keskustan yksi dinosauruksista eli Mauri Pekkarinen puolestaan lausahti TV1:n A-studio-ohjelmassa 17.9., että Suomen ja Venäjän välinen yhteistyö ydinvoima-asioissa on vain "hyttysen  surinaa" verrattuna siihen, millaista energiayhteistyötä esimerkiksi Saksa rakentaa parhaillaan venäläisten kanssa. Keskustan rivit tuntuvat siis olevan ko. asiassa aika tavalla sekaisin. Myös kokomuksen Pertti Salolainen ja demareiden Jouni Backman pitivät A-studiossa Rosatom-yhteistyötä oikeana ratkaisuna. 

14. Mitä tulee oikeusoppineiden, erinäisten poliitikkojen sekä Helsingin Sanomien väitteisiin ministeri Vapaavuoren esteellisyydestä, niin väitteen esittäjät tai sitä verhotusti tulevat tahot eivät ole ilmeisesti lukeneet TEM:n Yle Uutisille 27.9. ja HS:lle 28.9. antamia lausuntoja, joissa perustellusti kiistetään tulkinnat Vapaavuoren esteellisyydestä. TEM:n mukaan mainituissa väitteissä ja tulkinnoissa Vaapavuoren rooli ydinenergia-alan yhteistyösopimuksen allekirjoittajana ja Fennovoiman pääriaatepäätöksen täydennyksen esitelijänä on sekoitettu ja niputettu pahasti ja perusteettomasti yhteen. Yhteistyösopimus on todellisuudessa valtiosopimus, jota Suomi ei ole tehnyt Rosatomin kanssa. Suomi ei ole voinut vaikuttaa siihen, kuka sopimuksen Venäjän puolesta allekirjoittaa Jan Vapaavuori valtuutettiin allekirjoittaamaan sopimus  Suomen valtion puolesta valtioneuvoston ja tasavallan presidentin toimesta marraskuussa 2013. Yhteistyösopimus menee vielä eduskunnan vahvistettavaksi. 

15. TEM korostaa tiedotteessaan, että Suomen ja Venäjän välinen sopimus ei liity mitenkään Fennovoiman ydinlaitoshankkeeseen. Kysymyksessä on yleisen puitesopimuksen luontoinen valtiosopimus,  eikä valtiosopimuksia solmita yksittäisen hankkeen tai toimeksiannon vuoksi. Tiedotteen mukaan sopimuksen valmistelu alkoi jo kauan ennen kuin Fennovoiman saksalainen osaomistaja Eon irtaantui Fennovoiman laitoshankkeesta ja sen tilalle tuli Rosatom. Yhteistyösopimuksella on merkitystä muun muassa Venäjältä Loviisan ydinvoimalaitoksiin tuotavan ydinpolttoaineen laadunvalvonnan sujuvoittamisen ja turvallisuusasioiden varmistamisen kannalta. Sopimus mahdollistaa myös sen, että Suomi ja Venäjä voivat vahinkotapauksissa esittää korvausvaatimuksia toisilleen, sopimuksettomassa tilanteessa tämä ei sitä vastoin ole mahdollista.

16. Jan Vapaavuori on omassa tiedotteessaan torjunut esteellisyysväitteet vastaavanlaisilla perusteilla. Hän pitää suorastaan pähkähulluna ajatusta, jonka mukaan hän olisi esteellinen Fennovoima-asiassa allekirjoitettuaan aikaisemmin ydinenergiasopimuksen Venäjän kanssa. Jos hän olisi jäävi, niin silloin ne kaikki, jotka olivat valtuuttamassa häntä allekirjoittamaan sopimuksen, eli käytännössä Suomen hallitus, olisi ihan yhtä jäävejä. Tämä koskee esimerkiksi Ville Niinistöä, joka osallistui hallituksen ko. istuntoon marraskuussa, jolloin Vapaavuorelle annettiin sopimuksen allekirjoittamista tarkoittava valtuutus. Vapaavuori ihmettelee lausunnossan myös HS:n jututtamia oikeusoppineita, jotka ovat heppoisin perustein ryhtyneet antamaan lausuntoja asiasta perehtymättä siihen huolellisesti.

17. TEM ja Jan Vapaavuori ovat esteellisyyskysymyksessä oikeassa ja asiassa HS:lle kiivailleet Olli Mäenpää ja Teuvo Pohjolainen (sd) ilmiselvästi väärässä. Professorit ovat iskeneet kirveensä pahemman kerran kiveen ja varsin köykäisillä perusteilla. Mikä hinku professoreilla on ollut rynnätä suinpäin HS:n toimittajien avuksi tuomitsemaan Jan Vapaavuoren ja TEM:n toimintaa. Vaikuttaa siltä, että ko. oikeusoppineet eivät ole noteeranneet miltään osinTEM:n myös HS:lle Vapaavuoren väitetystä esteellisyydestä antamaa selvitystä; jos siitä ylipäätään on professoreille edes kerrottu. 

18. Lehtijuttujen kirjoittamiseen osallistunut Petri Sajari on toki aktiivinen ja hyvä toimittaja. Olen kuitenkin jo aika kauan hieman ihmetellyt sitä yksipuolisuutta, jolla toimittaja tukeutuu jatkuvasti ja melkein jutussa kuin jutussa tiettyjen oikeusoppineiden ja professoreiden, tarkemmin sanottuna aina samojen ja ideologisesti hieman vasemmalle tai/ja vihreälle kallellaan olevien hallinto- ja valtiosääntöoppineiden mielipiteisiin, käsityksiin ja lausuntoihin. Ehkä tämä johtuu osin siitä, että Suomesta on nykyisin vaikea löytää  oikeistoon kallellaan olevia valtiosääntö- tai hallinto-oikeuden professoreja. Asia on niin, että vm. juristit suuntautuvat yksityisoikeden aloille eli esimerkiksi siviili- kauppaoikeuteen ja toimivat samalla usein yritystysriitoja ratkovina välimiehinä.  

19. Jan Vapaavuoren väiteystä esteellisyydestä voidaan toki kannella oikeuskanslerille. Näyttää kuitenkin ilmeiseltä, ettei kantelulla ole menestymisen mahdollisuutta. HS kysyi jo eilen oikeuskansleri Jaakko Jonkan kantaa ko. asiasta. Jonkka ei varovaisena juristina lähde yleensä etukäteen, saati jo ennen mahdollisen kantelun tekemistä ottamaan kantaa asiaan. Nyt hän teki poikkeuksen todetessaan HS:lle, ettei hänellä ole ainakaan tällä hetkellä tiedossaan perusteita sille, että tutkintakynnys Jan Vapaavuoren toimien tai hänen väitetyn esteellisyytensä osalta olisi ylittynyt.

20. Ministerin esteellisyysasia tuntuu siis olevan loppuun käsitelty tapaus. Ydinenergiayhteistyötä koskeva sopimus on valtiosopimus eikä Suomella ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa siihen, kenet Venäjän federaatio on valtuuttanut sopimuksen allekirjoittajaksi. Suomen valtio ei ole tehnyt mainittua sopimusta Rosatomin kanssa ja ministeri Vapaavuorella on ollut pätevä valtuutus allekirjoittaa sopimus. Yhteistyösopimus tulee vielä eduskunnan käsiteltäväksi, joten vihreillä ja muilla kansanedustajilla on vielä mahdollisuus jatkaa parran pärinää eduskunnan suuressa salissa. Fennovoiman ydinvoimalaitoksen lupa-asia ei ole väitetyllä tavalla kytköksissä ydinenergiasopimuksen kanssa eikä ministeri Vapaavuori ole ollut esteellinen esittelemään lupa-asiaa hallituksessa. 

21. Poliittinen peli ja kapuloiden nakkeleminen Fennovoiman ydinvoimala-asian samoin kuin maan hallituksen rattaisiin tulee ilmeisesti ministeri Antti Rinteen toimesta jatkumaan koko jäljellä olevan vaalikauden. Demareiden gallup-kannatus pitäisi saada nousuun ja tässä suhteeesa Antti Rinteen on pakko jatkaa hallituksessa purnaustaan ja kinaamistaan monissa asioissa. Antti Rinne käy koko ajan vaalikampanjaa ja pyrkii sekoittamaan hallituksen selviä pasmoja. Hän toi hallituksen budjettiriiheen muille hallituspuoluille yllätyksenä omat ehdotuksensa muun muassa takuueläkkeiden korotuksesta kympillä ja eläketulovähennyksen korottamisesta. Antti Rinteen masinoima TVO-kiista, vaikka se tiedettiin jo etukäteen tuhoontuomituksi yritykseksi, oli myös osa  Rinteen profiilinkorotuskampanjaa. Antti Rinne haluttaa ärsyttää pääministeri Alöexander Stubbia, Vapaavuorta ja kokooomusta. Suomen suurimman työväenlehden eli HS:ssa julkaistut jutut TVO:n "sorsimisesta" ja mielikuvat Jan Vapaavuoren esteellisyydestä Fennovoima-asiassa tulivat Antti Rinteelle taivaanlahjana. Hallituksesta vaalien takia lähteneet vasurit ja vihreät tarjoavat auliisti apua Rinteen ja demareiden yrityksessä nostaa profiiliaan. Nämä yritykset vaikuttavat kuitenkin epätoivoiselta näykkimiseltä. Demareiden gallup-kannatus ei vain ota noustakseen, Ylen viimeisimmässä mittauksessa se oli 15,2 prosenttia.

877. Ruotsin vaalien mentyä

1. Ruotsin parlamentti- eli tarkemmin sanottuna valtiopäivävaaleissa saatiin aika sekava lopputulos. Sosiaalidemokraatit nousivat uuden puheenjohtajansa Stefan Löfvenin johdolla suurimmaksi puolueeksi, mutta puolueen äänimäärä jäi kuitenkin 31,3 prosenttiin. Se on kaukana 40 prosentin lukemista, joihin demarit saivat vielä 10-20 vuotta sitten vaaleissa tottua. 

2. Vaaleissa, jotka käydään Ruotsissa ns. listavaaleina, jolloin  "kaiken maailman hömppäjulkkiksilla" ei, toisin kuin Suomessa,  ole menestymisen mahdollisuuksia, tuntuu ratkaisevinta olleen, että hallitusta kahden vaalikauden ajan johtanut maltillinen kokoomus hävisi ja sai äänistä 23,2 prosenttia. Samalla demareiden johtama punavihreä koalitio, johon kuuluvat demareiden lisäksi ympäristöpuolue ja vasemmistopuolue, ohitti  kokoomuksen johtaman oikeistokoalition; eroa kertyi nelisen prosenttiyksikköä. Äänestysaktiiviisuus oli Ruotsissa näissäkin vaaleissa paljon korkeampi kuin Suomessa, mikä johtuu suurimmaksi osaksi juuri mainitusta listavaalijärjestelmästä. Ääänestysaktiivisuus oli Ruotsissa nyt 83,2 %, kun Suomessa jäätiin vuoden eduskuntavaaleissa 2011 vaaleissa 70,4 prosenttiin. Ruotsissa ihmiset äänestävät ja heidän pitääkin äänestää ensisijaisesti puoluetta, ei yksittäisiä ehdokkaita.

3. Pääministeri Fredrik Reinfeldt jätti heti vaalituloksen selvittyä hallituksensa eronpyynnön ja ilmoitti samalla eroavansa myös maltillisen kokoomuksen puheenjohtajan tehtävästä. Stefan Löfven (oik. Löfvén) yrittää muodostaa Ruotsiin vähemmistöhallitusta. Siihen tullevat muista puolueista mukaan vain ympäristöpuolue ja oikeistosta kansanpuolue. Äsken Löfven jo ilmoitti, etteivät sosiaalidemokraatit hyväksy vasemmistoa hallitukseen.

4. Stefan Löfven, joka on 57-vuotias, tuli mukaan valtakunnan politiikkaan vasta pari vuotta sitten, jolloin hänestä leivottiin myös sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja. Aikaisemmin eli vuodesta 2006 hän on toiminut Ruotsin metalliliiton puheenjohtajana. Hän on ammatiltaan hitsaaja, joka ei ole korkeakouluja käynyt. Löfven yritti kyllä opiskella Uumajan yliopistossa sosiaalipolitiikkaa tai muita vastaavia aineita, mutta joutui keskeyttämään kurssinsa puolentoista vuoden aherruksen jälkeen.

5. Vaikuttaa hieman siltä, että Löfvenin kausi pääministerinä jää lyhyeksi ja Ruotsissa voidaan joutua toimittamaan ennenaikaiset vaalit parin vuoden kuluttua. Löfvenin ei vaikuta kovin innostavalta puhujalta tai yleensä huipputyypiltä, joten ruotsalaiset voivat  kyllästyä katselemaan hänen jyhkeää olemustaan aika pian. Tämä kohtalo koitui myös pääministeri Fredrik Reinfeldtin ja hänen hallituksensa - ulkoministerinä muuten ex-pääministeri Carl Bildt - kohtaloksi. Ruotsin valtiontalous on hyvässä kunnossa - Suomeen verrattuna suorastaan erinomaisessa - teollisuus- ja vientiyrityksillä menee hyvin ja työllisyys on hyvällä tolalla, mutta silti kaksi vaalikautta Fredrik Reinfeldtiä, Carl Bildtiä ja valtiovarainministeri Anders Borgia riitti ruotsalaisille.

6. Entinen hitsaaja Ruotsin pääministerinä, jopas nyt jotakin! Mutta onhan meilläkin remmissä yksi "oikea" työväen mies eli Lauri Ihalainen. Hän toimi toistakymmentä vuotta SAK:n puheenjohtajana ja on nyt kansanedustaja ja työministeri, vaikka oli hamassa nuoruudessaan "vain" kirvesmies. Ihalainen puhuu eduskunnan täysistunnoissa ja tv-haastatteluissa tyylikkäästi, asiantuntevasti ja jopa tunteisiin vetoavasti. Hän vaikuttaa puhetapansa, asiantuntemuksensa ja käyttäytymisensä perusteella paljon sivistyneemmältä - anteeksi vain - kuin SDP:n puheenjohtajaksi keväällä valittu Antti Rinne. Vm. valmistui 80-luvulla oikeustieteen kandidaatiksi, kuuleman mukaan ainoastaan puolitoista vuotta kestäneiden opintojen jälkeen. 

7. Sosiaalidemokraattista puoluetta johtaa siis kummassakin naapurimaassa entinen ay-pomo, Ruotsissa Stefan Löfven ja Suomessa Antti Rinne. Voisiko Rinteen SDP tehdä lövenit ja nousta ensi kevään vaalien jälkeen maan suurimman puolueeksi, jolloin Rinteestä leivottaisiin hallituksen pääministeriksi? Voi ja voi, mutta jos minulta kysytään niin kiitos ei! Kaikella ja niin myös politiikan teon tasolla on sentään rajansa! Vaadimme kyvykästä ja sivistyneen oloista pääministeriä myös vaalien jälkeen ja sellaisen saamme joko Alex Stubbista tai Juha Sipilästä.

8. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ei halunnut tänään Yle Uutisten haastattelussa ottaa kantaa siihen, voisiko myös Antti Rinteen johtama demaripuolue nouusta maan suurimmaksi puolueeksi ensi kevään vaaleissa. Niinistö tyytyi toteamaan, että "siihen pitäisi Antti Rinteen olla nyökkäilemässä kovasti". Hyvin lohkaistu! Ylen ja iltapäivien lehtien toimittajat on kyllä selkeästi valjastettu nokkimaan kaikin tavoin Alex Stubbia ja lisäämään kiviä hallituksen rekeen, jotta SDP:n kannatus saataisiin gallupeissa kovaan nousuuun.

9. Enteilisikö Ruotsin vaalitulos meillä tulossa olevia eduskuntavaaleja kuitenkin sen verran, että demarit nousivat pohjalta, johon he ovat gallupkyselyissä vajonneet? Tämä jää nähtäväksi. Minusta voidaan kuitenkin jo nyt olla melko varmoja, että SDP saa seuraavissa vaaleissa tyytyä kamppailemaan perussuomalaisten kanssa siitä, kummasta tulee maan kolmanneksi suurin puolue.

10. Varsinainen yllätys Ruotsin vaaleissa oli maahanmuuttovastaisen ja usein myös uusnatsitaustaiseksi tai rasistiseksi moititun ruotsidemokraattien menestys. Peliriippuvaiseksi väitetyn Jimmie Åkessonin johtama puolue tuplasi ääniosuutensa (nyt 13 prosenttia) ja nousi kertaheitolla Ruotsin kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi. Mutta mitä väliä, sillä kaikki muut puolueet ilmoittivat heti, etteivät ne suostu edelleenkään tekemään valtiopäivillä minkäänlaista yhteistyötä ruotsidemokraattien kanssa.

11. Sauli Niinistö tyytyi tänään toteamaan, että ruotsidemokraattien jytky ei toistu Suomen seuraavissa vaaleissa, sillä "eihän meillä ole suomidemokraatteja". Niinistö viittasi siihen, että meillä perussuomalaiset ovat irtisanoutuneet yhteistyöstä ruotsidemokraattien kanssa. Timo Soini tekee kaikkensa, jottei perussuomalaista puoluetta päästäisi kritisoimaan rasismista. Soinin puheita leimaa nykyisin selkeä hallituskelpoisuuden tavoittelu. Joskus tekee melkein pahaa nuoleskelu, jolla Soini kehua retostelee Sauli Niinistöä ja ulkoministeri Erkki Tuomiojaa esimerkiksi Ukrainan kriisin "hoidossa" ja siinä sivussa myös omia ulkopoliittisia saavutuksiaan. Soinin kokemus ulkopolitiikasta on käytännössä aika vähäistä, sillä se rajoittuu lähinnä eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajana toimimiseen. Valiokunnan, jolle ei usein kerrota mitään todella tärkeitä asioita.

12. Stefan Löfveniä ja Antti Rinnettä yhdistää vantteruus ja tietty maanläheisyys, joka Löfvenin kohdalla huipentuu ex-nyrkkeilijöille tyypilliseen nenään. Stefanissa on minusta hieman samaa näköä kuin Einö Grönissä 20-30 vuotta sitten, vai mitä? Löfven sai puolentoista vuoden opintojensa jälkeen yliopistosta lemput, sen sijaan Rinne valmistui samassa ajassa "tuomariksi" eli oikeustieteen maisteriksi. Löfven vaikuttaa silti Rinteeseen verrattuna enemmän huipputason poliitikolta ja pääministerityypiltä, vaikka mikään täydellisyys hänkään ei toki ole. Antti Rinne jankuttaa jankuttamasta päästyään samoja asioita ("talouskasvu" ja "työllisyyden parantuminen"), mutta käytännössä nuo asiat menevät Suomessa entistä huonompaan suuntaan. Haastatteluissaan ja puheissaan Rinne rykäisee parin kolmen sanan jälkeen tupakoitsijoille tyypilliseen tapaan (oikea käsi suun edessä), ja hänen kävelytyylinsä alkaa muistuttaa pikkuhiljaa Martti Ahtisaaren tuttua etenemistä; käsien käyttö on toki Maralla aktiivisempaa kuin Rinteellä.

13. Minulle tulee Stefan Löfvenin nimestä mieleen hänen suomalainen etunimikaimansa Tapani (Stefan) Löfving - sukunimikin on molemmilla herroilla varsin samantapainen. Joten: Heil Löveeni, meil Löövinki! Tapani Löfving (1689-1777), mies eli siis 88-vuotiaaksi, oli Narvassa syntynyt suomalainen sissipäällikö ison- ja pikkuvihan aikoihin, jolloin Suomessa taisteltiin venäläisiä miehittäjiä vastaan. Löfving osasi myös kirjoittaa ja häneltä jäi jälkipolville päiväkirja, jossa hän kertoo huimista seikkailuistaan. Tapani Löfvingin henkeä ja rohkeutta voidaan tarvita Suomessa edelleen, jos Vladimir Putin alkaa kovin pahasti höntyilemään ja haalimaan naapurimaiden alueita liitettäväksi Venäjään. 

14. Ville Niinistö johtama vihreä puolue on jättämässä hallituksen jo tällä viikolla, jos ja kun hallitus esittää Fennovoiman uuden ydinvoimalahakemuksen hyväksymistä. Tällöin hallitukseen jäävällä neljällä puolueella on eduskunnassa vain niukka enemmistö eli  yhteensä 101 kansanedustajaa, oppositiolla on 98 edustajaa. Mutta onhan Ruotsiakin hallittu viime aikoina vähemmistöhallituksilla. 

15. Vihreiden lähtiessä hallituksesta Alex Stubbille ja hallituspuolueille olisi otollinen paikka esittää, että perussuomalaiset tulisivat vaalikauden loppuajaksi hallitukseen. Timo Soini ottaisi Pekka Haavistolla olevan valtion omistajanohjauksesta vastaaavan ministerin salkun ja ympäristöministeriksi voitaisiin valita melkein kuka tahansa perussuomalainen kansanedustaja, ei kuitenkaan Pertti (Veltto) Virtasta tai Teuvo Hakkaraista. Jussi Niinistö voisi korvata Ville Niinistön, jolloin päästäisiin mahdollisimman vähäisellä muutoksella.

784. Arktinen hysteria

1. Kuten arvata saattoi, kehitysministeri Heidi Hautalan eron taustalla on myös muita ja painavampia syitä kuin puolentoista vuoden takainen rikosilmoituksen peruuttamisjupakka. Tämä kävi ilmi tänään, kun Yle Uuutiset haastatteli elinkeinoministeri Jan Vapaavuorta.  

2. Uutisjutun mukaan ministeri Vapaavuori oli suorastaan raivostunut Heidi Hautalan TV1:n Ykkösaamusssa tänään arktisen alueen luonnonvarojen hyödyntämisestä esittämistä näkemyksistä. Hautala arvioi aamulla, ettei ole hyvä asia, että suomalaisia jäänmurtajia vuokrataan pitkäksi aikaa arktisille alueille, jossa ne turvaavat öljynporausta. Hautalan mielestä ympäristö ja talous ovat vastakkain jäänmurtajabisneksessä, jota Suomessa harjoittaa yksin valtionyhtiö Artic Shipping Oy.

3. Tämä lausunto sai ministeri Vapaavuoren hiiltymään. Hän totesi, että Hautalan näkemykset arktisesta strategiasta ovat yhtäläisiä Greenpeacen kanssa eivätkä noudattele maan hallituksen kantaa. - Niinpä niin, ehdin jo pari päivää sitten kirjoittaa blogijutun otsikolla "Heidi Hautala - Greenpeacen myyrä maan hallituksessa?  Katso blogia numero 781/9.10.-13. Ilmeisesti jotkut muutkin ovat epäilleet samaa asiaa.

4. Jan Vapaavuoren mukaan hallituksen linja on se, että Suomen pitää voida muiden pohjoisten alueiden tapaan hyödyntää arktisia alueita, mutta ottaa samalla riskit ja luontoarvot  samalla huomioon.

5. Operaatio-Hautala perustui elikeinoelämän tuskastumiseen ministeri Hautalan ja vihreiden yleensä harrastamaan maan hallituksen linjasta poikkeavaan politikointiin ja kapuloiden heittelyyn elinkeinoelämän rattaisiin. Pari viikkoa sitten ympäristöministeri Ville Niinistö tokaisi, että kysymys Fenno Voiman uudesta ydinvoimalasta ja sen lupa-asian uudelleen käsittelystä eduskunnassa ei ole ajankohtainen, koska Suomi ei tule koskaan edes tarvitsemaan uutta ydinvoimalaan. Myös tästä vihreiden puheenjohtajan lausahduksesta Jan Vapaavuori poltti päreensä ja totesi, ettei hän ei oikein pidä tavasta, jolla ympäristöministeri "oksentaa hänen niskaansa" ydinvoimakysymyksessä.

6. Operaatio Heidi Hautalan kaatamiseksi ajoitettiin erinomaisen taitavasti, sillä tieto Arctic Shipping Oy:n tekemän rikosilmoituksen peruuttamisasiasta vuodettiin Iltalehteen viime tiistaina, jolloin Heidi Hautala oli parhaillaan matkalla Washingtoniin Maailmanpankin kokoukseen. Hautalan mukana matkalla olivat hänen lähimmät avustajansa, joten hekään eivät voineet sotkea operaation pasmoja. Hautala ei voinut "kipaista" myöskään oikeuskanslerin pakeille hakemaan neuvoa á la tapaus "Mauri Pekkarisen puhtaat paperit" vuonna 2008. Lisäksi Greenpeacen aktivistit olivat joutuneet pari viikkoa aikaisemmin kiinni Muurmanskin vesillä yrittäessään vallata venäläisen öljynporausaluksen. Muurmanskissa pidätettyjen joukossa on yksi suomalainen, jolle ministeri Heidi Hautala - kuinkas muuten - oli ehtinyt lähettää heti lämpimän myötätunnon ilmauksensa pidätyksen ja vangitsemisen johdosta. Luultavasti Muurmanskissa pidättetyjen joukossa on Sini Saarelan lisäksi myös joku sellainen muualta kotoisin oleva aktivisti, joka oli "harjoitellut" kiipeämistä Arctic Shippingin murtajiin Helsingissä vuonna 2012.

7. Odotusten mukaisesti Hautala sekosi puheissaan ja selvittely-yrityksissään.  Hautala meni ansaan eli suomalaisten poliitikkojen perisyntiin ryhtyessään annostelmaan totuutta tipoittain sitä mukaan, kun vastapuolelta tuli uutta tietoa julkisuuteen. Vasta siinä vaiheessa, kun ministerille tehtiin Washingtoniin selväksi, että hänen avustajakuntansa ja ylijohtaja Pekka Timosen viestit, sekä tavalliset että "uhkausviestit", laivayhtiön johdolle olivat hyvässä tallessa, Hautala ymmärsi, ettei hänen kannattanut enää jatkaa muunnellun totuuden puhumista. Tämän jälkeen pääministerillä oli helppo työ saada ensin vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö ja sitten myös Heidi Hautala itse vakuuttuneeksi siitä, että ministerin olisi parasta jättää eroilmoituksensa. 

8. Hautalan eron syyksi on mainittu hänen epäonnistunut viestintänsä koskien puolentoista vuoden takaisia tapahtumia. Todellisuudessa tästä ei kuitenkaan ollut perimmiltään kysymys. Paljon vakavampi asia oli se, että ministeri oli poliitisena toimijana  puuttunut puhtaasti juridiseen asiaan ja oikeudelliseen harkintaan painostaessaan tukijoukkojensa kanssa yhtiötä peruuttamaan Greenpeacen aktivisteja vastaan tehdyn rikosilmoituksen. Kyse oli asiasta, joka kuului yksinomaan yhtiön operatiiviseen johtamiseen ja siis yhtiön toimivalle johdolle ja hallitukselle, ei suinkaan valtion omistajajanohjausyksikölle. Ministerin olisi tullut ymmärtää pitää näppinsä visusti erossa kyseisestä asiasta eikä mennä antamaan paljon puhuttua "poliittista ohjausta". Ministerin asiaan puuttuminen oli huomiota heräättävän poikkeuksellinen ja hänen ylijohtajansa yhtiön toimivalle johdolle lähettämänsä viestit turhan kovasanaisia ikään kuin sakkojuttua koskevassa rikosilmoituksessa olisi ollut kyse "elämää suuremmasta asiasta".

9. Miksi ministeri Hautalan sormia sitten niin kovasti syyhysi puuttua asiaan, joka ei hänelle kuulunut ja josta hänen olisi pitånyt pysytellä erossa? Tietenkin se, että rikosilmoitus tehtiin ministerille niin läheisen aatteellisen järjestön eli Greenpeacen aktivisteja vastaan, joista hän lienee jopa tuntunut joitakuita henkilökohtaisesti. Hautala on myöntänyt kuuluneensa vuosikausia ellei -kymmeniä Greenpeacen taloudellisiin tulijoihin ja lakkauttaneensa tukimaksujen maksamisen järjestölle vasta tultuaan ministeriksi. Olisi naiivia uskoa, että ministeri olisi tällä muodollisella seikalla lakannut aatteellisesti tukemasta järjestöä. Ministerin mukaan hän olisi joutunut jotenkin Greenpeacen "hampaisiin" tai arvostelun kohteeksi; ilmeisesti järjestö ei ollut tyytyväinen, vaikka maan hallituksessa istui vihreä ministeri ja oikea vihreiden kantaäiti ja idoli! Mutta juuri tässä arvostelussa on osasyy ja motiivi sille, miksi Hautala ryhtyi joukkoineen painostamaan yhtiötä luopumaan rikosilmoituksesta. Hautala halusi, kuten ylijohtaja Pekka Timosen sähköpostiviesteistä yhtiön johdolle maaliskuussa 2012 ilmenee, parantaa suhteitaan "näihin ympäristöjärjestöihin", joista Greenpeace on ylivoimaisesti merkittävin. Sopivaksi keinoksi ministeri näki Greenpeacen aktivisteja vastaan tehdyn rikosilmoituksen peruuttamisen. Kun Hautala sai rikosilmoituksen peruutetuksi, hän kuvitteli, että hänen suhteensa Greenpeaceen olisivat kohentuneet. 

10. Kenen etua ministeri Heidi Hautala operaatiollaan oikeastaan lähinnä ajoi: valtion, valtionyhtiöiden, ympäristöjärjestöjen, Greenpeacen vai omaansa? Hautala yrittää nyt jälkikäteen selittää, että hän ajoi "yksinomaan" valtionyhtiöiden etua, jotteivät ne olisi joutuneet tai joutuisi vastaisuudessa konflikteihin ja "pitkäaikaisiin oikeusprosesseihin" Greenpeacen tai muiden ympäristöjärjestöjen kanssa. En usko tippaakaan tällaista selitystä. Jokainen, joka tuntee edes hiukan lainkäyttöä ja rikosprosessia, tietää, että Greenpeacen iskussa Arctic Shipping Oy:n aluksille oli kyse vain melko vähäisestä sakkojutusta, eli asiasta, jossa ei olisi edes tarvinnut käynnistää varsinaista rikosprosessia, vaan josta olisi selvitty joko poliisin antamalla ja syyttäjän vahvistamilla rangaistusmääräyksillä tai käräjäoikeuden kansliassa tapahtuvalla summaarisella ja kirjallisella menettelyllä. Oikeusprosessi olisi siis ollut hyvin lyhyt eikä Greenpeace olisi saavuttanut sen avulla sellaista "laajaa julkisuutta", jota sen on väitetty tempauksellaan välillisesti tavoitelleen.

11. Pääministeri Jyrki Katainen kohensi operaatio-Hautalan johdosta kenties merkittävällä tavalla jo aika pahoin rapautunutta johtajan imagoaan. Tällaista ryhdistäytymistä pääministerin olisi tullut osoittaa jo silloin, kun Heidi Hautala kärähti aikaisemmin pimeän työn teettämisestä. Katainen saattoi julistaa, että Hautala oli menettänyt uskottavuutensa eikä nauttinut enää hänen ja muiden hallituspuolueiden luottamusta. Syyksi mainittiin, kuten edellä jo totesin, Hautalan "epäonnistunut viestintä". Se oli kuitenkin vain hienotunteinen tekosyy, sillä todellisuudessa kyse oli siitä, että Hautalan uskottavuus ja luottamus oli horjahtanut pahan kerran jo pimeän työn teettämisen julkitulon yhteydessä ja sen jälkeen oli vain odoteltu sopivaa tilaisuutta ja "tietovuotoa", jolla Hautala saatiin pudotetuksi hallituksesta.

12. Ketkä kaikki mahtoivat olla Hautalan kaatamisoperaation takana? Oras Tynkkynenhän on väittänyt, että Hautalan eroprosessin takana olisi jonkinlainen salaliitto, eikä Oras taida tässä suhteessa paljon erehtyä. Tietenkin Arctic Shipping ja Heidi Hautalan sooloiluun kyllästynyt elinkeinoelämä yleensä olivat jollakin tavalla mukana operaatiossa. Toisaalta monet demarikansanedustajat  - Hautalan mukaan "takarivin" edustajat (siis mm. Jukka Kärnä) - ovat jo pitkään arvostelleet Hautalan tehotonta toimintaa valtion omistajanohjauspolitiikan johtajana. Olisiko myös ministeri Jan Vapaavuorella ollut sormensa pelissä mukana? Kenties, Vapaavuorella oli ainakin vaadittava motiivi näpäyttää - ja lujasti - vihreitä ministereitä, jotka olivat rohjenneet ryhtyä arvostelemaan hänen johtamaansa elinkeino-ja energiapolitiikkaa. Paljon puhuttu taustavaikuttaja Pekka Timonen toimii muuten nykyisin juuri Jan Vapaavuoren ministeriössä (TEM) ja ministerin oikeana kätenä monissa asioissa. Huomasin juuri tällä viikolla, miten sekä pääministeri Jyrki Katainen että ministeri Jan Vapaavuori kehuivat julkisuudessa estoitta Pekka Timosen virkamiestaitoja. - Hm.

13.  Kuten sanottu "Operaatio-Hautalassa" oli pohjimmiltaan kuitenkin kyse "Arktisesta" eli siitä, miten ja millä ehdoilla Suomi voi tai sen tulee olla mukana arktisen alueen luonnonvaroja hyödynnettäessä. Vai pitäisikö Suomen jäädä vain seuraamaan, miten muut valtiot osallistuvat kyseiseen projektiin? Heidi Hautalan tuleva rooli näyttää selvältä: hän yrittää nyt hallituksen ulkopuolella heitellä kapuloita suomalaisen elinkeinoelämän rattaisiin, kun on kyse yritysten osallistumisesta Jäämeren luonnonvarojen hyödyntämiseen.

14. Heidi Hautalasta tulee nyt joksikin aikaa valtakunnan uhrilammas numero 1, joka julistaa sanomaansa ja tähtää pontevasti ensi kesän eurovaaleihin. Hautala muuten luopui paikastaan EU- parlamentista vuonna 2011 juuri siksi, että hän halusi "hinnalla millä hyvänsä" tulla nimitetyksi Kataisen hallituksen ministeriksi; Hautalalla ei näet ollut vielä aikaisemmin ministerikokemusta. Hautala tulee saamaan rutosti puheaikaa ja palstatilaa eri medioissa. Lähtölaukaus nähtiin jo heti tänä aamuna, kun Hautala selitteli tekemisiään TV1:n Ykkösaamussa. Ohjelmassa oli paljon asiaa, mutta yhden ja kenties kaikkein mielenkiintoisimman kysymyksen toimittaja Seija Rautio sivuutti haastattelussaan. Toimittaja ei kyysnyt Hautalalta syytä, miksi tämä oli ponnistellut niin poikkeuksellisen aktiivisesti ja kiivaasti saadakseen peruutetuksi laivayhtiön järjestön aktivisteja vastaan tehdyn rikosilmoituksen. Olisi pitänyt myös kysyä Hautalan kantaa hänen väitettyyn jääviyteensä koko asiassa, mutta tämäkin seikka  sivuutettiin. Poliittisen vastuun kysymykset jäivät myös aika taka-alalla. Hautala ei näyttänyt ottavan vastuuta Pekka Timosen yhtiön toimitusjohtajalle lähettämästä "uhkausviestistä", mutta toki ministerin tulee kantaa poliittinen vastuu myös sellaisista alaistensa tekemsitä virheistä, jotka eivät ole tulleet hänen tietoonsa. 

15. Kenestä tulee Hautalan seuraaja ministerinä? Kenestä vaan, onhan siellä vihreiden eduskuntaryhmässä sen verran porukkaa, että yksi ministeriposti saadaan helposti täytetyksi! Pitäisi puhua kuitenkin siitä, tarvitaanko maan hallituksessa itse asiassa lainkaan kehitysyhteistyöministeriä ja hänen palvelujaan kansakunnalle. Minusta se on aivan turha posti, sillä kehitysapuasiat hoituisivat aivan hyvin esimerkiksi ulkomaankauppaministerinkin toimenpiteillä. Muuten, eikö edellisen hallituksen ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen ollut samalla myös kehitysministeri? Valtion omistajanohjausasiat ovat myös aika vähätöisiä ja hoituisivat hyvin jonkin muun ministeriön yhteydessä. Kukaan ei tunnu tarkemmin edes tietävän, miten sanottuja "ohjausasioita" pitäisi oikeastaan hoitaa ja tarvitaanko valtakunnassa eli jossakin ministeriössä itse asiassa lainkaan erillistä omistajajanohjausyksikköä. Heidi Hautalan ministerinpostikin piti panna kaksi vuotta sitten pystyyn, kun oli ensin päätetty, että vihreät saavat hallitukseen kaksi ministeriä. Hautalan hommat yritettiin sitten räätälöidä vasta tämän jälkeen. Nyt hallituksella olisi oivallinen tilaisuus näyttää säästämishalukkuuttaan ja luopua koko kehitysministerin paikasta ja siihen kuuluvista avustajien ja sihteereiden viroista.

16. Mutta jos välttämättä pitää veikata Heidi Hautalan seuraajaa ministerinä, niin vahvin ehdokas lienee ilman muuta meppi Satu Hassi, joka on jo ehtinyt kertoa huomiota herättävän näyttävästi innokkuudestaan ministeriksi. Tätä veikkausta vahvistaa se, että Satu Hassin ja vihreiden varamiehenä EU-parlamenttin menisi espoolainen Jyrki Kasvi, joka putosi viime eduskuntavaaleissa hieman yllättäen Arkadianmäeltä. Vihreiden johto valinnee Hassin uudeksi ministeriksi juuri siksi, että se katsoo Jyrki Kasvilla olevan hyvät mahdollisuudet tulla valituksi ensi kesäkuun EU-vaaleissa - kunhan hän nyt saa ensin harjoitella reilut puoli vuotta EU-parlamentissa varaedustajan ominaisuudessa.

666. Talvivaaran tarinoita. YM:n selvitysmiehet eivät ole riippumattomia

           Kajjaanissa asijat tiijetään...

1. Talvivaaran tarinat -kertomuksen voisi aloittaa hieman samaan tapaan, jolla Aleksis Kivi aloitti romaaninsa Seitsemän veljestä. Siis jotenkin näin: 

2. Talvivaara, Itäisessä Suomessa, sijaitsee Sotkamossa, noin 35 km Kajaanista kaakkoon. Talvivaaran nikkeli- ja sinkkiesiintymät, Kuusilampi ja Kolmisoppi, muodostavat yhden Euroopan suurimmista sulfidisen nikkelin varannoista. 

3. Talvivaaran Kaivososakeyhtiö operoi Talvivaaran avolouhoskaivosta. Talvivaarassa käytetään kustannustasoltaan edulliseksi luonnehdittua bioliuotusmenetelmää, joka myös mahdollistaa muutoin varsin köyhän malmin taloudellisesti kannattavan hyödyntämisen.  Yhtiö on hankkinut rahoituksen, 1 000 miljoonaa euroa, pääosin ulkomailta.Valtio on rahoittanut alueen infrastruktuuria, muun muassa sähkölinjan, teiden ja rautatien rakentamista 50 miljoonalla eurolla.  Kaivoksen rakentaminen maksoi vuosina 2007 ja 2008 yhteensä noin 560 miljoonaa euroa. Kaivos aloitti toimintansa lokakuussa 2008.

4. Talvivaara on ollut jatkuvasti julkisuudessa kaivoksen aiheuttamien jatkuvien ympäristöongelmien vuoksi. Yhtiö ole osannut arvioida sulfaattipäästöjen määrää. Toteutuneet päästöt ovat olleet 60-kertaisia arvioihin verrattuna. Läheisten järvien vesi on muuttunut suolaiseksi kaivoksen natriumsulfaatista.Suomen Luonnonsuojeluliitto vaati maaliskuussa 2012 koko kaivoksen toiminnan keskeyttämistä siksi, että sen ympäristöhaitat ovat mittavat ja että ympäristölupia ei ole osin noudatettu. Euroopan komissio saattaa ryhtyä oikedellisiin toimiin, jos kaivoksen valvonta Ely-keskuksen toimesta on ollut EU:n ympäristölainsäädännön vastaista. Ympäristöministeriön tekemän selvityksen perusteella Ely-keskus on kuitenkin saanut toiminnastaan puhtaat paperit, koska EU:n lainsäädäntöä ei ollut rikottu.

4. Sunnuntaina 4.11. -12 havaitun kipsisakka-altaan vuodon yhteydessä altaiden uraania ilmoitettiin kulkeutuneen veden mukana kilometrien päähän sakka-altaista. Muutamia mediaotsikoita viime päiviltä:

- 8.11.: Uraanivettä Talvivaaran ympäristöön, vuotokohdasta on virrannut vettä kahteen suuntaan yli 5 000 kuutiometriä tunnissa;

- 8.11.: Vuotoa tukitaan hiekkasäkein; tutkijoiden mukaan Talvivaaran ympäristössä on runsaasti metalleja;

- 8.11. : Ministeri Ville Niinistö kehotti maanomistajia hakemaan korvauksia; Niinistö vierailee ensimmäisen kerran Talvivaarassa, hän sanoo olevansa hyvin turhaantunut ja harmissaan. Ministerin kertoo saavutuksestaan: Hän asettaa työryhmän selvittämään asiaa.

- 8.11.: Ympäristöoikeuden professori Vesa Majamaa arvostelee kaisvosasioiden hallintoa: "Sylttytehdas on ministeriössä";

- 8.11.: Kansanedustajat syyttivät hallituksen kyselytunnilla hallitusta poliittisen vastuun pakoilusta Talvivaaran päästöongelmissa, "hallitus on vetäytynyt paikallisten ely-keskusten taakse"; "tällaisessa ympäristäkatastrofissa poliittisen tahdon pitäisi välittyä, mutta hallitus ei ole sitä osoittanut".

- 8.11.: Pääministeri Kataisen mukaan hallitus on toiminut "viranomaisohjeiden mukaan, sillä lain mukaan hallintopakkotoimet tekee nimenomaan ely-keskus". Kataisen mukaan "hallitus on osoittanut poliittista tahtoa toimimalla viranomaisohjeiden mukaan" (!). Ympäristöministeri Niinistön mukaan ministeriön edellisenä päivänä antaman ohjeen mukaan "kynnys hallintopakon käyttämiseen madaltuu".

- 8.11.: valtion omistajaohjauksesta vastaavan ministeri Heidi Hautalan mukaan Talvivaara-yhtiössä on erittäin vakava johtamisvaja", Hautala peräsi - jälleen kerran -yhtiön hallituksen puheenjohtajan Pekka Perän vastuuta; "perätty Pekka Perä" ei ole tullut julkisuuteen - lieneekö painunut maan alle?

- 8.11.: Ympäristöministeriön lakijohtaja Riitta Rönni: "Ely-keskukselle ja muille viranomaisille kuuluvaa päätösvaltaa ei voi siirtää ministeriölle", Rönnin mukaan "vastuu voisi muuten hämärtyä".

- 9.11.: Ministeri Ville Niinistö esiintyi huomattavan stressaantuneena Yle1:n Aamutv:n sohvalla ja sysäsi vastuun Talvivaaran sotkuista edellisten hallitusten keskustaministreille eli Mari Kiviniemelle, Paula Lehtomäelle ja Mauri Pekkariselle. Nämä torjuivat Niinistön syytökset ja sanoivat, että vihreät ja myös Ville Niinistö oli ollut mukana hyväksymässä yksimielisesti aluehallintouudistusta ja ely-keskuksille siirrettyä päätösvaltaa kaivosasioissa. Mauri Pekkarinen sanoi kantavansa "toki täyden vastuun", mutta lisäsi heti perään, että hän on kyllä toiminut "täysin oikein"; vastuuta ei siis ole.

- 9.11.: Elinkeinoministeri Jyri Häkämies ilmoitti siirtyvänsä EK:n toimitusjohtajaksi. Tunnetusti rotat jättävät yleensäki uppoavan laivan aina ensimmäisenä, miksei siis näin olisi tapahtunut myös tässä asiassa, jolloin hallituslaiva on uppoamassa Talvivaaran paskaan.

- 10.11.: Kipsakka-altaan päävuoto jatkui lauantaina "ruskeana virtana kohti Vuoksen vesistöä". Kaivoksella jatkettiin sakka-altaan pohjaan syntyneen reiän tukkimista. Asiantuntijoiden mukaan Talvivaarasta voi päästä luontoon tonneittain raskasmetalleja. Ville Niinistö vilauttaa uuden ympäristöministeriön perustamista.

- 10.11.: Ex-pääministeri Matti Vanhasen poliittisena valtiosihteerinä pitkään toiminut Risto Volanen arvosteli HS:ssa Kataisen hallituksen kriisijohtamista. Volasen mukaan "Talvivaarassa konkretisoituu valtion johtamisen vaikeus kriisitilanteissa tai sen uhatessa, mikä on osoittaunut kansalaisille ja luonnolle vaaralliseksi". Volasen mukaan pääministeri Katainen ja ministeri Jyri Häkämies ajoivat hallituksessa läpi mallin, joka lähtee lain mukaan toimivaltaisten viranomaisten itsenäisyydestä myös kriisitilanteissa; viranomaisten ei tarvitse edes informoida ylempiä valtioelimiä. Volasen mukaan Suomen valtio ei selviä Talvivaaran kaltaisista haasteista sanotulla, byrokraattiseen suuntaan viedyllä toimintatavalla.

11.11. (Isänpäivänä): Kipsisakka-altaan vuodon paikkaaminen jatkui edelleen paikkausyrityksistä huolimatta Turvapato, joka on jo neljäs, saatiin kuitenkin valmiiksi, jolloin erittäin happamien jätevesien juoksuttaminen ympäristöön voitiin estää.

- 12.11. Oulun polliisi ilmoitti käynnistävänsä oma-aloitteisesti rikostutkinnan Talvivaaran jätevesialtaan vuodosta. Pyrkimyksenä on selvittää vuotoon johtaneet syyt sekä vuodosta mahdollisesti aiheutuneet ympäristövahingot. Rikosnimikkeenä on ympäristön turmeleminen. Oulun poliisilaitoksella on meneillään myös kaksi muuta esitutkintaa, joissa Talvivaaraa epäillään ympäristörikoksesta. Kainuun ely-keskus teki jo reilu vuosi sitten rikosilmoituksen ympäristönsuojelulain nojalla. 

- 12.11.: Erilaisia työryhmien ja selvitysmiesten asettaminen jatkuu edelleen. Ministeri Vile Niinistö ilmoittaa asettaneensa kaksi selvitysmiestä. Talvivaara-yhtiö puolestaan on asettanut oman selvityselimensä, jota johtaa "yhtiön hallituksen puolueeton jäsen Tapani Järvinen".

- 12.11.: Sakka-altaan vuodon tukkimisyritykset jatkuvat. Suomen ympäristökeskuksen (Syke) arvion mukaan Talvivaaran ympäristövahingot ovat aiemmin luultuja pahemmat ja vaikutukset ovat muuttuneet vakavammiksi. Kainuun ely-keskus suositti Talvivaaran lähivesien käytön rajoittamista.

5. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka puolestaan jatkaa edelleen jo keväällä alkanutta selvitystä, jossa on määrä selvittää Kainuun ely-keskuksen päällikön väitetyä esteellisyyttä Talvivaaran kaivoshanketta koskevassa päätöksenteossa. Vaikea pala oikeuskanslerille, kun päätöksenteko ottaa noin koville Odottaako kansleri sakka-altaan reiän tukkimista?

6. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia (ELY-keskus) on Suomessa 15 - muun muassa Kainuussa - ja niihin on koottu entisten TE-keskusten, alueellisten ympäristökeskusten, tiepiirien, lääninhallitusten liikenne- ja sivistysosaston sekä Merenkulkulaitoksen tehtäviä. Osa tehtävistä siirtyi samaan aikaan perustettuihin aluehallintovirastoihin (AVI). Ely-keskuksen pitäisi huolehtia siitä, että kaivosyhtiö toimii lupaehtojensa mukaisesti. Avi puolestaan myöntää yhtiölle ympäristöluvan.

7. Tässäpä pähkinää kerrassaan! Mitä tehdä kaivokselle, pitäisikö se sulkea ja kuinka pitkäksi ajaksi, kenties lopullisesti jollakin aikavälillä? Kuka vastaa ja jos vastaa, niin mistä ja millä perusteella? Onko kaivosyhtiön vastuu laadultaan ankaraa eli tuottamuksesta riippumatonta vastuuta? Miten yhtiölle on voitu antaa toimilupa ja lupa kaivostoiminnan käynnistämiseen kovin heppoisilla perusteilla? Olisiko tuotantoiminta pitänyt määrätä lopetettavaksi väliaikaisesti jo aiemmin, koska kaisvosyhtiö on saanut  tiedotusvälineiden mukaan 3-4 vuoden kuluessa useita kymmeniä huomautuksia lupaehtojen rikkomisista? MIkä on paljon puhuttujen ely-keskuksen vastuu? 

8. Tehtiinkö aluehallintouudistuksessa 2-3 vuotta sitten paha virhe, kun erilliset ympäristöviranomaiset lakkautettiin? Ja lopuksi: miksi maan hallitus ei tunnu ottavan mikäänkäänlaista vastuuta tapahtumista eikä halua puuttua paikallisten viranomaisten toimintaan? Onko se lain mukaan oikeutettua ja perusteltua? Onko Risto Volanen kritiikissään oikeassa? Pääministeri Katainen korosti esimerkiksi kuntavaalien yhteydessä kovasti poliittisten puolueiden ja johtavien poliitikkojen vastuuta. Onko tämä vastuu ja poliittinen tahto siis sitä, niin kuin Katainen viime torstaina eduskunnassa kertoi, että "hallitus on osoittanut poliittista tahtoa toimimalla viranomaisohjeiden (eli lainsäädännön) mukaisesti", siis katselemalla vain ikään kuin päältä, mitä "maakunnassa tapahtuu"?

9. Ympäristöministeriö on tänään kutsunut "puolueettomina" selvitysmiehinä selvittämään Talvivaaran kaivoksen ympäristöongelmia ja viranomaisten toimintaa Aino Turpeisen ja Riitta Rainion. Ville Niinistön ja Hannele Pokan allekirjoittamassa päätöksessä ei mainita näiden juristien ammattia tai edes oppiarvoa. On selvinnyt, että molemmat selvitysmiehet ovat tukevasti sidoksissa Ympäristöministeriöön tai Ely-keskuksiin, viittaan kommentteihini jäljempänä. Valinta on siis epäonnistunut, koska kumpaakaan selvitysmiestä ei voida pitää ministeriöstä ja Ely-keskuksista riippumattomina henkilöinä. Ministeriöllä itsellään on toki vahva osuus tässä sopassa. Sitä paitsi, Ely-keskuksen virkamiesten ja muidenkin tähän soppaan sekaantuneiden viranomaisten esteellisyyttä ja riippumattomuutta selvitellään parhaillaan oikeuskanslerinvirastossa. Miksi Ville Niinistö ja Hannele Pokka haluavat siis saada myös näistä kysymyksistä omien luottohenkilöidensä pikaselvityksen?

409. Kansanedustajien lahjuslaki kuumensi tunteet eduskunnassa; esitutkintapaketti runnottiin läpi hirvittävällä kiireellä

Perustuslakivaliokunnan satraapit Sasi ja Söderman halusivat torpata parkkimaksulain lisäksi myös kansanedustajien lahjuslain hyväksymisen näillä valtiopäivillä

1. Eduskunnassa tunteet kuohuivat perjantai-iltana, kun salissa käsiteltiin kansanedustajien lahjontalakia. Asiasta kerrottiin tänään Ilta-Sanomien verkkojulkaisussa.

2. Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok.) ja varapuheenjohtaja Jacob Söderman (sd.) syyttivät vihreitä lakiuudistuksen valjastamisesta omiin poliittisiin tarkoitusperiinsä.

3. Eduskunta päätti hyväksyä viime tipassa lakiesityksen, jolla lakia kansanedustajan lahjonnasta tiukennetaan täyttämään Euroopan neuvoston korruptionvastaisen elimen Grecon vaatimukset. Uutta ovat muun muassa säännökset törkeästä kansanedustajan lahjonnasta ja lahjuksen otosta sekä niiden rinnastus virkamiesten törkeään lahjontaan.

4. Laista olisi Sasin ja Södermanin selittelyjen mukaan tullut kuitenkin parempi, jos siinä olisi kriminalisoitu myös vaikutusvallan väärinkäyttö eli Kehittyvien Maakuntien Suomi -yhdistyksen tapainen toiminta. Siihen ei oikeusministeri Tuija Braxilla (vihr.) ollut heidän mukaansa haluja, koska lain käsittely olisi ehkä siirtynyt seuraavalle eduskunnalle.

5. Sasin mukaan oikeusministerin toiminta asiassa on ollut hyvin poliittista. Houkutusta asian siirtämisestä vaalien yli yhteistyöhaluisemmalle ministerille oli.

–Oikeusministeri ei tunnustanut ongelmia, joita hallituksen esityksessä oli, mikä vaikeutti asian käsittelyä, sanoi Sasi.

Sasi piti kuitenkin lopputulosta kuitenkin hyvänä ja korosti sen täyttävän Grecon vaatimukset.

6. Jacob Söderman sydämistyi perin pohjin vihreiden Ville Niinistöön. Hän katsoi Niinistön toimineen halpamaisesti antamalla ymmärtää medialle, että Söderman olisi jarruttanut uudistusta tahallaan. Tällä Söderman viittasi tänään Helsingin sanomissa olevaan Ville Niinistön haastatteluun.

–Vihreät haluavat osoittaa, että he tässä toimivat ja muut vastustavat. Siis erittäin rumaa poliittista toimintaa ja minusta syvästi tuomittavaa, Söderman vuodatti.

7. Ville Niinistö puolestaan kertoi vain ajaneensa sitä, että asia saataisiin käsiteltyä nykyisessä eduskunnassa. Hän vetosi HS:n toimittajan hänen haastattelusta tekemiin tulkintoihin ja sanoi arvostavansa suuresti Södermanin työtä kansanedustajana.

8. Söderman tulkitsi kuitenkin edelleen, että Niinistö on saanut aikaan "häpäisevän kirjoituksen Helsingin Sanomissa".

–Jos ei ole miestä seistä tekojensa takana, niin minä en voi sille mitään.

9. Söderman ihmetteli myös, millaisia viestejä Niinistö oikein käy viemässä Braxille valiokunnan työstä.

– Aina kun tapaan Braxin, hän on raivon partaalla. Minkä tyyppisiä viestejä te viette hänelle, Ville Niinistö, mitä te oikein puhutte hänelle?

10. Tämän päivän Helsingin Sanomat uutisoi näkyvästi tunteet eduskunnassa kuumentaneesta asiasta näin (sivu A5):

"Kansanedustajat saivat vaivoin tehtyä oman lahjuslakinsa. Alaotsikko: Perustuslakivalokunta kirjoitti laista lausunnon vasta pakotettuna".

11. Jutussa kerrotaan, että kansanedustajia koskeva lahjontalaki oli hiuskarvan varassa kaatua perustuslakivaliokuntaan. Asiasta lausuntoa lähes vuoden (!) sorvannut valiokunta jäi HS:n mukaan torstaina ylimääräisessä kokouksessaan päätösvallattomaksi, kun osa jäsenistä jäi pois kokouksesta poliittisista syistä. Juuri tuossa kokouksessa oli määrä hyväksyä asiasta neuvoteltu lausunto.

12. Vihreiden edustaja Ville Niinistö oli HS:n mukaan puuttunut tuolloin asiaan ja kertonut olevansa äärimmäisen huolestunut valiokunnan arvovallasta ja kansalaisten käsityksestä eduskunnasta, kun ja jos se ei onnistu tekemään itseään koskevaa lahjuslakia.

13. HS:n uutisen mukaan valiokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi ja varapuheenjohtaja Jacob Söderman ovat suhtautuneet lakiin nihkeästi. Söderman oli tehnyt asiasta oman lakialoitteen, mutta torstaina hän ei saapunut lainkaan valiokunnan kokoukseen.

14. HS:n mukaan peruuntuneen kokouksen jälkeen käynnistyi "Sasin pään kääntänyt prosessi, jossa Sasi puolittain pakotettiin pitämään valiokunnan kokous." Lehti antaa ymmärtää, että Sasin pää kääntyi puolueenpuheenjohtaja Jyrki Kataisen asiaan puuttumisen johdosta.

15. Otetaanpa tähän vielä kyseisestä lakiesityksestä eduskunnan täysistunnossa tänään käyty kiivassnainen keskustelu kokonaisuudessaan, se löytyy tästä.

16. Aikamoista hulabaloota! - Miksi ihmeessä tärkeä lakiesitys, joka tuli eduskuntaan jo lähes vuosi sitten, eteni vasta nyt perustuslakivaliokunnan käsittelyyn? Kyllä näyttää selvältä, että Sasin ja Södermanin ja valiokunnan "pukareiden" (Ukkola ym.) tarkoituksena oli todella torpata koko lakiesitys ja siirtää se uuden eduskunnan käsiteltäväksi.

17. Tarkoitus oli varmaankin samanlainen kuin yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevan lakiesityksenkin torppaamisen kohdalla. Myös tämä lakiesitys makasi perustuslakivaliokunnassa monta kuukautta. Ilmeisesti Sasi ja Söderman ovat suutahtaneet muutenkin oikeusministeri Tuija Braxiin ja Brax puolestaan näihin vanhoihin herroihin.

18. Oli paikallaan, että Ville Niinistö vaati pontevasti perustuslakivaliokuntaa pitämään ylimääräisen kokouksena. Jos se olisi jäänyt pitämättä, olisi lakiesitys rauennut.

19. Kun lukee eduskunnan tämän viikon ja edellisen viikon pöytäkiroja ja valiokuntien mietintöjä, niin sieltä paljastuu se hirmuinen kiire ja hoppu, joka eduskunnalla on ollut, kun lähes kaikkien tärkeiden lakiesitysten käsittely on jätetty viime tippaan. Useat lakiesitykset ovat rauenneet kokonaan aikapulan takia, osa on hylätty suman mutikassa (esimerkkinä juuri kiistelty parkkimaksulaki) ja osa on käsitelty hirvittävän kiireellisessä aikataulussa.

20. Viimeksi mainituista ovat hyvinä esimerkkeinä todella tärkeät lakiesitykset, jotka koskevat uutta esitutkintalakia, uutta pakokeinolakia ja poliisilain muutosta. Ne saatiin käsitellyksi, mutta aivan viime tipassa ja niin kiireessä, ettei valiokunnilla ole tietenkään voinut olla kunnon mahdollisuuksia perehtyä millään kaikkiin tärkeisiin yksityiskohtiin.

21. Nyt vain pelolla odotellaan, mitä kaikkia sammakoita näihin viimeksi mainittuihin tärkeisiin lakeihin sitten jäi. Voidaanko nämä uudet lait edes vahvistaa tasavallan presidentin esittelyssä?

22. Tämä on järkyttävä osoitus eduskunnan kelvottomista toimintatavoista ja huonosta lainsäädäntötyöstä!

23. Lakivaliokunnan puheenjohtajan Janina Anderssonin (vihr) oheisesta puheenvuoro eduskunnan täysistunnossa 11.3. on sangen kuvaava. millaisesta menettelyssä lahjuslakia säädettäessä oli kysymys:

Janina Andersson /vihr: Arvoisa puhemies! Ärade talman! Kun aluksi pyysin anteeksi, että olen painostanut, niin voin ehkä vähän täsmentää. Siis minä myönnän, että roikuin sekä perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sasin että varapuheenjohtaja Södermanin hihassa erittäin paljon ja aika usein ja pyysin tätä asiaa ja sanoin, että lakivaliokunta on valmis ja haluamme tämän hoitaa ja tämä on meille erittäin tärkeää. Ja kun olin vähän epäileväinen siitä, onnistuuko tämä kuitenkaan, niin sitten myös puhemiesneuvostossa meillä oli aikamoinen keskustelu aiheesta ja puhemiesneuvosto linjasi, että tämä pitää hoitaa tällä vaalikaudella. Siksi minä olin niin kauhean inhottava, että pidin kiinni siitä, että tämä pyritään hoitamaan, kun me sen porukalla päätimme puhemiesneuvostossa.

Sitten siitä, että perustuslakivaliokunta teki kaikki muutokset siihen sisältöön. Me vain kopioimme ne nopeasti lakivaliokunnassa. Mehän emme ehtineet oikeastaan ollenkaan itse tehdä pohdintaa. Me olisimme toivoneet, että te olisitte vaan linjanneet sen, että tämä ei ole perustuslain vastainen millään lailla, ja me olisimme voineet tehdä sen loppupohdinnan. Meilläkin on paljon älykkäitä ihmisiä, jotka osaavat ottaa vastaan kritiikkiä ja pohtia, miten pykälät voisi sitten tehdä paremmin. OM:hän antoi teille nopeasti vastineen vaan perustuslakinäkökulmasta, ja sen vastine meille taas liittyi enemmänkin sisältöön ja yksityiskohtiin. Elikkä olisi voinut paljon nopeammin toimia niin, että teillä olisi ollut ehkä vähän lyhyempi lausunto meille ja me olisimme oikeasti lakivaliokunnassa, missä on myös hyviä ihmisiä, menneet sinne pykäliin ja tehneet tämän saman työn siellä.

24. Tämä tuntuu täysi uskomattomalta! lakivaliokunta, jonka tehtävänä oli paneutua lakiesityksenyksityiskohtiin ja antaa mietintö eduskunnalle, ei itse asiassa voinut tehdä työtään, kun Sasi ja Södermanin johtama perustuslakivaliokunta panttasi lakiesitystä itsellään loppuun eli viime torstaihin saakka. Andersson joutuikin tunnustamaan, että "me vain kopioimme (mietintöön) perustuslakivaliokunnan lakiesitykseen tekemät muutokset sellaisenaan". "Mehän emme ehtineet oikeastaan ollenkaan itse tehdä pohdintaa", sanoi Andersson.

25. Tällaista se on sitten, tämä eduskunnan paljon mainostettu ja kehuttu "näkymätön valiokuntien työ!" Perustuslakivaliokunta panttaa lakiesitykset itselleen ja tekee sitten viime tipassa muutoksia lakiesitykseen, minkä jälkeen lakivaliokunnalle (tai vastaavasti jollekin muulle valiokunnalle) ei jää yhtään aikaa paneutua esitykseen ja tehdä siihen tarvittavia "omia" muutoksia ja tarkistuksia! "Me vain kopsasimme omaan mietintöömme perustuslakivaliokunnan esitykseen ehdottomat muutokset"! Nämä sanat muistamme aina eduskuntatyön nyt jättävän rva Janinan kaudelta. Eipä ollut kovin hohdokas päätös pitkälle kansanedustajakaudelle! Andersson sai kuitenkin painostetuksi Sasia ja Södermania, että lakiesitys saatiin kuin saatiinkin käsitellyksi ja laki siis voimaan.

26. Muta samanalainen hoppu ja kiire lakivaliokunnalle tuli myös erittäin laajan lakipakettien eli a) esitutkintalain, b) pakkokeinolain ja c) poliisilain säätämisen kohdalla. Myös niitä koskevia lakiesityksiä perustuslakivaliokunta panttasi viime viikolle asti, jolloin vasta antoi lausuntonsa ja teki lakiesitykseen joitakin muutoksia, jotta ne voitaisiin valiokunnan mukaan hyväksyä normaalisissa perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Lakivaliokunnalle ei jäänyt näidenkään erittäin laajojen uudistusten osalta juuri lainkaan aikaa tehdä omia pohdintojaan, vaan se joutui nytkin kopioimaan mietintöönsä lähinnä vain perustuslakivaliokunnan esittämät muutokset.

27. Esitutkinta- ja pakkokeinolakien osalta syyn hoppuilusta saavat ottaa niskoilleen oikeusministeri Tuija Brax ja sisäministeri Anne Holmlund, jotka toivat lakiesityksen eduskuntaan vasta viime syksynä täysin tietoisina siitä, ettei eduskunta ehdi käsitellä laajoja lakiesityksiä millään noin lyhyessä ajassa kunnollisella tavalla. Braxin ja Holmlundin pii saada vaaleja ajatellen jotakin näyttöä, koska vaalikausi on muutoin mennyt heidän osalta niin kovin surkeasti monine raskaine töppäyksineen.

28. Onko tuollaisessa lainsäädäntötyössä mitään järkeä?