2. Uudistuksen tavoitteena on, että hovioikeuksien voimavarat voitaisiin kohdentaa aikaisempaa tarkoituksenmukaisemmin laajojen ja vaikeiden asioiden ratkaisemiseen. Uuden lupajärjestelmän myötä hovioikeus voi jo menettelyn alkuvaiheessa evätä selvästi perusteettomia valituksia samoin kuin sellaisia valituksia, joissa aiemmin on jouduttu järjestämään suullinen pääkäsittely. Uudistuksilla pyritään hovioikeuksien käsittelyaikojen lyhentämiseen.
3. Jatkokäsittelyluvasta säädetään OK 25 a luvussa. Riita-asioissa jatkokäsittelylupa tarvitaan, jos käräjäoikeuden ratkaisu on asianosaiselle vastainen vain rahasaamisen osalta ja asianosaisen vaatimuksen ja käräjäoikeuden ratkaisun välinen ero (häviöarvo) on alle 10 000 euroa (OK 25 a:5). Rikosasioissa syytetty tarvitsee jatkokäsittelyluvan, jos häntä ei ole tuomittu ankarampaan rangaistukseen kuin neljä kuukautta vankeutta (OK 25 a:6). Syyttäjä ja asianomistaja tarvitsevat jatkokäsittelyluvan, jos rikoksesta ei ole säädetty ankarampaa rangaistusta kuin sakko tai enintään kaksi vuotta vankeutta (OK 25 a:7).
4. Jatkokäsittelyluvan myöntämisperusteista säädetään OK 25 a luvun 11 §:ssä. Sen 1 momentin mukaan hovioikeuden on myönnettävä jatkokäsittelylupa, jos:
1) ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta (muutosperuste);
2) käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ei ole mahdollista arvioida jatkokäsittelylupaa myöntämättä (tarkistusperuste);
3) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa asioissa on tärkeä myöntää asiassa jatkokäsittelylupa (ennakkopäätösperuste); tai
4) luvan myöntämiseen on muu painava syy (painavan syyn peruste).
5. Jatkokäsittelylupa on siis myönnettävä, jos yksikin mainituista perusteita on olemassa. Lupaperusteet ovat samat kuin Ruotsin laissakin (RB). Poikkeuksena tästä on kuitenkin OK 25 a luv. 11 §:n 2 momentin säännös, jonka mukaan jatkokäsittelylupaa ei kuitenkaan tarvitse myöntää edellä mainitulla muutosperusteella yksinomaan näytön uudelleen arvioimista varten, ellei käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ole perusteltua aihetta epäillä valituksessa esitettyjen seikkojen perusteella. Tällaista rajoitusta ei ole Ruotsin laissa. Kyseinen OK:n säännös perustuu suomalaisten hovioikeustuomareiden suullisia käsittelyjä koskevaan kammoon ja siitä johtuvaan taipumukseen välttää pääkäsittelyjä kaikin mahdollisin keinoin aina kun se vain suinkin on mahdollista.
6. Blogissa 493/14.10.2011 kerroin, että eri hovioikeuksien lupakäytännössä on isoja eroja. Helsingin hovioikeudessa valituslupa-asioista jopa kaksi kolmasosaa (n. 66 %) jää ilman lupaa ja siis jatkokäsittelyä; näissä tapauksissa valitus hylätään niin sanotusti kättelyssä ilman varsinaista asian tutkimista. Kouvolan hovioikeudessa sitä vastoin valituslupien hylkäysprosentti on vain 20. Näiden lukujen perusteella ehdittiin jo arvailla, että valituslupien suuri hylkäysprosentti Helsingissä johtuu siitä, että hovioikeus olisi keksinyt lupamenettelystä hyvän konstin purkaa jutturuuhkiaan. Helsingin hovioikeuden presidentti Mikko Könkkölä on toki kiistänyt nämä arvelut selittäen, että jotkut hovioikeudet ovat vain varovaisempia kuin toiset. Könkkölän mukaan heille ei tulisi edes mieleen purkaa jutturuuhkia tällä tavoin. Niinkö - uskokoon ken haluaa.
7. Korkein oikeus antoi maaliskuun alussa 2012 ensimmäiset neljä ennakkopäätöstä jatkokäsittelyluvan edellytyksistä. Niiden tarkoituksena on ohjata hovioikeuksien epäyhtenäistä lupakäytäntöä. Olen kommentoinut mainittuja ratkaisuja KKO 2012:25, KKO 2012:26, KKO 2012:27 ja KKO 2012:28 blogissa nro 554/8.3.2012.
8. Vuonna 2012 korkein oikeus on antanut vielä ainakin neljä muuta jatkokäsittelylupaa koskevaa ennakkopäätöstä: KKO 2012:31, 33, 44 ja 83. Olen kommentoinut vm. ratkaisua eli tapausta KKO 2012:83 blogissa 660/31.10.2012.
9. Viime viikon lopulla annettu uusi ratkaisu KKO 2013:30 koskee hyvin tyypillistä tapausta, jossa jatkokäsittelylupa olisi ilman muuta pitänyt myöntää, mutta joossa hovioikeus - Helsingin hovioikeus - on lakonisesti ja ilmeisesti lähinnä laiskuuttaan tai välinpitämättömyyttään päätynyt luvan epäämiseen. Tässä ratkaisuseloste KKO 2013:30.
10. Lyhyesti sanottuna kyse oli tapauksesta, jossa rikosjutun asianomistajat vaativat törkeän kotirauhan rikkomisen perusteella loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä kumpikin 2 000 euron suuruista korvausta. Vahingonkorvauskäytäntöä seuraavan Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksen mukaan tämän tyyppisissä rikoksissa olisi tuomittava korvaukseksi kärsimyksestä 500 - 2 000 euroa. Rikokset uhrit vaativat siis suosituksen mukaista enimmäiskorvausta, mutta käräjäoikeus tuomitsi minimikorvauksen. Käräjäoikeus ei vaivautunut perustelemaan ratkaisuaan millään tavalla.
11. Kun näin on asian laita, olisi hovioikeuden tullut tietenkin myöntää, kuten korkein oikeus on perusteluissaan (kohta 11) lausunut, jatkokäsittelylupa selvittääkseen, onko käräjäoikeuden ilman perusteluja tuomitsema korvaus oikea ja kohtuullinen. Ilman perusteluja hovoikeuden on ollut mahdotonta arvioida käräjäoikeuden tuomitseman korvauksen määrää. Mutta hovioikeus on laistanut oman tutkimisvelvoitteensa ja mennyt yli siitä mistä aita on matalin, eli todennut lakonisesti vain, että luvan myöntämisen edellytyksiä ei ole. Kaksi instanssia on siis käsitellyt asiaa, mutta kumpikaan ei ole halunnut/viitsinyt antaaa korvauksesta perusteltua ratkaisua!
12. Tässä blogissa on puhuttu usein tuomareiden ammattietiikasta ja hyvästä tuomarintavasta. Väljät säännöstöt, joista jatkokäsittelylupajärjestelmä on oivallinen esimerkki, antavat välinpitämättömille tuomareille mahdollisuuden tulkita lakia mielensä mukaan ja keventää omaa työtään tavalla, joka saattaa vaarantaa ihmisten eli tässä tapauksessa muutoksenhakijoiden oikeusturvan kohtalokkaalla tavalla.
13. Helsingin hovoikeuden presidentillä olisi syytä valvoa jäsenistönsä lainkäyttöä hieman tarkemmin ja "tukistaa" ko. kokoonpanoa kahdessa suhteessa. Ensinnäkin jatkokäsittelylupaa koskevien säännösten oikeassa tulkinnassa ja toiseksi Henkilövahinkoasioiden neuvottelukunnan suositusten merkityksen suhteen. Kyseiset suositukset eivät toki ehdottomasti sido tuomioistunta, mutta niiden ohittaminen kokonaan tuomion perusteluissa osoittaa kyllä melkoisen leväperäistä suhtautumista oikeuslähteiden käyttöön.
14. Vai olisiko sitten niin, että hovioikeuden kyseinen kokoonpano on ohittanut neuvottelukunnan suositukset aivan tarkoituksellisesti? Toimiihan Helsingin hovioikeuden presidentti Mikko Könkkölä monien muiden sivutoimiensa ohella myös kyseisen neuvottelukunnan puheenjohtajana.
