1022. KKO 2016:39. Jukka Vihriälän lahjustuomio

1. Korkein oikeus antoi kolme päivää sitten tuomion ex-kansanedustaja Jukka Vihriälän lahjusjutussa. KKO kovensi Vihriälän  Helsingin hovioikeudesta saamaa tuomiota syyksilukemisen ja rangaistuksen osalta.

KKO 2016:39

2. Juka Vihriälä (s. 1945) on Vimpelissä syntynyt ja nykyisin Nurmossa asuva maanviljelijä, koulutukseltaan agronomi. Hän on ollut keskustan Vaasan vaalipiiristä valittu kansanedustaja 1983-2007 eli putkeen 24 vuotta. Ministeriksi hän ei urallaan edennyt. Vuoden 2007 vaaleissa hän putosi eduskunnasta  eikä häntä valittu Arkadianmäelle myöskään vaaleissa 2011 ja 2015. Vuonna 2007 Vihriälän pudotti eduskunnasta kurikkalainen Juha Mieto, joka sai todellisen äänivyöryn eli yli 13 000 ääntä. Vuonna 2011 oli sitten Miedon vuoro pudota eduskunnasta.

3. Jukka Vihriälä toimi peräti  17 vuotta (1992-2009) Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) hallituksen puheenjohtajana. Tämä on ymmärrettävää, koska tuollaiset  paikat ovat umpipoliittisia, eli ne täytetään poliittisilla perusteilla. Vihriälä joutui eroaamaan RAY:stä syksyllä 2009 vaalirahoitusepäselvyyksien takia. 

4. Syyskuussa 2011 apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske ilmoitti nostaneensa syytteet Jukka Vihriälää ja Nuorisosäätiön hallituksen entistä jäsentä ja puheenjohtajaa, kansanedustaja Antti Kaikkosta (kesk) ynnä kuutta muuta Nuorisosäätiön hallituksen jäsentä vastaan vaalirahasotkuista.  Kaikkoselle Jorma Kalske vaati rangaistusta mm. luottamusaseman väärinkäytöstä. Vihriälän Kalske katsoi todennäköisin syin syyllistyneen törkeään lahjuksen ottamiseen ja virkavelvollisuuden rikkomiseen.

5. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi 30.1.2013 Antti Kaikkosen luottamusaseman väärinkäytöstä viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeuden mukaan Nuorisäätiö oli sääntöjensä vastaisesti antanut vaalitukea  keskustapolitiikoille  vuosina 1998-2009. Kaikkonen ja Nuorisäätiön hallituksen muut tuomitut jäsenet olivat olleet päättämässä mainittujen tukien myöntämisestä.

6. Jukkala Vihriälälle apulaisvaltakunnansyyttäjä vaati käräjäoikeudessa vähintään kahden ja puolen vuoden ehdotonta vankeusrangaistusta törkeästä lahjuksen ottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta. Syyte liittyi Vihriälän tukiyhdistyksensä ("Ihmisen asialla") nimissä vaalirahoituksen merkeissä käymään laajaan taulukauppaan ja Nuorisosäätiön hänelle tarjoamiin Tallinnan (5 kpl) matkoihin. 

7. Syytteen mukaan Vihriälä oli RAY:n hallituksen puheenjohtajana 26.11.2001 - 17.10.2007 pyytänyt ja ottanut vastaan Nuorisosäätiöltä ja sen tytäryhtiöiltä taulukaupoista 31 109 euron ja viidestä Tallinnan matkasta 3 734 euron eli yhteensä 34 843 euron määräiset lahjat tai muut edut, joilla oli pyritty vaikutamaan ja jotka olivat olleet omiaan vaikuttamaan hänen toimintaansa RAY:n johdossa. Nuorisosäätiö on "keskustaa lähellä" oleva yleishyödyllinen säätiö, joka oli vuosina 2001-2009 saanut RAY:ltä avustuksia yhteensä yli 20 miljoonaa euroa pääosin nuorisoasuntojen perustamismenoihin eri kiinteistöyhtiöissä. Syyte virkavelvollisuuden rikkomisesta 2002-2008 perustui puolestaan siihen, että Vihriälä oli saamiensa etujen vuoksi ollut esteellinen osallistumaan RAY:n hallituksen puheenjohtajana Nuorisäätiön avustushakemusten käsittelyyn ja päätöksentekoon RAY:n hallituksen kokouksissa.

8. Syytteet mm. Antti Kaikkosta ja Jukka Vihriälään vastaan nostanut apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske ei esiintynyt itse ko. oikeudenkäynnissä missään vaiheessa, ei käräjäoikeudessa, ei hovioikeudessa eikä myöskään KKO:ssa. Syytettä tuomioistuimissa ajoivat Kalskeen tehtävään määräämät valtionsyyttäjät Jarmo Hirvonen ja Juha-Mikko Hämäläinen. Suomalaiseen oikeuskulttuuriin näkyy sitkeästi kuuluvan, ettei valtakunnansyyttäjä tai edes apulaisvaltakunnansyyttäjä tule "kammiostaan" ulos kansan pariin, vaan hoitaa vain kirjalliset hommansa. Myöskään Matti Kuusimäki ei esiintynyt valtakunnansyyttäjänä kertaakaan oikeudessa, ja sama tahti on hänen seuraajallaan Matti Nissisellä (60). Jorma Kalske (68) jäi juuri eläkkeelle. Hänen seuraajakseen nimitettiin viime viikolla valtionsyyttäjä Raija Toiviainen (61).

9. Jukka Vihriälä kiisti kaikki häntä vastaan nostetut syytteet. Helsingin käräjäoikeus, jonka kokoonpanoon kuului kolme käräjätuomaria,  eli Pasi Kumpula - hän aloitti uransa aikoinaan Lapin yliopiston lainkäytön (ja allekirjoittaneen) assistenttina - Johanna Nevalainen ja Ismo Räty, katsoi 31.3.2013 tuomiossaan Vihriälän syyllistyneen niihin törkeään lahjuksen ottamiseen ja virkavelvollisuuden rikkomiseen, joista häntä oli syytetty, ja tuomitsi hänet mainituista rikoksista 1 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeuteen. Käräjäoikeus määräsi rangaistuksen ehdolliseksi mm. siksi, ettei Vihriälän ollut edes väitetty yrittäneen suosia RAY:ssä Nuorisosäätiötä tai muita vaalitauluja ostaneita tahoja. Käräjäoikeus määräsi Vihriälän menettämään valtiolle saamiensa etuuksien arvona edellä mainitut 34 843 euroa.. Koska Vihriälän rangaistus jäi alle kahden vuoden, häntä ei tuomittu menettämään sotilasarvoaan.

10. Jukka Vihriälä valitti tuomiosta Helsingin hovioikeuteen, joka ratkaisi valituksen tuomiollaan 31.10.2013. Hovioikeuden kokoonpanoon kuuluivat laamanni Jukka Heikkilä sekä hovioikeudenneuvokset Kirsti Uusitalo ja Ari Siltama. Myös hoviokeus katsoi, että Vihriälä oli vastaanottanut yhteensä 34 843 euron määräiset oikeudettomat edut Nuorisäätiöltä ja sen tytäryhtiöiltä.  Hovioikeuden mukaan lahjuksen ottaminen ei kuitenkaan ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä. Hovioikeus tuomitsi Vihriälän lahjuksen ottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta yhteiseen 8 kuukaudeksi ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä menettämään valtiolle vastaanotettujen etujen määrän. 

11. Korkein oikeus myönsi syyttäjälle ja Jukka Vihriälälle valitusluvan. Syyttäjä, siis Jorma Kalske valituskirjelmässään, vaati, että Vihriälän syyksi luetaan törkeä lahjuksen ottaminen ja virkavelvollisuuden rikkominen ja että Vihriälle tuomittua rangaistusta korotetaan ja se määrätään ehdottomaksi tai ehdollisen rangaistuksen ohessa ainakin tuomitaan yhdyskuntapalvelua tai sakkoa. Vihriälä puolestaan vaati syytteiden hylkäämistä tai tuomitun rangaistuksen alentamista ja menettämisseuraamuksen kohtuullistamista.

12. Korkein oikeus toimitti 2.2.2016 asiassa suullisen käsittelyn. Syyttäjät vaativat, että Vihriälän käräjäoikeudessa saama puolentoista vuoden ehdollinen tuomio muutetaan ehdottomaksi tai että ehdollisen vankeuden ohessa tuomitaan yhdyskuntapalvelua tai sakkoa. Syyttäjät Jarmo Hirvonen ja Juha-Mikko Hämäläinen katsoivat edelleen, että Vihriälän syksi tuli lukea törkeä lahjuksen ottaminen.

13. Korkein oikeus käsitteli asiaa kokoonpanossa, john kuuluivat oikeusneuvokset Kari Kitunen (pj), Pertti Välimäki, Marjut Jokela, Jorma Rudanko ja Ari Kantor. Esittelijä oli esittelijäneuvos Jukka-Pekka Salonen. Katso kuva alla. Korkein oikeus on menettelytavoissaan sikäli vanhoillinen, että vaikka asiassa toimitetaan suullinen käsittely, asia ratkaistaan kuitenkin vasta sen jälkeen pidettävässä kirjallisessa esittelystä eli esittelijän mietinnön pohjalta. Esimerkiksi Ruotsin korkeimmassa oikeudessa asiaa ei ratkaista esittelystä - eikä esittelijän nimeä edes mainita asianosaisille annettavassa toimituskirjassa -  jos jutussa toimitetaan suullinen (pää)käsittely. Tämä kanta on nykyisin  voimassa myös suomalaisissa hovioikeuksissa.

14. Nelisen kuukautta suullisen käsittelyn jälkeen asiaa pohdittuaan KKO vihdoin 7.6. antoi tuomionsa. Hovioikeuden asiassa antaman ratkaisun jälkeen KKO:n tuomiota saatiin siis odottaa reilut kaksi ja puoli vuotta. Ratkaisu on seikkaperäisesti ja avoimesti perusteltu, ei vain syyllisyyskysymyksen (syyksilukemisen), vaan myös rangaistuksen määräämisen ja mittaamisen osalta; lyhyemmätkin perustelut olisivat etenkin syyksilukemisen osalta kyllä riittäneet.

15. KKO päätyi syyksilukemisen osalta samalle kannalle kuin käräjäoikeuskin. Hovioikeuden tuomiosta poiketen Jukka Vihriälän katsottiin syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomisen lisäksi törkeään lahjuksen ottamiseen. Syyksilukemisen perustelut ovat vakuuttavaa luettavaa. Vaikka Vihriälän ei ole väitetty pyrkineen vaikuttamaan Nuorisosäätiön RAY:ltä saamiin avustuksiin, hän oli toisaalta itse pyytänyt säätiötä eli lähinnä sen asiamiestä ja hallituksen jäsentä ostamaan 15 eri kertaa selvästi ylihintaisia tauluja oman vaalityönsä rahoittamiseksi. Suurin osa taulukaupoista kirjattiin tapahtuneeksi Nuorisosäätiön määräysvallassa olleiden kiinteistöyhtiöiden hankintoina, jonka manööverin  tarkoituksena oli salata tuen todellinen antaja ja tuen määrä. Vihriälä oli tuomion mukaan ollut aloitteellinen myös viiden yhteensä lähes 4 000 euroa maksaneen Tallinnan matkan järjestämisessä. Vihriälän olisi pitänyt ymmärtää, että etuuksien antamisen syy oli nimenomaan hänen toimintansa RAY:n hallituksen puheenjohtajana, jossa hänellä oli mahdollisuus vaikuttaa Nuorisosäätiölle annettaviin avustuksiin.

16. Myös vankeusrangaistuksen ja sen ehdollisuuden osalta KKO päätyi samalle kannalle kuin käräjäoikeus, eli oikeudenmukaisena rangaistuksena Vihriälän rikoksista pidettiin 1 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistusta. Oikeudenkäynnin  pitkän keston takia - Vihriälää oli kuulusteltu esitutkinnassa ensimmäisen kerran marraskuussa 2009 -  seuraamusta kuitenkin kohtuullistettiin niin, että rangaistukseksi määrättiin puolentoista vuoden asemesta 1 vuosi 2 kuukautta vankeutta. Oikeudenkäynnin viivästymisen takia Vihriälää ei katsottu voitavan tuomita ehdollisen vankeuden ohessa sakkoon tai yhdyskuntapalveluun. Ehdollisen rangaistuksen koeaika päättyy 30.6.2017.

17. Jukka Vihriälä kertoi tuoreeltaan ihmettelevänsä KKO:n tuomiota ja sitä, että asiasta on saatu "kolme erilaista tuomiota". Vihriälä väittää tuomareiden "lukevan lakia" eri tavalla. Hän kokee olevansa edelleen syytön lahjuksen ottamiseen ja pitävänsä KKO:n tuomiota epäoikeudenmukaisena. Vihriälä: "En katso ottaneeni mitään lahjuksia Nuorisosäätiöltä koko aikana. Yhden kerran olen käynyt Nuorisosäätiön toimistossa". 

18. Vihriälä on ilmeisesti käsittänyt toteuttaneensa etujen vastaanottamisessa vain maan tapaa. Vaikea silti ymmärtää, että Vihriälä ei koe saaneensa taulukaupoista tai Tallinnan matkoista "henkilökohtaisesti" hyötyä itselleen. Ensijärkytyksestä hieman toivuttuaan Vihriälä on toki myötänyt, että hän teki virheen, kun ei jäävännyt RAY:ssä itseään ko. avustusasioissa. Vaikka hän ei vieläkään näe tehneensä rikosta, hän sanoo toimivansa nyt silti toisin, jos voisi.

19. Jukka Vihriälä on nyt 70-vuotias konkari. Hänen veljensä on Etlan toimitusjohtaja Vesa Vihriälä, jonka vaimo on todistusoikeudesta pari kolme vuotta sitten oikeustieteen tohtoriksi väitellyt hovioikeudenneuvos Helena Vihriälä. Saa nähdä, aikooko Jukka vielä pyrkiä eduskuntaan. Siltä näyttää, sillä Yle Uutisille Jukka on kertonut, ettei aio lopettaa poliittista toimintaansa. Jukan pohojolainen uho tuntuu olevan tallella, hienoa!

20. Kauko Juhantalokin sai langettavan tuomion ja vieläpä oikein valtakunnanoikeudelta. Kansa ei kuitenkaan unohtanut Kaukoa, vaan valitsi Kaukon tuomion jälkeen eduskuntaan monta kertaa. Eduskunnassa Kauko Juhantalo istuu tälläkin hetkellä, täysistuntosalissa itsensä Matti Vanhasen vieressä. Kyllä kansa tietää! Juhantalon tapauksen innoittamana myös Jukka Vihriälän kannattaa yrittää paluuta eduskuntaan. Olisi se somaa, jos konkarit Juhantalo, Vihriälä, Vanhanen ja heidän lisäkseen vielä Timo Kalli - tämä vaalirahajupakan todellinen alkuunpanija - istuisivat vierekkäin eduskunnan isossa salissa! Matti Vanhanenkin joutui 2009-2010 vaalirahoitusmyrskyn silmään ja lopulta eroaamaan, ei vain keskustan puheenjohtajan, vaan myös pääministerin paikalta. 

21. Matti Vanhasen tekemisiä RAY:n vaalirahojen jaossa syynättiin muutama vuosi sitten tarkoin oikeuskanslerin, krp:n, valtakunnansyyttäjän ja lopulta eduskunnan perustuslakivaliokunnan toimesta. Perustuslakivaliokunta katsoi helmikuussa 2011, että Vanhanen oli esteellisenä rikkonut tuottamuksellisesti virkavelvollisuutensa, mutta hänen menettelynsä ei ollut törkeän huolimatonta eikä perustuslain syyksiluettavuusvaatimus siten täyttynyt, jotta ex-pääministerin toimia olisi ryhdytty tutkimaan valtakunnanoikeudessa.

22. Tulevana viikonvaihteessa Jukka Vihriälä matkaa keskustan juhlapuoluekokoukseen Seinäjoelle. Eikä hän palaa sieltä kotiinsa Nurmoon suinkaan tyhjin käsin. Julkisuuteen on näet kerrottu, että keskusta on kutsunut yhdeksi uudeksi kunniajäsenikseen juuri Jukka Vihriälän. Puolueen kunniajäsenyys myönnetään ansioituneelle puolueen jäsenelle.  Jukka Vihriälä on epäilemättä ansioitunut politiikassa monella tavoin. Se, että hänet on juuri äskettäin tuomittu valtakunnan ylimmässä tuomioistuimessa vankeuteen törkeästä lahjuksen ottanisesta on ikään kuin piste tai kruunu hänen komealle uralleen.

23. Toinen "konna" eli Matti Vanhanen on palannut neljän vuoden tauon jälkeen eduskuntaan. Matti tähtää yhä vain ylemmäksi. Seinäjoella vahvistetaan viikonvaihteessa, että keskustan ehdokas vuoden 2018 presidentivaaleissa on, kukapas muu kuin Matti Vanhanen. Poliitikko, jonka perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan 2011 syyllistyneen pääministerinä ollessaan tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Vanhanen oli keskustan ehdokkaana jo vuoden 2006 presidentivaaleissa, mutta ei selviytynyt silloin toiselle äänestyskierrokselle.

KKO:n kokoonpano Jukka Vihriälän asiassa toimitetussa suullisessa käsittelyssä 2.2.2016. Jäsenet vasemmalta lukien Jorma Rudanko, Pertti Välimäki, Kari Kitunen, Marjut Jokela ja Ari Kantor. Äärimmäisenä oikealla esittelijä Jukka-Pekka Salonen.

852. KHO 2014:109. Virkamiehen selvää esteellisyyttä ei vahvistettu

                                              Tunteekohan pollekin nimen Alex?

1. Espooon kaupungin teknisen toimen johtaja Olavi Louko (OL) oli vuosina 2004–2007 osallistunut puolisonsa kanssa Lapin matkoille, joiden kutsujana tai järjestäjänä oli erään kiinteistöalan yhtiön johtohenkilö JYK. Tämä oli puolisoineen (BYK) myös itse osallistunut näille matkoille. Lapin matkoista viimeinen oli tehty maaliskuussa 2007, jolloin JYK oli jäänyt eläkkeelle. Tuolloin Lapin matkalle osallistuivat  ainoastaan OL puolisoineen ja JYK puolisoineen. Mainituille Lapin matkoille ei ollut yleensä osallistunut kuin vähäisessä määrin muita henkilöitä. 

2. Teknisen toimen johtaja OL oli sittemmin tuomittu muun ohella näihin matkoihin vuosien 2005–2007 osalta liittyneistä syistä sakkorangaistuksen lahjusrikkomuksesta. Syyte mainitusta rikoksesta OL:a vastaan oli nostettu 13.7.2010.  Espoon käräjäoikeus oli  26.5.2011 tuominnut OL:n  sanotusta rikoksesta 5 000 euron suuruiseen sakkoon, koska tämä oli puolisonsa kanssa osallistunut alan piiriin kuuluvien yritysten järjestämille matkoille. Helsingin hovioikeus oli myöhemmin eli 7.6.2013 vielä koventanut käräjäoikeuden OL:lle lahjusrikkomuksesta tuomitsemaa rangaistusta.

3. OL oli vuonna 2011 ollut kaupunginhallituksessa ja -valtuustossa läsnä käsiteltäessä Suurpellossa olevan 6,4 hehtaarin suuruista aluetta koskevaa maankäyttösopimusta ja siihen perustuvan kaupungille tulevan korvauksen maksujärjestelyä. Sopimuksen toisena osapuolena oli G:n kuolinpesä, jonka kolmesta osakkaasta yksi oli edellä mainittu JYK:n aviovaimo BYK. Kaupunki oli tehnyt maankäyttösopimuksen kuolinpesän kanssa kesäkuussa 2006. 

4. Maankäyttösopimukseen liittyvän, kaupungille suoritettavan kehittämiskorvauksen (yli 44 miljoonaa euroa) maksuaikataulua oli päätetty lykätä elokuussa 2008, kun maa-alue ei mennyt kaupaksi yksityisille rakennuttajille, mutta sopimukseen perustuvat korvaukset lankesivat kuitenkin maanomistajan maksettaviksi. Espoon kaupunginhallitus valtuutti tuolloin OL:n sopimaan muutoksista tarkemmin. Vuonna 2011 Espoon kaupunginhallituksen jaosto kehotti salaiseksi määrätyllä päätöksellään OL:n johtamaa toimialaa valmistelemaan sopimuksen, jossa sovittaisiin maankäyttösopimuksen mukaisen korvauksen suorittamisesta kiinteistöjä vaihtamalla.

5. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli kysymys erityisesti siitä, oliko OL teknisen toimen johtaja virkamiehen esteellisyyttä koskevan yleislausekkeen (hallintolaki 28 § 1 momentti 7 kohta) perusteella esteellinen olemaan läsnä asiaa käsiteltäessä. Hallintolain 27 §:n 1 momentin mukaan virkamies ei saa osallistua asian käsittelyyn eikä olla läsnä sitä käsiteltäessä, jos hän on esteellinen.

KHO 2014:109

6. Virkamiehen esteellisyysperusteista säädetään hallintolain 28 §:ssä. Pykälän 1 momentin 1-6 kohdassa mainitaan virkamiehen erityiset esteellisyysperusteet ja momentin kohdassa 7 taas niin sanottu yleinen esteellisyysperuste. Viimeksi mainitun lainkohdan mukaan virkamies on esteellinen, jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä (siis muusta kuin 1-6 kohdissa mainitusta syystä) vaarantuu.

7. KHO:n enemmistön (KHO:ssa oli ratkaisua tehtäessä äänestys 6-3) mukaan esteellisyyttä koskevan yleislausekkeen esitöiden mukaan esteellisyyden aiheuttavan erityisen syyn puolueettomuutta vaarantavan vaikutuksen on oltava suunnilleen samanasteinen kuin erikseen määritellyissä esteellisyysperusteissa (hallintolaki 28 § 1 momentti 1–6 kohta). Yleislausekkeeseen perustuvan esteellisyyden aiheuttavan olosuhteen tulee siten olla sellainen, että luottamus virkamiehen puolueettomuuteen vaarantuu yhtä voimakkaasti kuin hänen osallistuessaan esimerkiksi sellaisen asian käsittelyyn, jossa hänen läheisensä on asianosainen taikka josta hänelle itselleen tai hänelle erityisen läheiselle henkilölle on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa.

8. KHO:n enemmistön mukaan kyseiset vuodesta toiseen jatkuneet tapaamiset muun ohella edellä mainituilla matkoilla olivat sinänsä synnyttäneet tuttavuus- ja ystävyyssuhteita. KHO:n enemmistön perustelujen mukaan nämä tuttavuus- ja ystävyyssuhteet eivät kuitenkaan sellaisenaan antaneet aihetta olettaa, että virkamiehelle eli OL:lle olisi syntynyt epäterve tarve suosia virkatoimissaan henkilöitä, joihin hän oli näin tai muutoin lähinnä ammatillisissa yhteyksissä tutustunut.

9. OL:n  lahjusrikkomuksesta saama tuomio, jonka perusteena olevilla tapahtumilla oli välillinen henkilöllinen yhteys viranomaisessa eli siis Espoon kaupungin hallinnossa käsiteltävään asiaan, saattoi KHO:n enemmistön perustelujen mukaan sinänsä muodostaa yleislausekkeen perusteella esteellisyyden. Arvioitaessa esteellisyyden perustavan erityisen syyn olemassaoloa oli kuitenkin otettava huomioon ne seikat ja olosuhteet, jotka tuomioon olivat johtaneet.

10. KHO:n enemmistö totesi, että OL:n  tuomioon osaltaan johtaneista kiinteistöalan yhtiön matkoista ensimmäinen oli tehty noin 6,5 vuotta ja viimeinen noin 4,5 vuotta ennen nyt kysymyksessä olleen maksujärjestelyn tekemistä ja hyväksymistä vuonna 2011. Matkojen kutsujana tai järjestäjänä ollut henkilö, siis JYK,  oli jäänyt eläkkeelle vuonna 2007, eikä asiassa ollut  KHO:n enemmistön mukaan selvitetty, että ammatillisista yhteyksistä toisensa tunteneet OL ja JYK olisivat tämän jälkeen jatkaneet tapaamisia vastaavanlaisissa yhteyksissä. Vuonna 2011 toteutetun maksujärjestelyn tarpeen voitiin KHO:n enemmistön mukaan päätellä tulleen todennäköisesti ilmi vasta vuoden 2007 jälkeen.

11. KHO:n enemmistö katsoi, että lahjusrikkomuksena teknisen toimen johtajan (OL) syyksi luettu menettely osoitti moitittavaa suhtautumista viranomaistoiminnan objektiivisuutta ja tasapuolisuutta turvaavien säännösten noudattamiseen. Kun tässä asiassa kuitenkin otettiin muun ohella huomioon vuosien 2005–2007 matkoista kulunut aika ja matkojen aikana vallinneet olosuhteet, teknisen toimen johtajan puolueettomuuden ei enemmistön mukaan voitu sopimusjärjestelyä vuonna 2011 käsiteltäessä katsoa vaarantuneen tavalla, joka olisi voimakkuudeltaan rinnastunut erikseen määritellyissä esteellisyysperusteissa tarkoitettuihin tilanteisiin. Teknisen toimen johtaja ei näin ollen ollut esteellinen olemaan läsnä asiaa käsiteltäessä.

12. KHO:n vähemmistöön jääneen kolmen jäsenen kanta, jonka mukaan OL oli ollut esteellinen, on minusta kuitenkin enemmistön kantaa selvästi perustellumpi. Otetaanpa tähän KHO:n vähemmistön perustelujen pääkohdat, jotka on ensimmäisenä tuonut perusteluissa esille hallintoneuvos Siitari, kas näin:

Asiassa ei ole tullut ilmi sellaista selvitystä, että JYK:ta tai tämän puolisoa BYK:ta tulisi pitää OL:n hallintolain 28 §:n 2 momentissa tarkoitettuina läheisinä. Asiassa käy kuitenkin ilmi, että OL:llä on ollut useiden vuosien ajan jatkunut säännönmukainen yhteys JYK:hon ja tämän puolisoon. Asiassa on siten viitteitä siitä, että kanssakäyminen ja yhteydet ovat perustuneet muuhunkin kuin ammatilliseen yhteistoimintaan.

Hallintolaissa säädetyt esteellisyysperusteet liittyvät yleensä siihen, että järjestelystä koituu joko välitöntä tai välillistä taloudellista hyötyä sellaiselle saajataholle, johon virkamiehellä on mainitussa pykälässä tarkoitettu sukulaisuuteen tai muuhun seikkaan perustuva yhteys. Sovellettaessa hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettua yleislausekejääviyttä edellytetään, että luottamus virkamiehen puolueettomuuteen muusta erityisestä syystä vaarantuu. Tämän vaarantumisen ei tarvitse taloudellisesti tai muutoinkaan rinnastua sellaisenaan hallintolain 28 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin muihin esteellisyystilanteisiin. Yleislausekejääviys voi perustua myös useisiin tekijöihin, jotka yhdessä muodostavat vakavuudeltaan samantasoisen ja objektiivisesti havaittavissa olevan esteellisyysperusteen kuin muutkin lainkohdassa säädetyt esteellisyys­perusteet.

Tässä arvioinnissa otan huomioon, että OL:n yhteydet JYK:hon ja BYK:hon ajoittuvat sekä aikaan ennen maankäyttösopimuksen tekemistä että sen jälkeisiin vaiheisiin, joissa on käynyt selväksi, että kuolinpesä ei tule suorittamaan sovittua kehittämiskorvausta rahana. Kaupunginhallituksen jaosto on lykännyt maksuaikataulua viimeisen kerran 1.2.2010, jolloin samalla on päätetty, että OL valtuutetaan sopimaan tarkemmista muutoksista maankäyttösopimukseen. OL:ää vastaan on tämän jälkeen noin viisi kuukautta myöhemmin nostettu syyte lahjusrikkomuksesta. Käräjäoikeuden tuomiosta 26.5.2011 puolestaan on kulunut vajaa kuukausi aikaa siihen, kun kaupunginhallituksen jaosto 20.6.2011 salaisella päätöksellään on kehottanut OL:n johtamaa toimialaa valmistelemaan sopimuksen korvauksen suorittamisesta kiinteistöjen luovutuksena.

Näissä oloissa katson, että luottamus OL:n puolueettomuuteen on hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitetusta erityisestä muusta syystä vaarantunut tavalla, jonka vuoksi hän on ollut esteellinen osallistumaan asiasta käytyyn keskusteluun kaupunginhallituksessa ja -valtuustossa. Valtuuston päätös on syntynyt OL:n esteellisyyden vuoksi virheellisessä järjestyksessä, minkä vuoksi kumoan hallinto-oikeuden päätöksen ja valtuuston päätöksen."

13. Minusta OL:n esteellisyys on selvä asia. Kaupungin asianomaisen alan johtava virkamies häärää vielä lahjusrikkomuksesta langettavan tuomion ja sakkorangaistuksen saatuaan lomamatkojensa kustantajana toimineen tuttavansa vaimoa läheisesti koskevan sopimuksen maksujärjestelyä koskevassa asiassa niin, että kuolinpesä, jonka osakas mainittu aviopuoliso on, vapautuu sopimuksessa mainitun kehittämiskorvauksen suorittamisesta kaupungille. 

14. Mutta KHO:n enemmistö tuli yllättäen asiassa toisenlaiseen lopputulokseen. KHO:n enemmistön johtopäätös, jonka mukaan muun muassa Lapin matkojen synnyttämät ystävyys- ja tuttavuussuhteet OL:n ja JYK:n perheiden välillä eivät anna aihetta olettaa, että OL:lle olisi syntynyt epäterve tarve suosia JYK:ta tai tämän aviopuolisoa BYK:ta, on esteellisyyden kannalta epäolennainen seikka. Esteellisyyden syntyminen ei edellytä, että virkamiehellä näytettäisiin olleen tai syntyneen sanotunlainen suosimistarve, vaan esteellisyyteen riittää, että tietyn erityisen seikan johdosta luottamus virkamiehen puolueettomuuteen vaarantuu.  Puolueettomuuden kannalta on ratkaisevaa, millaiselta perheystäviltään lahjoja eli matkoja vastaanottaneen ja siitä langettavan lahjustuomion saaneen virkamiehen toiminta mainittujen ystävien asiassa näyttää ulospäin. Herättääkö virkamiehen toiminta näissä olosuhteissa luottamusta? Kyllä ei totisesti herätä.

15. KHO:n enemmistön lopputulos ei anna jatkossa minkäänlaisia takeita siitä, että virkamiehet ymmärtäisivät pysyä erossa sellaisten asioiden käsittelystä, joissa luottamuksen heidän esteettömyytensä ja puolueettomuutensa voidaan perustellusti epäillä vaarantuvan. Hallintolainkäyttö ei saisi olla "hallinnon jatketta" eli toimintaa, jossa etusija annetaan tehokkuudelle ja hallinnon muille tavoitteille, mutta jossa vaatimus hallinnon tasapuolisuudesta ja puolueettomuudesta sivuutetaan näennäisperusteilla, jotka eivät vakuuta.

840. KKO ei antanut valituslupaa Ilkka Kanervan lahjusasiassa

1. Kansanedustaja Ilkka Kanervan Helsingin käräjäoikeudessa 2012 saama lahjustuomio kaatui hovioikeudessa 27.6.2013. Helsingin hovioikeus kumosi tuolloin käräjäoikeuden äänestyksen 2-1 jälkeen antaman tuomion ja hylkäsi Kanervaa vastaan nostetun syytteen törkeästä lahjuksen ottamisesta. Samalla kaatuivat myös liikemiesten Arto Merisalon, Tapani Yli-Saunamäen ja Toivo Sukarin saamat syytteet Kanervan törkeästä lahjomisesta, josta käräjäoikeus oli heidät tuominnut.  Hovioikeus kumosi myös Rovaniemen kaupunginhallituksen ex-puheenjohtajan Ari Ruotsalaisen käräjäoikeudesta saaman lahjustuomion. 

2. Jutussa oli kyse Ilkka Kanervan 60-vuotisjuhlien sponsoroinnista vuonna 2008 ja hänen eduskuntavaaleissa 2007 saamastaan vaalituesta. Syytteen mukaan Arto Merisalo, Toivo Sukari ja Tapani Yli-Saunamäki antoivat Kanervalle etuja 50 000 euron edestä. 

3. Epäilty 50 000 euron arvoinen lahjus liittyi Ilkka Kanervan syntymäpäiväjuhliin, joiden rahoittamiseen liikemiehet osallistuivat. Syytteen mukaan liikemiehet pyrkivät vaikuttamaan Kanervan päätöksiin luottamustehtävässä Varsinais-Suomen liiton hallituksen puheenjohtajana. Valtakunnansyyttäjän mukaan eduilla haluttiin vaikuttaa uusien kauppakeskusten sijaintiin maakuntakaavoituksessa.

4. Oikeudessa syytteitä ajoi valtionsyyttäjä Jukka Rappe. Kaikki syytetyt kiistivät syyllistyneensä lahjusrikoksiin. Heidän mielestään mainitussa asiassa oli kyse normaalista poliittisen toiminnan tukemisesta eli vaalituesta, ei lahjonnasta.

5. Helsingin käräjäoikeus katsoi tuomiossaan, että Kanervan liikemiehiltä saamat etuudet ovat olleet omiaan vaikuttamaan hänen toimintaansa Varsinais-Suomen liiton hallituksen puheenjohtajana. Maakuntahallitus päättää muun muassa uusien kauppakeskusten sijainnista. Käräjäoikeus tuomitsi Kanerva törkeästä lahjuksen ottamisesta (RL 40:2) ehdolliseen vuoden ja kolmen kuukauden vankeusrangaistukseen. Katso blogia nro 584/18.4.2012.

6. Hovioikeus puolestaan korosti, että vaalitukeen on suhtauduttava lähtökohtaisesti lempeämmin kuin poliitikoille perinteisesti annettuihin etuuksiin. Hovioikeus totesi, että vaalituki on erityislaatuinen ja hyväksyttävänä pidettävä etuus, joka annetaan politiikassa jo mukana toimiville henkilöille. Hovioikeuden mukaan vaalituki poikkeaa siten lahjus- ja virkarikoksissa tavanomaisista etuuksista, kuten esimerkiksi matkoista ja erilaisesta kestityksestä. Hovioikeus katsoi, että vaalituki ei ole oikeudeton etu, jollei tuen saaja ole samaan aikaan konkreettisesti edistämässä sponsorinsa hankkeita. Ko. tapauksessa ei hovioikeuden mukaan ollut esitetty näyttöä lahjuksen antamisesta ja ottamisesta. Kun syyte hylättiin, hovioikeus velvoitti valtion korvaamaan Kanervan oikeudenkäyntikulut käräjä- ja hovioikeudessa yhteensä 117 500 eurolla.

7. Lahjusrikosten yleisten oppien mukaan edun antamisen ja vastapalveluksen saamisen ajallinen yhteys voi olla liukuva eli niiden ei tarvitse olla samanaikaisia. Kanervan ja Ruotsalaisen tapauksissa hovioikeus asetti kuitenkin vaalituen etuutena eri asemaan. Oikeuskäytännössä on epäselvää, miten tiivis yhteys annettujen etujen ja ajettavavaksi toivottujen hankkeiden välillä täytyy olla, jotta vaalituessa olisi kyse lahjonnasta. Poliittisen toiminnan tukemisen tarkoituksena voi kuitenkin olla, että etuuksien antamisella halutaan etukäteen varmistaa asetelmia esimerkiksi juuri myöhemmin tapahtuvan rakentamisen ja kaavoituksen suhteen. Ilkka Kanervan tapauksessa mainitunlaiset kaavailut eivät olleet vielä etuuksia annattaessa konkretisoituneet, mutta saattoivat tulla myöhemmin ajankohtaisiksi.

8. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske haki korkeimmalta oikeudelta valituslupaa, koska rajanveto laillisen vaalituen ja laittoman lahjuksen välillä on, kuten alempien oikeuksien erilaisista tuomioistakin ilmenee, käytännössä hankala tehdä. Lahjuspykälän sanamuodon mukaan lahjusrikos on mahdollinen ilman että annettu etu liittyy johonkin konkreettiseen päätökseen (RL 40 luvun 2:n 1 momentin 2 kohta). Lahjusrikokseen vaaditaan kuitenkin, että etu annetaan tai otetaan toiminnasta palvelus- tai luottamussuhteessa, eli etu annetaan vaikuttamismahdollisuuksien vuoksi ja vastaanottaja mieltää sen annetuksi juuri siksi, että nuo mahdollisuudet ovat hänen käytettävissään. Mitä enemmän aikaa kuluu edun ottamisen ja jonkin päätöksen välillä, sitä vaikeampi on osoittaa, että asiat liittyvät toisiinsa.

9. Hovioikeuden perusteluissa edellytetään, että annettu ja vastaanotettu etu on oikeudeton eli lain mukaan rangaistava vain siinä tapauksessa, että sillä nimenomaan pyritään vaikuttamaan saajan toimintaan luottamustoimessa tai palvelussuhteesa. Lain sanamuodon mukaan näin ei kuitenkaan ole välttämättä asianlaita, vaan lahjusrikokseen riittää, että etu on omiaan vaikuttamaan toimintaan (RL 40:2.1:n 2 kohta). Tuomioistuimen tulee siis tehdä objektiivinen arvio siitä, miten annetun edun voidaan yleensä tietyissä olosuhteissa katsoa vaikuttavan edun saajan toimiin. Syyttäjän ei tarvitse esittää näyttöä siitä, että etuudella on pyritty nimenomaan vaikuttamaan tai että se on vaikuttanut.

10. Jos maakuntahallituksen puheenjohtajalle annetaan kymmenien tuhansien eurojen etuuksia, voidaan perustellusti katsoa, että etuudet ovat olleet omiaan vaikuttamaan saajan toimintaan ja että ne on annettu nimenomaan saajan vaikuttamismahdollisuuksien vuoksi. Helsingin hovioikeus kuitenkin katsoi, että mainittua vaikuttamismahdollisuutta eli yhteyttä syntymäpäivärahojen, vaalirahojen ja Kanervan toiminnan välillä ei ollut näytetty toteen. Käräjäoikeus sen sijaan katsoi aiemmin, että Kanervan saamat etuudet olivat olleet omiaan vaikuttamaan hänen asemaansa Varsinais-Suomen liiton hallituksen puheenjohtajana, koska maakuntahallitus päättää muun muassa kyseisten liikemiesten agendalla olleiden kauppakeskusten sijainnista.

11. Hovoikeuden lahjusrikoksen edellytyksiä koskevaa kannanottoa voidaan pitää tulkinnanvaraisena ja epäselvänä. Hovioikeus olisi perustellusti voinut päätyä tulkinnasssaan samalle kannalle kuin käräjäoikeuskin. Apulaisvaltakunnansyyttäjä on ollut oikealla asialla hakiessaan valituslupaa ja saattaessaan mainitun tulkintakysymyksen korkeimman oikeuden ratkaistavaksi.

12. Syyttäjä haki valituslupaa viime vuoden elokuussa. Tällä viikolla eli Vapunaattona 30.4. korkein oikeus antoi päätöksen hakemukseen. Se ei myöntänyt valituslupaa miltään osin, joten hovioikeuden vapauttava tuomio jäi pysyväksi. Korkeimmassa oikeudessa valituslupa-asia käsiteltiin kahden jäsenen jaostossa (oikeusneuvokset Ilkka Rautio ja Jorma Rudanko).

13. Korkein oikeus ei perustele valituslupapäätöksiään millään tavalla. Me emme tässäkään tapauksessa varmuudella tiedä, miksi mainitut kaksi oikeusneuvosta päättivät hylätä syyttäjän hakemuksen. Kokoomuksen piireissä on iloittu päätöksen johdosta ja annettu ymmärtää, että valtiopäivämies Kanervaa oli roikotettu tapauksen johdosta löysässä hirressä vuosikausia, vaikka hän on ollut selvästi syytön.

14. Ilkka Kanerva on toki syytön, koska syytteet on lainvoimaisella tuomiolla hylätty. Se, epäsikö korkein oikeus syyttäjän valituslupahakemuksen juuri ko. perusteella, on kuitenkin epäselvää. Valituslupa hylätään (muodollisesti), jollei luvan myöntämiselle ole olemassa laissa (OK 30:3) mainittuja edellytyksiä ja perusteita. Perusteet, joilla valituslupa voidaan myöntää, ovat 1) ennakkopäätösperuste, 2) kantelu- ja purkuperuste sekä 3) erittäin painavan syyn peruste. Siis voidaan, lupaa ei ole milloinkaan pakko myötää.

15. Ilkka Kanervan tapauksessa valituslupa olisi voitu ja minusta myös tullut myöntää ennakkopäätösperusteella eli siksi, että Kanervan ja kumppaneiden asia olisi ollut  tärkeätä ottaa korkeimman oikeuden tutkittavaksi "lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi". Kun näin ei tehty, vaan sanottiin lakonisesti ja ilman perusteluja vain,  että "valituslupaa ei myönnetä", poliitikoille annettujen vaalitukien tai -rahojen asema jäi edelleen epäselväksi.

16. On valitettavaa, että korkein oikeus ei perustele mitenkään valituslupapäätöksiään. Tässäkään tapauksessa ei ole tietoa siitä, miten korkein oikeus eli edellä mainitut kaksi oikeusneuvosta ovat suhtautuneet syyllisyyskysymykseen ja mikä oli se ratkaiseva peruste, jolla lupa evättiin. Mahdollista on, että Kanervaa on voitu epäillä vahvoilla perusteilla syyllistyneen lahjuksen ottamiseen, mutta toisaalta on voitu katsottu, että asiaa "ei kannata" ottaa enää korkeimmassa oikeudessa "vatvottavaksi" - "meillähän on näitä hankalia tapauksia tutkittavana muutenkin jo aivan riittävästi". Valituslupahakemusta käsitellessään korkeimman oikeuden lupajaosto ei ota, ainakaan muodollisesti ottaen, kantaa itse pääasiaan, vaan pohtii ainoastaan edellä mainittujen lupaedellytysten olemassaoloa.

17. Korkeimman oikeuden tulisi myöntää valituslupa silloin, kun edellytykset siihen ovat olemassa. Valitusluparatkaisut olisi syytä perustella edes lyhyesti. Hankalissa ja tulkinnanvaraisissa tapauksissa, jollaisesta Kanervan tapauksessakin on ollut kyse, korkeimman oikeuden lupajaostossa tulisi olla kahden jäsenen sijasta kolme jäsentä, mihin laki antaa mahdollisuuden.

800. Rosvojen ja poliisien veljeskunta

HS:n etusivu tänään. Onkohan tässä meneillään kasvojen kohotus vai menetys vai onko kysymys vain ilmavaivoista...

1. Lehtiotsikoita viimeisen viikon ajalta:

- Helsingin huumepoliisin päällikköä epäillään raskaista rikoksista
- Helsingin huumepoliisin päällikköä epäillään törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä
- Aarnio sivuun  huumepoliisista, myös supolaista uhkaa hyllytys
- Paatero huumepoliisin kohdistuvista rikosepäilyistä: Ikävä asia
- KRP:n ja Helsingin poliisin rikostutkijoilla yhä jäätävät välit
- Aarnio epäillään saaneen  lahjuksia seurantalaiteyritykisltä
- Huumepoliisin lahjusvyyhdissä uusia pidätyksiä
- Helsingin huumepoliisin pomoa Jari Aarniota vaaditaan vangittavaksi
- Huumepoliisin päällikkö vangittiin
- Huumepoliisin päällikkö pidätettiin virasta
- Poliisi ja Supo hankkivat laitteita rikosllisryhmään liittyvältä yhtiöltä
- Poliisiylijohtaja: Väite  laitehankinnoista vaatii selvittelyä
- Huumepoliisin päällikön vaimo vangittu
- Poliisiministeri Päivi Räsänen: Tilanne on erittäin vakava
- Lähteet: Aarnion ja rikollispomon kytkös puhutti vuosia, Patero yllättyi väitteestä
- Sotku seurantalaitteista ulottuu poliisin ylijohtoon

2. Helsingin huumepoliisin päällikkö Jari Aarnio vangittiin perjantaina epäiltynä törkeästä lahjuksen ottamisesta, törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä ja avunannosta törkeään petokseen. Hän on kiistänyt epäilyt.

3. Rikosepäilyt liittyvät poliisin seurantalaitehankintoihin ja näitä laitteita valmistavaan yritykseen Trevociin. Aarnion epäillään saaneen yhtiöstä etuuksia ja osallistuneen esteellisenä hankintoihin, joita hänen työnantajansa yhtiöstä teki. 

4. Trevocin osaomistajana on yhtiö, jonka perustamiseen osallistui United Brotherhood- rikollisjärjestön pomon sisko yhtiön hallituksen jäsenenä ja toimitusjohtajana. Kyseisen yhtiön johto siirrettiin kuitenkin jo rekisteriröintipäivänä mainitulle pomolle, joka vangittiin viime perjantaina Trevocin-tapauksen yhteydessä mm.  törkeän lahjuksen antamisesta on syytä epäillä -perusteella. Helsingin ja Rovaniemen hovioikeudet ovat aiemmin tuomioissaan luokitelleet United Brotherhoodin (UB) vakavien rikosten tekemistä varten järjestäytyneeksi ryhmäksi. UB:ssa on 70-90 jäsentä, joista noin 50 istuu parhaillaan vankilassa. Vangituiksi on määrätty myös Trevocin toimitusjohtaja, joka on aiemmin työskennellyt KRP:n palveluksessa, sekä lisäksi aiemmin Supon alipäällystöön kuulunut mies.

5. Lehtitietojen mukaan KRP on rikosepäilyihinsä liittyen ollut kiinnostunut Aarnion Sipooon korvessa rakenteilla olevasta 243 neliön suuruisesta omakotitalosta, jonka tontin Aarniot hankkivat tammikuussa 2012 poikansa nimiin.  KRP on kerrotun mukaan tehnyt taloon tällä viikolla kotietsinnän, jossa oli mukana rahakätköjen löytämiseen koulutettu koira. Etsintöjä on tehty myös Aarnion työpaikalla. Aarnio työhuoneessa suoritettuun etsintään on osallistunut kymmenen poliisia, myös Helsingin poliisilaitoksen teknisiin tiloihin on tehty kotietsintä; siellä on rikosepäilyjen keskiössä olevan Trevocin laitteistoa.

6. Tänään on mediassa kerrottu, että myös Jari Aarnion vaimo on vangittu, häntä epäillään tammikuusta 2012 aina viime viikolle asti kestäneestä törkeästä rahanpesusta.

7. Miten tämä kaikki on ollut ylipäätään mahdollista? Onko Helsingin poliisilaitoksen ja Poliisihallituksen valvonta pettänyt kokonaan? Pitäisikö Helsingin poliisilaitoksen pomomiesten ja ylijohtaja MIkko Paateron vetää asiasta oikeat johtopäätökset ja todeta, että he ovat epäonnistuneet tehtävässään? 

8. Monissa muissa ja varsinkin ns. sivistysmaissa asianomaisen paikallisen poliisin johto ja valtakunnan ylin poliisijohto olisi jo tehnyt sanotunlaisesta hirvittävän nolosta skandaalista ainoan oikean johtopäätöksen ja eronnut virastaan. Jos järjestäytynyttä rikollisuutta tutkivan poliisin päällikö veljeilee tunnetun rikollisjärjestön pomomiehen kanssa ja tämä on ollut laajalti tiedossa, kuten Helsingin Sanomat eilen kertoi, niin luottamus poliisiin ja johtoon on jo tämän takia kokenut täydellisen kolauksen. Jos vielä paljastuu, että ko. huumepoliisi on ottanut lahjuksia ja syyllistynyt törkeään virkarikokseen junaillessaan rikosten selvittämisen ja torjunnan kannalta tärkeiden seurantalaitteiden hankintoja rikollispomon kanssa tiivistä yhteistyötä tekevälle yritykselle, niin mitan luulisi kaiken järjen mukaan täyttyvän. Tietoturvariski on paljastuneen kytköksen johdosta niin suuri, että poliisi ja tulli ovat ilmeisesti pakotettuja luopumaan Trevocin laitteista kokonaan

9. Mutta mitä tapahtuu Suomessa? Ylipoliisipäällikkö piti ensin tapausta vain "ikävänä" (13.11.). Sen jälkeen kun vyyhti laajeni ja tapaus muuttui entistä pahemmaksi, tilanne oli hänen mielestään "vakava" ja nyt sitten "erittäin vakava". Eikö ylin poliisimies todellakaan ymmärrä, että tilanne ei ole ainoastaan hänen johtamansa organisaation, vaan myös hänen omalta kannaltaan vakava ja suorastaan kestämätön? Jos valtakunnan ylimmän poliisiviranomaisen keskeisessä organisaatiossa ja vieläpä lähipiirissä - Mikko Paatero tiedetään poliisipiireissä Jari Aarnion vankkumatomaksi kannattajaksi - epäillään tapahtuneen törkeitä virka- ja lahjusrikoksisa, olisi hänen kannettava vastuunsa ja jätettävä tehtävänsä. 

10. On peräti noloa, että poliisin ja tullin ko. elintärkeät laitehankinnat on annettu yhtiölle, jolla on lehtitietojen mukaan selkeä kytkös valtakunnan vaarallisimpaan rikollisjärjestöön ja että laitehankintoja ko. firmalle (Trevoc) on ollut junailemassa pääkaupungin huumepoliisin päällikkö, jonka epäillään ottaneen vastaan lahjuksia kyseisestä toiminnastaan. Miten ylipoliisipäällikkö voi kaiken tämän jälkeen kasvojaan menettämättä johtaa poliisihallitusta ja valtakunnan koko poliisia?

11. Paljastunut skandaali on äärimmäisen nolo ja vakava myös poliisiministeri Päivi Räsäsen kannalta. Ministerin luulisi tällaisessa tilanteessa vakavasti harkitsevan omaa asemaansa hallituksessa. Ministerillä on poliittinen vastuu johtamansa organisaation tekemisistä ja töppäyksistä. Sisä- ja poliisiministerin tulisi tehdä tarvittavat johtopäätökset, jos luottamus poliisiin ja nuhteettomuuteen on näin vakavalla tavalla vaarantunut. Joko ministeri antaa poliisiylijohtajalle lähtöpassit tai eroaa itse hallituksesta. Nämä ovat poliisiministeri Päivi Räsen vaihtoehdot tässä tilanteessa.

12. Tänään ministeri Räsänen kuitenkin ilmoittaa, että poliisin johdolla on "kohuista" huolimatta edelleen hänen luottamuksensa (HS). Räsänen kertoo tulleensa tähän tulokseen keskusteltuaan Aarnion tapausta tutkivien syyttäjien kanssa. Räsänen: "Tähän mennessä ei ole tullut mitään viitteitä, että esimiehet olisivat olleet jollakin tavalla tietoisia tästä tai että valvonta olisi pettänyt". Ministeri ei näytä oikein ymmärtävän, mitä ylimmän johdon vastuu merkitsee. Jos luottamus poliisiin on totaalisesti vaarantunut, olisi poliisin johto vaihdettava, vaikka nykyinen johto ei olisikaan ollut tietoinen rikoksista. Toisin kuin ministeri väittää, valvonta (Helsingin poliisilaitos) ja valvonnan valvonta (poliisihallitus) on pettänyt, jos näin karmeita rikoksia epäillään todennäköisin syin tapahtuneen keskeisen rikostorjunnan yksikössä. Jari Aarnio on tuskin tilannut laitteita poliisilaitoksen tietämättä, vaan laitetilauksista lienee vastannut Helsingin poliisilaitos.

768. Oikeusministerin oudot perustelut

1. Oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonilla oli tänään oudot "perustelut" päätökselleen, jossa katsotaan, ettei ministeriöllä ole aihetta irtisanoa kuluttajariitalautakunnan puheenjohtajaa Pauli Ståhlbergia.

- Toivon ja uskon, että hän on läksynsä oppinut. Katsomme, että ei ole syytä mennä nyt niin pitkälle, että tekisimme päätöksen irtisanomisesta, Henriksson sanoo. Ministeri puolusteli päätöstään myös sillä, että Ståhlberg on toiminut ministriöltä vuonna 2010 saamansa huomautuksen jälkeen "moitteettomasti".

2. MInisteri näyttää tarkastelleen asiaa yksinomaan Pauli Ståhlbergin "moitteettoman toiminnan" ja rangaistuksen riittävyyden kannalta. Ministeri on sivuuttanut täysin sen, miltä asia näyttää kuluttajariitalautakunnan toiminnan uskottavuuden kannalta, kun sitä johtaa lahjusrikkomuksista tuomittu henkilö. Virka- tai työsuhteen irtisanominen ei myöskään ole sinänsä mikään lisärangaistus. Pauli Ståhlbergilla ei ole lahjustuomion jälkeen tosiasiassa tarvittavaa uskottavuutta johtaa lautakuntaa puolueettomasti. Sanoipa korruptiota vähättelevä oikeusministeri mitä tahansa puheenjohtajaa puolustellakseen.

3. Sauli Niinistö sai vihdoinkin tavata Obaman, tämä tapahtui Tukholmassa, missä Niinistö illasti pohjoismaisten pääministereiden kanssa Obaman pöydässä. Etukäteen Niinistö uhosi ottavansa Obaman kanssa puheeksi amerikkalaisten turvallisuusviranomaisten harjoittaman laajamittaisen salakuuntelun, mutta tapaamisesta otetuista valokuvista päätellen tapaaminen meni Saulilta kyllä lähinnä viihteen puolelle. 

                               

766. Kuluttajariitalautakunnan puheenjohtajalle sakot lahjusrikkomuksista

1. Helsingin hovioikeus on tuominnut kuluttajariitalautakunnan puheenjohtajan Pauli Ståhlbergin sakkoon kahdesta lahjusrikkomuksesta. Rangaistukseksi tuli 20 päiväsakkoa 
á 90 euroa eli Ståhlberg joutuu maksamaan sakkoa 1 800 euroa. Lisäksi hänet määrättiin korvaamaan valtiolle saamansa taloudellinen hyöty, noin 2 2000 euroa.

2. Hovioikeus arvioi tänään antamassaan tuomiossa, että kaksi Ståhlbergille tarjottua ulkomaanmatkaa olivat luonteeltaan pikemminkin virkistys- kuin seminaarimatkoja. Yhden matkan tarjosi Suomen Asumisoikeus Oy vuonna 2007 ja toisen VVO vuonna 2009.

3. OTT Pauli Ståhlberg ei ole osallistunut kuluttajariitalautakunnassa asumisasioiden käsittelyyn. Hovioikeus kuitenkin katsoi, että puheenjohtajan menettely oli omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen.

4. Aiemmin Helsingin käräjäoikeus hylkäsi Ståhlbergia vastaan ajetut syytteet. Käräjäoikeuden mielestä matkat olivat korvausta Ståhlbergin matkalla pitämistä luennoista. Itse pidin käräjäoikeuden tuomiota omituisena, sillä jo lehtitietojen perusteella näytti selvältä, että luennot olisi otettu virkitysmatkan ohjelmaan lähinnä hämäystarkoituksessa. Syyttäjän valitus hovioikeudelle oli täysin perusteltu.

5. Kirjoitin Ståhlbergin saamasta lahjussyytteestä blogissa nro  570/30.3.2012. Kun Ståhlbergin tuomiosta tänään kertovien verkkolehtien sisältö on melko niukka, tulkoon seuraavassa toistetuksi, mitä kirjoitin tapauksesta em. blogijutussani.
----
4. Mutta osataan sitä muuallakin. Eilen kerrottiin mediassa, että Kuluttajariitalautakunnan puheenjohtajaa Pauli Ståhlbergia epäillään lahjoman vastaanottamisesta. Syyttäjä on jo nostanut syytteen ja asia tulee esille käräjäoikeudessa syksyllä. Syytteen mukaan Ståhlberg on ottanut vastaan kaksi ulkomaanmatkaa, joista toinen tehtiin vuonna Hampuriin ja toinen vuonna 2009 Tsekkiin. Syyttäjä on vaatinut syytetyille sakkorangaistusta.

5. Ensimmäisen matkan maksoi Suomen asumisoikeus Oy ja toisen VVO. Asia paljastui ikään kuin "sattumalta" poliisin tutkiessa Nuorisäätiössä ja RAY:n johdon vastaavanlaisia rikosepäilyjä. Kahta Ståhlbergin matkat junnaillutta VVO:n ja yksi Suomen asumisoikeus Oy:n johtaja on asetettu syytteeseen lahjoman antamisesta. Kaikki neljä syytettyä ovat kiistäneet syytteen.

6. Kuluttajariitalautakunta ei ole mikä tahansa lautakuntapahanen, vaan todella merkittävä oikeussuojaa tarjoava elin, jossa ratkaistaan vuosittain tuhansia kuluttajariita-asioita. Lautakunta käsittelee muun muassa juuri asuntokaupoista, asumisoikeuden luovutuksesta ja asuntojen vuokrauksesta tehtyjä valituksia. Lain mukaan lautakunta on "riippumaton ja puolueeton" ja sen tehtävänä on antaa ratkaisusuosituksia yksittäisiin erimielisyyksiin.

7. Kuinka ollakaan, vuonna 2009, jolloin siis VVO kustansi Ståhlbergin Tsekin reissun, kuluttajariitalautakunta käsitteli kaikkiaan 25 VVO:ta koskevaa valitusta; normaalisti lautakunta ratkaisee vain muutaman VVO:ta koskevan valituksen. VVO on asuntovuokraukseen erikoistunut julkinen osakeyhtiö, joka rakennuttaa, markkinoi ja isännöi omat asuntonsa.

8. Lautakunnan puheenjohtaja toimii virka- ja tuomarin vastuulla ja häneen sovelletaan tuomarin esteellisyyssääntöjä. Pauli Ståhlberg on oikeustieteen tohtori ja hän on ilmoittautunut viime vuosina muutaman kerran halukkaaksi KKO:n jäsenen virkaan.

9. KKO:ssa on parhaillaan avoinna jäsenen virka, jonka ilmoittautumisaika päättyy tänään. Nähdäänkö Ståhlberg tälläkin kerralla virkaan ilmoittautujien joukossa? Veikkaisin, ettei nähdä. Kuluttajariitalautakunta on hallinnollisesti oikeusminsteriön alainen elin ja OM:ssä lehtitietojen mukaan pähkäillään nyt, tulisiko Ståhlberg pidättää virastaan prosessin ajaksi.

10. Asia tuntuu selvältä: Riippumattoman ja puolueettoman oikeussuojaelimen puheenjohtaja ei voi toimia virassaan häntä koskevan lahjonnasta nostetun syyteprosessin ollessa vireillä. Minusta Ståhlbergin puheenjohtajan virka voidaan asiallisesti rinnastaa isokokoisen käräjäoikeuden päällikkötuomarina toimivan laamannin taikka markkinaoikeuden puheenjohtajan virkaan.

11. Näin siis Suomessa. Mutta ei hätää! Suomihan on tunnetusti reilu ja avoin yhteiskunta, jossa läpinäkyvyys ("läpittereiluus") vallitsee. Täällä ei sitä paitsi ole korruptiota, ja miten voisikaan olla, sillä eihän rikoslakimme edes tunne sanaa "korruptio"! Virkamiehemme ja poliitikkomme ovat sanalla sanoa lahjomattomia.

12. Tuomareita meillä nyt ei ainakaan voida lahjoa, ei missään tapauksessa.
----
6. Noin siis kirjoitin tapauksesta maaliskuun lopulla 2012. Oikeusministeriö ei - tietenkään - pidättänyt Ståhlbergia virasta oikeudenkäynnin ajaksi. Saa nähdä, johtaako nyt annettu langettava tuomio johonkin kurinpidolliseen seuraamukseen. Kun virkamies tuomitaan rangaistukseen tuottamuksellisesta rikoksesta tai vain sakkoon - tässä tapauksessa tuomittu sakkorangaistus oli muuten yllättävän pieni eli ainoastaan 20 päiväsakkoa - virkamiestä ei voida tuomiossa määrätä pantavaksi viralta.

7. Vaikka Ståhlberg ei ole käsitellyt lautakunnan puheenjohtajana asuntoasioita jaostokokoonpanossa, voidaan mainittuja asioita lain mukaan viedä myös kuluttajariitalautakunnan täysistuntoon, jossa puhetta johtaa lautakunnan puheenjohtaja. Lisäksi puheenjohtajalla on viraston päällikkönä halutessaan mahdollisuus kulissien takana ottaa epävirallisesti kantaa myös sellaisiin asioihin, joita hän ei itse virallisesti ratkaise lautakunnan jaostokokoonpanossa. En väitä, että tässä tapauksessa olisi näin menetelty, mutta mahdollisuus siihen on olemassa.

PS 30.8.
8. Oikeusministeriö ilmoitti heti hovioikeuden tuomion antopäivänä 27.8.-13, ettei Pauli Ståhlbergin saama lahjustuomio aiheuta kurinpitotoimia, eli Ståhlberg saa jatkaa virassaan normaalisti. Eilen eli 29.8. ministeriön kansliapäällikkö Tiina Astola kuitenkin ilmoitti (YLeUuutiset), että oikeusministeri Anna-Maja Henriksson miettii sittenkin vielä lahjustuomion seuraamuksia eli Ståhlbergin virka-asemaa. Tätä kannattaakin miettiä, sillä niin kuin tämän blogijutun kommenteistakin havaitaan, monet ovat ihmetelleet oikeusministeriön virkamiesjohdon vähättelevää reaktiota lahjustuomion suhteen.

Hm, tällähän voisi vaikka hieman kumauttaa jotakuta kaistapäätä....

695. Käräjäoikeudelta hyvin perusteltu tuomio Nuorisosäätiön jutussa

1. Helsingin käräjäoikeus antoi tänään tuomionsa niin sanotussa Nuorisosäätiö -jutussa. Oikeusprosessi jakautui kahteen osaan: 1) luottamusaseman väärinkäyttöä ja 2) lahjusrikoksia koskevien syytteiden käsittelyyn.

2. Luottamusaseman väärinkäyttöä koskevien syytteiden osalta käräjäoikeus totesi Nuorisosäätiön antaneen sääntöjensä vastaisesti vaalitukea vuosina 1998 - 2009. Tuesta päättämiseen olivat osallistuneet koko aikana säätiön asiamiehen tai hallituksen jäsen ominaisuudessa Jorma Heikkinen ja hallituksen jäsenenä ja puheenjohtajana ollut Antti Kaikkonen. Lyhyemmän aikaan tuesta olivat olleet päättämässä säätiön vuonna 2007 aloittaneet uusi asiamies Seppo Pyykkönen ja hallituksen jäsen Aki Haaro. 

3. Käräjäoikeus tuomitsi Jorma Heikkisen luottamusaseman väärinkäytöstä sekä hänen syykseen myös luetusta törkeästä lahjuksen antamisesta (ks. jäljempänä) yhteiseen yhden vuoden (1 v) ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Antti Kaikkonen tuomittiin luottamusaseman väärinkäytöstä viiden kuukauden (5 kk) ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Aki Haaron ja Seppo Pyykkösen käräjäoikeus tuomitsi sakkorangaistuksiin. Muiden hallituksen jäsenten syytteet käräjäoikeus hylkäsi. Hylkääminen perustui osin näytön riittämättömyyteen ja osin syyteoikeuden vanhentumiseen.

4. Lahjusrikosten osalta käräjäoikeus totesi, että säätiön asiamies Jorma Heikkinen oli vuosina 2001 - 2007 antanut RAY:n hallituksen puheenjohtajana toimineelle Jukka Vihriälälle yhteensä noin 35.000 euron lahjat, jotka ovat olleet omiaan vaikuttamaan Vihriälän toimintaan RAY:ssä. Nuorisosäätiön oli samaan aikaan saanut useiden miljoonien eurojen avustukset RAY:ltä. 

5. Jorma Heikkisen katsottiin tältä osin syyllistyneen törkeään lahjuksen antamiseen.Vihriälän on todettu pyytäneen ja ottaneen vastaan vuosina 2001 - 2007 Nuoriso- säätiöltä ja muilta RAY:n avustuksensaajilta yhteensä noin 42.000 euron lahjat. Vihriälän on katsottu syyllistyneen törkeään lahjuksen ottamiseen. Käräjäoikeus tuomitsi Vihriälän törkeästä lahjuksen ottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta yhteiseen yhden vuoden kuuden kuukauden (1 v 6 kk) ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

6. Olen silmäillyt käräjäoikeuden tuomion perusteluja ja voin  - kerrankin - mielihyvin todeta, että nyt näyttää hyvältä! Tuomion rakenne ja kysymyksenastettelut ovat selkeitä, perustelut ovat seikkaperäiset, mutta toisaalta ymmärrettävät ja johdonmukaiset, keskustelevat ja sujuvasti kirjoitetut. Jutussa esitettyä näyttöä ja oikeudellisia argumentteja on punnittu perusteluissa huolellisen tuntuisesti pro et contra. Perustelut vakuuttavat lukijan siitä, että ratkaisu perustuu huolelliseen harkintaan ja että oikeudenkäynti on ollut asianmukainen ja reilu.

7. Oikeudellisten kysymysten osalta perusteluissa on nojauduttu muun lähdeaineiston ohella oikeuskirjallisuudessa esitettyihin kannanottoihin. Tämä on suomalaisten tuomioistuimien ratkaisuissa aika harvinaista, korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden perusteluissa suorastaan tuiki harvinaista. KKO:n ja KHO:n mainittu käytäntö on kansainvälisessä vartailussa harvinainen ilmiö, sillä kuten olen eri yhteyksissä todennut, lähes jokaisessa muussa valtiossa juuri ylimmät oikeuasteet hyödyntävät perusteluissaan enemmän tai vähemmän laajasti oikeuskirjallisuudessa esitettyjä kannanottoja. 

8. Laajoissa ja/tai juridisesti vaikeissa riita- ja rikosjutuissa asianosaiset, käytännössä heidän asianajajansa, esittävät oikeudelle usein oikeustieteen professoreilta tai tohtorin tutkinnon suorittaneilta juristeilta varta vasten pyydettyjä asiantuntijalausuntoja. Minua on aina hämmäsyttänyt, että tuomioistuimet  eivät ole koskaan perusteluissaan käsitteleet mainittuja lausuntoja sanallakaan. Vielä oudompaa on, että tuomion perusteluissa ei edes ilmoiteta, että asiassa on esitetty mainitunlaisia asiantuntijalajusuntoja. Minusta tämä sotii selvästi tuomion perustelujen ja koko oikeudenkäynnin avoimuutta vastaan.

9. Nuorisosäätiö-jutun tuomion perusteluissa viitataan kuitenkin ainakin yhdessä kohtaa Nuorisosäätiön oikeusprosessia varten hankkimaan oikeudelliseen asiantuntijalausuntoon, tarkemmin sanottuna rikosoikeuden professori Jussi Tapanin antamaan lausuntoon. Merkille pantavaa on, että käräjäoikeus ei ole perusteluissaan yhtynyt ainakaan kaikilta osin professori Tapanin lausunnossaan esitettämään kananottoihin, vaan kertoo perusteluissa avoimesti, miksi professorin erästä tulkintaa ei ole voitu hyväksyä (s. 41). Käräjäoikeuden perustelutapa ansaitsee tässä suhteessa erityismaininnan perustelujen avoimuudesta.

10. Käräjäoikeus antoi tänään langettavan tuomion myös niin sanotussa Urheiluopistosäätiön taulukauppoja koskevassa jutussa, jossa kahdeksan henkilöä tuomittiin sakkoihin. Demaritaustaisen säätiön taulukaupat toivat sakkotuomion säätiön entiselle asiamiehelle ja seitsemälle vuosina 2005-2007 säätiön hallituksessa olleelle jäsenelle. Käräjäoikeus määräsi kunkin tuomitun maksamaan 70 päiväsakkoa luottamusaseman väärinkäytöstä. Maksettavaa kertyi kullekin tuomitulle maksukyvyn mukaisesti noin 2 200-17 600 euroa.

11. Oikeuden mukaan säätiö oli antanut sääntöjensä vastaisesti SDP:lle tukea ostamalla siltä ylihintaista taidetta. Oikeus määräsi tuomitut korvaamaan yhteisvastuullisesti taiteesta maksetun ylihinnan 16 400 euroa. Tuomion perustelujen mukaan asiassa ei ollut kyse vain harkinta- ja arviointivirheestä, vaan tietoisesta vaalituen tai muun poliittisen tuen antamisesta.

12. Urheiluopistosäätiön jutussa rangaistukseen tuomittiin muun muassa säätiön tuolloinen puheenjohtaja, kahden kauden ex-kansanedustaja Markku Pohjola (sd.) sekä säätiön ex-asiamies Yrjö-Olavi Aav, joka on STS-Pankin viimeinen pääjohtaja. Pohjola oli siviiliammatiltaan Helsingin käräjäoikeuden tuomari. Vuonna 2005 toverit hommasivat Markku Pohjolalle laamannin arvonimen. Arvonimen myönsi Pohjolalle presidentti Tarja Halonen, jonka presidentinvaalikampanjaan juuri vuonna 2005 Pohjolan johtama Urheiluopistosäätiö myönsi auliisti vaalitukea.

13. Antti Kaikkonen sanoo olevansa pettynyt tuomioon, jota hän pitää omalta osaaltaan virheellisenä. Tämä on ymmärrettävää, mutta sen sijaan on vaikea ymmärtää Kaikkosen tuomiota kohtaan osoittamaa suoranaista vähättelyä. Kaikkosen mukaan tuomio ei vaikuta millään tavalla hänen asemaansa kansanedustajana, eduskunnan suuren valiokunnan eli EU-valiokunnan varapuheenjohtajana tai kunnanvaltuuston puheenjohtajana.

14. Samaan kepu-kuoroon ovat yhtyneet kaikki keskustan nokkamiehet puheenjohtaja Juha Spilästä, eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kimmo Tiilikaisesta ja puoluesihteeri Timo Laanisesta alkaen. Nämä kaikki katsovat, että hehheh, heh, kyllähän Antti Kaikkonen toki voi jatkaa eduskunnassa ja myös suuren valiokunnan varapuheenjohtajana! Perusteluna mainitaan, että Kaikkonen on "perehtynyt hyvin EU:n tulevaisuutta koskeviin asioihin". Kepulaiset ovat vedonneet myös siihen, että Nuorisäätiön tapaus ja Kaikkosen osuus siihen olivat äänestäjien tiedossa jo ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja, mutta siitä huolimatta äänestäjät valitsivat Kaikkosen uudelleen eduskuntaan.

15. Hetkinen! Pitää muistaa, että ennen viime eduskuntavaaleja Antti Kaikkkonen oli syytön eikä edes syytettä hän vastaan ollut tuolloin vielä muistaakseni ehditty nostaa. Nyt  sen sijaan Kaikkonen on tuomittu vakavasta rikoksesta eli luottamusaseman väärinkäyttämisestä vankeusrangaistukseen. Minusta tässä on kyllä vissi ja selvä ero vuoden 2011 tilanteeseen verrattuna. Olisivatko äänestäjät valinneet Kaikkosen eduskuntaa, jos hän olisi saanut langettavan vankeustuomion jo ennen vuoden 2011 vaaleja? Tätä kukaan ei voi tietää, mutta minusta on karkeaa oikeudenkäytön ja oikeuslaitoksen vähättelyä väittää, että tuomio ei vaikuttaisi millään tavalla Kaikkosen kelpoisuuteen toimia luottamustehtävissään.

16. Kepu-johtajien ja Kaikkosen oma suhtautuminen langettavaan tuomioon osoittaa, miten ylimielisesti suuren polittisen puolueen johto suhtautuu oman johtavan poliitikkonsa raskaaseen töppäykseen ja siitä annettuun tuomioon: poliitikon saamalle langettavalle rikostuomiolle ei haluta antaa minkäänlaista painoarvoa, vaan tuomiota vähätellään pikku asiaksi.

17. Minusta olisi perin merkillistä, jos eduskunnan suurimman ja vaikutusvaltaisimman valiokunnan varapuheenjohtaja voisi jatkaa saamastaan vankeustuomiosta huolimatta ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Antti Kanki-Kaikkosen tulisi siten luopua suuren valiokunnan puheenjohtajan paikasta.

588. Kokoomusryhmän Kanerva-puheet pöyristyttivät pääsyyttäjää

Huolestuttava uutinen eritoten näin Vappuna: Suomalaisten viinanjuonti sen kun vain vähenee, ainakin tilastojen mukaan


1. Kokoomuksen eduskuntaryhmä otti eilen kantaa siihen, voiko Ilkka Kanerva jatkaa ryhmän jäsenenä viime viikolla saamastaan ehdollisesta vankeustuomiosta huolimatta. Teksti-tv:ssä ryhmän päätös uutisoitiin otsikolla "Kanerva saa jatkaa eduskunnassa/kansanedustajana." Kanervan oma ryhmä ei kuitenkaan yksin päätä tästä asiasta, vaan ainoastaan siitä, saako Kanerva toimia kokoomusryhmän jäsenenä.


2. Kokoomusryhmä päätti Kanervaa kuultuaan yksimielisesti ja, kuten sanonta kuului, "ilman soraääniä", että Kanerva saa jatkaa ryhmän jäsenenä kaikissa eduskunnan luottamustehtävissään ja edustaa siis kokoomusta noissa puuhissaan. Tiedotteen mukaan ryhmä päätyi "tukemaan Kanervan työtä eduskunnassa." Kanerva tuntui saaneen ryhmän tuesta uutta virtaa ja sanoen, että ryhmän tuella on tärkeä merkitys "taistelun jatkuessa."


3. Siis "ilman soraääniä." Pääministeri Jyrki Katainen ei ilmeisestikään ollut palaverissa mukana, sillä hänhän kertoi eduskunnan edessä, että Kanervan menettely ei ollut ollut "tolkullista." Kanerva oli Kataisen mukaan siis mennyt "tolkuttomuuksiin." Eduskuntaryhmä sen sijaan ei arvostellut Kanervan toimintaa sanalla "tolkuton" tai millään muullakaan sanalla.


4. Yle Uutisten mukaan kokoomuksen eduskuntaryhmä viestitti samalla, että se haluaisi rikoslain lahjussäännökset nykyistä selkeämmiksi. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jan Vapaavuori totesi, että Kanervan lahjusrikosjutussa on kyse varsin monimutkaisesta, vaikeasti hahmotettavasta ja hämmentävästä juridiikasta. Haluaako kokoomus siis muuttaa niitä lahjuspykäliä, joiden perusteella Kanerva tuomittiin käräjäoikeudessa?



5. Ainakin apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske tulkitsi kokoomuslaisten kannanottoa juuri tällä tavalla. Ärtyneen oloisen Kalskeen  mielestä on häkellyttävää, että kokoomus haluaa tarkistaa rikoslakia juuri nyt kun sen oma kansanedustaja eli Ilkka Kanerva on pulassa. 
- Ihmettelen suuresti sitä, että juuri nyt - kesken oikeusprosessin - päähallituspuolueesta ja pääministeripuolueesta herätetään kysymys siitä, tulisiko lahjussäännöstöä tarkistaa. Pidän tilannetta pöyristyttävänä, Kalske tokaisi.


6. Kalskeen mukaan oikeusvaltion periaatteisiin ei kuulu, että valtapuolue pitää rikoslakia sekavana ja esittää sen tarkistamista samaan aikaan, kun sen oma kansanedustaja on saattanut hairahtua johonkin.
Kalskeen mielestä rikoslain lahjuspykälät ovat poikkeuksellisen selkeitä ja ymmärrettäviä, jos niitä lukeva edes yrittää tajuta niitä. Kalskeen mukaan Kanerva-jutussakaan itse juridiikka ei ole laisinkaan vaikeata. Näytön riittävyydestä voidaan aina keskustella, mutta se on aivan eri asia kuin lakipykälien selkeys tai sekavuus.


7. Kokoomusryhmän kannanotto Kanerva tapauksessa on toki outo, sillä kyse on sentään lainsäätäjästä, Tuomioistuimet ovat riippumattomia mun muassa juuri lainsäätäjästä, mikä merkitsee sitä, että lainsäätäjän pitää kunnioittaa tuomioistuinten itsenäisyyttä. Lainsäätäjä ei saa oikeusvaltiossa arvostella riippumattoman tuomioistuimen yksittäisessä tapauksissa antamia ratkaisuja eikä viestittää niin onnettoman heikolla tavalla, että viesti voidaan tukita haluksi puuttua tuomioistuimen päätökseen.


8. Muistanemme vielä hyvin  ex-oikeusministeri Johannes Koskisen ääliömäisen tavan puuttua  monissa tapauksissa yksittäisiin tuomioistuimen ratkaisuihin, arvostella niitä ja jopa kehottaa jutun hävinnyttä osapuolta valittamaan tuomiosta, joka Herra Oikeusministerin mielestä oli virheellinen. No, ylin laillisuusvalvoja eli oikeuskansleri Jaakko Jonkka ei halunnut puuttua mitenkään tähän Koskisen tuomioistuinten riippumattomuutta loukkaavan menettelyyn. 


9. Jonkan oli kuitenkin pakko  - pitkin hampain toki - se tehdä sen jälkeen, kun kantelin hänelle Koskisen menettelystä. Jonkan putiikki tuki kanteluani lähes kolme vuotta ja totesi vihdoin ja viimein - ikään kuin rivien välistä mutta kuitenkin - Koskisen menettelyn sopimattomaksi. Mitään seuraamusta Koskinen ei luonnollisesti Jonkalta saanut. Ei tietenkään, sillä onhan Maan  tapa, että laillisuusvalvojan tulee olla mahdollisimman helläkätinen, kun on kyse ministereiden lain ja perustuslain vastaisesta menettelystä.


10. Näitä vanhoja asioita on aina niin erinomaisen kivaa muistella! Mutta palatkaamme nyt takaisin kokkariryhmän tuoreeseen tempaukseen.



11. Tänään kokoomuksen kansanedustaja Kari Tolvanen, tämä rikosylikomisarius siviilissä, on sitten puuttunut asiaan. Tolvasen mielestä Jorma Kalskeen tulkinta keskustelusta oli liian jyrkkä. Tolvasen mukaan kyse oli vain lain yksityiskohtien selkeyttämisestä kansanedustajille. Hän kiisti, että kokoomus olisi tarkoittanut ryhmäkokouksessaan  ottaa kantaa rikoslain muuttamiseen. Tolvasen mukaan keskustelua käytiin vain siitä, että kansanedustajille annettaisiin koulutusta lain sisällöstä, ja siitä, mikä on lahjonnan vastaanottoa ja mikä ei, jottei kukaan "vahingossa" riko säädöksiä.


12. Vai että vain koulutuksen järjestämisestä olisi ollut kyse ja siitä, ettei kukaan kansanedustajapoloinen rikkoisi lakia "vahingossa." Ryhmän puheenjohtaja Vapaavuori taisi kuitenkin kertoa eilen hieman toisella tavalla. Muuten, katsooko Tolvanenkin, että Kanerva oli menetellyt vain "vahingossa" tai huolimattomuudesta? Eikö tämänkin voisi tulkita jonkinlaiseksi kannanotoksi Kanervan puolesta ja käräjäoikeuden tuomiota vastaan?

508. Kaksi oikeusprosessia

Ei, nämä eivät ole vielä tuomioita...

"Syytetty saapui oikeuteen noin kymmenen minuuttia myöhässä, yllään musta puku ja valkoinen paita. Saapuessaan oikeussaliin hän hymyili paikalle saapuneille toimittajille ja omaisille. Hänen ulkonäkönsä ei ole juuri muuttunut aiemmin julkaistuista valokuvista".

Tämä on katkelma suuren sanomalehden tämänpäiväisestä oikeussalikuvauksesta. Mutta kenen oikeudenkäynnistä jutussa mahtoikaan olla kysymys?

Väärin. Lehtijutussa ei ole kyse tänään alkaneesta kansanedustaja Ilkka Kanervan lahjusoikeudenkäynnin nimellä kulkevasta oikeudenkäynnistä. Lehtijutussa on kyse Oslossa tänään puoliltapäivin alkaneesta Anders Behring Breivikin vangitsemista koskevasta oikeudenkäynnistä ja teksti oli norjalaisesta Verdens Gangista. Ilkka Kanervan oikeudenkäyntikin toki alkoi tänään Helsingissä.

Oslolaisesta oikeussalissa ennen istunnon alkua otetuista kuvista ei näy syytetty Anders Breivikia, sillä B. oli jo etukäteen ilmoittanut, ettei halua tulla kuvatuksi istunnossa. Norjan lain mukaan syytetyn kuvaamiseen oikeudessa vaaditaan hänen suostumuksensa. Kuvissa näytettiin sen sijaan istunnon puheenjohtajana toiminutta tuomaria, syyttäjiä ja Breivikin kahta puolustajaa. Vangitsemisoikeudenkäynnin tuomarina on Torkjel Nesheim.

Helsingin oikeussalissa otetuissa kuvista käräjäoikeuden tuomareista sitä vastoin ei näy vilaustakaan eikä tuomareiden nimiä ole julkistettu. Tämä ei kiinnosta mediaa emmekä edes, istutaanko Kanervan juttua kolmen ammattituomarin kokoonpanossa vai niin sanotussa lautamieskokoonpanossa.

Sen sijaan kaikki viisi syytettyä eli Ilkka Kanervan lisäksi hänen lahjojikseen väitetyt liikemiehet Arto Merisalo, Tapani Yli-Saunamäki, Toivo Sukari ja Kyösti Kakkonen loistivat oikeussalissa ja sen eteisessä pääosassa leveästi hymyilen ja jopa naureskelleen.

Oslossa syytetyn haastatteleminen tiedotusvälineissä ei tulisi kysymyksenkään eikä Breivikia siis saatu edes kuvata salissa. Tuomari keskeytti Breivikin puheenvuoron heti alkuunsa kun tämä yritti ryhtyä selostamaan tekonsa motiiveja. Helsingissä Ike Kanerva ei sen sijaan ollut ehtinyt päästä kunnolla edes sisälle oikeuden eteishuoneeseen, kun sankka toimittajalauma olisi jo työntämässä mikrofoneja hänen suuhunsa ja kanerva antoi ensimmäisen lausuntonsa.

Näitä mediakäräjiä tuntui sitten jatkuvan koko päivän. TV:stä saimme kuulla Kanervan hyväntuulisen naurahduksen, kun toimittaja kysyi, mitä mahdollinen tuomio merkitsisi Kanervan kansanedustajan uralle. Eihän se ole mitenkään mahdollista, tuntui Kanerva haluavan viestiä. Kyösti Kakkonen piti syytettä aivan höpö höpö -juttuna ja "median keksimänä näytelmänä. Toivo Sukari sanoi prosessia aivan karmeaksi asiaksi, jonka syytteissä ei ole mitään perää. Kumpikin vakuutti, etteivät he olleet ikimaailmassa tienneet, että Kanerva on heidän kauppaketjujensa kaavoista päättävän maakuntahallituksen puheenjohtaja. Yli-Saunamäki hauskuutti toimittajalaumaa omalla tavallaan väittämällä pokkana, ettei hän edes tiedä, mikä se semmoinen maakuntahallitus tai -kaava on. Kun Kakkoselta kysyttiin, miksi hän sitten oli ollut maksumiehenä Kanervan synttärijuhlissa, Kyösti pyöritteli silmiään aivan hirmuisen hämmästyneen näköisenä ja kertoi, että pitihän hänen, koska hän on itsekin isänmaallinen mies ja tuolloin muutama vuosi sitten Suomelle oli saatu kunnon isänmaallinen mies eli Ilkka Kanerva. Tätä rataa tullaan varmaan menemään koko oikeusprosessi.

Luulen, että syyttäjänä toimiva valtionsyyttäjä Jukka Rappe on vielä ihmeessä näiden veijareiden selitysten kanssa. Virkarikosjutuissa aiemmin vaihtelevalla menestyksellä toiminut Rappe kun ei ole koskaan ollut mitenkään "yleisesti päällekäyvän" syyttäjän maineessa.

Helsingin käräjäoikeudessa käsitellään siis Kanervan törkeitä lahjussyytteitä, jotka koskevat hänen saamiaan vaalitukia ja mahtipontisten 60-vuotisjuhliensa rahoitusta.

Syytteet koskevat Kanervan toimintaa Varsinais-Suomen liiton hallituksen puheenjohtajana. Hän sai 56 000 euron edestä etuuksia liikemiehiltä, jotka suunnittelivat suuria kauppakeskuksia maakuntaan ja tarvitsivat niille sopivia alueita.

Syyttäjän mukaan Kanervalla oli mahdollisuus vaikuttaa maakuntaliitossa kaavoitukseen liikemiesten eduksi. Kyösti Kakkosta, Arto Merisaloa, Toivo Sukaria ja Tapani Yli-Saunamäkeä syytetään törkeästä lahjuksen antamisesta. Kaikki syytetyt kiistivät oikeudessa syyllistyneensä rikoksiin. Valtionsyyttäjä Rappe vaatii Kanervalle vähintään kahden vuoden vankeusrangaistusta törkeästä lahjuksen ottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta. Tämä tietäisi rangaistuksen määräämistä ehdottomana. Muille syytetyille Rappe vaatii yllä olevasta kuvasta ilmeneviä rangaistuksia. Vaaditut rangaistukset eivät sido tuomioistuinta, jos tuomio tulisi syytteiden mukaisesti.

Syyttäjä Rappe pitää tapausta rakenteellisena korruptiona; vihdoinkin VKSV:ssa on siis havahduttu tähän. Syyttäjän mukaan Kanervalla olisi ollut halutessaan mahdollisuus vaikuttaa maakuntakaavaan liikemiesten haluamalla tavalla.

Kanerva vakuutti median edustajille, että hänen omatuntonsa on "sataprosenttisesti puhdas". Hän sanoo, että kaavoitusasiat eivät ole hänen ominta aluettaan, vaan hän on kiinnostunut ulko-ja turvallisuuspolitiikasta ja talousasioista.

Mutta miksi mies sitten istuu merkittäviä kaavapäätöksiä tekevän elimen puheenjohtajana, jollei hän edes tunne kaavoitusasioita kovin hyvin? Puolustus sanoo, että Kanerva vain johti muodollisesti puhetta maakuntahallituksessa ja että asiat ratkaistiin virkamiesesittelijän esittelyn mukaisesti. Mutta oleellista on toki se, että Kanervalla oli puheenjohtajan ominaisuudessa täydet mahdollisuudet vaikuttaa siihen, mihin suuntaan asioita ja siis edellä mainitun liikemieskvartetin ajamia kaava-asioita valmisteltiin ja minkä sisältöisiä esityksiä maakuntahallituksen päätettäväksi tuotiin.