1159. Kun komentaja rivistä lipesi

1. HX-hävittäjähanke on puolustusministeriön hanke, jonka tarkoitus on hankkia Suomeen uusia monitoimihävittäjiä nykyisten Hornet-hävittäjien tilalle. Hankinta on toteutuessaan Suomen kaikkien aikojen kallein ostos, sillä hankittavat 64 hävittäjää maksaisivat arviolta n. 10 miljardia euroa.  HX-hävittäjähanke on alkanut syksyllä 2015 ja hallituksen on määrä  päättää hankinnasta vuonna 2021. Hankkeen aikataulun mukaan uudet koneet saapuisivat Suomeen vuosina 2025–2030.

2. Puolustusvoimissa on HX-hankkeen parissa työskennellyt jo vuosia noin 70 ihmistä. Hankkeen ohjelmajohtajana on toiminut Puolustusministeriön strategisten hankkeiden ohjelmajohtaja, kenraalimajuri evp Lauri Puranen.

3. Huhtikuussa 2016 lähetettyyn tietopyyntöön vastattiin loppuvuonna 2016 seuraavien hävittäjien osalta: F/A-18 (Boeing),  F-35 (Lockheed Martin),  JAS Gripen (Saab),  Rafale  (Dassault) ja Eurofighter  Typhoon (BAE Systems). Tarjouspyynnöt lähetettiin 26.4.2018 Yhdysvaltain, Ranskan, Ruotsin ja Britannian viranomaisille, jotka toimittivat ne edelleen lentokonevalmistajille^.Kaikki viisi valmistajaa, joille tarjouspyyntö oli jätetty, antoivat vastauksensa Suomen alustavaan tarjouspyyntöön tammikuun loppuun 2019 mennessä.

4. Syksyllä 2019 Puolustusvoimat pyysi valmistajilta tarjouksen tarkennuksen, ja lopulliset tarjoukset saadaan valmistajilta vuoden 2020 loppupuolella. Kaikki ehdokkaana olevat koneet saapuivat Suomeen Pirkkalan tukikohtaan talvella 2020 aloitettuihin testeihin.

5. Jarmo Ilmari Lindberg (synt. 10.6.1959) on suomalainen kenraali ja entinen puolustusvoimain komentaja. Hän on taustaltaan hävittäjälentäjä, joka sai lempinimen Charles 1970 -luvulla kuuluisan amerikkalaisen lentäjän Charles Lindbergh´n mukaan. Jarmo Lindberg nousi nuorimpana kenraalikuntaan vuonna 2005, jolloin hänet nimitettiin prikaatikenraaliksi. Vuosina 2008-2012 Lindberg toimi ilmavoimien komentajana ja vuosina 2012-2014 puolustuvoimien sotatalouspäällikkönä. Maaliskuussa 2014 hänet nimitettiin puolustusvoimien komentajaksi Ari Puheloisen jäädessä eläkkeelle. Lindberg eläköityi itse elokuun alussa 2019, jolloin hän allekirjoitti puolutusministeriön kanssa karenssisopimuksen. Sen mukaan hänellä ei ollut lupa aloittaa aiempiin tehtäviinsä liittyvää elinkeino- tai ammatinharjoittamista.

6. Kuluvan viikon keskiviikkona 15. 4. saatiin todellinen uutispommi, kun hävittäjähankinnoista kilpaileva Lockheed Martin tiedotti puolustusministeriölle, että Jarmo "Charles" Lindberg oli siirtynyt yhtiön lobbariksi tehtävänään konsultoida juuri Suomen hävittäjähankintaa.

7. Ilmeni, että kenraali Lindberg oli tammikuussa 2020 - siis jo ennen mainitun kuuden kuukauden karenssiajan päättymistä - perustanut lobbaustehtävää silmällä pitäen  Suomalainen kenraalikonsultointi oy:n nimisen yhtiön. Hän ei ollut tuolloin tai myöhemminkään ilmoittanut puolustusministeriölle ryhtyvänsä Lockheed Martinin konsultiksi.

8. Selvää on, että entisen ilmavoimien ja koko Puolutusvoimien komentajana toimineen kenraalin siirtyminen hävittäjähankinnan tullessa ratkaisevaan vaiheeseen on moraalisesti sangen arveluttava asia, joka on herättänyt Suomessa kovaa krittikkiä.  Kenraali on vaihtanut puolta eli siirtynyt ostajan joukoista myyjän riveihin. Virassaan Lindbergilla oli mahdollisuus - sitä hän ei tietenkään jättänyt käyttämättä - nähdä kaikkien hävittäjäkisassa mukana olleiden valmistajien tarjoukset ja nyt, eli vain puolen vuoden kuluttua eläköitymisestään, hän konsultoi yhtä tarjouksen tehnyttä valmistajaa. Eihän tässä ole minkäänlaista tolkkua!

9. Sillä seikalla, että Lindberg on juuri ja juuri eli ns. rimaa hipoen noudattanut sovittua kuuden kuukauden karenssiaikaa - tosin perustanut konsulttiyrityksensä jo ko. ajan kuluessa - ei ole kovin paljon merkitystä. Sopimusehtoja hän ei ole muodollisesti rikkonut, mutta asevelihenkeä sitäkin selvemmin. Voidaan jopa sanoa, että lobbariksi ryhtyessään kenraali on livennyt rivistä. Kenraali ei voi piiloutua sen taakse, että hän on noudattanut karenssiaikaa.

10. Lockheed Martinin hävittäjää on suorituskyvyltään pidetty hävittäjäkisan yhtenä voittajaehdokkaana. On selvää, että mistään pikkukorvauksesta kenraali ei ole lobbaustehtävään ryhtynyt, vaan hänen palkkiossaan täytyy olla kysymys todella huomattavista summista. Sen vuoksi on käynyt toteen raamatullinen ilmaisu: (Maanpuolustus)henki on kenties ollut altis (vahva), mutta liha liian heikko. Houkutus on muodostunut kenraalille liian suureksi, hän on halunnut panna kerrankin kunnolla rahoiksi!

11. Karenssiaikoja tällaisissa tapauksissa tulisi tietenkin pidentää nykykäytäntöön verrattuna huomattavasti. Tästä on puhuttu jo pitkään ja hartaasti, mutta mitään ei ole kuitenkaan tapahtunut.  Ministerit ovat voineet siirtyyä suoraan elinkeinoelämän palvelukseen (esimerkkinä Jyri Häkämies) tai muut johtavat poliitikot (esimerkkinä Laura Räty ja Lasse Männistö) terveys-tai sairaalafirmojen leipiin jne.

12. HX-hävittäjähankkeessa muutkin valmistajat ovat toki käyttäneet korkea-arvosia suomalaissotilaita lobbareina, Boeing entistä eli vuosina 2001-2009 puolustusvoimien komentajana toiminutta Juhani Kaskealaa ja Saab Uudenmaan prikaatin entistä komentajaa Karl Gustav Storgårdsia.

13. Suomi kävi eilen vastaiskuun. Puolustusministeri Antti Kaikkonen nimittäin ilmoitti - keskusteltuaan ensin presidentti Sauli Niinistön kanssa - että Suomi lopettaa ulkopuolisten konsulttien käytön hävittäjähankkeen tapaamisissa kokonaan. HX-hankkeen valmistelussa tulee jatkossa pidättyä "kaikista yhteyksistä" hankkeen tarjoavia edustavien konsulttiyritysten ja konsulttien kanssa. Kaikkosen mukaan määräys koskee kaikkia tapaamisia ja muita yhteyksiä ja astuu voimaan välittömästi.

14. Tämä on oikea ja välttämätön päätös, mutta sillä ei voida mitätöidä niitä tapaamisia, joita HX-konsulteilla ja mahdollisesti myös Jarmo Lindbergillä on jo ollut Suomessa hankintaa hoitavien johtohenkilöiden kanssa. Epävirallista yhteydenpitoa lienee mahdollista myös edelleen jatkaa kabineteissa ja kulisseissa, tätä Antti Kaikkosen ukaasi ei pysty estämään. Jarmo Lindbergin lobbaushankkeen paljastuttua - mutta ennen ministeri Kaikkosen asiaan puuttumista - puolustusminnisteriön hankejohtajana toimiva kenraalimajuri (evp) Lauri Puranen ehti kommentoida Lindbergin uutta pestiä varsin innostuneen oloisesti.

15. Kenraali Lindbergin lobbariksi ryhtyminen saattaa vaarantaa koko hävittäjähankinnan. Muut tarjoajat voivat kenties vaatia Lockheedin sulkemista hankinnasta. Toinen asia on, tulisiko koko hävittäjäkauppaa tulossa olevan talouslaman vuoksi siirtää esimerkiksi viidellä vuodella eteenpäin, jolloin hallitus tekisi hankintapäätöksen vasta esimerkiksi vuonna 2026. Kyllä ne Hornetit pysyvät taivaalla vallan mainiosti vielä monta vuotta. Kanada on tehnyt järkevästi, sillä se ei hanki uusia hävittäjiä, vaan päivittää nykyisin käytössä olevia ja pidentää siten vanhojen hävittäjien käyttöikää ainakin 10 vuodella.

16. Niin tai näin, mutta  vakavasta asiasta joka tapauksesta on kysymys. Piilokorruptiota ja etiikkaa tutkinut emeritusprofessori Ari Salminen totesi eilen Yle Uutisille, että eettisesti arvioiden tapaukseen tulee suhtautua erittäin vakavasti, sillä tärkeää on myös se, miltä asia näyttää ulkoapäin tarkasteltuna. Silloin vaikuttaa siltä, että yksi yhtiö eli Lockheed Martin on voinut saada tietynlaista etua, joka voi olla jopa ratkaiseva tekijä hävittäjien valmistajaa valittaessa.

17. Voisiko tai tulisiko  Suomen "rangaista" Lockheed Martinia niin, ettei sen tarjoamaa konetta missään tapauksessa valittaisi uudeksi hävittäjäksi? Toinen mahdollisuus on se, että voittaakseen hävittäjäkisan Lockheed Martinin tulisi alentaa tarjoushintaansa rutkasti, jotta se voisi vielä saada "armon" Suomen silmissä.

667. Tulossa Lex- Häkämies? Lakialoite ministereiden karenssiajasta

Kissa vieköön: Medvedev nostaa vihdoin kissan (kissankuvan) pöydälle. Kekkosen aikana neuvostojohtajat lahjoittivat Urkille lämminverihevosia, nyt Tarja saa tyytyä Kremlin "Kissalan poikien" eli Dmitrin ja Vladimirin lahjanlupaukseen kissasta, mutta tämäkin lämmittää Tarjaa kovasti

1. Ministerien karenssiaika nousi - jälleen kerran -  julkiseen keskusteluun viikko sitten perjantaina, kun Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) valitsi uudeksi toimitusjohtajakseen elinkeinoministeri Jyri Häkämiehen. Ks. tästä blogia 665/9.11.2012. Häkämies sai tänään perjantaina eron ministerin toimestaan presidentin esittelyssä ja aloittaa uudessa työssään jo tulevana maanantaina.

2. Toisin kuin Suomessa, eturistiriitojen torjunnan velvoite on monissa Euroopan maissa toteutettu selvin säännöksin. Erilaisia karensseja on käytössä esimerkiksi Norjassa, Ranskassa, Englannissa, Portugalissa, Venäjällä ja Espanjassa.

3. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pirkko Ruohonen-Lernerin on tekemässä lakialoittetta valtioneuvoston jäsenten ja tiettyjen poliittisten virkamiesten karenssiajasta. Ruohonen-Lerner jätti lakialoitteensa eilen kansanedustajien allekirjoitettavaksi.

4. Oikeusministeri Anna-Maja Henrksson on tosin todennut, että saattaa olla syytä selvittää karenssissännösten tarpeellisuutta. Mutta kuten jo ministerin käyttämästä sanamuodosta hyvin ilmene, hän ei tulisi pitämään tällä "selvityksellä" minkäänlaista kiirettä. Siksi on paikallaan, että kansanedustajat tekevät lakialoitteen hanketta vauhdittamaan.

5. Ruohonen-Lerner esittää aloitteessaan karenssia valtioneuvoston jäsenten lisäksi myös muiden korkeiden virkojen haltijoille, kuten ministereiden valtiosihteereille ja erityisavustajille. Sopivan mittaisena karenssiajana aloitteessa pidetään ministereiden osalta yhtä vuotta ja ministerin valtiosihteerin, ministerin erityisavustajan sekä muiden karenssisäätelyn piiriin tarkoitettujen virkamiesten osalta kuutta kuukautta.

6. Persujen lakialoitteeseen tulee allekirjoittajia myös ainakin vihreistä. "Eturistiriitojen torjumiseksi on järkevää asettaa ajallisia rajoituksia ministerien siirtymiselle hallituksesta etujärjestöjen tai yritysten palvelukseen oman ministeriönsä toimialan tehtäviin", kansanedustaja Tuija Brax perustelee vihreiden kantaa blogissaan.

7. Karenssikeskustelu on tarpeen, koska julkinen ja yksityinen sektori ovat nykyisin entistä enemmän tekemisissä toistensa kanssa. Julkinen sektori muun muassa kilpailuttaa yrityksiä entistä enemmän. Jos poliitikko haluaisi "vihreälle oksalle" (eläkevirkaan) tietyssä yrityksessä tai järjestössä, hän voisi langeta antamaan sille etuja. Kukaan ei ole vahtimassa eikä käytännössä edes voi vahtia, luovuttaako ministeri/valtiosihteeri salaisia ja luottamuksellisia tietoja uudelle työantajalleen.

8. Tämän vuoksi pelisääntöjä on pakko tiukentaa, koskapa ministerit eivät näytä omasta tahdostaan pidättäytyvän vihreälle oksalle siirtymisestä. Päin vastoin ministerit ovat hyvin persoja haalimaan itselleen tai ottamaan vastaan heille (tietojen saannin toivossa) tyrkytettyjä hyvin palkattuja hommia elinkeinoelämän piiristä, kuten esimerkiksi tapaukset Suvi-Anne Siimes, Paavo Lipponen ja Matti Vanhanen ennen Jyri Häkämiestä osoittavat. Kun moraalivaje on siten ollut mitä ilmeisin, on lainsäätäjän pakko puuttua asiaan.

9. Ministereiden ja hallituksen poliittisten virkamiesten siirtyminen elinkeinoelämän palvelukseen kesken kauden tai heti virkakautensa päättymisen jälkeen on sekä moraalinen että juridinen ongelma. Juridisia ongelmia voi syntyä silloin, jos elinkeinoelämän palvelukseen siirtyy poliitikon mukana salassa pidettävää tietoa.

10. Emeritusprofessori Heikki Paloheimo sanoi eilen, että "hän ei osaa sanoa", onko Jyri Häkämiehellä tällaista tietoa. So what! Täyttä varmuutta ei toki voida edellyttää mainitusta "salaisesta tiedosta", mutta tämä ei ole suinkaan ratkaisevaa, vaan riittää, että voidaan epäillä, että ministerillä saattaa olla sanotunlaista tietoa hallussaan. Tällainen epäily on aina olemassa. Olisi perin naiivia tyssätä nyt tehty lakialoite perusteluilla: "Ei ole näytetty, että Jyri Häkämiehellä olisi salaista tietoa"!

11. Olettaisin, että Ruohonen-Lerner on saanut juridista asiantuntemusta lakialoitteen tekemisessä persujen eduskuntaryhmän lainopilliselta neuvonantajalta, emeritusprofessori Erkki Havansilta. Tämän vuoksi lakialoitteeseen on syytä suhtautua kaikella vakavuudella. Nyt nähdään, ketkä ovat todella kyseisen epäkohdan korjaamisen kannalla ja ketkä taas puhuvat tästäkin asiasta vain lämpimikseen niitä näitä.

12. Kataisen hallitus vahvisti 5. 10. 2011 hallitusohjelman strategisen toimeenpanosuunnitelman, jolla tehostetaan hallitusohjelman toteuttamista. Periaatepäätös täsmentää hallitusohjelman painopistealueiden keskeiset tavoitteet, kärkihankkeet ja valmisteluvastuut strategisiksi politiikkakokonaisuuksiksi. Hallituksen kolme painopistealuetta ovat köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen ehkäiseminen, julkisen talouden vakauttaminen sekä kestävän talouskasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn vahvistaminen. Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) koordinoi näistä jälkimmäistä painopistealuetta.TEM:n vastuulla on lukuisia hankkeita mm. seuraavien teemojen osalta: 

-luonnonvarat ja materiaalitehokkuus
-energia- ja ilmastopolitiikka
-koulutuksen, tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan --rakenteiden ja rahoituksen uudistaminen
-työmarkkinoiden toimivuus,
-työelämän kehittäminen ja laatu
-nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyys ml. 
 maahanmuuttajien työllisyys
-elinkeinorakenteen vahvistaminen ja 
  monipuolistaminen
-uusien yritysten synty ja yritysten kasvu
-viennin edistäminen ja ulkosuhteet, alueiden -- 
  kilpailukyky ja elinvoima
-kuluttaja- ja kilpailupolitiikka
-palvelumarkkinoiden ja hyvinvointisektorin 
 kehittäminen. 

13. Lisäksi työ- ja elinkeinoministeriö on osavastuussa myös monissa muissa hankkeissa. TEM:llä on yksittäisiä vastuuhankkeita myös ensimmäisessä (talous- ja velkaneuvonta) ja toisessa painopistealueessa (harmaa talous/tilaajavastuulaki). Kaikkia näitä hankkeita koskevaa sisäpiiritietoa Häkämies sai vapaasti viedä uuden työnantajansa EK:n käyttöön. EK maksaa saamistaan tiedoista hyvin, sillä Häkämiehen ministerin- ja kansanedustajan palkka nousee kertalaakilla ensi maanantaista lukien 15 000 euroa/kk.

14. Haluaako joku vielä Heikki Paloheimon tavoin vedota siihen, että "minä en osaa haluaa sanoa, onko Häkämiehellä salaista tietoa"? 

15. Jos ministeri vuotaisi virassa ollessaan hallussaan olevaa luottamukselista ja salaista tietoa ulkopuolisille, hän syyllistyisi epäilemättä salassapitorikokseen ja virkavelvollisuuden rikkomiseen. Mutta kun hän loikkaa kesken ministerikautensa suoraan kovapalkkaiseen elikeinoelämän virkaan ja vie ko. salaiset tiedot mukanaan uutta työnantajansa hyödyntäen, kukaan ei kyseenalaista hänen menettelyään, vaan päin vastoin hänen loikkaansa ylistetään "kansallisen rohkeuden osoitukserna" tms. yhtä typerillä mainnoilla aina pääministeriä myöten. 

16. On tämä kyllä merklllisen typerä yhteiskunta! Toinen ajankohtainen typeryyden osoitus on poliitikkojen, presidentin ja poliittisten puolueiden paapova suhtautuminen Talvivaaran ja sen hirvittäviin ympäristörikoksiin. 

665. Häkämiehen EK-pesti on ristiriidassa YK:n korruptionvastaisen yleissopimuksen kanssa

Operaatio "Likainen loikka" onnistui ja nauru kelpasi kapitalisteille. Tunnetusti rotat jättävät uppoavan laivan ensimmäisenä.

1. Elinkeinoministeri Jyri Häkämiehen (kok) siirtyminen äkillisesti ja ilman minkäänlaista karenssiaikaa EK:n toimitusjohtajaksi on mahdolista vain Suomessa, rakenteellisen korruption Villissä Pohjolassa. 

2. Kaikkialla muualla Euroopassa ja sivistyneessä maailmassa yleensäkin ministereille on määrätty joko laissa tai erityisissä eettisissä säännöissä tietty aika - yleensä pari vuotta -  jonka kuluessa he eivät voi siirtyä etujärjestöjen tai vastaavien elinten palvelukseen eli käytännössä lobbaamaan entisiä kollegojaan hallituksessa tai parlamentissa taikka korkeita virkamiehiä hallituksesta riippuvista viranomaisissa ja ministeriöissä.

3. Tämä käytäntö koskee myös esimerkiksi Yhdysvalloissa senaattoreita ja EU:n komissaareja. Useissa maissa pidetään erityistä lobbarirekisteriä ja lobbaukselle on asetettu tiettyjä pelisääntöjä. Suomessa ei ole päästy tässä suhteessa edes minkäänlaiseen alkuun, vaan meillä luotetaan täysin sinisilmäisesti ex-poliitikkojen ja lobbareiden vilpittömyyteen ja kokeaan moraaliin.

4. Huippopoliitikkojen loikat tavallaan vastapuolen leiriin ilman karenssiaikaa ovat viime vuosina vain entisestään yleistyneet ja tulleet, jos mahdollista, vielä entistä röyhkeämmiksi. Kyse on rakenteellisen korruption yhdestä ilmenemismuodosta ja hyvä veli-verkostosta, joka on saanut  siunauksensa aina tasavallan presidenttejä myöten. Presidenttien, joiden pitäisi kuitenkin olla arvojohtajia ja kansakunnan unilukkareita.

5. Synkästä historiasta voidaan aivan lähivuosilta mainita tapaukset Suvi-Anne Siimes, Paavo Lipponen, Matti Vanhanen ennen nyt tapahtunuta Jyri Häkämiehen EK-pestiä. Muistissa on myös Säteilyturvakeskuksen pääjohtaja Jukka Laaksosen siirtyminen keväällä venäläisen Rosatomin palvelukseen. Törkeimpiä tapauksia näistä ovat ex-pääministeri Paavo Lipposen pestautuminen Nord Streamin lobbariksi ja toisen ex-pääministeri Matti Vanhasen siirtyminen suoraan Perheyrittäjien Liiton toimitusjohtajaksi.

6. Olen käsitellyt Matti Vanhasen siirtymistä lobbaushommiin blogijutussa 295/28.6.2010. Toistan tässä Häkämiehen tapauksessa sen, mitä olen kirjoittanut reilut kaksi vuotta sitten Vanhasen tapauksesta.

7. Miten tällaisen härskin käytännön jatkuminen edelleen täysin estoitta voi  olla oikein mahdollista? Siksi, että näiden poliitikkojen kaverit ja puoluetoeverit antavat asialle häpeilemättä täyden tukensa. Ja mikäpäs heidän on antaessa, sillä valtakunnan ylin laillisuuvalvoja eli oikeuskansleri on nynny eikä ole huomaavinaan, millaista härskiä peliä tasavallassa huippupoliitikkojen, yritysjohtajien ja virkamiesten kesken harrastetaan ja miten pitkälle rakenteellinen korruptio on maassa levinnyt.

8. Tänään Häkämiehen pikapestin EK:n leipiin ovat hurskatellen siunanneet pääministeri Jyrki Katainen, tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja Jan Vapaavuori, joka seuraa Häkämiestä elinkeinoministerinä. Jyri Häkämies ei tietenkään itse "näe" asiassa mitään ongelmaa. Näiden kaikkien perustelut ovat avuttomuudessaan todella naurettavia, mutta kun valtakunnassa ei ole kunnollista laillisuusvalvontaa eikä kunnon neljättä valtiomahtia eli lehdistöä ja journalismia, vaan lehtimiehet nuolevat ministereiden ja muiden poliittisten päättäjien takapuolta sen kun kerkiävät, niin mikäs näiden härskien päättäjien on ladella naiiveja perustelujaan ihmisille!

9. Jyri Häkämies puolusteli pikapestiään sillä, että hän jatkaa EK:n toimitusjohtajana vain "eri rootelissa" pitkälti samaa työtä mitä hän on tehnyt elinkeinoministerinä. "Molemmissa on kansallinen tehtävä Suomi menestyy vain, jos meidän yritykset menestyvät ja kasvavat ja työllistävät. Sitä kautta syntyy tuloa ja hyvinvointiyhteiskunnan perusta. Eli tontti ja rooli vaihtuu, mutta perusajatus, että suomalaiset yritykset, suomalainen työ menestyy, se pysyy ja säilyy". 

10. Pitäisi toki ymmärtä, että Häkämies puhuu kokonaan  eri asiasta kuin mistä edellä mainitusta karenssisssa on kysymys. Karenssin olemattomuutta ei voida toki mitenkään puolustella kansallisella edulla tai millään muillakaan kliseillä, joita tämä Häkäpää heittelee medialle itse ongelman täydellisesti sivuuttaen. On kansallinen häpeä, ei siis etu, että ministeri voi noin vain ykskaks siirtyä barrikadin toiselle puolelle eli yrityselämän rengiksi.

11. Häkämies ja Vapaavuori vetoavat myös siihen, että  "jos SAK:n puheenjohtaja voi tulla valtioneuvoston jäseneksi, niin valtioneuvoston jäsen voi tulla EK:n johtoon". Myös tämän "perustelun" media on niellyt sellaisenaan. Tyypit eivät ilmeisesti millään muista tai halua muistaa, että Lauri Ihalainen lopetti SAK:n puheenjohtajana vuonna 2009 ja aloitti nykyisen hallituksen ministerinä touko-kesäkuussa 2011. Ihalaisen tapauksessa karenssiaikaa siis itse asiassa noudatettiin, sillä tehtävien välillä kului aikaa kaksi vuotta.

12. Häkämies vetosi myös siihen, että kaksi entistä pääministeriä, eli siis Lipponen ja Vanhanen ovat tehneet töitä yksityiselle sektorille. Häkämies unohti, että kaikissa hänen mainitsemissaan tapauksissa on ollut varoaikaa välissä, mutta nyt hän hyppää "liikkuvasta junasta".

13. MIkä oli Häkän selitys tähän? "Liikkuva juna kyllä, mutta itse en jääviyttä näe, enkä koe, eikä juridiikka sitä sano. Tärkeää on tietysti näissä asioissa, mitä itse kokee", Häkämies vastasi. Voihan helvetti! Ratkaisevaa on ministerin mielestä siis se, miten hän itse asian kokee, muiden mielipiteillä ei ole mitään väliä! Tämä osoittaa, miten härskiys ja piittaamattomuus etiikasta ja moraalista on yhä vain vahvistumassa.

14. Selvää on, että elinkeinoministerillä on verkostoja ja suhteita, joiden avulla hän voi suuren etujärjestön lobbarina vaikuttaa omalla pitkällä ministerikaudellaan valmistelussa oleviin asioihin. Yhtä selvää on, että Häkämies EK:n patruunat hankkivat ministerin järjestön leipiin ja lobbariksi kovalla palkalla juuri hänen ministeri- ja politiikkotaustansa takia. Ei hänellä olisi muussa tapauksessa ollut asiaa EK:n toimitusjohtajaksi. Häkämies voi nyt uudessa tehtävässään ajaa niitä samoja asioita, joita hän on vähän aikaisemmin ollut ministerinä valmistelmassa. Tämä olisi mitä räikeintä räikeää virkamiehen jääviyttä, jos uusi tehtävä olisi virka.

15. Häkämiehen loikan tekee erityisen noloksi myös se, että kun Säteilyturvakkeskuksen pääjohtaja Jukka Laaksonen siirtyi viime keväänä venäläisen ydinvoimakonserni Rosatomin palvelukseen, ministeri Häkämies kertoi olevansa valmis pohtimaan, pitäisikö merkittävissä viroissa olevilla olla tietynpituinen karenssiaika. Nyt kun ministerille tuli tilaisuus omaan "lottopottiin", hän unohti "jostakin syystä" kokonaan asian eettisen puolen ja vetoaa vain siihen, että laki ei ole esteenä tehtävien vaihdolle.

16. Eduskunta on hyväksynyt vuonna 2005  YK:ssa vuonna 2003 tehdyn korruptionvastaisen yleissopimuksen, joka tuli voimaan Suomessa 1.7.2005 (L 466/2006, SopS 56/2006, ks. siitä myös HE 197/2005 vp). Mainitun yleissopimuksen 12 artiklan 2 kappaleen e-kohdan mukaan Suomi on sitoutunut siihen, että

torjutaan eturistiriitoja määräämällä rajoituksia tarvittaessa ja kohtuulliseksi ajaksi entisten virkamiesten ammattitoiminnalle tai virkamiesten työskentelylle yksityisellä sektorilla heidän erottuaan tai jäätyään eläkkeelle virastaan, jos toiminta tai työ liittyy suoraan niihin tehtäviin, joita nämä virkamiehet hoitivat tai valvoivat virassa ollessaan.

17. Mainittu korruptionvastainen yleissopimus on velvoittanut Suomen valtiota jo kuusi vuotta, mutta  silti hallitus ei ole tehnyt mitään ko. sopimuskohdan edellyttämiin toimiin ryhtymisestä. MIksi? Edellä mainitusssa hallituksen esityksessä (HE 197/2005) kyseinen e-kohta on häivytetty jostakin syystä kokonaan lakiesityksen perusteluista, miksiköhän?

18. On selvää, että ministeri Häkämiehen EK:n toimitusjohtajan tehtävät liittyvät kiinteästi niihin tehtäviin, joita Häkämies on hoitanut ministerinä. Häkämiehen pikapesti EK:hon on siis selvässä ristiriidassa korruptiosopimuksen  asianomaisen määräyksen kanssa. Tämä kansallinen häpeä, ei kansallisen edun riemuvoitto, kuten pääministeri Katainen eilen naiivisti hehkutti.

19. Suomalainen talous- ja elinkeinopolitiikka on perustunut pitkään ja tukevasti kolmikantaan, jonka osapuolina ovat työnantajien ja elinkeinoelämän järjestöt eli nykyisin Elinkeinoelämän Keskuslitto (EK), työntekijöitä edustavat keskusjärjestöt sekä kolmantena maan hallitus. Maassa ei tehdä enää tulopoliittisia kokonaisratkaisuja eli tupoja, mutta muutoin kolmikanta on edelleen elossa ja sen osapuolet ovat jatkuvassa neuvotteluyhteydessä keskenään muun muassa erilaisten lainsäädäntöhankkeiden osalta. Valtiolla eli käytännössä hallituksella ja hallituksen sisällä juuri työ- ja elinkeinoministeriöllä (TEM) on aivan keskeinen rooli näissä asioissa. Elinkeinoministeri joutuu toimimaan eräänlaisena erotuomarina tai sovittelijana varsinkin EK:n ja SAK:n välillä. Nyt tämä keskeinen vaikuttaja loikkaakin täysin yllättäen suuresta rahasta neuvottelupöydän toiselle puolelle vieden samalla mukanaan rutkasti virassaan saamaansa luottamuksellista sisäpiiritietoa erilaisista lainsäädäntö- ja sopimushankkeista, joka hyödyttää hänen uutta työnantajaansa eli EK:ta, kun entinen ministeri lobbaa uudessa tehtävässään hallituksen jäseniä ja ministeriöiden korkeita virkamiehiä. - Tämä on mahdollista vain Suomessa!

639. Urpilaisesta uusi ulkoministeri?

1. Lauantaisin TV1:ssä lähetettävä "Ykkösaamu", jossa haastatellaan kärkipoliitikkoja, on melko turha ohjelma. Tämä voitiin todeta taas kerran tänä aamuna, jolloin studion sohvalla istui valtiovarainministeri ja demareiden puheenjohtaja Jutta Urpilainen. Mitään uutta näissä turinatuokioissa ei juuri koskaan tule esiin. Haastattelijoina olevat politiikan toimittajat ovat usein haastateltavien tuttuja ja kysymykset ovat sitten sen mukaisia. Siis kovin kesyjä ja koskettelevat asioita, joista haastateltavan kanta tiedetään jo muutenkin. Yleensä aina on arvattavissa, mitä toimittaja kysyy ja mitä politikko vastaa tai on vastaavinaan.

2. Tähän ohjelmaan osallistuu puhelimen välityksellä usein joku vastakkaisen leirin eli tässä tapauksessa oppositiota edustava poliitikko. Tänään puhelimen päässä oli persujen kansanedustaja Pietari Jääskeläiknen, joka esitti tietyn suoran kysymyksen Urpilaiselta. Ylimielisen oloinen Urpilainen ei kuitenkaan vastannut kysymykseen mitään - toimittajakaan ei sitä ryhtynyt tinkaamaan - vaan käytti härskisti tilaisuutta hyväkseen ja ryhtyi kehua retostelemaan itseään Suomen Kreikalta ja Espanjalta vaatimista takuista. - Että tällaista "keskustelua" sitä meillä harrastetaan!

3. Jutta Urpilaisen haastattelussa oli oikeastaan vain yksi uutinen: Jutan isoisä on kuollut ja hautajaisten takia Jutta ei matkusta kahden viikon kuluttua Tokiossa pidettävään IMF-kokoukseen; jos joku ei satu tietämään, niin kerrottakoon, että IFM on kansainvälinen valuuttarahasto. Toimittaja ja Jutta oikein herkistyivät miettiessään kuolemaa, ja Jutta sai taas kosolti säälipisteitä todetessaan, että kyllä läheisen kuolema sentään ajaa politiikan edelle.

4. Jos kerran juttelutuokiossa mentiin ministerin henkilökohtaisiin asioihin ja murheisiin, niin minä olisin toimittajan asemassa ottanut esille myös erään toisen ministerin henkilöön liittyvän asian. Olisin nimittäin kohteliaasti tiedustellut, että milloin ministeri, joka on nyt 37 vuoden ikäinen, aikoo puolisonsa kanssa hankkia lapsia, ja aikooko hän ylipään niin tehdä, vai onko politiikka ministerin koko elämä. Luulisin, että tämä asia olisi kiinnostanut katsojia vähintään yhtä paljon kuin valitettava suru-uutinen ministerin isoisän kuolemasta. Samalla keskusteluun ja lähetykseen olisi saatu sopivasti tasapainoa elämän peruskysymysten eli kuoleman ja syntymän välillä.

5. Sikäli ohjelmassa oli hiukka uutisen tynkää, että Urpilainen ilmoitti toivovansa Suomen lähtevän mukaan rintamaan, joka ajaa rahoitusmarkkinaveroa eli lyhyemmin sanottuna pankkiveroa EU:n alueelle. Tästä tekivät eilen yhdessä aloitteen Saksa ja Ranska. Suomesta tästä verosta on puhunut jo vuosikausia muun muassa Erkki Tuomioja. Tämän koko EU:n kattavan veron olisi tarkoitus hillitä keinottelua ja kerätä tuloja. Osake- ja lainakaupalle määrättäisiin 0,1 prosentin vero, joka kohdistuisi osakkeilla, johdannaisilla ja joukkovelkakirjoilla käytävään kauppaan.

6. Urpilaisen mukaan Suomen hallituksen on tarkoitus muodostaa kantansa kyseiseen veroehdotukseen ensi viikolla. Urpilainen sanoi uskovansa, että rahoitusmarkkinoita pitää uudistaa ja sääntelyä ja veroja lisätä, jotta finanssikriisit eivät toistuisi. Urpilaisen mukaan nyt vallinnut "ahneuden aika" ja sen vuoksi tarvitaan eettisempää markkinataloutta ja uusia pelisääntöjä." Pääministeri Katainen ei halunnut vielä tänään muodostaa kantaansa asiaan, mutta kokoomuksen Sampsa Kataja, joka on eduskunnan asianomaisen valiokunnan verojaoston puheenjohtaja, torjui rahoitusmarkkinaveron suoralta kädeltä  "täysin mahdottomana." Hallituksen suuret puolueet ovat siis tässsäkin kysymyksessä täysin eri linjoilla. Ilmeistä on, että jollei Ruotsi hyväksy Saksan ja Ranskan suunnittelemaan veroa, niin Suomikaan ei lähde mukaan sanottuun uudistukseen.

7. Muuten haastattelu ei tuottanut minkäänlaisia ylllätyksiä tai uutisia. Urpilaisella oli helppo tehtävä vastata toimittajan lepsuihin kysymyksiin. Tiitisen listan julkistamista vuonna 2015 voitaisiin kuulemma harkita. Urpilainen yhtyi työministeri Lauri Ihalaisen johtamaan kuoroon, joka vaatii elinkeinoelämää pidättäytymään irtisanomisista ja käyttämään niiden sijasta lomauttamisia. Hurskaita toivomuksia, kaikki tyyni!

8. Urpilaisen ilmoitus, jonka mukaan demarit sunnittelevat ministereidensä kierrättämistä ensi keväänä, jolloin hallituskaudesta on puolet takana, ei ollut uutinen, sillä onhan tästä puhuttu jo aiemminkin. Luultavasti Urpilanen oli joutunut hallitusta keväällä 2011 muodostettaessa lupaamaan Eero Don Heinäluomalle, että tämä pääsee mukaan hallituksen, kunhan pari vuotta on kulunut. Monet ovat kaavailleet Heinäluomasta uutta ulkoministeriä, jolloin Erkki Tuomiojasta tehtäisiin eduskunnan puhemies. Jutta Urpilainen ampui odotetusti alas joidenkin höyrypää-toimittajien kaavailun, jonka mukaan Tarja Halosesta tehtäisiin Tuomiojan seuraaja ulkoministerinä.

9. Itse veikkaisin, että uuden ulkoministerin nimi on Jutta Urpilainen, jolloin Heinäluoma siirtyy hallitukseen valtiovarainministeriksi. Miksi Urpilainen istuisi neljä vuotta rasittavalla rahaministerin tuolilla, kun eurokriisi näyttää vain jatkuvan jatkumistaan! Ulkoministerin paikalla pääsisi paljon helpommalla. Don Eerolla on kova hinku päästä hallituksen aitioon kinaamaan Timo Soinin ja erityisesti Mauri Pekkarisen kanssa, jota hän on jo ehtinyt puhemiehenäkin kurmoottaa  muutaman kerran. Heinäluoma saisi kuitenkin panna parastaan, sillä Mauri tuntuu olevan nyt retoriikassaan todella elämänsä vireessä!

10. Suomi on hinkunut jo kymmenisen vuotta päästä YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi. Tätä hanketta ovat pohjustaneet presidentit Ahtisaresta ja Halosesta lähtien ja tällä viikolla myös Sauli Niinistö käväisi YK:n yleiskokouksessa lobbaamassa Suomen valintaa ja lukemassa paperista tankeroenglannillaan kuivakkaan virkamiespuheensa. Urpilaisen mukaan myös Don Eero on vieraillut tällä viikolla New Yorkissa samoissa merkeissä, siis lobbaamassa Suomen valintaa turvaneuvostoon; ohhoh!

11. Monien muiden hämmentyneiden suomalaisten tavoin ihmettelen itsekin, mikä ihmeen kumma vimma Suomen politiikoilla on ajaa Suomea tuohon todella ikävään tehtävään. Turvaneuvostossa ei juuri muita asioita nykyisin käsitelläkään kuin eri puolilla maailmaa tuon tuostakin puhkeavia aseellisia selkkauksia ja kahakoita, esimerkkinä vaikapa vain Afganistan, Irak, Libya, Tunisia, Egypti ja Syyria sek tietenkin alati jatkuvat kiistat Israelin ja toisaalta Iranin ja muiden arabimaiden välillä. Kun Suomi edellisen kerran eli 90-luvun alkupuolella oli YK:n turvaneuvoston jäsenenä, jouduimme valmistelemaan USA:n vireille panemaa hyökkäystä Irakiin Kuwaitin pelastamiseksi. Tämän takiako Suomen herrat hinkuvat jälleen maamme pääsyä turvaneuvostoon, jotta olisimme mukana erlaisissa "pöydissä" päättämässä ja ottamassa kantaa erilaisiin aseellisiin kriiseihin.?

12. Miksi Suomi on käyttänyt lobbaukseen aika paljon resursseja ja ilmeisesti myös rahaa? Turvaneuvoston jäsenyydestä ei makseta meille mitään, päin vaston joutuisimme ilmeisesti itse vastamaan monista jäsenyyden aiheuttamista kustannuksista. Luultavasti kyseinen hanke, jota tavalliset ihmiset eivät käsitä, hyödyttäisi lähinnä vain Suomen poliittista eliittiä ja UM:n virkamiesjohtoa. Tarja Halonen, Pekka Haavisto sekä monet muutkin poliitikot ja virkamiehet haluaisivat mielellään seurata Mara Ahtisaaren jalanjälkiä kansainvälisissä rauhanvälitystehtävissä.

13. Lobbaus näyttää myös sikäli yli-innostuneelta ja jopa hieman naurettavalta, että yhtä paikkaa tavoittelee vain kolme ennalta määrättyä jäsenmaata eli Suomen lisäksi Australia ja Luxemburg. Näistä kolmesta valitaan kaksi eli rannalle jää vain yksi jäsenmaa.  Silti suomalaiset kuohkaavat hankkeen kimpussa niin vallan perk...siis mahdottomasti! Australian valinta Euroopan ulkopuolisena maana  lienee selvä asia, joten todellisuudessa Suomi kamppailee paikasta vain piskuisen Luxemburgin kanssa. Olisi se karmean nolo pettymys, jos Suomi jäisi tässä kamppalussa toiseksi ja koko kisassa siis kolmanneksi! Kuka silloin taputtelisi Niinistöa, Halosta, Tuomiojaa ja Urpilaista selkään ja lohduttaisi, että onhan se "ronssikin" itse asiassa ihan hyvä tulos?

527. Presidenttikisassa tapahtuu: Lipponen hermostui, Väyrynen loisti

Nyt hörpätään! Karppaaminen on vanhanaikaista, uusin villitys on hörppääminen. Nestetasapainosta on huolehdittava ja sitä pidetään yllä vilja-, peruna- ja marjapohjaisilla juomilla. Vasikkakin elää pelkällä juomisella. Kunnon hörppääjän tunnistaa hyväntuulisuudesta, puheliaisuudesta, rohkeudesta ja jopa kielillä puhumisesta, laulusta, tanssista ja naisista nyt puhumattakaan. Jätä siis turhat ja surulliset karppaus- ym. dieetit ja ala sinäkin hörppääjäksi, jo tänään!

1. Venäjä-asiantuntija dosentti Arto Luukkanen arvioi toissa päivänä Aamulehdessä ("Putkigate - Lipposen upottaja?"), että Itämeren kaasuputkihanke vei Paavo Lipposelta valtiomiehen sädekehän. Lipponen toimi Nord Stream-yhtiön Itämeren kaasuputki-hankkeessa konsulttina tai lobbarina.

2. Paavo Lipponen hermostui Aamulehden jutusta maan perusteellisesti ja perui videotervehdyksensä lehden ja Yle Tampereen ensi maanantaina järjestämään vaalitenttiin. Lipposen oli tarkoitus toimittaa kyseiseen vaalitenttiin videotervehdys, sillä hän esiintyy samana iltana TV1:n vaalitentissä; muut presidenttiehdokkaat ovat tulossa Tampereella järjestettävään tilaisuuteen. Aamulehden mukaan Lipposen vaalitoimisto ilmoitti syyksi juuri lehden julkaiseman Luukkasen kirjoituksen.

3. Entinen pääministeri Matti Vanhanen ryhtyi eilen puolustamaan Paavo Lipposen toimintaa Itämeren kaasuyhteistyön edistäjänä. Vanhanen sanoi, että "on täysin väärä käsitys, että Lipponen olisi palkattu lobbaamaan Suomen hallitus jättimäisen putkihankkeen taakse".

4. Vanhasen mukaan toimia kaasuputkiyrityksen sisäisenä neuvonantajana. Vanhasen mielestä Lipposen ansiota on se, että putkea viritellyt yritys ymmärsi, miten asiat Suomen lupaviranomaisten kanssa pitää hoitaa. Yhtiön oli Vanhasen mukaan vaikea ymmärtää, että kyseessä ei ollut poliittinen päätös vaan ympäristöviranomaisten ratkaisu.

5. Tässä kohdin herää heti pari kysymystä. Ensiksi, mistähän Vanhanen mahtoi tietää niin hyvin, mikä tarkkaan ottaen oli Lipposen kaasuputkiyhtiöltä saamansa toimeksiannon sisältö? Eihän yhtiö ole kertonut sitä tiettävästi missään julkisesti eikä myöskään Lipponen ole suostunut selostamaan, mitä hänen toimeksiantoonsa tarkkaan ottaen kuului.

6. Viimeksi Aamulehden toimitus tiedusteli Lipposelta ennen dosentti Luukkasen kirjoituksen julkaisemista näin: "Voisitteko kuvata tarkemmin roolianne hankkeessa. Kuka teitä pyysi tehtävään, missä yhteydessä ja miten? Millainen oli sovittu toimeksianto? Kuina pitkä toimintasuhde oli ja mitä suuruusluokkaa saamanne palkkio?"

7. Näihin kysymyksiin Lipponen vastasi vain ilmoittamalla, että "konsulttisuhteeni ei ole enää voimassa 1.10.2011 alkaen." Lisäksi Lipponen sanoi, ettei hänellä ko. tehtävässä ollut mitään yhteyttä Gazpromiin, vaan ainoastaan Nord Streamiin. (Gazprom kuitenkin omistanee Nord Streamista enemmistön.) Lehden muihin kysymyksiin Lipponen kieltäytyi vastaamasta todeten näin: "En vastaa kysymyksiin, joihin on ladattu ennakkoasenteita, ja niitä kysyjillä ilmeisesti riittää."

8. Paavo Lipponen ei siis halunnut kertoa toimeksiannon sisällöstä nytkään mitään. Mistä Matti Vanhanen siis itse asiassa tietää, mitä Lipposen tehtävä piti sisällään? Lipposen on täytynyt informoida hallitusta ja pääministeriä salaisesti toimeksiantonsa sisällöstä.

9. Mutta voimmeko me näissä hyvin salaisissa ja salaperäisyyttä tihkuvissa olosuhteissa luottaa ex-pääministeriin vakuutteluihin, ettei Lipposen tehtävänä ollut lobata hallitusta putkihankkeen taakse? Mitä kertoo Matti Vanhasen poliittinen lähimenneisyys hänen omasta uskottavuudestaan?

10. Vanhanen sanoi tietävänsä, jos Lipponen olisi yrittänyt vaikuttaa hallituksen päätöksentekoon. Erityisen kohtuuttomana Vanhanen pitää sitä, että Lipposen sanotaan lobanneen ulkomaalaisen yhtiön puolesta. Hm, eikö Lipponen siis ollutkaan "ulkomaalaisen yhtiön" konsultti ja lobbari?

11. Matti Vanhasen puheiden perusteella jää kyllä edelleen epäselväksi, keitä Lipponen lobbasi ja keitä hänen toimeksiantajansa taholta toivottiin lobbaavan putkihankkeen taakse. Lipposen lobbauksen suuntauksesta maan hallitukseen, jos sitä olisi ollut, ei toki haluta missään olosuhteissa Matti Vanhasen hallituksen ja sen pääministerin toimesta myöntää, se on selvä asia. Lobbaus on lisäksi epämääräinen käsite, joten on täysin mahdollista, että Lipponen on toimeksiantonsa puitteissa pitänyt tiivistä yhteyttä putkihanketta seuraavan asianomaisen ministeriön johtoon ja hallituksen ydinministereihin.

12. Mitä salattavaa Paavo Lipposella saattaa edelleen olla toimeksiantonsa sisällön suhteen? Kyllä äänestäjien pitäisi saada ehdottomasti tietää, mitä presidenttiehdokas on puuhaillut venäläis-saksalaisen kaasuputkiyhtiön palveluksessa. Jos ehdokas ei suostu kertomaan, hän on menettänyt (loputkin) poliittisesta uskottavuudestaan. Ei ole mikään ihme, että Lipposen gallup-luvut näyttävät mitä ovat jo pitkään näyttäneet: parhaimmillaankin alle 10 prosentin kannatusta ensimmäisellä äänestyskierroksella.

13. Itse asiassa dosentti Arto Luukkanen ei tainnut Aamulehden jutussa edes väittää, että Lipposen tehtävänä olisi konsulttina ollut lobata nimenomaan maan hallitusta.

14. Keitä tai mitä viranomaisia Lipponen on siis lobannut ja missä tarkoituksessa? Suomen hallitus on korostanut korostamista päästyään, että kaasuputkiasia on yksinomaan "ympäristökysymys", ei ulkopoliittinen asia. Täysin toisella kannalla ovat sen sijaan olleet muun muassa Baltian maiden hallitukset.

15. Onko Paavo Lipposen tehtävänä siis ollut ex-pääministerin ja ex-puhemiehen arvovallalla lobata suomalasia ympäristölupaviranomaisia ja kenties myös hallintotuomioistuimia, jonne lupapäätöksestä on voitu valittaa? Jos näin olisi, niin se on tietenkin paljon vakavampi asia kuin vain pelkkä "jutustelu" maan hallituksen ja sen ministereiden kanssa. Viranomaiset ovat riippumattomia asiantuntijoita ja päätöksentekijöitä, joiden päätöksiin ja menettelytapoihin poliitikkojen ja konsulttien ei pitäisi kuuna päivinä edes yrittää vaikuttaa. Onko Lipponen muistanut tämän?

16. Matti Vanhasen mukaan Lipposen tehtävänä olisi ollut vain saada "ulkomaalainen yhtiö" vakuuttuneeksi siitä, että kaasuputkiasia ei ole Suomessa poliittinen ja maan hallituksen ratkaistavissa oleva asia, vaan lupapäätös on asianomaisten viranomaisten ja tuomioistuimien käsissä.

17. Olisiko Lipposelle maksettu monta vuotta kestäneestä toimeksiannosta suuria summia yksinomaan tässä tarkoituksessa? Sallikaa minun nauraa! Näin naiivia väitettä tuskin kukaan järkevä ihminen uskoo.

18. Nyt siis toinen lobbarina toimiva ex-pääministeri on kiirehtinyt toisen lobbarina toimineen ex-pääministerin tueksi! Täysin pyyteettömästi kenties vielä. Kovin herttaista, muttei uskottavaa. Minusta nimittäin tuntuu, että Matti Vanhasella ei ole tässäkään asiassa täysin puhtaita jauhoja pussissaan.

19. Tänään oli TV1:n vaalitentissä Paavo Väyrynen. Toimittajat ahdistelivat, kuten kuuluukin, Patea oikein tosissaan, mutta Paavo ei mennyt missään kohdin toimittajien retkuun, vaan keräsi pisteet asiantuntevilla ja osin huumorin sävyttämillä vastauksillaan. Huomasi, että ulkopolitiikka ja perustuslaki on alue, jonka Väyrynen hallitsee erinomaisesti. Kun toimittaja yritti oikein ääntään korottamalla tivata, miksi Väyrynen on esittänyt jopa niin "hulluja", että hän voisi presidenttinä estää nykyhallituksen suunnitteleman ja ajaman kuntauudistuksen toteuttamisen, Paavo otti ohjat taitavasti käsiinsä ja sai samalla tilaisuuden mollata koko hallituksen kuntauudistuksen maan rakoon!

20. Taitoa ja kokemusta Väyrysellä siis on presidentin tehtävään vaikka millä mitalla, mutta riittääkö hänen potkunsa nykyisessä poliittisessa ilmastossa sittenkään toiselle kierrokselle? Suuri osa äänestäjistä nimittäin karsastaa Väyrystä tämän poliittisen menneisyyden perusteella eivätkä pohjoisen ja keskisen Suomen äänet vielä riitä viemään ehdokasta toiselle kierrokselle. Tuntuu kuitenkin selvältä, että Väyrynen päihittää ensimmäisellä kierroksella kaksi muuta Paavoa eli Lipposen lisäksi myös Arhinmäen, Haavistosta nyt puhumattakaan.

21. Toimittajien tivatessa asiaa Väyrynen ilmoitti jopa antavansa tai jo antaneensa anteeksi presidentti Mauno Koiviston katalan teon 1987, jolloin presidentti sivuutti hallitusta muodostettaessa vaalivoittajiin kuuluneen keskustan ja sen puheenjohtajan Paavo Väyrysen ja kutsui pääministeriksi kokoomuksen Harri Holkerin. Väyrynen kertoi, että Koiviston tarkoituksena oli tällä tempauksella varmistaa toinen presidenttikausi itselleen. Tekosyyksi Koivisto mainitsi häneltä salatun Väyrysen, Ilkka Suomisen ja Christoffer Taxellin tekemän kassakaappisopimuksen, jonka mukaan pääministeriksi tulisi vaalien jälkeen juuri Väyrynen.

22. Väyrysen anteeksiannon taustalla lienee osin vaalitaktisia näkökohtia, sillä siihen malliin Paavo muikisteli suutaan myöntäessään kyseisen anteeksiannon. Samalla Paavo pääsi kertomaan ikään kuin uutisena, miten Mauno Koivisto oli ottanut häneen viime hallituskaudella yhteyttä ja suorastaan kiitellyt Paavoa tavasta, jolla tämä oli pysytellyt visusti Suomen vakiintuneella ulkopoliittisella linjalla. Tämäkin taitava veto Paavolta!

23. Koivisto-kortilla näyttäisi siis olevan tässä vaalitaistelussa käyttöä. Eikä vain Manu-kortilla, vaan yllättäen myös Tellervo-sellaisella! Eilen kuuleman mukaan julkaistussa uudessa kirjassa Paavo Lipponen nimittäin kertoo, miten Tellervo oli tukenut Paavoa tämän vaikean ensimmäisen avioliitossa ja sittemmin avioerossa ja miten Lipponen oli muutoinkin pitänyt Tellervoa uskottunaan.

24. Mutta Paavo V. ei halunnut antaa tässäkään suhteessa periksi Lipposelle. Pate nimittäin kertoi, että hänen vaimonsa Vuokko on luonteeltaan ja ajattelultaan hyvin samanlainen kuin Tellervo Koivisto. Hyvä, oikein huvittavaa! Paavon ja Vuokon vaalikampanjaa varten valmistettua "rakkausmukia", joka on kuulemma tehty Aasiassa (eikä esim. Keminmaalla, kuten tietenkin olisi pitänyt) on myyty lehtitietojen mukaan oikein hyvin. Paavo V:n kannalta presidentinvaalikampanjaa voitaisiin siis ilmeisesti käydä vaikka koko ajan, sillä sehän tuntuu olevan hyvää bisnestä Paavolle ja Vuokolle.

407. Ryhmäkannelaki - desuetudo jo syntyessään

Jaahas, pyöräilykausi näyttää taas alkaneen...

1. Tänään on vietetty YK:n kansainvälistä Naistenpäivää jo sadannen kerran. Onneksi olkoon, kaikki naiset! Te olette elämämme sulostuttajia, kuten esimerkiksi yllä olevasta kuvasta voidaan päätellä.

1a. Suomalaista naisten päivän viettoa juhlisti Yhdysvaltojen varapresidentin Joe Bidenin vierailu Helsingissä. Täällä hän tapasi muun muassa kaksi naisjohtajaamme eli Tarja Halosen ja Mari Kiviniemen. Siis nuo kaksi "hihittäjää", voisi joku hieman kyynisesti ehkä tokaista.

2. No, Joe Bidenin, juristi muuten koulutukseltaan, leppoisan tuntuisessa seurassa ei voi toki muuta kuin hymyillä! Varapresidentti ehti kehua Suomen, sen hallituksen ja suomalaiset maasta taivaaseen. Biden kiitteli Suomea erityisesti osallistumisesta Afganistanin sotaan eikä Halonenkaan voinut nyt muuta kuin nyökytellä päätään. Halonen sai kutsun Bideniltä kutsun valkoiseen taloon, ei kuitenkaan presidentti Obaman henkilökohtaista kutsua.

3 Se siitä. Tämän kirjoituksen aihe käsittelee arkisesti ryhmäkannelakia. Päivä ei liene oikein sopiva esimerkiksi sellaiselle teemalle kuin "ryhmäseksi", joten menköön nyt tuo hieman kuivahkolta tuntuva teema tässä välissä!

4. Edelliseen blogiin tuli väsättyä suhteellisen osuva kommentti ryhmäkannelaista, jota ei ole vielä kertaakaan käytännössä sovellettu. Laki on jäämässä siis heti alkuvaiheissa kuolleeksi kirjaimeksi (desuetodo-ilmiö). Ryhmäkannelaista voisi toki kirjoittaa pitkäänkin. Mutta kun minua (palsturina) on jo muutenkin arvosteltu liian pitkistä (ja pitkäveteisistä) jutuista, niin tyydyn nyt kopioimaan tähän tuon edellä mainitun kommenttini. Lukijat voivat sitten tarvittaessa jatkaa keskustelua ja puuttua kommenteissaan myös lain yksityiskohtiin.

5. Ryhmäkannelaki (444/2007) tuli voimaan 1.10.2007. Se saatiin säädettyä pitkän ja kivuliaan väännön jälkeen. Eduskunta hyväksyi lain helmikuussa 2007, siis vähän ennen maaliskuun 2007 eduskuntavaaleja.

6. Mutta arvatkaapa mitä? Ette varmaan arvaa, mutta minäpä kerron. Mainittua lakia ei sovellettu vielä kertaakaan, vaikka laki on ollut voimassa jo 3,5 vuotta! Yhtään ryhmäkannejuttua ei ole Suomessa vielä nostettu.

7. Mistä tämä johtuu? No, siitä, että laki sai niin suppean sisällön, että siinä itse asiassa ei ole edes kyse mistään ryhmäkanteesta.

8. Suomen ryhmäkannelaki on muiden maiden vastaaviin lakeihin verrattuna susi, sillä sen soveltamisala on aivan liian suppea. Tämä oli teollisuuden ja kaupan pelottelun aikaansaannosta. Ne pelottelivat poliitikkoja ja lobbasivat lakia valmisteltaessa ja eduskunnassa käsiteltäessä niin kiivaasti ja tehokkaasti, ettei lakiin uskallettu kirjata oikein mitään sellaista, mikä olisi voinut edistää ryhmäkanteen käyttöä.

9. Oikein hävettää, kun ajattelee, miten lammasmainen eduskunta meillä oli, kun se sääti kyseisen ryhmäkannelain. Laki hyväksyttiin, kuinkas muuten, tyypillisessä vaalinalusruuhkassa eli helmikuussa 2007; vaaleihin oli aikaa vajaan kuukauden verran. Sellaisessa kiireessä ja hötäkässä on syntynyt monta huonoa lakia jo ennen ryhmäkannelakia ja myös sen jälkeen.

10. Laki koskee yksinomaan kuluttajansuojaa ja ryhmäkanteen voi nostaa vain kuluttaja-asiamies. Tässä syyt siihen, ettei kanteita ole nostettu; oikeat ja aidot kansalaisryhmät eivät voi Suomessa nostaa ryhmäkannetta. Kanteen nostamista kontrolloi viranomainen.

11. Tekisi mieli repiä pelihousut á la Jukka Kemppinen Pauliine Koskelon asiassa. En kuitenkaan tee sitä, sillä nythän on laskiaistiistai ja tästä pitäisi vielä mennä pulkkamäkeen - housujahan siinä hommassa toki tarvitaan ja vieläpä ehjiä. Myös Naistenpäivän vietto asettaa tiettyjä esteitä pelihousujen repimiselle.

12. Ryhmäkannelain perusteellisen kritiikin osalta viittaan FT, OTK Mikko Välimäen ansiokkaaseen kirjoitukseen Lakimies-lehdessä 1/2008 s. 3-19.

13. Kyseisen artikkelin sivulla 8 toisessa kappaleessa kerrotaan, että lakiehdotusta työryhmävaiheessa käsiteltäessä ainoastaan kolme prosessioikeuden professoria argumentoi "lain rajoittamattoman soveltamisalan puolesta." - Olin yksi noista kolmesta.

14. Tämän jälkeen prosessioikeuden tuntijoita ei sitten enää lakiehdotuksen jatkovalmistelussa "tarvittukaan" eikä kuultu, olisivat ilmeisesti vain "sotkeneet" asiaa! Ei siis mikään ihme, että laki on nyt osoittautunut käytännössä sudeksi.

366. Tornin herraklubi junailee

Helsingin Sanomat näyttää repäissen tänään melkoisen otsikon ns. Viherpeukku-jutun yhteydessä kertomastani, Hotelli Tornissa kokontuvasta herraklubista tai -seurueesta (sivu A 13). Tietoni perustuvat tavallisesti sangen luotettaviin lähteisiin. Tämä seurue kostuu merkittävistä sisäministeriön ja oikeusministeriön hallinnonhaaraan kuluvista entisistä ja nykyisistä korkeista virkamiehistä. Liikkeellä ollaan kuulemma ns. "isänmaallisissa tarkoituksissa". Tämän on ajateltu - kerhon piirissä - merkitsevän muun muassa sitä, että eduskunnassa käsiteltävinä oleviin esitutkinta- ja pakkokeinolakeihin samoin kuin poliisilakiin yritetään saada ujutettua mahdollisimman paljon poliisille uusia keinoja ja toimintavaltuuksia antavia keinoja.

Kerho tai seurue kostuu siis korkeantason lobbareista, joista osaa toimii virassaan osa on entisiä virkamiehiä. Sinänsähän tällaisissa kokoontumisissa ei ole mitään pahaa, mutta hieman erilaiseksi asia saattaa muuttua, jos mukana on virkamiehiä, joiden tehtävänä on eduskunnassa viedä lakihankkeita eteenpäin. Asianomaisten valiokuntien valiokuntaneuvoksilla on paljon sananvaltaa muun siitä, keitä valiokunnat kuulevat lakihankkeiden osalta asiantuntijoina ja keitä taas eivät. Lakiesityksiin tai niiden joihinkin osiin nihkeästi tai torjuvasti suhtautuvat asiantuntijat jätetään syrjään ja mukaan kutsutaan niin sanottuja ihmisiä. - Tässäkään ei ole sinänsä mitään uuta, sillä niin on totuttu tekemään myös aiemmin. Muta kun nyt on kysymyksessä tavallista suurempi lakipaketti, joka on päätetty viedä läpi eduskunnan istuntokauden loppuruuhkassa, on asialla erityistä merkitystä.

HS:n jutussa haastatellun lakivaliokunnan puheenjohtajana Janina Anderssonin (vihr) lausuma on sikäli paljastava, että siitä ilmenee, että hän ja lakivaliokunta ovat antaneet vapaat kädet poliisille, syyttäjälaitokselle, asianajajille ja tuomarikunnalle yms. tahoille päättää, kenet ne "lähettävät" kuultavaksi oman alansa asiantuntijana lakivaliokuntaan. Tämä avaa tietenkin lobbareille ja "herraseuruille" entistä vapaammat kädet operoida asiantuntijoiden valinnassa ja evästysten antamisesta näille. Valiokunnan sihteereinä toimiville valiokuntaneuvoksien kanssa taas sovitaan siitä, missä järjestyksessä ja miten nopeasti lakihankkeita viedään eteenpäin. Lobbareiden on helpompi sopia eduskunnan tuttujen lakimiesvirkamiesten kanssa asioiden etenemisestä kuin eduskunnan valiokuntien ei-juristien kanssa.

Päätösvaltaa voi tällaisessa järjestelmässä siirtyä tavallista enemmän päättäjiltä asiantuntijoille ja lobbareille, mutta tätä esimerkiksi eduskunnasta seuraavissa vaaleissa syrjään jäävää Janina Anderssonia ei tunnu yhtään huolettavan. Olisin voinut kuvitella, että kansanedustajat ja nimenomaan valiokuntien puheenjohtajat olisivat paljon kiinnostuneempia siitä, keitä valmistelussa kuullaan asiantuntijoina eivätkä halua luovuttaa päätäntävaltaa tässä suhteessa täysin ulkopuolisille elimille ja herraseuruelobbareille.

Lakihankkeen etenemistä seuraavissa piireissä on ihmetelty kovasti, miten on mahdollista, että esitutkinta- ja pakkokeinolain valmistelu on erotettu hallituksen esitysvaiheessa poliisi- ja muiden siihen kuuluvien lakiesityksen käsittelystä antamalla eduskunnalle näistä kokonaisuuksista omat erilliset lakiesitykset eduskunnalle. Eduskunnassa hallintolakivaliokunta vastaa poliisilakien valmistelusta, lakivaliokunta taas esitutkinta- ja pakkokeinolakiesitysten valmistelusta. On epäilty, että tällä tavalla menetellen hallintovaliokunta, johon poliisi- ja syyttäjät erityisesti voivat vaikuttaa, saa lakipaketin käsittelyssä ratkaisevan päätäntävallan.

On syytä muistaa, että komiteavaiheessa esitutkinta- ja pakkokeinolakia sekä poliisilakia vietiin läpi samalla porukalla rinnakkainen ja tämä perustui nimenomaan oikeusministerin ja sisäministerin yhteiseen kannanottoon. Mutta hallituksen esitysvaiheessa nämä kokonaisuudet sitten päätettiin erottaa toisistaan. Tämä voi johtaa epätyydyttävään lopputulokseen monessa suhteessa. Muodollisessa lakipakettien erottamisesta toisestaan päätettiin maan hallituksessa, mutta voi olla, että Torin porukalla oli tässäkin asiassa näppinsä pelissä.

Kun katselee, keitä perustus- laki- ja hallintovaliokunnat ovat tähän asti kuulleet lakipaketin käsittelyssä asiantuntijoina, havaitsee, että poliiseilla ja syyttäjillä ja niiden järjestöillä on ollut tässä selkeä yliote. Tornin porukka näyttää saaneen siis hyvin suunnitelmiaan lävitse.

Valiokuntakierroksen päättää näillä näkymillä ex-valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki, jota sekä laki- että hallintovaliokunta kuulevat tammikuun puolessa välissä. Kuusimäki, joka esiintyy kuulemisissa professorina arvonimellä, pääsee siis sanomaan asiantuntijoista lakiesityksistä viimeisen sanan.

Ei yhtään hassumpi saavutus tältä "herrakerholta"! Onhan Kuusimäki ko. klubin kantavia voimia.

Poliisiylijohtaja Mikko Paatero muuten ei HS:lle antamassaan lausunnossa kiistänyt Hotelli Tornin "valvontakomission" olemassaoloa, vaan tyytyi vain hohottelemaan, että tällaisella kerholla voisi olla mahdollisuutta vaikuttaa siihen, keitä eduskunnan valiokunnat kuulevat asiantuntijoina.

Mutta Janina Anderssonhan kertoo aivan toisella tavalla asiantuntijoiden valikoitumisesta.

Nyt alkaa kuitenkin olla aika sännätä Las Palmasin koneeseen!

295. Eduskunnan ei tulisi myöntää eroa Matti Vanhaselle

Vanhasen ero eduskunnasta - pelkkä ilmoitusasia?

1. Ex-pääministeri Matti Vanhanen näyttäisi olevan huippupoliitikoksi melkoisen härski tyyppi. Tämä käsitys on minulle syntynyt hänen toisen hallituksensa aikana - kuten lukijatkin ovat ehkä voineet panna merkille. Mutta Vanhasen ylimielinen härskeily rehellisyysvajeineen (ei muistikuvia juuri mistään vaalirahoitukseen liittyneestä hänelle arveluttavista asioista) ei loppunut hänen eroonsa pääministerin pallilta, vaan jo pari päivää myöhemmin saatiin taas kuulla Vanhasesta kummia: Valtakunnan vaikutusvaltaisimmasta poliitikosta tulee yksi valtakunnan vaikutusvaltaisimmista lobbareista. Vanhanen astuu Perheyritysten liiton toimitusjohtajan tehtäviin ensi syyskuun alussa, kuten olen blogissani 293/24.6. kertonut.

2. Pitäisi toki ymmärtää, että Vanhasen loikka pääministerin pallilta suoraan ja ilman minkäänlaista karenssiaikaa eräällä tavalla vastapuolen leiriin kuuluvan etujärjestön leipiin on politiikan moraalin ja etiikan kannalta sangen arveluttava teko. Kuten Heidi Hautala sanoi (HS 25.6.), Vanhasen pikapäätös siirtyä lobbaustehtäviin osoittaa "piittaamattomuutta eettisistä pelisäännöistä."

3. Kyllä me toki kaikki ymmärrämme, että jatkuva arvostelu on jo monta vuotta ottanut Matti Vanhasta päähän niin kuin sitä kuuluisaa pikku oravaa ja Vanhanen on kurkkuaan myöten täynnä politiikkaa. Tästä huolimatta olisi odottanut pääministeriltä sen verran selkärankaa, että hän olisi pidättäytynyt ryntäämästä suin päin ja luultavasti ilman harkintaa eli vain hetken mielijohteesta vastapuolen leiriin "superlobbaajaksi."

4. Kyse on päätöksenteon riippumattomuudesta ja lobbauksen eettisyydestä, josta Vanhanen ei näytä välittävän tippaakaan. Lobbari on henkilö, joka pyrkii vaikuttaman poliitikkoihin ja muihin päättäjiin (korkeisiin virkamiehiin) edustamansa etujärjestön eli siis oman palkanmaksajansa etujen mukaisesti. Ex-pääministerillä on - hänellä voisi ainakin kuvitella olevan - sellaista tärkeää ja hänen uutta työantajaansa hyödyttävää tietoa, jota muilla toimijoilla ei ole ja joka siis voi vääristää kilpailua antaessaan etulyöntiaseman ex-pääministerin etujärjestölle. Mikään ei estäne - kun kirjoitettuja peli- ja lobbauksen eettiset säännöt puuttuvat - Vanhasta uudessa työssään lobbaamasta, ei vain yleisellä edunvalvontatasolla, vaan myös jonkin tai joidenkin Perheyrittäjien Liiton yksittäisen jäsenyrityksen puolesta.

5. Ex-pääministerillä on suhteita ja verkostoja, joiden avulla hän voi etujärjestön lobbarina pyrkiä vaikuttamaan pääministerikaudellaan valmistelussa olleisiin asioihin. Perheyritysten liitto ajaa perintö- ja lahjaveron poistamista kokonaan yrityksiltä sekä maa- ja metsätilojen sukupolvenvaihdolta. Matti Vanhanen tietää tarkalleen, missä vaiheessa näiden asioiden valmistelu hallituksen piirissä on ja mitä hallitus on suunnitellut po. suhteessa tekevänsä. Samoja asioita tullaan varmuudella käsittelemään vuoden 2011 eduskuntavaalien käytävissä hallitusneuvotteluissa, joissa Vanhasella tule olemaan keskeinen rooli lobbarina. Herättääkö tämä luottamusta poliittisen päätöksenteon riippumattomuuteen ja asianmukaisuuteen?

6. Monissa maissa ministereille ja muille korkeassa asemassa oleville ex-poliitikoille on asetettu joko laissa tai eettisissä säännöstöissä tietty karenssiaika, jonka kuluessa he eivät voi siirtyä etujärjestöjen palvelukseen ja siis lobbaamaan entisiä kollegoitaan hallituksessa tai parlamentissa. Tämä koskee myös esimerkiksi USA:n senaattoreita ja EU:n komissaareja. Useissa maissa pidetään erityistä lobbarirekisteriä ja lobbaukselle on asetettu tiettyjä pelisääntöjä. Suomessa ei ole tässä suhteessa päästy edes alkuun, vaan meillä on sinisilmäisesti luotettu ex-poliitikkojen ja lobbareiden vilpittömyyteen ja korkeaan moraaliin. Ex-pääministerin arveluttava loikka herättänee vihdoin päättäjät ja ainakin ministereille toivottavasti saadaan pikaisesti po. suhteessa asianmukaiset pelisäännöt. Tälle normistolle voitaisiin antaa nimeksi Lex-Vanhanen.

7. Matti Vanhasen temppua puolustettaneen sillä, että häntä ennen mm. Paavo Lipponen ja Suvi-Anne Siimes ovat siirtyneet lobbareiksi. Lipponen on lobannut tai lobbaa edelleen mm. venäläis-saksalaista Nord Streamia ja metsäteollisuuden omistamaa Pohjolan Voimaa ja Siimes puolestaan siirtyi vuonna 2007 Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtajaksi. Mutta Liponen aloitti lobbarina vasta vuonna 2008 eli reilut neljä vuotta pääministerikautensa jälkeen ja Siimeksen ministerikausi päättyi jo vuonna 2003. - Matti Vanhasen loikkaus suoraan poliittisen valan huipulta yksityisen etujärjestön lobbariksi on kyllä Suomessa aivan ainutlaatuinen tapaus.

8. Matti Vanhanen on selittänyt, että hän kyllä "tunnistaa sen herkkyyden, mikä liittyy tilanteeseen, jossa entinen pitkäaikainen pääministeri siirtyy yksityiselle puolelle." katin kontit, sanoisin! Vaikka tunnistaisi, niin mikään ei tietenkään takaa, että Vanhanen toimisi käytännössä "herkkyyden" vaatimalla tavalla. Jos hän olisi todella tunnistanut sanotun herkkyyden, hän ei olisi vaihtanut leiriä heti pääministerin postin jätettyään.

9. Matti Vanhanen herkkyyden tunnistaminen kyllä tiedetään menneiltä vuosilta. Kun Vanhasen johtama Kepu joutui kiipeliin vaalirahoitussotkussa, Vanhanen teki kaikkensa, jotteivät epäilyt vain kohdistuisi häneen. Hän ei osoittanut minkäänlaista poliittista johtajuutta eikä vastuuntuntoa, vaan pyrki kaikin mahdollisin tavoin pimittämään valonarkoja asioita edelleen, mikä johti sotkun laajenemiseen ja pitkittymiseen. Aina kun vaalirahoitussotkut, joihin Vanhasen johtama Kepu oli sotkeutunut kaulaansa myöten, tuli puheeksi esimerkiksi esimerkiksi eduskunnassa, Vanhanen aloitti ja lopetti puolustautumispuheensa sanomalla, että vaalirahoituksessa ei ole mitään laitonta. Hän ei toisin sanoen edes halunnut tunnistaa ongelmaa, ei omassa puolueessaan eikä koko valtakunnassa. Vanhanen piiloutui huonon lain ja sen olemattoman valvonnan - oikeusministeriön olisi tullut huolehtia lain valvonnasta - taakse. "Mitään laitonta ei ole tapahtunut, mutta antaa nyt viranomaisten tutkia." Tämä oli matti Vanhasen vakiovastaus.

10. Kun tuli esiin, että kymmenet kansanedustajat olivat jättäneet haamuyhdistys KMS:ltä samansa vaalituen ilmoittamatta. Matti Vanhanen elvisteli sanomalla, että olisi ottaneet esimerkkiä hänestä ja hänen ilmoituksestaan, jossa Vanhasen KMS:ltä saama tuki oli ilmoitettu. Vanhanen jätti tietenkin kertomatta sen, että tuota KMS:ää ei itse asiassa ollut edes olemassa, sillä se oli vain peiteyhdistys, joka oli perustettu juuri sitä varten, että poliitikoille erilaisilta, jopa hieman hämäräperäisiltä yrityksiltä virranneen vaalirahan alkuperä olisi jäänyt ikuisiksi ajoiksi pimentoon.

11. Jos Matti Vanhanen olisi toiminut todella rehellisesti, hänen olisi tullut selvittää ja ilmoittaa, minkä yritysten ja liikemiesten lahjoittamaa rahaa oli hänelle vuoden 2007 vaaleissa virrannut peiteyhdistys KMS:n kautta. Hän olisi tullut kertoa, että hän oli saanut tule Sukarilta, Kakkkoselta ja Novalta. KMS oli todellisuudessa Matti Vanhasen johtaman Kepun perustama peiteyhdistys. Sen perustivat Kepun tunnetut perunakellarin pojat asianajajaliitosta eroamaan joutuneen advokaatin avustuksella Kepun pääkonttorin peräkammarissa. Nämä perunakellari- tai peräkammarin pojat osallistuivat sitten tukirahojen jakamiseen "luotettaville" Kepun ehdokkaille. Ja kaikki tämä tapahtui Matti Vanhasen johtamassa pääkonttorissa, mutta Vanhanen väittää, ettei hänellä olisi ollut tästä mitään tietoa. Silloiselle tyttöystävälleen Vanhanen kuitenkin vinkkasi samasta KMS-lähteestä 5 000 euron avustuksen!

12. Tämä siitä Matti Vanhasen tilanneherkkyydestä! Kuka siihen mahtaa uskoa nyt, kun Matti alkaa toimia lobbarina? Matti katsoo, että hän tekee oikein, jos vain ei lain kirjainta rikota. Lain hengestä ja moraalista viis. Kunhan lakia ei rikota - tässä suhteessahan Matilla on ex-pääministerinä vahva syytesuoja ja oikeuskanslerin vankka tulkinta aina takanaan - voi pääministeri tehdä muista välittämättä mitä tahansa. Sehän kuuluu hänen yksityisyyteensä piiriin ja yksityiselämä on loukkaamaton, tietäkää nyt vihdoin tämä! Kyllä kai nyt vapaassa maassa ex-pääministerikin voi valita vapaasti oman työpaikkansa, sehän on hänen yksityisasiansa!

13. Matin superlobbarin homma on päätoiminen. Vanhanen tulee siis ilmeisesti pyytämään eroa eduskunnan jäsenyydestä syyskuun alusta lukien. Kaikki johtavat poliitikot Sauli Niinistöstä lähtien ovat jo näyttäneet Vanhaselle tässä suhteessa vihreä valoa. Niinistö, joka on mieluusti ottanut puhemiehenä jonkinlaisen unilukkarin roolin, selitti tv:ssä hurskaan näköisenä, että tässä tapauksessa eron myöntäminen ei ole mitenkään ongelmallinen.

14. Miksiköhän omat ajatukseni kulkevat tärkeissä kysymyksissä aika usein eri suuntaan valtakunnan johtavien poliitikkojen, korkeimpien tuomareiden ym. eliitin ja valtaapitävienn kanssa? Näin tässäkin tapauksessa. Minusta eduskunnan pitäisi näpäyttää Matti Vanhasta ja evätä hänen pyytämänsä ero. Ai miksikö? No tietenkin sillä perusteella, että on täysin sietämätöntä, että ex-pääministeri ei näytä itse ymmärtävän tilannetta eikä piittaavan tuon taivaallista politiikan moraalin normeista ja pelisäännöistä, olkoonkin ettei noita sääntöjä ole mihinkään kirjoitettu. Eduskunnalla olisi taas kerran tilaisuus näyttää poliittista johtajuutta ja sanoa, että stop: ei käy eikä ole sopivaa, että ex-pääministeri siirtyy ilman minkäänlaista karenssiaika etujärjestön palvelukseen lobbaamaan entisiä ministeri- ja kansanedustajakollegoitaan sekä valtioneuvoton huippuvirkamiehiä lainsäädännön valmistelussa ja seuraavissa hallitusneuvotteluissa. Jokin roti pitäisi sentään olla tässäkin suhteessa.

15. Niin pitäisi, mutta veikkaanpa, että harvassa ovat eduskunnassa ne kansanedustajat, jotka eivät puolla eron myöntämistä kollega Matti Vanhaselle.

16. Vanhanen kertoilee nyt lehdissä, että että hän tuntee lobbauksen rajat ja että hän on entisenä pääministerinä herkkä näissä asioissa. Vanhasen mukaan häntä ei edes saisi kutsua lobbariksi, vaan edunvalvojaksi, koska liiton säännöissä liiton sanotaan harjoittavan edunvalvontaa! Voi, voi miten "herkkää." Minusta Vanhanen on ex-poliitikkonakin härski kaveri, joka uuden työnantajansa etuja ajaessaan ja ex-kollegojaan lobatessaan tekee mitä vain todistaakseen tehokkuutensa.

293. Matti Vanhasesta rikkaiden perheyritysten lobbari - tilalle eduskuntaan perheasioiden lobbari

Tuore ex-pääministeri Matti Vanhasesta (vas) tulee lobbari. Hänet on valittu Perheyritysten liiton uudeksi toimitusjohtajaksi syyskuun alusta lukien. Vanhasen tilalle eduskuntaa nousee Seppo Särkiniemi (oik).

Liiton puheenjohtajan Anne Bernerin mukaan Vanhasella on hyvä kokemustausta, ammattitaito ja verkostot Suomessa ja muualla tätä tehtävää varten. Vanhanen itse sanoo uskovansa voimakkaasti kotimaiseen omistajuuteen ym. hyvään ja kauniiseen.

Perheyritysten liitto on suomalaisten perheyritysten edunvalvontaorganisaatio, vuorovaikutusverkosto sekä asiantuntija- ja koulutusjärjestö. Liittoon kuuluu runsaat 300 jäsenyritystä, mm. Herlinin suvun yritykset.

Toimitusjohtajan paikka on ollut auki viime kuusta lähtien. Puheenjohtajan Bernerin mukaan "aloite" tuli Vanhaselta, minkä jälkeen liitto ratkaisi asian hyvin nopeasti.

Vielä viime viikolla Vanhanen kertoi pyrkivänsä eduskuntaan ensi vuoden vaaleissa. Nyt hän joutuu jättämään eduskunnan, sillä toimitusjohtajan paikka on päätoiminen. Keskustan Timo Kalli sanoo, että Vanhanen ilmoitti hänelle asiasta tänään tekstarilla - sillähän Matti on tunnetusti tottunut hoitamaan tällaiset tärkeät asiat ennenkin. Asia tuli kuulemma Kallille täydellisenä yllätyksenä.

Vanhasen tilalle eduskuntaan nousee espoolainen pastori Seppo Särkiniemi (53), joka oli eduskunnassa vuosina 2003-2007, mutta putosi viime KMS-vaaleissa. Särkiniemellä on kahdeksan (8) lasta ja hän sanoo - ymmärrettävää kyllä - olevansa kiinnostunut erityisesti perheasioiden hoitamisesta.

Matti Vanhanen tai hänen hallituksensa eivät sen sijaan ole profiloituneet perheiden asioiden hoitamisesta. Vanhasen omat perheasiat taas ovat olleet viime vuosina hieman niinku rempallaan, näkisin. Perheet ovat ainakin vaihtuneet vinhaa tahtia.

Perheyritysten liiton toimitusjohtajana toimi pitkään kokoomuksen entinen nuorisopoliitikko Anders Blom, Ilkka Ike Kanervan hengenheimolaisia mm. Tehtaankadun käyntien tiimoilta 1970-luvulla, näin muistelisin. Blom osallistui viime vaalien jälkeen hallitusneuvotteluihin Perheyritysten liiton jäsenyritysten kannalta tuloksellisesti. Muistammehan vielä, miten Vanhasen II-hallitus ensitöikseen hoiti perheyritysten sukupolvenvaihdosten verotuksen "kuntoon." Jotkut kutsuivat Blomia jopa Suomen vaikutusvaltaisimmaksi lobbariksi.

"Huhtikuussa 2007 Säätytalolla rikkaiden haaveista tuli totta. Anders Blom lobbasi perintöveron poiston perheyrityksiltä Suomen hallituksen ohjelmaan", otsikoi Vihreä Lanka syyskuussa 2007. Mitähän uusia etuja Matti Vanhanen saa seuraavien vaalien jälkeen pidetyissä hallitusneuvotteluissa lobatuksi Herlinin suvulle ja muille rikkaille päämiehilleen?

Vanhasen edeltäjänä liiton toimitusjohtajana toimi kauppatieteiden maisteri Petra Thorén. Hänet muistetaan nuorempana Suomen parhaana naistenniksenpelaajana. Muuten, tästä tuli mieleen, että Matin ex-tyttöystävä Merikukka Forsiuskin on entinen aktiivi pelaaja, tenniksessä siis. Merikukkahan nähtiin muutama vuosi sitten pelailemassa Kesärannassakin Matti Vanhasen vieraana.

Thorén ehti hoitaa hommaa kuitenkin vain muutaman kuukauden, kunnes hän joko irtisanoutui tai hän sai potkut. "Perheyrittäjissä myrsky - Thorén lähti ovet paukkuen", otsikoi Kauppalehti 20.5.2010.

Saa nähdä, kuinka pitkään Matti Vanhanen viihtyy suomenruotsalaisia yrittäjiä vilisevän liiton hommissa. Onko kyseessä vain väliaikainen suojatyöpaikka - kunnes häly Nuorisäätiön ym. vaalirahoituskuvioiden osalta on hälvennyt - vai onko kysymyksessä todella vakava uranvaihto. Matti kun on niin arvaamaton jeppe eikä paljon ilmoittele etukäteen muille, mitä hänellä milloinkin on mielessä.

Toivottavasti Matin muisti olisi uudessa tehtävässä kohdallaan. Ei matin tarvitse uudessa hommassaan ihmeitä tehdä. Kyllä liitto maksaa Matille, jollei nyt maltaita, niin kuitenkin kunnon liksaa jo siitä hyvästä, että hänen hallituksensa poisti perheyrityksiltä perintöveron.

Niin, ja ne Matin jalat! Mitä niille nyt mahtaa tapahtua? Mattihan kertoi eilen leikkauttavansa molemmat jalkansa syksyllä, vuodesta tosin ei maininnut mitään. Onko edessä pitkäkin sairasloma liiton hommista?

247. Pääministeri Vanhasen "roskapuhe" sivuutti pääasian

Toimittajien helpot kysymykset hymyilyttivät pääministeri Matti Vanhasta tänään

1. Hyvissä ajoin eli jo viime joulukuussa erostaan ilmoittanut pääministeri Matti Vanhanen jatkoi tänään Radio Suomessa Pääministerin haastattelutuntien pitämistä. Ohjelma on suora lähetys, joka lähetetään myös talvisin Kesärannan lasitetulta terassilta. Lämpöä näkyi piisanneen, sillä lehtikuvissa Vanhanen istui pöydän päässä lyhythihainen paita yllään. TV:n uutispätkässä nähdyt pääministerin valkoiset käsivarret paljastivat, että Matti ei ole ehtinyt tänä talvena juuri lämpimissä maissa lomailla.

1a. Kansanedustaja Kimmo Kiljunen sen sijaan tuntuu ottavan rennommin, kuten olemme voineet iltapäivälehdistä lukea: Parin viikon kokousmatka ja siihen sopivasti liitetty loma Thaimaassa ja sen naapurivaltioissa julkisuudessa väitetyllä tavalla eduskunnan piikkiin uuden hemaisevan näköisen tyttöystävän kanssa! No, kohta Mattikin pääsee rivikansanedustajaksi ja ehtii sitten lomailla maailmalla.

2. Pääministerin haastattelutunnit ovat lähinnä harmaansävyistä jupinaa talouslamasta yms. asioista. Joskus jokin lautakasa-asia nousee näissäkin yhteyksissä pääasiaksi ja lehtien etusivuille. Tämänpäiväisen haastattelutunnin ehdottomaksi ykkösasiaksi nousi pääministerin äksyntuntuinen ja hieman ylimieliseltä vaikuttanut toteamus, jonka mukaan "puheet ministerien ostamisesta ovat täyttä roskaa." Mikään muu haastattelutunnilla esiin tullut asia ei sitten ylittänytkään uutiskynnystä!

3. Vanhanen piti selvänä, että yritysten antamat vaalirahat eivät vaikuta ministerivalintoihin. Hän kiisti epäilyt, että KMS-yhdistys olisi vuoden 2007 vaaleissa vaikuttanut hallituksen kokoonpanoon. Vanhasen II-hallituksessa istuu tosin 11 ministeriä, jotka ovat saaneet KMS:ltä vaalitukea, heihin kuuluu myös pääministeri Matti Vanhanen itse.

4. Pääministeri tokaisi, että toimittajien ja tutkijoiden keskuudessa käyty keskustelu ministereiden ostamisesta on "täyttä roskaa." Vanhasen mukaan keskustan ministerit ovat tulleet ministereiksi "aivan omilla ansioillaan ja poliittisella kokemuksellaan." Vanhanen: "Ei yhdenkään keskustaministerin kohdalla ole tapahtunut lobbausta. Minusta jo tällainen epäily on mautonta, edes kysymyksen muodossa." Vanhasen mukaan hän ei ole "keskustan puitteissa kertaakaan törmännyt sellaiseen tilanteeseen, että vaikutusyrityksiä olisi tullut niiltä, jotka ovat antaneet vaalitukea." Vanhanen kiisti väitteet, että keskusta olisi houkutellut Tiuraa puolueen jäseneksi. Vanhasen mukaan Tiura ei olisi saanut (keskustassa) kuin rivikansanedustajan takarivin paikan.

5. Näin siis hieman tulistuneen tuntuisesti pääministeri Vanhanen. En kuunnellut tuota pääministerin haastattelutuntia, vaan olen kuullut siitä vain tv-uutisista ja lukenut lehtien verkkosivuilta. Ihmettelen, että kukahan paikalla olleista toimittajista on esittänyt Vanhaselle kysymyksen ministerien ostamisesta vaalirahalla. Kysymys on lähinnä absurdi ja joka tapauksessa väärin asetettu, sillä eihän tällaista - ministeripaikka voidaan ostaa vaaliavustuksilla - ole vakavasti kai edes epäilty!

6. Olisiko pääministeri Vanhaselle eilen heitetty kysymys tullut joltakulta "keskustaa lähellä olevaa tiedotusvälinettä" edustavalta toimittajalta? En tiedä, mutta vaikuttaa vähän siltä, että kysymyksen esittämisestä tuossa muodossa voisi olla jopa sovittu etukäteen, jotta pääministeri voisi läväyttää täyttä roskaa -sanomansa koko arvovallallaan eetteriin.

7. Se mitä julkisuudessa on puhuttu Nova Groupin ja eräiden tunnettujen liikemiesten omistamien yritysten peiteyhdistys KMS:n kautta kansanedustajille, joista siis 11 valittiin ministeriksi, antamista vaaliavustuksista tai -lahjoituksista ja niiden vaikutuksesta, ei ole koskenut ministeripaikan ostamista. Vaalilahjoittajat ovat varmaan itsekin hyvin tienneet, miten esimerkiksi keskusta valitsee omat ministerinsä hallitukseen. Ministeripaikat jaetaan hallituspuolueiden eduskuntapaikkojen mukaisessa suhteissa eikä esimerkiksi keskusta valinnut kansanedustajia ministeriposteille yksinomaan edustajien saaman äänimäärän perusteella.

8. Novan ja edellä mainittujen liikemiesten päätavoitteena ei siis liene ollut "omien ministerien ostaminen" tai omien ehdokkaiden saaminen ylipäätään ministereiksi. (Epätoivoinen tapaus-Tiura saattoi olla asia erikseen, sillä kaksoisagentti Arto Merisalon toimista ja puheista ei ota Erkkikään selvää.) Miksi sitten Nova ja liikemiehet antoivat runsaskätisesti vaalirahaa juuri Matti Vanhaselle ja hänen johtamansa puolueen kärkinimille, kuten esimerkiksi Pekkariselle, Lehtomäelle ja Väyryselle? Vaikka muuta on väitetty, niin olen varma siitä, että Nova ja liikemiehet halusivat yhdessä kepun toimitsijoiden (Jarmo Korhonen, Kontiola ja kumppanit) kanssa valvoa, että heidän antamansa tukensa ohjautuu korvamerkittynä KMS:n kautta juuri keskustan kokeneelle kaartille ja suurimmat lahjoitukset tietyille avainpoliitikoille.

9. Miksi vaaliavustukset suunnattiin 90-prosenttisesti sellaisille tunnetuille ja kokeneille kansanedustajille ja entisille ministereille, jotka olisivat tulleet valituiksi vaaleissa eduskuntaan aivan hyvin ilman Novan ja kyseisten liikemiesten vaaliavustuksiakin? Miksi Nova ja liikemiehet eivät jakaneet vaalitukea - muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta (nämä saivat vain murusia siitä mitä esimerkiksi Lehtomäki ja Vanhanen) - nuorille ja kokemattomille ehdokkaille, jotka olisivat nimenomaan olleet rahallisen tuen tarpeessa?

10. Tämä on minusta oleellinen kysymys, joka usein unohtuu tai tarkoituksellisesti halutaan sivuuttaa. Vastaus on yksinkertainen: eihän näistä kokemattomista eli joko kokonaan uusista tai entuudestaan vasta yhden kauden eduskunnasta jo istuneista ehdokkaista olisi kuitenkaan tullut ministereitä! Keskustan ministeriryhmän kokemattomin kansanedustaja on Paula Lehtomäki, mutta hänkin istuu nyt jo kolmatta kauttaan eduskunnassa, myös Anu Vehviläisellä on kolmas kausi menossa, Mari Kiviniemellä jo neljäs, muilla keskustan ministereillä on pidempi kokemus kansanedustajana.

10a. Vaalirahaa haluttiin tarkoituksellisesti ohjata kokeneille ja ministeriaineista oleville poliitikoille, ei kokemattomille tai edustajille, jotka eivät olisi muutoin tulleet kysymykseen ministeripaikkoja jaettaessa. - Toisin kuin blogissani 242 mainitsin, KMS:n kautta tuli vaalitukea myös Timo Kallille. Puutteellisen kielitaidon takia kokeneella Kallilla ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta nousta ministeriksi.

11. Nova ja liikemiehet yrityksineen eivät kuitenkaan "ostaneet" tiettyjä poliitikkoja ministerinpaikoille. Se, mitä vaalirahoittajat niin keskustalta kuin varmaan muiltakin puolueilta ja niiden kansanedustajilta ja ministereiltä halusivat viime vaaleissa ja haluavat kaikissa vaaleissa jatkossakin, on poliittinen vaikutusvalta ja vaikutusvaltaisen tuen hankkiminen (ostaminen). Novan samoin kuin muiden yritysten ja niiden omistajien tarkoituksena oli vaaliavustusten turvin vaikuttaa siihen, että hallitus, jossa istuisi kokeneita ministereitä, joiden vaalikampanjaa kyseiset yritykset olivat avustaneet, samoin kuin ministereiden johtamat ministeriöt, tekisivät mainittuja yrityksiä ja niiden omistajia joko suoraan tai välillisesti hyödyttäviä päätöksiä muun muassa erilaisten investointitukien ja hankkeiden käynnistämisten, kaavoituksen yms. "kivojen" asioiden muodossa.

12. Kyllä kaikki nytkin ministereinä istuvat 11 "KMS-ministeriä" aivan hyvin tiesivät, mistä ja keiltä KMS:n kautta heille lahjoitetut vaalituet olivat tulleet. Muuta on esimerkiksi pääministeri Matti Vanhasen tavoin turha väittää. Ihmiset eivät toki ole niin tyhmiä, että uskoisivat kokeneiden poliitikkojen väitteitä, etteivät he muka olisi tienneet. Sitä pahempi, jolleivät tienneet: olennaista on, että heidän olisi tullut tietää ja ottaa selvää!

13. Esimerkiksi Novan, Merisalon, Kakkosen ja Sukarin kokeneille poliitikoille antamien lahjoitusten viesti oli selkeä: Muista minua kun tulet valtakuntaasi, siis ministeriksi hallitukseen! Ei ole ilmaisia lounaita, ei siis myöskään ilmaista vaalirahaa. Rahalla on ollut tarkoitus ostaa, ei ministerin paikkoja, kuten Matti Vanhanen sanoo, vaan poliittista valtaa, so. vaikutusvaltaista tukea erilaisille vaalilahjoittajien omille hankkeille.

14. Rahalla oli tarkoitus tukea vaaleissa, hallitusneuvotteluissa ja hallituksen toiminnan alettua harjoitettua lobbausta. Kyse oli kansankielellä sanottuna voitelurahasta tai maasutuksesta ja tällaisten "tippien" antamista oli kenties tarkoitus jatkaa myös vaalikauden aikana "tavataan vaalien välilläkin" -periaate), niin myös seuraavissa vaaleissa, jos hallitukselta ja ministeriöiltä olisi todella alkanut tulla lahjoittajille edullisia päätöksiä ja tulkintoja.

15. Pääministeri Vanhanen syyllistyi tänään minusta poliitikoille tyypillisen ohipuhumiseen ja kärjistämiseen, johon hänelle tarjoutui oivallinen mahdollisuus Radio Suomessa lähetyksessä kenties tutun toimittajan esittämän heppoisen kysymyksen muodossa. Haastattelussa pääasia sivuutettiin kyseisen asian osalta tyystin.

16. Näyttöä keskustan puoluesihteerin, puolueen muiden toimitsijoiden samoin kuin pääministerinkin oudosta suhmuroinnista Novan miesten kanssa on olemassa. On myös pantu merkille, miten pääministeri on kömpelösti yrittänyt väistellä ja venkoilla vastatessaan hänellä Nova-miesten kanssa olleita tapaamisia koskeviin kysymyksiin aina eduskunnan täysistuntoa myöten. Useiden ministereiden ja kansanedustajien oikeusministereille antamissa vaalirahoitusilmoituksissa jätettiin alun perin kylmästi ilmoittamatta KMS:n kautta saadut vaalituet, vaikka, kuten usein esitetty vakuuttelu pääministerin ja muiden ministereiden suusta kuuluu: "Vaalirahoituksessa ja -avustuksissa ei ole mitään laitonta tai häpeällistä". Minua oikein hätkähdytti kiire ja into. jolla pääministeri Vanhanen ilmoittautui julkisuudessa Toivo Sukarin Vihdin Ideapark-hankkeen kannattajaksi heti sen jälkeen, kun asuntoministeri Vapaavuori oli todennut, että laki estää hanketta koskevan kaavamuutoksen.

17. Näyttöä on myös siitä, miten vaaliavustukset ovat vaikuttaneet toivotulla tavalla. Sinänsä aivan laillisista lakiuudistuksista voidaan mainita vaikkapa perheyritysten sukupolvenvaihdosten verotuksen tuntuva keventäminen ja työnantajien kela-maksun poistaminen. Muistissa on kuitenkin myös tapa, jolla Novan johto vielä vuosi pari sitten elvisteli saaneensa edullisempia laintulkintoja hankkeilleen. Rakentamisessa tällaisten "laintulkintojen" ja päätösten vaikutukset tarkoittavat usein riihikuivaa rahaa. Muistetaan myös, miten ministeri Pekkarinen sai vaalitukea sohvatehtaalta, jonka tehdashankkeelle ministeri oli vähän aiemmin myöntänyt lähes miljoonan euron suuruisen investointiavustuksen. Kuvaan tietenkin kuului, että ministeri "unohti" ilmoittaa ja yksilöidä sanotun vaalituen alkuperäisessä vaalirahoitusilmoituksessaan; vaalituki muistui ikään kuin sattumalta ministerin mieleen vasta vuotta myöhemmin, kun "vaalirahoitussotku" oli tullut päivänvaloon. Oikeuskanslerin pikapäätöksellä Pekkarinen vapautui lahjusrikkomusta koskevasta epäilyistään, myös omistaan (!); "edullista laintulkintaa" kai tämäkin.

18. Kaikkein näkyvin esimerkki - toistaiseksi - vaalitukien vaikutuksista on Novan vaalirahan voimin synnytetty Rovaniemen moottorikelkkatehdashanke, jota tutkitaan edelleen. Tapausta selvitelleet Esko Riepula ja Petri Koikkalainen ovat kirjoittaneet hankkeeseen liittyen kirjan "Näin valta ostetaan. Lyhyt oppimäärä poliittisesta korruptiosta Suomessa 2006-2009." Kirjoittajien mukaan vaalirahakohussa ei ole todellisuudessa ollut kyse mistään "sotkusta", vaan tietoisesta poliittisen vallan ostamisesta ja liikemiesten ja poliittisten toimijoiden yhdessä rakentamasta korruptiojärjestelmästä ja pysyväksi tarkoitetusta "rahantekokoneesta."

19. Riepulan ja Koikkalaisen mukaan Nova Group oli yritys, jonka liiketoiminta oli riippuvaista yhteiskuntasuhteista ja rakennettavia kiinteistöjä koskevista poliittisista päätöksistä. Vaalitukea saaneet poliitikot ja heidän lähipiirinsä puolestaan tekivät päätöksiä, jotka vaikuttivat suoraan Novan liiketoimintaan. Ryhdyttiin myös toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena oli rahoituslähteen ja kytkentöjen hävittäminen. Kirjan kirjoittajat ovat julkisuudessa kehottaneet pääministeri Vanhasta eroamaan, koska Vanhanen on antanut vaalirahakohun aikana ristiriitaisia lausuntoja muun muassa Kesärannassa pidetyistä tapaamisista Novan johdon kanssa.

20. No, nythän pääministeri Matti Vanhanen on eroamassa ja KRP tutkii epäiltyä kelkkatehtaan kaavoitukseen liittyvää virkarikosta. Asiat etenevät verkkaiseen tahtiin, mutta etenevät kuitenkin.

21. Oikeuden myllyt jauhavat hitaasti, sanotaan. Joskus tuntuu, että aivan liian hitaasti. Pitäisi muistaa, ettei mylly pyöri itsestään, vaan tarvitsee pyörittäjiä, mylläreitä. Torkahtelevatko oikeuslaitosmyllärimme ja päästävät oikeuden myllyt pysähtymään? Isoäitien käännytysasiassa itse päämylläri kehotti apumylläreitä suorastaan pysäyttämään myllyt eli viivästyttämään päätöksen täytäntöönpanoa.

102. EU-vaalien hyvät, pahat ja persut, osa I

             Vaalikamppailussa ei sentään ole kyse aivan tästä...

1. Aikaansa seuraavan blogistin olisi tietenkin pitänyt kirjoittaa EU-parlamentin vaaleista jo aikoja sitten. Aihe on kuitenkin tuntunut minusta sen verran tympeältä, että en ole viitsinyt siihen aikaisemmin millään tarttua. Parissa blogissa olen tosin sivunnut vaaleja lähinnä silloin, kun on ollut kyse keskusta-kepun ahdingosta ja puoluejohdon turvautumisesta Mertala-korttiin. Siitähän oli kyse Arto Nybergin kevään viimeisessä ohjelmassa nähdystä Sirkka Mertalan asiasisällöltään täysin pinnalliseksi jääneestä tv-haastattelussa. Pääministeri Vanhanen, joka on taistellut oman ja perheensä yksityisyyden suojaamisen puolesta aina rikostutkintaa, oikeusistumia ja hovioikeutta myöten, on nyt poliittisessa hädässään valmis marssittamaan estradeille ja tv-ohjelmiin uuden kihlattunsa. Sirkka Mertala toistelee haastatteluissaan hieman naiivin tuntuisesti, miten kiva homma tämä pääministerin morsiamena toiminen on, vaikka siihen kyllä kaipaisi hänen mukaansa jotain koulutusta! Suomessa toimittajat eivät syö vain poliisin kädestä, sillä kyllä se syönti näyttää maistuvan myös poliitikkojen ja poliittisten puolueiden kädestä oikein hyvin.

2. Vaalit eivät tunnu juuri kiinnostavan suurta yleisöä. Vain harvat tuntuvat olevan perillä siitä, mitä EU-parlamentti oikein tekee ja voiko pieni suomalaismeppien piskuinen joukko - vain 13 jäsentä yhteensä 785  jäsenestä - ylipäätään omata näin suuressa joukossa vaikutusvaltaa. Vaaliehdokkaiden tulisi kampanjassaan tuoda EU:ta tutuksi kansalle ja kertoa, mistä EU:ssa on kysymys, miten parlamentin jäsenet eli mepit työskentelevät, mitä isoja asioita parlamentissa on käsitelty ja tullaan ensi kaudella käsittelemään ja mihin asioihin kukin ehdokas tulisi parlamentissa erityisesti kiinnittämään huomionsa. Näistä asioista on kuitenkin kuultu vaalikampanjassa hyvin vähän, joten kansalaisten eu-tietoisuus ei ole lisääntynyt, vaan jopa entisestään hämärtynyt. Tämä vaikuttaa tietenkin myös äänestysaktiivisuuteen, joka edellisessä vaaleissa jäi suunnilleen 40 prosenttiin eikä taida näissäkään vaaleissa kovin paljon korkeammaksi kohota.

3. EU-parlamentin viime vuoden tärkeimpinä saavutuksina on pidetty uutta ilmastosopimusta ja uutta kemikaalilainsäädäntöä (REACH). Ensi kauden tärkeimpinä asioina, joita uudet mepit joutuvat valmistelemaan ja päättämän, pidetään mm. terveyspalvelujen samanlaista saatavuutta kaikissa EU-maissa, samantasoisen kuluttajansuojan takaamista kaikissa jäsenmaissa, työaikadirektiiviä, rakennusten energiatehokkuutta, perhevapaita, televiestäntäpakettia, lääkkeiden ja reseptilääkkeiden mainonnan sisämarkkinoiden sääntelyä, rekkojen käyttömaksujen sitomista ympäristökuormitukseen jne. Onko joku kuullut suomalaisten vaaliehdokkaiden puhuvan tai nähnyt kirjoittavan näistä asioista ja kysymyksistä? Minä en ainakaan ole.

4. Lähes kaikki vaaliehdokkaat ja jopa nykyisin parlamentissa istuvat suomalaismeeit ovat antaneet äänestäjien uskoa ja ymmärtää, että he ajavat tai ajaisivat EU-parlamentissa nimenomaan Suomen etua. Esimerkiksi jo kaksi kautta eu-parlamentissa istunut ja jälleen ehdolla oleva  Eija-Riitta Korhola julistaa nettisivuillaan estottomasti, että hän on parlamentissa "suomalaisen edun aktiivisin puolustaja." Korholan mukaan vaaleissa on olennaisinta, että "Suomi valitsee kolmetoista edustajaa, joiden harteilla on suomalaisen edun valvonta." Korhola sanoo, että EU:ssa tehdään päätöksiä, joiden takia työpaikkojamme voidaan joko säilyttää tai menettää. Myös monet muut vaaliehdokkaat ovat luvanneet pitää parlamentissa huolta nimenomaan suomalaisten työllisyydestä.

5. Tällainen puhe on kuitenkin paljolti täyttä puppua. Suomalaiset mepit eivät voi parlamentissa edistää suomalaisten työllistymistä tai estää työttömyyden lisääntymistä. Jo lähtökohta, jonka mukaan meppimme edustaisivat parlamentissa Suomea tai Suomen hallitusta, on väärä ja valheellinen. Ajatus perustuu siihen, että EU-parlamentissa olisi puolue tai ryhmittymä nimeltä "Suomi", jota vastassa olisivat muiden maiden mepit. Kun puhutaan Suomen edusta, näyttäisi olevan kyse siitä, että Suomen etua vastassa olisi jokin muu etu, vaikkapa Euroopan etu. Näin ei ole asia laita. Suomalaiset mepit voivat vaikuttaa EU-parlamentissa vain siellä edustettuina olevien poliittisten ryhmien kautta; ryhmän saa kokoon vasta 25 jäsenellä. Perustavaa laatua oleva lainsäädäntötyö ja budjetin valmistelu tehdään parlamentissa poliittisissa ryhmissä. Suomalaiset mepit jakaantuvat eri ryhmiin  siten, että kokoomuksesta valitut mepit kuuluvat myös EU:ssa konservatiivien ryhmään (nykyisin  288 jäsentä), sdp:stä valitut edustajat puolestaan sosiaalidemokraattien ryhmään (nyt 217 jäsentä), keskustasta ja RKP:stä valitut mepit liberaaleihin (99 jäsentä), vihreät vihreiden ryhmään (43 jäsentä) ja vasemmistoliiton vasemmistoryhmään (41 jäsentä). Edes merkittävä asema jossakin pienessä ryhmässä ei välttämättä takaa vaikutusvaltaa, sillä EU-parlamentissakin enemmistö päättää. Toisaalta suuressakaan ryhmässä edustajien vaikutusvalta ei synny itsestään, vaan se on ansaittava asiantuntemuksella ja laadukkaalla työllä. Suomalaiset mepit äänestävät eu-parlamentissa lähes säännönmukaisesti oman puolueryhmänsä kannan mukaisesti.

6. Noin kuukausi sitten EU-parlamentti otti kantaa raskaan liikenteen kuljettajien työaikoihin. Äänestyksessä oli kyse siitä, saavatko kuljetusyrittäjät normaalin työajan jälkeen tehdä autojen huoltotöitä tai vaikkapa kirjanpitohommia. Tässäkään kysymyksessä ei ollut mitään "Suomen etua", vaan suomalaismeppien äänet jakautuvat lakiesityksen puolesta ja sitä vastaan. Toteutuessaan komission lakiesitys heikentäisi työntekijöiden asemaa, ja EU-parlamentin enemmistö vastusti mainitussa äänestyksessä esitystä. Pääministeri Matti Vanhanen moitti äänestyksen jälkeen harvinaisen kovin sanoin niitä suomalaismeppejä, jotka äänestivät asiassa toisin kuin Suomen hallitus olisi edellyttänyt. Vanhanen sanoi, että kaikki meppimme eivät olleet äänestyksessä "Suomen asialla." Vanhasen mukaan EU-parlamentin ajattelutapa on Suomen kannalta suorastaan "sairas", sillä se edustaa suurien kuljetusyritysten intressejä; suomalaisissa kuljetusyrityksissä työskentelee yleensä yksi tai kaksi henkilöä. Vanhasen ajattelu, jonka mukaan kaikkien Suomesta valittujen edustajien olisi oltava yhtenä miehenä ja naisena Suomen asialla eli hallituksen edustamalla kannalla, oli kuitenkin pääministerin tapa tehdä kotimaan politiikkaa EU-politiikalla siinä vaiheessa, kun näyttää siltä, että pääministerin puolue tulee olemaan EU-vaalien suurimpia häviäjiä. 

7. Eija-Riitta Korhola, joka mainostaa olevansa, ei vain  Suomen etujen aktiivisin puolustaja, vaan myös yli 200 -jäsenisen oman ryhmänsä vaikutusvaltaisin jäsen, joutui juuri kuljetusalan työaikadirektiivin osalta noloon valoon. Vaaliväittelyssä demarien Arja Alhon kanssa Korhola ei nimittäin kysyttäessä muistanut, mitä mieltä hän oli asiasta äänestettäessä ollut. Korhola vähätteli koko lakiesitystä sanomalla, että se ei ole sellainen asia, josta edes pitäisi päättää Euroopan tasolla. Korhola sanoi myös, ettei mainittu kysymys ole oikein hänen alaansa. Hetken mietittyään Korhola muisteli äänestäneensä työntekijöiden asemaa heikentävää lakimuutosta vastaan ja "joka tapauksessa" toisin kuin Matti Vanhanen oli suositellut. Myöhemmin Korhola vähätteli vielä lisää sanottua työaikadirektiiviä sanomalla, että mainittu direktiivi oli tämän kevään juttuja, joiden valmistelussa "vähän juosten kustiin." - Vaikuttaako tämä Suomen edun aktiivisimman ajajan ja koko parlamentin vaikutusvaltaisimmaksi edustajaksi itseään mainostaman jäsenen puheelta?

8. Eija-Riitta Korhola ei kuitenkaan liene kehnoimpia suomalaismeppejä. Pätevältä ja vaikutusvaltaiselta mepiltä edellytetään monia eri ominaisuuksia. Hänen tulee olla asiantunteva, aktiivinen, sosiaalinen, kielitaitoinen, ahkera, verkottuva/verkostointikykyinen, kansainvälinen, pitkäjänteinen, neuvottelukykyinen, kokenut, itsenäinen jne. Toisaalta on syytä muistaa, etteivät mepit toimi parlamentissa jonkinlaisina yksinäisinä susina, vaan heillä on suuri joukko avustajia ja lobbareita tukenaan. Myös jokaisella suomalaisella mepillä on kolme vakinaista ja kokopäivätoimista avustajaa, joista kaksi istuu Brysselissä ja kolmas toimii kotimassa. 

9. Lobbareita eli eri alojen asiantuntijoita ja edusmiehiä, jotka ovat meppeihin ja heidän avustajiinsa yhteydessä ja yrittävät saada omien intressitahojensa etuja ajetuiksi, liikuskelee Brysselissä kuulemma lähes 15 000. Lobbari on asiantuntija, aika usein juristi, joka haluaa vaikuttaa politiikan sisältöön eikä vain esimerkiksi tarjota tai antaa juridista tms. neuvontaa. On siinä joukkoa, mistä valita ja keitä kuunnella! Suuryrityksiä, maatalousjärjestöjä, ay-liikkeitä yms. intressitahoja edustavat lobbarit vasta todellisia asiantuntijoita ovat. Heiltä mepit voivat saada lausuntoja, ehdotuksia, aloitteita yms. asiakirjoja, joita mepit sitten panevat hieman muokattuina omissa nimissään asioiden valmistelussa liikkeelle. EU-parlamentin lainsäädäntötyössä jokainen ryhmä antaa direktiivien ja asetusten valmistelu- ja vetovastuun jollekin eli yleensä asianomaisen alan hallitsevalle ja aktiiviselle jäsenelleen. Kyseinen jäsen vastaa ryhmänsä kannasta ja laatii äänestysehdotuksen. Jokainen meppi joutuu istuntokauden aikana valmisteluvastuuseen ainakin yhdestä, usein kahdesta tai kolmestakin lainsäädäntöasiasta. Tässä hommassa, joka on ilmeisesti mepin vaativin tehtävä, ovat hyvät avustajat ja oikeat lobbarit kullanarvoisia. EU-parlamentin lainsäädäntöprosessissa noudatetaan hieman omituiselta kuulostavaa käytäntöä, jonka mukaan asiaa valmisteleva meppi päättää yksin, keitä asiantuntijoita asianomainen valiokunta kuulee asian käsittelyssä.

10. Tulevissa eu-vaaleissa, jotka käydään kaikissa jäsenmaissa samanaikaisesti, ei itse asiassa ole kysymys todellisista eu-asioita koskevista vaaleista. Tämä johtuu jo siitä edellä mainitusta faktasta, etteivät tavalliset ihmiset tunne EU-parlamenttia ja sen tehtäviä. EU-vaaleissa on jokaisessa maassa kysymys enemmän tai vähemmän oman maan sisäisistä asioista ja nimenomaan talouspolitiikan onnistumisen arvioinnista. Vaaleissa punnitaan ensi sijassa vallassa olevan hallituksen ja sen ajaman kansallisen politiikan kannatus. Näin on asian laita, puhutaan mitä puhutaan, myös Suomessa. Tämä nähtiin esimerkiksi hallituksen viime viikolla eduskunnalle esittämästä eu-selonteosta ja siitä käydystä eduskuntakeskustelussa, jolloin äänessä olivat juuri eu-vaaleissa ehdolla olevat kansanedustajat. Myös oppositiopuolueiden esittämässä, työllisyyttä koskevassa välikysymyksessä ja sen  perusteella päivä pari sitten eduskunnassa käydyssä keskustelussa oli havaittavissa sama piirre. Oppositio hiillosti hallitusta työllisyyden heikosta hoidosta ja vaati valtiolta lisää rahaa talouden elvytykseen. Taustalla on varmasti ajatus vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin eu-vaaleissa. Hallitus puolestaan ilmoittaa, että Suomi kuuluu niihin maihin, jotka ovat finanssikriisin aikana satsanneet eu-maista kaikkein eniten elvytykseen ja sen myötä myös työttömyyden hoitoon.

11. Suomessa toimitettavissa eu-vaaleissa puolueet, yhteensä kolmetoista, ovat asettaneet kuin parikymmentä ehdokasta, joita on yhteensä 240. Eduskunnan ulkopuolisilla puolueilla ja ryhmittymillä ei ole käytännössä minkäänlaisia mahdollisuuksia saada omaa ehdokastaan valituksi, mutta toisaalta jo osallistuminen vaaleihin omilla ehdokkailla on arvokas asia. Eduskuntapuolueiden listoilta taas pyrkii EU-parlamenttiin ehdokkaita, joilla tuskin on käytännössä mahdollisuuksia tulla valituksi. Joukossa on runsaasti uusia ja ensikertalaisia ehdokkaita, jotka eivät todellisuudessa tähtää valituksi tulemiseen juuri näissä vaaleissa, vaan vasta noin puolentoista vuoden kuluttua pidettävissä eduskuntavaaleissa. EU-vaaleissa on siis kyse eduskuntavaalien jonkinlaisista esivaleista. Uudet ja nuoret ehdokkaat haluavat itselleen nimeä eduskuntavaaleja silmällä pitäen, he ovat varmasti tyytyväisiä, jos sijoittuvat vaaleissa omassa ryhmässään sanokaamme sijoille 4-10. Lisäksi mukana on joukko konkarikansanedustajia tai ex-kansanedustajia, esimerkiksi Kauko Juhantalo, joiden intressissä on, ettei heitä vaan unohdettaisi seuraavia eduskuntavaaleja silmällä pitäen. Hekään eivät todellisuudessa tähtää valituksi tulemiseen, vaan haluavat viestittää ehdokkuudellaan, että älkää nyt, hyvät äänestäjät, vain unohtako meitä!

12. Suomessa vaalikeskustelu on aaltoillut laidasta laitaan, mutta itse eu-asioista on puhuttu todella vähän. Suomen maahanmuuttopolitiikka hallitsi aluksi vaalikeskustelua ja -tunnelmia. Perussuomalaiset eli kotoisasti persut ovat vaatineet nykyisin maahanmuuttopolitiikan tiukentamista, vaikka todellisuudessa persuilla ei näytä olevan mitään määrättyä maahanmuuttopolitiikkaa, vaan he ratsastavat kunnon populistien tavoin tässäkin kysymyksessä sen mukaan, mikä kulloinkin näyttäisi olevan yleisön keskuudessa suosittua. Kun erilaisissa gallupeissa persujen suosio alkoi viime syksynä nousta ja hipoa jo vasemmistoliiton kannatuslukuja - tämä johtui lähinnä siitä, että lehdistö, Helsingin Sanomat etunenässä otti Timo Soini jostakin syystä lellikikseen -  alkoivat muut puolueet hermostua. Niinpä kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ben Zyskowicz, maahanmuuttajataustainen henkilö itsekin, läksytti huhtikuussa rajusti maahanmuuttoministeri Astrid Thorsia (RKP) lepsusta maahanmuuttopolitiikasta ja maahanmuuttokeinottelun sallimisesta. Kokoomuksen lapualainen meppiehdokas Kai Pöntinen nousi julkisuuden parrasvaloihin lahtimainoksessaan, jossa hän antoi ymmärtää maahanmuuttajien olevan sosiaalipummeja. Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen tietenkin sanoutui irti Pöntisen vaalimainoksesta. Mutta kun RKP:tä uhkaa ainoan paikan menetys EU-parlamentissa, oli ministeri Astrid Thorsin pakko tulla pari päivää sitten julkisuuteen ja ilmoittaa, että hallituksen aikomuksena on tiukentaa merkittävästi maahanmuuttopyrkijöiden tutkintaa, karsintaa ja maahanmuutosta aiheutuvia kustannuksia. Suomalaisilla mepeillä todellisuudessa liene vaikutusvaltaa Suomen harjoittaman pakolais- ja maahanmuuttopolitiikan suhteen.

13. Vaalien lähestyessä vaalipuheet ovat menneet yhä useammin lähinnä viihteen puolelle. Persujen Freddy "Somebody" (van Wonterghem) Kotkasta kertoi iltapäivälehdessä vierailleensa nuorena miehenä merillä kulkiessaan bordelleissa ja ostaneensa seksipalveluja ja kuuluneensa 1990-luvulla Kotkan kuuluisan Punaisen talon asiakaskuntaan; tietenkin Freddy oli kertomansa mukaan lopettanut tämän harrastuksensa "jo vuonna 1996." Tästä sai itselleen sopivan vaaliteeman keskustan viime hetkillä ehdokkaakseen valitsema ex-päätoimittaja Johanna Korhonen, joka käy parhaillaan oikeutta Alma-Mediaa vastaan työsuhteensa päättämisestä väitetyn lesbosuhteen takia: Korhonen ilmoitti vastustavansa jyrkästi Freddyn ehdotusta bordellien laillistamisesta Suomessa. Tätä rataa vaalikamppailu on yleensäkin edennyt, eli viihteen puolella liikutaan aika yleisesti, kun asiakysymykset eivät tunnu oikein kiinnostavan sen enempää äänestäjiä kuin ehdokkaitakaan. Tässä kohdin pitää muistuttaa myös Väestöliiton  julkistamasta "selvityksestä", jonka mukaan seksikkäin meppiehdokas on Minna Sirnö (vas).

14. Politiikan tekohan on yleensäkin viihteellistynyt myös Suomessa aina tasavallan presidentin  virkaa ja viranhoitoa myöten. Tämä alkoi Manun kuuluisista sukista, joista julkisuuteen kertoi Tellervo. Martti Ahtisaaren kaudella viihdepuoli korostui entisestään, eikä Tarja Halosen kaudella suunta ole muuttunut miksikään. Tämä on ymmärrettävä, koska tasavallan presidentin valtaoikeuksia on karsittu, eikä presidenteistä näytä oikein olevan mielipidevaikuttajiksi. Silloin hommiin tulee viihteellinen ja kansan suosiota kalasteleva leima. Ei siis ole mikään ihme, kun pari päivää sitten julkistettiin eräs nuorisotutkimus - niitähän tulee nykyisin ulos vähän päästä - jonka mukaan valtakunnassa paras itsetunto on Tarja Halosella ja Duudsonien Jarpilla; Jarppihan esiintyi Duudsonien eräässä jaksossa mm. tikkatauluna.

15. Tämän kirjoitussarjan toisessa osassa huomenna tai ylihuomenna on tarkoitus pohtia eri puolueiden kärkiehdokkaiden mahdollisuuksia vaaleissa ja veikata ja esittää nimilista, keitä suomalaiset tulevat vaaleissa valitsemaan EU-parlamenttiin. Lopuksi lyhyesti vaaliveikkaukseni suomalaisten puolueiden paikkajaosta

- kokoomus 4 paikkaa

- demarit 3 paikkaa

- keskusta 2 paikkaa

- vihreät 2 paikkaa

- persujen ja kd:n (kristilliset) vaaliliitto 2 paikkaa

Ilman paikkaa jäisivät ennusteeni mukaan siis vasemmistoliitto ja RKP, joilla kummallakin on nyt työnsä päättävässä parlamentissa yksi meppi. 

Vaalien osallistumisprosentiksi veikkaan 43 %.

Osallistukaapa, hyvät lukijat,  kommenteillanne vaaliveikkaukseen!

P.S. 

Tänään ja huomenna muistelemme myös Pekingin Taivaallisen aukiolla eli Tiananmenin aukiolla 4.6.1989 toimeenpantua verilöylyä, jossa kansanarmeija surmasi tuhansia mieltään osoittaneita opiskelijoita ja työläisiä. Tästä tarkemmin seuraavassa blogissa.