1. Iltapäivälehdessä kerrottiin tänään, että joukko nimekkäitä juristeja on tehnyt tutkintapyynnön ex-lobbari Lasse Lehtisen tupakkapuheista 1990-2002. Kysymyksessä on siis eräänlainen "ryhmätutkintapyyntö".
2. Monessa mukana ollut Lasse Lehtinen (sdp) - hänet muistetaan muun muassa presidentintekijänä eli Martti Ahtisaaren "keksijänä" demareiden ehdokkaaksi - toimi Amer-Tupakan viestinnän ja yhteiskuntasuhteiden johtajana vuosina 1990-1993. Tutkintapyyntöön liitetyn emeritusprofessori Erkki Aurejärven artikkelin mukaan Lehtinen osallistui tupakan valheelliseen markkinointiin vuosina 1990-2002.
3. Tutkintapyynnön mukaan Lehtinen on julkisesti valehdellut tupakan terveysvaaroista, pyrkinyt harhauttamaan kuluttajia ja viemään pohjan terveysviranomaisten varoituksilta.
4. Näin sanotaan mainitussa iltapäivälehdessä, mutta itse asiassa tutkintapyynnössä, joka sitä paitsi onkin oikeastaan "selvityspyyntö", ei sanota näin. Siinä todetaan vajaalla kahdella rivillä seuraavaa:
- Pyydämme poliisia selvittämään, onko filosofian tohtori Lasse Lehtinen rikkonut lakia menettelyssään, jota käsitellään Erkki Aurejärven kotisivuilla www.erkkiaurejarvi.fi.
5. Erkki Aurejärven lisäksi selvityspyynnön on allekirjoittanut 12 muuta lakimiestä joukossa muun muasssa kolme professoria ja kolme tohtoria. Selvityspyyntö löytyy tästä.
6. Selvityspyynnössä viitattu Erkki Aurejärven artikkeli "Lasse Lehtinen, kuoleman kauppamies", puolestaan löytyy täältä. Se on 18-sivuinen tiivistelmä Aurejärven tänä vuonna julkaisemasta pamfletista "Tupakkateollisuuden kuolemankauppiaat".
7. Lasse Lehtinen ei ole selvitys- tai tutkintapyynnöstä hätkähtänyt. Hän toteaa ko. lehdelle (I-S), että "kuka tahansa voi tehdä toisesta henkilöstä tutkintapyynnön. Sitten viranomainen tutkii, jos tutkii". Lehtisen mukaan kysymys on 20 vuoden takaisesta mielipidekirjoittelusta. "Tiettävästi Suomessa, toisin kuin Venäjällä, mielipiteestä ei joudu vastuuseen", Lehtinen kommentoi.
8. Mielenkiintoista, mutta miten mainitulle selvitys- tai tutkintapyynnölle mahtanee käydä, ottaako poliisi sen tutkittavakseen?
9. Ennustaisin, että poliisi ei ala sanotun pyynnön perusteella tutkia Lasse Lehtisen ko. "menettelyä", kuten pyynnössä hyvin ylimalkaisesti todetaan. Kysymyksessä ei sisältönsä puolesta ole sellainen rikosilmoitus, jota esitutkintalaissa tarkoitetaan ja jollaisen ilmoituksen perusteella poliisi aloittaa kansalaisen ilmoituksen perustella väitetyn rikoksen tutkinnan. Luultavasti poliisi ei edes kirjaa pyyntöä rikosilmoitukseksi eikä myöskään ryhdy mainitun "vinkin" perusteella omasta aloitteestaan Lehtisen menettelyä tutkimaan epäiltynä rikoksena.
10. Esitukintalaki tuntee vain käsitteen "rikosilmoitus", ei termiä "tutkintapyyntö". Tutkintapyyntö on itse asiassa sanan rikosilmoitus synonyymi tai eufemismi (kiertoilmaisu). Joskus esitetään, että rikosilmoituksen ja tutkintapyynnön käsitteellinen ero olisi siinä, että rikosilmoitukseksi kutsutaan poliisille tehtyä ilmoitusta, jossa ilmiannetaan joku tietty henkilö tai henkilöt jostakin rikoksesta, kun taas tutkintapyynnöksi kutsutaan selvityspyyntöä, jossa poliisia vain pyydetään viran puolesta selvittämään, sisältyykö epäillyn menettelyyn mahdollisesti rikos.
11. Toisinaan on esitetty, että poliisille tehty "pelkkä tutkintapyyntö" ei, toisin kuin rikosilmoitus, voisi johtaa kunnianloukkaussyytteen ja -tuomioon, jos poliisille annetut tiedot ovatkin perättömiä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä oikeuskäytännössä on katsottu, että myös tutkintapyyntö voi johtaa kunnianloukkaussyytteeseen, jos pyynnön tekijällä ei ole ollut perusteita pitää pyynnössä esitettyjä tietoja paikkansapitävinä.
12. Pyynnössä tai ilmoituksessa käytetty terminologia ei toki ole ratkaiseva asia, vaan ratkaisevaa on se, mitä ko. pyynnössä tai ilmoituksessa asiallisesti esitetään. Jotta polisi olisi velvollinen ottamaan ilmoituksen tai pyynnön epäiltynä rikoksena tutkittavakseen, on siitä käytävä ilmi, että ilmoituksen tekijä tai tekijät itse katsovat tai epäilevät, että jokin pyynnössä mainittu tapahtuma on rikos.
13. Kun Lasse Lehtisen tapauksessa tutkinta- eli oikeastaan selvityspyynnön tekijät eivät edes itse rohkene tai halua ilmoittaa, että Lehtisen menettely halutaan poliisin tutkittavaksi mahdollisena rikoksena, ei kyseessä ole sellainen rikosilmoitus, jonka perusteella poliisi aloittaisi rikoksen esitutkinnan. Poliisi ei siis todennäköisesti ota mainittua tutkintapyyntöä vastaan eikä kirjaa sitä rikosilmoituksena. - Se, ettei ilmoituksen tai pyynnön vastaanottaja pidä ilmoitettua tapahtumaa rikoksena, ei sen sijaan ole peruste, jonka perusteella poliisi saisi jättää ilmoituksen vastaanottamatta. Mutta kuten sanottu, tästä ei nyt ole kyse, vaan kysymys on siitä, että pyynnön tekijät eivät itse halua väittää tai edes "katsoa", että Lehtisen menettelyssä olisi syytä epäillä rikosta.
14. Mainitulla "selvityspyynnöllä" ei siis ole ole käytännössä mitään merkitystä. Pyynnön esittäjät ovat ilmiselvästi vain halunneet ilmaista myötätuntoaan Aurejärvelle ja hänen ponnisteluilleen tupakoinnin vastustamisessa, mutta eivät ole rohjenneet ryhtyä "tositoimiin" Lehtisen "menettelyn" saattamiseksi poliisin tutkittavaksi. Ilmeisesti kyse on siitä, että pyynnön esittäneet Aurejärven kaverit pelkäävät Lehtisen reaktiota eli mahdollista kunnianloukkaussyytettä, jos pyyntö olisi muotoiltu kunnon rikosilmoitukseksi.
15. Selvityspyyntöön on liitetty Aurejärven edellä mainittu 18 sivun pituinen artikkeli, jossa Lasse Lehtinen mainittu "menettely" on yksilöity. Kyse on Lehtisen tiedotusvälineille yms. tahoille antamista lausunnoista, joissa tunnutaan väheksyttävän tupakoinnin vaaroja. Aurejärvi väittää artikkelissaan, että Lehtisen menettely täyttää murhan tunnusmerkistön. Tätä väitettä selvityspyynnön poliisille nyt tehneet 12 muuta lakimiestä ei ole selvästikään halunneet allekirjoittaa, enkä yhtään ihmettele syytä tähän, sillä murhasta ei tietenkään voisi olla kysymys, korkeintaan kuolemantuottamuksesta. Aurejärvi haluaa ilmiselvästi sitä, että Lehtinen haastaisi hänet käräjille, jolloin hän saisi tilaisuuden osoittaa, että Lehtinen on ollut lausunnoillaan väärässä. Tästä on kysymys.
16. Itse asiassa eli tupakoinnin vastustamisessa Erkki Aurejärvi on toki ollut oikeassa ja hän on tehnyt siinä suhteessa merkittävää työtä esimerkiksi vireille panemissaan ja ajamissaan kahdessa tupakkaoikeudenkäynnissä. Hän edusti 1992 kuollutta päämiestään ensimmäisessä oikeudenkäynnissä, jota käytiin peräti 13 vuotta eli vuodesta 1988 vuoteen 2001, jolloin korkein oikeus hylkäsi kanteen äänin 4–1. Kanteen perusteena oli, että tupakkateollisuus on järjestelmällisesti salannut tietoja tupakan vaaroista ja peittänyt niitä markkinoinnilla.
17. Mainittu tupakkaoikeudenkäynti käytiin vanhan oikeudenkäyntijärjestyksen mukaan eli siis menettelyssä, joka Matti Norrin väitteen mukaan oli huomattavan paljon parempi kuin vuonna 1993 voimaan tullut uusi prosessijärjestys. Mutta oliko tupakkaoikeudenkäynti nopea ja halpa, kuten Norri väittää prosessien tuohon aikaan aina ollen? Eipä tietenkään, kuten eivät oikeudenkäynnit tuohon aikaan yleensäkään olleet, sillä tuolloin oli voimassa lykkäysjärjestelmä, jossa Norrin vihaamasta menettelyn suullisuudesta, välittömyydestä ja keskityksestä ei ollut tietoakaan eikä käsittelyä ollut jaettu valmisteluun ja pääkäsittelyyn. Tämän seurauksena Aurejärven ajaman kanteen käsittely kesti Helsingin raastuvanoikeudessa lähes neljä vuotta ja sitä käsiteltiin peräti 14 istunnossa ajalla 16.6.1988-26.9.1991; kanne tuli vireille jo 5.5.1988. Todisteiden vastaanottamisessa ei päästy minkäänlaiseen keskitykseen eikä välittömyyteen, vaan todisteita otettiin vastaan useissa eri istunnoissa.
18. Olisiko jutun lopputulos ollut toinen, jos oikeudenkäynti olisi ollut asianmukaisesti järjestetty? Tätä emme tiedä, mutta siitä olen varma, ettei jutun käsittely kolmessa oikeusasteessa olisi vienyt läheskään 13 vuotta. - Erkki Aurejärvi on kertonut tupakkaoikeudenkäynnistä julkaisemassaan kirjassa "Erään murhan anatomia. Suomalainen tupakkatuomio" (WSOY 2004).
PS. 23.8.
Huhtikuussa 2012 Helsingin poliisilaitokselle on jätetty kahden juristin tekemä tutkintapyyntö, jossa Amer-Tupakan entistä kemistiä epäillään väärästä valasta ja korkeimman oikeuden tuomari Ari Kantoria yllytyksestä siihen. Epäillyn rikoksen tekohetkellä Kantor toimi Amerin asianajaja. Kemisti esiintyi todistajana niin sanotussa kevytsavukeoikeudenkäynnissä, joissa kaksi sairastunutta naishenkilöä haki Amerilta korvauksia. Kanteen mukaan Amer oli lanseerannut markkinointimielessä koko kevytsavukkeen käsitteen antaen harhaanjohtavasti ymmärtää, että kevytsavukkeet olisivat jotenkin vähemmän vaarallisia kuin muut savukkeet, vaikka todellisuudessa kevytsavukkeet ovat yhtä vaarallisia ja jopa tappavia kuin kaikki muutkin. Kemistiä kuultiin Amerin nimeämänä todistajana Helsingin käräjäoikeudessa 2008 ja hovioikeudessa 2009. Hän ilmoitti ettei tiedä, aiheuttaako tupakka vaarallisia sairauksia. Kevytsavukejuttu jäi lopulta sittemmin eli lokakuussa 2010 asianosaisten sopimuksen perusteella sillensä, eli kantajat luopuivat kanteensa jatkamisesta ja vetivät pois korkeimmalle oikeudelle jo tekemänsä valituslupahakemuksen. Kanne oli hylätty sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa. Kantajien asiamiehenä toimi Erkki Aurejärvi.
