403. Kansanedustaja Petri Salo kärähti vaalirahatestissä

Muistutus valtiosääntöoppineelle väärin pysäköidystä autosta? Hyväksyyköhän perustuslakivaliokunta tämän...

Vihreä Lanka -lehti kertoo tänään yksityiskohtaisesti, miten istuva kansanedustaja Petri Salo (kokoomus), siviiliammatiltaan vanhempi poliisikonstaapeli, jäi, kuten lehti asian ilmaisee, rysän päältä kiinni lehden tekemässä vaalirahoituksen avoimuuden doping-testissä.

Tämä Petri on sama kansanedustaja, joka oli viime syksynä käräjäoikeudessa syytteessä paitsi törkeästä ylinopeudesta, myös lahjoman tarjoamisesta poliisille, jotta tämä olisi painanut hänen ylinopeutensa niin sanotusti villaisella.

Olen kertonut blogissani - tottahan toki - Petri Salon sanotusta lahjusoikeudenkäynnistä, katso blogit 314/10.9.2010 ja 322/22.9.2010. Vaasan (Etelä-Pohjanmaan) käräjäoikeus hylkäsi syytteen lahjontarikoksesta, mutta tuomitsi Salon törkeästä liikenteen vaarantamisesta 60:een päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 3 780 euroa. Syyttäjä on valittanut lahjussyytteen hylkäämisestä hovioikeuteen.

Mutta palatkaamme Vihreän Langan järjestämään ansaan. Lehdessä kerrotaan näin:

"SOPIMATON EHDOTUS. Vihreä Lanka lähetti kokoomuslaiselle Salolle ja 15 muulle eduskuntapuolueiden ehdokkaalle viime viikolla sähköpostiviestin tekaistulla nimellä ja tarjosi kolmea tuhatta (3 000) euroa vaalikampanjointia varten.

Samassa viestissä tiedusteltiin, osaisiko ehdokas sanoa, miten summan voisi lahjoittaa nimettömänä.

Suurin osa viestiin vastanneista, yhdeksän ehdokasta, kieltäytyi tarjouksesta ja muistutti vastausviestissään vaalirahoituksen pelisäännöistä, eli että nimettömänä voi eduskuntavaaleissa lahjoittaa korkeintaan 1 499 euroa.

Kristillisdemokraattien kansanedustaja ja ehdokas Toimi Kankaanniemi ja saman puolueen Tarja Tallqvistin vaalipäällikkö Anja Hurme vihjasivat vastauksissaan eri vaihtoehtoihin lain kiertämiseksi.

Muiden puolueiden vastaajat muistuttivat vastauksissaan voimassa olevista pelisäännöistä tai kieltäytyivät tarjouksesta, koska eivät käytä kampanjoissaan ulkopuolista rahoitusta.

Petri Salo sen sijaan ehdotti heti, miten lahjoituskattoa voisi kiertää. Hän ehdotti, että summan voisi jakaa perheenjäsenten kesken ”tai muuta sellaista”.

Kun Vihreä Lanka vastasi sähköpostiin ja kysyi Salolta tarkemmin, miten hänen ehdotuksensa käytännössä onnistuisi, hän ehdotti mahdolliselle lahjoittajalle osallistumista kampanja-avauksen laskujen maksamiseen.

”Saan järjestettyä hyvin niin, että se on jaettu kahteen 1 500 euron laskuun. Toisessa voi olla ruokailukustannuksia ja toisessa tilanvuokrat ja ohjelmansuorittajat”, Salo kirjoitti.

Kun Salolle maanantaina kerrottiin avoimuustestistä, hän kielsi ehdottaneensa vippaskonsteja, koska hänellä oli jo ennestään yksi rahoittaja, joka kuulemma maksaisi puolet ehdotetusta summasta.

”Kuule hei, enhän mä niin tyhmä ole. Kun mulla on jo 1 500 euron sponssi olemassa”, Salo sanoo.

Tätä et kuitenkaan kertonut vastausviestissäsi?

”Nyt mä kerron sen sulle.”

Salon mielestä hänen toiminnassaan ei ollut mitään arveluttavaa, vaan olennaisinta oli, ettei hän rikkonut lakia.

Vastikään uusittu vaalirahoituslaki ei kiellä kahta oikeushenkilöä, kuten perheen eri jäseniä, lahjoittamasta rahaa erikseen nimettömästi. Tukea voi antaa myös yrityksen nimissä.

Salon mukaan hänen ehdotuksensa lahjoituskaton kiertämisestä ei ollut edes avoimuuden tai lain hengen vastaista.

Kolme tuntia Vihreän Langan maanantaina tekemän haastattelun jälkeen Ilta-Sanomat uutisoi Salon luopuvan ehdokkuudestaan terveydellisistä syistä. Vihreän Langan haastattelussa hän ei kuitenkaan viitannut vetäytymiseensä millään tavalla.

”En kai minä Vihreän Langan kautta halunnut tällaista tiedotusta hoitaa. Päätös luopumisesta on ollut mielessä pitkään, ja lopullisen päätöksen tein viikonloppuna mökillä”, Salo sanoi, kun asiasta kysyttiin myöhemmin uudestaan.

Kokoomuksen puoluesihteeri Taru Tujunen ei halunnut aluksi lainkaan kommentoida Salon vastauksia vaalirahatestissä. ”En tiedä, onko siinä kauheasti mitään kommentoitavaa, kun Salo ei enää ole ehdokkaammekaan.”

----

Näin.

Hyvä, että asia paljastui tässä vaiheessa. Petri Salollekin tämä oli varmaan tärkeätä jo ennen vaaleja. Tärkeintä tämä oli kuitenkin Saloa aikaisemmissa vaaleissa äänestäneille.

No, mikä vaikutus tällä paljastuksella voisi olla vielä kesken olevaan Petri Saloa koskevaan lahjusoikeudenkäyntiin.

Ei mitään vaikutusta - tietenkään! Eikös juu?

Mutta, nyt se sitten nähtiin myös käytännössä, miten tätä palkintoministeri Lauri Tarastin luomusta voidaan käytännössä, muun muassa, kiertää.

Pääministeri Mari Kiviniemi ei kuitenkaan aio edelleenkään kertoa yksityiskohtia viime eduskuntavaalien hieman kummastusta herättäneestä vaalirahoituksestaan, vaikka eri lehdet ovat sitä häneltä peränneet. Mitähän salattavaa Kiviniemellä oikein tuossa asiassa? Ei hänellä toki ole lakiin perustuvaa velvollisuutta kertoa vaalirahoituksestaan yksityiskohtaisemmin kuin mitä hän on tehnyt. Mutta se avoimuus, se avoimuus! Se on jo toinen juttu ja myös se pääministerin tulisi ottaa vakavasti.

Itse olen ehdottanut sellaista lainmuutosta, että vaalien jälkeen ministereiksi nimitettävien kansanedustajien olisi avattava koko vaalirahoituksensa julkisesti jokaista senttiä ja lahjoittajaa myöten. Olipa siis kyse miten pienistä lahjoituksista tahansa. Nimitettäköön tätä lakia sitten vaikkapa Lex-Kiviniemeksi.

352. Timo Kalli - keskustan työhevonen

Timo Juhani Kalli (63 v.) on maanviljelijä Euran Kiukaisista. Hän on toiminut keskustan kansanedustajana vuodesta 1991 ja johtanut vuodesta 2003 puolueen eduskuntaryhmää. Ministerinä Kalli ei ole ollut, syynä luultavasti heikonpuoleinen vieraiden kielten taito.

Kallista ja hänen toiminnastaan ryhmänjohtajana on tämänpäiväisessä Helsingin Sanomissa laaja kahden sivun esittely. Kalli on hevos- ja ravimiehiä ja HS:n jutun kuvissa (yllä) hänet onkin kuvattu ohjastamassa suomenhevosiaan. Nuorempana Timo Kalli harrasti nyrkkeilyä kilpailumielessä, mutta tästä ei Hesarin jutussa kerrota mitään.

Timo Kallilla oli avainrooli kesän 2003 pääministerinvaihdossa. Kalli suositteli yhdessä puoluesihteeri Eero Lankian kanssa Anneli Jäätteenmäen eroamaan. Tämän jälkeen Kalli nosti ensimmäisenä esiin Matti Vanhasen nimen pääministeriksi. Kalli kertoo Hesarin jutussa, ettei hän ollut neuvotellut asiasta etukäteen Vanhasen kanssa.

"Kun syntyi tyhjä tila, ajattelin, että pitää heti heittää toinen ehdokas. Emme olleet keskustelleet Vanhasen kanssa asiasta", Kalli kertoo.

Mutta oltiinko Matti Vanhasen tulevasta pääministeriydestä keskusteltu keskustan eduskuntaryhmässä ennen kuin Kalli nosti kysyttäessä esiin Vanhasen nimen? HS:n jutussa Kalli antaa ymmärtää, että ryhmähuoneessa ei oltu keskusteltu asiasta lainkaan, vaan hän oli maininnut Vanhasen nimen aivan spontaanisti. Kallin mukaan hänen vastauksensa tomittajalle oli yllättänyt täydellisesti ainakin Mauri Pekkarisen.

On vaikea uskoa, että Kalli olisi vetäissyt Vanhasen nimen ikään kuin hatusta ja ettei uuden pääministerin nimestä olisi keskusteltu keskustan ryhmäkokouksessa. Eivät kai kaikki keskustan 50 kansaedustajaa voineet olla niin hölmistyneitä Jäätteeenmäen erosta ja siitä, että demarit olivat luvanneet heille myös uuden pääministerin paikan, että he eivät olisi hoksanneet pohtia, kenestä Jäätteenmäen seuraaja pääministerinä? Tämä tuntuu mahdottomalta uskoa.

Ilmeistä on, että Timo Kalli, keskustan vanha isäntä Seppo Kääriäinen ja jotkut muut, ainakin puoluesihteeri Eero Lankia, olivat keskenään sopineet siitä, että Vanhasesta tulisi uusi pääministeri. Mauri Pekkariselle herrat eivät olleet maininneet asiasta siitä yksinkertaisesta syystä, että he eivät halunneet tehdä Maurista pääministeriä. Perustelihan Kääriäinen heti Vanhasen valinnan jälkeen asiaa sillä, että Matti Vanhanen oli rehellisin keskustalainen poliitikko uudeksi pääministeriksi - luonnehdinta, jota Kääriäinen on luultavasti myöhemmin joutunut katumaan.

Timo Kallilla, Matti Vanhasella ja keskustalla meni pari vuotta Vanhasen valtaantulon jälkeen oikein kivasti. Kalli piti ryhmää kurissa ja hän oli ainoa, jolle Vanhanen uskoutui suunnitelmissaan. Kalli on vakaan satakuntalaisen isäntämiehen perikuva, joka artikuloi eduskunnassa ja yleensä politiikassa jämäkästi selkeällä suomen kielellä, kasvattaa suomenhevosia ja junailee kotimaakunnassaan ja koko keskusta-Suomessa asioita puolueelleen ja sen kannattajakunnalle parhain päin. Tahti muuttui, kun Vanhanen alkoi temppuilemaan naisjutuillaan ja oudoilla lausunnoillaan. Kallin mukaan kriisi alkoi Matti ja Merjan Vanhasen avioerosta.

Vaikka asia on keskustan taholta kiistetty, lienee ilmeistä, että Timo Kalli ja Seppo Kääriäinen junailivat keskenään myös Matti Vanhasen eron pääministerin pallilta. Kuten muistettaneen, Vanhasen ilmoitus erosta tuli vuosi sitten vähän ennen joulua. Vanhanen ilmoitti, ettei hän asetu enää ehdolle kesäkuun puoluekokouksessa puolueen puheenjohtajaksi, mikä tiesi käytännössä myös ilmoitusta luopua pääministerin paikalta.

Todennäköisesti on, että Kalli ja Kääriäinen olivat ilmoittaneet Vanhaselle, etteivät he enää tukisi Vanhasen jatkokautta puolueen puheenjohtajaksi. Syynä oli vaalirahasotkun tutkinnan ulottuminen yhä syvemmin keskustapuolueeseen ja myös Vanhasen tekemisiin akselilla RAY-Nuorisosäätiö. Oikeuskansleri oli kokoustanut 14.12. tutkinta-asian tiimoilta KRP:n tutkinnanjohtajan ja valtakunnansyyttäjän kanssa, minkä jälkeen oikeuskansleri Jonkka oli ollut yhteydessä Matti Vanhasen tärkeimmän neuvonantajaan eli valtiosihteeri Risto Volasen kanssa, joka lienee kertonut tutkinnan suuntaamisesta Timo Kallille.

----

Timo Kalli töpeksi itsekin pahemman kerran vaalirahoitusjupakan alkumetreillä. Toukokuussa 2008 hän antoi Ylen A-studiossa haastattelun, jossa hän myönsi jättäneensä oikeusministeriölle toimittamassaan vaalirahailmoituksessa ilmoittamatta eräiden yli 1 700 euron suuruisten avustusten osalta sen, keiltä tai miltä yrityksiltä tuet olivat peräisin. Kalli sanoi, että tämä oli "hänen ja antajan välinen asia."

Kalli jätti alun perin ilmoittamatta, että hän oli saanut vaaliavustusta mm. Ruukki Groupilta 20 000 euroa, Ajanta Oy:ltä 10 000 euroa ja Kehittyvien maakuntien Suomelta (KMS) 10 000 euroa.

Tässä valtiopäivämies Kalli tietenkin erehtyi, mutta todellinen möläytys koettiin, kun Kalli jatkoi, että "kun tämä asia (siis vaalirahoitusilmoituksen yksilöiminen) ei ole sanktioitu, koen että olen ainoastaan poliittisessa vastuussa tukijoilleni ja äänestäjilleni."

Kalli siis tunnusti rikkoneensa tahallaan tärkeää kansanedustajia velvoittavaa lakia, jota hän oli ollut säätämässä ja hyväksymässä. Keskustan kasvojen pesu olisi edellyttänyt, että Kalli olisi eronnut keskustan ryhmänjohtajan paikalta. Mutta vielä mitä, Kalli jatkoi ja jatkaa edelleen niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kalli voi vedota tietenkin siihen, etteivät muutkaan vaalirahoitussotkussa kiusalliseen asemaan joutuneet keskustalaiset, Matti Vanhanen etunenässä, eronneet asemistaan, vaan jatkoivat entisillä paikoillaan.

Kalli päätti kuitenkin rangaista itseään sillä, että "kertoi kaiken" - siis täydensi vaalirahoitusilmoitustaan - ja palautti saamansa rahat, noin 40 000 euroa. Tällä tempulla hän koki pesevänsä kasvonsa. Niin tai näin, niin temppu kannatti sikäli, että sillä tavalla Kalli tavallaan osti itselleen jatkoajan keskustan ryhmänjohtajana.

Oliko Kalli todella niin tyhmä tai varomaton, että meni aivan noin vain möläyttämään tuollaisia? Tuskinpa. Muistamani mukaan oikeusministeri Tuija Brax oli jo ehtinyt julistaa eduskunnassa, että vaikka vaalirahoitusilmoitukset jätettiin oikeusministeriölle, ministeriöllä ei ollut valtuuksia tarkistaa ilmoitusten todenperäisyyttä, saati sitten vaatia edustajia täydennyttämään puutteellisia ja epäselviä ilmoituksiaan. Tässä kohdin Brax nojautui siihen, mitä ministeriön vaalijohtaja Jääskeläinen oli hänelle vakuuttanut lain sisällöstä.

Luultavaa on, että Timo Kalli tarkoitti "asian sanktioimattomuudella" juuri samaa, mitä Brax oli kertonut eduskunnassa. Siis sitä, että että ministeriö tai mikään muukaan viranomainen ei voisi puuttua epätäydellisiin tai epäselviin vaalirahailmoituksiin. Olihan "Suuri vaali- ja vaalirahoitusekspertti" Lauri Tarastikin ilmaissut käsityksenään, että vaalirahoitusilmoituksen paikkansapitävyyden tarkistaminen oli ollut lakia valmisteltaessa tarkoitus jättää yksinomaan median tehtäväksi. - Suorastaan hullunkurinen ajatus, mutta sekin kelpasi vuoden 2000 vaalirahoituslakia säädettäessä eduskunnalle.

Itse olin toista mieltä kuin Brax ja hänen vaalijohtajansa ja niinpä tein oikeuskanslerille toukokuun lopulla 2008 kantelun, jossa pyysin selvittämään, mikä oli vaalirahoituslain tarkoitus edellä mainitussa kohdin ja oliko oikeusministeriö rikkonut lakiin perustuvan tarkastusvelvollisuutensa. Oikeuskansleri Jonkan ratkaisu saatiin tammikuussa 2009 ja sen sisältö oli selvä: oikeusministeriön olisi pitänyt tarkistaa, täyttivätkö kansanedustajien vaalirahoitusilmoitukset yksilöinnin suhteen lain vaatimukset ja vaatia edustajia täydentämään puutteellisia ilmoituksiaan. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka antoi vaalijohtaja Jääskeläiselle vakavan huomautuksen virheellisestä menettelystä. Oikeusministeri Brax, jonka sanomaan ilmeisesti Timo Kallikin oli luottanut, oli siis kertonut eduskunnassa pötyä, mutta Braxia Jonkka ei mitenkään huomauttanut asian johdosta.

Helsingin Sanomien jutussa Timo Kalli kertoo kyllä katuvansa sitä, että hän perusteli rahoittajiensa salaamisen sillä, ettei asiasta ole säädetty rangaistusta. Kalli ei kuitenkaan hellitä, vaan aikoo pyrkiä eduskuntaan myös kevään 2011 vaaleissa. Vaalirahaskandaali oli syy siihen, miksi Kalli päätti vielä pyrkiä eduskuntaan.

"Haluan mittauttaa kannatukseni vaalirahakohun jälkeen," sanoo Kalli.

Ilmeisesti Kalli laskee, että hän tulee saamaan tulevissa vaaleissa "rehellisen miehen perikuvana" (mies joka palautti rahat) todellisen äänivyöryn ja siten lopullisesti kasvonsa pestyiksi. Luultavasti Kalli on oikeassa. Keskusta saanee seuraavissa vaaleissa läpi ainakin kaksi edustajaa eli nykyisessä eduskunnassa istuvat Juhani Korkeaojan ja Timo Kallin; keskustan kolmas Satakunnasta valittu edustaja on Oiva Kaltiokumpu.

Jollei Kalli ei olisi ehdokkaana, olisi todennäköistä, että hänen tilalleen Satakunnasta valittaisiin Kauko Juhantalo Pohjois-Satakunnasta eli Kankaanpäästä. Muistamme, miten Juhantalokin valittiin eduskuntaan äänivyöryllä eduskuntaan sen jälkeen, kun hänet oli v. 1993 tuomittu Valtakunnanoikeudessa ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja erotettu eduskunnasta.

Jätevesiasetuksen muutosasiassa ryhmyri Timo Kalli ei ole saanut ryhmäänsä tarvittavaa kuria. Viimeksi tänään ympäristöministeri Paula Lehtomäki on valitellut julkisuudessa sitä, miten hänen oman puolueensa eduskuntaryhmä ei ole antanut hänelle tukea jätevesiasiassa. Lehtomäki on arvostellut kolmea puoluetoveriaan nimeltä mainiten oman edun tavoittelusta ja keskustan edun vahingoittamisesta; nämä henkilöt ovat Paavo Väyrynen, Jarmo Korhonen ja kansanedustaja Hannu Hoskonen.

Timo Kallia voi kutsua "Keskustan kuskiksi" mutta yhtä hyvin Keskustan työhevoseksi". Millä arvonimellä keskusta aikoo aikanaan palkita Timo Kallin ansiot politiikassa? Luultavasti Kallista tehdään valtiopäiväneuvos, kenties peräti ministeri. Jukka Vihriälä, jota nyt epäillään vakavista rikoksista, sai valtiopäiväneuvoksen arvonimen sen jälkeen, kun Juha Mieto oli vuoden 2007 vaaleissa pudottanut hänet eduskunnasta.

319. Oikeuskansleri: Ydinvoimayhtiöiden puoluetuki ei tehnyt Matti Vanhasta esteelliseksi

Skylla vai Kharybdis?

Helsingin Sanomissa kerrottiin tänään, että pääministeri Matti Vanhanen epäili olevansa jäävi päättämään ydinvoiman lisärakentamisesta valtioneuvoston istunnossa viime keväänä.

Syynä jääviysepäilyyn oli Vanhasen johtaman Suomen Keskustan saama vajaan 8 000 euron puoluerahoitus Fennovoimalta ja TVO:lta, joille hallitus esitti ydinvoimalupia. Matti Vanhanen oli mukana hallituksen istunnossa esittämässä ydinvoimalupaa kyseisille yhtiöille. HS:n mukaan Fennovoima rahoitti keskustan toimintaa vuonna 2009 4 880 eurolla ja TVO 2 930 eurolla.

Vanhasen valtiosihteeri Risto Volanen oli selvittänyt asiaa keväällä oikeuskansleri Jaakko Jonkalta. Kyse on siitä, tekikö keskustan ydinvoimayhtiöiltä saama tuki keskustan puoluehallituksen jäsenistä jäävejä päätöksenteossa. Matti Vanhanen oli myös keskustan puheenjohtaja ja puoluehallituksen jäsen.

Oikeuskansleri Jonkka katsoi keskustalta saamansa aineiston perusteella, etteivät puoluehallituksen jäsenet olleet esteellisiä. Tähän tulkintaan nojautuen Matti Vanhanen oli hallituksen istunnossa päättämässä ydinvoimalupien myöntämisestä puoluetta tukeneille luvanhakijoille.

Oikeuskansleri Jonkka kertoi eilen, että esteellisyys on aina "tapauskohtaista", koska emme voi tietää, minkälaisia kytköksiä kenelläkin on. Laki lähtee siitä, että ministeri ilmoittaa itse esteellisyydestään.

Oikeuskanslerin eilen antaman päätöksen mukaan Matti Vanhanen oli sitä vastoin esteellinen päättämään valtioneuvostossa Raha-automaattiyhdistyksen tukien jakamisesta Nuorisosäätiölle. Vanhanen oli toiminut parin vuosikymmenen ajan Nuorisosäätiön hallituksessa sekä saanut säätiöltä yli 23 000 euroa vaalirahaa vuoden 2006 presidentinvaalikampanjaansa.

-----

Eräs toimittaja tiedusteli minulta varhain tänä aamuna (noin klo 10), mitä eroa näillä kahdella tapauksella eli Nuorisosäätiön avustuspäätöksellä ja ydinvoimalan lupa-asialla oikeastaan on? Toisessa tapauksessa oikeuskansleri katsoi esteellisyyden syntyneen, toisessa sen sijaan ei.

Hyvä kysymys, joka oli tullut myös minun mieleeni. Sanoin toimittajalle, että mistäpä minä tuon tietäisin ja kehotin häntä kysymään asiaa oikeuskanslerilta itseltään. Toimittajan mukaan oikeuskanslerin kännykkä ei kuitenkaan näin lauantaina vastaa; tämä on sinänsä hyvin ymmärrettävä asia. Professorirukan sitä vastoin pitää yrittää vastata olipa päivä tai vuorokaudenaika mikä tahansa.

Arvelin, että syynä näiden kahden tapausten välillä olisi siinä, että toisessa tapauksessa eli Nuorisosäätiön tapauksessa Matti Vanhanen oli ollut edunsaajana itse - toki jonkin tai joidenkin tukiyhdistystensä välityksellä (millä sinänsä ei ole merkitystä) - kun taas toisessa eli ydinvoimayhtiöiden tukitapauksessa tukea ei ollut annettu Matti Vanhaselle vaan yksinomaan hänen johtamalleen puolueelle. Toisessa tapauksessa oli annettu vaalitukea poliitikolle, toisessa "vain" puoluetukea.

Mutta onko mainittu ero loppujen lopuksi kovinkaan merkittävää luokkaa? Lähtökohta on se, että esteellisyys syntyy, jos on olemassa jokin sellainen ulkoinen seikka, jonka johdosta virkamiehen tai ministerin puolueettomuuden voidaan epäillä vaarantuvan. Kyse on niin sanotusta puolueettomuuden objektiivisesta testistä eli siitä, miltä asia näyttää ja millainen vaikutelma syntyy, kun sitä tarkastellaan ulkoapäin. Jos syntyy perusteltu vaikutelma puolueettomuuden vaarantumisesta, on virkamies/ministeri esteellinen, vaikka hän olisi itse asiassa toiminut kuinka objektiivisesti tahansa. - Tämä juuri on unohdettu Matti Vanhasen Nuorisäätiö-tapauksessa, kun on väitetty, että kyse on vain mitättömästä muoto- tai pikkuseikasta; Matilla oli hallituksessa vain yksi ääni; Matin "käytävälle hyppäämisellä" ei olisi ollut mitään vaikutusta jne. jne.

Punninnassa - tämähän on oikeuskansleri Jaakko Jonkan lempitermejä - pitäisi ottaa huomioon, että Fennovoimalla ja TVO:lla oli todella merkittävä intressi asiassa. Kyseessä oli kova kisa, jossa oli kolme hakijaa eikä tietoa ollut siitä, tultaisiinko lupa myöntämään yhdelle tai kahdelle hakijalle vai myönnetäänkö lupia ollenkaan.

Suomen Keskusta puolestaan on johtava hallituspuolue ja pääministeripuolue ja, yllätys yllätys, myös ydinvoimala-asian valtioneuvostossa esittellyt ministeri eli Mauri Pekkarinen tulee, kuten me kaikki erinomaisen hyvin tiedämme, myös keskustasta. Voidaan sanoa, että Suomen Keskustalla oli hallituksessa ratkaiseva rooli ydinvoimalupa-asiaa valmisteltaessa ja siitä päätettäessä.

Jos myös nämä seikat otetaan huomioon, kuten pitäisi, tullaan ydinvoimalupa-asian esteellisyyskysymyksessä hyvin lähelle Nuorisosäätiön tukiasiaa ja siinä oikeuskanslerin omaksumaa kantaa. Vaikka tapaukset eivät ole identtisiä, ovat ne kuitenkin esteellisyyskysymyksen osalta hyvin lähellä toisiaan.

Mahdollisesti oikeuskanslerin kantaan vaikutti se, että jos hän olisi katsonut Vanhasen esteelliseksi ydinvoimala-asiassa, olisi ratkaisusta tullut ennakkopäätös, johon olisi jatkossa vedottu. Lisäksi menneisyydestä olisi alettu kaivaa esiin vastaavanlaisia tapauksia, joissa vaali- tai puoluetukea oli annettu puolueille, joiden ministerit olivat osallistuneet tai tulisivat osallistumaan tukea antaneiden yritysten asioita koskevaan päätöksentekoon hallituksessa.

---

Minusta ei olisi ollut väärin, jos oikeuskansleri olisi katsonut pääministerin esteelliseksi myös ydinvoimalalupa-asiassa. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka on joka tapauksessa kansalaisille nyt selityksen velkaa. Mitä asiallista eroa näillä kahdella tapauksella oikein on? Oikeuskanslerin on julkistettava ydinvoimala-asiassa Matti Vanhaselle antamansa neuvon tai kannanoton perusteet ja kirjalliset perustelut. Muuten tapausten välinen ero ja niiden erilainen käsittely ja lopputulos jää askarruttamaan ihmisten mieliä epäluuloja herättävällä tavalla.

Oikeuskanslerilla näyttäisi olevan hieman omituinen kaksoisrooli. Hän on paitsi ylin laillisuusvalvoja, joka valvoo virkamiesten ja ministereiden virkatoimien laillisuutta, myös eräänlainen kruununjuristi, jonka velvollisuuksiin kuuluu konsultoida ministereitä ja ministeriöiden virkamiehiä ja vastata näiden laillista menettelyä koskeviin tiedusteluihin. Ydinvoimala-asiassa Jonkka on toiminut neuvonantajan roolissa, Nuorisosäätiön asiassa sen sijaan laillisuusvalvojana roolissa.

Ovatko nämä oikeuskanslerin kaksi roolia keskenään ristiriidassa ja pitäisikö oikeuskanslerista tehdä pelkästään edellä mainittu kruununjuristi? Meillähän on toinen ylin laillisuusvalvoja eli eduskunnan oikeusasiamies. Lähes kaikissa muissa maissa tullaan toimeen yhdellä ylimmällä laillisuusvalvojalla (ombudsman).

---

Mitä päätelmiä voidaan tehdä siitä, että Matti Vanhanen halusi selvittää mahdollisen esteellisyytensä ydinvoimala-asiassa? Onko tämä indisio siitä, että Vanhanen olisi selvittänyt esteellisyytensä/esteettömyytensä myös Nuorisäätiön rahanjakoasiassa Jonkan edeltäjän eli oikeuskansleri Paavo Nikulan kanssa, kuten Vanhanen on kertonut? Vai onko kyse vain siitä, että Vanhanen kyllä hoksasi esteellisyyskysymyksen merkityksen, mutta ei silti halunnut jäävätä itseään Nuorisosäätiön asiassa?

Matti Vanhanen on ihmetellyt, miten oikeuskanslerin päätös ydinvoima-asiaa koskevasta jääviyskysymyksestä tuli oikeuskanslerilta hyvin nopeasti, mutta Nuorisosäätiötä koskevaa esteellisyyttä oikeuskansleri tutki melkein vuoden päivät. Hyvä kysymys, sillä tätähän me olemme kaikki oikein porukalla ihmettelleet!

Ydinvoima-asiaa koskeva päätös ei voinut jäädä odottamaan oikeuskanslerin pitkää pohdintaa. Nuorisosäätiöasiassa taas Vanhasen esteellisyyskysymys kytkeytyi Jonka mukaan "ainakin rakenteellisesti" - mitä tämä sitten tarkoittaneekin - vireillä olleeseen poliisitutkintaan, vaikka Vanhasen esteellisyyttä siinä ei tutkittukaan. Oikeuskansleri seurasi poliisitutkintaa ja ilmeisesti myös kuuli poliisia harkitessaan Vanhas-päätöstä Nuorisosäätiöstä. Jonkan päätös on kuitenkin poliisitutkinnan osalta salamyhkäinen, sillä päätöksessä ei sanota itse asiassa mitään siitä, mitä tutkinnassa olisi ilmennyt ja miten Vanhas-tapaus on liittynyt Nuorisäätiön vaalitukia koskevaan poliisitutkintaan.

Matti Vanhanen saa kuitenkin olla oikeuskanslerille ikuisesti kiitollinen siitä, että kansleri julkisti ratkaisunsa Nuorisosäätiöstä vasta nyt, kun Vanhanen oli jo luopunut pääministerin ja puoluejohtajan tehtävistä ja jättänyt tosiasiallisesti myös kansanedustajan paikkansa. Jos Jonkka olisi ollut ratkaisussaan ripeämpi, olisi Matti Vanhanen aivan ilmeisesti joutunut luopumaan pääministerintehtävistään jo viime joulukuussa. (Tämä tietenkin edellyttäen, että Jonkka olisi päätynyt samanlaiseen ratkaisuun kuin nytkin). Tästä olisi seurannut jonkinlainen poliittinen kalabaliikki ja mahdollisesti maassa olisi jouduttu toimittamaan kevättalvella ennenaikaiset eduskuntavaalit. Myös hallituspuolueet saavat olla kiitollisia Jonkalle aikataulukysymyksen osalta. Jaakko Jonkka ei ilmeisesti halunnut saada itselleen mainetta "istuvan pääministerin kaatajana."

Jonkka siis päätti hautoa kanteluasia mahdollisimman pitkään. Varmaan päätös oli hänellä asiallisesti valmiina jo paljon aikaisemmin, mutta hän ei vaan tohtinut antaa sitä ulos sinä aikana, jolloin Vanhanen vielä oli pääministerinä. Päätöstään Jonkka ei antanut vielä kesäkuussakaan sen jälkeen, kun Vanhanen oli astunut syrjään pääministerin pallilta, sillä silloinhan olisi heti sanottu, että Jonkka odotti vain Vanhasen luopumista. Muodollisen syyn päätöksen viivyttelyyn antoi Nuorisosäätiöasiaa koskeva esitutkinta, jota Jonkka sanoi seuranneensa. Poliisi puolestaan on kertonut odotelleensa oikeuskanslerin päätöstä - melkoista pallottelua siis kuumalla perunalla!

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi olisi halunnut, että Jonkka olisi hautonut päätöstään vieläkin kauemmin. Helsingin Sanomien haastattelussa 17.9. Sasi nimittäin sanoi, että "tämä tulee nyt aika varhaisessa vaiheessa perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi." Todella hämmästyttävää!

Toissapäiväisellä päätöksellään oikeuskansleri siirsi asian jatkoselvittelyn eli jääviyskysymyksen rikosoikeudellisen selvittämisen poliitikoille eli eduskunnan perustuslakivaliokunnalle. Jonkka jäädytti selvitysaineiston julkistamisen ja sysäsi perustuslakivaliokunnan ratkaistavaksi myös kysymyksen Matti Vanhasen hänelle antaman kahden lausunnon/selityksen ja siihen liittyvän aineiston julkistamisesta. Kansalaisten luottamuksen palauttamiseksi olisi kyllä korkea aika ryhtyä käsittelemään asiaa julkisesti.

Kimmo Sasi ja monet ns. oikeusoppineet ovat julistaneet, että niin tai näin, oikeuskanslerin päätös merkitsee joka tapauksessa tiettyä käännekohtaa tai kulminaatiopistettä suomalaisen poliittisen kulttuurin historiassa läpinäkyvyyden lisääntymisen muodossa jne. - vai mitä ne hienot termit nyt ovatkaan. Tätähän meillä on toitotettu vähän väliä jo aiemminkin, mutta yhä vain kaikenlaisia mustia aukkoja tuntuu löytyvän eikä mitään vapaehtoista avautumista tai kulttuurin muutosta tunnu tapahtuvan tapahdu vapaaehtoisesti vaan vasta ulkoisen pakon sanelemana.

----

Pääministeri Mari Kiviniemi julisti kesäkuussa puheenjohtajaksi tultuaan, että keskustassa ja koko maassa alkaa nyt uudenlaisen avoimen poliittisen kulttuurin aikakausi. Näin periaatteessa, mutta käytännössä Kiviniemi edustaa aivan entisenlaista keskustalaista asioita peittelemään pyrkivää poliittista kulttuuria. Kiviniemi on sanonut, ettei hän aio tarkentaa viime eduskuntavaalien jälkeen antamaansa vaalirahailmoitusta, koska se oli tuolloin voimassa olleen lain mukainen. Kiviniemen ilmoituksen todenperäisyys on kuitenkin herättänyt julkisuudessa epäilyjä.

Minusta ministeriksi valittavien kansanedustajien tulisi avata vaalikassansa kokonaan ja ilmoittaa sentilleen kaikki saamansa tuet ja avustukset, olivatpa ne kuinka pieniä tahansa. Jos tämä edellyttää lain muutosta, niin sellainen muutos tulisi tehdä kiireellisesti. Ehdokkaiden vaaliavustuksille olisi tullut uudessa laissa säätää tietty katto ja yritysten vaalituet olisi pitänyt kieltää kokonaan; näinhän on asian laita esimerkiksi Ruotsissa.

242. Laulu KMS-hallitusperheestä

Lukijat muistavat ehkä Kaj Chydeniuksen sävellyksen "Laulu 20 perheestä," sanat Petri Repo. Laulun esitti aikanaan eli tarkemmin sanottuna vuonna 1969 Repo-radiossa Kristiina Halkola.
Mitenkäs laulun kertosäe menikään? Jotenkin tähän tapaan, muistaakseni:

Missä on se mahti,
joka puuttuu eduskunnalta?
- Kivekäs, Wihuri, Walldén, Hellberg/
Rosenlew, Frenckell, Ehrnrooth, Donner
.......
Honkajuuri, Virkkunen, Erkko, Serlachius

Nyt voitaisiin samalla nuotilla veisata piisiä "Laulu KMS-läisestä hallitusperheestä", Perheen jäsenistöön kuuluu vaalitukea yrityksiltä saaneiden ministereiden ja muiden johtavien poliitikkojen lisäksi nykyisin tunnettuja liikemiehiä. Kas tähän tapaan:

Mikä on se mahti,
joka saa hallituksen päät,
aina kääntymään?
- Häkämies, Virkkunen, Vanhanen, Wallín/
Väyrynen, Hyssälä, Pekkarinen, Sukari/
Lehtomäki, Tiura, Vapaavuori, Katainen/
Merisalo, Kakkonen, Niinistö, Korhonen/
Yli-Saunamäki jne.

Ellen aivan väärin muista, em. ministerit ja jotkut muutkin hallituksen jäsenet, yhteensä 11 ministeriä, saivat vuoden 2007 vaaleissa ns. vaaliavustuksena KMS:n kautta rahaa, jota jakoi- vat Nova Group, Kakkonen ja Sukari. Useimmat em. ministereistä jättivät alunperin vaalirahoitusilmoituksissaan ilmoittamatta nimen KMS, jolta heidän vaaliorganisaationsa oli rahaa saanut. Miksi, oliko siinä jotain häpeällistä?

Nyt on pikku hiljaa paljastunut, miksi näin tehtiin. Nova Group satsasi vaalirahaa selvästi vain ministeriaineista oleviin poliitikkoihin. Esimerkiksi Timo Kalli (kesk) ei saanut Nova Groupilta, Kakkoselta tai Sukarin Maskulta muistaakseni mitän, koska jo etukäteen hyvin tiedettiin, ettei kielitaidoton Kalli voisi tulla kysymykseen ministereitä valikoitaessa. - Oikaisu 10.4.: Timo Kalli sai - kuten hänen täydennetystä vaalirahoitusilmoituksestaan v. 2008 ilmenee -KMS:lta 10 000 euron suuruisen vaalituen. Kalli toimi jo ennen 2007 vaaleja keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajana, jota voidaan pitää yhtä tärkeänä postina kuin ministerin palliakin.


Pari vuotta Vanhanen, Katainen ja kumppanit ovat jaksaneet aina ensimmäisenä vaalirahoituksesta puhuttaessa jankuttaa, että "ensimmäiseksi (vrt. Urpilainen: Aivan aluksi haluaisin kiittää...) on syytä todeta, että vaalirahoitus on aivan lailista toimintaa, ei siinä ole mitään pahaa saati rikolista." Tätä on jaksettu jankuttaa jankuttamasta päästyä siksi, että näin saataisiin huomio siirretyksi pois ao. poliitikoille ja ministereille kiusallisista KMS:n kautta virraneista lahjoituksista.


Kuten tiedetään, ilmaisia lounaita ei ole, ei siis myöskään ilmaista vaalirahaa yrityksiltä. Vaalirahoittajat ovat olleet aikeissaan ehkä hieman suuruuden hullua porukkaa, mutta kyllä heidän tarkoituksenaan on ollut saada maahan mieleisensä mukainen hallituskoalitio, kenties tiettyjä avainministeriposteja myöten. Tiettyjen poliitikkojen "ostamisesta" hallitukseen tässä ei kuitenkaan ole välttämättä ollut kysymys.


Tätä laillisuusmantraa ovat hokeneet myös oikeusministeri Brax ja muut johtavat poliitikot loputtomiin asti. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka sen kun katselee menoa vain päältä ja sanoo (ennen viime joulua), että hän seuraa tilannetta ja "antaa paistin kypsyä."

Olisikohan Jonkan jo pikku hiljaa aika ryhtyä katsomaan, onko esimerkiksi Matti Vanhasen Nuorisäätiön paisti eli asian tutkinta jo tarpeeksi kypsynyt? Suorastaan huvittavaa oli, että Jonkan joulukuisesta lausunnosta kului 2-3 kuukautta ennen kuin Jonkka vasta hoksasi pyytää Matti Vanhaselta selityksen tai lausunnon oikeuskanslerille jo noin puoli vuotta sitten tehdyistä Vanhasta koskevista kanteluista. Vanhaselle Jonkka varasi vielä kuukauden aikaa antaa lausumansa, vaikka ko. asioita on puitu julkisuudessakin jo kuukausikaupalla. Onkohan Vanhasella nyt varmasti ollut tarpeeksi aikaa paneutua asiaan? Lisäys 10.4.. - Vanhanen on pari päivää sitten antanut selityksensä oikeuskanslerille, joka on määrännyt sen salaiseksi, koska asian käsittely on kesken.

Marja Tiura-soppa on vain yksi pieni episodi korruptiokierteessä olevan hallitusperheen tilasta. Arto Merisalo onkin sanonut, että tämä on vasta alkusoittoa ja että lisää paljastuksia on vielä tulossa! Tiuran tapaus osoittaa, millainen vaikutusvalta ja suorat yhteydet valtakunnan ylimpään poliittiseen johtoon entisellä talousrikollisella on ollut.

Vaikuttasi hieman siltä, että Matti Vanhanen olisi sotkeutunut Tiuran loikkauspuuhiin enemmänkin kuin julkisuudessa on tähän mennessä kerrottu. Kun Timo Kalli kertoi aiemmin tienneensä Tiuran loikkausaikeista, niin hän ei sanonut, mistä oli tietonsa kuullut. Vasta tänään Kalli ilmoitti, että hän oli kuullut asiasta nimenomaan Matti Vanhaselta. Miksi "totuudenpuhujanana" kunnostautunut Kalli ei heti sanonut, että hän oli kuullut asiasta Vanhaselta?

On ilmennyt, että Vanhanen sopi asian tiimoilta kahdenkeskisen tapaamisen Marja Tiuran kanssa kesken hallitusneuvottelujen. Miksi, jos kerran Vanhanen ei, kuten on väitetty, ollut lainkaan kiinnostunut Tiuran loikkausaikeista hänen johtamansa puolueen eduskuntaryhmään?

133. Vuoden 2007 vaalirahoitussotkut lakaistu maton alle

1, Kansanedustaja Timo Kallin tunnetusta möläytyksestä keväällä 2008 alkanut vaalirahoitussotku ja sen selvittäminen jatkuu edelleen. Ehdokkaiden vaalirahoituslaki vuodelta 2000 on kumottu ja korvattu tänä keväänä annetulla uudella lailla (L 24..4.2009/273), jota sovellettiin ensimmäisen kerran osin jo viime kesäkuun EU-parlamenttivaaleissa. Koko ajan tulee kuitenkin ilmi yhtä uusia, myös vuoden 2007 eduskuntavaalien rahoitukseen liittyviä paljastuksia. Päähuomio on kuitenkin kiinnittynyt puolueiden yrityksiltä saamaan rahoitukseen. Puoluerahoituksen uudistamista pohditaan oikeusministeriön toimikunnassa, jonka on määrä jättää mietintönsä 30.9.

2. Vaali- ja puoluerahoituksen uudistamisesta puhuttaessa kaikki poliitikot tuntuvat vannovan jatkuvasti Lauri Tarastin nimeen. Esimerkiksi kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen on jo parin kuukauden ajan ilmoittanut, että kokoomus ei tule ilmoittamaan, miltä yrityksiltä ja järjestöiltä puolue on saanut rahoitusta ennen kuin Lauri Tarasti ja hänen toimikuntansa saavat komiteatyönsä valmiiksi. Myös oikeusministeri Tuija Brax vetoaa tuon tuostakin Lauri Tarastiin, kun on kyse vaali- tai puoluerahoituksesta, ja samoin tekevät myös useat puoluejohtajat ja johtavat poliitikot. Kaikki poliitikkomme tuntuvat ikään kuin luovuttaneen vallankäytön avaimet tässä puolueille ja poliitikoille niin kovin kiusalliseksi osoittautuneessa asiassa yhdelle miehelle: Lauri Tarastille. Kuka oikein on tämä ihmemies ja jonkinlainen Herkules-tuomari Lauri Tarasti?

3. Aloitetaanpa urheilusta. Lauri Tarasti, syntynyt 1941, oli 1960 -luvulla kansallisella tasolla tunnettu pikajuoksija; urheiluselostajamme - varsinkin Voitto "Vode" Raatikainen - käyttivät tuolloin pikajuoksijoista usein nimitystä "pikapinkoja". Tarastin päämatka oli satanen eli 100 metrin juoksu. Muistaakseni hän kipitteli tuon suoran mitan yleensä aikaa 11.0 tai vähän päälle, hänen ennätyksensä voi olla 10,9 tai jotain; tuolloin oli käytössä käsiajanotto. Tarasti ei tainnut edetä koskaan maajoukkuetasolle, mutta hänellä on yksi Suomen mestaruus 4 x 100 metrin viestijuoksusta. Tarastin seura oli aina HKV eli Helsingin Kisa Veikot, tunnettu ja pitkään Suomen paras yleisurheiluseura, joka voitti useana vuonna Kalevan Maljan. HKV:n viestijoukkueen jäsenenä Tarastilla lienee yhden mestaruuden lisäksi muitakin SM-mitaleja. Aktiiviuransa jälkeen Tarasti harrasti 70-luvulla pikajuoksuvalmennusta. 

4. Tarasti ilmoittaa olevan puoluepoliittisesti sitoutumaton. Tästä tuli mieleen, että HKV:n pikaviestijoukkueessa napsi 60 -luvulla SM-mitaleja myös toinen tuleva juristi eli Eero Backman. Hän jäi hiljattain eläkkeelle Turun yliopiston rikosoikeuden professorin virasta. Backmanin puolue oli vasemmistoliitto, ja Turkuun hänet poimi 1970 -luvun lopulla tunnettu radikaaliprofessori ja Turun yliopiston oikeustieteellisen  tiedekunnan pitkäaikainen dekaani Hannu-Tapani Klami (kok, 1945-2002). Renessanssi-ihminen Klami oli, ainakin omasta mielestään, kaikkien oikeudenalojen erityistuntija, ja hän toimi tässä ominaisuudessa myös Backmanin väitöstilaisuudessa vuonna 1976 virallisena vastaväittäjänä.

5. Tarastilla on takanaan hirmuinen määrä luottamustehtäviä muun muassa juuri huippu-urheilun ja liikunnan saralla. Tarasti on siis erittäin "verkostunut", kuten nykyisin on tapana sanoa. Hänet muistetaan mm. yleisurheilun 1. MM-kisojen päätoimisena pääsihteerinä 1981-1983; hyvät ja hyvin järjestyt kisathan Helsingissä vuonna 1983 pidettiinkin. Lisäksi Tarasti on toiminut mm. urheilun oikeusturvalautakunnassa, kv. yleisurheiluliiton välimiesoikeuden puheenjohtajana ja jäsenenä, Suomen Urheiluliiton varapuheenjohtajana jne. Tarastia on käytetty asiantuntijana ja selvitysmiehenä  myös erilaisten doping-tapausten yhteydessä; hänen johdollaan selvitettiin tai ainakin yritettiin selvittää Lahden vuoden 2001 hiihdon MM-kisojen doping-skandaalia. 

6.  Lauri Tarasti oli vuonna 1999 vahvasti ehdolla urheilun kattojärjestön eli SLU:n puheenjohtajaksi. Ehdollepanolautakunta ehdotti yksimielisesti Tarastin valintaa, mutta aivan kalkkiviivoilla Tarastin ohitti entinen puolimaileri, varatuomari Carl Olof Homén (RKP), joka löi Tarastin  SLU:n valtuuskunnan kokouksessa äänin 65-39. Homénin edeltäjä SLU:n puheenjohtajana oli Merenkulkuhallituksen pääjohtaja Kyösti Vesterinen, joka joutui eroaman virastaan lahjontasyytösten takia.

7. Leipätöikseen Tarasti on toiminut eri viroissa muun muassa poliisiopistossa, opetusministeriössä, oikeusministeriön lainsäädäntöneuvoksena lähes 10 vuotta, ympäristöministeriön kansliapäällikkönä niin ikään kymmenisen vuotta ja vuodesta 1994 lähtien KHO:n tuomarina eli hallintoneuvoksena. Eläkkeelle hän jäi vuosi tai pari sitten. Tarasti tunnetaan erityisesti puolue-, yhdistys- sekä vaali- ja puoluerahoituslainsäädännön eksperttinä. Hän toimi jo vv. 1978-79 puoluerahoituskomitean pääsihteerinä, yhdistyslakikomitean puheenjohtajana 1979-83 ja 1990 -luvun lopulla vuoden 2000 vaalirahoituslakia valmistelleen toimikunnan puheenjohtajana; jostakin syystä Tarasti on jättänyt viimeksi mainitun tehtävän ilmoittamatta matrikkeleissa ilmoittamatta. 

8. Vuoden 2008 keväällä Timo Kallin möläytyksestä alkaneen vaalirahoitussotkun aikana Tarasti kutsuttiin kiireesti oikeusministeriön jälleen kerran asettaman, vaaliehdokkaiden sekä puolueiden rahoitusta sekä sen valvontaa pohtivan toimikunnan puheenjohtajaksi. Ehdokkaiden vaalirahoituslain valmistelu tapahtui ripeästi, sillä toimikunta sai työnsä valmiiksi jo kuluvan vuoden alkupuolella ja eduskunta sääti sen pohjalta toukokuussa hyväksytyn uuden lain (HE 13/2009). Puoluerahoitusta koskevan lain valmistelu jatkuu edelleen, ja Tarastin toimikunnan on määrä saada työnsä tältä osin valmiiksi lokakuun alkuun mennessä.

9. Voidaan siis sanoa, että Lauri Tarasti on ollut kauan ja on edelleen poliitikkojen luottomies, mitä tulee puolue- ja vaalirahoituslainsäädännön valmisteluun ja säätämiseen. Kaikki kyseiset lait perustuvat Tarastin johtamien komiteoiden ja toimikuntien mietintöihin. Näiden komiteoiden ja toimikuntien kokoonpano noudattaa aina samaa kaavaa: Tarasti itseoikeutettuna puheenjohtajana, varapuheenjohtajana OM:n vaalijohtaja ja jäseninä 2-3 henkilöä OM:stä ja esimerkiksi yliopistomaailmasta (yleensä dosentti Sami Borg Tampereen yliopistosta) sekä sitten 7-8 politrukkijäsentä, yleensä aina puoluesihteereitä, eri poliittisista puolueista.

10. Lauri Tarasti ei julkisuudessa arvostele poliitikkoja mistään asiasta, ei ainakaan vaali- tai puoluerahoituksen tiimoilta. Olen ymmärtänyt, että Tarastin johtamat toimikunnat työskentelevät niin, että puolueiden edustajat hyvin pitkälle määräävät lakien sisällöstä ja päälinjoista, minkä jälkeen Tarasti sihteereineen kirjoittelee lakiehdotuksiin tarvittavat pykälät ja niiden - yleensä aika suppeat - perustelut. Tarasti asiantuntijana toki katsoo poliitikkojen "perään" sen verran, etteivät nämä nyt aivan hulluja voi mennä ehdottelemaan.

11. Näin ilmeisesti tapahtui myös vuoden 2000 vaalirahoituslain valmistelussa. Sanottua lakiahan  moitittiin jo syntyessään varsin kesyksi ja epäselvästi kirjoitetuksi, ja lakia ehdotettiin muutettavaksi jo ennen vuoden 2008 vaalirahoitussotkun paljastumista. Euroopan Unionin korruption vastainen elin Greco löysi Tarastin johdolla syntyneestä laista useita kummallisuuksia ja porsaanreikiä. Greco kiinnitti huomiota samaan asiaan kuin minä viime toukokuussa oikeuskanslerille tekemässäni kantelussa, eli siihen, että lakia valvomaan oli määrätty poliittisen ministerin johdolla toimiva oikeusministeriö. Ilmeisesti osin tästä syystä lain valvonta laiminlyötiin kokonaan, vaikka OM:ssa hyvin tiedettiin, että kansanedustajien OM:lle toimittamat vaalirahoitusilmoitukset olivat lähes sadan kansanedustajan kohdalla puutteellisia ja lainvastaisia.

12. Miksi erinomaisena vaalilainsäädännön eksperttinä ja muutenkin taitavana juristina tunnettu Lauri Tarasti ja hänen johtamansa toimikunta olivat päästäneet käsistään näin puutteellisen, epäselvän ja monia porsaanreikiä sisältäneen lainsäädännön? Hyvä kysymys! Arvelen, että jos Tarasti olisi saanut itse päättää vaalirahoituslain sisällöstä, hän olisi pystynyt paljon parempaankin. Mutta kuten edellä sanoin, käytäntö on muodostunut Tarastin toimikunnissa sellaiseksi, että puoluesihteerit saavat päättää keskenään uudistusten päälinjat ja lakien pääsisällön ja Tarasti kirjoittaa tämän mukaiset pykäläehdotukset ja perustelut. En ole selvittänyt asiaa, mutta luulen, että Tarasti ei ole juuri koskaan kirjoittanut johtamiensa toimikuntien mietintöihin omaa eriävää mielipidettään, vaikka tuskinpa hän on joka kerta ollut samaa mieltä kuin toimikuntien enemmistö. Tarasti on luultavasti kokenut asemansa jonkinlaiseksi oikeusministeriön ja valtioneuvoston työrukkaseksi, joka tekee niin sanotusti "työtä käskettyä" eikä kerro julkisuudessa omia henkilökohtaisia käsityksiään asioista. Ja jos joskus kertoo, niin ilmaisee asian niin, ettei vahingossakaan lausu arvostelevaa sanaa kenestäkään poliitikosta. 

13. Kun vuoden 2008 toukokuussa käynnistynyt vaalirahoitussotku ja -keskustelu oli vuosi sitten kuumimmillaan, ihmettelin hieman, miksei Lauri Tarasti,  vuoden 2000 vaalirahoituslain henkinen "isä", pysyttelee vaiti, vaikka hän jos kukaan olisi voinut kertoa, miksi laista tuli sellainen kuin tuli. Mutta kuten sanottu, eihän tuollainen esiintulo saati arvostelu sovi Tarastille. Sitä paitsi oikeusministeri Tuija Braxille tuli kiire panna pystyyn uuden vaali- ja puoluerahoituslainsäädännön valmistelua varten asetettava komitea, jonka puheenjohtajaksi Brax kutsui tietenkin juuri Tarastin. Tarastin toimikunnan asettamisella Brax yritti suunnata huomion pois silloin vielä voimassa olleesta ja epäonnistuneesta laista, ja kääntää esimerkiksi eduskunnassa keskustelua aina siihen, että asiat tulevat kyllä muuttumaan Lauri Tarastin toimikunnan saatua mietintönsä valmiiksi. Tarastin työryhmä tekikin taas kerran työtä käskettyä, ja uusi ja entistä paljon parempi ehdokkaan vaalirahoituslaki on nyt jo myös voimassa.

14. Viime viikon loppupuolella Lauri Tarasti tuli yllättäen julkisuuteen ja arvosteli poliitikkoja - ketään nimeltä mainitsematta - siitä, että nämä "kikkailevat tukiyhdistyksillä." Yle Uutisten mukaan osa nykyisistä kansanedustajista antoi vuoden 2007 vaalikampanjassaan liian ylimalkaisia tietoja tukiyhdistystensä kautta saamistaan avustuksista eikä mainittuja tietoja ole vieläkään täydennetty. Tässä 6.8. julkaistussa "uutisessahan" ei toki ollut mitään uutta, sillä kyseinen asia oli tiedossa jo reilu vuosi sitten. Minä mainitsin siitä oikeuskanslerille tekemässäni kantelussa ja pyysin oikeuskansleria pariin kertaan nimenomaan valvomaan, että oikeusministeri huolehtisi sanotunlaisten vaalirahoitusilmoitusten "avaamisesta." Mutta mitä tapahtui? Ei kerrassaan mitään, sillä oikeuskansleri näki päätöksessään hyväksi (sopivaksi, tarkoituksenmukaiseksi) sivuuttaa sanotun vaatimukseni kokonaan lausumatta siitä sanaakaan, siis yhtikäs mitään! 

15. Yle Uutiset kertoi kolme esimerkkiä mainitusta epäkohdasta. Kansanedustaja Paula Sihto (kesk) ei ole yksilöinyt ilmoituksessaan vieläkään kahta suurta könttäsummaa: a) tuki puoluejärjestöiltä 45 200 euroa ja b) tuki etujärjestöiltä, säätiöiltä, yhdistyksiltä ja vastaavilta 36 280 euroa. Pauliina Viitanen ei ole yksilöinyt Mikkelin työväenyhdistyksen kautta saamaansa 57 300 euron suuruista tukisummaa eikä Arja Karhuvaara (kok) Uudenmaan puolesta ry:ltä saamaansa 25 000 euroa.

16. Lauri Tarasti antoi haastattelussaan näennäistä tukea Yle Uutisten kritiikille. Hän piti sanottuja ilmoituksia ongelmallisina, sillä suuret tukisumat herättävät kysymyksen, kuka tai ketkä häärivät sponsoriyhdistysten taustalla. Tarasti siis nimitti esimerkiksi Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:tä "sponsoriyhdistyksiksi." Suomeksi sanottuna kyse on kuitenkin peite-, rahanpesu- ja veronkiertoyhdistyksistä. Mutta tyylilleen uskollisena Tarasti hyssytteli asiaa sanomalla, että kyse on kuitenkin enemmän kiinni poliittisesta kulttuurista ja moraalista kuin pykälistä.

17. Uuden Suomen haastattelussa 7.8. Tarasti totesi edellä mainitun Paula Sihdon ilmoittamien "könttäsummien" osalta, että "kyllä tuossa pitäisi olla sen puoluejärjestön nimi, ehdottomasti pitäisi nimet ilmoittaa." Sanottu ilmoitusvelvollisuus koskee Tarastin mukaan paitsi puoluejärjestöjä, myös muita yhdistyksiä. Pääministeri Matti Vanhanen oli ehtinyt samana päivänä eli 7.8. ilmoittaa Kesärannan tiedotustilaisuudessaan olevansa Lauri Tarastin kanssa samaa mieltä siitä, että tukiyhdistysrahat pitäisi ilmoittaa selvemmin. "Jos tukia ei ole kunnolla ilmoitettu, ei ole toimittu lain mukaisella tavalla," loihe Vanhanen lausumaan.

18. Kun US:n toimittaja minusta aivan oikein ihmetteli, että eihän Matti Vanhanenkaan ole omassa vaalirahailmoituksessaan  ilmoittanut KMS:ltä saamansa 10 000 euron alkuperää ja lähdettä, Tarasti yllättäen totesi Vanhasen ilmoituksen olevan täysin kunnossa, sillä vuoden 2000 lain mukaan piti ilmoittaa vain tukiyhdistysten nimet ja niiltä saadun rahan määrä. Siis se mikä esimerkiksi Paula Sihdon ja joidenkin muiden hieman "tuntemattomien" edustajien ilmoituksissa on vaalirahoitusekspertti Lauri Tarastin mielestä ehdottomasti väärin, onkin pääministerin ilmoituksessa täysin oikein!

19. Olen Tarastin kanssa eri  mieltä. Kyllä myös vuoden 2007 vaalien aikana voimassa olleen lain mukaan kansanedustajien olisi pitänyt ilmoittaa ehdokkaiden tukiyhdistyksille lahjoituksia tehneiden henkilöiden, järjestöjen ja yhtiöiden nimet, jos nimittäin lakia tulkitaan oikein eli lain tarkoituksen mukaisesti. Tarastin kanta on ymmärrettävissä vain siten, että hän puhui oikeusministeriön käyttämänä pitkäaikaisena asiantuntijana ja työrukkasena, joka on tottunut ajattelemaan aina samalla tavalla kuin hänen toimeksiantajansa oikeusministeriö ja oikeusministeritkin ajattelevat.

20. Vuoden 2000 vaalirahoituslaissa ei ollut asetettu mitään takarajaa, mihin mennessä lakia valvovalla oikeusministeriöllä oli oikeus ja velvollisuus vaatia  puutteellisia ja epäselviä ilmoituksia täydennettäväksi. Periaatteessa kansanedustajat olivat ainakin oman tulkintani mukaan velvollisia täydentämään ilmoituksia kyseisen vaalikauden loppuun ei seuraaviin vuonna  2011 pidettäviin eduskuntavaaleihin asti. 

21. Mutta nyt - siis vasta edellä olevan "esipuheen" jälkeen (!) - pääsemme blogin otsikossa mainittuun pääasiaan. Oletin Lauri Tarastin viime viikkoiseen haastatteluun asti, että vaikka eduskunta sääti huhtikuussa uuden ehdokkaiden vaalirahoituslain (273/2009), vuoden 2000 lakia ei olisi kumottu kokonaan, vaan se olisi jätetty voimaan vuoden 2007 eduskuntavaalien osalta. Tämä olisi ollut johdonmukaista, sillä kuten edellä mainitsin, vuoden 2007 vaaleja koskeva vaalirahoitusilmoituksia koskeva täydennysvelvollisuus ei ole lain mukaan lakannut, vaan ilmoituksia voidaan täydentää ja vaatia edelleen täydennettäviksi muun muassa juuri edellä mainituissa Paula Sihdon, Pauliina Viitasen ja Arja Karhuvaaran puutteellisten ilmoitusten kaltaisissa tapauksissa. Ja kuten kaikki tietävät, vuoden 2007 vaalien jälkeen annetuissa ilmoituksissa on edelleen monien kansanedustajien kohdalla vielä paljon täydennettävää.

22. Mutta yllätyksekseni vuoden 2009 uudella lailla entinen eli vuoden 2000 laki (414/2000) onkin kumottu. Hallituksen esityksessä, perustuslakivaliokunnan lausunnossa tai hallintovaliokunnan esityksessä ei ole sanallakaan pohdittu edellisen lain voimassaoloa koskevaa kysymystä. Vuoden 2007 vaalien aikana voimassa ollut laki on todellakin kumottu kokonaan uudella lailla. Näin eduskunta onnistui - Lauri Tarastin ja muiden eksperttien tuella varmaankin - lakaisemaan vuoden 2007 vaalirahoitussotkun lopullisesti maton alle! Oikeusministeriön valvontavelvollisuus on lakannut ja uuden lain mukaan valvontaviranomaisena toimivan valtiontalouden tarkastusviraston valvontavelvollisuus koskee vain uuden voimassa ollessa toimitettuja vaaleja ja niiden jälkeen annettavia vaalirahoitusilmoituksia.

23. Paula Sihdon, Pauliina Viitasen ja Arja Karhuvaaran edellä mainittuihin puutteellisiin ilmoituksiin ei siis voida enää puuttua. Sama koskee tietenkin myös esimerkiksi niiden lukuisten kansanedustajien - esimerkiksi Matti Vanhanen, Jyrki Katainen, Sauli Niinistö, Mauri Pekkarinen, Timo Kalli, Paavo Väyrynen, Merikukka Forsius  jne.  -  puutteellisia ilmoituksia, joissa on ilmoitettu saadun tukea edellä mainitulta peitejärjestöltä nimeltä Kehittyvien Maakuntien Suomi ry (KMS). Myös näiltä osin vaalirahoitussotku on lakaistu eduskunnan hyväksymällä uudella lailla ainakin juridisesti maton alle ja pimentoon. Monet vaaliavustusten antajat, joiden nimet olisi lain mukaan tullut ilmoittaa, ovat jääneet ja jäävät lopullisesti hämärän peittoon.

24. Mitä opimme tästä? Toivottavasti ainakin sen verran, että oikeusministeriön käyttämiä vakieksperttejäkin olisi kenties syytä valvoa. Mutta arvatkaapa, kuka jatkaa Lauri Tarastin johtaman puoluerahoitustoimikunnan varapuheenjohtajana? Oikein, kyseessä on oikeusministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläinen. Sama mies, jolle oikeuskansleri Jaakko Jonkka antoi viime vuoden marraskuussa tiukat moitteet virkavelvollisuuden vastaisesta menettelystä, koska vaalijohtaja oli laiminlyönyt valvoa vaalirahoitusilmoitusten asianmukaisuutta. Jääskeläinen sai julkisuudessa sapiskaa myös viime kunnallisvaalien jälkeen, kun todettiin, että oikeusministeriön kolmessa kunnassa toimeenpanema ja valvoma sähköinen äänestys ei toiminut asianmukaisesti, vaan vaalit joudutaan uusimaan.

25. Mutta onhan meillä vielä nämä monet puoluerahoitussotkut jäljellä. Kokoomus ja Jyrki Katainenkin ovat vihdoin joutuneet valokeilaan, kun on paljastettu, miltä pankeilta ja firmoilta kokoomus on saanut vaali- ja puoluetukea. Yhteensä kokoomus on saanut yrityksiltä ja järjestöiltä tämän hetkisten tietojen mukaan viime vaaleissa tukea 135 000 euroa. Jyrki Katainen yrittää vakuutella, ettei finanssikonserni Sammon ja Björn Wahlroosin kokoomukselle viime eduskuntavaaleissa antama 75 000 euron avustus vaikuta kokoomuksen käyttäytymiseen eikä kokoomus ole suurrahoittajansa talutusnuorassa. 

26. Kuinkahan moni ihminen uskoo Kataisen vakuutteluja, kun tiedetään, että eläkesäästämisen verokohtelu, josta Sampo - Suomen valtiolla on muuten 14 prosentin omistusosuus Sammossa - on tähän asti hyötynyt, oli valmisteilla jo viime eduskuntavaalien aikana ja on parhaillaan hallituksen käsittelyssä. Tänään paljastui, että Sampo lahjoitti kokoomukselle vielä viime vuonna eli vuosi vaalien jälkeen 50 000 euroa. Ei ole kovin vaikea arvata, missä tarkoituksessa tämäkin lahjoitus tehtiin. Ei ole olemassa ilmaisia lounaita, ei myöskään vastikkeettomia vaalilahjoituksia.

127. Nova+KMS+Keva+Kepu = Korruptio (?)

Matti Vanhanen soutaa 18.7. Vuoksenrannan Säteen kirkkoveneessä (kuva Peter Jansson, I-S)
Elossa.fi -kampanjan tunnuksen voi nähdä esittävän mm. säteistä kirkkovenettä...

1. Vaali- ja puoluerahoitussotku sekä Keskustan, Kevan ja Novan kytkökset Rovaniemen potkukelkka-ei kun moottorikelkkatehtaan sijoituspäätöksen ympärillä ovat saaneet yhä omituisempia piirteitä. Seuraavassa tiivistetty kronikka viimeaikaisista tapahtumista metodilla "niin on, jos siltä näyttää."

2. Pääministeri Matti Vanhasen muisti palaili kesäkuun puolivälissä pätkittäin kun oli ilmennyt, että hän oli ennen vuoden 2007 eduskuntavaaleja vastoin aikaisempia väitteitään tavannut 22.1.2007 pääministerin virka-asunnossa Kesärannassa yhdessä puoluesihteeri Jarmo Korhosen kanssa vaaliavustusmerkeissä Novan johtoa (Tapani Yli-Saunamäki ja Arto Merisalo, joka on tuomittu aiemmin talousrikoksista). Pääministeri Vanhasen venkoilu ja saivartelu eduskunnassa hänen vastatessaan kansanedustaja Jukka Gustafssonin tuota tapaamista koskeviin kysymyksiin oli masentavaa ja vastenmielistä katseltavaa ja kuultavaa. 

3. Uskon, että Vanhanen tiesi jo ennen viime eduskuntavaaleja, mistä hänenkin KMS:n kautta kierrätetty vaaliavustus, 15.000 euroa, oli peräisin. Vanhasta avustivat vaaleissa Toivo Sukari, Kyösti Kakkonen ja Nova Group, ei suinkaan peitejärjestö ja rahanpesuyhdistys KMS. Matti Vanhanen muistetaan myös siitä, että hän sujautti ennen vuoden 2007 vaaleja tammikuun Kesärannan "kahvitilaisuudessa" lapun Novan Tapani Yli-Saunamäelle, johon oli kirjoitettu kansanedustaja Merikukka Forsiuksen nimi, Merikukka oli Matin tuolloinen tyttöystävä. 

4. Ja kuinka ollakaan, myös tuolloin vihreitä edustanut Merikukka sai "KMS:ltä" vaalirahaa 5 000 euroa. Tämäkin jo osoittaa, että kyseisessä palaverissa oli aivan ilmeisesti keskusteltu nimenomaan Novan Keskustalle ja puolueen kansanedustajaehdokkaille tarjoamasta vaaliavustuksista, vaikka Vanhanen on tämän kiistänyt. Tilaisuudessa oli läsnä myös Kevan Markku Kauppinen, kuten myöhemmin on ilmennyt.

5. Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen joutui vaalirahoitussotkusta kesäkuussa tulilinjalle, kun keskusta ja sen ministerit epäilyttävään valoon joutuneen pääministeri Vanhasen pelastaakseen kaataa koko sotkun yksin Korhosen niskaan. Vaaleja koskeva varainhankinta on ollut Jarmo Korhosen päätehtävä ennen vaaleja, tämä on selvä asia. Jarmo Korhonen piti 15.6. tiedotustilaisuuden, jossa hän tietenkin kiisti kaikki epäilyt. 

6. Tuossa tilaisuudessa Korhoselta kuitenkin lipsahti ikään kuin puolivahingossa, että Kesärannan kuuluisaan kokoukseen oli osallistunut myös Kevan eli Kuntien Eläkevakuutuksen toimitusjohtaja Markku Kauppinen, joka on entinen Keskustan kansanedustaja ja joka on avustanut monia keskustalaisia ministereitä, muun muassa Mauri Pekkarista,  eri hallituksissa. Kauppisen nimen esille ottaminen Korhosen toimesta ei toki ollut lipsahdus, vaan Korhonen halusi kääntää huomion pois itsestään ja suunnata sen Kauppisen Kevan ja Novan välisen bisneksiin. Samalla Korhosen "vuoto" oli selkeä varoitus Keskustan ministeriryhmälle, joka halusi savustaa hänet ulos puoluesihteerin paikalta: muitakin "lipsahduksia" eli tietoja voi tarvittaessa ilmetä myöhemmin.

7. Tulilinjalla joutui sitten myös Markku Kauppinen ja tulos tiedetään: Kauppinen joutui eroamaan ja hänen tekemisiään tutkii nyt KRP. Kauppinen kiisti keskustelleensa Kesärannassa vaali- tai puoluerahoituksesta, mutta tätä ei ole uskottu varsinkin kun ilmeni, että Kauppinen oli suositellut KMS-rahan maksamista myös esimiehelleen eli Kevan hallituksen puheenjohtajana toimineelle ja edelleen toimivalle porilaiselle asianajajalle ja kunnallispoliitikolle Sampsa Katajalle (kok); Kataja valittiin ensi kerran eduskuntaan juuri v. 2007 vaaleissa. 

8. Heinäkuussa on selvitetty muun muassa Hesarissa, että Kevan Kauppinen oli ottanut osaa ainakin 16 tapaamiseen, jonka muina osallistujina oli vaalirahoituskuvion keskeisiä toimijoita eli mm. Novan Tapani Yli-Saunamäki ja Arto Merisalo, Keskustan Jarmo Korhonen, KMS:n suurrahoittajan Kyösti Kakkonen sekä iso joukko vaalirahaa KMS:n kautta saaneita poliitikkoja alkaen Timo Kallista, Paula Lehtomäestä ja Jyri Häkämiehestä. Uutena takapiruna on tuotu esiin konkurssiliikemieheksi eli ylivelkaiseksi yrittäjäksi tituleerattu Juha Kajo, joka on mm. Timo Kallin hyvä ystävä. Markku Kauppinen joutui lähtemään Kevasta ilmeisesti juuri siksi, ettei hän ollut kertonut firmansa hallitukselle näistä tapaamisistaan.

9. Nova Group lienee ollut jo alkuvuodesta 2007 eli Kesärannan kokouksen taloudellisissa vaikeuksissa. Miksi tuollainen yhtiö sitten lupaa massiivista vaalitukea, jonka määräksi on myöhemmin ilmennyt yhteensä 250 000 euroa, lähinnä yhdelle puolueelle eli Keskustalle? Vastaus on yksinkertainen: koska tämä puolue ja sen edustajat istuvat kehittyvissä maaseutukaupungeissa ja kunnissa ja muissa kaavoituksen ja rahoituksen junailun kannalta keskeisissä viroissa ja elimissä. 

10. Novan tarkoituksena oli päästä tekemään bisnestä, tienaamaan ja rahastamaan keskustajohtoisten kuntien kiinteistöbisneksellä. Kukaan ei kai kuvittele, että Nova tai KMS-läiset eli Toivo Sukari ja Kyösti Kakkonen etunenässä, olisivat lahjoittaneet suuria summia keskustan ja jonkin veran myös kokoomuksen ehdokkaiden vaalikampanjaan hyvää hyvyyttään tai vain siksi, että maahan saataisi porvari- tai keskustavetoinen hallitus.

11. Pääministeri Matti Vanhasen isännöimästä Kesärannan kokouksesta 22.1.-07, jossa siis  oli saatu tietää Novan lupaus Keskustan vaalikampanjan tukemisesta mojovalla summalla, oli tuskin kulunut kuin pari kolme viikkoa, kun Rovaniemellä ilmeni kiinnostava projekti eli moottorikelkkatehtaalle (BRP Finland) rakennettava uusi tehdas. Rovaniemen kaupunginhallituksen puheenjohtajana toimi keskustaa edustava Ari Ruotsalainen, myös kaupunginjohtaja Mauri Gardin on keskustalainen. Rovaniemen kaupunginvaltuustossa istui - ja istuu edelleen - myös keskustan puoluetoimistossa yhteyspäällikkönä työskentelevä Lasse Kontiola. - BRP Finland on osa kanadalaista Bombardier Recreational Products -konsernia. Useimmat Lynx -moottorikelkkamallit ja kaikki Ski-Doo -mallit suunnitellaan ja valmistetaan konsernin Rovaniemen tehtaalla. 

12. Lasse Kontiolahan muistetaan keväältä 2008, jolloin ilmi, että hän oli ollut perustamassa puoluesihteeri Jarmo Korhosen työhuoneessa - Korhonen itse ei ollut tuolloin (tietenkään) paikalla - yhdessä eräiden muiden henkilöiden kanssa paljon puhuttua peitejärjestö KMS:a eli Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:tä, jonka ainoana tehtävänä oli toimia kanavana, jonka kautta Toivo Sukari, Kyösti Kakkonen ja Nova Group antoivat vaaliavustuksia keskustan ja kokoomuksen kansanedustajaehdokkaille. Käytännössä juuri Kontiola jakoi KMS:n tilille tulleet vaalirahat edelleen tietyille etukäteen valikoiduille ehdokkaille, joiden nimeämiseen osallistui myös Kevan Markku Kauppinen. Matti Vanhanen tekeytyi - tietenkin - täysin tietämättömäksi myös tästä operaatiosta ja selitti, ettei hän ole antanut Kontiolalle lupaa KMS:n perustamiseen; kukahan tätäkin selitystä uskoo. Tuolloin eli siis keväällä 2008 syntyneen kohun lieventämiseksi Lasse Kontiola ja Jarmo Korhonen painuivat joksikin aikaa suojaan sinne Kepun kuuluisaan perunakellariin odottelemaan kohun ohimenoa.

13. Kun Rovaniemen kaupunginhallituksen puheenjohtaja Ari Ruotsalainen oli saanut eduskuntavaalikampanjaansa 10 000 euroa Lasse Kontiolan eli siis Keskustan perustamalta peiteyhdistys KMS:ltä, jolle puolestaan Nova oli antanut rutosti kepu-poliitikoille tarkoitettuja vaaliavustuksia, ja Kun myös Lasse Kontiola oli Rovaniemellä vahva kuntapäättäjä, ei ollut mikään yllätys, että juuri Nova valittiin kelkkatehdashankeen toimittajaksi ja rakennuttajaksi.

14. Uuden kelkkatehtaan peruskiven muurasi ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen (kesk), joka oli saanut peiteyhdistys KMS:ltä vaaliavustusta tavanmukaiset 10 000 euroa. Väyrysen seurassa Utisnovalehdessä poseerasivat sanotussa tilaisuudessa mm. Novan Arto Merisalo ja kaupunginjohtaja Mauri Gardin. Keskusta vaihtoi "puhemiestä" kun tuli vuoroon kelkkatehtaan harjakaiset. Niissä  nimittäin puhui elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk), joka oli saanut peiteyhdistys KMS:ltä saman verran vaalilahjoituksia kuin Paavo Väyrynenkin, siis 10 000 euroa. Pekkarisen rinnalla tilaisuudessa seisoi Kevan Markku Kauppinen, joka Pekkarisen pikkuserkku. Ministeri Pekkarinen myönsi tehdashankkeelle valtion investointitukea hieman yli 1 miljoona euroa. Kuluvan vuoden kesäkuussa Pekkarinen vakuutteli - tuttuun tapaansa - ettei hän osallistunut "millään lailla" sanotun tukipäätöksen valmisteluun, vaan hän vain kirjoitti nimensä tulipäätöksen alle; hän ei - tietenkään - harjakaistilaisuudessa muistanut, että hän oli tukipäätöksen allekirjoittanut. 

15. Näistä tilaisuuksista kerrottiin näyttävästi Nova Groupin omassa Uutisnova -lehdessä, Kyseisen lehden päätoimittaja, I-S:n entinen päätoimittajana aiemmin toiminut Martti Huhtamäki pyrki (jälleen kerran) eduskuntaan keskustan ehdokkaana ja sai vaalikampanjaansa varten KMS:lta 7 000 euroa; Huhtamäki jäi tälläkin kerralla valitsematta.

16. Menettelytapa ja kaava on Pekkarisen kohdalla aivan sama kuin Suomi-Soffan -tapauksen kohdallakin. Mauri Pekkarinen myönsi ministerinä päätöksellään myös Suomi-Soffan uudelle tehdashankkeelle  investointitukea lähes 900 000 euroa, mutta hän ei - tietenkään - osallistunut myöskän tämän tulipäätökseen "valmisteluun" millään tavalla. Kun Pekkarisen vaaliyhdistys sitten sai Suomi-Soffalta vuoden 2007 vaaleja varten 5  000 euron suuruisen lahjoituksen, ei Pekkarinen - tietenkään - enää muistanut sitä, että juuri hänen allekirjoittamallaan päätöksellä Suomi-Soffa oli saanut  lähes miljoona euroa valtion rahaa. Mauri Pekkarinen  esiintyi  - tietenkin - juhlapuhujana myös Suomi-Soffan uuden tehtaan vihkiäistilaisuudessa. Vasta kun Timo Kallin kuuluisalla "möläytyksestä" 7.5.2008  alkanut vaalirahoituskohu oli päässyt viime keväänä hyvään vauhtiin, Pekkarisen muisti yllättäen palautui ja hän riensi juoksujalkaa oikeuskansleri Jaakko Jonka puheille selittämään "muistamattomuuttaan." Jonkka antoi  - pikapäätöksellään - Pekkarisen häneltä tilaamat puhtaat paperit, minkä jälkeen Pekkarinen kiirehti taas juoksujalkaa - nyt eduskuntaan - kertomaan ääni väristen, mitä oli tapahtunut vakuttaen, että hän olisi ilman muuta eronnut ministerin virastaan, jos oikeuskansleri olisi löytänyt hänen toimistaan "pienintäkään aihetta moitteisiin." - Sillä tavalla, sanoisi Niilo Tarvajärvi! Pekkarisen Suomi-Soffa manööveri, jossa hän "hyödynsi" myös oikeuskanslerinvirastoa, kuuluu uskomattomuudessaan poliittisiin tempauksiin, joita ei tulla hevin unohtamaan.

17. Rovaniemen uusi kelkkatehdashanke eteni nopeasti, sillä kaupunginjohtaja Mauri Gardin (kesk) ja Nova Groupin  johto olivat eräiden tietojen mukaan pohjustaneet hanketta jo ennen kuin BRP:n johto osallistui helmikuussa 2007 ensimmäisiin neuvotteluihin. Gardin, joka toimi aiemmin Rovaniemen maalaiskunnan kunnanjohtajana, on tunnettu keskustalainen vaikuttaja, joka on toiminut mm. Paavo Väryrysen poliittisena sihteerinä kolmessa eri hallituksessa. Julkisuuteen kelkkatehtaan rakennushanke, jossa Nova oli siis rakennuttaja, tuotiin toukokuun lopulla 2007. Rakennuttajan valinta tehtiin BRP:n mukaan yksinomaan liiketaloudellisin perustein kolmen eri tarjoajan joukosta.

18. Maaliskuun 2007 eduskuntavaalit menevät sekä keskustan että vaalirahoittajien kannalta paremmin kuin hyvin. Kokoomus sai 10 lisäpaikkaa, ja vaikka keskusta menetti neljä paikkaa, se säilyi nipin napin suurimpana puolueena, joten sattumapääministeriksi neljä vuotta aiemmin noussut Matti Vanhanen saattoi jatkaa pääministerinä.

19. Vaalien ja uuden hallituksen muodostamisen jälkeen pääministeri Matti Vanhanen isännöi toukokuussa 2007 jälleen Kesärannassa - missä muuallakaan, sanotaanhan että rikollinen palaa aina rikospaikalle - niin sanottua kiitoskaronkkaa. Keskusta edustivat ainakin Matti Vanhanen ja Jarmo Korhonen, ja tukijoista ja lahjoittajista olivat paikalla mm. Toivo Sukari (Masku ja Ideapark), Kyösti Kakkonen (Tokmanni), Harri Toivanen (Suomi-Soffa) sekä Nova Groupista tietenkin "veljet" Tapani Yli-Saunamäki ja Arto Merisalo. 

20. Tuossa tilaisuudessa Kyösti Kakkonen lahjoitti Matti Vanhaselle aika arvokkaan eli noin 2 000 euroa arvoisen Tapio Wirkkalan tekemän ja signeeraaman Jäävuori -maljakon - kas, kun pystin nimenä ei ollut "Jäävuoren huippu." Tänä kesänä Vanhanen kertoi, että maljakko oli mennyt rikki kun hän - siis pääministeri itse - oli yrittänyt puhdistaa kuumalla vedelle maljakon pohjassa olevaa sakkaa. Epäilen, että Matin versio ei pidä paikkaansa, vaan Sirkka Mertala on paiskannut maljakon Kesärannan lattiaan, kun hän oli saanut lehdistä lukea, miten Matti ja keskustan kunnallisvaaliehdokkaana niin sanotuissa 69 -vaaleissa ollut serbialaissyntyinen Drita Lulic olivat viestitelleet toisilleen vaalikampanjan aikana 69 -merkeissä.

21. Rovaniemen kelkkatehdashankkeen kiinteistökehittäjänä ja tehdashallin rakennuttajana oli siis  Nova Group ja pääurakoitsijana toimi Palmberg Rakennus Oy:n ja Lemminkäinen Oyj:n omistama Oka Oy. Toukokuussa 2007 (27.5.) Nova ja BRP julkistivat suunnitelmansa uuden moottorikelkkatehtaan rakentamisesta, jolloin Nova kertoi tehneensä Rovaniemen kaupungin kanssa esisopimuksen 8,5 ha:n maa-alueen ostamisesta tarkoitusta varten. BRP Finlandilta Nova kertoi ostaneensa aiesopimuksella yrityksen silloisen tehdaskiinteistön ja kaupungilta taas tähän kiinteistöön kuuluvan tontin. Vanha tehdasrakennus oli tarkoitus sanerata ja muuttaa kauppakeskukseksi heti, kun uusi tehdas oli luovutettu BRP:lle vuokralle. Tämä hanke ei kuitenkaan toteutunut.

22. Keva ja Nova tunsivat hyvin toisensa, sillä Kevalla oli ollut jo vuosien ajan vuokravälityksen liittyvää toimintaa Novan kanssa. Keva tuli Rovaniemen kelkkatehdashankkeeseen mukaan sijoittajaomistajana ja se sopi joulukuussa 2007 tehdyllä esisopimuksella ostavansa kelkkatehtaan "koko paketin" Novalta 20 miljoonalla eurolla sitten kun uusi tehdas oli valmis.

Rakennuttaja Novan rahat loppuivat kesken rakennusurakan eikä sillä ollut enää varoja hankkia  kokonaispakettiin kuuluvaa jakelukeskuksen tonttia, jonka ostamiseen olisi tarvittu kolme miljoonaa euroa. Oka Oy aavisti Novan olevan menossa konkurssiin ja ilmeisesti tämän vuoksi Okan oli lopulta hankittava itselleen Novalta koko kelkkatehtaan kiinteistöyhtiö, jonka se lunasti itselleen 250 000 eurolla. Vaatimaton kauppasumma selittyy sillä, että kaupan mukana Okalle siirtyivät myös kiinteistöyhtiön velat; rakennustyöt oli käytännössä rahoittanut pankki.

23. Kesäkuussa 2008 Keva julkisti aikeensa ostaa moottorikelkkatehtaan keskinäisen kiinteistöyhtiön koko osakekannan rakennuksen valmistuttua sanotuilla 20 miljoonalla eurolla. Tehdas vuokrattaisiin pitkäaikaisella sopimuksella BRP Finlandille. Keva korosti tehneensä päätöksensä tuotto-odotusten  perusteella. Tiedotteessa ei puhuttu mitään siitä, että Oka Oy olisi tullut tai tulossa Novan tilalle kiinteistöyhtiön omistajaksi. Joulukuun alussa 2008 (2.12.) BRP Finland ilmoitti aloittavansa 250 työntekijäänsä koskevat yt-neuvottelut yrityksen tuotteiden myynnin laskettua. 

24. Myöhemmin samassa kuussa Kevan toimitusjohtaja Markku Kauppinen esitti Kevan hallitukselle moottorikelkkatehtaan ostamista 20 miljoonalla eurolla, jonka Keva oli luvannut maksaa jo vuotta aiemmin. Ehdotus hyväksyttiin ja uutta tehdasta koskeva vuokrasopimus siirtyi Kevalle. Myöhemmin Keva on korostanut ostaaneensa kiinteistön Oka Oy:ltä, jolle Novalle aiemmin kuulunut osakekanta oli aiemmin kuulunut. Hankkeeseen ei Kevan mukaan sisältynyt mitään rahaliikennettä Kevan ja Novan välillä. Mutta jäikö Nova nuolemaan näppejään koko kaupasta? Ei varmaankaan, Oka Oy:hän maksoi Novalle niiden yritysten välisessä kaupassa Novalle kauppahintaa - ottaessaan siis vastatakseen kaikista Novan aiemmin omistaman kiinteistöyhtiön veloista - 250 000 euroa. Tämä summa on yhtä suuri kuin se summa, jolla Nova oli rahoittanut vuoden 2007 vaaleissa lähinnä keskustaa ja jonkin verran myös kokoomusta ja näiden puolueiden kansanedustajaehdokkaita.

25. Asiantuntijat ovat kiistelleet siitä, maksoiko Keva ylihintaa moottorikelkkatehtaasta. Joidenkin kiinteistösijoittajien mukaan sijoituksesta olisi pitänyt saada 8-10 prosentin vuosituotto, jotta sijoitusta voitaisiin pitää kannattavana. Kevan edustajien mukaan tuottoprosentiksi vuonna 2007 arvioitiin  6,5 prosenttia. On myös epäilty, että lopullinen kauppa junailtiin Oka Oy:n ja Kevan väliseksi, koska Novaa ei haluttu juuri sekavien vaalirahoituskuvioiden takia sopijakumppaniksi. 

26. Mediassa on kummasteltu vähitellen tippuneita tietoja erilaisista tilaisuuksista ja tapaamisista, joihin Kevan Markku Kauppinen oli osallistunut keskustan puoluevirkailijoiden (Korhonen, Kontiola ja hallintopäällikkö Aki Haaro) sekä tietenkin Nova-miesten eli Arto Merisalon ja Tapani Yli-Saunamäen kanssa. Kevan edustushuvila Kirkkonummen Jersössä on tullut monille suomalaisille tutuksi lehtikuvien perusteella. Kun Jarmo Korhoselta kysyttiin, mitä hän teki ennen vuoden 2007 eduskuntavaaleja Jersössä, Korhonen vastasi lakonisesti, että hän vain soitti Kevan Markku Kauppiselle ja sanoi haluavansa tutustua Kevan toimintaan. Näin yksinkertaista se on, kun sen osaa - tämä vaalirahoituksen hankkiminen, nimittäin! Kukaan toimittajista ei esittänyt jatkokysymystä, että miksi tämä tutustumismatka toteutettiin menemälle Jersön huvilalle saunomaan porukassa, johon kuului myös Novan Arto Merisalo. Jos kysymyksessä olisi ollut todella tutustuminen Kevaan, olisi vieras viety tietenkin Kevan pääkonttoriin. No, kyllä Jersön huvilallakin voi toki tutustua - ainakin siihen, kuinka paljon fyrkkaa Merisalo oli valmis Keva-kaupoista keskustalle junailemaan. Summahan oli tuo jo mainittu 250 000 euroa, jonka takaisinmaksun Keva puolestaan junaili Novalle takaisin, kun Rovaniemen keikka oli saatu päätökseen.

27. Outo yhteensattuma on se, että sekä Kesärannan että Jersön kävijöitä vaivaa kummallinen muistamattomuus, joka alkaa palautua ikään kuin pätkittäin vasta nyt. Olisiko kummankin paikan kahviveden laadussa jotain erikoista, joka saa pään pyörälle, vaikkei viinaksia olisi nautittu? Matti Vanhanen ei muistanut aluksi koko Kesärannan tapaamista eikä Markku Kauppisen paikallaoloa siellä, ja taas Jersön kävijät eivät oikein muista, mitä siellä puhuttiin, tai kertovat asiasta hyvin ristiriitaisesti. Arto Merisalon mukaan Jersössä olisi puhuttu vain poikien juttuja.

28. Markku Kauppisen kohdalla muistamattomuus meni niin pitkälle, että hän pyysi kesäkuun lopulla sihteeriään vetämään erästä Jersöön tapaamista koskevasta tositteesta ylitse Lasse Kontiolan ja Arto Merisalon nimet, vaikka kumpikin mainituista herroista osallistui tositteesta ilmenevään tapaamiseen Jarmo Korhosen ja Aki Haaron ohella. Liikemies Juha Kojoa taas kukaan ei tunnu oikein muistavan tai tavanneen. Sampsa Kataja, tämä Kevan hallituksen liukas puheenjohtaja, pyysi KRP:tä tutkimaan, oliko Kauppinen kenties syyllistynyt kyseisellä teollaan johonkin rikokseen. Tutkimukset ovat vasta alkuvaiheessa.

29. Kansanedustaja ja asianajaja Sampsa Kataja, joka siis sai Markku Kauppisen suosituksesta KMS-rahaa ennen vuoden 2007 vaaleja 5 000 euroa, oli Kevan hallituksessa tekemässä kelkkatehtaan sijoituspäätöstä ja päättämässä tehtaan ostosta Kevalle. Kun Kauppisen nimi oli tullut ennen Juhannusta 2009 esiin Novan ja Keskustan manööverien  yhteydessä, ehti Sampsa Kataja jo julistaa, että Kevan hallitus on antanut Kauppiselle á la Jaakko Jonkka "puhtaat paperit." No, kuten kaikki tiedämme, tilanne on muuttunut ja Kauppinen joutui eroamaan tehtävästään juuri Katajan painostuksen tuloksena. Minusta Kataja olisi tehnyt tyylikkäästi, jos hän olisi itsekin KMS-rahaa Kauppisen suosituksesta saaneena kansanedustajaehdokkaana jäävännyt itsensä Kauppisen asian selvityksestä. Ei olisi ollut yhtään pahitteeksi, jos Kataja olisi jättänyt paikkansa Kevan hallituksen johdossa, sillä hänen uskottavuutensa sanotussa tehtävässä on monien mielestä mennyt.

30. Kaiken huippuna on ilmennyt, että tämä konkurssiliikemieheksi julkisuudessa mainittu Juha Kajo oli mukana myös tilaisuudessa, jossa vastanimitetty Supon päällikkö Ilkka Salmi kertoi  vuonna 2008 suunnitelmistaan kehittää Supoa. Kyseiseen suljettuun tapaamiseen osallistui eräiden muiden henkilöiden lisäksi myös Timo Kalli, tämä kaikkien "poliittisten möläytysten äiti," joka sanoo olevansa Kajon hyvä kaveri. Kun Kallilta viikko pari sitten kysyttiin, mitä se Supon Ilkka Salmi mainitussa tilaisuudessa oikeastaan kertoi, niin Kallin vastaus oli yhtä rehellinen kuin hänen  viime kevään vaalirahoituskohon avauspotkunsakin, sillä Kalli totesi rauhalliseen tapaansa, ettei hän kyllä yhtään muista, mitä se Salmi puhui! - Ettei vain olisi taas ollut kyse niistä "poikien jutuista!" Sisäministeri Anne "Mestariampuja" Holmlund kiirehti - tietenkin - selittämään julkisuudessa, että Ilkka Salmella, joka tunnetusti oli Holmlundin valinta Supon päälliköksi, on edelleen hänen luottamuksensa. 

31. Jarmo Korhonen tuli viikko sitten eli 13.7. ulos perunakellaristaan kesken kahden kuukauden kesälomansa ja antoi tiedotteen sekä vastaili puhelimitse toimittajien kysymyksiin. Mitään uutta kerrottavaa Korhosella ei tällä kerralla ollut - olihan jo hänen kuukautta aiemmin  julki lipsauttamansa tiedon seurauksena Kevan Kauppinen saanut lähteä virastaan. Korhonen torjui rauhallisesti parin kolmen keskustan naisministerin  puheet, joiden mukaan hänen tulisi harkita eroa puoluesihteerin paikalta. Korhonen viestitti rivien välistä tarrautuvansa Matti Vanhaseen, jonka kanssa hän kertoi toimineensa yhteisymmärryksessä. Matti Vanhanen ei varmastikaan pidä Korhosen mainitusta tempusta, mutta hän samoin kuin nyt myös kaikki keskustan ministerit ja kansanedustajat tietävät, että jos Korhonen aiottaisiin savustaa virastaan ennen ensi vuoden puoluekokousta, Jarmo veisi hallussaan olevien tietojen paljastamisella myös puolueen puheenjohtajan mukanaan. Ja tähän keskustalla ei ole nyt lainkaan varaa. Joten Jarmo Korhonen saa olla rauhassa, sekä perunakellarissa että palattuaan taas Apollonkadulle.

32. Valtiovarainministeriö (VVM) ja Finanssivalvonta antoivat 7.7. Keva-Nova -selvityksensä, jossa todettiin odotettu asia: Kevan ja Novan välisessä kiinteistökaupassa ja Kevan Rovaniemen moottorikelkkatehdasta koskevassa sijoituksessa ei ole mitään lainvastaista. Tätä lopputulosta osattiin toki odottaa, mutta sanotussa selvityksessä ei otettu mitään kantaa itse pääkysymykseen eli kaupan poliittisiin kytköksiin. Vastausta vailla on edelleen kysymys siitä, mitä Kevan toimitusjohtaja oikeastaan teki tammikuussa 2007 Kesärannassa pääministeri Matti Vanhasen ja Jarmo Korhosen sekä Novan johtajien välisessä tapaamisessa. VVM:n selvityksessä korostettiin, että Keva maksoi kaupassa sen summaan eli 20 miljoonaa euroa, joka sovittiin jo Novan kanssa vuotta aikaisemmin tehdyssä esisopimuksessa. Näin siitä huolimatta, että kelkkatehdaskiinteistön arvo oli alentunut vuodessa 1,3 miljoonalla eurolla ja vaikka myyjäpuoli oli vaihtunut Novasta Oka Oy:ksi. Miksi oli oikein, kun Kevan maksoi Okalle juuri sen summan, josta oli Novan kanssa  vuotta aikaisemmin sovittu, vaikka kiinteistön arvo oli selvästi laskenut? Tähän ei selvityksessä vastattu.

33. Tämän jälkeen Keva päätti Sampsa Katajan aloitteesta selvittää vielä itse, "antoivatko esiin tulleet tiedot Markku Kauppisen ja Nova Groupin johdon tapaamisista aihetta tarkastella em. moottorikelkkahanketta uudelleen." Kevan 17.7. julkaiseman tiedotteen mukaan selvitystyö tehtiin yhdessä "ulkopuolisen asianajotoimiston" kanssa. Itse selvitystä ei ole saatettu julkisuuteen, vaan asiasta annettiin vain em. lyhyt tiedote. Tiedotteen mukaan Kevassa on toimittu  sijoituspäätöstä tehtäessä asianmukaisesti ja huolellisesti "myös ottaen huomioon jälkikäteen esiin tulleet Kauppisen tapaamiset." Koko sanottu selvitys, jonka perusteita ei siis ole julkistettu, vaikuttaa jokseenkin naivilta ja tarpeettomalta. Miksi joillakin "tapaamisilla" olisi sinänsä voinut olla merkitystä sijoituspäätöksessä? Olisi pitänyt selvittää, mitä noissa "tapaamisissa" oli puhuttu ja kenties sovittu, mutta näistä asioista mainittu "selvitys" vaikenee tyystin. Selvitys on tyypillinen nollaselvitys, jolla pyritään ikään kuin vain rauhoittelemaan mieliä. Selvitys ei vastaa konkreettisiin kysymyksiin eikä selvityksen perusteluja ole haluttu julkistaa. Mitä virkaa tällaisella selvityksellä voi olla? Ei kerrassaan mitään, jos minulta kysytään.

34. Miksi kyseinen selvitys on tehty yhteistyössä "ulkopuolisen asianajotoimiston" kanssa? Tietenkin siksi, että "selvitys" vaikuttaisi jotenkin luotettavammalta kuin talon sisällä tehty paperi. Haastatteluissaan Sampsa Kataja, asianajaja siis itsekin, on puhunut "juristien kanssa" tehdystä selvityksestä ja "juristienkin mielipiteestä." Juristeja on kuitenkin varsin monentasoisia ja jotkut juristit saattavat etenkin tällaisissa "heppoisissa" tapauksissa olla jopa ostettavissa mielipiteineen. Olen ymmärtänyt niin, että kyseinen ulkopuolinen advokaattitoimisto - onko siis Kevalla myös "sisäpuolisia" asianajotoimistoja (?) - on lähinnä vain avustanut Kevaa ja yhtiön juristeja selvityksen tekemisessä. Ulkopuolinen toimisto ei siis ole antanut asiantuntijalausuntoa asiassa; asiantuntijalausunnot pyydetäänkin tavallisesti asianomaisen oikeudenalan asiantuntijoilta eli lähinnä yliopiston professoreilta. Kevan tiedotteessa ei mainita myöskään kyseisen toimiston nimeä, mutta I-S:n mukaan kyseessä oli tunnettu helsinkiläinen asianajotoimisto Hannes Snellman. Olisi ollut mielenkiintoista tietää, kuka tai ketkä tämän toimiston noin sadasta lakimiehestä osallistuivat selvityksen laatimiseen ja mitä he muistioissaan lausuivat ja kuinka suuri oli toimiston Kevalle osoittama palkkiolasku juristiensa työstä.

35. Hieman naurettavalta tuntuu myös Kevan tiedotteessa 17.7. mainittu lausuma, jonka mukaan eronneelle toimitusjohtaja Markku Kauppiselle oli perusteet "tässä vaiheessa" maksaa sopimuksen mukainen eroraha, joka kuitenkin voidaan periä takaisin, jos sopimuksen pätevyyttä on syytä  arvioida esimerkiksi nyt käynnistyneen poliisitutkinnan tuloksen johdosta uudelleen. Mikä kiire koko erorahan maksamiselle oli juuri nyt, kun esitutkinta on juuri käynnistetty? Eikö olisi voitu odottaa kunnes esitutkinta on saatu valmiiksi? Maksetun erorahan takaisin perintä on aina hankalaa, ja Kauppinen olisi varmaan tullut toimeen, jos hänelle olisi tässä vaiheessa maksettu vain esimerkiksi kolmannes kyseisestä erorahasta. Erorahan suuruutta ei ole paljastettu, mutta sen on arvioitu olevan 200 000 - 400 000 euron suuruusluokkaa. - KRP:n ilmoitus, jonka mukaan  yhden tositteen epäillyn muuttamisen tutkintaan kuluisi aikaa "kuukausia", on myös outo. Luulisi, että tuollainen asia voitaisiin selvittää ja tutkia parissa viikossa.

36. Kevan oma selvitys ei siis vakuuttanut minua. Mutta tietenkin keskustan puheenjohtaja ja pääministeri Matti Vanhanen tarttui tähänkin nollaselvitykseen hanakasti. Blogissaan viime perjantaina Vanhanen sanoo Kevan selvityksen viimeistään osoittavan, ettei keskustalla ole väitettyjä kytköksiä Rovaniemen kelkkatehdashankkeeseen; Kevan tiedotteessa tosin ei mainita tästä puolesta yhtään mitään. Vanhanen näyttelee loukkaantunutta ja paheksuu esitettyjä kytkösväitteitä täysin sopimattomina. Tässä hän on liikuttavan yksimielinen puoluesihteerinsä Jarmo Korhosen kanssa. Korhonen totesi perunakellaritiedotteessaan, että mediassa esitetyillä koplausväitteillä ei ole  mitään katetta, ja Vanhanen puolestaan parkaisee blogissaan, että väitettyjen kytkentöjen olemassaolo "ei kerta kaikkiaan ole mahdollista." Vanhanen toistaa  viikkoa aiemmin esittämänsä tokaisun, jonka mukaan kenelläkään ei ole voinut olla puolueen "valtakirjaa" moisiin kytköksiin.

37. Vai ei valtakirjaa! Mutta eivätpä nuo keskustan pojat eli Jarmo Korhonen, Lasse Kontiola ja kumppanit ole aiemminkaan kyselleet Matti Vanhaselta valtuuksia tai suostumusta  toimia vaalirahoitusta hankkiessaan siten kun ovat toimineet. KMS-yhdistyskin perustettiin keskustan Apollonkadun päämajassa ja vieläpä Jarmo Korhosen työhuoneessa, eikä Vanhanen - ainakaan omien sanojensa mukaan - tiennyt koko operaatiosta mitään! Matti Vanhasen olisi puolueen puheenjohtajana  tullut pitää vähän parempaa jöötä vaalirahoitusasiassa. Hän ei voi puolustautua sillä, ettei hän tiennyt asiasta - tämäkin väite voidaan kenties osoittaa vielä perättömäksi - sillä puolueensa puheenjohtajana hänen olisi toki pitänyt tietää ja ottaa asioista selvää. Matti Vanhasen puheet nyt ovat tyypillistä ärhentely-yrityksiä, joilla puolueen ja nimenomaan Vanhasen omalta kannalta kovin kiusallisista asioista ja kysymyksistä haluttaisiin vihdoinkin päästä eroon.

38. Juridisesti on vaikea todentaa, onko edellä kerrotuissa kytköksissä ollut kyse korruptiosta. Mitään välitöntä näyttöä korruptiosta ei taida olla, mutta lukuisa määrä indisioita sen sijaan asiasta on olemassa. Yksi indisio on hanke, jolla KMS:n kautta vaalirahaa poliitikoille jakaneelle Kyösti Kakkoselle aiottiin kohta vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen hankkia vuorineuvoksen titteli. Hanke oli tietenkin täysin suuruudenhullu ja osoittaa  arvonimen puoltajista arvostelukyvyn puutetta, sillä Kakkosen ansioilla ei liene koskaan aiemmin myönnetty vuorineuvoksen arvonimeä. Mutta niin vain Kakkoseltakin vaalirahaa kampanjaansa varten saaneet tunnetut poliitikot kuten Sauli Niinistö (kok), Paula Lehtomäki (kesk), Ilkka Kanerva (kok), Paavo Lipponen (sdp), Mauri Pekkarinen (kesk) ja Liisa Hyssälä (kesk) allekirjoittivat vuorineuvoksen myöntämistä Kyösti Kakkoselle puoltavan hakemuksen. Hakemuksen allekirjoittivat myös mm. Jarmo Korhonen (kesk), Kevan Markku Kauppinen (kesk) ja Toivo Sukari (Masku). Yhtään niin sanottua teollisuusmiestä ei  arvonimen puoltajien joukossa ollut. Tämäkin hanke, jossa oli kyse "vain" arvonimestä, osoittaa, miten suuressa kiitollisuudenvelassa poliitikot katsoivat olevansa Kakkoselle. 

39. Samanlaista kiitollista muistamista osoitti myös pääministeri Vanhanen, joka riensi vuoden 2008 alkupuolella puolustamaan Toivo Sukarin Vihtiin kaavailemaa Ideapark -kauppakeskusta. Hanke oli joutunut asuntoministeri Jan Vapaavuoren hampaisiin, mutta Vanhanen, joka oli saanut Sukarilta vaalirahaa, oli asiasta vahvasti eri mieltä. Muistetaan myös, miten pääministeri Vanhanen kävi muuraamassa Kyösti Kakkosen yrityksen Mäntsälään rakennetun logistiikkakeskuksen peruskiven.

40. Pääministeri Vanhasen vakuuttelut ja närkästykset eivät vakuuta. Keskustalaisia ministereitä, joukossa pääministeri Vanhanen itse, ja puolueensa avainhenkilöitä ja vaikuttajia - näihin kuuluu siis myös Kevan Kauppinen - on häärännyt sen verran usein ja näkyvästi peite- tai oikeastaan rahanpesujärjestö KMS:n tukemien samoin kuin Nova Groupin liikemiesten kanssa, että kyseinen toiminta ja sen motiivit herättävät pakostakin perusteltuja epäilyjä kytköksistä ja koplauksista, suoraan sanoen poliittisesta korruptiosta.

41. Mutta korruptioonhan Suomessa suhteudutaan viranomaistasolla torjuen ja kaikki mahdolliset epäilyt halutaan kiireesti lakaista maton alle. Valtakunnansyyttäjä on "ystävällisesti" asettanut näyttökynnyksen korruptiosta niin korkealle, ettei poliitikoilla ja liikemiehillä tunnu olevan juridisesti hädän päivää. Tähänhän suomalaiset poliitikot - Matti Vanhanen etunenässä - aina vetoavat, kun tulee kyse  yritysten puolueille tai poliitikoille antamista avustuksista ja lahjoituksista: toiminta on täysin laillista! Poliitikot tietävät, että heidän ja yritysjohtajien välisiä kytköksiä ja niiden tarkoitusperiä on vaikea näyttää toteen, ja kun vielä ylin syyttäjäviranomainen haluaa asettaa riman tässä suhteessa korkealle, tuntuu olo turvatulta. Mutta kansa sentään tuntuu ymmärtävän, että korruptiossa ei ole kyse vain siitä, mikä on laillista ja mikä laitonta, vaan kyse on myös siitä, mikä on moraalisesti tuomittavaa. 

42. Korruptiossa on kyse julkisen aseman väärinkäytöstä yksityisen tai edustamansa yhteisön edun nimissä, ja siihen voidaan päätyä myös sinänsä aivan laillisesti menetellen. Myös lahjonnan- ja korruptionvastaista työtä tekevä Transparency International puhuu laillisesta ja laittomasta korruptiosta. Suomi on ylpeillyt vuosikausia kärkipään sijoituksilla Transparencyn vähiten korruptoituneiden maiden joukossa, mutta Suomessa on unohdettu ja sivuutettu kokonaan erilaiset hyvä veli -verkostot, jotka myös ovat laajassa mielessä korruptiota ja joista vaalirahoitussotkussakin on nähdäkseni juuri kyse. Miksi vaali- ja puoluerahoituksessa muuten tarvittaisiin KMS:n kaltaisia ulkopuolisia peitejärjestöjä ja rahanpesuyhdistyksiä, joissa  eri puolueiden johtoväkeä häärää yhdessä liikemiesten kanssa, jos puuhassa ei olisi jotain  ainakin moraalisesti hämärää.

43. Kuten sanottu, ylin syyttäjäviranomainen on asettanut syytekynnyksen vaalirahoituksen ja päätöksenteon välisten yhteyksien osalta korkealle. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen vuonna 2005 tekemän päätöksen mukaan rikoslakia voidaan soveltaa vaalirahoitukseen vain selvissä tapauksissa. Kalskeen mukaan rikollisia voivat olla vain sellaiset kytkökset, joissa on kyse "selvästi muusta kuin edustukselliseen demokratiaan kuuluvasta, hyväksyttävästä sidonnaisuudesta." Kalske perusteli tällä tavoin päätöstään, jolla hän jätti syytteen nostamatta asiassa, joka koski rakennusliikkeiden mainoksia järvenpääläisen poliitikon vaalilehdessä. Järvenpään kaupunginvaltuuston puheenjohtaja pyysi kyseisiltä rakennusyrityksiltä maksulliset mainokset vaalilehteensä syksyn 2004 kunnallisvaaleissa. Kaupunginvaltuusto oli sanotun poliitikon puheenjohdolla edellisvuonna hyväksynyt kyseisiä yrityksiä hyödyntäneet kaavamuutokset. Paikallinen asunto-osakeyhtiö teki asiassa rikosilmoituksen, mutta paikallissyyttäjä ja apulaisvaltakunnansyyttäjä Kalske eivät katsoneet mitään rikosta tapahtuneet. Kalskeen 22,.12.2005 antamaan päätöksen mukaan (Dnro 45/21/05)  tutkinnassa ei ilmennyt väitetyn kytkennän tai luottamuksen heikentymisvaaran olemassaoloon viittaavia seikkoja, ei sanottua kunnallispoliitikkoa eikä rahoitusta antaneiden yritysten edustajia voitu asettaa syytteeseen.

44. Lakia pitäisi selventää ja lakitekstissäkin pitäisi alkaa käyttää nimikettä korruptio. Kalskeen perustelu, jonka mukaan mainitussa järvenpääläisessä tapauksessa olisi ollut kyse hyväksyttävästä sidonnaisuudesta, joka kuuluu demokratiaan, on mielestäni outo ja epäonnistunut. Sitä ilmenee Matti Vanhasen ja kumppanien ylläpitämä ja joka paikassa korostama käsitys, jonka mukaan vaalirahoituksessa ei olisi mitään väärää tai laitonta. Mutta kuten sanotaan, ilmaisia lounaita ei ole olemassakaan, ja tämä pätee myös vaalirahoituksen suhteen. En tiedä, mitä Kalske oikeastaan tarkoittaa edustuksellisella demokratialle, mutta minusta on täysin sopimatonta, jos kerrotunlaisiin koplauksiin ja poliittiseen kaupankäyntiin suhtaudutaan suorastaan hyväksyvästi. Kyseisessä tapauksessa olisi voitu, jos vain olisi haluttu, nähdä selkeä kytkentä samoin kuin luottamuksen  heikentymisvaaran olemassaolo. Asian esitteli Kalskeelle valtionsyyttäjä Jukka Rappe.

45. Kaikki poliitikot ja puolueet laidasta laitaan perustelevat yritysten antamaa vaalirahoitusta sillä, että jos vaaliavustukset kiellettäisiin, esimerkiksi eduskuntaan olisi varaa pyrkiä vain rikkailla ja julkkiksilla. Tämä on minusta perin outo ja huono perustelu. Sillä eivätkö juuri kansanedustajat, joille maksetaan korkeaa palkkaa - Jyrki Kasville tämäkään palkka ei riitä vaan hän on tänään vaatinut palkankorotusta (!) - ja joiden kulutkin korvataan suurilla summilla, kuulu hyväosaisiin ja toisaalta myös julkkiksiin? Kansanedustajia kutsutaan kaikkiin mahdollisiin kissanristiäisiin ja tv-ohjelmiin jne., joten heidät tuntevat kaikki ilman vaalimainoksiakin. Politiikka on selvästi viihteellistynyt samalla kuin rivikansanedustajien työmäärä on mm. EU-lainsäädännön johdosta vähentynyt. Jokainen istuva kansanedustaja saa työssään julkisuutta ja todella paljon ilmaista mainosaikaa. 

46. Olen usein ihmetellyt, miksi esimerkiksi pari kautta  eduskunnassa istuneet kansanedustajat mainostavat vaaleissa niin paljon ja niin suurella rahalla kuin tekevät. Puhumattakaan vanhemmista kansanedustajista, joista monet ovat toimineet ministereinäkin, jotkut useampaan kertaan. Miksi juuri näille politiikan konkareille suorastan tuputetaan niin paljon  yritysten vaalirahaa kuin tapahtui esimerkiksi viime eduskuntavaaleissakin? MIksi vaaliavustuksia ei ohjaudu juuri lainkaan ensimmäistä kertaa eduskuntaan pyrkiville ehdokkaille?

47. Syy on minusta selvä. Yritykset ja liikemiehet tietävät, että vain juuri mainituilla kokeneilla poliitikoilla on jotakin annettavaa "vastapalveluksena" heille, siis yrityksille ja bisnesmiehille. Kokeneet poliitikot ja jo ministereinä olleet poliitikot ovat liikemiehille hyvä sijoituskohde, sillä heihin panostettu raha poikii usein moninkertaisesti takaisin esimerkiksi yrityksille sopivan lainsäädännön ja kaavapäätösten muodossa. Esimerkiksi kokoomus ja ministeri Jyrki Katainen vastustavat tai suhtautuvat ainakin hyvin nihkeästi niin sanottua käännettyä arvonlisäverojärjestelmää kohtaan, sillä varsinkaan suuret rakennusliikkeet eivät pidä sanotusta uudistuksesta. Suuret rakennusfirmat rahoittavat kokoomuksen ja keskustan ehdokkaita muun muassa siksi, että ne tietävät, että nämä ehdokkaat vastustavat, rakennusfirmojen tahdon mukaisesti oikeusministeri Tuija Braxin tällä vaalikaudella esille ottamaa kyseistä verotusjärjestelmän muutosta, jolla voitaisiin tehokkaasti kitkeä rakentamisen piiriin pesiytynyttä harmaata taloutta ja talousrikollisuutta.

48. Jos minä saisin päättää, kieltäisin eduskuntaan jo päässeiltä tai ainakin kaksi kautta eduskunnassa istuneilta ehdokkailta kaiken vaalirahoituksen. Hehän ovat jo olleet neljä tai kahdeksan vuotta eduskunnassa, joten he ovat antaneet osaamista ja vaikuttamista koskevan näyttönsä. Jos he ovat hoitaneet tehtävänsä kunnolla, ei heillä ole hädän päivää selvitä jatkokaudelle ja siihen he pystyisivät hyvin ilman mitään ulkopuolisia avustuksiakin. Tästä järjestelmästä olisi tietenkin myös se hyöty, että kansanedustajat todella panostaisivat tehtäviinsä ja  äänestäjiensä asioiden ajamiseen eikä heille jäisi aikaa kaikenlaisissa kissanristiäisissä juoksemiseen ja julkisuudessa "edustamiseen." Ehdotukseni toteutuminen lisäisi myös kansanedustajien vaihtuvuutta, mikä on edustuksellisessa demokratiassa mielestäni vain hyvä asia. - Uusi vaalirahoituslaki 24.4.2009 /273 on sikäli huono, että siinä ehdokkaan vaalirahoitukselle ei ole asetettu mitään ylärajaa. Ymmärrettävästi juuri keskusta ja kokoomus vastustivat sanotun katon asettamista.

49. Lopuksi pari sanaa yllä olevista kuvista. Uskovaiset ja toisaalta ei-uskovaiset ovat kiistelleet Oulun srk:n Elossa.fi -kampanjan logossa esiintyvän kuvion merkityksestä. Srk:n mukaan  kirkkoveneen mallinen säteinen kuvio symbolisoi yhteisöä, jossa jokaisella on paikkansa ja tilansa. Eroakirkosta.fi:n tiedottajan mukaan sen sijaan kuviossa on kyse alatyylisestä ja sovinistisesta mainonnasta. 

50. Oli miten oli, mutta pääministeri Matti Vanhanen souti toissa päivänä eli 18.7. Mommilanjärven perinteisessä soutelu -tapahtumassa sukuperinteidensä velvoittamana kirkkovenettä joukkueessa, joka on saanut nimensä vanhasta itärajan takaisesta urheiluseurasta nimeltä Vuoksenrannan Säde. Mitähän esimerkiksi lestadiolaisseuduilla mahdetaan ajatella tästä pääministeriä kohdanneesta sattumasta...säde ja "säde." Onneksi Vanhasen joukkueen veneen numero oli 65 eikä 69. Vanhasen joukkue muuten hävisi samassa erässä soutaneelle, toisen vanhan kannakselaisseuran mukaan nimetylle joukkueelle eli Kirvun Vilkkaalle. Sen veneessä souti Matti Vanhasen kihlattu Sirkka Mertala.

P.S.

Kenestä Markku Kauppisen jälkeen Kevan uusi toimitusjohtaja? Paikkahan on kuulunut perinteisesti keskustalle ja tehtävään on valittu yleensä aina poliittisen taustan omaava virkamies, jolla on läheiset suhteet keskustan johtoon. Veikkaisin Rovaniemen kaupunginjohtajaa Mauri Gardinia, joka on pitkäaikainen keskustavaikuttaja ja Paavo Väyrysen moninkertainen avustaja. Hän oli mukana käynnistämässä Rovaniemen kelkkatehdashanketta ja on edennyt päärahoittajaksi tulleen Kevan hallituksen jäseneksi.