756. Obama karttelee Niinistöä ja Suomea

Hollannissa sioille järjestetään erilaisia virikkeitä, esimerkiksi liukumäkilaskettelua 

1. Yhdysvaltain presidentti Barack Obama vierailee 5.- 6.syyskuuta G20 -maiden huipputapaamisessa Pietarissa. Samalla Valkoinen talo on ilmoittanut Obaman peruuttavan aiemmin sovitun kahdenkeskisen tapaamisensa Venänäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa syyskuussa Moskovassa. 

2. Putinin tapaamisen peruutus johtuu Venäjän tietovuotaja Edward Snowdenille myöntämästä väliaikaisesta turvapaikasta.  Yhdysvallat on moneen kertaan ilmaissut pettymyksensä siihen, että Venäjä myönsi turvapaikan Snowdenille. CIA:n entinen työntekijä Snowden paljasti lehdistölle yksityiskohtaisia tietoja Yhdysvaltojen ja Britannian harjoittamasta verkkourkinnasta. Yhdysvallat syyttää Snowdenia vakoilusta, ja se tahtoisi Venäjän luovuttavan hänet Yhdysvaltoihin.

3. Venäjän sijaan Obama matkustaa Pietarin reissunsa yhteydessä Ruotsiin. Valkoisen talon tiedotteen mukaan "Ruotsi on Yhdysvaltojen läheinen ystävä ja kumppani". Obaman vierailu on toinen kerta, kun Yhdysvaltojen istuva presidentti vierailee Ruotsissa. Presidentti George W. Bush vieraili maassa vuonna 2001. Obama tapaa Ruotsissa muun muassa pääministeri Fredrik Reinfeldtin.

4. Ruotsi on antanut pidätysmääräyksen toisesta Yhdysvaltojen kiihkeästi haluamasta miehestä, vuotosivusto Wikileaksin perustajasta Julian Assangesta. Ruotsi haluaisi kuulustella miestä väitetyistä seksuaalirikoksista, joista kaksi naista on syyttänyt häntä. Assange on kiistänyt seksuaalirikokset. Hän ei halua mennä Ruotsiin, koska pelkää, että Ruotsi luovuttaisi hänet Yhdysvaltoihin.

5. No niin, Obama ei siis tule - tälläkään kertaa - Suomeen. Ilmeisesti Obama ei halua tavata Suomen johtoa ja presidentti Sauli Niinistöä. Syytä Suomen johtajien karttelemiseen ei ole kovin vaikea arvata: Suomi on profiloitunut Snowden -jupakassa Yhdysvaltojen vastaiseksi valtioksi. Muistamme, miten kärkkäästi ministeri Heidi Hautala ylisti Snowdenia ja hänen paljastuksiaan ja toivoi, että tietovuotajalle voitaisiin myöntää turvapaikka Suomessa.

6. Myös maamme ulkoministeri Erkki Tuomioja on osoittanut sympatiaa Snowdenin tempaukselle ja arvostelut  - jälleen kerran - rivien välissä Yhdysvaltojen turvallisuuspolitikkaa.

7. Näissä oloissa on täysin selvää, ettei Oballa ole minkäänlaista mielenkiinto vierailla ulkopolitiikassaan Yhdysvaltoja kohtaan lähes vihamieliseksi profiloituneessa Suomessa.

8. Presidentti Tarja Halonen ei saanut - monista suorastaan säälittävistä yrityksistään huolimatta -  koskaan kaudellaan kutsua Yhdysvaltoihin ja Valkoiseen taloon, ja USA:n presidentit kiersivät Euroopassa käydessään Suomen visusti kaukaa. Edes ulkoministeri Hillary Clintonia ei saatu koskaan Suomeen viralliselle vierailulle.

9. Pari kolme viikkoa sitten uutisoitiin, Suomessa tosin silmiinpistävän vaatimattomasti, miten Baltian maiden kaikki kolme presidenttiä eli Viron, Latvian ja Liettuan presidentit vierailivat yhdessä Valkoisessa talossa Obaman kutsumina. Perusteena mainittiin, että Baltian maat ovat USA:n liittolais- ja ystävyysmaita. Niinistölle vain ei ole kutsua jenkkihin tullut.

10. Sauli Niinistö, joka kärsi murskatappion YK:n turvaneuvoston vaalissa,  ei ole todellakaan onnistunut alkuunkaan yrityksissään kääntää ulkopolitiikkamme kurssia. Kukaan ei oikein tiedä, mikä on Suomen ulkopoliittinen linja ja miten Suomi asemoituu suhteessaan USA:han ja Venäjään. Meille näyttää riittävän, että Putin pistäytyy kerran vuodessa Suomessa ja Naantalissa ja viivähtää Niinistön seurassa pari tuntia turisemassa niitä näitä, siis yhdentekevyyksiä. 

11. Onko Suomi todellisuudessa edelleen Paavo Väyrysen linjalla, eli puolueeton ja liittoutumaton. Siltä näyttää. Nato-kannattajia pidetään Suomessa lähes maanpettureina.

PS.

Tiedotusvälineet ovat kääntyneet viime aikoina silmiinpistävän usein ex-pääministeri Matti Vanhasen puoleen ja pyytäneet häneltä kommentteja nykyisen hallituksen  talousahdingosta. Tätä juttua naputellessani Mattia haastatellaan parhaillaan TV1:n A-Studio lähetyksessä. Matissa on kyllä kokoa ja näköä ja mies puhuu useimmiten ihan järkevän oloisesti. Valitettavasti miehen moraali ei vain oikein kestänyt vallankäytön mukanaan tuomia paineita. Ex-pääministerin kytkökset Nova-miehiin ja Nuorisosäätiöön sekä hänen naisseikkailunsa ja Ruusus-jupakkansa ovat vielä hyvässä - aivan  liian hyvässä - muistissa. They never come back, paluuta politiikan huipulle ei ole.

602. Britannian Supreme Courtin päätös Julian Assangen luovuttamisesta lykkääntyi, lakilordit tekivät harvinaisen prosessivirheen

Mielenosoittajia Supreme Courtin edustalla

1. Ruotsalaisen syyttäjäviranomaisen vaatimus Wikileaksin australialaisen perustajan Julian Assangen luovuttamisesta Ruotsiin ratkaistiin monien vaiheiden jälkeen toissa päivänä (30.5.) Britannian korkeimman oikeuden (The Supreme Court) päätöksellä.

2. Assangen epäillään syyllistyneen elokuussa 2010 Ruotsissa kahden ruotsalaisnaisen raiskaukseen tai ainakin seksuaaliseen ahdisteluun. Äänestettyään asiasta Supreme Court hylkäsi Assangen valituksen, joten kahden alemman oikeusasteen päätös sallia A:n luovuttaminen jäi voimaan. Assangea kuultiin korkeimmassa oikeudessa henkilökohtaisesti viime helmikuussa.

3. Assangen puolustukseen kuuluu kolme asianajajaa, pääpuolustajana toimii Dinah Rose QC, josta korkeimman oikeuden päätöksessä käytetään  tuttavallisesti nimeä Miss Rose. Hän on Britanniassa tunnettu ihmisoikeusjuristi, joka valittiin vuoden barristeriksi 2009. Lyhenne QC tulee sanoista "Queen's Councel." Se on Brittiläisessä kansainyhteisössä käytössä oleva, arvostetulle ja kokeneelle asianajajalle myönnettävä arvonimi. Kuninkaan vallassaollessa arvonimi on King's Counsel ja lyhenne KC.

4. UK Supreme Court ei ollut  116-sivuisessa päätöksessään yksimielinen, sillä päätös syntyi äänin 5-2. Erimielisyyttä aiheutti lähinnä termin "oikeudellinen viranomainen" tulkinta". Enemmistöön kuuluivat lordit Phillips (presidentti), Walker, Brown, Kerr ja Dyson, vähemmistöön puolestaan Lady Hale ja Lordi Mance.

Supreme Courtin tuomio kokonaisuudessaan
Tuomiosta annettu lehdistötiedote

5. Erimielisyyden aiheena oli tarkemmin sanottuna kysymys siitä, voidaanko ruotsalaista syyttäjäviranomaista, jota edustaa asiassa syyttäjä Marianne Ny, pitää sellaisena oikeusviranomaisena, jolla on määräysten mukaan oikeus antaa eurooppalainen pidätysmääräys. Tavallisesti sanotun pidätysmääräyksen antaa tuomioistuin, mutta Assangea ei ole vielä edes asetettu syytteeseen ja myös kyseisten rikosten esitutkintakin on vasta alkuvaiheessa.

6. Assange oli Lontooseen marraskuussa 2010 palattuaan ensin pidätettynä, joulukuusta 2010 lähtien hän ollut ollut  matkustuskiellossa (kotiarestissa) ja joutunut pitämään jalkapantaa. Assange epäilee, että hänet voidaan luovuttaa Ruotsista edelleen USA:han, jossa häntä todennäköisesti odottaisivat raskaat syytteet Wikileaksin kautta vuodetuista salaisista tiedoista.

7. Vaikka Assangen valitus on nyt siis hylätty, ei hänen luovuttamisensa - yllätys, yllätys - ole kuitenkaan vielä täysin selvä asia. Miss Rose nimittäin havaitsi Supreme Courtin tuomiossa virheen tai ainakin tietyn puutteen. Lakilordien enemmistö on nimittäin nojautunut päätöksensä perusteluissa muiden oikeusnormien ohella Wienissä 23.5.1969 tehtyyn valtiosopimusoikeutta koskevaan yleissopimuksen (Vienna Convention on Law of Treaties).Tämä ilmenee tuomion kohdista 67 (lordi Phillips), 95 (lordi Brown), 106-109 (lordi Kerr) ja 127 (lordi Dyson). Vähemmistö, joka olisi siis hylännyt luovuttamispyynnön, ei sen sijaan näytä mainittuun Wienin konventioon nojautuneen. Luovuttamispyynnössä ei Wienin yleissopimukseen ole ilmeisesti vedottu eikä oikeus ottanut kysymystä sen soveltamisesta esille Assangen kuulemisessa.

8. Suomalainen lukija ja myös moni juristi saattaa ihmetellä, että so what, mikä virhe tässä nyt muka voisi olla. Tunnetaanhan prosessioikeudessa ja lainkäytössä vanhastaan periaate "jura novit curia" (tuomari tuntee lain), eli tuomioistuin/tuomari voi soveltaa lakia viran puolesta, toisin sanoen tuomari ei ole sidottu lainsoveltamista koskevissa kysymyksissä asianosaisten vaatimuksiin tai esityksiin.

9. Rikosasiassa tämä merkitsee sitä, että vaikka tuomioistuin on sidottu syytteessä mainittuun teonkuvaukseen, eli syytetyn viaksi ei saa lukea muuta tekoa kuin mistä tätä on syytetty (ns. syytesidonnaisuus, ks. ROL 11:3), ei oikeus toisaalta ole sidottu syytteessä mainittuun rikosnimikkeeseen. Oikeus voi siten tuomita syytetyn myös sellaisesta rikoksesta, jota syyttäjä ei ole syytteessä maininnut. Näin luonnollisesti sillä edellytyksellä, että tämä voi tapahtua ilman, että oikeus menisi faktojen osalta syytteessä esitetyn  teonkuvauksen ulkopuolelle.

10. Mutta vaikka normi jura novit curia onkin voimassa, on tuomarin samalla huolehdittava asianosaisen kuulemisesta ja informoinnista, jottei oikeuden lain soveltamista koskeva ratkaisu tulisi asianosaisille yllätyksenä, vaan nämä saisivat tilaisuuden lausua mielipiteensä kaikista lain soveltamista koskevista kysymyksistä (oikeuskysymyksistä). Rikosjutussa tämä merkitsee sitä, että jos tuomari/tuomioistuin aikoisi lukea syytteessä kuvatun teon syytetyn syyksi jonakin muuna rikoksena kuin mihin syyttäjä on katsonut  syytetyn syyllistyneen, tuomarin tulee ottaa mainittu kysymys ja mahdollisuus esille käsittelyssä ja varattava asianosaisille tilaisuus lausua asiasta mielipiteensä. Kyse on siis eräs tapaus tuomarin  (aineellisesta) prosessinjohdosta, joka toteutetaan  mainitussa tilanteessa tuomarin informoinnin ja asianosaisen kuulemisen avulla. Oikeuskäytännöstä voidaan yhtenä esimerkkinä mainita ennakkopäätös KKO 1992:73.

11. Nämä ovat nykyisin perusasioita myös suomalaisessa lainkäytössä, sekä siviiliprosessissa että rikosprosessissa; hallintolainkäytössä sen sijaan tilanne näyttää olevan huonompi. Tuomarin informatiivisesta prosessinjohdosta ei ole laissa nimenomaista säännöstä, mutta se kuuluu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön perusteella oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusasioihin. Meillä sama asia on kuitenkin tunnettu jo ennen kuin Suomi vuonna 1990 ratifioi ihmisoikeussopimuksen.

12. Itse kiinnitin jo 70-luvulla mainittuun asiaan huomiota ja yritin "teroittaa" tuomareille muutoinkin aineellisen prosessinjohdon ja erityisesti informatiivisen prosessinjohdon merkitystä. Olen käsitellyt informatiivista prosessinjohtoa aika laajasti vuonna 1988 kirjassa Materiaalinen prosessinjohto. Se on edelleen alan perusteos Suomessa; kirjan uudesta painoksesta tai itse asiassa kokonaan uudesta kirjasta on tehty jokin aika sitten kustannussopimus.

13. Mutta mihin jäimmekään Assangen tapauksessa? Aivan oikein, todella "terävä tyttö" tämä Miss Rose, Julianin asianajaja! Hän siis hoksasi välittömästi, että lakilordit olivat laiminlyöneet informoida ennen tuomion antamista asianosaisia ja heidän advokaattejaan mahdollisuudesta soveltaa tapaukseen Wienin vuoden 1969 yleissopimusta. Puolustus ei siten saanut prosessissa tilaisuutta esittää omaa käsitystään kyseisen sopimuksen tulkinnasta. Supreme Courtin käytäntö näyttää normaalisti olevan sellainen, että tuomio annetaan jo muutama päivä ennen sen virallista julkistamista asianosaisten advokaateille. Assangen tapauksessa tästä käytännöstä kuitenkin poikettiin, jottei ratkaisu olisi vuotanut julkisuuteen ennen aikojaan.

14. Miss Rose vetosi tuomion saatuaan sanottuun virheeseen eli siis siihen, että Wienin sopimuksen soveltaminen tuomiossa oli tullut Assangelle ja hänen avustajilleen yllätyksenä. Hieman noloon tilanteeseen joutuneiden lakilordien ei auttanut muuta kuin todeta, että Ms Rose on oikeassa. Assangen juristitiimille varattiin tilaisuus tutustua tuomioon ja ilmoittaa 14 päivän kuluessa, aikooko puolustus  vaatia korkeimmalta oikeudelta päätöksen avaamista uudelleen. Ruotsin viranomaisten on pantava  nopeasti töpinäksi, sillä sen poliisilla on lopullisen tuomion antamisesta kymmenen päivää aikaa noutaa Assange Ruotsiin.

15. Tuomion avaaminen merkitsisi ilmeisesti ainakin sitä, että puolustus saa tilaisuuden esittää, mitä mieltä se on Wienin sopimuksen tulkinnasta ja sen soveltamisesta A:n tapaukseen. Olisi kuitenkin suuri yllätys, jos Supreme Court muuttaisi tämän johdosta tuomiotaan. Tapaus tuntuu olevan aika ainutlaatuinen, sillä Britannian syyttäjäviranomaisen lehdistöpäällikön  Julie Seddonin mukaan vastaavanlaista tapausta ei ole sattunut koskaan aikaisemmin. Mutta oikeudenkäynnin reiluudesta on toki aina syytä huolehtia.

16. Jos vastaava tilanne ja moka olisi sattunut, niitä on kyllä käytännössä sattunut ja sattuu luultavasti jatkossakin, Suomen korkeimmassa oikeudessa, ei korkein oikeus olisi taatusti suostunut edes harkitsemaan päätöksensä "pika-avaamista." Asianajaja, joka vaatisi täällä mainitunlaista avaamista eli uusintakäsittelyä, naurettaisiin niin sanotusti "pihalle." Asianosaisella on kyllä OK 31:1:n mukaan oikeus kannella - kuuden kuukauden kuluessa - menettelyvirheestä korkeimmalle oikeudelle, mutta kuten kokemuksesta hyvin tiedämme, korkein oikeus ei ole juuri koskaan, vaikka syytä olisi, suostu poistamaan sanotunlaisessa tapauksessa omaa päätöstään.

17. Julian Assangen luovutus Ruotsiin saattaa lykkääntyä myös sen johdosta, että A:n puolustus valittaa päätöksestä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Luovutuspäätöksen täytäntöönpanon mahdollisesta keskeyttämisestä päättää siinä tapauksessa ihmisoikeustuomioistuin.

18. Supreme Courtin tuomio on mielenkiintoinen monessa suhteessa, ei vain asiasisällön, vaan myös perustelujen kirjoittamistavan osalta. Merkille pantavaa on esimerkiksi tapa, jolla jokainen oikeuden jäsen lausuu tuomiossa erikseen oman mielipiteensä, mikä kuvastaa osaltaan tuomareiden itsenäisyyttä. Samanlainen käytäntö on voimassa myös esimerkiksi Norjan korkeimmassa oikeudessa. Suomessa tuomioistuimen jäsenet, myös KKO:ssa ja KHO:ssa, esiintyvät sen sijaan aina tiukasti kollektiivina, jos tuomio on yksimielinen. Jopa käräjäoikeus, jonka kokoonpanoon kuuluu monissa asioissa vain yksi tuomari, kirjoittaa aina, että "käräjäoikeus on päättänyt" tai tehnyt sitä ja sitä.

19. Supreme Courtissa ei ole esittelijöitä - se olisi olisi ilmeisesti suoranainen kauhistus tuomareiden itsenäisyyttä ja riippumattomuutta vaalivalle brittiläiselle oikeusjärjestykselle. Tuomion perustelut eivät ole fraasinomaisia ja muodollisia, kuten Suomessa on usein tapana, vaan vapaata kerrontaa, jossa toisaalta on runsaasti viittauksia aikaisempiin tuomioihin ja niissä esitettyjen yksittäisten lordien votumeihin. Perusteluissa on viitattu, kuten asiaan luonnollisesti kuuluukin, myös oikeuskirjallisuuden kannanottoihin; ks. esimerkiksi tuomion kohtia 29, 77, 201, 229 ja 242.

20. Suomen korkeimmassa oikeudessahan oikeuskirjallisuuteen viittaaminen perusteluissa on ollut, etenkin Pauliine Koskelon kaudella, pääsäännön mukaan kiellettyä; KHO puolestaan ei liene juuri milloinkaan viitannut oikeuskirjallisuuteen. Lakien esitöiden ohella Suomen korkein vannoo nykyisin lähes pakonomaisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuihin, joita perusteluissa luetellaan usein liiallisuuksiin asti.