944. Toimi Kankaanniemi ja seksi

            Kun elämä vielä hymyili, eli Toimi tarkastuttamassa valtakirjaansa 

1. Hallitusneuvotteluja käydään ja Smolnassa on laukannut jos jonkinsorttista poliitikkoa ja asiantuntijaa, varsinaisia lobbareita sisään ei ole kuitenkaan päästetty. Juha Sipilän neuvotteluissa osoittamaa tasaisen harmaata tyyliä ja johtajuutta on kiitelty maasta taivaisiin aina presidentti Sauli Niinistöstä alkaen. 

2. Jopa suomalaisen poliitiikan muutamaksi vuodeksi jättävä ja Luxemburgiin pankkitehtävien pariin luikahtava Jan Vapaavuori äityi lauantaina TV1:ssä ylistämään Sipilää "suureksi johtajaksi". Timo Soini ja Alex Stubb loistavat Smolnan tiedotustilaisuuksissa kuin Naantalin aurinko ja kehua retostelevat kilvan ja häpeilemättä kolmen hallituspuolueen me-henkeä  niin, että oikein pahalta välillä tuntuu. Ajatella nyt, aikuiset miehet ja entiset poliittiset veriviholliset!

3. EU:n komissio on kovana, eli antaa Suomelle varoituksen, vaatii Suomea panemaan, oikeastaan siis laittamaan, julkisen taloutensa ja kilpailukykynsä kuntoon ja uhkailee Suomea holhoukseen asettamisella. Mutta tällaisilla "pikkuasioilla" ei tunnu olevan meillä, ainakaan Sipilän, Soinin ja Stubbin mielestä,  minkäänlaista merkitystä. Kyllä me aina tuollaisista pikku murheista ja talouslamoista selviydymme, mehän selviydyttiin, peijakas vieköön, talvisodastakin!

4. Keskusta, perussuomalaiset ja Juha Sipilä haukkua räksyttivät Kataisen ja Stubbin hallituksia joka viikko ja eduskunnan jokaisena istuntopäivänä juuri siitä, ettei hallituksella ole johtajuutta eikä kipeitä päätöksiä saada aikaan. Nyt kun keskusta on suurin puolue ja Sipilästä on tulossa pääministeri, kaikki tuntuu muuttuneen. Eduskunta, nykyisin siis tämä "Sibelius Akatemia", ei ole ollut kunnolla koolla kuukauteen eikä toimitusministeriönä toistaiseksi jatkava Stubbin  hallitus ole enää edes yrittänyt tehdä minkäänlaisia  päätöksiä, vaikka maan taloudella menee aina vaan huonommin ja työttömyys sen kuin kasvaa.  

5. Kello käy ja kesä tulee, mutta hallitusta ei vain näy eikä niitä jo monta vuotta kaivattuja merkittäviä päätöksiä päästä tekemään. Vaikka hallitus saataisiin kokoon tämän kuun aikana, hallituksen järjestäytymiseen ynnä muuhun sellaiseen kuluu sen verran aikaa, että hallitus tuskin ehtii tehdä kunnon päätöksiä ennen Juhannusta. Jussin päivän jälkeen ministerit säntäävätkin sitten lomille ja ilmoittavat "palaavansa asiaan" vasta joskus syksyllä. Kaiken piti maassa Juha Sipilän johtajuuden ansiosta muuttua, mutta muuttuuko sittenkään? Aleneeko edes ministereiden lukumäärä kahteentoista ja luopuuko hallitus poliittisista valtiosihteereistä, kuten Sipilä lupasi ennen vaaleja? Ei tietenkään, sillä "me elämme nyt niin vaikeita aikoja", että "Isänmaan etu" vaatii kaikkien yhteistä ponnistusta! 

6. Kesällä Sipilä, Soini ja Stubb eivät harrasta politiikkaa, vaan keskittyvät harrastuksiinsa. Timppa  kasvattaa rasvaprosenttiaan käymällä raveissa, kun taas Alex yrittää alentaa sitä kilpailemalla triathlonissa. Juha puolestaan voidaan tavata näpräilemästä verstaallaan uuden häkäpönttöauton tai kakkaroiden kimpussa.

7. Mutta kevennetään nyt kuitenkin hiukan, sillä ympärillämme ei ole vain ikäviä asioita ja pelkkää synkkyyttä, vaan toki myös piristävistä asioista uutisoidaan. Otetaanpa esille vaikkapa tämänaamuinen uutispommi: Toimi Kankaanniemi (persut) on lähettänyt naisille, vieläpä "vieraille naisille",  ympäri maata "seksiviritteisiä" viestejä ja ehdottanut näille suoraan seksiä! Näin kertoo Keskisuomalainen (KSML), joka ilmestyy Jyväskylässä; Toimi on harjoittanut em. viestittelyä lähellä Jyväskylää eli kotipitäjästään Uuraisilta käsin.

8. KSML:n uutisen mukaan Toimin kohteikseen valitsemat naiset asuvat eri puolilla Suomea ja ovat mukana perussuomalaisten puoluetoiminnassa. Naisten mukaan Kankaanniemi on ehdottanut heille suorasanaisesti seksiä. Aluksi Toimi on keskustellut naisten kanssa politiikasta, mutta tämän jälkeen hän oli siirtynyt ns. suoran toiminnan alueelle seksiin liittyvillä ehdotuksillaan.

9. Reiluna ja uskollisena aviomiehenä ja muutenkin uskovaisena tyyppinä - Toimi on istunut 24 vuotta vuotta Kristillisen liiton kansanedustajana (1987-2011) ennen kuin loikkasi  viime vaaleissa persuihin - Kankaanniemi myöntää lähetelleensä naisille seksiin liittyviä viestejä:

"Olen ollut tavattoman tyhmä ja harkitsematon. Olen kertonut viesteistä vaimolleni, ja hän tietää ja ymmärtää. Tämä on raskas asia äänestäjille, jotka ovat minuun luottaneet. Pyydän anteeksi tekojani ja menettelyjäni. Ei ole muuta tehtävissä kuin katua ja pyytää anteeksi. Olen epätäydellinen ja virheitä tekevä ihminen. Nämä ovat tosi pahoja virheitä". Hän sanoi myös, että "Facebook on huono kaveri". 

10. Persujen puheenjohtaja Timo Soini kommentoi KSML:n uutista toteamalla, että Kankaanniemen harkintakyky on pettänyt täydellisesti. Kankaanniemi on entinen kristillisdemokraattien ministeri ja presidenttiehdokas. Hän putosi eduskunnasta vuoden 2011 vaaleissa, mutta teki huhtikuun vaaleissa onnistuneen paluun  eduskuntaan persujen ehdokkaana. 

11. Toimi Kankaanniemi, joka tunnetaan Timo Soinin luottomiehenä, on osallistunut meneillään oleviin hallitusneuvotteluihin ja häntä on veikkailtu myös uuden hallituksen ministeriksi. Vaalituloksen perusteella eduskunnan puhemiehen paikka kuuluu perussuomalaisille ja kokenutta Kankaanniemeä on pidetty yleisesti vahvimpana ehdokkaana puhemiehen paikalle.

12. Toimi saa nyt haudata ministeritoiveensa eikä häntä valita myöskään eduskunnan puhemieheksi. Hänet voidaan erottaa kurinpidollisista syistä persujen eduskuntaryhmästä, ainakin joksikin aikaa. Persut haluavat kenties katsoa, parantaako Toimi, joka on jo 65-vuotias, tapansa, eli malttaako hän mielensä eikä esitä enää naisille, ainakaan eduskunnassa oleville, seksiin liittyviä kysymyksiä ja toiveitaan.

13. Perussuomalaisten porukka on kutsunut hallitusneuvotteluihin myös muitakin veteraaneja. Puolueen edustajana ns. strategiaryhmässä on ollut mukana eläkkeellä oleva prosessioikeuden professori Erkki Havansi (73), joka on paiskonut eläkkeelle siirryttyään hommia puolueen eduskuntaryhmän lainopillisena neuvonantajana. Smolnan rappusia on tv-kuvissa harpponut vetävällä askeleellaan ylöspäin myös ex-kansanedustaja ja entinen liikenneministeri Raimo Vistbacka (69). Haluaisiko Timo Soini palkita heistä jomman kumman - tuskin nyt sentään molemmat - ministerin salkulla? Jos persut saisi hallituksesta oikeus- tai sisäministerin paikan, saattaisi Raimo Vistbacka olla vahvoilla. Hän on pitkäaikainen kansanedustaja (1987-2011) entinen Alajärven piirin nimismies ja tuntee poliisi- ja oikeusasiat siten ikään kuin vanhasta muistista. Vistbacka luopui eduskunnasta vuoden 2011 vaaleissa, mutta ehkä vanha suola on alkanut yhtäkkiä janottaa nyt, kun hallituksen ovet persuille auki sepposen selällään. 

14. Jos oikeusministeriltä edellytetään lakimiehen tutkintoa, laissa tästä vaatimuksesta on tosin jo reilut 10 vuotta sitten luovuttu, voisi keskustasta nousta ministeriksi 27-vuotias uusi kansanedustaja Antti Kurvinen. Vahvoilla oikeusministeriksi voisivat olla myös keskustalaiset kansanedustajat Esko Kiviranta (65) ja lappilainen porotilan emäntä Eeva-Maria Maijala, sillä molemmilla on juristin tutkinto. En silti jaksa uskoa, että he olisivat kovin kiinnostuneita hyvää kielitaitoa ja runsasta ulkomailla matkustelemista edellyttävästä oikeusministerin salkusta, sillä Kiviranta lempiharrastuksena on maanviljely ja Maijalan puolestaan porotilatalous Savukoskella. Kokoomuksen ehdokkaana oikeusministeriksi voisi tulla kysymykseen kansanedustaja Antti Häkkänen (30).

                                     Yhtään valehtelematta, ainakin näin pitkä….

940. Hallituspohja selvisi

1. Tänään selvisi, mitkä puolueet aloittavat varsinaiset hallitusneuvottelut ja muodostavat mitä ilmeisimmin myös hallituksen. Hallitustunnustelija Juha Sipilä ilmoitti päätöksestään iltapäivällä klo 17.

2. Hallitukseen tulee vain kolme suurta puoluetta eli Keskusta, Perussuomalaiset ja Kokoomus. Niillä on eduskunnassa vankka enemmistö eli 124 kansanedustajaa. Pieniä puolueita Juha Sipilän hallitukseen ei tule, mikä on hyvä asia. Jyrki Kataisen sixpack -hallitus oli jo alun perin outo ja lähes mahdoton pitää ruodossa varsinkin vihreiden ja vasemmistoliiton jatkuvan räksytyksen ja sooloilun takia.

3. Oppositioon jää viisi puoluetta:  Sdp, Vihreät, Vasemmistoliitto, Rkp ja Kristilliset (Kd). Niiilä on eduskunnassa yhteensä 76 kansanedustajaa.

4. Juha Sipilä kertoi harkinneensa myös Rkp:n ottamista hallitusneuvotteluihin. Tämä on ymmärrettävää, sillä onhan Carl Haglund onnistunut puolustusministerinä hyvin.  Jos ministereiden määrä vähenee, niin kuin on suunniteltu, Rkp:n poisjättämistä voidaan pitää oikeana ratkaisuna, sillä ministeripaikat jaetaan vain kolmen puolueen kesken. Rkp on istunut hallituksissa yhtäjaksoisesti 36 vuotta, joten puolueelle tekee hyvää jäädä välillä oppositioon, mistä käsin se tulee tukemaan useimpia hallituksen esityksiä. Rkp:n poisjäänti helpottaa persujen ja Timo Soinin asemaa hallituksessa, sillä perussuomalaiset ovat suhtautuneet ruotsalaisiin nuivasti. Ruotsin kielen asemaa Rkp:n poisjäänti ei uhkaa.

5. Erinomaisen hyvää hallitusratkaisussa on se, että Sipilä päätti valita hallitukseen demareiden sijasta kokoomuksen. Sdp kärsi huhtikuun vaaleissa jo toisen perättäisen rökäletappion ja sen rivit ovat pahasti hajallaan hallitukseen menon suhteen. Puolueen puheenjohtaja Antti Rinne on tullut tunnetuksi oudoista lausunnoistaan ja riidanhaluisuudestaan Stubbin hallituksessa. Oppositiossa demareilla on tilaisuus koota voimiaan ja valita seuraavassa puoluekokouksessa Antti Rinteen tilalle parempi ja sopivampi henkilö. Erkki Tuomioja olisi tietenkin halunnut kovin mieluusti jatkaaa ulkoministerinä, mutta Alex Stubbista tulee varmasti yhtä hyvä ulkoministeri. 

6. Vihreiden ja vasemmistoliiton poisjääntiä uudesta hallituksesta on myös tervehdittävä tyydytyksellä. Paavo Arhinmäellä ja Ville Niinistöllä oli tilaisuus näyttää kyntensä Kataisen hallituksen ministereinä, mutta he eivät onnistuneet tehtävässään. Kaverit alkoivat pikku hiljaa hallitustyön edetessä räksyttää, soloilla ja moittia suureen ääneen suuria hallituspuolueita, erityisesti kokoomusta. Vaalitaktisista syistä Paavo ja Ville päättivät jättää hallituksen kokonaan, minkä jälkeen heidän räksytyksensä kasvoi lähes sietämättömäksi. Nyt Niinistöllä ja Arhinmäellä ja heidän puolueillaan on tilaisuus jatkaa hallituksen ulkopuolella ja harjoittaaa "rakentavaa oppositiopolitiikkaa".  Onneksi olkoon! 

7. Selvältä näyttää, että Timo Soinista leivotaan uuden hallituksen valtiovarainministeri, jolloin Alex Stubbista tulee ulkoministeri. Jos hallituksessa on14 ministeriä, keskusta ottanee niistä kuusi, jolloin persut ja kokoomus saisivat kumpikin neljä ministerinsalkkua. Persujen ministerit on melko helppo arvata: Soini, Jussi Niinistö, Sampo Terho ja Hanna Mäntylä. Keskustan ja kokoomuksen ministereitä on vaikeampi ennustaa. 

939. Juha Sipilän ensimmäinen kupru

1.  Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä vaahtosi ennen vaaleja kymmeniä kertoja, miten hän lähtisi hallitustunnustelijana tavoittelemaan yhteiskuntasopimusta. Sopimuksen tarkemmasta sisällöstä Sipilä ei halunnut puhua. Selvää oli, että sopimuksen taakse oli saatava kaikki keskeiset työnantaja- ja palkansaajajärjestöt. 

2. Vaalit on pidetty ja Sipilä tunnustelee hallituspohjaa ja -ohjelmaa. Hallituksen pohjasta Sipilän on määrä ilmoittaa tänään ja tämän jälkeen alkavat varsinaiset hallitusneuvottelut. Tähän mennessä Sipilä on, yllättävää kyllä, uhrannut paljon enemmän aikaa ja vaivaa yhteiskuntasopimuksen synnyn eteen kuin hallitustunnusteluille. Alkuviikon aikana Sipilä on "ravannut ympäri kaupunkia" keskustelemassa  keskusjärjestöjen (EK, Suomen Yrittäjät, SAK, STTK ja Akava) ja jopa suurimpien ammattiliittojen johtajien kanssa. Uudesta ja uljaasta yhteiskuntasopimuksesta oli määrä ilmoittaa tänään torstaina.

3. Mutta asiassa kävi toisin eli juuri niin kuin edellisessä blogijutussa ennustin: Persiilleen meni koko "haastava harjoitus" ja  vieläpä nololla tavalla. Juha Sipilä sai taustajoukkoineen, joihin kuuluivat mm. Matti Vanhanen, Olli Rehn ja Anne Berner, aikaan vain varsin raakilemaisen luonnoksen, joka ei kelvannut kummallekaan osapuolelle, ei varsinkaan palkansaajien keskusjärjestöille, jotka ykskantaan tyrmäsivät Sipilän hankkeen. Sopimuksen hinta olisi ollut palkansaajille liian kova.

4. Juha Sipilän järjestöiltä ja liitoilta saamat vastaukset olivat niin kielteisiä, että hän ilmoitti jo eilen klo 21.01 blogissaan lyövänsä asiassa hanskat tiskiin: yhteiskuntasopimusta ei ole mahdollista saada aikaan eikä sitä koskevia keskusteluja kannata jatkaa. Sipilä ei saanut aikaan edes järjestöille annettavaa sopimusehdotusta. 

5. Nolosti siis kävi, mutta pitihän tämä toki jo arvata. Sipilän hanke ("harjoitus") ei ollut ainoastaan haastava tai vaikea, vaan yksinkertaisesti epärealistinen ja lähes pähkähullu. Sopimuksella tavoiteltiin Sipilän mukaan viiden prosentin "tuottavuushyppyä", joka olisi merkinnyt mm. työajan pidennystä 2,5 viikolla vuodessa, loma-aikojen lyhentämistä, pekkaspäivistä luopmista jne.  

6. Kuvitteliko Sipilä tosissaan, että tuollainen kaiken kattava sopimus saataisiin runnotuksi parissa kolmessa päivässä? Jos kuvitteli, niin silloin tulevan pääministerin realismin taju voidaan perustellusti asettaa kyseenalaiseksi. Jos työmarkkinajärjestöt eivät ole  10-20 vuoden aikana päässeet sopimukseen työajoista, irtisanomisehdoista, työelämän joustoista yms. työelämän kysymyksistä, on täysin epärealista odottaa, että sovintoon päästäisiin parissa kolmessa päivässä keskustalaisen poliitikon johdolla.

7. Sipilä lienee ajatellut, että annetaan ay-liikkeen ja työnantajien tehdä likainen työ, jotta hallituksen toiminta olisi helpompaa. Tuottavuusongelmien poistamiseksi edettiin jonkinlaisella rusinat pullasta -periaatteella. On hämmästyttävää, millaisella innolla poliitikko ja tuleva pääministeri ryhtyi vetämään tosiasiallisesti työmarkkineuvotteluja, vaikka hänen olisi tullut keskittyä hallituksen muodostamiseen ja hallitusohjelman valmisteluun. Sipilä eteni väärässä järjestyksessä ja epäonnistui tavoitteessaan. 

8. Sipilä sanoi, ellei gallup-huumassa suorastaan kerskunut, ennen vaaleja, että hän noudatta politiikassa tulos tai ulos -periaatetta. Ts. jos hän pääministerinä epäonnistuu tavoitteissaan, hän ei jää roikkumaan politiikkaan, vaan luopuu tehtävistään. Nyt Sipilä on kompastunut jo ennen hallitustyön aloittamista ensimmäisessä suuressa tavoitteessaan eli yhteiskuntasopimuksen aikaansaamisessa. Hänen hallituksensa joutuu ottamaan käyttöön todella kovat keinot, siis sellaiset, jotka merkitsevät julkisen talouden "sopeuttamista" eli valtion ja kuntien menojen leikkaamista vaalikauden aikana noin 10 miljardilla eurolla.

9. Juha Sipilä ei voi tässä tilanteessa valita hallitukseen Sdp:tä, joka on lähinnä ay-liikkeen jatke, sillä mainittu puolue tulisi tekemään hallituksessa kaikkensa jarruttaakseen välttämättömiä uudistuksia ja estääkseen tarvittavista menoleikkauksista ("sopeutuksista") päättämistä. Hallitus, jossa olisivat mukana sekä demarit että perussuomalaiset, olisi todellinen "känkkäränkkä-hallitus", joka riitelisi keskenään tärkeistä uudistuksista ja kaatuisi viimeistään parin vuoden kuluttua. Tuollaista riskiä Sipilä ei voi ottaa, mikä tarkoittaa sitä, että hallituspuolueeksi nousee demereiden sijasta kokoomus.

10. Punamultahallitus, jonka valtiovarainministerinä istuisi Antti Rinne, olisi näinä vaikeina aikoina isänmaan edun kannalta epäsuotava ja suorastaan kauhistus. Rinne osoitti todellisen luonteensa ja riitelynhalunsa jo Alex Stubbin hallituksessa. Kaikkeen on toki syytä varautua, mutta demareiden ottaminen hallitukseen olisi Juha Sipilältä ja keskustalta todella tyhmä teko. 

938. Hallitusta pukkaa, mutta millaista?

1. Eduskuntavaaleista on kaksi viikkoa ja hallitustunnustelija Juha Sipilä on esittänyt kysymyksiä puolueille, ei kuitenkaan keskustalle eli itselleen, sukkuloinut keskusteluissa, pitänyt melko mitään sanomattomia tiedotustilaisuuksia jne.  

2. Eikä tässä kaikki, sillä vaikka ennen vaaleja muuta lupailtiin, hallitustunnusteluissa eivät hyöri mukana vain poliittiset puolueet ja niiden johtohenkilöt, vaan niihin osallistuvat omalla tavallaan myös  työmarkkinajärjestöt eli  Elinkeinoelämän keskusliitto (EK), SAK, STTK, Akava ja mitä muita niitä vielä onkaan. 

3. Työmarkkinaosapuolten kanssa Sipilä on käynyt yhteiskuntasopimusta koskevia keskusteluja ja esittänyt järjestöjen harkittavaksi mm. työajan pidennystä sadalla tunnilla eli kahdella ja puolella viikolla vuodessa. Sipilän ehdotus, jota hänelle on ehdottanut EK, ei ole ottanut tulta ja tämä on yksi syy sille, ettei kunnollista yhteiskuntasopimusta saada aikaan. Sipilä saa puserrettua työmarkkinajärjestöjen kanssa korkeintaan ympäripyöreän julistuksen, joka ei sido ketään. SAK, STTK ja muut järjestöt haluavat ensin nähdä hallituksen kokoonpanon ja hallitusohjelman sisällön.

4. Tästä tuli mieleen, että pitäisikö hallituksen ottaa poliittisten puolueiden lisäksi myös SAK:ta ja EK:ta edustavat ministerit, jotta sopasta tulisi mahdollisimman sekava. Sdp:n puheenjohtajan sijasta hallitukseen voitaisiin ottaa esimerkiksi SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly ja STTK:n pomo Antti Palola. Näin ei tule tapahtumaan ja heitin em. ajatuksen ilmaan vain siksi, että minusta Juha Sipilän tapa kytkeä ko. etujärjestöt näin näkyvällä tavalla hallitustunnusteluihin, on yllättävä. 

5. Joutuisiko Juha Sipilä luopumaan myös joistakin muista ennen vaaleja antamistaan lupauksista, kuten esimerkiksi ministereiden määrän alentamisesta? Jyrki Kataisen hallituksessa oli 19 ja Alex Stubbin pätkähallituksessakin 17 ministeriä. Sipilä sanoi enenn vaaleja, että 12 on riittävä määrä ministereitä. Sipilä lupasi heittää pellolle myös ministereiden poliittiset valtiosihteerit. Kun puolueilla näyttää olevan kova pyrky hallitukseen, käynee niin, että hallitukseen tulee ainakin 15 ministeriä eikä valtiosihteereistäkään raaskita luopua. 

6. Hallitusohjelmasta ei ilmeisesti saada vain Juha Sipilän lupailemaa suppeaa stretegista julistusta, vaan puolueet haluavat, että paperista tulee paljon yksityiskohtaisempi. Tätä ennakoi myös se, että Sipilä esitti tunnusteluvaiheen aikana puolueille 15-kohtaisen kysymyslistan, joka sisältää useita alakohtaisia kysymyksiä.

7. Juha Sipilä kertoi eilen, että varsinaisiin hallitusneuvotteluihin - nyt on siis käyty vasta tunnusteluja - kutsuttavat puolueet ovat selvillä ylihuomenna torstaina. Selvää on, että hallitusovi sulkeutuu tässä vaiheessa vasemmistoliitolta, koska sen esittämät talouslinjaukset poikkeavat täydellisesti muiden puolueiden kannoista. Jatkoneuvotteluista karsiutuvat myös vihreät, jotka eivät halua olla samassa hallituksessa perussuomalaisten kanssa. Persut tuntee vihreitä kohtaan vähintään yhtä vahvaa vastenmielisyyttä kuin vihreät heihin. 

8. Paavo Arhinmäen puheenjohtajan palli heiluu ja hän saa  varmuudella vastaehdokkaan puolueen puheenjohtajavaalissa. Yksi vastaehdokas on Li Andersson, tämä uudempien aikojen Hertta Kuusinen. Löytyisikö Paavolle, ikuiselle valtiotieteen ylioppilaalle, jokin säällinen työpaikka eduskunnan ulkopuolelta? Aluksi Arhinmäki voisi ilmoittautui vaikkapa Jääkiekkoliiton puheenjohtajaksi, kun Kalervo Kummola jättää paikkansa liiton johdossa. Paavohan on pelimiehiä, jolla on kokemusta, miten railakkaasti olympialaisten tai MM-kisojen hikistä pronssimitalia juhlitaan.

9. Tässä vaiheessa on hieman ennenaikaista veikata, mitkä puolueet selviytyvät perjantaina aloitettavien varsinaisten hallitusneuvottelujen jälkeen hallitukseen. Selvältä näyttää, että hallitukseen tulee kolme suurinta puoluetta, jolloin yksi iso puolue jää oppositioon. Yhtä selvää on, että Sdp ja kokoomus eivät mahdu samaan hallitukseen, sillä snobimainen Alex Stubb tympii Antti Rinnettä ja Stubb puolestaan inhoaa syvästi Rinnettä, vaikka hän herrasmiehenä puhuukin julkisesti muuta. Kolmanneksi on selvää, että Sipilä haluaa Timo Soinin ja persut hallitukseen, jonne persuilla on ilmiselvä halu ja suorastaan vimma.

10. Päävaihtoehtoja jää siis kaksi: 1) ns. porvarihallitus, jonka muodostavat keskusta, perussuomalalset ja kokoomus, ja 2) ns. punamultahallitus, jossa ovat mukana keskusta, perussuomalaiset ja Sdp. Todennäköistä vakuttaa, että Sipilä kelpuuttaisi Rkp:n hallitukseen kummassakin vaihtoehdossa. Espoolaiset Timo Soini ja Carl Haglund mahtuvat hyvin samaan hallitukseen, sillä he eivät inhoa toisiaan läheskään niin paljon kuin Antti Rinne ja Alex Stubb toisiaan. Toinen takiaispuolue eli Kd (kristilliset) voidaan ottaa mukaan porvarihallitukseen, mutta punamultahallitukseen sitä ei ilmeisesti huolittaisi.

11. Jääkö oppositioon Sdp vai kokoomus? Tämä on hallituksen muodostamisen pääkysymys. Timo Soini ja Antti Rinne jättäisivät mieluusti kokoomuksen oppositioon, mutta pallo on keskustalla ja viime kädessä Juha Sipilällä. Miksi Sipilä haluaisi ryhtyä hallitsemaan maata kahden "känkkäränkkäpuolueen" eli Sdp:n ja persujen kanssa, eikö yksi sanotunlainen puolue riittäisi? Sdp:n mukanaolo hallituksessa voisi tosin auttaa edellä mainitun yhteiskuntasopimuksen syntymistä. 

12. Mutta jos työajan kaavailtu pidennys kelpaa SAK:lle, STTK:lle ja AKT:lle,  niin yhtä vähän se kelpaisi myös Sdp:lle, eivätkä persutkaan sitä varmaankaan lämpimästi kannata. Kokoomuksen mukanaolo hallituksessa edesauttaisi työelämän uudistusten aikaansaamista, teollisuuden kilpailukyvyn palauttamista ja investointi-ilmapiirin paranemista, jotka ovat työttömyyden alentamisen kannalta tärkeitä asioita. 

13. Jos järki voittaa, niin Juha Sipilä muodostaa porvarihallituksen, johon tulevat keskustan lisäksi mukaan perussuomalaiset, kokoomus, Rkp ja mahdollisesti vielä Kd. Olisi perin outoa, että vaikka eduskunnassa on erittäin vahva porvarienemmistö, hallitukseen haluttaisiin väen väkisin mukaan vasemmistopuolue Sdp, joka kärsi vaaleissa jo toisen peräkkäisen rökäletappion, jonka johtohenkilöt kinastelevat ja ovat eri meiltä keskenään ja jonka puheenjohtajan lausunnot ja toimet eivät herätä sellaista luottamusta, jota uuden hallituksen yhteistyö välttämättä tarvitsisi.

931. Vaalituloksen puntarointia

1. Keskusta voitti vaalit. Puolueen voitto oli kuitenkin odotettua pienempi. Kun gallupit ennustivat kepulle 23-24 prosentin ääniosuutta, puolueen äänisaaliiksi jäi 21,1 prosenttia. Paikkoja keskustalle povattiin kaikissa gallupeissa reilusti yli 50, mutta puolue saa eduskuntaan "vain" 49 edustajaa. Veret seisauttavasta vaalivoitosta ei nyt voida puhua.

2. Helsingistä keskustalle ennustettiin jopa 3-4 paikkaa, mutta mitä tapahtui? Keskusta sai Helsingistä vain yhden (1) kansanedustajan eli Olli Rehnin. Hänen äänimääränsä jäi aika alhaiseksi, vain hieman yli 9 000 ääntä. Se oli ex-komissaari Rehnille ja keskustalaisille paha pettymys.  Ei tullut Rehnin Ollista valtakunnan ääniharavaa, mutta ei tämä mikään yllätys ollut, sillä ovathan suomalaiset joutuneet katselemaan ja kuuntelmaan Rehnin lähes tulkoon tankeroenglantia komissaarina lähes 10 vuoden ajan. Tuskinpa Ollista leivotaan noin vaisulla menestyksellä edes ministeriä. Kaksi saman puolueen kuivahkoa narisijaa - Sipilä ja Rehn - samassa hallituksessa - se olisi sentään kansalle jo liikaa.

3. Yllättävintä, mutta joidenkin mielestä toki jopa toivottua, oli se, että  ex-ministeri Paula Lehtomäki putosi eduskunnasta ja jää varaedustajaksi. Tämänkin asian kohdalla voisi kyynisesti sanoa, että hyvä juttu!  Puoluesihteeri Timo Laaninen, tämä vanha puoluejyrä ja poliittinen agitaattori sekä nykyinen teologian yo., jäi kauas, todella kauas läpimenosta; ääniä kertyi Timolle vain 751.  Tämä ei ole mikään ihme, kun muistaa, miten Laaninen sekoili pahemman kerran mm. keskiolutasiassa ja Soten maakuntamallissa kertoen avoimesti, että vm. uudistus merkitsisi koknaan uutta veroa eli maakuntaveroa. Timo Laanisen tehtävä kepun puoluesihteerinä taitaa tulla pian päätökseen, minkä jälkeen hän voi keskittyä teologian opintoihinsa.

4. Paavo Väyrynen valittiin Eduskuntaan, nyt Lapista. Paavon äänimäärä jäi kuitenkin todella alhaiseksi, vain 6 900 ääneen. Todella paha pettymys Väyryselle ja hänen kannattajilleen. Patesta ei ole enää ääniharavaksi, äänikuninkuudesta puhumattakaan. Hän hävisi näissä vaaleissa n. 3000 ääntä entiselle lehdistöavustajalleen Katri Kulmunille ((27), joka sai Lapista 9 700 ääntä. Paavon aika valtakunnanpolitiikassa on auttamattomasti päättymässä ja hän joutuu palaamaan, kun ministerin paikkaa ei tietenkään tule, takaisin mepiksi Brysseliin. Hyvä niin!

5. Moni istuva keskustan kansanedustaja putosi uudesta eduskunnasta. Toisaalta jotkut vanhat kasvot äänestettiin, ihme kyllä, sinne takaisin. Heistä mainittakoon Olavi Ala-Nissilä Varsinais-Suomesta. Keskustan monen vanhan kansanedustajan äänimärää laski selvästi. Esim. Seppo Kääriäinen sai omasta vaalipiirissään vasta kolmanneksi tai neljänneksi eniten kepulaisten äänistä, ja Matti Vanhasen äänimäärä jäi noin 11 000:een. Mauri Pekkarinen sai Keski-Suomessa kokoon reilut 9 000 ääntä. Vaalien suurimmalla budjetilla eduskuntaan yrittänyt Pekka Puska jäi valitsematta, ja niin kävi myös Hannu Takkulalle.

6. Melko heppoisella kannatuksellaaan Vanhasen ja Pekkarisen voi olla turha tavoitella ministerin salkkua Juha Sipilän hallituksessa. Vanha venkoilija ja koplaaja Satakunnasta eli Kauko Juhantalo, 73, äänestettiin jälleen neljän vuoden tauon jälkeen Arkadianmäelle. Tämä ei ole kuitenkaan mikään ihme, sillä niin outoa porukkaa siellä Satakunnassa asuu ja vaaleissa äänestää - tästä blogistilla on Pohjois-Satakunnassa  yli 20 vuotta asuneena kokemusta.

7. Kokoomus keräsi vaaleissa toiseksi suurimman äänipotin, 18.2 prosenttia, joka uupuu keskustan ääniosuudesta vain reilut kolme (3) prosenttiyksikköä. Puolue sai kuitenkin läpi vain 37 kansanedistajaa, jossa on pudotusta viime vaaleista seitsemän paikkaa. Alex Stubbin äänimäärä putosi reilusti, mutta hän sai koko maassa sentää kolmanneksi eniten ääniä, vaikka hävisi Juha Sipilälle 10 000 ääntä. Uutena kokoomuslaisena eduskuntaan nousee odotetusti Hjallis Harkimo, sen sijaan poika-Harkimo (Joel) ei päässyt läpi Helsingistä; rajansa siis toki kaikella. Vanha konkari Kimmo Sasi - "mies kuin unelma" (hehheh) - Tampereelta putosi eduskunnasta 32 vuotta siellä istuttuaan, mutta tämä ei ollut minulle kovin suuri yllätys, sillä Sasin äänimäärä on laskenut  tasaisesti vaali vaalilta. Kuka nyt joutuu (pääsee) istumaan eduskunnassa Ben Zyskowiczin vieressä, kun Sasia ei enää eduskunnassa nähdä? Ei kai vain Pertti Salolainen, 73, joka äänestettiin jälleen - minulle kyllä jostakin käsittämättömästä syystä - eduskuntaan. 

8. Lapin vaalipiirin ainoa kokoomuslainen kansanedustaja eli Heikki Autto jäi nyt valitsematta, mitä voidaan pitää vahinkona. Laura Räty, joka harrasteli omituista "tuolileikkiä" sittemmin vaaleista luopuneen Lasse Männistön kanssa, ei päässyt eduskuntaan. Tämä oli täysin oikein Rädylle ja kokoomukselle, sillä niin heikot olivat Laura Rädyn eväät ja saavutukset hallituksessa. Stubb teki pahan virheen valitessaan Rädyn viime kesänä hallituksen jäseneksi. Räty palaa Helsingin apulaiskaupunginjohtajan virkaan, josta maksetaan paljon parempaa palkkaa kuin kansanedustajille. Miksi ihmeessä Räty oikeastaan jäi virkavapalle ja lähti politiikkaan?

9. Demarit kärsivät - nyt jo toisen kerran peräkkäin - rökäletappion vaaleissa, vain 34 paikkaa 16,5 prosentin äänimäärällä, jossa on laskua vuoden 2011 vaaleista peräti kahdeksan (8) paikkaa. Tämä ei voi merkitä mitään muuta kuin lähtölaskua Antti Rinteelle puheenjohtajan tehtävästä. Rinne keräsi Udenmaan isosta vaalipiiristä 10 000 ääntä, mutta Jutta Urpilainen sai paljon pienemmästä Vaasan vaalipiiristä yli 11 000 ääntä. Ennustin jo heti Antti Rinteen puheenjohtajaksi tulon jälkeen, että hänen johdollaan demareiden käy vaaleissa kalpaten. Olin (tässäkin asiassa) oikeassa.

10. Nauroin melkein kippurassa, kun selvisi, etteivät helsinkiläiset halunneet Pertti Arajärveä eduskuntaan; Pena sai tyytyä varaedustajan rooliin. Erkki Tuomioja, Tarskan ex-heila, sai sentään reilut 11 000 ääntä ja oli demareiden ykkönen Helsingissä. Mielihyvää minussa herätti myös tieto siitä, että demareiden eduskuntaryhmän hieman veltonoloinen ja ylimielinen puheenjohtaja Jouni Backman putosi eduskunnasta. Päivi Lipponen ei päässyt enää läpi Helsingistä, mutta se ei ollut minkään sortin yllätys, vaan yllätys olisi ollut, että Lipponen oli äänestetty jatkamaan eduskunnassa.

11. Perussuomalaiset eli persut yllätti myönteisesti. Ennakoäänien perusteella persut olisivat saaneet vain 32 paikkaa, mutta lopullisten tulosten mukaan  persut saavat 38 paikkaa, jossa on vain  yhden (1) paikan vähennys vuoden 2011 jytkyyn verrattuna. Äänimäärässä, joka oli 17,5 %, persut hävisi kokoomukselle (18,2 %), mutta paikkaluvussa voitti kokoomuksen yhdellä. Timo Soini hävisi äänimäärässä (n. 29 000) Juha Sipilälle vain noin tuhat ääntä. On selvää, että perussuomalaisista tuli kertaheitolla uusi hallituspuolue.

12. Persujen istuvista edustajista yllättävän monet uudistivat paikkansa. Tällaisia valtiopäivämiehiä ovat esimerkiksi "Perus-Pena" eli Pentti Oinonen ja sahuri Teuvo Hakkarainen. Vm. piti vaalivalvojaisiaan viitasaarelaisella metsästysmajalla, jossa lehtikuvien perusteella nautittiin runsaasti alkoholia. Hakkaraisen kerrotiin olleen vaalituloksen selvittyä niin päihtynyt, ettei hän selvinnyt  puolueen virallisiin vaalivalvojaisiin Jyväskylään. Tällaisia positiivisessa mielessä  tyypillisiä "kylähulluja" ja kansanmiehiä eduskuntaan tarvitaan! Hakkarainen äänisaalis nousi viime vaaleista noin 2 000 äänellä. Eduskuntaan tekee paluun Toimi Kankaanniemi, joka on istunut Arkadianmäellä aikaisemmin kauan kristillisten edustajana. Persujen ääniharavia olivat mm. Sampo Terho ja Jussi Niinistö. Molemmille voidaan povata ministerin salkkua uudessa hallituksessa.

13. Vasemmistoliitto kuuluu vaalien häviäjiin, sillä puolue menetti kaksi paikkaa ja saa eduskuntaan 12 kansanedustajaa. Paavo Arhinmäki lähti Jyrki Kataisen hallituksesta noin vuosi sitten ovet paukkuen - täysin puoluepoliittisista ja vaalitaktisista syistä - mutta operaatio meni pahasti metsään. Hallituksesta lähtö koitui vasureiden tappioksi; kansaa ei nyt sentään kaikilla manöövereillä kuseteta! Arhinmäen oma äänimäärä laski roimasti - peräti 10 000 äänellä - sillä nyt mies sai enää runsaat 7 000 ääntä. Puolueen uusi ääniharava on Li Andersson (27), joka sai Varsinais-Suomesta yli 15 000 ääntä ja Oulun vaalipiiristä Helena Sarkkinenkin sai yli 9 000 ääntä. Vasemmistoa odottaa jatkossa yksiselitteisesti vain yksi asia: oppositio. Satakunnasta valittu kansanedustaja Jari Myllykoski on jo ehtinyt ilmoittaa haastavansa Paavo Arhinmäen puolueen puheenjohtajan vaalissa. Oikein!

14. Toinen "takiaispuolue" eli vihreät, joka myös jätti Kataisen hallituksen ovet paukkuen kesken kaiken, ylsi vaalivoittoon ja kasvatti paikkalukuuaan viidellä kymmenestä viiteentoista. Puolue sai tosin jo vuoden 2007 vaaleissa 15 kansanedustajaa, mutta koki Anni Sinnemäen johdolla rökäletappion vuoden 2011 vaaleissa. Ville Niinistö osaa asiansa, mutta hän omaa niin ärsyttävän ja ylimielisen puhetyylin, että oikein pahaa tekee! Vaalikeskusteluissa Ville käyttää puheenjohtajista minuuteissa ja sekunneissa laskettuna vähiten aikaa, mutta hän hän suoltaa minuutin aikana helposti puolta enemmän sanoja kuin esimerkiksi Timo Soini ja Juha Sipilä - sitä papatusta ja vihreää propagandaa on todella ikävä kuunnella. Ei mikään ihme, että Ville Niinistön ruotsalainen vaimokin kyllästyi Villeen ja haki  2-3 vuotta sitten eron miehestään. Jos Juha Sipilä on vähääkään tolkun mies, niin hän edes haikaile vihreitä ja Ville Niinistöä hallitukseen, sillä hallituksessa ei vihreitä tai vasureita tarvita lainkaan. Vihreät vastustaa uutta ydinvoimalaa, mikä jo on peruste jättää vihreät oppositioon. 

15. Entäpä sitten tämä "kolmas takiaispuolue" eli kristillisdemokraatit (KD)? Puheenjohtaja Päivi Räsänen säilytti ministerin salkkunsa turvin paikkansa eduskunnassa, mutta hänen äänimääräänsä ei kyllä kovin kummoiseksi nytkään kohonnut, hieman yli 7 000 ääntä tuli. Puolue menetti vaaleissa yhden paikan, joten sillä on uudessa eduskunnassa vain viisi edustajaa. KD jää oppositioon jo siksi, että puolue vastustaa tasa-arvoista avioliittolakia ja yrittää uuden kansalaisaloitteen turvin kaataa eduskunnan kuluvalla kaudella hyväksymän uudistuksen. Käsittämätöntä kiihkoilua! Puolueen uudeksi puheenjohtajaksi valitaan tänä vuonna Sari Essayh, joka keräsi Savo-Karjalan vaalipiirissä muhkeat yli 11 000 ääntä eli 4 000 ääntä enemmän kuin nykyinen puheenjohtaja Päivi Räsänen Hämeestä.

16. Rkp menestyi vaaleissa aivan kohtuullisesti, sillä se säilytti paikkalukunsa, jos mukaan lasketaan myös Ahvenanmaan sitoutumaton ja edustaja. Carl Haglund nousi ääniharavien joukkoon, mikä ei ollut ylllätys, sillä niin rohkeasti ja selväsanaisesti tämä puolustusministeri on toiminut ja puhunut esimerkiksi Venäjän uhasta. Voisiko Haglundista tulla jopa uuden hallituksen ulkoministeri?  Eva Biaudet palaa eduskuntaan toimittuaan viitisen vuotta vähemistövaltuutettuna erityisvapauden pätevyysvaatimuksista saatuaan. Toiselle viisivuotiskaudelle Biaudet ei saanut enää saanut erivapautta pätevyysvaatimuksista. Eva on ikuinen oikeustieteen ylioppilas, sillä hän jätti tai joutui jättämään oikeustieen opintonsa kesken jo parikymmentä vuotta sitten. Viranhoidon ohella hänellä olisi ollut hyvää aikaa viedä opintonsa loppuun, mutta näin ei tapahtunut. Outoa, mutta toisaalta eduskunnassa ja ministereinäkin on istunut monta ikuista ylioppilasta, esimerkkeinä vaikkapa Pekka Haavisto, Paavo Arhinmäki ja Eero Heinäluoma.

16. Mitä voisi sanoa yhteenvetona? Mitäpä muuta kuin että "kusessa ollaan", sillä niin kinkkinen tehtävä Juha Sipilän hallituksella on saattaa julkinen talous, työllisyys sekä muut asiat ja rakenneuudistukset järkevälle tolalle. Se ei onnistu yhden vaalikauden aikana, mutta tuona aikana tilanne voi sen sijaan muuttua vielä paljon pahemmaksi, jollei maahan saada toimintakykyistä hallitusta, missä puolueet eivät riitele ja tee kiusa toisilleen sen kuin kerkiävät. Tällaisena kiusanteon, riitelyn ja ryppyilyn mestarina hääri Stubbin pätkähallituksessa SDP onnettoman puheenjohtajansa Antti Rinteen johdolla, mutta tässä touhussa kävi kaikkein huonoimmin juuri Rinteelle ja demareille. On päivänselvää, etteivät demarit ja kokoomus mahdu enää aikoihin samaan hallitukseen.  Hallituksessa ei tarvita myöskään vasemmistoliittoa, vihreitä tai kristillisdemokraatteja. Rkp sinne voidaan sitä vastoin ottaa mukaan.

17. Uuteen hallituksen muodostavat siis keskusta, kokoomus. perussuomalaiset ja Rkp. Persut ja Carl Haglundin ruotsalaiset mahtuvat tosi paikan tullen kyllä hyvin samaan hallitukseen, mutta jos tämä ei Rkp:lle kävisi, niin sitten he jäävät oppositioon. Ulkoministeriksi tullee Alex Stub b ja valtiovarainministerin salkkua tarjotaan Timo Soinille. Keskusta voi haluta itselleen myös puolustusministerin salkun, joten Carl Haglundille jäänee sisäministerin paikka. Mutta älkää nyt herran tähden ottako Anna-Maja Henrikssonia toista kertaa oikeusministeriksi!

449. Jyrki Kataisen sixpack-hallitus hajonnee viimeistään kunnallisvaalien 2012 jälkeen

Kataisen hallitusta eivät taida kissanpäivät odottaa...

1. Jyrki Kataisen hallitus nimitetään virkaansa huomenna. Hallitustunnustelut ja -neuvottelut saivat, kuten tiedämme, kosolti farssimaisia piirteitä.

2. Päällimmäiseksi vaikutelmaksi jäi, että Katainen halusi pääministeriksi hinnalla millä hyvänsä. Hän jopa otti, demareiden vaatimuksesta, hallitukseen myös kommunistien perilliset eli vasemmistoliiton. On se täysin nurinkurista ja epänormaalia, koko maailmassa varmaan tavatonta, että samassa hallituksessa istuvat sekä oikeiston ja äärivasemmiston edustajat.

3. Sen jälkeen kun perussuomalaiset olivat kieltäytyneet hallitusvastuusta, ei jäljelle jäänyt itse asiassa muuta vaihtoehtoakuin tämä sinipuna. Näin ennustin blogissani vaalien jälkeen, jos persut eivät lähtisi hallitukseen. Ennustin myös, että ensimmäisen yrityksen päätyttyä 13 päivän puurtamisen jälkeen demareiden ulosmarssiin tai -heittoon, demarit palaisivat pian ruotuun eli neuvottelupöytään (blogi 437). Myös tämä ennustus toteutui.

4. Sitä en toki osannut nähdä, että myös vasurit änkeäisivät kokoomuksen johtamaan hallitukseen. Mutta kun se kuuluisa "Audin takapenkki" on niin kovin houkutteleva, niin Paavo Arhinmäki sai kun saikin halunsa läpi puolueessaan, tai ainakin osassa siitä.

5. Hallituksen ohjelmassa näkyy selvästi demareiden kädenjälki. Kokoomus joutui antamaan lähes kaikissa kysymyksissä periksi, ensi sijassa verotuksessa. Muun muassa elinkeinoelämä ja kunnat, tänään myös yrittäjäjärjestöt ja Perheyritysten liitto Matti Vanhasen suulla, ovat jo ehtineet moittia hallitusohjelman, keskustasta ja persuista nyt puhumattakaan.

6. On aika helppo tehtävä ennustaa, ettei tämä sixpack-hallitus istu koko nelivuotiskautta. Esimerkiksi eurokriisi vain pahenee pahenemistaan, mutta tähän ei ole asiantuntijoiden mukaan varauduttu hallitusohjelmassa millään tavalla. Talouskasvu tulee ensi vuonna hiipumaa, mikä ei tiedä hyvää työllisyydelle. Valtion velkaantumista ei edes yritetä saada kuriin, vaan velkaantumistahti sen kun vain kiihtyy. Perusturvaan en vuoden alussa tulossa oleva 100 euron korotus jää monille käytännössä 20-30 euroon, sillä perusturva luetaan tuloksi, joka vähennetään toimeentulotuesta.

7. Persujen kannatus tulee vain kasvamistaan kasvamaan, mistä saadaan esimakua jo ensi talven presidentinvaaleissa. Kunnallisvaalit syksyllä 2012 on ajankohta, minkä jälkeen hallituksen lienee pakko erota ja päättää ennenaikaisista eduskuntavaaleista, sillä vaalien tulos tulee olemaan monelle hallituspuolueelle jokseenkin murskaavan tappiollinen. Mahdollista on, että hallituksen hajoaa jo ennen kunnallisvaaleja, jolloin tehdään päätäs siitä, että eduskuntavaalit ja kunnallisvaalit toimitetaan samanaikaisesti.

8. Persut tulevat saamaan kunnallisvaaleissa kolmannen "jytkynsä" lisäten kannatustaan roimasti. Viimeistään tällöin kokoomus ja demarit havahtuvat siihen, missä mennään. Myös keskusta tulee voittamaan, sillä kepuhan on menestynyt aina kunnallisvaaleissa paremmin kuin eduskuntavaaleissa. Vasemmistoliitto kokee kunnallisvaaleissa selvän tappion, mikä näkyy Helsingissä kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen kannatuksen romahdusmaisena laskuna. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on jo nyt hajoamispisteessä ja on vain ajan kysymys, milloin hajoaminen virallistetaan. Vasemmistonuoret ovat jo ehtineet tuomita puolueen monon kokoomuksen johtamaan hallitukseen.

9. Paavo Arhinmäki syytti Vappuheessan Timo Soinia voimakkain sanakääntein takinkäännöstä Portugali-asiassa, kun Soini oli pohtinut ääneen mahdollista hallitukseen menoa. No, nyt se nähtiin, että Arhinmäki ja vasurit olivat takinkäännössä aivan ylivertaisia. Mutta tämähän ei ole toki vasureiden kohdalla mitenkään epätavallista.

10. Muistan vielä, miten ennen vuoden 995 eduskuntavaaleja vasureiden silloinen puheenjohtaja Claes Andersson sätti voimakkaasti istuvaa hallitusta menoleikkauksista ja vannoi jokaisessa vaalitilaisuudessa, että hänen puolueensa ei tule missään tapauksessa menemän sellaiseen halitukseen, joka jatkaisi valtion menojen leikkauksia. Mutta kun Paavo Lipponen kutsui vasurit hallitukseen ja lupasi Anderssonille kulttuuriministerin postin, muuttui ääni Anderssonin kellossa täysin ja hän puolusteli voimakkaasti kantaansa mennä mukaan Lipposen hallitukseen, vaikka sen sen suunnittelemat menoleikkaukset ylittivät kirkkaasti edellisen hallituksen leikkaukset!

11. Kulttuuriministerin paikalla on siis merkillisen ihmeitä tekevä vaikutus! 1990-luvulla vasemmistoliiton paikkaluku eduskunnassa taisi olla vielä 23, mutta viime huhtikuun vaalien jälkeen eduskunnassa istuu enää 14 vasuria. On helppo ennustaa, että seuraavien vaalien jälkeen Arkadianmäellä istuskelee (toimettomana) enää alle kymmenen vasuria. Mikään puolue tai koalitio ei enää vasureita hallitukseen kaipaa.

12. Vasemmistoliitto halusi vimmatusti kokoomuksen johtamaan hallitukseen, vaikka sille oli luvassa kaksi suhteellisen vähäpätöistä ministeripostia verrattuna vaikkapa RKP:n saamiin oikeusministerin ja puolustusministerin salkkuihin. No, onhan se toki toisaalta niinkin, että vasemmistoliitto ei olisi saanut myöskään oppositiossa istuessaan juuri mitään aikaan.

13. Arhinmäki, "koulutukseltaan" muuten valtiotieteen ylioppilas, osoitti nilkkimäisen luonteensa valitsemalla itselleen hallituksen ylivoimaisesti kevyimmän salkun eli kulttuuri- ja urheiluministerin postin. Hän jätti paljon merkittävämmän liikenneministerin salkun kantamisen Suomussalmelta olevalle toisen kauden kansanedustaja Merja Kyllöselle, joka on kuulemma Ryysyrannan Joosepin sukua. Kyllönen on koulutukseltaan laboratoriohoitaja ja työskennellyt apteekissa teknisenä avustajana.

14. Paavo A. haluaa luonnollisesti pysytellä julkisuudessa, mitä kulttuuriministerin posti epäilemättä tuo, ja matkustella ympäri maailmaa "edustamassa" Suomea erilaisissa urheilukisoissa. Sillä aikaa tämä Kyllönen, josta minulle tulee väkisin mieleen tv-elokuva "Liian paksu perhoseksi" pääosan esittäjä, puurtaa lupauksensa mukaan ratapihoilla kolaamassa, kun junat myöhästelevät pakkasissa ja tuiskuissa ja VR saa taas kuulla kunniansa. Kyllönen on eduskunnan takapenkkiläisiä, joka viime kaudella viljeli ronskeja huumoripitoisia puheenvuoroja, mutta nyt ääni taitaa muuttua, kun hän joutuu hallituksen aitiossa puolustelemaan kokoomuksen ja Kataisen puheita siitä, miten EU:n velkamaita on tuettava aina vaan.

15. Entä muut ministerit? Suorastaan epätodellista oli se kiihko, millä aina yhtä kiiluvasilmäinen Heidi Hautala rymisteli Brysselistä ja EU-parlamentista saakka vaatimaan vihreiden kokouksessa päästä ministeriksi. Hänen ja hänen valintansa ensisijainen peruste tuntui olevan yksinkertaisesti se, että hänen ei ole ollut aikaisemmin ollut vielä kertaakaan ministerinä!

16. Oudolta tuntuu myös Puna-Erkin paluu ulkoministeriksi; toivottavasti Erkillä on vielä vanha olkalaukkunsa tallella, joka mukaan hän edusti Suomea maailmalla. Punaisen Eerikin paluu ulkopoliittisiin parrasvaloihin ei ainakaan mitenkään paranna Suomen ja USA:n välejä eikä Haloskalla ole minkäänlaista toivonkipinää saada kutsua valkoisen taloon, oli Talossa sitten valkoinen tai musta mies isäntänä. UM:sä on nyt peräti kolme ministeriä, sillä Tuomioja ja Hautalan lisäksi sinne piti pystyttää oma EU-ministerin virka Stubbin Alexille!

17. Hallituksessa istuu entisiä puuseppiä (Jukka Gustafsson) ja kirvesmiehiä (Lauri Ihalainen). Ihalaisellakaan ei ole ministerikokemuksia, vaikka Haloska myönsi hänelle v. 2008 ministerin arvonimen. Gustafsson on huudellut reilut 20 vuotta kovalla äänellään - ärrävikoineen päivineen - salista, mutta nyt hän joutuu kuuntelemaan huutoja ministeriaitiosta. Jäbästä, joka on kuulemma myös potkupallomiehiä, tehtiin opetusministeri, mutta opetuksen määrärahoja ei lisätä, vaan päin vaston vähennetään roimasti, yhteensä 200 miljoonaa euroa. On siinä opeministerillä naurussa pitelemistä, kun oppositio alkaa painaa päälle ja ihmetellä, miksei valtio enää anna avustusta esimerkiksi homekoulujen kunnostamiseen.

18. Monta uutta ja yllättävää nimeä löytyy ministerilistasta. Päivi Räsänen (kd) on sentään järki-ihmisiä, joten tällä kertaa sisäministeriltä, joka hoitaa myös maahanmuuttoasioita, voidaan odottaa jotakin muuta kuin Anne "Mestariampuja" Holmlundilta. Tämä Holmlundhan tullaan aina muistamaan siitä, että hänen aikanaan Suomessa tehtiin vajaan vuoden välijoin kaksi yhteensä parikymmentä ihmishenkeä vaatinutta koulusurmaa. Holmlundin kontolle jää myös hätäkeskusten varsin omalaatuinen uusjako. Valtiotieteen ylioppilas, toimittaja Maria Guzenina-Richardssonista tuli peruspalveluministeri; hänen painavin meriittinsä paikalle lienee se, että hän on valtakunnan tunnetuimpia yksinhuoltajia.

19. Oikeusministeriksi valittiin RKP:n Anna-Maja Henriksson, joka on sentään varatuomari, mutta paljon muuta hänestä ei sitten olekaan tiedossa. Henriksson on siis kirjoittamaton lehti, mutta epäilen vahvasti, että RKP halusi kyseisen ministerisalkun itselleen vain voidakseen valvoa ruotsinkielisiä palveluja tuomioistuimissa ja muissa lainkäyttöviranomaisissa ja estääkseen ruotsalaisille epämieluisan vaalilakiesityksen valmistelun. Varsinaisissa oikeusasioissa Henriksson lienee paljolti OM:n virkamiesten ohjailtavissa, asia, mistä ei tunnetusti ole koskaan mitään hyvää seurannut, ei ainakaan tuomioistuimille ja lainkäyttöprosesseille. Henriksson on Pohjanmaalta, mikä varmistanee lopullisesti sen, ettei Vaasan hovioikeutta tulla lakkauttamaan.

20. No, paljon huonomminkin olisi oikeusministerin valinnassa voinut käydä, jos esimerkiksi demarit olisivat halunneet salkun itselleen. Tällöin valituksi olisi ilmeisesti tullut muuan Johannes Koskinen. Luojan lykky, ettei näin käynyt! Kun Iso-Eero Heinäluoma vielä halusi puhemieheksi, ei päässälaskumestari Johannekselle jäänyt näissä cempaloissa käteen muuta kuin luu.

21. Toinen tunnetuista rannalle jääneistä eli jätetyistä oli kokoomuksen Kimmo Sasi, joka raatoi Kataisen työmiehenä niiden koomisten 13 päivää kestäneiden hallitustunnustelujen aikana ja kävi lopuksi Iso-Eeron kanssa torikahveilla, minkä jälkeen tunnustelut sitten sillä erää päättyivätkin. Vaikutta vahvasti siltä, että Johannes Koskisen, Sasi samoin kuin muun muassa Jouko Skinnarin, Kari Rajamäen ja tietenkin myös Ike Kanervan aika on lopullisesti hallituskuvioiden osalta ohitse.

22. On mielenkiintoista nähdä, mitä kaikkea uuden hallituksen touhuista seuraa! Hauskaa tulee takuuvarmasti piisaamaan ainakin torstaisin televisiossa suorana lähetettävillä eduskunnan kyselytunneilla.

437. Ennuste hallitusneuvotteluista: demarit palaavat pian neuvottelupöytään

Valtiopäivämiehet keskustelevat...

1. Pari kolme tuntia sitten kuultiin Säätytalolta odottamaton ja median mukaan jopa "järisyttävä uutispommi", oikea "sotkujen jytky" tai "jytkyjen sotku": 13 päivää kestäneet hallitusneuvottelut katkesivat sdp:n ja vasemmistoliiton ulosmarssiin.

2. Syy neuvottelujen kariutumiseen vaikuttaa suoraan sanoen mitättömän pieneltä: kiista alv:n eri arvonlisäveron korotuksesta yhdellä prosenttiyksiköllä. Tämä uudistus toisi valtion kassaan lisää verotuloja 600 milj. euroa vuodessa. Tuskinpa tämä alv:n "roima" korotus olisi käytännössä vaikuttanut mitenkään dramaattisesti esimerkiksi ruuan ja muiden päivittäisten kulutustavaroiden hinnan nousuun. Vasemmiston vastustus on luonteeltaan periaatteellinen: vasemmistopuolueet eivät halua viedä verotusta piirunkaan vertaa tasaveron suuntaan.

3. Kuudesta puolueesta sdp ja vasurit siis vastustivat kokoomuksen ajamaa ja vihreiden, rkp:n ja kd:n (kristillisten) hyväksymää ajatusta alv:n korotuksesta. Tämä johti Jutta Urpilaisen ja Paavo Arhinmäen kertoman mukaan siihen, että neuvottelujen vetäjä Jyrki Katainen (kok) näytti demareille ja vasureille ovea ja hallitusneuvottelut katkesivat tällä erää tähän.

4. Jyrki Kataisen johdolla käytyjä hallitustunnusteluja ja -neuvotteluja on toki seurattu ihmetellen nyt kuluneet pari viikkoa. Näin ensinnäkin siksi, että neuvotteluista ei ole näkynyt tulevan valmista ollenkaan, ei sitten millään. Puolitoista viikkoa näytti siltä, että hallitusneuvottelut olisi lähinnä vain jonkinlainen talouspoliittinen seminaari, jossa asiantuntijat ja eri etujärjestöjen lobbarit pitivät esitelmiä talous- yms. asioita hallitusneuvotteluihin osallistuville politiikoilla. Säätytalolla oli varmaan kivaa, kun saatiin kuunnella sivistyneiltä kuulostavia esitelmiä ja käydä syömässä hyvää ruokaa valtion piikkiin.

5. Vasta pari kolme päivää sitten alkoi vaikuttaa siltä, että media, joka oli yllättävän kiltisti ja ikään kuin tumput suorana seurannut tätä outoa näytelmää, alkoi saada paikallaan polkeneista "neuvotteluista" tarpeekseen. Lehdissä alettiin kirjoittaa jo hieman piikikkääseen sävyyn Jyrki Kataisen tehottomuudesta ja lepsuilusta. Lieneekö Jyrki-boy sitten ottanut tästä hienoisesta arvostelusta nokkiinsa niin, että päätti tänään näyttää, missä on kaapin paikka ja missä on ovi, josta niskuroivat puolueet voivat marssia tiehensä?

6. Vaikea sanoa, mutta ihmeen kärsivällisesti Katainen on jaksanut nämä kaksi viikkoa jankuttaa, että "neuvotteluissa on hyvä henki" ja että "valmista alkaa pikku hiljaa syntyä." Neuvotteluista ei kerrottu julkisuuteen mitään konkreettista. Nyt selvisi syy tähän: mistään konkreettisesta ei ollut ennen eilistä edes vielä puhuttu mitään! Käytännössä ei oltu edes päästy vakavasti edes puhumaan vasemmiston ja oikeiston välisistä suurista erimielisyyksistä esimerkiksi verotuksen ja leikkauksen osalta!

7. Minusta kaikkein oudointa hallitusneuvotteluissa oli vasemmistoliiton osallistuminen niihin. Ensinnäkään vasurit(kaan) eivät kuluneet eduskuntavaalien vaalien voittajiin. Toiseksi tiedettiin hyvin, että vasurit ovat kokoomuksen kanssa täysin eri mieltä verotuksesta, paljon puhutusta valtiontalouden kestävyysvajeesta, leikkauslistoista ja monista muistakin asioista. Tämä asia oli käynyt hyvin ilmi jo vaalikampanjan aikana. Miten ihmeessä olisi ollut mahdollista, että nämä kaksi puoletta olisivat voineet istua keskenään samassa hallituksessa? Ei mitenkään.

8. Kun Katainen nimettiin hallitustunnustelijaksi ja sittemmin -neuvottelijaksi, hän ilmoittikin kutsuvansa neuvotteluihin vain viisi puoluetta, joihin vasemmistoliitto ei kuulunut. Mutta Sdp ilmoitti Jutta Urpilaisen suulla, että he kyllä haluavat myös vasurit mukaan neuvotteluihin. Syy on aivan ilmeinen: vasureiden oli määrä olla neuvotteluissa ja myös hallituksessa, jos sellainen olisi saatu aikanaan kasaan, demareiden apupuolue, sillä muuten demarit olisivat tunteneet olonsa yksinäiseksi neljän porvaripuolueen enemmistöstä koostuvassa hallituksessa. Urpilainen otti nokiinsa siitä, että Katainen ei ollut jutellut hänen kanssaan etukäteen siitä, mitkä puolueet osallistuvat hallitusneuvotteluihin.

9. Ihmettelin aika lailla, kun Katainen suostui Urpilaisen vaatimukseen. Ilmeisesti Katainen ajatteli, että vasurit eivät kauan halua olla mukana neuvotteluissa ja että olisi vain ajan kysymys, milloin vasurit ilmoittaisivat poistuvansa "kuvioista." Mutta tosiin kävi: vasurit roikkuivat sitkeästi mukana, ja mikäs sillä oli roikkuessakaan, kun neuvottelut eivät asiallisesti ottaneet edenneet mihinkään, vaan kyse oli vain seminaariluonteisista tapaamisista.

10.Ihmettelin hieman myös sitä, että vasemmistoliitto ylipäätään suostui lähtemään hallitusneuvotteluihin ja sittemmin kenties myös mahdolliseen hallitukseen, jota johtaisi kokoomuksen Katainen. Kaikki nimittäin tiesivät heti alussa, että vasemmistoliitto ei tulisi lopulta hyväksymään niitä asioita ja ehtoja, joista muut neuvotteluihin osallistuneet puolueet pääsisivät yksimielisyyteen.

10a. Tästähän saatiin hyvä esimerkki jo Portugali-paketin yhteydessä, jota vasurit vastusti yhtenä miehenä ja naisena. Ihme, että Katainen antoi hallitusneuvotteluihin kutsumilleen vasureille vapaat kädet Portugali-paketissa, mutta edellytti persuilta paketin hyväksymistä! Ilmeisesti Katainen olisi ollut valmis hyväksymään myös persut mukaan hallitusneuvotteluihin, vaikka tiesi näiden äänestävän Portugali-pakettia vastaan. Timo Soini oli kuitenkin "kunnian mies" ja sulki itse persuilta pääsyn hallitusneuvotteluihin ja todennäköisesti samalla myös hallitukseen. Tai sitten hallituksen menosta haaveillut Soini pantiin muiden persu-kansanedustajien toimesta kuriin.

11. Varsin pian kävi selväksi, ainakin minulle, että vasurit käyttivät neuvotteluihin osallistumista vain hyväkseen tehdäkseen politiikkaa ja saadakseen julkisuutta esittämällä kaiken aikaa omia poliittisia näkökantojaan. Vasureiden puheenjohtaja Paavo Arhinmäki on itse asiassa ollut hallitusneuvottelujen aikana poliitikko, joka on ollut eniten julkisuudessa, näin ainakin televisiokanavilla. Hän on tunkenut tai Ylen toimittajat, jotka lienevät yhä edelleen hieman vasemmalle kallellaan (?), ovat suorastaan vetäneet hänet mukaan kaikkiin mahdollisiin lähetyksiin. Kun Soini on nyt hieman sivummalla julkisuudesta, on Paavo Arhinmäestä selvästi tullut median lemmikki. Tosi on.

12. Hyvä esimerkki tästä Arhinmäen julkisuudessa paistattelusta ja vasemmistolaisen propagandan tekemisestä on YLE:n A-studio. Kun hallitusneuvottelut kaksi viikkoa sitten alkoivat, oli toimittaja Katri Makkosen haastateltavana studiossa, ei suinkaan Jyrki Katainen, vaan kukapas muu kuin Paavo Arhinmäki. Ja kun hallitusneuvottelut tänään sitten katkesivat ja tapahtumasta oli kulunut vain 1,5 tuntia, istui toimittaja Makkosen haastateltavana A-studion suorassa lähetyksessä, ei tietenkään Jyrki Katainen tai Jutta Urpilainen, vaan jälleen Paavo Arhinmäki!

13. Arhinmäki käytti molemmissa lähetyksissä häikäilemättömästi tilaisuutta hyväkseen ja esitti molemmilla kerroilla samat litaniat siitä, miten he vasemmistoliitossa, toisin kuin rintamakarkuruuteen syyllistyneet persut, eivät pelkää ottaa vastuuta, vaan pyrkivät neuvotteluihin osallistumalla saamaan läpi omia tavoitteitaan. Tämän jälkeen Arhinmäen puheista tuotiin moneen kertaan julki, miten vasurit - ikään kuin yksin tässä maassa - ajavat "köyhien ja tavallisten työssä käyvien samoin kuin eläkeläisten, opiskelijoiden ja pienyrittäjien", eli siis sen paljon puhutun kansalaisten etua ja asiaa! He eivät suostu alv:n korotukseen - eivät edes yhden vaivaisen prosenttiyksikön verran - koska he eivät halua tähän maahan tasavertoa, joka sorsii "köyhiä ja tavallisia työssä käyviä ihmisiä" jne. jne ..plääp, plääp ja lää! Arhinmäki ei tainnut tänään edes mainita mitään siitä, että myös demarit olivat olleet vasureiden kanssa yhtä mieltä sanotusta alv:n nostosta!

14. Mikä nyt eteen hallitusneuvotteluissa? Jyrki Katainen ilmoitti uutislähetyksessä haluavansa jatkaa neuvotteluja jäljelle jääneiden neljän puolueen kanssa. Tuolla porukalla ei kuitenkaan saataisi kokoon enemmistöhallitusta, ei lähimainkaan. Siksi Katainen ilmoitti ottavansa yhteyttä myös keskustaan ja kysyvänsä, josko Kiviniemi ja kumppanit suostuisivat tulemaan aiemmin ilmoittamastaan jyrkästä kieltäytymisestään huolimatta mukaan hallitusneuvotteluihin.

15. Mitä keskusta tulee tekemään? Tänään julkistetun YLE:n teettämän gallupkyselyn mukaan keskustan alamäki vaaleista on vain jatkunut, sillä nyt puoluetta kannattaa enää vain 14,5 prosenttia kyselyyn vastanneista. Oppositiossa keskusta ei siis tule ilmeisesti menestymään, jos ja kun oppositiota johtaa suurimpana puolueena perussuomalaiset. Keskustan olisi siis parasta ottaa lusikka kauniiseen käteensä ja suostuttava yhteistyöhän kokoomuksen ja kumppaneiden kanssa.

16. Jos keskusta päättäisi osallistua Kataisen johtamaan hallitukseen, niin silloin maassa olisi kutakuinkin sama hallitus kuin ennen vaalejakin; uutena puolueena hallitukseen tulisi vain kristilliset, jolla ei ole eduskunnassa kuin kuusi kansanedustajaa. Kysymyksessä olisi hävinneiden puolueiden hallitus, jolla olisi sama koostumus kuin ennen vaalejakin. Tämä ei mitenkään hyvältä näyttäisi!

17. Jos keskusta menisi hallitukseen, ei Sdp:n asema olisi mitenkään hääppöinen, sillä puolue jatkaisi edelleen oppositiossa. Se olisi katkera pala demareille; mesota nyt taas neljä vuotta oppositiossa yhdessä persujen ja vasureiden kanssa!

18. Minä ennustankin, että kunhan tämä nyt edessä oleva pitkä viikonloppu on takana, demarit palaavat ensi viikon alussa kiltisti hallitusneuvotteluihin eivätkä enää vaadi vasemmistoliittoa seurakseen. Urpilainen, Heinäloma ja kumppanit ymmärtävät, että heidän on parempi istua hallituksessa kuin persujen kanssa oppositiossa. Näennäinen kiista alv:n korottamista lienee hyvin helppo ratkaista. Esimerkiksi sillä tavalla, että maito, leipä ja muu ruoka jätetään alv:n korotuksen ulkopuolelle.

19. Timo Soini näyttäisi vielä odottelevan vielä Kataiselta kutsua hallitusneuvotteluihin. Mutta persuja lienee mahdotonta ottaa mukaan, jos he haluavat pitää tiukasti siitä kannasta, jonka he ottivat velkamaiden avustukseen Portugali-paketin yhteydessä.

20. Keskusta ja Paavo Arhinmäki, tietenkin, ovat vilautelleet mahdollisuutta, jonka mukaan hallitustunnustelijaa tulisi vaihtaa. Tässä tarkoituksessa ne vaativat eduskuntaryhmiä kokoontumaan ja päättämään siitä, kuka tässä uudessa tilanteessa olisi nimettävä hallitusneuvottelujen vetäjäksi.

21. Mutta olisiko reaalista ajatella, että maahan saataisiin esimerkiksi Jutta Urpilaisen johdolla istuva demareiden, persujen ja vasemmistoliiton varaan rakentuva hallitus? Minusta jo sanottu ajatus on epärealistinen. Vihreät eivät mahdu samaan hallitukseen persujen kanssa, se on selvää. Tuskinpa keskustakaan, rkp:stä puhumattakaan, lähtisi tuohon porukkaan mukaan, näin luulisin.

22. Hallitus ja vieläpä enemmistösellainen saadaan siis ennen Juhannusta kootuksi kokoomuksen, demareiden, vihreiden, rkp:n ja kristillisten voimin. Tämä on ennusteeni.

PS.

Myös Turun yliopiston dosentti Ville Pernaa näyttää ennustaneen, että demarit palaavat vielä hallitusneuvotteluihin.

429. Lehmät lepikossa eli kuinka Soini persut hallituspelissä metsään jytkäytti

1. Eilen saavutettiin reilun viikon kestäneen venkoilun ja polittisen näytelmän jälkeen vihdoin sopu niistä Portugali-tukipaketin ja EU:n väliaikaisen ja pysyvän rahoitusvälinemekanismin asioista, jotka Suomi tulee ainakin muodollisesti asettamaan tukensa ehdoiksi. Poliittisesta umpisolmusta puhuttiin, mutta se aukeni lopulta yllättävän tai suorastaan naurettavan helposti. Pakettiin kuuluvat seuraavat asiat:

2. Portugalin tukipaketin "tiukennus":

- Portugalin käynnistettävä neuvottelut yksityisten lainanantajiensa pysymiseksi maassa.

- Portugalin myytävä omaisuuttaan.

3. Väliaikainen Euroopan rahoitusväline ERVV:

- Suomi harkitsee jatkossa tukea vain jos sitä hakenut maa antaa Suomelle vakuudet takausosuudelle.

- Suomi edellyttää kattavampaa velkakestävyyden arviointia.

- Lainamuotoisen tuen yhteydessä pääomitettavien pankkien omistajien ja sijoittajien kannettava vastuunsa.

- Tuen oltava avointa, läpinäkyvää ja vastikkeellista.

4. Pysyvä Euroopan vakausmekanismi EVM:

- Hyväksyttävä velkajärjestelyä edesauttavat yhteistoimintalausekkeet.

- Lainoilla oltava ensisijainen asema yksityisen sektorin lainoihin.

- Täytettävä muutkin Suomen aiempien kantojen mukaisen pankkien ja sijoittajien vastuun yksityiskohdat.

- Ei euromaiden yhteisvastuuta.

5. Neljäntenä osana kokoomuksen ja demareiden sopimaan pakettiin kuuluu toivomus pankkiverosta.

6. Portugali-pakettiin, josta on määrä päättää euromaissa ensiksi, kuuluu siis ainoastaan kaksi ehtoa, joista Katainen neuvottelee ensi viikon alussa euroalueen valtiovarainministereiden kanssa. Eero Heinäluoma tosin esitti eilen A-plussassa, että myös ERVV:n kohdalle merkityt ehdot koskisivat Portugalille myönnettävää tukea. Kimmo Sasi oli sen sijaan toista mieltä ja hän lienee oikeassa.

7. Kuten jo edellisen blogijutun yhteydessä totesin, Portugalin tukea koskevat ehdot ovat luonteeltaan lähinnä kosmeettisia ja niistä sitä paitsi sisältyy mainintoja jo EU:n piirissä viikko sitten julki tulleeseen apupakettiin. Tältä osin kyse ei siis ole mistään "kovista ehdoista" vaikka Heinäluoma yritti eilen muuta kovasti toitottaa.

8. Tämä "Suomen paketti" menee kirkkaasti läpi huomenna suuren valiokunnan äänestyksessä, sillä nyt myös keskusta ja vihreät ovat ilmoittaneet kannattavansa mainittuja ehtoja, samoin tekevät Rkp ja todennäköisesti myös kristilliset. Vastaan haraavat vain vasemmistoliitto ja persut.

9. Persut on ehtinyt sanoa Timo Soinin suulla kuuluisat kolme "eitään" eli kielteisen kantansa a) Portugali-paketille, b) ERVV:lle että c) EVM:lle. Soini eurovastaiselle kannalle on mustaa valkoisella ja vieläpä oikein kv. foorumilla nimittäin Soini Wall Street Journalissa julkaiseman artikkelin muodossa.

10. Kataisen ja Urpilaisen sopiman paperin mukaan ”uusi muodostettava hallitus sitoutuu viemään nämä neljä kokonaisuutta eteenpäin eduskunnassa ja muissa tarvittavissa päätöksentekoelimissä”. Kyse on siis kokonaisuutta koskevasta linjauksesta, joka suhtautuu eurotukiin entistä tiukemmin, mutta silti hyväksyvästi. Perussuomalaiset taas on sanonut ehdottoman ein kaikille Euroopan tukipaketeille ja -järjestelmille.

11. Katainen roikottaa vielä muodollisesti persuja hallitustunnusteluissa, ehkä myös hallitusneuvottelujen alussa, mutta selvää pitäisi olla, että persut jäävät EU:n ja euron vastaisine kantoineen hallituksen ulkopuolelle. Persut ei ole eurooppalainen puolue eikä kotimaan politiikassa yhteistyökykyinen puolue, tämä on nyt nähty. Olisi vallan outoa, että hallituksessa olisi puolue, joka äänestäisi mainitussa kohdin epäluottamusta hallitukselle. Tyhjän äänestäminen ei taida nyt riittää.

12. Kyse on nyt vain siitä, että Katainen toivoo Soinin ja persujen tekevät itse omat johtopäätöksensä jättäytymisestä hallituksen ulkopuolelle, jottei hänen tarvitsisi sitä heille sanoa. Soini ja persut saisivat liiaksi marttyyriyttä, jos Katainen komentaisi heidät ulos hallitusneuvotteluista.

13. Teoriassa on vielä mahdollista, että persut suorittaisivat sen paljon puhutun takinkääntönsä vasta nyt eli siis viime tipassa. Tämä vaatisi jo kolme kertaa tapahtuvan 360 asteen takinkäännön eli kerran jokaisen "ei":n osalta. Nähtäisiinkö tämä ihme sittenkin?

14. Persujen varapuheenjohtaja Pentti Oinonen (Perus-Pena) laukaisi aamulla tv:ssä hauskan vertauksen persujen tilanteessa hallitusneuvottelujen alla: Me odotellaan Kataisen viestiä kuin "lehmät lepikossa sadetta." Persut siis ennakoivat, että hallituskysymyksessä tulee kohta kylmää vettä niskaan ja oikein kunnolla!

15. Uuteen hallitukseen tulevat kokoomuksen ja demareiden apupuolueiksi rkp ja kd sekä luultavasti vielä vihreät.

PS 1

Kohta yllä olevien rivien kirjoittamisen jälkeen Timo Soini marssi tiedotustilaisuuteen ja kertoi lyövänsä hanskat tiskiin: persut ei lähde mukaan edes Kataisen ja Urpilaisen tarjoamiin hallitusneuvotteluihin! Täysin odotettu ratkaisu ja osoitus siitä, että persut ei todellakaan ole yhteistyöhaluinen puolue.

PS 2

Katainen ilmoitti iltapäivällä, mikä on hänen ehdotuksensa ja valintansa hallituksen kokoonpanoksi, jonka ohjelmasta nyt lähdetään neuvottelemaan: kokoomus, sdp, rkp, vihreät ja kd. No niin, sehän on täysin sama koalitio, jota yllä jo itse veikkasin. Jetsulleen!

428. Tyhjänäänestäjät

Blogikirja on nyt ilmestynyt

1. Sanonta "mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjännaurajasta" kuuluu vanhan kansan viisauksiin. Tunnetaan myös sanonta "mies se tulloo paskahoustahi, vaan ei tyhjännaurajasta."

2. Politiikan yhteydessä ei juuri puhuta tyhjän nauramisesta; eri asia on, että politiikka vaikuttaa joskus - varsinkin vaalien alla ja umpikujamaisten hallitustunnustelelujen aikana - aika naurettavalta. Politiikanteossa sen sijaan tunnetaan ilmiö nimeltä "tyhjää äänestäminen". Eduskunnan koneäänestykseen sisältyy neljä eri vaihtoehtoa: "jaa", "ei" "tyhjää" ja "poissa". Poissaolevat edustajat kone rekisteröi itse, mutta nappia "tyhjää" kansanedustaja joutuu painamaan itse siinä missä jaa ja ei -nappiakin.

3. Vaaleissa eli esimerkiksi puhemiehen vaalissa tyhjät äänestysliput sen sijaan hylätään. Sama kohtalo on lipuilla, joihin kirjoitetut nimet henkiöistä eivät joko ole eduskunnan jäseniä tai ovat tekaistuja. Hylättyjen äänien kategoriaan kuuluvat esimerkiksi sellaiset ilmaisut kuten Zysse, Penis, Aku Ankka, 007, Herra Huu jne.

4. Myöskään eduskunta- tai kunnallisvaaleissa ei voida äänestää hyväksytysti tyhjää. Tyhjää äänestämällä ihmiset saattavat ilmaista, että kukaan ehdokkaista ei heidän mielestään täytä äänestäjän asettamia vaatimuksia. Tyhjääkin äänestämällä halutaan kuitenkin samalla kertoa, että yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat.

5. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että tuomioistuimissa joudutaan myös silloin tällöin äänestämään, jos kollegiaalisen oikeuden jäsenet ovat jostakin kysymyksestä eri mieltä keskenään. Lain mukaan (OK 23 luku ja ROL 10 luku) tuomioistuimen jäsenen on lausuttava jokaisesta ratkaistavasta kysymyksestä. Näin ollen tyhjää äänestäminen ei ole tuomioistuimessa sallittua, vaikka jäsenillä ei olisikaan varmaa mielipidettä jostakin asiasta tai kysymyksestä eli käsillä olisi tilanne "ei osaa sanoa."

6. Tilanteesta "ei selviä" käytetään juridiikassa vanhastaan termiä non liquet. Vanhassa roomalaisessa siviiliprosessissa voitiin päätyä langettavan (condemno) tai vapauttavan (absolvo) tuomion ohella myös tulokseen non liquet: "se ei ole selvää." Nykyisin tämä ei sen sijaan ole mahdollista. Vaikka tuomioistuimen tai oikeuden jonkun yksittäisen jäsenen tekisi epäselvässä jutuissa mieli lyödä hanskat tiskiin, näin ei kuitenkaan ole lupa menetellä. Tuomioistuinta velvoittaa ratkaisupakko; tämä kuuluu oikeussuojaan. Tuomioistuimen on annettava oikeusriitaan aina ratkaisu ja tuomiossa on mainittava, onko kanne/syyte hyväksytty tai hylätty ja miltä osin. Näin on tehtävä myös siinä tapauksessa, jolloin oikeuden jäsenellä ei ole täyttä selvyyttä, mitä jutussa on tapahtunut tai miten tapausta olisi juridisesti arvioitava. Näyttö- eli tosiasiakysymyksen osalta epäselvyys ratkaistaan tiettyjen useimmissa tapauksissa lakiin kirjoittamatta jääneiden todistustaakkasääntöjen mukaisesti, jolloin todistustaakka on joko kantajalla tai vastaajalla. Rikosjutussa todistustaakka on syyttäjällä.

7. Politiikassa tyhjän äänestäminen on joissakin tapauksessa kysymys juuri "ei osaa sanoa" -tilanteesta, jolloin poliitikko ei tiedä asiasta tarpeeksi eikä halua siksi ottaa ehdotonta kantaa puolesta tai vastaan. Toisinaan asia voi olla kansanedustajan tai kunnanvaltuutetun mielestä sen verran merkityksetön, että hän halua pidättäytyä lausumasta mielipidettään jaa eikä ei: kyseessä on siis EVVK-tilanne. Tyhjää äänestämällä poliitikko voi myös haluta vältellä vastuutaan ja vedota, jos tehty päätös osoittautuu myöhemmin huonoksi, siihen, että "minähän epäilin asiaa jo silloin, kun siitä aikanaan äänestettiin." Usein tyhjää äänestämisessä on kysymys puhtaasti puoluepoliittisesta tai henkilökohtaisesta taktikoinnista, jolloin poliitikko pidättäytyy äänestämästä spekuloiden sillä, mitä haitallisia seurauksia puolesta tai vastaan äänestämisestä saattaisi hänelle tai koko puolueelle myöhemmin jossakin muussa yhteydessä ja "isommassa asiassa" olla.

8. Taktisista syistä tapahtuvasta tyhjää äänestämisestä on esimerkkejä vaikka minkä verran. Mutta ei mennä nyt lähemmin niihin, vaan todetaan, että parhaillaan meneillään olevissa hallitustunnusteluissa ja erityisesti niin sanottua Portugalin-tukipakettia koskevan kysymyksen ratkaisussa on ehditty väläytellä mahdollisuutta äänestää tyhjää.

9. Eduskunnan suuri valiokunta kokoontuu huomenna keskiviikkona käsittelemään Portugali-paketin hyväksymistä ja sille mahdollisesti - ja todennäköisesti - Suomen puolesta asetettavia neuvotteluehtoja. Asiaa on jo valmisteltu reilu viikko hallitustunnustelija Jyrki Kataisen asettamassa ja Kimmo Sasin johtamassa kaikkien puolueiden työryhmässä, josta keskustan edustaja Mauri Pekkarinen jättäytyi pois viime viikon lopulla. Työryhmän kannan perusteella VVM:n virkamiehet laativat ehdotuksen, jota käsitellään vielä toimitusministeriönä istuvan Mari Kiviniemen hallituksen ministerivaliokunnassa. Hallituksen/ministerivaliokunnan esityksen pohjalta suuri valiokunta päättää valtiovarainministeri Jyrki Kataiselle annettavista evästyksistä eli niistä ehdoista, joilla Suomi on valmis hyväksymään sanotun paketin. On mahdollista, että suuri valiokunta päättää hylätä koko paketin. Katainen menee saamiensa neuvotteluvaltuuksin kanssa ensi viikon alkupuolella pidettävään EU-maiden valtiovarainministereiden kokoukseen, jossa paketin kohtalo on tarkoitus lopullisesti sinetöidä.

10. Pääministeri Kiviniemi ja muut EU-ministerivaliokuntaan kuluvat keskustan edustajat edustajat ovat ilmoittaneet joko äänestävänsä valiokunnan kokouksessa tyhjää tai jäävänsä pois koko kokouksesta, eli pääministerilläkin olisi kokouksen aikana "muita menoja." Tämä vaikuttaa hieman moraalittomalta tai vastuuttomalta siihen nähden, että ennen vaaleja Kiviniemi ajoi voimakkaasti kantaa, jonka mukaan Suomen tulisi hyväksyä Portugali-paketti pitäisi likipitäen sellaisenaan. Ilmeisesti keskusta esittää huomenna suuressa valiokunnassa omat näkemyksensä siitä, millä ehdoilla paketti olisi hyväksyttävissä.

11. Perussuomalaiset ovat ilmoittaneet äänestävänsä suuressa valiokunnassa "ei". Timo Soinilla oli vaalien jälkeen ilmiselvästi haluja hyväksyä paketti, jotta persujen hallituspaikka ei olisi vaarantunut. Viime viikon lopulla Soini ilmeisesti pelästyi muiden persu-kansanedustajien jyrkkää ei-linjaa ja palasi kiltisti ruotuun. Persut ilmoittuvat myös kahdesta muusta ei-kannasta, eli puolue ei hyväksy myöskään väliaikaisen vakuusrahaston ehtojen muuttamista Suomen takausvastuuta kasvattavalla tavalla eikä liioin vuonna pysyvän vakuusrahastoa, jonka on määrä ottaa käyttöön vuonna 2013.

12. Demarit ovat ottaneet epäselvästä ja suorastaan umpikujamaisesta tilanteesta kaiken ilonirti. Demarit tietävät, että ilman heitä Katainen ei onnistu muodostamaan enemmistöhallitusta, joten he ovat puhuneet ja jankuttaneet puhumasta päästyäänkin "sijoittajavastuusta", joka tulisi ottaa osaksi Portugali-pakettia. Kaikki tosin tietävät, että sijoittajavastuuta ei ole mahdollista tällä aikataululla käytännössä hyväksyä, vaan kyse voi olla korkeintaan jonkinlaisesta periaateluontoisesta ponsilausumasta, joka otettaisiin sovitun paketin liitteeksi, mutta jota ei tässä vaiheessa toteutettaisi.

13. Ilmeistä on, että huomenna Eduskunnan suuri valiokunta ottaa äänestyksen jälkeen - ainoastaan persut ja luultavasti myös vasemmistoliitto äänestävät paketin hyväksymistä vastaan - periaatteessa myönteisen kannan Portugali-paketin hyväksymiseen. Samalla paketin hyväksymiselle asetetaan tiettyjä ehtoja, jotka valiokunta "toivoo" tulevan EU:n valtiovarainministereiden kokouksessa hyväksytyiksi. Kyse ei siis ole niin sanotuista reunaehdoista, jotka Suomi asettaisi ehdottomasti sopimuksen ja paketin hyväksymisen ehdoiksi. Saapa nähdä, tullaanko valiokunnassa näkemään tyhjää äänestämistä.

14. Portugali-paketti samoin kuin edellä mainitut kaksi muuta asiaa eli väliaikaisen vakuusrahaston kasvattaminen ja pysyvän vakuusrahaston hyväksyminen palaavat kuitenkin hallituksen tiedonannon muodossa Eduskuntaan sen jälkeen, kun nuo asiat on päätetty EU:n piirissä. Jos olen oikein ymmärtänyt, Portugalin tukipaketti ja väliaikaista vakuusrahastoa koskeva asia tulevat eduskunnan käsittelyyn kesäkuussa ja pysyvää vakuusrahastoa koskeva kysymys syksyllä. Silloin Suomessa on luultavasti uusi hallitus jo koossa ja juuri sen antaman tiedonannon perusteella Eduskunta äänestää kyseisistä asioista.

15. Tällöin voidaan joutua näkemään tyhjää äänestämisiä enemmänkin. Jos persut ovat mukana Kataisen johtamassa hallituksessa, sille joudutaan ilmeisesti antamaan ja hallitusneuvottelujen aikana vapaus äänestää tiedonantoäänestyksessä tyhjää. Toinen vaihtoehto on, että persut suostuvat hallitukseen päästäkseen tekemään paljon puhutun takinkääntötempun eli he ilmoittavat kesäkuussa suostuvansa hyväksymään nuo kiistanalaiset asiat. Keskusta ja vihreät ovat ilmoittaneet, että ne ottavat kesäluussa ja syksyllä oppositiopuolueina myönteisen kanan mainittuihin kysymyksiin vain sillä edellytyksellä, että hallituspuolueet seisovat yksimielisesti tiedonannon ja esitystensä takana. Siten myös keskusta ja vihreät voivat äänestää tyhjää eli olla sillä tavoin tukematta epäyhtenäisen hallituksen politiikkaa.

16. Elämme siis politiikan suhteen aika mielenkiintoisia aikoja! Tämän se sitten teki, kun noita persuja piti vaaleissa äänestää parlamenttiin niin maan perusteellisesti! Kataisen ratkaisu erottaa Portugalin-tukipaketti hallituskysymyksistä vaikutti vielä viikko sitten näppärältä, mutta nyt asiassa samoin kuin hallitustunnusteluissa näyttää joudutun poliittisen taktikoinnin seurauksena umpikujaan. Jyrki Katainen on hävinnyt kokonaan julkisuudesta kulissien taakse. Hän on delegoinut vaikean Portugali-kysymyksen Kimmo Sasin hoidettavaksi; saisikohan Sasi vaivan palkaksi ministerisalkun Kataisen hallituksessa, jos sellainen syntyy?

17. Timo Soini sen sijaan esiintyy julkisuudessa ja jopa arvostetun Wall Street Journalin palstoilla jaellen neuvojaan ja uhkaavia ennusteitaan sinne tänne. Soini ajaa kiivaasti Kreikan ym. velkamaiden velkasaneerausta välittämättä yhtikäs mitään niistä ilmeisen vakavista seuraamuksista, joita yhtäkkisestä velkajärjestelyistä aivan ilmeisesti uhkaisi seurata rahoitusmarkkinoilla ja eri maiden taloudessa.

18. Toisaalta Timo Soinilla on hirmuinen hinku päästä hallitukseen. Luultavaa on, että Kataisella ja Soinilla on jo jonkinlainen alustava sopimus persujen mukaan pääsystä hallitukseen. Soini lievensi eilen persujen ilmastopoliittista ohjelmaa - sitä Putkosen kopioimaa - ikään kuin näyttönä sille, että persutkin on muka valmis tinkimään omista tavoitteistaan, velkamaiden kriisipakettia lukuun ottamatta. Persut ei kuitenkaan hyväksy nykyhallituksen ja eduskunnan hyväksymää ilmastopoliittista päästökauppajärjestelmää.

19. Mutta, mutta. Vaikuttaa hyvin lyhytnäköiseltä politiikalta ottaa hallitukseen mukaan puolue, joka ajaa selkeästi eurokielteistä linjaa vähän joka asiassa. Suomi on kuitenkin entistä sidotumpi EU:hun lainsäädännössä ja talouskysymyksissä. Vaikka sitä ei välttämättä kukaan haluaisi, niin kehitys näyttää kulkevan kuitenkin pikku hiljaa kohti EU:n liittovaltiota, ja tätä persut jyrkästi vastustaa. Miten hallituksessa voi olla yhtenä kolmesta suuresta puolueesta olla mukana puolue, joka e ole vain EU-kriittinen vaan selvästi EU-kielteinen? Katainen ottaa suuren riskin ottaessa persut mukaan hallitukseen. Luultavaa on, että hallitus, jossa persut olisi mukana, ei istu koko nelivuotiskautta.

20. Minusta keskustaa ja vihreitä on moitiskeltu hieman turhaan vastuun pakoilusta, kun ne ovat ilmoittaneet, etteivät välttämättä halua olla kaavaillun uuden hallituksen takuumiehinä Portugali-paketin hyväksymisessä, vaan tulevat tarkastelemaan asiaa suuressa valiokunnassa uudelleen ja kannattavansa kesäkuun tiedonantoäänestyksessä hallituksen linjaa vain sillä edellytyksellä, että hallitus seisoo yksimielisenä tiedonannon takana. Oppositiopuolueiden velvollisuutena ei ole toki pitää hallitusta pystyssä, jos hallituksen omat rivit tuntuvat rakoilevan.

21. Juuri äsken uutisoitiin, että Kimmo Sasin vetämän työryhmän työn anti jäi "tiedon levittämiseksi." Sasin työryhmä, joka etsi uuden eduskunnan yhteistä kantaa Portugalin tukemiseen, päätti työnsä tänään aamupäivällä. Ryhmä ei onnistunut tehtävässään eli eduskunnan yhteisen näkemyksen muotoilussa, vaan asia siirtyy eduskuntaryhmiin. Niistä valtaosa on koolla tänään iltapäivällä. Ryhmillä on mahdollisuus esittää omia vaatimuksiaan Suomen ehdoiksi Portugalin tuelle. Sasin työryhmää on luonnehdittu "opintopiiriksi."

22. No niin, tässäpä lukijoille monenlaista asiaa purtavaksi! Toivoin vilkasta keskustelua kommenttien muodossa. Voidaanko jollekin puolueelle - ja nimenomaan todennäköisesti tulevalle hallituspuolelle - antaa Euroopan velkamaiden kriisistä päätettäessä vapaat kädet äänestää tyhjää? Mitkä ovat ne puolueet ja perusteet, joiden varaan tuleva hallitus pitäisi muodostaa?

PS

Blogikirja (352 sivua) on nyt ilmestynyt. Kirjaan on koottu blogin "parhaita paloja" eli 45 tässä blogissa julkaistua juttua, jotka käsittelevät juridiikkaa ja oikeuspolitiikkaa; puoluepolitiikkaa käsitteleviä juttuja ei kirjaan sisälly. Kustantaja on Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunta, mistä kirjaa voi myös tilata. Puhelinnumero on 040 4844 033.