maanantai 31. maaliskuuta 2014

833. Kouvolan hovioikeus 1978-2014

1. Huomenna 1.4. toteutuu kauan odotettu hovi- ja hallinto-oikeusverkoston uudistus. Hovioikeuksien määrä vähenee yhdellä kun Kouvolan hovioikeus ja Kuopiossa sijaitseva Itä-Suomen hovioikeus yhdistyvät uudeksi Itä-Suomen hovioikeudeksi, jonka sijaintipaikka on Kuopio. Hallinto-oikeuksien määrä vähenee kahdella, sillä Kouvolan ja Kuopion hallinto-oikeudet yhdistyvät uudeksi Itä-Suomen hallinto-oikeudeksi sijaintipaikkanaan Kuopio. Rovaniemen hallinto-oikeus yhdistyy puolestaan Oulun hallinto-oikeuteen, jonka nimeksi tulee Pohjois-Suomen hallinto-oikeus.

2. Uudistusten virallisena tavoitteena on vahvistaa tuomioistuinverkostoa niin, että oikeusturva voidaan taata muuttuvissa yhteiskunnallisissa oloissa. Nykyinen hovioikeusverkosto on peräisin 1970-luvun lopulta, jolloin hovioikeuksiin saapuneiden asioiden määrä oli lähes kaksi kertaa nykyistä suurempi. Nykyinen hallinto-oikeusverkosto taas on muodostunut vasta runsaat kymmenen vuotta sitten. 

3. Kaikki kuitenkin tietävät, että ko. uudistusten todellisena ja ensi sijaisena tarkoituksena on leikata tuomioistuinten ylläpidosta valtiolle aiheutuvia menoja. Uudistusta on myös vastustettu eikä vähiten Kymenlaaksossa ja Kouvolan hovioikeudessa. 

4. Itse olen ollut alusta pitäen - jo ennen Kouvolan (1978) ja Rovaniemen (1979) hovioikeuksien perustamista - sillä kannalla, ettei Suomen olisi suinkaan tarvitta kuutta hovioikeutta, vaan meille olisi riittänyt edelleen neljä hovioikeutta, jotka sijaitsevat Turussa, Vaasassa, Kuopiossa ja Helsingissä. Katso tarkemmin artikkeliani "Oikeudenkäynnin uudistamisesta", Lakimies 1976. Suomessa olisi joka tapauksessa tultu toimeen ainakin viidellä hovioikeudella, eli Rovaniemen hovioikeuden perustaminen olisi siis riittänyt. 

5. Kun valtiontalouden tila oli 1970-luvun loppupuolella, toisin kuin nykyisin, hyvä, hallitus päätti perustaa kertarysäyksellä Suomeen kaksi uutta hovioikeutta. Suomessa on siis lähes 40 vuoden ajan toiminut yhtä monta hovioikeutta kuin Ruotsissa, joka on Suomea isompi maa ja jonka asukasluku on kaksikertainen Suomeen verrattuna.

6. Nyt siis vuonna 1978 perustettu Kouvolan hovioikeus lakkaa toimimasta. Tämä on järkevä toimenpide, koska hovioikeuksiin tehtävien valitusten määrä on todella laskenut merkittävästi. Muutoksenhakuoikeutta on rajoitettu kolmisen vuotta sitten käyttöön otetun jatkokäsittelylupajärjestelmän myötä. Sen käyttöalaa ollaan jo nyt innolla laajentamassa eli valitusten laajamittainen ja varsinainen tutkinen hovioikeuksissa tulee edelleen supistumaan. Tämä ei tietenkään lisäisi oikeusturvaa, vaan päin vastoin kaventaisi sitä.Tätä selvää asiaa ei kuitenkaan oikeusministeriössä ja tuomioistuinlaitoksen huipulla haluta ymmärtää tai myöntää, vaan siellä ajetaan sitkeästi valitusoikeuden ja asioiden tutkimisen rajoittamista. KKO:n presidentti Pauliine Koskelo on vaatinut myös hovioikeuksien lukumäärän supistamista kolmeen tai enintään neljään.

7. Kouvolaan jää kahden vuoden ajaksi Itä-Suomen hovioikeuden pysyvä istuntopaikka. Asioiden käsittely hovioikeuksissa on toki, toisin kuin lähes kakkien muiden maiden toisen asteen tuomioistuimissa, selvän ja vieläpä lakiin otetun säännöksen mukaan kirjallista asiakirjaprosessia. Suullisia käsittelyjä eli pääkäsittelyjä hovioikeus toimittaa ainoastaan poikkeustapauksissa ja useimmiten ns. "pitkin hampain". Hallinto-oikeuksilla puolestaan on pysyvät istuntopaikat myös Kouvolassa ja Rovaniemellä suullisten käsittelyjen järjestämiseksi. Hallinto-oikeudet toimittavat pääkäsittelyjä vielä paljon harvemmin kuin hovioikeudet.

8. Pysyvillä istuntopaikoilla ei ole tuomioistuinten kansliaa eikä henkilökuntaa, vaan tuomioistuimet järjestävät niissä tarvittaessa pääkäsittelyjä ja suullisia käsittelyjä. Tästä poiketen Itä-Suomen hovioikeudella on siirtymäkautena - enintään vuoden 2016 loppuun - Kouvolassa noin 30 henkilöä "varalla" siellä järjestettävien pääkäsittelyjen hoitamiseksi.

9. Hovioikeuksien asiamääriä tasataan myös tuomiopiirimuutoksilla. Huhtikuun alusta Kainuun käräjäoikeus siirtyy Itä-Suomen hovioikeuden tuomiopiiristä Rovaniemen hovioikeuden tuomiopiiriin. Hyvinkään käräjäoikeus puolestaan siirtyy Kouvolan (entisestä) hovioikeuspiiristä Helsingin hovioikeuden tuomiopiiriin.

10. Kouvolan hovioikeus on minusta ollut hieman näkymätön ja ikään kuin hissukseen toimiva tuomioistuin. Sen ensimmäinen presidenttinä oli oikeusneuvoksen virasta tehtävään nimitetty Heimo Lampi. Hän oli kunnostautunut jatkosodassa hävittäjälentäjänä saavuttaen 14 ilmavoittoa. Mainittakoon, että ennätys ei-saksalaisena taistelulentäjänä on lentomestari Ilmari Juutilaisella, joka pudotti jatkosodan aikana 94 vihollisen konetta. Hyvänä kakkosena seurasi Hasse Wind, jolle kertyi sodassa 75 varmistettua ilmavoittoa. Ilmari Juutilainen, joka on "Marokon kauhuna" tunnetun ja myös sodissa kunnostautuneen Aarne Juutilaisen nuorempi veli, ja Hans Wind ovat kumpikin kaksinkertaisia Mannerheim-ristin ritareita. Näitä ristejä myönnettiin jatkosodan aikana neljä kappaletta.

11. Heimo Lampi vaikutti KKO:ssa esittelijästä vakavalta ja totiselta tuomarilta. Hän oli kotoisin Kuopiosta, jossa oli toiminut Itä-Suomen hovioikeuden esittelijänä ja neuvoksena. Samasta hovioikeudesta olivat lähtöisin myös oikeusneuvoksina sittemmin olleet Paavo Salervo ja Veikko M. Hämäläinen, joista viimeksi mainittu nimitettiin Heimo Lammen jälkeen Kouvolan hovioikeuden toiseksi presidentiksi. Hämäläisen jälkeen hovioikeuden presidentiksi tuli oikeusvos Jussi Kivinen ja sen jälkeen vuonna 2005 Pertti Nieminen, joka jatkaa nyt uuden Itä-Suomen hovioikeuden presidenttinä. Jussi Kivinen toimi aiemmin  toistakymmentä vuotta maaoikeustuomarina. Erään Ikaalisissa käydyn maaoikeusprosessin yhteydessä olin 90-luvun alkupuolella valittajan avustajana mukana kahlailemassa pitkävartisissa kumisaappaissa pitkin Kyrösjärven rantoja Jussi Kivisen johtamassa katselmustilaisuudessa. Kohta tämän prosessin jälkeen Kivisestä sitten leivottiinkin KKO:n jäsen.

12. Nähtäväksi jää, miten hovi- ja hallinto-oikeusverkosten uudistaminen tulee jatkossa etenemään. Olen itse ehdottanut, myös tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean mietintöön jättämässäni lausumassa vuonna 2003 (KM 2003:3), hallinto-oikeuksien yhdistämistä yleisiin tuomioistuimiiin. En kuitenkaan niin, että hallinto-oikeudet yhdistettäisiin suoraan hovioikeuksiin - kuten esim. KKO:n presidentti Pauliine Koskelo on nyt pari vuotta ehdottanut - vaan niiden hallinnollista yhdistämistä muutamaan suureen käräjäoikeuteen. Hallintoprosessi säilyisi omana prosessilajinaan, mutta sitä tulisi kehittää voimakkaasti siviiliprosessin suuntaan. OM:ssä ja KHO:ssa laaditut tähänastiset suunnitelmat hallintoprosessin uudistamiseksi ovat minusta lähinnä näpertelyä. Näissä suunnitelmissa ei hallintoprosessiin edelleenkään esitetä esimerkiksi väittämistaakkaa, suullisten käsittelyjen lisäämistä, tuomarin materiaalisen prosessinjohdon aktivointia tai prosessin muodostamista kaksiasianosaissuhteen pohjalle. Käräjäoikeuden hallintoasiassa antamasta päätöksestä valitettaisiin ensin hovioikeuteen, hovioikeuksista kaksi voisi toimia ko. asioissa ensimmäisenä muutoksenhakuasteena. Hovioikeuden hallintoasiassa antamasta päätöksestä voitaisiin valitettaa valituslupajärjestelmän kautta KHO:een. 

13. Oikeusministeriö on luultavasti ministeri Anna-Maja Henriksson ideasta pannut pystyyn suppean työryhmän, jonka tehtävänä on mietiskellä KKO:n ja KHO:n mahdolliseen yhdistymiseen liittyviä kysymyksiä. Tämä on minusta turhaa työtä, sillä jokainen ajattelemaan kykenevä lakimies ymmärtää, ettei tuomioistuimien integrointia voida aloittaa "huipulta", vaan työ on aloitettava alhaalta eli ensimmäisestä asteesta. Aluksi hallinto-oikeudet on integroitava käräjäoikeuksiin ja järjestettävä samalla väliasteen muutoksenhaku hovioikeuteen. Vasta tämän jälkeen voidaan ryhtyä varovaisesti arvioimaan, olisiko myös ylimmät tuomioistuimet eli KKO ja KHO yhdistettävä keskenään. Vm. uudistus voinee toteutua joskus 20-30 vuoden kuluttua.





sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

832. Putin haluaa myös Suomen?

  
                                          Karhun naapurina on turvallista olla?                       

1. Kuusi vuotta presidentti Vladimir Putinin läheisenä avustajana toiminut Andrei Illiairanov varoittaa Svenska Dagbladetissa, etteivät Putinin valloitusretket pysähdy Krimille ja Ukrainaan. Ex-avustaja sanoo suoraan, että Putin haluaa liittää myös Suomen Venäjän imperiumiin.

2. Illiaironovin mukaan Putin halua saada Venäjälle takaisin tsaarinvallan aikaiset rajat, mikä merkitsisi muun muassa Baltian maiden ja Suomen miehittämistä. Koska Suomi on kuulunut Venäjälle toistasataa vuotta (vuosina 1809-1917), se kuuluu Putinin opin mukaan edelleen Venäjään.  Putinin tavoitteena on suojella, ei vain ulkomailla asuvia venäläisiä, vaan myös niitä alueita, jotka kuuluivat hänen edeltäjiensä aikana Neuvostoliittoon. 

3. Suomen EU:n jäsenyys ei Illiaronovin mukaan estä Putinia toimimasta. Suomen valtaus ei tosin ole Putinin agendalla 
tänään eikä huomenna, mutta jos Putinia ei pysäytetä aikaisemmin, asia tulee esille ennemmin tai myöhemmin.

4. Putin on todennut usein, että bolsevikit ja kommunistit tekivät aikoinaan suuren erehdyksen Suomen suhteen.  B
olsevikit 1917 pettivät Venäjän kansalliset edut myöntäessään Suomelle itsenäisyyden. Illiaronovin mukaan Putin voidaan pysäyttää ainoastaa asettumalla vastarintaan kaikin tarvittavin keinoin. Jollei  muuta ratkaisua ole, jää jäljelle vain sotilaallinen isku vastustajaa vastaan.

5. Illiaironovin mukaan aseelliseen vastarintaan ryhtyminen itsenäisyyden säilyttämiseksi on oikeutettua, sillä se estäisi estäisi vielä suuremman verenvuodatuksen. Hän ottaa esimerkiksi talvisodan 1939. Tuolloin Suomi asettui vastarintaan Josef Stalinia vastaan ja säilytti vapautensa pysäyttämällä Neuvostoliiton hyökkäyksen.

6. Venäjän toimeenpanema Krimin valtaus näyttää hermostuttavan myös Suomen poliittista johtoa, nykyistä ja entistäkin. Mitä Suomi sitten voisi tehdä turvallisuutensa säilyttämiseksi ja Putinin pysäyttämiseksi? Yhtenä keinona on, jälleen kerran, väläytetty Nato-jäsennyyttä ja puheet jäsenyyden hakemisesta ovat voimistuneet. 

7. Yhtä  mieltä ollaan siitä, että tässä epävarmassa tilanteessa Putinia ja Venäjää ei pidä ärsyttää, vaan Naton jäsenyyttä voitaisiin hakea vasta sitten, kun Putin on rauhoittunut ja Ukrainan kriisi on saatu liennytetyksi neuvotteluteitse. Naton vastustajat taas ovat ottaneet Venäjän pelossa entistä vielä kielteisemmän asenteen Nato-jäsenyyden suhteen. On sanottu, että Natojäsenyyden hakeminen merkitsisi Putinille "punaisen rajan" ylitystä, jota Venäjä ei jättäisi rankaisematta. Vastaiskuna Venäjä voisi uhata Suomea kaasu- ja öljytoimitusten lopettamisella tai vaikkapa Ahvenanmaan taikka Hankoniemen miehittämisellä.

8. Ilta-Sanomien tänään haastattelemat ulkoasiainvaliokunnan jäsenet Ilkka Kanerva ja Jussi Niinistö eivät ole Illiaronovin puheista erityisen huolestuneita. Jussi Niinistön mukaan Suomi on venäläisten johtajien keskuudessa eri asemassa kuin esimerkiksi Baltian maat. Häntä Illiaronovin puheet eivät huolestuta sen enempää kuin Ukrainan kriisi, Georgian sota tai mikään muukaan. Niinistön mukaan riittää, että Suomi huolehtii omasta puolustuksestaan. Venäjän johtoa olisi syytä informoida siitä, että Suomi ei ole Ukraina, vaan taistelee tarvittaessa.

9. Onko asia todellakin näin yksinkertainen?  Poliitikot alleviivaavat omaa puolustusta, joka perustuu puolustusvoimiin, yleiseen asevelvollisuuteen ja reserviläisten kutsumiseen isänmaata puolustamaan. Nyt eletään kuitenkin monessa suhteessa aivan erilaisia aikoja kuin joskus 75 vuotta sitten, jolloin Suomi edellisen kerran taisteli omaan puolustukseensa nojaten vihollisen hyökkäyksiä vastaan.

torstai 27. maaliskuuta 2014

831. Ennustamisen sietämätön keveys

                                                     Paikoillenne…valmiinanne…..

1. Huippujuristin arvonimen Suomessa saa yllättävän helposti. Nimike annetaan mediassa, lähinnä iltapäivälehdissä, lakimiehille, jotka esiintyvät usein syytetyn avustajana julkisuutta saaneissa rikosjutuissa. Nimikkeen saaminen edellyttää, että lakimiehellä on hyvät suhteet toimittajiin. Se, miten asianajaja menestyy työssään puolustajana, ei vaikuta asiaan. Vaikka huippujuristin, josta myös nimikettä "tähtiasianajaja" käytetään, päämies tuomitaan lähes aina siitä rikoksesta, josta häntä syytetään, hänen avustajansa on silti huippujuristi. Julkisuus tekee lakimiehestä huippujuristin, ei hänen ammattitaitonsa tai pätevyytensä. 
2. Yksi tälläinen median hellimä huippujuristi on Heikki Lampela, 53-vuotias asianajaja Helsingistä. Hänellä on ollut oma toimisto jo lähes parikymmentä vuotta. Hänen toimistossaan työskenetelee asianajajina kolme kuvankaunista naispuolista juristia. Lampela on avustanut uransa aikana syytettyjä monissa julkisuutta saaneissa rikosjutuissa.
3. Heikki Lampela on puolustanut oikeudessa esimerkiksi kansanedustaja Tony Halmetta, moottoripyäräkerho Bandidos MC:n johtajaa, Bodomjärven murhajutun asianomistajia, veroprofessori Kari S.Tikan surmaajaa, Heinolan kirvesmurhaajaa, lääkkeillä vanhuksia myrkyttänyttä hoitajaa, poliisin yliajajaa, Porvoon kolmoissurmaajaa, Anton-pojan äitiä Rimma Salosta ja ATK:n entistä päällikköä Timo Rätyä.  Lampelalla on ollut asiakkaita yhteiskunnan laidasta laitaan: surmaajien lisäksi myös esimerkiksi vuorineuvoksia, ministereitä, suojelupoliisin päällikkö (Seppo Nevala) jne.  Lampelan mukaan syytetyn puolustaminen ei tarkoita sitä, että hän avustajana hyväksyisi päämiestensä teot. Hänen tehtävänsä on varmistaa, että hänen päämiehensä saa asiassa oikeudenmukaisen oikeuskäsittelyn.
4. Miksi myös monet  "kunnon kansalaiset" ja vieläpä yhteiskunnan huippua lähellä olevat henkilöt kääntyvät oikeusjutuissaan juuri Heikki Lampelan puoleen? Onko Lampela niin taitava ja pätevä juristi, että valinta kannattaa, vai mistä mahtaa olla kysymys? Kuka tietää, mutta ehkä osasyy mainittuun ilmiöön on se, että Lampela osaa käyttäytyä oikeudessa sopuisasti ja herättää luottamusta. Kenties Lampelan puoleen kääntyvät "konnatkin" toivovat, että tuomarit arvostaisivat Lampelan asianajoa, sillä onhan kyseessä mediassa tuon tuostakin esillä oleva huippujuristi. Vaikka Lampelan puolustamat vastaajat ovat syyllisiä, he toivovat, että Heikki junailisi heille lievän "kakun" rangaistukseksi.
5. Heikki Lampela on esiintynyt lehdistön kansikuvapoikana viimeksi tänään. Mistä syystä? Yksinkertaisesti siksi, että Heikki on rakastunut!  Eihän julkkisten tekemisten esittelyyn mitään ihmeellistä syytä vaadita.  Heikki esittelee sekä Me naiset -lehdessä että Ilta-Sanomissa uuden rakkautensa, jonka nimi on Danita. Paljon onnea! Heikki sanoo, että naisesta pitää löytyä "enkelien ominaisuuksia" eli naisella tulee olla myös "kaunis sielu".
6. Ilta-Sanomien etusivulla on Heikin ja Danitan kuva ja otsikko, jonka mukaan Heikki Lampelalla on outo kyky, josta emme ole vielä aikaisemmin kuulleet. Kyse on siitä, että kertomansa mukaan Lampela OSAA ENNUSTAA.
7. Ennustamisella on  monissa kulttuureissa kaikkialla maailmassa pitkät perinteet. Asia, josta iltapäivälehti on tehnyt lööppijutun, ei Lampelan sukujuuret huomioon ottaen vaikuta mitenkään oudolta. Onhan Suomessa väestöä, jolle ennnustaminen on tavallaan luontainen ominaisuus ja joskus jopa sivutoimi tai ammatti. Tuota taitoa kutsutaan usein myös povaamiseksi. Jos Wikipediaan on uskominen, Lampelan kertoma "outo kyky" tuntuisi olevan lähempänä povaamista kuin ennustamista. Povaaminen on "tulevaisuuteen katsomista", kun taas ennustamisessa on kyse tulevaisuutta koskevan järkiperäisen arvion esittämisestä. 
8. Lehden sisäsivuilla Heikki Lampela kertoo, että hän pystyy ennustamaan tulevaa. Hän näkee esimerkiksi "draama-asioita", kuten sen, että joku hänen tapaamansa henkilö tulee menestymään suuresti tai kuolemaan lähiaikoina. Lampela kertoo ennustaneensa erään henkilön kuoleman nähdessään kyseisen ihmisen "samalla käytävällä". Sitä, missä tuo käytävä oli -  esimerkiksi "rosiksessa" tai kenties vankilassa - Lampela ei paljasta. Hän oli vain saanut jälkeenpäin tietää, että kyseinen "henkilö käytävällä" oli joskus myöhemmin todella kuollut.
9. Mutta onko jonkun henkilön kuoleman ennakoiminen silti noin suuren "messun" arvoinen? Ilman ennustajan armolahjaa me kaikki tiedämme että jokainen meistä kuolee, enemmin tai myöhemmin. Ei siihen erityistä ennustajan tai povarin taitoa tarvita.
10. Monia surmaajia, murhaajia ja tappajia oikeudenkäynnissä puolustanut Lampela myös osaa ennustaa lähes aina, mihin lopputulokseen oikeus hänen ajamissaan rikosjutuissa päätyy. Jos syytetty on syyllistynyt esimerkiksi murhaan, on helppo ennustaa, että oikeus lätkäisee teosta elinkautisen vankeusrangaistuksen, koska lain mukaan murhasta ei voida lievempää rangaistusta tuomita. Taposta taas tuomitaa yleensä aina samanpituisia rangaistuksia, samoin monista muista rikoksista. Ei noissakaan tapauksissa mitään erityisiä ennustajan lahjoja tarvita.
11. Lehtijutuista päätellen Heikki Lampela, samoin kuin monet muutkin huippujuristin tittelin medialta saaneet advokaatit, esiintyvät usein jutuissa, joissa syytetty todetaan lähestulkoon aina syylliseksi ja tuomitaan rangaistukseen. Tapaukset, joissa syyte hylätäään kokonaan, ovat harvinaisia. Epäilemättä näissäkin jutuissa syytetty tarvitsee kuitenkin puolustajakseen pätevän juristin. Ei pelkästään valvomaan oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuutta, vaan todella puolustamaan päämiestään ja vaikuttamaan siihen, että tämä saisi rikoksestaan mahdollisimman lievän tai oikeudenmukaisen rangaistuksen.



keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

830. Hallituksen kehysriihi - vai -kriisi?

Ex-ministereiden aatelia, katse kohti Brysselin meppiyttä...

Jyrki Kataisen sixpack-hallitus sai pari päivää kestäneen kehysriihensä päätökseen myöhään eilen illalla. Mikä oli lopputulos? Mm. se, että Suomessa ei ole enää kuuden vaan ainoastaan viiden puolueen hallitus. Tässä muutamia otsikoita mediasta. Niistä selviää, mistä hässäkässä on kysymys.

- Hallituksen lisäsäästö 2,3 miljardia

- Vasemmistoliitto lähtee hallituksesta…

- Viisikko, kvintetti…mikä on hallituksen uusi lempinimi...

- Kataisen kiirastuli, tiedotustilaisuus keskellä yötä..

- Paavon mitta täyttyi…

- Paavo: Nyt kotiin nukkumaan…

- Merja Kyllönen kävi siivoamassa työhuoneensa…

- Liikenneministeri Kyllönen lausui erorunonsa, puhkesi kyyneliin...

- Siipirikko - mutta  maalissa...

- Juha Sipilä: Lapsiperheiltä ei saisi ottaa…

- Timo Soini: Sopeutuksen kohdennus pielessä…

- Antti Rinne: SDP jää  ahtalle hallituksessa…

- MLL: Lapset leikkaukset kärjessä…

- EK: Hallitus painottaa veronkiristyksiä…

- Kehitysmaiden tuli putoaa selvästi…

- Hallituksen perälauta murtui...

- Hallitus leikkaa ja kiristää verotusta…

- Asuminen kallistuu ja palkansaajille jää vähemmän käteen...

- Lapsilisiä säästetään 110 miljoonalla eurolla...

- Ansiosidonnaista työttömyysturvaa leikataan 60 miljoonalla eurolla...

- Valtion sairausvakuutuslaista johtuvia menoja vähennetään...

- Lääkekorvauksille asetetaan omavastuu...

- Kehitysyhteistyömenoja säästetään…

- Lisälasku taksiyrittäjille ja muuttajille... 

- Yritysten investointi- ja kehittämishankkeiden tukia leikataan…

- KEL- ja TyEL sidonnaisia indeksikorotuksia pienennetään...

- Liikenteen väylärahoitusta säästetään…

- Tupakkaveroa kiristetään…myös kiinteistöverot kiristyvät…

- Pääomaverotulojen verotusta kiristetään…

- Taloustieteilijöiltä kehut kehysriihen päätöksille…

- Työnantajilta harvinaista kiitosta kehysriihen päätöksile...

- Katainen: Uusien ministereiden salkkujako ensi viikolla…

- Ketkä hallitukseen Arhinmäen ja Kyllösen tilalle…

- Eikö poliittinen jargon oikein aukea...

On kehysriihen päätöksissä jotain hyvääkin: Suvivirren kiistatonta asemaa ei esitetä muutettavaksi! Tänään eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Outi Mäkelä (kok) ilmoitti, että valiokunta ottaa Mikko Puumalaisen oudon päätöksen tutkittavakseen, koska se poikkeaa apulaisoikeusasiamiehen ja perustuslakivaliokunnan aiemmin omaksumasta kannasta.

Lukijat voivat kommenteissaan ottaa kantaa hallituksen kehysriihen päätöksiin ja siihen, ketkä pitäisi valita uusiksi ministereiksi hallituksen loppukaudeksi. Kyseessä olisi siis kaksi "pätkäministeriä".  Seuraavaksi hallituksen jättävät vihreät, jos hallitus uskaltaa tuoda eduskuntaan Fennovoiman uutta ydinvoimalaa koskevan täydennyshakemuksen.

tiistai 25. maaliskuuta 2014

829. Suvivirsi pykäläniuhottajien vainon kohteena


1. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen kehotti eilen Opetushallitusta tarkistamaan kouluille annettuja ohjeita uskonnollisten tilaisuuksien järjestämisestä. Puumalaisen mukaan koulujen uskonnolliset tilaisuudet ovat ongelmallisia uskonnonvapauden, yhdenvertaisuuden edistämisen ja julkisen vallan neutraaliuden näkökulmasta.
2. Korkea laillisuusvalvoja Puumalainen on sikäli armollinen, ettei hän määrännyt koulujen kevätjuhlia ja muita tilaisuuksia, joissa esimerkiksi suvivirttä veisataan hartaasti, lopetettavaksi, mutta niiiden sisältöä pitää Puumiksen mukaan pohtia uudestaan. 

3. Kuuluuko suvivireen laulaminen/veisaaminen niin kiinteästä suomalaiseen juhlaperinteeseen, ettei siitä voida luopua, vai onko apukansleri Puumalainen tulkinnassaan oikeassa? Vapaa-ajattelijoiden Liittoa ja eräitä muita tahoja suvivirrren laulaminen on närästänyt jo vuosia. Sen sijaan suomalaisten suurta enemmistöä tuntuu jurppiivan suuresti Puumalaisen tässä tapauksessa osoittama äärimmäisyyksiin viety pykäläsidonnaisuus. 


4. Kokoomuksen vanha parivaljakko Kimmo Sasi ja Ben Zyskowicz älähti tietenkin heti tuoreltaan Puumiksen päätöksestä kuullessaan. Värikkäintä kieltä eduskunnassa käytti kuitenkin persujen Timo Soini, joka piti Mikko Puumalaisen suvivirsilinjauksia täysin käsittämättöminä.Soinin mukaan apulaisoikeusasiamies totesi asiasta äskettäin juuri täysin päinvastoin. "Tämä on sellainen asia, jota ei pidä mennä sorkkimaan. Se on osa suomalaista sielunmaisemaa ja kulttuuriperimään. Onhan tämä nyt ihan käsittämätöntä", Timo Soini kommentoi suvivirsijupakkaa eduskunnassa.


5. Apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja totesi viime kesänä, että suvivirren laulaminen ei tee koulun kevätjuhlasta uskonnollista tilaisuutta. Timo Soinin mukaan Puumalaisen nyt omaksuma toisenlaainen linjaus edustaa "pykäläidiotismia" ja "pykäläsokeutta". Kuinka se nyt yhtäkkiä on muodostunut ongelmaksi, varsinkin kun kohta itsenäinen Suomi täyttää 100 vuotta, laukoi Soini. Protestiksi Puumalaisen päätökselle Soini kajautti työhuoneessaan - avoimin ovin - koko suvivirren.


6. Kantelija, jonka nimeä ei apulaisoikeuskansleri Puumalaisen päätöksessä paljasteta, pyysi 8.2.2013 oikeuskanslerille osoittamassaan kirjoituksessa tutkimaan, toimivatko julkiset ja julkisesti rahoitetut peruskoulut ja lukiot Helsingissä perustuslain, yhdenvertaisuus- ja uskonnon ja omantunnon vapaus- säännösten sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaisesti järjestäessään uskonnon harjoittamista kouluajalla. Kantelija katsoi epäasianmukaiseksi sen, että koulu järjestää yhden uskonnon harjoittamista kouluaikana, usein seurakunnan työntekijän ohjaamana ja joskus jopa koulun tiloissa. Kantelun mukaan koulujen tapa sisällyttää uskonnon harjoituttamista toimintaansa johtaa käytännössä siihen, että oppilaat jaetaan kahteen ryhmään vakaumuksen perusteella. Jos uskonnon harjoittamiseen osallistumattomia oppilaita on vähän, he erottuvat selvästi joukosta. Tällöin tilanne saattaa myös tuntua painostukselta osallistumaan enemmistön toimintaan. Erityisesti uskonnolliset aamunavaukset korostavat kantelun mukaan vähemmistöön kuulumista, kun enemmistö istuu luokkahuoneissa ja vähemmistö odottaa koulun käytävällä. Koulut tekevät säännöllistä yhteistyötä seurakuntien kanssa. Yksi vakaumus on täten etuoikeutetussa asemassa kouluissa ja pääsee vaikuttamaan lasten kasvatukseen myös uskonnon oppituntien ulkopuolella. Kantelijan mukaan ongelmia ilmenee muun muassa koululaisjumalanpalvelusten järjestämisessä, uskonnollisissa aamunavauksissa sekä muissa koulussa järjestettävissä uskonnollisissa tilaisuuksissa kuten esimerkiksi uskonnollisten järjestöjen järjestämissä näytelmäesityksissä.

7. Apulaisoikeuskanslerin päätös löytyy kokonaisuudessaan tästä.

8. Tänään Mikko Puumalainen vetosi mm. siten, että Suomessa esimerkiksi koulujen aamuhartaudet ovat käytännössä hyvin kirjavia ja asettavat lapset eriarvoiseen asemaan. Puumalainen sanoo tarkastelleensa kanteluasiaa vain ja ainoastaan oikeudellisesti perustuslain ja ihmisoikeussopimusten näkökulmasta. Esimerkiksi koulujen joulu- ja kevätjuhlien sisältöä tulisi Puumalaisen mukaana tarkistaa.

9.  Oikeuskanslerin tehtävänä on toki selvittää asioita ainoastaan oikeudelliselta kannalta. Monet asiat ovat, myös oikeudellisesti, kuitenkin monimutkaisia, joten laintulkinnat voivat vaihdella suuresti. Nyt on kyse juuri sellaisesta asiasta, sillä päätyihän eduskunnan apulaisoikeusasiamies aikaisemmin toisenlaiseen johtopäätökseen kuin valtioneuvoston apulaisoikeuskansleri.

10. Miksi Suomessa ylipäätään ylläpidetään yhä edelleen kaksinapaista laillisuusvalvontajärjestelmää, jossa laillisuutta valvoo toisaalta oikeuskansleri ja toisaalta taas oikeusasiamies? Useimmissa muissa maissa on pärjätty ja pärjätään edelleen hyvin pelkällä oikeusasiamiesinstituutiolla. Meillä voidaan samasta asiasta kannella kahteen eri paikkaan. Jos toinen ylin laillisuusvalvoja ei näe kantelussa mainitussa tapauksessa lainvastaisuutta, niin sama tyyppi voi tämän jälkeen kannella vielä toiselle laillisuusvalvojalle siinä toivossa, että tämä puoltaisi toisenlaista tulkintaa. Näin on tapahtunut myös tässä "suvivirsiasiassa".

11. Monet oikeusoppineet ovat syystä ihmetelleet Mikko Puumalaisen eilistä päätöstä. Myöskään monet tavalliset kansalaiset eivät näytä ymmärtävän ja hyväksyvän sanottua päätöstä. He vetoavat mm. siihen, että toinen ylin laillisuusvalvoja eli apulaisoikeusasiamies on ottanut asiassa aiemmin toisenlaisen kannan ja katsonut, että suvivirsi on osa suomalaista perinnettä eikä niitä ko. laulun kolme ensimmäistä säkeistöä, joita kouluissa on tapana laulaa, ole pidettävä sisällöltään uskonnollisena. Opetushallituksen pääjohtaja ja muut dirikat sanovat kuitenkin tarkistavansa asiaa koskevan ohjeistuksen siltä pohjalta, mikä on uskonnon harjoittamista ja mikä ei. 

12. Minusta koko asia ja sen jatkuva vatvominen varsinkin koulujen kevätjuhlien lähestyessä aina ylimpien laillisuusvalvojien päätöksiä myöten on lähinnnä naurettava ilmiö, joka olisi syytä jättää omaan arvoonsa. Kyllä tässä maassa kaikenkarvaisista asioista kantelijoita ja niihin enemmän tai vähemmän omalaatuisia päätöksiään antavia viranomaisia riittää yllin kylin. Kaikkia kanteluja ja laillisuusvalvojien päätöksiä ei kannattaisi ottaa niin hirvittävän vakavasti. Järjestettäköön kouluissa siis edelleen nykyisenkaltaisia juhlia ja laulettakoon niissä aina ja ikuisesti myös suvivirttä, ainakin laulun kolmea ensimmäistä säkeistöä. Mitäpä nämä puumalaiset ja muut pykäläintoilevat tyypit sille mahtavat.

13. Suvivirsi, joka on nykyisin virsikirjan virsi 571, on ruotsalaista alkuperää. Sen säveltäjää ei tunneta, vaan kyseessä on kansansävelmä. Laulun alkuperäiset sanat kirjoitti Gotlannin piispa Israel Kolmodin v. 1694.  Suomalaiseen virsikirjaan laulu otettiiin jo vuonna 1701. Se on todella mieltä sykähdyttävä laulu etenkin kouluikäisistä lapsista koostuvan kuoron esittämänä.


Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks' luopi,
sen kutsuu elohon.

maanantai 24. maaliskuuta 2014

828. Niinistö aikoo tavata Putinin "tarvittaessa"


BO: Sale, hei, et viittis jättää tapaamatta sen saamarin Putinin?
SN: Jep, mut kun mä sentään johdan meillä ulkopolitiikkaa
BO: Keskittyisit jäbä vaan siihen, saadaanko teillä veisata Suvivirttä vai ei!

1. Tasavallan presidentti Sauli Niinistön ulkomaanmatkoista kerrotaan julkisuudessa etukäteen vain harvoin. Suomalaiset saavat tiedon Niinistön valtiovierailuista tai muista ulkomaan matkoista usein vasta silloin, kun Niinistö on jo saapunut kohteeseensa. Näin tapahtui parisen viikkoa sitten, kun Niinistö teki valtiovierailun Libanoniin ja tarkasti päivää aiemmin Libanonissa YK:n UNFIL-operaatioon osallistuvan suomalaisen kriisinhallintojoukueen. 
2. Nyt Niinistö on Haagissa, jossa hän osallistuu kansainväliseen ydinturvahuippukokoukseen. Niinistö matkusti jo pari päivää sitten Haagiin ja tapasi siellä Kiinan presidentti Xi Jinpingin. TV-uutisista nähtiin välähdys, miten Niinistöllä oli neuvottelupöydässä kahden avustajansa kanssa. Sen sijaan presidentti Xi:tä ympäröi toistakymmentä virkamiestä ja avustajaa. 
3. Kyseessä oli siis varmaankin tärkeä tapaaminen, ainakin kiinalaisen delegaation mielestä. Mistä päämiehet sitten keskustelivat? Yhtenä aiheena oli esillä Ukrainan tilanne, josta molemmat presidentit totesivat, että kaikenlaisia spekulaatioita olisi vältettävä ja diplomatian eteen olisi tehtävä kaikki mahdollinen. Harmi vain, että YK:n turvallisuusneuvoston kokouksesa jokin aika sitten Kiina asettui Ukrainan kriisissä Venäjän puolelle, sillä Kiinan edustaja pidättyi äänestämästä  päätösehdotuksesta, jolla olisi tuomittu Venäjän valloitustoimet ja kaappaus Krimillä.
4. Tänään presidentti presidentti kertoi tv-uutisille Haagissa, että hän aikoo myös jatkossa pitää yhteyttä Venäjän johtoon "kaikin välttämättömin tavoin" . Niinistön mukaan tämä kanta on voimassa ainakin niin kauan, kuin EU:n sisällä on eriäviä mielipiteitä viime viikolla sovitun tapaamiskiellon merkityksestä. EU-maiden johtajat, pääministeri Jyrki Katainen muiden mukana, päättivät viime viikolla huippukokouksessaan Venäjän poliittisen johdon tapaamiskiellosta. 
5. Haagin kokoukseen osallistuu myös Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama, jota Sauli Niinistö pääsee - taas kerran - kättelemään, vaikkei Obama tälläkään kerralla ennätä poiketa Suomessa. Obamalta odotetaan uusia linjauksia Yhdysvaltain suhteista Venäjään yhä kärjistyvässä kriisissä.
6. Arvioidessaan tapaamisia Venäjän ja Putinin kanssa Niinistö korosti tulkintaerimielisyyksiä siitä, mitä EU:n huippukokous tarkoitti kehottaessaan viime viikolla jäsenmaita pidättymään tapaamisista. Päätöksen englanninkielisessä versiossa käytetään määritelmää "regular summits", joka voi tarkoita säännöllisiä tai tavanomaisia huippukokouksia.
7. Niinistö sanoi hieman oraakkelimaisesti - kuten myös Mauno Kivistolla oli aikoinaan tapana - että "jos me elämme asiassa joka Suomen kannalta on tärkeä jossakin tulkintojen maailmassa, niin kyllä minun tulkintani on, että tuo Suomelle tärkeä etu pitää valvoa". Hän ei sanonut, miten Suomi toimisi, jos asiasta ei olisi EU:ssa tulkintaerimielisyyksiä, mutta kertoi selventävänsä Suomen kantaa myös tässä asiassa. Niinistö viittasi siihen, että Suomella ei ole rasitteenaan Nato-jäsenyyttä, vaan Suomi on taannut naapurisuhteen turvallisuuden - siis ilmeisesti myös Venäjän kanssa - kahdenvälisellä kanssakäymisellä.
8. Naton Euroopan-joukkojen komentajan Philip Breedlovtotesi eilen, että Venäjällä on Ukrainan rajalla riittävä voima ja valmius Itä- ja Etelä-Ukrainan valtaamiseen.Tätäkin lausumaa Niinistö kommentoi epämääräisesti ja tavalla, jossa itse asiaan ei haluttu ottaa minkäänlaista kantaa.
9. Mikähän Sauli Niinistöä Ukrainan kriisissä ja Suomen ja Venäjän suhteissa oikeastaan pännii? Hän tuntuu olevan Venäjän ja Suomen välisten suhteiden osalta eri linjoilla kuin päämisteri Jyrki Katainen viime viikolla EU:n huippukokouksessa. Suomessa pääministeri johtaa EU-politiikkaa, mutta presidentti taas ulkopolitiikkaa, mitä EU-politiikka ei ole! Näinhän se menee. 

10. Niinistö matkustanee - ainakin niin on suunniteltu - keväällä Venäjälle, jossa hänen oli määrä tavata myös presidentti Vladimir Putin. Aikooko Niinistö pitää päänsä, vaikka EU kiristäisi Venäjä-pakotteita entisestään? Niinistö haluaa tavata Putinin, mutta onkohan Putin yhtä halukas tapaamaan Niinistön, joka on yhden EU-valtion päämies?
11. Suomalaiset ministerit ovat valinneet Ukrainan kriisissä puolensa. Heti tuoreeltaan puolustusministeri Carl Haglund pukeutui Ukrainan lipun väriseen solmioon ja peruutti sovitun tapaamisen Venäjän puolustusministerin kanssa. Hieman myöhemmin myös liikenneministeri Kyllösen perui tapaamisen venäläisen kollegansa kanssa. Mutta presidentti Niinistöä Venäjän valloitustoimet Krimillä eivät tunnu häiritsevän, vaan hän on valmis tapaamaan Putinin ja matkustamaan siinä tarkoituksessa Venäjälle.

perjantai 21. maaliskuuta 2014

827. Asianajajilta haukkumaviestejä tuomareille

1. Helsingin käräjäoikeus on tuomareiden ja henkilökunnan lukumäärän perusteella mitattuna Suomen suurin tuomioistuin. Käräjäoikeuden päällikkötuomarina on laamanni Eero Takkunen, jonka isä Lauri toimi aikoinaan korkeimman oikeuden jäsenenä eli oikeusneuvoksena. 

2. Laamanni Takkusenkin aikakaudella käräjäoikeudessa on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista, sekä outoja että suorastaan huvittaviakin episodeja. Näistä kommelluksista raportoidaan usein Yle Uutisissa, jonka toimituskuntaan laamanni Takkusella tuntuu olevan hyvät suhteet. Viime vuoden lopulla kerroin blogissani, miten laamanni Takkunen nosti äläkän käräjäoikeuksien uudesta rikostuomioiden kehittämishankkeesta eli RITU:sta. Takkunen ja lähes koko tuomarikunta käräjä- ja hovioikeuksissa nousi uudistuksen johdosta takajaloilleen ja haukkui RITU:n olevan täysi susi. Katso blogi numero 813/28.12. 2013.

3. Toissa päivänä Yle Uutiset kertoi käräjäoikeuden vihon viimeisestä riesasta. Ohjelmassa, jossa haastateltiin myös laamanni Takkusta, kerrottiiin, miten asianajajat lähettelevät haukkumaviestejä käräjäoikeuden tuomareille. Näitä henkilökohtaisia sähköpostiviestejä tuomarit ovat kuulemma  saaneet asianajajilta, jotka ovat olleet tyytymättömiä ko. tuomareiden käräjäoikeuden nimissä antamiin tuomioihin. Viestejä tulee sellaisilta advokaateilta ja muilta oikeusavustajilta, joiden päämiehet ovat hävinneet juttunsa käräjäoikeudessa. 

4. Laamanni Takkunen kertoi ko. tv-jutussa, että käräjäoikeus aikoo puuttua asiaan. Takkusen mukaan kyse ei ole ainoastaan yksittäisistä viesteistä, vaan laajemmasta ongelmasta. Takkusen mukaan käräjätuomarit ovat saaneet viestejä, joissa tuomareita on syytetty siitä, että he ovat tuominneet tahallaan väärin.  Takkunen ihmettelee tuomareiden moittimista, sillä hänen mielestään "oikea tie" saada vääriksi koettuihn ratkaisuihin oikaisu  on valittaa niistä hovioikeuteen. 

5. Takkusen mukaan viesteissä on yritetty selkeästi provosoida tuomareita. Tuomarit ovat kuitenkin yrittäneet olla provosoitumatta, vaikka on provosoitu, sanoo Takkunen. Takkusen mukaan Helsingin käräjäoikeus on saanut nyt tarpeekseen mainitunlaisista viesteistä ja aikoo puuttua tilanteeseen. Käräjäoikeus kerää ko. haukkumaviestejä ja aikoo olla sen asian tiimoilta yhteydessä Suomen Asianajajaliittoon ja "muihin tahoihin, jotka toimivat oikeudenkäynneissä", kertoo Takkunen.

 6. Asianajajaliiton johdossa ko. viestien lähettämistä ei hyväksytä. Liiton puheenjohtajan Risto Sipilän mukaan asianajajan tulee osoittaa tuomioistuimelle asianmukaista arvonantoa, eikä asianajaja saa pyrkiä epäasiallisesti vaikuttamaan tuomioistuimeen. Lähtökohtaisesti ratkaisuihin tulee pyrkiä vaikuttamaan muutoksenhakuteitse eli valittamalla hovioikeuteen. Sipilä ei pidä asiallisena, että tuomioistuimia lähestytään muulla tavoin.  

7. Laamanni Takkunen kertoi olevansa
 huolestunut myös siitä, että tuomarit ovat alkaneet saada viestejä myös tavallisilta kansalaisilta, joiden oikeudenkäynti on kesken tuomioistuimessa. Esimerkiksi lasten huoltajuusriidoissa vanhemmat lähettävät suoraan tuomareille sähköposteja, joissa kertovat kiistaansa liittyviä asioita. Kun vanhemmille selitetään, että asia täytyy kertoa kaikille osapuolille, niin asiaa ei enää ole haluttukaan tuoda esille oikeussalissa. Tällaisella toiminnalla laamannin mukaan yritetään vaikuttaa epäasiallisesti tuomareihin. Takkusen mukaan oikeudenmukainen oikeudenkäynti edellyttää, että "kaikki keskustelu käydään tuomioistuimen kanssa", jolloin tuomari ei henkilöidy ko. asiaan. 

8. TV-jutussa arveltiin, että viestejä lähetteleviltä oikeusavustajilta ja tavallisilta kansalaisilta ovat menneet sekaisin nettien keskustelupalstat ja oikeuslaitos. Laamanni Eero Takkunen sanoo, että nettiviestintä on lisääntynyt valtavasti, mikä on johtanut siiihen, että joillakin tahoilla on mennyt sekaisin se, mitä kirjoitetaan nettiin ja mitä taas tuomarille henkilökohtaisesti.

9.Vanhastaan on tiedetty, että tuomioistuimissa ja advokaattipiireissä puhutaan aika usein "pahaa" kollegoista ja muista oikeudenkäynneissä esiintyvistä henkilöistä. Tuomarit eivät tyydy aina "sättimään" vain toisiaan tai ylioikeuksien tuomareita, vaan oikeussalin ulkopuolella kunniansa saavat kuulla myös juttuja ajavat asianajajat tai muut asiamiehet ja avustajat. Mutta haukkumaviestejä ei ole aiemmin ollut tapana lähettää. Sähköinen viestinnän kasvu on mahdollistanut nykyisin myös kiukkuisten tekstiviestien ja sähköpostien lähettämisen.

10. Suomen Asianajajaliiton on syytä suhtautua asianajajien tuomareille lähettämiin moiteviesteihin vakavasti. Liitolla on laillisia keinoja, joilla  "häirikköadvokaatit" voidaan saada kuriin. Moitteiden kohteeksi joutuneet tuomarit voivat puolestaan tehdä kunnianloukkauksesta rikosilmoituksen, jos heitä syytetään viesteissä siitä, että he ovat tuominneet jutussa väärin. Rikoslakiin olisi syytä ottaa nykyistä tiukemmat säännökset oikeuden halventamisesta, jotka koskisivat myös oikeuskäsittelyn jälkeen tai kestäessä tuomareille lähetettäviä epäasiallisia viestejä.

11. Oikeusjutuissa asianosaisina olevien tavallisten kansalaisten tuomareille lähettämiin viesteihin voidaan sitä vastoin suhtautua ymmärtäen, jollei viesteissä ole kyse suoranaisesta tuomarin kunnian loukkaamisesta. Asianosaisilla on esimerkiksi oikeus tiedustella, mikä on ao. jutun käsittelyaikataulu ja missä vaiheessa asia on sekä esittää asian käsittelyn kiirehtimistä koskevia pyyntöjä.

maanantai 17. maaliskuuta 2014

826. Krim, Krim, kriminals

                                         Russija, russija, russija….

1. Ukrainaan kuuluvalla Krimin niemimaalla pidettiin eilen Ukrainan ja länsimaiden mukaan laiton kansanäänestys Krimin liittymisestä Venäjään. Äänestyksestä päätettiin varsin nopeassa tahdissa sen jälkeen kun Putin oli ilmoittanut, että krimiläisillä on mahdollisuus liittyä Venäjään. Venäjä lähetti Krimille tuntemattomaksi naamioitunutta sotaväkeä ja raskasta sotakalustoa. Venäläiset yhdessä venäjämielisten krimiläisten kanssa valtasivat varuskuntia ja muita strategisesti tärketä kohteita Krimillä. Kansanäänestys pidettiin sotilaallisen uhan ja miehityksen varjossa ja sitä valvoivat venäläiset miehittäjät ja heidän äänestystä "valvomaan" kutsumansa venäläismieliset provokaattorit eli pikku "putlerit", Suomesta paikalle porhalsi tietenkin desantti-dosentti Johan Bäckman. 
2. Äänestyksen tulos oli toki selvä jo etukäteen, sillä krimiläisistä n. 60-70 prosenttia on venäjänkielisiä. Äänestystä protestoivat niemimaan ukrainalainen väestö sekä taarit, joita Stalin oli vainonnut kovalla kädellä ja karkottanut heidät pois Krimiltä. Miehittäjän eli Venäjän käskemä kansanäänestys rikkooo räikeällä tavalla Ukrainan perustuslakia. Äänestysprosentista ei ole annettuja - taktisista syistä - tarkkoja lukuja, mutta se lienee jäänyt 80 prosenttiin.
3. Todella puolueettomat tarkkailijat ovat raportoineet laajasta vaalivilpistä. Kerrotaan, että äänestämään on päästetty myös useita venäläisiä ja jopa lapsia. Dosentti Bäckmanin mukaan äänestys oli kuitenkin - kuinkas muuten - sujunut täysin legitiimisti ja rauhallisesti ja kaikkien sääntöjen mukaisesti. "Puolueeton" Suomi sai Bäckmanin mukanaolosta ja lausunnoista ilmaista mainosta myös länsimaiden tiedotusvälineissä. Pääministeri Jyrki Katainen sai kuitenkin pisteitä kertoessaan saksalaisille tiedotusvälineille, että "Suomi ei ole puolueeton", vaan kuuluu EU:hun ja kannattaa EU:n suunnittelemia talouspakotteista Venäjää vastaan.
4. Hyvissä ajoin ennen äänestyksen päättymistä Venäjän helmoihin hinkuvat krimiläiset raportoivat ovensuukyselyjen mukaan, että ainakin 90 prosenttia äänestäjistä oli kannattanut Venäjään liittymistä ja ruksannut vaalilipusssa olleesta kahdesta kyllä-vaihtoehdosta sen, joka merkitsisi välitöntä liittymistä Venäjään. Äänestyksen päätyttyä riskinoloinen mies kailotti jollakin Simferopolin keskusaukiolla, että kyllä-ääniä oli kertynyt 93 prosenttia. Tästä kyllä-äänien osuus on sitten edelleen kasvanut. Myöhään illalla jees-ihmisiä sanotiin olevan 95,5 prosenttia ja tänä aamuna jo hieman yli 96 prosenttia, tarkalleen 96,77 %. Jos jaksamme odottaa vielä viikon, niin kyllä-ääniä löydetään tätä menoa varmaan 99,9 prosenttia. Putin ehkä valvoo, ettei 100 prosentin rajaa sentään päästä rikkomaan.
5. Äänestyksen viime tunteina Vladimir Putin astui hymyilevänä esiin Sotshin paraolympiaakisojen päättäjäisten kutsuvieraskatsomossa, joissa veisattiin aluksi hirmuisen pitkä ja tylsänoloinen kansallislaulu "Suuri ja mahtava".
6. Ukraina ja länsimaat pitävät Krimin kansanäänestystä perustellusti laittomana, kun taas Venäjä on sanonut kunnioittavansa äänestyksen tulosta. Krimin kriisin alkuvaiheissa Putin sanoi tiedotustilaisuudessa, että venäläiset ovat toimineet tilanteessa täysin kansainvälisen oikeuden edellyttämällä tavalla. Putin täsmensi sanomaansa, että kun hän ryhtyy toimii venäläisten suojelemiseksi, toimenpiteet ovat aina tietenkin täysin laillisia! Mutta minne unohtui Ukrainan perustuslaki ja sen kunnioittaminen? 

7. Venäjä ei Putinin mukaan rynnäköinyt Krimille omasta aloitteestaan, vaan yhden yön aikana suljettujen ovien takana ja venäläisen sotajoukon piirittämässä parlamentissa kokoontuva porukka oli esittänyt Venäjälle kutsun saapua Krimille. Venäjä siis tilasi Krimin venäläisiltä niemimaan liittymisen Venäjään. Samassa tilaisuudessa Krimille valittiin uusi väliaikainen aluehallitus, jonka pääministerin Sergei Aksjonovin väitetään kuuluneen aikaisemmin rikollisjärjestöön. - Niin, miten Suomen entinen ulkomisteri Ahti Karjalainen aloittikaan puheensa vieraillessaan 1960-luvulla Nikita Hrutshevin 10 vuotta aiemmin Ukrainalle lahjoittamalla Krimillä: "Good kriminals!
8. Tuomiojan Erkki matkusti - ties kuinka monennen kerran - tänä aamuna Brysseliin, jossa EU-maiden ulkomistereiden on määrä päättää Venäjää vastaan asetettavista talouspakotteista. Siis pakotteista, joista EU-maista kärsisi Venäjän kaupan takia eniten juuri Suomi, sillä Putin on tietenkin käskenyt toveriensa valmistelemaan vähintään yhtä ankarat talouspakotteet, joita Venäjä aikoo käyttää länsimaita vastaan.

9. Venäjän johtavat puoluepamput ovat luvanneet Krimin uushallitsijoille, että Venäjän duuma käsittelee Krimin liittämisen Venäjään nopeasti. "Viimeinkin saamme maanmiehemme takaisin", on ilakoinut mm. Oikeudenmukainen Venäjä -puolueen puheenjohtaja Sergei Mironov. Siis ei muuta kuin tuumasta toimeen! Krimin aluehallinnon pääministeri Aksjonovin mukaan alueparlamentti kokoontuu jo tänään aamupäivällä hyväksymään kansanäänestyksen tuloksen ja huomenna sitten hän ja muut delegaatioon kuuluvat hemmot matkaavat kiireesti Moskovaan ja Kremliin sopimaan liitoksen yksityiskohdista.

10. Kylmän sodan aika näyttää siten palanneen. Krimi ei jääne ainoaksi liitoskohteeksi, vaan Venäjällä on varmaankin valmiina suunnitelmat myös Itä-Ukrainan liittämiseksi entiseen emämaahansa. Itä-Ukrainassa on pari miljoonakaupunkia (Harkova ja Donetski) ja myös siellä suurin osa väestöstä on venäjänkielisiä. Baltian maihin Venäjä ei sentään rohjenne rynnäköidä, sillä Viro, Latvia ja Liettua samoin kuin Puola, Unkari ym. entiset  Varsovan liiton maat, älysivät hakeutua Naton suojaan jo toistakymmentä vuotta sitten.

11. Mutta Suomi sen kun vaan pähkäilee, liittyäkö Natoon vai eikö. Näille kääriäisille, väyrysille, vaaliraha-kalleille ym. kepulaisille ja monille muillekin politrukeillemme riittää, että Suomella on paljon puhuttu "Nato-optio". Ko. optio ei kuitenkaan velvoita Natoa millään tavalla auttamaan, jos Putin saa päähänsä ulottaa Kannaksen sotaharjoituksensa Kaakkois-Suomeen ja turvata tällä tavoin täällä asustelevien 60 000 venäläisten oikeudet "hyvään elämään".

12. Saapa nähdä, montako vuotta tai kuukautta kuluu ennen kuin Krimin vänäläisväestö huomaa, miten karmean vaihtoehdon he kansanäänestyksessä hyväksyivät ja miten heikko heidän elintasonsa on Venäjän kansalaisina. MiIlloin krimiläiset pääsevät todella vapaiksi? Tämä toteutuu sen jälkeen, kun Putin on syösty vallasta ja vapauden tuulet saavat puhaltaa myös laajalla Venäjän maalla. Tällöin myös Suomelle tarjoutuu uusi tilaisuus neuvotella Venäjän uuden johdon kanssa Kannaksen tai ainakin sen osan palauttamisesta takaisin Suomelle. Edellisen kerran tämä olisi voinut tapahtua Boris Jeltsinin tullessa valtaan. Jeltsin itse otti Karjala-kysymyksen esille, mutta meidän Manumme eli presidentti Mauno Koivisto torjui koko ajatuksen suoralta kädeltä "liian kalliina"!

perjantai 14. maaliskuuta 2014

825. Lautamiesjärjestelmä taas säästötoimenpiteiden kohteena

1. Oikeusministeriö asetti 1.6.2012 korkean tason neuvottelukunnan valmistelemaan ehdotukset pitkän aikavälin oikeusturvaohjelmaksi ja valtioneuvoston kehyspäätöksen edellyttämäksi sopeuttamisohjelmaksi. Neuvottelukunnan puheenjohtajana oli oikeusministeriön kansliapäällikkö Tiina Astola ja jäseninä mm. KKO:n presidentti Pauliine Koskelo, KHO:n presidentti Pekka Vihervuori, Helsingin HO:n presidentti Mikko Könkkölä (tietysti), valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen jne. 

2. Neuvottelukunta jätti 13.3.2013 mietintönsä, joka sisältää joukon erilaisia kehittämisehdotuksia. Niiden lähtökohtana on, ainakin mietinnön sanamuodon mukaan, työn vähentäminen tuomioistuimissa ja muissa oikeuslaitoksen yksiköissä oikeusturvaa vaarantamatta. Neuvottelukunnan tavoitteena oli löytää "kullekin asialle juuri siihen sopiva käsittelyketju, koska liian mutkikkaat menettelyt tekevät oikeusturvan saamisesta asiakkaalle hidasta ja yhteiskunnalle kallista". Yhtenä kehittämisehdotuksena neuvottelukunta esitti, että käräjäoikeuksien ratkaisukokoonpanoihin osallistuvien lautamiesten määrää vähennetään. Samalla ehdotettiin tarkistettavaksi lautamiesten valintakelpoisuuden yläikärajaa. 

3. Vaikka mietinnössä yritetään kaunein sanakääntein muuta uskotella, kysymyksessä on selvääkin selvemmin hanke, jolla valtiolle tuomioistuimista aiheutuvia menoja halutaan vähentää. Suomen valtionhallinnolla on edessään rutkasti säästöjä ja leikkauksia ja ne koskevat myös tuomioistuinlaitosta. Tätä tarkoitetaan mm. silloin, kun neuvottelukunnan ehdotusten mukaan käräjäoikeuden kokoonpanoa "kevennetään".

4. Oikeusministeri ja ministeriö panivatkin heti toimeksi. Keventämis- eli säästökohteiksi otettiin heti aluksi kaksi asiaa, joiden avulla valtiolle oikeudenhoidosta aiheutuvia menoja on jo usein ennenkin leikattu ja tuomioistuimien toimintaa kauniisti sanottuna "kevennetty: 1) jatkokäsittelyluvan soveltamsalan laajentaminen ja 2) lautamiesten osallistumisoikeuden vähentäminen. Käsittelen tässä yhteydessä jälkimmäistä hanketta.

5. Oikeusmnisteriö asetti viime vuoden elokuun lopulla ainoastaan neljästä henkilöstä kokoonpannun työryhmän - heistä kaksi on juristeja - pohtimaan asiaa. Työryhmä sai jo vajaan kahden kuukauden kuluttua eli 17.10.2013 "uurastuksensa" eli suppean mietintönsä valmiiksi. Katso oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 57/2013 "Käräjäoikeuden lautamieskokoonpanon keventäminen".

6. Työryhmän mietinnöstä pyydetiin lausunnot vain kuudelta käräjäoikedelta - yksi käräjäoikeus ei viitsinyt antaa lausuntoa - sekä Valtakunnansyyttäjävirastolta, Suomen Tuomariliitolta ja Suomen Maallikkotuomarit ry:ltä. Maallikkotuomarit vastustivat ehdotusta, jonka mukaan käräjäoikeuden lautamieskokoonpanoa kevennettäisiin siten, että kokoonpanoon kuuluisi lainoppineen puheenjohtajan lisäksi vain kaksi lautamiestä (malli 1+2); voimassa olevan lain mukaan sanottuun kokoonpanoon kuuluu kolme lautamiestä (malli 1+3).

7. Asiaa koskeva hallituksen esitys OK 2 luvun ja käräjäoikeuslain 6 §:n muuttamisesta annetiin eduskunnalle tammikuun alussa (HE 4/2014 vp). Se noudattaa prikulleen oikeusministeriön työryhmän ehdotusta. Lakiesityksen käsittely on parhaillaan eduskunnassa kesken ja lakivaliokunta saanee mietintönsä valmiiksi jo ensi viikolla. Ei ole epäilystäkään siitä, että myös lakivaliokunnan mietintö tulee noudattamaan työryhmän ehdotusta, joka puolestaan perustuu edellä mainitun neuvottelukunnan kannanottoon, mikä taas perustuu hallitusohjelmaan jne. jne.

8. HE:ssä ehdotetaan, että käräjäoikeus, joka ratkaisee lautamieskokoonpanossa edelleen vain rikosasioita, on päätösvaltainen, kun kokoonpanoon kuuluu lainoppinut puheenjohtaja ja kaksi lautamiestä, ts. kokoonpanoa "kevennetään" yhdellä lautamiehellä. Lakiesityksen mukaan tämä uudistus tulee vähentämään lautamieskustannuksia kolmanneksen, mikä tarkoittaa noin 700 000 euron vuotuista säästöä valtiolle. Kyseessä on siis selvä ja yksinomaan säästölaki, vaikka tätä ei sanota lakiestyksessä ääneen. Mistään muusta kuin säästöjen leikkaamisesta ei ole kysymys, oikeusturvasta viis.

9. Asian laajuuden tai muun erityisen syyn vuoksi lautamieskokoonpanoon voidaan lakiesityksen mukaan ottaa toinen lainoppinut jäsen tai kolmas lautamies. Tässäkin on taas kevennystä, sillä nykyisin tähän ns. laajennettuun lautamieskokoonpanoon voidaan ottaa kolmen "peruslautamiehen" lisäksi neljäs lautamies. Vahvennetun lautamieskokoonpanon käyttö on ollut hyvin vähäistä.  Esimerkiksi vuonna 2012 sellaisessa kokoonpanossa ratkaistiin kaikissa käräjäoikeukissa vain 34 asiaa.

10. Miten menetellään tilanteessa, jossa jollekulle käräjäoikeuden kokoonpanoon kuuluvalle lautamiehelle tulee este pääkäsittelyn aloittamisen jälkeen? Nykyisin lautamieskokoonpano säilyy päätösvaltaisena, jos siinä on puheenjohtajan lisäksi kaksi lautamiestä. Lakiesityksessä ehdotetaan, että käräjäoikeus on mainitussa tilanteessa päätösvaltainen, kun lautamiehiä on vähintään yksi. Tämä pätee ehdotuksen mukaan myös silloin, kun käräjäoikeus on aloittanut pääkäsittelyn kokoonpanossa 2+2 ja toiselle lautamiehelle tulee käsittelyn kuluessa este. Kokoonpanossa olisi tällöin kaksi tuomaria ja yksi lautamies, mikä tuntuu hieman hassulta kokoonpanolta. Säästöä, säästöä siis tässäkin!

11. Lautamiehen kelpoisuussäännöksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että  lautamieheksi ei saada, edelleenkään, valita henkilöä, joka on alle 25-vuotias tai yli 65-vuotias. Uutta on se, että lautamies on velvollinen eroamaan tehtävästään täyttäessään 68 vuotta. Tätä perustellaan yksinkertaisesti sillä, että myös lainoppinut tuomari on velvollinen eroamaan 68 vuotta täytettyään. Siten esimerkiksi 65-vuotiaana tehtävään valittu lautamies joutuu eroamaan kesken nelivuotiskauden. Myös tämä uudistus tuntuu turhan tiukkapipoiselta ehdotukselta. Mitä haittaa muka aiheutuisi, jos lautamies jatatkaisi tehtävässään nelivuotiskautensa loppuun, vaikka täyttääkin ennen sitä 68 vuotta? Ei tietenkään mitään.

12. Lautamiesten osallistuminen keventäminen on siis selkeä säästölaki. Kokoonpanomalli 1+2 eli tuomari ja kaksi maallikkojäsentä, ei toki ole kansainvälisessä vertailussa täysin harvinainen, sillä samanlainen malli on käytössä myös Norjan, Tanskan ja Saksan alioikeuksissa. Sitä vastoin Ruotsissa käräjäoikeuden peruskokoonpanona rikosasioissa on edelleen puheenjohtaja ja kolme lautamiestä (1+3) eikä tätä kokoonpanoa ole esitetty muutettavaksi (SOU 2013:49).

13. Suomessa samoin kuin kaikissa vertailumaisakin alioikeus voi käsitellä ja ratkaista vähäisempiä eli lievempiä rikosasioita myös yhden ammattituomarin kokoonpanossa. Suomessa on muutama vuosi sitten laajennettu entuudestaan yhden tuomarin kokoonpanon  käyttöalaa.

14. Sen sijaan yhdessä ja minusta aika tärkeässä kohdassa Suomen lainsäädäntö eroaa vertailumaiden laeista. Tarkoitan sitä, että meillä rikosasioita voidaan tietyin edellytyksin käsitellä myös kokoonpanomallissa 3+0 eli ilman lautamiehiä kolmen lainoppineen tuomarin kokoonpanossa. Tietääkseni tällaista vaihtoehtoa ei tunneta vertailumaissa eli Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa tai Saksassa. Meillä tilanne on ko. suhteessa hassu myös sikäli, että  edelytykset kolmen tuomarin kokoonpanon valinnalle ovat laissa hyvin väljät. Laissa todetaan vain, että käräjäoikeus on päätösvaltainen myös kolmen jäsenen kokoonpanossa, "jos sitä asian laadun tai muun erityisen syyn vuoksi on pidettävä perusteltuna" (OK 2 luvun 1 §:n 2 momentti). Käräjäoikeus päättää myös tämän kokoonpanon valinnasta eikä sen harkintaa ole siis sidottu millään tavalla käsiteltävän rikoksen törkeysastetta tai rikoksen rangaistusasteikkoa koskevilla säännöksillä.

15. Kolmen ammattituomarin käyttö rikosasoissa on ollut jo muutaman vuoden jatkuvassa kasvussa. Mainituissa kokoonpanossa käräjäoikeudet eivät suinkaan tyydy käsittelemään vain vaikeita talousrikosjuttuja, vaan siinä käsitellään myös esimerkiksi huumejuttuja ja henkirikoksia koskevia asioita. Esimerkiksi Anneli Aueria koskevia ja suurta julkisutta herättäneitä juttuja on käsitelty sekä Turussa että Porissa ilman lautamiehiä eli kolmen ammattituomarin voimin. Vaikuttaa myös siltä, että ns. julkkisten juttuja käsitellään mieluusti yleensä aina juuri kolmen tuomarin kokoonpanossa. Kolmen tuomarin kokoonpanossa käsiteltävien rikosjuttujen lukumäärä ei ole tilastojen valossa, ainakaan vielä, kovin suuri, sillä esimerkiksi vuonna 2012 mainitussa kokoonpanossa käsiteltiin koko maassa 94 rikosasiaa. Mainittuun kokoonpanoon turvaudutaan kuitenkin yhä vain enemmän ja enemmän, vaikka tällainen kehitys ei liene alun perin ollut lainsäätäjän tarkoituksena.

16. Tämä merkitsee lautamiesten tuomitsemistoimintaan osallistumisen tietynlaista väheksymistä. Mutta Suomessahan on saatu totttua monessa muussakin lainsäädäntöhankkeessa siihen, että säästöjen saavuttamiseksi lakia ollaan vallmiita muuttamaan hyvinkin nopeasti ja ilman kunnollista valmistelua ja muutosten vaikutusten pohdintaa. Tällöin on menty monta kertaa metsään. Esimerkkinä tästä voidaan mainita vaikkapa hovioikeuksien seulontamenettely, josta luovuttiin nopeasti eli kuuden vuoden jälkeen. Nyt oikeustieteellisiin tiedekuntiin on tosin perustettu lainsäädäntötutkimuksen professorin tai opettajan virkoja, mutta lainsäädännön suhteellisen heikko taso ei näytä näistä toimenpiteistä parantuneen.

17. Lautamiesten merkitys lainkäytössä on säästölakien myötä huolestuttavalla tavalla vähentynyt. Voidaan jopa kysyä, onko maallikkojen osallistumisella käräjäoikeuksien lainkäyttöön enää käytännön merkitystä. Lainsäätäjä ilmeisesti vain odottelee malttamattomana, milloin lautamiehet voidaan heittää tarpeettomina lopullisesti "yli laidan". Esimerkiksi lautamiesten valintamenettelyä tulisi uudistaa radikaalisti, sillä nykyisin lautamiehiksi valitaan lähinnä vain poliittisten puolueiden jäseninä olevia henkilöitä, sillä kunnanvaltuustot valitsevat yhä edelleen lautamiehet tehtäväänsä. 

18. Tuomioistuinten kehittämiskomitea totesi mietinnössään vuonna 2003, että esimerkiksi lautamiesten valintamenettely on aikansa elänyt ja puutteellinen ja että lautamiehiä koskevia äänestyssääntöjä olisi uudistettava (KM 2003:3). Komitean mielestä lautamiehillä on edelleen tärkeä rooli luottamuksen ylläpitämiseksi tuomioistuinlaitokseen samoin kuin tuomioistuintoiminnan avoimuuden kannalta. Lainsäätäjä tai oikeusministeriö eivät ole kuitenkaan myöskään tämän jälkeen panneet tikkua ristiin lautamiesjärjestelmää jäytävien puutteiden korjaamiseksi.

19. Vuonna Suomessa 1993 toteutetun  alioikeusuudistuksen yhteydessä lautamiehet saivat yksilöllisen äänioikeuden ja lautamiesten asemaa ja roolia korostettiin muutoinkin, ainakin paperilla eli lainvalmisteluasiakirjoissa. Käräjäokeuksiin, joita oli maassa tuolloin vielä liki 70, nyt niitä on enää 27 kappaletta, valittiin tuhansia lautamiehiä. Mutta kohta tämän jälkeen ja erityisesti 2000-luvulle tultaessa lautamiesten roolia on alettu väheksyä. Säästötarpeet jylläävät ja niiden myötä lautamiesten määrä on pienentynyt merkittävällä tavalla, sillä nyt koko maahan on valittu enää 1 700 lautamiestä. Väkiluvultaan Suomea puolta suuremmassa Ruotsissa sen sjaan on valittu rutkasti enemmän eli 8 900 lautamiestä ja siellä lautamiesten roolia pyritään muutenkin selkiyttämään. Ruotsissa lautamiesten roolia ja osallstumista lainkäyttöön on tarkasteltu viimeksi perusteeellisesti viime vuonna julkaistussa mietinnössä SOU 2013:49.

20. Voidaan kysyä, onko nykyisen kaltaisella monia puutteita ja epäkohtia sisältävällä lautamiesjärjestelmällä Suomessa enää juuri merkitystä ja voitaisiinko siitä kenties luopua piakkoin kokonaan? Tukholman yliopistossa on julkaistu äskettäin Filip Vujcicin lautamiesjärjestelmää kriittisesti tarkasteleva oikeustieteellinen lopputyö, jossa on päädytty mainittuun johtopäätökseen. Katso siitä tästä.

21. Lopuksi vielä yksi uudistukseen liittyvä merkillisyys. Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että uudistus eli käräjäoikeuksien kokoonpanon keventämistä koskevat säännökset tulisivat voimaan pikavauhdilla eli jo ensi toukokuun alussa, siis 1.5.2014. Tässä aiotaan pitää siis todella kiirettä, sillä normaalisti tällaisten uudistusten voimaantulo ajoitetaan vuoden vaihteeseen. 


maanantai 10. maaliskuuta 2014

824. Lainkäyttö yritysten riidanratkaisussa

1. Maaliskuun 1. päivänä esitettiin Turun yliopistossa julkisesti tarkastettavaksi oikeustieteen kandidaatti Anna-Liisa Aution väitöskirja ”Lainkäyttö yritysten riidanratkaisussa”. Virallisina vastaväittäjinä toimivat asianajaja, OTT Gisela Knuts ja professori Anssi Keinänen. Kustoksena oli prosessioikeuden professori Johanna Niemi. Väitös kuuluu prosessioikeuden alaan. Tähän nähden herättää huomiota, että vastaväittäjistä kumpikaan ei kuulu prosessioikeuden professori- tai opettajakuntaan. Asianajaja Knuts on tosin väitellyt prosessioikeuden alalta eli tuomioistuinsovittelusta, mutta YTM, KTT, HTT Anssi Keinänen on hallintotieteilijä ja toimii Itä-Suomen yliopistossa lainsäädäntötutkimuksen professorina.

2. Anna-Liisa Aution (49) väitös on Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan historian sadas väitöstilaisuus. Väittelijä, joka on Turun hovioikeuden viskaali eli esittelijä, selvitti tutkimuksessaan lainkäytön asemaa ja saatavuutta yritysten riidanratkaisussa. Aution mukaan tutkimuksen tulokset osoittavat, että suuryritykset pitävät oikeudenkäynnin tarjoamaa lainkäyttöä ja oikeusturvaa huonompina kuin välimiesmenettelyä. Aution mukaan tuomioistuinten kilpailukyky on laskenut erityisesti tilanteissa, joissa riita koskee yritysten välistä sopimusta.

3. Aution väitöstilaisuudesta on tiedotettu Turun yliopiston kotisivulla otsikolla "Keskenään riitelevät suuryritykset pysyvät usein pois oikeussalista". Katso tarkemmin tästä.

4. Aution mukaan yritykset näkevät oikeudenkäynnin tärkeänä riidanratkaisukeinona. Käytännössä riidat kuitenkin halutaan ratkaista usein välimiesmenettelyllä. Tämä tarkoittaa sitä, että osapuolet sopivat, ettei asiaa viedä tuomioistuimen ratkaistavaksi. Välimiesmenettelyssä kumpikin osapuoli valitsee ensin oman välimehen, minkä jälkeen nämä kaksi välimiestä valitsevat puheenjohtajaksi kolmannen välimiehen. Tunnetaan myös yhden välimiehen menettely, jolloin välimiehen valitsee useimmiten Keskuskauppakamarin välimieslautakunta. 

5. En ole nähnyt Aution väitöskirjaa, mutta edellä viitatun esittelyn perusteella väitöstutkimuksella ei ole saavutettu kovin uusia tutkimustuloksia, vaan ne havainnot, joihin väittelijä on päätynyt, ovat jo ennestään tuttuja. Positiivista on, että Aution tutkimus on osin empiirinen, eli hän on selvittänyt asiaa 250:lle suurimmalle suomalaiselle yritykselle lähetettyjen kysymysten avulla. Tutkimuksen ukopuolelle on jätetty pienemmät yritykset, joita lienee Suomessa  huomattava määrä eli kymmeniä tuhansia varteenotettavia firmoja. Miten näissä pienemmissä yrityksissä mahdetaan suhtautua tuomioistuinmenettelyyn contra välimiesmenettely? Olisiko väitöskirjan otsikossa pitänyt mainita, että tutkimus koskee suuryritysten riidanratkaisua? Selvää on, että suuryritykset ovat jo kustannussyistä pienempiä yrityksiä "hanakampia" viemään riitansa välimiesten ratkaistaviksi.

6. Autio päättelee, että yritysten mielestä oikeudenkäyntiä tulisi nopeuttaa ja tuomareiden liike-elämän asiantuntemusta kasvattaa esimerkiksi asiantuntijoiden käyttöä ja tuomareiden erikoistumista lisäämällä, jotta yleisten tuomioistuinten lainkäyttö eli tuomitseminen riita-asioissa olisi tarkoituksenmukaista. Tämä on "tuttua tarinaa", sillä juuri näillä perusteilla välimiesmenettelyä on yleensä aina pdetty kilpailukykyisempänä tuomioistuimessa tapahtuvaan prosessiin verrattuna.

7. Tuomiovalta kuuluu perustuslain mukaan riippumattomille tuomioistuimille, joten myös yrityksillä on oikeus viedä riitansa tuomioistuimen ratkaistavaksi. Yritykset voivat kuitenkin, yksityisten ihmisten tavoin, ratkaista riitojaan myös vaihtoehtoisilla mekanismeilla kuten neuvottelemalla, sovittelemalla, välimiesmenettelyllä tai esimerkiksi asiantuntijan avulla. Olisi ollut mielenkiintoista selvittää, miten paljon yritykset, nimenomaan "suuryritykset", ratkaisevat riitojan erilaisten sovittelukeinojen - esimerkiksi SAL:n sovittelumenettely, tuomioistuinsovittelu jne. -  avulla tai keskenään neuvottelemalla. En tiedä, onko Aution tutkimuksesssa tarkemmmin selvitetty näitä kysymyksiä vai onko siinä keskitytty selvittämään ainoastaan välimiesmenettelyä suhteessa tuomioistuinmenettelyyn.

8. Se, että edellä mainittu kyselytutkimus on suunnattu ainoastaan yrityksille ja käytännössä ilmeisesti niiden palveluksessa oleville lakimieheille, on hieman yllättävää. Asia on nimittäin käytännössä niin, että suuryritykset turvautuvat jo sopimusneuvotteluissa yleensä aina asiantuntijoiden ja asianajajien apuun, jolloin sopijapuolten asianajajat käytännössä ratkaisevat, otetaanko sopimukseen välimiesmenettelyä koskeva ehto vai ei; yleeensä se käytännössä otetaan. Asianajajat olisivat luultavasti pystyneet kertomaan ja perustelemaan yrityksiä tarkemmin, miksi välimiesmenettely ohittaa usein tuomioistuimessa tapahtuvan oikeudenkäynnin yritysten välisenä riidanratkaisukeinona.

9. Autio mainitsee, että "riidanratkaisumekanismin valintaan vaikuttavat yritysten toimintatavat, riidan laatu ja intressi, mutta olennaisesti myös riidanratkaisumekanismin saatavuuteen liittyvät tekijät. Tutkimuksesta selvisi myös, että vain harvalla kotimaisella suuryhtiöllä on riidanratkaisustrategia. Onkohan tuollainen paperilla oleva riidanratkaisustrategia käytössä kuitenkaan erityisen olennainen puute, kun kuitenkin hyvin tiedetään tai ainakin tulisi tietää, mitä vaihtoehtoja riidan ratkaisemiseksi on olemassa?

10. Aution tutkimuksen tulosten mukaan oikeudenkäynnin julkisuus, kesto ja tuomioistuinten asiantuntemuksen kyseenalaistaminen ovat tekijöitä, jotka saavat yrityksiä välttämään oikeudenkäyntejä. Sen sijaan oikeudenkäynnin kustannuksilla ja tuomion ennakoitavuudella ei kyselytutkimuksen mukaan ollut tällaista vaikutusta. Aution mukaan tulokset osoittavat, että mitä suurempia yrityksen liikevaihto ja henkilöstömäärä ovat, sitä enemmän oikeudenkäynnin ja tuomion julkisuus sekä oletettu tuomioistuinten asiantuntemuksen puute vaikuttavat yritysten riidanratkaisutapoihin.

11. Se, miksi yritykset ja nimenomaan suurimmat yritykset pelkäävät oikeudenkäynnin julkisuutta, on hieman outoa. Mitä haittaa tai vahinkoa oikeudenkäynnin julkisuudesta voisi yrityksille käytännössä aiheutua?  On syytä muistaa, että myös oikeudenkäynnissä voidaan tietyin edellytyksin suojata esimerkiksi yritysten liike- ja ammattisalaisuuksia ja oikeudenkäynnin julkisuutta voidaan muillakin perusteilla rajoittaa. Todennäköisesti jo mediaan leviävä tieto siitä, että kaksi suuryritystä riitelee käräjäoikeudessa keskenään, saattaa yritysten mielestä vaikuttaa haitallisesti niiden toimintaan.

12. Myös oikeudenkäynnin kesto on suhteellinen asia. Käytännössä myös välimiesmenettely kestää yleensä kuukausia tai jopa vuosia. Tuomioistuimen tuomiosta voidaan valittaa, mikä lisää oikeudenkäynnin kestoa, mutta toisaalta valitusoikeus, joka puuttuu välimiesmenettelyssä, kuuluu oikeusturvan tärkeimpiin takeisiin, jota ei ole  syytä vähätellä. Oikeudenkäynnissä voidaan myös tehdä osapuolia sitova sovinto, jolloin valitusmahdollisuus ei pitkitä oikeudenkäyntiä. Tuomarilla on lain mukaan velvollisuus edistää riita-asian sovinnollista ratkaisemista, sen sijaan välimiehillä ei ole samanlaista velvollisuutta.

13. Tuomareiden asiantuntemuksen kyseenalaistaminen on myös tuttu peruste, jonka katsotaan heikentävä merkittävällä tavalla tuomioistuinten kilpailukykyä riidanratkaisumarkkinoilla. Tuomareiden ammattitaito varsinkin vaikeampien riita-asioiden ratkaisemisessa vaihtelee toki melkoisesti, mutta toisaalta käräjäoikeuden tuomiosta saadaan valittaa hovioikeuteen ja edelleen KKO:een, jos valituslupa heltiää. Luotan itse enemmän korkeimman oikeuden viiden tuomarin hyvin perusteltuun ja julkiseen tuomioon kuin kolmen välimiehen salaiseen tuomioon, johon ulkopuolisilla ei ole mahdollisuutta tutustua.

14. Tuomareilta edellytetään perustuslain mukaan riippumattomuutta ja puolueettomuutta eivätkä he ole asianosaisten tai näiden nimeämien välimiesten valitsemia kuten välimiehet. Välimiestenkin tulee olla estettömiä, mutta käytännössä asianosaisilla, usein yritysten advokaateilla, on tapana nimetä välimieheksi tuttu juristi, jonka ennakoidaan tai otaksutaan pitävän asianosaisen puolta riidan käsittelyssä. 

15. Riidan ratkaisijoiden asiantuntemus on toki tärkeä näkökohta välimiehiä nimettäessä. Vaikka välimiehiltä löytyykin juridista asiantuntemusta, kuullaan välimiesjutuissa kuitenkin yhtä paljon ao. alan asiantuntijoita kuin tuomioistuimissakin, usein jopa enemmänkin. Tämä lisää välimiesmenettelyn kustannuksia ja kalleutta, mutta niin kuin myös Anna-Liisa Aution väitöksessä todetaan, kaikkein suurimmat yritykset eivät pidä kustannuskysymystä ja oikeudenkäyntikulujen suuruutta, jota lisäävät myös välimiesten palkkiot, mitenkään merkittävänä kriteerinä. Jos siis yrityksellä sattuu olemaan millä mällätä, niin sitä käytännössä myös pannaan sitten menemään sumeilematta.

16. Anna-Liisa Autio näyttää suhtautuvan yritysten riidanratkaisuun välimiesmenettelyssä positiivisesti. Toisaalta väitöstutkimuksessa teemaa on yritetty lähestyä paitsi yritysten, myös yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Aution toteamus, jonka mukaan oikeudellisen kysymyksen sisältävien asioiden riidanratkaisu ei saisi siirtyä kokonaan yksityisesti ratkaistavaksi, on perusteltu. Aution mukaan oikeuden kehittyminen voi vaarantua, jos oikeudellista arviointia sisältyvät asiat siirtyvät yksityisesti ja pääsääntöisesti ei-julkisesti ratkaistaviksi. Tuomiovallan siirtyminen yksityiselle puolelle voi vaikuttaa haitallisesti aineellisen oikeuden arvostukseen ja tuomioistuinten asemaan yhteiskunnassa. Välimiesmenettelyn yleistymisen myötä myös riippumattomien tuomioistuinten mahdollisuus ottaa laintulkinnallisesti kantaa talouselämän sopimuksiin tai menettelytapoihin vähenee. Yritysten liiketoiminnan läpinäkyvyys heikkenee, eikä tieto lain oikeasta tulkinnasta ja esimerkiksi sopimuksen kohtuullisuudesta uusissa tilanteissa välity muille toimijoille.

17. Näinhän se, vaikka Aution mainitut  toteamukset liikkuvat vain yleisellä tasolla. Aution mukaan tarvittaisiin sopiva tasapaino oikeudenkäynnin ja sille vaihtoehtoisten menettelyjen välille. Keskuskauppakamari on hiljattain uudistanut välimiesmenettelyä koskevat sääntönsä. Esimerkiksi välitystuomioiden julkisuus on nykyisin tietyin edellytyksin mahdollista, mikä on Aution mukaan nähtävä myönteisenä kehityksenä.

18. Välimiesmenettelyä on siis Keskuskauppakamarin säännösten uusimisella kehitetty ja joustavoitettu ja hyvä niin. Mutta sanotulla uudistuksella ei lisätä yleisten tuomioistuinten kilpailukykyä riidanratkaisumarkkinoilla, vaan asiassa saattaa käydä pikemminkin päin vastoin, eli välimiesmenettelyyn turvaudutaan jatkossa nykyistä enemmän.

19. Olisi syytä pohtia, tulisiko ja millä tavalla oikeudenkäyntimenttelyä yleisissä tuomioistuimissa riita-asioiden osalta uudistaa ja kehittää. Mikä nykyisessä tuomioistuinten menettelyssä on niin huonoa, että se saa yritykset ja niiden asianajajat mieluummin valitsemaan välimiesmenettelyn? Tähän Aution väitöskirja ei ilmeisesti anna yksityiskohtaista vastausta, vaikka siinä onkin kysymys prosessioikeudellisesta tutkimuksesta. Minusta lain eli oikeudenkäymiskaaren menettelysäännökset ovat riittävän joustavia, sillä ne mahdollistavat asian laadun ja laajuuden mukaisen tarkoituksenmukaisen käsittelyn. Tässä suhteessa ei siis näyttäisi olevan syytä suuriin muutoksiin.

20.Tuomioistuinten kilpailukykyä voitaisiin kenties lisätä muilla tavoin. Tulisiko yritysten väliset riita-asiat antaa kaikissa käräjäoikeuksissa vain tiettyjen kokeneiden ja pätevien tuomareiden ratkaistaviksi, jolloin muut tuomarit voisivat keskittyä lähinnä rikosasioiden ja muiden kuin yritysten välisten riita-asioiden käsittelyyn? Voitaisiinko laissa olevia oikeuspaikkasäännöksiä joustavoittaa niin, että asianosaisilla olisi oikeus valita käräjäoikeus, jossa riita-asia pannaan vireille ja käsitellään ensimäisenä asteena? Olisiko oikeusastejärjestystä koskevia säännöksiä mahdollista muuttaa niin, että tietyt vaikeimmat ja laajemmat riita-asiat käsiteltäisiin ensimmäisenä asteena käräjäoikeuden sijasta  hovioikeudessa? 

21. Kysymystä olisi syytä tarkastella etenkin siviiliprosessin yhteiskunnallisen funktion kannalta. Riita-asioiden, myös yritysten välisten asioiden, käsittely ja ratkaiseminen tuomioistuimissa on tarpeellista lainkäytön ohjausvaikutuksen takia. Ei siis riitä, että yritysten välinen riita-asia saataisiin jollakin keinolla ratkaistua ja pois päiväjärjestyksestä (konfliktinratkaisufunktio). Siviiliprosessilla on yhteiskunnassa kaksoisfunktio, eli mainitun konfliktinratkaisufunktion tai oikeusturvafunktion ohella myös edellä mainittu ohjausfunktio. Sen mukaan siviiliprosessin ensisijaisena funktiona on estää oikeusriitojen syntymistä. Lainsäädännön tavoin myös lainkäytön tarkoituksena on myötävaikuttaa ihmisten ja yritysten käyttäytymiseen niin, että lainsäätäjän asettamat siviilioikeudelliset normit lyövät itsensä läpi yhteiskunnassa ja niitä noudatetaan mahdollisimman tarkoin ilman oikeudenkäyntejä. Jos ja kun oikeusriitoja kuitenkin syntyy, ne olisi ohjausfuntkion toteutumista silmällä pitäen ratkaistava pääosin julkisessa ja läpinäkyvässä oikeudenkäynnissä. Välimiesprosessi ei täytä läpinäkyvyyden vaatimuksia, vaan on ulkopuolisilta salaista menettelyä, jossa lainkäytön ohjausfuntkio ei voi toteutua.