keskiviikko 8. tammikuuta 2014

818. Puntarissa KKO:n ja KHO:n uudet verkkosivut

1. Yleisö etsii nykyisin tietoa tuomioistuinten toiminnasta ja ratkaisuista lähinnä internetistä. Kyse on julkisuusperiaatteen toteutumisen kannalta olennaisesta tiedotustoiminnasta, jossa tuomioistuinten verkkosivuilla on merkittävä osuus. Kuten olen aiemmin usein maininnut, esimerkiksi hovioikeuksien ja käräjäoikeuksien tiedotustoiminta on vielä aika alkeellisella tasolla. Internetin välityksellä tapahtuvasta tiedottamisesta voidaan puhua oikeastaan vain korkeimman oikeuden (KKO) ja korkeimman hallinto-oikeden (KHO) kohdalla. 

2. KHO:n verkkosivut uudistuivat viime syksynä, KKO:n puolestaan tämän vuoden alussa. KKO:n sivujen uusi verkko-osoite on korkeinoikeus.fi, KHO:n puolestaan www.kho.fi.  

3. KKO:n sivuilla on enemmän kuvia, KHO:n sivuilla enemmän informaatiota. Sisällöllisesti uudistukset ovat pieniä, mutta vaikuttaa siltä, että KKO:n sivuilta saa nyt  vähemmän tietoa tuomioistuimen toiminnasta kuin aiemmin.

4. Näkyvin ero sivujen välillä on se, että KHO päivittää kerran viikossa etusivulla olevaa mittarilukemaa, josta ilmenee, kuinka monta päätöstä se antanut. KKO:n sivuilta ei tällaista tietoa löydy. Viime vuonna KHO antoi yhteensä 4304 päätöstä, joista ennakkopäätöksiä eli vuosikirjassa julkaistavia päätöksiä oli 202. KKO:n julkaisi viime vuonna ainoastaan 102 ennakkopäätöstä, siis tasan 100 vähemmän kuin KHO. Ilmeisesti KKO:ssa oli tavanomaista heikompi "prejudikaattivuosi". Osaselitys kyseiseen eroon lienee se, että näiden kahden tuomioistuimen käsittelemät asiat ovat laajuudeltaan ja laadultaan aika erilaisia. Lisäksi KHO:ssa on jonkin verran enemmän henkilökuntaa eli jäseniä ja esittelijöitä kuin KKO:ssa.

5. Tilastotietoja toiminnastaan KKO ilmoittaa muutenkin niukemmin kuin KHO, vain yhdellä melkoisen epäselvällä sivulla kohdassa ajankohtaista. Aiemmin KKO ilmoitti tilastotietoja toiminnastan paljon seikkaperäisemmin ja selvemmällä tavalla. Uusituila sivuilla KKO ei mainitse enää edes yleisten tuomioistuinten vuosikertomusta. KHO:n sivuilta taas pääsee lukemaan tuomioistuimen omat vuosikertomukset kymmenen vuoden ajalta ja lisäksi alueellisten hallinto-tuomioistuinten vuosikertomukset. KHO:n sivuilla on myös runsaasti tietoa sen toimintaa koskevista tutkimuksista ja muista tutkimuksista. Yleisölle suunnattuja tiedotteita KHO julkaisee vuosittain selvästi enemmän kuin KKO.

6. KHO:n sivuilta pääsee katsomaan ennakkopäätösten ohella myös muita päätöksiä, mutta KKO ilmoittaa uusituilla sivuillaan ainoastaan ennakkopäätökset; muita päätöksiä ja myönnettyjä valituslupia ei sitä vastoin ilmoiteta. Ne selviävät toki Finlexistä, mutta KKO:n etusisivulla, toisin KHO:n sivulla, ei ole linkkiä Finlexiin.  

7. KKO:n sivuilta on vähennetty muutenkin linkkitietoja selvästi, sen sijaan KHO:n sivustolla (kohdassa aineistoa) linkkien lukumäärää on lisätty huomattavasti. Muuten, KKO:n sivuilla ei mainita enää KHO:n linkkiä. 

8. KKO:n uudet sivut saavat plussaa siitä, että kohdassa ajankohtaista ilmoitetaan lähiaikoina KKO:ssa toimitettavat suulliset käsittelyt, vastaavia tietoja ei sen sijaan mainita KHO:n sivuilla. Lisäksi asian käsittelyä ja sen eri vaiheita havainnollistetaan KKO:n sivuilla kaaviokuvilla.

9. KKO ilmoittaa sivullaan yksityiskohtaiset ohjeet siitä, miten valituslupahakemus ja valitus on laadittava, minkä lisäksi etusivulla on linkki oikeusneuvos Pertti Välimen teemaa koskevaan laajempaan kirjoitukseen. Havaitaan, että KKO edellyttää lupahakemukselta varsin pikkutarkkoja perusteluja. Jos käytäntöä tutkittaisiin tarkemmin - kukahan nuori ja pätevä tutkija se tekisi (?) - havaittaisiin, että vaikka lupahakemuksen perustelut olisivat miten korkeatasoisia ja seikkaperäisiä tahansa ja kirjoitettu "enkelien kielellä", valituslupa ei kuitenkaan useinkaan heltiä. Valituslupa myönnetään käytännössä usein melko suppean ja yleisluontoisen valituslupahakemuksen perusteella. Kun lupapäätöksiä ei perustella KKO:ssa mitenkään, ei ole mahdotonta, että luvan myöntämisen vaikuttavat myös lupajaostossa istuvan kahden tai kolmen jäsenen joko asiaan tai asianosaisiin tai näiden asiamiehiin liittyvät sympatiat tai antipatiat.

10. Jäsenten lisäksi KHO ilmoittaa (kohdassa organisaatio) kaikkien esittelijöidensä eli esittelijäneuvosten ja oikeussihteerien nimet, myös määräaikaiset esittelijät. KKO sen sijaan ei ilmoita esittelijöitään, mikä on selvä puute. Mutta erityisesti se, että KHO ilmoittaa yhteystietojen kohdalla jokaisen asiaryhmän (niitä on seitsemän) osalta mainittuja asioita valmistelevien notaarien nimet ja puhelinnumerot, on omiaan parantamaan palvelua ja asianosaisten tiedonsaantia. KKO:n sivuilta sen sijaan ei näitä tärkeitä yhteystietoja löydy.

11. Ylimpien tuomioistuinten verkkosivuilta ilmenee monia muitakin mielenkiintoisia asioita ja eroja, mutta annetaanpa nyt välillä myös blogin lukijoiden kertoa, mitä mieltä he ovat KKO:n ja KHO:n uusituista verkkosivuista.

tiistai 7. tammikuuta 2014

817. Moraali saa ohittaa lain - mutta vain vasemmalta

                                   MM-kisojen jälkipuinti jatkuu...

1. Yle Uutiset jatkaa tunnetulla taidollaan kyselytutkimuksiaan. Yle Uutisten tehtävänä olisi kyllä raportoida uutiskynnyksen ylittävistä tapahtumista ja asioista, mutta kun tällä takamailla ei nyt kerta kaikkiaan tunnu tapahtuvan mitään uutisoinnn arvoista, niin toimittajaparkojen on keksittävä jotain jutun juurta. Näin sitten syntyi suuri arvokysely, jonka tuloksena sitten eilen julkaistiin kovan kohun saattelemana ensimmäinen osa. Siinä ihmisiltä kysyttiin ikuisuuskysymyksistä suurinta eli lain ja moraalinen välistä dilemmaa:  "Voitko rikkoa lakia, jos oma moraalisi (tai oikeustajusi) on risririidassa lain kanssa. 

2. Tutkimustulokseksi saatiin, että "laki ohittaa moraalinen". Tämä on hieman oudosti otsikoitu, mutta myöhemmin uutisesta selviää, että kysymys on suomalaisten enemmistön mukaan siitä, että lakia ei saa rikkoa, vaikka se olisi ristiriidassa oman moraalin kanssa. Seuraavaksi muutamia kyselyyn epvirallista tietä saatuja vastauksia ja mielipiteitä.

3. Kuka saa ja kuka taas ei. Rikkaat saa, mutta me köyhät emme saa tai muutoin meitit hukka perii eli meitit tuomitaan linnaan. Laki kyykyttää köyhiä, mutta ei estä rikkaita toimimasta vastoin lakia omaa etua tavoitellakseen.

4. Moraalista en tiedä, mutta lakia saa rikkoa, jos laki on vastoin omaa etua tai työehtosopimusta.

4a. EU-lait ovat kyllä niin paskoja, että niiden rikkomiseen ei kovin kummoista moraalia tarvita!

5. Laki on niin kuin se luetaan, mutta moraali niin kuin koetaan. Jokainen voi ite päättää, mikä on moraalisesti oikein ja mikä ei ja kannattaako lakia noudatella.

6. Yhteiskunnan vaikuttajista Päivi Räsänen ei ainakaan saa tietty sanoa, että moraali voi joskus ohittaa lain. Jos sanoo, niin me suututaan niin pirusti ja seuraavana päivä 50 000 ihmistä eroaa protestiksi kirkosta ja kristillisten poliittinen gallup-kannatus painuu pohjamutiin, jossa se on tosin ollut jo ennestään. 

7.  Sini Saarela ja muu Greenpeacen porukka on sitä vastoin eri asemassa. Heille Ville Niinistö levittää punaisen maton, kun palaavat kotimaahan rötöstelyreissuiltaan. Kotimaankin poliiseilla, syyttäjillä ja oikeusasteilla on kädet täynnä töitä, kun nämä kansalaistottelemattomat, kettutyöt  ja muut vastaavat ovat iskeneet. Kyllä meidän tämän verran pitää kansalaistottelemattomutta sietää, se kuuluu demokratiiaan, ihmisoikeuksiin ja ties mihin kaikkeen.

8. Jos on kiirus, niin lakia saa kyllä pikkusen rikkoa, voi esimerkiksi kävellä päin punaisia tai jättää ravintolalaskun maksamatta, jos juna on juuri lähdössä.

9. Vaikka lakia rikottaisiin, niin so what, sillä eihän siitä juuri koskaan mitään tuomiota seuraa, ehdollista tuomiotahan nyt kukaan järkevä tyyppi ei toki pidä minään rangaistuksena.

10. Sopimuksia kyllä saa rikkoa, jollei ne tunnu moraalisesti kivoilta, nehän ei ole mitään lakeja! Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa parkkisakot, joita kauheat parkkifirmat kirjoitelevat ja jota meininkiä Yle Uutisetkin on Ari Mölsän johdolla jo vuosikausia ansiokkaasti kauhistellut. Valvontamaksun laiminlyöneet ihmiset, parkkiaktivisteista nyt puhumattakaan, eivät tietty riko lakia, vaan sitä rikkovat, sen kun kerkiävät, parkkifirmat koska ne syyllistyvät virkavallan anastamiseen; kysy vaikka Tolvasen Matilta. Parkkifirmojen toiminta on täysin moraalitonta ja sitä paitsi myös laitonta, kyllä jämpti on näin!

11. Valtiosääntöoppineetkin laulavat kuorossa, että parkkifirmojen kirjoittamat lapppuset rikkovat perustuslakia. Ja valtiosääntöoppineitahan jos keitä meidän toki pitää yli kaiken peljätä, rakastaa ja kunnioittaa, sillä heidän stop-lausuntoihinsahan tyssää tässä yhteiskunnassa myös moni muu ja vielä tärkeämpikin asia, niin kuin esimerkiksi tämä kuntauudistus ja sote-uudistus. Tuorin Kalle, joka on MInkkisen Panun esimies, sitä paitsi tietää, mikä on moraalisesti niin oikein, että se oikeuttaa rikkomaan lakia kansalaistottelemattomuuden nimikkeellä.

12. Jos joku asia tai toiminta asemoituu ns. harmalle alueelle, niin silloin ei riko moraalia eikä lakia teki niin tain näin. Ja kuten vallitseva säätilakin osoittaa, maailma ja sen myötä koko yhteiskunta näyttäytyy meille useimmiten tosi harmaana.

13. Voitaisiin myös pohtia hiukka sitä, kenen moraalista on kulloinkin kyse. Onko virkamiehillä, viranomaisilla ja tuomareilla moraalia ja jos on niin millainen se on ja miten se eroaa tavisten moraalista? Onko esimerkiksi tuomioistuimella kollektiivinen moraali, josta päättävät, tietysti äänestyksen jälkeen, kollegojensa puolesta Koskelo tai Vihervuori?Tässä olisikin MInkkisen Panulla ja muilla tutkijoilla rutkasti työsarkaa edessään. Tuomareille on kyllä annettu omat eettiset säännöt, mutta kuka niistä jotain edes muistaa, kysyn vaan.

14. Poliisillekin on annettu virkatehtäviään varten vaikka minkälaista säännöstöä ja pykälää. Mutta kuten kolmen koplan tapauksesta (Aarnio - Riikonen - Paatero) havaitsemme, ko. sääntöjä ei juuri tarvitse noudattaa, sillä eihän niiden noudattamista valvo kukaan. On syytä muistaa, että vinkkimiesten turvallisuus ja oikeus tehdä pikkurötöksiä menee aina kaiken muun edelle, vinkkimiesten ja vasikoiden toimintaa ei nyt kertakaikkiaan saa valvoa sanokoot laki ja pykälät sitten mitä tahansa, näin sanoo Paatero. Soon näet poliisin moraali, joka ratkaisee ja se taas tuppaa olemaan tunnetusti hyvin venyvää sorttia.

15. Kuten tästä lyhyestä otoksesta jo voimme päätellä, Yle Uutiset on saapunut tutkivassa journalismissaan kerrankin todella suurten kysymysten ja lööppien äärelle!


maanantai 6. tammikuuta 2014

816. Kultaa pikkuleijonille, perkele!


Ruotsalaiset mammanpojat on lyöty!

Kyllä niitä nyt v*******!

Ne tarvii nyt henkistä kriisiapua.

Pikkuleijonat kaatoivat ruotsalaiset 3-2.

Kiakkovieraat, perkele, iski Ruattin kotijuhlissa!

Ihanaa leijonat, ihanaa!

Och samma på svenska: den glider in, den glider in!


Tuomarit, saatana, yritti viedä meiltä voiton!

Koko joukkueelle, kiitos ja onnea!

Kuka valmentajista ottaa lentokentällä Pasi Nurmisen roolin?

Torilla tavataan, Haviksella pulikoidaan ja Mantaa halataan.

Sen jälkeen Poika viedään saunaan!

Ja sitte rillataan!

Kyllä  teki kutaa!

PS
Tarkkaavainen lukija ehkä huomaa, että tässä on yritetty seurata blogikisassa kunniamaininnan saaneen Timo Soinin plokia, joka löytyy tästä.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

815. Pönäkkä aloitus vuodelle 2014

1. Vuosi on taas vaihtunut ja eri maiden johtajat ovat pitäneet totutunlaisia uudenvuodenpuheitaan omista lähtökohdistaan käsin. Venäjällä sikäläinen presidentti ja diktaattori Vladimir Putin vieraili äskettäin kahdesti terrosti-iskun kohteena olleessa Volgogradissa (ent. Stalingrad) ja vannoi kitkevänsä ja tuhoavansa terrorismin maasta viimeiseen tsetseeniin asti. 

2. Pohjois-Korean diktaattori Kim Jong-Un puolestaan perusteli ja suorastaan ylisti setänsä Jang Song-Taekin viime viikkoista teloittamista. Kimin mukaan maan kakkosmiehen statuksen omannut setämies oli yrittänyt kahmia itselleen valtaa. Tämähän ei käy laatuun, sillä kaikki valta maassa kuuluu tietenkin Kimille. Kim totesi vaatimattomaan tapaansa, että Jangin teloitus yhdistää kansakuntaa ennennäkemättömällä tavalla. 

3. Kimin esiintyminen kuvastaa myös sikäläistä lainkäyttökulttuuria: tuomiot perustellaan vasta jälkikäteen eli sitten kun rangaistukset on jo pantu täytäntöön eli kun tuomitulta on otettu nirri pois. Lainkäyttö on ihailtavan tehokasta - vetää vertoja lähes kiinalaiselle rikoslainkäytölle -  eivätkä sitä häiritse mitkään RITU:n kaltaiset ongelmat. Pitäisikö oikeusministeriön valjastaa laajapohjainen valtuuskunta, joka matkustaa Pohjois-Koreaan tutustumaan sikäläiseen lainkäyttöön; eduskunnan lakivaliokunta on tietenkin itseoikeutettu matkaan lähtijä, ja nyt reissuun olisi myös hyvää aikaa kun eduskunta on lähes pari kuukautta kestävällä joululomallaan. Suomen oikeusministeriön johtavat virkamiehet, tuomarit ja laillisuusvalvojat tuntevat lukuisten matkojensa ansiosta kiinalaisen oikeuslaitoksen ja oikeudenkäynnin varsin hyvin jo ennestään, joten sinne meidän on enää turha valtuuskuntia ja virkamiehiä lähettää.

4. Tämän kansainvälisen katsauksen jälkeen voimmekin palata tänne kostean lämpimään Suomeen ja tarkastellla hieman, miten uusi vuosi otettiin vastaan meillä. Sehän selvisi, kun jos jaksoi edellisen yön kiivaan rakettien ja pommien ammuskelun jälkeen herätä ennen kello 11 ja avata, paitsi silmänsä, mistä nyt ei ole kysymys, myös maailmankuvaa meille lahjomattoman puolueettomalla tavallaan välittävän telkkarin ja sen ykköskanavan. 

5. Herätyskello olisi pitänyt panna soimaan jo aiemmin, jos halusi nähdä Paavo Haavikosta kertovan ohjelman "Suomalainen kirjailija" klo 9.05-10, mutta tämä olisi kyllä ollut jo liian ankara rangaistus edellisen yön juhlijalle. Haavikon metkuthan sitä paitsi tiedetään jo entuudestaan. Oletan, että kollega Jukka Kemppinen, joka sattuneesta syystä tuntee Paavon tekemiset kuta kuinkin läpikotaisin, tulee muistelemaan Haavikkoa jälleen kerran omassa blogissaan ("Mennyt maailma"),  jos katsoo sen aiheelliseksi.

6. Uudenvuodenpäivän kohokohta on aina ollut telkkarissa tasan kello 12 lähetettävä tasavallan presidentin perinteinen puhe. Presidentti Sauli Niinistö piti tai oikeastaan luki tämänkertaisen puheensa Mäntyniemessä eikä, kuten tapana on ollut,  Linnassa; Linna on edelleen remontissa.

7. Perinteisesti presidentin puhetta edeltää televiossa jonkinlaisena lämmittelynä suomalaista identiteettiä korostava ohjelma. Siihen kuuluu kaksi osiota. Ensin tutustutaan Suomen luontoon ja runsaasen eläimistöön. Tällä kertaa saatiin nähdä ohjelma nimeltä " Pohjoinen valo, leikkejä jäällä". Valitettavasti emme nähneet jäällä Kira Korven sulavaa liikehdintää - Kiralle tavanomainen pyllähdys kaksoiaxelissa vai oliko se kolmoistulpissa - olisi kyllä voitu leikata pätkästä pois. No, kuin ei niin ei! Leikkejä jäällä esitti nyt maakotkapariskunta, sikäli kuin saatoin kahvintekotoimiltanii oikein havaita.

8. Toisen osan kyseisestä lämmittelyohjelmasta muodostaa perinteisesti kulttuuripläjäys. Nyt saimme nähdä uusintana vuonna 2003 lähetetyn ohjelman "Kansansankari Katri Helena". Hieman outo sana tuo "kansansankari", kansan suosikki on paljon käytetympi ilmaus. Kansallisankari-sanahan on perinteisesti varatttu harvoille suomalaisille huippu-urheilijoille tai sotapäälliköille. "Kansallisaarre" taas on uusi nimike, mistä Hesari järjesti pari kuukautta sitten äänestyksen. Juttu ja koko aihe haudattiin lehdessä kuitenkin melko nopeasti, kun huomattiin, että lukijat äänestivät kansallisaarteeksi, eivät suinkaan Jari Tervoa, Lenita Airistoa tai Vesku Loiria - Katri Helenasta puhumattakaan - vaan Jari Litmasen.

9. Katrina Helenasta kertovista ohjelmista ei voi yleensä milloinkaan muuta oikein sanoa kuin huh, huh! Onhan niissä kestämistä, enkä nytkään jaksanut katsoa ohjelmaa kovin tarkasti. Koko kansansankari on koko lailla loppuun kaluttu aihe ja tyyppi, joka jaksaa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen veisata "Katson autiota hiekkaarantaa", "Puhelinlankoja" ja mitä kaikkia yhtä kuluneita kappaleitaan. Luulisi siinä olevan pikkuhiljaa artistilla, nyt 68 v. , itselläänkin jo hiukka kestämistä! Eikö Katrin nykyinen boyfriend eli Tommy, oliko se nyt Läntinen vai Liimatainen, voisi pikkuhiljaa keksiä Katrille jotain uusia piisejä laulettavaksi? Kymmenen vuoden takaisessa ohjelmassa näkyi pätkä myös Katrin ja hänen silloisen miehensä kirjailijaprofessori Panu Rajalan "auvoisesta" yhteiselosta. Nyt tuokin onni on jo ajat sitten tullut tiensä päähän; viittaan tässä suhteessa Panun viime vuonna ilmestyneeseen kirjaan "Lavatähti ja kirjamies".

10. Odotan jo nyt kylmiä väristyksiä selkäpiissäni tuntien, minkälainen kulttuuripläjäys ensi vuonna mahtaa edeltää TV1:ssä presidentin uudenvuoden puhetta. Jos tänä vuonna kerrottiin Katri Helenasta, niin johdonmukaisuus edellyttää, ellei suorastaan vaadi, että vuoden päästä saamme nähdä Niinistön lämmittelynumerona Paula Koivuniemestä (67) kertovan tunnin mittaisen vanhan tv-ohjelman. Jos nyt Katri Helenan ohjelmassa vilahti Panu Rajala, niin Paulasta kertovassa ohjelmassa "Kummat silmät, ruskea nukka", pääsemme varmaankin muistelemaan Paulan ja Ilkka Kanervan 20 vuoden takaista yhteiseloa alaotsikolla "Onni jonka annoin pois".

11. Tämän esipuheen jälkeen pääsemmekin sitten pikkuhiljaa itse asiaan eli presidentti Niinistön tv-puheeseen! Sanoisin omana yleisarvionani, että puhe oli odotettu eikä juuri hetkauttanut ketään. Kun Putin ja Kim Jong-Un lupasivat suuria, eli Putin kitkeä Venäjältä korruption ja Kim kaikki vastustajansa, ei Sauli luvannut oikeastaan mitään. Tai kyllä lupasi, jos oikein tarkkoja ollaan. Saul nimittän sanoi, että meidän kaikkien pitäisi olla rehellisiä ja että että itse on rehellinen! Eikö tämä ole selvä uudenvuodenlupaus? Jos kerran kanslaiset ovat rehellisiä, niin kyllä maar silloin myös "maan isän" tulee pyrkiä rehellisyyteen! 

12. Niinistö kaipasi rehellisyyttä myös Euroopan unionilta: "Unionin tulee olla rehellinen, yksinkertaisesti vain rehellinen", sanoi presidentti ytimekkäästi. Niinpä niin, vanha sanontahan kuuluu, että "rehellisyys maan perii". Se, periikö rehellisyys myös EU:n, jää kuitenkin nähtäväksi, sillä onhan unioniin haalittu myös vähemmän rehelliseksi tunnettua porukkaa Välimeren rannoilta! 

13. Niinistö yritti vakuuttaa, että vaikka EU:n taloudenpito herättää huolta, niin yhtä kaikki EU:n tie on oleva myös Suomen tie!  (Eräs aloitteleva poliitikkohan julisti aikoinaan Mäntymäen vappupuheessaan, että "Tsekkoslovakian tie on myös Suomen tie", latojan huomautus). Niinistö otti siis voimakkaasti kantaa EU:n puolesta. Presidentin mukaan rauha, demokratian arvot, hyvinvointi, ihmisen elämän vakaus ja vapaus ovat unionin kova ydin. Näin varmasti teoriassa ja paperilla, mutta entäs käytännössä? Näin voidaan luultavasti kysyä esimerkiksi perussuomalaisten leirissä.

14. Puheensa loppupuolella Niinistö vetosi kansalaisiin, jotta nämä huomioisivat ja auttaisivat yksnäisiä ihmisiä. Presidentin mukaan suomalaisten pitäisi uskaltaa kysyä toisiltaan: mitä sinulle kuuluuu, voinko auttaa jossain? Ei siis "mitä se sinulle kuuluu, pidä sinä kuule vain huoli omista asioistasi"! Vihon viimeiseksi Niinistö toivotti kuulijoille Jumalan siunausta - oliko siinä sana "kaikille", tämä ei jäänyt mileen. Tässä suhteessa, mutta ei sitten kovin paljon muussa, Niinistön puheet eroavat Tarja Halosen vastaavista puheista.

15. Ulkoiselta olemukseltaan Niinistö esiintyi hyvin vakavasti, jäykästi ja otsa rypyssä. Miehen kasvoilta ei näkynyt kertaakaan edes hymyn häivää, ei edes puheen ruotsinkielisessä osuudessa. No, onhan se toki vakava paikka, kun pitää yrittää keksiä näinä ankeina aikoina ihmisille jotain mieliinpainuvaa sanottavaa. Mutta jos kerran uusi paavi Franciscus hymyilee ystävällisesti Pietarinkirkon aukiolla ihmismassoille puhuessaan, niin olisiko liikaa vaadittu, että Suomen presidentti ottaisi tässä suhteessa hieman paavista esimerkkiä?

16. Yksi ulkoinen seikka minua jäi Niinistön puheessa erityisesti vaivaamaan. Presidentti ei nimittäin katsonut puheensa aikana kertaakaan minua silmiin eli suoraan kameraan. Hän tuijotti eteensä jokseenkin ilmeettömästi, mutta katse oli luotu tiukasti alas oikealla olevaan teleprompteriin, missä etukäteen kirjoitetun puheen teksti juoksi. Esimerkiksi Tarja Halosen tai Martti Ahtisaaren vastaavista puheista ei syntynyt tässä suhteessa yhtä kylmäkiskoista vaikutelmaa. Oliko tämä kenties tekninen moka vai olisiko Niinistö nimenomaan halunnut, että tuo vekotin sijoitetaan niin, ettei hänen tarvitse katsoa suoraan kameraan? Veikkaisin jälkimmäisen vaihtoehdon puolesta.