1. Räväköistä lausunnoistaan tunnettu Turun yliopiston professori Matti Wiberg on jälleen vauhdissa. Hän perää vallankäytöltä vastuuta ja vallankäyttäjien valvontaa. "Vallan valvonta on karannut kansalaisten ulottumattomiin", täräyttää Wiberg.
2. Matti Wibergin mukaan esimerkiksi VVM (valtiovarainministeriö Raimo Sailaksen johdolla) on salannut talouslaskelmansa perustelut ja julkistaa vain niiden lopputulokset. Lukuja, joihin VVM:n päätökset ja arvioinnit perustuvat, olisi Wibergin mukaan saatava vihdoin arvioitaviksi. Vain näin voitaisiin varmistaa, ovatko laskelmat oikeita ja onko niitä ylipäätään olemassa.
3. Eduskunnan budjettivalta on Wibergin mukaan käytännössä virkamiehillä. Tätä tiedon panttaamista Wiberg nimittää "Sailaksen malliksi" eli management by haastattelu -tyyliksi.
4. Me kaikki muistamme Raimo Sailaksen julkisuuteen vuosikymmeniä latelemat valtiontaloutta koskevat madonluvut, jotka poikkeavat usein ministerin ja hallituksen kannasta. Luultavasti kyseessä on ollut ihan harkittu juttu: Sailas puhuu asiaa - vaikkei koskaan arvioitaan edes yritä tarkemmin perustella - jota poliitikot sitten kaikin tavoin kaunistelevat, jotta saataisiin näyttämään, että nämä muka pitävät kansan ja ihmisten puolia tunteettomia virkamiehiä vastaan! Nyt tätä Sailaksen likaista työtä jatkaa ministeriöön palkattu ylijohtaja Juhana Wartainen, joka kärkkyyy Sailaksen valtiosihteerin virkaa, demari tietysti hänkin.
5. Matti Wiberg on puhunut ennenkin tasavallan presidentin viran lakkauttamisesta. Tätä samaa dogmia hän jatkaa uusimmassa Ylelle antamassaan haastattelussa. Myös presidentin vallankäyttö on W:n mukaan karannut kaiken valvonnan ulkopuolelle, presidentti olisi on saatava vallankäytöstään poliittiseen vastuuseen, jyrisee professori. Nyt presidentillä toimii "vailla vastuuta mistään, koskaan, kenellekään".
6. Ajatuksen, jonka mukaan tasavallan presidentti olisi jonkinlainen "reservivoima", "poliittisten kiistojen ulkopuolella oleva sovittelija", "kansakunnan unilukkari" tai "arvojohtaja", professori Wiberg lyttää tyystin. W:n mukaan presidentti ei voi olla mikään reservi tai voima, joka tulee siivoamaan muiden sotkuja ("selvittäjä"). Presidentti on poliitikko ja osa sitä koneistoa, joka sotkun on alun perin tuottanut. Wibergin mukaan ei ole mitään sellaista normaalitilaa, jossa presidentti ikään kuin taustalla lepäilisi ja sitten sotkujen ilmestyessä tulisi paikalle järjestelemään, "tämä on täysin harhainen illuusio".
7. Wibergin mukaan presidentti-insituutio olisi yksinkertaisesti lopettava. Sopiva ajankohta olisi nykyisen presidenttikauden päättyessä. W:n mukaan presidentti-instituutio pitäisi ’likvidoida’: "Leikkimonarkin ominaisuudet voitaisiin täysin lakkauttaa. Ne tehtävät, joilla on joku poliittisesti mielekäs tarkoitus, voidaan jakaa eduskunnan ja hallituksen kesken".
8. Presidentinviran lakkauttaminen on tarpeellinen, koska presidentti ei voi Wibergin mukaan olla myöskään pelkkä arvojohtaja tai unilukkari. Moniarvoisessa yhteiskunnassa kukaan ei voi edustaa kaikkien arvoja, Wiberg päättelee.
9. Professorimme on toki monessa suhteessa oikeassa. Tasavalta ei nykyoloissa presidenttiä tarvitse, koska presidentin valtaa on karsittu lähes olemattomiin. Presidentin valtaoikeudet ovat lähinnä vain muodollista laatua. Emme tarvitse presidenttiä siksi, että jonkun pitää nimittää tuomarit tai upseerit virkoihinsa. Emme tarvitse presidentin armahdusoikeutta vain siksi, että joku presidentti voisi näyttää karskiutensa ja olla armahtamatta ketään.
10. Mitä muita hommia pressalla nykyisin vielä olikaan? Uudenvuodenpuheen voisi paperista lukea vuorollaan joku Kansallisteatterin näyttelijä; Oiva Lohtander voisi aloittaa. Niinistön edeltäjistä Halonen ja Ahtisaari yrittivät kaikien tavoin viihdyttää kansaa, Niinistöltä tämä homma luonnistuu huonommin. Presidentin ulkomaan esiintymiset ja puheet herättävät usein lähinnä vain kiusallista myötähäpeän tunnetta ja tilanteita, joista tulee mieleen satu kuninkaan uusista hienoista vaatteista.
11. Presidentin YK:n yleiskokouksessa viime vuoden loppupuolella pitämä puhe, jolla Suomen piti varmistaa pääsy turvallisneuvoston jäsenmaaksi, oli lähinnä fiasko. Viime viikon lopulla Suomen presidentti osallistui tavanmukaisen tapaan Davosin "korkeanpaikan leirille" eli maailman yritysjohtajien huippukokoukseen, jonne kulisseiksi haalitaan aina joukko huippupoliitikkoja. Davosin tapaamiseen osallistuvat muun muassa Venäjän pääministeri Dmitri Medvedev, Saksan liittokansleri Angela Merkel, Britannian pääministeri David Cameron sekä YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon.
12. Myös presidentti Sauli Niinistö oli siis Davosissa paikalla ja BBC:n toimittaja haastatteli häntä etukäteen tiedoksi annetuilla kysymyksillään. Haastattelun anti oli mitäänsanomaton, mitä osoittaa sekin, että se ajettiin ulos vasta pari päivää huippukokouksen jälkeen. Iltapäivälehtemme mittasivat totuttuun tapaan sitä, "miten Niinistö selvisi englanninkielellä"; vastaajien myötähäpeän määräksi mitattiin nyt 35 prosenttia, mitä lehdet äityivät ylistämään erinomaiseksi saavutukseksi. Kukaan ei puhunut halaistua saa siitä, mitä Niinistö itse asiassa haastattelussaan sanoi; se ei tuntunut jääneen kenenkään mieleen.
13. Uudenvuodenpuheessaan Niinistö vetosi yritysjohtajiin palkkojen ja etuuksien alentamiseksi ja yritti näyttää esimerkkiä ilmoittamalla halustaan oman (verottoman) palkkionsa alentamiseksi. Niinistön esimerkki ei ole saavuttanut juurikaan vastakaikua, vaan näyttää siltä, että se halutaan vaeita pikkuhiljaa kuoliaaksi. Tämäkö on sitä arvojohtamista ja tässäkö on sen tulos?
14. Selvää kuitenkin on, ettei Matti Wibergin ajamalla hankkeella tasavallan presidentin viran lakkauttamiseksi ole lähitulevaisuudessa minkäänlaisia menestymisen mahdollisuuksia.
15. Mutta ei hätää, paremmat ajat ovat kohta koittamassa! Paavo Väyrynen nimittäin ilmoitti tänään aikeistaan asettua ehdolle sekä vuoden 2014 EU:n parlamenttivaaleissa että vuoden 2015 eduskuntavaaleissa; presidentinvaaleista 2018 Väyrynen ei sen sijaan (vielä) maininnut mitään. Väyrynen kertoi haastavansa Timo Soinin ja perussuomalaiset.
