879. Vanhas-Matti palaa politiikkaan

Berliinin maratonjuoksun kaksi tähteä kisan jälkeen tänään. Vasemalla juoksun voittanut ja uuden ME-tuloksen tehnyt Dennis Kimetto

1. He eivät koskaan palaa (They never come back)  on tunnettu urheilusankareihin ja varsinkin ammattinyrkkeilyn maailmanmestareihin liitetty slogan. Iskulause on koskenut erityisesti raskaansarjan entisten maailmanmestareiden epäonnistuneita yrityksiä vallata titteli takaisin. Muhammad Ali (ent. Cassius Clay) oli vasta toinen raskaansarjan mestari, jolta MM-tittelin uudelleen valtaaminen toteutui 1974. Ensimmäinen come back onnistui Floyd Pattersonilta (1935-2006) vuonna 1960, jolloin hän voitti uusintaottelussa ruotsalaisen Ingemar Johanssonin. Floyd Patterson oli oma idolini, hän voitti Helsingin olympiakisoissa 1952 keskisarjan kultamitalin 17-vuotiaana.

2. Entisten huippupoliitikkojen eli lähinnä presidenttien ja pääministereiden paluu takaisin politiikan parrasvoihin tuntuu vielä vaikeammalta tehtävältä. Useimmissa tapauksissa politiikasta vetäytyneet ja vetäytymään pakoitetut ex- pääministerit eivät edes yritä tehdä come backia, vaan poistuvat suosiolla politiikasta joko eläkkeelle tai muihin tehtäviin.

3. Suomessa on monta ex-pääministeriä, joista useimmat eivät ole politiikasta vetäydyttään yrittäneet palata edes eduskuntaan. Tällaisia henkilöitä ovat Esko Aho, Paavo Lipponen ja äskettäin politiikan jättänyt Mari Kiviniemi. Todellinen pätkäpääministeri Anneli Jäätteenmäki äänestettiin todellisena ääniharavana vuonna 2004 EU:n parlamentin jäseneksi.

4. Matti Taneli Vanhanen (kesk) toimi pääministerinä 2003-2010. Hän päätti luopua tehtävästään joulun alla 2009,  jolloin koko politiikan sekoittaneet vaalirahoitussotkut jäytivät pahasti keskustaa ja sen puheenjohtajana ollut Matti Vanhasta. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa keskusta koki rökäletappion, minkä Matti Vanhanen oli toki jo vuonna 2009 ennakoinut. Vanhasen poistuttua politiikasta kesken kaiken keskustan vaaalitappio meni lähinnä pääministeri Mari Kiviniemen piikkiin.

5. Kansanedustajana 1991-2010 toiminut Matti Vanhanen jätti keskustan puoluekokoukseen jälkeen 2010 myös eduskunnan ja siirtyi Perheyritysten liiton palvelukseen toimien siitä saakka liiton toimitusjohtajana. Tämän jälkeen Vanhaselta on usein kysytty, aikooko hän vielä joskus palata takaisin politiikkaan. Vanhanen on kertonut aina päättäväisesti, että hänellä ei ole poliitiikkaan paluuta koskevia suunnitelmia tai että hän tulisi joskus asettumaan ehdolle eduskuntavaaleissa.

6. Tätä todellisten halujen piilottelua kesti neljä vuotta, sillä tällä viikolla Matti Vanhanen ilmoitti Facebookissa "miettineensä", miten hänen kokemuksensa perheyrityksistä ja valtion johtamisesta voisi yhdistää. Hän sanoi harkitsevansa päätöstään syksyn aikana.  
Tästä kaikki toki ymmärsivät, että Vanhanen tulee harkitsemaan paluuta politiikkaan ja eduskuntaan, sillä seuraavat vaalit ovat jo lähellä eli ensi huhtikuussa. 

7. Vanhanen puhuu syvällä rintaäänellä kokemuksestaan "valtion johtamisessa". Noh, Vanhanen johti pääministerinä ainoastaan valtioneuvostoa eli hallitusta, ei sentään - luojan kiitos - koko valtiota. Tasavallan presidentti johtaa pääministerin yläpuolella valtiota. Toki maan hallituksen johtaminen on kovaa puuhaa varsinkin näinä ankeina aikoina, jolloin valtiontaloudella ja valtakunnan elinkeinoilla menee lihavien vuosien jälkeen huonommin. Matti Vanhanen älysi hypätä pois "remmistä" eli pääministerin ja puoluejohtajan pallilta ennen kuin valtiontaloudella ja yrityselämällä alkoi mennä todella heikosti.

8. Kaikki politiikan toimittajat ja muut spekulantit laidasta laitaan tuntuvat olevan yksimielisiä siitä, että Matti Vanhanen (59) ei enää vain mieti paluutaan politiikkaan, vaan hän on jo tehnyt lopullisen päätöksen asettua ehdolle huhtikuun eduskuntavaaleissa. Vanhasen vaalipiiri tulee totuttuun tapaan olemaan Uusimaa, jossa ehdolle asettuvat myös sellaiset kovat nimet kuin esimerkiksi Alexander Stubb, Timo Soini ja Antti Rinne, niin ja myös muuan Kanki- Kaikkonen, joka myös nimellä Antti Kaikkonen tunnetaan. 

9. Ensi vuonna (vasta) 60 vuotta täyttävä Matti Vanhanen muistetaan, paitsi lautakasaväitteistä ja monista vaalirahoitussotkuista, myös avioerostaan, naisseikailustaan ja "morsiamistaan" sekä Rukan hangilta 2008 saamastaan ideasta, jonka mukaan eläkeikää tulisi nostaa. Onko Vanhaseen vuonna 2009 lopen kyllästynyt kansa unohtanut Vanhasen mokat ja olisiko hänellä mahdollisuuksia tulla valituksi uudelleen Arkadinmäelle? Kyllä vain on, sillä kuten tunnettua, suomalaisten äänestäjien poliittinen muisti on sangen ja itse asiassa pelottavan lyhyt. Matti Vanhasella on nimeä ja meriittejä ja merkille pantavaa on myös into, jolla Matti Vanhasta on parin viime vuoden aikana kuultu monissa tv:n ajankohtaisohjelmissa asiantuntijana.

10. On helppo ennustaa, että Matti Vanhasesta tulee seuraavissa vaaleissa keskustan ääniharava Uudellamaalta, varsinkin kun Paula Lehtomäki on kertonut, ettei hän asetu enää ehdolle Uudeltamaan piiristä. Vanhanen rökittää vaaleissa helposti Kanki-Kaikkosen, ja saattaa käydä jopa niin, että keskusta saa Uudeltamaalta 3-4 kansanedustajaa nykyisten kahden asemesta. Jos keskusta saisi houkuteltua ehdokkaaksi vielä vuoden 2003 vaalien ääniharavan eli Tanja Karpelan, olisi puolueella todella "vahva" porukka ehdolla vaaleissa. Mihin Tanja Karpela muuten on kadonnut julkisuudesta?

11. Olennainen kysymys vaalien jälkeen onkin se, joutuuko Matti Vanhanen tyytymään rivikansanedustajan rooliin vai haluaako keskusta, että Matista leivotaan hallituksen ministeri. Jos keskusta voittaa vaalit, kuten voidaan ennustaa, ja Juha Sipilästä tulee uusi pääministeri, niin lienee melko selvää, että Sipilä haluaa Vanhasen mukaan hallitukseen ikään kuin vanhemman valtiomiehen ominaisuudessa. Vanhanen voisi ryhtyä vaikkapa puolustusministeriksi, jota tehtävää hän hoiti lyhyen aikaa jo 2003 Anneli Jäätteenmäen hallituksessa.

12. Keskusta ja kokoomus tulevat käymään huhtikuun vaaleissa kovan kamppailun maan suurimman puolueen ja samalla pääministeripuolueen paikasta. Keskustasta lähtevät ehdolle useat vanhat tai itse asiassa jo tosi vanhat ja kokeneet politiikot. Katsotaanpa hieman, minkä ikäisiä nämä konkarit ovat tulevan uuden vaalikauden lopussa eli keväällä 2019, jolloin useimmat heistä istuvat kansanedustajina.

13. Sirkka-Liisa Anttila on vuonna 2019 jo 75-vuotias, kun taas Timo Kalli, Mauri Pekkarinen, Seppo Kääriäinen ja Eero Reijonen täyttävät tuolloin 72 tai ainakin 71 vuotta. Keskustan muista vanhoista parroista voidaan mainita, että Tapani Tölli, Mikko Alatalo ja Esko Kiviranta saavuttavat vuonna 2019 67 vuoden iän. Anttila, Pekkarinen, Kääriäinen ja Tölli ovat entisiä ministereitä.

14. Sokerina pohjalla voidaan mainita, että Paavo Väyrynen, joka on kertonut asettuvansa ehdolle ensi kevään vaaleissa, täyttää vuonna 2019  72 vuotta. On sinä keskustalla todella kokenutta joukkoa, joka on ollut mukana politiikasta jo suomettumisen kulta-ajoista lähtien. Pääministerinä tai ainakin puoluejohtajana Juha Sipilällä on vara mistä valita, jos hän haluaisi keskustan ministeriksi vaikkapa vain yhden kokeneen ja vaalikauden aikana 70 vuotta täyttävän kansanedustajan. Matti Vanhanen on konkareihin verrattuna vielä nuori mies, sillä hän täyttää 2019 vasta 64 vuotta.

15. Eduskuntaan yrittää ensi vuoden vaaleissa jälleen kerran, kuinkas muuten, myös Kauko Juhantalo (72) Satakunnasta. Samasta vaalipiiristä paluuta Arkadianmäelle mielii myös keskustan entinen maatalousministeri Juha Korkeaoja (s. 11.1.1950). Juhantalo on myös ex-ministeri ja hän jää historiaan koplauksesta saamastaan valtakunnanoikeuden tuomiosta. Vuonna 2019 Juhantalon ikämittariin tulee lukema 76.

16.  Alex Stubb ja ilmeisesti useimmat muutkin kokoomuslaiset yrittävät haalia äänestäjiksi ennen muuta nuoria ja ensi kertaa vaaleihin osallistuvia ihmisiä. Tässä tarkoituksessa Stubb vierailee jatkuvasti monissa lukioissa, Ruisrockissa sekä Duudsonien yms. veijareiden järjestämissä tapahtumissa tapaamassa nuoria ja potentilaaisia äänestäjiä. Suuri joukko koululaisia, opiskelijoita ja muuta nuorta väkeä haluaa ottaa kännykkäkameroilaan selfieitä itsestään ja Stubbista. Käykö nyt niin, että nuoret äänestävät kokoomusta ja Uudellamaalla ensijassa Stubbia? Joutuuko keskustan ikääntyvä ehdokasjoukko sekä demareiden Antti Rinne puolestaan kiertämään vaalikampanjan aikana, ei lukioita ja korkeakouluja, vaan etupäässä vanhainkoteja ja ikääntyneiden ihmisten palvelutaloja?  

17. Pääministeri Stubbin panostaminen vaaleissa ja yleensä politiikassa nuoriin näkyy myös kokoomuksen uusissa ministerivalinnoissa. Uusi maatalousministeri Petteri Orpo on 43, sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty 37 ja uusi ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen 31-vuotias. Väliäkö sillä, että Orpolla ei ole minkäänlaista aiempaa kokemusta maa- ja metsätalousasioista tai että Grahn-Laasosella, mikäli mahdollista, on vielä vähemmän kokemusta ympäristöä koskevista ongelmista.  He ovat todellisia pätkäministeritä, jotka eivät joudu tekemään hallituksessa enää oman ministeriönsä toimialaan kuuluvia merkittäviä päätöksiä tai aloitteita. Riittää, että Petteri myös näyttää hieman "orvolta" ja että Sanni on Alexin entinen lehdistöavustaja ja tumma kaunotar, joka osaa hymyillä viehättävästi. Kyllä näillä avuilla pärjää politiikassa varsin pitkälle!

18. Saati sitten urheilutuloksilla! Alex Stubb juoksi tänään Berliinin maratonilla uuden ennätyksensä. Hänen aikansa oli 3.11.24, mikä on 45-vuotiaalle harrastelijalle aika kova tulos. Entistä ennätystään Stubb paransi kuudella minuutilla. Samassa kisassa kenialainen Dennis Kimetto juoksi maratonin uuden ME-tuloksen 2.02.57. Juoksun jälkeen Stubbista ja Kimettosta otettiin - luonnollisesti - yhteiskuva, katso yllä.

19. Yle Uutisten teettämän ja tänään julkaiseman gallup-kyselyn mukaan keskusta on karannut kokoomukselta ja on nyt selvästi maan suosituin puolue. Matti Vanhasen ilmoitus palata takaisin politiikkaan ei ole vielä ehtinyt vaikuttaa suuntaan tai toiseen. Keskustaa kannattaa kyselyn mukaan 23,3, mutta kokoomusta vain 20,4 prosenttia vastaajista. Perussuomalaiset ja demarit laahustavat kaukana kokoomuksenkin takana, sillä persuja kannattaa 16,6 ja SDP:tä 15,4 prosenttia vastaajista.

20. Kokoomuksen erilaiset sähläilyt ja uudet ministerivalinnat ovat ilmeisesti vaikuttaneet kyselyn tulokseen. Kokoomus saa kiittää kannatuksen laskusta Laura Rädyn ja Lasse Männistön "tuolileikkiä", jonka Alex Stubb aluksi hyväksyi ja tuomitsi vasta sitten, kun kaikki muut olivat jo ehtineet sitä kiivaasti arvostella. Myös uudet ministerivalinnat ovat syöneet kokoomuksen uskottavuuutta. Keskusta porskuttaa, vaikka se ei ole tehnyt tai sanonut syyskuussa juuri mitään uutta tai raflaavaa. Oppositiossa on näinä aikoina helppo räksyttää, mutta tämäkään ei enää tunnu onnistuvan Timo Soinilta. Maisterisjärkä kärkkyy  nykyisin niin innokkaasti ja presidenttiä ja ulkoministeriä suorastaan nuoleskellen pääsyä seuraavaan hallitukseen, että oikein pahaa tekee. Kyllä kansa tietää!

584.  Nova-johtajien jutussa ja Ilkka Kanervan lahjusjutussa kunnon tuomiot 

Kalliiksi tulivat näidenkin yhteislaulujen lunnaat...

1. Helsingin käräjäoikeudessa on käsitelty vaalirahasotkusta aiheutuneita syytejuttuja. Tänä aamuna käräjäoikeus antoi sitten kauan odotetun tuomionsa. Mennäänpä suoraan asiaan ja tuomioon, josta käräjäoikeus antoi seuraavan, minusta aika niukan tiedotteen:

"Helsingin käräjäoikeus on 18.4.2012 antamallaan tuomiolla ratkaissut laajan juttukokonaisuuden, jossa on käsitelty Nova Group Oy:n ja Nova Kiinteistökehitys Oy:n liittyviä velallisen rikoksia, kirjanpitorikoksia, törkeää lahjuksen antamista ja ottamista sekä eräitä muita rikoksia. Nova-yhtiöiden osalta kysymys on ollut keskeisesti törkeästä velallisen epärehellisyysrikoksesta, jossa yhtiöiden varoja oli siirretty lähipiirin hyväksi sekä käytetty  merkittäviä määriä liiketoimintaan liittymättömiin tarkoituksiin. Yhtiön varoilla on rahoitettu vaalitukea, josta osa on katsottu lahjomarikosten tunnusmerkistön täyttäväksi menettelyksi. Velallisen rikoksilla on aiheutettu yhtiöiden velkojille noin 5 miljoonan euron suuruiset vahingot.

Arto Merisalo on tuomittu törkeistä velallisen epärehellisyysrikoksista, törkeistä kirjanpitorikoksista,  törkeästä lahjuksen antamisesta, lahjuksen antamisesta, rekisterimerkintärikoksesta sekä kirjanpitorikoksesta 6 vuoden vankeusrangaistukseen. Pauli Hakala on tuomittu törkeistä velallisen epärehellisyysrikoksista ja törkeistä kirjanpitorikoksista sekä liiketoimintakiellon rikkomisesta 4 vuoden vankeusrangaistukseen. Aija Merisalo on tuomittu törkeistä velallisen epärehellisyysrikoksista ja törkeistä kirjanpitorikoksista 3 vuoden vankeusrangaistukseen. Tapani Yli-Saunamäki on tuomittu törkeistä velallisen epärehellisyysrikoksista, törkeistä kirjanpitorikoksista, törkeästä lahjuksen antamisesta, lahjuksen antamisesta, rekisterimerkintärikoksesta sekä kirjanpitorikoksesta 3 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Lisäksi kolme muuta henkilöä on tuomittu Nova-yhtiöiden toiminnassa tehdyistä rikoksista vankeusrangaistuksiin, joista osa on määrätty ehdolliseksi.

Asiakokonaisuuteen liittyvässä törkeää lahjuksen ottamista ynnä muuta koskevassa asiassa  Ilkka Kanerva on tuomittu törkeästä lahjuksen ottamisesta  sekä virkavelvollisuuden rikkomisesta 1 vuoden 3 kuukauden  ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Toivo Sukari on tuomittu törkeästä lahjuksen antamisesta 8 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Kyösti Kakkoseen kohdistettu syyte on hylätty.

Ratkaisusta on äänestetty Kanervan ja Sukarin syyllisyyskysymyksen osalta." (Lihavoinnit palsturin).

2. Näin siis käräjäoikeuden tiedotteessa. Merisalo ja muut yli kahden vuoden linnatuomion saaneet on määrätty heti vangittaviksi, kuten laki määrää. Palaan asiaan tarkemmin myöhemmin. Tulin juuri äsken kunto- ja uimasalilta, missä kuulin radiouutisen tuomiosta. Tuntui hyvältä - rauta nousi jalkakyykyssäkin kevyesti - ja siltä, että kerrankin oikeus voitti ja poliitikkojen ja liikemiesten HV-verkostojen ympärille syntynyttä korruptiota aletaan saada vihdoin kunnon tuomioilla kuriin.

3. Vaalirahasotkuhan alkoi, kuten kaikki vielä muistanemme, keskustan ryhmänjohtajan Timo Kallin avomielisellä, mutta samalla röyhkeällä lausunnolla, jonka mukaan hänen ei tarvitse ilmoittaa yrityksiltä ja järjestöiltä saamiaan vaalitukiaan oikeusministeriölle, kuten laki edellytti, koska ilmoituksen antamatta jättämistä ei ole sanktioitu. Kalli sano silmät kirkkaan, että nuo kymppitonnien lahjoitukset ovat pelkästään hänen ja lahjoittajan välinen asia.

4. Mitään uutta Kallin ilmoituksessa ei sinänsä ollut, sillä lähes kaikki poliitikot tekivät samoin kuin Kallikin ja kaikki puolustivat ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntejään samoilla perusteilla kuin Kalli. Uutta oli oikeastaan vain Kallin hölmön avomielinen perustelu, jonka mukaan hän rikkoi lakia, koska lain rikkomisesta ei seurannut mitään rangaistusta tai muuta sanktiota.

5. Mutta mikä mahdollisti Kallin ja lukuisten muiden vaalitukia saaneiden kansanedustajien röyhkeän ylimielisen ja laista täysin piittaamattoman käytöksen? Tietenkin se, että oikeusministeriö, jonka olisi  lain mukaan pitänyt valvoa, että kansanedustajat antoivat asianmukaisesti laadit vaalirahailmoitukset, laiminlöi kokonaan valvontavelvollisuutensa. Ministeriön vaalirahajohtaja Arto Jääskeläinen esiintyi oikein elvistelen ja naureskellen mediassa ja kertoi , että ehei, eiväthän he valvo mitenkään vaalirahailmoitusten asianmukaisuutta, koska se ei kuuluu heidän tehtäviinsä.

6. Vaalijohtajaansa, kuten muihinkin virkamiehiinsä, sokeasti uskova ja luottava oikeusministeri Tuija Brax kiirehti myös pari kertaa oikein eduskunnan pöntöstä levittämään samaa täysin virheellistä väitettä. Brax vetosi myös vaaliasiantuntijana pidetyn Lauri Tarastin lausumiin, joissa oli katsottu, että vaalirahailmoitusten valvonta ei kuuluisi ministeriölle vaan - medialle! Muun muassa tästä "hyvästä" Lauri Tarasti saikin sitten ministerin arvonimen.

7. Hieman myöhemmin oikeuskansleri Jaakko Jonkka kuitenkin katsoi, ei oma-aloitteisesti, vaan hänelle tehdyn kantelun johdosta, että vaalirahailmoitusten valvonta kuului, kuten laissakin sanottiin, nimenomaan oikeusministeriölle. Jonkka havaitsi, että ministeriö oli ainakin kaksien vaalien jälkeen laiminlyönyt valvontavelvollisuutena. Jonka antoi tästä laiminlyönnistä vaalijohtaja Jääskeläiselle vakavan varoituksen, mikä on, ottaen huomion Jonkan muutoin sangen lepsun linjan, harvinaisen ankara seuraamus.

8. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka ei siis puutunut omasta aloitteestaan asiaan eli ministeriön kyseiseen vakavaan laiminlyöntiin - eipä tietenkään - vaan sen oikeuskansleri teki vasta hänelle tehdyn perusteellisen kantelukirjelmän jälkeen. Kuka oli kantelun tekijä? Se oli tämän blogin pitäjä (palsturi), kuten olen tässä blogissa vuonna 2008 kertonut. Ks. blogi nro 1/4.8.2008, joka löytyy tästä. Tämän jälkeen on käsitellyt vaalirahasotkua ja vaalirahailmoitusten valvontaa mm. blogeissa 8/14.8.2008, 21/21.9.2008, 43/6.11.2008 ja 44/7.11.2008.

9. Voisin siis nostaa pikkuisen omaa häntääni asiassa, jossa nyt on päästy jälleen yhteen vaiheeseen, kun vaalirahaa lahjoitustarkoituksessa jaelleet bisnesmiehet ja sitä hövelisti vastaanottaneet poliitikot ovat saneet ansaitut tuomionsa. Pitäisiköhän nostaa oikein lippu salkoon?

10. Toki tuomitut nyt hämmästelevät, tyrmistelevät ja kertovat kilvan valittavansa tuomiosta hovioikeuteen. Tämä kuuluu pelin henkeen ja syytettyjen oikeuksiin. Tuomiot saattavat ylemmissä oikeusasteissa jonkin verran muuttua, sillä  niinhän asia on, että mitä ylemmäksi tuomioistuinlaitoksen hierarkiassa edetään, sitä enemmän sieltä löytyy näitä poliitikkojen ja liikemiesten ymmärtäjiä ja joskus jopa "veljiä" erilaisista yhteyksistä. Tässä tarkoituksessa poliitikot ja lainsäätäjä hyväksyvät meillä mukisematta tuomareiden ja jopa KKO:n tuomareiden osallistumisen rahakkaisiin välimiestehtäviin, että myös tuomareita saataisiin vedetyksi HV-verkostojen piiriin ja "auttamaan" joskus kenties hätään joutuvia ja apua tarvitsevia veljiään.

352. Timo Kalli - keskustan työhevonen

Timo Juhani Kalli (63 v.) on maanviljelijä Euran Kiukaisista. Hän on toiminut keskustan kansanedustajana vuodesta 1991 ja johtanut vuodesta 2003 puolueen eduskuntaryhmää. Ministerinä Kalli ei ole ollut, syynä luultavasti heikonpuoleinen vieraiden kielten taito.

Kallista ja hänen toiminnastaan ryhmänjohtajana on tämänpäiväisessä Helsingin Sanomissa laaja kahden sivun esittely. Kalli on hevos- ja ravimiehiä ja HS:n jutun kuvissa (yllä) hänet onkin kuvattu ohjastamassa suomenhevosiaan. Nuorempana Timo Kalli harrasti nyrkkeilyä kilpailumielessä, mutta tästä ei Hesarin jutussa kerrota mitään.

Timo Kallilla oli avainrooli kesän 2003 pääministerinvaihdossa. Kalli suositteli yhdessä puoluesihteeri Eero Lankian kanssa Anneli Jäätteenmäen eroamaan. Tämän jälkeen Kalli nosti ensimmäisenä esiin Matti Vanhasen nimen pääministeriksi. Kalli kertoo Hesarin jutussa, ettei hän ollut neuvotellut asiasta etukäteen Vanhasen kanssa.

"Kun syntyi tyhjä tila, ajattelin, että pitää heti heittää toinen ehdokas. Emme olleet keskustelleet Vanhasen kanssa asiasta", Kalli kertoo.

Mutta oltiinko Matti Vanhasen tulevasta pääministeriydestä keskusteltu keskustan eduskuntaryhmässä ennen kuin Kalli nosti kysyttäessä esiin Vanhasen nimen? HS:n jutussa Kalli antaa ymmärtää, että ryhmähuoneessa ei oltu keskusteltu asiasta lainkaan, vaan hän oli maininnut Vanhasen nimen aivan spontaanisti. Kallin mukaan hänen vastauksensa tomittajalle oli yllättänyt täydellisesti ainakin Mauri Pekkarisen.

On vaikea uskoa, että Kalli olisi vetäissyt Vanhasen nimen ikään kuin hatusta ja ettei uuden pääministerin nimestä olisi keskusteltu keskustan ryhmäkokouksessa. Eivät kai kaikki keskustan 50 kansaedustajaa voineet olla niin hölmistyneitä Jäätteeenmäen erosta ja siitä, että demarit olivat luvanneet heille myös uuden pääministerin paikan, että he eivät olisi hoksanneet pohtia, kenestä Jäätteenmäen seuraaja pääministerinä? Tämä tuntuu mahdottomalta uskoa.

Ilmeistä on, että Timo Kalli, keskustan vanha isäntä Seppo Kääriäinen ja jotkut muut, ainakin puoluesihteeri Eero Lankia, olivat keskenään sopineet siitä, että Vanhasesta tulisi uusi pääministeri. Mauri Pekkariselle herrat eivät olleet maininneet asiasta siitä yksinkertaisesta syystä, että he eivät halunneet tehdä Maurista pääministeriä. Perustelihan Kääriäinen heti Vanhasen valinnan jälkeen asiaa sillä, että Matti Vanhanen oli rehellisin keskustalainen poliitikko uudeksi pääministeriksi - luonnehdinta, jota Kääriäinen on luultavasti myöhemmin joutunut katumaan.

Timo Kallilla, Matti Vanhasella ja keskustalla meni pari vuotta Vanhasen valtaantulon jälkeen oikein kivasti. Kalli piti ryhmää kurissa ja hän oli ainoa, jolle Vanhanen uskoutui suunnitelmissaan. Kalli on vakaan satakuntalaisen isäntämiehen perikuva, joka artikuloi eduskunnassa ja yleensä politiikassa jämäkästi selkeällä suomen kielellä, kasvattaa suomenhevosia ja junailee kotimaakunnassaan ja koko keskusta-Suomessa asioita puolueelleen ja sen kannattajakunnalle parhain päin. Tahti muuttui, kun Vanhanen alkoi temppuilemaan naisjutuillaan ja oudoilla lausunnoillaan. Kallin mukaan kriisi alkoi Matti ja Merjan Vanhasen avioerosta.

Vaikka asia on keskustan taholta kiistetty, lienee ilmeistä, että Timo Kalli ja Seppo Kääriäinen junailivat keskenään myös Matti Vanhasen eron pääministerin pallilta. Kuten muistettaneen, Vanhasen ilmoitus erosta tuli vuosi sitten vähän ennen joulua. Vanhanen ilmoitti, ettei hän asetu enää ehdolle kesäkuun puoluekokouksessa puolueen puheenjohtajaksi, mikä tiesi käytännössä myös ilmoitusta luopua pääministerin paikalta.

Todennäköisesti on, että Kalli ja Kääriäinen olivat ilmoittaneet Vanhaselle, etteivät he enää tukisi Vanhasen jatkokautta puolueen puheenjohtajaksi. Syynä oli vaalirahasotkun tutkinnan ulottuminen yhä syvemmin keskustapuolueeseen ja myös Vanhasen tekemisiin akselilla RAY-Nuorisosäätiö. Oikeuskansleri oli kokoustanut 14.12. tutkinta-asian tiimoilta KRP:n tutkinnanjohtajan ja valtakunnansyyttäjän kanssa, minkä jälkeen oikeuskansleri Jonkka oli ollut yhteydessä Matti Vanhasen tärkeimmän neuvonantajaan eli valtiosihteeri Risto Volasen kanssa, joka lienee kertonut tutkinnan suuntaamisesta Timo Kallille.

----

Timo Kalli töpeksi itsekin pahemman kerran vaalirahoitusjupakan alkumetreillä. Toukokuussa 2008 hän antoi Ylen A-studiossa haastattelun, jossa hän myönsi jättäneensä oikeusministeriölle toimittamassaan vaalirahailmoituksessa ilmoittamatta eräiden yli 1 700 euron suuruisten avustusten osalta sen, keiltä tai miltä yrityksiltä tuet olivat peräisin. Kalli sanoi, että tämä oli "hänen ja antajan välinen asia."

Kalli jätti alun perin ilmoittamatta, että hän oli saanut vaaliavustusta mm. Ruukki Groupilta 20 000 euroa, Ajanta Oy:ltä 10 000 euroa ja Kehittyvien maakuntien Suomelta (KMS) 10 000 euroa.

Tässä valtiopäivämies Kalli tietenkin erehtyi, mutta todellinen möläytys koettiin, kun Kalli jatkoi, että "kun tämä asia (siis vaalirahoitusilmoituksen yksilöiminen) ei ole sanktioitu, koen että olen ainoastaan poliittisessa vastuussa tukijoilleni ja äänestäjilleni."

Kalli siis tunnusti rikkoneensa tahallaan tärkeää kansanedustajia velvoittavaa lakia, jota hän oli ollut säätämässä ja hyväksymässä. Keskustan kasvojen pesu olisi edellyttänyt, että Kalli olisi eronnut keskustan ryhmänjohtajan paikalta. Mutta vielä mitä, Kalli jatkoi ja jatkaa edelleen niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kalli voi vedota tietenkin siihen, etteivät muutkaan vaalirahoitussotkussa kiusalliseen asemaan joutuneet keskustalaiset, Matti Vanhanen etunenässä, eronneet asemistaan, vaan jatkoivat entisillä paikoillaan.

Kalli päätti kuitenkin rangaista itseään sillä, että "kertoi kaiken" - siis täydensi vaalirahoitusilmoitustaan - ja palautti saamansa rahat, noin 40 000 euroa. Tällä tempulla hän koki pesevänsä kasvonsa. Niin tai näin, niin temppu kannatti sikäli, että sillä tavalla Kalli tavallaan osti itselleen jatkoajan keskustan ryhmänjohtajana.

Oliko Kalli todella niin tyhmä tai varomaton, että meni aivan noin vain möläyttämään tuollaisia? Tuskinpa. Muistamani mukaan oikeusministeri Tuija Brax oli jo ehtinyt julistaa eduskunnassa, että vaikka vaalirahoitusilmoitukset jätettiin oikeusministeriölle, ministeriöllä ei ollut valtuuksia tarkistaa ilmoitusten todenperäisyyttä, saati sitten vaatia edustajia täydennyttämään puutteellisia ja epäselviä ilmoituksiaan. Tässä kohdin Brax nojautui siihen, mitä ministeriön vaalijohtaja Jääskeläinen oli hänelle vakuuttanut lain sisällöstä.

Luultavaa on, että Timo Kalli tarkoitti "asian sanktioimattomuudella" juuri samaa, mitä Brax oli kertonut eduskunnassa. Siis sitä, että että ministeriö tai mikään muukaan viranomainen ei voisi puuttua epätäydellisiin tai epäselviin vaalirahailmoituksiin. Olihan "Suuri vaali- ja vaalirahoitusekspertti" Lauri Tarastikin ilmaissut käsityksenään, että vaalirahoitusilmoituksen paikkansapitävyyden tarkistaminen oli ollut lakia valmisteltaessa tarkoitus jättää yksinomaan median tehtäväksi. - Suorastaan hullunkurinen ajatus, mutta sekin kelpasi vuoden 2000 vaalirahoituslakia säädettäessä eduskunnalle.

Itse olin toista mieltä kuin Brax ja hänen vaalijohtajansa ja niinpä tein oikeuskanslerille toukokuun lopulla 2008 kantelun, jossa pyysin selvittämään, mikä oli vaalirahoituslain tarkoitus edellä mainitussa kohdin ja oliko oikeusministeriö rikkonut lakiin perustuvan tarkastusvelvollisuutensa. Oikeuskansleri Jonkan ratkaisu saatiin tammikuussa 2009 ja sen sisältö oli selvä: oikeusministeriön olisi pitänyt tarkistaa, täyttivätkö kansanedustajien vaalirahoitusilmoitukset yksilöinnin suhteen lain vaatimukset ja vaatia edustajia täydentämään puutteellisia ilmoituksiaan. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka antoi vaalijohtaja Jääskeläiselle vakavan huomautuksen virheellisestä menettelystä. Oikeusministeri Brax, jonka sanomaan ilmeisesti Timo Kallikin oli luottanut, oli siis kertonut eduskunnassa pötyä, mutta Braxia Jonkka ei mitenkään huomauttanut asian johdosta.

Helsingin Sanomien jutussa Timo Kalli kertoo kyllä katuvansa sitä, että hän perusteli rahoittajiensa salaamisen sillä, ettei asiasta ole säädetty rangaistusta. Kalli ei kuitenkaan hellitä, vaan aikoo pyrkiä eduskuntaan myös kevään 2011 vaaleissa. Vaalirahaskandaali oli syy siihen, miksi Kalli päätti vielä pyrkiä eduskuntaan.

"Haluan mittauttaa kannatukseni vaalirahakohun jälkeen," sanoo Kalli.

Ilmeisesti Kalli laskee, että hän tulee saamaan tulevissa vaaleissa "rehellisen miehen perikuvana" (mies joka palautti rahat) todellisen äänivyöryn ja siten lopullisesti kasvonsa pestyiksi. Luultavasti Kalli on oikeassa. Keskusta saanee seuraavissa vaaleissa läpi ainakin kaksi edustajaa eli nykyisessä eduskunnassa istuvat Juhani Korkeaojan ja Timo Kallin; keskustan kolmas Satakunnasta valittu edustaja on Oiva Kaltiokumpu.

Jollei Kalli ei olisi ehdokkaana, olisi todennäköistä, että hänen tilalleen Satakunnasta valittaisiin Kauko Juhantalo Pohjois-Satakunnasta eli Kankaanpäästä. Muistamme, miten Juhantalokin valittiin eduskuntaan äänivyöryllä eduskuntaan sen jälkeen, kun hänet oli v. 1993 tuomittu Valtakunnanoikeudessa ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja erotettu eduskunnasta.

Jätevesiasetuksen muutosasiassa ryhmyri Timo Kalli ei ole saanut ryhmäänsä tarvittavaa kuria. Viimeksi tänään ympäristöministeri Paula Lehtomäki on valitellut julkisuudessa sitä, miten hänen oman puolueensa eduskuntaryhmä ei ole antanut hänelle tukea jätevesiasiassa. Lehtomäki on arvostellut kolmea puoluetoveriaan nimeltä mainiten oman edun tavoittelusta ja keskustan edun vahingoittamisesta; nämä henkilöt ovat Paavo Väyrynen, Jarmo Korhonen ja kansanedustaja Hannu Hoskonen.

Timo Kallia voi kutsua "Keskustan kuskiksi" mutta yhtä hyvin Keskustan työhevoseksi". Millä arvonimellä keskusta aikoo aikanaan palkita Timo Kallin ansiot politiikassa? Luultavasti Kallista tehdään valtiopäiväneuvos, kenties peräti ministeri. Jukka Vihriälä, jota nyt epäillään vakavista rikoksista, sai valtiopäiväneuvoksen arvonimen sen jälkeen, kun Juha Mieto oli vuoden 2007 vaaleissa pudottanut hänet eduskunnasta.

250. Mattihan se sopan keitti!

1. Kirjoitin noin viikko sitten otsikolla "Laulu KMS-hallitusperheestä." Toimi Kankaanniemi on US-blogissan keksinyt nykyhallitukselle kuvaavan nimen: Merisalon I hallitus. Kun hallituksen vetäjä eli pääministeri vaihtuu kesäkuussa, voidaan näin uudistuvaa pätkäministeriötä kutsua Kankaanniemen esittämin tavoin Merisalon II -hallitukseksi. Siinäkin KMS-perheellä on enemmistö.

2. Mutta kenestä nimellisesti uusi pääministeri? Eilen ehdokkaat (Kiviniemi, Kaunisto, Pekkarinen ja Väyrynen) keskustelivat A-talkissa. Vaikutti aika vaisulta ja värittömältä. Puolet ajasta kului ihmeteltäessä, mitä pitäisi tehdä puoluesihteerille jatulisiko puoluesihteeriä ylipäätään vaihtaa Lahdessa. Huomasi, että ministerit Kiviniemi, Pekkarinen ja Väyrynen ovat sidoksissa Jarmo Korhoseen, sillä kukaan heistä ei uskaltanut vaatia Korhosen eroa tai edes puoluesihteerin vaihtamista. Millä konstilla se Jarmo Korhonen oikein pitää keskustan ministereitä pihdeissään?

3. Pekkarisen valintaa pätkäministeriksi puoltaa se, että hän on jo valmiiksi "pätkä." Puupää saa mennä, valitaan Pätkä tilalle! Puupään tilalle Pätkä! Tässäkö keskustan uudet vaalisloganit? Pekkarisesta on ehditty käyttää monia mairittelevia luonnehdintoja, kuten esimerkiksi "Suuri Sillanrakentaja", "Keski-Suomen superi" tai "Keskustan tehosekoitin." Kukaan ei ole kai vielä keksinyt kutsua Mauria nimellä "Politiikan Marakatti."

4. Mutta kenestä uusi sosiaali- ja terveysministeri poliittisella virkanimityksellä kepulle ikuisesti kiertopalkinnon eli palkinto- ja eläkeviran KELA:sta pokkaavan Liisa Hyssälän (61) tilalle? Jotta KMS-vahvuus säilyisi, tulisi uuden ministerin olla KMS:n listoilta eduskuntaan valittu. Marja Tiuran olisi sittenkin kannattanut kolmisen vuotta sitten loikata kokoomuksesta keskustaan, nyt hän olisi vahvoilla ja hänellä olisi satavarmasti Matti Vanhasen tuki uudeksi sosiaaliministeriksi. - Onhan Tiura tunnetusti sosiaalinen.

5. Itse veikkaan, että Hyssälän ministeripostin perii, kukas muu kuin Timo Kalli. Hän sai viime vaaleissa KMS-rahaa 10 000 euroa, kuuluu siis tässä suhteessa samaan kategoriaan kuin Sauli Niinistökin. Kalli on jämpti mies, ex-nyrkkeilijä, joka hoitaisi homman maalaisjärjellä siinä missä hammaslääkäri Hyssäläkin. Ai, millä lihaksilla? No, kun Timo Kallin vaimo on ihan oikea lääkäri. Timo Kallin heikkoutena on pidetty huonoa tai jopa olematonta kielitaitoa. Minusta olematon kielitaito on toki parempi meriitti kuin välttävä eli käytännössä heikko kielitaito, sillä kun ei puhu kerta kaikkiaan mitään kieliä, ei voi munata kielitaidolla. Brysselissä Kalli joutuisi käymään vuoden aikana virkamatkalla ehkä kerran tai pari, mutta kyllä se sieltä kielitaidottomanakin osaisi aina takaisin kotia tulla.

6. Tärkein Kallin ministeriksi valintaa puoltava peruste on kuitenkin rehellisyys. Kun hallituksesta nyt poistuu "Taata" Seppo Kääriäisen vakuuttelujen mukaan keskustan rehellisimmäksi mieheksi tiedetty Matti Vanhanen, niin täytyyhän Matin sijaan saada myös tässä suhteessa mitat täyttävä seuraaja. Hallitukseen ei saa syntyä rehellisyystyhjiötä.

7. Matin muisti alkaa pikku hiljaa pätkittäin palautua. Eilen hän jo tunnusti - kahden vuoden tuumaamisen jälkeen - että kyllä se oli hän, joka "välitti" Novan Tapani Yli-Saunamäelle pyynnön vaalituen myöntämiselle myös yhdelle vihreälle ehdokkaalle eli Matin omalle lemmitylle Merikukalle. Merikukka sai viisi donaansa, jotka tulivat, kuten kuvaan kuuluu, hänelle täydellisenä yllätyksenä. Ei tässä mitään, Matti halusi tietenkin vain yllättää heilansa, ja siitähän se seurustelu lähtikin sitten kehittymään aina vessapaperin heittelyn tasolle asti.

8. Kun on jo myöhä, niin tähän loppuun sopinee pieni iltahyräily:

-Pitkä mies,

näen sinun nauravan

päätäs taakse nakkaavan

virka-autosta näin nousevan

kättäs porukoille heilauttavan

Pitkä mies,

lapun annoit Tapsalle

rahaa pyysit naiselle

hänet tahdoit yllättää

olla hälle tärkein päällä maan

Pitkä mies,

milloin kasvat suureksi

milloin muistat metkusi

sitä tiedä vielä en

jääköön kaikki haltuus sun

Pitkä mies,

sinun näen katoavan

S-markettiin nyt hoippuvan

maitotiskillä taas huutavan

Valiosta paasaavan

Pitkä mies,

näen päivän koittavan

Maurin työtäs jatkavan

Artsin ja Kyöstin muistavan

Susaninkin nauravan

Pieni mies

244. Matti Vanhanen oli sittenkin yhteydessä Marja Tiuraan

Matti Vanhanen tänään eduskunnassa

1. Kansanedustaja Marja Tiuran suunnitellusta loikkauksesta kokoomuksesta keskustaan hallitusneuvottelujen aikana huhtikuussa 2007 tippuu jatkuvasti uusia tietoja. Tänään Matti Vanhanen joutui myöntämään toimittajille eduskunnassa, että hän oli puhunut suoraan Tiuran kanssa hallitusneuvottelujen yhteydessä. Uusi "kohukäänne" siis.

2. Kysymyksessä on joka tapauksessa kokonaan uusi tieto, sillä aikaisemmin viime viikolla ja vielä 2-3 päivää sitten Vanhanen oli antanut ymmärtää, ettei hän ollut keskustellut asiasta Tiuran kanssa, vaikka olikin kuullut Tiuran loikkaushuhuista.

3. Vielä toissa päivänä 6.4. Vanhanen ilmoitti (hs.fi), että hän ei kerro, mitä hän mahdollisesti tietää Tiuran loikkausaikaista viime hallitusneuvottelujen aikana. Tuolloin Vanhanen kieltäytyi vastaamasta toimittajien lukuisiin kysymyksiin eduskunnassa vedoten siihen, että kysymyksessä on kokoomuksen oma asia. Vanhanen: "Jos kokoomuksen puolelta kysytään jotain, niin kerron sen vähän, mitä minulla on tietoa asiasta." - Vanhanen lupasi siis vastata kokoomukselle, ei medialle.

4. Matti Vanhasen tietoisuus Tiuran loikkausaiheista ja Vanhasen ja Tiuran välinen yhteydenpito asian tiimoilta on selvästikin ollut ja on edelleen erittäin arka asia keskustalle. Tätä osoittaa keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajan Timo Kallin esiintyminen asiassa. Kallihan on, vaalirahoitusmöläytyksensä johdosta tai sen jälkeen, profiloitunut jonkinlaiseksi totuudenpuhujaksi, joidenkin mielestä jopa ainoaksi rehelliseksi keskustan poliitikoksi.

5. Mitä Timo Kalli sitten on sanonut ja miten hänen kertomuksensa on muuttunut? Aprillipäivänä 1.4. Timo Kalli kertoi lehdistölle saaneensa tiedon Marja Tiuran halusta vaihtaa puoluetta vuoden 2007 hallitusneuvottelujen aikana, aloite oli Kallin mukaan tullut Tiuralta. Kalli selitti 1.4., ettei hän enää kolmen vuoden jälkeen muista, mistä tieto Tiuran puolueenvaihtohalusta hänelle tuli (i-s.fi).

6. Kalli arveli, että kyseinen tieto olisi tullut hänelle joltakulta "keskustajohtoon kuuluvalta henkilöltä." Kalli ei tuolloin (1.4.) ollut myöskään varmasiitä, saavuttiko kyseinen tieto puolueen puheenjohtaja Matti Vanhasen.

7. Mämmit ja munat pääsiäisenä nautittuaan Timo Kallin muisti kuitenkin yllättäen palautui. Hän nimittäin kertoi 6.4., että hän oli saanut tiedon Tiuran loikkausaikeista juuri puheenjohtaja ja pääministeri Matti Vanhaselta. No, onhan puolueen puheenjohtaja Matti Vanhanen myös toki yksi "keskustajohtajistoon" kuuluva henkilö, kuten Kalli oli 1.4. asian ilmaissut.

8. Näyttää ilmeiseltä, että keskustassa oli alun perin maalis-huhtikuun vaihteessa päätetty salata Matti Vanhasen osuus asiassa, jos se vain suinkin olisi mahdollista. Vanhasen ja Tiuran välisen suoran yhteydenpito ilmitulo olisi nimittäin perin kiusallista Vanhasen kannalta. Tämä on kovin tuttu keskustan "taktiikkaa": totuuden kertomista annostellaan vain tipoittain ja sitä mukaa, kun keskustan johtoväen on pakko kertoa totta.

9. Tänään sitten Matti Vanhanen joutui kertomaan totuuden - ainakin osatotuuden - asiasta. Pääministeri kertoi eduskunnassa, että hän keskusteli Tiuran kanssa "suoraan" hallitusneuvottelujen yhteydessä. Nyt kertomansa mukaan Vanhanen oli puhunut Tiuran kanssa "sopivasta tapaamisajankohdasta." Hän kertoi sopineensa Tiuran kanssa "suoraan" päivästä, jona he voisivat tavata. Kellonajankohdasta ei kuitenkaan oltu sovittu (!) - olisiko paikasta kuitenkin sovittu?

10. Myöhemmin eli, kuten Vanhanen asian ilmaisi, "joitakin aikoja myöhemmin," Tiura oli kuitenkin perunut "henkilökohtaisesti" Vanhaselle tapaamisen. Itse asiasta he eivät ehtineet keskustella. Vanhasen mukaan hän oli kuitenkin ollut tapaamisajankohdasta keskusteltaessa selvillä, että Tiura oli "mahdollisesti" loikkaamassa. Kertomansa mukaan Vanhanen ei ollut ollut "missään vaiheessa" innostunut loikasta, vaan oli pitänyt sitä "kiusallisena kysymyksenä."

11. Marja Tiuralta yritettiin tänään udella eduskunnan käytävillä tapaamisaikeista Vanhasen kanssa. Hän myönsi asian, mutta ei suostunut vastamaan mihinkään muuhun kysymykseen, vaan viittasi vain ykskantaan siihen, mitä "pääministeri Vanhanen on teille asiasta kertonut." Tiura ja Vanhanen ovat siis sopineet, että ainoastaan Vanhanen vastaa kysymyksiin.

12. Vanhasen lausunto herättää joukon kysymyksiä asioista, jotka ovat edelleen epäselviä.

- Miksi Vanhanen suostui tapaamaan Tiuran, jos hän piti Tiuran loikkausaietta kiusallisena?

- Olisiko Vanhanen kuitenkin ollut valmis hyväksymään Tiuran loikkauksen kokoomuksesta keskustaan?

- Miksi Vanhanen korosti lausunnossaan kolme kertaa, että hän oli ollut yhteydessä Tiuraan "suoraan" tai sopineensa tapaamisajankohdasta tämän kanssa "henkilökohtaisesti"?

- Miksi Vanhanen vielä kaksi päivää sitten ei suostunut kommentoimaan medialle Tiura-asiaa millään tavalla vaan oli nimenomaan kieltäytynyt vastaamasta mihinkään kysymyksiin?

13. Matti Vanhanen halusi korostaa suoraa kontaktiaan - toki vain puhelimitse - Tiuraan siksi, että kukaan ei pääsisi kysymään, olisiko joku - vaikkapa esimerkiksi Tiuran tunnettuna lobbaajana toiminut Arto Merisalo - kenties toiminut välittäjänä Vanhasen ja Tiuran suunnitellussa tapaamisessa.

14. Mutta onko Vanhasen lausunto, jota hän on siis pantannut viikon verran, sanotuilta osin todella uskottava? Toimiko Merisalo sittenkin välittäjänä Vanhasen ja Tiuran tapaamisasiassa? Tämä on hyvin mahdollista ja johdonmukaista, sillä välittihän Merisalo myös puoluesihteeri Jarmo Korhoselle tiedon muun muassa Tiuran loikkausaikeista.

15. Mikä on Arto Merisalon osuus Vanhasen ja Tiuran suunnitellussa tapaamisessa? Tämän tietävät vain Vanhanen ja Tiura sekä Arto Merisalo. Merisalon kertomat kuuluisat nauhat olisivat ehkä paljastaneet asian todellisen laadun, mutta peijakas sentään, nauhat on ehditty juuri (sopivasti) tuhota - jos nyt sitten on uskominen Arto Merisalon tämänpäiväisiä lausuntoja. Viivyttikö Matti Vanhanen lausunnon antamistaan siksi, kunnes hän sai varmuuden siitä, että nauhat oli todella tuhottu? Olisihan se perin kiusallista, jos vielä paljastuisi, että Merisalo oli toiminut välittäjänä Vanhasen ja Tiuran tapaamisessa.

16. Niin, miksi Vanhanen suostui tapaamaan Tiuran, jos hän todella piti loikkausaikeita kiusallisena? Vai pitikö sittenkään, mistä tämänkään tietää! Emmehän me tiedä itse asiassa sitäkään, kumpi tapaamista ehdotti - jollei Arto Merisalo - Tiura vai Vanhanen! Tästä on vain Vanhasen sana, ja sitä paitsi esimerkiksi Hesarin uutisessa (hs.fi) ei edes mainita "suoraan" sitä, kumpi osapuoli tapaamista oli ehdottanut.

17. Olettakaamme kuitenkin, että tapaamista ehdotti Marja Tiura, sillä juuri hän kävi hirmuisen kuumana ministeriasiassa. Miten hän mahtoi ajatella Matti Vanhasen suhtautuvan asiaan? Ajatteliko Tiura, että Vanhanen lupaisi hänelle ilomielin keskustalle kuuluvan ministerinpaikan hallituksessa? Mikä sai Tiuran näin pontevaan yritykseen? Okei, tiedämme, että ministeriys oli Tiuralle poliittisesti elämän ja kuoleman kysymys. Ehkä hän muisti Tanja Karpelan, joka pääsi kepun listoilta hallitukseen suunnilleen samansuuruisen äänimäärän edellisissä vaaleissa 2003 saatuaan. Ehkä hän muisteli myös sitä, miten Tanja oli kertonut julkisuudessa Matti Vanhasen auttaneen häntä poliittisella urallaan "kaikin tavoin." Auttaisiko Matti nyt häntä, Tiuraa?

18. Kenties Tiuran mielissä pyörivät myös julkisuudessa olleet tiedot siitä, miten Matti Vanhanen oli tavattu joskus vuosia aiemmin hiippailemasta keskellä yötä Tanja Karpelan hotellihuoneesta omaan huoneeseensa. Huhtikuussa 2007 lehdissä oli myös paljon juttuja Matti Vanhasen seurustelusta kansanedustaja Merikukka Forsiuksen kanssa; Vanhasen ja Forsiuksen väitetty "romanssi" oli tuolloin juuri kuumimmillaan. Sodassa ja politiikassa ovat kaikki keinot sallittuja - eikös näin ole joskus sanottu?

19. Me emme lopulta tiedä, puhuuko Vanhanen nyt varmasti totta kertoessaan, ettei hän tavannutkaan Tiuraa, vaan Tiura peruutti tapaamisen. (Tiura oli siis tässä suhteessa eli tapaamisen peruuttamisessa Vanhasta fiksumpi. MIksi Tiura peruutti tapaamisen, saiko hän lobbaajaltaan tiedon, että "ei kannata?") Kun totuutta on jälleen - ties kuinka monennen kerran - pääministerin toimesta annosteltu julkisuuteen tipoittain, voidaan jälkiselittelyjen paikkansa pitävyyttä tässäkin tapauksessa epäillä. - Kukas se muutama vuosi sitten sanoikaan: "tapasimme Ikeassa"?

20. Tapasivatko Vanhanen ja Tiura huhtikuussa 2007 sittenkin loikkausaikeiden merkeissä? Tämän tietävät vain Vanhanen ja Tiura, kenties myös Arto Merisalo.

168. Pääministeri haluaa käydä mediakäräjiä

Oikeussaleissa pääministeri ei halua enää käräjöidä

Pääministeri Matti Vanhanen on käynyt jo viikon verran ylikierroksilla Silminnäkijä-ohjelman lahjusepäilyn johdosta. Vanhanen raivosi reilu viikko sitten pikavauhdilla koolle kutsumassaan tiedotustilaisuudessa, jossa hän ei sallinut kenenkään esittää yhtään kysymystä.

Olisi luullut, että kiukku olisi jo viikossa ja etenkin keskiviikkona Lepsämässä toimitetun omalaatuisen "kotietsinnän" jälkeen hieman hellittänyt, mutta vielä mitä. Eilen illansuussa kuultiin monissa uutislähetyksissä ja kaikilta kanavilta Vanhasen kiihkeäsävyistä puhetulvaa, jossa hän hyökkäsi YLE:n ja sen toimittajien kimppuun.

Yleisesti ihmetellään, miksi Vanhanen ei tee poliisille rikosilmoitusta kunnianloukkauksesta, kun hänestä näkee jo kymmenien metrin päähän, että hän tuntee - tai on tuntevinaan -kunniaansa loukatun verisesti.

Syy on minusta selvä. Vanhanen ei halua käydä normaaleja käräjiä, sen sijaan hän haluaa käräjöidä mediassa ja vieläpä näyttävästi. Kaikesta näkee, että pääministeri on varautunut pitkään ja uuvuttavaan mediaprosessiin. Tämä ilmenee jo hänen kielenkäytöstään, jossa sana "prosessi" vilahtelee tuon tuostakin.

Vanhanen on ainakin kahdesti paljastanut halunsa käräjöidä mediassa. Viime viikkoisen tiedotustilaisuutensa jälkeen hän sanoi, ettei lähde käräjöimään tuomioistuimessa kunniastaan siksi, että hänen olisi siinä tapauksessa vaiettava, jolloin hän ei siis voisi jatkaa keskustela mediassa ja vastata siihen, mitä YLE:n tai jonkin muun median taholta "jutussa" esitetään.

Tämän saman syyn hän kertoi myös eilen eduskunnassa yksinpuhelussaan lehdistölle, kuulin ja näin tämän omin korvin ja silmin. Hän haluaa varata itselleen tilaisuuden käydä mediasotaa tai -prosessia, se on hänelle nyt kaiken aa ja oo. Jos lehdistön suunnasta sattuisi tulemaan uusia "paljastuksia," Vanhanen aikoo olla kärppänä paikalla ja ryhtyä vastahyökkäykseen, sillä hyökkäys on aina paras puolustus, tuumii ilmeisesti Vanhanen.

On selvää, että tällainen lähestulkoon vainoharhaisuus syö paatuneempaakin poliitikkoa. Tänään Vanhanen totesikin, että "tämä on ollut todella raskas prosessi." Miten tämä vaikuttaa pääministerin ja koko hallituksen toimintakykyyn? Jos pääministeri joutuu jatkuvasti kamppailemaan median kanssa, niin kuka oikeastaan johtaa hallitusta? KUinka kauan hallitus pystyy pääministerin mediakäräjiä kestämään ja sietämään.

"Prosessi" tosiaan! Viikontakaisessa tiedotustilaisuudessa pääministeri avasi prosessin toimimalla samalla kertaa vastaajana ja kantajana ja yleisenä syyttäjänä; hänhän puhui koko ajan "yleisestä edusta," joka vaatii vain ja ainoastaan pääministerin maineen puhdistamista.

Vanhasen omakutoinen prosessi, mediaprosessi, on luonteelta täysin inkvisitorinen, jossa vastapuolelle, kuka se siten itse asiassa lopulta onkin, ei varata suunvuoroa. Tämä tuli kouriintuntuvasti ilmi Lepsämässä pääministerin kotitalolla keskiviikkona suoritetussa kotietsinnässä. Pääministeri valikoi itse asiantuntijat - joista yksi tietenkin todettiin jääviksi - ja oli yksin ex-rouvineen paikalla. Vastapuoli eli tässä tapauksessa kai YLE, ei saanut edes kutsua olla paikalla katselmuksessa ja kotietsinnässä!

Jos oltaisiin normaalissa oikeusprosessissa, tällaisella yksipuolisella, yhden osapuolen toimittamalla katselmuksella/kotietsinnällä ei olisi minkäänlaista todistusvoimaa, sillä se olisi yksinkertaisesti laiton. Mutta Vanhasen luomassa mediaprosessissa se on täyttä rautaa!

Tänään Vanhanen otti sitten itselleen myös mediakäräjien tuomarin roolin. Hän lyttäsi kyseisen tv-ohjelman lopullisesti maanrakoon, sätti ja hyvä, ettei hyppinyt tasajalkaa vihan vimmassaan. Toisaalta Vanhanen näytteli marttyyriä, joka kaipasi sääliä ja myötätuntoa, toisaalta hän pauhasi tv-kameralle kuin Raivoisa Roland konsanaan.

Sitten kun joku toimittaja vihdoin sai jonkinlaisen suunvuoron Vanhasen vyörytykseen ja jälkeen ja kysyi , mitä pääministeri aikoo tämän jälkeen asiassa tehdä, saatiin vastaus: ei mitään. "Tää on nyt mun puoleltani loppuun käsitelty," sanoi pääministeri. Eikä pääministerin julistamaan tuomioon ole tietenkään edes valitusoikeutta.

Ja jälleen kerran saatiin kuulla tuttu perustelu, kun pääministeriltä kysyttiin, aikooko hän nostaa oikeusjutun kunnianloukkauksesta. Ei aio, koska pääministeri ei sen jälkeen saisi tilaisuutta käydä mediakäräjiä ja räyhätä lehdistön kanssa! Tämä oli vastauksen sisältö, vaikka hieman toisin muotoiltuna. Eikö pääministerimme oikein luota oikeuslaitoksen ja tuomioistuinten arvostelukykyyn?

Vanhanen on huomannut, ettei hänen kannata lähteä oikeusprosessiin, koska mediakäräjiä on paljon kivempi käydä ja koska juuri mediakäräjien ansioista pääministerin ja jopa hänen puolueensa kannatus nousee. Mediakäräjillä oikeutta saa paljon helpommin kuin käräjäsalissa, tuumaa Vanhanen.

Tästähän saatiin esimakua jo viime viikon lopulla, jolloin gallup-kyselyn mukaan keskustan kannatus oli noussut puolueistamme kaikkein eniten, kun taas esimerkiksi kokoomuksen ja demareiden kannatus oli laskenut. Näin kävi, vaikka juuri Vanhasta ja keskustapuoluetta on röykytetty vaalirahoitussotkussa kaikkein eniten.

Vieläköhän Jyrki Kataisen luottamus Vanhaseen säilyy senkin jälkeen, kun keskustan gallupkannatus tavoittaa kokoomuksen ja painuu kenties ohikin?

Niin, ja niillä "oikeilla" käräjillä olisi tietenkin se riski, että vastaajat voisivat kenties näyttää lahjusepäilyn toteen. Tätä riskiä Vanhanen ei halua ottaa; ei hänellä tietenkään ole toisaalta mikään pakko lähteä käräjöimään. Mediakäräjillä sen sijaan tällaista riskiä ei ole, sillä tv-ohjelman anonyymi todistaja on kertonut tulevansa esiin vasta, jos juttu etenee oikeuteen. Ilman "oikeita" käräjiä osalle kansasta jää kuitenkin mieliin epäily Vanhasen viattomuudesta, siltä Vanhanen ei voi välttyä.

Vanhanen totesi vielä, että joo, ei hänellä itse asiassa ole nyt, kun hän on julistanut tuomionsa ja asia on sillä loppuun käsitelty, ole oikeastaan mitään YLE:ä vastaan. "Eihän pääministeri voi tietenkään puuttua vapaata tiedonvälitystä harjoittavan riippumattoman median toimintaa." - Tällainen on Vanhanen, ritari puhdas ja nuhteeton - mitä nyt vähän rähisee tälle kyseiselle vapaalle lehdistölle.

Vanhasen poukkoilut alkavat muistuttaa hieman ritari Don Quijoten epätoivoista taisteluja tuulimyllyjä vastaan. Dn Quijote piti tuulimyllyjä jättiläisinä, Vanhanen jättiläiset ovat YLE:ssä ja lautakasoissa. Vanhanen uhkaa haastaa jokaisen, joka uskaltaa edes epäillä pääministerin - Vanhanen ei enää käytä minä-muotoa vaan puhuu pääministeristä - nuhteettomuutta ja vilpittömyyttä.

Don Quijotella oli aseenkantajanaan viekas, mutta maalaisjärkeä käytävä Sancho Panza, joka muiden tavoin piti isäntäänsä hulluna, mutta osallistui tämän mielettömyyksin, koska toivoi rikastuvansa. Vanhasen aseenkantaja on Timo Kalli, joka käy, ilmeisesti isäntänsä Matin pyynnöstä tai suostumuksella, omaa taisteluaan YLE:n pääjohtaja Jungneria vastaan haluten erottaa tämän. Tämä on tietenkin vain politiikkaa, jolla keskusta aikoo lisätä kannatustaan.

Mediakäräjät näyttää olevan Vanhasen ja keskustan ainoa keino lisätä kannatustaan tai ainakin pitää tappiot mahdollisimman siedettävinä. Vanhasen ja Kallin nostattamalla media -ja julkisuuspellillä huomiota voidaan yrittää kätevästi siirtää pois vakavammista keskustaa

uhkaavista asioista kuten Nuorisäätiöistä, Novasta ja KMS:stä: Ne kaikki liippaavat keskustaa ja Vanhasta läheltä.

P.S.

Mauno Saaren kirjoittamassa Paavo Haavikko-kirjassa kerrotaan lehtitietojen mukaan mm. siitä, että Haavikko oli Martti Ahtisaaren vaikutusvaltaisimpia vastustajia. Paavo Haavikko ei pitänyt Ahtisaaresta ja ilmaisi tämän myös voimakkaasti. Ahtisaaren tultua valituksi presidentiksi Haavikko kirjoitti lehtiin murskaavan arvostelun Ahtisaaresta.

Olisiko Paavo Haavikko ollut Pär Stenbäckin kirjassa kerrottu "tunnettu suomalainen," joka halusi estää Nobel-palkinnon myöntämisen Maralle ja lähetti Nobel-komitealle tässä tarkoituksessa Ahtisaarta parjaavan kirjeen?