1110. Yle-gallup: Persut vahvassa nousussa, siniset edelleen laskussa

1. Ylen Taloustutkimukselta tilaamassa kyselyssä haastateltiin 21.8.-5.9, eli ajanjaksona, jolloin julkisuudessa puhuttiin ja kirjoitettiin laajasti varsinkin Turun puukotustapauksesta, yhteensä 1964 ihmistä. Heistä puoluekantansa kertoi n. 60 prosenttia vastanneista. Tutkimuksen virhemarginaali on kumpaankin suuntaan 2,3 prosenttia.

2. Kokoomus jatkaa edelleen maan suosituimpana puolueena. Kannatus säilyi edelliseen mittaukseen verrattuna ennallaan 20,8 prosentissa, mutta ero toisena olevaan vihreisiin kaventui tasan kolmeen prosenttiyksikköön. Ministeri Petteri Orpo esiintyy julkisuudessa jotakuinkin siedettävälllä tavalla. Hän ei ole ehkä  kovin välkky, muttei mikään tumpelokaan. Antti Rinteeseen verrattuna Orpo antaa lausuntoja medialle napakasti ja melko uskottavalla tavalla. Juha Sipilälle ominaista venkoilua ei Orpon kohdalla juuri ole havaittavissa.

3. Pääministeripuolue keskustan kannatus on sen sijaan luisunut yhä matalammalle tasolle, nyt jo 16,2 prosenttiin. Edellisestä Ylen mittauksesta, jonka tulokset julkaistiin pari kuukautta sitten,  tuli pudotusta nyt 1,1 prosenttiyksikköä ja puolue on kyselyn kolmanneksi suurin. Taloustutkimksen tomitusjohtaja Jari Pajunen toteaa, että keskustan kannatus on trendinomaisessa laskussa. "Ehkä ihmiset ja kannattajat tulkitsevat nyt niin, että kokoomus vie hallituksessa". 

4. Keskustan kannatus oli viimeksi yhtä heikoissa lukemissa syksyllä 2012, eli puolueen kannatus on palannut tasolle, jossa liikuttiin pian sen jälkeen kun Juha Sipilä oli valittu puolueen puheenjohtajaksi. Paavo Väyrysen  kohtalaisen hyvä menestyminen vuoden  2012 presidentinvaaleissa oli tekijä, joka alkoi pikku hiljaa nostaa keskustan kannatusta nousuun pohjamudista. Nyt Väyrynen ei voi pelastaa keskustaa, vaikka osalllistuu jälleen ko. vaaleihin. Matti Vanhasesta ei liene keskustan pelastajaksi.

5. Blogistin mielestä pääministeri Juha Sipilä ei näytä oikein ymmärtävän syitä, joiden vuoksi keskustan kannatus laskee. Sipilä porskuttaa valitsemallaan linjalla yhä eteenpin ja tekee kansalaisten mielestä outoja ja jopa käsittämättömiä ratkaisuja. Niistä yksi viimeisimpiä on Sipilän ja keskustan viime viikon lopulla hallituksessa läpi ajama kanta, jolla europarlamentaarikko Hannu Takkula , joka on Sipilän tavoin lestadiolainen Juhan hyvä kaveri, päätettiin nostaa karskisti EU:n tilintarkastustuomioistuin suomalaiseksi jäseneksi. Takkulalla ei ole kokemusta sen enempää tilintarkastuksesta kuin tuomioistuimistakaan. Hän on väitellyt tohtoriksi, mutta kasvatustieteestä. Takkulan valinta alensi keskustan suosiota ainakin n. 0,5 prosenttiyksikön verran.

6. Vihreiden kannatus on rikkonut viime kuukaudet kaikkien aikojen ennätyksiä ja sama tahti näyttää yhä jatkuvan. Ylen nyt julkaistussa kannatuskyselyssä vihreät on parantanut asemiaan toiseksi suurimpana puolueena. Puolueen kannatus nousi parilla prosenttiyksikön kymmenyksellä, 17,8 prosenttiin. Vihreiden kannatus on noussut viime keväästä yhteensä jo lähes viidellä prosenttiyksiköllä. Keskustan ja SDP:n ohi vihreät pyyhälsi ensi kertaa heinä-elokuussa tehdyssä Ylen kyselyssä.

7. Onko puolueen puheenjohtajan vaihtuminen syy vihreiden kannatuksen jatkuvaan nousuun? Vaikea sanoa, mutta toisaalta tuntuu siltä, että mitä enemmän nykyinen puheenjohtaja Touko Aalto "kaataa naista", sitä ripeämmin puolueen suosio kasvaa. En kuitenkaan suosittelisi tätä metodia esimerkiksi Juha Sipilälle tai Antti Rinteelle. 

8. Taloustutkimuksen Jari Pajunen arvioi, että vihreiden kannatuksen nousu ei voi jatkua loputtomiin tällaista vauhtia. Vihreiden vankimpia tukijoita ovat perinteisesti olleet nuoret ja koulutetut äänestäjät yliopistokaupungeissa. Kunnallivaaleissa vihreät valtasivat jo Jyväskylän Touko Aallon johdolla; nojoo, eikös se Aallon Alvarkin ollut Jyväskylän poikia!  Onkohan tulevissa eduskuntavaaleissa vihreiden valtauksessa vuorossa Oulu? Jos on, niin silloin on todella lähellä tilanne, jossa pääministeriksi nousisi Touko Aalto.

9. Antti Rinteen johtamat demarit ovat edellen laskusuunnassa. Nyt puoluetta kannattaa, jos Ylen suorituttamaan mittaukseen on uskominen, vain 15,6 prosenttia vastajista, missä on laskua edellisestä kyselystä 0,3 prosenttiyksikköä. Teki tai sanoi Antti Rinne mitä tahansa, niin yksi asia on varma: Sdp:n kannatus ei nouse vaan laskee. Rinne yritti viikko pari sitten puhua kannustavaan sävyyn "synnnytystalkoista", mutta pieleen meni tämäkin yritys, sillä puheenjohtaja sai ideatsan vain haukkuja omiltaan. Antti Rinteen suurin ongelma on hänen onneton ulosantinsa. Kun Antti pääsee ääneen, hän puhuu mahdollismman pitkään ja niin vaikeaselkoisesti, että ihmiset alkavat hermostua ja ihmetellä, että mitenhän tuollainen mies on voinut päästä entisen valtapuolueen johtoon. 

10. Blogistin resepti Antille tilanten korjaamiseksi on hyvin yksinkertainen, mutta taatusti tepsivä. Kuulepas Antti! Kun saat debatissa ja tv-haastattelussa puheenvuoron, puhu ja esiinny mahdollisimman lyhyesti ja rennosti, käytä sanomasi esittämiseen korkeintaan 3-4 lausetta tai enintään 10-15 sanaa kerrallaan. Älä yritä liikaa ja tavoitella sellaista, johon sinulla ei ole retorikan saralla mahdollisuutta päästä. Sinä et kykene hurmaamaan yleisöä tai tv-katsojia monisanaisuudella tai jatkuvilla selittelyillä. Ole lyhyt, ytimekäsä ja tehokas. Puhu mahdollisimman hitaasti, nyt sinä puhua pulputat aivan liian nopeasti, jolloin puheesi menee automaatisesti solmuun. Murahtele mahdollisimman usein - vähintän joka toisessa puheenvuorossasi - samalla tavalla kuin Paavo Lipponen teki, se sopii sinullekin oikein hyvin. Ole useimmiten yhtä synkän näköinen kuin Mauno Koivisto parhaina päivinään oli. Tässä suhteessa voit ottaa esimerkkiä myös historioitsija Teemu Keskisarjasta, joka painii pätevyyden suhteen sukunimestään huolimatta superraskaassa sarjassa, sillä Teemu ei hymyile tv:ssä koskaan, vaan hänen kasvonsa ovat alati synkeän näköiset; näin fiktionkin saa näyttämän kivuttomasti faktalta. Välillä voisit jyrähdelläkin, mutta vain lyhyesti, muutaman sanan jyrähdys riittää vallan hyvin. Jos näit maltat toimia, niin seuraavien eduskuntavaalien jälkeen istut hallituksessa pääministerinä. Tuolla tavalla ja metodilla Lipponenkin nousi pääministeriksi.

11. Perusuomalaisten suosio on vahvassa kasvussa, sillä puolue nosti Ylen mittaksessa kannatustaan selvästi eniten. Se on nyt  10,3 prosenttia, ja edellisestä tutkimuksesta PS:n suosio lisääntyi 1,5 prosenttiyksiköllä. Viime viikkojen vilkas keskustelu turvapaikkapolitiikasta ja sisäisestä turvallisuudesta näyttää suosineen nimenomaan perussuomalaisia. Näin siitä huolimatta, että esimerkiksi Jussi Halla-aho ja etenkin puolueen presidenttiehdokas Laura Huhtasaari ovat vetäneet hyvin maltillista linjaa tai lähestulkoon vaienneet Turun tapahtumista. Puolueen olisi järkevää myös jatkossa olla maahanmuuttopolitikkaa ja turvapaikanhakijoiden asemaa koskevissa lausunnoissaan varovaisia ja antaa muiden, etenkin sinisten, venkoilla ja vaahdota kannatuksen laskupaineessa.

12. Sitten tulee hännänhuippu, pikku ryhmä viekas jengi. Siniset vaihtaa nimeään vähän päästä, mutta sen kannatus ei vain lähde nousuun, ei sitten millään. Päin vastoin, sillä Ylen mittauksessakin tuli taas hieman laskua suosiolukuun niin, että ryhmää kannattaa vain 1,4 prosenttia vastaajista. Hallituksen pystyssä pysymisen rumalla tempullaan, jota Juha Sipilä, Petteri Orpo ja Sauli Niinistö kannattivat ja suorastaan ajoivat, kesällä taanneet siniset keräävät yhä edelleen epätoivoisen tuntuisesti kannattajakortteja, jotta yhdistys voitaisiin viedä puoluerekisteriin.

13. Sinisten tilanne on suorastaan karmea, mutta toisaalta se osoittaa oikeaksi vanhan kokemussäännön, jonka mukaan "sitä saa mitä tilaa". On surkuhupaisaa ja jopa hieman säälittävää nähdä, miten esimerkiksi ministerit Jussi Niinistö, Sampo Terho ja jopa Timo Soini - "liukas luikku" Simon Elosta nyt puhumattakaan - seiskoskelevat ikään kuin tumput suorina Narikkatorilla, Helsingin Asema-atukiolla tai Espoon Ison Omenan edessä, tai lähes lähtevät hädissään juoksentelemaan kadulla ohi kiirehtivien rauhallisten ja tympääntyneen näköisten ihmisten perässä anellen näiltä "nimmaria" eli allekirjoitusta heille tuputettuihin kannatuskortteihin.

14. Mutta kun kerran "Isot Pojat" eli Sauli, Juha, Petteri ja Timo ovat sopineet ja päättäneet, että operaatio "Timpan hillotolppa" on pelastettava ja vietävä "maaliin" saakka, niin siinäpä herrat nyt seiskoskelevat ja ihmettelevät, että mitenkäs tässä nyt näin hassusti kävi, kun meitä ei kannata enää juuri kukan ja Sipilän ns. enemmistöhallitustakin enää 38 prosenttia äänestysikäisistä ihmisistä; kun reissuun lähdettiin hallitusohjelma kainalossa, niin hallituspuolueiden kannatus oli 55 prosentin luokkaa. 

15. Tilanne, johon Suomessa on nyt ajauduttu, on demokratian ym. kannalta suorastaan irvokas. Aattelepa vaikka ite!  Yhdistyksellä, joka ei ole puolue, vaan vasta pyristelee puolueeksi päsemistään, ja jota kannattaa vain 1,4 prosenttia äänestäjistä, on hallituksessa viisi ministerinpaikkaa eli yhtä monta kuin maan suurimmalla puolueella kokoomuksella. Siniset pitää hallussaan sekä ulkomisterin että puolutusministerin salkkua. Kirsikkana kakussa on, että yhdistyksen kansanedustaja toimii muina miehinä eduskunnan puhemiehenä.

16. Mutta media susoii sinisten ministereitä ja etenkin yhdistyksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Simon Eloa huomiota herätävllä tavalla. Simon Elo on poliitikko, jota haastateltiin esim. Ylen kanavavilla kesällä kaikista poliitikoista eniten. Sama tendenssi jatkuu edelleen. Kun eduskunta aloitti toissa päivänä tiistaina syysistuntokautensa entiseen loistoonsa kunnostetussa talossa, haastateltiin TV1:n pääuutislähetyksessä kahta poliitikkoa. Heistä toinen oli Antti Lindtman (sd) ja toinen - tietenkin Simon Elo (siniset).Tänä iltana TV1:n A-talk -lähetykseen, joka alkaa klo 21.00 ja kestää noin tunnin, on kutsuttu neljä kansanedustajaa, joista yksi on - tietenkin Simon Elo (siniset). 

17. Sinisissä ei ole luultavasti osattu kunnolla edes ajatella miten valovoimainen politiikko kansanedustaja Simon Elo todellisuudessa onkaan. Kun hänen kasvonsa ilmestyvät tv-ruutuun j näkyvät siinä 10 sekuntia kauemmn, voimme olla joka kerta melko varmoja siitä, että sinisten kannatus notkahta noin 0,2 prosenttiyksikön verran.

1099. Touko ja Iris

                                                  
1. Poliitikoille sattuu ja tapahtuu usein kaikenlaista, myös sukupuolielämän saralla. Jussi Halla-aho seurusteli monta vuotta salarakkaansa kanssa ja nyt heillä on yhteinen lapsi. Simon Elo, tämä, ei elostelija vaan kiivailija, intoutui myös pettämään vaimoaan nuoren kokoomusaktiivinaisen kanssa. 

2. Molemmat, sekä Jussi että Simon, katuivat tai olivat ainakin katuvinaan syvästi menettelyään. Mutta mitäs tuosta nyt sitten! Miehethän osoittivat vain, että he ovat myös seksin suhteen aivan tavallisia pulliaisia, siis normimiehiä. Kyllähän miehet ovat aina tienneet, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, mutta kaikilla ei vain ole tilaisuutta testa tätä kokemussääntöä käytännössä.

3. Ruohon vihreydestä puheen ollen tulikin mieleen tapaus, jossa pari päivää sitten "lennätettiin", että vihreiden uusi puheenjohtaja Touko Aalto ja hänen vaimonsa Jaana Pietiläinen eroavat. Käräjäoikeuteen erokanteen toimitti yksin Pietiläinen. Syynä erohakemukseen on se, että Touko oli jäänyt kiinnin vehtaamisesta vihreiden puoluetoimistossa viestintäsuunnittelijana työskentelevän 24-vuotiaan Iris Flinnkilän kanssa. 

4. Toukolla ja Johannalla ei ole lapsia. Pariskunnalla on kuitenkin kaksi kissaa, Wilma ja Bronto. He ovat tunteneet toisensa jo pitkään, mutta naimisiin he menivät vasta 2015, jolloin Touko oli valittu kansanedustajaksi. Touko myöntää syrjähyppynsä ja uuden suhteen auliisti ja sanoo, ettei asia - ilmeisesti siis vieraissa käynti - mennyt aivan nappiin ja ole kovin hyvin sopusoinnussa hänen edustamansa vihreiden arvojen kanssa. Touko ilmoitti, reilu ja kunnon jätkä kun on, julkisuuteen myös uuden kumppaninsa eli Flinkkilän nimen.

5. Aika temperamenttinen ja "kuuma" pakkaus tämä Iris kaikkinesa. Hän kunnioittaa eritoten sukupuolten välistä tasa-arvoa ja vaatii julkisesti, että myös naisilla pitää olla oikeus näyttää julkisesti ja myös valokuvissa ja videoilla nänninsä paljaina kun kerran miehetkin - mm. Vladimis Putin - tekevät niin; siis free the nipple -periaate vallitkoon. Iris on räväkkä feministi, joka on julkaissut Instagram -sivuillaan useita rohkeita kuvia itsestään, myös pari sellaista, joissa ei vilautella ainoastaan nännejä, vaan tissejä laajemminkin. Eikä noissa Iriksen "hinkeissä" ole totisesti mitään vikaa! Vau, en yhtään ihmettele, että Touko-poika "hairahtui" Iriksen paljaiden avujen edessä! He ovat luultavasti tutustuneet työn merkeissä, sillä Touko on puoluetoimiston pomo ja Iriksen esimies. Iris lienee ajatellut  - suunnittelija kun on myös ammatiltaan - käyttää tilaisuutta hyväkseen periaatteen "ton seksikkään huippujätkän mä kyllä haluun napata itelleni" mukaisesti. Twitterissä Iris on paljastanut, että hän on päivisin Vihreiden nuorten viestintäsuunnitelija ja öisin ukulelea soittava kaljasieppo.

6. Mikä vaikutus tällä episodilla voi olla Toukon puheenjohtajan asemalle ja vihreiden gallup-kannatukselle? Tuliko Toukosta avoin vasta pakon edessä eli silloin, kun hän oli jo jäänyt kiinni syrjähypystään tai uudesta suhteestaan? Kuinka kauan Touko ehti pitää Iristä salarakkaanaan ennen kuin asia paljastui Johannalle? Oliko Touko pettänyt Johannaa  Iriksen kanssa jo ennen puoluekokousta, jossa hänet valittiin puheenjohtajaksi? Monia kysymyksiä voidaan esittää, mutta lienee kuitenkin turha kuvitella, että Toukon asema vihreissä olisi uskottumuuden takia uhattuna. Puolueessa kyllä ymmärretään hyvin kaikkien ihmisyksilöiden luonnonmukaiset ja siten myös seksuaaliset tarpeet ja niiden tyydyttämisen merkitys. Annetaan kaikkien kukkien kukkia, myös vihreissä. Onhan Pekka Haavistokin hieman "poikkeava", mutta silti hänellä tuhti kannatus tasavallan presidentiksi. Puolueen edellisen puheenjohtajan Ville Niinistönkin kannatuskäyrä lähti kunnolla nousuun vasta sitten, kun hän oli eronnut ruotsalaisesta vaimostaan ja seisottanut tämän autoa eduskunnan parkkihallissa kuukausikaupalla. 

7. Vihreiden gallup-kannatus voi Toukon tempauksen johdosta päin vastoin ponnahtaa uuteen kukoistukseen niin, että puolue ohittanee tuota pikaa suosiossa Juha Sipilä johtaman keskustan ja Antti Rinteen demarit. Kun Touko ja Iris saapuvat käsikynkkää 6.12. Linnan juhliin, ovat kaikki myytyjä ja kokoomuksen Petteri Orpokin jää orpojan oloisena seinän vierustalle kateellisena katselemaan, kun Touko ja Iris panevat Linnan parketilla jalalla koreasti.

8. Touko Aalto sanoi valintansa jälkeen, että hänen johdollaan vihreät tulee tavoittelemaan suurimman puolueen asemaa ja pääministerin salkkua. Tämän kuultuaan monet kohottelivat hieman kulmiaan, mutta eivätpä kohottele enää! Toukolla oli ilmeisesti jo tuolloin Iriksen "tuki"takanaan, sillä hän oivalsi, mistä narusta Suomessa pitää vetää, jos haluaa pääministeriksi. 

9. Jotkut ilmeisesti hieman ilkeämieliset ihmiset ovat joissakin blogeissa maininneet, että Toukon tempauksessa on se hyvä puoli, että nyt ainkin voimme olla varmoja, että Touko Aalto on täyshetero. Toki tuollainen johtopäätös tuntuu varsin perustellulta. Toisaalta on syytä muistaa, että Toukolla ei ole mitään myöskään homoja saatikka miehiä vastaan. Se, että hän toimi ennen eduskunnan jäseneksi pääsyään monta vuotta Jani Toivolan eduskunta-avustajana, on tästä vahva näyttö. Touko rohkenee näyttää mieskörilään helliä tunteita myös samaa sukupuolta kohtaan. Muutama vuosi sitten julkaistiin netissä kuva, jossa Touko ja vihreiden puoluesihteeriksi valittu Lasse Miettinen suutelevat keskenään.

10. Ymmärrän toisaalta kyllä oikein hyvin niitäkin vihreitä, jotka vaativat Touko Aallon eroa puheenjohtajan tehtävästä. Vihreät on nousukiidossa oleva puolue, jonka suosio kääntyisi "petturi-Aallon" johdolla luultavasti laskuun. Kaikki hyväksyisivät sen, että Touko Aalto ilmoittaisi reilusti eroavansa puheenjohtajan paikalta jo ennen eduskunnan syysistuntokauden alkua. Hänen uskottavuutensa puolueen puheenjohtajana on kärsinyt tapauksen johdosta melkoisen kolauksen. Jos vastaava moka olisi sattunut kristillisten eli KD:n puheenjohtajalle, hän eroaisi tehtävästään välittömästi asian ilmitulon jälkeen.

1083. Vihreiden valinta

 

                                                Vihreät Aallon harjalla

1. Vihreiden uudeksi puheenjohtajaksi valittiin eilen Tamperella kansanedustaja Touko Aalto. Hän hakkasi äänestyksessä - vihreillä puheenjohtajan valinta perustuu hieman monimutkaiselta vaikuttavaan jäsenäänestykseen - selvästi toisena ennakkosuosikkina olleen kansanedustaja Emma Karin Espoosta. 

2. Emma Kari oli vihreiden puolueliitin ja pääkaupunkiseudun ehdokas, mutta puolueen kenttäväki halusi johtajakseen Touko Aallon. Puolueen ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin vihreiden vasemmistosiipeen kuuluva Maria Ohisalo, köyhyystutkija Helsingistä.

3. Touko Aalto on 33-vuotias ensimmäisen kauden kansanedustaja Jyväskylästä. Hän on pitkä (193 cm), kokopartainen ja päälaeltaan kalju hujoppi, joka harrastaa pyöräilyä, mutta kiistää olevansa silti city-vihreä; miehen tukka on harventunut parissa vuodessa vauhdilla, katso kuvaa alla. Nuorena Aalto kertoo tulleensa, mitä muuta kuin koulukiusatuksi pituutensa ja laihuutensa takia. Koulutukseltaan Aalto on - tietenkin - yhteiskuntatieteen kandidaatti vuosimallia 2008. Hänen pääaineensa oli, tottakai, valtio-oppi. 

4. Tämän vuoden kuntavaaleissa Touko Aalto nosti vihreät Jyväskylän suurimmaksi puolueeksi. Puolueen kannatusluvuissa on Aallon mukaan silti vielä paljon petrattavaa. Tänään valintansa jälkeen pitämässään linjapuheessa Aalto suorastaan puhkui ja puhisi innosta. Hän lupasi, että "seuraavaksi tehdään vihreistä pääministeripuolue." Muille puolueille Aalto tarjosi, ei ainoastaan lämmintä kättä, vaan myös yhteistyötä - niinpä tietysti.

5. Vihreät on ollut gallup-kyselyissä hyvässä nousussa jo aika kaun. Ville Niinistön kuusi vuotta kestäneen puheenjohtajakauden päättyessä vihreiden kannatus on 14 prosenttia ja puolue hengittää kohta SDP:n niskaan. Perussuomalaiset ovat jääneet kannatusluvuissa kauaksi vihreistä. Aalto saa siis kaudelleen tavallaan lentävän lähdön, josta on hyvä ponnistaa. Aalto on kuitenkin sikäli polittinen broileri, että hän on toiminut koko ajan ja myös valmistumisensa jälkeen lähinnä vain poliittisissa järjestöissä ja vihreiden elimissä. Vuosina 2011-15 Aalto oli eduskunnassa kansanedustaja Jani Toivolan poliittisena sihteerinä.
   
6. Touko Aallon mielestä tämän vaalikauden tärkein muutos on sote-uudistus, joka pitää hänen mielestään toteuttaa, mutta ei nykyisessä eli Sipilän halituksen esittämässä muodossa. Maakuntien pitää saada verotusoikeus ja niiden määrä on Aallon mukan rajattava kahteentoista. Kokoomuksen vaatima ja ajama valinnanvapaus voidaan toteuttaa, mutta asteittain, Aalto toteaa. Eduskunnan täysistunnoissa Touko Aalto on esiintynyt jämäkästi eli "tolkun miehenä" ja häntä on luonnehdittu sanalla "aito", joten ei kai tässä auta muu kuin ottaa Aallon valinta ja linjapuhe vakavasti. 

7. Aallon aikana vihreistä todennäköisesti tulee yleispuolue myös sikäli, että se saa nykyistä selvästi enemmän kannatusta myös maakunnista ja muista suuremmista kaupungeista pääkaupunkiseudun ulkopuolelta.  Vihreiden ainoana pohjoissuomalaisena kansanedustajana oli aiemmin Erkki Susi-Pullianen, professori ja tutkija Oulusta.

8. Vihreät on valinnut jo aiemmin presidenttiehdokkaaakseen kansanedustaja Pekka Haaviston. Hän kisasi presidentin virasta myös vuonna 2012 selviytyen toiselle valintakierrokselle. Haavisto on ollut viime aikoina jokseenkin näkymätön. Hänelle ei ilmeisesti ole siunaantunut edes kunnon rauhanvälitystehtäviä. Paha takaisku Haavistolle oli varmaankin se, että noin kuukausi sitten Martti Ahtisaari ilmoitti, että CMI:n hallituksen puheenjohtajaksi on valittu, Ahtisaaren aloitteesta tietenkin, Alexander Stubb. Havisto olisi enemmän kuin mielellään halunnut tulla siihen valituksi.

9. Pekka Haavisto puhui Tampereen puoluekokouksessa tietenkin paljon maahanmuuttopolitiikasta  ja selitti, että meillä on siinä suhteessa liikaa polarisaatiota ja ääripäitä. Haavisto otti tiukan linjan äärikansallismielisen ajattelun ja vihapuheen yleistymistä vastaan. Haavisto katsoi, että  vihapuhe "pienentää Suomea" ja haavoittaa sitä. Haavisto arvosteli suomalaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan sisäänpäin kääntyneeksi. Totta.

10. Tiedotusvälineiden mukaan Pekka Haavisto haastoi puheessaan kilpaehdokkaansa Sauli Niinistön, vaikkei edes maininnut tämän nimeä. Haavisto yritti painottaa, että Suomessa presidentillä on valtaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan lisäksi nimitysasioissa ja mielipidejohtajana. Vm. kysymyksen osalta Haavisto viittasi, tosin varovaisesti, siihen, ettei Suomessa ole tällä hetkellä ylintä laillisuusvalvojaa, oikeuskansleria, koska virkaan nimitetty alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti aloittaa uudessa virassaan vasta ensi vuoden alusta.

11. Haaviston olisi pitänyt tuoda selkeämmin esiin, että presidentti Sauli Niinistö puuttui arveluttavalla tavalla oikeuskanslerin nimitysmenettelyyn antaessaan ymmärtää, ettei hän kannata oikeusministeriön ja ilmeisesti myös koko hallituksen ykkösehdokkaan eli professori Veli-Pekka Viljasen nimittämistä, koska tämä on arvostellut joiltakin osin Niinistön presidenttinä pitämiä puheita. Sopimattomana Sauli Niinistön asiaan puuttumista voidaan pitää mm. siksi, että lain mukaan oikeuskanslerin tulee lain mukaan valvoa myös tasavallan presidentin virkatoimien lainmukaisuutta.

12. Tässä yhtyeydessä voidaan todeta, että oikeuskanslerin sijaiseksi on nimitetty heinäkuun alusta vuoden loppuun apulaisoikeuskansleri Risto Hiekkataipale ja tämän sijaiseksi eli apulaisoikeuskansleriksi samaksi ajaksi OKa-viraston kansliapäällikkö Kimmo Hakonen. Hiekkataipale eläköityy viimeistään ensi vuoden lopussa, jolloin Kimmo Hakosella on luultavasti  hyvät mahdollisuudet tulla nimitetyksi apulaisoikeuskanslerin vakinaiseen virkaan. Oka-virasto toimisi siinä tapauksessa kahden Lapin yliopistosta valmistuneen lakimiehen johtamana.

13. Pekka Haavisto arvosteli pehmeästi myös sitä, että  perussuomalaisten puolueen hajottua vanhat ministerit jatkavat hallituksessa toistaiseksi ilman puoluetta ja puolueohjelmaa, ja ilman uutta hallitusneuvottelukierrosta. Tältäkin osin Haavistolta olisi edellyttänyt jykevämpää kannnaottoa. Nyt Sauli Niinistölle tarjouti tilaisuus vetää matto Haaviston kritiikin toteamalla, että no juu, toki hallituksen eroaminen ja uuden nimittäminen olisi sittenkin ollut parempi ratkaisu hallituskriisin selvittämiseksi. 

14. Tämä on tietenkin selvää ketkuilua ja vastuun pakoilua Niinistöltä, sillä kuten nyt tiedämme, presidentillä oli koko ajan omat sorrmet tiukasti pelissä mukana. Hän löi alkutahdit Kultarannan telttakokouksessa Jussi Halla-ahon hallituskelvottomuuden toteamisasiassa ja uskotteli lausunnoillaan, että Halla-aholta ja Teuvo Hakkaraiselta sekä heidän johtavilta kannattajiltaan puuttuisi jopa johtavilta poliitikoilta vaadittava kansalaisluottamus.

15. Vihreiden puoluesihteerinä jatkaa Lasse Miettinen; katso kuva alla.

16. Pekka Haavisto toi Tampereelle näytille myös puolisonsa Anton Floresin, joka aikoo olla vaalikampanjassa tiviisti mukana. Tämä asettaa miesten mukaan  haasteita myös suhteelle, koska kampanja tulee, niin kuin Haavisto selitti, myös "iholle". Antonin mukaan heille on päivittäin erityisen tärkeä yhteinen capuccino-hetki.  No, entäs sitten illalla, millaisia hetkiä se mahtaakaan tuoda puolisoille tullessaan, voitaisiin kysyä. Toisessa lehdessä Pekka Haavisto lausui, ettei hän 20 vuotta sitten Kolumbian Bogotassa Antonin tavatessaan kertonut tälle aivan kaikkea.

17. Sillä tavalla! Presidentinvaalikamppanjastahan taitaakin tulla värikäs ja todella "paljastava"! Mitähän Sauli Niinistöllä mahtaisi olla heittää "peliin" Antonin vastapainoksi? Toki Sauli on varautunut kaikkeen  edellisen kisan jälkeen. Jos Pekalla on Anton, niin Saulipa on hankkinut - Lennun! Toivokaamme nyt kuitenkin, ettei vaalikampanja tule niin pahasti Pekan iholle, että hän tulisi paljastaneeksi suhteestaan Antoniin aivan kaikkia (ja myös likaisia) yksityiskohtia!

Näin viehkolla tavalla vihreiden tulevat napamiehet Touko Aalto (vas) ja Lasse Miettinen tunnelmoivat jokin aika sitten vailla huolen häivää.

877. Ruotsin vaalien mentyä

1. Ruotsin parlamentti- eli tarkemmin sanottuna valtiopäivävaaleissa saatiin aika sekava lopputulos. Sosiaalidemokraatit nousivat uuden puheenjohtajansa Stefan Löfvenin johdolla suurimmaksi puolueeksi, mutta puolueen äänimäärä jäi kuitenkin 31,3 prosenttiin. Se on kaukana 40 prosentin lukemista, joihin demarit saivat vielä 10-20 vuotta sitten vaaleissa tottua. 

2. Vaaleissa, jotka käydään Ruotsissa ns. listavaaleina, jolloin  "kaiken maailman hömppäjulkkiksilla" ei, toisin kuin Suomessa,  ole menestymisen mahdollisuuksia, tuntuu ratkaisevinta olleen, että hallitusta kahden vaalikauden ajan johtanut maltillinen kokoomus hävisi ja sai äänistä 23,2 prosenttia. Samalla demareiden johtama punavihreä koalitio, johon kuuluvat demareiden lisäksi ympäristöpuolue ja vasemmistopuolue, ohitti  kokoomuksen johtaman oikeistokoalition; eroa kertyi nelisen prosenttiyksikköä. Äänestysaktiiviisuus oli Ruotsissa näissäkin vaaleissa paljon korkeampi kuin Suomessa, mikä johtuu suurimmaksi osaksi juuri mainitusta listavaalijärjestelmästä. Ääänestysaktiivisuus oli Ruotsissa nyt 83,2 %, kun Suomessa jäätiin vuoden eduskuntavaaleissa 2011 vaaleissa 70,4 prosenttiin. Ruotsissa ihmiset äänestävät ja heidän pitääkin äänestää ensisijaisesti puoluetta, ei yksittäisiä ehdokkaita.

3. Pääministeri Fredrik Reinfeldt jätti heti vaalituloksen selvittyä hallituksensa eronpyynnön ja ilmoitti samalla eroavansa myös maltillisen kokoomuksen puheenjohtajan tehtävästä. Stefan Löfven (oik. Löfvén) yrittää muodostaa Ruotsiin vähemmistöhallitusta. Siihen tullevat muista puolueista mukaan vain ympäristöpuolue ja oikeistosta kansanpuolue. Äsken Löfven jo ilmoitti, etteivät sosiaalidemokraatit hyväksy vasemmistoa hallitukseen.

4. Stefan Löfven, joka on 57-vuotias, tuli mukaan valtakunnan politiikkaan vasta pari vuotta sitten, jolloin hänestä leivottiin myös sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja. Aikaisemmin eli vuodesta 2006 hän on toiminut Ruotsin metalliliiton puheenjohtajana. Hän on ammatiltaan hitsaaja, joka ei ole korkeakouluja käynyt. Löfven yritti kyllä opiskella Uumajan yliopistossa sosiaalipolitiikkaa tai muita vastaavia aineita, mutta joutui keskeyttämään kurssinsa puolentoista vuoden aherruksen jälkeen.

5. Vaikuttaa hieman siltä, että Löfvenin kausi pääministerinä jää lyhyeksi ja Ruotsissa voidaan joutua toimittamaan ennenaikaiset vaalit parin vuoden kuluttua. Löfvenin ei vaikuta kovin innostavalta puhujalta tai yleensä huipputyypiltä, joten ruotsalaiset voivat  kyllästyä katselemaan hänen jyhkeää olemustaan aika pian. Tämä kohtalo koitui myös pääministeri Fredrik Reinfeldtin ja hänen hallituksensa - ulkoministerinä muuten ex-pääministeri Carl Bildt - kohtaloksi. Ruotsin valtiontalous on hyvässä kunnossa - Suomeen verrattuna suorastaan erinomaisessa - teollisuus- ja vientiyrityksillä menee hyvin ja työllisyys on hyvällä tolalla, mutta silti kaksi vaalikautta Fredrik Reinfeldtiä, Carl Bildtiä ja valtiovarainministeri Anders Borgia riitti ruotsalaisille.

6. Entinen hitsaaja Ruotsin pääministerinä, jopas nyt jotakin! Mutta onhan meilläkin remmissä yksi "oikea" työväen mies eli Lauri Ihalainen. Hän toimi toistakymmentä vuotta SAK:n puheenjohtajana ja on nyt kansanedustaja ja työministeri, vaikka oli hamassa nuoruudessaan "vain" kirvesmies. Ihalainen puhuu eduskunnan täysistunnoissa ja tv-haastatteluissa tyylikkäästi, asiantuntevasti ja jopa tunteisiin vetoavasti. Hän vaikuttaa puhetapansa, asiantuntemuksensa ja käyttäytymisensä perusteella paljon sivistyneemmältä - anteeksi vain - kuin SDP:n puheenjohtajaksi keväällä valittu Antti Rinne. Vm. valmistui 80-luvulla oikeustieteen kandidaatiksi, kuuleman mukaan ainoastaan puolitoista vuotta kestäneiden opintojen jälkeen. 

7. Sosiaalidemokraattista puoluetta johtaa siis kummassakin naapurimaassa entinen ay-pomo, Ruotsissa Stefan Löfven ja Suomessa Antti Rinne. Voisiko Rinteen SDP tehdä lövenit ja nousta ensi kevään vaalien jälkeen maan suurimman puolueeksi, jolloin Rinteestä leivottaisiin hallituksen pääministeriksi? Voi ja voi, mutta jos minulta kysytään niin kiitos ei! Kaikella ja niin myös politiikan teon tasolla on sentään rajansa! Vaadimme kyvykästä ja sivistyneen oloista pääministeriä myös vaalien jälkeen ja sellaisen saamme joko Alex Stubbista tai Juha Sipilästä.

8. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ei halunnut tänään Yle Uutisten haastattelussa ottaa kantaa siihen, voisiko myös Antti Rinteen johtama demaripuolue nouusta maan suurimmaksi puolueeksi ensi kevään vaaleissa. Niinistö tyytyi toteamaan, että "siihen pitäisi Antti Rinteen olla nyökkäilemässä kovasti". Hyvin lohkaistu! Ylen ja iltapäivien lehtien toimittajat on kyllä selkeästi valjastettu nokkimaan kaikin tavoin Alex Stubbia ja lisäämään kiviä hallituksen rekeen, jotta SDP:n kannatus saataisiin gallupeissa kovaan nousuuun.

9. Enteilisikö Ruotsin vaalitulos meillä tulossa olevia eduskuntavaaleja kuitenkin sen verran, että demarit nousivat pohjalta, johon he ovat gallupkyselyissä vajonneet? Tämä jää nähtäväksi. Minusta voidaan kuitenkin jo nyt olla melko varmoja, että SDP saa seuraavissa vaaleissa tyytyä kamppailemaan perussuomalaisten kanssa siitä, kummasta tulee maan kolmanneksi suurin puolue.

10. Varsinainen yllätys Ruotsin vaaleissa oli maahanmuuttovastaisen ja usein myös uusnatsitaustaiseksi tai rasistiseksi moititun ruotsidemokraattien menestys. Peliriippuvaiseksi väitetyn Jimmie Åkessonin johtama puolue tuplasi ääniosuutensa (nyt 13 prosenttia) ja nousi kertaheitolla Ruotsin kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi. Mutta mitä väliä, sillä kaikki muut puolueet ilmoittivat heti, etteivät ne suostu edelleenkään tekemään valtiopäivillä minkäänlaista yhteistyötä ruotsidemokraattien kanssa.

11. Sauli Niinistö tyytyi tänään toteamaan, että ruotsidemokraattien jytky ei toistu Suomen seuraavissa vaaleissa, sillä "eihän meillä ole suomidemokraatteja". Niinistö viittasi siihen, että meillä perussuomalaiset ovat irtisanoutuneet yhteistyöstä ruotsidemokraattien kanssa. Timo Soini tekee kaikkensa, jottei perussuomalaista puoluetta päästäisi kritisoimaan rasismista. Soinin puheita leimaa nykyisin selkeä hallituskelpoisuuden tavoittelu. Joskus tekee melkein pahaa nuoleskelu, jolla Soini kehua retostelee Sauli Niinistöä ja ulkoministeri Erkki Tuomiojaa esimerkiksi Ukrainan kriisin "hoidossa" ja siinä sivussa myös omia ulkopoliittisia saavutuksiaan. Soinin kokemus ulkopolitiikasta on käytännössä aika vähäistä, sillä se rajoittuu lähinnä eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajana toimimiseen. Valiokunnan, jolle ei usein kerrota mitään todella tärkeitä asioita.

12. Stefan Löfveniä ja Antti Rinnettä yhdistää vantteruus ja tietty maanläheisyys, joka Löfvenin kohdalla huipentuu ex-nyrkkeilijöille tyypilliseen nenään. Stefanissa on minusta hieman samaa näköä kuin Einö Grönissä 20-30 vuotta sitten, vai mitä? Löfven sai puolentoista vuoden opintojensa jälkeen yliopistosta lemput, sen sijaan Rinne valmistui samassa ajassa "tuomariksi" eli oikeustieteen maisteriksi. Löfven vaikuttaa silti Rinteeseen verrattuna enemmän huipputason poliitikolta ja pääministerityypiltä, vaikka mikään täydellisyys hänkään ei toki ole. Antti Rinne jankuttaa jankuttamasta päästyään samoja asioita ("talouskasvu" ja "työllisyyden parantuminen"), mutta käytännössä nuo asiat menevät Suomessa entistä huonompaan suuntaan. Haastatteluissaan ja puheissaan Rinne rykäisee parin kolmen sanan jälkeen tupakoitsijoille tyypilliseen tapaan (oikea käsi suun edessä), ja hänen kävelytyylinsä alkaa muistuttaa pikkuhiljaa Martti Ahtisaaren tuttua etenemistä; käsien käyttö on toki Maralla aktiivisempaa kuin Rinteellä.

13. Minulle tulee Stefan Löfvenin nimestä mieleen hänen suomalainen etunimikaimansa Tapani (Stefan) Löfving - sukunimikin on molemmilla herroilla varsin samantapainen. Joten: Heil Löveeni, meil Löövinki! Tapani Löfving (1689-1777), mies eli siis 88-vuotiaaksi, oli Narvassa syntynyt suomalainen sissipäällikö ison- ja pikkuvihan aikoihin, jolloin Suomessa taisteltiin venäläisiä miehittäjiä vastaan. Löfving osasi myös kirjoittaa ja häneltä jäi jälkipolville päiväkirja, jossa hän kertoo huimista seikkailuistaan. Tapani Löfvingin henkeä ja rohkeutta voidaan tarvita Suomessa edelleen, jos Vladimir Putin alkaa kovin pahasti höntyilemään ja haalimaan naapurimaiden alueita liitettäväksi Venäjään. 

14. Ville Niinistö johtama vihreä puolue on jättämässä hallituksen jo tällä viikolla, jos ja kun hallitus esittää Fennovoiman uuden ydinvoimalahakemuksen hyväksymistä. Tällöin hallitukseen jäävällä neljällä puolueella on eduskunnassa vain niukka enemmistö eli  yhteensä 101 kansanedustajaa, oppositiolla on 98 edustajaa. Mutta onhan Ruotsiakin hallittu viime aikoina vähemmistöhallituksilla. 

15. Vihreiden lähtiessä hallituksesta Alex Stubbille ja hallituspuolueille olisi otollinen paikka esittää, että perussuomalaiset tulisivat vaalikauden loppuajaksi hallitukseen. Timo Soini ottaisi Pekka Haavistolla olevan valtion omistajanohjauksesta vastaaavan ministerin salkun ja ympäristöministeriksi voitaisiin valita melkein kuka tahansa perussuomalainen kansanedustaja, ei kuitenkaan Pertti (Veltto) Virtasta tai Teuvo Hakkaraista. Jussi Niinistö voisi korvata Ville Niinistön, jolloin päästäisiin mahdollisimman vähäisellä muutoksella.

876. Brax jättää politiikan

                                                   
1. Vihreiden kansanedustaja ja entinen oikeusministeri Tuija Brax jättää poliitikan, kertoi Helsingin Sanomat tänään. Brax ei aio asettua ehdolle ensi toukokuussa pidettävissä eduskuntavaaleissa. Hän täyttää tammikussa 50 vuotta. Kansanedustajana Brax on toiminut yhtäjaksoisesti vuodesta 1995 lukien. 

2. Tuija Brax on kertonut julkisuudessa koripalloharrastuksestaan. Samaa jaloa urheilulajia on harrastanut myös Martti Ahtisaari. Kumpikin lienee ollut parhaimmillaan takamiehenä, donkkaajia he tuskin ovat olleet.

3. Tiedotusvälineiden mukaan mukaan Braxin ilmoitus tuli yllätyksenä. Toisaalta monet muutkin istuvat kansanedustajat ovat kertoneet, etteivät he asetu enää ehdokkaaksi ensi vuoden vaaleissa. Kenestäkään muusta luopujasta ei ole kuitenkaan julkaistu yhtä laajaa ja näyttävää lehtijuttua kuin Tuija Braxista tänään HS:ssa.

4. Tuija Brax toimi oikeusministerinä edellisella vaalikaudella eli Matti Vanhasen ja Mari Kiviniemen hallituksissa. En ole ollut mitenkään vakuuttunut Braxin tyylista ja tavasta hoitaa ministerin tehtäviä ja olen kritisoinut häntä blogijutuissa monta kertaa, mielestäni joka kerta perustellusti. Brax johtama oikeusministeriö kompasteli milloin missäkin asiassa. Kuten blogin etusivulla olevasta tunnisteluettelosta ilmenee, olen julkaissut 32 kirjoitusta, jossa olen käsitellyt Braxin toimintaa.

5. Yhtenä, mutta vain yhtenä, esimerkkinä esittämästäni kritiikistä on syytä mainita kansanedustajjien vaalirahoitusilmoitusten valvonta, jonka oikeusministeriö ja sen vaalijohtaja laiminlöivät pahemman kerran. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka antoikin kantelun johdosta vaalijohtajalle perustellusti vakavan varoituksen, mikä on erittäin harvinainen moite aina niin varovaiselta Jonkalta. 

6. Tein itse ko. kantelun oikeuskanslerille, kuten olen blogijutuissani kertonut. Ennen Jonkan päätöstä oikeusministeri Brax antoi eduskunnalle virheellistä tietoa uskotellessaan - vaalijohtajansa esityksestä varmaankin -  ettei ministeriö ole lain mukaan edes voinut valvoa vaalirahoitusilmoitusten asianmukaisuutta; ministeriö toimi siis vain jonkinlaisena postikonttorina ja otti tyynesti vastaan ilmoituksia niiden sisältöä lainkaan tarkastamatta. Tämä tieto ei tietenkään pitänyt paikkaansa kuten kantelussani osoitin. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka oli päätöksessään ko. asiasta samaa mieltä kuin minä.

7. Mitä Tuija Brax aikoo politiikan jättämisen jälkeen tehdä? Tätä hän ei paljasta haastattelussaan, vaan sanoo ainoastaan, että kokemuksesta politiikasta voi olla hyötyä "jossakin muussa organisaatiossa". Brax toimii tätä nykyä eduskunnan tarkastusvaliokunnan puheenjohtajana ja hän on myös perustuslakivaliokunnan ja puolustusvaliokunnan jäsen. Bax sanoo olevansa "huolissaan naisten asemasta". Hän vaatii, että eduskuntaryhmien tulisi jatkossa "valita naisia tärkeiden valiokuntien johtoon." - Naisten asemasta huolissaan oleminen on nykyisin varsin muodikasta ja suosittua, siinä ei ole mitään uutta. Jos joku "johtava naispoliitikko" ei hoksaisi kertoa olevansa huolestunut naisten asemasta, niin silloin olisi kyllä syytä huolestua kyseisen poliitikon ymmärryksen laadusta. 

8. Tuskinpa näemme Tuija Braxia jatkossa asianajajana ajamassa kinkkisiä raiskaus- tai talousrikosjuttuja oikeudessa, se tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Braxin viittauksesta siihen, että poliikan kokemuksesta on hyötyä "jossain muussa organisaatiossa", käy ilmi, että Brax tähtää johonkin sellaiseen virkaan, joka kokemuksen tai/elimaan tavan mukaan täytetään poliittisilla perusteilla. 

9. Sellainen virka avautuu,Tuija Braxin kannalta sangen sopivasti, ensi keväänä, jolloin tulee avoimeksi Helsingin kaupunkisuunnittelusta ja kiinteistötoimesta vastaavan apulaiskaupunginjohtajan virka; virkaa hoitaa nykyisin demari Hannu Penttilä. Tuija Brax haki pari vuotta sitten Helsingin sivistys- ja henkilöstötoimesta vastaavan apulaiskaupunginjohtajan virkaa, mutta hävisi viran valtuustossa demareiden Ritva Viljaselle äänin 48-32. Tämä oli vihreille ja Braxille kova paikka, sillä vihreät katsoivat, että paikka olisi kuulunut automaattisesti heille. Nyt Brax aikoo ilmeisesti ottaa vahingon takaisin. Muutoin hän tuskin olisi ilmoittanut jo seitsemän kuukautta ennen eduskuntavaaleja  "suureen ääneen" eli HS:n koko sivun jutussa, että hän ei tule olemaan ehdolla seuraavissa vaaleissa.

10. Tuija Braxin valinta apulaiskaupunginjohtajaksi ei ole kuitenkaan kirkossa kuulutettu, vaikka paikka kuulisi ja menisi vihreille. Osmo Soininvaara on Tuija Braxia pätevämpi kaupunkisuunnittelua, kaavoitusta yms. koskevissa asioissa, joten hänet valittaisiin virkaan, jos hän hän olisi siitä kiinnostunut. Eduskuntatyö ei näytä Soininvaaraa enää kovin paljon kiinnostavan. Eduskunnan täysistunnoissa hänet nähdään usemmiten keskittymässä tabletin kanssa näpräilyyn. Soininvaara hävisi vuonna 2008 apulaiskaupunginjohtajan viranhaun juuri Hannu Penttilälle. Nyt Brax ja Soininvaara ovat molmemmat kyttäämässä revanssia.

11. Mitä muita huippuvirkoja Tuija Brax voisi poliitikan jätettyään tavoitella? Juuri nyt ei tule mieleen. Ensi vuonna valitaan uusia tuomareita Euroopna unionin tuomioistuimeen. Nykyisin tuomioistuimen suomalaisena tuomarina istuu Allan Rosas, joka saa ensi vuonna mainitussa virassa kaksi kautta ja yhteensä 12 vuotta täyteen. Edessä on siis uuden tuomarin valinta. Poliitikko Tuija Braxilla ei ole tarvittavaa pätevyyttä korkeisiin tuomarinvirkoihin. EU-tuomareiden nimitysasiat käsitellään erityisessä lausuntokomiteassa, johon kuuluu seitsemän eri maista valittua huippujuristia. Yksi heistä on korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo.

784. Arktinen hysteria

1. Kuten arvata saattoi, kehitysministeri Heidi Hautalan eron taustalla on myös muita ja painavampia syitä kuin puolentoista vuoden takainen rikosilmoituksen peruuttamisjupakka. Tämä kävi ilmi tänään, kun Yle Uuutiset haastatteli elinkeinoministeri Jan Vapaavuorta.  

2. Uutisjutun mukaan ministeri Vapaavuori oli suorastaan raivostunut Heidi Hautalan TV1:n Ykkösaamusssa tänään arktisen alueen luonnonvarojen hyödyntämisestä esittämistä näkemyksistä. Hautala arvioi aamulla, ettei ole hyvä asia, että suomalaisia jäänmurtajia vuokrataan pitkäksi aikaa arktisille alueille, jossa ne turvaavat öljynporausta. Hautalan mielestä ympäristö ja talous ovat vastakkain jäänmurtajabisneksessä, jota Suomessa harjoittaa yksin valtionyhtiö Artic Shipping Oy.

3. Tämä lausunto sai ministeri Vapaavuoren hiiltymään. Hän totesi, että Hautalan näkemykset arktisesta strategiasta ovat yhtäläisiä Greenpeacen kanssa eivätkä noudattele maan hallituksen kantaa. - Niinpä niin, ehdin jo pari päivää sitten kirjoittaa blogijutun otsikolla "Heidi Hautala - Greenpeacen myyrä maan hallituksessa?  Katso blogia numero 781/9.10.-13. Ilmeisesti jotkut muutkin ovat epäilleet samaa asiaa.

4. Jan Vapaavuoren mukaan hallituksen linja on se, että Suomen pitää voida muiden pohjoisten alueiden tapaan hyödyntää arktisia alueita, mutta ottaa samalla riskit ja luontoarvot  samalla huomioon.

5. Operaatio-Hautala perustui elikeinoelämän tuskastumiseen ministeri Hautalan ja vihreiden yleensä harrastamaan maan hallituksen linjasta poikkeavaan politikointiin ja kapuloiden heittelyyn elinkeinoelämän rattaisiin. Pari viikkoa sitten ympäristöministeri Ville Niinistö tokaisi, että kysymys Fenno Voiman uudesta ydinvoimalasta ja sen lupa-asian uudelleen käsittelystä eduskunnassa ei ole ajankohtainen, koska Suomi ei tule koskaan edes tarvitsemaan uutta ydinvoimalaan. Myös tästä vihreiden puheenjohtajan lausahduksesta Jan Vapaavuori poltti päreensä ja totesi, ettei hän ei oikein pidä tavasta, jolla ympäristöministeri "oksentaa hänen niskaansa" ydinvoimakysymyksessä.

6. Operaatio Heidi Hautalan kaatamiseksi ajoitettiin erinomaisen taitavasti, sillä tieto Arctic Shipping Oy:n tekemän rikosilmoituksen peruuttamisasiasta vuodettiin Iltalehteen viime tiistaina, jolloin Heidi Hautala oli parhaillaan matkalla Washingtoniin Maailmanpankin kokoukseen. Hautalan mukana matkalla olivat hänen lähimmät avustajansa, joten hekään eivät voineet sotkea operaation pasmoja. Hautala ei voinut "kipaista" myöskään oikeuskanslerin pakeille hakemaan neuvoa á la tapaus "Mauri Pekkarisen puhtaat paperit" vuonna 2008. Lisäksi Greenpeacen aktivistit olivat joutuneet pari viikkoa aikaisemmin kiinni Muurmanskin vesillä yrittäessään vallata venäläisen öljynporausaluksen. Muurmanskissa pidätettyjen joukossa on yksi suomalainen, jolle ministeri Heidi Hautala - kuinkas muuten - oli ehtinyt lähettää heti lämpimän myötätunnon ilmauksensa pidätyksen ja vangitsemisen johdosta. Luultavasti Muurmanskissa pidättetyjen joukossa on Sini Saarelan lisäksi myös joku sellainen muualta kotoisin oleva aktivisti, joka oli "harjoitellut" kiipeämistä Arctic Shippingin murtajiin Helsingissä vuonna 2012.

7. Odotusten mukaisesti Hautala sekosi puheissaan ja selvittely-yrityksissään.  Hautala meni ansaan eli suomalaisten poliitikkojen perisyntiin ryhtyessään annostelmaan totuutta tipoittain sitä mukaan, kun vastapuolelta tuli uutta tietoa julkisuuteen. Vasta siinä vaiheessa, kun ministerille tehtiin Washingtoniin selväksi, että hänen avustajakuntansa ja ylijohtaja Pekka Timosen viestit, sekä tavalliset että "uhkausviestit", laivayhtiön johdolle olivat hyvässä tallessa, Hautala ymmärsi, ettei hänen kannattanut enää jatkaa muunnellun totuuden puhumista. Tämän jälkeen pääministerillä oli helppo työ saada ensin vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö ja sitten myös Heidi Hautala itse vakuuttuneeksi siitä, että ministerin olisi parasta jättää eroilmoituksensa. 

8. Hautalan eron syyksi on mainittu hänen epäonnistunut viestintänsä koskien puolentoista vuoden takaisia tapahtumia. Todellisuudessa tästä ei kuitenkaan ollut perimmiltään kysymys. Paljon vakavampi asia oli se, että ministeri oli poliitisena toimijana  puuttunut puhtaasti juridiseen asiaan ja oikeudelliseen harkintaan painostaessaan tukijoukkojensa kanssa yhtiötä peruuttamaan Greenpeacen aktivisteja vastaan tehdyn rikosilmoituksen. Kyse oli asiasta, joka kuului yksinomaan yhtiön operatiiviseen johtamiseen ja siis yhtiön toimivalle johdolle ja hallitukselle, ei suinkaan valtion omistajajanohjausyksikölle. Ministerin olisi tullut ymmärtää pitää näppinsä visusti erossa kyseisestä asiasta eikä mennä antamaan paljon puhuttua "poliittista ohjausta". Ministerin asiaan puuttuminen oli huomiota heräättävän poikkeuksellinen ja hänen ylijohtajansa yhtiön toimivalle johdolle lähettämänsä viestit turhan kovasanaisia ikään kuin sakkojuttua koskevassa rikosilmoituksessa olisi ollut kyse "elämää suuremmasta asiasta".

9. Miksi ministeri Hautalan sormia sitten niin kovasti syyhysi puuttua asiaan, joka ei hänelle kuulunut ja josta hänen olisi pitånyt pysytellä erossa? Tietenkin se, että rikosilmoitus tehtiin ministerille niin läheisen aatteellisen järjestön eli Greenpeacen aktivisteja vastaan, joista hän lienee jopa tuntunut joitakuita henkilökohtaisesti. Hautala on myöntänyt kuuluneensa vuosikausia ellei -kymmeniä Greenpeacen taloudellisiin tulijoihin ja lakkauttaneensa tukimaksujen maksamisen järjestölle vasta tultuaan ministeriksi. Olisi naiivia uskoa, että ministeri olisi tällä muodollisella seikalla lakannut aatteellisesti tukemasta järjestöä. Ministerin mukaan hän olisi joutunut jotenkin Greenpeacen "hampaisiin" tai arvostelun kohteeksi; ilmeisesti järjestö ei ollut tyytyväinen, vaikka maan hallituksessa istui vihreä ministeri ja oikea vihreiden kantaäiti ja idoli! Mutta juuri tässä arvostelussa on osasyy ja motiivi sille, miksi Hautala ryhtyi joukkoineen painostamaan yhtiötä luopumaan rikosilmoituksesta. Hautala halusi, kuten ylijohtaja Pekka Timosen sähköpostiviesteistä yhtiön johdolle maaliskuussa 2012 ilmenee, parantaa suhteitaan "näihin ympäristöjärjestöihin", joista Greenpeace on ylivoimaisesti merkittävin. Sopivaksi keinoksi ministeri näki Greenpeacen aktivisteja vastaan tehdyn rikosilmoituksen peruuttamisen. Kun Hautala sai rikosilmoituksen peruutetuksi, hän kuvitteli, että hänen suhteensa Greenpeaceen olisivat kohentuneet. 

10. Kenen etua ministeri Heidi Hautala operaatiollaan oikeastaan lähinnä ajoi: valtion, valtionyhtiöiden, ympäristöjärjestöjen, Greenpeacen vai omaansa? Hautala yrittää nyt jälkikäteen selittää, että hän ajoi "yksinomaan" valtionyhtiöiden etua, jotteivät ne olisi joutuneet tai joutuisi vastaisuudessa konflikteihin ja "pitkäaikaisiin oikeusprosesseihin" Greenpeacen tai muiden ympäristöjärjestöjen kanssa. En usko tippaakaan tällaista selitystä. Jokainen, joka tuntee edes hiukan lainkäyttöä ja rikosprosessia, tietää, että Greenpeacen iskussa Arctic Shipping Oy:n aluksille oli kyse vain melko vähäisestä sakkojutusta, eli asiasta, jossa ei olisi edes tarvinnut käynnistää varsinaista rikosprosessia, vaan josta olisi selvitty joko poliisin antamalla ja syyttäjän vahvistamilla rangaistusmääräyksillä tai käräjäoikeuden kansliassa tapahtuvalla summaarisella ja kirjallisella menettelyllä. Oikeusprosessi olisi siis ollut hyvin lyhyt eikä Greenpeace olisi saavuttanut sen avulla sellaista "laajaa julkisuutta", jota sen on väitetty tempauksellaan välillisesti tavoitelleen.

11. Pääministeri Jyrki Katainen kohensi operaatio-Hautalan johdosta kenties merkittävällä tavalla jo aika pahoin rapautunutta johtajan imagoaan. Tällaista ryhdistäytymistä pääministerin olisi tullut osoittaa jo silloin, kun Heidi Hautala kärähti aikaisemmin pimeän työn teettämisestä. Katainen saattoi julistaa, että Hautala oli menettänyt uskottavuutensa eikä nauttinut enää hänen ja muiden hallituspuolueiden luottamusta. Syyksi mainittiin, kuten edellä jo totesin, Hautalan "epäonnistunut viestintä". Se oli kuitenkin vain hienotunteinen tekosyy, sillä todellisuudessa kyse oli siitä, että Hautalan uskottavuus ja luottamus oli horjahtanut pahan kerran jo pimeän työn teettämisen julkitulon yhteydessä ja sen jälkeen oli vain odoteltu sopivaa tilaisuutta ja "tietovuotoa", jolla Hautala saatiin pudotetuksi hallituksesta.

12. Ketkä kaikki mahtoivat olla Hautalan kaatamisoperaation takana? Oras Tynkkynenhän on väittänyt, että Hautalan eroprosessin takana olisi jonkinlainen salaliitto, eikä Oras taida tässä suhteessa paljon erehtyä. Tietenkin Arctic Shipping ja Heidi Hautalan sooloiluun kyllästynyt elinkeinoelämä yleensä olivat jollakin tavalla mukana operaatiossa. Toisaalta monet demarikansanedustajat  - Hautalan mukaan "takarivin" edustajat (siis mm. Jukka Kärnä) - ovat jo pitkään arvostelleet Hautalan tehotonta toimintaa valtion omistajanohjauspolitiikan johtajana. Olisiko myös ministeri Jan Vapaavuorella ollut sormensa pelissä mukana? Kenties, Vapaavuorella oli ainakin vaadittava motiivi näpäyttää - ja lujasti - vihreitä ministereitä, jotka olivat rohjenneet ryhtyä arvostelemaan hänen johtamaansa elinkeino-ja energiapolitiikkaa. Paljon puhuttu taustavaikuttaja Pekka Timonen toimii muuten nykyisin juuri Jan Vapaavuoren ministeriössä (TEM) ja ministerin oikeana kätenä monissa asioissa. Huomasin juuri tällä viikolla, miten sekä pääministeri Jyrki Katainen että ministeri Jan Vapaavuori kehuivat julkisuudessa estoitta Pekka Timosen virkamiestaitoja. - Hm.

13.  Kuten sanottu "Operaatio-Hautalassa" oli pohjimmiltaan kuitenkin kyse "Arktisesta" eli siitä, miten ja millä ehdoilla Suomi voi tai sen tulee olla mukana arktisen alueen luonnonvaroja hyödynnettäessä. Vai pitäisikö Suomen jäädä vain seuraamaan, miten muut valtiot osallistuvat kyseiseen projektiin? Heidi Hautalan tuleva rooli näyttää selvältä: hän yrittää nyt hallituksen ulkopuolella heitellä kapuloita suomalaisen elinkeinoelämän rattaisiin, kun on kyse yritysten osallistumisesta Jäämeren luonnonvarojen hyödyntämiseen.

14. Heidi Hautalasta tulee nyt joksikin aikaa valtakunnan uhrilammas numero 1, joka julistaa sanomaansa ja tähtää pontevasti ensi kesän eurovaaleihin. Hautala muuten luopui paikastaan EU- parlamentista vuonna 2011 juuri siksi, että hän halusi "hinnalla millä hyvänsä" tulla nimitetyksi Kataisen hallituksen ministeriksi; Hautalalla ei näet ollut vielä aikaisemmin ministerikokemusta. Hautala tulee saamaan rutosti puheaikaa ja palstatilaa eri medioissa. Lähtölaukaus nähtiin jo heti tänä aamuna, kun Hautala selitteli tekemisiään TV1:n Ykkösaamussa. Ohjelmassa oli paljon asiaa, mutta yhden ja kenties kaikkein mielenkiintoisimman kysymyksen toimittaja Seija Rautio sivuutti haastattelussaan. Toimittaja ei kyysnyt Hautalalta syytä, miksi tämä oli ponnistellut niin poikkeuksellisen aktiivisesti ja kiivaasti saadakseen peruutetuksi laivayhtiön järjestön aktivisteja vastaan tehdyn rikosilmoituksen. Olisi pitänyt myös kysyä Hautalan kantaa hänen väitettyyn jääviyteensä koko asiassa, mutta tämäkin seikka  sivuutettiin. Poliittisen vastuun kysymykset jäivät myös aika taka-alalla. Hautala ei näyttänyt ottavan vastuuta Pekka Timosen yhtiön toimitusjohtajalle lähettämästä "uhkausviestistä", mutta toki ministerin tulee kantaa poliittinen vastuu myös sellaisista alaistensa tekemsitä virheistä, jotka eivät ole tulleet hänen tietoonsa. 

15. Kenestä tulee Hautalan seuraaja ministerinä? Kenestä vaan, onhan siellä vihreiden eduskuntaryhmässä sen verran porukkaa, että yksi ministeriposti saadaan helposti täytetyksi! Pitäisi puhua kuitenkin siitä, tarvitaanko maan hallituksessa itse asiassa lainkaan kehitysyhteistyöministeriä ja hänen palvelujaan kansakunnalle. Minusta se on aivan turha posti, sillä kehitysapuasiat hoituisivat aivan hyvin esimerkiksi ulkomaankauppaministerinkin toimenpiteillä. Muuten, eikö edellisen hallituksen ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen ollut samalla myös kehitysministeri? Valtion omistajanohjausasiat ovat myös aika vähätöisiä ja hoituisivat hyvin jonkin muun ministeriön yhteydessä. Kukaan ei tunnu tarkemmin edes tietävän, miten sanottuja "ohjausasioita" pitäisi oikeastaan hoitaa ja tarvitaanko valtakunnassa eli jossakin ministeriössä itse asiassa lainkaan erillistä omistajajanohjausyksikköä. Heidi Hautalan ministerinpostikin piti panna kaksi vuotta sitten pystyyn, kun oli ensin päätetty, että vihreät saavat hallitukseen kaksi ministeriä. Hautalan hommat yritettiin sitten räätälöidä vasta tämän jälkeen. Nyt hallituksella olisi oivallinen tilaisuus näyttää säästämishalukkuuttaan ja luopua koko kehitysministerin paikasta ja siihen kuuluvista avustajien ja sihteereiden viroista.

16. Mutta jos välttämättä pitää veikata Heidi Hautalan seuraajaa ministerinä, niin vahvin ehdokas lienee ilman muuta meppi Satu Hassi, joka on jo ehtinyt kertoa huomiota herättävän näyttävästi innokkuudestaan ministeriksi. Tätä veikkausta vahvistaa se, että Satu Hassin ja vihreiden varamiehenä EU-parlamenttin menisi espoolainen Jyrki Kasvi, joka putosi viime eduskuntavaaleissa hieman yllättäen Arkadianmäeltä. Vihreiden johto valinnee Hassin uudeksi ministeriksi juuri siksi, että se katsoo Jyrki Kasvilla olevan hyvät mahdollisuudet tulla valituksi ensi kesäkuun EU-vaaleissa - kunhan hän nyt saa ensin harjoitella reilut puoli vuotta EU-parlamentissa varaedustajan ominaisuudessa.

783. Vihreän valheen lyhyet jäljet

Vihreät sen todisti: vahinko ei tule kello kaulassa ja oma lehmäkin voi joutua ojaan...

1. Ministeri Heidi Hautala kompastui siihen, mihin moni ministeri on kompastunut ennen häntä - tekstiviestiin!

2. Heidi Hautalan poliittinen sihteeri Sallamaari Muhonen oli lähettänyt 20.3.-12 Arctia Shippingin toimitusjohtajalle Tero Vaurasteelle seuraavan tekstiviestin:

"Huomenta sinne Alaskaan! Ministerin terveisinä välitän suosituksen ja toiveen, että luopuisitte AS:ssä toistaiseksi rikosilmoituksen tekemisestä GP:n laivaannoususta. Vältettäisiin lisäkohut jnpp Ministeri kutsuu teidät ja aktivistit mielellään kahvikupin ääreen yhteiseen keskusteluun, jahka palaat ja jos sopii. Ystävällisesti Sallamaari."

3. Hautala joutui eroamaan, koska hän oli antanut julkisuuteen ja pääministerille väärää tietoa. Hän väitti perättömästi, ettei hän ollut ohjeistanut virkamiehiään ja avustajiaan Greenpeacea vastaan tehdyn rikosilmoituksen suhteen. Ministeri väitti yhdessä vaiheessa, ettei hänellä olisi ollut mitään tekemistä rikosilmoituksen peruuttamisen kanssa. Todisteet puhuvat kuitenkin toista.

4. Hautala siis yksinkertaisesti valehteli ja menetti luottamuksensa. Ministerin selitykset, joiden mukaan hän ei enää muistanut, miten kaikki oikein oli tapahtunut, ovat säälittävää selittelyä. Kyllä hän muisti asian oikein hyvin, mutta koska oli päättänyt takertua vallankahvaan, tuli mitä tuli, hän kertoi muunneltua totuutta ja jätti raskauttavat tiedot kertomatta myös pääministeri Jyrki Kataiselle. 

5. Vielä tiistaina-iltana Hautala myönsi epäsuorasti poliittisen ohjauksen asiassa, jossa poliittista ohjausta ei nimenomaan tulisi antaa. Mutta jo seuraavana päivänä hän ilmoitti pontevasti, ettei hän ollut puuttunut Arctic Shippingin rikosilmoitukseen millään tavalla. Hautala luotti ilmeisesti siihen, että Pekka Timonen, hänen entinen renkinsä eli valtion omistajaohjauksen osaston ylijohtaja, pystyisi suhteillaan ja selityksellään pelastamaan hänet. 

6. Pekka Timonen, koulutukseltaan oikeustieteen eli tarkemmin sanottuna kauppaoikeuden tohtori, lateli julki "omat" perustelunsa, jonka mukaan valtion eli veronmaksajien omaisuutta voi kyllä hieman vahingoittaa tai vaarantaakin, sellaista "aktivismia" pitää vain sietää. Tätä Pekka Timonen, tyypillinen porvarismies, ei tietenkään ollut keksinyt tai ainakaan "omistanut" itse, vaan hän lateli suustaan sitä, mitä Hautala tai tämän sihteerit olivat pyytäneet häntä kertomaan tai mitä Timonen otaksui näiden Greenpeacen tempauksesta ajattelevan. Myös Timosen selitys, jonka mukaan Hautala olisi ajanut itse asiassa vain yhtiön etua saadakseen yhtiön peruuttamaan rikosilmoituksensa, on omituinen ja ilmeisen keksitty tai sitten Hautala ja Timonen eivät ymmärtäneet, mitä valtion etu vaati.

7. Kun Arctic Shippingin johto oli tapauksen suhteen oudon hiljaa, oli odotettavissa, etteivät Hautala ja Timonen olleet kertoneet koko totuutta tai olivat jopa laskeneet luikuria. Saattoi arvata, että pääministeri Katainen oli saanut  yhtiön johdolta toisenlaista tietoa rikosilmoituksen peruuttamisesta ja Hautalan osuudesta siihen. Tämä ilmeni eilen eduskunnan kyselytunnilla. Katainen ei hymyillyt lainkaan, vaan ilmoitti jäätävästi, että Hautalan pitää antaa oma selityksensä mahdollisimman pian. Hautala oli saanut Kataisen viestin palata kiireesti kotimaahan. Näin Hautala ei saanut pitää Washingtonissa koolla olevan Maailmanpankin kokouksessa Suomen virallista puheenvuoroa, vaikka hän oli matkustanut Yhdysvaltoihin juuri sanotussa tarkoituksessa. Tästä jo oli helposti pääteltävissä, että Hautala oli menettänyt pääministerin luottamuksen ja hänen tulisi ymmärtää erota ministerin tehtävästään heti Suomeen palattuaan.

8. Heidi Hautala pyrki niin vimmatusti Kataisen hallituksen ministeriksi, että oli valmis jättämään paikkansa EU-parlamentissa. Nyt Hautala on siis entinen ministeri, ja hyvä niin. Hän voi alkaa valmistautua uuden valtakirjan hankkimiseen kansalta, sillä edessä ovat ensi kesän EU-parlamentin vaalit. Politiikka ja politikointi lienee ainoa laji, mihin Hautala on paremmin perehtynyt. Nyt hän voisi pyrkiä Greenpeacen johtotehtäviin, sillä onhan hänellä näyttöä, miten ko. järjestön etua edistetään korkealla tasolla eli jonkin maan hallituksesta käsin.  

9. Kenestä tulee Heidi Hautala seuraaja hallituksen kehitysministerinä?  Kysymykseen saattaisivat tulla lähinnä Pekka Haavisto, Oras Tynkkynen tai Outi Alanko-Kahiluoto. Oras Tynkkynen olisi vahvoilla, mutta hänet on vastikään valittu vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Siten vihreät valinnee uudeksi ministeriksi Outi Alanko-Kahiluodon.

PS.

10. Arctic Shippingin tekemän rikosilmoituksen peruuttaminen oli ilmeisesti "elämää suurempi kysymys" ministeri Heidi Hautalalle ja hänen ylijohtajalleen Pekka Timoselle. Pekka Timonen nimittäin vahvistaa tänään Ilta-Sanomille uhanneensa Arctia Shippingin johtoa potkuilla, jos johto ei taivu kohutun rikosilmoituksen vetämiseen pois. Timonen sanoo toimineensa - tässäkin asiassa - yksin ja omin päin, siis kertomatta kyseisestä uhkauksestaan ministeri Hautalalle. Näinköhän vain. Myöskään tämä Timosen väite ja syyn päälleottaminen ei kyllä tunnu lainkaan uskottavalta.

11. Heidi Hautalan johtama ministeriö antoi siis omistajaohjausta - kun oli kysymyksessä ministerin omaan lähipiiriin/viitekehykseen kuuluvasta Greenpeacesta ja sen aktivistien pelastamisesta mahdolliselta syytteeltä - uhkaamalla erottaa yhtiökokouksessa rikosilmoituksen tehneen laivayhtiön toimitusjohtajan, jollei tämä vedä ilmoitustaan takaisin. Varsin tehokasta "omistajaohjausta" ja puuttumista yhtiön operatiiviseen johtamiseen siis.

782. Ministerin vastuu siirrettiin virkamiehelle

                                                     De Gröna....

1. Ministerin poliittinen vastuu tarkoittaa tai sen ainakin pitäisi tarkoittaa sitä, että ministeri kantaa vastuun paitsi omista tekemisistään, myös ministeriön virkamiesten ja koko asianomaisen hallinnonalansa virkakunnan tekemisistä tai tekemättä jättämisestä. Ministeri ei voi poliittisesta vastuusta välttyäkseen vedota siihen, että hän ei ole ollut henkilökohtaisesti jonkin sellaisen teon tai toiminnan takana, joka myöhemmin osoittautuu hölmöksi tai josta on kenties aiheutunut suoranaista vahinkoa valtiolle. Ministeri on kannettava vastuunsa myös silloin, kun luottamus hänen vastuullaan olevan hallinnonalan kykyyn selvityä uskottavasti tehtävistään on kokenut kolauksen. Poliitinen vastuu ei edellytä ministerin omaa tuottamusta.

2. Katso ministerin poliittisesta vastuusta lähemmin blogijuttua 671/22.11.2012.

3. Suomessa kaikki on kuitenkin poliitisen vastuun suhteen toisin. Tämä ilmi jälleen kerran kehitysministeri Heidi Hautalaa koskevan viimeisimmän jupoakan yhteydessä. Eilen tuli ilmi, että valtionyhtiö Arctia Shipping Oy:n jäänmurtajille maalis- ja toukokuussa 2012 tapahtuneista Greenpeacen aktivistien iskuista, joista oli aiheutunut yhtiölle vahinkoa, oli tehty poliisille asianmukainen rikosilmoitus. Se kuitenkin peruutettiin heti seuraavana päivänä ministeri Hautalan johtaman valtion omistajanohjausosaston puututtua asiaa ja vaadittua tai ainakin toivottua ilmoituksen peruuttamista.

4. Siitä, kenen aloitteesta  yhtiön tekemä rikosilmoitus peruutettin, on esitetty julkisuudessa ristiriitaista tietoa. Selitykset vaihtelevat eilispäivän aikana useita kertoja. Tätä ristiriitaa on selvitetty  tämänpäiväisessä Iltalahdessä, katso tästä. Valtion omistajanohjausosaston silloinen ylijohtaja Pekka Timonen on kertonut, että hän teki yhtiölle aloitteen rikosilmoituksen peruuttamisesta. Timosen mukaan ministeri Hautala ei etukäteen tiennyt hänen yhteydenotostaan Arctia Shippingiin. Washingtoniin matkustanut Heidi Hautala kertoi ensin, että hän oli tietoinen Timosen aloitteesta ja hyväksyi virkamiehensä menettelyn. Myöhemmin Hautala kuitenkin veti sanojaan takaisin ja kertoi, ettei hänellä ollut mitään tekemistä asian "rikosoikeudellisen puolen" kanssa.

5. Tässä sitä taas ollaan tämä "supisuomalaisen poliittisen vastuun" kanssa! Asiassa on selvää, että ministeri Heidi Hautalan johtaman ministeriön asianomainen yksikkö eli valtion omistajanohjausosasto ja sen ylipäällikkö toimivat virheellisesti puuttuessan valtionyhtiön operatiiviseen jotamiseen. Siihen Timosella ja sanotulla osastolla ei ollut valtuuksia, sillä onhan ministeri Hautala itse useaaan kertaan julksuudessa selittänyt, ettei hän tai hänen johtamansa ministeriö voi puuttua valtionyhtiöiden operatiiviseen johtamiseen. 

6. Miksi siis ylijohtaja Pekka Timonen nyt ko. tapauksessa kuitenkin menetteli toisin, kun oli kysymys Greenpeacen aktivisteja vastaan tehdystä rikosilmoituksesta? Tähän ei ole saatu minkäänlaista järkevää seltystä. Selitys löytyy ilmeisesti siitä, että ministeri Hautala on tunnettu Greenpeacen toiminnan puolustaja ja "ymmärtäjä". Tätä taustaa vasten ministerillä on ollut selkeä motiivi puuttua tehtyyn rikosilmoitukseen ja vaatia sen peruuttamista.

7. Jos tapauksessa olisi menetelty normaalin ministerin poliittisen vastuun mukaisesti, Hautala olisi ottanut reilusti  vastuun ja jättänyt asemansa ja jatkomahdollisuutensa hallituksessa pääministerin, hallituksen ja eduskunnan arvioitavaksi. Ministerin lähimpiin ja tärkeimpiin alaisiin kuuluva johtava virkamies oli töpännyt vaatiessaan rikosilmoituksen peruuttamista ja siitä ministeri kantaa tietenkin poliittisen vastuun, vaikkei hän olisi ollut edes tietoinen Timosen asiassa osoittamasta aktiivisuudesta.

8. Mutta Suomessa ministerin poliittinen vastuu kaadetaankin kylmästi virkamiehen tai virkamiesten niskaan. Ministereillä on niin paljon erilaisia virkamiehiä ja poliittisin perustein valittuja avustajia, että heidän joukostaan aina löytyy pari kolme aktiivista tyyppiä, jotka rientävät kilvan ministerin avuksi ja huutavat, että vastuu on minun, ministeri ei tiennyt mitään!  Kun ministeri kuulee tämän "huudon", hän voi kaikessa rauhassa vetää sanojaan takaisin ja vedota itsekin siihen, että ehei, enhän minä ole edes tiennyt koko asiasta mitään! Media ja tavallinen kansa uskovat näihin selityksiin sellaisenaan ja näin ministeri luistelee jälleen vastuustaan kuin koira veräjästä!

9. MIkähän tässä Arctia Shipping Oy:nkin tapauksessa mahtaa olla "koko totuus"?  MIksi ylijohtaja Pekka Timonen olisi ottanut heti seuraavanana päivänä oma-aloitteisesti yhteyttä yhtiöön ja vaatinut tai ehdottanut rikosilmoituksen peruuttamista? Hänellä ei henkilökohtaisesti ole motiivia asiassa, koska hän ei tunnetusti ole greenpeacelaisia eikä yhtiön operatiivinen johto kuulu hänen johtamalleen yksikölle. Ei ole uskottavaa, että Pekka Timonen olisi toiminut ko. asiasssa omasta aloitteestaan, jos minulta asiaa kysytään. Timosen selitys, jonka mukaan valtioyhtiön tulee sietää yksityisiä yrityksiä enemmän erilaisten kansalaisjärjstöjen osoittamaa kritiikkiä, on täysin naurettava. Jos naamioidut aktivistit valtaavat huipputeknologiaa täyttä olevan aluksen, kyse ei ole enää suinkaan mistään "krtitikistä", vaan laittomasta vahingonteosta ja aluksen kulun estämisestä. Timonen on ollut täysin väärässä tehtävässä, jos hän on todella sitä mieltä, mitä hän eilen "meriselityksessään" yritti esittää.

10. Paljon todennäköisempi selitys tapahtumainkululle on se, että ministeri Hautala otti ensin yhteyttä Pekka Timoseen ja pyysi tätä olemaan yhteydessä ja keskustelemaan yhtiön edustajien kanssa rikosilmoituksen poisvetämisestä. Hautala ymmärtää ja kannattaa Greenpeacen toimintaa, joten hänellä oli asiaan puuttumiselle tarvittava motiivi. Hautalan kannalta olisi ollut perin noloa, jos hänen tuntemansa Greenpeacen aktivistit olisivat joutuneet kiipeliin hänen johtamallaan hallinnonalalla toimivan valtionyhtiön tekemän rikosilmoituksen vuoksi.

11. Mutta kuten sanottu, ministerin olisi tullut ottaa asiassa polittinen vastuu ja kantaa seuraukset lähimmän virkamiehensä virheellisestä menettelystä, vaikkei hän olisi ollut siitä tietoinen. Näin ei tapahtunut, vaan kävi aivan päin vastoin: virkamies otti kantaakseen ministerin vastuun! Virkamiehelle kävi hyvin, sillä vaikka hän joutui muista syistä (Finnair/Ilmarinen) jättämään tehtävänsä omistajanohjausyksikön ylijohtajana, hänelle löydettiin toki välittömästi vähintään yhtä hyväpalkkainen virka muualta. 

12. Jotkut ajattelemattomat kansalaiset, joista joku saattaa vielä uskoa ylimmän laillisuusvalvonnan tehokkuuteen ja puolueettomuuteen, ovat jo ehtineet kannella ministeri Hautalan osuudesta ja "vastuusta" oikeuskanslerille. Tällä varmistetaan lopullisesti se, että ministeri Hautala tulee samaan - jälleen kerran - oikeuskanslerilta puhaat paperit. Kantelijat eivät ymmärrä, että oikeuskansleri ei voi tutkia ministerin poliittista vastuusta, vaan ainoastaan juridisen vastuun. Mutta siitähän Pekka Timonen on jo ottanut vastuun leveille harteilleen eikä oikeuskansleri tietenkään voi muuta edes epäillä - täytyyhän nyt korkean virkamiehen ja ministerin yhtäpitävään joskin hieman sekavaan sanaan toki luottaa! 

13. Oikeuskansleri on, paitsi ylin laillisuusvalvoja, myös a ensi sijassa kruununjuristi eli hallituksen ja sen yksittäisten ministeriden juridinen neuvonantaja. Kanslerilla on siis "soma" kaksoisrooli, mitä laillisuusvalvojalla ei tietenkään saisi olla, mutta jota meidän johtavat valtiosääntöoppineemme eivät vain ole jostakin syystä vielä hoksanneet.

14. Ministeri Heidi Hautalan uskottavuus ministerinä on kokenut jälleen kovan kolauksen. Hänen johtamansa ministeriön valtion omistajaohjauksen yksikkö on asettanut ministerin henkilökohtaisesti kannattaman Greenpeacen aktivistien edun valtionyhtiön edun edelle.

303. Vihreät menivät metsään

Jos metsään haluat mennä nyt...

Vihreät eli tarkemmin sanottuna vihreiden eduskuntaryhmä teki eilen kesäretken nykyisin luonnonsuojelualueena olevaan Sipoonkorpeen. Tämä ei riitä vihreille, sillä he haluavat päätöksen Sipoonkorven kansallispuistosta vielä tämän hallituskauden aikana.

Vihreillä, joita on nimitelty kokoomuksen puisto-osastoksi, on siis kiire. Jokainen ymmärtää, mistä tämä johtuu. Vihreät ovat istuneet kolme vuotta hallituksessa ja jäljet näkyvät. Tämä hallitus on ollut maamme ydinvoimamyönteisin hallitus; päätös kahdesta uudesta ydinvoimalasta tehtiin kuukausi pari sitten. Keväällä hallitus, jossa vihreät ovat siis mukana, antoi luvan Pallaksen kansallispuistossa sijaitsevan matkailuhotellin isolle laajennukselle.

Vihreät ovat siis olleet hallituspolitiikassaan pahasti eksyksissä ja nyt he ovat menneet metsään oikein kirjaimellisesti ja haahuilevat siellä Anni Sinnemäen ja Tuija Braxin johdolla kuin eksyneet thaimaalaiset hillanpoimijat Lapin selkosilla. Ei puutu enää muuta kuin että he sitoisivat itsensä kettingillä puihin ja laulaisivat kuorossa: Maan korvessa kulkevi vihreitten tie, joka meitä poloisia oppositioon vie.

Kesäretken uuvuttamina vihreät jaksoivat vielä Vantaalla vaatia hyvätuloisten verotuksen kiristämistä "jo ensi vuonna" ja budjettiin ratahankkeita varten lisää rahaa 30 miljoonaa euroa. Vihreillä alkaa olla todella hätä kädessä vaalien lähestyessä.

Tuija Braxin uhosi, että Sipoonkorven päätöksen myötä nähdään, onko tämä hallitus kaikkien aikojen ympäristövihamielisin. Jos on, niin kyllähän tätä kompensoi se, että hallitus on toisaalta edellä kerrotuin tavoin kaikkien aikojen ydinvoimamyönteisin. Saa nähdä, tekevätkö vihreät Sipoonkorvesta vielä hallituskysymyksen uhkaamalla lähteä hallituksesta, jos S-korvesta ei tehdä kansallispuistoa. Tätähän kaikki muut hallituspuolueet toki toivoisivat.

Hesarissa oli huvittavaa lukea vihreiden korpivaelluksesta mm. tyyli, jolla Oras Tynkkynen vaelsi muiden cityvihreiden mukana korvessa ja kommentoi näkemäänsä:

- Mä en ymmärrä tästä metsästä mitään, valitti Tynkkynen ja kaipasi biologia paikalle.

Tämä on tuttua eduskunnastakin, jossa kansanedustajat olisivat usein täysin ulalla, jolleivät he voisi kuulla valiokunnissa asiantuntijoita. Nyt näemmä vaaditaan, että asiaintuntijakolonnan pitäisi seurata edustajia myös näiden korpivaelluksille metsiin ja soille, jotta edustajat ymmärtäisivät edes jotain näkemästään. Tämä on niin söpöå!

Kansanedustaja Ville Niinistö onnistui sentään bongaamaan Sipoonkorvessa kääpiä ja lahopuuta, mutta sen pidemmälle hänenkään lajituntemuksensa ei HS:n jutun mukaan ulottunut. - Yksiä kääpiähän sieltä isosta salistakin voi bongata, kyllä Ville oman sukunsa tunnistaa.