1022. KKO 2016:39. Jukka Vihriälän lahjustuomio

1. Korkein oikeus antoi kolme päivää sitten tuomion ex-kansanedustaja Jukka Vihriälän lahjusjutussa. KKO kovensi Vihriälän  Helsingin hovioikeudesta saamaa tuomiota syyksilukemisen ja rangaistuksen osalta.

KKO 2016:39

2. Juka Vihriälä (s. 1945) on Vimpelissä syntynyt ja nykyisin Nurmossa asuva maanviljelijä, koulutukseltaan agronomi. Hän on ollut keskustan Vaasan vaalipiiristä valittu kansanedustaja 1983-2007 eli putkeen 24 vuotta. Ministeriksi hän ei urallaan edennyt. Vuoden 2007 vaaleissa hän putosi eduskunnasta  eikä häntä valittu Arkadianmäelle myöskään vaaleissa 2011 ja 2015. Vuonna 2007 Vihriälän pudotti eduskunnasta kurikkalainen Juha Mieto, joka sai todellisen äänivyöryn eli yli 13 000 ääntä. Vuonna 2011 oli sitten Miedon vuoro pudota eduskunnasta.

3. Jukka Vihriälä toimi peräti  17 vuotta (1992-2009) Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) hallituksen puheenjohtajana. Tämä on ymmärrettävää, koska tuollaiset  paikat ovat umpipoliittisia, eli ne täytetään poliittisilla perusteilla. Vihriälä joutui eroaamaan RAY:stä syksyllä 2009 vaalirahoitusepäselvyyksien takia. 

4. Syyskuussa 2011 apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske ilmoitti nostaneensa syytteet Jukka Vihriälää ja Nuorisosäätiön hallituksen entistä jäsentä ja puheenjohtajaa, kansanedustaja Antti Kaikkosta (kesk) ynnä kuutta muuta Nuorisosäätiön hallituksen jäsentä vastaan vaalirahasotkuista.  Kaikkoselle Jorma Kalske vaati rangaistusta mm. luottamusaseman väärinkäytöstä. Vihriälän Kalske katsoi todennäköisin syin syyllistyneen törkeään lahjuksen ottamiseen ja virkavelvollisuuden rikkomiseen.

5. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi 30.1.2013 Antti Kaikkosen luottamusaseman väärinkäytöstä viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeuden mukaan Nuorisäätiö oli sääntöjensä vastaisesti antanut vaalitukea  keskustapolitiikoille  vuosina 1998-2009. Kaikkonen ja Nuorisäätiön hallituksen muut tuomitut jäsenet olivat olleet päättämässä mainittujen tukien myöntämisestä.

6. Jukkala Vihriälälle apulaisvaltakunnansyyttäjä vaati käräjäoikeudessa vähintään kahden ja puolen vuoden ehdotonta vankeusrangaistusta törkeästä lahjuksen ottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta. Syyte liittyi Vihriälän tukiyhdistyksensä ("Ihmisen asialla") nimissä vaalirahoituksen merkeissä käymään laajaan taulukauppaan ja Nuorisosäätiön hänelle tarjoamiin Tallinnan (5 kpl) matkoihin. 

7. Syytteen mukaan Vihriälä oli RAY:n hallituksen puheenjohtajana 26.11.2001 - 17.10.2007 pyytänyt ja ottanut vastaan Nuorisosäätiöltä ja sen tytäryhtiöiltä taulukaupoista 31 109 euron ja viidestä Tallinnan matkasta 3 734 euron eli yhteensä 34 843 euron määräiset lahjat tai muut edut, joilla oli pyritty vaikutamaan ja jotka olivat olleet omiaan vaikuttamaan hänen toimintaansa RAY:n johdossa. Nuorisosäätiö on "keskustaa lähellä" oleva yleishyödyllinen säätiö, joka oli vuosina 2001-2009 saanut RAY:ltä avustuksia yhteensä yli 20 miljoonaa euroa pääosin nuorisoasuntojen perustamismenoihin eri kiinteistöyhtiöissä. Syyte virkavelvollisuuden rikkomisesta 2002-2008 perustui puolestaan siihen, että Vihriälä oli saamiensa etujen vuoksi ollut esteellinen osallistumaan RAY:n hallituksen puheenjohtajana Nuorisäätiön avustushakemusten käsittelyyn ja päätöksentekoon RAY:n hallituksen kokouksissa.

8. Syytteet mm. Antti Kaikkosta ja Jukka Vihriälään vastaan nostanut apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske ei esiintynyt itse ko. oikeudenkäynnissä missään vaiheessa, ei käräjäoikeudessa, ei hovioikeudessa eikä myöskään KKO:ssa. Syytettä tuomioistuimissa ajoivat Kalskeen tehtävään määräämät valtionsyyttäjät Jarmo Hirvonen ja Juha-Mikko Hämäläinen. Suomalaiseen oikeuskulttuuriin näkyy sitkeästi kuuluvan, ettei valtakunnansyyttäjä tai edes apulaisvaltakunnansyyttäjä tule "kammiostaan" ulos kansan pariin, vaan hoitaa vain kirjalliset hommansa. Myöskään Matti Kuusimäki ei esiintynyt valtakunnansyyttäjänä kertaakaan oikeudessa, ja sama tahti on hänen seuraajallaan Matti Nissisellä (60). Jorma Kalske (68) jäi juuri eläkkeelle. Hänen seuraajakseen nimitettiin viime viikolla valtionsyyttäjä Raija Toiviainen (61).

9. Jukka Vihriälä kiisti kaikki häntä vastaan nostetut syytteet. Helsingin käräjäoikeus, jonka kokoonpanoon kuului kolme käräjätuomaria,  eli Pasi Kumpula - hän aloitti uransa aikoinaan Lapin yliopiston lainkäytön (ja allekirjoittaneen) assistenttina - Johanna Nevalainen ja Ismo Räty, katsoi 31.3.2013 tuomiossaan Vihriälän syyllistyneen niihin törkeään lahjuksen ottamiseen ja virkavelvollisuuden rikkomiseen, joista häntä oli syytetty, ja tuomitsi hänet mainituista rikoksista 1 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeuteen. Käräjäoikeus määräsi rangaistuksen ehdolliseksi mm. siksi, ettei Vihriälän ollut edes väitetty yrittäneen suosia RAY:ssä Nuorisosäätiötä tai muita vaalitauluja ostaneita tahoja. Käräjäoikeus määräsi Vihriälän menettämään valtiolle saamiensa etuuksien arvona edellä mainitut 34 843 euroa.. Koska Vihriälän rangaistus jäi alle kahden vuoden, häntä ei tuomittu menettämään sotilasarvoaan.

10. Jukka Vihriälä valitti tuomiosta Helsingin hovioikeuteen, joka ratkaisi valituksen tuomiollaan 31.10.2013. Hovioikeuden kokoonpanoon kuuluivat laamanni Jukka Heikkilä sekä hovioikeudenneuvokset Kirsti Uusitalo ja Ari Siltama. Myös hoviokeus katsoi, että Vihriälä oli vastaanottanut yhteensä 34 843 euron määräiset oikeudettomat edut Nuorisäätiöltä ja sen tytäryhtiöiltä.  Hovioikeuden mukaan lahjuksen ottaminen ei kuitenkaan ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä. Hovioikeus tuomitsi Vihriälän lahjuksen ottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta yhteiseen 8 kuukaudeksi ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä menettämään valtiolle vastaanotettujen etujen määrän. 

11. Korkein oikeus myönsi syyttäjälle ja Jukka Vihriälälle valitusluvan. Syyttäjä, siis Jorma Kalske valituskirjelmässään, vaati, että Vihriälän syyksi luetaan törkeä lahjuksen ottaminen ja virkavelvollisuuden rikkominen ja että Vihriälle tuomittua rangaistusta korotetaan ja se määrätään ehdottomaksi tai ehdollisen rangaistuksen ohessa ainakin tuomitaan yhdyskuntapalvelua tai sakkoa. Vihriälä puolestaan vaati syytteiden hylkäämistä tai tuomitun rangaistuksen alentamista ja menettämisseuraamuksen kohtuullistamista.

12. Korkein oikeus toimitti 2.2.2016 asiassa suullisen käsittelyn. Syyttäjät vaativat, että Vihriälän käräjäoikeudessa saama puolentoista vuoden ehdollinen tuomio muutetaan ehdottomaksi tai että ehdollisen vankeuden ohessa tuomitaan yhdyskuntapalvelua tai sakkoa. Syyttäjät Jarmo Hirvonen ja Juha-Mikko Hämäläinen katsoivat edelleen, että Vihriälän syksi tuli lukea törkeä lahjuksen ottaminen.

13. Korkein oikeus käsitteli asiaa kokoonpanossa, john kuuluivat oikeusneuvokset Kari Kitunen (pj), Pertti Välimäki, Marjut Jokela, Jorma Rudanko ja Ari Kantor. Esittelijä oli esittelijäneuvos Jukka-Pekka Salonen. Katso kuva alla. Korkein oikeus on menettelytavoissaan sikäli vanhoillinen, että vaikka asiassa toimitetaan suullinen käsittely, asia ratkaistaan kuitenkin vasta sen jälkeen pidettävässä kirjallisessa esittelystä eli esittelijän mietinnön pohjalta. Esimerkiksi Ruotsin korkeimmassa oikeudessa asiaa ei ratkaista esittelystä - eikä esittelijän nimeä edes mainita asianosaisille annettavassa toimituskirjassa -  jos jutussa toimitetaan suullinen (pää)käsittely. Tämä kanta on nykyisin  voimassa myös suomalaisissa hovioikeuksissa.

14. Nelisen kuukautta suullisen käsittelyn jälkeen asiaa pohdittuaan KKO vihdoin 7.6. antoi tuomionsa. Hovioikeuden asiassa antaman ratkaisun jälkeen KKO:n tuomiota saatiin siis odottaa reilut kaksi ja puoli vuotta. Ratkaisu on seikkaperäisesti ja avoimesti perusteltu, ei vain syyllisyyskysymyksen (syyksilukemisen), vaan myös rangaistuksen määräämisen ja mittaamisen osalta; lyhyemmätkin perustelut olisivat etenkin syyksilukemisen osalta kyllä riittäneet.

15. KKO päätyi syyksilukemisen osalta samalle kannalle kuin käräjäoikeuskin. Hovioikeuden tuomiosta poiketen Jukka Vihriälän katsottiin syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomisen lisäksi törkeään lahjuksen ottamiseen. Syyksilukemisen perustelut ovat vakuuttavaa luettavaa. Vaikka Vihriälän ei ole väitetty pyrkineen vaikuttamaan Nuorisosäätiön RAY:ltä saamiin avustuksiin, hän oli toisaalta itse pyytänyt säätiötä eli lähinnä sen asiamiestä ja hallituksen jäsentä ostamaan 15 eri kertaa selvästi ylihintaisia tauluja oman vaalityönsä rahoittamiseksi. Suurin osa taulukaupoista kirjattiin tapahtuneeksi Nuorisosäätiön määräysvallassa olleiden kiinteistöyhtiöiden hankintoina, jonka manööverin  tarkoituksena oli salata tuen todellinen antaja ja tuen määrä. Vihriälä oli tuomion mukaan ollut aloitteellinen myös viiden yhteensä lähes 4 000 euroa maksaneen Tallinnan matkan järjestämisessä. Vihriälän olisi pitänyt ymmärtää, että etuuksien antamisen syy oli nimenomaan hänen toimintansa RAY:n hallituksen puheenjohtajana, jossa hänellä oli mahdollisuus vaikuttaa Nuorisosäätiölle annettaviin avustuksiin.

16. Myös vankeusrangaistuksen ja sen ehdollisuuden osalta KKO päätyi samalle kannalle kuin käräjäoikeus, eli oikeudenmukaisena rangaistuksena Vihriälän rikoksista pidettiin 1 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistusta. Oikeudenkäynnin  pitkän keston takia - Vihriälää oli kuulusteltu esitutkinnassa ensimmäisen kerran marraskuussa 2009 -  seuraamusta kuitenkin kohtuullistettiin niin, että rangaistukseksi määrättiin puolentoista vuoden asemesta 1 vuosi 2 kuukautta vankeutta. Oikeudenkäynnin viivästymisen takia Vihriälää ei katsottu voitavan tuomita ehdollisen vankeuden ohessa sakkoon tai yhdyskuntapalveluun. Ehdollisen rangaistuksen koeaika päättyy 30.6.2017.

17. Jukka Vihriälä kertoi tuoreeltaan ihmettelevänsä KKO:n tuomiota ja sitä, että asiasta on saatu "kolme erilaista tuomiota". Vihriälä väittää tuomareiden "lukevan lakia" eri tavalla. Hän kokee olevansa edelleen syytön lahjuksen ottamiseen ja pitävänsä KKO:n tuomiota epäoikeudenmukaisena. Vihriälä: "En katso ottaneeni mitään lahjuksia Nuorisosäätiöltä koko aikana. Yhden kerran olen käynyt Nuorisosäätiön toimistossa". 

18. Vihriälä on ilmeisesti käsittänyt toteuttaneensa etujen vastaanottamisessa vain maan tapaa. Vaikea silti ymmärtää, että Vihriälä ei koe saaneensa taulukaupoista tai Tallinnan matkoista "henkilökohtaisesti" hyötyä itselleen. Ensijärkytyksestä hieman toivuttuaan Vihriälä on toki myötänyt, että hän teki virheen, kun ei jäävännyt RAY:ssä itseään ko. avustusasioissa. Vaikka hän ei vieläkään näe tehneensä rikosta, hän sanoo toimivansa nyt silti toisin, jos voisi.

19. Jukka Vihriälä on nyt 70-vuotias konkari. Hänen veljensä on Etlan toimitusjohtaja Vesa Vihriälä, jonka vaimo on todistusoikeudesta pari kolme vuotta sitten oikeustieteen tohtoriksi väitellyt hovioikeudenneuvos Helena Vihriälä. Saa nähdä, aikooko Jukka vielä pyrkiä eduskuntaan. Siltä näyttää, sillä Yle Uutisille Jukka on kertonut, ettei aio lopettaa poliittista toimintaansa. Jukan pohojolainen uho tuntuu olevan tallella, hienoa!

20. Kauko Juhantalokin sai langettavan tuomion ja vieläpä oikein valtakunnanoikeudelta. Kansa ei kuitenkaan unohtanut Kaukoa, vaan valitsi Kaukon tuomion jälkeen eduskuntaan monta kertaa. Eduskunnassa Kauko Juhantalo istuu tälläkin hetkellä, täysistuntosalissa itsensä Matti Vanhasen vieressä. Kyllä kansa tietää! Juhantalon tapauksen innoittamana myös Jukka Vihriälän kannattaa yrittää paluuta eduskuntaan. Olisi se somaa, jos konkarit Juhantalo, Vihriälä, Vanhanen ja heidän lisäkseen vielä Timo Kalli - tämä vaalirahajupakan todellinen alkuunpanija - istuisivat vierekkäin eduskunnan isossa salissa! Matti Vanhanenkin joutui 2009-2010 vaalirahoitusmyrskyn silmään ja lopulta eroaamaan, ei vain keskustan puheenjohtajan, vaan myös pääministerin paikalta. 

21. Matti Vanhasen tekemisiä RAY:n vaalirahojen jaossa syynättiin muutama vuosi sitten tarkoin oikeuskanslerin, krp:n, valtakunnansyyttäjän ja lopulta eduskunnan perustuslakivaliokunnan toimesta. Perustuslakivaliokunta katsoi helmikuussa 2011, että Vanhanen oli esteellisenä rikkonut tuottamuksellisesti virkavelvollisuutensa, mutta hänen menettelynsä ei ollut törkeän huolimatonta eikä perustuslain syyksiluettavuusvaatimus siten täyttynyt, jotta ex-pääministerin toimia olisi ryhdytty tutkimaan valtakunnanoikeudessa.

22. Tulevana viikonvaihteessa Jukka Vihriälä matkaa keskustan juhlapuoluekokoukseen Seinäjoelle. Eikä hän palaa sieltä kotiinsa Nurmoon suinkaan tyhjin käsin. Julkisuuteen on näet kerrottu, että keskusta on kutsunut yhdeksi uudeksi kunniajäsenikseen juuri Jukka Vihriälän. Puolueen kunniajäsenyys myönnetään ansioituneelle puolueen jäsenelle.  Jukka Vihriälä on epäilemättä ansioitunut politiikassa monella tavoin. Se, että hänet on juuri äskettäin tuomittu valtakunnan ylimmässä tuomioistuimessa vankeuteen törkeästä lahjuksen ottanisesta on ikään kuin piste tai kruunu hänen komealle uralleen.

23. Toinen "konna" eli Matti Vanhanen on palannut neljän vuoden tauon jälkeen eduskuntaan. Matti tähtää yhä vain ylemmäksi. Seinäjoella vahvistetaan viikonvaihteessa, että keskustan ehdokas vuoden 2018 presidentivaaleissa on, kukapas muu kuin Matti Vanhanen. Poliitikko, jonka perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan 2011 syyllistyneen pääministerinä ollessaan tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Vanhanen oli keskustan ehdokkaana jo vuoden 2006 presidentivaaleissa, mutta ei selviytynyt silloin toiselle äänestyskierrokselle.

KKO:n kokoonpano Jukka Vihriälän asiassa toimitetussa suullisessa käsittelyssä 2.2.2016. Jäsenet vasemmalta lukien Jorma Rudanko, Pertti Välimäki, Kari Kitunen, Marjut Jokela ja Ari Kantor. Äärimmäisenä oikealla esittelijä Jukka-Pekka Salonen.

695. Käräjäoikeudelta hyvin perusteltu tuomio Nuorisosäätiön jutussa

1. Helsingin käräjäoikeus antoi tänään tuomionsa niin sanotussa Nuorisosäätiö -jutussa. Oikeusprosessi jakautui kahteen osaan: 1) luottamusaseman väärinkäyttöä ja 2) lahjusrikoksia koskevien syytteiden käsittelyyn.

2. Luottamusaseman väärinkäyttöä koskevien syytteiden osalta käräjäoikeus totesi Nuorisosäätiön antaneen sääntöjensä vastaisesti vaalitukea vuosina 1998 - 2009. Tuesta päättämiseen olivat osallistuneet koko aikana säätiön asiamiehen tai hallituksen jäsen ominaisuudessa Jorma Heikkinen ja hallituksen jäsenenä ja puheenjohtajana ollut Antti Kaikkonen. Lyhyemmän aikaan tuesta olivat olleet päättämässä säätiön vuonna 2007 aloittaneet uusi asiamies Seppo Pyykkönen ja hallituksen jäsen Aki Haaro. 

3. Käräjäoikeus tuomitsi Jorma Heikkisen luottamusaseman väärinkäytöstä sekä hänen syykseen myös luetusta törkeästä lahjuksen antamisesta (ks. jäljempänä) yhteiseen yhden vuoden (1 v) ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Antti Kaikkonen tuomittiin luottamusaseman väärinkäytöstä viiden kuukauden (5 kk) ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Aki Haaron ja Seppo Pyykkösen käräjäoikeus tuomitsi sakkorangaistuksiin. Muiden hallituksen jäsenten syytteet käräjäoikeus hylkäsi. Hylkääminen perustui osin näytön riittämättömyyteen ja osin syyteoikeuden vanhentumiseen.

4. Lahjusrikosten osalta käräjäoikeus totesi, että säätiön asiamies Jorma Heikkinen oli vuosina 2001 - 2007 antanut RAY:n hallituksen puheenjohtajana toimineelle Jukka Vihriälälle yhteensä noin 35.000 euron lahjat, jotka ovat olleet omiaan vaikuttamaan Vihriälän toimintaan RAY:ssä. Nuorisosäätiön oli samaan aikaan saanut useiden miljoonien eurojen avustukset RAY:ltä. 

5. Jorma Heikkisen katsottiin tältä osin syyllistyneen törkeään lahjuksen antamiseen.Vihriälän on todettu pyytäneen ja ottaneen vastaan vuosina 2001 - 2007 Nuoriso- säätiöltä ja muilta RAY:n avustuksensaajilta yhteensä noin 42.000 euron lahjat. Vihriälän on katsottu syyllistyneen törkeään lahjuksen ottamiseen. Käräjäoikeus tuomitsi Vihriälän törkeästä lahjuksen ottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta yhteiseen yhden vuoden kuuden kuukauden (1 v 6 kk) ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

6. Olen silmäillyt käräjäoikeuden tuomion perusteluja ja voin  - kerrankin - mielihyvin todeta, että nyt näyttää hyvältä! Tuomion rakenne ja kysymyksenastettelut ovat selkeitä, perustelut ovat seikkaperäiset, mutta toisaalta ymmärrettävät ja johdonmukaiset, keskustelevat ja sujuvasti kirjoitetut. Jutussa esitettyä näyttöä ja oikeudellisia argumentteja on punnittu perusteluissa huolellisen tuntuisesti pro et contra. Perustelut vakuuttavat lukijan siitä, että ratkaisu perustuu huolelliseen harkintaan ja että oikeudenkäynti on ollut asianmukainen ja reilu.

7. Oikeudellisten kysymysten osalta perusteluissa on nojauduttu muun lähdeaineiston ohella oikeuskirjallisuudessa esitettyihin kannanottoihin. Tämä on suomalaisten tuomioistuimien ratkaisuissa aika harvinaista, korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden perusteluissa suorastaan tuiki harvinaista. KKO:n ja KHO:n mainittu käytäntö on kansainvälisessä vartailussa harvinainen ilmiö, sillä kuten olen eri yhteyksissä todennut, lähes jokaisessa muussa valtiossa juuri ylimmät oikeuasteet hyödyntävät perusteluissaan enemmän tai vähemmän laajasti oikeuskirjallisuudessa esitettyjä kannanottoja. 

8. Laajoissa ja/tai juridisesti vaikeissa riita- ja rikosjutuissa asianosaiset, käytännössä heidän asianajajansa, esittävät oikeudelle usein oikeustieteen professoreilta tai tohtorin tutkinnon suorittaneilta juristeilta varta vasten pyydettyjä asiantuntijalausuntoja. Minua on aina hämmäsyttänyt, että tuomioistuimet  eivät ole koskaan perusteluissaan käsitteleet mainittuja lausuntoja sanallakaan. Vielä oudompaa on, että tuomion perusteluissa ei edes ilmoiteta, että asiassa on esitetty mainitunlaisia asiantuntijalajusuntoja. Minusta tämä sotii selvästi tuomion perustelujen ja koko oikeudenkäynnin avoimuutta vastaan.

9. Nuorisosäätiö-jutun tuomion perusteluissa viitataan kuitenkin ainakin yhdessä kohtaa Nuorisosäätiön oikeusprosessia varten hankkimaan oikeudelliseen asiantuntijalausuntoon, tarkemmin sanottuna rikosoikeuden professori Jussi Tapanin antamaan lausuntoon. Merkille pantavaa on, että käräjäoikeus ei ole perusteluissaan yhtynyt ainakaan kaikilta osin professori Tapanin lausunnossaan esitettämään kananottoihin, vaan kertoo perusteluissa avoimesti, miksi professorin erästä tulkintaa ei ole voitu hyväksyä (s. 41). Käräjäoikeuden perustelutapa ansaitsee tässä suhteessa erityismaininnan perustelujen avoimuudesta.

10. Käräjäoikeus antoi tänään langettavan tuomion myös niin sanotussa Urheiluopistosäätiön taulukauppoja koskevassa jutussa, jossa kahdeksan henkilöä tuomittiin sakkoihin. Demaritaustaisen säätiön taulukaupat toivat sakkotuomion säätiön entiselle asiamiehelle ja seitsemälle vuosina 2005-2007 säätiön hallituksessa olleelle jäsenelle. Käräjäoikeus määräsi kunkin tuomitun maksamaan 70 päiväsakkoa luottamusaseman väärinkäytöstä. Maksettavaa kertyi kullekin tuomitulle maksukyvyn mukaisesti noin 2 200-17 600 euroa.

11. Oikeuden mukaan säätiö oli antanut sääntöjensä vastaisesti SDP:lle tukea ostamalla siltä ylihintaista taidetta. Oikeus määräsi tuomitut korvaamaan yhteisvastuullisesti taiteesta maksetun ylihinnan 16 400 euroa. Tuomion perustelujen mukaan asiassa ei ollut kyse vain harkinta- ja arviointivirheestä, vaan tietoisesta vaalituen tai muun poliittisen tuen antamisesta.

12. Urheiluopistosäätiön jutussa rangaistukseen tuomittiin muun muassa säätiön tuolloinen puheenjohtaja, kahden kauden ex-kansanedustaja Markku Pohjola (sd.) sekä säätiön ex-asiamies Yrjö-Olavi Aav, joka on STS-Pankin viimeinen pääjohtaja. Pohjola oli siviiliammatiltaan Helsingin käräjäoikeuden tuomari. Vuonna 2005 toverit hommasivat Markku Pohjolalle laamannin arvonimen. Arvonimen myönsi Pohjolalle presidentti Tarja Halonen, jonka presidentinvaalikampanjaan juuri vuonna 2005 Pohjolan johtama Urheiluopistosäätiö myönsi auliisti vaalitukea.

13. Antti Kaikkonen sanoo olevansa pettynyt tuomioon, jota hän pitää omalta osaaltaan virheellisenä. Tämä on ymmärrettävää, mutta sen sijaan on vaikea ymmärtää Kaikkosen tuomiota kohtaan osoittamaa suoranaista vähättelyä. Kaikkosen mukaan tuomio ei vaikuta millään tavalla hänen asemaansa kansanedustajana, eduskunnan suuren valiokunnan eli EU-valiokunnan varapuheenjohtajana tai kunnanvaltuuston puheenjohtajana.

14. Samaan kepu-kuoroon ovat yhtyneet kaikki keskustan nokkamiehet puheenjohtaja Juha Spilästä, eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kimmo Tiilikaisesta ja puoluesihteeri Timo Laanisesta alkaen. Nämä kaikki katsovat, että hehheh, heh, kyllähän Antti Kaikkonen toki voi jatkaa eduskunnassa ja myös suuren valiokunnan varapuheenjohtajana! Perusteluna mainitaan, että Kaikkonen on "perehtynyt hyvin EU:n tulevaisuutta koskeviin asioihin". Kepulaiset ovat vedonneet myös siihen, että Nuorisäätiön tapaus ja Kaikkosen osuus siihen olivat äänestäjien tiedossa jo ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja, mutta siitä huolimatta äänestäjät valitsivat Kaikkosen uudelleen eduskuntaan.

15. Hetkinen! Pitää muistaa, että ennen viime eduskuntavaaleja Antti Kaikkkonen oli syytön eikä edes syytettä hän vastaan ollut tuolloin vielä muistaakseni ehditty nostaa. Nyt  sen sijaan Kaikkonen on tuomittu vakavasta rikoksesta eli luottamusaseman väärinkäyttämisestä vankeusrangaistukseen. Minusta tässä on kyllä vissi ja selvä ero vuoden 2011 tilanteeseen verrattuna. Olisivatko äänestäjät valinneet Kaikkosen eduskuntaa, jos hän olisi saanut langettavan vankeustuomion jo ennen vuoden 2011 vaaleja? Tätä kukaan ei voi tietää, mutta minusta on karkeaa oikeudenkäytön ja oikeuslaitoksen vähättelyä väittää, että tuomio ei vaikuttaisi millään tavalla Kaikkosen kelpoisuuteen toimia luottamustehtävissään.

16. Kepu-johtajien ja Kaikkosen oma suhtautuminen langettavaan tuomioon osoittaa, miten ylimielisesti suuren polittisen puolueen johto suhtautuu oman johtavan poliitikkonsa raskaaseen töppäykseen ja siitä annettuun tuomioon: poliitikon saamalle langettavalle rikostuomiolle ei haluta antaa minkäänlaista painoarvoa, vaan tuomiota vähätellään pikku asiaksi.

17. Minusta olisi perin merkillistä, jos eduskunnan suurimman ja vaikutusvaltaisimman valiokunnan varapuheenjohtaja voisi jatkaa saamastaan vankeustuomiosta huolimatta ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Antti Kanki-Kaikkosen tulisi siten luopua suuren valiokunnan puheenjohtajan paikasta.

534. Uutiskatsaus: presidentinvaalia, EVM:ää, adoptiota ym.

Helppohan sitä on maalla olla viisaita, kun vesillä vahinko sattuu...

1. Sauli Niinistön puoliso Jenni Haukio ei ole kuulemma vielä miettinyt mahdollista uutta rooliaan tasavallan presidentin puolisona, vaikka kyseessä olisi kuuden vuoden "pesti". Haukiolta kysyttiin aamu tv:ssä, millainen mullistus uusi rooli hänen elämässään olisi.

- En ole sitä etukäteen ollenkaan vielä miettinyt. Mietitään sitä sitten, jos se asia meidän kohdallamme tulee ajankohtaiseksi, Haukio sanoi. Hän kuitenkin totesi, että kyseessä olisi ”valtavan iso asia”.

2. Näin. Mutta Pekka Haavisto puoliso Antonio Floresilla sen sijaan on jo pasmat selvillä. Hän on kertonut jatkavansa parturi-kampaajana myös siinä tapauksessa, että Pekasta tulee Linnan isäntä ja Mäntynimeen talonmies.

3. Niin, tuollaiset pienet asiat saattavat ratkaista kakkoskierroksen tuloksen. Ei se, millainen hiuksenhieno ero Saulilla ja Pekalla mahdollisesti on jostakin globalisaatiosta - mitähän sekin tarkoittaa? Tai se Hesarin pääkirjoituksessa tänään esiin nostettu "ero" ehdokkaiden välillä, jonka mukaan Sauli olisi "sanansapitäjä" ja Pekka taas "sovinnontekijä." Mitä? Eikö Pekka pidäkään sanaansa ja eikö Sauli haluakaan sovitella?

-----

4. Parivaljakosta "Pekka ja Poika" sentään isäntä itse eli Peku oli ehtinyt aamutalkkariin. Näin väläyksen haastattelusta, jossa Pekka suorastaan ylisti Jutta Urpilaisen ja Suomen saavutusta Brysselissä eilen EVM-kiistassa saavutetussa sovussa. Urpilaisen mukaan nyt "puserrettu kompromissi" varmistaa sen, ettei Suomen taloudellisia vastuita voida korottaa vastoin Suomen tahtoa.

5. Mitenkähän mahtaa olla? Kun luin tarkemmin tuosta "Urpilaisen saavutuksesta," jonka toki suomalaiset virkamiehet ovat käytännössä luonnostelleet, en tullut oikein vakuuttuneeksi noista Urpilaisen itsekehuista ja Pekka Haaviston Urpilaiseen ja demareihin kohdistuneesta ylistyslaulusta.

6. Kriittisin kohta tuossa uudessa "sovussa" on se, että erillisen hätätilarahaston käyttöön ottamisesta EVM:ssä päätetään määräenemmistöllä. Luulisi, että tuollainen päätös korottaa tosiasiallisesti Suomen vastuiden määrää. Huomasin, että Mauri Pekkarinen on Uudessa Suomessa niin ikään epäillyt Urpilaisen "menestystä."

7. Pekka Haavisto toi julki Urpilaiseen ja demareihin kohdistuvan ylistyslaulunsa luonnollisesti siksi, että demareiden on määrä ottaa huomenna kanta siihen, ilmoittaako puolue kannattavansa jompaakumpaa pressaehdokasta vaalien toisella kierroksella. Haavisto tähtäsi siihen, että demarit lupaisivat kannatuksensa hänelle tai eivät ainakaan yksiselitteisesti ilmoittaisi menevänsä Niinistön taakse.

----

8. Sitten hieman toisenlaiseen asiaan. Antti "Kanki" Kaikkonen kuulemma valitteli, lehtitietojen mukaan suorastaan itkeskeli, viime viikon lopulla jossakin epämääräisessä viihdeohjemassa - niitähän tv-ohjelmat ovat nykyisin pullollaan - kovaa kohtaloaan hänen ja puolisonsa Satu Taiveahon adoptioasiassa.

9. Kanki-Kaikkosen mukaan Helsingin sosiaaliviranomaiset ovat edellyttäneet, että Kaikkonen ja Taiveaho ilmoittaisivat Etelä-Afrikan vastaaville viranomaisille Kaikkosen käräjäoikeudessa saamasta syytteestä. Kaikkonen ja Taiveaho ovat odottaneet adoptiolasta Etelä-Afrikasta. Kaikkosen vaikerruksen mukaan ongelmat Helsingin sosiaaliviraston kanssa tulivat esiin vasta nyt adoptioasian ollessa jo "loppusuoralla."

10. Kaikkosen heittämään täkyyn tarttui oitis professori Urpo Kangas Helsingin yliopistosta. Hän alkoi kovaäänisesti sättiä suomalaisia sosiaaliviranomaisia karmeasta virheestä, koska Kankaan mukaan virkamiehet olisivat menetelleet väärin vaatiessaan Kaikkosta ja Taiveahoa kertomaan Etelä-Afrikan viranomaisille Kaikkosen saamasta syytteestä.

11. Kanki ja Satu ovat saaneet tietenkin kosolti positiivista huomiota ja myötätunnon osoituksia Urpo Kankaan palopuheista ja ihmisten osaaottavista viesteistä. Kukaan ei näytä ottaneen huomioon sitä mahdollisuutta, että juuri tämä saattoi nimenomaan olla Kanki Kaikkosen nimenomaisena tarkoituksena, ei yksin adoptioasiassa, vaan myös vireillä olevaa Nuorisosäätiön rikosasiaa ajatelleen. Syyttäjä vaatii Kaikkoselle ehdollista vankeusrangaistusta. Ehkä Kanki vetoaa rikosjutussa siihen, mikä kamalan hirveä seuraamus hänelle on syytteen nostamisesta jo aiheutunut ko. adoptioasiassa ja vaatii tällä perusteella mahdollisimman lievää rangaistusta tai koko rangaistuksen tuomitsematta jättämistä. Toki Kaikkonen on kiistänyt syytteen koko syytteen.

12. Tänään lehdissä on sitten kerrottu "pienenä" tarkistuksena Kaikkosen suulla, että itse adoptioprosessi ei olekaan, toisin kuin Kaikkonen antoi tv-ohjelmassa kaikkien ymmärtää. katkennut, vaan asia on ainoastaan pantu Etelä-Afrikan päässä jäihin eli odottamaan Nuorisosäätiön jutun päättymistä syyskuussa annettavalla tuomiolla.

13. Toivottavasti Kaikkosen ja Taiveahon adoptioasia järjestyy parhain päin. Toisaalta on syytä toivoa, että käräjäoikeus ei menisi vipuun eikä antaisi tunnetun poliitikon "mamistelun" ja itkeskelyn vaikuttaa päätökseensä.

---

14. Ratkaistaanko presidentinvaalien toinen kierros tälläkin kertaa tv:n viihdeohjelmissa? Haavisto ja Niinistö ovat mukana tämän viikon lauantaina lähetettävässä Uutisvuodossa ja

Haavisto esiintyy huomenna keskiviikkona Nelosen Hyvät ja huonot uutiset -ohjelmassa; tähän ohjelmaan Niinistö ei uskaltautunut mukaan. Niinistö kerkesi esiintyä jo 1. kierroksella Korkojen kera-ohjelmassa jne.

---

15. Syyttäjä on - vihdoin ja viimein - nostanut poliisimiestä vastaan syytteen Pudasjärven vartijakuolemasta. Olen kertonut asiasta aiemmin blogissani 361/16.12.20110 "Paatero teki sen taas." Tapaus sattui joulukuussa 2010, jolloin poliisin virka-ase laukesi outojen yöllisten aseharjoitusten yhteydessä Pudasjärven poliisiaseman kahviossa ja surmasi paikalla olleen 49-vuotiaan vartijan.

16. Ihmeen kauan syyteharkinta tosiaan kesti, sillä keväällä 2011 syyttäjä ilmoitti, että syyteharkinta valmistuu jo viime vuoden syys-lokakuussa. Mikä lienee viivyttänyt syyttäjän päätöksentekoa? Nyt kuitenkin paikallinen vanhempi konstaapeli saa syytteen törkeästä kuolemantuottamuksesta, vaaran aiheuttamisesta ja tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.

17. Kiinnitin tähän(kin) poliisiasiaan alun perin huomiota nimenomaan asiassa ilmenneen paateroinnin takia. Heti surmanlaukauksen tultua julkisuudessa esille poliisiylijohtaja Mikko Paatero nimittäin ilmoitti - kuten hänellä on aina muulloinkin ollut tällaisissa tapauksissa tapana - tiedotteessaan, joka julkaistiin joka ikisessä tässä maassa ilmestyvässä sanomalehdessä sekä radio- ja tv-kanavalla, että hän on jo selvittänyt asian ja voi kertoa, että kyseessä oli aivan puhdas vahingonlaukaus eikä mainittu vanhempi konstaapeli ollut syyllistynyt varomattomaan aseen käsittelyyn eikä mihinkään muuhunkaan rikokseen. Näin siis siitä huolimatta, että tapauksen virallista selvittelyä, jota johtaa syyttäjä, ei ollut vielä edes aloitettu.

18. Tämä ei ollut toki ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun tällaista paaterointia on esiintynyt. Voiko ylin poliisiviranomainen todella menettää arvostelukykynsä virka-asiassa näin totaalisesti ja istua sen jälkeen tyynesti virassaan ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut? Näköjään voi, Suomessa ainakin. Paateroinnista on kanneltu oikeuskansleri Jaakko Jonkalle, mutta tämä on, yhtä tyynesti, katsonut, että paaterointi on Suomessa sallittua ja täysin normaalia.

376. Nuorisosäätiön johdon rikosepäilyt syyteharkintaan

Nuorisosäätiö tuki Matti Vanhasta yli 35 000 eurolla, Matti itse muisteli saamansa tuen määräksi 5 000-6 000 euroa...
Jukka Vihriälä oli innokas Tallinnan matkailija, golfia ja hierontaa...

Keskusrikospoliisi on julkaissut tänään seuraavan tiedotteen:

Nuorisosäätiötä koskeva esitutkinta syyteharkintaan

Nuorisosäätiöön liittyvä esitutkintakokonaisuus siirtyy tänään Keskusrikospoliisilta Valtakunnansyyttäjänvirastolle syyteharkintaan. Sekä säätiö että kaikki rikoksesta epäiltynä kuullut henkilöt ovat antaneet asiassa loppulausunnot. Kaikki epäillyt ovat kiistäneet loppulausunnoissaan heihin kohdistetut rikosepäilyt. Syyteharkintaan asiakokonaisuus siirtyy kaikkiaan 11 epäillyn osalta.

Esitutkinta on kohdistunut Nuorisosäätiön hallituksen jäseniin ja asiamiehiin sekä Raha-automaatti-yhdistyksen hallituksen entiseen puheenjohtajaan Jukka Vihriälään. Nuorisosäätiön hallituksen jäseniä epäillään luottamusaseman väärinkäytöstä ja lahjuksen antamisesta. Säätiön nykyistä asiamiestä Aki Haaroa epäillään luottamusaseman väärinkäytöstä, säätiön entistä asiamiestä Seppo Pyykköstä luottamusaseman väärinkäytöstä ja lahjuksen antamisesta sekä säätiön toista aiempaa asiamiestä Jorma Heikkistä törkeästä lahjuksen antamisesta ja luottamusaseman väärinkäyttämisestä. Jukka Vihriälää epäillään törkeästä lahjuksen ottamisesta ja törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä.

Syyteharkintaan siirtyvässä esitutkintapöytäkirjassa on liitteineen noin 6 500 sivua.

KRP:n tutkinnanjohtajan mukaan Nuorisosäätiö-konsernista on jaettu vaalitukea yhteensä yli 100000 euroa, mutta vähemmän kuin 150 000 euroa. Viimeiset tuet on jaettu vuonna 2009. Tukea sai noin 30 "tahoa". Poliisin mukaan suurimman potin korjasi Jukka Vihriälä, 30 000 euroa.

Esitutkinnan mukaan vaalitukea jaettiin keskustaa lähellä olevasta Nuorisosäätiöstä vastoin sen omia sääntöjä ja osin myös vastoin säätiölakia.

----

Mitä mietteitä tiedote lukijakunnassa herättää?

Mikä yhteys tällä Nuorisosäätiön syyteasialla on Matti Vanhasen epäiltyyn virkarikokseen?

Miksi Vanhasen tapaus ja muiden epäiltyjen epäilyt tutkittiin erikseen?

Edellä mainituista henkilöistä Seppo Pyykönen ja Jorma Heikkinen lienevät toimineet tehtävissään silloin, kun Matti Vanhanen oli Nuorisosäätiön puheenjohtajana.

Pitäisikö Matti Vanhasta koskevaa syyteharkintaa lykätä perustuslakivaliokunnassa siksi kunnes nähdään ja tiedetään, joutuvatko nyt syyteharkintaan joutuneet syytteeseen ja mistä teoista?

329. Perustuslakivaliokunnan syyskäräjät jatkuvat

Eduskunnan perustuslakivaliokunta käsittelee parhaillaan oikeuskansleri Jaakko Jonkan 16.9. valiokunnalle tekemää ilmoitusta ex-pääministeri Matti Vanhasen virkatoimien tutkimiseksi.

Jonkan mielestä Vanhanen oli vuosina 2006-2009 esteellinen osallistumaan valtioneuvoston yleisistuntoihin - kaikkiaan kuusi istuntoa - joissa päätettiin Raha-automaattiyhdistyksen avustusten myöntämisestä Nuorisosäätiölle. Näin oli muodostunut asetelma, joka hallintolain esteellisyyssäännöksen tarkoittamalla tavalla on vaarantanut luottamuksen Vanhasen puolueettomuuteen. Jonkan yksiselitteisen kannanoton mukaan Vanhanen oli menetellyt lainvastaisesti.

Oikeuskansleri olisi voinut halutessaan päättää asian käsittelyn antamalla Vanhaselle huomautuksen jääviydestä. Oikeuskansleri kuitenkin totesi, että asiaa olisi arvioitava myös rikosoikeudellisesti. Jonkan tulkinnan mukaan hänellä oikeuskanslerina ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta käynnistää valtioneuvoston jäsenen menettelyä eli ministerivastuuasiaa koskevaa esitutkintaa. Esitutkinnan käynnistäminen on yksinomaan perustuslakivaliokunnan harkinnassa. Asian perusteelliselle selvittämiselle on Jonkan mukaan aito tarve, sillä Vanhasen tapauksessa on kyse yhteiskunnallisesti merkittävää valtaa käytettäessä tapahtuneen epäillyn lainvastaisuuden tutkinnasta.

Keskusrikospoliisissa on parhaillaan vireillä Nuorisosäätiön antamia vaalitukia koskeva laaja esitutkinta. Tällä tutkinnalla on Jaakko Jonkan mukaan ainakin rakenteellinen yhteys nyt käsiteltävään Vanhasen esteellisyyttä koskevaan tapaukseen. Vanhasen saamaa tukea tulisi sen vuoksi tarkastella osana esitutkinnassa olevaa asiakokonaisuutta. Oikeuskanslerin käsitys on, että ilman tämän yhteyden huomioon ottamista ei Vanhasen osallistumisesta avustuspäätöksien tekemiseen Nuorisosäätiölle saada oikeaa kuvaa.

Perustuslakivaliokunta on jo ehtinyt kuulla sekä "syyttäjää" eli oikeuskansleria että "vastaajaa" eli Matti Vanhasta. Vanhanen on kiistänyt esteellisyytensä. Perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan Kimmo Sasin mukaan Vanhanen on kiistänyt myös tiettyjä Jonkan ilmoituksessa mainittuja faktoja. Valiokunta on kuullut Jonkkaa jo kahdesti. Sasin mukaan valiokunta on pyytänyt Matti Vanhaselta kirjallisen lausunnon, jonka Vanhasen on määrä toimitta valiokunnalle tänään.

Olen käsitellyt asiaa blogissani kahdesti. Viime perjantaina eli 1.10. ihmettelin, miksi valiokunta ei kuullut Jonkkaa ja Vanhasta vastakkain, sillä tämä olisi ollut tehokas tapa epäselvyyksien poistamiseksi. Aina valpas Aamulehden Helsingin toimitus hoksasi ehdotukseni ja kysyi asiaa Sasilta. Aamulehden haastattelussa lauantaina 2.10. Kimmo Sasi selitti, että tuo vastakkain kuulemista koskeva mahdollisuus oli kyllä ollut valiokunnassa esillä, mutta "ainakin tässä vaiheessa" oli kuitenkin päädytty traditionaaliseen menettelyyn eli erikseen kuulemiseen.

Asian käsittely jatkuu huomenna torstaina, jolloin valiokuntaa kuulee "todistajia" tai oikeastaan kahta asiantuntijaa. Toinen heistä on hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää ja toinen rikosoikeuden emeritusprofessori Pekka Koskinen. Perjantaina valiokunnan on vielä määrä kuulla valtakunnansyyttäjä Matti Nissistä. Nissistä kuullaan tavallaan viran puolesta, sillä perustuslain mukaan perustuslakivaliokunta pyytää juuri valtakunnansyyttäjää käynnistämään ministerivastuuasiaa koskevan esitutkinnan, jos siihen on aihetta.

Olli Mäenpäätä kuullaan Vanhasen jääviydestä. Mäenpää on pohtinut virkamiehen esteellisyyttä kirjoissaan perusteellisesti, vaikkei olekaan, toisin kuin Kimmo Sasi viime viikolla kertoi, väitellyt esteellisyyskysymyksistä. Vanhasen esteellisyyden osalta Jonkan ilmoitus ja päätös 16.9. ("jääviystuomio") on hyvin perusteltu enkä usko, että Mäenpää voisi päätyä arvioinnissa toisenlaiseen tulokseen. Tosin asiantuntija ottaa kantaa lähinnä vain yleiseltä kannalta hänelle esitettyyn kysymyksen eikä (yleensä) puutu käsillä olevaan konkreettiseen tapaukseen.

Selitys, jonka mukaan kyseinen avustusasia olisi ollut - jokaisessa kuudessa istunnossa - vain jonkinlainen rutiiniasia, jota käsiteltiin valtioneuvoston istunnoissa "kolmen sekunnin ajan" ja jota Vanhanen ei olisi siten hoksannut, on tietenkin vain Vanhasen ja hänen perässähiihtäjiensä kömpelö yritys peittää pääministerin ilmiselvä jääviys. Valtioneuvoston istunnon esityslistat jaetaan hyvissä ajoin etukäteen ennen istuntoja ministereille ja heidän laajalle avustajakunnalleen. Nuorisosäätiötä 20 vuotta johtaneen poliitikon pitää ymmärtää, mistä avustusasiassa oli kysymys. Vanhanen on myös tiennyt tai hänen olisi ainakin pitänyt tietää, että Nuorisosäätiö avusti hänen vaalikampanjaansa.

Oikeuskansleri on sanansa jääviysasiassa sanonut ja olisi suoranainen yllätys, jos valiokunta päätyisi esteellisyyden arvioinnissa toiselle kannalle. Valiokunnalle jää oikeastaan vain päättää, onko Vanhasta syytä epäillä virkavelvollisuuden rikkomisesta. Tämä on jääviysarviointia visaisempi kysymys.

Minusta on hieman outoa, että tästä kysymyksestä valiokunta kuulee vain yhtä rikosoikeusoppinutta. Suomen johtava virkarikosasiantuntijahan on tunnetusti professori Pekka Viljanen Turun yliopistosta. Viljanen tunnetaan aika tukasta suhtautumisesta lahjus- ja virkarikoksin. Olisiko tässä selitys siihen, miksi valiokunta ei halunnut kuulla Viljasta? Enteileekö asiantuntijan valinta sitä, että valiokunta, tässä vaiheessa lähinnä sen puheenjohtajisto (Sasi ja Jacob Söderman), on sillä kannalla, että Vanhasta ei ole syytä epäillä virkavelvollisuuden rikkomisesta, jolloin esitutkinta ei siis ole tarpeen?

Asiantuntijaksi valittu professori Pekka Koskinen asiantuntemusta ei toki ole syytä epäillä, vaikka tietääkseni hän ei ole kirjoittanut virkarikoksista juuri mitään. No, saattaahan tapaukseen liittyä myös tiettyjä rikosoikeuden ns. yleisiä oppeja, mikä on Koskiselle tutumpi aihealue. Valiokunta tulee nojautumaan asiassa mieluusti asiantuntijoiden lausuntoihin, esteellisyyden osalta Olli Mäenpään ja rikosoikeudellisen arvion oalta Pekka Koskisen lausuntoon. Näyttää siltä, että Matti Vanhasen kohtalo eli se, joutuuko hän esitutkintaan vai ei, riippuu paljolti professori Koskisen lausunnosta.

Asian rikosoikeudelliseen puoleen liittyy prosessioikeudellinen kysymys eli se, ylittyykö tapauksessa esitutkinnan aloittamiskynnys. Tätä varten kuullaan valtakunnansyyttäjä Nissistä. Ratkaisevaa on se, painaako kysymystä harkittaessa enemmän asian selvittämisintressi vai yksilön eli siis Vanhasen oikeusturvaintressi. Valiokunta joutuu arvioimaan näiden intressien keskinäisiä painoarvoja ja punnitsemaan niitä vastakkain. Syytekynnystä käsittelevässä väitöskirjassaan vuodelta 1991 oikeuskansleri Jaakko Jonkka on operoinut juuri näiden käsitteiden avulla.

Mitä tärkeämpänä tapahtuneen mahdollisimman perusteellista selvittämistä pidetään ja mitä todennäköisemmin asian tutkinta poliisin suorittamassa esitutkinnassa käytössä olevin keinoin toisi asiaan merkityksellistä tietoa, sitä korkeammaksi asian selvittämisintressin painoarvo kohoaa. Oikeusturvaintressi puolestaan puhuu tapauskohtaisesti määräytyvällä painoarvollaan pääsääntöisesti esitutkinnan aloittamista vastaan.

Minusta näyttää selvältä, että asian selvittämisintressi painaa punninnassa selvästi oikeusturvaintressiä enemmän; itse asiassa oikeusturvanäkökohdatkaan eivät puhu koko painollaan esitutkinnan aloittamista vastaan. Asian rikosoikeudellisen puolen perusteelliselle selvittämiselle on olemassa aito ja perusteltu tarve, sillä onhan nyt kyse yhteiskunnallisesti merkittävää valtaa käytettäessä tapahtuneen epäillyn lainvastaisuuden tutkinnasta. Kun Vanhasella on oikeuskanslerin käsityksestä poikkeava erilainen kanta, ei vain esteellisyyskysymyksen juridisesta arvioinnista, vaan myös tapauksen tosiseikoista, ei valiokunnalla näyttäisi olevan muuta mahdollisuutta oman päätöksentekonsa tarvittavan selvityksen pohjaksi kuin pyytää valtakunnansyyttäjää käynnistämään esitutkinta.

Oikeuskansleri Jonkan 16.9. julkistaman ilmoituksen ("jääviystuomion") perustelujen rivien välistä on luettavissa, että hän on esitutkinnan käynnistämisen kannalla. Oikeuskansleri lausui ilmoituksessaan muun muassa näin:

Nuorisosäätiö on jakanut varsin huomattavassa määrin poliittista tukea ilman säännöissään olevaa mainintaa. Pelkästään viimeisten vajaan kymmenen vuoden ajalta vaalitukea on julkisuudessa olleiden tietojen mukaan annettu yli 100 000 euroa. Käytettävissäni olevin keinoin en voi ottaa kantaa siihen, onko säätiö näin menetellessään toiminut myös lainsäädännön vastaisesti, mutta tukikäytännöstä joka tapauksessa on käynnistetty esitutkinta. Vanhasen on täytynyt Nuorisosäätiön hallituksen entisenä pitkäaikaisena jäsenenä ja puheenjohtajana tuntea sen säännöt 14 ja tietää myös siitä, että säätiö tällaista tukea antaa, koska tukikäytäntö on todennäköisesti linjattu hallituksessa tai joka tapauksessa sen tieten. Näyttää siltä, että Raha-automaattiyhdistyksen varoilla on avustettu sääntöjensä mukaan yleishyödyllistä toimintaa harjoittavaa mutta tosiasiallisesti – ja ainakin johonkin mittaan Vanhasen tieten – säännönmukaisesti myös puoluepoliittista toimintaa rahoittanutta säätiötä. Tämänkin seikan merkitystä Vanhasen tekemien säätiötä koskevien avustuspäätösten arvioinnissa olisi perusteltua tarkemmin selvittää.

Oikeuskansleri perää siis asian perusteellista selvittämistä. Tämä edellyttää poliisin esitutkintaa. Vanhasen tapaus liittyy kiinteästi Nuorisosäätiön tukikäytännön jo vireillä olevaan esitutkintaan. Jos perustuslakivaliokunta päättää käynnistää esitutkinnan, päätöksessä tuskin voidaan rajata tutkintaa vain Vanhasen nyt havaitun lainvastaisuuden eli esteellisyyden selvittämiseen, vaan tutkinnan laajuus määräytyy sen mukaan, mitä Nuorisosäätiön meneillään olevassa esitutkinnassa nähdään tarpeelliseksi.

323. Minä en yksinkertaisesti hoksannut - kysykää vaikka Jordanilta!

Kysykää vaikka Jordanilta!

Matti Vanhanen, Vuoksenrannan Säde, kertoi viime keskiviikkoiltana TV 1:n A-plus-ohjelmassa, että oli jo viime vuoden elokuussa, siis vielä pääministerinä ollessaan, tiedustellut työsaantimahdollisuuksia Metsäteollisuus ry:n hallituksen puheenjohtajalta Kari Jordanilta. Tällä yhteydenotollaan Jordaniin ja UMP:n pääjohtaja Jussi Pesoseen Vanhanen todisteli, että hän oli tehnyt päätöksensä luopua pääministerin paikalta jo hyvissä ajoin ennen oikeuskansleri Jaakko Jonkan aloittamaa jääviystutkintaa.

TV-studiossa Vanhanen esiintyi hieman hermostuneen tuntuisesti. Hän kehotti kahteen otteeseen kysymään Jordanilta, jos hänen omaa kertomaansa yritystä hakeutua töihin metsäteollisuuteen ei muuten uskottaisi. Pointti on siinä, ettei kukaan vain kuvittelisi hänen, pääministerin, eronneen tehtävistään vaalirahoitussotkun tutkimusten takia. Tämän epäilyn torjuminen tuntuu olevan Vanhaselle hirmuisen tärkeä asia, niin tärkeä, että hän saattoi paljastaa hieman nolosti päättyneen yrityksen siirtyä kesken kaiken metsäteollisuuden leipiin.

Metsäteollisuus on vahvistanut, että Vanhanen oli ottanut työnhaun merkeissä yhteydessä, mutta muuten asiaa ei ole haluttu kommentoida. On arveltu, että pääministeri ei kelvannut töihin Metsäteollisuuden toimitusjohtajaksi siksi, että metsäteollisuus ei halunnut palvelukseensa korkean tason poliittista toimijaa. Metsien miehet luultavasti pelkäsivät myös sitä, mitä kaikkea Nuorisosäätiön tutkinta voisi tuoda tullessaan Matti Vanhasen osalta. Vanhasen julkisuuskuva ei siis ollut pelkästään myönteinen.

Vanhanen yritti pestautua metsäteollisuuden leipiin luultavasti siksi, että hän uskoi olevansa metsäpatruunoiden suosiossa. Olihan Vanhasen II-hallitus puolittanut vuonna 2008 puunmyyntitulojen verotuksen kahdeksi vuodeksi, kun metsäjohtajat olivat kilvan kauhistelleet puun loppumista Venäjän määräämien puutullien ja heikon kotimaisen raakapuutarjonnan vuoksi kokonaan.

Pääministeri Vanhasen paineensietokykyä on pidetty erinomaisena. Mutta oliko se sittenkään niin hyvä, mitä ulospäin näytti? Jossakin on vika, jos enemmistöhallituksen pääministeri, joka oli toiminut pääministerinä jo 5-6 vuotta ja ilmoittanut tavoittelevansa vielä kolmatta pääministerikautta, haluaakin yht´äkkiä eroon koko politiikasta ja yrittää ikään kuin paniikissa hakeutua yhden teollisuusalan edunvalvontajärjestön johtajaksi. Mistä Vanhanen pelästyi ja meni paniikkiin?

Vanhanen kertoi tv-ohjelmassa eronsa syyksi perhesyyt, joiden vuoksi hän päätti jo elokuussa 2009 luopua sopivan hetken tullen politiikasta kokonaan. Mistään vakavasta asiasta, kuten esimerkiksi sairaudesta, ei kuitenkaan ollut kysymys, vaan siitä, että hänen kaksi lastaan olivat muuttaneet äitinsä ja Matin ex-vaimo Merjan luokse Lappiin. Matilla oli kuulemma ollut pääministerin tehtävien takia vaikea saada viikonloppuja vapaaksi lasten tapaamista varten.

Vanhasen lapset eivät ole enää pieniä. Tytär Annastiina on syntynyt vuonna 1991 ja poika Juhana vuonna 1994. Tytär tuli siis jo viime vuonna täysi-ikäiseksi ja poikakin täyttää tänä vuonna jo 16 vuotta. Lapset muuttivat asumaan äitinsä luokse Lappiin luultavasti osin sen vuoksi, että Matin naisystävät ja uusperheet vaihtuivat aika tiuhaa tahtia; milloin Matti seurusteli Susanin tai Merikukan, milloin taas Sirkan kanssa. Levotonta elämäähän tuollainen tietysti on.

Vanhasen tytär Annastiina valittiin muuten kuluneen kesän pääsykokeissa opiskelemaan oikeustiedettä Lapin yliopistoon. Onnittelut tästä koko perheelle! Lapissa tehdään kyvykkäitä ja hyvin työllistyviä juristeja!

----

Vaikuttaa siltä, että perhesyyt eivät olleet pääasiallisin syy Vanhasen haluun päästä eroon politiikasta. Keskustan muu johto eli esimerkiksi Mari Kiviniemi, Timo Kalli tai Timo Laaninen, eivät tienneet mitään Vanhasen eroaikeista. Päin vastoin Matti oli paiskinut pääministerin töitä kuulemma "niska limassa." Marraskuussa 2009 hän vielä ilmoitti keskustan puoluevaltuuskunnan kokouksessa pyrkivänsä kolmannelle pääministerikaudelle vuoden 2011 vaaleissa ja kaikki ottivat Matin vakuuttelun todesta.

Näyttää siltä, että Vanhanen sai juuri elokuussa 2009 tietää KRP:n Nuorisosäätiön juttua koskevan esitutkinnan tiivistymisestä ja siitä, että tutkinnan lonkerot uhkasivat ulottua myös häneen. Näitä tietoja näkyi myös julkisuudessa.

Esimerkiksi elokuun 17. päivänä 2009 tiedotusvälineissä puhuttiin isoin otsikoin poliisin vaalirahoitussotkua koskevan tutkinnan etenemisestä, jopa jonkinlaisesta läpimurrosta, samoin kuin odotettavissa olevasta "uutispommista." Tähän tapaan:

Näin siis elokuussa 2009. Juuri samaan aikaan eli samassa kuussa Matti Vanhanen kertoo soittaneensa Metsäteollisuus ry:n pääjohtaja Kari Jordanille ja UPM:n pääjohtaja Jussi Pesoselle ja tarjoutuneensa pestautumaan avoinna olleeseen toimitusjohtajan tehtävään.

Onko pelkkä sattuma, että Vanhasen teki äkkiä mieli hakea muita hommia juuri samaan aikaan kuin silmukka keskustalaisten RAY:n ja Nuorisosäätiön pomojen (Vihriälä, Kaikkonen) ympärillä kiristyi kiristymistään? Mistään sattumasta tuskin oli kysymys, vaan on luultavaa, että pääministerin paniikki johtui juuri poliisitutkinnan kiristymisestä. Pääministeri, joka on tullut tunnetuksi muutoinkin hieman impulsiivista ratkaisustaan, katsoi luultavasti omalta ja johtamansa puolueensa kannalta parhaaksi vaihtoehdoksi yrittää päästä mahdollisimman pian eroon pääministerin tehtävistä. Poliisitutkinta uhkasi ulottua myös hänen tekemisiinsä RAY:n rahanjaossa Nuorisosäätiölle ja ehkä myös niihin toimiin, joita hän oli tehnyt aiemmin Nuorisosäätiön puheenjohtajana ollessaan.

Syksyyn mennessä vaalirahasotkun selvittely eteni ja lehdistössä alettiin vaatia yhtä yleisemmin Vanhasen ja koko hallituksen eroa ja uusien vaalien järjestämistä. Paljastui, että Vanhanen ei ollut jäävännyt hallituksessa itseään RAY:n varojen jaossa Nuorisosäätiölle, vaikka Nuorisosäätiö oli avustanut hänen presidentinvaalikampanjaansa 23 000 eurolla. Vanhasen väitetystä jääviydestä tehtiin oikeuskanslerille syyskuun lopussa ja lokakuun alussa 2009 kaksi kantelua.

----

Mennäänpä siten viime joulukuun tapahtumiin. On selvinnyt, että oikeuskansleri kutsui joulukuun puolivälissä kokoon ryhmän, joka koostui oikeuskanslerinviraston, valtakunnansyyttäjäviraston ja Nuorisosäätiön asiaa esitutkintaa suorittavan KRP:n tutkijoista. Oikeuskanslerin mukaan palaverissa, joka pidettiin 14.12. oikeuskanslerin virastossa, koordinoitiin eri tahoilla meneillään olleita tutkinta- ja selvitystoimia. Oikeuskansleri halusi kytkeä hänelle tehtyjen kanteluiden tutkinnan Nuorisosäätiötä vaaliavustuksia koskevan esitutkinnan yhteyteen, koska asiat liittyivät "ainakin rakenteellisesti" toisiinsa.

Samana päivänä eli 14.12. eduskunnassa alkoi tärkeäksi luonnehdittu budjettia koskeva täysistuntokeskustelu, jossa pääministerin odotettiin automaattisesti olevan paikalla vastaamassa kansanedustajien kysymyksiin. Pääministeri Matti Vanhan olikin eduskuntatalossa vielä ennen täysistunnon alkua, mutta hän poistui paikalta vähään ennen täysistunnon alkamista. Vanhasen ilmettä on kuvailtu vakavaksi ja hänen on sanottu olleen ikään kuin "muissa maailmoissa."

Jälkeenpäin ei ole saatu minkäänlaista selvitystä siitä, minkä vuoksi pääministeri poistui kiireesti eduskunnasta ja mihin. Kun oikeuskansleri Jonkalta kysyttiin tämän viikon tiistaina 21.9. TV2:n Ajankohtaisen kakkosen lähetyksessä, oliko pääministeri osallistunut oikeuskanslerinvirastossa pidettyyn neuvonpitoon, Jonkka vastasi kysymykseen kieltävästi. On kuitenkin mahdollista ja jopa todennäköistä, että Vanhanen oli saanut vihiä sanotusta kanslerin kokoon kutsumasta neuvottelusta ja sen asialistasta. Vanhanen saattoi kenties hermostua ja katsoa parhaaksi poistua eduskunnasta, jottei hän olisi joutunut vastaamaan täysistunnossa ikäviin kysymyksiin; tiedä vaikka myös joku kansanedustaja olisi saanut vihiä mainitusta oikeuskanslerin virastossa pidettävästä neuvonpidosta. Vanhanen on itse selittänyt eduskunnasta poistumistaan näin.

Oikeuskanslerin edellä mainitussa Ajankohtaisen kakkosen haastattelussa 21.9. tuli ilmi tärkeä tieto, joka selittää minusta aika paljon sitä, mitä jatkossa tapahtui. Oikeuskansleri nimittäin totesi, ettei hän ollut keskustellut 14.12. pidetyn neuvottelun jälkeen Vanhasen tai keskustan johtohenkilöiden kanssa. Kansleri kuitenkin lisäsi, omasta aloitteestaan muuten, että "tosin" hän oli ennen joulua tavannut valtiosihteeri Risto Volasen, jonka kanssa oli puhunut vireillä olevista tutkinnasta ja laillisuusvalvontaselvityksestä. Risto Volanen toimi pitkään pääministeri Vanhasen ykkösneuvonantajana avustaen ja edustaen Vanhasta kaikissa tärkeissä asioissa.

Valtiosihteeri Volanen sai mainitussa tapaamisessa varmaankin oikeuskanslerilta infoa vireillä olevista tutkinnoista ja selvityksistä, jotka hän totta kai välitti edelleen pääministerille. Minusta on luonnollista, että Volanen oli toisaalta tiedustellut oikeuskanslerilta, missä vaiheessa tehtyjen kanteluiden tutkinta oli ja kuinka kauan oikeuskansleri arvion mukaan tulisi kestämään kunnes kanteluista annettaisiin päätös. Kun Jonkka ei ollut tuolloin, siis vähän ennen joulua, pyytänyt Vanhaselta kantelujen johdosta vielä edes vastinetta tai selitystä, on selvää, että Jonkka kertoi Volaselle kanteluratkaisuihin kuluvan aikaa ainakin puoli vuotta. Myös tämän tiedon Volanen välitti Vanhaselle.

Pian Risto Volasen ja oikeuskansleri Jonkan tapaamisen jälkeen eli siis 23.12. Matti Vanhanen sitten yllätti yleisön ja ilmoitti, että hän aikoo luopua keskustan puheenjohtajan tehtävistä seuraavan kesäkuun puoluekokouksessa ja todennäköisesti myös pääministerin tehtävästä. Vähän myöhemmin Vanhanen selvensi ilmoitustaan kertomalla, että keskustan uusi puheenjohtaja tulee olemaan myös keskustan ehdokas uudeksi pääministeriksi. Eronsa syyksi Vanhanen ilmoitti tulevan jalkaleikkauksen; tuskin kukaan uskoi Vanhasen selitystä.

Siis: kun Vanhanen sai valtiosihteeri Volasen kautta oikeuskanslerin arvion siitä, kuinka kauan kantelujen tutkinta vaatisi aikaa, hän saattoi ajoittaa eronsa juuri kesäkuun puoluekokouksen yhteyteen. Vanhaselle oli tärkeää, ettei hänen tarvinnut erota aikaisemmin, koska silloin olisi alettu tietenkin spekuloida, että hänen eronsa johtuisi meneillään olevista poliisitutkinnasta ja pian tulossa olevasta oikeuskanslerin jääviyspäätöksestä. Tämä oli toki Vanhasen eron pääasiallinen syy, mutta sen pitäminen salassa oli Vanhaselle hänen toimintansa uskottavuuden kannalta erittäin tärkeä asia.

Loppujen lopuksi kävi niin "onnellisesti", että oikeuskansleri ei pitänyt minkäänlaista hoppua kantelujen tutkimisesta, vaan pyysi vasta maalis-huhtikuussa 2010, siis noin puoli vuotta kantelujen tekemisen jälkeen (!) Vanhaselta vastauksen kantelujen johdosta ja siirsi sittemmin päätöksen antamisen syksyyn, jolloin Vanhanen oli käytännössä luopunut myös kansanedustajan tehtävästä. Oikeuskansleri ei halunnut sekoittaa poliittista pakkaa, sillä hänen päätöksensä julkistaminen esimerkiksi talvella olisi johtanut poliittiseen kriisiin, jossa istuva pääministeri olisi joutunut ilmeisesti eroamaan välittömästi.

Olisiko Vanhanen valittu keskustan puoluekokouksessa jatkamaan puheenjohtajana ja käytännössä myös pääministerinä, jollei hän olisi ilmoittanut luopuvansa tehtävästä? Tätä on mahdotonta tietää, mutta jos oikeuskanslerin päätös olisi tullut ennen puoluekokousta, ei Vanhasella olisi ollut mahdollisuutta jatkaa puheenjohtajana. Muutenkin Vanhasen jatko ei olisi ollut mitenkään kirkossa kuulutettu, sillä keskustan gallupkannatus oli jatkuvassa laskussa ja Matti Vanhasen maine oli ryvettynyt mediassa ja ihmisten silmissä vaalirahoitussotkun takia pahemman kerran. Vanhanen itse sanoi A Talkin haastattelussa viime keskiviikkona, vieläpä kahteen otteeseen omasta aloitteestaan (!), että hän uskoo, että olisi voittanut puheenjohtajaäänestyksen. Tämä on tietenkin vain Vanhasen omaa jälkijättöistä "pullistelua", jonka tarkoitus on väittää, että vaalirahoitussotkujen tutkinnan eteneminen ei ollut hänen eroilmoituksensa syy.

Matti Vanhaselle järjestyi sitten yllättävän nopeasti työpaikka toisen edunvalvontajärjestön eli Perheyritysten liiton palveluksessa. Pääministeri Vanhanen ei kelvannut metsäteollisuuden edunvalvojaksi, mutta pienen liiton lobbaajaksi ex-pääministeri Vanhanen pääsi vaivattomasti.

Vanhasen päätehtävänä on lobata perintöveron poistaminen yritysten sukupolvenvaihdostilanteissa. Perheyrittäjien liitto (PYL) onnistui lobbaamaan jo Vanhasen II-hallituksen hallitusneuvottelujen yhteydessä sanotun perintöveron poistamisidean hallitusohjelmaan, mutta hallitus sai toteutetuksi vain veron huojennuksen. Se, altistuvatko poliitikot ex-pääministerin jatkolobbaukselle yhtä helposti, nähdään seuraavien hallitusneuvottelujen aikana.

Matti Vanhanen selitykset jääviysasian tutkinnan yhteydessä ovat vaihdelleet. Tammikuussa 2010 Vanhenen vakuutti tiukkasävyisesti, ettei hän ollut jäävi Nuorisosäätiön asiassa ja että hänellä oli tästä ex-oikeuskansleri Paavo Nikulan ilmoittama kanta. Oikeuskanslerinvirastosta ei ole kuitenkaan löytynyt dokumenttia Nikulan sanotusta mielipiteestä. Oikeuskanslerin viikontakaisen päätöksen jälkeen Vanhanen muutti selitystään ja sanoi, että hän ei vain yksinkertaisesti hoksannut asiaa, siis esteellisyyttään hallituksen istunnoissa.

Keskustan puoluesihteeri ja pääministeri Vanhasen erityisavustaja Timo Laaninen riensi Vanhasen apuun "kolmen sekunnin päätöksentekoa" koskevalla selityksellään. Pääministerillä laajoine esikuntineen (valtiosihteeri, erityisavustajat, avustajat jne.) oli kuitenkin erinomaisen hyvät edellytykset perehtyä esityslistoihin hyvissä ajoin ennen valtioneuvoston yleisistuntojen pitämistä, joten tuo selitys ei kelpaa alkuunkaan. Lisäksi Vanhanen toimi esteellisenä, ei vain yhdessä, vaan kaikkiaan kuudessa istunnossa. Kun vielä useat muut ministerit hoksasivat vetäytyä RAY:ä koskevasta päätöksenteosta esteellisinä, jäävät Vanhasen hoksaamisselitykset omaan arvoonsa.

Oikeuskanslerin päätöksen julkistamisen jälkeen Vanhanen valitteli sitä, ettei hän ole voinut kertoa julkisuuteen omaa käsitystään esteellisyysasiassa; Jonkan päätöksessä Vanhasen vastinetta ja selitystä ei ole referoitu. Perustuslakivaliokunnan viime tiistain istunnon jälkeen valiokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi ilmoitti, että Vanhasella ei ole estettä kertoa julkisuuteen omaa käsitystään asiasta. Tämän jälkeen Vanhanen kuitenkin vetäytyi kuoreensa ja ilmoitti, että oman oikeusturvansa takia hän ei tule antamaan asiassa lausuntoa ennen kuin häntä on kuultu henkilökohtaisesti ensi viikon torstaina pidettävässä perustuslakivaliokunnan kokouksessa. Mutta jo seuraavana päivänä eli viime keskiviikkona Vanhanen oli TV 1:n A-Plus-ohjelman haastateltavana. - Aika poukkoilevia tuntuvat Vanhasen selitykset olevan.

317. Oikeuskanslerilta oikea päätös Vanhas-asiassa

Oikeuskansleri Jaakko Jonkka on tehnyt tänään eduskunnan perustuslakivaliokunnalle ilmoituksen entisen pääministeri Matti Vanhasen virkatoimen tutkimiseksi.

Oikeuskanslerin mielestä Vanhanen oli esteellinen osallistumaan valtioneuvoston yleisistuntoihin, joissa päätettiin Raha-automaattiyhdistyksen avustusten myöntämisestä Nuorisosäätiölle. Oikeuskanslerin mukaan olisi arvioitava myös rikosoikeudellisesti.

Lainsäädännön mukaan - (JV:tämä on asia, josta on esitetty perustellusti toisenlaisiakin kantoja) - oikeuskanslerilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta käynnistää valtioneuvoston jäsenen menettelyä koskevaa esitutkintaa, sanoo Jonkka. Esitutkinnan käynnistäminen on vain perustuslakivaliokunnan harkinnassa. Asian perusteelliselle selvittämiselle on Jonkan mukaan aito tarve, sillä kyse on yhteiskunnallisesti merkittävää valtaa käytettäessä tapahtuneen epäillyn lainvastaisuuden tutkinnasta.

Asiassa on kyse siitä, että Matti Vanhanen oli saanut Nuorisosäätiöltä yli 20 000 euron taloudellisen tuen vuoden 2006 presidentinvaalikampanjaansa varten. Vanhanen puolestaan oli pääministerinä toistuvasti vuosina 2006 – 2009 ollut valtioneuvoston yleisistunnossa myöntämässä Raha-automaattiyhdistyksen varoista miljoonaluokan avustukset samaiselle säätiölle.

Näin on muodostunut asetelma, joka hallintolain esteellisyyssäännöksen tarkoittamalla tavalla on vaarantanut luottamuksen Vanhasen puolueettomuuteen. Vanhanen on siten menetellyt lainvastaisesti.

Keskusrikospoliisissa on parhaillaan vireillä Nuorisosäätiön antamia vaalitukia koskeva laaja esitutkinta. Tällä tutkinnalla on ainakin rakenteellinen yhteys nyt oikeuskanslerin käsittelemään tapaukseen.

Vanhasen saamaa tukea olisi oikeuskanslerin mukaan syytä tarkastella osana esitutkinnassa olevaa asiakokonaisuutta. Oikeuskanslerin käsitys on, että ilman tämän yhteyden huomioon ottamista ei Vanhasen osallistumisesta avustuspäätöksien tekemiseen Nuorisosäätiölle saada oikeaa kuvaa.

Täysin oikea päätös Jonkalta siirtää kysymys esitutkinnan käynnistämisestä eduskunnan perustuslakivaliokunnalle. Vanhasen esteellisyys oli kyllä selvä asia heti, kun tieto hänen osallistumisestaan valtioneuvostossa Nuorisosäätiön avustuspäätöksiin tuli ilmi. Yhtä selvänä voidaan pitää, että sanottu menettely täyttää samalla virkavelvollisuuden tuottamuksellisen rikkomisen objektiivisen puolen tunnusmerkistön; tähän Jonkan päätöksessä ei kuitenkaan otettu suoraan kantaa. Vanhasen toiminta liittyy hänen aiemmin 20 vuoden ajan johtamansa Nuorisäätiön muuhunkin keskustan jäsenille antamaan vaalitukeen, jonka tiimoilta ainakin pari keskustan poliitikkoa on epäiltynä esitutkinnassa. Selvää on, että vain täydellisen poliisitutkinnan ja syyteharkinnan perusteella Matti Vanhasen toiminnasta voidaan saada selkeä kokonaiskuva.

Minusta perustuslakivaliokunnalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin tehdä päätös esitutkinnan käynnistämisestä Matti Vanhasen asiassa. Jos nimittäin eduskunta ja vaalirahoitussotkussa ryvettyneet kansanedustajat haluavat säilyttää kasvonsa ja mielivät tulla valituksi uuteen eduskuntaan ensi vuoden vaaleissa.

Nyt selvisi sitten myös lopullisesti syy, minkä takia Matti Vanhanen ilmoitti viime joulun aikana yllättävästä erostaan. Hän oli hyvin tietoinen oikeuskansleri Jonkan, valtakunnansyyttäjän ja KRP:n käynnistämistä, myös hänen asemaansa vakavasti horjuttavista tutkintatoimenpiteistä.

Vanhanen myös tiesi, hän sai tästä varmaan jonkinlaista infoa OKa-virastosta tai muilta viranomaisilta - että Jonkan tutkinta kestäisi ainakin tämän vuoden juhannukseen. Siksi Vanhanen saattoi jatkaa, ikään kuin asiat olisivat hyvin, pääministerinä vielä Kepun puoluekokoukseen asti. Tämä kaikki oli peliä, jossa kansaa jälleen kerran harhautettiin. Matin jalkaleikkaus oli todella vain tekosyy eroilmoitukselle. Kyllä kaikki vähänkin järkevät ihmiset tämän heti ymmärsivät; itse toin epäilyni heti Vanhasen joulukuisen eroilmoituksen jälkeen blogissani. Taisin myös sanoa, että todellinen syy Matin eroon oli juuri OKa-viraston ym. viranomaisten käynnistämä tutkinta Nuorisosäätiön vaalirahoituksen liittyen.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta voisi kenties jättää esitutkinnan käynnistämispäätöksen tekemättä sillä perusteella, että Vanhanen ei ole enää pääministeri eikä edes kansanedustaja. Tämä olisi kuitenkin räikeää pelin politiikkaa, jonka tarkoituksena olisi lakaista samalla osa vaalirahoitussotkuista maton alle ja estää ja hankaloittaa eräisiin muihin epäiltyinä oleviin poliitikkoihin kohdistuvaa tutkintaa. Jos tuollainen päätös tehtäisiin, olisi tämä eduskunta menettänyt kyllä lopullisesti arvovaltansa ja uskottavuutensa.

215. Matti Vanhasen vaalitukisotku: puhtaita papereita puhtaalta pöydältä

1. Oikeuskanslerinvirasto selvittää parhaillaan, olisiko syytä käynnistää esitutkinta pääministerin mahdollista esteellisyyttä koskevassa asiassa. Pääministeri Matti Vanhanen on tiettävästi osallistunut vuosittain päätöksentekoon, jossa maan hallitus on päättänyt RAY:n varoista annettavasta tuesta keskustaa lähellä olevalle Nuorisosäätiölle. Samaan aikaan Vanhanen on saanut itse vaalitukea säätiöltä, jonka puheenjohtajana hän toimi lähes 20 vuotta kevääseen 2003 saakka. Kyse on lähinnä siitä, onko pääministeri ollut asiassa jäävi. Jos on, niin pääministeri on voinut syyllistyä virkavelvollisuuden rikkomiseen. Tosin kyseisen rikoksen syyteoikeus saattaa olla jo vanhentunut.

2. Uutistietojen mukaan KRP on osallistunut oikeuskanslerin ja valtakunnansyyttäjänviraston (VKSV) kanssa 14.12.2009 pidettyyn neuvonpitoon, jossa olisi puhuttu myös pääministerin roolista RAY:n rahanjaossa Nuorisosäätiölle. Kyse on tutkinnan koordinoinnista, näin on kerrottu. Esitutkinnan aloittamiseen ns. ministerisyyteasiassa tarvittaisiin kuitenkin eduskunnan perustuslakivaliokunnan päätös. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka on vahvistanut neuvonpitoa koskevan tiedon. Vanhanen sanoo, että häneen ei ole oltu asiassa KRP:n tai muiden viranomaisten taholta yhteydessä. Matti Vanhanen ilmoitti juuri joulun alla eli 23.12. luopuvansa tavoittelemasta puolueensa puheenjohtajuutta ensi kesäkuun puoluekokouksessa. Samalla Vanhanen luopuu myös pääministerin salkustaan, jos uusi puheenjohtaja haluaa ryhtyä pääministeriksi.

3. Itse en uskonut alun alkaenkaan Vanhasen vetäytymiselleen ilmoittamaa syytä eli jalkojen kipeytymistä, katso blogi 202/23.12.-09. Oli selvää, että todelliset syyt liittyivät vaalirahoitussotkuun, jota viranomaiset ja KRP olivat alkaneet selvittää Nuorisosäätiön osalta lokakuussa 2009. Vanhanen lienee saanut tiedon oikeuskanslerin, VKSV:n ja KRP:n välisestä neuvonpidosta ennen joulua. Tämä on ilmeisesti ollut tärkein syy Vanhanen vetäytymiselle; Vanhanen itse tietenkin kiistää tämän. Jos esitutkintakynnys ylittyy ja tutkinta aloitettaisiin, on selvää, ettei Vanhanen voisi jatkaa pääministerinä. Keskustan muu johto on voinut kehottaa Vanhasta harkitsemaan vaalirahoitussotkujen vuoksi vetäytymistään. Mitä enemmän tietoa Vanhasen epämääräisestä roolista kyseissä rahanjaossa ja sen tutkinnasta tulee julkisuuteen, sitä heikommaksi Vanhasen ja koko hänen hallituksensa asema muodostuu.

4. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka ja KRP tuntuvat pallottelevan asiassa keskenään. Oikeuskansleri sanoo, että pallo on nyt KRP:llä (HS 27.1.), kun taas KRP:n rikoskomisario Veli-Matti Räsänen toteaa, että avainhenkilö "RAY-haaran" suhteen on oikeuskansleri Jonkka. Komisario Räsäsen mukaan Jonkka voi viedä asian eduskunnan perustuslakivaliokunnan tutkittavaksi; mahdollisen syytteen nostamisesta pääministeriä vastaan valtakunnanoikeudessa päättää eduskunta perustuslakivaliokunnan esityksestä. Esitutkinnan aloittamiseen taas tarvitaan perustuslakivalokunnan päätös. Räsäsen lausuntoa ei kuitenkaan voitane tulkita siten, että oikeuskanslerilla olisi jo nyt riittävästi tietoa ja selvityksiä asian viemiseksi perustuslakivaliokuntaa; poliisi ei ole Vanhasen mukaan ollut vielä häneen missään yhteydessä. Jonkan on kuitenkin tutkittava Vanhasen epäillystä jääviydestä hänelle yksityishenkilöiden toimesta tehdyt kantelut.

5. Tänään Matti Vanhanen ilmoitti yllättäen vetoavansa oikeuskanslerin vuosina 2004 ja 2006 hänelle ilmoittamaan kantaan, jota Vanhanen kertoi noudattaneensa. Oikeuskanslerina oli tuolloin Paavo Nikula, joka sairastui aivoverenvuotoon tammikuussa 2007 ja irtisanoutui virastaan samana vuonna. Vanhasen mukaan Nikula ilmoitti hänelle tulkintanaan, että ministerin vaaleissa saama tuki ei tee ministeriä automaattisesti jääviksi käsittelemään tuen antajan asioita. Oikeuskanslerin kannanotosta ei ole kuitenkaan mustaa valkoisella, vaan kyse on oikeuskanslerin suullisesti Vanhaselle antamasta lausunnosta. Nikula ei lehtitietojen mukaan muista sairautensa takia muista koko asiaa ja Vanhasen kertomaa keskustelua. Luotettavaa selvitystä ei ole myöskään siitä, mitä Matti Vanhanen on kertonut Nikulalle suhteestaan Nuorisosäätiöön ja sen hänelle antamiin vaalitukiin. Vanhasen ja Nikulan tapaamisesta ei ole olemassa oikeuskanslerinvirastossa muistiota tai muutakaan dokumenttia

6. Yleisesti ottaen oikeuskanslerilla on perustuslain 108 §:n mukaan aika oudolta vaikuttava kaksoisrooli. Katso tästä lähemmin blogiani 5.9.2008. Oikeuskansleri on ensinnäkin niin sanottu "kruununjuristi" eli valtioneuvoston ja sen jäsenten neuvonantaja, joka antaa ministereille näiden pyytämiä tietoja ja lausuntoja oikeudellisista kysymyksistä, esimerkiksi juuri lain tulkinnoista. Toisaalta oikeuskansleri on ylin laillisuusvalvoja, jonka tehtävänä on valvoa valtioneuvoston ja tasavallan presidentin virkatointen lainmukaisuutta. Laillisuusvalvojana oikeuskanslerilla on velvollisuus ilmoittaa eduskunnan perustuslakivaliokunnalle, jos ministeriä vastaan on syytä nostaa syyte valtakunnanoikeudessa lainvastaisesta menettelystä virkatoimessa. Joskus nämä roolit saattavat sekoittua keskenään. Voiko oikeuskansleri uskottavalla tavalla tutkia ministerin virkatoimen laillisuutta asiassa, jossa hän on jo etukäteen antanut ministerille jonkin neuvon lain tulkinnasta tai jostakin muusta oikeudellisesta kysymyksestä?

7. Näin näyttäisi käyneen vuonna 2008 ministeri Mauri Pekkarisen Suomi-Soffa -asiassa, jolloin oikeuskansleri Jonkka tutki Pekkarisen omasta aloitteesta ministerin Suomi-Soffalle marraskuussa 2006 myöntämän investointituen (n. 900 000 euroa) ja ministerin muutama kuukausi sen jälkeen sanotulta yritykseltä saaman vaalirahoituksen yhteyttä. Oikeuskansleri Jonkka kertoi pikakäsittelyn jälkeen Pekkariselle 4.6. 2008, ettei asiassa ole oikeudellista ongelmaa. Oikeuskansleri Jonkka näyttäisi toimineen kruununjuristin ominaisuudessa eli antaneen ministeri Pekkariselle lausunnon tämän esittämästä oikeudellisesta kysymyksestä. Ministeri sen sijaan käsitti asian niin, että oikeuskansleri oli ratkaissut hänen, siis ministerin, itse omassa asiassaan tekemän kantelun ja antanut siinä hänelle "puhtaat paperit." Heti Jonkan kannan kuultuaan Pekkarinen nimittäin kiirehti eduskunnan puhujapönttöön, josta käsin hän ääni väristen julisti suorassa tv-lähetyksessä, että hän olisi eronnut ministerin virastaan heti, jos oikeuskansleri olisi nähnyt hänen toimissaan vähänkään virhettä. Ministeri julisti saaneensa oikeuskanslerilta "puhtaat paperit." Katso blogiani 27.4.2009.

8. Tapaus-Pekkarinen herätti juristipiireissä pohdintaa ja jopa oikeuskanslerin toimintaan kohdistuvaa arvostelua. Kirjoitin itse Pekkarisen tapauksesta mielipidekirjoituksen Helsingin Sanomissa otsikolla "Oikeuskanslerin toiminta taulukauppa-asiassa ihmetyttää" (HS 12.6.2008). Outoa oli muun muassa tapa, jolla ministeri kysyi vasta jälkikäteen eli virkatoimen (tukipäätös) jo tehtyään oikeuskanslerilta, oliko asiassa menetelty oikein; neuvoahan pitäisi kysyä ennen asianomaista virkatointa, jos jokin laillisuuskysymys todella askarruttaisi ministeriä. Itse asiassa Pekkarista ei arveluttanutkaan hänen tekemänsä virkatoimen laillisuus eli sanottu tukipäätös, vaan hänen yritykseltä päätöksen jälkeen samansa vaalituki; vaaliavustusten tutkinta taas ei sinänsä kuulu oikeuskanslerin toimivaltaan. Ongelmallinen oli myös pääperuste, johon oikeuskansleri 4.6.2008 perusti kannanottonsa: Ministeri Pekkarisen selitys siitä, jonka mukaan hän ei yksinkertaisesti muistanut, että oli 3-4 kuukautta ennen taulukauppaa eli vaalituen saamista myöntänyt Suomi-Soffalle ison investointituen. (Yllätys, yllätys: ministerin muisti palautui vuotta myöhemmin vaalirahoituskohun yhteydessä.) Kun näin tapahtui, ministerin "ulostulosta" eduskunnassa luultavasti yllättyneen oikeuskanslerin ei auttanut muu kuin rustata jälkikäteen eli 9.6. muistio asiassa, jossa hän selosti tapahtumien kulun. - En tiedä, mutta minulle jäi tapahtumasta mielikuva, jonka mukaan ministeri olisi saattanut vetää oikeuskansleria hieman niin sanotusti "retkuun."

9. Oikeuskansleri Jonkka joutui kesäkuussa 2008 lehtihaastatteluissaan selvittämään, mistä hänen mielestään Pekkarisen tapauksessa oli kysymys. Tänään Jonkka on kertonut, että Matti Vanhasen nyt tapetilla oleva asia ei ole samanlainen kuin hänen vuonna 2008 ratkaisemansa ministeri Pekkarisen tapaus. Jonkka sanoi myös, että hän ei ole sidottu siihen, mitä hänen edeltäjänsä Paavo Nikula mahdollisesti on ilmoittanut omana tulkintanaan Matti Vanhaselle, vaan hän aikoo tutkia pääministerin jääviysasian puhtaalta pöydältä. Tässä kohdin oikeuskansleri on varmasti oikeassa. Kun Vanhasen ja Nikulan tapaamisesta ei ole laadittu muistiota, on ilmeistä, että oikeuskansleri Nikula on vain keskustellut Vanhasen kanssa kruununjuristin ominaisuudessa pohtimatta asiaa laillisuuden kannalta tarkemmin. Jonkan on sen sijaan perehdyttävä asiaan tarkasti, koska nyt on kysymyksessä laillisuusvalvonta-asia.

10. Minusta pääministeri Vanhasen olisi tullut oikeuskanslerin kantaa kysymättä jäävätä itsensä, kun hallitus on vuosittain päättänyt RAY:n varojen jakamisesta Nuorisosäätiölle. Vanhasen selitys, jonka mukaan presidenttiehdokkaan saama vaalituki ei tee ehdokasta jääviksi, koska ehdokas ei itse edes tiedä, mistä hänen vaaliorganisaationsa on tukea saanut, on ongelmallinen. Jos Vanhanen on saanut 20 vuoden aikana eri vaaleissa vaalitukea Nuorisosäätiöltä, olisi hänen luonnollisesti ollut syytä ottaa huomioon, että hän tulisi samaan tukea myös vuoden 2006 presidentinvaaleissa samalta säätiöltä.

11. Virkamiehen ja ministerin tulisi yleisesti ottaen jäävätä itsensä aina, jos on olemassa epäily, että hän saattaisi olla asiassa jäävi, eli on olemassa seikka, joka antaa perustellun aiheen epäillä virkamiehen/ministerin/tuomarin puolueettomuutta asiassa. Tällainen epäily Vanhasellakin on ilmeisesti ollut, sillä muutenhan hän ei luultavasti olisi kääntynyt asiassa oikeuskanslerin puoleen. Suomen tuomioistuimissa, viranomaisissa ja ilmeisesti myös oikeuskanslerin ratkaisuissa on aiemmin oltu esteellisyys- eli jääviysasioissa liian lepsulla kannalla. Tulkintaa olisi syytä tiukentaa.

12. Matti Vanhasen loppukausi pääministerinä näyttää kuluvan paljolti hänen omien epäselvien vaalirahoitus- yms. asioidensa selvittelyissä. Valtakunnan edun kannalta saattaisi olla parasta, että Vanhanen jättäisi pääministerin postinsa välittömästi.

200. Europarlamentaarikko/kirkkoisä ja pääministeri napisevat laillista esivaltaa vastaan

1. Tasavallan kerma eli tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja eduskunta sekä korkeimmat maallisen ja ja kirkollisen vallan muut viranhaltijat kokoontuu vuosittain pari kolme kertaa juhlallisiin kirkonmenoihin; tällaisia tilaisuuksia ovat esimerkiksi itsenäisyyspäivä ja valtiopäivien juhlalliset avajaiset jne. Näissä tilaisuuksissa ministerit, korkeat tuomarit, maaherrat (tänä vuonna onneksi viimeistä kertaa) sekä piispat ja muut kirkkoherrat ja -isät ovat - tai ainakin näyttävät olevan - niin nöyrää, niin nöyrää poikaa ja tyttöä että oikein. Yhdessä lauletaan hartaina virsiä ja kuunnellaan päät kallellaan ja laupiaan näköisinä kirkonpenkissä arkkipiispan tai jonkun muun piispaan saarnaa, jossa kehotetaan johtavia poliitikkoja muita vallanpitäjiä olemaan esimerkkinä kansalle. Kaikki tämä on tietenkin mitä suurimmassa määrin tavallisille pulliaisille kohdistettua teatteria.

2. Sillä kun loppuu juhla ja alkaa (t)yö, niin ihminen on sitä mitä hän syö. Juice Sika-laulun sanoma on taas näin joulun alla ajankohtainen ja entistä ajankohtaisemmaksi se on tullut tänä jouluna, jolloin eläinaktivistimme ovat sopivasti paljastaneet, millaisissa olosuhteissa tätä joulupöytien herkkua sikaloissamme oikein kasvatetaan.

3. Arkihuolesi kaikki heitä, lauletaan jouluna myös. Kaksi tämän valtakunnan isoa vaikuttajaa ei kuitenkaan ole vielä malttanut tarttua tähän joulun sanomaan. Tarkoitan europarlamentaarikko Mitro Repoa (sdp), joka tuntee myös nimen Isä-Mitro, sekä pääministeri Matti Vanhasta (kesk). Tietyt asiat tuntuvat pännivän heitä niin kovasti, että piispojen sanat nöyryydestä ja esimerkin antamisesta näyttävät unohtuneet täydellisesti heidän käydessään tuimaan taistoon laillista yhteiskuntajärjestystä ja riippumatonta tuomiovaltaa vastaan - kumpikin tietysti omassa asiassaan, kuinkas muuten.

4. Mitro Repo äityi tänään suorastaan sättimään korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) antamaa tuoretta päätöstä. KHO hylkäsi päätöksellään Revon kanelun Suomen ortodoksisen arkkipiispakunnan piispainkokouksen päätöksestä, jolla Repoa kiellettiin toimittamasta kirkon pyhiä toimituksia EU-parlamenttiehdokkuuden ja mahdollisen parlamenttijäsenyyden aikana. Repo ei päätöksen mukaan saa myöskään käyttää papin viittaa, ristiä tai muita papilllista arvoa osoittavia tunnuksia.

5. KHO:n mukaan Revon toimituskieltoon asettamisessa on kysymys ortodoksisen kirkon sisäistä autonomiaa koskevasta oikeudesta tulkita kirkon oppia. KHO:n mukaan tämä asiaratkaisuun liittyvä tulkinta kuuluu piispainkokouksen toimivaltaan eikä piispainkokouksen päätös perustu hallintolainkäytössä tarkoitetulla tavalla ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. Piispainkokouksen päätös ei myöskään loukkaa Mitro Revon ihmis- tai perusoikeuksia, sanotaan päätöksen perusteluissa.

6. Mitro Repo kailotti suureen ääneen pitävänsä KHO:n päätöstä täysin epäoikeudenmukaisena, vääränä ja yleisen oikeustajun vastaisena. Hän ilmoitti harkitsevansa päätöksen viemistä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Revon mukaan KHO:n päätös on ristiriitainen ja huolimattomasti laadittu; KHO on kerta kaikkiaan täysin "hakoteillä." Mitro Repo ihmetteli, miksi häntä halutaan rangaista yhteisvastuun kantamisesta, vaikka siitä pitäisi päin vastoin palkita! Repo vertasi tilannetta siihen, että oikeusministeriksi tai tasavallan presidentiksi nimitettävältä juristeilta kiellettäisiin "juristinoikeudet." KHO:n päätös kielii myös sitä, että aika alkaa olla kypsä kirkon ja valtion suhteen uudelleenjärjestämiselle.

7. Huh, huh, onpa maallinen valta kihahtanut nopeasti entisen kirkonmiehen päähän! Hänhän vaatii kirkon erottamista valtiosta siksi, että häneltä evättiin väliaikaisesti oikeus suorittaa kirkollisia toimituksia. Mitro Repo ei näytä ymmärtävän edes sitä, että pappisviran toimittaminen ei ole mikään yksityistä elinkeinon harjoittamista - vaikka Repo tuntui toisinaan siitä sellaista tehneen - tai siihen verrattavaa toimintaa. Tuskinpa Tarja Halonen tai oikeusministeri Tuija Brax, jotka ovat kumpikin juristeja, ovat virassa ollessaan koskaan ehtineet edes ajatella "juristioikeuksiaan" ja jonkin oikeusjutun hoitamista, esimerkiksi jonkun tuttavansa avioehtosopimuksen laatimista tai lainhuudatuksen hakemista sukulaisensa ostamaan kiinteistöön. Poliitikkojuristit myöntävät mieluusti, että he ovat nyt sitten entisiä juristeja.

8. Mitro Repo lienee kaikesta huolimatta demareiden johtavia presidenttiehdokkaita. Saapa nähdä, valitsevatko demarit ehdokkaakseen luterilaisen Ilkka Kantolan vai ortodoksi Mitro Revon. Kummallakin on kyllä "puolensa."

9. Pääministeri Matti Vanhanen esiintyi tuohtuneena viime sunnuntaina pääministerin haastattelutunnilla. Vanhanen sanoi, että Ylen toimintatapa oli Silminnäkijän jutussa "sietämätön." Saatuaan TM:n asiantuntijoilta vapauttavan lausunnon lauta-asiassa, muistamme Vanhasen todenneen, että nyt tämä asia on hänen osaltaan loppuun käsitelty. Hän sanoi, ettei hän halua viedä asiaa edes Julkisen sanan Neuvostoon, kunnianloukkausjutun nostamisesta puhumattakaan. Tuolloin hän suorastaan säteili tyytyväisyyttä ja vakuutti, ettei hänen asemansa ole ollut näin vahva koskaan aiemmin.

10. Nyt ääni tuntuu muuttuneen kokonaan pääministerin kellossa. Vanhanen palasi väitteeseensä, jonka mukaan Yle yritti kaataa pääministerin; Vanhanen siis puhuu itsestään kolmannessa persoonassa. "Ihmisten silmissä korruptoituneeksi leimattu pääministeri joutuu poistamaan saamaansa leimaa julkisella väittelyllä," sanoi Vanhanen. Hän kuitenkin vakuutti edelleen, ettei aio lähteä oikeusprosessin, joka kestäisi kuulemma kolme vuotta, jolloin hän joutuisi tyystin vaikenemaan asiassa ja roikkumaan ikään kuin löyhässä hirressä.

11. Mikä sai JSN:n päätöksessä sai Vanhasen noin huonolle tuulelle? Ensiksikin tietenkin neuvoston päätöksen lopputulos, joka oli kaikkien - eniten Vanhasen ja hänen leirinsä - suureksi hämmästykseksi vapauttava. Vanhanen luoti selvästi siihen, ettei hänen itse tarvitse viedä asiaa JSN:oon, vaan sen tekevät jotkut muut hänen puolestaan ja asia olisi sillä selvä: langettava päätös tulisi vastaukseksi kanteluun ikään kuin apteekin hyllyltä. Kun näin ei sitten tapahtunutkaan, olisi reaktio tyrmistyttävä.

12. Mutta eniten pääministeriä luultavasti otti päähän se, että Yle ja sen "katalat" toimittajat saivat kantelujen johdosta tilaisuuden tarkentaa huomattavasti lautakasaväitteen tueksi ohjelmassa esitettyjä todisteitaan. Ylen vastineessa kerrottiin nyt, että rakennustarvike-erää koskevat tiedot oli saatu "suuren rakennusyrityksen johtotehtävissä toimineelta henkilöltä." Tämän henkilön tapahtumaselostusta kuvattiin vastineessa yksityiskohtaiseksi, asiantuntevaksi ja sen sanottiin perustuvan "omakohtaiseen tekemiseen." Vastineen mukaan lähde itse oli hyväksynyt rakennustarvike-erää koskevan laskun rakennusyrityksen tilaamasta puutavaraerästä, jota ei ollut kuitenkaan käytetty yhtiön työmailla, vaan joka oli todellisuudessa tarkoitettu Nuorisosäätiön silloiselle puheenjohtajalle Matti Vanhaselle. Lähteelle esitetty syy hyväksyä lasku - jotta yritys jatkossakin saisi Nuorisäätiön urakoita - oli kyseisenä ajankohtana (tämän vuosikymmenen alussa) looginen. Asian esitteli lähteelle henkilö, jolla oli läheiset suhteet Nuorisäätiön silloiseen puheenjohtajaan Matti Vanhaseen.

13. Lähteen kertomuksen pitävyys varmistui Ylen vastineen mukaan osin myös toista kautta. Kyseinen puutavaraerä oli jäljitettävissä Nuorisosäätiön tietylle työmaalle, missä työntekijöille oli kerrottu kyseessä olevan "Vanhasen laudat," joihin ei saanut koskea ja jotka odottivat poiskuljetusta. Tältä osin kyse oli Ylen vastineen mukaan kuitenkin toisen käden tiedosta. rakennustarvike-erästä oli keskusteltu myös erään Nuorisosäätiön edustajan kanssa, sanottiin Ylen vastineessa. Asian epäsuora myöntäminen - ko. henkilö käytti ilmaisua "ei savua ilman tulta" - ja Nuorisäätiön edustajan käsitys tapahtuma-ajankohdasta tukivat Ylen mukaan alkuperäislähteen kertomusta.

14. Kun nämä tiedot tulivat JSN:n päätöksen perustelujen myötä julkisiksi, ei ole vaikea arvata, ottiko pääministeriä niin sanotusti päähän kuin pientä oravaa konsanaan! Selvästi uutta tietoa, joka olisi asiaa pääministerin kannalta tarkastellen varmaankin saanut olla mieluummin visusti pimennossa. Vanhanen kuitenkin sanoi, että näiden uusien tietojen valossa Ylen toimittajien väitteet käyvät aina vain epäuskottavammiksi. - Mutta onkohan asia todellakin näin?

15. Jos pääministeri on syytön epäilyihin, kuten varmaan haluamme kaikki uskoa, niin miksi ihmeessä hän ei tee rikosilmoitusta kunnianloukkauksesta? Tätä on yleisesti ihmetelty etenkin kun muistamme, miten herkästi pääministeri pani välittömästi viime eduskuntavaalien jälkeen vireille toisen oikeusjutun eli teki rikosilmoituksen Pääministerin morsian -kirjasta opuksen kustantaja vastaan. Näin tehdessään Matti Vanhanen ja hänen advokaattinsa olivat täysin tietoisia siitä, että syyttäjän oli tuollaisessa tilanteessa pakko nostaa syyte myös kirjan kirjoittajaa Susan Ruususta vastaan. Pääministeri Vanhanen ei halunnut itse tehdä rikosilmoitusta Ruususesta, jottei rikosilmoitus olisi näyttänyt suuren yleisön silmissä pahalta ja yksinhuoltaja Ruususta kohtaan suorastaan julmalta. Kyseessä oli Vanhasen pikkumaisuutta ym s. osoittava kosto Ruususelle, joka oli mennyt kertomaan joitakin vähäisiä Vanhasen yksityisasioita kirjassaan.

16. Tässä Ylen tapauksessakaan pääministerin ei tarvitsisi tehdä muuta kuin saattaa asia rikosilmoituksella poliisin tietoon. Tämän jälkeen poliisi tutkisi ja syyttäjä nostaisi syytteen ilman, että Matti Vanhasen tarvitsisi tehdä välttämättä asiassa mitään. Sama koskee oikeudenkäyntiä tuomioistuimessa. Selitykseksi Vanhasen prosessihaluttomuudelle ei kelpaa myöskään väite, jonka mukaan pääministerin pitäisi muka olla oikeusjutun aikana kommentoimatta asiaa, jos hän tekisi aloitteen syytejutun nostamisesta. Tällaista kieltoa laki ei tunne. Vanhanen haluaa päinvastaisella väitteellään luultavasti vain sahata suurta yleisöä silmään.

17. Mitä Matti Vanhanen oikein pelkää, kun hän ei pane vireille kunnianloukkausasiaa Ylen toimittajia vastaan? Pelkääkö hän, että tuo salaperäinen lähde syyllistyisi totuusvelvollisena kuultaessa väärään valaan ja perättömän lausuman antamiseen? Vai pelkääkö Vanhanen, että lähde kertoisi oikeudessa totta?

18. Pääministeri on valinnut siis toisen tien. Hän uskoo, että "julkinen väittely" puhdistaisi häneen lyödyn perusteettoman korruptioleiman ja -epäilyn. Pääministeri aikoo siis hyödyntää suurelta yleisöltä ja äänestäjäkunnaltaan saamaansa sääliä ja toivoo säälin jatkuvan seuraaviin eduskuntavaaleihin saakka. Samalla huomio saataisiin pysymään poissa talouslamasta ja hallituksen kyvystä tai kyvyttömyydestä huolehtia maan asioista.

19. Saa nähdä, miten käy. Julkinen väittely tuskin lopettaa kaikkia epäilyjä. Sääliääniä Matti Vanhanen toki tulee seuraavissa vaaleissa saamaan, mutta nekään tuskin riittävät viemään häntä kolmannelle pääministerikaudelle.