980. KKO 2015:80. Esisopimuksen muoto, virallisperiaate

                        Katsopas Daniel, millaisia kuvia mun kännykästälöytyy...

1. Kunta ja yhtiö olivat tehneet yritystilasopimukseksi nimetyn asiakirjan. Sopimus koski rakennuspaikkaa ja rakennusta, jonka kunta oli sitoutunut peruskorjaamaan yhtiön tarpeiden mukaiseksi. Sopimuksen mukaan yhtiö suorittaisi kunnalle 12 vuoden aikana lunastushinnan, minkä jälkeen kiinteistön omistusoikeus siirrettäisiin yhtiölle eri asiakirjalla. Sopimuksessa oli sen purkautumisen seurauksia koskeva ehto. Kunta oli 1.6.2011 purkanut sopimuksen päättymään välittömästi yhtiön maksulaiminlyönteihin vedoten.

2. Yhtiö vaati kuntaa vastaan nostamassaan kanteessa, että kunta sopimusehdon mukaisesti palauttaa yhtiön maksamia lunastushintaeriä. Oikeudenkäynnissä asianosaisten kesken oli riitaa siitä, onko sopimusehtoa tulkittava yhtiön esittämällä tavalla vai kunnan esittämällä tavalla niin, että kunnalla on oikeus vähentää palautettavasta määrästä myös maksamattomat ja erääntymättömät lunastuskorvaukset. Lisäksi yhtiö on vaatinut vahingonkorvausta katsoen sopimuksen purkamisen perusteettomaksi ja kunta vastakanteessaan yhtiöltä käyttökorvausta sopimuksen purkamisen jälkeiseltä ajalta.

4. Pirkanmaan käräjäoikeus ja Turun hovioikeus tulkitsivat lunastushintaerien palauttamista koskevaa ehtoa siten, ettei kunnalla ollut lunastushintaerien palautusvelvollisuutta, ja katsoivat kunnalla olleen oikeus sopimuksen purkamiseen. Molemmat oikeusasteet  hylkäsivät yhtiön kanteen, mutta hyväksyivät kunnan yhtiötä vastaan ajaman vastakanteen.

5. Korkein oikeus myönsi yhtiölle valitusluvan. Valituksessaan yhtiö vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanne hyväksytään. Yhtiö on perusti vaatimuksensa siihen, että  hovioikeus oli tulkinnut lunastuserien palauttamista koskevaa sopimusehtoa virheellisesti sekä arvioinut kunnan purkuoikeutta koskevaa näyttöä virheellisesti. Vastauksessaan kunta vaati valituksen hylkäämistä.

6. Korkein oikeus nosti omasta aloitteestaan (ex officio) - vaikka siis väitettä ei ollut tehty - esille kysymyksen siitä, oliko sopimus tosiasiallisesti kiinteistön kauppaa koskeva esisopimus, joka olisi tullut tehdä samanlaisessa määrämuodossa kuin kiinteistön kauppakin. Tämän vuoksi korkein oikeus varasi - kuulemisperiaatteen toteutumiseksi aivan oikein - asianosaisille tilaisuuden lausuman antamiseen siitä, mikä merkitys maakaaren (MK) 2 luvun 1 §:n kiinteistön kaupan muotoa ja saman luvun 7 §:n esisopimusta koskevilla säännöksillä on asian arvioinnissa. Asianosaiset antoivat pyydetyn lausunnon.

7. Korkein oikeus katsoi, että sopimuksessa oli kyse kiinteistön kaupan esisopimuksesta, joka on lain mukaan tehtävä noudattaen samoja määrämuotoja kuin varsinainen kiinteistön kauppakin (MK 2:1 ja 7). Jotta esisopimus oli pätevä, se tuli siis tehdä kirjallisesti, sopimusosapuolten oli allekirjoitettava asiakirja ja kaupanvahvistajan oli vahvistettava esisopimus kaikkien sopimuksen allekirjoittajien läsnä ollessa.

KKO 2015:80

8. Korkein oikeus totesi, että ko. tapauksessa yritystilasopimukseksi otsikoitu  sopimus, jossa oli siis todellisuudessa kyse kiinteistön esisopimuksesta, oli tehty ilman, että kaupanvahvistaja olisi sen vahvistanut. Esisopimusta rasitti siten muotovirhe, joka teki sopimuksesta pätemättömän. Vaikka asianosaiset eivät olleet muotovirheeseen vedonneet, korkein oikeus otti sen huomioon viran puolesta. Tässä kohdin korkein oikeus viittasi vakiintuneeseen käsitykseen, mikä ilmenee jo ratkaisusta KKO 1952 I 14,; siinä ilmaistu kanta on hyväksytty yleisesti myös oikeuskirjallisuudessa.

9.  Kuten tavallista, korkein oikeus ei katsonut tässäkään tapauksessa aiheelliseksi viitata yksilöidysti oikeuskirjallisuuteen, vaikka tämä olisi ollut suotavaa. Mutta jo se, että oikeuskirjallisuus mainitaan ohimennen yleisessä muodossa, on kuitenkin pieni askel oikeaan suuntaan.

10. Ratkaisuselosteen otsikossa mainitaan hakusanoina "kiinteistön kauppa", "esisopimus" ja "kiinteistön luovutuksen muoto". Itse asiassa tämä(kin) ratkaisu on loppujen lopuksi suurelta osin prosessioikeudellinen,  sillä oleellista tapauksessa on se, että korkein oikeus otti muotovirheen huomioon omasta aloitteestaan (viran puolesta, ex officio). Tämän vuoksi olisi ollut paikallaan, että asia olisi noteerattu myös ratkaisuselosteen otsikossa mainitsemalla asia- tai hakusanoina vaikkapa käsitteet "virallisperiaate", "väittämistaakka" ja "tuomarin aineellinen (materiaalinen) prosessinjohto".

11. Asianosaisen väittämistaakka ei koske kiinteistön kauppaa ja sen esisopimuksen muotomääräysten noudattamista tai siinä suhteessa kenties tapahtuneita muotovirheitä, vaan tuomioistuin saa ja sen myös tulee kiinnittää viran puolesta huomiota siihen, onko  ko. asiakirja tehty laissa säädettyjä muotovaatimuksia noudattaen; kiinteistön kaupan muotomääräykset on otettava huomioon asianosaisen vetoamisesta riippumatta. Mainitut muotomääräykset tai niiden puutteet eivät ole - edes sinänsä dispositiivissa riita-asioissa, josta myös ratkaisussa 2015:80 selostetussa asiassa on kyse - väitteenvaraisia vaan virallistutkintaisia tosiseikkoja. Voidaan sanoa, että oikeudenkäynnissä noudatetaan tältä osin, ei asianosaisen määräämisperiaatetta, vaan virallisperiaatetta (tai tutkintamenetelmää), joka velvoittaa tuomioistuimen oma-aloitteelliseen tutkintaan ja päätöksentekoon.

12. Viran puolesta tutkiminen ei tarkoita välttämättä sitä, että tuomioistuin tutkii tiettyjen oikeustosiseikkojen olemassaolon noin vain omin päin eli pukahtamatta asianosaisille yhtikäs mitään. Kuten korkeimman oikeuden ratkaisuselosteen kappaleessa 12 lausutaan, kiinteistön kaupan esisopimusta rasittava muotovirhe olisi tullut ottaa viran puolesta esille jo käräjäoikeudessa tapahtuneessa asian valmistelussa, vaikka asianosaiset eivät olleet siihen vedonneet. Miten kyseisen "esille ottaminen" käytännössä sitten tapahtuu? Se toteutetaan oikeuden puheenjohtajan asianosaisille kohdistamien kysymysten, huomautusten ja yleensä materiaalisen prosessinjohtoon kuuluvien toimenpiteiden avulla. Tuomarin tulisi olla asian valmisteluvaiheessa aktiivinen ja käyttää kyselyoikeuttaan hanakasti, ei seurata passiivisena asianosaisten advokaattien sanailua. Kuten tästäkin tapauksesta ilmenee, käytännössä tuomarin aineellinen prosessinjohto on kuitenkin usein valitettavan passiivista.

13. Tuomarin passiivinen prosessinjohto johtaa usein käräjäoikeuden tuomiosta ḧovioikeudelle tehtävään valitukseen. Tässä tapauksessa jouduttiin menemään aina korkeimpaan oikeuteen asti, sillä käräjäoikeuden tavoin myös hovioikeus nukahti eikä hoksannut, että sopimus olikin itse asiassa kiinteistön kauppaa koskeva esisopimus, jota rasitti paha muotovirhe, koska kaupanvahvistaja ei ollut sitä vahvistanut.

14. Voi, voi ja vielä kerran voi! Asian ja riidan todellinen laita selvisi tapauksessa vasta ylimmässä oikeusasteessa, vaikka sopimuksen sisällöstä ja tulkinnasta oli tätä ennen riidelty jo käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa, joissa asian rakaisuun oli osallistunut yhteensä kuusi ammattituomaria. Korkeimmasta oikeudesta juttu palautettiin takaisin käräjäoikeuteen, joten on syytä toivoa, että siellä oltaisiin jutun "toisella kierroksella" valveilla.

15. Ratkaisu KKO 2015:80 jatkaa aiemmin blogissa selostamien ratkaisujen 2015:78 ja 79 varsin surullista sarjaa. Niissä kaikissa on ollut kyse itse asiassa yksinkertaisista asioista, joita alemmissa tuomioistuimissa ei kuitenkaan ole jostakin syystä osattu ratkaista oikein. Tapauksessa 2015:78 oli kyse käräjäoikeuden päätösvaltaisuudesta, ratkaisussa 2015:79 tuomioistuimen asiallisesta toimivallasta ja välituomion antamisesta ja ennakkopäätöksessä 2015:80 puolestaan muun ohella tuomarin aineellisesta prosessinjohdosta ja viran puolesta tapahtuvasta tutkimisvelvollisuudesta.

422. Korkein hallinto-oikeus (KHO) "keikkui kuin harakka tervatulla sillalla"

1. TV1:n MOT-toimitus on jo reilun 10 vuoden ajan seurannut eurooppalaisen luonnonsuojeluverkoston eli Naturan toimeenpanoa Suomessa; tv:ssä on nähty asiasta viisi eri raporttia. Näissä raporteissa on pyritty osoittamaan, miten direktiivin virheelliselle tulkinnalle pohjautuva suomalainen Natura ajautui aikoinaan väärälle uralle. Byrokratia on toimituksen mukaan peitellyt tehtyjä virheitä uusilla virheillä.

2. Naturaan maitaan luovuttamaan joutuneet maanomistajat puhuvat jopa Natura-anastuksesta. Heidän perusväitteensä on, että he eivät ole koskaan saaneet tietää, millä perusteilla heidän maansa on määrätty suojeltaviksi ja lopulta pakkolunastettaviksi Naturaan.

3. Tänään 11.4. MOT:ssa esitettiin katkelmia aikaisemmin nähdyistä Natura-raporteista ja samalla tavallaan yhteenveto siitä, missä Natura-asiassa on Suomessa menty pieleen.

Ohjelman käsikirjoitus löytyy tästä.

4. MOT-raportti seurasi tämäniltaisessa lähetyksessä erityisesti espoolaisen Järvisen perheen Natura-verkostoa vastaan käymän kamppailun katkeraa loppuhuipennusta, jossa valtio oikeutettiin pakkolunastamaan Järvisten lähes 300 hehtaarin suuruinen metsätila Espoon Nuuksiossa. Järviset olivat valittaneet pakkolunastuspäätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO) asti. Ohjelmassa väitettiin, että pakkolunastus valtiolle toteutettiin viime kädessä laittomassa menettelyssä tehdyllä KHO:n päätöksellä.

5. Ohjelman mukaan KHO on virheellisellä menettelyllään pelastanut Järvistä koskevassa asiassa umpikujaan ajautuneen ympäristöhallinnon pinteestä ja siinä sivussa myös itsensä. Tässä kohdin ohjelmassa kiinnitettiin huomiota KHO:n kaksijakoiseen rooliin tuomioistuimen ja hallintoviranomaisen yhdistelmänä. Käsittelyssä omaksutun virallisperiaatteen nojalla KHO voi ohjata oikeudenkäyntiä tavoiteltuun päämäärään muuttamalla sen aineistoa ja lähtökohtia. Tuomioistuin voi siten valita puolensa, ohjelmassa sanottiin.

6. Ohjelman alkujuonnon aikana kuvassa näytettiin KHO:n taloa Helsingin Fabianinkadulla ja todettiin näin:

- Tässä talossa istuu Korkein hallinto-oikeus. Moni luulee, että se on ihan oikea tuomioistuin, joka ratkoo kansalaisten ja viranomaisten välisiä kiistoja puolueettomasti. Mutta korkein hallinto-oikeus ei ole tuomioistuin, vaan viranomaistoiminnan jatke. Sen ei tarvitse kuunnella osapuolia side silmillä, vaan se voi puuttua oikeudenkäynnin kulkuun muuttamalla sen aineistoa ja lähtökohtia. Se voi valita puolensa. Tätä kutsutaan virallisperiaatteeksi. Tähän hallintoviranomaisen ja tuomioistuimen risteytykseen valitti myös espoolainen Järvisen perhe, kun ympäristöministeriö pakkolunasti heidän maansa liitettäväksi luonnonsuojeluverkko Naturaan.

7. Kovia väitteitä! Minulla ei ole ollut käytettävissäni KHO:n Järvisten asiassa antamaa kahta päätöstä, joista toinen koskee Järvisten pakkolunastusasiassa tekemää valitusta - valitus tuli hylätyksi - ja toinen KHO:n Järvisten purkuhakemuksen johdosta antamaa kielteistä päätöstä. Pyysin MOT-toimitukselta sanottujen päätösten diaarinumerot ja ratkaisujen antopäivät ja yritin niiden perusteella etsiä ratkaisuja Finnlexistä, jossa on julkaistu kaikki KHO:n ennakkopäätöksiksi katsomat ratkaisut sekä lisäksi lukuisa joukko muita päätöksiä. En kuitenkaan onnistunut löytämään Järvisten asiassa annettuja päätöksiä.

8. Jos ohjelmassa Järvisten asiasta esitetyt tiedot pitävät paikkansa, ymmärrän kyllä syyn, minkä vuoksi KHO ei ole halunnut julkaista sanottuja ratkaisuja internetissä. Minusta näyttää nimittäin siltä, että Järviset ja MOT-toimitus ovat aivan oikeassa väittäessään, että asian käsittelyssä on tapahtunut KHO:ssa selvä virhe. Kyseessä ei ole mikään pikku virhe, vaan virhe on laadultaan vakava eli sellainen, jonka voidaan otaksua voineen vaikuttaa ratkaisevalla tavalla pakkolunastusasian lopputulokseen.

9. Saatan kenties kommentoida KHO:n sanottuja päätöksiä ja asian käsittelyssä omaksumia menettelytapoja tarkemmin sitten, kun olen saanut nuo päätökset käsiini. Tässä yhteydessä en ryhdy selostamaan tarkemmin esimerkiksi sitä, mitä ohjelmassa mainitulla virallisperiaatteella juridisessa kielenkäytössä tarkoitetaan tai voidaan tarkoittaa. Periaatteen sisältö ei ole yksiselitteinen.

10. Minusta näyttää sitä, että KHO on perustanut Järvisen valitusasiassa antamansa ratkaisun sellaiseen perusteeseen, johon Järvisen vastapuoli eli valtiota edustanut ympäristöministeriö ei ole vaatimustaan lainkaan perustanut. Karkeasti sanottuna valtion pakkolunastusvaatimus perustui ohjelman mukaan Naturaan, mutta KHO katsoi, että metsätila voitiinkin pakkolunastaa luonnonsuojelualueeksi. Toimittajan juonnon mukaan "KHO muutti kesken oikeudenkäynnin perustetta, jolla Järvisen maat oli pakkolunastettu...Lunastusperuste ei ollutkaan enää alkuperäisen päätöksen mukainen Natura, vaan Nuuksion kansallispuisto."

11. Sanomattakin on selvää, että pakkolunastusperusteen muutos, jonka KHO ilmeisesti paljon puhutun "virallisperiaatteen" mukaisesti katsoi oikeutetuksi tekemään, tuli Järviselle täydellisenä yllätyksenä, koska he eivät olleet varautuneet etukäteen siihen. Lisäksi KHO sovelsi asiassa sellaista lainkohtaa, johon valtio ei ollut pakkolunastusvaatimuksensa tueksi vedonnut.

12. Hallintolainkäyttölaissa, jota hallintotuomioistuimet ja siis myös KHO soveltavat, ei ole säännöstä siitä, onko tuomioistuin sidottu vaatimuksen esittäjän perusteisiin samalla tavalla kuin yleinen tuomioistuin (esimerkiksi käräjäoikeus ja hovioikeus) on riita-asiassa selkeän väittämistaakkaa koskevan lainkohdan (OK 24:3) mukaan sidottu. Hallintolainkäytössä on ohjenuorana vain mainittu virallisperiaate, jota ei ole laissa lainkaan määritelty ja jonka sisältö on siten jäänyt epäselväksi antaen tuomioistuimella varsin laajan harkintavallan. Tämä saattaa johtaa mielivaltaan ja toisen osapuolen suosimiseen.

13. Miten syntynyt tilanne, jossa pakkolunastuspäätös voitiin KHO:n mukaan perustaa tilan ottamiseen kansallispuistoalueeksi eli seikkaan, johon vaatimuksen esittäjä ei ollut vedonnut, olisi voitu asianmukaisella tavalla "hoitaa?" Minusta vastaus on selvä. Tuomioistuimen eli tässä tapauksessa siis KHO:n olisi tullut informoida asianosaisia ja erityisesti Järvisiä siitä, että tapauksessa saattoi tulla sovellettavaksi lainkohta ja peruste, jonka nojalla valtiolla saattaisi olla oikeus pakkolunastaa tila liitettäväksi kansallispuistoalueeseen.

14. Juridiikassa puhutaan kyseistä menettelytapaa tarkoittaen prosessinjohdosta, tarkemmin sanottuna aineellisesta eli materiaalisesta prosessinjohdosta. Tuomarin tai tässä tapauksessa tuomioistuimen tulee käyttää kyselyoikeuttaan ja informoida asianosaisia siitä, mihin seikkoihin tai lainkohtiin asiassa annettava ratkaisu saattaisi (kenties) olla mahdollista perustaa ja varaa asianosaisille samalla tilaisuuden esittää asian johdosta oman käsityksensä ja väitteensä. Ainoastaan tällä edellytyksellä, siis asianosaisia informoimalla ja kuulemalla, tuomioistuin saa perustaa ratkaisunsa seikkaan, johon ei alun perin ole nimenomaan vedottu ja soveltaa sellaista lainkohtaa, jota asianosaiset eivät ole itse tuoneet alkujaan esiin.

14. Kysymys on hyvin tärkeästä menettely- ja oikeusperiaatteesta eli asianosaisen kuulemisperiaatteesta, jonka toteutumisesta tuomioistuimen tulee aina huolehtia viran puolesta. Tässä suhteessa prosessinjohto on keino, joka on tuomioistuimen käytettävissä ja jonka avulla asiaa voidaan selvittää niin, ettei asiassa aikanaan annettava ratkaisu tule miltään osin asianosaisille yllätyksenä.

15. Jos ohjelmassa esitetyt tapahtumatiedot pitävät paikkansa näyttää siltä, että KHO on laiminlyönyt Järvisen asiassa prosessinjohdon ja asianosaisten asianmukaisen kuulemisen. Tämän johdosta KHO:n päätös, jolla pakkolunastusvaatimus on hyväksytty kokonaan toisella perusteella ja toisen lainkohdan nojalla, johon vaatimuksen esittäjä oli hakemuksessaan nojautunut, on tullut Järviselle täydellisenä yllätyksenä. Voidaan keskustella myös siitä, olisiko KHO:lla ylipäätään ollut oikeus perustaa ratkaisuaan sellaiseen seikkaan, johon pakkolunastusta koskevassa vaatimuksessa ei ollut vedottu, ja onko ylipäätään mahdollista, että tuomioistuin ryhtyy prosessinjohtoteitse tavallaan "auttamaan" vaatimuksen esittäjänä olevaa viranomaista. kun vastapuolena on yksityishenkilö. Yleisessä tuomioistuimessa tapahtuvassa riita-asian käsittelyssä tuomari ei sanotunlaisessa tilanteessa puuttuisi prosessinjohtoteitse asiaan.

16. Prosessinjohdon laiminlyönnissä, josta tapauksessa siis näyttäisi olevan kysymys, on, kuten edellä totesin, itse asiassa kyse myös asianosaisen kuulemisperiaatteen rikkomisesta, kuten edellä jo totesin. Tämä on luonteeltaan vakava tai törkeä oikeudenkäyntivirhe - puhutaan myös tuomiovirheestä - jonka johdosta lainvoiman saanut tuomio voidaan kanteluteitse poistaa. Tämä koskee myös hallintolainkäytössä annettuja lainvoimaisia päätöksiä.

17. Miksi sitten KHO meni Järvisen tapauksessa niin pitkälle, että se hylkäsi Järvisen valituksen ja hyväksyi valtion pakkolunastusvaatimuksen sellaisilla perusteella, johon valtio ei ollut vedonnut ja vieläpä salasi aikeensa informoimatta Järvisiä kyseisestä "oikeasta" perusteesta? Tästä ohjelman tekijät esittivät oman käsityksensä. Näin tehtiin siksi, että Järviset vaativat ympäristöhallintoa viimeistään tuossa vaiheessa esittämään, missä Naturan tarkoittamat luontoarvot heidän maillaan ovat. Tätä ympäristövirkamiehet eivät kuitenkaan ole pystyneet aikaisemminkaan tekemään. Järviset vaativat lisäksi KHO:ta pyytämään asiassa EY-tuomioistuimen ennakkoratkaisun siitä, onko Suomessa ylipäätään sovellettu oikein Natura-kohteiden valintakriteerejä.

18. Ohjelman tekijöiden mukaan ennakkoratkaisun pyytäminen olisi vaarantanut "ympäristöhallinnon ja KHO:n aiemmin yhdessä rakentaman Naturan-korttitalon pystyssä pysymisen." Tämän vuoksi KHO ratkaisi sivuutti Natura-perusteen ja ratkaisi asian luonnonsuojelua koskevalla perusteella. Tällä tempulla KHO pelasti pinteestä ympäristöministeriön ja siinä sivussa myös itsensä. Sitä, löytyisikö selitys KHO:n menettelyyn tästä, on vaikea sanoa. Ohjelmassa kiinnitti kuitenkin huomiota tapa, jolla ympäristöministeri Paula Lehtomäki kernaasti vetosi luontodirektiivin velvoitteita koskevissa kysymyksissä KHO:n ratkaisuihin.

19. Ohjelman mukaan "KHO keikkui kuin harakka tervatulla sillalla." Eli "kun nokka irtosi, niin pyrstö tarttui." Tällä tarkoitettiin sitä, että kun lunastuksen peruste saatiin irti ja lailliseksi, niin hanke tarttui kiinni laillisen toimivallan puutteeseen. Ohjelmassa esitettiin, että kansallispuistoa varten ympäristöministeriöllä on lunastusoikeus vain silloin, kun alue sisältyy valtioneuvoston päättämään kansallispuistoverkon kehittämisohjelmaan. Nuuksion kansallispuisto, johon Järvisten tila määrättiin pakkolunastettavaksi, ei kuitenkaan sisälly sanottuun ohjelmaan. Lunastuspäätöksen tekemiseen nyt hyväksytyllä perustella on oikeus vain valtioneuvostolla, ei ympäristöministeriöllä. KHO kuitenkin ohitti toimivaltakysymyksen kokonaan, hylkäsi Järvisten valituksen ja vahvisti pakkolunastuksen päteväksi.

20. Järviset hakivat vielä myöhemmin KHO:n sanotun päätöksen purkamista, mutta tämän vaatimuksen KHO hylkäsi ottamatta perusteluissaan kantaa yhteenkään hakijoiden esittämään oikeudelliseen perusteeseen tai väitteeseen. Toisin sanoen purkppäätö oli täysin perustelematon.

21. Näihin ja moniin muihin ohjelmassa esitettyihin kysymyksiin olisi ollut hyvä saada KHO:n asianomaisen päätöksen tehneen kokoonpanon puheenjohtajan tai vaikkapa KHO:n presidentti Pekka Hallbergin lausunto tai mielipide. Ohjelman tekijät olivatkin pyytäneet haastattelua, mutta Hallberg tai kukaan muukaan KHO:n tuomareista ei ollut siihen suostunut.

22. Hallintolainkäyttö on monessa suhteessa aika kummallista menettelyä, jos sitä vertaa esimerkiksi yleisissä tuomioistuimissa käytävään riita-asian käsittelyyn. Yritän paneutua myöhemmin toisessa yhteydessä siihen, missä kohdin hallintoprosessia tulisi ainakin muuttaa. Voin yhtyä MOT-ohjemassa haastatellun professori Vesa Majamaan loppukaneettiin, jonka mukaan "ne periaatteet, joille hallintolainkäyttö nykyään rakentuu, eivät enää kestä kriittistä tarkastelua". Majamaa: "Eikä oikeastaan tarkastelua ensinkään."

23. Viime vuoden lopulla jätti mietintönsä ("Oikeudenkäynti hallintoasioissa") professori Olli Mäenpään johdolla työskennellyt hallintoprosessityöryhmä (OM:n mietintöjä ja lausuntoja 4/2011). Vilkaisin hieman sitä ja havaitsin oitis, että mietintö ei sisällä kovinkaan paljon uutta verrattuna nykyiseen hallintolainkäyttölakiin. Hallintoprosessia yritetään näköjään jatkossakin kehittää sellaisten periaatteiden pohjalta, joita ei voida nykymaailmassa enää hyväksyä. Menettely säilyisi edelleen selkeästi kirjallisena, kaksiasianosaissuhdetta ei vieläkään toteuttaisi ja lakiin ei otettaisi edelleenkään säännöksiä siitä, missä suhteessa tuomioistuin on sidottu asianosaisten esittämiin vaatimuksiin ja niiden perusteisiin. Lakiehdotuksesta puuttuvat kokonaan menettelyperiaatteita kuten esimerkiksi juuri kuulemisperiaatetta koskevat säännökset ja prosessinjohdosta säädettäisiin vain hyvin yleisellä tasolla ja ympäripyöreästi, vain muutamia puutteita tässä mainitakseni.

24. Minusta olisi korkea aika ryhtyä kehittämään hallintoprosessia niin, että sinä omaksuttaisiin samanlaiset periaatteet kuin riita-asioiden käsittelyssäkin koskien muun muassa suullista menettelyä, väittämistaakkaa ja prosessinjohtoa. Hallinto-oikeudet olisi integroitava vaikkapa 8-10 käräjäoikeuden yhteyteen ja väliasteen tuomioistuimeksi myös hallintoasioissa tulisi hovioikeus. Ylimmässä asteessa myös hallintoasioissa otettaisiin käyttöön samanlainen valituslupajärjestelmä kuin KKO:ssa.