1. Vaasassa, tuossa Pohjanmaan mainiossa pääkaupungissa, vaikuttaa moni tunnettu urheiluseura. Vaasan Palloseura (VPS) pelaa futista mestaruussarjassa ja Vaasan Sport nousi ensi kaudeksi jääkiekkoilun kaikkein pyhimpään eli jääkiekkoliigaan. Vaasan Vasama puolestaan on yleisseura, jossa harrastetaan menestyksellä mm. yleisurheilua ja lentopalloa.
2. Vaasassa on maamme toiseksi vanhin hovioikeus, joka on perustettu jo 1700-luvulla. Sen presidentti vaihtuu toukokuun alusta, sillä presidenttinä vuodesta 2009 toiminut Olli Varila on jäänyt pari kuukautta sitten virastaan eläkkeelle. Presidentin virkaan oli viisi hakija, joista valinta osui Helsingin hovioikeuden laamannin virassa nykyisin olevaan Tapani Vasamaan (58).
3. Tapani Vasama on suurelle yleisölle ja luultavasti myös lakimieskunnan enemmistölle melko tuntematon nimi, minullakaan ei ole kunnia tuntea häntä. Presidentin virkaan oli Vasamaa kolme paljon tunnetumpaa hakjaa, eli rikos- ja prosessioikeuden professori Dan Frände, joka on toiminut pari vuotta korkeimman oikeuden ylimääräisenä neuvoksena, Vaasan hovioikeuden vanhin "rivituomari" eli hovioikeudenlaamanni, OTL Robert Liljenfeldt ja Rovaniemen hovioikeuden hovioikeudenneuvos, OTT, dosentti Sakari Laukkanen. Nämä kolme ovat ansioituneet myös oikeustutkimuksen saralla ja kirjoittaneet oikeudenkäyntimenettelyä, todistusoikeutta ja muutoksenhakua koskevia ansiokkaita artikkeleja oikeustieteellisiin julkaisuihin. Dan Frände toimi 2-3 vuotta sitten oikeusministeriön asettaman todistustelutyöryhmän puheenjohtaja ja hän on muutenkin ainoita suomalaisia todistusoikeuden eksperttejä. Todistusoikeus on oikeudenkäynnin tärkeimpiä asioita.
4. Mutta eivätpä kelvanneet nämä kolme tunnettua ja julkaisutoimintaa harjoitanutta lakimiestä presidentin virkaan, vaan valituksi tuli Tapani Vasama. Millä "lihaksilla", voidaan perustellusti kysyä. Varmaankin Vasama on pätevä juisti, joka on kolunnut alioikeuden ja hovioikeuden virkoja Itä-Suomen tuomioistuimissa 20-30 vuotta ja ollut myös muutaman vuoden Suomen Tuomariliiton puheenjohtajana. Mutta juridista julkaisutoimintaa Vasama ei ole tiettävästi harjoittanut, itse en ole ainakaan törmännyt kertaakaan hänen mahdollisesti julkaisemiinsa kirjoituksiin.
5. Tapani Vasama oli tuomariliiton johdossa silloin, kun liitto julkaisi kolmisen vuotta sitten Tuomarin eettiset periaatteet -nimisen "tuomareiden katekismuksen". Siihen on listattu, aika varovaiseen sävyyn minusta, muutamia tunnettuja normeja, joiden mukaan tuomareiden tulisi toimia. Oikeusjutun asianosaiset eivät kuitenkaan voi vedota ko. normeihin esimerkiksi muutoksenhaun yhteydessä. Periaatteita, joissa ei ole mitään yllättävää, oli laatimassa useampi juristi ja niiden luonnoksesta kuultiin useita ulkopuolisia asiantuntijoita.
6. Suomen tuomarilitto on varsin näkymätön yhteisö, joka järjestää joka toinen vuosi tuomaripäivä-nimisen tilaisuuden, muuta merkittävää liitto ei ole luultavasti saanut aikaan. Liitto ei pidä ääntä toiminnastaan. Joskus sen jäseniä kuullaan asiantuntijoina eduskunnan lakivaliokunnassa, mutta näiden samoin kuin asiantuntijoiden lausunnoilla yleensäkään, ei ole yleensä juurikaan vaikutusta lakiesitysten ja lakien sisältöön. Lakiesitykset nuijitaan lakivaliokunnassa - sitä johtaa nykyisin ei-lakimies eli Anne Holmlund - päätöksi useimmiten sellaisenaan, sillä perustuvathan ne paljon puhuttuihin hallitusohjelmiin.
7. Kun Vaasassa on edellä mainittu urheiluseura Vasama, niin ehkäpä tämä itse asiassa ratkaisi myös hovioikeuden presidentin "nimityspelin" Tapani Vasaman eduksi. Vasama on Vaasassa nyt huipulla sekä urheilussa että hovioikeudessa!
8. Virkaesityksen hovioikeuden presidentin viran täyttämiseksi tekee tuomarinvalintalautakunta, jonka puheenjohtajana toimii korkeimman oikeuden oikeusneuvos. Nyt lautakunta korosti päätöksessään, että sen esitys Vasaman nimittämisestä oli yksimielinen. Samaa asiaa korostettiin siinä lausunnossa, jonka korkein oikeus antoi jo hyvissä ajoin ennen valintakunnan esitystä. Selvää lienee, että jo tämä KKO:n lausunto tosiasiallisesti ratkaisi presidentin nimityspelin Tapani Vasaman eduksi, sillä eihän valintalautakunta halua toki halua ryhtyä pullikoimaan KKO:n kantaa vastaan! Olisi mielenkiintoista tietää ne todelliset perusteet, joilla Vasama on asetettu Fränden, Liljenfeldtin ja Laukkasen edelle virkaa täytettäessä. Mutta niitähän emme, tietenkään, saa koskaan tietää. Ei niitä julkaista milloinkaan netissä, vaikka julkisuusperiaate tietenkin sitä edellyttäisi.
9. Hovioikeudenpresidentin nimitysasian valmistelu on salamyhkäistä puuhaa sikäli, että kun viranhakijat ovat selvillä, ao. hovioikeuskaupunkiin matkaileee kaikessa hiljaisuudessa ja suuren salaperäisyyden vallitessa KKO:n jäsenistä koostuva kolmihenkinen delagaatio tutkailemaan tilaannetta ja haastattelemaan ao. hovioikeuden jäseniä, esittelijöitä ja kansliahenkilökuntaa. Tälla halutaan saada kautta rantain selville, mitä henkilökunta tuumailee siitä, kenestä pitäisi tehdä heidän uusi pomonsa. Nämä keskustelut ovat tietenkin "täysin luottamuksellisia" ja luulisin, että kyseisen delegaation matkasta ja sen tuloksista ei kerrota nimitystä koskevissa asiakirjoissakaan mitään yksityiskohtaista. Delegaatio kertoo kyllä havainnoistaan ja tiedoistaan, joiden luotettavuutta viranhakijat tai ulkopuoliset eivät voi mitenkään tarkistaa, KKO:n muille jäsenille. Tämän jälkeen KKO:n päättää omasta lausunnostaan plenumissa eikä ole vaikea arvata, että päätös noudattelee useimmiten aina ko. delegaation näkemyksiä. KKO:n ko. lausunto - yksimielisyydessään - on sitten de facto tuomarinvalintalautakuntaa sitova.
10. Minusta tässä samoin kuin monissa muissakin tuomioistuinten päällikkövirkojen haku- ja täyttömenettelyssä olisi todella paljon kehittämisen varaa. Nyt virantäytöstä on avoimuus ja läpinäkyvyys usein kaukana ja salamyhkäisen virantäyttömenettelyn tuloksena päällikkötuomarin virkaan saadaan juristi, jota ao. tuomioistuimen henkilökunta pitää mukavana, sopivana ja muutenkin helpoimpana tapauksena. Tähän liittyy kuitenkin se karmea epäkohta, että virkanimitykset tehdään yksinomaan tuijottamalla ko. tuomioistuimen henkilöstön työn mukavuutta ja jonkinlaista "yhteishenkeä", mutta siinä ei ajatella tippaakaan sitä, miten esimerkiksi hovioikeutta ja sen oikeudenkäyntimenettelyä tulisi kehittää, jotta oikeutta hakevien ihmisten oikeusturva vihdoin ja viimein edes hivenen paranisi. Oikeusturva on lainkäytössä kaiken aa ja oo, mutta oikeuksien päällikkövirkojen täyttämisessä tuijotetaan yksinomaaan tuomioistuimen oman hallinnon sujuvuuteen. Lainkäytön laatu ja sen kehittäminen unohdetaan kylmästi. Pääasia on, että päälliköksi saadan "hyvä hallintomies tai nainen".
11. Tapani Vasamaa seurasi Suomen Tuomariliiton puheenjohtajana Tuomas Nurmi, joka on samanikäinen kuin kuin Vasama ja toimii nyt Päijät-Hämeen eli Lahden käräjäoikeuden laamannin virassa. Vm. virka oli haettavana pari vuotta sitten ja sitä haki myös Tapani Vasama, joka hävisi virantäytön Nurmelle. Ehkä nyt on ajateltu, että jos miestä ei valittu Lahden laamanniksi, niin pitäähän hänestä ainakin hovioikeuden presidentti tehdä!
12. Edellä kerrotut dubiot koskevat lähinnä hovioikeuden presidenttien virantäyttöä yleensä, samanlaista kähmintää se on ollut monasti aiemminkin. Tapani Vasama on varmaan pätevä päällikkötuomari, joten jäämme nyt seuraamaan, miten pontevasti hän ryhtyy kehittämään Vaasan hovioikeuden toimntaa. On pakko sanoa, että hänen edeltäjänsä tuotti tässä suhteessa ainakin minulle pettymyksen. Esimerkiksi Vaasan hovioikeuden tiedotustoiminta, jota seuraan netin välityksellä, on laskenut vuosi vuodelta kuin lehmän häntä konsanaan. Hovioikeus julkaisi viime vuonna - loppuvuodesta muuten - vain kolme ratkaisuaan netissä; tänä vuonna ei ole vielä yhtään ratkaisua putkahtanut Vaasan hovista nettiin. Silloin kuin Erkki Rintala oli Vaasassa presidenttinä, hovioikeus julkaisi vuosittain yhtä monta eli n. 20-30 ratkaisua netissä kuin viisi muuta hovioikeutta yhteensä. Tässäpä olisi hieman tavoitetta Tapani Vasamalle.
13. Tapani Vasaman puoliso Pirjo Peura-Vasama toimii tätä nykyä Helsingin käräjäoikeuden käräjätuomarina. Hän oli puheenjohtajana suurta julkista huomiota herättäneessä puukartellijutussa, joka lienee Suomen suurin riita-asia kautta aikojen. Minulle oli yllätys, että Peura-Vasaman johtama oikeus päätyi kymmenkunnassa ratkaisussaan kolmisen viikkoa sitten siihen, että vahingonkorvausta kartellin muodostaneilta metsäyhtiöiltä vaativien yksityisten metsänomistajien vaatimukset olivat pahemman kerran vanhentuneet. Käräjäoikeus hylkäsi siten, äänestyksen 2-1 jälkeen, korvausvaatimukset vanhentuneina. Päätöksistä valitetaan luonnollisesti hovioikeuteen ja tarvittaessa aina korkeimpaan oikeuteen asti. Olen melko varma - voisin jopa lyödä pienen vedon asiassa - että hovioikeus tai viimeistään KKO tulee vanhentumiskysymyksen johdosta toisenlaiseen tulokseen kuin käräjäoikeuden enemmistö ja palauttaa jutut takaisin käräjäoikeuteen.
