767. Ideointia

                                                    Kypsää kauraa

1. Presidentti Tarja "Tarska" Halosella näyttää olevan selkeästi tekemisen puutetta. Hänet on ikuistettu Hakaniemen kadulla tonkimassa roskalavalta kierrätykseen kelpaavia pannuja, kattiloita ja muuta sellaista roinaa. Eiköhän ex-pressalle sentään pitäisi keksiä valtiovallan toimesta hiukka laadukkaampaa tonkimista!

2. Nyt on uutisoitu, että USA:n ulkoministeri Kerryllä on todisteet siitä, että presidentti Assadin joukot ovat käyttäneet Syyrian sodassa kemiallisia aseita. Näytteitä kuulemma aiotaan lähettä Suomeen tutkittavaksi. Mutta kyllä niitä näytteitä voidaan vielä tutkia paikan päällä Damaskoksessakin.

3. Ehdotankin, että Suomen valtio sopii Kerryn kanssa siitä, että tekemisen puutteesta kärsivä Tarja Halonen lähetetään Syyriaan USA:n valvonnassa tonkimaan ja selvittämään, onko sodassa tosiaan käytetty kemiallisia aseita, missä niitä olisi käytetty ja millaisia aseita. Siellä ne roskalavat ja muut kaatopaikat odottavat reipasta tonkijaansa! Matkakumppanikseen Tarja voisi ottaa mukaan toisen tehopakkauksen ja tunnetun tonkijan, Elisabeth Rehnin.

4. Hallituksen rakenneuudistuksesta ja työmarkkinajärjestöjen tänään alustavasti sopimasta keskitetystä tulopoliitisesta ratkaisusta eli Tuposta riittää juttua vielä pitkäksi aikaa. Kun kaiken piti olla selvää, Matti Röngän vieraaksi YLE:n tv-uutisiin ilmaantui eräänlaisena pahan ilman lintuna ammattilitto Pron puheenjohtaja Antti Rinne. Hän kertoi, ettei ole vielä lainkaan varmaa, tuleeko Pro  - joskus kahdeksan viikon kuluttua - hyväksymään nyt sovitun Tupon. Näin siitä huolimatta, että Tupo antaisi ensimmäisenä vuonna kaikille palkansaajille tilipussiin suuruteen (vrt. Timo Soinin "Timon tilipussi")  katsomatta yhtä suuren korotuksen eli 20 euroa per kuukausi.

5. Tuollaisen tulosovun luulisi kelpaan myös Prolle, mutta mitä vielä: vastaan ne aikovat vaan pullikoida. Ehdotankin harkittavaksi, olisiko Pron syytä muuttaa nimensä, uusi johdonmukainen nimi olisi Contra.

6. Rakenneuudistuksen ja erityisesti siihen olennnaisena osana kuuluvan kuntarakenneuudistukselle ilmaantuu halukkaita kaatajia eri puolilta. Yhden näistä piireistä, jonka vastahanka ei tässä suhteessa enää ketään yllätä, muodostavat perusoikeusoppineet, joita myös perusoikeusfundamentalismista on toisinaan epäilty. Tämän porukan itseoikeutettu nokkamies on akatemiaprofessori Kaarlo Tuori, joka yritti jo keväällä kannattajineen kaataa kuntarakenneuudistusta koskevan lakihankkeen perustuslain vastaisena. Tuorilaiset kuitenkin hävisivät kamppailun, sillä kesäkuussa perustuslakivaliokunta totesi, tosin harvinaisen äänestyspäätöksen jälkeen, että kuntarakennelaki voidaan viedä eteenpäin tavallisena lakina eikä perustuslain säätämisjärjestystä tarvita.

7. Tänään HS:ssa Kaarlo Tuori uhoaa, että hallituksen eilinen ehdotus kuntien pakkoliitoksista pakottaa arvioimaan uudestaan koko kuntarakennelain; Tuori tuntuu siis haluavan revanssin kesäkuussa hallituksen esityksellle perustuslakivaliokunnassa kärsimälleen tappiolle. Tuori oudoksuu myös ajatusta seudullisista kansanäänestyksistä, joiden tulosten perusteella hallitus voisi pakottaa kunnat liitoksiin. Tällaisia seudullisia äänestyksiä ei Suomessa ole aiemmin järjestetty, vaan kuntaliitoksiin liittyvät kansanäänestykset ovat olleet kuntakohtaisia.

8. Kaarlo Tuorin mukaan isojen keskuskuntien asukkaat päättäisivät asioista pienten kuntien asukkaiden puolesta.  Hänen mukaansa "kyse on samasta, jos Saddam Hussein olisi aikoinaan ehdottanut, että järjestetään kansanäänestys Kuwaitissa ja Irakissa siitä, liitetäänkö Kuwait Irakiin".

9. Värikästä kieltä, toden totta! Tuori saattaa olla "seutuäänestysasiassa" - ainakin pykälien tiukan muodollisen tulkinnan mukaan - oikeassa. Kuitenkin hieman ihmetyttää, että aikaisemmin niin hurjan edistyksellisenä lakimiehenä tunnetusta Kaarlo Tuorista on vanhemmiten tullut kaikkien järkevältä tuntuvien uuditusten kiivas vastustaja, joka tuntuu haluavan heitellä kapuloita rattaisiin vain heittelemisen ilosta aina, kun siihen on sangen tulkinnanvaraisten pykälien mukaan hänen mielestään hiukankin aihetta. 

10. Kaarlo Tuorille ja hänen hengenheimolaisilleen perusoikeusjuristeille pitisi kyllä löytää joitakin hiukka mielekkäämpiä tutkimuskohteita. Yksi sellainen olisi työmarkkinajärjestöjen hämmästyttävän vahva rooli yhteiskunnassa. Mainitut järjestöt ovat ottaneet tai niille on suorastaan tyrkytetty (delegoitu) sellaista lainsäädäntövaltaa, joka perustuslain mukaan kuuluu yksinomaan lainsäätäjälle eli eduskunnalle. Muissa pohjoismaissa ja useimmissa muissakin maissa työmarkkinajärjestöjen rooli yhteiskunnassa on paljon vaatimattomampi kuin Suomesssa. Esimerkiksi työntekijöiden eläkeiästä päätetään parlamentissa ja laissa, ei työmarkkinajärjestöjen pomojen hämärissä kabinettikokouksissa, kuten Suomessa tapahtuu.

11. Eikö tämä ole selvästi perustuslain vastaista? Perustuslaista ei taida edes löytyä sanaa ja käsitettä "työmarkkinajärjestöt" tai "työmarkkinat". Kuitenkin nuo järjestöt tuntuvat mellastavan mielin määrin lainsäädännön parissa ja käyttävän tosiasiallisesti perustuslain mukaan yksinomaan lainsäätäjälle kuuluvaa valtaa. Tässäpä olisi Tuorille ja muille valtiosäntöoppineille tutkimuskenttää kerrassaan!

738. Ulkoistiko VM perustuslain vastaisesti julkista valtaa?

1. Helsingin Sanomat väitti tänään, että valtiovarainministeriön runsas vuosi sitten tekemä päätös Suomen kreikkalaisten liikepankkien vakuusjärjestelyn yksityiskohtien salaamisesta on kirjoitettu ainakin osittain asianajotoimisto Hannes Snellmanissa. HS sanoo saaneensa ministeriöstä viime viikon lopulla asiakirjan, joka lehden mukaan on asianajotoimiston 15.4. 2012 laatima luonnos ministeriön päätökseksi ko. asiakirjojen ei-julkisuudesta. Ministeriön 27.4.-12 tekemän hallintopäätöksen perustelut sisältävät lehden mukaan runsaasti asianajotoimiston luonnoksessaan kirjoittamaa tekstiä.

2. Lehden haastattelemat oikeustieteilijät arvostelevat ministeriötä julkisen vallankäytön ulkoistamisesta. Ministeriö kiistää arvostelun ja kertoo, että sopimusluonnos toimitettiin Snellmanin asianajotoimistolle - samoin kuin oikeusminsteriölle - ainoastaan kommentoitavaksi. HS:n mukaan kärjistäen ja yksinkertaistaen asetelmaa voi verrata siihen, että tuomioistuin ulkoistaisi tuomion kirjoittamisen asianajotoimistolle.

3. HS:n siteeraamat oikeustieteilijät ovat tunnettuja valtiosääntöoppineita, joiden lausuntoihin kyseinen lehti muissakin vastaavanlaisissa tapauksissa vetoaa väitteidensä tueksi.Tänäänkin lausuntojaan ovat auliisti HS:lle tarjoilleet professorit Kaarlo Tuori, Olli Mäenpää ja Tuomas Ojanen. 

4. Professoreiden väitteet julkisen vallan ulkoistamisesta tai delegoimisesta eivät ole yllätys sinänsä, sillä ovathan nämä "oikeinoppineet" ja eräänlaisina valtiosääntöfundamentalisteina tunnetuksi tulleet lakimiehet puuttuneet aikaisemminkin herkästi asiaan, jos on olemassa epäilyjä, vaikka kuinka vähäisiä tahansa, perustuslain 124 §:ssä tarkoitetun julkisen vallankäytön piiriin kuuluvien toimintojen yksityistämisestä. Tapa, jolla mainitut oikeusoppineet ja heidän kannattajansa haluavat ulottaa käsitteen julkinen valta ikään kuin väkipakolla alueille, joissa järkevästi ajatellen ei voi olla kyse minkäänlaisesta julkisen vallan käytöstä, vaikuttaa kuitenkin oudolta.

5.  Akatemiaprofessori Kaarlo Tuorin mukaan "asiakirjojen perusteella kyse ei ole pelkästään yleisluonteisesta oikeudellisesta konsultaatiosta, vaan viranomaisen päätösluonnoksen laatimisesta". Hänen mielestään kyse olisi niin sanotusta konsulttidemokratiasta, jossa viranomaisten perustehtäviäkin siirretään ulkopuolisille. Olli Mäenpää ja Tuomas Ojanen säestävät parhaansa mukaan "ykkosprofeetta" Tuorin ajatuksia. Mäenpään lausahdus, jonka mukaan VM olisi "uhmannut perustuslakia", on päässyt HS:n jutun otsikkoon. Professori Mäenpää on kaikkein kiihkein ja pikkutarkin fundamentalisti mitä tulee käsitteen julkinen valta määrittelyyn. Mäenpään mukaan VM ei ole uhmannut ainoastaan perustuslakia, vaan sen menettely "päätöksenteon ulkoistamisessa asianajotoimistolle" on "ilmeisessä ristiriidassa oikeusvaltion ja hallinnon lainalaisuuden kanssa". Huh, huh, miten rajua tekstiä professorimme taas päästeleekin!

6. Mutta ehkä osasyynä professorien kiihkeyteen on tämä äkillinen ja suorastaan tukahduttava helleaalto, joka on voinut saada myös aiemmin järkevinä pidetyt ihmiset ja juristit  hieman pyörälle päästään. Viileintä ajattelua HS:n jutussa edustaa Tuomas Ojanen, joka sentään huomaa muistuttaa HS:lle, että  muodolliseti asiakirjojen salaamispäätöksen on kuitenkin tehnyt ministeriö, ei siis konsulttina toiminut asianajotoimisto. Ojasen mukaan ei kuitenkaan voida hyväksyä sitä, että ministeriön päätöksen perusteluissa "näkyy keskeisiltä osin asianajotoimiston kädenjälki".

7. Minusta ministeriöllä ei ole ollut lakiin perustuvaa estettä hankkia julkisuuslain tulkinnasta asiantuntijalausunto tai hyödyntää toimiston asiantuntemusta tekemänsä hallintopäätöksen luonnostelemisessa. Olennaista asiassa on toki se, että ministeriö on tehnyt kyseisen hallintopäätöksen itse ja vastaa myös yksin siitä. Eri asia on, onko ministeriö käyttänyt ko. asiassa kaikkein parhainta saatavissa olevaa asiantuntemusta, eli olisiko VM:n tullut hankkia asiasta asianajotoimiston lausunnon lisäksi myös nimenomaan julkisuuslain soveltamiseen ja tulkintaan perehtyneen asiantuntijan lausunto. Ministeriö olisi voinut pyytää asiasta lausunnon myös valtioneuvoston oikeuskanslerilta, kuten olen aiemmin kertonut.

8. Mutta pääasia tässä yhteydeyssä on, että lausunnon tai konsultaation hankkiminen asianajotoimistolta ei toki ole minkäänlaista julkisen vallan ulkoistamista, kuten professorit HS:ssa kilvan väittävät. Myös ministeriön tai valtioneuvoston linnan ulkopuolelta saatavissa olevaa tietoa ja asiantuntemusta voidaan hallintopäätöstä valmisteltaessa ja tehtäessä hyödyntää. Tässä tapauksessa oikeudellista neuvoa tai lausuntoa lienee pyydetty liikejuridiikkaan erikoistuneelta asianajotoimistolta siksi, että VM teki kyseiset sopimukset kreikkalaisten liikepankkien kanssa. Julkisuuden osalta asiassa oli kysymys lähinnä siitä, mitä rajoituksia pankki- tai liikesalaisuudet voivat asettaa sopimusasiakirjojen julkisuudelle. Tältä kannalta ajatellen lausunnon tai neuvon pyytämisessä juuri liikejuridiikan asiantuntijalta ei ole mitään ihmeellistä ja outoa. On syytä muistaa, että sopimusta neuvoteltaessa ja sopimusasiakirjojen sisältöä koskevissa kysymyksissä VM turvautui vastaavanlaisiin sopimusjärjestelyihin erikoistuneen lontoolaisen asianajotoimiston apuun eikä tässä ole nähty minkäänlaista julkisen vallan ulkoistamista. Jopa professori Olli Mäenpää on pitänyt lontoolaisen asianajotoimiston palveluiden käyttämistä hyödyllisenä ja sallittuna toimena.

9. Miksi professorit ovat siis nyt pillastuneet niin hirveästi, kun on ilmennyt, että asiakirjojen julkisuusasiassa neuvoa kysyttiin suomalaiselta asianajotoimistolta? Ilmeisesti siksi, että VM ohitti asiassa julkisuuslain "todelliset asiantuntijat". Professoreiden mielestä VM:n olisi kaiketi pitänyt pyytää neuvoa ja lausuntoa, ei suinkaan helsinkiläiseltä advokaattitoimistolta, vaan nimenomaan heiltä, valtiosääntö- ja hallinto-oikeusoppineilta. Professori Olli Mäenpäätä pidetään hallinnon julkisuuden ykkösasiantuntijana, joten ei ole mikään ihme, että professoreista juuri hän tuntuu polttaneen päreensä kaikista pahiten. 

10. Jos siis VM olisi pyytänyt ko. julkisuusasiassa lausunnon professoreilta Tuori, Mäenpää tai Ojanen - tai vaikkapa jokaiselta - olisi asia professoreiden mielestä täysin kunnossa. Mutta kun lausuntoa pyydetiinkin "yksityiseltä" asianajotoimistolta, asiassa on professoreiden mielestä kyse ministeriölle kuuluvan julkisen vallan ulkoistamisesta! Näin pienestä se on siis kiinni tämä "vallankäytön ulkoistaminen".

11. Kun professorit syyttävät VM:ä julkisen vallan ulkoistamisesta ja vertaavat sitä tilanteeseen, jossa tuomioistuin ulkoistaisi päätöksenteon asianajotoimistolle - vertailu on toki tolkuton (täysin "posketon") - on syytä muistaa, että kyseisiä professoreita kuullaan säännönmukaisesti eduskunnan perustuslakivaliokunnassa asiantuntijoina. Jotkut pitävät perustuslakivaliokuntaa jopa jonkinlaisena perustuslakituomioistuimena tai sen (laihana) korvikkeena. Jos perehtyy asiantuntijaprofessoreiden perustuslakivaliokunnalle antamiin lausuntoihin ja vertaa niitä valiokunnan nimissä annettavien mietintöjen ja lausuntojen perusteluihin, huomaa helposti, että valiokunnan perustelut perustuvat enemmän tai vähemmän juuri ko. asiantuntijoiden lausuntoihin, toisinaan jopa sanamuotoja myöten. Joten kyllä myös tämä meidän "perustuslakituomioistuimemme" hyödyntää asiantuntijoiden mielipiteitä ja siten tavallaan ulkoistaa valtaansa yksityishenkilöille. Olisiko tässä kyse jonkinlaisesta "professoridemokratiasta"?

12. Hallituksen lakiesitys yksityisen pysäköinninvalvontaa koskevan lainsäädännön uudistamisesta tuntuu juuttuneen perustuslakivaliokuntaan, kuten olen blogikirjoituksessa nro   713/25.3.-13 ("Lakiesitys pysäköinninvalvonnasta kangertelee eduskunnassa") kertonut. Aiemmin samasta asiasta annettu hallituksen esitys kaatui tunnetulla tavalla juuri ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja perustuslakivaliokunnan lausuntoon, jonka mukaan yksityisoikeudelliseen sopimukseen perustuvassa pysäköinninvalvonnassa olisi kyse merkittävän julkisen vallan käyttämisestä. Tämäkin lausunto perustuu melko sanatarkasti  valiokunnan asiantuntijoina kuulemien valtiosääntöoppineiden lausuntoihin. 

13. Uudella lakiesityksellä pyritään lopettamaan yksitysten parkkifirmojen oikeus valvontamaksujen määräämiseen tai maksukehotuksen antamiseen. Lakiesitys on tältä osin paitsi järjetön, myös perustuslain vastainen. Ehkä tämä on alkanut hieman mietityttää perustuslakivaliokunnan jäseniä, vaikka se onkin tiettävästi saanut lausunnonantajina jälleen olevien em. oikeusoppineiden hyväksynnän. Hallituksen esityksessä kaavailtiin, että uusi pysäköinninvalvontaa koskeva laki olisi saatu voimaan jo maaliskuun alussa, mutta toisin on käynyt. Siunaako perustuslakivaliokunta vielä ennen juhannusta hallituksen lakiesityksen - valiokunnan viimeiset kokoukset ovat ensi viikolla - vai raukeaako tämäkin lakiesitys kokonaan?

725. Aten ja Leilan Jemenin keikka ja muita eriskummallisia tapauksia viikon varrelta

1. Suomen talvisota kesti 105 kunnian päivää (30.11.-39 - 13.3.-40). Tämä ei ole kuitenkaan mitään siihen verrattuna, mitä meidän Atte ja Leila ovat joutuneet kestämään äskettäin Jemenissä. He saivat nimittäin virua jemeniläisen heimon tai kenties peräti Al Qaidan sieppaamina panttivankeudessa 140 päivää. Kyllä oli karmea tapaus, mutta onneksi yliluutnantti Atte ja vänrikki Leila on nyt vapautettu ja he ovat palanneet takaisin Suomeen ja Poriin. Harmi että Ässien kultamatsit jäivät pariskunnalta näkemättä.

2. UM oli varoittanut ellei suorastaan kieltänyt suomalaisia matkustamasta terroristivaltio Jemeniin ja kehottanut maassa olevia poistumaan sieltä, mutta mitä tekivät Atte ja Leila? Totta kai, suomalaisia kun ovat, niin juuri sinne Jemeniinhän heidän piti varta vasten itsensä tunkea, Atte opiskelemaan arabiaa ja valmistelemaan väitöskirjaa - terrorismista (!) - ja Leila tapaamaan Attea.

3. Atte ja Leila olivat ilmeisesti vähällä rikkoa kundikaverusten eli Risto Vehasen ja Seppo Fräntin panttivankeuden SE:n. Jolon saarella Filippiineillä yhteistä sukeltelulomaa viettäneet Vehanen ja Fränti siepattiin 18 muun ulkomaalaisen kanssa 23.4.2000, suomalaiset vapautettiin 9.9. samana vuonna. Sieppaajien vaatimien lunnaiden maksamisesta poikiemme tapauksessa huolehti itse Libyan johtaja Muammar Gaddafi.

4. Atte ja Leila sekä yhdessä heidän kanssaan siepattu itävaltalainen Dominik Neubauer kertoivat olevansa kiitollisia Omanin ponnisteluista ja sulttaani Qaboos bin Saidin avusta heidän vapauttamisekseen. Tuomiojan Erkki on lujaan mutta päättäväiseen tapaansa kertonut, että jumalauta, Suomi ei kyllä maksa koskaan sieppaajien panttivangeista pyytämiä lunnaita, sotakorvaukset Suomi on kyllä aina maksanut ja maksaa, saatana soikoon, vastaisuudessakin sentilleen, jos sattuisi aloittamansa sodan kerta häviämään, kyllä jämpti on niin!

5. Selvänä on pidetty, että juuri Omanin sulttaani Qaboos bin  Said maksoi myös Atesta ja Leilasta vaaditut lunnaat, sillä sulttaanilla on kokemusta ja näyttöä lunnaiden maksamisesta vastaavanlaisten sieppausten yhteydessä Jemenissä jo aiemmin. Eihän Tuomiojan Eki tietenkään valehdellut, kun hän toitotti, että Suomi ei suostu koskaan maksamaan panttivankien vaatimia lunnaita kaapatuista suomalaisista. Sen Tuomioja jätti tietenkin sanomatta - kun sitä ei hoksattu häneltä edes kysyä (!) - ettei Suomen valtiolla tai hänellä itsellään ole toki mitään sitä vastaan, että joku toinen ulkopuolinen valtio tai sen päämies maksaa tällaisissa tapauksissa viulut!

6. Suomi jäi siis nyt kiitollisuuden velkaan Omanin sulttaanille, mutta ehkä meille tarjoutuu joskus vielä tilaisuus tehdä vastapalvelus sulttaanille. Sulttaani (72 v.) on itse hyvin perillä sieppauksista ja kaappauksista, sillä se oli vuosi 1970, kun sulttaanimme kaappasi vallan Omanissa. Jos sulttaanilta joskus tulevaisuudelta kaapataan valta pois ja hänet syrjäytetään virastaan, niin Suomi voisi tarjota hövelisti sulttaanille turvapaikan kauniista, vaikkakin öljyrikkauksista köyhästä maastamme.

7. Mahtaako tällä Omanin sulttaanilla muuten olla haaremi, jollainen kaikilla kunnon sulttaaneilla ennen vanhan oli aina omasta takaa?

On al-Qaidan elo ihanaa
se kaikki lunnasrahat saa
:,: On Jemen helpoin kohteemme
ja Atte paras saaliimme  

Mut sulttaani hän hummailee
ja haaremissaan elelee
:,:Keskellä naisten viehkeäin
- sulttaani oisin mielelläin.:,:

Mut ei, hän ompi Jolon mies
hänt' painaa koraaninsa ies
:,:Ei maista viinin tippaakaan
- en sulttaaniksi tahtoiskaan.:,:

8. Mitä muita karmeita tapahtumia tällä viikolla on koettu, ehkä lukijat voivat kertoa niistä meille? Yksi kestokarmeus on tietenkin Sote -soppa, jota on keitelty Kataisen hallituksessa jo pitkään ja hartaasti. Toissa päivänä siitä sitten saatiin maisteltavaksi "linjauksen" alkupaloja, mutta etenkin kaikkien tuntemia perusoikeusoppineitamme sopan maku ei miellyttänyt alkuunkaan. Nämä oppineet eli perustuslakivaliokunnan vakiasiantuntijat Olli Mäenpää ja Kaarlo Tuori teilasivat Petteri Orpon johdolla valmistuneen linjausesityksen tuoreltaan tämän aamun Hesarissa voimakkain sanakääntein. Vaikka perustuslakivaliokunta ottaa asiaan kantaa vasta joskus loppuvuodesta, oli kyseisillä valiokunnan asiantuntijoilla jo täysin valmis vastaus siihen, mitä valiokunta tulee - heidän avustamanaan ja neuvomanaan tietenkin  - aikanaan lausumaan: Sote-esitys on täysi susi sekä asiallisesti että perustuslain kannalta - ristiriidassa perustuslaissa säädetyn kunnallisen itsehallinnon kanssa -  eikä sitä siis voida missään tapauksessa hyväksyä.

9. Kyllä on Johannes Koskisen johtamalla perustuslakivaliokunnalla kerta kaikkiaan kissan päivät, kun sillä on palveluksessaan kaksi noin huippuetevää oikeusopinuttta! He ovat kuin  Delfoin oraakkeli ikään, jolta voi aina jo hyvissä ajoin tiedustella, miten missäkin asiassa tulee käymään ja minkälaisia päätöksiä tullaan asioissa tekemään.

10. Tuorin Kalle, jota tituleerataan nykyään akatemiaprofessoriksi, uhosi Hesarissa tänään Petteri Orpon sosiaali- ja kuntatyöryhmän linjausten johdosta tähän tapaan:

"En ole tyytyväinen perustuslakijuristina. En ole tyytyväinen sosiaali- ja terveyskysymysten ja sosiaalioikeuden tuntijana. En ole tyytyväinen Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon tilasta huolta kantavana kansalaisena, enkä myöskään kansanvallan tilasta huolta kantavana kansalaisena". 

11. Onpahan Kaarlo Tuorilla todella paljon aihetta, ei lauluun, vaan tyytymättömyyden ilmoittamiseen! Tuorilla on virka myös Helsingin yliopiston yleisen oikeustieteen professorina. On siinä huolen aihetta ja taakkaa sälytetty yhden juristin harteille aivan riittämiin. Karmea tapaus lajissaan!

721. Tuomarivaltiolla pelottelua vappuaattona

Myöskään vappusäästä puhuttaessa ei olisi syytä maalata piruja seinälle....

1. Vappu on taas, vaikka Hevosurheilu-lehden päätoimittajaksi äskettäin valittu ja jo entuudestaan hevosmiesten tietotoimiston johtavaksi sanansaattajaksi arveltu Jussi Lähde, joka muuten asuu tässä aika lähellä eli Perä-Hikiällä, on vaatinut suomalaisen Vapun lopettamista. Lähteen mukaan suomalainen vappu on nuljahtanut sijoiltaan. Vappupuheetkin koskevat kuulemma pääsääntöisesti krapulaa ja kaupungit muuttuvat zombie-elokuviksi, kun vanhemmat yrittävät piilottaa pahoinvointinsa Ben Zyskowicz -naamariensa taakse. 

2. Vappu on taas, vaikka entisellä valtionhoitajapuolueella eli demareilla menee heikommin kuin koskaan. Tämä näkyi tänään Aamu TV:n Jälkipörssi-lähetyksessä (yhä vielä) mukana olevan Ulpu Iivarin kasvoilta; Ulpuhan muistetaan, jos vielä muistetaan, Suomen pitkäaikaisimman pääministerin Kalevi Sorsan kaudelta Sdp:n puoluesihteerinä 1987-1991. Kaukana ovat siis demareiden parhaat päivät, todella kaukana!

3. Vappu on taas, vaikka Maalaisliiton työn jatkaja Keskusta onkin noussut gallupeissa, toivottavasti kuitenkin vain tilapäisesti, myös työväestön suosituimmaksi puolueeksi. Perussuomalaiset menettivät siis tämän kärkipaikkansa keskustalle, mutta säilyttivät sentään kirkaasti ykkössijansa miehisten miesten (yli 50 vuotiaat) suosikkipuolueena. Juha Sipilä on nousemassa keskustan puheenjohtajana lähes messiaan asemaan; hänhän on jo maan johtava osinkoveroasiantuntija. Vielä viime syksyn kunnallisvaaliväittelyssä muuan Jussi Lähteen raadissa istunut naisjäsen vertasi Juha Sipilää laumastaan eksyneeseen pikkku mangustiin, joka arkana pälyilee kolostaan ympärilleen  - Jussi Lähteen naureskellessa hyväksyvästi taustalla - mutta tänään Sipilälle tuntuvat olevan ovet auki kaikkiin vallan kammareihin ja erityisesti naiset ovat ikään ja säätyyn katsomatta ottamassa Juhan kuin omaksi pojakseen.

4. Vappu on taas ja tämän huomaa alussa mainitun Ben Zyskowiczin ja hänen eduskuntapuheillaan ärsyttämien valtiosääntöoppineiden välisestä sanailusta. Ben provosoi ja nimitteli eduskunnan täysistunnossa perustuslakivaliokunnan "pysyviä" asiantuntijoita norsuutorneissaan omaa elämämäänsä eläviksi mietiskelijöiksi ja profeetoiksi. Tästäkös nämä perustulakihemmot provosoituivat oikein viimeisen päälle ja perustivat nettiin oman Perustuslakibloginsa, jonka ensimmäisessä kirjoituksessa Martin Scheinin kävi tuimaan vastahyökkäykseen Beniä vastaan. Keskustelu on jatkunut sittemmin Hesarissa, jossa Tuomas Ojanen ja Ben Z. ovat käyneet toistensa kimppuun oikein urakalla.

5. Tänään, siis vapunaattona, valtiosääntöasiantuntijoiden ja kaikkien muidenkin itseään kunnioittavien oikeusoppineiden itseoikeutettuna johtavana ideologina esiintyvä professori Kaarlo Tuori on näköjään päättänyt antaa lopullisen tyrmäysiskun beneille ja kaikille muillekin, jotka ovat yrittäneet nakertaa perustuslakivaliokunnan - lue valiokunnan kuulemien pysyvien asiantuntijoiden arvovaltaa. Helsingin Sanomissa on julkaistu Tuorin mielipidekirjoitus, jonka raflaavana otsikkona on "Viekö Suomen tie kohti tuomarivaltiota"?

6. Tuori pelottelee ja maalailee uhkakuvia, että jollei arvostelu ja eduskunnan arvovallan nakertaminen á la Ben Zyskowcz jumalauta lopu, niin edessä on Suomen siirtyminen tuomarivaltaan! Kaarlo Tuori käyttää Benistä hauskaa nimikettä "edukunnan entinen, tosin lyhytaikainen puhemies". Tuoria näyttää jurppivan myös se, että kansanedustajat ovat aloittaneet kokonaan uudenlaisen käytännön eli ryhtyneet lakiehdotusten lähetekeskusteluissa "ohjeistamaan perustuslakivaliokuntaa". Jumankekka, ovat siis alkaneet ohjeistaa perustuslakivaliokuntaa, siis käytännössä meitä, valiokunnan pysyviä asiantuntijoita - eikö tässä valtakunnassa mikään ole enää pyhää!

7. Tuomarivaltio on kirosana, jolla vasemmistoradikaalit perusoikeusoppineet ja lakimiehet  yleensäkin ovat yrittäneet aiemminkin toisinajattelijoiden turpia tukkia. Sana tuomarivaltio vertautuu ulkopolitiikan alalla sanaan neuvostovastaisuus, joka oli Kekkosen tasavallassa pahin asia ja leima, mikä poliitikkoon ja toisinajattelijaan saatettiin lyödä. Jollet kannattanut Kekkosta ja hänen ulkopolitiikkansa, olit neuvostovastainen ja urasi politikassa tai valtion viroisssa oli mennyttä. Tuorin tasavallassa olet "pahan" eli tuomarivaltion kannattaja, jos uskallat arvostella perustuslakivaliokuntaa tai sen pysyviä asiantuntijoita, joista useimmat taitavat olla enemmän tai vähemmän kallellaan vasemmistoon tms. ryhmien suuntaan.

8. Johtavat vasemmistolaiset lakimiehet ovat Olavi Heinosen ajoista eli 1960- luvun lopulta lähtien pelotelleet kansaa tuomarivaltion vaaroilta eli tilanteelta, jossa "kaikki valta on tuomareillla" - tämä siteeraus oli erään Olavi Heinosen 1970-luvun alussa julkaiseman lehtiartikkelin nimenä kysymysmerkillä varustettuna. Tätä slogania on sen jälkeen toisteltu sopivissa tilanteissa ja nyt tähän aseeseen näyttää siis tarttuneen ikään kuin viimeisenä oljenkortenaan Kaarlo Tuori.

9. Konkreettisesti tuorilaiset pelkäävät sitä, että heidän edustamansa kanta, jonka mukaan kaikki valta perustuslain tulkinnassa kuuluu ja tulee kuulua aina ja iankaikkisesti perustuslakivaliokunnalle, tosiasiallisesti valiokunnan kuulemille asiantuntijoille, olisi jotenkin vaarassa. Tuori varoittelee, että samalla kun kaiken maailman "benit sun muut" nakertavat puheillaan valiokunnan arvovaltaa, on "tuomioistuinlaitoksessa ilmennyt merkkejä kiistää valiokunnan lausuntojen merkitys lainkäytössä". Tuorille ja hänen hengenheimolaisilleen olisi suoranainen kauhistus, jos meidän "omaperäinen perustuslakivalvontamme" menettäisi merkityksensä ja tulkintavalta siirtyisi tuomioistuimiin.

10. Tuori saattaa viittaa esimerkiksi yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevaan korkeimman oikeuden ratkaisuun vuodelta 2010, jossa korkein oikeus katsoi, ettei yksityisessä pysäköinninvalvonnassa tai valvontamaksun määrämisessä, oikeastaan vaatimisessa, ole kysymys perustuslain 124 §:ssä tarkoitetusta merkittävän julkisen vallan käyttämisestä (KKO 2010:23). Perustuslakivaliokunnalla ja sen kuulemien asiantuntijoiden enemmistöllä oli juuri ennen vuoden 2011 maalisvaaleja asiasta toisenlainen käsitys, mutta korkein oikeus ei nähnyt tämän johdosta aiheelliseksi purkaa aiemmin antamaansa tuomiota (KKO 2011:43). Kysymys on edelleen ratkaisematta. Perustuslakivaliokunta joutuu ottamaan siihen kantaa eduskunnan käsiteltävänä parhaillaan olevan uuden yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevan lakiesityksen käsittelyn yhteydessä. Perustuslakivaliokunta on lykännyt lausunnon antamista asiassa jo pitkään; katso blogikirjoitusta nro 713/25.3.2013. Ilmeisesti valiokunta empii, oliko sen ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja vaaleja ottama tiukka kanta sittenkään perusteltu ja järkevä. Kaarlo Tuorin kirjoituksen yhtenä tarkoituksena saattaa olla pyrkiä vaikuttamaan valiokunnan asiaa koskevaan päätöksentekoon.

11. Kyllä, Suomen perustuslaki on todella Tuorin mainitsemalla tavalla kansainvälisessä vertailussa sangen "omaperäinen", mitä tulee perustuslakivaliokunnan keskeiseen ja vahvaan asemaan perustuslain tulkinnassa. Likipitäen kaikissa muissa maissa tuomioistuimilla on yleensä paljon merkittävämpi rooli perustuslain valvonnassa ja tulkinnassa kuin Suomessa. Meillä ollaan siis tässä suhteessa itse asiassa kaikkein kauimpana Tuorin niin kovasti varoittelemasta "tuomarivaltiosta". Perustuslain mukaan tuomioistuin saa tosin sivuuttaa eduskunnan hyväksymän tavallisen lain säännöksen, jos säännöksen soveltaminen johtaisi ilmeiseen ristiriitaan perustuslain kanssa. 

12. Sanalla "ilmeinen" on tässä kohtaa ratkaiseva merkitys, sillä muiden maiden perustuslaeissa tuomioistuimille ei ole asetettu vastaavanlaista rajoitusta tai "jarrua" valvoa lakien perustuslainmukaisuutta. Tätä pidikettä on Suomessa perusteltu juuri perustuslakivaliokunnan "johtavalla" asemalla perustuslain valvonnassa. Suomessa on katsottu, että jos laki tai jokin sen säännöksistä ei ole perustuslakivaliokunnan etukäteisvalvonnan mukaan perustuslain vastainen, tuomioistuimella ei olisi oikeutta katsoa säännöksen olevan "ilmeisesti" ristiriidassa perustuslain kanssa. Poliitikot ovat siis halunneet kahlita riippumattomien tuomioistuimen valtaa ja säilyttää perustuslain valvonnan poliittisen elimen eli perustuslakivaliokunnan hallussa.

13. Kun asia on todellisuudessa näin, on perin outoa, että jotkut oikeusteoreetikot ovat katsoneet asiakseen ryhtyä varta vasten pelottelemaan eduskuntaa, tuomioistuimia ja kansalaisia "tuomarivaltion vaaroilla" tai "Suomen tiellä kohti tuomarivaltiota".

14. Mutta ehkäpä Kaarlo Tuorin puheet on syytä kuitata lähinnä vappupuheiksi! Meneehän vasemmistoliitolla sentään gallupeissa kohtalaisesti, sillä sen kannatus on noussut edellisestä kannatusmittauksesta 0,5 prosenttiyksiköllä ja on nyt 9 prosenttia. Olkaamme tästäkin vähästä onnellisia ja sännätkäämme huomenna joukolla vappumarssille!

688. KKO:n presidentiltä yksipuolinen lausunto oikeusneuvosten välimiestehtävistä

1. Kirjoitin blogissa nro 681/17.12.2012 ("Oikeuskanslerilta kesy kannanotto tuomareiden välimiestehtäviin") oikeuskansleri Jaakko Jonkan päätöksestä, jonka oikeuskansleri antoi Eurooppalaisen Oikeusturvan Keskusliiton (EOK) korkeimman oikeuden (KKO) jäsenten välimiestehtävistä tekemän kantelun johdosta. 

2. Olen selostanut mainittua kantelua ja kyseistä asiaa muutenkin myös blogissa 680/15.12.-12 ("Tuomareiden välimiestehtävien valvonta ontuu"). Omista tuoreista kokemuksistani välimiehenä kerroin blogissa nro 679/ 12.12.-12. 

3. Oikeuskansleri Jonkka pyysi EOK:n kantelun johdosta lausunnon KKO:n presidentiltä ja kaikkien hovioikeuksien presidenteiltä sekä Suomen Asianajajaliitolta. Oikeuskanslerin päätöksessä on referoitu laajasti presidentti Pauliine Koskelon KKO:n nimissä antamaaa lausuntoa.

4. Vaikka olen luonnehtinut blogissanin Jonkan päätöstä konkreettisella tasolla sanalla "kesy", ei voida toki kiistää, etteikö oikeuskansleri olisi periaatteellisella ja yleisellä tasolla essittänyt punnittuja näkökohtia asiasta. Oikeuskansleri toi päätöksessään selkeästi esiin huolensa siitä, että tuomioistuinten riippumattomuuteen tunnettavan luottamuksen kannalta tuomareiden ja erityisesti KKO:n jäsenten lukuisat välimiestehtävät ja niistä maksettavat korkeat palkkiot ovat ongelmalliai. Lausunnonantajista Rovaniemen hovioikeuden presidentti Esko Oikarinen esitti samankaltaisia näkemyksiä kuin oikeuskansleri Jonkka.

5. Oikeuskanslerin päätöksen jälkeen asiaa on pohdittu jonkin verran myös myös median palstoilla, kuten blogikirjoituksesta nro 684/7.1.2013 ilmenee. Oikeuskanslerin päätöksen jälkeen KKO kiirehti antamaan 7.1.-13 tiedotteen oikeusneuvosten sivutoimista vuonna 2012. Juten olen vm. blogikirjoituksessani selvittänyt, kyseinen tiedote on sikäli puutteellinen, että otsikostaan huolimatta se koskee yksinomaan KKO:n kansliatoimikunnan vuonna 2012 myöntämiä sivutoimilupia. Sitä vastoin siitä ei ilmene, mitä sivutoimia oikeusneuvokset ovat vuonna 2012 hoitaneet heille jo aiemmin annettujen sivutoimilupien nojalla.  

6. KKO:n piirissä oikeuskansleri Jonkan kannanottoa ei ilmeisesti ole oikein sulatettu. Näin voidaan päätellä siitä, että KKO julkaisi eilen kotisivullaan presidentti Koskelon 5.10.2012  päivätyn lausunnon kokonaisuudessaan, kas tässä

http://www.kko.fi/60806.htm

7. Pauliine Koskelon lausuma on melkoisen yksipuolinen, sillä siinä keskitytään lähinnä vain puolustelemaan KKO:n jäsenten välimiestehtäviä ja muita sivutoimia. Pro et contra -tyyppinen asian pohdinta ja puntarointi näyttää puuttuvan. Tämä on inhimillisesti katsoen sinänsä toki ymmärrettävää, sillä presidentti Koskelo puhuu omassa asiassaan, sillä juuri hän KKO:n kansliatoimikunnan puheenjohtajana päättää käytännössä sivutoimilupien myöntämisestä oikeusneuvoksille. 

8. Lausunto on yhdessä suhteessa varsin hämmästyttävä, sillä siinä sivuutetaan kokonaan kaikkein merkitävin seikka, joka puhuu vahvasti KKO:n jäsenten välimiestehtäviä vastaan. Koskelo keskittyy pohtimaan lausunnossaan oikeusneuvosten välimiestehtäviä ainoastaan mahdollisten esteellisyystilanteiden eli jääviyden kannalta. Tässä suhteessa hän ei näe ongelmia, vaikka joutuu myöntämään, että oikeusjuttujen asianosaisilla ja ulkopuolisilla ei ole mahdollisuutta kontrolloida oikeusneuvosten esteellisyyttä, koska lain mukaan KKO:n sivutoimirekisteriin merkittävät tiedot oikeusneuvosten välimiestehtävistä ovat salaisia välimiesjuttujen asianosaisten osalta.

9. Tuomioistuimilta ja erityisesti valtakunnan ylimmältä oikeudelta ja sen tuomareilta edellytettävä riippumattomuus on toki tärkein peruste ja seikka, joka puhuu oikeusneuvosten välimiestehtävien sallimista vastaan. Mutta tämän näkökohdan presidentti Pauliine Koskelo sivuuttaa lausunnossaan kokonaan! 

10. Miksi näin? Kyse ei voine olla unohduksesta, sillä KKO:n presidentti toki tietää, mitä jo Suomen perustuslain 3 §:n 3 momentissa asiasta säädetään: Tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomiostuimet, ylimpinä tuomioistuimina korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus.

11. Olen mm. monissa blogijtuissani paasannut nimenomaan riippumattomuuden merkityksestä, kun on kyse tuomareiden ja erityisesti KKO:n jäsenten välimiestehtävistä. Tuomioistuimilta ja tuomareilta edellytettävä konkreettinen puolueettomuus eli se, etteivät välimiehinä toimivat tuomarit tule mainittujen sivutoimiensa takia virkatoimissaan esteellisiksi, ei yksin riitä. 

12. Tuomareilta edellytetään, ei vain puolueettomuutta konkreettisissa oikeusjutuissa, vaan riippumattomuutta kaikista ulkopuolisista sivuvaikutteista, myös elinkeino- ja talouselämän vaikuttajista. Välimiestehtävät ovat omiaan synnyttämään tiettyjä lojaliteettisuhteita ja verkostoja, joihin korkeita tuomareita halutaan eri syistä ja intressien takia vetää mukaan, jotta heidän riippumattomuuteensa tuomareina voitaisiin vaikuttaa. Vaikka näin ei käytännössä tapahtuisikaan - ainakaan kovin usein - synnyttää ylimmän tuomioistuinten jäsenten viranhoidon ohella harjoittama "yksityispraktiikka", jota hoidetaan julkisuudelta täysin salassa, eli heidän toistuvat ja rahakkaat välimiestehtävänsä yritysten välisissä asioissa, ihmisten mielissä vaikutelman riippumattomuuden ja puolueettomuuden uhasta tai murenemisesta. 

13. Olen hämmästynyt siitä, että KKO:n presidentti haluaa tieten tahoen sivuuttaa lausunnossaan riippumattomuuden merkityksen asiassa. Olen lukenut Koskelon lausunnon, mutta en ole löytänyt siitä sanaa "riippumattomuus" tai sen johdonnaista. Koskelo käyttää asiaa vähätellääkseen erilaisia kiertoilmauksia, sillä hän puhuu tumioistuimilta edellytettävästä "yleisestä luottamuksesta", millä hän mahdollisesti tarkoittaa juuri riippumattomuutta. Mutta miksi tällainen pään pensaaseen paneminen? Kyllä "ruma sana" on sanottava niin kuin se on - sitä paitsi "riippumattomuus" on varsin osuva ja jopa kaunis sana! Perustuslaissakaan ei käytetä sanoja "yleinen luottamus" tai vastaavaa sanontaa, vaan siinä mainitaan kakistelematta sanapari "riippumattomat tuomioistuimet". 

14. Tuomareiden ja erityisesti maan ylimmän tuomioistuinten tuomareiden lukuisat, jatkuvat ja rahakkaat välimiestehtävät ovat  siis "pahasta" nimenomaan tuomioistumelta edellytettävän ja jo perustuslaissa säädetyn riippumattomuuden takia. Tämä ei ole suinkaan minun "keksintöäni", vaan samasta asiasta ovat puhuneet monet arvostetut jurtistit jo ennen minua ja myös minun jälkeeni. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka tarkasteli alussa mainitussa päätöksessään KKO:n jäsenten välimiestehtäviä juuri KKO:n riippumattomuuskuvan kannalta, ja samoin teki hovioikeudenpresidentti Esko Oikarinen oikeuskanslerille antamassaan lausunnossa. 

15. Vielä selvemmin oikeusneuvosten välimiestehtäviä riippumattomuuden kannalta on tarkastellut ex-oikeusneuvos ja eduskunnan entinen oikeusasiamies Lauri Lehtimaja. Vuodelta 1998 annetun oikeusasiamiehen vuosikertomuksen esipuheessa Lauri Lehtimaja kirjoittaa näin:

- Olen samaa mieltä siinä, että virkamiehen on hyödyllistä ymmärtää elämää ja sivistää itseään monipuolisesti. En kuitenkaan usko, että runsaat sivutoimet ja - elinkeinot ovat tuomarille tai muulle julkista valtaa käyttävälle korkealle virkamiehelle välttämättä paras tapa avartaa ymmärrystään tai hankkia kokemusta. Kysymys ei ole pelkästään siitä, että nämä aiheuttaisivat varsinaista esteellisyyttä konkreettisessa virkatilanteessa. Näinhän ei välttämättä aina tapahdu. Ne voivat kuitenkin luoda pysyviä  lojaliteettisuhteita, jotka taas ovat omiaan nakertamaan yleisön luottamusta julkisen vallankäytön riippumattomuuteen (lihavointi JV).

16. KKO:n presidentti Pauliine Koskelo on pyytänyt parissa kolmessa asiassa lausunnon tietystä akatemiaprofessori Kaarlo Tuorilta. Olisi ollut toivottavaa, että KKO:ssa olisi turvauduttu Tuorin asiaintuntemukseen myös nyt esillä olevassa asiassa. Kaarlo Tuori on nimittäin "tuominnut" KKO:n jäsenten välimiestehtävät vielä selväsanaisemmin kuin esimerkiksi Lauri Lehtimaja. Ks. Tuorin mainituista kannanotoista esim. X tuomaripäivien pöytäkirja 1996 s. 54-55,  JFT  1996 s. 499 ja Lakimies 2000 s. 1057. Ensiksi mainitussa kirjoituksessaan Tuori lausuu näin:

- Varsinkin korkeimpien oikeuksien tuomareiden riippumattomuuden kannalta minun on vaikea ymmärtää, miten heidän toimintansa välimiesoikeuksissa voidaan puolustaa. Mahdollisimman painokkaasti on todettava, että tuomareiden toiminta välimiesoikeuksissa, erityisesti asianosaisten valitsemina välimiehinä, mutta myös puheenjohtajina, vaarantaa heiltä edellytettävän riippumattomuuden" (lih. JV).

17. Arvovaltaisista juristeista siis esimerkiksi Jaakko Jonkka, Lauri lehtimaja, Kaarlo Tuori ja Esko OIkarinen ovat esittäneet perusteltuja epäilyjä KKO:n jäsenten välimiestehtäviä kohtaan nimenomaan tuomioistuimilta edellytettävän riippumattomuuden takia. Mutta KKO:n prsidentti, jolla on siis niin sanotusti "asiassa osa", ei näe tässä suhteessa minkäänlaista ongelmaa. Hän ei edes halua lausua ääneen sanaa "riippumattomuus", jottei vaan syntyisi käsitystä siitä, että riippumattomuudella olisi asiassa jotakin merkitystä!

18. Koskelo kirjoittaa lausunnossaan:
- Sellainen epäilys, että tuomarilla olisi taipumus myöhemmässä jutussa jotenkin "hyvitellä" aiemmassa ratkaisemassaan asiassa hävinnyttä osapuolta, ei voi olla objektiivisesti perusteltu, eikä tällainen epäilys nähdäkseni voi muuttua objektiivisesti perustelluksi pelkästään siitä syystä, että kyseessä on ollut välimiesmenettely ja että välimiesmenettelyn yleisten sääntöjen mukaan hävinneen osapuolen kuluvastuu käsittää myös välimiespalkkiot.

19. Mainittu asia asia ei minusta ole relevantti. Sitä vastoin voitaisiin epäillä, että välimieheksi tai välimiesten puheenjohtajaksi nimetty tuomari, esim. juuri oikeusneuvos, haluaa "hyvitellä" tai suosia välimiesjutussa toisen osapuolen asiamiehenä toiminutta asianajajaa tai hänet puheenjohtajaksi valinneita asianosaisten asianajajia jossakin muussa suhteessa tai tarkoituksessa. Esimerkiksi vaikkapa silloin, kun on kysymys valitusluvan myöntämisestä jutussa, jossa ko. asianajaja toimii asiamiehenä.

20. Välimiehiä eivät käytännössä valitse ja nimeä jutun asianosaisina olevat yritykset, vaan näiden jutuissa asiamiehinä käyttämät asiananajat. Nämä asianajajat toimivat vuorostaan usein myös välimiehinä. Näin syntyy välimiesverkostoja, joiden jäsenten kesken vallitsee tietynlainen äänetön yya-sopimus, joka toimii "sulle mulle" -periaatteella. KKO:n ja koko tuomioistuinlaitoksen riippumattomuuden kannalta on sangen vaarallista, jos ja kun tähän verkostoon vedetään mukaan osa KKO:n tuomareista. Syntyy tyypillisiä hyvä veli -verkostoja, joissa veljet auttavat toisiaan parhaan kykensä mukaan.

21. On mahdollista, että KKO:n valituslupa heltiää tavallista helpommin ja heppoisemmin perustein asiassa, jossa verkoston kaksi "veljestä" kohtaavat toisensa, toinen valituslupaa hakevan asianosaisen asiamiehenä ja toinen lupajaoston jäsenenä; valituslupa voidaan myöntää kahden jäsenen kokoonpanossa eikä lupapäätöstä perustella mitenkään!

22. Yksi todiste välimiesverkoston olemassolosta on KKO:n jäseniä koskevien virkaesitysten tekeminen. KKO:n jäseneksi on nimitetty tähän mennessä 6-7 asianajajaa. Merkillistä tässä on se, että kaikki tähän asti oikeusneuvoksen nimityksen saaneet asianajajat tunnetaan välimiehinä ja välimiesjuttujen asianajajina. KKO:een tulevista asioista kuitenkin karkeasti ottaen vain noin kolmasosa koskee siviilioikeudellisia kysymyksiä, loput kaksikolmasosaa käsittelevät rikos- ja prosessioikeudellisia oikeuskysymyksiä. Vm. kysymyksiin perehtyneitä asianajajia ei ole kuitenkaan katsottu kelvollisiksi oikeusneuvoksen virkaan. 

23. Täsässäkin kohdin hyvät veljet ovat siis olleet auttamassa toisiaan. Jos välimiesjutuissa esiintyvä advokaatti ymmärtää esittää ja ajaa välimiesoikeuden puheenjohtajaksi KKO:n jäsentä, kasvavat hänen mahdollisuutensa päästä itse joskus myöhemmin KKO:n jäseneksi tuntuvasti.

24. Tällaiset kysymykset ja epäilyt näyttävät olevan KKO:n presidentille täysin vieraita. Pauliine Koskelo ei halua näistä epäilyistä edes keskustella, vaan hän kuittaa ne ylimielisin sanakääntein pelkiksi jäsentymättömiksi "mielikuvanäkökohdiksi". 

PS.

KKO:n presidentti Pauliine Koskelo näyttäisi haluavan jatkossa panna köyhät niin sanotusti kyykkyyn myös tuomioistuimissa.

Kauppalehden mukaan (14.1.) Koskelo näet ilmoitti viime perjantaina pidetyssä Asianajajapäivässä, että hän on valmis harkitsemaan valtiolle maksettavien oikeudenkäyntimaksujen laajennuksia ja korotuksia. Koskelo ehdottaa myös, että oikeudenkäyntimaksuja alettaisiin periä oikeusjuttujen asianosaisilta jo etukäteen, ei siis vasta jälkikäteen oikeudenkäynnin päätyttyä, kuten nyt tapahtuu. Koskelon mukaan uudistuksella ei olisi ainoastaan rahoituksellista, vaan myös tiettyä ohjausvaikutusta siihen, mitä "pistetään vireille".

KHO:n presidentti Pekka Vihervuori puolestaan totesi Kauppalehden mukaan, että maksujen kasvattimisessa on kyse ainoastaan "näpertelystä", mutta hänenkin mielestään maksupotentiaalia olisi esimerkiksi elinkeinoelämän verojutuissa.

Tiedoksi: Pauliine Koskelo, KKO

496. Perustuslaki uudistuu, presidentin valta kuriin

Kerrakii kunno kirja - kaikkii niie hiton morsiammii - ja koljattiloi jälkee - miun pittää sanoo jot kyl tuo Eveliina - häähä hää ossaakii kaikelaista - niiko tää kirjoittamisenkii - ja kaikelaist muutakii - mut ei niis nyt sen enempää - kysyt sie jot seurustellaak myö nyt sit - siis niiko silviisii - kuuleha sie,tuoho mie en virka mittää - kysy hänelt - Ellult - tai älä kysykää - nythä mie muistinkii - tää asjaha kuuluukii - kuuleha sie sälli ko mie siul haastan - kuuluu miu yksityisyytei piirii - hitto - miehä oon entine pääminister - nyt ala jätkä kuule kälppii siit tai mie suutu - ja mieko suutun, ni siit ei hyvä seuraa- mie en oo eläissäin suuttunt vast ko yhe kerra - lapsen - mut nyt mie - kuuleha sie sälli - taiakii suuttuu toise kerra...

1. Vuoden 2000 perustuslakia ollaan parhaillaan muuttamassa. Edellinen hallitus antoi ns. Taxellin komitean mietinnön pohjalta toukokuussa 2010 eduskunnalle esityksen laiksi Suomen perustuslain muuttamisesta (HE 60/2010 vp). Ennen viime vaalikauden päättymistä eduskunta hyväksyi 16. 2. 2011 lain Suomen perustuslain tarkistamisesta lepäämään ensimmäisiin eduskuntavaalien jälkeisiin valtiopäiviin.

2. Perustuslain 73 §:n mukaan eduskunnan on hyväksyttävä lepäämään jätetyt lait asiasisällöltään muuttamattomina täysistunnossa yhden käsittelyn asiana päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä. Tätä uusintakäsittelyä koskeva eduskunnan lähetekeskustelu käytiin 13.9.2011 ja juuri nyt tätä kirjoittaessani eduskunnan täysistunto keskustelee vielä kerran puheena olevasta asiasta.

3. Perustuslain muutoksella pyritään vahvistamaan valtioneuvoston asemaa suhteessa tasavallan presidenttiin kuitenkin siten, että presidentti edelleen säilyttää asemansa merkittävänä valtioelimenä. Joissakin asiaryhmissä ja erityistilanteissa presidentin harkintavaltaa kuitenkin sidotaan eduskunnan ja valtioneuvoston yhtenevään kantaan.

4. Uudistuksen yhtenä tavoitteena on myös selkeyttää ylimpien valtioelinten valta- ja vastuusuhteita ja siten poistaa valtiosäännön tulkintaan käytännön elämässä liittyneitä epäselvyyksiä. Tämä koskee erityisesti tasavallan presidentin päätöksentekomenettelyä sekä Suomen edustautumista Euroopan unionissa. Lisäksi perustuslain muutoksen tavoitteena on kehittää kansalaisten suoria osallistumismahdollisuuksia ja samalla vahvistaa valtiollisen järjestelmän perustana olevaa edustuksellista demokratiaa.

5. Valtioneuvoston asemaa vahvistetaan osoittamalla valtioneuvostolle yksinomainen toimivalta antaa hallituksen esitykset eduskunnalle. Parlamentaarisen hallitustavan vahvistamiseksi sekä valta- ja vastuusuhteiden selkeyttämiseksi tasavallan presidentin harkintavalta sidotaan määrämuotoisessa päätöksenteossa palautuksen jälkeen eräissä asiaryhmissä eduskunnan ja valtioneuvoston yhtenevään kantaan.

6. Käytännössä merkittävä osa presidentin päätöksenteosta on jo nykyisin parlamentarisoitunut, sillä presidentti käyttää toimivaltuuksiaan valtioneuvoston kannan mukaisesti. Tätä heijastaa myös presidentin nykyiseen valtioneuvoston ratkaisuehdotukseen perustuvaan päätöksentekoon liittyvä palautusmenettely, jonka mukaan presidentti ei voi asiaa ensimmäistä kertaa hänelle esiteltäessä päättää asiasta valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta poikkeavalla tavalla.

7. Ehdotetun perustuslain 58 §:n 2 momentin mukaan asian palautumisen jälkeen valtioneuvosto voisi antaa eduskunnalle muusta kuin lain vahvistamista, virkaan nimittämistä tai tehtävään määräämistä koskevasta asiasta selonteon. Tämän jälkeen asiasta päätettäisiin eduskunnan selonteon johdosta hyväksymän kannanoton mukaisesti, jos valtioneuvosto tätä ehdottaa. Eduskunta toimisi siis eräällä tavalla "erotuomarina" presidentin ja valtioneuvoston välillä. Ehdotettu menettely kohdistuisi käytännössä pääasiassa sellaisiin kansainvälisiin asioihin, jotka presidentti päättää määrämuotoisessa päätöksenteossa perustuslain 93 §:n 1 momentin nojalla ja jotka kuuluvat ulkopolitiikan johtamiseen.

8. Edellä kerrottu menettely on käytettävissä lähinnä ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaan kuuluvia päätöksiä tehtäessä. Järjestelyn pääasiallisena tarkoituksena on ristiriitojen ennakollinen ehkäiseminen presidentin ja valtioneuvoston välillä.

9. Kansalaisten osallistumisoikeuksia valtiollisella tasolla täydennetään uudella kansalaisaloitteella, jolla äänestäjät voivat saada haluamansa asian eduskunnan käsiteltäväksi. Vähintään 50 000 äänioikeutetulla Suomen kansalaisella tulee olemaan oikeus tehdä eduskunnalle aloite lain säätämiseksi. Eduskunnan tulee ottaa kansalaisaloite käsiteltäväkseen, mutta aloitteen hyväksyminen jää eduskunnan arvioitavaksi samoin kuin mahdolliset muutokset aloitteeseen.

10. Perustuslain 66 §:ään otettavan uuden säännöksen mukaan pääministeri edustaa Suomea Eurooppa-neuvostossa. Pääministeri edustaa Suomea myös muussa valtion ylimmän johdon osallistumista vaativassa Euroopan unionin toiminnassa, jollei valtioneuvosto poikkeuksellisesti toisin päätä. Valtioneuvosto voisi vastaisuudessakin poikkeuksellisesti päättää, että pääministerin lisäksi tasavallan presidentti osallistuisi Euroopan unionin toimintaan liittyvään kokoukseen, jos Euroopan unionin järjestelmä sen sallii.

11. Paljon porua on pidetty perustuslain 1 §:ään otetavasta lisäyksestä, joka koskee Suomen jäsenyyttä Euroopan unionissa. Perustuslakiin otetaan myös uudet säännökset toimivallan siirrosta Euroopan unionille, kansainväliselle järjestölle tai kansainväliselle toimielimelle. Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävästä toimivallan siirrosta päätettäisiin vastaisuudessa kahden kolmasosan enemmistöllä, kuten nykyisinkin, mutta siirtoa ei tehdä poikkeuslailla nykyiseen tapaan vaan uudessa perustuslain määrittelemässä menettelyssä.

12. Sanotusta 1 §:ään tulevasta maininnasta käytettiin viime helmikuussa eduskunnan täysistunnossa runsaasti puheenvuoroja. Maininnan poistamista koskeva muutosehdotus kaatui äänestyksessä äänin 134-30. Poistamista kannattavia edustajia oli tuolloin vasemmistoliiton, perussuomalaisten, kristillisdemokraattien, sosialidemokraattien ja vihreiden eduskuntaryhmissä.

13. Toisin kuin jotkut ovat väittäneet, perustuslakiin otettava maininta Suomen EU-jäsenyydestä ei vaikuta mahdollisuuteen erota unionista eikä mahdollisen eroamisen yhteydessä noudatettaviin menettelyihin. Kirjauksen jälkeenkin Suomi voi erota unionin jäsenyydestä eduskunnan yksinkertaisella enemmistöllä. Kirjauksen tekeminen on perusteltua, sillä EU:n jäsenyys vaikuttaa merkittävästi norminantovaltaan ja lainsäädäntöön samoin kuin suomalaisten tuomioistuinten toimintaan.

14. Eduskunta äänestää lepäämään jätetystä lakiehdotuksesta eli sen hyväksymisestä tai hylkäämisestä ensi perjantaina. Selvältä näyttää, että eduskunta hyväksyy lepäämään jätetyn lain suurella enemmistöllä. Perustuslakiin tulevia muutoksia vastustaa lähinnä vain perussuomalaisten eduskuntaryhmä ja vasemmistoliitosta eronnut kahden hengen ryhmä.

15. Jotkut perustuslakiasiantuntijat arvostelevat vielä viime vaiheessa kovin sanoin uudistuksen yhtä keskeistä kohtaa eli edellä kappaleessa 7 ja 8 mainittua eduskunnan uskottavaa "erotuomarin" roolia tasavallan presidentin ja valtioneuvoston välisessä (mahdollisessa) kiistassa. Uudistuksen ideana on, että jos presidentti ei suostu tekemään hallituksen ehdotuksen mukaista päätöstä, hallituksen kanta voittaa, mikäli eduskunta on hallituksen kanssa samaa mieltä. Kyseinen erimielisyys voi koskea ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, sillä perustuslain mukaan presidentti ja valtioneuvosto eli hallitus johtavat ulkopolitiikkaa yhdessä, ja presidentti päättää ulkopoliittisista asioista hallituksen ratkaisuehdotusten pohjalta.

16. Sekä valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen että akatemiaprofessori Kaarlo Tuori "narisivat" viimeksi eilen TV1:n uutislähetyksessä kyseisestä kohdasta, jota he kutsuivat "poliitikkojen luomukseksi" ja jota valtiosääntöoppineet ovat vastustaneet. Tuori ja Ojanen kiinnittävät huomiota siihen, että parlamentarismiin kuuluu oletus, jossa toimiva hallitus nauttii eduskunnan luottamusta ja siis lähtökohtaisesti esittää eduskunnan kannan.

17. Ojanen:

- Minun mielestäni pitäisi lähteä myös ulkopolitiikassa siitä, että jos valtioneuvosto ehdottaa jotain tasavallan presidentin päätettäväksi, niin myös tältä osin valtioneuvosto nauttii eduskunnan luottamusta. Nyt on omaksuttu hyvin konstikas, kummallinen konstruktio.

Tuori:

- Presidentille ikään kuin annetaan mahdollisuus testata valtioneuvoston eduskunnassa nauttimaa luottamusta. Tämä on hyvin merkillistä parlamentarismia.

18. Valtiosääntöoppineiden nyt viime tingassa esille ottama kysymys on joka tapauksessa luonteeltaan lähinnä akateeminen, sillä käytännössä se ei tuskin tulee aktualisoitumaan. Kuten nimittäin jo edellä totesin, mainitun järjestelyn tarkoituksena on ristiriitojen ennakollinen ehkäiseminen presidentin ja valtioneuvoston välillä. Ei ole syytä pelätä, että presidentti tulisi ehdoin tahdoin riitautumaan hallituksen kanssa.

19. Olisivatko valtiosääntöoppineemme lainkaan yhtä huolestuneita kyseisen uudistuksen suhteen, jos olisi selvää, että tasavallan presidentiksi valittaisiin jatkossakin sosialisti tai jos eduskunnassa olisi vasemmistoenemmistö? Kun nyt näyttää siltä, että presidentiksi valitaan pitkästä aikaa oikeiston ehdokas, näyttävät valtiosääntöoppineemme valpastuneen ja huolestuvan uudistusta koskevassa kannanotoissaan.

402. YLE kiihottaa ihmisiä laittomaan parkkimaksukapinaan

Toimittaja uutisankkansa kimpussa...
Akatemiaprofessori Kaarlo Tuori: Minä en ole koskaan ajanut pätkääkään autoa, ei tämä minua sillä tavalla koske...

1. TV1:n uutislähetyksessä tänään kello 20.30 lähetettiin hieman omalaatuisilla tulkinnoillaan joskus ennenkin huomiota herättäneen toimittaja Ari Mölsän toimittama juttu otsikolla "Yksityinen parkkisakotus on taas kaaoksessa".

1a. Jo uutistenlukija Matti Röngän äänessä oli uhkaavan tummaa sävyä, kun hän lausui introssaan painokkaasti: "Perustuslakivaliokunta tyrmäsi KKO:n linjaukset! Kun Mölsä sitten pääsi vauhtiin, saatiin kuulla sellaisia sanontoja kuin esimerkiksi "KKO sai korvilleen", "parkkisotku", "tilanne on kaamea", "kansalaiskapinan aineksia", "suorastaan katastrofi", "kaaos", "kriisi" jne. - Totisesti, totisesti, minä sanon teille: ei ollut lainkaan vaikea havaita, kenen joukoissa toimittaja seisoo ja mikä talo ja ketkä ovat hänen maalitaulunaan!

2. Uutispätkässä väitetään, että "Eduskunnan perustuslakivaliokunta on tyrmännyt korkeimman oikeuden vuosi sitten tekemät parkkisakkolinjaukset ja että kiistely yksityisistä parkkisakoista jatkuu kiivaana. Eduskunnan käsiteltävänä parhaillaan oleva lakiesitys yksityisestä pysäköinninvalvonnasta on kaatumassa, koska perustuslakivaliokunnan mukaan niin sanotut yksityisoikeudelliset valvontamaksut ovat perustuslain vastaisia". Juttu jatkuu tähän tapaan:

3. "Korkein oikeus katsoi vuosi sitten, että maanomistajan valtuuttama pysäköintivalvontayhtiö saa kirjoittaa yksityisoikeudellisia valvontamaksuja, kunhan asiasta varoitetaan kyltissä. Tekstiksi riittää: "Yksityisalue. Pysäköinti sallittu merkityille paikoille pysäköintiluvan saaneille. Ehtojen vastaisesta pysäköinnistä veloitetaan valvontamaksua 40 €. Pysäköimällä hyväksyt ehdot." Korkeimman oikeuden mukaan maanomistajan ja pysäköitsijän välille oli syntynyt niin sanottu reaalisopimus. Valvontamaksu on korkeimman oikeuden mielestä siviilioikeudellinen sopimussakko.

4. Korkein oikeus sai korvilleen.

5. Perustuslakivaliokunta toteaa mietinnössään, että yksityiseen pysäköinninvalvontaan liittyy perustuslain 124 §:ssä tarkoitetun julkisen hallintotehtävän piirteitä ja että käytännössä tuo toiminta rinnastuu monin tavoin julkiseen pysäköinninvalvontaan.

Valiokunta muistuttaa, että perustuslain mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle. Yksityinen pysäköinninvalvonta nykylaajuudessa voidaan valiokunnan mielestä toteuttaa vain perustuslainsäätämisjärjestyksessä.

6. Perustuslakivaliokunta ylin auktoriteetti. - Yleisen oikeustieteen professori ja akatemiaprofessori Kaarlo Tuori Helsingin yliopistosta pitää käsillä olevaa tilannetta omaperäisenä ja ainutlaatuisena.

- Korkeimman oikeuden ratkaisun ja tämän tuoreen perustuslakivaliokunnan kannanoton välillä on selvä ristiriita.

Kumpaa kansalaisten tulisi sitten uskoa, korkeinta oikeutta vai eduskunnan perustuslakivaliokuntaa?

- Itse lähden ainakin valtiosääntöoikeudellisesta näkökulmasta siitä, että perustuslain tulkintakysymyksissä perustuslakivaliokunta on se ylin auktoriteetti.

7. Edessä tuomionpurku? Useat oikeusoppineet pohtivat, pitäisikö korkeimman oikeuden - nyt perustuslakivaliokunnan lausunnon jälkeen - purkaa vuoden takainen parkkisakkopäätöksensä.

- Korkein oikeus voi oma-aloitteisestikin purkaa päätöksiään. Se on toki harvinaista, professori Tuori kertoo.

- Ja tietysti myös kyseisessä jutussa asianosaisena olleilla henkilöillä on oikeus hakea purkua.

8. Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta uumoilee, että purkuhakemus saattaisi kannattaa.

- Tilanne on nyt sellainen, että se henkilö, joka aikoinaan vei valvontamaksunsa korkeimpaan oikeuteen, voisi kyllä perustellusti hakea tuomion purkua.

9. Ilmassa kapinahenkeä. Ilmassa on kansalaiskapinan henkeä. - Professori Matti Tolvanen ei aio maksaa yksityistä parkkisakkoa - jos sattuisi sellaisen joskus saamaan.

- En ole tietysti mikään muita yllyttämään, mutta sanon, että itse en maksaisi.

- Pysäköintimaksut täytyy yksityiselläkin paikalla tietysti maksaa, se on päivän selvää.

10. Kysymys on nyt vain siitä, kuka saa määrätä sanktiomaksuja.

Professori Kaarlo Tuori puolestaan povaa parkkisakkoyhtiöille mielenkiintoista tulevaisuutta.

- Kyllä tässä tenkkapoon paikka on.

YLE Uutiset / Ari Mölsä."

----

11. Voi, voi tätä toimittaja Mälsää! Voi, voi, tätä perustuslakihötön ja -mössön määrää! Voi, voi, näitä teoriaherroja ja "oikeusoppineita!

12. Eihän tässä muuta oikein voi sanotunlaisen "kohujutun" johdosta todeta, sillä niin täydellistä puppua meille mainitussa uutispätkässä kyllä tarjoiltiin. YLE tarjosi kanavan sanomalle, jossa oikein professorimiehen toimesta kansaa kiihotettiin rivien välissä sopimuksen rikkomisiin!

13. Kuten olen blogissani 393/19.2.2011 jo todennut, perustuslakivaliokunnan kanta ei ole minkäänlaisessa ristiriidassa korkeimman oikeuden vuonna 2010 antaman ennakkopäätöksen KKO 2010:23 kanssa. Joka tällaista väittää, ei ole kyllä lukenut perustuslakivaliokunnan lausuntoa PeVL 57/2010 vp kunnolla.

13. Kuten blogissani 393 selostin, perustuslakivaliokunta ei ottanut lainkaan kantaa sanottuun korkeimman oikeuden tuomioon. Valiokunta ei ottanut kantaa yksityisen pysäköinninvalvonnan laillisuuteen. Valiokunta ei kieltänyt yksityistä pysäköinninvalvontaa.

14. Mitä valiokunta sitten teki ja totesi? Valiokunta katsoi, että hallituksen lakiesitys (HE 223/2010 vp) ei ole kaikilta osin riittävän selkeä ja täsmällinen, vaan se edellyttää pienehköjä, luonteeltaan lähinnä vain kosmeettisia muutoksia. Ilman näitä muutoksia lakiesitystä ei voitaisi hyväksyä muuten kuin perustuslain säätämisjärjestyksessä. Kun nuo valiokunnan edellyttämät muutokset tehdään, seuraava hallitus tuo uuden eduskunnan käsiteltäväksi tarkistetun lakiesityksen, joka voidaan hyväksyä normaalissa järjestyksessä.

15. Tästä ja vain tästä oli perustuslakivaliokunnan lausunnossa kyse. Tämän on vahvistanut perustuslakivalokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi muun muassa Aamulehdelle antamassaan lausunnossa, ks. blogi 393 kappale 5. Kyse ei siis ole mistään sellaisesta, jota herrat Mälsä, Tuori ja Tolvanen yrittivät ensin mainitun kokoon kyhäämässä uutispätkässä meille uskotella.

16. Kuten blogissani 393 uumoilin, valiokunta sortui näin vaalien alla, ilmeisen väsähtäneenä Vanhas-prosessin ja moniin laajoihin, viime hetkellä päälle pakkaaviin uudistushankkeisiin, tietynlaiseen populismiin, nosti kätensä pystyyn ja lykkäsi kyseisen lakiesityksen käsittelyn vaalien ylitse.

17. Perustuslakivaliokunta ei "kävellyt KKO:n ylitse", kuten uutispätkässä KKO:n talon edessä patsastellut Mölsä väitti. Valvontamaksu ei ole mikään "parkkisakko", kuten Mölsä yritti tolkuttaa - huonolla menestyksellä. Valvontamaksu perustuu lailliseen sopimukseen ja tätä vapaassa markkinatalousvaltiossa mikään viranomainen - vaikka radikaalit oikeusoppineet niin haluaisivatkin - ei voi kieltää eikä eduskunta kävellä sopimusoikeuden ylitse. KKO:n tuomiota 2010:23 ei tarvitse eikä voida purkaa, koska laillisia perusteita siihen ei ole.

18. Pidän aika outona, että jopa akatemiaprofessori Kaarlo Tuorikin on mennyt näin halpaan "parkkiaktivismiin." Mutta mitäpä nämä perusoikeusintoilijat, jotka työkseen juoksevat perustuslakivaliokunnan kuultavina, eivät tekisi omaa tärkeyttään korostaakseen. En jaksa oikein ottaa Tuorin kantaa kovinkaan vakavasti, ehkäpä hänelläkin on tiettyjä paineita ja stressiä monen monituisten asiantuntijalausuntojensa parissa.