815. Pönäkkä aloitus vuodelle 2014

1. Vuosi on taas vaihtunut ja eri maiden johtajat ovat pitäneet totutunlaisia uudenvuodenpuheitaan omista lähtökohdistaan käsin. Venäjällä sikäläinen presidentti ja diktaattori Vladimir Putin vieraili äskettäin kahdesti terrosti-iskun kohteena olleessa Volgogradissa (ent. Stalingrad) ja vannoi kitkevänsä ja tuhoavansa terrorismin maasta viimeiseen tsetseeniin asti. 

2. Pohjois-Korean diktaattori Kim Jong-Un puolestaan perusteli ja suorastaan ylisti setänsä Jang Song-Taekin viime viikkoista teloittamista. Kimin mukaan maan kakkosmiehen statuksen omannut setämies oli yrittänyt kahmia itselleen valtaa. Tämähän ei käy laatuun, sillä kaikki valta maassa kuuluu tietenkin Kimille. Kim totesi vaatimattomaan tapaansa, että Jangin teloitus yhdistää kansakuntaa ennennäkemättömällä tavalla. 

3. Kimin esiintyminen kuvastaa myös sikäläistä lainkäyttökulttuuria: tuomiot perustellaan vasta jälkikäteen eli sitten kun rangaistukset on jo pantu täytäntöön eli kun tuomitulta on otettu nirri pois. Lainkäyttö on ihailtavan tehokasta - vetää vertoja lähes kiinalaiselle rikoslainkäytölle -  eivätkä sitä häiritse mitkään RITU:n kaltaiset ongelmat. Pitäisikö oikeusministeriön valjastaa laajapohjainen valtuuskunta, joka matkustaa Pohjois-Koreaan tutustumaan sikäläiseen lainkäyttöön; eduskunnan lakivaliokunta on tietenkin itseoikeutettu matkaan lähtijä, ja nyt reissuun olisi myös hyvää aikaa kun eduskunta on lähes pari kuukautta kestävällä joululomallaan. Suomen oikeusministeriön johtavat virkamiehet, tuomarit ja laillisuusvalvojat tuntevat lukuisten matkojensa ansiosta kiinalaisen oikeuslaitoksen ja oikeudenkäynnin varsin hyvin jo ennestään, joten sinne meidän on enää turha valtuuskuntia ja virkamiehiä lähettää.

4. Tämän kansainvälisen katsauksen jälkeen voimmekin palata tänne kostean lämpimään Suomeen ja tarkastellla hieman, miten uusi vuosi otettiin vastaan meillä. Sehän selvisi, kun jos jaksoi edellisen yön kiivaan rakettien ja pommien ammuskelun jälkeen herätä ennen kello 11 ja avata, paitsi silmänsä, mistä nyt ei ole kysymys, myös maailmankuvaa meille lahjomattoman puolueettomalla tavallaan välittävän telkkarin ja sen ykköskanavan. 

5. Herätyskello olisi pitänyt panna soimaan jo aiemmin, jos halusi nähdä Paavo Haavikosta kertovan ohjelman "Suomalainen kirjailija" klo 9.05-10, mutta tämä olisi kyllä ollut jo liian ankara rangaistus edellisen yön juhlijalle. Haavikon metkuthan sitä paitsi tiedetään jo entuudestaan. Oletan, että kollega Jukka Kemppinen, joka sattuneesta syystä tuntee Paavon tekemiset kuta kuinkin läpikotaisin, tulee muistelemaan Haavikkoa jälleen kerran omassa blogissaan ("Mennyt maailma"),  jos katsoo sen aiheelliseksi.

6. Uudenvuodenpäivän kohokohta on aina ollut telkkarissa tasan kello 12 lähetettävä tasavallan presidentin perinteinen puhe. Presidentti Sauli Niinistö piti tai oikeastaan luki tämänkertaisen puheensa Mäntyniemessä eikä, kuten tapana on ollut,  Linnassa; Linna on edelleen remontissa.

7. Perinteisesti presidentin puhetta edeltää televiossa jonkinlaisena lämmittelynä suomalaista identiteettiä korostava ohjelma. Siihen kuuluu kaksi osiota. Ensin tutustutaan Suomen luontoon ja runsaasen eläimistöön. Tällä kertaa saatiin nähdä ohjelma nimeltä " Pohjoinen valo, leikkejä jäällä". Valitettavasti emme nähneet jäällä Kira Korven sulavaa liikehdintää - Kiralle tavanomainen pyllähdys kaksoiaxelissa vai oliko se kolmoistulpissa - olisi kyllä voitu leikata pätkästä pois. No, kuin ei niin ei! Leikkejä jäällä esitti nyt maakotkapariskunta, sikäli kuin saatoin kahvintekotoimiltanii oikein havaita.

8. Toisen osan kyseisestä lämmittelyohjelmasta muodostaa perinteisesti kulttuuripläjäys. Nyt saimme nähdä uusintana vuonna 2003 lähetetyn ohjelman "Kansansankari Katri Helena". Hieman outo sana tuo "kansansankari", kansan suosikki on paljon käytetympi ilmaus. Kansallisankari-sanahan on perinteisesti varatttu harvoille suomalaisille huippu-urheilijoille tai sotapäälliköille. "Kansallisaarre" taas on uusi nimike, mistä Hesari järjesti pari kuukautta sitten äänestyksen. Juttu ja koko aihe haudattiin lehdessä kuitenkin melko nopeasti, kun huomattiin, että lukijat äänestivät kansallisaarteeksi, eivät suinkaan Jari Tervoa, Lenita Airistoa tai Vesku Loiria - Katri Helenasta puhumattakaan - vaan Jari Litmasen.

9. Katrina Helenasta kertovista ohjelmista ei voi yleensä milloinkaan muuta oikein sanoa kuin huh, huh! Onhan niissä kestämistä, enkä nytkään jaksanut katsoa ohjelmaa kovin tarkasti. Koko kansansankari on koko lailla loppuun kaluttu aihe ja tyyppi, joka jaksaa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen veisata "Katson autiota hiekkaarantaa", "Puhelinlankoja" ja mitä kaikkia yhtä kuluneita kappaleitaan. Luulisi siinä olevan pikkuhiljaa artistilla, nyt 68 v. , itselläänkin jo hiukka kestämistä! Eikö Katrin nykyinen boyfriend eli Tommy, oliko se nyt Läntinen vai Liimatainen, voisi pikkuhiljaa keksiä Katrille jotain uusia piisejä laulettavaksi? Kymmenen vuoden takaisessa ohjelmassa näkyi pätkä myös Katrin ja hänen silloisen miehensä kirjailijaprofessori Panu Rajalan "auvoisesta" yhteiselosta. Nyt tuokin onni on jo ajat sitten tullut tiensä päähän; viittaan tässä suhteessa Panun viime vuonna ilmestyneeseen kirjaan "Lavatähti ja kirjamies".

10. Odotan jo nyt kylmiä väristyksiä selkäpiissäni tuntien, minkälainen kulttuuripläjäys ensi vuonna mahtaa edeltää TV1:ssä presidentin uudenvuoden puhetta. Jos tänä vuonna kerrottiin Katri Helenasta, niin johdonmukaisuus edellyttää, ellei suorastaan vaadi, että vuoden päästä saamme nähdä Niinistön lämmittelynumerona Paula Koivuniemestä (67) kertovan tunnin mittaisen vanhan tv-ohjelman. Jos nyt Katri Helenan ohjelmassa vilahti Panu Rajala, niin Paulasta kertovassa ohjelmassa "Kummat silmät, ruskea nukka", pääsemme varmaankin muistelemaan Paulan ja Ilkka Kanervan 20 vuoden takaista yhteiseloa alaotsikolla "Onni jonka annoin pois".

11. Tämän esipuheen jälkeen pääsemmekin sitten pikkuhiljaa itse asiaan eli presidentti Niinistön tv-puheeseen! Sanoisin omana yleisarvionani, että puhe oli odotettu eikä juuri hetkauttanut ketään. Kun Putin ja Kim Jong-Un lupasivat suuria, eli Putin kitkeä Venäjältä korruption ja Kim kaikki vastustajansa, ei Sauli luvannut oikeastaan mitään. Tai kyllä lupasi, jos oikein tarkkoja ollaan. Saul nimittän sanoi, että meidän kaikkien pitäisi olla rehellisiä ja että että itse on rehellinen! Eikö tämä ole selvä uudenvuodenlupaus? Jos kerran kanslaiset ovat rehellisiä, niin kyllä maar silloin myös "maan isän" tulee pyrkiä rehellisyyteen! 

12. Niinistö kaipasi rehellisyyttä myös Euroopan unionilta: "Unionin tulee olla rehellinen, yksinkertaisesti vain rehellinen", sanoi presidentti ytimekkäästi. Niinpä niin, vanha sanontahan kuuluu, että "rehellisyys maan perii". Se, periikö rehellisyys myös EU:n, jää kuitenkin nähtäväksi, sillä onhan unioniin haalittu myös vähemmän rehelliseksi tunnettua porukkaa Välimeren rannoilta! 

13. Niinistö yritti vakuuttaa, että vaikka EU:n taloudenpito herättää huolta, niin yhtä kaikki EU:n tie on oleva myös Suomen tie!  (Eräs aloitteleva poliitikkohan julisti aikoinaan Mäntymäen vappupuheessaan, että "Tsekkoslovakian tie on myös Suomen tie", latojan huomautus). Niinistö otti siis voimakkaasti kantaa EU:n puolesta. Presidentin mukaan rauha, demokratian arvot, hyvinvointi, ihmisen elämän vakaus ja vapaus ovat unionin kova ydin. Näin varmasti teoriassa ja paperilla, mutta entäs käytännössä? Näin voidaan luultavasti kysyä esimerkiksi perussuomalaisten leirissä.

14. Puheensa loppupuolella Niinistö vetosi kansalaisiin, jotta nämä huomioisivat ja auttaisivat yksnäisiä ihmisiä. Presidentin mukaan suomalaisten pitäisi uskaltaa kysyä toisiltaan: mitä sinulle kuuluuu, voinko auttaa jossain? Ei siis "mitä se sinulle kuuluu, pidä sinä kuule vain huoli omista asioistasi"! Vihon viimeiseksi Niinistö toivotti kuulijoille Jumalan siunausta - oliko siinä sana "kaikille", tämä ei jäänyt mileen. Tässä suhteessa, mutta ei sitten kovin paljon muussa, Niinistön puheet eroavat Tarja Halosen vastaavista puheista.

15. Ulkoiselta olemukseltaan Niinistö esiintyi hyvin vakavasti, jäykästi ja otsa rypyssä. Miehen kasvoilta ei näkynyt kertaakaan edes hymyn häivää, ei edes puheen ruotsinkielisessä osuudessa. No, onhan se toki vakava paikka, kun pitää yrittää keksiä näinä ankeina aikoina ihmisille jotain mieliinpainuvaa sanottavaa. Mutta jos kerran uusi paavi Franciscus hymyilee ystävällisesti Pietarinkirkon aukiolla ihmismassoille puhuessaan, niin olisiko liikaa vaadittu, että Suomen presidentti ottaisi tässä suhteessa hieman paavista esimerkkiä?

16. Yksi ulkoinen seikka minua jäi Niinistön puheessa erityisesti vaivaamaan. Presidentti ei nimittäin katsonut puheensa aikana kertaakaan minua silmiin eli suoraan kameraan. Hän tuijotti eteensä jokseenkin ilmeettömästi, mutta katse oli luotu tiukasti alas oikealla olevaan teleprompteriin, missä etukäteen kirjoitetun puheen teksti juoksi. Esimerkiksi Tarja Halosen tai Martti Ahtisaaren vastaavista puheista ei syntynyt tässä suhteessa yhtä kylmäkiskoista vaikutelmaa. Oliko tämä kenties tekninen moka vai olisiko Niinistö nimenomaan halunnut, että tuo vekotin sijoitetaan niin, ettei hänen tarvitse katsoa suoraan kameraan? Veikkaisin jälkimmäisen vaihtoehdon puolesta.