1. Edellisessä blogijutussani kerroin Yle Uutisten "kohu-uutisesta", jonka mukaan kansanedustajat ovat hämmästelleet korkeimman oikeuden (KKO) presidentti Pauliine Koskelolta saamiaan sähköpostiviestejä asioissa, joita on käsitelty eduskunnassa. Toimittajien esittämien vihjailujen mukaan jotkut kansanedustajat olisivat pitäneet Koskelon lähettämiä viestejä arveluttavina jopa perustuslaissa säädetyn valtiovallan kolmijako-opin kannalta.
2. Pauliine Koskelo kiisti Yle Uutisten toimittajien painostusväitteet - kansanedustajat eivät itse sellaista väitettä edes esittäneet - ja kertoi lähettäneensä joillekin kansanedustajille ainoastaan lakiesityksiin liittyvää taustamateriaalia, kuten esimerkiksi tuomioistuinten päätöksiä tai esitelmiä taikka juridisissa lehdissä julkaistuja kirjoituksia.
3. Itse pidin ja pidän edelleen Yle Uutisten nostattamaa kohua lähinnä naurettavana hupijuttuna. Vielä naiivimmalta tuntui apulaisoikeuskanslerin sijaiseksi juuri viime viikolla nimitetyn Risto Hiekkataipaleen Ylelle antama haastattelukritiikki, jossa hän kritisoi voimakkaasti Koskeloa tyylitajun puutteesta ja yliopettajamaisesta menettelystä. Minusta ylin laillisuusvalvoja ei voi ensimmäisiksi virkatöikseen kyllä pahemmin lyödä kirvestään kiveen.
4. Oikeusoppineet, myös valtiosääntösellaiset, ovat pitäneet tapauksen johdosta viisaasti suunsa supussa. Yhtä kuitenkin lukuun ottamatta. Lähes kaikkien oikeudenalojen tietäjäksi ja taitajaksi julistautunut professori ja entinen tuomari Jukka Kemppinen meni nimittäin taas möläyttämään typeryyksiä ja vaatimaan, nyt jo toisen kerran, Pauline Koskelon eroa virastaan.
5. Kemppisen innon puuttua lapselliseen asiaan juuri nyt ymmärtää sitä taustaa vasten, että hän on reilun viikon kuluttua eli 12.5. julkistamassa blogijutuistaan koottua kirjaansa. Kemppinen näyttää siis haluavan omituisella ulostulollaan saada mediajulkisuutta itselleen ja kirjalleen. Kuten sanottu, Kemppinen vaati edellisen kerran jo muutama vuosi sitten Pauliine Koskelon eroamista tai erottamista virastaan ja silloin vaatimus herätti vielä suurempaa mediajulkisuutta kuin nyt, jolloin vastuulliset tiedotusvälineet eivät ole edes maininneet Kemppisen ko. vaatimusta. Juristipiireissä Kemppisen blogijutut ja varsinkin sanotunlaiset erovaatimukset kuitataan yksinomaan huumorilla ja päänpudistuksilla, sillä jokainen ymmärtää, että Kemppinen turinoi vain lämpimikseen, hänen sanotut vaatimuksensa ovat kerrassaan älyttömiä.
6. Vapunaattona eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma otti Koskelon lähettämiin sähköposteihin kantaa; uutinen tästä julkaistiin muun muassa mm. Helsingin Sanomissa 30.4. otsikolla "Eduskuntaa ei painostettu". Heinäluoma totesi aivan odotetusti, että eduskunnan kannalta Koskelon viestittely ei ole ongelma. Puhemies perusti kantansa keskusteluihin useiden viestejä saaneiden kansanedustajien kanssa sekä asian käsittelyyn puhemiesneuvostossa viime tiistaina.
7. Heinäluoma sanoi, ettei hän ole tavannut henkilöä, joka olisi kokenut Koskelon lähettämät viestit häiritsevänä tai painostuksena. Puhemiesneuvostossa oli päin vastoin todettu, että korkeimman oikeuden esittämillä näkökulmilla on merkitystä lainsäädäntötyön kannalta. Heinäluoman mukaan on normaalia, että ihmiset esittävät näkökulmiansa ja kommenttejaan. Puhemiehen mielestä olisi suorastaan mahdotonta ajatella, että korkein oikeus painostaisi eduskuntaa, eikä tässä yhteydenpidossa mikään viittaa siihen.
8. Heinäluoman mukaan korkeimmasta oikeudesta on ollut aikaisemminkin yhteydenpitoa eduskuntaan, eikä viestittely liity pelkästään presidentti Koskeloon. "Eduskunnassa on korkea arvostus Koskelon työtä kohtaan ja täällä on nähty että hän on toiminut hyvässä tarkoituksessa," sanoi Heinäluoma. Puhemiehen mukaan asia on eduskunnan puolelta on loppuun käsitelty. "Tänne saa postia lähettää ja myös sähköpostia", Heinäluoma sanoi lopuksi.
9. Jukka Kemppinen ei kuitenkaan malttanut jättää asiaa tähän, vaan on palannut siihen tämänpäiväisessä blogijutussaan "Läpinäkyvä tuomari". Kemppinen jorisee tyylilleen uskollisena niitä näitä joutavia Olavi Heinosesta lähtien, mutta nuo tarinat eivät liity mitenkään nyt esitettyihin väitteisiin, joihin Kemppinen on yhtynyt ja joiden mukaan Koskelo on voinut kenties syyllistyä jopa perustuslain rikkomiseen.
10. Heinäluoman vakuutteluista huolimatta Kemppinen haluaa yhä edelleen pitää blogistin arvovallallaan yllä epäluuloa Koskelon viestien sisällön suhteen. "Muutoin julkisuuteen ei ole tullut tietoa, kuinka paljon viestiliikennettä on ollut ja mitä viestit ovat käsitelleet," hän uhoaa. Kemppinen ottaa esiin termin tuomarin läpinäkyvyys, jonka mukaan tuomarin on toimittava niin, ettei hänen toimintansa ole omiaan aiheuttamaan epäilyä asiattomasta menettelystä. Kemppinen vihjaa siis rivien välissä edelleen, että Koskelo on voinut menetellä lainvastaisesti.
11. Se, että että tällaisia vihjailuja esittää henkilö, joka ei ole nähnyt ilmeisesti yhtä ainoaa Koskelon kansanedustajille lähettämään viestiä, on arveluttavaa. Ne ulkopuoliset, jotka ovat kyseisiä viestejä nähneet, eli eduskunnan puhemies ja HS:n toimittaja, ovat yhtäpitävästi kertoneet, että Koskelon viestit eivät ole olleet painostavia, vaan sisältäneet ainoastaan tarpeellista informaatiota mm. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista.
12. Jukka Kemppinen ei näytä huomaavan, että useimmat hänen kertomansa anekdootit vanhoista tapauksista liittyvät läpinyvyyden kannalta sinänsä varsin harmittomiin tilanteisiin. Tällainen on esimerkiksi tapaus, jossa Kemppinen ja hänen advokaattiveljensä olivat käyneet yhdessä Raimo Siltalan ja Olavi Heinosen kanssa Savoyssa kestitsemässä tunnettua englantilaista oikeusoppinutta Ronanald Dworkinia. Kemppisen mukaan Dworkin on kuuluisa juristi. Oikeampi muoto olisi kuitenkin oli, sillä Dworkin kuoli vuonna 2013. Ilmeisesti Kemppinen ei ollut saanut kutsua D:n hautajaisiin, sillä hän ei näytä tietävän tämän kuuluisuuden kuolemasta. Tuonkaltaisessa tapaamisessa ei ole ollut mitään arveluttavaa, vaikka Kemmppisen velimies maksoikin ravintolalaskun. Luultavasti Kemppinen halusi kertoa mainitusta tapauksesta vain hieman kerskuakseen, keitä kaikkia kuuluisuuksia hän on elämänsä aikana tavannut.
13. Kemppinen kertoo blogijutussaan myös muutamasta muusta läpinäkyvyyden kannalta kenties arveluttavasta, mutta samalla jokseenkin rutikuivasta tapauksesta. Nuo tapaukset, jos ne ylipäätään pitävät paikkaansa, voisivat olla tuomareiden läpinäkyyvyden kannalta arveluttavia. Mutta se, miten ratkaisevasti Pauliine Koskelon tapaus eroaa näistä muista tapauksista, on jäänyt Kemppiseltä kyllä kokonaan havaitsematta.
14. Kemppinen heittää juttunsa lopuksi, että "ehkä KKO:n pitäisi kuitenkin perustaa blogi". Hän perustelee ehdotustaan sillä, että Euroopan tuomioistuinten taustoittaminen avoimessa blogissa olisi hyödyllistä kaikille eikä aiheuttaisi epäilyjä, vaan hälventäisi niitä.Tässä kohdin Kemppiselta näyttää jääneen huomaamatta tapa, jolla korkein oikeuden taustoittaa ja selostaa ennakkopäätöstensä perusteluissa juurtajaksaen mm. juuri ihmisoikeustuomioistuimen ja EU-tuomioistuimen ratkaisujen sisältöä. Aineisto, josta KKO:n presidentin kansanedustajille lähettämissä viesteissä on mainittu, onkin jo aiemmin julkaistu asianomaisessa yhteydessä. Salaisesta tai muutoin julkisuuden kannalta arveluttavasta tiedosta ei siis ole ollut kysymys.
15. Jos KKO tai vaikkapa KHO vastoin minun luuloani haluaisi perustaa oman blogin, niin kenet tulisi valita sen pitäjäksi tai päätoimittajaksi? Ehkä Kemppisen ehdotus sisältää vinkin, jonka mukaan hän itse voisi entisenä KKO:n esittelijänä ja muutenkin mukavana miehenä ryhtyä KKO:n blogin toimittajaksi.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kemppinen Jukka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kemppinen Jukka. Näytä kaikki tekstit
perjantai 2. toukokuuta 2014
lauantai 3. marraskuuta 2012
663. Lapsellista uhoa lapsilisistä
1. Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Saul Schubak, joka on toiminut aiemmin myös Kimmo Sasin (kok) avustajana, on esitellyt eilen Facebookissa näkemyksiään lapsilisistä:
- Lapsilisät pitäisi ehdottomasti poistaa. On järjenvastaista että tuemme heikomman aineksen lisääntymistä ja sitten ihmettelemme miksi täällä on huumeriippuvaisina syntyviä lapsia ja huostaanottoja alkoholistivanhemmilta.
2. Sana Schubakin kommenteista kiiri nopeasti niin, että tähän mennessä lähes kaikki ovat ehtineet lausua mielipiteensä asiasta. Kommenttien sävyjä ei ole vaikea arvata.
3. Jälkeenpäin Schubak on tietenkin yrittänyt selitettä ja tarkentaa sanomisiaan:
- Taloustieteissä lähdetään siitä että kaikissa tuissa tulisi myös huomioida sivuvaikutukset. Lapsilisien negatiivisena sivuvaikutuksena tuetaan sellaisten ihmisten lastensaantia, jotka eivät pysty tarjoamaan lapselleen hyvää elämää. Minun mielestäni jokaisella lapsella on oikeus hyvään lapsuuteen. Voidaan keskustella siitä onko tämä sivuvaikutus suuri vai pieni ja ylittääkö se lapsilisien positiiviset vaikutukset. Kuitenkaan lapsilisänkään ei pitäisi olla aiheena niin pyhä lehmä tässä yhteiskunnassa etteikö siitäkin voisi käydä asiallista keskustelua.
4. Schubakin mukaan keskustelun aikaansaamiseksi Facebook-kommentit kirjoitetaan "aina harkitsemattomasti ja provosoivasti" (Tässä suhteessa Schubak vertautuu dosentti Johan Bäckmaniin, joka sanoi samaa esiintymisestä Venäjän tv-kanavilla). Näkemyksistään Schubak ei kuitenkaan täysin irtisanoutunut.
- Ei heiltä ["heikommalta ainekselta"] voi niitä lisiä nyt ottaa pois. Se lisäisi massiivisesti ongelmia, kun heillä ei ole varaa ylläpitää lapsia, joita ovat jo hankkineet. Mutta jatkossa lapsilisiä pitäisi maksaa vähemmän, jotta heitä ei kannusteta hankkimaan lapsia,
5. Schubakin ajatukset ovat tietenkin vain hänen omiaan, ne eivät edusta edes kokoomusnuorten linjaa, kuten on saatu tietää. Kuntavaalit menivät tyypin omalta osalta ilmeisesti pieleen ja nyt pettymys on purkautunut möläytyksenä, jottei kaveria sentään kokonaan unohdettaisi. Tällaisena tuo lausahdus pitäisi ottaa ja unohtaa samantien huonona vitsinä.
6. Schubakin möläytys on kuitenkin tarjonnut kokoomuksen poliittisille vastustajille oivan tilaisuuden purkaa pettymystään huonoon vaalitulokseen ja hyökätä vaalit voittanutta kokoomusta vastaan. Oikeusministeri Jukka Gustafssonkin on katsonut asiakseen yrittää haalia poliittisia pisteita "tuomitsemalla" Schubakin lausuman. Ei tunnu demareillakaan menevän hallituksessa mitenkään hyvin.
7. Puoluetoimistojen, pikkupoliitikkojen, ay-liikkeen yms. halun käyttää tilaisuutta hyväkseen toki vielä ymmärtää. Vaikeampaa on sen sijaan ymmärtää tiettyjen kolumnistien ja blogistien intoa hyökätä kokoomusta ja "porvareita" vastaan. On provosoiduttu ja kunnolla, kun on pikkusen provosoitu!
8. Esimerkiksi Jukka Kemppinen hyökkää täysillä kokoomusta vastaan kirjoituksessaan, joka on jo otsikoitu pahaentisesti sanalla "Kokoomus". Kemppinen antaa ymmärtää, että Schubakin möläytys vastaisi yks yhteen kokoomuksen todellista linjaa. Hm, aikaisemmin Kemppinen on hyökkäillyt usean kerran kiivaasti myös Björn Wahlroosin kirjoituksia ja kirjaa vastaan Hän kiivaili myös, kun KKO:n presidentti lausui muutaman vienon ja puoleksi arvostelevan sanan eduskunnan perustuslakivaliokunnan kannanotosta koskien yksityistä pysäköinninvalvontaa. "Koskelon on erottava", otsikoi Kemppinen ja sai kaikki iltapäivälehdet ja tv-kanavien mölsät ylistämään näyttävästi rohkean professorin purkausta: Professori vaatii KKO:n presidentin eroa! Kylläpä kaveri on innostunut repimään pelihousunsa tuon tostakin aivan syyttä suotta!
9. Suhteellisuuden taju on tuollaisista purkauksista todella kaukana. Kemppisen mukaan poliittisesti Suomen pimeimmät voimat majailevat kokoomuspuolueen piirissä, eivät esimerkiksi perussuomalaisten. Näin on JK:n mukaan valitettavasti ollut jo "vanhastaan". No, kaipa Kemppinen tuon asian sitten parhaiten tietää! Kemppisen mukaan ei riitä, että kokoomusnuoret ja koko puolue on irtisanoutunut Schubakin julkilausumasta. Mitähän kokoomuksen pitäisi vielä tehdä? Kemppinenhän voisi nostaa raastuvassa kanteen puolueen lakkauttamiseksi.
10. Itse asia, josta voitaisiin keskustella, näyttää kiihkopuheissa ja -kirjoituksissa unohtuvan kokonaan. Pitäisikö lapsilisälle tehdä jotakin ja, jos pitää, niin mitä?
11. Lapsilisää alettiin maksaa Suomessa viime sotien jälkeen vuonna 1948 pohjoismaisen mallin mukaan. Kysymyksessä on lapsiperheille maksettava tulonsiirron muoto. Perheen toimeentulon lisäksi lapsilisillä on ollut vaikutusta myös lasten syntyvyyteen. Lapsilisä on perheen varallisuuteen katsomatta kaikkia kansalaisia koskeva etuus. Lapsilisää maksetaan jokaisesta Suomessa asuvasta alle 17-vuotiaasta lapsesta. Lapsilisän maksaa Kela, vuosittain sitä maksetaan noin 1,5 miljardia euroa. Lapsilisän määrä riippuu lasten lukumäärästä.
12. Lapsilisän taso on ollut poliittisten kiistelyjen kohteerna koko tukimuodon olemassaoloajan. Muistan, kun lapsena satuin kuulemaan sunnuntaisin radiosta lähetettävää Pienoisparlamentti -nimistä ohjelmaa, jossa sellaiset nimet kuin Urho Kekkonen, K.A. Fagerholm, Hertta Kuusinen, Penna Tervo, Väinö Leskinen, Esa Kaitila ym. keskustelivat taustalta kuuluvan kahvikuppien kilinän lomassa. Puheenjohtaja taisi toimia joskus radion pääjohtaja Hella Wuolijoki. Saattoipa siellä olla tarjolla myös konjakkia, sillä ohjelman loppupuolella tunnelma tuntui vain kiihtymistään kiihtyvän. Mistäpä tämän tietää, koska tuolloin ei ollut vielä näköradiota keksitty. Sellainen hämärä muistikuva jäi, että ohjelmassa väiteltiin joka kerta kiivaasti myös lapsilisistä.
13. Tuntuisi siltä, että lapsilisän maksaminen voitaisiin lopettaa hyvin toimeentulevien perheiden lapsille. Mutta missä kulkee raja "rikkaiden" ja muiden eli lapsilisää tarvitsevien perheiden välillä? Siinäpä kysymys, josta ei luultavasti päästä koskaan yksimielisyyteen. Siksi lapsiliää maksetaan myös jatkossa sellaisille perheille, jotka eivät sitä tarvitsisi.
torstai 16. elokuuta 2012
624. Oikeus "omaan (tuttuun) tuomariin"?
Matti Norrin oikeuskäsitystä voisi luonnehtia surrealistiseksi
1. Tänä aamuna pikkuhiljaa heräillessäni ja telkkaria avatessani ihmettelin, että ovatkohan Yle Uutisilta nyt loppuneet uutisten aiheet kokonaan. TV1:n Aamu-tv toitotti nimittäin joka puolen tunnin välein "ykkösjuttunaan" toimittaja Päivi Happosen kiihkeällä äänellä suorastaan veret seisauttavaa ideaa, jonka mukaan oikeusjutun asianosaisilla pitäisi olla "oikeus valita tuomarinsa".
2. Kyllä se sitten piti 3-4 kertaa toistuneen puolituntisen jälkeen lopulta uskoa, että totta se oli, eli tuo toitotus tuli tosiaan telkkarista eikä ollut mitään "pikku-ukkojen" aamuhöpinöitä.
3. Toimittaja ei toki ollut keksinyt ideaa omasta päästään, vaan sen oli toimitukselle esittänyt, kukas muu kuin varatuomari Matti Norri. Toimittaja kuului uhoavan, että Matti Norri on "monen maan oikeuslaitoksen toimintaan perehtynyt pitkäaikainen asianajaja" ja pauhasi vielä, että tämä advokaatti uskoo, että "tuomioistuimiin saataisiin vipinää, jos asianosaiset voisivat itse valita jutulleen tuomarin."
4. Vai että oikein "vipinää". Toimittajan sananvalinta muistutti kummasti hänen kollegansa Ari Mölsän jutustelutyyliä, lienevätkö nämä kaksi väsänneet tämänkin jutun yksissä tuumin ja saaneet sen oikein tv-uutisten ykkösaiheeksi?
5. Kun kuulin, että idean takana oli asianajaja Matti Norri, en sitten enää juuri ihmetellyt tuota "mullistavaa" ja käänteentekevää ehdotusta. Matti Norri on nimittäin lakimies ja filosofi, jolta on totuttu kuulemaan ja lukemaan vuosien ja vuosikymmenten aikana vaikka minkälaisia ehdotuksia ja ideoita. Joskus ihan fiksujakin, mutta toisinaan taas ajatuksia, joita en haluasi väittää suorastaan päättömiksi, mutta joilla ei kuitenkaan olisi käytännössä toteutumisen mahdollisuuksia.
6. "En tunne miestä, sano Ketola Jeesusta", enkä minäkään tunne Matti Norria. Kaikki Norrin tuntevat juristit kuitenkin vakuuttavat kilvan, että Norri on älykäs ja fiksu lakimies, joka toisaalta on yksinäinen susi; hän on pitänyt vuosikymmeniä yhdenmiehen toimistoa Helsingissä. Termillä "yksinäinen susi" viitattaneen kuitenkin lähinnä siihen, että Matti Norri jää aika usein ajatuksineen yksin, niille ei juuri kannatusta tunnu löytyvän.
7. Viimeksi tällaisen todistuksen lähimmäisestään antoi tänään Jukka Kemppinen blogikirjoituksessaan "Norri". Kemppinen sanoi - kuten JK:lla on tapana sanoa lähes kaikista tunnetuista juristeista ja muistakin kuuluisuuksista - että "minä tunnen miehen." Kemppisen mukaan Matti Norri on ylifiksu ja yksinäinen susi, joka on muun ohella julkaissut kunnioitettavia suomennoksia. Kemppinen kertoo arvostavansa Matti Norria ja hävinneensä joskus oikeusjuttuja, joissa vastapuolta on edustanut Norri.
8. Minä en tunne henkilökohtaisesti Matti Norria - en muuten Jukka Kemppistäkään, vaikka olen istunut hänen kanssaan pari vuotta Markku Arposen johtamassa laajapohjaisessa komiteassa. Mutta tämä ei olekaan minusta kovin tärkeää, sillä olen kyllä tuntevinani Matti Norrin - samoin kuin Jukka Kemppisenkin - hänen lainopillisten artikkeliensa, kirjojensa sekä erityisesti hänen lukuisten lehtikolumniensa perusteella. Matti Norri ja Jukka Kemppinen ovat minusta jollakin tavalla saman lajityypin (snobi) edustajia, itsenäisiä ja itsepäisiä juristeja ja filosofeja kumpikin ja lisäksi tuotteliaita kirjoittajia. Piippukin taisi aiemmin istua kummankin suupielessä, ellen väärin muista!
9. Matti Norri on omaperäinen ajattelija niin juridiikassa kuin muutenkin ja hän tuntuu olevan idearikas ihminen joka häärää vähän siellä sun täällä. Mutta mitä tulee meikäläisen omaan erityisalaan eli prosessioikeuteen ja käytännön oikeudenkäyntien järjestämiseen, niin minun on kyllä pakko sanoa, että Matti Norri edustaa tuolla sektorilla "mennyttä maailmaa," sillä niin vanhakantaisia tai muuten outoja hänen ajatuksensa tuntuvat useimmiten olevan. Matti Norri on kuuleman mukaan julkaissut äskettäin Kanava-lehdessä artikkelin, jossa kritisoidaan vahvasti Suomen nykyistä oikeudenkäyntimenettelyä ja sen periaatteita. En ole tuota kirjoitusta lukenut, koska en ole kylttyyri-ihmisiä eikä minulle tule Kanavaa, mutta pitääpä muistaessa kipaista joskus kirjastoon tutustumaan Norrin sanottuun kirjoitukseen.
10. Matti Norrin uusin ehdotus, jonka mukaan oikeusjutun asianosaisten tulisi siis saada oikeus valita oma tuomari yleisessä tuomioistuimessa käytävässä riitaprosessissa, on minusta mahdoton toteuttaa, vaikka Jukka Kemppinen yrittää tuota ajatusta omassa blogissaan ymmärtää. Norri tietää varmaan itsekin vallan hyvin, että hänen ehdotustaan ei voida toteuttaa, mutta ainahan sitä kannattaa heitellä ilmoille silloin tällöin myös ufo-ajatuksia, sillä ainakin Yle Uutiset voi sellaisiin helposti takertua!
10a. Tuomioistuinsovittelussa, jolla tarkoitetaan sellaista tuomioistuimen (käytännössä käräjäoikeuden) jäsenen johdolla tapahtuvaa riita-asian sovittelua, jolla ei ole yhteyttä vireillä olevaan oikeudenkäyntiin (oikeudenkäynnin ei tarvitse olla edes vireillä), sovittelua hakeva voi kuitenkin lain mukaan (sovittelulaki 4 §) pyytää nimetyn tuomarin määräämistä sovittelijaksi. Subjektiivista oikeutta saada tietty sovittelija asianosaisella ei kuitenkaan ole, ja pyyntöön suostuminen edellyttää käytännössä, että molemmat osapuolet ovat asiasta yhtä mieltä. Tuomioistuinsovittelu, jolla on yritetty saada käräjäoikeudesta "kilpailukykyistä" elintä "riidanratkaisumarkkinoilla" on kuitenkin käytännössä edelleen verrattain harvinaista, eikä tietoa ole siitä, kuinka usein sovittelua hakeva pyytää tiettyä tuomaria sovittelijaksi.
11. Oikeusriidan asianosaisella on oikeus - ainakin periaatteessa - valita oma avustajansa eli asianajajansa; tätä korostetaan myös Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuissa. Samoin välimiesmenettelyssä riitapuolet - käytännössä toki heidän asianajajansa - nimeävät ensin kumpikin oman välimiehensä, jotka sitten valitsevat oikeuden puheenjohtajan.
12. Mutta selvää on, että tällaista valinnanvapautta asianosaisille ei voida antaa tuomioistuimessa tapahtuvassa riita-asian käsittelyssä, sillä se ei ole sopusoinnussa oikeudelta edellytettävän puolueettomuuden ja riippumattomuuden kanssa. Avioeroasioita, joissa Norrin mukaan tällainen oikeus esimerkiksi voitaisiin asianosaisille antaa, ei muuten enää edes käsitellä käräjäoikeudessa tuomareiden päätöksillä, vaan ne ratkaistaan oikeuden käräjäsihteerien toimesta; ositus-yms. riidat ovat sitten taas asia erikseen.
13. Monien muiden maiden (kuin Suomen) laissa on säännöksiä, joilla on pyritty nimenomaan estämään, etteivät oikeusjutun asianosaiset, käytännössä heidän asianajajansa, voisi vaikuttaa siihen, kuka tai ketkä toimivat jutussa tuomareina. Jutut ja asiat tulee jakaa tuomareiden kesken arpomalla tai muuten sattumanvaraisesti, niin ettei minkäänlaista sumpliminen ja vaikuttaminen riippumattoman tuomioistuimen kokoonpanoon onnistuisi. Suomessa ei, ihme kyllä, tähän(kään) asiaan ei ole kiinnitetty juuri minkäänlaista huomiota, sillä laissa tai edes tuomioistuimien työjärjestyksissä ei ole asianmukaisia säännöksiä juttujen jakamistavasta eri tuomareiden tai kokoonpanojen kesken. Eivätkä myöskään ylimmät laillisuusvalvojamme - kuinkas muuten - ole hoksanneet tai halunneet asiaan millään tavalla puuttua.
14. Välillisesti periaate, jonka mukaan asianosainen ei voi vaikuttaa siihen, kuka on jutussa tuomarina, ilmenee OK 16 luvun 3 §:n 2 momentista. Sen mukaan ratkaisuun, jolla tuomari on todettu esteelliseksi, ei saa hakea muutosta. Näin siksi, ettei asianosaisella ole intressiä siitä, kuka tai ketkä ovat hänen asiassaan tuomareina. On lähdettävä siitä, että tuomareiksi valitaan ainoastaan taitavia ja ahkeria lakimiehiä, ei laiskoja ja taitamattomia. Jos tässä suhteessa on puutteita, voivat tuomareiden valinnasta ja virkaan esittämisestä vastaavat katsoa peiliin.
15. Matti Norri perustelee ehdotustaan oikeudenkäyntien nopeuttamisella. Hänen mukaansa asianosaiset tietenkin veisivät jutut sellaisille tuomareille, jotka käsittelisivät ne joutuisasti.
16. Mutta kuten jokaisen maallikonkin tulisi ymmärtää, ettei käsittelyn nopeus suinkaan ole ainoa asia, mitä oikeudenkäynnissä tavoitellaan. Käsittelyn nopeus ei välttämättä takaa prosessin laatua eli sitä, että asia käsitellään asianmukaisesti ja siinä pyritään ja saadaan aikaan oikea ja lainmukainen ratkaisu. Lisäksi, jos asianosaiset veisivät kaikki jutut Norrin toteamin tavoin "nopeille tuomareille", niin mitä virkaa tuomioistuimissa olisi enää "hitailla tuomareilla"? Nopeat tuomarit voisivat sitä paitsi Norrin systeemissä tuota pikaa nääntyä raskaan työtaakan alle, kun taas "hitaat" voisivat vain katsella kaikessa rauhassa vierestä kollegojensa työuupumusta. Minusta tuntuu, että Norrin ajatus ei ole myöskään tältä kannalta oikein loppuun asti harkittu.
17. Mutta Matti Norrilla oli Yle Uutisille myös toinen idea, jonka avulla oikeusprosesseja voitaisiin hänen mielestään "kehittää" ja nopeuttaa. Tämä toinen idea tuntuu ensi näkemältä tepsivältä: tuomareille maksetaan palkkaa sitä mukaa, kun juttuja ratkaistaan! Norrin mukaan tämä olisi vallan loistava uudistus, ja hän perustelee sitä näin: "Kun tekee töitä, saa rahaa, ja tämä kannustaa tuomareita juttujen joutuisaan käsittelyyn." Yksinkertaista ja tehokasta, eikö vain?
18. Mutta tähän ns. provisiopalkka-ajatukseen liittyy aivan sama epäkohta kuin edellä mainittuun oman tuomarin valintaoikeuteenkin. Mikä takaa sen, että nopsasti käsitellyt ja ratkaistut jutut päättyvät myös oikeaan ja hyvin perusteltuun tuomioon, jonka asianosaiset voivat hyväksyä? Jos juttuja ratkaistaisiin kuin liukuhihnalta ja sitä mukaa, kun niitä tuodaan oikeuteen, ei ole takeita oikeusvarmuudesta ja työn laadusta, vaan olisi päin vastoin pelättävissä, että käsittely nopeutuu vain siksi, että tuomarit tarvitsevat "parempaa liksaa."
19. Jos tuomari huomaisi olevansa rahapulassa, niin hän voisi "Norrin maailmassa" ilmoittaa päällikkötuomarille (Takkinen), että "hai sie hyvä laamanni, annapa miulle taas iso kasa juttuja, minä kyllä ratkaisen ne käden käänteessä, tarvitsen nimittäin hiukka fyrkkaa, ja sinäkin voit siten esitellä OM:lle ja KKO:n Pauliinelle, miten nopsasti me täällä käräjäoikeudessa juttuja oikein käsittelemme"!
20. Matti Norri tuntee selvästi kaihoa niihin "vanhoihin hyviin aikoihin", jolloin maaseudun ukkotuomarit olivat sporttelipalkkauksen piirissä ja tienasivat todella hyvin. Ukkotuomari hoiti tuomiokuntaa tavallaan kuin yksityispraktiikkansa konsanaan, sillä hän palkkasi tuomiokunnan kanslistit (yleensä yksi naisihminen riitti) ja muut apulaiset, mutta kantoi samalla kaikista "suoritteista" (erilaisista pöytäkirjoista ja muista toimituskirjoista) kertyvät palkkiot ja maksut eli sporttelit itselleen. Käräjiäkin ukkotuomari istui silloin, kun tahtoi ja huvitti, mutta useimmiten käräjien istumisesta eli varsinaisesta lainkäytöstä vastasivat kuitenkin "orjat" eli tuomioistuinharjoitteluaan tuomiokunnassa suorittavat vastavalmistuneet nuoret juristit notaareina ja ns. päätoimisina apulaisina.
21. Olen itse seurannut notaarina ja sinä aikana käräjiä 30 päivää lähes putkeen istuneena nuorena juristina tuota sporttelituomiokunnan "touhua" enkä kyllä voisi itse suositella paluuta sanottuun järjestelmään. Norri tuntuu romantisoivan kovasti vanhoja sportteliaikoja. - Toimittaja Happosen mukaan sporttelijärjestelmä olisi ollut alioikeuksissa vallalla vielä 80-luvulla, mutta todellisuudessa sporttelipalkkauksesta alettiin siirtyä kokonaispalkkaukseen jo 1970-luvun puolivälissä.
22. Suomen suurimman tuomioistuimen eli Helsingin käräjäoikeuden laamanni Eero Takkunen ("jonka tunnen"), näyttää sen sijaan haikailevan Norrin ehdottaman provisiopalkkauksen perään. Takkusen mukaan on "periaatteellinen ongelma, että kaikilla tuomareilla on sama palkka riippumatta siitä, miten paljon tekee töitä". Takkusen mukaan ongelma on lähinnä se, miten töitä mitataan. Hän pitää Norrin ehdottamaa palkkausjärjestelmää "kokeilemisen arvoisena."
23. Heh, siinähän sitten kokeilette! Minusta käräjäoikeuden laamannin on kuitenkin turha hokea, että tuomareilla on sama palkka riippumatta siitä, miten paljon tekee töitä. Jos tässä on jossakin käräjäoikeudessa tai hovioikeudessa ongelmia, niin silloin kyllä asianomaisen päällikkötuomarin eli esimerkiksi juuri laamannin pitäisi katsoa peilin. Laamannin velvollisuutena on nimittäin jo lain mukaan huolehtia siitä, että tehtävät jakautuvat oikeudessa tasaisesti eri tuomareille. Jos laamanni huomaa, kuten hänen pitäisi huomata, että joku tai jotkut tuomarit laiskottelevat, niin hänen pitää tietenkin päällikkönä puuttua heti asiaan ja panna asiat järjestykseen eli siis valvoa, että laiskat tuomarit saadaan kuriin ja rupeavat hommiin siinä kuin muutkin tuomarit. Tähän laamannilla kyllä aivan lailliset keinot olemassa, eli hän ei voi vetäytyä tuomareiden riippumattomuuden taakse, jos hänen johtamansa oikeuden tuomarit laiskottelevat.
24. Edellä oleva kritiikki, jossa on puututtu vain pariin yksityiskohtaan, ei toki tee oikeutta Matti Norrin pitkälle asianajajan uralle ja hänen varsin laajalle monipuoliselle kirjalliselle tuotannolleen. Todella arvostettuja huippuasianajajia on silloin tällöin muistettu oikeustieteen kunniatohtorin tai professorin arvonimellä. Minusta Matti Norri voisi olla mainitunlaisen kunnianosoituksen arvoinen advokaatti, vaikka hänen uusin ehdotuksensa "oma tuomari" -järjestelmästä onkin täyttä huuhaata.
1. Tänä aamuna pikkuhiljaa heräillessäni ja telkkaria avatessani ihmettelin, että ovatkohan Yle Uutisilta nyt loppuneet uutisten aiheet kokonaan. TV1:n Aamu-tv toitotti nimittäin joka puolen tunnin välein "ykkösjuttunaan" toimittaja Päivi Happosen kiihkeällä äänellä suorastaan veret seisauttavaa ideaa, jonka mukaan oikeusjutun asianosaisilla pitäisi olla "oikeus valita tuomarinsa".
2. Kyllä se sitten piti 3-4 kertaa toistuneen puolituntisen jälkeen lopulta uskoa, että totta se oli, eli tuo toitotus tuli tosiaan telkkarista eikä ollut mitään "pikku-ukkojen" aamuhöpinöitä.
3. Toimittaja ei toki ollut keksinyt ideaa omasta päästään, vaan sen oli toimitukselle esittänyt, kukas muu kuin varatuomari Matti Norri. Toimittaja kuului uhoavan, että Matti Norri on "monen maan oikeuslaitoksen toimintaan perehtynyt pitkäaikainen asianajaja" ja pauhasi vielä, että tämä advokaatti uskoo, että "tuomioistuimiin saataisiin vipinää, jos asianosaiset voisivat itse valita jutulleen tuomarin."
4. Vai että oikein "vipinää". Toimittajan sananvalinta muistutti kummasti hänen kollegansa Ari Mölsän jutustelutyyliä, lienevätkö nämä kaksi väsänneet tämänkin jutun yksissä tuumin ja saaneet sen oikein tv-uutisten ykkösaiheeksi?
5. Kun kuulin, että idean takana oli asianajaja Matti Norri, en sitten enää juuri ihmetellyt tuota "mullistavaa" ja käänteentekevää ehdotusta. Matti Norri on nimittäin lakimies ja filosofi, jolta on totuttu kuulemaan ja lukemaan vuosien ja vuosikymmenten aikana vaikka minkälaisia ehdotuksia ja ideoita. Joskus ihan fiksujakin, mutta toisinaan taas ajatuksia, joita en haluasi väittää suorastaan päättömiksi, mutta joilla ei kuitenkaan olisi käytännössä toteutumisen mahdollisuuksia.
6. "En tunne miestä, sano Ketola Jeesusta", enkä minäkään tunne Matti Norria. Kaikki Norrin tuntevat juristit kuitenkin vakuuttavat kilvan, että Norri on älykäs ja fiksu lakimies, joka toisaalta on yksinäinen susi; hän on pitänyt vuosikymmeniä yhdenmiehen toimistoa Helsingissä. Termillä "yksinäinen susi" viitattaneen kuitenkin lähinnä siihen, että Matti Norri jää aika usein ajatuksineen yksin, niille ei juuri kannatusta tunnu löytyvän.
7. Viimeksi tällaisen todistuksen lähimmäisestään antoi tänään Jukka Kemppinen blogikirjoituksessaan "Norri". Kemppinen sanoi - kuten JK:lla on tapana sanoa lähes kaikista tunnetuista juristeista ja muistakin kuuluisuuksista - että "minä tunnen miehen." Kemppisen mukaan Matti Norri on ylifiksu ja yksinäinen susi, joka on muun ohella julkaissut kunnioitettavia suomennoksia. Kemppinen kertoo arvostavansa Matti Norria ja hävinneensä joskus oikeusjuttuja, joissa vastapuolta on edustanut Norri.
8. Minä en tunne henkilökohtaisesti Matti Norria - en muuten Jukka Kemppistäkään, vaikka olen istunut hänen kanssaan pari vuotta Markku Arposen johtamassa laajapohjaisessa komiteassa. Mutta tämä ei olekaan minusta kovin tärkeää, sillä olen kyllä tuntevinani Matti Norrin - samoin kuin Jukka Kemppisenkin - hänen lainopillisten artikkeliensa, kirjojensa sekä erityisesti hänen lukuisten lehtikolumniensa perusteella. Matti Norri ja Jukka Kemppinen ovat minusta jollakin tavalla saman lajityypin (snobi) edustajia, itsenäisiä ja itsepäisiä juristeja ja filosofeja kumpikin ja lisäksi tuotteliaita kirjoittajia. Piippukin taisi aiemmin istua kummankin suupielessä, ellen väärin muista!
9. Matti Norri on omaperäinen ajattelija niin juridiikassa kuin muutenkin ja hän tuntuu olevan idearikas ihminen joka häärää vähän siellä sun täällä. Mutta mitä tulee meikäläisen omaan erityisalaan eli prosessioikeuteen ja käytännön oikeudenkäyntien järjestämiseen, niin minun on kyllä pakko sanoa, että Matti Norri edustaa tuolla sektorilla "mennyttä maailmaa," sillä niin vanhakantaisia tai muuten outoja hänen ajatuksensa tuntuvat useimmiten olevan. Matti Norri on kuuleman mukaan julkaissut äskettäin Kanava-lehdessä artikkelin, jossa kritisoidaan vahvasti Suomen nykyistä oikeudenkäyntimenettelyä ja sen periaatteita. En ole tuota kirjoitusta lukenut, koska en ole kylttyyri-ihmisiä eikä minulle tule Kanavaa, mutta pitääpä muistaessa kipaista joskus kirjastoon tutustumaan Norrin sanottuun kirjoitukseen.
10. Matti Norrin uusin ehdotus, jonka mukaan oikeusjutun asianosaisten tulisi siis saada oikeus valita oma tuomari yleisessä tuomioistuimessa käytävässä riitaprosessissa, on minusta mahdoton toteuttaa, vaikka Jukka Kemppinen yrittää tuota ajatusta omassa blogissaan ymmärtää. Norri tietää varmaan itsekin vallan hyvin, että hänen ehdotustaan ei voida toteuttaa, mutta ainahan sitä kannattaa heitellä ilmoille silloin tällöin myös ufo-ajatuksia, sillä ainakin Yle Uutiset voi sellaisiin helposti takertua!
10a. Tuomioistuinsovittelussa, jolla tarkoitetaan sellaista tuomioistuimen (käytännössä käräjäoikeuden) jäsenen johdolla tapahtuvaa riita-asian sovittelua, jolla ei ole yhteyttä vireillä olevaan oikeudenkäyntiin (oikeudenkäynnin ei tarvitse olla edes vireillä), sovittelua hakeva voi kuitenkin lain mukaan (sovittelulaki 4 §) pyytää nimetyn tuomarin määräämistä sovittelijaksi. Subjektiivista oikeutta saada tietty sovittelija asianosaisella ei kuitenkaan ole, ja pyyntöön suostuminen edellyttää käytännössä, että molemmat osapuolet ovat asiasta yhtä mieltä. Tuomioistuinsovittelu, jolla on yritetty saada käräjäoikeudesta "kilpailukykyistä" elintä "riidanratkaisumarkkinoilla" on kuitenkin käytännössä edelleen verrattain harvinaista, eikä tietoa ole siitä, kuinka usein sovittelua hakeva pyytää tiettyä tuomaria sovittelijaksi.
11. Oikeusriidan asianosaisella on oikeus - ainakin periaatteessa - valita oma avustajansa eli asianajajansa; tätä korostetaan myös Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuissa. Samoin välimiesmenettelyssä riitapuolet - käytännössä toki heidän asianajajansa - nimeävät ensin kumpikin oman välimiehensä, jotka sitten valitsevat oikeuden puheenjohtajan.
12. Mutta selvää on, että tällaista valinnanvapautta asianosaisille ei voida antaa tuomioistuimessa tapahtuvassa riita-asian käsittelyssä, sillä se ei ole sopusoinnussa oikeudelta edellytettävän puolueettomuuden ja riippumattomuuden kanssa. Avioeroasioita, joissa Norrin mukaan tällainen oikeus esimerkiksi voitaisiin asianosaisille antaa, ei muuten enää edes käsitellä käräjäoikeudessa tuomareiden päätöksillä, vaan ne ratkaistaan oikeuden käräjäsihteerien toimesta; ositus-yms. riidat ovat sitten taas asia erikseen.
13. Monien muiden maiden (kuin Suomen) laissa on säännöksiä, joilla on pyritty nimenomaan estämään, etteivät oikeusjutun asianosaiset, käytännössä heidän asianajajansa, voisi vaikuttaa siihen, kuka tai ketkä toimivat jutussa tuomareina. Jutut ja asiat tulee jakaa tuomareiden kesken arpomalla tai muuten sattumanvaraisesti, niin ettei minkäänlaista sumpliminen ja vaikuttaminen riippumattoman tuomioistuimen kokoonpanoon onnistuisi. Suomessa ei, ihme kyllä, tähän(kään) asiaan ei ole kiinnitetty juuri minkäänlaista huomiota, sillä laissa tai edes tuomioistuimien työjärjestyksissä ei ole asianmukaisia säännöksiä juttujen jakamistavasta eri tuomareiden tai kokoonpanojen kesken. Eivätkä myöskään ylimmät laillisuusvalvojamme - kuinkas muuten - ole hoksanneet tai halunneet asiaan millään tavalla puuttua.
14. Välillisesti periaate, jonka mukaan asianosainen ei voi vaikuttaa siihen, kuka on jutussa tuomarina, ilmenee OK 16 luvun 3 §:n 2 momentista. Sen mukaan ratkaisuun, jolla tuomari on todettu esteelliseksi, ei saa hakea muutosta. Näin siksi, ettei asianosaisella ole intressiä siitä, kuka tai ketkä ovat hänen asiassaan tuomareina. On lähdettävä siitä, että tuomareiksi valitaan ainoastaan taitavia ja ahkeria lakimiehiä, ei laiskoja ja taitamattomia. Jos tässä suhteessa on puutteita, voivat tuomareiden valinnasta ja virkaan esittämisestä vastaavat katsoa peiliin.
15. Matti Norri perustelee ehdotustaan oikeudenkäyntien nopeuttamisella. Hänen mukaansa asianosaiset tietenkin veisivät jutut sellaisille tuomareille, jotka käsittelisivät ne joutuisasti.
16. Mutta kuten jokaisen maallikonkin tulisi ymmärtää, ettei käsittelyn nopeus suinkaan ole ainoa asia, mitä oikeudenkäynnissä tavoitellaan. Käsittelyn nopeus ei välttämättä takaa prosessin laatua eli sitä, että asia käsitellään asianmukaisesti ja siinä pyritään ja saadaan aikaan oikea ja lainmukainen ratkaisu. Lisäksi, jos asianosaiset veisivät kaikki jutut Norrin toteamin tavoin "nopeille tuomareille", niin mitä virkaa tuomioistuimissa olisi enää "hitailla tuomareilla"? Nopeat tuomarit voisivat sitä paitsi Norrin systeemissä tuota pikaa nääntyä raskaan työtaakan alle, kun taas "hitaat" voisivat vain katsella kaikessa rauhassa vierestä kollegojensa työuupumusta. Minusta tuntuu, että Norrin ajatus ei ole myöskään tältä kannalta oikein loppuun asti harkittu.
17. Mutta Matti Norrilla oli Yle Uutisille myös toinen idea, jonka avulla oikeusprosesseja voitaisiin hänen mielestään "kehittää" ja nopeuttaa. Tämä toinen idea tuntuu ensi näkemältä tepsivältä: tuomareille maksetaan palkkaa sitä mukaa, kun juttuja ratkaistaan! Norrin mukaan tämä olisi vallan loistava uudistus, ja hän perustelee sitä näin: "Kun tekee töitä, saa rahaa, ja tämä kannustaa tuomareita juttujen joutuisaan käsittelyyn." Yksinkertaista ja tehokasta, eikö vain?
18. Mutta tähän ns. provisiopalkka-ajatukseen liittyy aivan sama epäkohta kuin edellä mainittuun oman tuomarin valintaoikeuteenkin. Mikä takaa sen, että nopsasti käsitellyt ja ratkaistut jutut päättyvät myös oikeaan ja hyvin perusteltuun tuomioon, jonka asianosaiset voivat hyväksyä? Jos juttuja ratkaistaisiin kuin liukuhihnalta ja sitä mukaa, kun niitä tuodaan oikeuteen, ei ole takeita oikeusvarmuudesta ja työn laadusta, vaan olisi päin vastoin pelättävissä, että käsittely nopeutuu vain siksi, että tuomarit tarvitsevat "parempaa liksaa."
19. Jos tuomari huomaisi olevansa rahapulassa, niin hän voisi "Norrin maailmassa" ilmoittaa päällikkötuomarille (Takkinen), että "hai sie hyvä laamanni, annapa miulle taas iso kasa juttuja, minä kyllä ratkaisen ne käden käänteessä, tarvitsen nimittäin hiukka fyrkkaa, ja sinäkin voit siten esitellä OM:lle ja KKO:n Pauliinelle, miten nopsasti me täällä käräjäoikeudessa juttuja oikein käsittelemme"!
20. Matti Norri tuntee selvästi kaihoa niihin "vanhoihin hyviin aikoihin", jolloin maaseudun ukkotuomarit olivat sporttelipalkkauksen piirissä ja tienasivat todella hyvin. Ukkotuomari hoiti tuomiokuntaa tavallaan kuin yksityispraktiikkansa konsanaan, sillä hän palkkasi tuomiokunnan kanslistit (yleensä yksi naisihminen riitti) ja muut apulaiset, mutta kantoi samalla kaikista "suoritteista" (erilaisista pöytäkirjoista ja muista toimituskirjoista) kertyvät palkkiot ja maksut eli sporttelit itselleen. Käräjiäkin ukkotuomari istui silloin, kun tahtoi ja huvitti, mutta useimmiten käräjien istumisesta eli varsinaisesta lainkäytöstä vastasivat kuitenkin "orjat" eli tuomioistuinharjoitteluaan tuomiokunnassa suorittavat vastavalmistuneet nuoret juristit notaareina ja ns. päätoimisina apulaisina.
21. Olen itse seurannut notaarina ja sinä aikana käräjiä 30 päivää lähes putkeen istuneena nuorena juristina tuota sporttelituomiokunnan "touhua" enkä kyllä voisi itse suositella paluuta sanottuun järjestelmään. Norri tuntuu romantisoivan kovasti vanhoja sportteliaikoja. - Toimittaja Happosen mukaan sporttelijärjestelmä olisi ollut alioikeuksissa vallalla vielä 80-luvulla, mutta todellisuudessa sporttelipalkkauksesta alettiin siirtyä kokonaispalkkaukseen jo 1970-luvun puolivälissä.
22. Suomen suurimman tuomioistuimen eli Helsingin käräjäoikeuden laamanni Eero Takkunen ("jonka tunnen"), näyttää sen sijaan haikailevan Norrin ehdottaman provisiopalkkauksen perään. Takkusen mukaan on "periaatteellinen ongelma, että kaikilla tuomareilla on sama palkka riippumatta siitä, miten paljon tekee töitä". Takkusen mukaan ongelma on lähinnä se, miten töitä mitataan. Hän pitää Norrin ehdottamaa palkkausjärjestelmää "kokeilemisen arvoisena."
23. Heh, siinähän sitten kokeilette! Minusta käräjäoikeuden laamannin on kuitenkin turha hokea, että tuomareilla on sama palkka riippumatta siitä, miten paljon tekee töitä. Jos tässä on jossakin käräjäoikeudessa tai hovioikeudessa ongelmia, niin silloin kyllä asianomaisen päällikkötuomarin eli esimerkiksi juuri laamannin pitäisi katsoa peilin. Laamannin velvollisuutena on nimittäin jo lain mukaan huolehtia siitä, että tehtävät jakautuvat oikeudessa tasaisesti eri tuomareille. Jos laamanni huomaa, kuten hänen pitäisi huomata, että joku tai jotkut tuomarit laiskottelevat, niin hänen pitää tietenkin päällikkönä puuttua heti asiaan ja panna asiat järjestykseen eli siis valvoa, että laiskat tuomarit saadaan kuriin ja rupeavat hommiin siinä kuin muutkin tuomarit. Tähän laamannilla kyllä aivan lailliset keinot olemassa, eli hän ei voi vetäytyä tuomareiden riippumattomuuden taakse, jos hänen johtamansa oikeuden tuomarit laiskottelevat.
24. Edellä oleva kritiikki, jossa on puututtu vain pariin yksityiskohtaan, ei toki tee oikeutta Matti Norrin pitkälle asianajajan uralle ja hänen varsin laajalle monipuoliselle kirjalliselle tuotannolleen. Todella arvostettuja huippuasianajajia on silloin tällöin muistettu oikeustieteen kunniatohtorin tai professorin arvonimellä. Minusta Matti Norri voisi olla mainitunlaisen kunnianosoituksen arvoinen advokaatti, vaikka hänen uusin ehdotuksensa "oma tuomari" -järjestelmästä onkin täyttä huuhaata.
torstai 17. maaliskuuta 2011
413. Sanat eivät riitä kertomaan
Minä hiihtelen hankia hiljakseen, minä hiihtelen ystävän kanssa, koti tuolla vilkkuvi kultainen, tuli taasen on takassansa (Hilja Haahti)
Joudun nyt valittaen toteamaan, että kollega Jukka Kemppisen minulle antama lupaus - sellaiseksi sen ymmärsin - lopettaa blogissaan yksinomaan minua herjaamaan pyrkivien kommentoijien kirjoitukset, ei olekaan pitänyt. Viittaan siihen, mitä edellisen kirjoitukseni kommenttiosastossa esitin.
Kemppinen lähestyi itse minua sähköpostitse viestillään sen jälkeen, kun olin huomauttanut hänen blogissaan asiasta ja paheksunut solvaavien kantelukommenttien julkaisua.
Olen surullinen JK:n asenteesta ja hänen palstansa alennustilasta. Palsturi on tehnyt blogistaan jonkinlaisen kantelufoorumin, jonne jokainen häirikkö voi kirjoitella minusta mitä tahansa. Se on minusta raukkamaista. Ymmärrän toki, että kyse on jonkinlaisesta kostosta, kun olin arvostellut JK:n menettelyä mesota ja vaatia naurettavalla tavalla KKO:n presidentin eroa.
Nämä kantelijat, jotka ovat saaneet asuinsijan ja "kotirauhan" Kemppisen mainostamasta "blogikodista", ovat henkilöitä, joille olen itse antanut porttikiellon omaan blogiini asiattomien kirjoitusten ja räävittömän kielenkäytön takia.
Nuo hillittömät ihmiset, joiden joukkoon kuuluu myös parkkiaktivisteja tai -anarkisteja, ovat vaatineet, että minun pitäisi julkaista heidän täysin asiattomat ja räävittömät kirjoituksensa omassa blogissani! Kun en ole tähän tietenkään suostunut, he ovat ryhtyneet kantelemaan Kemppiselle, joka julkaisee noita solvaavia kantelukirjoituksia. Tämä on minusta aivan käsittämätöntä. Haluan pitää blogissa yllä mahdollisimman korkean laatutason ja sen vuoksi en salli siellä räävittömiä roskakirjoituksia.
Näiden kommentoijien, oikeidein kiusankappaleiden, kielenkäytön räävittömyyden ja asiattomuuden voi jokainen itse käydä todentamassa Kemppisen blogissa.
Nyt nämä kantelupukit vaativat, he suorastan raivoavat, Kemppistä antamaan minulle porttikiellon blogiinsa. Odotan mielenkiinnolla JK:n ratkaisua kyseisiin vaatimuksiin.
Minulla ei ole näissä olosuhteissa tietenkään mitään halua kirjoittaa Kemppisen blogiin. Olen nyt päässyt selville kyseisen palsturin todellisesta ajatusmaailmasta ja mielentilasta. Mutta niin kauan kuin blogisti sallii näiden ihmisten minua solvaavan kirjoittelun palstallaan, tulen tietenkin puolustamaan itseäni.
Ihailin nuorena juristina Jukka Kemppisen isää laamanni Kullervo Kemppistä pätevänä asianajajana ja yleensä kunnioitettavana lakimiehenä, joka rohkeni panna niin sanotusti kampoihin jopa presidentti Urho Kekkosen ja tämän edustaman politikoinnin kanssa. Isä-Kemppinen ei olisi koskaan eikä missään olosuhteissa alentunut moiseen kantelupukkien ja kiusankappaleiden hyysäämiseen.
------
Jatkan ensi viikolla hiihtelyä ja laskettelua Lapissa, Ylläksellä ja Levillä.
Hyvä on hiihtäjän hiihdellä
kun hanki on hohtava alla,
kun taivas kirkasna kaareutuu-
mut parempi hiihdellä yksinään,
tiens itse aukaista itselleen
ja yksin uhmata yötä
(Eino Leino)
maanantai 7. maaliskuuta 2011
406. Presidentillisiä kannanottoja parkkimaksukiistassa
Maanpuolustuskurssin avajaisissa: Psst...Pekka, minnekäs sinä parkkeerasit autosi...1. Yhä valtoimenaan vellova parkkimaksukiista sai tänään suorastaan presidentilliset mittasuhteet. Tiedotusvälineiden uutisotsikoita: "Halonen otti kantaa parkkimaksukiistaan" ja "KKO:n presidentti puolusti kantaansa parkkiasiassa."
2. YLE-uutiset, joka aiemmin on syyllistynyt eräänlaiseen laittoman parkkikapinan yllyttämiseen (katso blogi 402), kysyi asian johdosta nyt neuvoa ja mielipidettä itseltään Tasavallan presidentiltä!
3. Tämä tapahtui 197. Maanpuolustuskurssin juhlallisten avajaisten yhteydessä. Blogistia (palsturia) huvitti suuresti, kun Tarja Halosen tv-haastattelussa itse pääasia eli tuo niin "hienon hieno" ja "ylevä" Maapuolustuskurssi ja Halosen siinä pitämä esitelmä jäi uutisissa lähes tyystin huomiotta. Toimittaja oli kiinnostunut yksinomaan siitä, mitä presidentillä oli lausuttavaa yksityisestä pysäköinninvalvonnasta!
4. Presidentti Halonen ei halunnut lyhyessä lausunnossa arvostella KKO:n presidenttiä Pauliine Koskeloa, joka totesi viime lauantaina perustuslakivaliokunnan hätäilleen asiassa. Halosen mielestä se, ettei Suomessa ole perustuslakituomioistuinta, oikeuttaa terävään keskusteluun. Hän arveli, että parkkisakkokiistaan palataan eduskuntavaalien jälkeen:
- Tietysti vältän arvostelemasta tai arvioimasta niin korkeinta oikeutta kuin perustuslakivaliokuntaakin. Toisin kuin monessa muussa maassa, meillä ei kuitenkaan ole perustuslakituomioistuinta. Tässä mielessä yhteistyö lainsäätäjän, täytäntöönpanijan ja myös tuomioistuimen välillä vaatii jatkuvaa tasapainottelua, sanoi Halonen.
- Luulen, että vaalien jälkeinen eduskunta palaa sitten tähän tilanteeseen ja uskon, että pitkäaikainen hyvä yhteistyö mahdollistaa terävänkin keskustelun.
5. Halosen mielestä avoimessa demokratiassa keskustelua käydään puolin ja toisin.
- Mielestäni sekä presidentin, lainsäätäjän ja eduskunnan, täytäntöönpanijan ja tuomiovallan pitää elää nykypäivää.
6. Omituista tuossa Halosen lausunnossa oli se, että hänen mukaansa meillä keskustelu, "teräväkin sellainen", on sallittua siksi, ettei meillä ole perustuslakituomioistuinta. Halonen tarkoitti varmaankin vain noiden kolmen "valtiomahdin" jäsenten keskusteluja ja unohti tai sivuutti niin sanotun kansalaiskeskustelun ja "oikeusoppineiden" osallistumisen keskusteluun.
7. Minusta taas juuri asiantuntijoiden ja kansalaisten osallistuminen keskusteluun on tärkeintä. Minunkin blogissani ihmisillä on ollut siihen mahdollisuus, ja aika hyviä mielipiteitä on, aika ajoin, myös esitetty. Se, että Suomessa olisi perustuslakituomioistuin - Luoja meitä toki sellaiselta varjelkoon - ei tietenkään voisi estää terävää keskustelua, ei kansalaiskeskustelua, ei asiantuntijoiden keskustelua eikä liioin valtiomahtien jäsenten välistä keskustelua.
8. KKO:n presidentti Pauliine Koskelo puolestaan puolusti viime perjantaina antamaansa puhelinhaastattelua kahdessa eri ohjelmassa, ensin TV1:n pääuutislähetyksessä ja sitten vielä A-studiossa. Uutislähetykseen oli otettu vain lyhyt pätkä haastattelusta, joka kesti kaikkiaan vajaat 10 minuuttia.
9. Koskelon viime perjantain puheenvuoro on herättänyt eräiden eduskuntaehdokkaiden ja joidenkin niin sanottujen oikeusoppineiden keskuudessa pahaa verta. Nämä ovat kuitenkin joko ymmärtämättömyyttään tai jostakin muusta syystä tulkinneet Koskelon lausuntoa virheellisesti. Emeritusprofessori Jukka Kemppinen repi blogissaan raivostuneena pelihousunsa täysin ja vaati Koskelon välitöntä eroa. Harvoin olen nähnyt jonkun oikeusoppineen menettävän suhteellisuuden tajunsa yhtä totaalisesti kuin Kemppinen ja arvioivan tilanteen niin täydellisen väärin.
10. Koskelo esiintyi rauhallisesti ja tyylikkäästi. Hän tietenkin kiisti puuttuneensa millään tavalla parkkimaksulain sisältöön ja puolusti tuomareiden sananvapautta ja oikeutta osallistua oikeus- ja yhteiskuntapoliittiseen keskusteluun.
- On tietysti selvää, että eduskunta säätää lait, mutta kyllä niistä saavat muutkin keskustella. On tärkeää, että muutkin keskustelevat ja jopa tuomarit saavat keskustella yleisistä oikeuspoliittisista kysymyksistä. Itse asiassa semmoista keskustelua saisi olla enemmänkin, sanoi Koskelo.
11. Koskelo on aivan oikeassa. Tuomioistuinten tai tuomareiden riippumattomuutta tuollainen yleisellä tasolla tapahtuva keskustelu ei vaaranna. Meillä Suomessa asia on ehkä uusi ja outo, mutta meillähän oikeuspoliittinen keskustelu on muutenkin yleensä hyvin niukkaa ja siinä keskitytään usein epäolennaisin kysymyksiin. A-studion lähetyksessä Koskelo osui oikeaan todetessaan, että meillä ei useinkaan keskustella itse asiasta, vaan siitä, kenellä on oikeus käydä keskustelua tai ylipäätään sanoa asioista mitään. Näinhän se on ja niin juuri on tapahtunut myös tässä parkkimaksukiistassakin.
11a. Koskelo totesi vielä, että monipuolinen ja laaja oikeus- ja yhteiskuntapoliittinen keskustelu tulisi nähdä voimavarana, ei suinkaan ongelmana, kuten Suomessa usein valitettavasti tapahtuu. - Naulan kantaan.
12. Viime perjantain haastattelussa Koskelo kummeksui sitä, että eduskunnan perustuslakivaliokunta tyrmäsi parkkimaksu-lakihankkeen. Hän piti mahdollisena, että valiokunnassa ei ollut aikaa miettiä päätöstä niin perusteellisesti kun olisi ollut toivottavaa.
Valiokunnan puheenjohtajan Kimmo Sasi puolestaan tyrmäsi - tämä on taas tätä tv-kieltä - Koskelon sanotun väitteen. Hänen mukaansa valiokunnan lausunto ei ole tehty kiireessä, vaan se on erittäin tarkkaan harkittu ja nojaa pitkäaikaiseen käytäntöön.
13. Koskelo pitäytyy kuitenkin omassa kannassaan.
- Olen sen lausunnon lukenut ja minusta se ei ulospäin ole kaikissa kohdin niin selkeä kuin olisi ehkä ollut hyväksi.
Mikä siinä oli erityisesti sellaista, mikä ei ollut niin selkeää?
- Tavallaan ne perusteet, joilla on katsottu, että tässä on kyseessä julkinen hallintotehtävä ja vieläpä merkittävä julkisen vallan käyttö.
14. Olen Koskelon kanssa samaa mieltä perustuslakivaliokunnan perusteluista ja niiden niukkuudesta ja ristiriitaisuudesta; tästä olen maininnut näiden 2-3 päivän aikana jo useasti. Valiokunnan lausuntoon ja sen perusteluihin saatan palata tarkemmin vielä myöhemmin.
15. Koskelo torjui odotetusti Jukka Kemppisen erovaatimuksen
- No en ainakaan tämän takia. En näe siihen perustetta, hän sanoi.
16. Tällaista siis tänään tästä jo lähes koomisia piirteitä saaneesta "Suuresta parkkimaksusodasta"!
PS.
Ihmettelen muuten hieman noiden alati jatkuvien Maanpuolustuskurssien tarkoitusta ja tarvetta. Kyseessä oli nyt siis järjestysnumeroltaan jo 197. kurssi. Ilmeisesti näitä kursseja järjestään vähintään kaksi kertaa vuodessa. Niihin osallistuu kuulemma kerralla 50 henkeä, joista puolet edustaa elinkeinoelämä ja toinen puoli sitten virkamiehiä yms. toimijoita. Kurssilaiset lienevät jo vanhempaa "ikäluokkaa", joista osa ei enää joko ikänsä puolesta kelpaa kertausharjoituksiin tai joiden ei esimerkiksi virkansa takia tarvitse kertausharjoituksiin osallistua. Johtoporukkaa, tietty. Jos tosipaikka tulisi ja torrakka/rynnäkkökivääri iskettäisiin näiden kurssilaisten kouraan, niin eipä siitä taitaisi juuri mitään tulla, vaikka kurssitusta olisi pidetty niin maan perusteellisesti. Kyllä se isänmaan puolustaminen tosipaikan tullen jäisi käytännössä niiden "tuntemattomien sotilaiden" harteille, jotka meidät viime sodissakin pelastivat joutumasta ryssän ikeen alle. Kyllä jämpti on niin, sano! Onko todellakin tarvetta pitää näitä teoria- ja hengenkohottamiskursseja niin usein ja säännöllisesti, eikö yksi kurssi vaikkapa kerran viidessä vuodessa vallan hyvin riittäisi? Kerättäisiin sitten isompi lössi kokoon vaikka Messukeskukseen päiväksi tai pariksi - ja illalla sitten Lintsille ilmaiset liput. Säästettäisiin varmaan aika pitkä penni, jos nyt kursseihin kuluvat varat käytettäisiin puolustusvoimien menoihin eli aseisiin, ammuksiin ja muiden tarpeellisten sotatarvikkeiden hankkimiseen. Ihmiset eli näille kursseille kutsuttava porukka saisi hoitaa työtehtäviään rauhassa, kun heitä ei jatkuvasti juoksutettaisi erilaisilla kursseilla ja seminaareissa.
Tämä tästä maanpuolustuksesta tällä erää!
keskiviikko 16. helmikuuta 2011
390. Perustuslakivaliokunta: Matti Vanhanen oli jäävi ja menetteli virkavelvollisuuden vastaisesti
Vanhanen kiisti jääviytensä, mutta halusi estää asian tutkimisen... perustuslakivaliokunnalta Vanhanen ei saanut puhtaita papereita
1. Aloitetaan nyt kuitenkin hieman kevyemmissä merkeissä: Hän on bloggauksen ammattilainen, mutta ei tee sitä työksi...
2. Näillä Juice Leskisen biisiä "Rakkauden ammattilainen" mukailevilla sanoilla haluan muistaa kollega Jukka Kemppistä, joka silloin tällöin - viimeksi tänään otsikon "Hullut miehet" (osuva nimi) alla - muistaa blogissaan minua, vaikka tunnustaa, ettei hän koskaan lue blogiani. Minä luen sen sijaan luen joka päivä Kemppisen blogit - koska Kemppisen blogi ilmestyy joka päivä - vaikka en yleensä ymmärrä niistä mitään. Sen verran kuitenkin, että juridiikka-aiheissa Kemppinen ei ole minusta aivan parhaimmillaan, mutta sen sijaan historiassa, varsinkin sotasellaisessa, ja monessa muussa lajissa aivan super.
3. Olen antanut omassa pienessä mielessäni Kemppisen blogille nimen "Mennyt maailma." Itse sitä vastoin pysyttelen blogissani mieluummin jokapäiväisissä ilmiöissä ja uutisissa.
4. Tämä päivä on ollut iltapäivälehtien uutislööppien mukaan oikea rikosten ja rikollisten päivä! Vilkaistaanpa hieman uutisotsikoita:
- Hämeessä vaikuttava juristi kavalsi kuolinpesältä 17 000 euroa
- Poliisi kuulusteli Vanhasta lähes kellon ympäri
- Maria!: Onko penisoperaation näyttäminen telkkarissa mautonta?
- Iäkäs nainen kuoli kolarissa
- Lentomatkustajan mahasta löytyi kilo heroiinia
- Kairon museosta varastettuja aarteita löytyi
- Anneli Auerin murhaoikeuskäsittely jatkuu toukokuussa
- Vanhanen: "200 kansanedustajaa ovat tuomarini"
- "Hänen pitäisi joutua vankilaan"
- Yksi kuoli asuntopalossa Savitaipaleella
- Haulikkomies kiinni Kajaanissa
- Egypti: Väkijoukko raiskasi amerikkalaistoimittajan mielenosoituksessa
- Oikeusasiamies: KHO:n presidentti toimi sopimattomasti isoäitien käännytysasiassa
- Porvoon autokaistasurmat: Åkerlundille 15 vuotta vankeutta
- Keskusrikospoliisi selvittää Afganistanin murhenäytelmää
- Matkustajat repesivät konduktöörin kuulutukseen: "Tulisi kesä ja kärpäset!"
- Tulli: Huumeiden salakuljettajat ovat entistä kekseliäämpiä
- Liv: Helsingissä järjestetään naisten botox-bileitä
- Jälleen ryöstö Kuopiossa, epäilty otettiin kiinni
- Tämä saattaa johtaa vauvan pahoinpitelyn jäljille
- VR:llä taas pahoja pakkasongelmia
- Kulkukissa Larrystä Downing Street 10:n rottien kauhu
- Viisikymmentä somalialaista hukkui matkalla Mosambikiin
- Pentagonin salaisiin tietoihin yli miljoona hyökkäystä päivässä
jne, jne. aivan loputtomiin rikosuutisia kellon ympäri.
5. Jokainen noista jutuista ja tarinoista olisi luultavasti oman blogin ja messun arvoinen. Mutta kun rahkeet eivät riitä kaikkeen, olen poiminut edellä olevista teemoista tämänpäiväiselle levylautaselleni vain kaksi aihetta: 1) Oikeusasiamiehen nuhteet KHO:n Pekka Hallbergille, ja 2) perustuslakivaliokunnan päätöksen Matti Vanhasen asiassa.
6. Pekka Hallbergin saamia nuhteita - oikeusasiamies puhuu hyvän kotikasvatuksen saaneena virkamiehenä toki vain "arvostelusta" tai "käsityksestä" - olenkin jo ehtinyt käsitellä edellisessä kirjoituksessani (blogi 388).
7. Sivuutan tämän Vanhas-tapauksenkin aika kevyin vedoin. Olen nimittäin kirjoittanut siitä jo monen monituista juttua, ja eikös sitä niin jotenkin sanota, että "paska ei pöyhimisestä parane! Viimeksi käsittelin isommin Vanhasen käymää sotaa jääviysepäilyjä vastaan blogissa n:ro 374/18.1.2011.
8. Matti Vanhasen tapauksen käsittely oli kestoltaan ja volyymiltaan tosiaan aivan hirmuinen prosessi, vaikka kaikki tiesivät jo etukäteen, mikä tulisi olemaan lopputulos: 1) Vanhasen todetaan olleen jäävi, ja 2) Vanhanen ei joudu valtakunnanoikeuteen.
9. Vaikka jo oikeuskansleri Jaakko Jonkka oli perusteellisessa kirjeessään viime syyskuussa tullut vastaansanomattomasti siihen lopputulemaan, että Matti Vanhanen oli osallistunut esteellisenä Nuorisosäätiölle tapahtuneeseen rahanjakoon valtioneuvoston istunnossa - peräti kuudessa eri istunnossa muuten (!) - kiisti Vanhanen oikein yhdessä "huippuasianajajansa" kanssa jääviyden viimeiseen asti.
10. Perustuslakivaliokunnassa laukkasi jos jonkinlaista asiantuntijaa, professoria ja eremitusta ja ties mitä, todistamassa, että Vanhanen oli ollut jäävi. Lisäksi kuultiin peräti kolmea rikosoikeuden asiantuntijaa siitä, oliko Vanhasen menettely ollut a) huolimatonta, b) huolimatonta tai varomatonta, mutta vain vähäisessä määrin, vc) tahallista vai d) törkeä tuottamuksellista. Vielä kuultiin paria asiantuntijaa siitä, ylittyikö tässä tapauksessa syytekynnys. valtakunnanoikeuteen.
11. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan kannanotto löytyy tästä.
12. Muutama huomio. Valiokunta oli itse asiasta yksimielinen. Siis myös siitä, että Vanhanen oli ollut jäävi. Yksimielisyyteen päästiin myös siitä, että syytekynnys Valtakunnanoikeuteen, joka on asetettu laissa hirmuisen korkealle, ei ylittynyt.
13. Mutta yhdestä asiasta jouduttiin kuitenkin perustuslakivaliokunnan äänestämään. Tämä koski sitä, ovatko asian käsittelyssä kertyneet asiakirjat julkisia vai eivät tai miltä osin eivät olisi. Kuuleman mukaan kolme valiokunnan jäsentä olisi halunnut salata asiakirjat tai osan niistä. Ei liene vaikea arvata, minkä puolueen edustajat olivat salaamisen kannalla! Olisivatko olleet kepusta? No, nyt asiakirjat, siis myös kaikkien kuultujen asiantuntijoiden ja Vanhasen asianajajan kirjelmät ovat nähtävissä eduskunnan internet-sivulla.
14. Kuka voitti ja kuka hävisi jutussa? Matti Vanhanen voitti sikäli, ettei asiaa viedä Valtakunnanoikeuden käsittelyyn; virallisesti tämä lyödään lukkoon vasta ensi viikolla eduskunnan täysistunnossa.
15. Mutta itse lähtökohdan Matti Vanhanen hävisi selkeästi: vastoin Vanhasen kiistämistä valiokunta yksimielisesti totesi hänen olleen jäävi mainituissa valtioneuvoston istunnoissa. Turhaan menivät siis tältä osin Vanhasen massiiviset ponnistelut jäävittömyytensä osoittamiseksi!
16. Perustuslakivaliokunta totesi myös, että Vahanen ei ollut vain jäävi, vaan hän oli myös toiminut huolimattomuudesta eli tuottamuksellisesti virkavelvollisuutensa vastaisesti osallistuessaan jäävinä asiasta päättämiseen. Vanhanen oli siis rikkonut a) hallintolain esteellisyyssäännöstä, ja b) rikoslain virkavelvollisuuden rikkomista koskevaa säännöstä (RL 40:10).
17. On huomattava, että perustuslakivaliokunnan mietinnössä todetaan nimenomaan, että
"edellä esitetyin perustein valiokunta on kokonaisarviona päätynyt katsomaan, että Vanhasen teot eivät olleet sillä tavoin vähäisiä kuin rikoslain 40 luvun 10 §:ssä tarkoitetaan."
18. Valiokunta on tarkoittanut "näillä perusteilla" muun muassa sitä, että varojen jakamisessa ei ollut ollut kyse millään keralla mistään rutiinipäätöksestä ja että avustusten jakopäätökseen oli liittynyt "merkittävästi harkinnanvaraisuutta." Tämä on aivan ymmärrettävä näkökohta, koska kyse oli pitkälti poliittisista päätöksistä. Tällä perustella valiokunta on halunnut selvästi tyrmätä Vanhasen ja hänen myötäjuoksijoidensa (myös perässähiihtäjä Unto Hämäläisen ja ministerismies Lauri Tarastin) naiivit väitteet niin sanotusta "viiden sekunnin" - maan tavasta, eli siitä, että jos Matti olisi ymmärtänyt hypätä 4-5 sekunniksi "käytävään", hän olisi säästynyt arvostelulta ja rikostutkinnalta.
19. Valiokunta kiinnittää myös aivan oikein huomiota siihen, että avustuspäätöksissä ei ollut kyse mistään pikkurahoista vaan niiden arvo oli huomattava ja ne olivat olleet avustuksen saajien toiminnan kannalta olennaisia. Toisaalta valiokunnan mukaan pääministerin esteellisyydestä ei ollut aiheutunut haittaa tai vahinkoa "niille, joita päätökset ovat koskeneet".
20. Voidaan siis perustellusti sanoa, että syyteharkintaviranomaisen ominaisuudessa perustuslakivaliokunta katsoi pääministeri Matti Vanhasen syyllistyneen tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen, jota ei voida pitää vähäisenä.
21. Mutta kun syytekynnys valtakunnanoikeuteen olisi edellyttänyt tuottamuksen olevan ladultaan törkeää, valiokunta katsoi, ettei tällaisesta huolimattomuudesta ole ollut kysymys. On hyvä, että valiokunta on pohtinut tätäkin mahdollisuutta aika avoimesti pro et contra; mietinnöstä löytyy kyllä seikkoja, jotka tukivat törkeääkin tuottamusta. Viittaan muun muassa siihen, että Matti Vanhanen oli itsekin epäillyt omaa jääviyttään, mutta kokonaispunninnassa vaakakuppi ei kuitenkaan painanut ilmeisesti tarpeeksi, jotta syytekynnys olisi kokonaisarvion perusteella ylittynyt.
22. Puhtaasti virkamiestyönä perustuslakivaliokunnan mietintö on toki ihan kelpo "tavaraa", jossa asiaa on puntaroitu puolelta toiselle perusteellisesti. On toki paikallaan, että asia tuli perattua juurta jaksaen, vaikka kyllä siinä siten aikaa ja tupakkaa kuluikin! Mutta mitä asiasta sitten on jätetty pois jo vaalirahoitussotkun aikaisemmissa vaiheissa, tätä ei tietenkään nyt julkistetuista asiakirjoista voida saada selville.
23. Valiokunnan mietinnössä viitataan hienovaraisesti Vanhasen toimintaan Nuorisosäätiön pitkäaikaisena puheenjohtajana:
- Valiokunta katsoo, että Vanhasen on pitkäaikaisena Nuorisosäätiön hallituksen jäsenenä ja myöhemmin puheenjohtajana täytynyt olla selvillä Nuorisosäätiökonsernin toimintatavasta tehdä hankintoja eri vaaleissa Suomen Keskustaan liittyviltä tukiyhdistyksiltä tai antaa tukea suoraan puolueelle. Siksi hänen olisi pitänyt ainakin epäillä, että tämä pitkään jatkunut menettely (viittaus esitutkintapöytäkirjoihin) oli edelleen käytössä...Vanhasen tapauksessa tarkasteltavana on hänen toimintansa valtioneuvoston yleisistunnossa päätetäessä RAY:n varoista myönnettävistä avustuksista vuosina 2007-2009, muitten tekojen ollessa rikoslain 8 luvun 1 §:n 4 momentin mukaan vanhentuneita.
24. Niin, ne "muut teot"! Niistähän Vanhanen tuntuu pääsen vanhentumissäännösten takia kokonaan ilman tutkintaa. Sisältyisikö näihin "muihin tekoihin" myös hieman samanlaisia epäilyttäviä käytäntöjä ja menettelyjä, josta Vanhasen seuraajaa Nuorisosäätäjän puheenjohtajana eli Antti Kanki Kaikkosta epäillään?
25. Olisiko Matti Vanhanen voinut välttyä myös tämän jääviysepäilyn takia syntyneestä "hirmuisesta prosessista", jos olisi toiminut hieman fiksummin? Minusta hän olisi voinut heti jääviyden ilmettyä vuosi pari siten todeta reilusti, että "ohoh, enpä tullut tuota asiaa lainkaan edes huomanneeksi"! Luultavasti hän olisi selviytynyt jääviydestään pelkillä oikeuskanslerin muodollisilla moitteilla, ei kun "käsityksellä," vähän samaan tapaan kuin Mauri Pekkarinen selvisi Suomi-Soffa -asiassa vuonna 2008.
26. Matti Vanhanen oli kuitenkin jääräpää ja lähti oikeustaisteluun pelkän jääviyskysymyksen takia! Vai olisiko taustalla sittenkin ollut pieni pelko jostakin vakavamman asian paljastuksesta?
27. Vanhanen kiisti ehdottomasti olleensa jäävi. Mutta siten kun asia oli tullut perustuslakivaliokuntaan, hän tahtoi estää asiaa koskevan esitutkinnan. Hänen asianajajansa vetosi perustuslakivaliokunnan rikosoikeuden asiantuntijalta samaan lausuntoon. Kysymyksessä on ilmeisesti rikosoikeuden emeritusprofessori Pekka Koskisen melko suppea, kahden sivun mittainen lausunto.
28. Jos Vanhanen olisi ollut tavallinen virkamies eikä siis ministeri, olisi hän mitä ilmeisimmin saanut syytteen virkavelvollisuuden rikkomisesta ja joutunut tuomioistuimessa vastaajaksi. Mutta kun kyse on ministeristä ja valtakunnanoikeudesta, syytekynnys ei ylittynyt.
29. Huomaamme siis, että Suomessa ministereiden virkatomia varjelee erityinen syytesuoja, joka ilmenee kahdella tavalla: 1) syytekynnys on normaalia paljon korkeampi, ja b) asian käsittely eri vaiheineen on tehty erittäin, sanoisin hirmuisen monimutkaiseksi ja raskaaksi. Näin on tehty arvatenkin siksi, että on ajateltu, että jossakin vaiheessa ministeriparkojen asioiden penkomisen on pakko uuvuttaa tutkijansa ja päättäjänsä. Tässä tavoitteessa onkin onnistuttu aika hyvin, vai mitä? Kysymys kuuluukin nyt: tarvitaanko Suomessa todellakin ministereiden suojaksi tällaista syytesuoja-apparaattia?
30. Hohhoijaa! Mitähän hauskaa huomenna!
"Terveellinen itsekkyys antaa viimeisenkin vaatteen
oppilaiden typeryys siitä tekee periaatteen" (Juice)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)